Okei, tästä tulee tosi pitkä ja vaivalloinen urakka (eli varmasti todella sekava kommentti), koska lähdin pitkästä aikaa lukemaan tätä ihan ajan kanssa tuolta sivulta 6 ja osasta 122.
Varaudu siis siihen, että tänne tulee varmasti paljon turhanpäiväistä pohdintaa matkan varrelta, joka ei enää tässä kohtaa ole relevanttia, koska kommentoin sitä matkaa, kun saan osia luetuksi. Ajattelin kuitenkin käydä tässä kohtaa sanomassa jotain, ennen kuin olen toisenkin sata osaa jäljessä. xD
Tuo mätä-kohtaus saa kyllä edelleen mulla ainakin karvat pystyyn. Olit kuvaillut sitä todella ällöttävästi, mikä on aina vaikuttavaa luettavaa näinkin epätodellisesta asiasta, koska sellaista ei voi oikeassa maailmassa omin silmin nähdä, vaan se pitää kuvitella kirjoittaessaan. Erittäin taidokkaasti tehty siis! Lisäksi tykkään ihan sikana siitä, että Alisa on se, joka vie Valven pois, koska aikaisemmin Alisa on enemmän ollut se, jota Valve auttaa eikä toisin päin. Välillä on kiva nähdä näitä toisinkin päin. (:
Kivaa, että Alisa pääsi auttamaan vähän lisääkin, tällä kertaa Eddaakin, koska Edda nyt ainakin on tehnyt ihan hirveän paljon Alisan eteen. (: Alisa ei ehkä vielä osaa itse valmistaa rauhoittavia yrttijuomia, mutta ainakin Eddan avulla hän voi auttaa muita. Ja kenties hän tässä samalla oppii tekemään itsekin jotain, että sitten myöhemmin ei tarvitse Eddankaan enää auttaa häntä, jos tällaista tarvitaan. Tykkään muuten ihan erityisen paljon sun sanavalinnoista, etenkin "Valven veren tahrima ääni" oli aika huikea!
jroiwroiajioakdoiajrois. Olen ehkä lukenut nämä 128.-133. raapaleet jotkin vaaleanpunaiset lasit silmillä, mutta awwww! <3<3<3 Alusta astihan tässä on enemmän tai vähemmän odotettu jotain Alisa/Valvetta, mutta jotenkin tämän superpohjustuksen jälkeen tämä on ehkä vielä paljon söpömpää kuin mitä olisin odottanut. Jossain kohtaa en edes ollut ihan varma, että tästä edes olisi tullut mitään kovinkaan söpöä tai iloista, vaan ihan vain jotain "pakotettua" ja "olosuhteista johtuvaa", joten olen tosi tyytyväinen, että Alisa ja Valve tuntuvat ihan oikeasti pitävän toisistaan, vaikka kumpikaan ei sanokaan mitään. Ainakaan vielä. Niin, ja se suudelma olisi ehkä ollut jo vähän turhan paljon tuossa kohtaa, minun pieni ja pakahtunut sydän ei olisi kestänyt sellaista. :'D
"Mielestäni on jo korkea aika, että meillä kahdella on omat salaisuutemme hovilta." <3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3 JOOOOOOO!!! Miten niin olen nyt vain pieni ja pökertynyt palleroinen, joka ei saa sanaakaan suustaan... xD Tuituituituitui!
Mulla oli mukamas kauheasti kaikkea kivaa sanottavaa näistä osista, ja sitten Valve avasi suunsa ja päästi sieltä tuon edellä lainatun ja taannuin jonnekin yksivuotiaan tasolle... :'D Tämä nyt vaan meni taas vähän turhan söpölle tasolle, että osaisin pitää itseni kasassa.
Osissa 142-147 oli tosi hienoa, että ne alkoivat tosi rennosti, hitaasti ja miellyttävästi, kunnes sitten lopussa pamahti cliffhanger Kiiran muodossa. Häntä ei olekaan taas hetkeen näkynyt, joten tämä vierailu tuli oikein täysillä puskista! Korppien reagointi Kiiran saapumiseen kuitenkin viitannee siihen suuntaan (kuten Alisa itsekin jo pohti), että tällä kertaa mitään vaarallista ei pitäisi tapahtua, vaikka kukaan ei taidakaan pitää vierailijasta erityisemmin.
spfspokaighsapdapog0asdopawjfalkdofssaod!! Minä menin solmuun!! Ensiksi Kiira sekoitti minun pään puheillaan Alisan taikuudesta ja varoituksilla ja what not ja sitten Valve tulee paikalle ja halaa Alisaa ja koarkparkpoajgspldsefjag!!! Mä en enää edes tiedä, että mihin mun pitäisi tarttua ensimmäiseksi, joten nyt sitten vain tuijotan ruutuani haavi auki... :'D
Mahtavaa, että saatiin vähän selvyyttä asioihin! Mutta kaikista parasta oli tuo lopetus, kun Valve osoitti huolestustaan Alisan suhteen!
Jotenkin niin kovin suloista, että hän huolehtii morsiamestaan, vaikka olisi kenties paljon tärkeämpiäkin huolenaiheita.
Woah. Siitä asti, kun aloin lukea tätä sarjaa, mä olen halunnut tietää, millainen sun taikuussysteemi on ja nyt kyllä tuli enemmän kuin tarpeeksi tietoa siitä, ja woah. Multa loppuu sanat kesken. Jotenkin tosi siistiä, että lähes kenestä tahansa voi tulla maagi, jos hänellä vain sattuu olemaan kykyjä siihen, mutta sitten taas todella surullista, että ilmeisesti maagiksi tuleminen irroittaa maagin juuriltaan enemmän tai vähemmän. Tai ainakin Valvelle näyttää käyneen tällä tavalla. Kuulostaa myös todella karmivalta, miten helposti hän pystyy puhumaan asiasta, vaikka sen pitäisi olla kova paikka ihmiselle jättää perhe ja elämä taakseen.
Hyvä, että tässä kohtaa hidastettiin vähän tahtia. Tässä on nyt tapahtunut niin paljon kohtalaisen lyhyen ajan sisällä, niin on ihan hyvä välillä pysähtyä vetämään henkeä, ja tarkastella asioita lähemmin. Oli hienoa päästä seuraamaan Alisan ajatuksia taikuudesta ja maagiudesta, vaikka mitään ei vielä selvinnytkään ainakaan lukijalle asti. Tällaiset osat on kuitenkin omiaan lähentämään lukijaa hahmoihin, kun pääsee syvemmälle heidän päidensä sisälle. ^^
Awww, Alisa katoamassa Valven kaavun sisälle! <3
Tähtien tuijottelu on aina kovin rauhoittavaa, ja musta on jotenkin todella kaunista, että Valve on viettänyt paljon aikaa niitä katsellen. Varsinkin, kun hän nyt vei Alisankin katsomaan niitä! <3 Olen kuitenkin sitä mieltä, että hän olisi voinut lopettaa tämän lauseensa: "Ja vaikka vastauksesi olisi kieltävä, se ei muuttaisi, mitä minä -". Siitä olisi voinut päästä mainiolla aasinsillalla vähän konkreettiseempiinkiin kohtauksiin! (; Mutta, kun on jääräpäinen ja varovainen maagi, niin sitten suljetaan suu ennen kunnollista lopetusta. >:
Voi eikä, lukemaan opettelua!
En haluaisi olla Alisan kengissä juuri nyt, koska on varmasti vaikeaa aloittaa kaikki ihan alusta tuossa kohtaa. Hän tosin tunnisti edes yhden kirjaimen, mutta silti on varmasti todella rankkaa aloittaa yhtäkkiä ihan uuden asian opettelu. Vaikka tokihan siinä varmasti kannustaa myös se uutuudenviehätys, kun pääsee tekemään jotain uutta ja erilaista. (: Puhumattakaan siitä, että Alisa tuntuu kytkevän lukemisen todella vahvasti isäänsä, joten varmasti tämä opettelu tuntuu siltä, kuin hän pääsisi jotenkin lähemmäs isäänsä. (:
Ja, kyllä, Alisa on selvästi puuskupuh ja Valve korpinkynsi! (;Ihan superia päästä kuulemaan vähän enemmän Eddastakin! Jotain tämän sidoksen kaltaista saattoi kyllä jo vähän kuvitellakin siinä kohtaa, kun Valve ja Edda olivat yhtä aikaa toipilaina, mutta on se silti mukavaa kuulla ihan oikea selityskin tälle asialle! (: Tämä myös selventää hieman Eddaa muutenkin, kun tietää, että hänen ja Valven välillä on tällainen sidos.
Ooo, mielenkiintoista! Tämä Edda-kuvio olikin monimutkallisempi kuin aluksi päältä päin näytti. Jännää myös kuulla, että tämä parka-juttu (miten se taipuu yksikköön??) on peräisin kansanperinteestä, koska niin kovin monet muutkin asiat ovat alun perin siirtyneet sieltä fantasian puolelle.
Tässä tarinassa on muutenkin tosi mielenkiintoista seurailla, miten olet aina välillä nostanut joitain kansanperinnejuttuja omaan maailmaasi tosi taitavasti. (:
Tuntui kovin kummalliselta löytää oma nimensä tämän tarinan tiimellyksestä, mutta samalla jotenkin kovin tutulta.
Muutenkin oli todella hilpeää päästä Alisan tapaan kuuntelemaan vierestä, että mitä muut ihmiset ajattelevat Valvesta. Oli myös erityisen hienoa huomata, että häneen suhtaudutaan muutenkin kuin vain vihamielisesti, vaikka nyt vähän ehkä toivoisinkin, että Valve ja Alisa olisivat tulleet Merkaan yhdessä. Sitten ainakin nuo tytöt eivät olisi voineet juoruilla siitä, että josko maagin morsiota ei olisi ollut olemassakaan. Toki, sitten Alisa ei olisi päässyt kuuntelemaan heidän puheitaan Valvesta ensinkään, koska tuskinpa tytöt olisivat juoruilleet Valvesta tämän morsiamen kuunnellessa...
Ihanaa päästä seuraamaan Valven taikuutta tällä kertaa vähän onnistuneemmassa valossa! (: Muutenkin nämä taikuusosiot on aina todella miellyttäviä luettavia, vaikka se mätä-jakso saakin edelleen puistatuksen aaltoja aikaiseksi. Olet kuitenkin kuvaillut taikuutta tässä tarinassa niin hienosti ja
eri lailla, että sitä on aina todella mukava lukea! Tästä jäi kuitenkin jotenkin surullinen pohjavire ilmaan, kun Alisa miettii tuossa lopussa, että miten hän voisi kuvitella olevansa tyytyväinen tilanteeseen. Kuulostaa kovasti siltä, että hän ei haluaisi piilotella tuolla tavalla.
Oh my! Kylläpäs nyt oli taas vaikka ja mitä menossa! Vaikka nyt tuntuukin ihan kamalalta, kun tarina loppui ihan kesken. Olin jo niin tottunut siihen, että mulla on vielä vaikka ja kuinka monta osaa lukematta, että sitten tämä viimeisin tuli jo ihan puskista, kun odotin, että niitä olisi ollut vielä vaikka ja kuinka paljon. Nyt pitää sitten vain odottaa kärsivällisesti jatkoa, mutta ainakin tiedän varmuudella, että jotain hyvää on luvassa, jos kerta Alisan pitäisi setviä omia tunteitaan! Kenties kohtapuoliin saamme vihdoin ja viimein kauan odottamaamme toimintaa sillä suunnalla? (;
Jäänkin siis odottelemaan innoissani jatkoa ja kiitän näistä, tähän asti ilmestyneistä osista! (:
