Kun 19-vuotiaasta Alisasta tulee maagi Valveen nuori morsian, ei mikään ole enää entisensä....päätin lukea tämän kokonaan.
maagi Valveen nuori morsian
maagi
Seinille kiinnitetyt lyhdyt pitävät loitolla pahimman pimeän
Hänen taikuutensa tuoksu on metsän hämärän ja virtaavan veden tuoksu.♥
”Isäntä saattaa olla itsepäinen, mutta teidän tulonne todistaa, että hän on hyväksynyt tilanteen. Älkää huoliko."Heitti kaikki kuvitelmani ja luuloni avioliiton tarkoituksesta päälaelleen, mutta jatkoa lukemallahan se syy selviää ;)
”Sisään ei pääse, ellet salli sitä.”
”Et edes sinä?”
Vastaamisen sijasta Valve vain hymyilee vinosti.
(Hotkaisen nämä aina niiden ilmestyttyä, mutta jos en kommentoi heti, se tuppaa välillä jäämään - pahoittelut siitä!)Huomaan itsessäni vähän samaa vikaa, mutta josko nyt vaikka saisin paikattua tilanteen tällei yli 20 raapaletta edellisen kommentin jälkeen...
Tulen ajatelleeksi, ettei minulla ei ole aavistustakaan siitä, miten hänen taikuutensa toimii.Raapaleesta 23 bongasin tuplakiellon. En tiedä, oliko tuo vahinko vai tarkoitus, mutta ajattelin nostaa tuon esille kuitenkin.
ehkä minun jonakin päivänä on löydettävä tieni takaisin kotiin.<3
Hiuksissani on edelleen vaimea kuolleiden kukkien tuoksu.Todella vaikuttavaa, ja tykkään tämän jatkumosta aloitukseen, jossa mainittiin myös kuolleet kukat hiuksissa.
Tieto siitä, että Valve on muualla, tekee hengittämisestä hiukan helpompaa.Tämä kertoo hienosti siitä, kuinka epävarma Alisa (ainakin vielä) on tämän kaiken keskellä.
He ovat oikukkaita, mutta he eivät koskaan riko lupauksiaan.
Tilaisuuteen osallistunut parempi väki yrittää rynniä luokseni onnentoivotuksineen.
Vähän kerrallaan päiväni linnassa saavat muodon. Ne koostuvat hiljaisista aamiaisista, lukusalin kirjoista, Eddan keittiön lämmöstä auttaessani taloustöissä.Tähän ollaan jo päästy, vaikka osia ei ole edes neljääkymmentä! Raapaleiden määrästä on hauska katsella ajan kulumista, nyt ollaan jo asian ytimessä, siellä fantasian syvimmässä olemuksessa. Arkielämä sujuu ja Alisa on tavallaan löytänyt paikkansa, mutta sitten tulee tämä käänne, Kiira astui mukaan kuvioihin. Nyt mua lähinnä hämmentää, kuka hän on ja miten hän liittyy Valveeseen tai Alisaan... Tarvitsen vastauksia! Epätietoisuus kalvaa vähäsen, mutta ainakin nyt voi olla varma siitä, että asiat ovat alkaneet edetä. Odotan innolla mitä tuleman pitää, ei tällaiseen juonenkäänteeseen halua jäädä jumittamaan pidemmäksi aikaa.
”Väitätkö, ettei tyttö kestäisi ævintýria? Minusta hän vaikuttaa pystyvämmältä kuin ne, joita Rahkolla oli tapana valita.”Tuo mystinen otsikon sana mainittu, mutta mitä se tarkoittaa? Mitä Alisasta tahdotaan? Kysymyksiä on edelleen ilmassa, vaikka teksti antaa vastauksia koko ajan. Kiitoksia siis näistä raapaleista, seuraavia odotellessa!
”Älä huoli, kultaseni – minun sylini on aina avoinna sinulle. Kutsu minua sitten, kun olet kyllästynyt ilonpilaajamaagiin.”
”Niin ei tapahdu.”
Valven läsnäolo tekee minut liian tietoiseksi omista ääriviivoistani.Niin upeasti ilmaistu ja tällaisia kohtua löytyy niin paljon enemmänkin!
”Niinhän sinä luulet, krummí”, Kiira sanoo. Hänen suunsa hymyilee edelleen, mutta silmät eivät. ”Etkö muista, kuka korjasi heidät pois aina Rahkon kyllästyttyä? Siihen aikaan en ollut koskaan nälkäinen.”
”Minä en ole hän.”
Tällä kertaa hänestä huokuu vapaana virtaavan veden kirkkaus.
Ne koristelevat meidät kuolleilla kukilla.
Jokin ilmeessäni saa maagin kallistamaan päätään, tekemään kädellään huomaamattoman eleen itseään kohti: tajuan, että hän toivoo minun jäävän.Ah, tykkään tän kaksikon kommunikoinnista. Huomaamattaan he ovat jo niin tuttuja toisilleen, että ymmärtävät toisiaan ilman sanojakin. Hii, toivottavasti heillä olisi lisää kohtauksia kahdestaan, eikä Valven tarvitsisi olla koko ajan työmatkoilla toisella puolella maata.
En ole kertonut kenellekään epämääräisestä levottomuudestani, mutta totta kai hän tietää siitä.Aww, tää näiden kahden luonteva suhde jotenkin on niin herttainen, vaikka molemmat tietyllä tapaa vielä vierastaakin toisiaan. Toivottavasti jossain vaiheessa pääsevät taas tutustumaan toisiinsa hieman paremmin. Ehkäpä juhlat ovat hyvä paikka sille...? Jutustelua tanssin lomassa ja niin pois päin. :D
Silti minä voin tuntea hiuksissani hetken hänen hengityksensä.ja
Sanomatta enempää Valve vetää minut lähelleen, kietoo käsivartensa ympärilleni: saatan tuntea hänen taikuutensa kulkevan lävitseni painaessani silmäni kiinni. Se on kuin aalto tai ehkä sittenkin tuuli, yhtäkkinen metsän hämärän maku suussani, enkä minä edes tiennyt että se voisi maistua miltään. Kaikki on selkeämpää pimeässä.
Se on viimeinen ajatukseni siirtoloitsun tarttuessa meihin.
Valve on painanut minut lujasti itseään vasten, niin lähelle, että kasvoni ovat lähes hautautuneet hänen kaapunsa pehmeään kankaaseen. Maagin kädet ovat ympärilläni lämpimät.Awww, tuitui. ^^ Siitä se lähtee, eiköhän nämäkin vielä jossain vaiheessa totu kunnolla toisiinsa.
”Kohota katseesi, kalvaslinnan Valve. Tiedät kyllä, että sinä jos kuka voit puhutella minua oikealla nimelläni.”Plus tää kohta! Valven suuri kunnioitus ja arvostus maagikkona tule entistä enemmän esiin ja mietin, joutuuko Alisa jossain vaiheessa pohtimaan, kuinka suureen rooliin onkaan astumassa. Olen ymmärtänyt, että Valve on kuitenkin yksi suurimmista maageista alueella, joten Alisalta tulevana maagin vaimonakin luultavasti tullaan olettamaan jotain tulevaisuudessa. (en kyllä tiedä mitä, musta tuntuu, että en nyt osaa selittää kunnolla sitä, mitä ajan takaa... :D)
Tunnen Valven katsahtavan suuntaani syrjäkarein, mutta mitä ikinä maagi vastauksestani ajatteleekin, hän ei lausu sitä ääneenJa nämä kaksi sen kun vain jatkavat toistensa lomitse kiertelyä, ei sanota sitä mitä pitäisi, tehdään vain se mitä pitää ja niin edelleen. Voi että, toivoisin niin, että pääpari saisi hetken aikaa hengähtää ihan keskenäänkin, vaikka on ihan ymmärrettävää, että maagin loitsuja kaivataan kuningaskunnan joka kolkassa.
Kysymys saa aikaan teräväreunaisen hiljaisuudenPakko nostaa tämä vielä erikseen, koska mielestäni tässä oli jotenkin tosi hyvä muotoilu. Ah, voin niin kuvitella, millainen tuo hiljaisuus on ollut!
Ensimmäiseksi minä näen pimeän.
Aiemmin se on kaiketi ollut puu, korkeampi muita. Nyt sen irti revittyjen oksien tilalla kasvaa kuitenkin jotakin mustaa ja kuvottavaa, kalmanhajuista. Mätä pulppuaa puusta kuin veri syvästä haavasta, hitaasti mutta vääjäämättä. Maahan vuotaessaan se on muuttanut nurmen tuhkaksi ympäriltään.
Lasten naurunpyrskähdykset täyttävät ilman kuin pienten lintujen sirkutus.
Valvekaan ei ollut silloin kuin vasta pahainen oppipoika, maistanut taikuutta ensi kerran.Maistanut, aika ihana. Tuossakaan ei nyt varmaan ollut mitään kovin kummoista, mutta erottui silti jotenkin muun tekstin seasta :'D
Vähän kerrallaan minä haluan punoa auki loputkin niistä.
Hänen silmiensä harmaa on alkanut jo tummua taikuuden painosta.Ihana lause! <3
Mädän löyhkän sijasta meitä ympäröi kuitenkin kukkien tuoksu, yhä täyteläinen lämpimästä päivästä, sekä korppien huudot. Linnut olivat selvästi odottaneet meitä.Oli pakko nappaa tää, kun tämä oli jotenkin niin hienosti kuvailtu. Plus Valven korpit, jotka valvoo kaikkea, kivaa taas muistuttaa lukijoita näistä perusjutuista tälleen sivussa, kun kuitenkin huomio on pitkään ollut muissa maisemissa.
Tällä kertaa en käännä katsettani pois. En, vaikka olemme niin lähekkäin, että voin tuntea Valven hengityksen hipovan kasvojani.NYT SE TAPAHTUU
Tajuan Valven tarkastelevan minua kuten minä häntä. Emme ole liikkuneet kauemmaksi toisistamme, vaikka niin suoralle läheisyydelle ei ole enää mitään syytä. Maagin ilme on tutkiva, aivan kuin hän yrittäisi yhä saada minusta selville jotakin tärkeää: salaisuuksia, joista en ole tietoinen edes itse.NO NYT. NYT SEN ON TAPAHDUTTAVA.
Hän sanoo kuitenkin vain:
”Vaikutat väsyneeltä. Sinun kannattaisi mennä lepäämään.”
Äidillä oli tapana sanoa, että isä oli tulvan tuoma haaveilija.Niin monta ihanaa kuvausta, virkettä ja lausetta kuin tässä tarinassa on ollutkin, on toi ehdottomasti yksi mun suurimmista suosikeista koko tältä ajalta. Mä en oikein osaa ees selittää, että mikä tosta tekee niin hyvän, mutta se vaan on loistava. Voiko yksittäiselle virkkeelle perustaa fanikerhon? Äh, miten se ootkin niin taitava??
En ylläty nähdessäni, että Valve pudistaa päätään sanoilleni. ”Kiität minua turhaan. Mielestäni on jo korkea aika, että meillä kahdella on omat salaisuutemme hovilta. ”
Maagi sanoo sen katse lukemassaan kirjassa, melkein etäisesti. Silti jokin hänen äänessään saa lempeän lämmön hiipimään hiljaa kaulaani pitkin.
En ylläty nähdessäni, että Valve pudistaa päätään sanoilleni. ”Kiität minua turhaan. Mielestäni on jo korkea aika, että meillä kahdella on omat salaisuutemme hovilta.”
Maagi sanoo sen katse lukemassaan kirjassa, melkein etäisesti. Silti jokin hänen äänessään saa lempeän lämmön hiipimään hiljaa kaulaani pitkin.
Ulkona liikkuessani korpit seuraavat minua herkeämättä, väistymättä missään vaiheessa viereltäni.Awww. Jotenkin otin tämän kohdan Valven salaisena huomionottona Alisaa kohtaa. Vaikka mies ei fyysisesti voikaan olla vaimonsa vierellä, hän kuitenkin pitää huolta ilman, että tekee siitä suurta huomiota. Plus se, että Alisa on jo niin tottunut niihin, jotenkin kuvastaa muutenkin hänen ja maagin suhdetta. He ovat jo tottuneet toisiinsa, vaikka mitään suurempaa ei olekaan tunnustettu.
Tajuan etäisesti, että osa minusta haluaisi jäädä vielä pieneksi hetkeksi.Toinen awwww. Ehkäpä jossain vaiheessa Alisa voi viettää pidempiä aikoja Valven kanssa tuntematta itseään vaivautuneeksi tai jompi kumpi ei kokisi tarvetta puolustella tilannetta, johon ovat ajautuneet. Välillä tuntuu, että Valve edelleen kantaa sydämellään raskaasti sitä, että Alisa on joutunut lähtemään kotoaan tuntemattoman maagin vaimoksi.
En suostu taipumaan miesten säälivien katseiden alla. Käteni tärisevät silkasta kiukusta ottaessani heidän tuomiaan viestejä vastaan. Hän on ollut minulle hyvä, haluan sanoa heille. Hän on hyvä, eikä teillä ole oikeutta väittää muuta täällä, hänen omassa kodissaan.Tää oli hyvä kohta! Selvästi huomaa, kuinka tärkeäksi Valve on jo muodostunut Alisalle. Olisit Alisa vain noussut puolustamaan miestäsi! ^^
lehahtaen ympärilleni yhtenä mustien siipisulkien sekamelskana
Valve tarkastelee minua vielä tovin ajatuksiinsa vaipuneen näköisenä, vilkaisten sitten tavaroita työpöydällään.Minulle on ainakin opetettu, että vilkaisten-muoto viittaa siihen, että tarkastelu ja vilkaiseminen tapahtuvat täysin samaan aikaan, mikä vaikuttaa fyysisesti mahdottomalta ellei Valven silmät käänny eri suuntiin niin, että toisella tarkastelee Alisaa ja toisella vilkaisee tavaroita. ;D Näin ollen tässä virkkeessä myös sitten-sana on ristiriidassa lauseenvastikkeen kanssa, sillä se viittaa, että tarkastelu ja vilkaiseminen tapahtuisivat eri aikaan, peräkkäin.
Kävelen huoneen poikki lähes liioitellun huolellisesti, peläten koskevani vahingossa johonkin, mihin ei pitäisi.Tämä toimii, sillä pelätessään voi samalla kävellä.
Hän kääntyy katsomaan minua, huomaten kädessäni olevat kirjeet.Kääntyy huomaten. Tämä on rajoilla.
”Se on siis totta. Maagintyperys todella yritti karkottaa mädän tammesta. Kuinka tavattoman epäonnista.”
”Ei”, hän sanoo äkkiä. ”Se on sinun omaa taikuuttasi, eikö niin? Juuretonta taikuutta. Mutta se on vasta heräämässä sisälläsi.”Ohhohhoo! :o Itselleni heräsi ihan samoja kysymyksiä kuin Kiiralle. Tietääkö Valve? Miten tätä voi jalostaa? Oletan, että seuraavissa osissa (tai siis jossain vaiheessa) asia selviää paremmin ja ehkä Alisa saa tutustua mahdolliseen taikuuteensa paremmin Valven ohjauksessa (oooo, näen tämän niin pariskuntaa lähentävänä asiana, aww).
Isä oli ostanut minulle ja Malvalle satukirjan täynnä kauniita kuvia, vaikka meillä ei oikeastaan olisi ollut varaa siihen.
Valve pitelee minua sylissään tavalla, jota en ole kokenut koskaan ennen: epätoivoisesti, vetäen minua aina vain lähemmäs itseään, yrittäen sulkea pienimmänkin tyhjän tilan välistämmeAaaaaaaaa! Valve on huolissaan tapahtuneesta. Voi häntä, ehkä Kiiran yllättävä saapuminen pihamaalle saisi kenet tahansa pois tolaltaan. Onneksi Alisa antoi halauksen tapahtua, pienillä askeleilla lähemmäs. Muutenkin kiva, että heidän välinen kanssakäymisensä tapahtuu juuri tällä tavalla, hitaasti mutta varmasti kohti toista. Ehkä jossain vaiheessa tulee törmäys kovempaa, mutta tähän asti on mukava seurata, kuinka he selvästi vielä kiertelevät toisiaan, vaikka haluaisivat tutustua paremmin.
”Sen, ja alati kasvavan yksinäisyytensä, vuoksi, Rúne teki valinnan: hän otti taikuutensa, hohtavan kuin jalokivi, polttavan kuin tuli, ja rikkoi puolet siitä pieniksi palasiksi. Palaset hän muutti sateeksi, ja iltahämäräksi, ja auringonvaloksi, ja levitti sen kaiken tulevien vuosien kerroksiin. Siitä tuli maagin perintö seuraaville sukupolville: hänen omaansa rajallisempi, mutta silti vahva taikuus, joka löytää kantajansa lähes täysin sattumanvaraisesti.”
Alisa oli varmaankin Puuskupuh ja Valve Korpinkynsi, miltä kuulostaa? Molemmat olisivat jästisyntyisiä. AU-ficcejä saa halutessaan kirjoittaa, heh. ;D
Huomaan pian, että onnistun siinä hyvin vain lyhyiden sanojen kohdalla - sellaisten kuin uni tai [/i]aamu.
Hänen kasvoillaan on hetken ilme, jota en pyaty kunnolla tulkitsemaan
On kaunis päivä, syksyisen viileä mutta aurinkoinen: valonsäteet ja puiden varjot tanssahtelevat vuoron perään Valven kaavun tummalla kankaalla.
Se on korppikuninkaan katse, tajuan, taikuudesta jo painava
Hän kääntelee käsissään omaa persikkaansa, jota on syönyt paljon minua hitaammin ja siistimmin.Eli ei mehua hihoissa ja hedelmälihaa käsissä ja hampaiden välissä? Suostuiskohan Valve tekemään aiheesta wikiHow-artikkelin?
”Niin. Isäntäni vammat, väsymys, vaikuttavat tarpeeksi vahvoina myös minuun. Sidos on elinikäinen liitto, joka kestää maagin viimeiseen hengenvetoon asti. Kun taikuudenkäyttäjä kuolee, kuolee myös hänen taikuutensa - ja samalla siihen sidoksissa oleva.”Siis kun... joo. Voi nyyhky. Kunpa hahmoja vois halata.<3
Kestää hetki, että Eddan sanat todella valkenevat minulle. Mutta niin ei tapahtunut sinulle. Puristan huuleni yhteen, kykenemättä lausumaan ajatusta. Edda hymyilee hiukan surumielisesti. Hänen kertomuksensa rytmi ei ole enää yhtä tasaisen tyyni kuin aiemmin: tunnistan siitä ohuen kivun säikeen.
”Almuja? Kuollut?” toistan vihaisesti. ”Minä en ole mikään uhri, vaikka joskus typeryyksissäni ehkä kuvittelin niin. Ilman sinun almujasi Malva raataisi juuri nyt pellolla, eikä olisi koulussa oppimassa lukemaan. Meillä ei aivan varmasti olisi enää omaa tilaa. Kuka tietää, missä minä olisin. Äidillä ei ole mitään oikeutta puhua sinulle tuohon sävyyn.”Alisan kiukustuminen oli kerta kaikkiaan I-H-A-N-A-A. Tämä koko kohtaus teki miut todella iloiseksi, koska noin vahva reaktio Alisalta asiassa, joka koskee hänen omaa perhettään, oli kaikessa yllättävyydessään ihan todella piristävä. Jälleen kerran sait hienosti tuotua esille tätä miten paljon näiden kahden välinen suhde onkaan tosiasiassa ehtinyt tässä matkan varrella jo kehittyä. Ainakin kun ottaa huomioon minkälainen repliikki tuota kiukustumista edelsi.
”Hän on minun äitini”, keskeytän. ”Ja sinä olet… me olemme… tässä tilanteessa yhdessä."Noiden raktioiden välinen vastakkainasettelu oli miusta jotenkin niin kovin koominen, että taisin nauraa noilla main lukiessani ihan jopa ääneen. Ensin tuossa on tuo perus kiltti ja puhtoinen Alisa, joka ei voi vielä edes käyttää Valvesta nimitystä sulhanen ja sitten seuraavassa hetkessä onkin jo kiukkupuhina päällä tyyliin "Hitto ei, mun miehelle ei puhuta noin!". En kestä, ihan loistavaa! ;D
A/N2: Tästä kokonaisuudesta tuli aika verkkainen ja Alisa-painoitteinen, toivottavasti se ei tuntunut silti tylsältä lukea tai mitään. Tyyntä myrskyn edellä, jne.
Osaan nyt muutaman uuden vanhan kielen sanan, mutta en edelleenkään tiedä, mitä vheínir merkitsee. Sen ei pitäisi olla mikään yllätys.
Silti tiedän toivoneeni salaa, että löytäisin kirjastosta asiaan vastauksen.
Kirjaston nurkissa varjot syvenevät syvenemistään, kurkottavat iltapäivää kohti.Jotenkin kivasti sanottu :)
On niin paljon, mitä haluaisin hänestä tietää. En pelkästään hänen menneisyydestään tai taikuuteen liittyvästä, vaan myös hänen nykyisyydestäänHeh, same girl, same :D Valve on kyllä niin ihanan mysteerinen hahmo ja koska hän vissiin onkin aika kauan elänyt (en nyt muista mainittiinkö millonkaan ikää?) on niitä elämäntarinoita kertynyt, joten ei ihme että hänen menneisyyttään paljastuu vain pikkuhiljaa.