Kirjoittaja Aihe: Kymmenen kierrosta mikroaaltouunissa 5/10 osaa (K-11) hömpähkö treffailudraama| uusi osa 10.9.  (Luettu 830 kertaa)

marieophelia

  • Pajunkissa
  • ***
  • Viestejä: 618
  • Avatar: Sokerisiipi
Nimi: Kymmenen kierrosta mikroaaltouunissa
Kirjoittaja: marieophelia
Tyylilaji: hömpähkö, mutta ajoittain ankea treffailudraama
Ikäraja: K-11 (toistaiseksi lienee S, mutta kovasti haluaisin, että päähenkilö pääsee edes vähän muhinoimaan)
Yhteenveto: Eveliinan rakkauselämä maistuu mikroruualta.

A/N: Moi! Kovasti odotin, että saan gradun valmiiksi ja pääsen sitten kirjoittamaan mitä mielin. Mutta ei olekaan tehnyt mieli kirjoittaa mitään! Tämä on siis puhtaasti blokinpurkuteksti. Otin inspiraation mainiosta Mikroficci-haasteesta, mutta en pituuden puolesta, vaan niin, että jokaisessa osassa on tarkoitus mainita tavalla tai toisella mikro. :D Sanamäärät olkoon, mitä ovat ollakseen, jos tulee pitkä osa, annan mennä jne. Osien määrästä en osaa sanoa vielä: ajattelin nimeä keksiessäni, että niitä tulisi kymmenen, mutta Eveliina vaikuttaa sen verran nihkeältä, että en usko, että saan häntä paritettua kymmenessä osassa. :D Katsotaan, jos hän kuitenkin yllättää!

Ilahdun kaikista kommenteista!




KYMMENEN KIERROSTA MIKROAALTOUUNISSA


Osa 1

”Mitä sä teet työksesi, Eve?”

”Opiskelen opinto-ohjaajaksi. Ja mun nimi on Eveliina.”

”Mutta eikö Eveliina ole aina Eve? Niin kuin Jaakko on aina Jaska ja Tapani Tapsa.”

”Mä en ole.”

”Eikö lyhyt lempinimi olisi kätevä?”

Mä en ole kätevä, Eveliinan tekisi mieli sanoa. En ainakaan sulle.

”Voit sanoa mua Liinaksi, jos tulee vaikka tulipalo, etkä ehdi lausua neljää tavua”, hän sanoo. ”Mutta luulen, että normaalitilanteessa ehdit ihan hyvin kutsua mua oikealla nimelläni.”

Eveliina katsoo kelloa. Hän ja hänen treffikumppaninsa Jani tai Jari (vai sittenkin Joni?) ovat odottaneet ruokaansa nyt kaksikymmentä minuuttia. Kahdessakymmenessä minuutissa Eveliina on oppinut, että Jani tai Jari on yhtä mutkaton kuin nimensä.

Jani tai Jarikin vilkaisee naurahtaen kelloon.

”Luulisi pizzan tulevan nopeammin. Mikroon vaan ja homma on valmis puolessatoista minuutissa!” hän sanoo ja tekee kädellään huiskaisevan liikkeen.

”Mulla ei ole mikroa”, Eveliina sanoo jotain sanoakseen.

Mies tuijottaa Eveliinaa niin kuin tämä olisi juuri sanonut, ettei hänellä ole varpaita.

”Mitä sä sitten syöt?” hän ähkäisee.

”Tänään varmaan ruokaa, jonka pyydän täältä mukaan”, Eveliina sanoo ja nousee.






Osa 2

”Sun isäs suvussa tietysti riittää vanhapiikatätejä”, äiti sanoo ja työntää siivutun voikimpaleen mikroon sulamaan. ”Mulle ne oli ihan uus ilmiö. Ihmettelin, että mitä ne semmoset on.”

Eveliina laskee isän tädit mielessään ja saa luvuksi kahdeksan. Kaksi heistä on toki jo kuollut. Rasittavia akkoja jokainen ja Eveliina tietää, että äiti on samaa mieltä.

”Olisiko Kyllikki vähemmän rasittava, jos olisi naimisissa?” Eveliina kysyy.

”Tuskin, mutta voisi sitten hössöttää omien lastensa perässä”, äiti tokaisee.

Mikro piippaa neljänkymmenen sekunnin jälkeen. Äiti on silpunnut kananmunat leikkurissa ja survoo ne nyt haarukalla sulaneen voin sekaan.

”Meidän suvussa naiset on aina päässeet naimisiin. Vanhoja poikiakaan ei ole ollut kuin Pertti…”

Äiti huokaisee.

Viime kesänä Eveliinalle on selvinnyt, ettei äidin setä Pertti kuollutkaan syöpään niin kuin hän oli jostain syystä kaksikymmentäviisi vuotta luullut. Pertti ampui itsensä oman kotinsa ullakolle.

”Mä olen vasta kaksikymmentäseitsemän”, Eveliina sanoo ja katselee, miten äiti hienontaa suolaa munavoin sekaan.

Äidille se on sama kuin sanoisi: Minä olen Pertti Toinen.




« Viimeksi muokattu: 10.09.2021 13:31:47 kirjoittanut marieophelia »

flawless

  • HBIC / IWBYS
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 953
  • d a d d y
Löysin tämän stalkkerinappulan takaa ja ilahduin kun avatessani huomasin että tää on sun kirjoittama! Vielä en oo yhteenkään sun tekstiin pettynyt, enkä pettynyt tähänkään. Hömpähkö treffailudraama kuulostaa genrenä oikein kivalta, ja ankeuskin maistuu, joten mielenkiinnolla jään tätä seuraamaan. Tämä oli kiva kevyttä luettavaa ja tämä oli jotenkin ihanan elämänmakuinen. Rasittavat Kyllikit ja itsemurha-Pertit ja tylsät Jani-Jarit, pariutumispaine ja mikrot ja munavoi, kaikki jotenkin niin heti semmoista samaistuttavaa ja suomalaista :D Mua myös hymyilytti tuo nimianalyysi siitä kuinka Eveliinat on aina Evejä ja Jaakot Jaskoja ja Tapanit Tapsoja, niinhän se on. Koin samaistumista kertojaan koska mäkin olen Eveliina, joskin olen sellainen tylsä Eveliina joka on ennalta-arvattavasti Eve, mutta oon myös nihkeä ja ankea joten samaistuin häneen oikein sopivasti silti. ;D

Lainaus
”Mulla ei ole mikroa”, Eveliina sanoo jotain sanoakseen.
Mies tuijottaa Eveliinaa niin kuin tämä olisi juuri sanonut, ettei hänellä ole varpaita.
”Mitä sä sitten syöt?” hän ähkäisee.
”Tänään varmaan ruokaa, jonka pyydän täältä mukaan”, Eveliina sanoo ja nousee.
Tykkäsin tästä erityisesti. Ensinnäkin Jani-Jarin "öhöhöö ravintolassa ne laittaa ruoan vaan mikroon" -vitsi oli kuolettavan kulunut ja hän ansaitsi täysin tämän ilahduttavan servauksen, johon tämä pätkä loppui :D Kekseliäs ja ytimekäs lopetus, jossa tuli päähahmon luonne hyvin esiin. Mikroyksityiskohta hymyilytti mua myös, plus varvasvertaus oli ilahduttavan erilainen ja hauska. Tässä on ihanasti sellaista kuivaa huumoria kirjoitustavassa, nautin siitä suuresti ja se ilahdutti mua kovin.

Kiitos näistä, jään mielenkiinnolla seuraamaan! Treffailudraama kuulostaa herkullisen kiusalliselta, en malta odottaa mitä kaikkea keksitkään!
you should see me in a crown


banneri © Ingrid

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 8 163
  • Grimhyggemestari
"Ei olekaan tehnyt mieli kirjoittaa mitään", mikä mood! Kirjoitushaluttomuus on piinannut muakin jo pari viikkoa ja alkaa tosissaan turhauttaa, yngh. Onneksi Finiin kuitenkin ilmestyy ihania tekstejä luettavaksi, niin voi sitten niitä hotkia, kun ei kerran omia synny. :D Tästä kommentista sen sijaan tuleekin sitten jotain täysin höpölöpöselittelyä, koska aivokapasiteettini on tältä päivältä jo käytetty loppuun, mutta ehkei se haittaa.

Tää oli ihana! Musta on ensinnäkin aivan huikeaa, että mikro onkin tässä läsnä mikrona eikä sanamäärinä (vaikka mielelläni näkisinkin kyllä sun mikroficcejä myös, vink vink!), koska se rinnastuu ankeaan treffielämään aivan erinomaisesti. Myöskin tän tekstin nimi on mahtava, sopii loistavasti romanttiselle hömpälle. (Toivottavasti ankeudesta huolimatta saadaan silti onnellinen loppu, pliiiis :D Jotenkin kiinnyin Eveliinaan jo ja toivon hänelle muhinointia! Mielellään muhevaa ja maukasta sellaista!)

Tässä tekstissä on mahtavan kuivakka sävy ja huumori uppoaa muhun aivan täydellisesti. Noiden Eveliinan ja Janijonijarin treffien tunnelma sai aidosti kiristelemään hampaita, ja Eveliinan letkautus tulipalosta sekä loppukommentti olivat ihanan purevia, you go girl! 🧡 Siinä esiteltiin hienosti tarinan sankari sellaiseen tyyliin, että aivan pakkohan hänestä on pitää. :D Ja kun mukaan sotketaan vielä tuollainen ärsyttävä sukutausta ja hössöttävä äiti, niin erinomaiset hömppäainekset ovat kasassa.

Jään odottelemaan jatkoa innolla, mahtavaa että aloitit tämän. 🧡

i’m here to tell you the tide will never stop coming in.
i’m here to tell you whatever you build will be ruined, so make it beautiful.

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 1 986
Jee, uutta tekstiä sinulta (vaikka vanhoistakin moni vielä odottaa lukemista, mutta niitä on kivaa lukea vähän säästellen)! Ja onnea gradun valmistumisen johdosta! Se on kyllä ihana tunne :D Harmillista vaan, että sen jälkeen taitaa aina iskeä pieni väsymys, mikä helposti vaikuttaa muuhun kirjoitusintoon. Mutta hurjan kivaa, että lähdit julkaisemaan blokinpurkutekstiäsi, koska tämä on kyllä hauskaa luettavaa! Tämä on myös oivallinen tulkinta mikroficci-haasteesta ;D

Olen täysin samaa mieltä flawlessin ja Kaarneen kanssa siitä, että tämä on ihanan elämänmakuinen ja Eveliina samaistuttava ja nihkeästä suhtautumisestaan huolimatta hänestä on helppo tykätä! Myös tarinan nimi kertoo jotenkin jotain olennaista Eveliinasta ja siitä, millaisena maailma hänelle tällä hetkellä näyttäytyy. Toivon hänelle onnea, mutta saa tosiaan nähdä, riittääkö kymmenen osaa vai tarvitaanko niitä enemmän :P Näissä osissa korostuu vahvasti se, että ympärillä on kaiken maailman tavallisia ja vähän vähemmän tavallisia tallaajia, mutta Eveliina etsii itselleen sitä tyyppiä, joka erottuu joukosta hyvällä tavalla ja kääntää hänen elämänsä suunnan.

Tämä kohta oli näistä kahdesta ensimmäisestä osasta suosikkini:

Lainaus
”Olisiko Kyllikki vähemmän rasittava, jos olisi naimisissa?” Eveliina kysyy.

”Tuskin, mutta voisi sitten hössöttää omien lastensa perässä”, äiti tokaisee.

Varmasti niin totta ;D Ihan parasta nihkeyttä ja pessimistisyyttä, tykkään! Ihanaa ja kivaa, että kirjoitat! Jään odottamaan mielenkiinnolla, mitä tulevista treffikumppaneista ja perhesuhteista paljastuu seuraavissa osissa ;)

between the sea
and the dream of the sea

marieophelia

  • Pajunkissa
  • ***
  • Viestejä: 618
  • Avatar: Sokerisiipi
flawless: Ohoh, arvasin, että jos otan peritavalliset suomalaisnimet, joku varmaan löytää kaimansa täältä, mutta että ihan ensimmäinen kommentoija! No, ihana kuulla, että löytyi samaistumispintaa, vaikka en kyllä hetkeäkään usko, että sä olisit nihkeä tai ankea! Hienoa, että löysit tänne ja suuri kiitos kommentistasi!<3
Kaarne: Ihanaa kuulla, että tästä löytyi sinulle mieluisia aineksia ja Eveliina tuntui samaistuttavalta. Kiitos paljon kommentistasi! Ja toivottavasti sun taas tekee pian mieli kirjoittaa jotain itsekin (esim. Varjomorttelia vink, vink ;D) <3
hiddenben: Kiitos paljon onnitteluista! Hienoa että tykkäsit Eveliinasta ja tarinan huumorista! Juuri tuollaista kuvailemaasi tyyppiä Eveliina etsii, toivottavasti sellainen vielä jostain ilmaantuu :) Suurkiitos kommentistasi!<3

A/N: Niin kuin moni varmasti tietää, yliopistossa kurssia saa yleensä yrittää läpi kolmena eri tenttikertana, sen jälkeen kurssin joutuu käymään uudestaan. Eveliina tässä ei ole päässyt ihan kaikkina edellisinä tenttikertoina paikalle, siksi hän on kurssilla kolmatta vuotta, vaikka onkin reputtanut kurssin ”vain” kolmasti. :D Tästä tulikin vähän pidempi osa, sillä piti esitellä uusia hahmoja! // Hups, olin näköjään kirjoittanut edelliset osat preesensissä, joten piti yhtenäistää tähänkin oikeat aikamuodot! Huomautathan, jos havaitset minulta ohi lipsahtaneita aikamuotoheittelyitä! Ja mitä tahansa muutakin saa toki kommentoida, ilahdun oikein kovin pelkästä tiedosta, että luet! :)



Osa 3

”Taloustieteen perusteet: mikro- ja makrotalous” on ainoa kurssi, jonka Eveliina on yliopisto-opiskelunsa aikana reputtanut. Varmuuden vuoksi hän reputti sen kolmasti, mikä tarkoitti sitä, että yhteiskuntaopin opetettavan aineen kokonaisuus, jonka Eveliina ehdottomasti halusi suorittaa, on hänen kahdek- n:ntenä opiskeluvuotenaan edelleen kuutta puuttuvaa opintopistettä vajaa.

Luentosali on aivan yhtä tupaten täynnä kuin kahtena edellisenäkin syksynä. Tällä kertaa salissa kuitenkin istuu myös Eveliinan kahdeksan vuotta nuorempi sisko Katariina, jota kaverit kutsuivat Kataksi ja poikaystävä Riinaksi.

Eveliina epäilee, että Katariina on hakenut Kauppakorkeakouluun irvaillakseen hänelle. Kaikki tietävät, että Eveliina kituuttaa Mikroa ja makroa kolmatta vuotta. Mutta ei Katariina halunnut siskoaan kiusata. Niin käsittämätöntä kuin se onkin, hän sattuu olemaan kiinnostunut taloustieteestä.

Nyt hän kuitenkin on kiinnostunut Eveliinan rakkauselämästä.

”Tehdään sulle Tinder-profiili”, hän supattaa ei mitenkään liian hiljaa ja avaa luentomuistiinpanojen sijaan Instagramin. ”Mulla on susta täällä se yksi kiva kuva. Se mökillä otettu. Mä rajaan siitä vaan huusin pois.”

”Siis mitä, nytkö?” Eveliina yskähtää.

Hän luottaa muistiinpanoja tehdessään edelleen paperiin ja kynään. Katariinan vaaleanpunainen Macbook hämmentää häntä jo valmiiksi. Taustakuvakseen Katariina on – kuinkans muutenkaan – valinnut kuvan itsestään ja poikaystävästään Villestä suutelemassa jonkin vuoren huipulla. Pian se kuitenkin peittyy huusin edessä marjoja perkaavan Eveliinan alle.

”Millaista seuraa sä etsit?” Katariina utelee filtteröidessään huusikuvaa.

”Kuka sanoi, että mä etsin seuraa?” Eveliina supattaa.

Luennoitsija on juuri astunut sisään mittatilauspuvussaan.

”Sä skannasit läpi kaikki miehet, jotka astui sisään tähän saliin.”

”Katoin vaan, onko täällä pelkkiä juppeja. Kauppislaiset yleensä on.”

”Okei”, Katariina sanoo ja kirjoittaa tyhjään tiedostoon: Ei juppeja.

”Mitä hittoa?”

”Parempi sanoa suoraan, mitä ei ainakaan hae.”

Eveliina katselee ympärilleen. Kolme riviä viistosti hänen edessään istuva nuorukainen tunkee nuuskaa ylähuuleensa ja selaa samalla Unibetia.

”Nuuska on ehdoton ei”, Eveliina sanoo. ”Ja mua ei haittaisi, jos se olisi orpo.”

”Häh?”

”En halua anoppia. Omassa äidissä on ihan tarpeeksi kestämistä.”

”Eveliina! En mä tollasta voi kirjoittaa! Sitä paitsi ei anopeissa ole mitään vikaa. Sari on ainakin tosi kiva!”

Eveliina pyöräyttää silmiään. Paitsi, että Katariina suunnittelee innolla kolmevuotisvuosipäiväänsä Villen kanssa, hän aikoo myös soittaa viulua Villen vanhempien hääpäiväillallisella.

”Kirjoitan tähän, että sä olet perhekeskeinen.”

”Mitä hittoa, kuuntelitko sä – ”

Eveliinan ärtynyt kysymys jää kuitenkin kesken.

”Anteeksi, onko tuolla vielä vapaata?” Hymyilevä ruskeatukkainen nuori mies osoittaa istumapaikkaa Eveliinan vasemmalla puolella.

”Joo, tietysti!” Katariina vastaa ja nousee ylös.

Eveliinakin tekee miehelle tilaa. Hän tuntee pehmeän villapuseron hipaisevan käsivarttaan, kun mies ohittaa hänet.

”Kiitos!”

Mies istuu Eveliinan viereen. Eveliina huomaa tämän kaivavan olkalaukustaan penaalin ja luentolehtiön. Miehen ranne on ruskettunut.

”Kysy käyttääkö se nuuskaa!” Katariina kuiskuttaa Eveliinan korvaan.

Hän on sulkenut huusikuvan (luojan kiitos!) ja avannut sen sijaan Moodlen. Luennoitsija koputtelee mikrofonia valmiina aloittamaan.

”No niin, tervetuloa Taloustieteen perusteet -kurssin mikro-osuuden ensimmäiselle luennolle! Täällä vaikuttaa vähän täydeltä. Täytyy kohta siirtyä naapurin syliin istumaan, jos sieltä vielä joku myöhästynyt saapuu.”

Jostain syystä Eveliinaa hymyilyttää, vaikka hän onkin kuullut vitsin jo kahtena edellisenä syksynä.






« Viimeksi muokattu: 11.07.2021 09:59:16 kirjoittanut marieophelia »

flawless

  • HBIC / IWBYS
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 953
  • d a d d y
Sä osaat kyllä tehdä kaikista miljöistä ja asetelmista aina tosi kiinnostavia! Tässäkin on sellaisia tarinaan ihanasti maustetta ja eloa tuovia yksityiskohtia kuin kestoreputettu kurssi ja ihanan pirskahtelevan luonteinen pikkusisko ja huumoriproffa ja aaa, niin paljon kaikkea kivaa! Sä kirjoitat tosi eläväistä ja kiinnostavaa tekstiä, tässäkin oikein herää henkiin tämä luentosalimiljöö ja Eveliinan hahmon luonne alkaa tulla ihanasti tutummaksi. Hän havainnoi kivasti asioita tuohon omaan kuivan humoristiseen tyyliinsä, jota on tosi kiva lukea. Hänen havaintonsa elämästä ovat hauskoja ja samaistuttavia, siis esimerkiksi tuo että kauppislaiset on yleensä juppeja oli tosi ilahduttavan paikkaansapitävä huomio - ja opin myös uuden sanan, en ollut kuullutkaan tätä juppia aiemmin. Hyvä termi, otan käyttöön :D

Tinderprofiilin työstäminen hymyilytti, niin samaistuttava tilanne tuo kuinka toinen "vähän" "auttaa" rakkausrintamalla innokkaana :D Huussin edessä marjojen perkaaminen on jotain niin suomalaista mökkiestetiikkaa etten kestä, tässä on niin ilahduttavaa tuo samaistuttavuus ja elämänmakuisuus. Ja huumori tietysti, tässä oli taas oikein ihanaa tilannehuumoria, esim. tuo "kysy käyttääkö se nuuskaa" -supattelu nauratti mua, samoin kuin viimeinen lause, joka oli kivan hyväntuulinen lopetus tälle osalle. Tätä on tosi kiva lukea, tykkään ihan hirveästi! Mulla on sellainen tunne että toistelen vaan samoja kehuja koko ajan, mutta tässä on muutamia niin ihania elementtejä että pakko on jankata kuinka kivoja ne on. :D Kiitos taas, tykkäsin ja odotan jatkoa innolla!
you should see me in a crown


banneri © Ingrid

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 1 986
Ai että, mikä ihanan kiusallinen ja samalla hymyilyttävä uusi osa! Tämän osan mikroviittaus nauratti, koska olen itsekin käynyt kyseisen kurssin ensimmäisenä opiskeluvuotena ja jos muistan oikein, puolet luokasta reputti ensimmäisen tentin ;D Onneksi en sentään minä vaan sain jättää mikrot ja makrot unholaan aika pian sen kurssin jälkeen. Mutta tulipahan taputeltua! Ja nyt oli ihanan karvaan suloista palata muistelemaan kyseistä kurssia tämän tekstin myötä.

Mutta oho, vai että osui Eveliinan silmään joku hyvännäköinen ja muutenkin kivalta vaikuttava tyyppi! Tykkäsin kovasti tuosta penaali-yksityiskohdasta, joka osui niin luonnollisesti yhteen Eveliinan omien preferenssien kanssa, sekä ruskettuneesta ranteesta. Vähän pelkään, että kyseessä on jälleen yksi juppi, mutta aika näyttää ;) Sillä välin Katariina ehtii varmaan luoda Tinder-profiilin. flawless kommentoikin Tinder-profiilin luomista onnistuneesti, olen samaa mieltä hänen kanssaan tuosta siihen liittyvästä supattelusta ja sopivien kuvien etsimisestä. Odotan todella innolla, millaisia reaktioita ja kipakkoja (ajatus)kommentteja Eveliinasta irtoaa, kun hän alkaa käydä Tinder-deiteillä :D

Tämä on kyllä niin hyvänmielenteksti! Niin kivaa saada seurata mukana :) Kiitos tästä uusimmasta osasta!

between the sea
and the dream of the sea

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 3 827
  • Peace & Love
Pakko kommentoida ihan vaan että saan ilmoituksen sitten kun tulee uusia osia. En tiedä osaanko nyt tähän hätään sanoa mitään kauhean järkevää. Tyylistä tuli minulle mieleen televisosarja Kimmo, näissä pätkissä on jotenkin samalla tavalla huumoria, joka ei kuitenkaan sievistele yhtään. Mennään ihan niin pitkälle kun heittämään hetulaa itsemurhasta. Tyskähdin kokikset nenästä silleen, että oho, herrajesta.

Tosiaan siis tää nyt on aika sisällötön kommentti muuten. Otsikko oli heti sellainen että nyt on hyvä, jakun kirjoittajakin on hyväksi havaittu, niin eihän se muuta voi olla kun priimaa.

jjb
Here comes the sun and I say
It's all right

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 8 163
  • Grimhyggemestari
Hehee, mää jo mietinkin, notta tokkopa kaikki mikrot voi olla ihan mikroaaltouunijuttuja kuitenkaan. Ja sieltähän se eka muunlainen mikro tuli! Mutta ah, ihanan kekseliäällä tavalla! Ja näin itse ainakin seitsemän kertaa koineekreikan keskeyttäneenä/reputtaneena voin todeta, että Eveliina, täydet sympatiani. ❤️ Varmasti tuollaiselle talouskurssille kävisi kohdallani samoin. :D

Tykkään Eveliinan siskosta ja heidän suhteestaan. Mahtavaa, että vaikka Eveliina voisi olla nihkeä Katariinaa kohtaan, niin ei tässä kuitenkaan ole, vaan heidän välillään vallitsee selvästi aika lämmin sisarusrakkaus. Ihan parasta! ❤️ Tykkäsin myös tuosta Katariinan tarmokkuudesta ja siitä, että hän sitten kuitenkin lopuksi tajuaa oikealla hetkellä astua syrjään, kun söpö (?) mies saapuu paikalle. Ooh!

Tämä hykerryttää ja ilahduttaa mua edelleen valtavasti, ja kun uusin osa ilmestyi ja sen huomasin, suorastaan hypähdin. :) Odottelen siis taas seuraavaa suurella innolla. ❤️ (Ja jännityksellä, koska ooooh, mikä mahtaa olla seuraava mikro? ;) )

i’m here to tell you the tide will never stop coming in.
i’m here to tell you whatever you build will be ruined, so make it beautiful.

sugared

  • flâneuse
  • ***
  • Viestejä: 1 371
Nopsa nopsa tagikommentti, koska a) pitää jumpata ja b) mun kirjallinen ilmaisukyky on tällä hetkellä luokkaa "lol xD sama ku edellinen". Kaarne tuossa edellä käytti vallan erinomaisen osuvaa sanaa hykerryttää, joten lainaan sitä kuvaamaan tunnelmiani! Alkukesän iltaan sohvan nurkassa (yksin, yhyy) tällainen kevyt kesäromantiikka sopii kuin meikäläisen takapuoli kyseiseen sohvan nurkkaan! Mä en ikimaailmassa kestäisi sellaista kokonaista romaaninmittaa, joten muotokin on aivan täydellinen (yhtä täydellinen kuin meikäläisen takapuolen, eiku)!

Lainaus
Osien määrästä en osaa sanoa vielä: ajattelin nimeä keksiessäni, että niitä tulisi kymmenen, mutta Eveliina vaikuttaa sen verran nihkeältä, että en usko, että saan häntä paritettua kymmenessä osassa.
Rakastuin tähän tekstiin ja Eveliinaan jo tämän luettuani, gotta say. :--D Tykkään tosi paljon sun huumorista, nokkelista havainnoista ja elävöittävistä yksityiskohdista!

Jään odottamaan jatkoa tänne sohvan nurkkaan!

her shaking shaking
glittering bones

marieophelia

  • Pajunkissa
  • ***
  • Viestejä: 618
  • Avatar: Sokerisiipi
flawless: Samojen asioiden toisto on oikeastaan paras kommentti, minkä mulle tällä hetkellä voi tästä antaa. Pelkään nimittäin hirveästi, että tästä tulee epäyhtenäinen, kun kirjoitin nuo ensimmäiset osat miettimättä yhtään, mitä muissa osissa voisi tapahtua! Olen siis tosi iloinen, että tunnelma ja henkilöt on sun mielestä edelleen onnistuneita. Kiitos paljon kommentistasi!<3
hiddenben: Apua, miten ihmeessä pääsit mikrosta ja makrosta ekalla kerralla läpi? Voin tunnustaa, että tässä on sikäli omaelämäkerrallista ainesta, että itse reputin sen kaksi kertaa. Lopulta sain kyllä nelosen. Ihana kuulla, että tästä tuli hyvä mieli! Kiitos paljon<3
jossujb: Hahhah, mä mietin, etten laita tähän genreksi huumoria, kun se mikä mun mielestä on hauskaa, on välillä (eli usein) muiden mielestä ankeaa. Mutta hyvä että upposi (vaikkei kokis uponnutkaan). Kiitos paljon kommentistasi!<3
Kaarne: Eikä, mahtavaa, että odotat, millaisia mikroja tässä on! Seuraavissa osissa ne tulevat olemaan vähän monipuolisempia kuin tässä nelosessa ;) Kiitokset kommentista!<3
sugared: Ihanaa tietää, että sinäkin seurailet! Nyt on aika taas vihdoin sovittaa täydellinen takapuoli täydelliselle sohvalle!:D Kiitos kommentista<3

A/N: Hyviä uutisia, olen nimittäin päättänyt, miten tämä tarina tulee etenemään loppuunsa! Ja loppunsa se tulee myös saamaan, sen lupaan! (Kiitos kommenttienne: olen lukenut ne monta kertaa.<3) Mutta huono puoli asiassa on ollut, että kun tiedän, mitä lopussa tapahtuu, motivaationi kirjoittaa näitä ”väliosia” on ollut enemmän tai vähemmän hukassa. Tänään muistutin itseäni, että tämänhän piti olla puhdas hupiprojekti, joten sellaisena myöskin pysyköön -- ja sitten jatkoa vihdoin viimein syntyikin! :)

Kertokaahan, jos olette vielä kuulolla tai löydätte uusina tänne!



Osa 4


Kasvatustieteen professori Antero Rautiaisen jokavuotisena perinteenä on saada ainakin yksi graduseminaarilainen itkemään.

Eveliina on melko varma, että tänä syksynä professorin valinta on kohdistunut häneen. Ei kai olisi pitänyt pukea avokaulaista puseroa – professori on taatusti luokitellut hänet tyhmäksi bimboksi sinä silmänräpäyksenä, kun hän on ensimmäisen kerran astunut seminaarihuone 299 ovesta sisään. Kaikki tietävät, että professori Rautiaisen mielestä kasvatustieteiden laitoksella on aivan liikaa naisia.

Professori käyttää gradutapaamisen ensimmäiset viisi minuuttia selittäessään, mitä ongelmia kyselytutkimukseen liittyy. Eveliinan gradun tutkimussuunnitelmasta (kyselytutkimus lapsuuden leikkien vaikutuksesta ammattikoululaisten ammatinvalintaan) hän ei toistaiseksi ole sanonut suoraan mitään.

Eveliina ei yleensä itke helposti, mutta kun professori päättää puheenvuoronsa toteamalla, että kaikki vuonna 1998 kyselytutkimusta yrittäneet opiskelijat päätyivät lopulta vaihtamaan aihetta, hänen tekisi mieli vähintään huutaa.

Rautiainen kehottaa seuraavaksi muita seminaarilaisia lausumaan mietteitään ”luettavana olleesta” tutkimussuunnitelmasta. Ilmeisesti hän ei ole siis itse lukenut suunnitelmaa tai edes Eveliinan nimeä sen yläkulmasta.

Susanna aloittaa kommenttikierroksen toteamalla vaisusti, että hänen mielestään Eveliinan aihe kuulostaa kiinnostavalta, mutta epäilee, tuleeko kyselyyn tarpeeksi vastauksia. Professori Rautiainen ei vaikuta kuuntelevan.

Olli taas huomauttaa, ettei itse muista, mitä leikki lapsena. Sen pohjalta hän itse ei ainakaan osaisi vastata koko kyselyyn.

”Kai sä nyt muistat edes, mitä leluja sulla oli?” Eveliina ähkäisee.

”Oon mää kai joskus lapsi ollut”, Olli sanoo hitaaseen tapaansa. ”Mutta siinä se.”

Eveliinan tekisi mieli heittää Ollia jollain. Mutta professori Rautiainen myhäilee. Uusimmat tutkimukset ovat kuulemma osoittaneet, että useimmat ihmisen muistot varhaislapsuudestaan ovat harhaanjohtavia, niin kutsuttuja valemuistoja.

”Voisimme keskustella aiheesta lisää, kun täältä päästään”, professori nyökkää Ollille.

Eveliina ei ymmärrä, mitä on tehnyt väärin. Rautiainen näyttää siltä, että aikoo kertoa jonkin omakohtaisen esimerkin lapsuusmuistojen epäluotettavuudesta, mutta hänen pohdintansa keskeytyy, kun seminaariryhmän kahdesta miespuolisesta opiskelijasta jälkimmäinen avaa suunsa.

”Mä taas muistan tosi hyvin aika monta leikkiä”, tokaisee Matti. ”Yksi mun ja mun siskon lempileikkejä oli laittaa pehmoleluja mikroon. Me leikittiin, että se oli Nasan avaruusalussimulaattori, jossa testattiin astronauttikokelaita. Yksi sininen nalle läpäisi kaikki testit.”

Ei ole suinkaan Matin vuoro puhua, mutta hän jatkaa silti. Rautiainen ei kai voi vastustaa Matin miehekästä baritoniääntä, koska ei keskeytä häntä.

”Ja nykyään mä laadin firmoille soveltuvuustestejä, joita voidaan käyttää uusien työntekijöiden rekrytointiprosessissa.”

Koko ryhmä, Rautiaista ja Ollia lukuun ottamatta, nauraa.

”Mitä sun sisko tekee?” huikkaa alati utelias Jenna.

”Ravintolapäällikkö”, Matti toteaa samanlaisella äänellä, jolla taikuri sirkuksessa lausuu taikasanansa.

”Yääk!” Susanna vinkaisee.

”Eli”, Matti sanoo, ”mä oletan, että tämä tutkimusaihe tulee kartoittamaan ihan huikeita tarinoita ihmisten valinnoista ja taipumuksista. Mä en malta odottaa, että pääsen lukemaan Eveliinan gradua. Varsinkin, kun sä kirjoittajana olet ihan suvereeni.”

Hän nyökkää Eveliinalle ja Eveliina tuntee punastuvansa. Matti osaa puhua vakuuttavasti.

Professori Rautiainenkin vaikuttaa heräävän horroksestaan.

”Niin, mikä se aihe olikaan?” hän kysyy hieman sammallellen.

”Lapsuuden leikkien vaikutus ammattikoululaisten ammatinvalintaan”, Eveliina sanoo. ”Kerään aineiston kyselylomakkeella.”

”Aivan”, professori sanoo. ”Aivan. Otantaa toki voi ja kannattaakin vielä tuosta rajata. Esimerkiksi pelkkiin logistiikka-alan opiskelijoihin.”

”Mä haluaisin ensin varmistaa, että saan tarpeeksi vastauksia. Rajaan aineistoa sitten, kun aineistoa on olemassa, jos näyttää, että sitä pystyy jotenkin ryhmittelemään.”

”Aivan. Aivan niin se kannattaakin tehdä. Aineistolähtöisyys, aineistolähtöisyys…”

Ja sitten Rautiainen antaa muutaman esimerkin pro gradu -töistä, joissa aineiston analyysi on jäänyt puutteelliseksi – yksi niistä on jopa laadittu 2010-luvulla.

Mutta kun kierros viimein jatkuu, Eveliinasta tuntuu, että jos joku seminaarihuoneessa saa hänet itkemään, se on Matti. Tällä on valmiina lista kirjoja, joista voisi olla gradun teossa hyötyä. Mattimaiseen tapaan teokset on lueteltu aakkosjärjestyksessä ja perään on vielä merkitty kirjaston hyllyluokitus tai pieni e-kirjain, mikäli kyse on sähköisestä aineistosta.

Pienen hetken Eveliinasta tuntuu, että hän voisi pussata Mattia. Mutta Matti istuu liian kaukana. Sitä paitsi Eveliina on tuntenut Matin jo seitsemän vuotta. Eikä Matti ole kovin komea. Hän vastaa Eveliinan käsitystä melanoomariskiryhmäläisen arkkityypistä – maitomaisen vaalea, pisamainen iho ja punapigmenttiset hiukset. Lisäksi pyöreät silmälasit saavat hänet näyttämään yli-innokkaalta, mutta aliravitulta pöllöltä. Ei Eveliina oikeasti pussaisi Mattia!

Mutta kun Matti hymyilee Eveliinalle, Eveliinan on ihan pakko hymyillä takaisin.



”Ootko kotiin menossa?” Eveliina kysyy Matilta seminaarin jälkeen.

”Joo, oon.”

”Mennäänkö samaa matkaa?” Eveliina osoittaa pyöräänsä.

”Mä oon tällä kertaa bussilla. Oli sen verran kuraista aamulla.”

Matti heilauttaa kättään ja suuntaa kohti alikulkusiltaa.

Eveliina tuntee vatsanpohjassaan jotain pettymyksen tapaista. Toisaalta hänellä alkaa olla nälkäkin – vatsalaukkuhan se ikävää huutaa, ei mikään muu.

”Mut nähdään viikon päästä!” Matti huikkaa.

”Joo, nähdään!”

Viikon päästä vuorossa on Matin tutkimussuunnitelman käsittely. Eveliina miettii, että hänen pitää lukea se erityisen huolellisesti.

”Mitä toi nyt oli?” kysyy Eveliinan ystävä Jenna, (joka on koko ajan kulkenut Eveliinan vasemmalla puolella). ”Mä luulin, että me mennään samaa matkaa kotiin.”

Eveliina kohauttaa olkiaan.

”Niinhän me mennäänkin.”

Jennan kasvoille hiipii ovela ilme.

”Sä olet ihastunut Mattiin.”

”En tietenkään ole!” Eveliina sanoo ja huomaa samalla, että on katsellut Matin loittonevan hahmon perään sen sijaan, että olisi avannut pyöränsä lukon. Ilmankos pyörä harasi vastaan, kun hän yritti nostaa sitä telineestä.

”Luuletko, että ihastun ensimmäiseen mieheen, joka keksii musta jotain kivaa sanottavaa?”

Eveliina nostaa kangaskassinsa ja käsilaukkunsa pyöränkoriin.

”Vastahan se sitä paitsi erosi Kristasta”, Eveliina jatkaa. Jennan virnuilu ärsyttää häntä. ”Mulla ei oo tapana rynnätä haaskalle.”

”Pöhkö!” Jenna ulvahtaa. ”Mattihan on kiva. Mun mielestä sun pitää takoa, kun rauta on kuumaa. Mä oon aina ajatellut, että te sopisitte yhteen. Kaikkihan sen näki, että Matti seurusteli Kristan kanssa vaan, koska ei kehdannut jättää sitä. Se on välillä vähän ylikohtelias.”

Eveliina pelkää punastuneensa. Hän hillitsee halunsa kysyä, mistä Jenna on päätellyt hänen ja Matin sopivan yhteen. Siitä Jenna saisi vain lisää pontta perättömille väitteilleen.

”Oot kyllä väärässä”, Eveliina sanoo toivoakseen painokkaasti. ”Sitä paitsi mulla on treffit viikonloppuna.”

”Mitä! Nyt vasta kerrot!”

Jenna hämmästyy niin, että laittaa vahingossa kypärän väärin päin päähänsä. Väärässäpä olit! Eveliina ajattelee omahyväisesti. Samalla pieni ääni hänen oikeassa korvassaan muistuttaa, että hänen pitää laittaa Jenna vannomaan, ettei tämä kerro Mat… –kenellekään treffeistä. Jenna ei yleensä tajua, milloin jostain asiasta ei pidä puhua jokaiselle vastaantulijalle, ellei sitä hänelle erikseen tähdennä.

”Kenen kanssa? Tunnenko mä sen?” Jenna utelee.

”Yhden tyypin, jonka tapasin mikrossa ja makrossa.”

”Eikä! Sittenhän on kohtaloa, että sä jouduit sinne taas!”

”Just joo, hahhah. Katariina käski mun pyytää sitä ulos. Se sanoi, että antaa mulle kaksi vaihtoehtoa: joko pyydän Mikkoa ulos –”

”Uuuu, Mikro-Mikko!”

”—tai se tekee mulle Tinder-profiilin.”

Joskus Eveliinaa hämmästyttää, miten helppo Jennaa on harhauttaa. Jenna innostuu mystisestä Mikosta niin, että Eveliinan on lopulta pakko näyttää tämän Linkedin-profiilikuva ja kertoa yksityiskohtaisesti, missä ja milloin heidän on tarkoitus tavata. Kotimatkalla Jenna pohtii, mitä Eveliinan kannattaisi laittaa päälle. Sitten hän kertoo yksityiskohtia omista ensitreffeistään poikaystävänsä Niilon kanssa, eikä Eveliina vaivaudu huomauttamaan, että on kuullut samat asiat ainakin viidesti.

Ylipäätään Eveliina ei tiedä, huvittaako vai ärsyttääkö Jennan innostus häntä. Jennan vouhkatessa hänen ajatuksensa uhkaavat luisua taas Mattiin.


« Viimeksi muokattu: 11.07.2021 10:02:34 kirjoittanut marieophelia »

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 8 163
  • Grimhyggemestari
AH IHANAA TÄÄ JATKUI! ♥♥♥

Ja vieläpä juuri sopivasti nyt, kun mää tulin kotiin leiriltä ja ehdin lukea heti, täydellinen ajoitus. Mutta hei, ymmärrän kyllä täysin, että välillä projektit jää lojumaan (se on meikäläisen helmasynti), joten ei paineita - kyllä me maltetaan odottaa jatkoa. Tai ainakin minä. :D

Matti vaikuttaa ihanalta! Kyllä mää ainakin ihastuisin heti tuollaiseen pyöreälasiseen pisamajäbään, joka tekee aakkostettuja luetteloita sopivista lähteistä. Naurattaa myös tuo professori, koska meikän yhden entisen tutkimusesimiehen sukunimi oli Rautiainen. :D Onneksi ei ollut yhtä jäätävä tapaus kuin tässä tarinassa, mutta professorityyppi sinällään on valitettavan tuttu. No, onneksi Matti pelasti.  ;D

Mikro-Mikko ja treffit!!! :o No nyt on menoa ja meininkiä, kylläpäs meitä lukijoita twisteillä hemmotellaan. Matti sai kyllä jo voitettua mun sydämen puolelleen, koska ah niiden mikrokokeet oli jotain niin kaunista, mutta no hei, kyllä Mikolle pitää antaa vielä reilu mahdollisuus. Joten yritän! Ja jos ei muuten, niin ehkä epäonnistuneet treffit tarjoavat Eveliinalle mahdollisuuden reflektoida paremmin omia tunteitaan...

Tää on edelleen aivan ultimaattisen viihdyttävä, hykerryttävä ja paras jatkis, kiitos kun sitä kirjoitat. ♥

P. S. EKA!


i’m here to tell you the tide will never stop coming in.
i’m here to tell you whatever you build will be ruined, so make it beautiful.

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 1 986
Kaarne oli eka, minä siis toka 8) Niin mahtavaa saada palata tämän pariin pienen tauon jälkeen, oli niin helppoa vain asettautua mukavaan asentoon sohvalla ja heittäytyä Eveliinan mikro-makro-gradututkimus-maailmaan. Tässä on edelleen oivallista sarkasmia (etenkin Toisaalta hänellä alkaa olla nälkäkin – vatsalaukkuhan se ikävää huutaa, ei mikään muu), mutta myös sopivasti ihastuksen orastavia ensitunnelmia, joita luen ihan hymy huulilla! Sen verran herkullista on seurata Eveliinan yliopistoelämää :D

Graduseminaari oli niin eläväisesti kuvattu, että tuntui siltä kuin olisin itse palannut oman yliopiston graduseminaarien luokkahuoneeseen. Osasin oikein kuvitella tuon tilan, kuinka Matti kommentoi Eveliinan gradua ja Evelina toivoo, että voisi pussata, mutta ah ja voi, kun ei voi :D Rautiaisen kuvailu oli niin inhottavan kamalaa, että ihan nauratti! Etenkin tuo

Lainaus
Professori Rautiainenkin vaikuttaa heräävän horroksestaan.

”Niin, mikä se aihe olikaan?” hän kysyy hieman sammallellen.

sai nauramaan, koska voi apua... Graduohjaajia on kyllä niin moneen lähtöön. Onneksi omani oli huipputyyppi, pääsin helpolla :P Ja olen kyllä samaa mieltä Matin kanssa siitä, että Eveliinalla on mielenkiintoinen aihe! Myös Matin omat mikro-kertomukset (paras aihe tässä tekstissä kyllä ♥) huvittivat ja olivat todiste siitä, että Eveliinan tutkimuksella voisi olla oikeasti merkitystä.

Kaarneen tavoin minäkin olen jo menettänyt sydämeni Matille, mutta annetaan mikro-Mikolle nyt vielä mahdollisuus! Ainakin odotan uteliaana, millaiset treffeistä tulee ;) Ymmärrän kyllä hyvin tuon projektidilemman, kun lopputulema on jo kirkkaana mielessä, mutta toivottavasti saat pidettyä tämän hyvän mielen projektina! Minäkin jaksan odottaa, sillä tiedän, että tämän tarinan kohdalla lukijan kärsivällisyys palkitaan. Kiitos huippuhauskasta luvusta, jälleen kerran ♥

(Öh, ja niin. En kyllä tiedä, miten pääsin läpi. Taisin käydä ylimääräisillä laskutunneilla, ihan vain pelosta kylläkin, ja niistä oli sitten hyötyä :D Ja siis sain kakkosen, että en kyllä jokaista tehtävää osannut ratkaista ;D)

between the sea
and the dream of the sea

flawless

  • HBIC / IWBYS
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 953
  • d a d d y
Jee ihanaa että tätä tuli lisää! Tätä on tosi kiva lukea, edelleen nautin tästä hirveästi. Tämä uusikin osa alkoi tosi kivasti, siis tavallaan kurjasti mutta sillä lailla kivasti että tuo oli tosi mielekäs aloitus, sillä se oli kirjoitettu hyvin ja oli samaistuttava. Professori Rautiainen kuulostaa juuri sellaiselta ikävän tutulta semimulkulta äijältä, joka harjoittaa sellaista hienovaraista naisvihaa joten pääsee kuin koira veräjästä, vaikka on ihan mäntti, mutta riittävän "salaa" mäntti. Matti taas kuulosti tosi symppikseltä, musta sun kuvaus hänestä oli ihana. Se oli omaperäinen ja kuvaili hänet sellaisella tavalla, että se sai hyvin tavanomaiselta kuulostavan tyypin kuulostamaan hirmu uniikilta ja kiinnostavalta, mikä oli tosi mukavaa luettavaa, koska osoittaa musta erinomaisesti sitä, kuinka hyvin ja elävästi ja kekseliäästi kuvailet asioita.

Lainaus
Jenna hämmästyy niin, että laittaa vahingossa kypärän väärin päin päähänsä.
How cute :3 Jenna kuulostaa muutenkin kivalta hahmolta, vähän höhlältä ehkä mutta ihanan innostuvaiselta ja sitä kautta myös innostavalta tyypiltä. Hän tuntuu musta hahmona ihanan autenttiselta, sellaiselta että tulee hänestä mieleen omassa elämässä kohdatut jennamaiset ihmiset. Musta on virkistävää, että tässä on mukana myös Jennan kaltainen aika tavallinen tyyppi, mutta häntä ei kuitenkaan mollata tavallisuudestaan, ja miksi mollattaisiinkaan - hän on omalla tavallaan tosi kiva hahmo, joka sopii tähän tarinaan oikein hyvin. Tämän tekstin vahvuus on musta ehdottomasti kiinnostavat hahmot, koska oot onnistunut luomaan tosi monta kiinnostavaa ja erilaista sivuhahmoa ilman, että se tuntuu siltä, että nimenomaan yrität keksiä erilaisia hahmoja. He tuntuvat kaikki sopivan tarinaan hyvin ja raikastavat sitä kukin omalla tavallaan, eivätkä tunnu ollenkaan väkinäisiltä tai liikaa työstetyiltä, vaan kukin omaperäiseltä mutta silti luontevasti tarinaan sopivalta.

Kiitos kivasta uudesta osasta, viihdyin jälleen tämän parissa kovin! :)
you should see me in a crown


banneri © Ingrid

lurikko

  • ***
  • Viestejä: 1 177
  • ex. toyhto
    • Nyt myös tumblr:issa! Jee!
Ai että, en tiennyt yhtään mitä olin rupeamassa lukemaan mutta tämä kuivakkaasti deittailuun suhtautuva päähenkilö ja ylipäänsä nihkeän rakkasuelämän teema sulatti sydämeni saman tien, ja sitten tajusinkin järkyttyneenä että olin lukenut kaiken. Eli jatkoa toiveikkaasti odotellessa, kiinnostaa että onko Eveliinalla oikeasti treffit kauppis-Mikon kanssa vai harhauttiko hän vain Jennaa treffiväitteellä, ja jos on treffit niin paljastuuko Mikko juipiksi, ja miten Matin kanssa jatkuu tilanne, Mattihan kuulosti aivan mainiolta nuorelta mieheltä vaikka nuo kirjaston sijaintitiedostot kirjalistan perässä on kyllä jo aika hardcore-kamaa.

Mutta siis, piti sanomani että tätä oli jotenkin tosi kiva lukea, kevyttä, sulavaa ja nokkelaa tekstiä joka ei jumittanut yhtään mihinkään, ja ihana päähenkilö, hän käy ihan vähäsen mun hermoille mikä on vallan mainiota, koska siksi hän tuntuukin ihmiseltä. Mutta toisaalta hän tuntuu myös kuivaa huumoria sisältävän deittitarinan sankarittarelta. Mutta kuitenkin myös vähän ihmiseltä. Tosi hyvä! Niin ja samaistuin kovasti n:nnen vuoden opiskeluun ja muutenkin näihin yliopistojuttuihin, kivaa. Jään toiveikkaasti toivomaan että innostut vielä kirjoittamaan tätä!
Avatar: Ingrid
Fikkilistaus

marieophelia

  • Pajunkissa
  • ***
  • Viestejä: 618
  • Avatar: Sokerisiipi
Wuthering Heights, ent. Kaarne: Ilahduin tosi paljon, että olit odottanut uutta osaa noin paljon!<3 Kiva, että tykkäsit Matista (jotenkin arvasin, että hän voisi olla sun tyyppiä, en tiedä miksi). :) Toivottavasti luet edelleen, sillä mikroja ja Mattia on luvassa jatkossakin!
hiddenben: Hauska kuulla, että pääsit tarinan myötä yliopistotunnelmiin. Itsellänikin oli oikein kiva gradu-ohjaaja eli Rautiainen on ihan mielikuvitusta onneksi. :) Katsotaan mitä pidät Mikosta. ;) Kiitos paljon kommentistasi!<3
flawless: Ihanaa kuulla mietteitäsi hahmoista ja yliopistomeiningistä! Jennasta tuli näin jälkikäteen ajatellen ehkä turhan samanlainen kuin Katariinasta (luulen, että he hössöttäisivät Eveliinan hengiltä, jos sattuisivat kaikki kolme samaan lukuun ;D), mutta kiva kuulla, että tykkäsit hänestä. Jenna on varmaan  pohjimmiltaan ihan fiksu, vaikka vaikuttikin höppänältä. Kiitos paljon kommentistasi!<3
toyhto: Olipa hurjan mahtavaa kuulla mietteitä vielä sellaiseltakin lukijalta, joka on ahminut kaikki osat putkeen! Hahhah, Matti on vallan mainio nuori mies, mutta ehkä vähän hardcore, joo. :D Kiitos oikein paljon kommentista ja toivottavasti myös jatko maistuu!<3

A/N: En nyt höpöttele tässä kauheasti, etten paljasta vahingossa mitään kriittistä tulevista tapahtumista! Kommenttinne ovat motivoineet tosi paljon, kiitos vielä!<3 Jatkon kirjoittamista on tökkinyt mm. se, että en voi ymmärtää, mitä olen ajatellut, kun olen alkanut kirjoittaa lukuja preesens-muodossa! Olen viimeistään nyt huomannut, ettei se ole itselleni ollenkaan luontainen aikamuoto kirjoittaa fiktiota. Mutta näillä mennään!

Tänne voi jättää kaikenlaista puumerkkiä jatkossakin!



Osa 5


         3 uutta viestiä ryhmässä ”ANGST!!!, koska gradu”:

      Jenna 10:10: Näin unta, että ostin silmälasit ja ne oli rumat.
                   Nyt oon masentunut!
      Matti 10.26: Mä näin unta, että mun isä oli sarjamurhaaja ja
                   mä olin perinyt samat taipumukset.
      Matti 10:27: Mieliala on mitä parhain!




Eveliina laittaa puhelimen takaisin laukkuunsa. Mikolta ei ole tullut uusia viestejä ja se, vain se, kiinnostaa häntä juuri nyt. Eveliina pälyilee ympärilleen. Hän ja Mikko ovat sopineet tapaavansa kirjaston puoleisella jokirannalla puoli yhdeltätoista aamulla. Ehkä Mikkokin on myöhässä?


”Vau, miten kuuma mies!” huokaisee vastaantuleva trikooasuinen lenkkeilijä.


”Tulikuuma!” toteaa hänen kaverinsa.


Eveliina katsoo lievästi uteliaana naisten osoittamaan suuntaan (kuumat miehet, varsinkin tulikuumat, ovat hänen kotikaupungissaan harvassa). Mikko istuu penkillä aivan jokea kahlitsevan kiveyksen reunalla ja viittoilee hymyillen Eveliinalle. Lenkkeilijänaiset katsovat Eveliinaa kuin kalanperkuujätettä. Eveliina tuntee jotain voitonriemun tapaista harppoessaan pengertä alas.




Mikko tosiaan näyttää hyvältä. Hän on pukeutunut rentoon siniseen hupputakkiin, harmaaseen villapuseroon ja farkkuihin. Hänen tummat hiuksensa liehuvat kevyesti tuulessa ja ruskeat silmät siristyvät syysauringon lämmittämättömässä loisteessa.


Eveliina istuu hänen viereensä penkille ja kaivaa laukustaan pullon laimennettua puolukkamehua ja pussillisen sämpylöitä.


”Sori, mä vähän myöhästyin, kun piti leipoa uudet sämpylät. Mun pari päivää sitten leipomat tuoksui jo perunakellarilta ja mun piti heittää ne pois.”


”Nämä näyttävät tosi hyviltä”, Mikko sanoo.


Hän itse on tuonut mukanaan omenoita ja luumuja.


”Onko mehukin omatekoista?”


”Äidin”, Eveliina sanoo ja toivoo, että se jää ainoaksi kerraksi, kun hänen äitinsä mainitaan sinä päivänä.


Mikolla on ranteessaan pieni arkkuri-tatuointi.


”En sinänsä välitä tatuoinneista, mutta tää on muisto mun ja parin kaverin purjehdusreissulta”, hän kertoo. ”Onko sulla tatuointeja?”


”Ei. Oon kyllä joskus miettinyt, että tatuoisin mun vatsaan umpisuolen kohdalle tekstin: avataan tästä. – Siis, että mä itse muistaisin, kummalla puolella mahaa umpisuoli on”, Eveliina lisää, kun Mikko ei sano mitään.


”Aha.”


”Luulen, että aina, kun joku on kertonut mulle missä umpisuoli tarkalleen sijaitsee, olen ollut niin hädissäni mahakivusta, etten ole pystynyt painamaan sitä mieleeni.”


”Okei”, Mikko sanoo ja alkaa kertoa purjehdusreissuistaan.


Eveliina kuuntelee Mikon pitkästyttävää selostusta puolella korvalla ja yrittää keksiä jotakin puheenaihetta, joka kiinnostaisi heitä molempia. Mikko on hurjan hyvännäköinen, vaikuttaa tasapainoiselta ja on puheistaan päätellen purjehtinut melkein maailman ympäri. Eihän sellainen mies voi olla tylsä! Useampikin lenkkeilijä on vilkuillut Eveliinan ja Mikon suuntaan, ilmeisenä aikeenaan tuupata Eveliina jokeen.


Koeta nyt hemmetti soikoon puhua kuin aikuinen ihminen! Eveliina komentaa itseään. Hän tajuaa, ettei ole sanonut mitään ehkä kymmeneen minuuttiin.


”Otatko kahvia?” Mikko kysyy. ”Ostin tällaista vähän laadukkaampaa sekoitusta.”


Mikko ottaa olkalaukustaan termoskannun ja mukin.


”Ole hyvä”, hän sanoo ja ojentaa kuppia Eveliinalle. ”Maista ensin tykkäätkö siitä.”


Eveliina tuijottaa kuppiin. Mikko on kaatanut hänen kuppinsa pohjalle ehkä mikrolitran verran hyvin tummaa litkua.


”Saisinko maitoa tähän?”


”Sä sanoit muistaakseni, että tykkäät kahvista mustana, niin en ottanut mukaan.”


Eveliina yrittää hymyillä ystävällisesti, mutta se on vaikeaa. Itselleen Mikko kaataa täyden kupillisen.


Jos Mikko ei vaikuttaisi jokseenkin yksinkertaiselta, Eveliina voisi luulla hänen vihjailevan jotakin.


”Sulla on kaunis hymy”, Mikko sanoo.
   


« Viimeksi muokattu: 10.09.2021 20:06:42 kirjoittanut marieophelia »

flawless

  • HBIC / IWBYS
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 953
  • d a d d y
Jee! Kiva että julkaisit tätä lisää taas :) Tätä lukiessa ei kyllä ollenkaan huomaa sitä, että aikamuoto on sulle hankala tai vähemmän luonteva, teksti etenee tosi kivasti ja töksähtelemättömästi.

Hymähdin heti alussa graduangstikeskustelulle, tää on kyllä niin ihanan arkinen! Musta oli mielenkiintoista, että Eveliina koki tietynlaista voitonriemua tulikuuman Mikon nappaamisesta, vaikka sitten Mikko ei osoittaudukaan ihan niin kiinnostavaksi tyypiksi muutoin kuin ulkoiselta olemukseltaan, ihanan primitiivinen reaktio. Heidän treffinsä olivatkin kyllä niin vaivaannuttavan tuntuiset, että tuossa kahvikohdassa teki jo mieli kiemurrella siitä kiusallisuuden määrästä :D Mua huvitti hirmuisesti myös Eveliinan kertomus umpisuolitatskasta, enkä voinut muuta kuin huokaista sille että Mikon reaktio oli vain hölmistynyt aha, koska musta tuo oli kiinnostava ja hauska juttu ja jotenkin tuo reaktio vaan niin alleviivasi sitä, että Mikon luonne on värikkääseen Eveliinaan verrattuna ihan styroksia :D Umpisuolitatskan lisäksi tykkäsin siitä miten kuvailit lenkkeilijöiden katsovan Eveliinaa "kuin kalanperkuujätettä", ah miten loistava ja osuva kuvaus!

Myös lopetus oli oikein oivallinen, hymähdin sille että Eveliina-parka yritti väkisin hymyillä kiusaantuneena ja Mikon reaktio siihen oli kehua toisen sievää hymyä, tuo alleviivasi niin loistavasti sitä, etteivät he ole ollenkaan samalla aaltopituudella keskenään. Kirjoitat kyllä tällaista ihmissuhdedraamaa ihan älyttömän hyvin, osaat kuvata tilanteet niin että ne tuntuvat kertovan paljon enemmänkin kuin vain sen, mikä suoraan sanotaan. Jatkodraamoja odotellessa ;) Edelleen pidän tästä kovin, kiitos! ♥
you should see me in a crown


banneri © Ingrid

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 1 986
Voihan Eveliinaa, ei ole kyllä helppoa :D Minua jäi harmittamaan nyt hänen puolestaan, kun Mikko on selkeästi ihan kuiva kahvi-hifistelijä, joka ei ymmärrä hyvän huumorin päälle, mutta silti Eveliina jäi sinne penkille istumaan ja ajatteli, että hänessä on jotain vikaa! Olisi tehnyt mieli astua lukijana tarinaan ja pelastaa hakea Eveliina mukaan jonnekin hauskaan mikro-aiheiseen tapahtumaan :D

Ei vaan, oikeasti oli ihan huippua huomata, että olit julkaissut tähän uutta! Tunnistan tuon aikamuotoahdistuksen, mutta niin kuin flawless sanoi, hankaluudet eivät erotu ruudun tälle puolelle. Minusta preesens myös sopii tähän tarinaan hyvin! Mutta on kyllä tuttua, että kerronnan aikamuoto muodostuu ongelmaksi jossain kohtaa tarinaa - oli se sitten kirjoitettu preesensissä tai imperfektissä :P

Tykkäsin tosi paljon tuosta alun Whatsapp-keskustelusta! Siitä tuli elävästi mieleen Tuija Lehtisen www. liisanblogi. net, jota mietin juuri eilen :D Tässä on samanlaista kepeyttä, mutta samalla olemisen ahdistusta, kun Eveliina tarpoo tuolla deittailusuossa. Oi voi, toivon kyllä kovasti, että Eveliinan ja Matin välillä alkaisi lentää enemmän kipinöitä ja Mikko saisi jäädä juomaan kahvit ihan itsekseen. Toivon sinulle kovasti kirjoitusiloa :) Kiitos tästä osasta! 

between the sea
and the dream of the sea