Kirjoittaja Aihe: Luoksesi jään (K11, Aala/Elvar, tunturidraamaa, 150/150 raapaletta)  (Luettu 43642 kertaa)

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Oi nam, 7 kokonaista raapaletta rakkaan ystäväni julkaisemana, namskis! Iivel, sinä julma pikku paskiainen, kehtasitkin lyödä Aalaa. Mutta Aalan järkähtämättömyys (vaikka tunteita laidasta laitaan kävikin läpi) tuotti ilmeisesti toivottua tulosta. Toivottavasti Iivel on nyt sitten sanojensa mittainen ja jättää heidät rauhaan, kun vannoi sitä oikein shamaanin kunniasanalla.

Uusia odottamaan jääden,
sinun ystäväsi Luttis luttana. <3
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 152
Aa, pakko sanoa, että onneksi nämä osat oli mahdollista lukea tällä tavoin yhdellä kertaa – en olisi ehkä kestänyt moista cliffhangeria, että Aala on Iivelin luona tämän lyötävänä. Tuo kohtaus oli kokonaisuudessaan sillä tavoin kirjoitettu, että se tuli jotenkin jo oman ihon alle: Aala järkähtämättömänä, Iivel täysin itsehillintänsä menettäneenä, koko tilanteen epätoivoisuus oli tosi käsinkosketeltava. Iivelin puheet ja ennen kaikkea ”Et edes pahoitellut kun lähdit!” -kommentti olivat jälleen tosi silmiä avaavia sen suhteen, että mistä hänen vihansa ja kipunsa kumpuaa. Ja toisaalta sävy, miten hän puhui esimerkiksi Elvarin myrkyttämisestä, vaikkei siihen pystynytkään (onneksi!!), miten paljon vihaa ihmiseen voikaan mahtua… Onneksi lopussa oli kuitenkin mukana jo valoakin. Ajatus Elvarista ja Aalasta Iivelin luona yhtenä rintamana oli hellyttävä, ja pidin todella paljon tuosta, miten Aala totesi kehittäneensä tavan pyytää anteeksi. Niin, ja että Aala oli, se joka otti ratkaisevan askeleen veljensä suhteen. Toivottavasti Iivel on sanansa mittainen ja muutkin asiat järjestyvät – päällimmäisenä varmaankin tuo Aalan tuska äitiyteen ja lapsettomuuteen liittyen, se teki todella surulliseksi. Kiitos paljon näistä osista, ja onnea sadan raapaleen rajapyykin ylittämisestä! :)
sentimentaalista löpinää.

ava & banneri ©️ Ingrid
avan taide ©️ Coco

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Luttis, Iivel on kyllä aikamoinen paskiainen, mutta puollustuksena sanottakoon että hänelläkään ei ole ihan kaikki hyvin. Kiitos kommentista, ja tässä taas uusia osia!

Okakettu, hienoa (?) että tarina pääsi lähelle ja herätti tunteita :> Elvarin vuoksi Aalankin on oltava rohkea, vaikkakin vähän on luonnollisesti vähän varomaton myös. Kiitos onnitteluista, ainakaan toistaiseksi en ole aivan varma minne tämä mahtaakaan jatkua... Mutta Luoksesi palaan -sarjakin oikeastaan itse kirjoitti itsensä loppuun hieman yllättäen, joten koskaan ei voi olla varma!

A/N: Eikä kipuilu vielä tähän päättynyt, mutta valoa kohti mennään, lupaan! 



104.
200 sanaa

”Oikeastaan mietin, voisitkohan tehdä minulle palveluksen?”

Aala kohottaa katseensa kuksaa pitelevistä käsistään Idunnan kasvoihin. Silmien alla on ohuet uupumuksen varjot, mutta odottavaksi äidiksi Idunna näyttää hyvältä. Tietysti.

”Olisikohan sinulla jotain yrttiä, joka auttaisi vatsakipuihin? Polte tuntuu toisinaan rinnassa asti”, Idunna sanoo sipaisten tukkaansa hämillään. Naisen hiukset ovat kahdella letillä, mutta yksi suortuva on liimautunut otsaan.

Aala tuntee pehmeän hymyn leviävän kasvoilleen, samalla kun hän nyökkää vastaukseksi. Joskus vauvat aiheuttavat närästystä, ja Aalalla on siihen valmis yrttisekoitus. Hän noutaa samantien pientä pussillista. Ehkä tulevana kesänä Aala uskaltaa kuivata enemmän yrttejä myös syksyllä, vailla pelkoa Iivelistä.
 
Ovi käy, kun Aala sitoo nyörejä kiinni. Elvar astuu sisälle tuoksuen hullulla tavalla keväältä, lähes kaikki lumi ulkona on sulanut.

”Idunna, kuinka voit?”

”Hyvin, kiitos kysymästä.”

Aalasta tuntuu, että Elvarin katse viivähtää Idunnan huomattavasti pyöristyneellä vatsalla.

Minä en ole pystynyt antamaan sinulle tuota.

Aala yrittää kätkeä kipunsa ja menee ojentamaan Idunnalle yrttipussin. Sitten hän nostaa esiin kaksi sormea, piirtää toisen käden etusormella pienen kaaren.

”Kaksi kuppia päivässä?” Idunna varmistaa.

”Aamuin illoin”, Elvar sanoo, ja nyökkää.

Aala palaa takaisin istumaan, mutta ei enää jaksa seurata keskustelua. Häntä väsyttää yht’äkkiä kamalasti, vähän itkettääkin. Lopulta kun Elvar auttaa Idunnan ylös, Aala vilkuttaa näkemiin.

Mutta hän ei vastaa Elvarin suudelmaan.

105.
200 sanaa

Aala tajuaa, ettei ole päässyt juoksemaan koko sinä aikana kun Iivel on ollut kylässä. Äkkiä tuntuu kuin jäsenissä sinkoilisi pieniä salamia, on pakko päästä liikkeelle, vaikka hyppiä ympäri mökkiä. On kuitenkin yö, joten Aala kääntää vain kylkeään ja yrittää rauhoittua.

Nyt rinnassakin alaa jyskyttää, on pakko päästä ylös. Aala nousee Elvarin vierestä, kävelee juomaan vettä ja alkaa astella edestakaisin. Rintakehään kasaantuu pallo, ja sitten häntä alkaa kuvottaa.

Aala nykäisee oven auki, välittämättä siitä miten Elvar päästää pediltä ynähdyksen, ja yökkää mökinnurkalle. Valo on haaleaa, taivaanrannassa hehkuu kirkas vaaleanpunainen. Yöstä on puolet jäljellä.

”Aala, oletko kunnossa?” Elvar kuiskaa huolestuneesti, silittää Aalan tukkaa.

Aala nyökyttelee, hieroo nenäänsä Elvarin kaulaan rauhoittukseen. Naali ei kuitenkaan lakkaa haukkumasta ikäväänsä hänen sisällään.

”Tule takasin nukkumaan.”

Elvar tarttuu häntä kädestä ja astuu sisälle, mutta Aalasta tuntuu ettei hän vain pysty. Elvar katsoo huolissaan kun hän pyörittää päätään melkein hädissään.

”Kaikki on hyvin, Aala. Lähdetään tunturiin.”

Elvar nappaa paksumman nutun ja survoo jalkansa saappaisiin. Turvallisen matkan päässä kylästä Aala suorastaa hyppää turkkiin, ja säntää häntä suorana eteenpäin. Sitten hän palaa takaisin, kiertää Elvarian ympäri väsyksiin saakka katoamatta liian kauas.

Vähitellen Naali rauhoittuu, vaikka jokin nykiikin Aalaa edelleen kohti kaukaisia kukkuloita. Mutta hän ei voi enää lähteä, ei siten.
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 152
Mukavaa, että jatkoa tuli näin nopeasti. :) Vaikka tunnelma kovin suruisa onkin - ihanaa, että Idunnalla menee hyvin, mutta voi kun Aalakin saisi rauhan tuon äitiyden suhteen, tavalla tai toisella. Tuossa ensimmäisessä osassa oli kuitenkin mukava lukea, että Aala antoi itsensä olla jo toiveikas kesästä miettiessään, että voisi kenties liikkua jatkossa vapaammin ilman pelkoa Iivelistä. Pidin myös siitä, että hän on yhä enemmän löytänyt tapoja kommunikoida ilman ääntään, ja että etenkin Elvar ymmärtää hänen merkkinsä erittäin hyvin. Sekin on hyvä, ettei Aala anna naalille liikaa valtaa, vaikka moinen voisi tässä tilanteessa tuntua helpolta unohdukselta. Valoa odotellessa, Aala ja Elvar sen ansaitsevat. Kiitos!
sentimentaalista löpinää.

ava & banneri ©️ Ingrid
avan taide ©️ Coco

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Naali-Aala on kyllä suloinen, onneksi hän pääsi edes vähän juoksentelemaan. Toivottavasti paha olo helpottaisi pian <3 Kiitos uusista rapsuista!
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Okakettu, Aala oppii vähitellen, ja nämä raapaleet ovat tunnelmaltaan vähemmän surullisia. Kaikki me kehitymme.

Luttis, nämä ovat jo kevyempiä ja valoisampia osia, toivottavasti tykkäät <3

A/N: Ja hei, hirveästi kutkuttaisi lätkäistä teille enemmänkin luettavaa, jotta saisin rääpäleitä pois ajonosta ja teidät ajan tasalle. Mutta ainakin tänään päästän käsistäni vain nämä kevyet täyteosat - sitten alkaakin taas tapahtua yhtä sun toista!



106.
200 sanaa
Ensimmäiset yrtit nousevat kerättäviksi ja puiden pihka lähtee kunnolla liikkeelle. Aala aloittaa sadonkorjuun, samalla kun kylässä aloitetaan porolaumojen etsiminen ja talvivahinkojen kartoittaminen. Se tietää töitä myös shamaanille, eikä Aala kadehdi veljeään lainkaan.
 
Idunna tulee hakemaan Aalan mukaan kevätpyykille, ja niin hän huljuttaa talvella pinttyneitä vaatteita jääkylmässä joessa, hangaten sormenpäänsä helliksi. Ympärillä on iloista pulinaa, kun naiset vaihtavat kuulumisia kunnolla ja ihastelevat valon voittoa pimeästä.

Aalasta valo tuntuu imevän kaikki mehut, kuin heräilevä luonto hänen ympärillään saisi Aalan itsensä huomaamaan tehottomuutensa. Idunna on hänen täydellinen vastakohtansa. Vaikka vatsakumpu tekeekin naisesta jo osittain kömpelön, valo tuntuu valavan tähän uutta puhtia. Idunna kallistaa nauraessaan päätä aurinkoon, joka häikäisee Aalan silmiä.

Saippuanökäreet ja likavesi katoavat virtaavaan veteen, kun naiset jo levittävät yhdessä vaatteita kuivumaan ja vaihtelevat keskenään vääränkokoisia lastenvaatteita. Idunnalle luvataan monta pieneksi jäänyttä nuttua, ja vanhemmat tantat hössöttävät nuoren odottajan ympärillä.

”Kun sinulla ei ole sukuakaan täällä”, naiset voivottelevat vastauksena Idunnan kiitoksiin. Aala panee merkille, miten Idunnan hymy ohenee hieman, vaikka ei varisekaan pois. Tämä kaipaa varmasti yhä pieniä veljiään, isäänsäkin. Mutta äitiään? Tuskin, päätellen tavasta millä nainen kohteli torjutuksi tullutta tytärtään. 

Sen Aala tietää, ettei tahdo alkaa kantaa syyllisyyttä Idunnan valinnasta. Ilman kaikkia kolhujaan kukaan heistä ei olisi tässä.

Eikä näin hyvin.

107.
200 sanaa

Pyykkääminen saa Aalan haaveilemaan peseytymisestä. Hän on kyllästynyt ihoon takertuneeseen likakalvoon sekä ummehtuisiin, takkuisiin hiuksiinsa. Talvesta on varmasti jo kulunut niin kauan, ettei kylpeminen saa häntä vilustumaan.

Aala raahaa korvon nurkasta tulen ääreen ja nostaa padallisen vettä kuumumaan.  Sitten hän alkaa kantaa vettä joesta sisään. Rannassa ei ole enää ketään, ainoastaan sammuttetu kasa tummia hiiliä.

Elvariakaan ei ole näkynyt hetkeen, Aala ajattelee kiskoessaan nihkeitä vaatteita yltään. Ajatus saa tutun levottomuuden ailahtamaan, mutta miksi Iivel äkkiä rikkoisi lupauksensa? Elvar on varmasti kunnossa, hän lähti Mijen kanssa silloin kun naiset aloittelivat veden keittoa rannassa.

Aala hankaa itsensä päästä varpaisiin sammaltupolla, johon on hierottu saippuaa. Sitten hän pesee hiukset vielä uudelleen huuhdellen ne suopursuvedellä. Lopulta iho punoittaa, ja Aala tuntee olonsa ihmismäisemmäksi kuin aikoihin. Vaatteet ovat vielä hieman kosteita pyykistä, mutta ihoa vasten ne kuivuvat nopeasti.

Elvar tulee sisään, ja upottaa nenänsä Aalan hiuksiin.

”Tuoksut hyvälle”, Elvar mutisee.

Aala vetäytyy kauemmas nenäänsä nyrpistäen. Sitten hän osoittaa vesisoikkoa. Hän ei halua halailla ennen kuin Elvarkin on puhdas, muuten hänestäkin tulee taas sottainen.

”Hyvä on”, Elvar naurahtaa, vetää paidan päänsä yli ja kääntyy takaisin katsomaan Aalaa.

”Autatko minua peseytymään?”

Aala tuntee punastuvansa, hymyilee sitten ja vastaa Elvarin tuikkivaan katseeseen.

Lopulta Aalakin huuhtelee ihonsa uudestaan hiestä. 
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Söpöjä nämä kaksi. Mitäköhän draamaa oot kehitellyt tulevaksi? :o Julkaise pliis tänään vielä lisää, kerta sinua ja minua kutkuttaa! ;___; Kirjoitan sulle vaikka Sirius/Remusta, jos julkaiset. ;__;
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 152
Oi, näissä osissa oli todellakin ihanasti myös valoa, niin kuvainnollisesti kuin kirjaimellisestikin. :) Toki kaikki ei ole kuin taikaiskusta paremmin, mutta on ihana nähdä, että surumielisyyden lomaan mahtuu keveämpiäkin hetkiä. Ihastuin tosi paljon kevään kuvaukseen, siihen miten se tarkoittaa erilaisia askareita kuin talvella, aurinkoa ja kevätpyykkiä. Onneksi Aala mietti Idunnan suhteen juurikin noin, ettei hänen pidä kantaa siitä syyllisyyttä, asiat kun ovat kaikesta huolimatta nyt hyvin. Entäs tuo toinen raapale sitten, aa. Niin hyvä. <3 Kiitos taas! Apua, mitähän tosiaan olet kehitellyt tuleviin osiin. :D
sentimentaalista löpinää.

ava & banneri ©️ Ingrid
avan taide ©️ Coco

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Lunalotta, olen pahoillani että palasin tähän vasta nyt, vakaa aikomus kyllä oli... Katsotaan milloin seuraavat osat ilmestyvät!

Okakettu, kevät tuo muutoksen tuulia... Kuten näistäkin raapaleista huomaa. Nyt saattaa tuntua että upotaan syvemmälle draamaan, mutta vapauttavia (heh heh) nämäkin loppujen lopuksi ovat, ainakin myöhemmin. Kiitos, olipa mukava lukea mietteitäsi taas kerran <3

A/N: Lupailtu jatko! Höpisen lisää tuonnempana, lukekaa jo! *silmänsä peittävä apinaemoji*



108.
200 sanaa

Aala ei pysty nukkumaan kesäisin yhtä hyvin kuin talvella. Valo ja luonnon eläväiset äänet valvottavat häntä, vaikka mökissä onkin aina hämärää.
 
Hän tahtoisi taas tunturiin.

Aala viipyy paikallaan toinen käsi Elvarin hitaasti nousevan ja laskevan rintakehän päällä, kunnes menettää ajantajunsa. Sitten oven takaa kuuluu matala ”aoo”. Aala höristää korviaan.

Aoo, aoo.

Tunturipöllö. Mutta miksi se huutelee kylässä, kun soidinkin on jo ohi? Ennen kuin huomaakaan, Aala on jo astellut ovesta ulos tähyilemään ympärilleen. Hänen ei kuitenkaan tarvitse juuri etsiä, sillä valkoinen lintu lehahtaa katon harjalta aivan hänen eteensä. He tuijottavat toisiaan hetken, ennen kuin tunturipöllö karistaa höyhenensä ja muuttuu vanhaksi naiseksi.

”Sinusta on tullut hieno nuori nainen, Aala”, Senta sanoo.

Aala pudistaa päätään ja hapuilee tukea seinästä.

”Minun olisi pitänyt uskoa vaistoani, ja käskeä sinua luopumaan. Shamaanin polku ei ollut sinulle oikea. Tahdoin vain varmistaa työlleni jatkajan, vaikka en koskaan olisi saanut laskea sitä taakkaa harteillesi. Olisit säästynyt paljolta kivulta.”

Sentan hymy on alakuloinen, kun hän ojentaa kätensä silittämään pehmeästi Aalan raidallisia hiuksia.

”Näissä on yhä enemmän valkeaa kuin ruskeaa. Milloin opit päästämään irti?”

”Mitä minulle jää, jos päästän irti?” Aala kysyy ja lyö sitten kätensä suulleen. Senta hymyilee.

”Tämä on unta, lapsi. Silloin meidän kaikkien on mahdollista olla ehjiä.”


109.
200 sanaa


Aala tietää kyllä, että Senta on kuollut. Mutta silti uskomattomammalta tuntuu se, että hän voi taas puhua, ainakin hetken ja unissaan.

”Olen niin pahoillani”, Aala kuiskaa kyyneleet silmissä.

”Meillä ei ole paljon aikaa, joten ei tuhlata sitä. Minä olen ylpeä sinusta, Aala. Elvar on sinulle hyvä mies, sen takia autoin sinua taannoin noutamaan hänet takaisin Tuonenjoelta. Mutta minä tiedän, mitä sinä kaipaat. Mitä sinulta puuttuu.”

Aala nielaisee hiljaa.

”Et voi suunnata tulevaan, jos katseesi on kiinni menneessä”, Senta sanoo katsoen häntä tiukasti, mutta lempeästi. Aala räpyttelee kyyneitä silmistään.

”Anna kun näytän”, Senta sanoo ja muuttuu takaisin pöllöksi. Sitten hän nostaa Aalan niskasta ilmaan, aivan kuin hän ei painasi mitään, ja lennähtää metsänlaitaan.

Aala näkee eläimen välittömästi. Se on ansassa syvässä, jyrkkäreunaisessa kuopassa. Naali raapii ensin seinämiä kynsillään rauhattomana, mutta istuu sitten alas ja tuijottaa Aalaa haastava katse keltaisissa silmissään.

”Ei”, Aala kuiskaa ja perääntyy.

Tunturipöllö lehahtaa kuusen oksalle jääden seuraamaan tilannetta.

”Ei! En minä voi!” Aala huudahtaa. 

Ei Aalasta ole tekemään sitä, ei maksamaan tätä hintaa, ei hän selviä -

Naali vikisee.

Sydän särkien Aala kyykistyy ja upottaa sormensa pehmeään turkkiin, tuntien viimeistä kertaa tutun, levottoman sykkeen. Kun hänen otteensa heltiää napakettu juoksee pois, kuin ei koskaan olisi vankina ollutkaan.

110.
200 sanaa

”Aala, herää! Se on vain unta, herää nyt!”

Aala pakottaa hengityksensä tasoittumaan ja silmänsä auki. Nyyhkäykset ravisuttavat edelleen koko vartaloa, sillä heti herätessään Aala on varma asiasta.

Naali on poissa.

Elvar kohottaa hänen ylävartalonsa käsivarsilleen ja kuivaa kyyneleitä pois. Aala kädet kasvoilleen ja ulvoo hetken äänettömästi. Naali on ollut hänen ainoa henkireikänsä, ja nyt hän päästi sen menemään. Sydämessään Aala tietää tehneensä oikein, mutta se tekee silti kipeää.

”Ei hätää”, Elvar sanoo.

Aala rauhoittuu vähitellen, katsoo Elvaria silmiin.

”Sinä näytät jotenkin erilaiselle. Mitä unta oikein näit?”, Elvar sanoo kulmat rypistyen.

Aala pudistaa päätään, kyse oli paljon enemmän kuin unesta. Elvar vaikuttaa hämmentyneeltä.

”Hiuksissasi on enemmän ruskeaa. Ja silmäsi… Naali on poissa. Onko se kokonaan mennyt?”

Aala nyökkää ja laittaa kädet taas suulleen estääkseen huuliaan vapisemasta.

”Mutta kuinka?” Elvar älähtää.

Aala pudistaa voipuneena päätään ja kietoo kätensä Elvarin ympäri. Elvar lopettaa kyselyn, pitelee häntä käsivarsillaan kunnes Aala nukahtaa uudelleen.
 Pöllö palaa välittömästi. Nyt Sentan ääni ainoastaan kaikuu heidän ympärillään.

Se täytyi tehdä, Aala. Henkieläimemme eivät koskaan ole kokonaan meidän.

Aala nyökkää pöllölle hiljaa, vaikka menetys raastaa rintaa.

Pidä silmällä veljeäsi. Olen huolissani että hän yrittää todistella itselleen hieman liikaa.

Sitten pöllö lentää pois ja Aala uppoaa viimein levolliseen uneen, vailla näkyjä.



A/N2: Että sillä lailla! Päätin julkaista nämä kaikki nyt kerralla, niin kiinteästi ne kuitenkin liittyivät toisiinsa. Luopuminen on aina vaikeaa, joten apua. Ajatuksia, tunnelmia?
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Voi ei, nyt se Naali-Aala on sitten kokonaan poissa. :o Mitenköhän kaikki tästä eteenpäin? Toivottavasti Aala ei ahdistu tai masennu liikaa, nyt kun hänen henkireikänsä on lähtenyt. Luopuminen on kyllä todella vaikeaa, tiedän tunteen!
Kiitos osista, kirjoitan sulle kyllä Sirius/Remusta vaikket julkaissutkaan näitä samana päivänä x)
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 152
Ohh, olen vähän sanaton nyt! Tämä oli minusta odottamaton ja ehdottomasti hieno käänne – luopumisen vaikeus todellakin huokui kokonaisuudesta, mutta joskus niin on tapahduttava, että pääsee jatkamaan eteenpäin. Sellainen tunne itselleni ainakin jäi näistä, ja toivottavasti niin tulee olemaan myös Aalan tapauksessa. Vaikka Aalalle kyse on osaltaan myös menetyksestä, niin luulisin, että kokemus on kuitenkin lopulta nimenomaan juuri vapauttava, useammassa merkityksessä. Tämä Aalan ja naalin viimeinen hetki oli kuvattu hirmu kauniisti kaikessa haikeudessaan:
Lainaus
Ei Aalasta ole tekemään sitä, ei maksamaan tätä hintaa, ei hän selviä -
Naali vikisee.
Sydän särkien Aala kyykistyy ja upottaa sormensa pehmeään turkkiin, tuntien viimeistä kertaa tutun, levottoman sykkeen. Kun hänen otteensa heltiää napakettu juoksee pois, kuin ei koskaan olisi vankina ollutkaan.

Hienoa myös, että Aala sai kohdata vielä Seitan, vaikkakin vain unessa. Tuntui varsin lopulliselta, kun Seita totesi, ettei shamaanin polku ollut oikea Aalalle – sai miettimään tätä hänen nykyistä tietään ja sitä, ettei hän sitten kuitenkaan ole vielä päästänyt entisestä roolistaan täysin irti. Toivottavasti naalista luopuminen on uusi merkittävä askel, siltä osin. Maininta Iivelistä huolestutti tosin hivenen, oivoi. Nämä osat olivat minusta todella kauniita, kiitos! <3
sentimentaalista löpinää.

ava & banneri ©️ Ingrid
avan taide ©️ Coco

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Luttis, minä tiedän että sinä tiedät <3 Toivottavasti pidät osista!  :-*

Okakettu, eihän tämä sarja olisi entisensä ellei lukijoiden (ja kirjoittajan!) tarvitsisi olla jatkuvasti hieman huolissan jostain :'D Hienoa että kuitenkin pidit edellisestä osakokonaisuudesta, ja erityisesti että esiin nostamasi kohta oli onnistunut! Sitä tuli nimittäin säädettyä, ehkä ensimmäistä kertaa sanamäärä uhkasi oikeasti paukkua ennen kuin ymmärsin nipistää toisesta kohtaa. Kiitos, uskon että sinäkin pidät näistä <3

A/N: Uudelleenkirjoitin jälkimmäisen osan ainakin kolmesti tämän illan aikana, postaan nyt tänne ennen kuin taas muutan mieleni... Oli se sitten hyvä tai huono asia. Muistakaa, että vaikka juuri nyt elämme talviajassa, sarjassa on kesä kauneimmillaan!



111.
200 sanaa

Kun Aala jälleen herää, Elvar on jo jalkeilla kohentamassa tulta.

”Nukuit lopultakin niin hyvin, etten raaskinut herättää. Kuinka voit?”

Aala saa aikaan olankohautuksen ja hymyn. Elvar hymyilee lähes yhtä alakuloisesti takaisin, ottaa Aalan lempiyrttisekoitusta ja ripottelee sitä pataan. Sitten hän tuo juomaa kuksalla heille molemmille.

”Ulkotyöt taitavat jäädä kokonaan väliin tänään, melkoinen myrsky. Joki tulvii pian ovelle saakka”, Elvar sanoo.

Aala hörpää kuumaa juomaansa ja kömpii sitten istumaan Elvarin syliin. Naalin poissaolo saa hänet tuntemaan yksinäisyyttä, kuin sisuskalut puristuisivat pieneksi märäksi nyytiksi vatsan pohjalle. Hetken kuluttua Elvar kuitenkin liikahtaa taaksepäin.

”Aala, nojaa hieman vähemmän… Et varmaan halua nyt…”, Elvar rykäisee.

Aala tuntee välittömästi kuuman humahduksen kulkevan kehonsa läpi. Kyllä. Kyllä hän haluaa, Aala tarvitsee sitä juuri nyt. Läheisyyttä, joka pyyhkii kaiken muun pois.

Sanoistaan huolimatta Elvar ynähtää pettyneesti, kun Aala vetäytyy hieman kauemmas. Aala ei voi mitään kurittomalle virneelleen, joka häipyy vasta kun Elvar vastaa hänen suudelmaansa. Hän ottaa kuksan Elvarilta, laskee sen alas ja vie kätensä miehen paidan alle. Syke on kiihkeä hänen sormiaan vasten. Värähdys kulkee Aalan vartalon läpi. Kaikki tuntuu niin oikealta.

Minä olen ylpeä sinusta, Aala. Elvar on sinulle hyvä mies.

”Aala”, Elvar huokaa raskaiden henkäysten lomasta ja vetää häntä tiukemmin syliinsä.

Ulkona sataa koko päivän.

112.
200 sanaa

Naalin levottomuus ei enää määritä Aalaa. Päivien vieriessä eteenpäin Aala käsittää yhä kirkkaammin miten iso osa häntä se olikaan. Nyt kaikki mitä Aala tuntee on lähtöisin hänestä itsestään. Se on hieman pelottavaakin, aivan kuin hän olisi menettänyt jälleen yhden suojakilven. Kukaan muu ei kuitenkaan vaikuta huomaavan.

”Idunna alkaa väsyä, tahtoisi vain lapsen syntyvän mahdollisimman pian. Mutta tyttöparalla taitaa olla melkein kuunkierto jäljellä.”

Aala nyökkäilee sukkia parsivan Lumaen puheille, kuuntelematta sen kummemmin. Elvar palaa takaisin heidän luokseen, työnteon nostattama hiki auringossa kiillellen. Aala huomaa jääneensä tuijottamaan.

”Saat pian auringonpolttamia, ihosi punoittaa jo tästä”, Elvar hymähtää, pyyhkäisten peukalollaan Aalan nenää ja poskipäätä.

Kosketus jättää jälkeensä kihelmöinnin, herättäen kytevän kaipuun Aalan sisällä. Elvar taitaa huomata sen, sillä tämä sanoo hieman pikaisesti jotakin palamien hoitamisesta.

”Menkää toki”, Lumae sanoo sillä tavalla tyytyväisesti, että Aala uskoo tämän arvaavan. Se ei kuitenkaan estä Elvaria kietomasta kättä hänen ympärilleen, vielä heidän kävellessään poispäin. 

”Sinulla ei ole aavitustakaan miltä tuo katse saa sinut näyttämään”, Elvar mutisee hänen korvaansa.

Aala tuntee vavahtavansa. Hän on vietävissä kuin risu koskessa, eikä edes häpeä kylliksi. Sillä heti oven painuttua kiinni Elvarin kädet ovat hänen vartalollaan, huulet imien kaulaa.

Ja lienee niin, että ne hetket vahvistavat Aalaa enemmäin kuin Naalin tarjoama valheellinen suoja. 
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 152
Kyllä, ehdottomasti pidin! <3 Onneksi Aalalla on mahdollista tukeutua Elvarin läheisyyteen ja osaltaan sitä kautta huomata, että hänen elämässään on niin paljon muutakin kuin Naali. Pidin erityisesti tuosta huomiosta, että kaikki mitä Aala nyt tuntee, on lähtöisin hänestä itsestään: jos sellaiseen ei ole tottunut, niin syystäkin ajatus tuntuu pelottavalta. Ja sitten kuitenkin:
Lainaus
Ja lienee niin, että ne hetket vahvistavat Aalaa enemmäin kuin Naalin tarjoama valheellinen suoja.
Ihanaa, että Aala pystyy luopumisen ja kaikkien vaikeitten hetkien jälkeen tuntemaan nimenomaan näin. Aala/Elvar-hetket olivat näissä osissa luonnollisesti myös <3 <3. Olen tästä sanonut kaiketi ennenkin, mutta aa, miten paljon tunnetta voikaan mahtua kahteen 200 sanan osaan! Ihailen. :)

Lainaus
”Sinulla ei ole aavitustakaan miltä tuo katse saa sinut näyttämään”, Elvar mutisee hänen korvaansa.
Sattuneesta syystä tämä oli yksi suosikkikohtani myös. :D Mukavaa, että jatkoa saatiin näin pian, kiitos!
sentimentaalista löpinää.

ava & banneri ©️ Ingrid
avan taide ©️ Coco

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Kiitos rakas ystävä näistä osista näin pian! Aina minä pidän sinun osistasi, ja vielä enemmän sinusta. :-* Läheisyys tuo turvaa, ihanaa! Nämä kaksi raapaletta olivat niin ihania. Menetyksestä huolimatta on Aalalla onneksi Elvar jolta saa tukea. <3
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Okakettu, hyvä että miellytti  ;) Ja aah, kiitos! Minäkin ihailen sinun kirjoitustyyliäsi <3

Lunalotta, kiitos <3 Onneksi tosiaan.

A/N: Totesin että nämäkin osat on paras julkaista yhtenä kokonaisuutena. Siis kolme tiivistunnelmaista raapaletta!



113.
200 sanaa

Viikot kuluvat. Elvar alkaa haaveilla omasta tuvasta tupeella vankoitettuine hirsiseinineen ja sammalilla peitettyine pärekattoineen, mutta Aala ei vieläkään tahdo uskaltaa ajatella tämän kylän olevan heidän lopullinen kotinsa. Hän ei mielellään kerro sitä Elvarille, eikä osaa selittää tunteilleen syytä – niin vain on.

On alkuilta, kun Mijé juoksee kylän poikki koputtamaan heidän ovelleen.

”Aala, Idunna tahtoo sinut luokseen. Lapsi on tulossa. ”

Aala ottaa välittömästi laukkunsa ja viittoo Elvarin jäämään. Mijé saattaa hänet perille ja jää pyörimään heidän jalkoihinsa levottomana, kunnes Ummin mies ja Nuume hakevat tämän pois.

”Antaa naisten ja shamaanin hoitaa työnsä”, he sanovat ja taluttavat Mijén ulos.

Idunna kävelee ympäri mökkiä vaikertaen, toinen käsi tukemassa selkää, toinen valtavalla vatsallaan. Lapsi on luultavasti kookkaan puoleinen, ja hetken Aalassa häivähtää huoli. Hän keittää yrttijuomaa, jonka pitäisi auttaa synnyttävää äitiä rentoutumaan. Kun Idunna juo, Aala silittää hänen selkäänsä, kietoo niskaan liimaantuneen palmikon pään ympäri. 

Aika matelee eteenpäin, kunnes lopulta aamuyöllä Lumae lähtee noutamaan shamaania. Idunna takertuu Aalan käteen läähättäen.

”Ethän jätä minua, Aala. Lupaa! Tiedät ettette sinä ja shamaani ole aina tulleet toimeen, mutta et saa jättää minua!”
 
Aala pudistaa päätään ja silittää kivun vääristämiä kasvoja. Hän ei lähtisi Idunnan luolta nyt, ei vaikka toinen käskisi hänet pois. He ovat sentään ystäviä.

114.
200 sanaa

Iivel ottaa perinteisen shamaanin roolin, keskittyen jollottamaan rukouksia ja polttamaan yrttejä. Tämä painaa Idunnan käteen amuletin ja suulle yrttivedellä kastutetun rievun, kun Aala ja Lumae vaativat häntä ponnistamaan. Ummi vahtii tulta ja keittää lisää vettä, jotta lapsenpäästäjät voivat pestä käsiään.

Lapsi on iso. Idunna ulvoo vasten liinaa, selän kaareutuessa irti lattiasta.

”Enää vähän matkaa, kultaseni”, Lumae sanoo ja puristaa Idunnan kättä.

Aala tahrii itsensä vereen, mutta lopulta puolilta päivin Idunna synnyttää reippaan pojan. Aalan olo on huojentunut ja tyhjä, kun hän ojentaa pestyn lapsen Iivelille. Shamaani pyyhkii lapsen yrttikimpulla ja lausuu sanat, joilla pienokaisesta tulee heimon jäsen. Sitten Idunna saa viimein esikoisensa rinnoilleen.
 
Aala muistaa ensi kertaa Sentan sanat, ja katsoo kunnolla Iiveliä. Tämän silmien alla on kolhot varjot, otsalla juonteita ja paidan kaula-aukosta pilkistävät terävät solisluut. Toki Aala tietää, ettei hän itsekään ollut parhaimmillaan kutsuttuaan joskus henkiä avukseen koko yön, mutta veli näyttää todella rasittuneelta.

Sitten Iivel huomaa Aalan katseen, mulkaisee häntä ja toivottelee hyviä jatkoja äidille ja lapselle. Ovi kolahtaa shamaanin perässä.

Hetken kuluttua, kun naiset ovat auttaneet rättiväsynyttä Idunna siistiytymään, myös Mijé lasketaan puolisonsa ja lapsensa luo. Ummi ja Lumae lähtevät omien perheidensä luo, mutta Aala siivoaa vielä hieman ja laittaa Idunnalle ruokaa.

Ilma on rakkaudesta sakeaa.

115.
200 sanaa

Aala ojentaa Idunnalle syötävää, naisen vastatessa kiitollisella hymyllä.

”Kiitos, Aala. Kaikesta. Tahdotko pidellä häntä?”

Aala nyökkää suu kuivuen ja ujuttaa sormensa varovasti pienokaisen alle. Lapsi ynähtää hiljaa, mutta rauhoittuu tuntiessaan Aalan kehon lämmön itseään vasten. Hän on ihmeellinen, Aala ajattelee ihastellen pään pehmeää ruskeaa nukkaa. Kyyneleet pyrkivät jälleen hänen silmiinsä. Tarkoittiko Senta tosiaan, että Aalallakin on nyt mahdollisuus toivoa jotain tällaista?

Lapsi nukkuu Aalan käsivarsille. Hän ojettaa käärön hiljaa Mijélle, kehottaa Idunnaa nukkuumaan itsekin sekä jättää uuden pussillisen yrttisekoitusta. Se helpottaa maidon nousemista ja vähentää tulehdusta.

Elvar odottaa häntä mökissä, tämä on jo kuullut hyvät uutiset Nuumelta. Aalalle on ruokaa, ja Elvar tahtoo myös hänen menevän nukkumaan. Aala ajattelee ettei häntä väsytä lainkaan, mutta on tuota pikaa jo unessa.

Hän herää pitkästä aikaa Elvarin huuliin otsallaan ja lämpimään kupilliseen juotavaa.

”Meidän pitää mennä tervehtimään heitä parin päivän päästä.  Mutta luultavasti vilinää riittää kylliksi vielä ilman meitäkin”, Elvar arvelee naurahtaen.

Aala myöntelee, vaikka eivät he toisaalta voi odottaa liian kauankaan, onhan Elvarin kuitenkin kerrottu olevan Idunnan veli. Nyt heillä on kuitenkin vielä aikaa mennä ulos ilta-aurinkoon kävelemään, nauttia sateen puhdistamasta ilmasta ja toistensa käsistä toisissaan.

Aalan katse osuu shamaanimökkiin, ja ajatukset palaavat uupuneeseen Iiveliin. Onko olemassa mitään, mitä Aala voisi tehdä?
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 152
Huh, jos viime osissa oli paljon tunnetta mukana, niin oli kyllä näissäkin! En ollut meinata uskaltaa hengittää kun luin tuosta Idunnan synnytyksestä, miten vaikea se oli, ja sitten kun vielä Iivelinkin piti saapua paikalle. Onneksi, onneksi kaikki meni kuitenkin lopulta hyvin. Oli sekä liikuttavaa että ymmärrettävää, että Idunna halusi Aalan olevan läsnä synnytyksessä - Aala tahrii itsensä vereen oli esimerkiksi ilmaisuna tosi vaikuttava, ja sitten tuo miten kaiken vaikean jälkeen osa päättyy toteamukseen, että ilma on rakkaudesta sakeaa. Aa, niin hieno. <3 Tunteita laidasta laitaan. Iivel oli näissä osissa uudella tavalla mielenkiintoinen tuossa ilmeisessä heikkoudessaan, kuten myös Aalan lopun ajatus. Ehkäpä veljen auttaminen toisi lisää rauhaa myös Aalalle, mutta onko tosiaan mitään, mitä hän voi tämän hyväksi tehdä? Ja ennen kaikkea niin, että Iivel moiseen suostuisi? Kiitos näistä osista! Onneksi Idunnan lapsi syntyi terveenä vaikeuksien jälkeen. <3
sentimentaalista löpinää.

ava & banneri ©️ Ingrid
avan taide ©️ Coco

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 336
  • Lunnikuningatar
Tuun tänne nyt kommentoimaan tosi lyhyesti, koska väsyttää, mutta halusin kuitenkin sanoa tästä pari juttua:

Aivan ihana raapalesarja! En ole lukenut tätä läpi vielä kokonaan, koska mulla on tapana lukea kaikkea ristiin rastiin (myös kirjoja), mutta kirjoitat tosi hienosti ja talvinen, pohjoinen maailma välittyy näistä teksteistä upeasti. :) Pidän myös Aalan ja Elvarin suhteesta, sen verkkaisesta kehittymisestä ja luottamuksen rakentumisesta ja kaikesta. Minusta on myös ihanaa, ettei tarinassa olekaan sellaista perinteistä shamaanin rooliin kasvamista, vaan enemmän sitä, että kasvetaan omaksi itsekseen ja ei joudutakaan jäämään siihen järkevään muottiin. (Vaikka kyllä minuakin itketti tuo naalista luopuminen. Todella vaikuttavasti kirjoitettu kohtaus, ja kaunis!)

Yritän myöhemmin kommentoida paremmin kokonaisuutta ja tuota aiempaakin raapalesarjaa, mutta halusin käydä kertomassa jo nyt, että olen tätä jo moneen otteeseen lukenut ja pitänyt kovin. Kiitos! ❤️


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Oi ihanaa, Idunna sai lapsensa <333 Voi Aala, oon samanlainen luonteeltani. Kaikesta huolimatta haluan auttaa kaikkia keitä vain voin, miten vaan voin. <3
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Okakettu, tämä on aina yhtä vuoristorataa :'> Ihanaa kuulla että roikutte mukana kurveissa! Hyvä että pidit "rakkaudesta sakeaa" -ilmaisusta, koska mietin tosi kauan että onko se ihan kamala ja yltiösiirappinen : D

Nevilla, olin uskomattoman ilahtunut kommentistasi <3 Kiitos että jaksoit sen jättää, itselläni on paha tapa ajatella että "sitten joskus paremmalla ajalla..." Olen tosi otettu ja onnellinen, kiitos <3

Lunalotta, niinpä. Ihanaa että tykkäsit <3

A/N: Nyt vain yksi raapale, laitan mahdollisesti lisää editoituani hieman seuraavia osia. Pus kaikille, täällä on upea talvipäivä <3



116.
200 sanaa


Elvar pitelee poikaa hellin käsin, niin että Aalan silmiin melkein nousevat taas kyyneleet.

”Hän on ihana lapsi, herättää vain pari kertaa yössä”, Idunna sanoo lempeä hymy kasvoillaan.

”On hienoa, että olet vihdoin saanut palkintosi”, Elvar sanoo.

”Tämä oli kaiken sen arvoista”, Idunna toteaa välittömästi.

Kaikki se tuntuu nykyään kovin kaukaiselta, melkein unelta josta he heräsivät elämään. Kukaan heistä ei ole enää sama – Aala ei ole enää kireä erakko, eikä Idunna punasteleva tyttö. Ja Elvar, niin. Aala vilkaisee miestään. Elvar se vasta onkin kasvanut. Aala muistaa yhä kaikin puolin kunnollisen ja vaiteliaan nuorukaisen, joka hiljaista kapinaa uhkuen rakensi itselleen mökin ja odotti pakkasessa kunnes Aala suostui avaamaan oven. Siitä ei lopujen lopuksi ole niin kauan, vaikka tapahtumien vyöryn vuoksi aika tuntuu vuosikymmeniltä.

He eivät viivy enää pitkään. Kun Elvar ojentaa lapsen takaisin Idunnalle, tämän sormet pyyhkäisevät päälakea viipyilevästi otteen hellitessä niskasta. Aalan sisällä muljahtaa. Elvar ei kuitenkaan sano hänelle sanaakaan, ehkä tämä on nyt jo arvannut Aalan kipuilun johtuvan juuri siitä.

Illalla tämä kuitenkin kietoo kätensä Aalan vyötärölle hellästi, sanoo hyvää yötä ja jättää ne paikoilleen. Aalan tekisi mieli suudella, mutta hänkin tyytyy hengittämään Elvarin tuoksua. Siinäkin on osansa kesästä, joka ympäröi heitä kaikkialta.

Aala päättää lähteä keräämään yrttejä seuraavana aamuna.
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Voi Aala, haluaisikohan hän oman pienokaisen Elvarin kanssa? Miten mulla on sellainen fiilis. Ihana Elvar kuitenkin. <3
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3