Kirjoittaja Aihe: Luoksesi jään (K11, Aala/Elvar, tunturidraamaa, 105/raapaletta)  (Luettu 12912 kertaa)

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 073
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Oi nam, 7 kokonaista raapaletta rakkaan ystäväni julkaisemana, namskis! Iivel, sinä julma pikku paskiainen, kehtasitkin lyödä Aalaa. Mutta Aalan järkähtämättömyys (vaikka tunteita laidasta laitaan kävikin läpi) tuotti ilmeisesti toivottua tulosta. Toivottavasti Iivel on nyt sitten sanojensa mittainen ja jättää heidät rauhaan, kun vannoi sitä oikein shamaanin kunniasanalla.

Uusia odottamaan jääden,
sinun ystäväsi Luttis luttana. <3
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 777
Aa, pakko sanoa, että onneksi nämä osat oli mahdollista lukea tällä tavoin yhdellä kertaa – en olisi ehkä kestänyt moista cliffhangeria, että Aala on Iivelin luona tämän lyötävänä. Tuo kohtaus oli kokonaisuudessaan sillä tavoin kirjoitettu, että se tuli jotenkin jo oman ihon alle: Aala järkähtämättömänä, Iivel täysin itsehillintänsä menettäneenä, koko tilanteen epätoivoisuus oli tosi käsinkosketeltava. Iivelin puheet ja ennen kaikkea ”Et edes pahoitellut kun lähdit!” -kommentti olivat jälleen tosi silmiä avaavia sen suhteen, että mistä hänen vihansa ja kipunsa kumpuaa. Ja toisaalta sävy, miten hän puhui esimerkiksi Elvarin myrkyttämisestä, vaikkei siihen pystynytkään (onneksi!!), miten paljon vihaa ihmiseen voikaan mahtua… Onneksi lopussa oli kuitenkin mukana jo valoakin. Ajatus Elvarista ja Aalasta Iivelin luona yhtenä rintamana oli hellyttävä, ja pidin todella paljon tuosta, miten Aala totesi kehittäneensä tavan pyytää anteeksi. Niin, ja että Aala oli, se joka otti ratkaisevan askeleen veljensä suhteen. Toivottavasti Iivel on sanansa mittainen ja muutkin asiat järjestyvät – päällimmäisenä varmaankin tuo Aalan tuska äitiyteen ja lapsettomuuteen liittyen, se teki todella surulliseksi. Kiitos paljon näistä osista, ja onnea sadan raapaleen rajapyykin ylittämisestä! :)
sentimentaalista löpinää.

ava © heikala

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 958
  • kuppi teetä kaipaukseen
Luttis, Iivel on kyllä aikamoinen paskiainen, mutta puollustuksena sanottakoon että hänelläkään ei ole ihan kaikki hyvin. Kiitos kommentista, ja tässä taas uusia osia!

Okakettu, hienoa (?) että tarina pääsi lähelle ja herätti tunteita :> Elvarin vuoksi Aalankin on oltava rohkea, vaikkakin vähän on luonnollisesti vähän varomaton myös. Kiitos onnitteluista, ainakaan toistaiseksi en ole aivan varma minne tämä mahtaakaan jatkua... Mutta Luoksesi palaan -sarjakin oikeastaan itse kirjoitti itsensä loppuun hieman yllättäen, joten koskaan ei voi olla varma!

A/N: Eikä kipuilu vielä tähän päättynyt, mutta valoa kohti mennään, lupaan! 



104.
200 sanaa

”Oikeastaan mietin, voisitkohan tehdä minulle palveluksen?”

Aala kohottaa katseensa kuksaa pitelevistä käsistään Idunnan kasvoihin. Silmien alla on ohuet uupumuksen varjot, mutta odottavaksi äidiksi Idunna näyttää hyvältä. Tietysti.

”Olisikohan sinulla jotain yrttiä, joka auttaisi vatsakipuihin? Polte tuntuu toisinaan rinnassa asti”, Idunna sanoo sipaisten tukkaansa hämillään. Naisen hiukset ovat kahdella letillä, mutta yksi suortuva on liimautunut otsaan.

Aala tuntee pehmeän hymyn leviävän kasvoilleen, samalla kun hän nyökkää vastaukseksi. Joskus vauvat aiheuttavat närästystä, ja Aalalla on siihen valmis yrttisekoitus. Hän noutaa samantien pientä pussillista. Ehkä tulevana kesänä Aala uskaltaa kuivata enemmän yrttejä myös syksyllä, vailla pelkoa Iivelistä.
 
Ovi käy, kun Aala sitoo nyörejä kiinni. Elvar astuu sisälle tuoksuen hullulla tavalla keväältä, lähes kaikki lumi ulkona on sulanut.

”Idunna, kuinka voit?”

”Hyvin, kiitos kysymästä.”

Aalasta tuntuu, että Elvarin katse viivähtää Idunnan huomattavasti pyöristyneellä vatsalla.

Minä en ole pystynyt antamaan sinulle tuota.

Aala yrittää kätkeä kipunsa ja menee ojentamaan Idunnalle yrttipussin. Sitten hän nostaa esiin kaksi sormea, piirtää toisen käden etusormella pienen kaaren.

”Kaksi kuppia päivässä?” Idunna varmistaa.

”Aamuin illoin”, Elvar sanoo, ja nyökkää.

Aala palaa takaisin istumaan, mutta ei enää jaksa seurata keskustelua. Häntä väsyttää yht’äkkiä kamalasti, vähän itkettääkin. Lopulta kun Elvar auttaa Idunnan ylös, Aala vilkuttaa näkemiin.

Mutta hän ei vastaa Elvarin suudelmaan.

105.
200 sanaa

Aala tajuaa, ettei ole päässyt juoksemaan koko sinä aikana kun Iivel on ollut kylässä. Äkkiä tuntuu kuin jäsenissä sinkoilisi pieniä salamia, on pakko päästä liikkeelle, vaikka hyppiä ympäri mökkiä. On kuitenkin yö, joten Aala kääntää vain kylkeään ja yrittää rauhoittua.

Nyt rinnassakin alaa jyskyttää, on pakko päästä ylös. Aala nousee Elvarin vierestä, kävelee juomaan vettä ja alkaa astella edestakaisin. Rintakehään kasaantuu pallo, ja sitten häntä alkaa kuvottaa.

Aala nykäisee oven auki, välittämättä siitä miten Elvar päästää pediltä ynähdyksen, ja yökkää mökinnurkalle. Valo on haaleaa, taivaanrannassa hehkuu kirkas vaaleanpunainen. Yöstä on puolet jäljellä.

”Aala, oletko kunnossa?” Elvar kuiskaa huolestuneesti, silittää Aalan tukkaa.

Aala nyökyttelee, hieroo nenäänsä Elvarin kaulaan rauhoittukseen. Naali ei kuitenkaan lakkaa haukkumasta ikäväänsä hänen sisällään.

”Tule takasin nukkumaan.”

Elvar tarttuu häntä kädestä ja astuu sisälle, mutta Aalasta tuntuu ettei hän vain pysty. Elvar katsoo huolissaan kun hän pyörittää päätään melkein hädissään.

”Kaikki on hyvin, Aala. Lähdetään tunturiin.”

Elvar nappaa paksumman nutun ja survoo jalkansa saappaisiin. Turvallisen matkan päässä kylästä Aala suorastaa hyppää turkkiin, ja säntää häntä suorana eteenpäin. Sitten hän palaa takaisin, kiertää Elvarian ympäri väsyksiin saakka katoamatta liian kauas.

Vähitellen Naali rauhoittuu, vaikka jokin nykiikin Aalaa edelleen kohti kaukaisia kukkuloita. Mutta hän ei voi enää lähteä, ei siten.
So wake me up when it's all over
when I'm wiser and I'm older
all this time i was finding myself
and I didn't know I was lost

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 777
Vs: Luoksesi jään (K11, Aala/Elvar, tunturidraamaa, 105/raapaletta)
« Vastaus #123 : tänään kello 16:15:35 »
Mukavaa, että jatkoa tuli näin nopeasti. :) Vaikka tunnelma kovin suruisa onkin - ihanaa, että Idunnalla menee hyvin, mutta voi kun Aalakin saisi rauhan tuon äitiyden suhteen, tavalla tai toisella. Tuossa ensimmäisessä osassa oli kuitenkin mukava lukea, että Aala antoi itsensä olla jo toiveikas kesästä miettiessään, että voisi kenties liikkua jatkossa vapaammin ilman pelkoa Iivelistä. Pidin myös siitä, että hän on yhä enemmän löytänyt tapoja kommunikoida ilman ääntään, ja että etenkin Elvar ymmärtää hänen merkkinsä erittäin hyvin. Sekin on hyvä, ettei Aala anna naalille liikaa valtaa, vaikka moinen voisi tässä tilanteessa tuntua helpolta unohdukselta. Valoa odotellessa, Aala ja Elvar sen ansaitsevat. Kiitos!
sentimentaalista löpinää.

ava © heikala