Kirjoittaja Aihe: Sidottavat haavat | K-11 | dystopia  (Luettu 2749 kertaa)

Sielulintu

  • Teen suurkuluttaja
  • ***
  • Viestejä: 799
Sidottavat haavat | K-11 | dystopia
« : 21.03.2020 20:32:05 »
Nimi: Sidottavat haavat
Kirjoittaja: Sielulintu
Ikäraja: K-11
Genre: Dystopia, jonkintasoinen hurt/comfort

Sidottavat haavat

Kaupunki näyttää jonkin muinaisen eläimen kuolleelta ja miltei pois maatuneelta raadolta, Seire miettii. Hän yrittää olla katsomatta ympärilleen, mutta terävät teräspalkit ja osin romahtaneet kaivostunneleiden suuaukot vetävät huomiota puoleensa. Ne tuntuvat työntyvän ulos maisemasta haluten tulla nähdyiksi. Ehkä ne on unohdettu liian pitkäksi aikaa.

Seirekin haluaisi unohtaa, mutta tämä on nyt hänen maailmansa, heidän maailmansa. Hän tietää, että edessäpäin on helpompaa, ainakin vähän, mutta ensin heidän on taivallettava tämän kuonakentän halki. Tietysti puheet elävästä maasta ja hengittävästä metsästä voivat olla sitä vain, pelkkää puhetta, mutta johonkin on pakko uskoa. Seire on päättänyt, että hänet pitää liikkeessä toivo paikasta, jossa menneiden luurankoja ei näy.

Kun hän saavuttaa kallioseinämän ja siihen luonnon muovaaman kulmauksen, Avir on jo siellä. Seire panee merkille, ettei Avir tervehdi yhtä ylitsevuotavan pirteästi kuin yleensä. Hän näyttää kalpealta ja hivenen huonovointiselta, eikä Seire usko sen johtuvan pilaantuneesta ruoasta. Luultavasti Avir ei edes ole syönyt tänään, sillä hän ei ole ollut täällä varmistamassa, että Martin antaa hänelle jotakin.

Pelkkä matkakumppanin ajattelu näyttää riittävän tuomaan hänet paikalle. Martin on keskimittainen, ei juuri Seireä tai Aviria pidempi, mutta vahva hän on. Luultavasti mies ei ole elämänsä aikana juuri huolehtinut muusta kuin omasta hyvinvoinnistaan, minkä ansiosta hän näyttää niin terveeltä, hyväkuntoisemmalta kuin suurin osa siitä laumasta, joka kiertelee pitkin raunioita ja riipii elantonsa kokoon milloin mistäkin.

Seire on päättänyt, että he hankkiutuvat miehestä eroon heti, kun tilaisuus tarjoutuu. Hän on alusta saakka vastustanut Martinin kumppanuutta, mutta tosiasia on, etteivät he voi ylenkatsoa liittolaisia, kun Avir on loukkaantunut eikä Seire kykene olemaan monessa paikassa yhtä aikaa. Heidän on vain kestettävä Martinia vielä hetki, mutta ei se sitä tarkoita, että Seiren tarvitsisi hänestä pitää. Päinvastoin, mitä pidemmälle aika kuluu, sitä vähemmän hän miestä sietää.

”Miten voit?” Seire tiedustelee, ja jättää tarkoituksellisesti Martinin huomiotta.
”Ihan hyvin”, Avir vastaa, vaikka he kumpikin tietävät se olevan valhe.
Näissä olosuhteissa ei olisi kannattanut saada rosoreunaisesta putkenpätkästä iskua kylkeensä. Toisaalta ei olisi ehkä kannattanut tällaiseen maailmaan syntyäkään, mutta sillekään he eivät mahda mitään. Sitä paitsi Avir uskoo elämään Seireä enemmän, eikä hän halua myrkyttää ilmapiiriä entisestään kyynisillä huomioillaan.

”Kyllä poika vielä muutaman päivän elää”, Martin nauraa, ja Seire haluaa kuristaa hänet paljain käsin.
Miehellä ei ole oikeutta puhua noin. Avir ei ole kuolemassa yhtään mihinkään. Seire on päättänyt pitää siitä huolen. Sitten Umin suuret, pelokkaat silmät katsovat häntä muutaman vuoden takaa, ja kylmä koura kiertyy Seiren sydämen ympärille. Jos Avir sairastuu pahemmin, jos haava tulehtuu entisestään, Seire ei voi tehdä yhtään mitään. Hänen on vain katsottava vierestä jälleen yhden ihmisen hiipuessa pois.

Avir nousee kuitenkin jaloilleen ja peittää miltei kokonaan kivun sävähdyksen. Seire kääntyy kannoillaan ja tietää katsomattakin Avirin seuraavan tiiviisti perässä. He eivät halua vaihtaa siteitä Martinin nähden. Osaksi syynä on yksityisyys, osaksi se tosiseikka, etteivät he halua antaa miehelle yhtään ylimääräistä syytä kuvitella itseään heitä voimakkaammaksi. Jos haava pahenee, he ovat päättäneet pitää asian salassa niin pitkään kuin mahdollista. Seire ei usko Martinin kaihtavan ajatusta heidän peittoamisestaan, jos hän uskoo siihen pystyvänsä ja saavuttavansa siten hyötyä itselleen. Heidän on vaikutettava vahvoilta, vaikkei heistä siltä tuntuisikaan.

Aika ajoin Seire huomaa leikittelevänsä mahdollisuudella toimia itse ensimmäisenä. Kun Avir olisi paremmassa kunnossa, saattaisi olla järkevintä päästää Martin päiviltä ennen kuin hän ennättää yrittääkään mitään. Suunnitelmista on kuitenkin pitkä matka itse tekoihin, ja Seire tietää sen.

Kun Seire on varma, ettei Martin enää erota heitä, hän pysähtyy ja viittaa Avirin istumaan puolikuolleen puun juurelle. Hänkin laskeutuu polvilleen maahan ja odottaa, kun Avir riisuu ylävartalonsa paljaaksi. Vaatteet ovat jälleen pesun tarpeessa. Heidän pitäisi löytää pian juomaveden lisäksi myös pesuvettä. Erityisesti nyt on tärkeää, ettei lika pääse haavaan ja saa sitä märkimään. Se olisi lähestulkoon varma kuolemantuomio varsinkin, kun talvi lähenee koko ajan, eikä heillä nytkään ole ruokaa läheskään riittävästi.

Side on hyytyneestä verestä jäykkä, Ja Seire irvistää sen nähdessään. Ei ole hyvä merkki, ettei haava ole vieläkään umpeutunut. Reunat ovat rosoiset ja rikkonaiset. Mitä muutakaan voi olettaa, kun aseena käytettiin metalliputken epätasaisen terävää päätä. Seire värähtää vain ajatellessaankin, kuinka likainen metallin reuna on ollut.

”Voisi olla pahempikin”, Avir toteaa optimismia tavoitellen.
”Voisit maata haudassa”, Seire myöntää ja Avir naurahtaa.
Heidän huumorintajunsa on pahasti kieroutunut, mutta niin on tämä maailmakin, jossa heidän on elettävä. Kuin hänen ajatuksensa vahvistaakseen haava alkaa jälleen vuotaa pahemmin. Seiren mielessä käy, onko hänen alkeellinen hoitonsa ehkä Avirille vaarallisempaa kuin hoitamatta jättäminen.

Siteiden vaihto sujuu jo rutiininomaisesti, mutta vieläkään Seire ei ole tottunut siihen, miltä Avir kivuliaan operaation jälkeen näyttää. Hän on tällä kertaa kalpeampi kuin vielä koskaan, ja hampaansa hän on purrut tiukasti yhteen kuin estäen itseään huutamasta ääneen. Mikään näistä merkeistä ei lupaa hyvää.

”Tiedäthän sinä, että tästäkin selvitään”, Avir kuitenkin vakuuttaa.
Seire nyökkää ja uskoo, vaikka haluaisikin pitäytyä tiukasti realismissa. Ehkä hänkin tarvitsee Avirin sitomaan haavojaan, vaikka ne tällä kertaa hänellä ovatkin henkistä laatua. Johonkin on pakko voida luottaa, ja Seire päättää laskea toivonsa Avirin lupausten varaan.
Tervetuloa tutustumaan kirjoituksiini
ja seikkailemaan
tarinalabyrintin sokkeloihin

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 999
Vs: Sidottavat haavat | K-11 | dystopia
« Vastaus #1 : 05.04.2020 15:18:11 »
Kommenttikampanjasta heips!

Uu, olipas mielenkiintoinen ja uskottava askellus dystopiseen selviytymisarkeen. Seire – ihana nimi! – on todella samaistuttava henkilö ajatuksissaan ja huomioissaan. Hän on realisti ja peloille altis, koska ne ovat relevantteja asioita selviytymisen kannalta. Avir taas vaikuttaa enemmän siltä, että hän sulkee silmänsä todellisuudelta ja painaa menemään, ettei vahingossakaan pysähtyisi miettimään, selvitäänkö tästä. Tai ainakin päälle päin vaikuttaa siltä, voihan olla, että hän oikeasti tietää tasan tarkkaan, missä mennään, mutta yhteishengen ja Seiren jaksamisen vuoksi hän sanoo muuta. Kuvailit tosi aidosti Avirin haavaa ja sen syntyä. Irvistin täällä itsekseni pelkälle mielikuvalle ruostuneesta ja rosoreunaisesta putken päästä, joka iskeytyy vartaloon. Kivuliasta ja epähygieenistä, ilman muuta, ja jälkimmäinen voi tuollaisissa olosuhteissa koitua juurikin kohtalokkaaksi.

Martin on kiehtova hahmo. Vahva ja häikäilemätön. Seire ja Avir ovat hänelle vain keino saavuttaa haluamansa, tikkaat, joilla kivuta taas portaan lähemmäs ravintoketjun huippua. Uhka tekstissä on koko ajan läsnä – niin Martinin petomaisuudessa kuin Avirin haavan todellisessa tilassa – ja taidokkaasta tunnelman rakentamisesta myös pisteet sinulle. Edes porukassa ei ole turvallista, kun ei tiedä, milloin Martin puukottaa selkään, ellei Seire sitten ehdi ensin. Seire ei kyllä vaikuta sellaiselta hahmolta, joka välttämättä pystyisi – olisi se sitten selviytymisen kannalta tarpeellista tai ei – tappamaan nukkuvan miehen. Minulla olisi varmasti samanlaisia ongelmia, jos olisin Seiren kengissä. Korkeasta moraalista vastaavissa olosuhteissa olisi luultavasti vain harmia, niin kamalalta kuin se kuulostaakin. Vaikka pystyisikin toimimaan, syyllisyys kulkeutuisi mukana lopun elämää, kunnes sitä ei enää kestäisi. Voi Seire, tiedän, että haluaisit sinun ja Avirin parasta, mutta en tiedä, olisiko selviytyminen kuitenkaan sen arvoista, että menettää sen, kuka on. Tämä teksti herättää kyllä mielenkiintoista pohdiskelua aiheesta!

En tiedä, pitäisikö loppu ajatella toiveikkaasti. Minä en sitä sellaisena näe, koska teksti antaa hyvin vahvasti ymmärtää, että tulehtunut, vuotava haava vie Avirilta hengen, ja Seire jää yksin ja Martin voittaa. Mutta joskus tarvitaan valheita ja katteettomia lupauksia, että pystyy ylipäätään toimimaan, joten sikäli ymmärrän erittäin hyvin, miksi Seire tarttuu Avirin sanoihin, koska mitä muuta heillä enää on? Toivoa on pidettävä kaikin keinoin yllä, jotta on edes mahdollisuus, ja ainahan on mahdollista, että sattuma tulee todennäköisyyden tielle eikä hahmojen kohtalo olekaan niin onneton kuin minä epäilen sen olevan.

Kiehtova teksti karuissa maisemissa! Pidin, kiitoksia!

Sielulintu

  • Teen suurkuluttaja
  • ***
  • Viestejä: 799
Vs: Sidottavat haavat | K-11 | dystopia
« Vastaus #2 : 12.05.2020 18:48:34 »
Sokerisiipi: Kiitos älyttömän paljon ihanasta ja syvälle menevästä kommentista. Oli todella mielenkiintoista lukea sun pohdintoja hahmoista ja tilanteesta, jossa he ovat. Todella hienoa myös kuulla, että tunnelmaan pääsi hyvin mukaan ja että teksti herätti ajatuksia. Sun kommenttia oli tosiaan ilo lukea, ja piristyin siitä tosi paljon vielä näin toisella lukukerralla siihen vastatessakin. Isot kiitokset vielä :)
Tervetuloa tutustumaan kirjoituksiini
ja seikkailemaan
tarinalabyrintin sokkeloihin

Vuorna

  • tahdonalainen
  • ***
  • Viestejä: 932
Vs: Sidottavat haavat | K-11 | dystopia
« Vastaus #3 : 10.04.2021 15:34:22 »
Hyvää iltapäivää! Aikanaan sun listaukseen tutustuessa lisäsin tämän mun lukulistalle, sillä dystopiakuvaukset ovat aina tosi mielenkiintoisia ja halusin tähän tutustua paremmalla ajalla. Nyt vihdoin löysin aikaa lukea tämän läpi ja nyt vaan harmittaa että jahkailin niin kauan – tämä oli varsin kiehtova teksti!

Dystopiakuvauksena tämä on erittäin onnistunut. Heti tuosta alun raunioituneen kaupungin kuvauksesta syntyi tosi vahva dystooppinen tunnelma, erityisesti kun siihen yhdistettiin tuo toivo paikasta, jossa kaikki olisi paremmin. Seiren ajatukset olivat hyvinkin realistisia, ja hänen huolensa Avirin puolesta riipaisevaa. Martin oli myös kaikessa inhottavuudessaan sopiva hahmo tähän maailmaan. Dystopioissa tuppaa aina olemaan vähintään se yksi tyyppi, jolla on massiivisia voimafantasioita, ja tässä Martin täyttää oikein hyvin sen roolin. Seiren inho ja halu päästä kauemmaksi hänestä oli ymmärrettävää, eritoten huomioiden Martinin kommentit Avirista. Itseänikin kauhistutti täällä tuo Avirin vamma – rosoreunaiset metalliputket eivät yleensä tarkoita mitään hyvää varsinkaan dystopioissa. Ja eihän tuo tilanne hirveän hyvältä näyttänyt, vaikka Avir kovasti yrittikin olla vahva ja optimistinen.

Lainaus
Sitä paitsi Avir uskoo elämään Seireä enemmän, eikä hän halua myrkyttää ilmapiiriä entisestään kyynisillä huomioillaan.
Olipa kauniisti sanottu tuo elämään uskominen, ja tämä kohda myös korosti kivasti Seiren ja Avirin suhtautumisten eroja! Kaksikko ehdottomasti tasapainotti toisiaan tosi kivasti. Heidän kieroutuneeksi muuttunut huumorintajunsa oli kaikessa karmeudessaan oikein huvittavaa.

Yleisfiilis tässä tekstissä oli tosiaankin dystooppinen, eikä loppukaan varsinaisesti ollut mikään toivoa herättävä. Avirin vammaa kuvailtiin sen verran pahaenteisesti, että on vaikea uskoa, että hän siitä selviäisi, vaikka tekstin päättymisvaiheessa toki toivoa vielä oli. Normaalisti oon ikuinen optimisti, mutta nyt kyllä sisäinen pessimistini pääsi esille ;D Ehkä mun pitäisi itsekin vain uskoa Avirin lupauksiin ja luottaa siihen, että kaksikko selviää ja vieläpä löytäisi tien parempaan paikkaan. Tämä oli hurjan hieno teksti, paljon pohdintaa ja ajatuksia herättävä, ja tämän lukeminen oli vallan mainio kokemus. Tää oli myös taidokkaasti kirjoitettu, teksti piti koko ajan otteessaan. Kiitos paljon tämän kirjoittamisesta!
i'm planning to build a whole new beautiful life here. one where, in my own small way, i can make the world a better place.