Kirjoittaja Aihe: Luoksesi jään (K11, Aala/Elvar, tunturidraamaa, 70/x raapaletta)  (Luettu 8162 kertaa)

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 001
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Sitoo palaset yhteen, oi kyllä <3 Näitä oli ihana lukea ööö 6 tai 7 peräjälkeen? :D Voisikin samantien ahmia koko LP:n alusta loppuun ja tän LJ:n alusta tähän asti. x) Kuulostaa suunnitelmalta! Mutta nyt mun pitää höttöfiiliksissäni palata odottelemaan, kun kaveri tulee käymään kohta (taas kaveri on tulossa just kun oon lukemassa LJ:tä :D harmi etten pysty lukemaan tätä junassa, puhelimella kun on raivostuttavaa yrittää selata finiä, kiitos voiceoverin ja sen että oon tottunut tekemään tätä koneella. No, ehkä mä sitten spämmin koko junamatkan sun luokse viesteillä ;D kolme viikkoa enää!)
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 919
  • kuppi teetä kaipaukseen
Okakettu, mukavaa että kevyempi maistuu. Katsotaan mitä pidät tästä. Kiitos <3

Luttis, ihanaa nähdä sinut taas täällä <3 Kuulostaa työläältä suunnitelmalta, mutta siitä vain :'> Tämä on vähemmän söpöä, mutta ehkä se ei haittaa.

A/N: Hmm. Olen vähän jemmaillut näitä, koska en ole varma seuraavan raapaleen sujuvuudesta. En taida kuitenkaan osata sille mitään, joten olakaa hyvät!



55.
200 sanaa

“Onko Elvar täällä? Id-, Idunnan veli?” 

Aala tajuaa siinä samassa kuka ovella on. Hän pakottaa itsensä nyökkäämään ja laskemaan nuorukaisen ohitseen mahdollisimman ystävällisesti, jos niin yksinkertaisesta eleestä on mahdollista välittää mitään sellaista. Oikeastaan hän olisi vain halunnut jäädä paikoilleen tutkiskelemaan tulijaa tarkemmin.
 
Onnistuu se toki yhä sisälläkin. Mijè jää seisomaan leveä selkä häneen päin, vain muutaman askeleen matkan päähän. Kun Elvar nousee seisomaan Aala huomaa Mijèn olevan hieman tätä lyhyempi. 

“Oliko sinulla asiaa minulle?” Elvar sanoo. 

“Kyllä”, Mije sanoo ja hengittää syvään, “tulin pyytämään sisartanne puolisokseni.”

Hermostuksestaan huolimatta nuorukainen seisoo ihailtavan ryhdikkäänä, vääntelemättä käsiään. Aala kiertää Elvarin vierelle, vilauttaa tälle pienen hymyn ja kääntyy takasin Mijéen päin. Tällä on vankkapiirteiset kasvot ja rehti ilme, tummat hiukset on sidottu siististi niskaan. 

“Voinko luottaa siihen, että kohtelet häntä hyvin? Huolehdit, että hänellä on aina katto päänsä päällä, sekä kylliksi halkoja ja nahkoja suojaksi kylmyydeltä? Kylliksi ruokaa jolla hän voi ravita perheensä?”

Aala ihmettelee hetken mistä Elvar on oppinut virallisen kaavan, mutta asia unohtuu kun vuoropuhelu jatkuu.

“Kohtelen häntä kalleimpana aarteenani ja huolehdin, ettei hän koskaan tule kärsimään kylmää, nälkää tai puutetta”, Mijé sanoo napakasti.
 
“Näin ollen voin luvata sisareni sinulle, Mijé Senarinpoika”, Elvar sanoo nyökäten, “ja nyt, syö kanssamme ja puhutaan vähän.”
 
56.
200 sanaa

Kun virallinen osuus on selvitetty Mijé rentoutuu hieman. Aala tulkitsee etteivät Elvar ja Mijé tunne toisiaan kuin nimeltä, ovat vain joskus nähneet talkoissa.
 
“Kuulin että loukkasit kätesi?” Mijé sanoo syötyään. 

Aala nousee keittämään yrttijuomaa ja kerää ruokakipot pois. Miehet ovat jo keskustelleet yhteen mökkiin vaihdetusta ovesta, poron nylkemisestä sekä muutaman sanan metsästyksestä. Aala ei ole liiemmin pohtinut asiaa, mutta Elvar ei tosiaan metsästä juurikaan.
 
“Ei mitään vakavaa, se on kohta kunnossa.”

Mijé nyökkää ja näyttää pohtivan jotain. Sitten tämä kääntyy Aalaan päin. 

“Kuule, siskoni pienokainen on ollut itkuinen. Hän on koittanut hieromista ja keinutusta ja vaikka mitä, mutta...”, Mijé kohauttaa harteitaan, “Voisitko käydä katsomassa poikaa?”

Aala nyökkää kaataessaan vettä kuksiin. Ehkä hän keksisi jotain, mikä helpottaisi sekä vauvan että Ummin oloa. 

Mijé kiittää ottaessaan juoman vastaan. Nyt lakattuaan jännittämästä tämä on selvästi Elvaria puheliaampi. Vaikka ei siihen edelleenkään paljon vaadita, Aala tuumii. On toki totta, että kun Aala ei voi päästää ääntäkään, Elvar on joutunut keskustelemaan enemmän. 

Ensin Aala ajatteli, ettei jäisi kaipaamaankaan ääntään. Hän oli vähäpuheinen, eikä Elvarkaan aina tarvinnut sanoja ymmärtääkseen häntä. 

Mutta kyllä Aala kaipasi. Tekemisen lomassa hyräiltyjä loitsunpätkiä, riitteihin liittyvää laulamista, kykenemistään antaa ohjeita yrttien käytöstä. Ja ehkä joskus olisi mukavaa vastata Elvarille minäkin rakastan sinua.
Have you got, have you got, got, a heart full of dreams?
'Cause I got, yeah, I got, got a heart full of dreams

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 919
  • kuppi teetä kaipaukseen
A/N: Tuntuu etten saa kirjoitettua mitään muuta julkaisukelpoista kuin tätä sarjaa. Iski taas jonkinlainen spurttaus, mutta en muistanut postailla osia - nyt kun en enää kirjoita hiki hatussa voisin purkaa tuota vyyhtiä. Lisäksi varoituksen sana: jotenkin aina kun kirjoitusinto nousee, myös draaman määrä nousee! Nämä ovat siihen verrattuna kepeitä.



57.
200 sanaa

Yöt pitenevät, vain kuiskauksen kerrallaan, mutta silti. Neuvosto ei ole vieläkään löytänyt uutta shamaania suorittamaan yhtä vuoden tärkeimmistä riiteistä, joka pidetään porojen teurastusten jälkeen. Se on kiitosjuhla hengille, vuoden aikana saadusta hyvästä.

Vielä viime syksynä Aala teki sen itse, tanssi tulenloimussa kunnes jalat olivat pettää ja lauloi loitsuja ääni käheänä. Ajatus vihlaisee hieman, vaikka hän muistaakin uupumuksen ja kasaantuneet paineet.

Idunna on onnellisempi kuin koskaan, eikä Aalakaan voi olla hymyilemättä toisen ahkeruudelle ja silmien loisteelle. Tämä ja Mijé saavat toisensa luultavasti ennen syysseremoniaa – jos shamaani löytyy ajoissa.

“Ei meille mitään käy”, Elvar vakuuttaa ja yrittää suudella huolen pois Aalan suupielistä.
 
Aala haluaisi uskoa, mutta kun hän ajatteleekin asiaa, jääkarhun raatelemat arvet tuntuvat kiristyvän. Tämä on minun reviirini, tajuathan?

Hän yrittää olla murehtimatta ja hoitaa työnsä kuten ennenkin. Aala käy viiltämässä kalanruotokuvion muutamaan kuuseen, puukolla jonka Elvar teki hänelle. Vaikka ei olekaan paras aika pihkan valutukseen, sitä pitäisi herua riittävästi kohtuulliseen määrään salvaa. Haavavoidetta tarvittiin aina, varsinkin kesän mittaan sitä oli kulunut yhteen jos toiseenkin kolhuun. Lämpimällä ilmalla vähäisetkin vammat alkoivat helposti märkiä. 

Iltaisin on aivan liian tyhjää, pelkät ajatukset jäävät jäljelle. Aala käpertyy Elvarin kylkeen kiinni, laskee toisen syviä hengenvetoja kunnes nukahtaa.
 
Aala tuntee miten hermostuminen saa Naalin nostamaan päätään. 
 
58.
200 sanaa

Aala vihaa sitä, miten hän saa Elvarinkin huolehtimaan. Enää hän ei kuitenkaan yritä kokonaan peittää tuntemuksiaan, kerrankin viisastuneena tapahtuneesta. Niinpä kun Elvar näkee Naalin, tämä ehdottaa että he menisivät yhdessä. 

Yöllä on lähes pimeää, ilma on kosteampaa ja kylmempää. Aala kävelee paljasjaloin Elvarin vierellä, tuntee heinän, risut ja varvut jalkapohjissaan jo ennen kuin antaa niiden muuttua tassuiksi. Tällä kertaa Aala pitelee ohjia kädessään, eikä Naali pääse juoksentelemaan päättömästi.
 
Hän kirmailee lapsekkaan ilon vallassa Elvarin ympärillä, nauttii toisen voimistuneesta ominaistuoksusta. Juoksenneltuaan hän antaa toisen silittää turkkiaan, kyhnyttää vähän leuan alta. Ja kun hän taas juoksee ja Elvar käy makuulle, Naali hiipii hiljaa takaisin ja ponkaisee vatsan päälle niin että toinen hätkähtää. Naali virnistää ja Elvar nauraa, ääni kaikkoaa kesäyön vietäväksi.
 
Aala muuttuu takaisin paljon rauhallisempana kuin aiemmin, pukee ylleen ja lomittaa sormensa Elvarin kanssa. Elvar tuntuu tyyntyneen kuten hänkin, vaikka vain katseli vierestä. 

“Mukava nähdä sinun rentoutuvan”, Elvar kuiskaa.

Aala kohauttaa olkiaan hymy suupielessään. Hän kuvittelee yhä haistavansa Elvarin tavallista voimakkaammin. Aalan tekisi mieli painautua toisen rintaa vasten, työntää nenänsä melkein kaulaan kiinni ja hengittää tuoksua sisäänsä. 

Sen sijaan hän jatkaa kävelemistä, Elvarin karkea kämmen omassaan. Jostain kuuluu vaimeaa kurkien huutoa, niin kaukaa että ääni sekoittuu ilmaan.
 
Elvar puristaa hänen kättään.
Have you got, have you got, got, a heart full of dreams?
'Cause I got, yeah, I got, got a heart full of dreams

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 919
  • kuppi teetä kaipaukseen
A/N: Lupasin Lunalotalle postata näitä lisää jo tänään. Joten. Minkäs minä mahdan, tässä näitä on.



59.
200 sanaa

Sama Neuvoston nainen, joka näytti Aalalle shamaanimökin, tulee koputtamaan ovelle. Elvar avaa, mutta kun käy ilmi kuka tulija on Aala pujahtaa hänen käsivartensa ali. Vanhus katsoo häntä tiiviisti ruskeilla silmillään.

“Olemme löytäneet shamaanin. Hän saapuu viimeistään puolen kuunkierron kuluttua.”

Nainen tuntuu tarkastelevan Aalan ilmettä. Vatsanpohjassa velloo, hän tyytyy nyökkäämään vastaukseksi. 

“Ajattelimme että haluaisitte tietää. Kylän puolesta tämä ei aiheuta mitään toimia teiltä tai teitä kohtaan”, vanhus sanoo virallisesti, nyökkää ja poistuu.

Elvar laskee käden hänen harteilleen ja kohentaa tulta, keittääkseen vettä. Aala jää nojaamaan seinään. Millainen shamaani mahtaa olla? Mies vai nainen, nuori vai vanha? Tuskin sillä on väliä, ei Aala senkään tiedon perusteella voisi arvata mitä tämä hänestä ajattelee. 

Elvar painaa hänen käteensä lämpimän kuksan. Aala hengittää syvään ylös nousevaa höyryä, ennen kuin siemaisee varovasti juomaa. Se on sekoitusta, jota he toisinaan juovat iltaisin. Aalan suupieleen hiipii alakuloinen hymy.

“Hei”, Elvar sanoo ja pyyhkäisee sormillaan Aalan leukaa, “mitään ei ole vielä menetetty.”

Aala tyytyy ottamaan uuden kulauksen. Lopulta hän huokaisee ja nojautuu Elvaria vasten.

“Juuri niin. Me olemme tässä yhdessä”, Elvar kuiskaa hänen korvaansa, silittää selkää.

Aala juo kuksan tyhjäksi, painaa poskensa toisen rintaan. Mutta oikeassahan Elvar on, ei ole vielä syytä murehtia. Kaikki voi kääntyä vielä parhain päin.
 
60.
200 sanaa

Aala herää painajaiseen.

Ei tosin omaansa, hän näkee enää harvoin unia. Ennen niitä oli paljon, täynnä ennusmerkkejä ja käsittämättömiä viitteitä, jotka eivät suoneet lepoa. Sekin liittyi hänen “taakkaansa” kuten Elvar oli sanonut. 

Elvar ynähtää uudelleen, saaden Aalan terästymään. Hän vie kätensä Elvarin hikiselle otsalle, samalla kun toinen sopertaa jotain mistä Aala ei saa selvää. Kevyestä ravistelusta huolimatta tämä ei herää, vaan vetää otsansa pahempaan kurttuun.

“Ei... Aala...”

Aala tuntee pelon hiipivän rintaansa, vaikka hän yrittääkin karistaa sen. Hän taputtaa Elvaria napakasti poskelle, toivoen että toinen lopettaisi vääntelemihtisen ja havahtuisi. Kun Elvar avaa silmänsä tämän katse pälyilee, Aala laskee kätensä rauhoittavasti miehen kasvoille.

“Aala. Taivaan kiitos olet siinä.”

Aala saa aikaan huteran hymyn, vaikka arveleekin että hänen kulmansa ovat yhä kurtussa.Elvar nousee istumaan rintakehä yhä kiivaasti kohoillen ja hieroo kasvojaan kämmenillään.

“Anteeksi”, tämä mutisee häpeissään.

Aala puristaa Elvarin olkapäätä. Ei häntä haittaa, ei painajaisille voi mitään. Elvar ei kuitenkaan liikahdakaan. Se tuntuu pahalta, vaikka Aala jos kuka tuntee oman tilan tarpeen. Ei Elvarin tarvitsisi yrittää olla vahva.

“Anteeksi”, Elvar mutisee uudelleen, ja Aalaa kietoo kädet tämän ympärille. 

Elvar huokaisee, nielaisee ja nojautuu häntä vasten. Aala tuntee lämpimän hengityksen kaulallaan vapisevan yhä ja silittää Elvarin selkää. 

“Ant-”

Aala painaa sormensa Elvarin huulille. 
Have you got, have you got, got, a heart full of dreams?
'Cause I got, yeah, I got, got a heart full of dreams

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 001
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Oih, näitä oli ihana lukea 6 peräkkäin taas, tälleen yöllä kun pitäisi mennä nukkumaan mutta tulin vielä muistaneeksi LJ:n enkä voinu mennä nukkuu ennen ku olin lukenu nää :-* Toi vika rapsu, en kestä. Millastakohan painajaista Elvar näki? Varmasti Aalalle kova paikka, kun toinen shamaani hoitaa ne asiat joita hän vielä hetki sitten pystyi tekemään ;__; Muutta onneks Aalalla on Elvar auttamassa sitä tottumaan vähän erityyppiseen elämään, nyt kun ei ole kaikkia shamaanin velvollusiiksia enää x)
Kiitos näistä osista, nyt voisin hipsiä nukkumaan!
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

ainze

  • ***
  • Viestejä: 44
Awws, näitä on kiva lukea! Ja anteeksi etten ole pitkään aikaan kommentoinut, vaikka luenkin. Aala ja Elvar ovat söpöjä<3 Ja kiva, että Idunna on löytänyt oman onnensa. Pidän kirjoitustyylistäsi ja ihailen miten hyvin saat tarinan kulkemaan, vaikkei Aala kykene puhumaan.


Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 919
  • kuppi teetä kaipaukseen
Luttis, toivottavasti maltat tänään hipsiä nukkumaan vähän aiemmin kaikesta huolimatta... Tässä lisää, niin kuin lupasin ;>

ainze, kommenttisi oli iloinen yllätys! Hienoa kuulla että jaksat seurailla, ja mielestäsi tarina etenee hyvin :3 Kiitos kommentista!

A/N: Se draama, jonka lupasin. Tai oikeastaan osa siitä.



61.
200 sanaa

Elvar käyttäytyy aivan kuten ennenkin, eikä selvästi halua puhua painajaisestaan. Aala antaa asian olla, kunnes muutaman päivä myöhemmin herää toistamiseen toisen levottomaan liikehditään vierellään. 

“Minä sanoin, ettet huolehtisi”, Elvar sanoo nieleskellen, “ja nyt minä vain...”

Aala painautuu paremmin Elvarin kylkeen ja laskee päänsä tämän rinnalle. Hän silittää käsivartta hiljaa, toivoen että toinen jatkaisi. 

“Se oli ihan typerää. Sekavaa. Veriset haavat, kylmä iho ja se syvä vesi”, Elvar sanoo ja vetää henkeä. 

Aala tietää. Häntäkin pelottaa yhä, kuinka heidän käy. Mutta siellä, mökin pimeydessä Elvarin rintaa vasten, hänen on vaikea tuntea olonsa turvattomaksi. Äkkiä hän tuntee olevansa heistä se vakaampi.

“Aala?”

Aala kohottautuu ylemmäs katsoakseen Elvaria silmiin.
 
“Voisitko mitenkään... Suudella minua?” Elvar sanoo ja nielaisee. 

Aalan syke kohoaa äkkiä kuin hän juoksisi tunturin rinnettä ylös. Hän hivuttautuu lähemmäs, ottaa toisella kädellään tukea Elvarin rinnasta ja toisella poskelta. Ja suutelee. 

Elvarin huulet taipuvat hänen omiensa alla ensin pehmeinä, ja alkavat sitten liikkua vaativammin, nälkäisemmin. Aala tuntee tämän kiihtyneet sydämenlyönnit kätensä alla, häntä huimaa vähän. 

“Aala”, Elvar huokaa, hapuilee häntä lähemmäs. 

Juuri kun Aalasta tuntuu ettei hän haluaisi mitään muuta kuin painautua Elvarin syleilyyn, ovelta kuuluu kiivasta koputusta. Aala ponkaisee ylös kuin lyötynä, ja kiskoo nahkanuttunsa yöpaitulin päälle. 

“Aala, voi Aala!” Idunna itkee.
 
62. 
200 sanaa

Lumae pitelee nyyhkyttäen tytärtään sylissään. Eelas yskii kuin hänen sisuksensa kalvaisivat häntä, ja Aala pelkää etteivät hänen voimansa riitä tähän. 
Nuume näyttää ahdistuneelta pidellessään nuorimmaistaan omilla käsivarsillaan. 

“Ajde sai yskän ensimmäisenä, ja sitten se tarttui Eelakseen” mies kuiskaa nyökäten sylissään lepäävään poikaan, joka köhäisee hiljaa.

Aala muistaa antaneensa lääkettä eräälle kylän äidille muutamia päiviä sitten, koska tämän lapsi oli kipeä. Eelaksen tilanne on kuitenkin vakavampi, sillä heiveröisellä tytöllä ei ole voimia taistella tautia vastaan. Aalaa pelottaa.

“Sinun täytyy parantaa hänet, Aala. Sinun täytyy”, Idunna anelee kyyneleet silmissä. 

Aala polvistuu Lumaen eteen ja kokeilee tytön ihoa. Se on aivan liian kuuma, eikä Aalalla ole edes lunta viilentämiseen. Eelas yskii taas ja kääntää sumean katseensa Aalaan. Kylmät kädet tuntuvat puristuvan Aalan sisusten ympärille. 

Aala viittoo Idunnan hakemaan vettä, lisää puita tuleen ja nostaa kattilan sen päälle. Eelas siirretään taljan päälle syrjemmälle. Aala penkoo laukustaan kaikkia mahdollisia yrttejä joista voisi olla apua ja laitaa palanneen Idunnan repimään huokoista kangasta kääreiksi. 

Yrttijuoman valmistuttua kaikki lapset saavat juoda sitä. Eelas ei ikinä parane, jos hänen ympärillään on sairaita. Aala kastelee kangassuikaleet viileässä jokivedessä ja asettelee ne tytön iholle, juottaa juomaa ja vaihtaa kääreet. Hän jatkaa koko loppuyön, mutta Eelas vain vaipuu uneen. 

Se ei riitä.
 
Have you got, have you got, got, a heart full of dreams?
'Cause I got, yeah, I got, got a heart full of dreams

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 919
  • kuppi teetä kaipaukseen
A/N: Koska tosiaan eilen jäi hieman häijyyn kohtaan, ja koska näitä on oikolukua vaille valmiina yhä monta kappaletta, päätin tulla julkaisemaan tänään lisää. Tajusin kyllä että ei tämä ehkä paljon parempaan tilanteeseen jää, mutta :'>



63.
200 sanaa

Muut lapset ovat hereillä ja vaativat äitinsä ja Idunnan huomiota. Nuume liikehtii levottomana uskaltamatta lähteä töihinsä, ja häly on Aalalle melkein liikaa, vaikka kaikki yrittävät olla hiljaa.

Hän vetää Idunnan luokseen ja yrittää selittää, että Eelas on siirrettävä oman terveytensä vuoksi rauhallisempaan paikaan, jossa Aala voi olla koko ajan hänen luonaan. Idunna ymmärtää, mutta Lumaen suostuttelu on vaikeampaa. Lopulta kuitenkin Idunna kerää tavaransa, nostaa Eelaksen syliinsä ja seuraa Aalaa takaisin tuttuun mökkiin. Elvar kohottaa katseensa, kun he tupsahtavat sisään. 

“Minun pitää muuttaa hetkeksi takaisin, auttamaan Aalaa”, Idunna sanoo ääni käheänä.

“Olet aina tervetullut”, Elvar sanoo, mutta kysyy katseellaan Aalaa.

Aala pudistaa päätään, myöhemmin, ja tekee Eelakselle makuusijan johon Idunna voi laskea pienen tytön. Sitten he järjestävät Idunnalle paikan aivan tämän viereen, ja Aala alkaa tehdä uutta yrttijuomaa. Se on väkevämpää, Aala kastaa kääreitä siihen ja antaa Eelaksen hengittää kosteaa höyryä.
 
Elvar hakee äänettä lisää puita tulta varten, tekee keittoa jota he ruokailla itse sekä syöttää Eelasta. Aala on kiitollinen, ja toivoo että Elvar tajuaa sen. 
Aala riipii lehtiä kimpuista, jotka roikkuvat savuisesta katosta, juoksee shamaanimökissä penkomassa purkkeja, hieroo lämmitetyillä käsillä tytön rintaa hengityksen helpottamiseksi. Hän piirtää vaivihkaa sormenpäillään riimuja ihoon, vaikka ei uskokaan siitä olevan apua.

Aala valvoo seuraavankin yön.
 
64.
200 sanaa

“Aala, mene nukkumaan. Minä huolehdin hänestä”, Idunna sanoo hiljaa. 

Aala räpyttää silmiään. Eelas on vaipunut jälleen uneen, mikä on toivottavasti hyvä asia. Aala ei osaa sanoa, kuinka kauan sitten Mijé kävi kyselemässä Idunnaa. Elvar lähti tämän kanssa vahvistamaan jonkun talon seiniä talvea varten. Aalasta tuntuu, ettei Elvar vain jaksanut olla siellä, sisällä, eikä häntä voi oikein syyttääkään. 

“Aala. On pian ilta. Mene nyt”, Idunna sanoo ja melkein hätistää hänet pois. 

Aala käy pitkäkseen taljalleen ja sulkee silmänsä. Hän on väsynyt, kyllä, mutta voiko hän nukahtaa kun Eelas köhii muutaman metrin päässä? Aluksi se ei onnistukaan, mutta vähitellen raajat ovat liian raskaita liikuttaa ja päässä pimenee. 

Aala herää Elvarin silittäessä hänen poskeaan. Tämän ilme on vakava, niin että Aalan sydän jysähtää ja hän pomppaa istumaan. 

“Idunna toivoo että katsoisit Eelasta”, Elvar sanoo ja nousee seisomaan. 

Aala rämpii pian takaisin tytön luo, katsoo Idunnan huolestuneisiin kasvoihin. 

“Kuume tuntuu nousevan uudestaan”, tämä sanoo hermostuneena. 

Aala tekee uuden juoman, toivoen Eelaksen mahan kestävän vahvan yrttiannoksen. Hän peittää tytön naaman pyyhkeellä jonka alle vie höyryävän padan, toivoen että se veisi kipua pois. 

Yöllä Eelas on hereillä, yskii ja vaikeroi äitiään luokseen.

“Sattuu”, tämä kähisee painaen kädet kurkulleen.

Idunna itkee silittäessään tytön hiuksia, Aalan sisintä viiltää.
Have you got, have you got, got, a heart full of dreams?
'Cause I got, yeah, I got, got a heart full of dreams

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 001
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Neljä osaa luettavana, taas yömyöhällä :D Voi tätä draaman määrää. Mutta kun sä kirjoitat niin se tuntuu vaan tapahtuvan. Sun pitäis saada finin draamaoriginalisti-pikari, okei ei se ehkä ihan noin kirjoiteta mut silti :D Vuoden draamailija se tais olla (vaik mulle tulee draamailijasta mieleen joku muu ku kirjottaminen :D)-. Kiitos näistä osista, ja toivottavasti laitat pian lisää! Voi Eelas-parka, toivottavasti pieni selviää. <3 (ja yhyy, haluan takasin sun luo, siitä on nyt 3 päivää, 9 tuntia ja 53 minuuttia kun nähtiin viimeksi.)
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 919
  • kuppi teetä kaipaukseen
Lunalotta, valitettavasti (?) draama jatkuu yhä, mutta kyllä tämä fluffyksi vielä muuttuu... ehkä.  ;D

A/N: Draaman toinen osa. Olin itsekin vähän järkyttynyt uudesta käänteestä, sillä en nähnyt tätä tulevaksi. Ehkä sen takia jemmasin näitä niin kauan. Anteeksi. Koneella olisi yhä muutama julkaisua vailla, kunhan saan ne ulos...



65.
200 sanaa

Viikon verran Idunna nukkuu Eelaksen vasemmalla, Aala oikealla puolella. He valvovat vuorotellen, syöttävät ja juottavat tytölle pieniä määriä kerrallaan. Lumae kyselee tyttärensä perään, mutta Aala kovettaa sydämensä eikä anna heidän tavata. Eelaksesta tulisi vain itkuisampi.
 
Sitten yskä on poissa. Eräänä päivänä Idunna ja Aala ovat molemmat hereillä ja toteavat, ettei Eelas ole yskinyt pahoin kokonaiseen päivään. Pientä köhimistä toki on, mutta tyttö voi taas hengittää ilman, että kipu repii tämän kahtia. 

Huonompi uutinen on, että Eelas on yhtä heikko kuin silloin, kun Aala ensimmäisen kerran näki tämän. Muutama päivä myöhemmin tyttö kuitenkin pääsee kotiinsa, Idunna lähtee ja Aala nukkuu ensimmäisen kokonaisen yön pitkään aikaan, Elvarin vieressä maaten. 

Seuraavana aamuna shamaani saapuu. Aala ehti unohtaa koko jutun siinä hötäkässä, mutta puoli kuunkiertoa on jo kulunut. Koko kylä kerääntyy pääkadun varteen, Neuvoston ottaessa tulokkaan kohteliaasti vastaan. 

Tämä on nuori, ehkä Aalan ikäinen, mutta hän ei usko että toinen on aikaisemmin ollut muuta kuin oppilas. Aala joutui ottamaan paikkansa lähes tulkoon lapsena, vain kolmetoistakesäisenä. Se johtui Sentan kuolemasta, kylälle piti saada uusi shamaani ja Aala oli valmis.

Uusi shamaani näyttää kuitenkin itsevarmalta, seisoo selkä suorassa rumpu lanteillaan ja sauva kädessään. Ehkä hieman liiankin itsevarmalta, Aala ajattelee pahat aavistukset hiipien sisällään. 

Syksy on saapumassa. 


66.
200 sanaa

On myöhäinen ilta ja hämärää, kun Aala käy vielä viimeisen kerran hakemassa vettä joen rannasta. Hän huuhtoo kasvonsa ja hengittää syvään, jää tuijottamaan taivasta. On jo niin pimeää, että tähdet alkavat erottua, ja kaiken sen keskellä Aala tuntee ilon läikähtävän sisällään. Pian kaamos peittää kaiken.
 
“Tervehdys, sisko.”

Aala kääntyy ympäri kohtaamaan shamaanin katseen. Hän on osannut odottaa, että toinen tahtoisi puhua hänen kanssaan mahdollisimman pian. Nuori mies tutkii hänet katseellaan päästä varpaisiin lähes röyhkeästi, mutta Aala ei saa katsettaan irti toisen kasvoista. 

“Etkö tunne minua, Aala? Mietipä hetki. Minä kutsuin sinua siskoksi, en “sisareksi” kuten jos puhuisin sinusta vertaisenani, shamaanina.” 

Aalan silmät leviävät. Hänen polvensa tuntuvat äkkiä kovin heikoilta. Ei voi olla...

“Niin, taisitkin tajuta jo? Mikä sattuma! Pikkuveljesi, jonka hylkäsit heikon isän hoiviin kauan sitten onkin myös päässyt shamaaniksi! Senta-täti ei näes ollut ainoa laatuaan, etkä sinäkään ainoa jonka suonissa virtasi tätä verta.”

Toinen näyttää nauttivan tilanteesta, vaikka Aalasta tuntui yhä että hän voisi pyörtyä siihen paikkaan. 

“Mutta sisko kulta, mitä sinulle on käynytkään? Minä luulin että rakkaudesta ei ikinä olisi vaaraa sinulle.”

Aala pakenee takaisin sisälle. Hän menee aikaisin nukkumaan, kääntäen selkänsä Elvarille.

Silmät kiinnikin hän näkee yhä pikkuveljensä ivallisen ilmeen, eikä saa sydäntään rauhoittumaan. Iivel on täällä. 
Have you got, have you got, got, a heart full of dreams?
'Cause I got, yeah, I got, got a heart full of dreams

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 613
Finitaukoni venähti enkä ole siksi kommentoinut mitään, mutta nyt oli taas aika palata tämän ja muiden tekstien pariin. Jee, viimeinkin saimme tavata Mijèn! Hän vaikuttaa todella sympaattiselta ja suoraselkäiseltä, onneksi tapaaminen Elvarin kanssa sujui hyvin. Osa 58. oli puolestaan todella kaunis, yksi suosikeistani tähän mennessä ehdottomasti - huolestuin jo kun mainitsit draaman ja Naali nosti jälleen päätään, mutta se asia sentään ratkesi mitä hienoimmalla tavalla. Aala ja Elvar yhdessä kulkemassa yössä, oi että. Tällaisia hetkiä soisi heille yhdessä enemmänkin. <3

On ilahduttavaa miten he oppivat kaiken aikaa aiemmista virheistään, ja ää, tuo hetki Elvarin painajaisen kertomisen jälkeen!! Totta kai se piti keskeytyä, ja ja vieläpä noin surulliseen ja ahdistavaan draamaan, olet julma. :< Ja entä sitten tämä Iivel - onko häntä muuten mainittu aiemmin...? Apua, mitähän tästä seuraa. Toisaalta hän vaikuttaa myös mielenkiintoiselta hahmolta kaikessa vihaisessa uhmassaan, jännityksellä odotan, miten hänet otetaan kylässä vastaan.

Kuvailu oli jälleen kerran kaunista, tässä yksi lempikohtani: On jo niin pimeää, että tähdet alkavat erottua, ja kaiken sen keskellä Aala tuntee ilon läikähtävän sisällään. Pian kaamos peittää kaiken. Draama ja tunnelmointi ja muut elementit ovat myös yhtä hyvässä tasapainossa kuin aina. Kiitos näistä osista, jatkoa odotellen! :)
sentimentaalista löpinää.

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 919
  • kuppi teetä kaipaukseen
Okakettu, omalta osaltanikin on ollut aika katkonaista nyt, joten ymmärrän hyvin finitauon. Mukavaa että tykkäilet Naali!Aalasta ja kuvailusta, eikä draamaakaan ole (vielä ollut) liikaa. Tässä on siltä osin vielä kestämistä. Ehkä joskus he oppivat ilmaisemaan tunteitaan paremmin... Ja ei, Iivelistä ei ole ollut puhetta aiemmin, Aala ei ole juuri perhettään muistellut. Ihanaa, että jaksat seurailla <3

A/N: Angstdraamaromancea, olkaa hyvät! Ja antakaa minulle anteeksi. Jälkimmäisessä ikäraja nousee vahvasti K11, mutta mielestäni ei vielä tarvitse nostaa luokitusta... Kertokaa jos olette eri mieltä!



67.
200 sanaa

Aamulla Aala tajuaa kaiken olevan totta, eikä kuumehouretta kuten hän ehti jo toiveikkaasti kuvitella. Uusi shamaani on täällä. Iivel on kylän uusi shamaani.

Elvar nukkuu yhä. Aala nousee varovasti ylös ja hiipii ulos, kävelylle kauemmas mökeistä. Tunturissa hän saa olla rauhassa ja ajatella.

Aala kuitenkin ehtii vasta ensimmäisen nyppylän taakse, kun näkee varvikossa puhtaanvalkoisen kiirunan. Aala ehtii ajatella vain, että linnulla pitäisi olla vielä ainakin osa kesäpuvustaan jäljellä, ennen kuin se pyrähtää hänen ylitseen. Aala kompastuu ja kaatuu maahan, eikä pääse nousemaan ennen kuin Iivel on muuttunut takaisin ihmiseksi. Tällä on pelkät housut mukanaan, mutta nuorukainen ei näytä palelevan paljaaseen yläruumiiseen käyvästä viimasta huolimatta. Shamaanin kuuluu sietää kylmyyttä.

“Karkasit eilen kesken keskustelumme. No niin, en kaikesta huolimatta aio häätää sinua, ainakaan vielä. Mutta tehdään yksi asia selväksi.”

Iivel kyykistyy hänen vierelleen. Sinisissä silmissä on niin paljon kaunaa, että Aalan on vaikea käsittää sitä.

“Minä en kaipaa apua. Oli oikein jaloa autella kyläläisiä joilla ei ollut mitään, mutta olen täysivaltainen shamaani. He eivät tarvitse sinua enää”, Iivel sihahtaa, potkaisten lähtiessään Aalaa kipeästi kylkeen.

Kyyneleet herahtavat silmäkulmiin. Aala painaa pään polviinsa, tietää ansainneensa kaiken. Menneisyys ei anna hänen paeta pidemmälle.

Luulin, ettei rakkaudesta olisi ikinä vaaraa sinulle.

He eivät tarvitse sinua enää.

68.
200 sanaa

Elvar yrittää koko päivän saada hänet avautumaan, mutta Aala kohauttaa kierrellen olkiaan. Illalla kun he käyvät nukkumaan, Aala valvoo ja tuijottaa uneen vaipunutta Elvaria. Iivel on oikeassa, ei hänessä ollut mitään rakastettavaa. Miksi Elvar viitsi nähdä vaivaa, vaikka tuli torjutuksi kerta toisensa jälkeen? Entä jos tämä väsyy yrittämään?

Sinä yönä on täysikuu ja peto Aalan sisällä rauhaton. Naali pyörii ympäri ja ympäri, ahtauttaa rintakehän. Elvar havahtuu hänen levottomuuteensa keskiyön jälkeen.

“Mikä on, Aala?”

Elvarin kulmat ovat lievästi rutussa. Aalan sisällä kuohuu, kun hän kohottautuu suutelemaan yläpuolelleen kumartuneen Elvarin huulia. Hän upottautuu siihen tunteeseen, työntää toisen käden miehen hiuksiin ja toisen paidan alle. Elvar hengähtää hänen huuliaan vasten, painautuu lähemmäs.

Aala ojentaa kaulaansa suudeltavaksi, hän tahtoo tuntea Elvarin hengityksen lämmön, ihon ihollaan. Hän on kuin mieletön ja tietää sen, mutta haluaa silti.

“A- Aala, oletko-”

Aala ei kuuntele, vaan vetää Elvarin paidan pois. Koskettaa ja tulee kosketetuksi.

Aamulla he makaavat niin lähekkäin kuin voivat, eivät nouse ylös vaikka päivä valkenee ja ehkä pitäisi. Aala silittää Elvarin hiuksia, rakastaa niin paljon että sydän melkein halkeaa. Kyyneleet tahtovat puskea hänen silmiinsä. Iivel on väärässä, hän on muuttunut.

Elvar hivelee Aalan kylkeä halkovia arpia, suukottaa otsaa. Aala hengittää syvään ja hautaa kasvonsa toisen kaulakuoppaan.
Have you got, have you got, got, a heart full of dreams?
'Cause I got, yeah, I got, got a heart full of dreams

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 613
Oih, olipa mitä täydellisintä angstdraamaromancea! <3 Ikävää toki, että vaikeuksia on jälleen, mutta Iivel niiden aiheuttajana on mitä kiehtovin tapaus, ja hänen kohtaamisensa Aalan kanssa näyttävät olevan samalla sekä kauheita että mielenkiintoisia. Hänen vihansa on jotenkin niin peittelemättömän avointa ja julkeaakin, ja on jännittävää nähdä, miten Aala siihen jatkossa vastaa - milloin Iivel menee liian pitkälle, ja miten Elvar tähän reagoi? Osa 68 oli myös niiin hyvä, ahh!! Jälleen, ikävää että Aala tuntee olevansa umpikujassa, mutta tämä angstromance mikä siitä aiheutui oli niin hienosti kuvattu etten valita ollenkaan, täynnä tunnetta. Kiitos jälleen!
sentimentaalista löpinää.

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 919
  • kuppi teetä kaipaukseen
Okakettu, ihanaa että maistuu, vaikka tunteet taas kuohuvatkin vähän joka suuntaan! Katsotaan miten tämä lähtee kehittymään ;>

A/N: Nämä olivat jotenkin kamalan vaikeita raapaleita, toivottavasti se ei näy. Kirjoitin ne, enkä ollut oikein tyytyväinen. Yritin saada sitten muokkaamalla asioita ilmaistua vähän järkevämmin ja paremmin, jolloin sanamäärän kanssa tuli vaikeuksia. Lisäksi tuntuu vaikealta laske näitä muiden silmien alle. Iiks, postaan pian ennen kuin kadun liikaa :'>



69.
200 sanaa

Kun Elvar nukahtaa, Aala nousee ylös ja pukeutuu. Painajainen ei vieläkään hellitä, vaan Iivel näkyy kävelevän kylän halki kauemmas shamaanimökistä. Aala lähtee päinvastaiseen suuntaan, seuraamaan jokea, ja pysähtyy istumaan joenmutkaan. Sinne ei kylästä näy, hän saa olla hetken itsensä kanssa.

Väsymys kaihertaa silmiä valvotun yön jäljiltä. Se on tuttu tunne, melkein lohdullinen. Elvarin kosketuksen häiveet tuntuvat yhä kutkuttavan ihoa, saaden kaikesta huolimatta lämmön nousemaan Aalan poskille. Aamuilman viileys rauhoittaa hieman. Ruska on vasta alkamaisillaan, varvikko on alkanut vaihtaa väriään ja osa vaivaiskoivuista on saanut lehtiinsä keltaisen sävyjä.

Aala alkaa muistaa asioita, jotka hän on painanut syvälle menneisyyden suohon. Sen, miten hän oli katkera veljelleen, joka oli syntyessään riistänyt häneltä äidin. Miten karkasi pitkiksi ajoiksi pois kotoaan ulos, välittämättä siitä huolestuiko isä hänen vuokseen, tai olisiko häntä tarvittu. Miten hän tarttui kiinni ensimmäiseen tilaisuuteen päästä pois kylästä, hänen varalleen sunnitellusta liitosta.

Rautainen nyrkki puristaa hänen rintaansa, Aalaa oksettaa. Se ei varmaan näyttänyt Iivelin silmissä kovin sankarilliselta, vähät siitä mitä Aala oli sen jälkeen tehnyt. Totuus on, että Aalalla on syytä pelätä veljensä vihaa. Ympärillä oleva rauha ei saa häntä tyyntymään, ei voitele näitä haavoja ehjiksi nyt. Pala kurkussa estää hengitystä kulkemasta.

Kun Aala palaa mökkiin itkenein silmin, Elvar ei kysy mitään.

70.
200 sanaa

Iivel on ollut kylässä hieman yli viikon, kun Idunna ja Mijé viimein saavat toisensa. Idunnalla on alkusyksyn kukkasia hiuksissaan, puna poskillaan ja kyyneliä silmissään. Hän näyttää niin onnelliselta että tuntuu valaisevan kaiken ympärillään, vaikka Aala ei oikeastaan usko sellaiseen.

Tai ei uskonut. Mutta kun Iivel lopettaa loitsujen laulannan ja liittää pariskunnan kädet, Aalankin kurkussa on möykky. Miten hän voikaan tuntea sellaista onnea toisen puolesta? Sellaista pyytteetöntä rakkautta?

Aalalla on kahta kovempi syy olla paikalla, sillä hän kieltäytyi Idunnan valmistautumisriittiin osallistumisesta huonoon oloon vedoten, vaikka tiesi sen pahoittavan ystävänsä mieltä. Iivel olisi kuitenkin ollut siellä, lausumassa hedelmällisyyden takeeksi loitsuja, jotka Aala osaa etu- ja takaperin vaikka unissaan.

Kuin tuntisi ajatukset itsessään, Iivel kääntyy silmäilemään häntä kylmästi. Riittipuvussaan tämä näyttää vanhemmalta ja voimakkaammalta, saa Aalan värähtämään vastoin tahtoaan. Elvar kietoo käden hänen vyötärölleen suojelevasti. Miehen ilme on niin kireä, että Aala tietää tämän huomanneen shamaanin vihamielisyyden.

”Miksi hän ei anna meidän olla?”, Elvar murahtaa.

Aala ei ole kuulevinaan, vaan vetää Elvarin lähemmäs kokkoa ja juhlintaa. Ja kun Idunna tulee kiljahtaen suukottamaan hänen poskeaan, Aala saa taas hymynsä takaisin. Hän pitää onnellisen ilmeen kasvoillaan koko illan, kunnes he lähtevät takaisin mökkiin.

Sisällä Aala antaa Elvarin peitellä hiilet, käpertyy ilottomana makuutaljalleen ja yrittää nukahtaa.
Have you got, have you got, got, a heart full of dreams?
'Cause I got, yeah, I got, got a heart full of dreams

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 613
Turhaan murehdit, minä pidin näistä uusista raapaleista jälleen todella paljon! En olisi ollenkaan osannut kuvitella, että niiden kirjoittaminen on tuntunut hankalalta, ellet olisi asiasta etukäteen maininnut. :) Ensimmäisessä oli jotenkin erityisen hienoa päästä näkemään vähän kätketympää puolta Aalasta hänen menneisyytensä muistelun myötä, se toi hahmona häneen jälleen lisää sävyjä ja kerroksia. Ja miten kauniin vähäeleisesti ja surullisesti siitä kaikesta kerroitkaan - ympärillä oleva rauha ei saa häntä tyyntymään, ei voitele näitä haavoja ehjiksi nyt, oi että. Myös lähestyvän syksyn kuvauksesta pidin.

Idunnan häät taas, se miten kaikki on periaatteessa hyvin ja onnellisesti, ja kuitenkin Aalan ahdistus seuraa varjona perässä, ja Iivel käyttäytyy miten käyttäytyy: todella hienosti kuvattu kaikki tuokin! Iivel on edelleen hirmu kiehtova, ehdottomasti haluan kuulla hänestäkin vielä enemmän, ja toivottavasti sisarukset pääsevät jossakin vaiheessa kunnolla selvittelemään välejään. Elvar suojelelunhaluisena, oi. <3 Ja niin, Idunna on sentään onnellinen. Tämä oli lempikohtani toisesta raapaleesta: Idunnalla on alkusyksyn kukkasia hiuksissaan, puna poskillaan ja kyyneliä silmissään. Hän näyttää niin onnelliselta että tuntuu valaisevan kaiken ympärillään, vaikka Aala ei oikeastaan usko sellaiseen. Kiitos jälleen!
« Viimeksi muokattu: 16.01.2019 21:35:24 kirjoittanut Okakettu »
sentimentaalista löpinää.