Kirjoittaja Aihe: Slytherin and his Gryffindor epilogi 14.3.! K-11 Lily/Scorpius  (Luettu 40949 kertaa)

koete

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 1 108
  • ava: we♥it
Vs: Slytherin and his Gryffindor jatkoa 3.5.!
« Vastaus #60 : 05.05.2009 15:18:10 »
Musta tuntuu jo nyt, että rakentavat jäi Kiellettyyn metsään..
Tää oli ihana. <3 Voi tota Kaitlinia, mutta toivottavasti se nyt selviää.
Ja jatkoa vaan. (:

Lerosa

  • ***
  • Viestejä: 250
  • Ava by Rebecca Lupin
Vs: Slytherin and his Gryffindor jatkoa 3.5.!
« Vastaus #61 : 08.05.2009 14:38:54 »
Oi ihania lukuja ;D
Olisin kyllä odottanut, että Lily löisi Jamieta turpaan, mutta kaikkea ei voi saada
Lily ja Scorpius on maailman ihanin pari ja ihanaa että en ola ainoa joka kirjoittaa sillä parituksella.
Mutta on nyt pakko huomautta, että eikö tämä kuulu valvojaoppilaiden kylpyhuoneeseen, koska suhde on salainen?
Mutta laita sitä jatkoa nopeasti


-Lerosa
Everybody left me behind...

Michell

  • ***
  • Viestejä: 49
  • You always have to wake up
Vs: Slytherin and his Gryffindor jatkoa 3.5.!
« Vastaus #62 : 08.05.2009 16:01:31 »
Ihana <33 Sain nyt luettuu kokonaan ku lukuja oli nii monta. En oo ennen lukenu lily/scorpius paritusta ja tää ylitti odotukset. Jatkoa...
"Minä lensin tai ainakin minusta tuntui siltä"  l  "...Tietää outoja se puu tuskin enää oudoksuu..."

Grppi

  • ***
  • Viestejä: 24
  • blue satin sashes
Vs: Slytherin and his Gryffindor jatkoa 3.5.!
« Vastaus #63 : 13.05.2009 17:22:05 »
Voi, kävi kyllä tosissaan sääliksi Kaitlinia! Toinen ihan riutuu...  :-\ Jamie on _kamala_. Toivottavasti Lily vetäisee sitä turpaan.  ;D No ei.

Taas hyvä luku, aika Kaitlin - painotteinen, mutta eipä haitannut, koska Kaitlin on yksi lempparisivuhahmoistani. :)

Mutta, Scorp ja Lily oli edelleenkin ihania yhdessä. ♥

Nabi.

  • ***
  • Viestejä: 267
Vs: Slytherin and his Gryffindor jatkoa 3.5.!
« Vastaus #64 : 14.05.2009 21:33:01 »
Aww<3 Olen todella kauan etsinyt ficcejä Scorpiuksesta ja tässä sitä on. Tämä on ihana. Paritus on ihana. Vaikka en ole koskaan ennen törmännyt Lily/Scorpiukseen. Mutta nyt sanon sinulle, että toivottavasti inspiraatiota riittää ja jatkoa pian ;)
Everyone thinks that I have it all
but it’s so empty living behind these castle walls
nobody knows i’m all alone
but there’s no place to fall.

Jazmín

  • ***
  • Viestejä: 90
Vs: Slytherin and his Gryffindor jatkoa 3.5.!
« Vastaus #65 : 17.05.2009 17:59:54 »
A/N: Anteeksi nyt kun tämän jatkon kanssa on kestänyt niin kauan. On nyt vaan ollut niin paljon kokeita ja muuta, että ei ole jäänyt paljon aikaa kirjottamiselle. Mutta nyt on kuitenkin kokeet vihdoinkin loppu ja pystyn taas keskittymään tähän! :)

Kiitos kommentista, mAngo :) Ja kiitos eFFy, kyllä piristi oikein kovasti, onhan se aina ihanaa, kun joku sanoo, että pitää tästä :D
Kiitos koete :)
Ja kiitos Lerosa, mustakin Lily ja Scorpius on niin ihana paritus! :D Mutta eikös tuolla valvojaoppilaiden kylpyhuoneessa ole k15 ikärajan ficit ja tämä on vain k13.
Kiitti Michell, ihanaa kun tykkäsit :)
Kiitos kommentista Grppi, kiva kuulla että tykkäät Kaitlinista :D Ja kiitos Nabi, kyllähän se inspiraatio on usein miten tosi helppo löytää tämän ficin kanssa, tykkään vaan itsekin tästä parituksesta niin paljon :D

Okei, tämä luku on nyt enemmän ja vähemmän väliluku, enkä ainakaan vielä keksinyt tälle edes mitään sopivaa nimeä. No mutta, toivottavasi tykkäätte kuitenkin, ja kertokaa, jos teille tulee jotain nimiehdotuksia mieleen :)



16.

Kaitlin vietti melkein koko sunnuntaipäivän tyttöjen makusalissa, eikä suostunut tulemaan ulos, vaikka Lily kuinka maanitteli. Lopulta hän luovutti ja huomautti vain Kaitlinille, että huomenna hänen pitäisi kuitenkin tulla alas.
Kun Kaitlinista ei oikein ollut seuraksi Lily vietti aamupäivän Rosen kanssa ja lopun päivää Scorpiuksen kanssa. Hänen olisi pitänyt keskittyä läksyjen tekoon, mutta hän tunsi olonsa aivan liian levottomaksi siihen ja niinpä sunnuntaipäivä meni opiskelun osalta hukkaan.

Lilyn herätessä maanantaiaamuna, hän huomasi että Kaitlinin sänky oli jo tyhjä ja mikä huolestuttavampaa pedattu, sillä Kaitlin ei ikinä pedannut sänkyään. Lily pomppasi äkkiä ylös sängystä ja pujottautui vaatteisiinsa. Hän löysi Kaitlinin rohkelikon oleskeluhuoneesta, tämä istui yhdellä nojatuoleista, kerälle käpertyneenä ja tuijotti tyhjyyteen. Hänen edessään sohvapöydällä oli taikaliemien oppikirja ja tyhjä pergamentti.
”Kaitlin?” Lily kysyi varovasti.
”Ai hei Lily”, Kaitlin sanoi poissaolevasti ja katsoi hiukan hölmistyneenä oppikirjasta Lilyyn. ”Minä muistin, että minä en ollut vielä tehnyt sitä taikaliemien ainetta ja se piti olla valmis täksi iltapäiväksi”, Kaitlin mutisi avuttomasti.
”Sinä voit kopioida minun aineestani ruokatunnilla”, Lily lupasi. ”Tule nyt, sinun pitää syödä jotain aamupalaa, sinä et syönyt eilen melkein mitään.”
Kaitlin huokaisi ja nousi pystyyn haluttoman näköisenä. Hän pakkasi kirjan ja pergamentin laukkuunsa ja lähti Lilyn perässä ulos oleskeluhuoneesta.

He istuutuivat rohkelikon pöytään ja Kaitlin vain lähinnä pyöritteli ruokaansa haarukassa, Lily pani merkille, että hän nielaisi tuskin palaakaan. Lily ei tehnyt itsekään mieli syödä oikein mitään ja niinpä he vain istuivat vaitonaisina ja katselivat muiden oppilaiden tuloa ja menoa. Kun Jamie tuli suureen saliin ja istuutui aivan pöydän toiseen päähän, mahdollisimman kauas heistä, Kaitlinin ilme kiristyi huomattavasti ja hetken Lily pelkäsi, että Kaitlin purskahtaisi itkuun, mutta sitten hän vain henkäisi syvään ja käänsi päänsä päättäväisesti toiseen suuntaan. He olivat kumpikin helpottuneita, kun tuli aika lähteä ensimmäiselle oppitunnille.

Koko koulupäivä sujui melko vaitonaisissa tunnelmissa, Kaitlin oli enimmäkseen hiljaa ja näytti vaipuneen syvälle omiin ajatuksiinsa, vaikka ei Lily häntä voinut siitä syyttääkään. Ennen pitkään Kaitlinin apea mieliala tarttui Lilyynkin ja hän ei voinut olla odottamatta vielä malttamattomammin sitä hetkeä, jolloin hän pääsisi taas Scorpiuksen luokse.
Hänen sydämensä hypähti hiukan ja hänen mielensä valtasi lämmin tunne, joka kerta kun hän ajatteli Scorpiusta, mikä oli aika usein, sillä hän ei tuntunut saavan Scorpiusta pois mielestään millään. Eikä se kyllä haitannutkaan häntä, sillä oli ihanaa uppoutua arkitodellisuutta paljon valoisampiin päiväuniin tylsän oppitunnin ajaksi.

Illallisen jälkeen Kaitlin ja Lily menivät rohkelikon oleskeluhuoneeseen ja paneutuivat läksyihin. Scorpiuksella oli tänään huispausharjoitukset, joten Lily oli sopinut tapaavansa hänet vasta myöhemmin illalla. Vaikka Lilyllä olikin jo kova ikävä Scorpiusta, hänen täytyi myöntää, että oli myös hyvä, sillä hän oli jo taas aika pahasti jäljessä läksyistä, ja näin hänelle jäisi edes vähän aikaa niille. Kaitlin ei kuitenkaan näyttänyt olevan oikein läksyjenteko tuulella, tosin ei Lily sitä ollut olettanutkaan. Kaitlin vain istui tuijotellen läksykirjojaan ja pergamenttiaan ja sai kirjoitetuksi ehkä tunnissa kaksi lausetta.
Kun Jamie astui sisälle oleskeluhuoneen oviaukosta, Kaitlinin ilme jäykistyi ensin tutkimattomaksi ja muuttui sitten pohjattoman surulliseksi. Hän keräsi äkkiä kirjansa ja pergamenttinsa.
”Minä menen nukkumaan”, Kaitlin mutisi Lilylle ja lähti tyttöjen makusaleihin vievään portaikkoon, ennen kuin Lily ehti vastata mitään. Lily katsoi otsa huolestuneesti rypyssä Kaitlinin perään ja käänsi sitten katseensa Jamieen. Jamiekin tuijotti Kaitlinin perään, kasvoillaan outo, tutkimaton ilme. Lily yritti keskittyä vielä hetkeksi muodonmuutoksen tehtäviin, ja rustasi niihin äkkiä hutiloidut vastaukset, ennen kuin pakkasi itsekin kirjat laukkuunsa.
Sitten hän vei kirjansa makusaliin ja haki samalla Kelmien kartan. Kaitlin makasi viereisellä sängyllä, peitto korviin asti vedettynä.
”Oletko sinä kunnossa?” Lily kysyi varovasti. Kaitlin kääntyi toiselle kyljelle, niin että hän oli kasvot kohti Lilyä.
”No en, mutta ei sille mitään voi”, Kaitlin sanoi huokaisten.
Lily katsoi ystäväänsä surullisena. ”Minä olen pahoillani. Haluatko, että minä jään sinun seuraksi?” Lily ehdotti ja istahti sänkynsä laidalle.
”Äh en”, Kaitlin pudisteli päätään. ”Mene sinä vaan, minä haluan olla yksin.” Sitten hän käänsi taas kylkeään ja veti peiton päänsä yli. Lily odotti hetken kahden vaiheilla, tietämättä mitä tehdä.
”Mene nyt”, Kaitlin sanoi vaimealla äänellä peiton alta.
”Hyvä on, hei sitten”, Lily huokaisi ja lähti.

Päästyään ulos rohkelikkotornista hän aukaisi kelmien kartan. Hän näki pienen musta täplän, jonka vieressä luki Scorpius Malfoy ja lähti kävelemään kohti sitä varmistettuaan, ettei kukaan ollut heidän lähettyvillään. Linnan käytävillä ei näyttänyt kuljeskelevan enää ketään muuta kuin vahtimestari ja muutama opettaja ja he olivat kaikki kaukana heistä sillä hetkellä.

Lily kääntyi vielä muutamasta nurkasta, ennen kuin hän pääsi Scorpiuksen luokse. Hän hymyili tälle ja taitteli kartan taskuunsa. Scorpius käveli viimeiset askeleet Lilyn luokse ja kaappasi tämän syliinsä. Lily tunsi taas nyt jo tutun onnentunteen valtaavan hänen kehonsa ja mielensä, kun Scorpius kietoi käsivartensa tiiviisti hänen ympärilleen ja suuteli häntä antaumuksella huulilla. Siksi oli hänelle melkein ylivoimaisen vaikeaa irrottautua Scorpiuksesta ja huomauttaa, että he olivat julkisella paikalla ja kello oli jo reilusti yli heidän käytävillä liikkumisaikansa.
”Odota”, Lily mumisi vasten Scorpiuksen huulia, vasta pitkän ajan kuluttua. ”Pitäisikö meidän mennä jonnekin muualle… vähemmän yleiselle paikalle.”
Scorpius naurahti hiljaa. ”Varmaan.”
Kuitenkin juuri silloin he kuulivat lähestyviä askelia käytävältä takaansa ja kumpikin jähmettyi hetkeksi liikkumattomaksi patsaaksi. Sekunnin murto-osaa myöhemmin Lily tajusi kaivaa kelmien kartan taskustaan.
”Voi ei”, hän kuiskasi epätoivoisella äänellä seuraten katseellaan pientä täplää, joka lähestyi heitä kovaa vauhtia nurkan takaa ja jonka vieressä luki pikkuruisella kirjoituksella professori Sweeneyn nimi.
”Tule”, Scorpius henkäisi nopeasti, tarttui kiinni Lilyn kädestä ja lähti juoksemaan mahdollisimman hiljaa, mutta samalla mahdollisimman nopeasti toiseen suuntaan.
He kääntyivät nurkasta taas toiselle, pitkälle ja autiolle käytävälle ja juostuaan sitä hetken matkaa Scorpius avasi summanmutikassa yhden oven ja työnsi Lilyn sisälle astuen itse perässä ja vetäen oven kiireesti kiinni jälkeensä. Sitten hän kaivoi taikasauvan taskustaan ja mutisi loitsun, joka lukitsi oven.

Käännyttyään ympäri, Lily huomasi että he olivat jossain paljon pienemmässä tilassa, kuin luokkahuoneessa. Huone, oli kokonaan pimeä ja se oli niin pieni, siellä mahtui hädin tuskin seisomaan kaksi ihmistä, joten hänen oli painauduttava lähelle Scorpiusta.
Ennen kuin kumpikaan ehti sanoa mitään, jokin kapea ja pitkä kaatui nurkasta Scorpiuksen päälle ja ottaen huomioon, kuinka kova kolaus siitä kuului, kun se osui Scorpiuksen kalloon, se oli ilmeisesti jotain kovaa.
”Auts”, Scorpius sanoi ja hieroi takaraivoaan ja ottaen kiinni luudasta, joka oli kalahtanut hänen päähänsä. Yrittäessään asettaa sen takaisin nurkkaan pystyyn, niin kuin se oli ollut, hän sai vielä kaksi luutaa tippumaan päälleen.
”Minusta tuntuu, että me ollaan luutakomerossa”, Lily hihitti ja yritti vaivoin pidätellä naurukohtausta. Hänestä vain koko tilanne oli niin huvittava, hän ja Scorpius Malfoy luutakomerossa pakoilemassa Sweeneyä. Scorpius yritti pitää naamansa peruslukemilla, mutta Lilyn nauru oli niin tarttuvaa, että pian hänkin jo tyrski hillittömästi, yrittäen samalla saada luutia pysymään paikallaan.
”Shh”, Scorpius sanoi hiljaa. ”Sweeney kuulee meidät kohta.” Heti perään hän pudotti yhden luudan äänekkäästi kolisten lattialle, mikä aiheutti Lilylle vielä hervottomamman hihityskohtauksen.
Scorpius kuuli askelten ääniä oven toiselta puolelta ja huomasi kauhukseen, että ne pysähtyivät juuri oven ulkopuolelle, joten hän teki sen ainoan asian jonka keksi, saadakseen Lilyn hiljaiseksi. Kaappasi tämän syliinsä ja suuteli tätä.

Se oli onneksi melko tehokas hiljentämiskeino, sillä Lilyn nauru loppui kuin seinään, kun Scorpiuksen huulet kohtasivat hänen omansa. Lilyn kädet kietoutuivat Scorpiuksen niskaan kuin itsestään ja Scorpiuksen vartalo painoi hänen selkänsä vasten luutakomeron seinää.
Vasta pitkän ajan kuluttua Scorpius irrotti huulensa Lilyn huulilta.
”Lähtiköhän hän jo?” Scorpius mumisi huulet melkein kiinni Lilyn korvassa.
”Ihan sama”, Lily sanoi ja nousi varpailleen, ylettääkseen suutelemaan Scorpiuksen huulia. Sillä hetkellä hän ei olisi voinut vähempää välittää professori Sweeneystä tai sen puoleen mistään muustakaan mikä oli sen luutakomeron ulkopuolella.
Lily halasi Scorpiusta tiukasti, niin että hänen kasvonsa olivat vasten Scorpiuksen olkapäätä ja hänen huulensa koskettivat Scorpiuksen kaulaa.

Hetken kuluttua Lily taivutti päätään taaksepäin, niin että hän pystyi katsomaan Scorpiusta kasvoihin, vaikka luutakomero olikin niin hämärä, että Lily ei erottanut Scorpiuksen kasvoja tarkasti. Hän kuitenkin erotti, että Scorpius virnisti hänelle tuttua, Lilyn niin rakastamaa aavistuksen vinoa virnistystä ja Lily ei voinut olla hymyilemättä takaisin.
”Minusta tuntuu, että reitti on jo selvä”, Lily sanoi hiljaa.
”Joo niin varmaan”, Scorpius hymyili. Hän kaivoi taikasauvansa esiin ja sanoi hiljaa ”valois”, niin että sauvan kärjestä alkoi hohtaa valoa, jonka loisteessa he näkivät kelmien kartasta, että professori Sweeney oli jo ehtinyt kauas tyrmiin saakka.
”Minusta tuntuu, että meidän on jo turvallista lähteä”, Lily sanoi.
”Joo, varmaan”, Scorpius sanoi. ”Mutta ei ollut kyllä yhtään hullumpaa jumittua sinun kanssasi luutakomeroon”, hän huomautti virnistäen.
”Ei sinunkaan”, Lily sanoi hymyillen.
”Haluatko mennä kävelylle järven rannalle?” Scorpius ehdotti.
”Vaikka”, Lily sanoi. ”Ei meitä kuitenkaan kukan voi nähdä, koska kukaan ei saa olla ulkona enää näin myöhään.”
”Niinpä niin”, Scorpius virnisti.
Hän aukaisi luutakomeron oven ja veti Lilyn ulos. Heidän lähtiessä kulkemaan kohti ulko-ovia, Scorpius kietoi kätensä tiukasti Lilyn vyötärölle ja veti hänet lähemmäs itseään, mutta tällä kertaa he pitivät koko ajan tiiviisti silmällä kelmien karttaa.

He kävelivät järven ympäri monta kertaa käsi kädessä välillä jutellen ja välillä ollen hiljaa. Oli melkein täysikuu ja vaikka olikin kylmä, Lilystä ilma oli uskomattoman kaunis, eikä haitannut, vaikka hän palelikin, koska aina hän pystyi käpertymään Scorpiuksen kainaloon.
Lily palasi rohkelikkotorniin jälleen kerran aivan liian myöhään ja hän oli niin väsynyt, että silmäluomet eivät meinanneet enää pysyä auki, mutta silti hän ei olisi halunnut lähteä pois Scorpiuksen luota. Hänestä tuntui, että aina kun hän oli Scorpiuksen kanssa, hän oli jotenkin erilainen, paljon onnellisempi ihminen. Ja vaikka hänen elämässään ei varsinaisesti ollut ollut mitään vikaa ennen kuin hän oli tutustunut Scorpiukseen, nyt elämä ilman Scorpiusta tuntuisi uskomattoman tyhjältä.

***
Loppuviikko tuntui kuluvan tavallista hitaammin, johtuen ehkä siitä, että Kaitlin oli koko ajan niin masentunut. Hän oli vähäpuheinen, eikä ollenkaan oma itsensä ja enimmän aikaa halusi olla vain omissa oloissaan. Aina kun Jamie ilmestyi jonnekin lähettyville, Kaitlin liukeni pois paikalta mahdollisimman nopeasti. Kaitlinin masennus ahdisti Lilyäkin, joka olisi halunnut auttaa Kaitlinia, mutta hänellä ei ollut aavistustakaan miten.
keskiviikkoiltana, kun Lily ja Kaitlin olivat tekemässä läksyjä oleskeluhuoneessa ja Jamie astui muotokuva-aukosta sisään kahden ystävänsä kanssa, Kaitlin ei kavahtanutkaan pystyyn mutisten, että häntä väsytti, vaan jäi paikalleen.
Lily katsoi varuillaan Kaitlinia, joka seurasi Jamien kulkua oleskeluhuoneen läpi. Kaitlin tuhahti äänekkäästi ja laittoi kätensä päättäväisesti puuskaan.
”Sinä olet oikeassa”, Kaitlin sanoi yhtäkkiä. ”Hän on ääliö, jos ei tajua mitä on menettänyt ja minä en aio antaa hänen enää säikytellä minua pois.”
Lily tuijotti Kaitlinia ällistyneenä, tietämättä, mitä hänen olisi pitänyt vastata. Lopulta hän hymyili Kaitlinille rohkaisevasti. ”Juuri niin, tuo on oikea asenne.”
”Voidaanko nyt palata näiden läksyjen pariin”, Kaitlin sanoi hymyillen Lilylle reippaasti, ”minun pitää vielä saada tämä muodonmuutosten aine valmiiksi.”
Siitä lähtien Kaitlin ei enää ollut masentunut ja vaitonainen, vaan pikemminkin puhelias ja mahdollisimman iloinen. Lily kuitenkin näki, ettei Kaitlin ollut vielä entisellään, vaan Lilystä tuntui, että hän vain esitti olevansa kunnossa. Ja joskus, kun hän oletti, ettei kukaan nähnyt, hänen kasvoilleen ilmestyi se pohjattoman surullinen ilme, joka ei ollut ennen ollut yhtään ominainen Kaitlinille.

Perjantai- iltana Lily istui oleskeluhuoneen nurkassa yrittäen keskittyä läksyihinsä. Kaitlin oli mennyt nukkumaan jo aikaisin, mutta Lily oli päättänyt jäädä vielä tekemään läksyjä, koska hän oli aika pahasti jäljessä niissä, johtuen siitä, että nykyään hän vietti suurimman osan vapaa ajastaan joko Scorpiuksen kanssa tai huispaustreeneissä.
Albus astui sisään muotokuva-aukosta, katseli hetken ympärilleen ja lähti sitten tulemaan kohti sitä nurkkaa, jossa Lily istui.
”Hei”, Albus sanoi hymyillen ja istui Lilyn viereiseen nojatuoliin.
”Hei Al”, Lily sanoi iloisena tekosyystä, pitää taukoa läksyjenteossa. ”Missä sinä olit, Kaidaa tapaamassa vai?”
”En itse asiassa”, Albus sanoi. ”Minä olin valvojaoppilaiden kokouksessa. Me alettiin suunnitella joulutanssiaisia.”
”Ai niin, kiva”, Lily sanoi innostuneena. Tylypahkassa oli jo jonkun aikaa ollut perinne, että joulutanssiaiset järjestettiin aina joululoman ensimmäisenä päivänä, ennen kuin oppilaat lähtivät koteihinsa joululomalle.
”No en nyt tiedä”, Albus kohautti olkiaan, ”minä olen koristeluryhmässä luihuisten kanssa.”
Lily nauroi Albuksen nyrpeälle ilmeelle. ”Kyllä sinä pärjäät niiden kanssa ihan hyvin.”
”Äh, en pärjää”, Albus nurisi. ”Tiedän paljon parempiakin tapoja käyttää joululomani alun, kun ripustaa luihuisten kanssa misteleitä suureen saliin.
”Sinun pitäisi olla tyytyväinen, etkö tiedä että valvojaoppilaana olo on etuoikeus?” Lily sanoi jäljitellen McGarmiwan äänensävyä.
Albus virnisti Lilylle. ”Niin, totta kai. Minä en vain jotenkin näe ylimääräistä aikaa luihuisten kanssa mitenkään etuoikeutena.”
Lily kohautti olkiaan. ”No enpä tiedä. Tai siis, voivatko ne kaikki nyt olla niin kamalia?”
Albus katsoi Lilyä oudosti otsa rypyssä ja Lily tajusi hiukan liian myöhään, ettei hänen olisi pitänyt sanoa sitä. ”No usko minua, luihuisen valvojaoppilaat kyllä ainakin ovat.”
”Joo niinpä”, Lily sanoi hymyillen Albukselle mahdollisimman huolettomasti.
”Mutta minä menen nyt nukkumaan”, Albus sanoi sitten. ”Pitää herätä huomenna aikaisin, valmistelemaan koristelua kurpitsajuhlaa varten.”
”Niin joo”, Lily sanoi. Hän oli totta puhuen jo kaiken muun keskellä melkein unohtanut kurpitsajuhlan.
”No nähdään huomenna”, Albus sanoi ja nousi ylös.
”Joo, minäkin taidan mennä jo nukkumaan”, Lily sanoi läimäyttäen läksykirjansa kiinni. ”Hyvää yötä.”
”Öitä”, Albus sanoi ja katosi poikien makusaliin johtavaan portaikkoon.

Suurin osa lauantaipäivää kului huispausharjoituksissa, jotka he pitivät jäätävän kylmässä tuulessa, niin että sormet melkein jäätyivät kiinni luudanvarteen. Harjoitusten jälkeen Lily pakkasi koulukirjat laukkuunsa ja meni kirjastoon, pois oleskeluhuoneen metelistä toivoen, että saisi siellä keskityttyä paremmin. Kirjastossa hän kuitenkin törmäsi Roseen, joka istui yhdessä nurkassa, syventyneenä isoon ja paksuun kirjaan.
”Hei Rose”, Lily sanoi ja meni Rosen viereiseen tuoliin. Rose hätkähti rajusti ja rauhoittui sitten huomatessaan tulijan. ”Ai hei Lily, minä en huomannut sinua. Mitä kuuluu? Me ei olla juteltu pitkiin aikoihin kunnolla.”
”Jo, minulla on ollut vähän… kiireitä”, Lily sanoi punastuen.
”Yhtä kuin, sinä olet viettänyt kaiken vapaa aikasi sen Malfoyn kanssa?” Rose sanoi kohottaen kulmiaan.
Lily kohautti olkiaan.
”Lily, minulla on vähän paha aavistus tästä”, Rose aloitti.
”Älä viitsi, Rose”, Lily sanoi. ”Scorpiuksessa ei ole mitään vikaa.”
Rose pyöritteli silmiään epäileväisen näköisenä. Lily huokaisi syvään. ”Ihan sama, ei sinun tarvitse pitää hänestä, mutta ei viitsitä kinastella.”
Rose kohautti olkiaan.. ”Minä vain sanoin, että sinä tulet joutumaan hankaluuksiin hänen takiaan.”
”Enpä usko”, Lily sanoi.
”Se nähdään sitten”, Rose sanoi, ”mutta minä ajattelen vain sinun parastasi Lily.”
”Kyllä minä sen tiedän”, Lily sanoi, ”mutta se ei muuta asiaa miksikään, minä en aio erota Scorpiuksesta.”
”No kai se sitten on sinun oma päätöksesi”, Rose myöntyi.
Lily virnisti. ”Hyvä että sinäkin tajusit.”
”Niin kai”, Rose sanoi vähän epäileväisesti.
”No joka tapauksessa, turha aloittaa mitään läksyjentekoa nyt, kun kurpitsajuhla alkaa ihan kohta”, Lily huokaisi, hän ei ollut tajunnut, kuinka paljon kello jo oli.
”Joo, nähdään myöhemmin”, Rose sanoi.
”Nähdään”, Lily vastasi noustessaan seisomaan.
”Ja Lily?”
”Joo?” Lily kysyi kääntyen takaisin kohti Rosea.
”Pidä huoli itsestäsi.”
Lily pyöräytti silmiään kohti kattoa. ”Joo joo, Rose.”
Rose hymähti Lilyn ärtyneelle ilmeelle. ”Minä olen kuitenkin vähän niin kuin isosisko sinulle, kuka sinusta muka pitäisi huolta, jos en minä?”
”Onko sinun mieleesi juolahtanut, että ehkä minä osaan itse pitää huolen itsestäni?”
”Enpä usko”, Rose sanoi virnistäen.
Lily muksautti Rose nyrkillä käsivarteen, ja heilautti sitten kättään hyvästiksi lähtiessään kirjastosta.

Suuri Sali oli jälleen kerran koristeltu ylenpalttisesti, Lilyn ja Kaitlinin saapuessa sinne vähän ajan kuluttua muiden rohkelikkojen kanssa. Seiniä koristivat jättimäiset kurpitsalyhdyt ja lepakkoparvet lentelivät suuren salin lumotussa katossa, valaistus oli hämärä ja tunnelmallinen ja jokaisessa pöydässä oli jättimäinen musta pöytäliina. Kaitlin ja Lily istuivat rohkelikon pöydän päätyyn Albuksen ja Hugon viereen.
Kurpitsajuhlat olivat hauskat, niin kuin aina, mutta Lilyn mielestä eivät tällä kertaa yhtä, kuin yleensä. Johtuen siitä, että Lily odotti jo pääsevänsä taas Scorpiuksen luokse ja siksi odotti kärsimättömästi hetkeä, jolloin juhlat loppuisivat ja hän pääsisi taas Scorpiuksen syliin.

Juhlien vihdoinkin loputtua Lily livahti oleskeluhuoneeseen suuntaavien rohkelikkojen joukosta ja kaivoi kelmien kartan taskustaan ja lähti sitten kohti seitsemännen kerroksen käytävää, jossa hän oli sopinut tapaavansa Scorpiuksen.
Scorpius odotti jo Lilyä, kun tämä saapui paikalle.
”Hei”, Lily sanoi ja asteli Scorpiuksen luokse.
”Hei, kulta”, Scorpius virnisti ja Lilyn sydän jätti taas kerran muutaman lyönnin välistä, kun hän kuuli Scorpiuksen viimeisen sanan. Scorpius suukotti häntä nopeasti huulille ja alkoi sitten astella edes takaisin kuvakudoksen edessä, jonka paikalla oli kohta iso ja tukeva ovi josta he astuivat sisälle tarvehuoneeseen.

Lily astui peremmälle huoneeseen ja meni istumaan sohvan nurkkaan.
”No mitä sinä haluaisit tehdä tänään?” Scorpius kysyi, istahti Lilyn viereen ja laittoi toisen käsivartensa Lilyn ympärille.
Lily nojasi leukansa vasten Scorpiuksen olkaa. ”En minä tiedä, en kai mitään erityistä. Minua väsyttää”, Lily vastasi totuudenmukaisesti.
”Okei”, Scorpius sanoi ja kietoi yhtä Lilyn leiskuvanpunaista hiussuortuvaa sormensa ympärille.
Lily painoi päänsä vasten Scorpiuksen rintakehää ja laittoi silmänsä kiinni.
”Minä mietin, miksi sinusta ylipäätänsä edes tuli luihuinen”, Lily sanoi yhtäkkiä.
”Mitä?” Scorpius kysyi yllättyneenä ja hänen kätensä pysähtyivät Lilyn hiuksiin.
”Minä vain – tai siis, sinä et ole yhtään sellainen, kuin luihuiset yleensä ovat”, Lily selitti, ” sinä et ole ilkeä etkä koppava etkä pahansuopa. Minä vain ihmettelin miten sinä ylipäätänsä olet joutunut luihuiseen.”
Scorpius naurahti pienesti. ”Tiedätkö, minä osaan kyllä olla aika ilkeä, jos haluan. Minulla ei vain ole mitään syytä olla ilkeä sinulle, kun sinä olet niin ihana.”
Lily tunsi sydämensä hypähtävän kun hän kuuli Scorpiuksen sanat ja hän painautui tiukemmin kiinni tähän.
Hetken hiljaisuuden jälkeen Scorpius jatkoi, tällä kertaa vakavammalla äänensävyllä: ”Mutta minusta tuntuu, että lajitteluhattu pani minut luihuiseen… koska minä toivoin sitä.”
Lily kääntyi katsomaan Scorpiusta yllättyneenä. ”Tekeekö se niin?”
Scorpius kohautti olkiaan. ”Tai ainakin se oli osasyy, uskoisin. Se sanoi minulle, että minulla oli paljon luihuisen ominaisuuksia, mutta pärjäisin myös muissa tuvissa ja minä toivoin, että pääsisin luihuiseen.”
Lily mietti hetken Scorpiuksen sanoja. ”Miksi sinä halusit luihuiseen?” hän kysyi sitten ymmällään.
Scorpius naurahti uudestaan, mutta nyt Lily uskoi kuulevansa naurussa uuden, katkeramman sävyn.
”No esimerkiksi siksi, että minä uskoin, että luihuinen oli ainoa oikea arvostettava tupa ja koska minun koko sukuni oli ollut siinä”, Scorpius sanoi. ”Mutta pääasiassa kuitenkin siksi, että minun isäni olisi tappanut minut, jos olisin joutunut johonkin muuhun tupaan.”
Lily ei sanonut mitään. Hän muisti, kuinka Albus oli ollut huolissaan, että hän joutuisi luihuiseen ja kuinka heidän isänsä oli sanonut, että heille sillä ei ollut mitään väliä. Ja samaa hän oli vakuuttanut Lilyllekin, ennen kuin tämä oli noussut ensimmäistä kertaa Tylypahkan pikajunaan.
”Mutta joka tapauksessa”, Scorpius sanoi nyt jo kepeämmällä äänensävyllä, ”ei se nyt ole mitenkään hirveää olla luihuisessa. Eivät kaikki luihuiset ole niin kamalia, kun sinä uskot.”
Lily naurahti vasten Scorpiuksen rintaa. ”Joo, minä tiedän sen. Se selvisi minulle jokin aika sitten.”

Scorpius irrotti sormensa Lilyn hiuksista ja kietoi kätensä Lilyn hartioiden ympärille ja hetkeen kumpikaan ei sanonut mitään. Lily tunsi silmäluomiensa painuvan kiinni kuin itsestään ja hänestä tuntui, ettei hän olisi jaksanut liikauttaa kättäänkään, saatikka sitten nousta ylös.
”Lily?” Scorpius kysyi unisella äänellä.
”Mmh?” Lily mumisi.
”Oletko sinä vielä hereillä?”
”Melkein”, Lily yritti sanoa, mutta sana tuli ulos jonain epämääräisenä muminana, eikä hän ollut ollenkaan varma, saiko Scorpius selvää, mitä hän yritti sanoa. Ainakaan sen jälkeen Scorpius ei sanonut enää mitään, mutta Lily oletti, että Scorpius oli vain liian väsynyt vastaamaan, niin kuin hän itsekin.

Lily heräsi hätkähtäen. Hän katseli ympärilleen, miettien kuumeisesti missä hän oli ja miksi hän oli sinne joutunut. Hän ihmetteli, miksi hän makasi tarvehuoneen sohvalla, käytännössä katsoen Scorpiuksen päällä, Scorpiuksen kädet tiukasti hänen ympärillään.
Lily voihkaisi vaimeasti kun totuus valkeni hänelle vähitellen. Hän oli ilmeisesti nukahtanut tarvehuoneen sohvalle. Hän käänsi päätään ja huomasi, että Scorpiuskin oli heräilemässä.
”Mitä kello on?” Lily kuiskasi hätääntyneenä. Tarvehuoneessa ei ollut ikkunaa, joten hänellä ei ollut hajuakaan, mikä vuorokaudenaika oli meneillään.
”Ei aavistustakaan”, Scorpius sanoi ja löysensi otettaan Lilystä, niin että tämä pääsi kierähtämään sohvalle hänen viereensä, hiukan säädyllisempään asentoon.
”Anteeksi”, Lily mumisi, ”minä liikun paljon unissani.”
Scorpius virnisti. ”Ei se haittaa.”
Lily hieroi silmiään kämmenillään ja yritti selvittää ajatuksensa. Hän ei muistanut nukahtaneensa, mutta hän oli kyllä illalla ollut niin väsynyt, ettei se oikeastaan ollut mikään ihme.
”Kello on muuten viisi minuuttia yli viisi. Olettaisin, että aamulla”, Scorpius ilmoitti vilkaistuaan rannekelloaan.
”Voi ei”, Lily voihkaisi, ”minun on pakko lähteä.” Hän kohottautui istumaan ja kaivoi kelmien kartan taskustaan.
”Vannon pyhästi että minulla on vain pahat mielessäni”, Lily sanoi ja tarkasteli sitten esiin tullutta karttaa. Käytävät olivat autioita ja kaikki olivat jo vuoteissaan.
”Okei, mennään sitten äkkiä”, Lily sanoi. Scorpius avasi tarvehuoneen oven ja he astuivat ulos.
”Nähdään huomenna”, Scorpius sanoi, ”tai siis myöhemmin tänään.”
Lily hymähti. ”Joo niinpä, mutta nyt minun pitää päästä sänkyyn äkkiä, ennen kuin joku huomaa.”
”Hyvää loppuyötä”, Scorpius toivotti, pyyhkäisi nopeasti Lilyn hiukset korvan taakse ja suuteli häntä hellästi huulille, ennen kuin lähti pois.

Lily hiippaili äkkiä rohkelikkotornille päin ja toivoi, ettei Lihava leidi olisi lähtenyt taas yksille yöllisistä kyläilyistään. Lilyn onneksi Lihava leidi oli kyllä paikalla, mutta se oli melkoisen ärtyneellä päällä Lilyn herätettyä se.
”Siirappitorttu”, Lily sanoi salasanan nopeasti.
”Missäs sitä ollaan oltu?” Lihava leidi äyskähti.
”Tuota… minä nukahdin”, Lily selitti.
”Nukahdit!” Lihava leidi puuskahti. ”On noilla nuorilla tekosyyt”, se jupisi päästäen Lilyn sisälle.

Oleskeluhuone oli pimeä ja autio ja Lily hiippaili äkkiä sen ohi makusaleihin vievän portaikkoon. Päästyään heidän makusalinsa kohdalle, hän avasi oven mahdollisimman äänettömästi, toivoen ettei herättäisi ketään. Hänen pahaksi onnekseen Kaitlin kuitenkin kohottautui istumaan siinä samassa, kun Lily astui sisälle makusaliin.
”Missä ihmeessä sinä olet luuhannut?” Kaitlin kysyi unisesti.
”Hmm… minä tuota… nukahdin”, Lily selitti nolona.
”Aha?”Kaitlin sanoi kysyvästi, kuin odottaen lisäselitystä ja liukui takaisin makuuasentoon sängylleen.
”No silloin oli jo niin myöhä ja minua väsytti”, Lily selitti.
”Jaahas. Ja kenen kanssa sinä sitten nukuit?” Kaitlin kysyi.
”Scorpiuksen”, Lily sanoi ja oli kiitollinen siitä, että huoneessa oli niin pimeä, ettei Kaitlin voinut nähdä hänen punastumistaan. ”Mutta me vain nukuttiin.”
”Joo, niin varmasti”, Kaitlin sanoi sarkastisesti, veti peiton korviinsa asti ja käänsi kylkeään, mistä Lily päätteli, että kuulustelu oli ainakin tällä kertaa ohi. Niinpä hän kömpi itsekin lakanoiden väliin ja koitti saada vielä vähän unta, ennen kuin olisi aika herätä.

***
Scorpius käveli ripein askelin kohti luihuisten oleskeluhuonetta, ennen kuin joku saisi hänet kiinni. Vasta astuttuaan sisälle luihuisen kolkkoon oleskeluhuoneeseen, hän hiljensi vauhtiaan. Scorpius istahti nojatuoliin koristeellisen takan lähelle, häntä ei väsyttänyt enää yhtään, eikä hän olisi halunnut mennä nukkumaan.
Scorpius ajatteli Lilyä. Tai oikeastaan hän mietti sitä, miten hän ei nykyään paljon muuta ajatellutkaan, kuin Lilyä. Hän ei nimittäin tuntunut saavan Lilyä pois mielestään millään, ei vaikka kuinka yritti. Scorpiuksesta se tuntui vähän ahdistavaltakin, koska hän oli aina ollut niin itsenäinen, hän ei ollut tottunut nojaamaan kehenkään muuhun ja nyt hänellä oli vaikeuksia kestää edes kokonainen päivä ilman Lilyä. Scorpius ihmetteli taas, kuinka paljon hän oli muuttunut niin lyhyen ajan sisällä, hänestä oli tullut kokonaan eri ihminen. Ja hänen oli myönnettävä, että vaikkei hän ennenkään ollut mitenkään erityisen onneton, myös paljon onnellisempi ihminen. Scorpius muisti hymähtäen, miten hän oli joskus vannonut itselleen, ettei hän ainakaan antaisi minkään niin typerän asian kuin rakastumisen vaikuttaa hänen elämäänsä.
Lopulta Scorpius nousi ylös ja lähti nukkumaan, vain jotain tehdäkseen. Kun hän astui sisälle huoneeseen, hänen viereisessä sängyssään nukkuva Alex nousi istumaan.
”Hei, missä sinä olet ollut?”Alex kysyi uteliaasti.
Scorpius oli hetken hiljaa, miettien selitystä ja tyytyi sitten vain sanomaan ”En missään.”
”Hei, kyllä sinä voit minulle kertoa”, Alex sanoi hiukan ärtyneeseen äänensävyyn. ”Olitko sinä jonkun tytön kanssa?”
Scorpius kohautti olkiaan ja kaivoi muina miehinä pyjamansa peittonsa alta.
”No kuka se on?” Alex kysyi.
Scorpius kohautti olkiaan uudestaan.
”Kyllä se selviää minulle kuitenkin ennemmin tai myöhemmin.”
”Mieluummin myöhemmin”, Scorpius sanoi.
Alex huokaisi ärtyneenä. ”Minä en käsitä, miksi sinä et vain voi kertoa meille. Sinä olet ollut niin omituinen viime aikoina.”
Scorpius kohautti olkiaan jälleen kerran. Hän oli kuitenkin alkanut tajuta, että jos hän aikoi olla Lilyn kanssa, hänen olisi pakko ennen pitkää kertoa. Ja hänellä ei ollut mitään aikeita erota Lilystä, joten niin kuin Alex oli huomauttanut, ennemmin tai myöhemmin asia tulisi kuitenkin julki. Ja sitä paitsi, Scorpius ajatteli, kaivautuessaan peittojensa alle, kuinka kamalaa se muka voisi olla. Totta kai kaikki järkyttyisivät aluksi, mutta ennen pitkää heidän olisi vain pakko tottua siihen.
If you stay I don't need heaven.

Game of Love

Lerosa

  • ***
  • Viestejä: 250
  • Ava by Rebecca Lupin
Vs: Slytherin and his Gryffindor jatkoa 17.5.!
« Vastaus #66 : 17.05.2009 18:11:20 »
EKA!
Ihana luku jälleen kerran. Rakastan paritusta yli kaiken.
Nuo kaksi ovat niin suloisia yhdessä, että alkaa pelkästä ajattelemisesta hymyilyttämään. Ymmärrän hyvin, että Scorpius halusi Luihuiseen isänsä takia. Mutta nyt rakentavaakin:
Luihuinen pitäisi kirjoittaa isolla eikä pienellä. (Rakentava loppuu)
Repesin luutakomerolle johtuen Toyhton ficistä.
Olisi kiva jos tähän todellakin tulisi sitä alkuperäistä luutakomero meininkiä (jos haluat ymmärtää äskeisen lauseen, lue Jos luutakomeroon haluat mennä nyt- ficci)
Jatkoa!


-Lerosa
« Viimeksi muokattu: 17.05.2009 18:13:45 kirjoittanut Lerosa »
Everybody left me behind...

Tessuu

  • ***
  • Viestejä: 150
Vs: Slytherin and his Gryffindor jatkoa 17.5.!
« Vastaus #67 : 17.05.2009 19:50:37 »
Toi oli ihanaa :D
luutakomero juttu oli hyvä ;)
jatkoo!  :)

Nabi.

  • ***
  • Viestejä: 267
Vs: Slytherin and his Gryffindor jatkoa 17.5.!
« Vastaus #68 : 18.05.2009 16:42:05 »
Aww<3 Mun piti lukea tää kaks kertaa ku ekalla kerralla ihmettelin "Miten tää on näin lyhyt?". Sitte kelasin taakse päin ja huomasin, että olin alottanu lukemisen keskeltä kappaletta. Luutakomero on nam! Sit ku Lily heräs *köh köh* aika säädyttömästä asennosta Scorpiuksen päältä. 8'D 

Jatkoa pian~~<3
Everyone thinks that I have it all
but it’s so empty living behind these castle walls
nobody knows i’m all alone
but there’s no place to fall.

eFFy

  • ***
  • Viestejä: 90
  • ;o
Vs: Slytherin and his Gryffindor jatkoa 17.5.!
« Vastaus #69 : 19.05.2009 16:55:29 »
JJee<3 jatkoo on tullu. Ihana luku. Se oli sulosta ku Lily nukahti Scorpiuksen sylii;> Luutakomerossa oli bileeet<3 no ei, se oli vaa kiva kohta. (:
Noo, mie lopetan tän söhläyksenn, joten jatkoa odotelessa..
Effy: I got it. Freddie and JJ got it. That termite over there got it. But you’re not going to get it. Got it?
Cook: No, I'm confused.

mAngo

  • ***
  • Viestejä: 26
Vs: Slytherin and his Gryffindor jatkoa 17.5.!
« Vastaus #70 : 20.05.2009 23:12:12 »
IHANINTA JATKOA<3
Oon niin koukussa tähän ficciin, tää on paras!
Scorpius on yli-ihana, muutaman kerran varmaan tulu sanottua.  :D
Edelleen odottelen jatkoa. ;)



mAngo

Grppi

  • ***
  • Viestejä: 24
  • blue satin sashes
Vs: Slytherin and his Gryffindor jatkoa 17.5.!
« Vastaus #71 : 21.05.2009 18:15:22 »
Taas kerran tositositosi hyvä osa!  :D Ääh, hitto kun en keksi mitään rakentavaa kommenttia, olen kauhean huono tässä.  ::)

Lily & Scorpius = <3

Potlood

  • ***
  • Viestejä: 8
Vs: Slytherin and his Gryffindor jatkoa 17.5.!
« Vastaus #72 : 26.05.2009 16:31:32 »
Oon jo jonkin aikaa lukenu tätä ja pakko myöntää, että aivan ihana ficci! <3 Lily ja Scorpius ovat aivan ihana pari! Kirjoitat hyvin ja sillain hienosti. En osaa selittää, mutta tykkään kirjoitustyylistäsi. :) Pari kirjoitusvirhettä ehkä huomasin (en ole varma). Mutta mitään rakentavaa en osaa sanoa, valitan.

Jatkoa odottelen myös! :-*

Jazmín

  • ***
  • Viestejä: 90
Vs: Slytherin and his Gryffindor jatkoa 17.5.!
« Vastaus #73 : 27.05.2009 19:01:14 »
A/N: Kiitos Lerosa, ihanaa kun tykkäät parituksesta, niin tykkään minäkin :D Ja pitääkin mennä lukemaan tuo sinun mainitsema ficci :)
Kiitos Tessuu :) Ja kiitti Nabi,  mulla oli vaan mielessä joku sellanen kuva, kun Lily herää ihan pöllämystyneenä Scorpiuksen vierestä (siis päältä xD) ja piti sitten kirjottaa se tähän :D
eFFy, kiitti kommentista, kiva kun tykkäsit luutakomerosta, sen kirjottaminen, oli kivaa! :D
mAngo, kiitos kommentista, musta on ihanaa kun tykkäät Scorpiuksesta, kun mäkin tykkään niin paljon sen kirjottamisesta :)
Kiitos Grppi :) Ja kiitos Potlood, tosi ihana kuulla, että tykkäät mun kirjoitustyylistä!

Ja tässä on seuraava osa. Toivottavasti tykkäätte, mä ainakin tykkäsin tän kirjottamisesta! :D


17. Venom Brooks

Marraskuun ensimmäinen viikko kului melko tavalliseen tapaan. Sää kylmeni entisestään ja keskiviikkoaamuna, oppilaiden herätessä, linnan piha oli saanut ohuen, harsomaisen lumipeitteen. Lily huomasi, että Kaitlin muuttui päivä päivältä enemmän ja enemmän omaksi itsekseen, mutta silloin tällöin hän silti näki, kuinka Kaitlin katsoi Jamieta se sama pohjattoman onneton katse silmissään ja Lilystä tuntui, ettei tämä sittenkään ollut vielä läheskään päässyt yli Jamiesta. Lily ei kuitenkaan tiennyt, kuinka voisi auttaa ystäväänsä, koska Kaitlin ei halunnut puhua Jamiesta.
Loppuviikosta kaikki odottivat jo malttamattomina viikonloppua, koska silloin olisi seuraava Tylyahon retki.

Lauantaiaamuna Lily lähti aamupalalle ennen Kaitlinia. Hän oli yrittänyt herätellä tätä, mutta kun Kaitlin oli vain kääntänyt kylkeään ja jatkanut uniaan, joten Lily oli päättänyt antaa hänen nukkua, koska Tylyahoon lähtöön oli vielä aikaa.
Suuri Sali oli melko tyhjä, mutta Lily huomasi Kaidan ja Albuksen istuvan rohkelikon pöydän päädyssä ja meni heidän luokseen.
”Huomenta”, Albus sanoi Lilyn istuutuessa hänen viereensä.
”Huomenta”, Lily vastasi haukotellen ja nappasi paahtoleivän.
”Lily muuten, miksi sinä et ollut eilisissä huispausharjoituksissa?” Albus kysyi hetken kuluttua.
”Ai, öh, oliko meillä eilen huispausharjoitukset?” Lily kysyi hiukan nolona. Oikeasti hän oli kyllä tiennyt varsin hyvin, että heillä oli ollut huispausharjoitukset, hän oli vain tehnyt jotain, mitä hän oli yrittänyt parhaansa mukaan vältellä tekemästä; jättänyt huispaustreenit väliin vain viettääkseen enemmän aikaa Scorpiuksen kanssa.
”Oli”, Albus sanoi ja kohotti kulmiaan Lilylle.
Hetken hiljaisuuden jälkeen Lily vaihtoi puheenaihetta saadakseen Albuksen unohtamaan hänen unohduksensa. ”No mutta joka tapauksessa, eikö ole kivaa, että päästään tänään Tylyahoon”, Lily sanoi reippaasti.
”Niin kai”, Albus sanoi. ”Oikeastaan minä olen kyllä aika pahasti jäljessä läksyistä, niin että minun pitäisi jäädä kouluun, mutta taidan silti lähteä Kaidan mukaan vähäksi aikaa”, Albus sanoi hymyillen Kaidalle, joka vastasi hänen hymyynsä.
Albuksen sanat saivat Lilyn tuntemaan olonsa vähän syylliseksi, sillä hän oli itsekin aika tavalla jäljessä läksyissä. ”Niin, minäkin olen kyllä aika pahasti jäljessä läksyissä, mutta taidan silti lähteä vähäksi aikaa”, Lily sanoi.
Albus katsoi Lilyä epäilevästi. ”Miten ihmeessä sinä nyt olet niin kovasti jäljessä läksyistä?”
Lily punastui helakasti. Hän ei oikein viitsinyt kertoa, että hänen koulunkäyntinsä oli kärsinyt, koska nykyään hän vietti melkein kaikki vapaailtansa erään tietyn luihuispojan kanssa.

Lilyn onneksi hänen ei tarvinnut keksiä mitään selitystä Albukselle, sillä suuri sali täyttyi siipien havinasta, kun pöllöt lehahtivat sisään ikkunasta kantaen aamupostia. Albus otti rullalle käärityn Päivän Profeetan ruskean sarvipöllön koivesta. Hän levitti lehden eteensä ja henkäisi sitten terävästi nähtyään etusivun otsikon.
”Mitä?” Kaida kysyi.
”Katsokaa”, Albus sanoi ja Lily ja Kaida kumartuivat lähemmäs nähdäkseen ison otsikon: ”Karanneet kuolonsyöjät murtautuivat taikaministeriöön!
”Mitä?” Lily henkäisi luettuaan otsikon pari kertaa.
Albus aukaisi lehden ja kaikki kolme alkoivat lukea samaan aikaan. Artikkelista selvisi, että Azkabanista karanneet kuolonsyöjät, tai ainakin osa heistä, murtautuivat taikaministeriön tiloihin myöhään eilisillalla. Heidät huomattiin, ilmeisesti ennen kuin he ehtivät tehdä mitään, mutta kuolonsyöjäjoukko pääsi kuitenkin karkuun, ennen kuin heidät ehdittiin napata kiinni.
”Outoa”, Albus sanoi heidän luettuaan artikkelin loppuun. ”Miten ihmeessä he pääsivät murtautumaan sinne? Eikö taikaministeriön suojauksen pitäisi olla aika hyvä? Ja miten he vielä pääsivät karkuun sen jälkeen kun heidät oli nähty?”
”Niinpä, se on outoa”, Lily myönsi.
”Ja mitä he edes hakivat taikaministeriöstä?” Kaida kysyi.
”En tiedä. Minä en ymmärrä mihin he pyrkivät kaikella tuolla”, Lily sanoi mietteliäästi.
Kaida kohautti olkiaan. ”Niin. Vaikka uskoisin kyllä, että heidät saadaan kiinni.”
”No enpä tiedä. He ovat ilmeisesti aika hyviä pakoilussa, jos heitä ei olla tähänkään asti saatu kiinni”, Albus huomautti.
”Ja he olivat kuitenkin yksiä kaikista voimakkaimmista kuolonsyöjistä, silloin kuin Voldemort oli vielä vallassa, eikö niin?” Lily sanoi. Hän huomasi, että Kaida hätkähti hiukan, kun hän mainitsi Voldemortin nimen ja hän muisti, että kaikki eivät ehkä olleet vieläkään yhtä tottuneita Voldemortin nimen sanomiseen ääneen, kuin he. Heidän isänsä oli aina puhunut Voldemortista, hänen oikealla nimellään ja Hermione oli aina sanonut jotain sellaista, että nimen pelko lisää itse asiankin pelkoa, joten he olivat tottuneet sanomaan Voldemortin nimen ääneen.
”Niin mutta nyt hän on poissa”, Kaida sanoi miettiväisellä äänellä. ”Eikä kuolonsyöjillä ole mitään mahdollisuuksia päästä valtaan ilman häntä, eikö niin?”
”Niinpä kai”, Albus sanoi. ”Vaikka en edes tiedä, haluavatko he saada valtaa vai mitä.”
He vaipuivat kaikki hiljaisuuteen.”No mutta joka tapauksessa, minä menen nyt herättämään Kaitlinin, että me ehditään sinne Tylyahoonkin joskus.” Lily sanoi hetken kuluttua ja nousi seisomaan. ”Me nähdään sitten varmaan myöhemmin.”
”Joo, nähdään”, Kaida sanoi Lilyn lähtiessä.

Päästyään rohkelikkotorniin Lily huomasi kuitenkin, että Kaitlin olikin jo hereillä ja niinpä he vain kuluttivat aikansa pelaamalla pari erää velhoshakkia oleskeluhuoneessa, ennen kuin lähtivät eteishalliin, jossa vahtimestari tarkisti kaikkien luvat, ennen kuin päästi heidät lähtemään Tylyahoon.
Kaitlinin, Lilyn ja Rosen päästyä ulos, oli alkanut sataa lunta hiljalleen, mutta sää oli kuitenkin melko leuto, joten oli mukavaa kävellä Tylyahoon rupatellen niitä näitä. Päästyään perille he kävivät Hunajaherttuassa ja muutamassa muussa liikkeessä, ennen kuin päätyivät Kolmeen luudanvarteen kermakaljojen ääreen.
Lily oli sopinut tapaavansa Scorpiuksen myöhemmin sillä hiljaisella sivukujalla, jota pitkin mentiin rääkyvään röttelöön, joten heidän oltuaan jonkun aikaa Kolmessa luudanvarressa, Lily päätti, että hänen olisi aika lähteä.
”No mutta minä menen nyt, te pärjäätte varmaan kahdestaankin”, Lily sanoi nousten seisomaan.
”Minne sinä nyt olet menossa?” Kaitlin kysyi.
Lily vain kohautti olkiaan.
”Tapaamaan Scorpiusta?” Rose ehdotti kohottaen kulmiaan.
Lily hymyili pienesti ja lähti sitten heilautettuaan kättään hyvästiksi, ja lähti sitten ripeästi, jättäen Rosen ja Kaitlinin tuijottamaan peräänsä.

Ulkona oli lakannut satamasta lunta ja tuuli oli yltynyt hiukan. Tylyahon pääkatu oli täynnä tylypahkalaisia ja Lily tapasi monta tuttua, ennen kuin pääsi vähän kauemmas keskustasta, missä oli huomattavasti rauhallisempaa.
Lily käveli ajatuksiinsa vaipuneena hiljaisia sivukatuja pitkin. Hän ei malttanut odottaa, että näkisi Scorpiuksen taas. Hänestä tuntui, että hänellä oli aina ikävä Scorpiusta, kun hän ei ollut tämän kanssa. Ja aina kun hän oli Scorpiuksen kanssa, hänestä tuntui, ettei hän olisi voinut olla onnellisempi missään muualla, hänestä tuntui, ettei koko muulla maailmalla ollut mitään merkitystä. Hän rakasti sitä, kuinka Scorpius sai perhoset lepattamaan hänen vatsassaan, hän rakasti Scorpiuksen kosketusta, kun tämä hipaisi hiussuortuvan Lilyn korvan taakse, hän rakasti Scorpiuksen huulia hänen huulillaan ja hän rakasti Scorpiuksen ilkikurista virnistystä.
Lily oli niin omissa ajatuksissaan, että hätkähti jonkun kutsuessa häntä. Kääntyessään ympäri, hän huomasi että Scorpius käveli vähän matkaa hänen takanaan. Lily pysähtyi, niin että Scorpius sai hänet kiinni.

Scorpius ei sanonut mitään, vaan päästyään Lilyn luokse hän vain kietoi kätensä Lilyn kaulan ympärille, taivutti tämän kasvoja hellästi ylöspäin ja suuteli Lilyä suoraan huulille. Lily kietoi kätensä Scorpiuksen vyötärölle ja hengitti Scorpiuksen tuoksua sieraimiinsa ja suuteli Scorpiusta lujasti takaisin.
Hetken kuluttua Scorpius irrotti huulensa Lilyn huulilta, mutta piti kuitenkin kiinni Lilystä. ”Hei vaan sinullekin”, Lily naurahti pehmeästi kasvot vain muutaman sentin päässä Scorpiuksen kasvoista.
”Oli ikävä sinua”, Scorpius sanoi hymyillen Lilylle.
”Niin minullakin sinua”, Lily myönsi ja hänen sydämensä hypähti, kun hän kuuli Scorpiuksen seuraavat sanat. Scorpiuksellakin oli ollut ikävä häntä.
”No hyvä”, Scorpius sanoi hiljaa ja hipaisi Lilyn alahuulta peukalollaan ja painoi sitten taas huulensa Lilyn huulille ja Lily sulki silmänsä ja painautui entistäkin tiukemmin vasten Scorpiusta. Hän irrotti huulensa Scorpiuksen huulilta vasta kun hänen oli aivan pakko vetää henkeä ja vain muutamaa sekuntia myöhemmin, Scorpiuksen huulet olivat taas hänen suullaan.

Lily hätkähti kuultuaan ääntä takaansa ja irrotti otteensa Scorpiuksesta ja kääntyi ympäri. Lily näki, että vain vähän matkan päässä heistä seisoi pitkä ja kopean näköinen tyttö. Tytöllä oli pitkät mustat hiukset ja ilkeä ilme tummissa silmissään. Lily hätkähti kun hänen ja tuntemattoman tytön katseet kohtasivat ja Lily käänsi äkkiä katseensa kohti Scorpiusta, joka tuijotti myös tyttöä. Tytön kasvoille ilmestyi pieni, ilkeä hymy. Hän katsahti kohti Scorpiusta kohottaen kulmiaan ja käännähti sitten kannoillaan ja häipyi yhtä nopeasti, kuin oli tullutkin.
Lily käänsi katseensa taas takaisin Scorpiukseen, joka tuijotti tytön perään.
”Kuka hän oli?” Lily kysyi.
Scorpius katsoi hetken Lilyä ja huokaisi sitten syvään. ”Hänen nimensä on Venom Brooks ja hän on seitsemäsluokkalainen luihuinen”, Scorpius kertoi.
”Hän… hän ei näyttänyt kovin ystävälliseltä”, Lily huomautti.
Scorpius naurahti ilottomasti. ”Joo ei. Ei hän ole.”
Scorpiuksen kasvoilla oli melko outo ilme ja Lilylle tuli tunne, ettei tämä kertonut hänelle kaikkea. ”Kertookohan hän kenellekään?” Lily kysyi sitten.
”En tiedä”, Scorpius vastasi hiljaa, ”mutta voi olla että kertoo.”
Lily oli hetken hiljaa ja tuijotti jalkoihinsa.
”Olen pahoillani”, Scorpius sanoi hiljaa ja kietoi toisen kätensä lohduttavasti Lilyn ympärille.
”Eihän se sinun vikasi ole”, Lily huokaisi. ”Minä vain… kukaan ei varmaankaan ymmärrä tätä, minä vain mietin, miten he suhtautuvat.”
”Onko sillä oikeasti väliä?” Scorpius sanoi ja työnsi etusormensa Lilyn leuan alle ja kohotti tämän kasvot, niin että Lily katsoi Scorpiusta silmiin. ”Onko sillä väliä mitä he ajattelevat kun sinä tiedät, etten minä oikeasti ole paha ja ilkeä luihuinen, joka haluaa vain satuttaa sinua”, Scorpius sanoi virnistäen.
Lily vastasi Scorpiuksen hymyyn ja sillä hetkellä hänestä tuntui, ettei sillä ollutkaan väliä. Vain Scorpiuksella väliä. ”Eipä kai.”
”Ja sitä paitsi, ei Venom välttämättä edes kerro kenellekään”, Scorpius huomautti.
”Mutta luultavasti kertoo, eikö niin?”
Scorpius kohautti olkiaan. ”Hän ei todellakaan ole mitenkään erityisen mukava”, Scorpius vastasi.
Lily hymähti ja nojasi leukansa vasten Scorpiuksen olkapäätä. Juuri silloin hänestä tuntui että hän kestäisi kyllä mitä vain, koska hänellä oli Scorpius.
”No joka tapauksessa, meidän ei tarvitse murehtia siitä vielä vähään aikaan”, Scorpius sanoi lopulta, ”meillä on vielä muutama tunti, ennen kuin pitää palata takaisin linnaan.”
”Niinpä”, Lily sanoi. Ajatus tuntui hänestä mukavalta.
”Haluatko sinä käydä taas Rääkyvässä röttelössä?” Scorpius kysyi. ”Siellä on ainakin lämpimämpää ja ei tarvitse saada lumisadetta niskaansa koko ajan. Ja mikä parasta, siellä me luultavasti saadaan olla rauhassa.”
”Joo, mennään vaan”, Lily sanoi, sillä hänelle oli tosiaankin alkanut tulla jo vähän kylmä ja sitä paitsi oli taas alkanut sataa lunta. ”Vaikka ei sillä, että minä epäilisin sinun kykyäsi pitää minut lämpimänä”, Lily lisäsi.
Scorpius virnisti Lilylle ilkikurisesti, suukotti tätä nopeasti huulille ja tarttui sitten tämän käteen, lähtien kulkemaan kohti Rääkyvää röttelöä.

***
Scorpius istui viimeisten joukossa luihuisten oleskeluhuoneessa. Alex ja Jeremy olivat menneet nukkumaan jo vähän aikaa sitten, mutta Scorpiusta ei ollut vielä väsyttänyt. Ja hänellä oli sitä paitsi mietittävää. Siinä samassa hänen mietintänsä kohde astui sisään oleskeluhuoneen oviaukosta. Venom Brooks asteli oleskeluhuoneeseen, vieressään aivan yhtä kopeakasvoinen ystävänsä.
Scorpius jäi mietteliäänä tuijottamaan tyttöjen kulkua. Häntä harmitti, että juuri luihuisten ilkein juoruilija oli nähnyt hänet ja Lilyn. Kukaan ei halunnut päästä huonoihin väleihin Venom Brooksin kanssa, ei ainakaan kukaan, joka arvosti mainettaan. Sitä paitsi Scorpius tiesi, että Venom oli jo iät ajat ollut ihastunut häneen. Totta kai tyttö oli liian ylpeä myöntääkseen sitä suoraan, mutta hänen vihjailunsa eivät olleet olleet niitä hienotunteisimpia. Ja Scorpius tiesi myös, että Venom ei pitänyt torjunnasta.
Ei Scorpiusta niinkään harmittanut itsensä takia, hän ei enää välittänyt niin paljon muun maailman mielipiteistä, hän teki mitä tahtoi ja muut saivat vain sopeutua. Mutta hän tiesi, ettei Lily ollut vielä valmis heidän suhteensa paljastumiseen, eikä Scorpius todellakaan halunnut, että Venom pääsisi levittelemään ilkeitä juoruja Lilystä. Hän välitti Lilystä aivan liikaa, antaakseen sen tapahtua.

Venom käänsi hitaasti päätään, ja huomatessaan Scorpiuksen, hänen luihuille kasvoilleen ilmestyi ilkeä hymy. Venom virnisti ystävälleen aivan kuin he olisivat olleet mukana jossain yhteisessä juonessa ja väläytettyään aivan yhtä ovelan hymyn takaisin, tämä hävisi tyttöjen makuusaliin. Venom asteli laskelmoidusti kohti Scorpiusta lanteet hillitysti keikkuen. Scorpius ajatteli, että tyttö varmaan suunnitteli jokaisen liikkeensä etukäteen, antaakseen itsestään juuri sen kuvan, minkä milloinkin halusi antaa. Harmikseen Scorpiuksen oli kuitenkin myönnettävä, että usein miten se toimi.

”Hei Scorpius”, Venom sanoi pehmeän huvittuneella äänensävyllä.
”Mitä sinä haluat?” Scorpius vastasi tylysti.
Venom ei vastannut mitään, hymyili vain Scorpiukselle petollisen hurmaavasti ja puri alahuultaan kevyesti.
”Oikeasti, Venom, minulla ei nyt ole aikaa tällaiseen. Jos sinulla on jotain asiaa, sano se, tai lähde sitten pois”, Scorpius huokaisi.
Vain Venomin suun hienoisesta mutristumisesta näki, ettei hän pitänyt kuulemastaan. ”Minä tulin tekemään sopimuksen sinun kanssasi.
Scorpius naurahti pilkallisesti. ”Miksi ihmeessä sinä kuvittelet, että minä haluaisin tehdä sopimuksen sinun kanssasi? Luuletko sinä tosissasi voivasi uhkailla minua?”
Venom istuutui Scorpiuksen tuolin käsinojalle, niin että nyt hänen vartalonsa oli lähempänä Scorpiusta.
”En tietenkään”, hän sanoi suloisesti. ”Tiedätkö, kyllä minä melkein ymmärrän sinua.”
Scorpius älähti yllättyneenä. Tätä hän ei ollut osannut odottaa. ”Tuskinpa vain”, Scorpius sanoi epäilevään äänensävyyn.
”Ihan totta”, Venom sanoi. ”Kyllähän se Potter on tosi nätti. Mutta kyllä sinunkin pitäisi ymmärtää, ettei hänessä sitten mitään muuta olekaan. Ja sinä tiedät varsin hyvin, kuka hänen isänsä on”, Venom huomautti kohottaen kulmiaan.
Scorpius naurahti pilkallisesti. Vai että tällainen taktiikka tällä kertaa. ”Tässä ei nyt ole kyse siitä, kuinka nätti Lily on, eikä varsinkaan siitä, kuka hänen isänsä on. Joten ei, enpä usko, että sinä ymmärrät tästä yhtään mitään.”
”Hyvä on”, Venom sanoi, nyt viileämmällä äänensävyllä. ”En tiedä mikä ihme hetkellinen mielenhäiriö sinuun iski, mutta nyt se saa kyllä loppua. Valitset vain jonkun kunnollisen, puhdasverisen tytön, joka on sinun arvoisesi.”

Scorpius kohotti kulmiaan. ”Ai niin kuin sinut vai?” hän kysyi pilkallisesti.
”Niin”, Venom sanoi hymyillen tyytyväisenä, kun Scorpius oli käsittänyt hänen sanansa niin nopeasti.
”Enpä usko”, Scorpius sanoi, ”sillä Lily on minun arvoiseni tuhat kertaa enemmän kuin sinä.”
Venomin kasvonpiirteet kiristyivät pidätellystä kiukusta ja loukkaantumisesta. ”Scorpius, minä oikeasti pidin sinusta. Mikä sinua vaivaa?” Venom sanoi hiukan tärisevällä äänensävyllä, josta Scorpius arvasi, että keskustelu ei mennyt nyt ollenkaan niin, kuin Venom oli suunnitellut.
”Minua ei vaivaa yhtään mikään.”
”Minä tiedän kyllä, ettet sinä voisi vähempää välittää siitä tytöstä”, Venom sanoi. ”En tiedä, mitä sinä oikein haluat hänestä, mutta sinun kannattaisi jättää hänet rauhaan, ihan kaikkien parhaaksi.”
”Ihan sinun parhaaksesi siis.” Scorpius korjasi.
Venom veti syvään henkeä rauhoittuakseen. ”Hyvä on”, hän sanoi taas, värittömällä äänellä. ”Sinä jätät hänet rauhaan tai koko Tylypahka saa tietää teidän pikku salasuhteestanne, joka ei enää taidakaan olla niin salainen. Mitenköhän sinuun suhtaudutaan luihuisessa sen jälkeen, kun kaikki saavat tietää, ketä sinä oikein tapailet.”
”Sinä et pysty uhkailemaan minua, Venom”, Scorpius sanoi hiljaa. ”Sinun pitäisi tietää paremmin.”
Venomin katse oli murhaava. ”En ymmärrä, miksi olet valmis uhraamaan maineesi sen typerän tytön takia.”
”Koska minä satun rakastamaan häntä”, Scorpius kivahti lujasti, yllättäen näin sekä itsensä, että Venomin, hän ei osannut sanoa, kumman kasvoilla oli typertyneempi ilme.

Hän ei ollut koskaan ajatellut sitä niin, hän oli vain tiennyt, että hän oli koko ajan rakastumassa Lilyyn, mutta nyt kun hän oli sanonut sen ääneen, hän tiesi, että se oli totta. Hän rakasti Lilyä. Rakasti ihan tosissaan, sydämensä pohjasta. Rakasti niin että Lily merkitsi hänelle paljon enemmän kuin hän itse, niin että hänestä tuntui, että hänen koko elämänsä pyöri Lilyn ympärillä. Hän ei ollut koskaan rakastanut ketään sillä tavalla. Hän oli kerran ihmetellyt, mistä sen oikein tietää, että rakastaa jotain toista oikein tosissaan, mutta kyllä sen vain tietää.
Venom pudisteli päätään sanattomana jonkun aikaa. ”Jaaha, sinä olet näköjään tehnyt päätöksesi.”
”Niin olen.”
”Ja minä luulin, että sinä olet ihan hyvä tyyppi, miten minä olinkin niin tyhmä, että annoin itseni mennä ihastumaan sinuun.”
”No en tiedä”, Scorpius vastasi. ”Tyhmää tosiaan.”
”Voit olla varma, että sinun rakkautesi sitä saastaista verenpetturia kohtaan, ei jää vain meidän tietoomme”, Venom sanoi, ennen kuin nousi seisomaan ja pyyhälsi pois paikalta.

Scorpius huokaisi raskaasti, jotain tuollaista hän oli arvellutkin. Luultavasti huomiseen mennessä, koko Tylypahka tietäisi jo hänestä ja Lilystä. Hänen pitäisi varoittaa tyttöä ennen sitä. Mutta nyt hän ei kuitenkaan voinut tehdä mitään, Lily oli jo luultavasti nukkumassa, hänen pitäisi vain löytää tämä seuraavana aamuna ja toivoa, ettei Lily olisi ihan hirveän vihainen Scorpiukselle.

***
Lily heräsi levottomista unistaan hiukan epämukavaan oloon ja hänellä kesti hetki muistaa, miksi hän oli huolestunut. Herättyään kunnolla hän muisti eilisen tylyahonreissun ja ilkeännäköisen luihuistytön nimeltään Venom Brooks. Ja kuinka Scorpius oli sanonut, että tämä voisi kertoa heistä kaikille. Lily ei tiennyt, mitä väliä sillä enää oli, hän itse tiesi, kuinka ihana ihminen Scorpius oli, eikä muiden mielipiteillä olisi pitänyt olla merkitystä, mutta jotenkin niillä kuitenkin oli. Lily oli vielä sen verran epävarma itsestään, että hän ei kestänyt muiden arvostelua mielin määrin. Mutta jos Venom oikeasti kertoisi kaikille, hänen olisi vain pakko kestää. Ja olisihan siinä hyviäkin puolia, jos Scorpiuksen ja Lilyn suhde, ei enää olisikaan salasuhde. Lily uppoutui unelmiin, joissa hän ja Scorpius voisivat vapaasti kävellä käsi kädessä tunnilta toiselle, kuinka Scorpius voisi suudella häntä käytävällä, välittämättä kuka näkee ja kuinka Lily voisi istua Scorpiuksen vieressä suuressa salissa aamiaisella.

Puettuaan vaatteet päälleen, Lily yritti herätellä Kaitlinia, joka ei ollut vielä noussut sängystään. Aina ennen Lily oli ollut heistä se, joka oli nukkunut pidempään, ja jota oli aina pitänyt hoputella, että he ehtisivät aamupalalle, mutta nykyään asia oli ihan toisin päin.
”Mene sinä edeltä, minä tulen kohta”, Kaitlin mutisi sängynpohjalta.
”Voin minä odottaakin”, Lily sanoi.
”Ei kun mene vaan, minä tulen kohta”, Kaitlin vastasi.
Lily kohautti olkiaan. ”Okei, miten vaan.”

Lily lähti kohti suurta salia, jättäen Kaitlinin makusaliin. Kävellessään pitkin Tylypahkan käytäviä, hän oli vaipunut niin ajatuksiinsa, että hätkähti kun kuuli jonkun kutsuvan häntä sukunimeltään. Hän kääntyi hämmästyneenä katsomaan taakseen, ihmetellen, kuka se oli, koska kukaan ei ikinä kutsunut häntä sukunimellä.
Käännyttyään ympäri, Lily huomasi, että häntä lähestyi se sama tyttö, joka oli eilen nähnyt hänet ja Scorpiuksen Tylyahossa. Venom Brooks. Lily hätkähti hiukan tytön päättäväisiä askelia ja ilkeän koppavaa ilmettä.
Venom asteli Lilyn luo, ja jäi seisomaan vain parin lyhyen askeleen päähän Lilystä, Lilyn mielestä aivan liian lähelle.
”Minulla on sinulle ehdotus”, Venom sanoi uhkaavaan äänensävyyn. ”Kenenkään ei tarvitse tietää sinun pikku… erehdyksestäsi.”
Lilyn sydän takoi hiukan kovempaa. Hän ei olisi halunnut myöntää säikähtäneensä Venomia, mutta hänen oli kyllä myönnettävä, että tyttö osasi olla aika vakuuttava halutessaan.
”Enpä usko, minusta minä en nimittäin ole tehnyt mitään erehdystä”, Lily sanoi mahdollisimman itsevarmalla äänellä.
”Jätä Scorpius rauhaan, niin kenenkään ei tarvitse tietää tästä. Sinä et ole hänen arvoisensa”, Venom sanoi suoraan. Lily oli itsekin miettinyt, että hän ei ollut Scorpiuksen arvoinen, mutta silti häntä suututti kuulla Venomin sanovan sen.
”Mitä väliä sillä on sinulle?” Lily kysyi. Hän ei käsittänyt, mitä Venom sillä voittaisi.
Venom vain katsoi Lilyä happamasti, ja yhtäkkiä asia valkeni hänelle, aivan kuin se olisi ollut koko ajan itsestäänselvyys. Lily haukkoi henkeään. ”Sinä olet ihastunut häneen”, Lily henkäisi, ja tunsi samalla mustasukkaisuuden pistoksen rinnassaan. Scorpius oli Lilyn, Venomilla ei ollut mitään oikeutta ihastua häneen.
Venom katsoi Lilyä murhaavasti. ”Joten sinuna jättäisin hänet rauhaan. Minä olen nimittäin tottunut saamaan, mitä haluan.”
”No pieni pettymys ei sitten teekään sinulle pahaa välillä”, Lily sanoi tyynesti.
”Miten vaan”, Venom sanoi virnistäen Lilylle ilkeästi. ”Mitenköhän puhtoiset rohkelikkokaverisi suhtautuvat, kun saavat kuulla, ketä sinä tapailet salaa.” Sen sanottuaan Venom pyyhälsi dramaattisesti pois paikalta, jättäen Lilyn seisomaan keskelle käytävää, sydän takoen.

Lily ei ehtinyt kauaa seistä siinä, ennen kuin hän kuuli taas askelien lähestyvän häntä, ja pelkäsi jo, että Venom tulisi takaisin, mutta näkikin että kulman takaa astui esiin Scorpius.
Scorpius asteli Lilyä. ”Mikä hätänä?” Scorpius kysyi huolestuneena.
”Venom Brooks”, Lily sanoi.
Scorpius älähti harmistuneena. ”Tiedätkö, minusta tuntuu, että hän aikoo kertoa meistä kaikille.”
”Joo, niin minustakin”, Lily sanoi hiukan hysteerisellä äänensävyllä.
Scorpius kietoi rauhoittelevasti kätensä Lilyn ympärille. ”Minä tiedän, että hän osaa olla todella ilkeä, mutta sitä ei kannata ottaa itseensä, hän on ilkeä kaikille. Mitä hän sanoi sinulle?” Scorpius kysyi.
Lily oli hetken hiljaa, tuntien itsensä typeräksi, koska oli menettänyt malttinsa. ”Hän on ihastunut sinuun”, Lily sanoi sitten, ensimmäisen mieleensä tulevan asian, heidän keskustelustaan.
Scorpius naurahti. ”Ja sekö sinua huoletti.”
Lily kohautti olkiaan.
”Venom Brooks ei ole mitään verrattuna sinuun. Minä menisin mieluummin ulos vaikka jättiläiskalmarin kuin Venomin kanssa.”
Lily tirskahti, tuntien olonsa helpottavan heti, kun kuuli sen Scorpiuksen suusta. ”Tiedätkö, minusta tuntuu, että jättiläiskalmari on mies.”
Scorpius virnisti. ”No siitä saat varmaan jonkinlaisen kuva, kuinka paljon mieluummin olen sinun kanssasi.”
Lily hymyili Scorpiukselle. ”Niin kai.”
”Mutta ihan tosissaan, älä anna Venomin masentaa itseäsi.”
”En anna”, Lily lupasi ja suukotti Scorpiusta nopeasti huulille. ”Vaikka hän aikookin levitellä meistä koko koululle vaikka mitä ilkeitä juoruja, mutta ei se mitään.”
Scorpius hymähti ilottomasti. ”Minä olen tosi pahoillani siitä.”
”Ihan turhaa, eihän se sinun vikasi ole”, Lily sanoi.
”No hyvä jos olet sitä mieltä”, Scorpius sanoi, ”menehän sitten syömään jotain aamupalaa.”
”En ennen kuin saan vielä yhden suukon”, Lily virnisti.
”Totta kai”, Scorpius vastasi, kietoi kätensä tytön niskaan ja suuteli häntä pitkään ja antaumuksella.

Pitkän ajan kuluttua, Scorpius vihdoinkin päästi irti Lilystä ja lähti itse toiseen suuntaan, Lilyn jatkaessa matkaansa kohti suurta salia. Lilyn päästyä perille, hän huomasi, että Kaitlin oli jo salissa ja meni istumaan rohkelikon pöytään, tämän viereen.
”Miten ihmeessä minä voin olla perillä ennen sinua, kun sinä lähdit niin paljon ennen minua makusalista?” Kaitlin kysyi kohottaen kulmiaan Lilylle, kun tämä istuutui Kaitlinin viereen.
 ”Minä vain kävelin hitaasti”, Lily sanoi.
”Haha. Sinä et voi tosissasi kuvitella, että minä uskoisin tuon.”
”No okei, en minä kuvitellutkaan”, Lily virnisti.
Kaitlin pyöritteli silmiään. ”Sinä olet mahdoton. Kuka sinut pysäytti?”
”Arvaa”, Lily vastasi.
”Scorpius Malfoy?” Kaitlin huokaisi.
Itse asiassa se ei ollut aivan totta, sillä Venom Brooks oli alun perin pysäyttänyt hänet, mutta oli se kuitenkin tarpeeksi lähellä. Eikä Lily todellakaan jaksanut alkaa selittää koko juttua Kaitlinille, ei ainakaan vielä.
”Joo”, Lily sanoi ja hymähti haaveksivasti.
”Minä en tajua mitä sinä oikein näet siinä Malfoyssa”, Kaitlin huokaisi.
”No minä tajuan ja se riittää”, Lily sanoi. Salaa mielessään hän mietti, kuinka tyytyväinen olisi, jos ei Venom Brookskaan tajuaisi; siitä tytöstä koituisi heille vielä paljon ongelmia.


A/N2:
Kommentit olis aivan ihania :)
If you stay I don't need heaven.

Game of Love

eFFy

  • ***
  • Viestejä: 90
  • ;o
Vs: Slytherin and his Gryffindor jatkoa 27.5.!
« Vastaus #74 : 27.05.2009 19:47:58 »
Eka?
Ihana luku, aivan ihana<3 Pidin ihan älyttömästi.
Lainaus
”Koska minä satun rakastamaan häntä”, Scorpius kivahti lujasti, yllättäen näin sekä itsensä, että Venomin, hän ei osannut sanoa, kumman kasvoilla oli typertyneempi ilme.
Scorpius oli suloinen, ku se oli nii häkeltyny siitä että se sano rakastavansa Lilyä. Eli ihana kohta toi tossa.  Se Venom on ilkee, mut toisaalta haluisin, et koko koulu  sais jo tietää Lilyn ja Scorpiuksen  suhteesta. Ni sitte hyö  sais olla avoimesti yhessä, vaikka toi salasuhde onkii aika salaperäistä ja sulosta. Tos oli monta muutakin ihanaa kohtaa ja noi Lilyn tunteet Scorpiusta kohtaan on kivasti kuvailtu. Eli tosi ihana luku, toivottavasti saat jatkoo tulemaan pian, mut kirjota ihan rauhassa, mä ainakin ootan niin kauan ku on tarpeen. Vaikka ei tässä oo kauaa tarvinnu oottaa, ku tätä tulee nii useesti(:
Effy: I got it. Freddie and JJ got it. That termite over there got it. But you’re not going to get it. Got it?
Cook: No, I'm confused.

Naxone

  • Kaipauksen haamu
  • ***
  • Viestejä: 184
  • Say what you want
Vs: Slytherin and his Gryffindor jatkoa 27.5.!
« Vastaus #75 : 27.05.2009 20:18:26 »
Hmp.., mä luulin että saisin olla eka, kun nyt kommentoin tähän ekaa kertaa, mutta pikkuseikka

Minä niin RAKASTAN tätä paritusta, vaikka ensin olin vähän epäluuloinen tämän suhteen, mutta onneksi vihdoin tulin lukemaan tätä. Miten sinä osaaat kirjoittaa näin hyvin? Aina kun Scorpius ja Lily ovat yhdessä tarvehuoneessa, minunkin mahanpohjassani muljahtaa kummasti. Mistäköhän se johtuu?? Tiedätkö syytä? No tässä vastaus, osaat kirjoittaa erinomaisen elävästi kaikki "in love"- kohdat. Minulta taas puuttuu se taito, jotenkin sanat vain jumittuvat paikoilleen ja myöhemmin luettuna se kuullostaa hyvin teennäiseltä. Odotin pitkään sitä kohtaa, kun Lily kysyy Scorpiukselta, että mikä hänessä kiinnostaa Scorpiusta ja sieltähän se tuli. Onko sinulla kenties jotain meedion kykyjä?? Tätä ihkutus listaa voisi jatkaa loputtomiin....

Mutta sen vielä sanon, että osaat myös sen taidon, kuinka tutustuttaa hahmot lukijoihin hienovaraisesti tarinan edetessä, sekä et kiirehdi koko ajan sinne tarvehuoneeseen, koska on hyvä tarinan kannalta "ympäristöäkin" havainnollistaa. Tekisitkö tästä kenties kirjan tai jonkun muun, ja montako lukua tähän tulee?? Toivottavasti HYVIN MONTA!!  Ai niin ja myös upea kohta oli kun Albus varoitteli Lilyä poikien kataluudesta, (laitan tämän kohdan vain kirjallisena, kun en oikein osaa lainata) siinä mieleeni tuli kuinka "hyvä" isoveli Albus on Lilylle (hehhehe) . Mutta onneksi jatkat tätä kumminkin, etkä toivottavasti jätä kesken, koska silloin en voisi nukkua, kun vain ajattelisin, että mitenköhän se päättyy ja pälä pälä.

-Naxone

p.s kerrankin piiiiiitkä (minulle pitkä) kommentti

(toivottavasti jaksat lukea ja tuossa ei varmaan ollut hirveästi rakentavaa ::))
Mr. Boombastic
What you want is some boombastic romantic
Mr. Lover lover, Mr. Lover lover, girl, Mr. Lover lover

Nabi.

  • ***
  • Viestejä: 267
Vs: Slytherin and his Gryffindor jatkoa 27.5.!
« Vastaus #76 : 28.05.2009 17:08:24 »
Scorpiuksen ja Lilyn rakkaus tässä luvussa tuli enemmän esille. Kuten kun Scorpius keskustelee sen Venom Brooksin kanssa hän puolusti Lilyä. On kiva kun kuvailet kuinka paljon Lily ja Scorpius rakastavat toisiaan.

Kirjoitat todella hyvin kuten ennen. Olen nyt laiska koska olisi ollut vaikka mitä muuta mitä olisi pitänyt kommentoida, mutta koska olen laiska-paska niin ei mittään! ;)
Everyone thinks that I have it all
but it’s so empty living behind these castle walls
nobody knows i’m all alone
but there’s no place to fall.

Sinikeiju

  • Mansikan raxu
  • ***
  • Viestejä: 2 586
  • Hannibalin täti
Vs: Slytherin and his Gryffindor jatkoa 27.5.!
« Vastaus #77 : 30.05.2009 15:55:34 »
En osaa muuta sanoa kuin että awww. Lisää pian.

Ava by FractaAnima
Banneri by Claire

Sinisten siipien havinaa

Julma-Nala: "Muutit Turkuun. Ikäkriisi!"

Jazmín

  • ***
  • Viestejä: 90
Vs: Slytherin and his Gryffindor jatkoa 27.5.!
« Vastaus #78 : 09.06.2009 16:56:45 »
A/N: Kiitos eFFy, ihanaan kun tykkäsit :)
Kiitos aivan ihanasta konnetista Naxone. En nyt tarkkaan tiedä, kuinka monta luku tähän on tulossa vielä, mutta sen voin sanoa, että aika monta, mun suunnitelmien mukaan. Ja en mä ainakaan usko, että mä pystyisin jättämään tätä kesken, koska sitten mä miettisin kaikki yökaudet sängyssä, että mitenköhän tää olis loppunu, joten siitä ei ole pelkoa :D Enemmänkin mä vaan pelkään, että kaikki lukiat on jo kyllästyny, ennen kuin saan tän valmiiksi :D
Nabille myös kiitos kommentista :) Ja kiitos Sinikeiju :)

Anteeksi nyt, että tässä jatkossa kesti näin kauan. Lupaan yrittää kaikkeni, että saisin seuraavan luvun nopeaamin :)
Ja muuten, nyt tää ficci on wordilla jo yli sata sivua, eli pisin ficci, minkä oon ikinä kirjottanu :D
Ja olisi muuten toasi kiva kuulla teidän mielipiteitä tästä luvusta, koska tää on aika tärkeä luku tän tarinan kannalta ja haluan tietää, miten onnistuin tämän kanssa :)

18. Juoruilua ja riitelyä

Maanantaiaamuna Kaitlin herätti Lilyn paiskaamalla tyynynsä tämän päähän.
”Lily herää, tai me myöhästytään aamupalalta”, Kaitlin sanoi.
”Hei, auts”, Lily mutisi lakanoiden seasta. ”Ei tarvitse silti viskellä minua tavaroilla. En minäkään te ikinä niin sinulle.” Lily oli nähnyt jotain hyvin sekavaa unta, ja hän yritti muistella, mitä siinä oli tapahtunut. Hän oli varma, että se liittyi Venom Brooksiin ja että siinä kaikki olivat olleet vihaisia hänelle. Lily nousi huokaisten istumaan ja päätteli, että uni tuskin olisi kaukana todellisuudesta, jos Venom pitäisi uhkauksensa.
”No niin mahtavaa, sinä olet jo istumassa”, Kaitlin sanoi käännyttyään penkomasta matka-arkkuaan takaisin Lilyn puoleen. ”Minä hukkasin minun taikasauvani.”
”Miten ihmeessä sinä voit hukata sinun sauvasi?” Lily haukotteli. ”Katso sängyn alta.”
Kaitlin ryömi sänkynsä alle ja palasi kohta taas näkyviin puristaen taikasauvaansa voitonriemuisesti kädessään. ”Kiitos.”
”Eipä kestä”, Lily sanoi ja nousi seisomaan ja laahusti suihkuun.

Hetken kuluttua Kaitlin ja Lily lähtivät oleskeluhuoneesta kohti suurta salia, viimeisten joukossa ja jälleen kerran myöhässä. Heidän kävellessään eteishallin poikki kohti suurta salia Lily näki kahden suurin pirtein heidän ikäisen luihuistytön supattavan kiihkeästi keskenään. Toinen tytöistä tönäisi kaveriaan, huomattuaan Lilyn ja nyökkäsi häntä kohti, omasta mielestään varmaan hienovaraisesti. Tämän jälkeen kumpikin tytöistä, mulkaisi Lilyä pahasti.
Kaitlin katsoi Lilyä ihmeissään. ”Mitä ihmettä?” Kaitlin kysy rypistäen otsaansa.
Vielä muutama päivä sitten Lilykin olisi yllättynyt heidän käytöksestään, mutta nyt hän arveli tietävänsä varsin hyvin, mistä oli kyse. ”Minä olen jättänyt kertomatta yhden jutun”, Lily aloitti huokaisten.
Kaitlin katsoi Lilyä kohottaen kulmiaan. ”No?”
Niinpä Lily veti Kaitlinin syrjemmälle ja kertoi hänelle pikaisesti koko Venomin kanssa tapahtuneen selkkauksen.

”Joten nyt sinä epäilet, että hän levittelee koko kouluun ilkeitä juttuja sinusta ja Scorpiuksesta?” Kaitlin kysyi.
”No tuon äskeisen jälkeen minä olen kohtuullisen varma, että hän on jo levitellyt.”
”Mutta Lily, tiedäthän sinä, mitä se tarkoittaa?” Kaitlin kysyi kiihtyneenä.
”Miten niin?”
”No nyt kaikki saavat väistämättäkin tietää teistä!” Kaitlin kuiskasi kiihtyneenä.
Lily kohautti olkiaan. ”Niin, kai se on väistämätöntä, mutta emme kai me loppujen lopuksi olisi sitä kuitenkaan voineet ikuisesti salata.”
Kaitlin katsoi Lilyä epäluuloisesti. ”Miten sinä suhtaudut tähän noin rauhallisesti.”
”No minä olen kai jo vain hyväksynyt sen tosiasian”, Lily sanoi hymyillen pienesti, vaikkakin melko ilottomasti.
”Sinä taidat todella välittää hänestä”, Kaitlin sanoi melkein vaikuttuneella äänensävyllä.
Lily hymähti. ”Vihdoin sinäkin tajusit, vai?”
”Minusta tuntuu silti vieläkin siltä, kuin sinä olisit tekemässä pahan virheen”, Kaitlin sanoi epäluuloisella äänensävyllä.
”No en minä ole, luota minuun, minä tiedän kyllä, mitä teen”, Lily sanoi.
Kaitlin hymähti. ”No enpä olisi niin varma siitä. Mutta joka tapauksessa, Al ei kyllä tule pitämään tästä.”
”No hänen on vain pakko hyväksyä”, Lily sanoi, vaikka hänen äänensävynsä ei enää kuulostanutkaan niin huolettomalta. Hän oli itsekin miettinyt sitä, Albus osasi tosiaankin olla hyvin ylisuojeleva pikkusiskoaan kohtaan halutessaan, ja Lily vain toivoi, että hän saisi Albuksen olemaan puhumatta heidän vanhemmilleen.
Kaitlin kohautti olkiaan. ”No miten vaan, mutta mennään nyt joka tapauksessa syömään, tiedätkö sinä, kuinka pahasti me olemme jo myöhässä.”

Heidän astuessaan suureen saliin, Lily pystyi melkein tuntemaan suurimman osan siellä vielä jäljellä olevien oppilaiden katseista kääntyvän hänen suuntaansa. Hänestä tuntui melkein, kuin hän olisi taas ensimmäisellä luokalla ja kaikki olivat uteliaita kuuluisan Harry Potterin tyttären suhteen. No he olivat tottuneet siihenkin melko pian, Lily ajatteli toiveikkaana, kyllä he tottuisivat tähänkin.
Lily ja Kaitlin kävelivät rohkelikon melkein jo tyhjään pöytään ja vetivät paahtoleivät äkkiä lähemmäs itseään.
Lilyn tunkiessa kiireesti toista paahtoleipää suuhunsa, Rose pyyhälsi heidän viereensä.
”Tiedätkö sinä, että puoli koulua supisee siitä, että sinulla on suhde Scorpius Malfoyn kanssa?” Rose kysyi kiihtyneellä äänellä.
Lily kohautti olkiaan. ”Joo, se on jo tullut selväksi.”
”Miten sinä voit suhtautua tähän noin tyynesti?” Rose kysyi.
”Sitä samaa minäkin ihmettelin”, Kaitlin huomautti.
”Kuulkaa, ei sille voi enää mitään”, Lily sanoi, ”paras vain hyväksyä se tosiasia, kyllä kaikki pian tottuvat siihen. Ja kohta tulee kuitenkin joku toinen skandaali ja kaikki unohtavat meidät.”
”Enpä usko”, Rose sanoi, ”ja mieti vähän mitä sinun vanhempasi ajattelevat, kun saavat tietää. Hehän eivät varsinaisesti ole mitään ylimpiä ystäviä Draco Malfoyn kanssa.”
”Joten minun pitää vain pitää huolta, että he eivät saa tietää”, Lily sanoi. ”Tulkaa nyt, me myöhästytään jo tunnilta.”
Niinpä he kiiruhtivat kaikki kolme kiireesti ulos suuresta salista viimeisten joukossa ja ehtivät juuri ja juuri tunneilleen.
 
***
Koko päivä sujui suurin pirtein normaalisti, lukuun ottamatta sitä, että minne ikinä Lily menikin, aina tuntui olevan ihmisiä, jotka olivat innokkaita juoruilemaan hänestä. Lilystä tuntui, ettei hän ehkä olisi jaksanut ilman Kaitlinia, joka vaikka paheksuikin hänen ja Scorpiuksen suhdetta, oli silti vankkumattomasti hänen tukenaan ja paheksui vielä enemmän juoruilijoita ja niitä satunnaisten luihuistyttöjen pahansuopia katseita, joista Lily päätteli, että heillä itselläänkin oli jotain toiveita Scorpiuksen suhteen.
Joka tapauksessa hän oli onnellinen, kun oli vihdoin ilta ja hän sai taas tavata Scorpiuksen tarvehuoneessa. Silloin kaikki oli taas niin kuin pitikin, olivat vain he kaksi ja kaikki oli hyvin, koska hän sai olla Scorpiuksen kanssa. Lilystä oli ihmeellistä, millainen vaikutus Scorpiuksella oli häneen.
”Hei kulta”, Scorpius tervehti Lilyä, ja kietoi tämän tiukkaan syleilyynsä ja painoi huulensa kiihkeästi hänen huulilleen.
”Minusta tuntuu, että koko koulu puhuu meistä”, Lily sanoi, kun hän vihdoin irtautui Scorpiuksesta ja meni istumaan Tarvehuoneen pehmeälle ja upottavalle sohvalle.
”Enpä usko”, Scorpius virnisti, ”varmasti täällä on joitain ekaluokkalaisia, jotka eivät edes ymmärrä koko asiaa.”
Lily pyöritteli silmiään. ”Sinä tajusit kyllä, mitä minä tarkoitin.”
”Niin tajusin”, Scorpius sanoi. ”Haittaako se sinua?”
Tällä kertaa Scorpiuksen sävy oli vakava ja huolestunut ja Lily olisi kovasti halunnut sanoa että ei, se ei haitannut häntä yhtään.
”No joo”, Lily vastasi rehellisesti, ”mutta ei se mitään.”
”Eikö?”
”No ei, kyllä he pääsevät yli siitä”, Lily sanoi hymyillen.”Ja ajattele, sitten meidän ei tarvitse enää jatkaa tätä ainaista salailua.”
”Niinpä”, Scorpius sanoi, sipaisten punaisen hiuskiehkuran Lilyn korvan taakse. Scorpiuksen sormet viipyivät Lilyn poskiluulla, josta ne siirtyivät hitaasti hänen kaulalleen. Scorpius kohotti Lilyn kasvoja ja painoi huulensa sitten Lilyn huulille, hitaasti, täydellisesti. Lilystä tuntui, että se oli yksi parhaista suudelmista ikinä. Hänen huulensa sopivat täydellisesti Scorpiuksen huulille, Scorpiuksen sormet kuuluivat hänen hiustensa lomaan.
”Minä rakastan sinua”, Scorpius kuiskasi Lilyn korvaan, niin hiljaa, että Lily oli varma, että hän oli kuullut väärin.
”Mitä?” Lily henkäisi täysin pöllämystyneenä ja veti päätään hiukan taaksepäin, niin että hän näki Scorpiuksen täydelliset, siniharmaat silmät.
”Minä rakastan sinua.”
Kolme yksinkertaista sanaa. Kahdeksan tavua, seitsemäntoista kirjainta. Tarpeeksi kääntämään Lilyn maailman ylösalaisin. Scorpius rakasti häntä.
Lily ei voinut käsittää sitä, hän istui siinä, vain muutaman sentin päässä Scorpiuksesta, tuijotti tämän täydellisiin silmiin, ja Scorpius sanoi rakastavansa häntä. Ja silti, jostain syystä, Lily ei voinut olla uskomatta sitä. Ehkä se johtui Scorpiuksen silmistä, tai siitä, että tämän sormet silittivät vieläkin hänen hiuksiaan, ja siirtyivät siitä takaisin kaulalle, tai siitä, että hän oli juuri kokenut yhden heidän täydellisimmistä suudelmistaan Scorpiuksen kanssa.
”Minäkin rakastan sinua”, Lily kuiskasi. Hän tiesi joka solullaan, että se oli totta. Hän tiesi, ettei hän voisi enää elää ilman Scorpiusta. Hän ei ollut kokenut mitään tälläistä koskaan ennen, hän ei ollut koskaan ennen rakastanut ketään sillä tavalla, ja se oli paljon täydellisempää, kuin hän oli ikinä kuvitellut.

Sen jälkeen he eivät tarvinneet enää enempää sanoja. Lilyn huulet Scorpiuksen huulilla, Scorpiuksen kädet hänen vyötäisillään, heidän yhteen kietoutuneet vartalonsa kertoivat kaiken tarpeellisen.
He puhuivat uudestaan vasta pitkän ajan kuluttua, kun he lepäsivät sohvalla vierekkäin, kiinni toisissaan. Scorpiuksen kädet olivat Lilyn ympärillä ja Lily oli painautunut vasten Scorpiusta, niin ettei hän olisi voinut olla enää paljon lähempänä tätä. Hänestä tuntuisi, kuin hän leijuisi.
”Sano se uudestaan”, Lily pyysi.
”Minä rakastan sinua”, Scorpius sanoi, ”enemmän kuin mitään muuta.”
”Niin minäkin sinua”, Lily vastasi, painaen leukansa vasten Scorpiuksen olkapäätä ja kietoen kätensä pojan kaulaan. ”Lupaa, ettet ikinä jätä minua.”
”En tietenkään jätä”, Scorpius kuiskasi huulet vasten Lilyn korvaa. ”En voisi ikinä jättää sinua. Minähän rakastan sinua, muistatko?”
Lily hymähti. Miten kolme sanaa voikaan tehdä hänet niin onnelliseksi.

Lily lähti tarvehuoneesta vasta puolenyön jälkeen, huolimatta siitä, että huomenna olisi koulupäivä. Hän ei vain ollut saanut revittyä itseään pois Scorpiuksen luota ennen sitä. Sitä paitsi hänhän oli rakastunut, silloin sai luvallisesti käyttäytyä vähän typerästi ja vastuuttomasti.
Hänen hiipiessään muotokuva-aukosta sisälle Rohkelikon oleskeluhuoneeseen, hän oli olettanut, että huone olisi tyhjä, kaikkien muiden ollessa jo nukkumassa. Hän huomasi kuitenkin, että Albus istui vielä hiipuvan takkatulen ääressä syventyneenä kirjaan.
”Hei, eikö sinun pitäisi olla jo nukkumassa?” Lily kysyi vähän typerästi.
”Eikö sinun itse pitäisi”, Albus kysy kohottaen kulmiaan. ”Mistä ihmeestä sinä tulit tähän aikaan yöstä?”
”Tuota…” Lily aloitti nielaisten, ”minä kaipasin vain vähän raitista ilmaa.”
Albus katsoi Lilyä epäluuloisesti, ja Lily oli varma, ettei hänen selityksensä ollut mennyt läpi.
”Jaaha, vai että raitista ilmaa”, Albus sanoi ja laski kirjansa pöydälle.
Hetken kiusallisen hiljaisuuden jälkeen Lily sanoi: ”Minä lähdenkin tästä sitten nukkumaan.”
”Odota hetki”, Albus sanoi.
Lily katsoi veljeään kysyvästi. Albus oli hetken hiljaa, aivan kuin miettien mitä sanoisi. ”Minä olen kuullut… juttuja. Tai siis eihän niissä varmasti ole mitään perää, enkä minä oikeasti olettanutkaan mitään sellaista, mutta minä vain ajattelin, että minun pitäisi tarkistaa, tai siis – ”
”Rauhoitu”, Lily sanoi ja keskeytti veljensä katkeamattoman puhetulvan. ”Mistä sinä puhut?” hän kysyi, vaikka arvelikin tietävänsä vallan hyvin, mistä tämä puhui.
”No tuota, minä olen kuullut huhuja… sinusta ja Malfoysta. Että te olisitte yhdessä?”
Lily tuijotti veljeään paniikissa. Hän ei tiennyt yhtään mitä sanoisi, ja vaikka hän oli tiennyt, että tämä hetki oli tulossa, ja hän oli jopa luullut, että olisi tarpeeksi hyvin valmistautunut, nyt hänellä ei ollut hajuakaan, mitä hänen olisi pitänyt sanoa.
Albus ilmeisesti tulkitsi Lilyn järkyttyneen ilmeen väärin, sillä hän alkoi kiireesti selitellä: ”No en minä oikeasti uskonutkaan sitä, tai siis kyllä minä tiesin ettet sinä ikinä tekisi mitään niin typerää, mutta minusta tuntui silti, että minun pitäisi kysyä suoraan sinulta, mikä oli oikeastaan ihan tyhmää sillä sehän oli ihan päätön juoru mutta – ”
”Al”, Lily keskeytti Albuksen hermostuneen yksinpuhelun. Hän päätteli, että mitä nopeammin hän kertoisi Albukselle totuuden, sitä nopeammin se olisi ohi. ”Se on totta.”
”Mitä?” Albus kysyi rypistäen otsaansa, aivan kuin Lily olisi puhunut jotain vierasta kieltä.
Lily vain kohautti olkiaan ja seisoi paikallaan sanomatta mitään. Albus tuijotti Lilyä aivan yhtä sanattomana.
”Siis mitä?”
”No minä ja Scorpius Malfoy vähän niin kuin seurustellaan”, Lily selvensi.
”Ettekä”, Albus sanoi pahaenteisen tyynesti. Lily nyökkäsi hermostuneesti. Albus ei kyllä tulisi ottamaan tätä hyvin.
”Siis sinä ja Scorpius Malfoy. Luihuisen Scorpius Malfoy?”
”No kuinka monta Malfoyta me muka tiedetään?” Lily kysyi yrittäen saada äänensävynsä kuulostamaan mahdollisimman sarkastiselta ja huolettomalta.
”Lily jos tämä on joku typerä vitsi, niin minusta tämä ei ole yhtään hauskaa – ”
”Se ei ole mikään vitsi”, Lily sanoi nopeasti. Mielessään hän mietti, miten kukaan voi väittää häntä ja Scorpiusta vitsiksi. Scorpiusta, joka oli vasta vähän aikaa sitten sanonut rakastavansa häntä.
Albus rypisti otsaansa. ”Lily väitätkö sinä oikeasti että sinä seurustelet Scorpius Malfoyn kanssa? Edes sinä et olisi niin tyhmä!”
”Kiitos vain”, Lily kivahti loukkaantuneena. ”Mutta kyllä väitän.”
”Minä en usko.”

”Jaaha ihan sama”, Lily sanoi. Ehkä olisi parempikin, ettei Albus uskoisi, sitten hän ei ainakaan voisi suuttua Lilylle. ”Minä menen sitten nukkumaan.”
”Etkä muuten mene”, Albus kivahti, ”ennen kuin me ollaan selvitetty tämä.”
”Mitä selvittämistä siinä muka enää on?” Lily kysyi melko kylmällä äänensävyllä.
”No sinä et voi vain pamauttaa minulle että seurustelet sen hemmetin Malfoyn kanssa ja sitten sanoa meneväsi nukkumaan.”
”Miksi en?”
”No et vaan voi! Tajuatko sinä yhtään että me puhutaan Scorpius Malfoysta? Malfoysta!”
”Minä tiedän hyvin mikä hänen sukunimensä on, kiitos vain”, Lily tiuskaisi.
”Mutta sinä et tunnu yhtään välittävän!” Albus huusi takaisin.
Lily mulkaisi Albusta pahasti. ”No en niin, koska minä en välitä!”
”No sinun pitäisi.”
”Ei todellakaan pitäisi. Hänen sukunimensä ei määrittele sitä, millainen ihminen hän on. Miksi teidän kaikkien pitää olla niin hemmetin ennakkoluuloisia?” Lily raivosi. Hän oli niin kyllästynyt siihen, että kaikki arvostelivat häntä Scorpiuksen takia, eikä kukaan tajunnut kuinka ehdottoman ihana ihminen tämä oli, paras Lilyn koskaan tapaama.
”No kyllä määrittelee ihan tarpeeksi. Minä en tajua mikä sinua oikein vaivaa? Sinä et saa tavata häntä enää ikinä”, Albus kivahti.
”Sinulla ei ole mitään oikeutta määräillä minua”, Lily huusi. Hän ei ollut koskaan pitänyt veljensä määräilevästä puolesta.
”Onpas, minä olen sinun isoveljesi ja minä ajattelen vain sinun parastasi”, Albus sanoi ärsyttävän tekopyhällä äänellä.
”Et todellakaan ajattele, sinä et tiedä mitään minun parhaastani. Miksi sinä et vain voisi jättää minua rauhaan?” Lily huusi. Hän oli niin vihainen, että olisi voinut lyödä Albusta. Joskus hän ei vain kestänyt ärsyttävää, määräilevää, tekopyhää isoveljeään.
”No en voi, ennen kuin sinä jätät sen Malfoyn rauhaan.”
”Minä en aio jättää häntä, miten sinä voit edes ehdottaa jotain tuollaista?” Lily sanoi raivostuneella äänensävyllä.
”Tiedätkö joskus sinä osaat olla hämmästyttävän typerä ja lapsellinen”, Albus huusi. ”Mitä sinä oikein kuvittelet? että hän olisi jotenkin erilainen kuin muut perheestään. Ettei hän olisi aivan yhtä kiinnostunut valehtelusta ja juonittelusta ja pimeästä taikuudesta? Herää jo todellisuuteen, Lily, hän ei todellakaan voi välittää sinusta pätkän vertaa!”

Lily tunsi ärsyyntyneenä kyyneleiden kihoavan silmäkulmiinsa. Hän ei muistanut, koska olisi viimeksi riidellyt Albuksen kanssa kunnolla. Heillä oli aina ollut aika hyvä suhde, ja hän oli viihtynyt Albuksen seurassa ja arvostanut tämän mielipidettä, ja siksi häntä satutti vielä enemmän, kun Albus kutsui häntä typeräksi ja väitti, ettei Scorpius välittänyt hänestä.
”Sinä se tässä olet lapsellinen ja typerä”, Lily sihahti. ”Sinä vihasit Scorpiusta alusta alkaen vain sen takia, että meidän isämme vihasivat toisiaan, vaikka sinä et edes tiedä, millainen Scorpius on.”
”Ja sinä luulet tietäväsi paremmin vai?” Albus kysyi halveksivasti. ”Minä olen hänen kanssaan samalla vuosikurssilla, Lily. Minä tiedän kyllä millainen hän on ja tiedän myös, että sinä et saa olla hänen kanssaan missään tekemisissä.”
 ”No harmi vaan, mutta se ei ole sinun päätettävissäsi”, Lily sanoi hyisellä äänensävyllä. ”Minua ei voisi vähempää kiinnostaa sinun tekopyhät mielipiteesi. Scorpius on tuhat kertaa parempi ihminen, kuin sinä, ja hän ei ainakaan esitä olevansa parempi, kuin jotkut muut, vain sukunsa perusteella. Ja nyt minä menen nukkumaan”, Lily sanoi hetken tauon kuluttua.
Niine hyvineen hän marssi oleskeluhuoneesta makusaleihin johtavaan portaikkoon ja siitä omaan makusaliinsa jättäen Albuksen tuijottamaan pöllämystyneenä peräänsä.

Makusalissa Lily heittäytyi sängylleen ja pyyhki kyyneleensä tyynyynsä. Hän ei tiennyt, miten hän yhtäkkiä tunsi olonsa surulliseksi, vaikka vasta hetki sitten hän oli leijunut onnensa kukkuloilla.
”Hemmetin Albus”, Lily kuiskasi itsekseen. Miksei tämä vain voinut ymmärtää, ettei Scorpius ollut ollenkaan sellainen kuin hän luuli? Että itse asiassa Scorpius oli ihanin, mukavin, täydellisin ja parhain tyyppi ikinä. Ja että Lily rakasti Scorpiusta.
Se oli lohdullinen ajatus ja sai Lilyn taas paremmalle tuulelle. Mitä väliä oli jollain typerällä Albuksella ja hänen typerillä mielipiteillään kun hän kerran rakasti Scorpiusta. Lily nukahti vieno hymy huulillaan ja yhtäkkiä seuraava päivä ei tuntunutkaan enää ollenkaan niin kamalalta.

***
Aamulla Lily heräsi kerrankin paljon aikaisemmin, kun olisi pitänyt, mutta hän ei kuitenkaan onnistunut saamaan enää unta, joten lopulta hän luovutti ja nousi ylös. Puettuaan vaatteet päälleen oli vieläkin liian aikaista lähteä aamupalalle, joten hän päätti herättää Kaitlinin.
”Kaitlin”, Lily kuiskasi ja tönäisi Kaitlinia kylkeen.
”Mitä, pitääkö jo nousta?” Kaitlin kysyi unisesti.
”No ei oikeastaan”, Lily sanoi tönäisten Kaitlinia niin, että hän mahtui itse istumaan Kaitlinin sängylle, nojaten päätään sängynpäätyyn. ”Minä vain halusin jutella jonkun kanssa.”
”Ai jaa?” Kaitlin sanoi kysyvästi ja kohottautui hiukan istuvampaan asentoon sängyllään ja hieroen silmiään unisesti.
”Minä riitelin Albuksen kanssa eilen illalla”, Lily kertoi surkeana.
Kaitlin katsoi Lilyä hämmästyneenä. ”Riitelitkö? Mistä? Tehän ette yleensä koskaan riitele.”
”Tiedän”, Lily huokaisi, ”ja Scorpiuksesta. Mistäs muustakaan?”
”Hän siis tietää?” Kaitlin kysyi.
”Joo. Eikä hän ottanut sitä mitenkään erityisen hyvin.”
Kaitlin kietaisi toisen käsivartensa lohduttavasti ystävänsä ympärille. ”Älä välitä, kyllä hän tottuu siihen ajatukseen lopulta. Totuinhan minäkin.”
Lily nojasi päätään vasten Kaitlinin olkapäätä. ”Niin kai. Toivotaan.”
”Ja niin tottuvat kaikki muutkin, ajan kanssa. Kyllä kaikki selviää.”
Lily huokaisi, mutta silti hänestä tuntui jo hiukan paremmalta. Jos Kaitlin väitti, että kaikki selviäisi, niin kyllä kaikki sitten varmasti selviäisikin. Ajan kanssa.

He kuluttivat aamun jutellen Kaitlinin sängyssä, kunnes oli aika lähteä aamupalalle. Heidän kävellessään pitkin Tylypahkan vielä melko hiljaisia käytäviä, Lilystä tuntui edelleen, kuin kaikki tuijottaisivat häntä. Hän mietti tottuisiko hän tuijotukseen vai alkaisivatko ihmiset käyttäytyä taas normaalisti hänen lähettyvillään ennen sitä.
Eteisaulassa, juuri ennen kuin he olivat astumassa sisälle suureen saliin, Lily huomasi, että Scorpius oli tulossa tyrmien suunnalta kohti suurta salia. Kaitlin vilkaisi Lilyä, huomattuaan myös Scorpiuksen.
”Mene sinä edeltä, minä tulen kohta perästä”, Lily sanoi ja lähti kulkemaan kohti Scorpiusta.
”Hei”, Scorpius sanoi, hymyili Lilylle pienesti ja johdatti hänet sitten syrjäisemmälle käytävälle. ”Onko kaikki hyvin?”
Lily hymyili pienesti. ”Joo. Melkein.”
Scorpius kohotti kulmiaan kysyvästi.
”Minä riitelin Albuksen kanssa eilen illalla”, Lily selitti, ”sinusta.”
”Olen pahoillani”, Scorpius sanoi. ”Hän ei ilmeisesti ottanut sitä kovin hyvin?”
”No ei ottanut”, Lily huokaisi. ”Mutta eipähän ole ainoa. Ja sitä paitsi minä taisin sanoa hänelle aika pahasti takaisin.”
”Kyllä hän siitä leppyy”, Scorpius sanoi kietoen kätensä Lilyn ympärille.
”Toivotaan”, Lily hymyili, hänestä tuntui jo paremmalta, kun hän oli Scorpiuksen kanssa.
Juuri silloin kaksi korpinkynteen kuuluvaa tyttöä kävelivät heidän ohitseen. Nähtyään Scorpiuksen ja Lilyn, toinen tytöistä kohotti kulmiaan merkitsevästi kaverilleen.
Lily huokaisi raskaasti, heidän mentyään ohi. ”Miksi he eivät voi vain tottua meihin?”
”Kyllä he tottuvatkin vielä”, Scorpius vakuutti. ”Ja muista, mitä ikinä tapahtuukaan, minä rakastan sinua.”
Lily nojautui lähemmäs Scorpiusta. Se tuntui niin uskomattomalta, kuulla nuo sanat tavallisena
tiistaiaamuna Tylypahkan käytävällä. Kuulla ne Scorpiukselta.
”Niin minäkin sinua”, Lily vastasi ja kohotti kasvojaan ylöspäin Scorpiuksen suudeltaviksi.

”Minun täytyy mennä aamupalalle, Kaitlin jo varmaan odottaa”, Lily sanoi Scorpiuksen irrotettua huulensa hänen omiltaan.
”Me nähdään sitten illalla, vai?” Scorpius kysyi.
”Joo. Meillä on kyllä huispausharjoitukset, mutta minä tulen sen jälkeen.”
”Okei”, Scorpius sanoi. ”Yritä tulla nopeasti.”
”Aina”, Lily sanoi ja lähti sitten kohti suurta salia suukotettuaan Scorpiusta vielä kerran nopeasti huulille.
Lilyn päästyään takaisin suureen saliin, se oli jo melko täynnä. Hän istuutui Kaitlinin viereen ja alkoi lappaa puuroa lautaselleen. Heidän syötyään jonkun aikaa hiljaisuuden vallitessa Albus asteli suureen saliin ja asettui istumaan aivan toiseen päähän pöytää heistä.
”Voi ei”, Lily voihkaisi nähtyään Albuksen. ”Minä unohdin.”
”Mitä?” Kaitlin kysyi ihmeissään, suu täynnä paahtoleipää.
”Minun piti pyytää Albukselta, ettei hän sanoisi mitään meidän vanhemmille. Mitä jos hän on kirjoittanut heille jo nyt? Minä en kestä jos he saavat tietää, isä tappaa minut!” Lily sanoi hätääntyneenä.
”Niin että enää se ei olekaan ihan sama, vaikka kaikki saavatkin tietää teistä?” Kaitlin kysyi kohottaen kulmiaan.
”No se koski kaikkia täältä koulusta”, Lily selitti. ”Minun pitää puhua Albukselle.”
”Ja sehän onnistuukin erittäin hyvin teidän eilisiltaisen riitanne jälkeen”, Kaitlin huomautti.
”Tiedän”, Lily huokaisi, ”mutta minun on pakko yrittää. Ja mitä pikemmin, sen parempi.”
Kaitlin kohautti olkiaan. ”Miten vaan.”

Lily käytti tilaisuuden hyväksi, kun Albus jonkin ajan kuluttua nousi pöydästä ja lähti pois suuresta salista. Lily nousi kiireesti pystyyn ja lähti Albuksen perään huikaten Kaitlinille näkevänsä hänet luokan edessä.
Lily sai Albuksen kiinni käytävässä, joka johti toisen kerroksen portaikkoon. ”Hei Albus odota”, Lily sanoi varovasti.
Albus kääntyi ympäri ja hänen ilmeensä jäykistyi, kun hän näki Lilyn. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään vaan odotti paikallaan, että Lily pääsi hänen luokseen.
Lily pysähtyi muutaman askeleen päähän Albuksesta ja puri alahuultaan hermostuneena. Hän ei todellakaan ollut ehtinyt miettiä, mitä sanoisi tälle.
”Tuota, minä vain ajattelin”, Lily aloitti hengästyneenä, ”pyytää, että ethän sinä kerro meidän vanhemmille… Scorpiuksesta?”
Albus katsoi Lilyä jälleen kerran vihaisesti. ”Oikeasti? Miten sinä voit edes pyytä mitään tuollaista? Sinä käyttäydyt nyt niin typerästi.”
Lilyn teki mieli vastata Albukselle samalla mitalla takaisin, mutta hän päätteli, ettei se olisi paras tapa saada haluamaansa, joten hän hillitsi kielensä. ”Ethän?” Lily pyysi uudestaan.
”Hyvä on, minä en kerro, kunhan sinä vain jätät sen Malfoyn rauhaan”, Albus tiuskaisi.
”Minä en voi”, Lily voihkaisi.
”No voit ja sinun pitää”, Albus sanoi. ”Minä en tajua mitä ihmettä sinä oikein näet hänessä. Lily minä en mitenkään voi antaa pikkusiskoni olla tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa.”
”Se ei ole sinun päätettävissäsi”, Lily tiuskaisi. ”Minä saan olla tekemisissä ihan kenen kanssa minä itse haluan ja minusta se ei edes kuulu sinulle pätkän vertaa. Itse asiassa se ei kuulu kenellekään muulle kuin minulle ja Scorpiukselle.”
”Itse asiassa kyllä kuuluu”, Albus sanoi ja nyt hänen äänenvoimakkuutensa alkoi kohota uhkaavasti. ”Koska itse asiassa se kuuluu meille kaikille, jos sinä aiot järjestää itsellesi hankaluuksia, ja siitä pojasta ei voi koitua mitään muuta kuin harmia. Etkö sinä tiedä, että hän on erittäin hyvä teeskentelemään halutessaan? Luuletko sinä, että hän muka oikeasti haluaa sinut?”
”Minä tiedän, että hän haluaa”, Lily kivahti. ”Ja sinun on parasta olla mainitsematta mitään tästä isälle ja äidille, koska tämä ei kuulu heille ja tämä ei todellakaan kuulu sinulle. Sinun olisi jo aika oppia pitämään näppisi erossa muiden asioista.”

Sen sanottuaan hän pyyhälsi raivostuneena pois paikalta jo toisen kerran vuorokauden sisällä. Albus huusi hänen peräänsä jotain sellaista kuin ”Luuletko sinä muka, että sinä kuitenkaan pystyt pitämään sitä heiltä salassa kovin kauaa?” mutta hän ei todellakaan pysähtynyt kuuntelemaan.
Se ei ollut mennyt aivan niin kuin hän oli suunnitellut, Lily mietti, marssiessaan päämäärättömästi pitkin linnan käytäviä. Hänen olisi vain parasta toivoa, ettei Albus mainitsisi mitään heidän vanhemmilleen, vaikka toisaalta, suuttuneena, hän saattoi kyllä tehdä mitä tahansa.
Lily huokaisi raskaasti, hän toivoi että olisi jo ilta ja hän voisi unohtaa tämän koko sotkun ja olla taas Scorpiuksen kanssa.

If you stay I don't need heaven.

Game of Love

eFFy

  • ***
  • Viestejä: 90
  • ;o
Vs: Slytherin and his Gryffindor jatkoa 9.6.!
« Vastaus #79 : 09.06.2009 22:35:22 »
Ihana luku ja Scorpius ja Lily on myös jotain vaan niin ihanaa.
Mä tykkään myös Albuksesta ja harmitti ku Lilyllä ja sillä oli kinaa.
Mut kiitos tästä, jatkoa odotellessa(: Sry, ei tullu nyt mitään erikoista tähän...
Effy: I got it. Freddie and JJ got it. That termite over there got it. But you’re not going to get it. Got it?
Cook: No, I'm confused.