Veren vangit / Vampyyrikronikat (keskustelua TV-sarjasta, kirjasarjasta ja miksei elokuvistakin)

[Eveliina L]

Mä meinasin lopettaa lukemisen noihin suomennettuihin, mutta mun kaveri päätti lykätä mulle viikonloppuna matkaan The Tale of the Body Thiefin ja Memnockin niin katsotaan miten noiden kanssa käy. Ilmeisesti ainakin yritän kahlata niitä nyt sitten läpi koko sarjan tai ainakin siihen asti kuin kaverilla on kirjoja. Ja jos onnistun yllyttämään riittävästi ihmisiä, panen porukan larppaamaan uskonnollisfilosofisessa hengessä, jossa varmaan kenelläkään ei ole hauskaa. 

Syksy on saapunut ja se tuottaa omituisia mielitekoja.

[Sisilja]

Ohoho, tuu Eveliina sit raportoimaan, kuinka tuskaista on! Mulla on The Vampire Armandia jäljellä enää semmoiset 60 sivua, eli oon vahvasti voiton puolella, ja täytyy sanoa, etten kyllä suosittelisi tätä kenellekään. Yksittäiset vahvat ja aidosti kiinnostavat kohdat jäävät kyllä taitavasti kaiken tän hir-vit-tä-vän jumalahapatuksen alle. Lukukokemuksena suurin piirtein 2/5, enkä usko, että viimeiset sivut pelastavat enää mitään, koska joudun vielä kestämään hetken jotain helvetin David Talbotiakin. Siis kiitos (TV-sarjan ) luojalle, että hänet heivattiin TV-versiosta huit hittoon, raskas kaveri, enkä pääse yli siitä, että Anne Ricesta oli hyvä idea panna seitsemänkymppinen brittimies vaihtamaan kehoa 17-vuotiaan anglointialaisen pojan kanssa, jotta hänestäkin saatiin kaunis vampyyri. Hrrrrr.

Mutta ihan kiinnostavaa miettiä ja pohdiskella, paljonko tästä kirjasta on mahdollista tai mielekästä adaptoida TV-sarjaan, vai jätetäänkö kaikki pelkkien mainintojen tasolle.

Aattelin lukea tämän jälkeen vielä sen Kadotettujen kuningattaren loppuun ja sit sanon näille kirjoille moikkamooooi, ei tuu ihan heti ikävä.

[Eveliina L]

The Tale of the Body Thief on ollut kyllä ainakin alultaan viihdyttävä eikä ole vielä hakattu pahasti uskonnolla päähän. Mä huomaan, että mua myös mukavasti viehättää, että Lestat ei ole nuorten perään vaan vanhempien, koska musta siinä on enemmän järkeä, että niin kauan elänyt on enemmän kiinnostunut aikuisista ja vanhoistakin ihmisistä kuin nuorista. Se tosin on vähän huvittavaa, että Lestat on niin kiinnostunut Davidista, mutta tavallaan se on jopa ymmärrettävää.

[Sisilja]

Eveliina, hehhah, se on hyvä, että Lestatin geriatrisista tai siis melkein ikätasoisistaan mieltymyksistä saa sentään revittyä hupia!

Mä sain puolestani The Vampire Armandin luettua, ja olinkin väärässä, enkä joutunut kärsimään Davidin seuraa juuri yhtään, mutta sen sijaan Marius totta kai tuli vielä pilaamaan iltani aivan totaalisesti. Siis se teki vielä lopuksi niin helkutin paskamaisen tempun Armandille (tempun jonka pääpiirteittäin kyllä tiesin etukäteen, mutten sentään tiennyt kuinka aivottomasti Marius yritti puolustautua) ettei pahemmasta väliä. Vihaan häntä, vihaan vihaan vihaaaaaan.

Mut aloin vähän vihata tuota kirjaakin, koska voi herttinen sentään, Anne Rice päätti kehittää Armandille aivan tyhjästä uudet täydelliset ihmiskumppanit, jotka ovat yhtäkkiä sen suurista suurimmat rakkaudet, vaikka ne ovat tunteneet toisensa noin kaksi minuuttia. En oikeasti anna Ricelle anteeksi sitä, että ensin kehittää Armandille upean upean ja romanttisen suhteen, ja sitten päättää unohtaa sen täysin tai paremminkin kusta sen päälle kirjoittamalla muutama kirja myöhemmin jotain näin kaistapäistä:

She turned and threw her arms around me, and held me tight and said the words I'd never heard a mortal speak in all my long immortal life:

'Armand, I love you.'

Anteeks mut...... muistatko Armand sellaista kuolevaista miekkosta joka roikkui kaulassasi vuosikaudet ja joka saattoi ehkä, ihan vain pariin otteeseen, todeta sinulle ihan nämä samat sanat, ollessaan yhä kuolevainen??!!!! Eikä kyse edes ole siitä, että Daniel olisi unohdettu, Armand hienosti vertaa suhdettaan Danieliin ja tätä uutta, täydellistä suhdettaan Sybelleen ja Benjiin keskenään ja mää haluan vaan kirkuaaaaaaaaaa. Mä kestän vielä sen että Lestat ei saa kirjoissa pysyttyä uskollisena kenellekään, vaan se rakastuu aina uudestaan ja uudestaan, ihan keneen vaan, mut mä luulin että Armand sentään olisi eri maata. Ei hyvä helvetti, eih, ja sit tähän kaikkeen sai toki ympättyä vielä senkin, että herra on suuri, herra on rakkaus ja kaikkialla, ja sinunkin veljesi ja eiiiih, mä en vaan kestä. Eikä kukaan ole käskenyt mua kestämään, ihan saan vaan itseäni syyttää, että pakottaudun lukemaan tällaista. :'D

Ai niin, Mariuksesta on vielä sanottava se, että hän oli niin täysin mätä hemmo, että pyörsi vielä päänsä kaiken Armandille opettamansa suhteen ja totesi lopuksi, ettei jumalaankaan voi uskoa kun maailma on niin hirveä. Mikä on ehkä ainoa asia, mistä voin olla hänen kanssaan samaa mieltä, ja näemmä Mariuksen ainoa hyvä puoli on sen itsestään (varmaan lähinnä Armandin kiusaksi!) löytämä ateistipuoli.

Mut ei helkutti mitä scheissea tuli luettua, tarvin terapiaa. Käännyn siispä taas suosikkifikkieni pariin!

[Eveliina L]

Kerro toki mulle minkä tempun Marius teki. Paskamainen Marius on mun suosikkini ja aion käyttää sitä vielä omiin tarkoituksiini, koska elämä on.  Mut voitaisiinko me yhdessä vaan päättää, että muuten ignoroidaan tuo kirja ja eletään yhä devil's minionissa? Nämä kirjat on ihan älyttömiä. Lestatkin vaan yhtäkkiä päätti mennä aurinkoon ilman sen kummempaa. Ensin se oli niin kiinnostunut Davidista ja sit ei kun tapankin itseni.  Näissä on toki se hyvä juttu, että mitä suotta ficatessakaan miettimään hahmologiikkaa, kun sitä ei ole, jos alkuperäistä lähdettä seuraa. 

[Sisilja]

Pannaan spoileritägin alle tämä Mariuksen paskatemppunen:

Spoiler: näytä

Se vinkkasi Armandille, että mene sinä vain juomaan koomassa makaavan Lestatin verta ja testaamaan, josko näkisit Jeesuksen, enhän minä sinua voi estää kun haluat kuitenkin kokeilla, ja hei minä pidän huolta näistä sinun ihmisistäsi sillä aikaa. Ja sit se saakelin mulkku menee ja muuttaa ne vampyyreiksi, vastoin Armandin tahtoa! Ja sit se selittelee itkevälle Armandille, että vain sinun vuoksesi tämän tein, nyt voitte olla ikuisesti yhdessä, ja he ovat yksin sinun vaikka olenkin heidän tekijänsä, ja kuule on tässä sekin hyvä puoli, että kuulette toistenne ajatukset ja saatte tietää toistenne syvimmät salaisuudet kun ei ole sitä tekijä-untuvikkosuhdetta taakkana. Ja sit Armand huutaa ja ulvoo ja tivaa, että miten Marius saattoi tehdä niin, viedä niiltä niiden elämän, ja Marius on vaan suurin piirtein sillein että parempi näin, maailma on muutenkin kauhea ja sinä oot kärsinyt niin paljon että aattelin että nämä tässä olisivat sinulle oikein täydelliset ja ikuiset kumppanit, nämä eivät sekoakaan (varmaan koska Sybelle oli jo valmiiksi hullu. Ja siis, Benji taas on kaksitoistavuotias lapsi). EI JUMANKEKKAH!

Joo, nää kirjat on aivan älyttömiä, ja räkänauroin tuolle että Lestat vaan päättää tappaa itsensä auringossa (ihan niin kuin Armand sit pari kirjaa myöhemmin). Miksi??

// Ja todellakin elän ja hengitän edelleen Devil’s minionia, mutta aivan omilla ehdoillani ja kirjoista vain tietyt jutut mukaani poimien!

[Eveliina L]

Ei oikeasti! Nyt mulla nousee kyllä hyvä sarvi otsaan ja tämä saattaa vaatia käsittelyä. Ilmankos olenkin törmännyt tietynlaisiin ficceihin Mariuksesta. 

Spoiler: näytä

Toi on niin uskomaton perseennäyttö Armandille, että mä en vaan voi tulkita tuota muuten kuin sillä, että Marius vihaa Armandia, koska se ei ollutkaan sen täydellinen oppipoika niin kuin se halusi. Miten muuten voisi selittää sen, että se tekee sen pahimman tempun sen ihmisille? Se tietää, mitä Armand ajattelee vampyyreista ja se tietää, miksi Armand ei ole tehnyt muita vampyyreja Danielin lisäksi!!

[Sisilja]

Spoiler: The Vampire Armandista ja Mariuksesta • näytä

Armand itse asiassa veikkasi ihan samaa kuin sinä ja tivasi Mariukselta, että vihaako Marius sitä näin paljon ja tekikö se näin kostaakseen Armandille, eli katkeruuttaan teki näin kun Armandista ei tullutkaan sellaista untuvikkoa kuin Marius toivoi (kun Armandista ei ollut vastustamaan Pimeyden lasten kulttia, joka siis ensin tappaa lähes kaikki Armandin ystävät ja näennäisesti Mariuksenkin, ja sit kaappaa Armandin ja kiduttaa ja näännyttää sitä ja sit tarjoaa sille hiukan lohtua ja lähettää sen johtamaan Pariisin piiriä ilman kummoistakaan tukea.. ja kun Armand käveli aurinkoon ja.... siis oikeastaan kaikki Armandin "heikkoudet" Armand esittää Mariukselle tilaisuuksina olla pettynyt häneen). Ja sit Marius kehtaa sönköttää että ei ei, minä muutin heidät koska he rakastavat sinua tavalla jolla kukaan ei ole koskaan sinua rakastanut (?? DANIEL??!!), koska he ovat sinun valittujasi ja totaalisen täydellisiä ja tiesin, ettet sinä itse heitä vampyyreiksi muuta niin minä muutin.... !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Aattelin että olisin jo näin seuraavana päivänä rauhoittunut, mutta kun vain mietinkin tän kirjan kakkaloppua niin tekee mieli paiskata koko roskateos tuleen!!! JA MARIUS HETI PERÄÄN!!!!!!

En oo koskaan osannut suhtautua fanittamiini asioihin rauhallisesti. En toki fanita näitä kirjoja yhtään (korkeintaan DM-lukua), mutta koska näiden pohjalta on tehty mun suosikkitv-sarjani, oon yrittänyt kärsiä ja lukea näitä, mut ei jummi kun yhä ihmetyttää, miten näiden pohjalta on voitu tehdä niin timanttinen tv-sarja. En tajua. Ja ihan tosi mielenkiintoista, aikooko ne siistiä Mariuksen hahmoa yhtään, vai esitetäänkö se myöhemmin sellaisena hirviönä kuin se eittämättä ansaitsisi.

[Eveliina L]

Spoiler: näytä

Mä en nyt oikeasti tiedä, pitäisikö siihen uskoa, mitä Marius sanoo, kun mulla on joku muistikuva, että se jossain muuallakin se ajattelee jotain ristiriitaista, josta mä mietin, että se on oikeasti ihan hullu. Mä haluaisin uskoa, että se ajattelee Armandin parasta. Mä aiemmin jossain kohtaa mietin, että Marius muistuttaa yllättävän paljon toisinaan Lestatia. Marius itse toteaa, että Armand oli liian nuori vampyyriksi ja sitten se itse tekee kaksitoistavuotiaasta pojasta vampyyrin? Se tosiaan taitaa sitten olla Lestatin kaltaisesti se, joka tekee kaiken, mitä ei pitäisi ja josta on ajatellut, että ei pitäisi. Sinänsä se varmaan on oikeassa siinä, että Armandille on helpotus, että se pystyisi lukemaan niiden ajatuksia, joiden kanssa se on, mutta kun se ei halunnut niistä vampyyreita! Aaaargh! Musta ihan tuntuu, että Anne Ricella on joku ongelma kirjoittamiensa hahmojen suhteen, että se ei joko muista niitä tai muuten vaan kyllästyy niihin ja kohtelee niitä kuin leluja. Tähän päälle vielä se, että on vainonnut ficcareita aikoinaan niin ei myöskään halua jakaa lelujaan ihmisten kanssa, jotka haluaisi niille leluille vähän enemmän jatkuvuutta. [ Mä tunnen vihaa Mariusta kohtaan siinä, että se oikeasti tuomitsi Armandin siinä vaiheessa kun se kävi Pariisissa. Siis hitto, jos kidutetaan ja näännytetään niin kuka tahansa taipuu ja tuossa vielä oli kyseessä keskenkasvuinen poika! Ja ylipäätään se, että Marius vaan hylkäsi Armandin, jota muka niin paljon rakasti. Sen olisi pitänyt huolehtia pojastaan. No joo, se myös groomasi sen, joten ei siitä ollut huolehtimaan.

Mä toivon, ettei ne tvsarjassa noudata noita kirjoja tuon hahmologiikan suhteen, koska kaikkien pää vaan hajoaa siihen. Okei, mun pää vähän hajoaa jo siihen, että mä totesin eilen että ei vitsi mä olen liiaksi Armand, vaikkei mulla mitään ihan hirveän rankkaa lapsuutta ollut, mutta toive tulla rakastetuksi mutta puute kyvyssä rakastaa kuulostaa kovin tutulta. Ja tietty epätoivo. Tai en tiedä. Mä rakastan paljonkin asioita ja ihmisiä, mutta en vaan jotenkin ymmärrä suurinta osaa ihmisistä muutoin kuin teoriassa. Ja samaistun hulluun tiedemieheen. Hetkeksi vähän huolestuin, että onkohan tässä joku vaara. No en oikeasti, vaikka onkin hauskaa ollut viime aikoina mielenkiintoisilla aiheilla. Samalla on ollut kiinnostavaa tutkiskella itseään.