Armand-tyyny olisi niiiiin ihana. Ehkä vielä joskus se on mun ikiomani..........
Mietin tässä että pitäisikö mun koettaa lukea
Kadotettujen kuningatar sittenkin, antaa sille vielä viimeinen mahdollisuus. En itse jaksanut sen sisältämiä monia eri näkökulmia, kun mua ei aidosti kiinnostanut kenenkään muun näkökulma kuin Danielin, joten oon lukenut kirjan vain osittain.
Queen of the Damned aiheuttaa nyt kauheasti kiljuntaa siksi(kin), että se on ainoa kirja jossa on kunnollista (ja mahtavaaaaa) Armand/Daniel-sisältöä. Muistelen lukeneeni jostain (jos puhun läpiä päähäni, saa tulla korjaamaan, katson erityisesti sun suuntaan
wishbone 
), että Ricea olisi harmittanut, kun Armand ei saanut osakseen tarpeeksi sympatiaa lukijoilta (miten???), joten se päätti kehittää Armandille vielä oman, superromanttisen tarinankaaren (ja päätti myös että ekan kirjan nimetön toimittajapoika onkin itse asiassa mitä parhain kumppaniehdokas Armandille - eikä ollut edes väärässä :'D). Ja
Queen of the Damnedin nelosluku, joka kulkee lempinimellä "The Devil's Minion", kertoo Armandin ja Danielin romanssista. Muutoin kirja koostuu, kaiketi, Lestatin keikkasekoilun seuraamisesta muiden näkökulmasta ja Akashan kohtaamisesta ja sellaisesta yleisestä maailmanlopun meiningistä. Ja sit siellä on tämä romanssikertomus kaiken keskellä, as a treat. <3
Mitä tulee kolmoskauteen, niin se on joo jakanut nyt tosi paljon mielipiteitä, ja moni näkökulma on tosi validi, vaikka kannat olisivatkin keskenään ihan vastakkaiset. Mä oon päättänyt vaalia omaa onneani ja mielenterveyttäni ja nauttia ja fiilistellä ottamatta osaa kiistoihin. Luin tosi hyvän postauksen tumblrista, jota en tietenkään enää löydä, mutta jossa todettiin suurin piirtein niin, että sarjojen ekalla kaudella katsoja ottaa hahmot annettuina, ja jos hahmo tekee jotain yllättävää, se on vain osoitus hahmon monipuolisuudesta. Sitten kun kausien välillä on paljon aikaa odottaa ja muodostaa hahmoista omia käsityksiä, lukea fikkejä ja keskustella muiden fanien kanssa, käsitykset hahmoista muokkaantuvat ja vahvistuvat tietynlaisiksi. Sitten myöhemmät kaudet pettävät odotukset miltei pakosti, kun tarina ei kuljekaan siihen suuntaan kuin olisi itse toivonut tai kun hahmo edelleen yllättää, mutta sitä yllättävää puolta ei osaakaan enää ottaa mukisematta vastaan, vaan hahmo tuntuu yhtäkkiä kovin vieraalta, kun se ei olekaan yksi yhteen sen mielikuvan kanssa, jonka on siitä omassa päässään ehtinyt muodostaa. Toki tää ei poista sitä, etteikö sarjojen, tämänkin, taso voi laskea myöhemmillä kausilla, mitä erinäisimmistä syistä. Mä en vain jaksaisi liikaa osoitella itseäni häiritseviä yksityiskohtia sormella ja vaikeroida, kun voin sen sijaan vain pitää hauskaa!