Kirjoittaja Aihe: Dipolimomentti (K-11 • teekkariromantiikkaa, Juuso/Samuli • spurttailua, 7/7 raapaletta)  (Luettu 20274 kertaa)

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50


K-11

Mihin minä taas olen mennyt nokkani työntämään... No Spurttiraapale IV -haasteen neljännelletoista kiekalle tietysti. :P Saas nähdä, tuleeko tästä mitään. Tarkoituksenani on siis kirjoitella seitsemän raapaleen sarja tässä viikon mittaan haasteen inspissanoja hyödyntäen. Tervetuloa mukaan matkalle! :)

// Juuson ja Samulin tarina jatkuu Reaktioyhtälöitä-raapalesarjassa (K-11).

// Dipolimomentti sijoittui vuoden 2017 Finipikareissa jaetulle 2. sijalle Vuoden raapale/ficlet -kategoriassa ja Samuli jaetulle 3. sijalle Vuoden paras OC-hahmo -kategoriassa. Kiitos kovasti äänestäneille! :-*






300 sanaa • spurttisana karhea

Uudet fuksit olivat ensimmäisenä aamuna kasvottomia ja nimettömiä. Juuso yritti päihittää kehnon kasvomuistinsa ja vieläkin kehnomman nimimuistinsa ja painaa mieleensä tunnistetietoja omasta tutorryhmästään, mutta tulokset jäivät melko laihoiksi. Hän onnistui istuttamaan muistiinsa satunnaisia yksityiskohtia, kuten kirkkaanvihreät kengännauhat ja pääkallokorvakorut, mutta hän ounasteli olevansa sormi suussa viimeistään seuraavana aamuna, kun ihmisten vaatteet olisivat vaihtuneet. Sitä paitsi satunnaisten yksityiskohtien yhdistäminen oikeisiin nimiin oli työn ja tuskan takana. Ei auttanut, että hän tunnisti jonkun tytön revitystä otsatukasta ja elegantista nahkalaukusta, jos hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, oliko tämän nimi Maisa vai Miisa vai kenties Miina.

Muut isot naureskelivat Juuson tuskailulle. Oli Juuson kolmas vuosi isona, mutta edistystä ei juuri ollut havaittavissa. Sinä syksynä Juuso oli peräti vastuuiso, titteliltään teekkarityyliin ISOin setä, ja joku olisi voinut luulla, että niinkin kokenut konkari olisi oppinut läjän uusia kasvoja ja nimiä käden käänteessä. ”Se on niin arvovaltainen, ettei sen tarvitse osata alaistensa nimiä”, Mikko veisteli lounastauolla, ja joku fukseista veti maidot väärään kurkkuun.

Iltapäivällä he leikkivät tutustumisleikkiä, jossa seistiin piirissä ja kukin sanoi vuorollaan oman nimensä ja sitten jonkin samalla alkukirjaimella alkavan eläimen. Seuraavan piti toistaa kaikkien edellisten nimet eläinlisineen. Leikin puitteissa syntyi muun muassa Heikki Hirvikärpänen, Niko Nahkiainen ja Pauliina Piisami, ja nauruntyrskähdyksistä päätellen kaikilla oli hauskaa.

Isot olivat tietysti piirin viimeisinä, mutta heitä edelsi vielä viimeinen fuksi, joka eleettömän rauhallisesti luetteli kaikki edeltävät viitisentoista nimeä ja ilmoitti sitten omakseen: ”Samuli Sinitöyhtönärhi.”

Sinitöyhtönärhi kirvoitti naurahduksia, ja Mikko teki teekkarilakillaan kunniaa Samulin nimimuistille.

Hetken Juuso vain tuijotti.

Ehkä se oli Samulin ääni, joka kiinnitti Juuson huomion – aavistuksen nuhaiselta kuulostava ääni, nuoruutta narahtava mutta kokemusta karahtava, karhea –, ja ennen kuin Juuso ehti tajutakaan, hän oli rekisteröinyt nuorukaisesta kaiken muunkin rekisteröitävissä olevan. Suora ryhti, pikeepaita siististi housuissa, tummasankaiset silmälasit, vaaleat hiukset jotka lyhyydestään huolimatta vetivät kiharaan…

Kaikista fukseista Samuli Sinitöyhtönärhi oli Juusolle se, joka sai kasvot ja nimen ensimmäisenä.
« Viimeksi muokattu: 21.11.2018 12:52:41 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 471
  • ava Claire + bannu Ingrid
Uuu, teekkaripoitsuja! Opiskelumaailmaan sijoittuva romantiikka otetaan täällä suunnalla ilolla vastaan, vaikken sen enempää mitään teekkariudesta ymmärräkään. Paitsi, että kuulemma opiskellaan, jos ryyppäämiseltä kerkiää... :D No ei, mutta siis, mielenkiintoista! Pystyn hyvin samaistumaan Juuson pieneen paniikkiin siitä, oppiiko niitä nimiä ikinä. Ihan kauheaa, kun yhtäkkiä eteen heitetään liuta tyyppejä, joiden nimet olisi hyvä tietää jo nyt eikä viikon päästä, haha.

Tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta ja fuksi-tutor -teemassa on aina vähän jotain jännittävää. Kiintoisaa nähdä, mihin suuntaan lähdet tarinaa kuljettamaan ja meikäläinen tulee ainakin roikkumaan mukana sen verran kuin ehtii. :D
Hyppää lehtikasaan!

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Tykkään aina spurteista, kun on joka päivä aina jotain luettavaa, jota odottaa ^.^ Samuli vaikuttaa oikein suloiselta ja nokkelalta kaverilta! Juuso-parka ei niinkään, ainakaan nokkeluuden puolesta (mitä ainakin tulee nimimuistiin). Jos hän olisi oikea ihminen, kiusaisin häntä ehdottomasti ISOimmaksi namusedäksi. Innolla odottelen, mitä viikko tuo tullessaan!

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Iiks, kommentteja, kylläpä ilostuin niistä! Ne kannustivat minua myös pusertamaan tämänpäiväisen raapaleen, vaikka aloittaminen vähän tökkikin. Lämpimät kiitokset siis teille molemmille, ja tietysti myös mahdollisille muille lukijoille! :)

Grenade, mukavaa että opiskelumaailmaan sijoittuva romantiikka ja tuutori-fuksisuhde kiinnostaa. Täytyy tunnustaa, etten itekään ole kovin sinut teekkariuden syvimmän olemuksen kanssa, mutta onneksi kumppanini, joka on ex-teekkari, suostuu toisinaan jakamaan tietouttaan minullekin. ;D Kiva kuulla, että aiot roikkua matkassa mukana. Tervetuloa vain. Ja kiitos paljon ihanasta kommentista! :-*

Kosmorosmo, minäkin pidän spurteista, kun uutta luettavaa ilmestyy säännöllisesti. Toivottavasti tätä sarjaa nyt tosiaan ilmestyy säännöllisesti koko viikon ajan enkä tuota pettymystä! ;D Eikä, ISOin namusetä olisi mitä mainioin kutsumanimi Juusolle, haha. Hymyilen täällä ihan höpsönä. Suuret kiitokset ihanasta kommentista! :-*






300 sanaa • spurttisana pielus

Orientaatioviikko oli täynnä ohjelmaa: kampuskierroksia, YTHS-vierailuja, tiedonhakukoulutuksia… Juuso oli kiireinen, sillä virallisen ohjelman lisäksi hänen vastuullaan oli tutortoiminnan yleinen koordinoiminen. Jos hän jotain oli edellisvuosista oppinut, niin sen, että asiat harvoin etenivät täysin suunnitelmien mukaan. Kirjastovierailujen aikataulut sotkeutuivat, kaikki tunkivat syömään samaan aikaan ja ruuhkauttivat ruokalat… Isoilla riitti tekemistä.

Yhtenä iltapäivänä kaikki seitsemisenkymmentä kemiantekniikan fuksia kokoontuivat pihalle leikkimään tutustumisleikkejä. Taivas oli tumma ja tuuli riepotteli puita, mutta sääennuste oli povannut sadetta vasta illaksi, joten tempaus uskallettiin järjestää taivasalla.

Juuso ei ollut vetovastuussa, joten hän lysähti kiitollisena nurmikonlaidalle istumaan ja odottamaan ohjelman alkua. Hän kiemurteli opiskelijahaalareissaan ja yritti saada niitä asettumaan mukavammin. Niin kätevät kuin haalarit olivatkin Juuson kaltaiselle resupekalle, joka ei juuri välittänyt tuhlata aikaa vaatekaapin ja peilin väliä harppoen, niissä oli myös haittapuolia: ne hiostivat ja painoivat.

Juuson ryhmän fuksit seisoskelivat hajanaisena ryppäänä muutaman metrin päässä. Oli hauskaa nähdä, ettei monikaan enää tuijotellut jalkoihinsa tai pälyillyt ympärilleen eksyneen näköisenä, vaan porukassa syntyi keskustelua ja nauruakin.

Samuli seisoi kädet puuskassa seuraten jonkun ilmeisen lennokasta selitystä. Samulin ilme oli mielenkiintoinen, tavallaan huvittunut mutta tavallaan vakava. Se oli melkein yhtä mielenkiintoinen kuin Samulin ääni, joka kuulosti tavallaan nuorelta ja tavallaan vanhalta. Samulissa oli vivahteita, joista Juuso ei aivan saanut kiinni mutta jotka jostain käsittämättömästä syystä vetivät häntä puoleensa.

Juuso muisti joskus pikkupoikana nähneensä unta mystisestä etelän hiekkarannasta, jolla oli ollut korkeita palmuja ja turkoosia merivettä. Unen suojaisassa poukamassa oli ollut jotain niin kiehtovaa, että hän oli haaveillut siitä hereilläkin, jopa niin poissaolevana että päiväkodin tädit olivat ilmaisseet huolensa Juuson äidille. Samulissa oli jotain samalla tavalla kiehtovaa, jotain mitä ei ehkä nähnyt mutta mikä kuitenkin oli läsnä. Vuorovesi saattoi laskiessaan paljastaa simpukoita ja muita meren aarteita – mitä Samulissa piili?

Juuso havahtui, kun vieressä istuva Mikko nykäisi häntä takinpielestä. Mikon kulmien välissä oli ryppy.

”Mitäs möllötät? Sä olet oudon hiljainen.”

”Äh, päätä vain särkee.”
« Viimeksi muokattu: 27.10.2018 20:12:22 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Alan vahvasti epäillä, että tässä saattaa olla pieni "vastakohdat vetää puoleensa" tilanne meneillään. Tai ainakin Juusosta ja Samulista saamani kuvat näiden raapaleiden perusteella tukee sitä. Juuso vaikuttaa tosi letkeältä tyypiltä, vähän sellaiselta, jonka elämänasenne on "hällä väliä", mutta sillä tavalla positiivisessa mielessä. Jostain syystä näen Juuson myös vähän kömpelönä tyyppinä :-D Samuli taasen vaikuttaa ajattelevan paljon, ehkä vähän liikaakin: itseään ja ulkonäköään ja sitä, miten hän on ihmisten kanssa jne. Minulla on hirmuisen vahva vainu Samulin ihmistyypistä, mutta sitä on vaikea tällä tavalla kommenttiin sanottaa :-D Kiinnostaa nähdä, miten jätkät lopulta päätyy viettämään enemmän aikaa yhdessä ja mikä juttu sytyttää kipinän heidän välille!

Lainaus
”Mitäs möllötät? Sä olet oudon hiljainen.”
Mikko on möllötys-sanan myötä minun uusi sieluntoverini. Kunniaan hölmöt sanat!

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Kosmorosmo, voi miten ilahduin kommentistasi! Se kannusti minua kirjoittamaan, vaikka tuntui, ettei oikein ota luonnistuakseen. On tosi kiva kuulla, että olet jo saanut otetta hahmoista ja että tulevaisuudenkin suhteen on veikkauksia. Saas nähdä, mihin tilanne tästä vielä kehittyy... Mulla itelläni ei ole mitään kiveen hakattuja suunnitelmia, etenen vain raapale kerrallaan ja toivon parasta. ;D Kiitos paljon iki-ihanasta kommentista!  :-*






300 sanaa • spurttisana verestää

Lukuvuoden avajaisbileet järjestettiin orientaatioviikon jälkeisenä torstaina. Iltakahdeksalta kinkerit olivat jo hyvässä vauhdissa: joku esitteli tanssijanlahjojaan pöydän päällä, ja lattioille oli läikkynyt jos jonkinlaista ilolientä. Vaikka bilepaikka oli suurikokoinen halli, tungokselta ei voinut välttyä, kun juhlimassa oli kokonainen teekkaripataljoona. Musiikki pauhasi, eikä ilmanlaadussa ollut kehumista.

Juuso oli kadottanut kaverinsa vessassa käytyään, ja hän oli päätynyt nojailemaan seinää vasten ja hengähtämään hetkeksi. Hänellä ei ollut kiire löytää seuruettaan – ei varsinkaan, kun hänellä oli suora näköyhteys Samuliin, joka istui pitkän pöydän ääressä juomaansa naukkaillen.

Mikko pelmahti jostain kuohuviinipulloa kantaen ja kietoi vapaan kätensä Juuson harteille. Mikon verestävissä silmissä häälyi utuinen katse, joka kertoi hänen kumonneen jo lasin jos toisenkin, mutta hymy oli riemukas.

”Mee juttelemaan sille”, Mikko karjaisi Juuson korvaan niin kovaa, että Juuso kavahti kauemmas.

”Häh? Kenelle?”

”No Samulille. Sä tuijotat sitä niin antaumuksella. Tuijotit koko viime viikon, herra paratkoon. Onhan mulla silmät päässä.”

Juuso huokaisi. Mikko oli niitä harvoja ihmisiä, jotka tiesivät Juuson olevan miehiin päin. Joskus Juuso toivoi, ettei Mikko tietäisi, mutta toisinaan hän oli siitä kiitollinen – olihan Mikko yleensä oikeassa, vaikka ilmaisikin asiansa kiusallisen suoraan.

Meejuttelemaansille”, Mikko painotti, taputti Juuson olkapäätä ja hävisi ihmispaljouteen.

Juuso tyhjensi oluttölkkinsä, nakkasi sen palautuspulloja varten viritettyyn jätesäkkiin ja ajatteli, ettei menettäisi mitään, vaikka menisikin. Alkoholi rentoutti jäseniä ja mieltä, eikä Juusolla yleensä ollut selvänäkään vaikeuksia keksiä jutunjuurta. Eihän hänen sitä paitsi tarvitsisi iskeä ketään; hänhän oli vain iso, joka halusi vaihtaa kuulumisia fuksinsa kanssa.

Hän luovi Samulin luokse, seisahtui tämän viereen ja lausui hartaasti harkitun ja hurjasti harjoitellun keskustelunavauksensa: ”Miksi juuri sinitöyhtönärhi?”

Samuli kohotti katseensa. Hailakat silmät olivat suuret mutta vakaat.

”Se vain sattui tulemaan ensimmäisenä mieleen.”

”Mulle ei kyllä olisi tullut, vaikka olisin varta vasten miettinyt. En mä edes tiennyt, että on olemassa sellainen lintulaji.”

Samuli naurahti, vilkaisi tölkkiään ja katsahti taas Juusoon. ”Jos mentäisiin pihalle juttelemaan? Täällä särkyy korvat.”
« Viimeksi muokattu: 15.11.2017 22:54:42 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 471
  • ava Claire + bannu Ingrid
Enhän mä ehtinyt edes edelliseen kommentoida, kun täällä on jo seuraava. Oon näemmä liian hidas. :D Jei, asiat edistyy! Vihdoinkin kahdenkeskistä jutustelu luvassa, on mukavaa tietää vähän enemmän Samulista. Plus kivaa, että kun Juuso on ainakin jollain tavalla ulkona kaapista, niin, että hänellä on joku, johon luottaa ja joka tietää. Go Mikko! :D
Lainaus
Joskus Juuso toivoi, ettei Mikko tietäisi, mutta toisinaan hän oli siitä kiitollinen – olihan Mikko yleensä oikeassa, vaikka ilmaisikin asiansa kiusallisen suoraan.
Ahaha, tämä nosti kyllä hymyn huulille. Kiusalliset kaverit on parhaita, haha.

Jään odottelemaan innolla huomisen spurttia! Tsemppiä, kyllä sä nää spurtit vielä päihität ^^
Hyppää lehtikasaan!

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Get your head in the game, Grenade 8)

Kolme hurraa huutoa Mikolle, meidän pelastajalle! \o/ Voi, kun Juuso on ihana ("hartaasti harkitun ja hurjasti harjoitellun" voi häntä :-P) ja Samuli on ihana ja tämä asetelma on myös hyvin ihana! Mainio aamu on sellainen, kun saa herätä uuteen raapaleeseen ^.^ Epäilin ensin, että Samuli on jonkin sortin lintuharrastelija, mutta nyt viehätyin ajatukseen, että ehkä hän on vain selaillut Wikipediaa tylsyyksissään (ja ehkä tykkää päästä pätemään :-D)

Lainaus
Mikko pelmahti jostain kuohuviinipulloa kantaen ja kietoi vapaan kätensä Juuson harteille. Mikon verestävissä silmissä häälyi utuinen katse, joka kertoi hänen kumonneen jo lasin jos toisenkin, mutta hymy oli riemukas.
Tästä puuttuu enää pään ympärille sidottu solmio ja Mikko olisi mun lempihahmo, hands down. Vallaton veikko! Suorat ja kaveriaan flirttailemaan jelppivät tyypit on <3

Ihana osa, jatkoa odotellessa ja niin pois päin!

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Voi teitä ihanaisia! Teidän kommentit ilostuttavat ja ihastuttavat ja kannustavat ja tsemppaavat mua niin paljon, etten osaa ees sanoin ilmaista. Ootte huippuja!

Grenade, elä huoli, minäkin laahaan usein jäljessä spurttien kommentoimisen kanssa, kun julkaisutahti on sen verran kova. Kivaa että nyt kuitenkin kommentoit! :) Jep, asiat tosiaan edistyvät, kun vihdoin ollaan päästy kahdenkeskiseen jutusteluun saakka. Alku oli ehkä turhankin hidas näin lyhyelle sarjalle, mutta näillä mennään nyt. Suuret kiitokset ihanasta kommentista ja tsemppauksista, ne merkitsevät mulle tosi paljon! :-*

Kosmorosmo, kivaa että Mikko saa rakkautta! Se on kieltämättä aika vallaton veikko. Mukavaa että Juuso ja Samulikin miellyttävät. Ensimmäinen lintuveikkauksesi saattoi osua oikeaan, kuten tässä seuraavassa pätkässä selviää, mutta en käy kieltämään, etteikö tuo toinenkin vaihtoehto voisi pitää paikkaansa... ;) Kiitos hirmusti ihanasta kommentista! :-*






300 sanaa • spurttisana mitata

Syyskuinen ilta oli kääntymässä yöksi. Ulkoilma tuntui taivaalliselta tuulahdukselta tunkkaisen hallin jälkeen, ja Juuso ravisti sittenkin takin pois harteiltaan. Kuin sanattomasta sopimuksesta he kävelivät etäämmäs sisäänkäynnin liepeillä seisoskelevista tupakoitsijoista, ja siitä Juuso päätteli, ettei Samulikaan polttanut, ei ainakaan ihan jokaisessa mahdollisessa tilanteessa.

Yhtäkkiä Juuso ei enää tiennytkään, mitä sanoa. Pää tuntui aavistuksen pehmeältä ja kohinaiselta, humalaiselta, ja korvissa soi yhä.

”Sinitöyhtönärhi on pohjoisamerikkalainen varpuslintu”, Samuli sanoi. ”Sellainen keskikokoinen ja valkoharmaasininen. Sitä tavataan Yhdysvalloissa ja Kanadassa.”

”Keskikokoinen ja valkoharmaasininen ei kuvasta sua kovin hyvin”, Juuso totesi mitaten Samulia katseellaan. Tämä näytti vähän pidemmältä kuin 185-senttinen Juuso, etenkin kapeissa farkuissa ja pitkässä villakangastakissa.

Samuli naurahti. Hänen suunsa vetäytyi veikeään toispuoleiseen hymyyn, niin että vain toiseen poskeen painui hymykuoppa. Juuson vatsassa kipristeli miltei kivuliaasti, ja hän pakottautui hengittämään syvään ja katsomaan jalkoihinsa, jottei sekoaisi askelissaan. Syke kohisi korvissa, ja hänestä alkoi tuntua, ettei yhteinen kävelyretki Samulin kanssa pienessä sievässä ehkä ollutkaan niin hyvä ajatus.

Juuso selvitteli kurkkuaan ja kysyi: ”Harrastatko sä lintuja?”

”Lintubongausta, joo. Sopii hyvin suunnistuksen kaveriksi.”

”Ai. Mäkin suunnistan, mutta linnuista mä en tiedä muuta kuin sen, että ne lentää, ainakin joskus. Tai varmaan aika useinkin.” Juuso veti henkeä ja mietti, kiroaisiko puhekykynsä helvetin tulisimpaan kolkkaan. ”Paitsi tervapääskyt, ne lentää –”

”– koko ajan”, Samuli täydensi, ja Juuson vatsaa kipristi siinä määrin, että hän alkoi epäillä kärsivänsä umpilisäkkeentulehduksesta.

He olivat seisahtuneet parkkipaikan laidalle. Katulamput olivat syttyneet, ja niistä lähin rätisi hassusti. Se valaisi Samulin kasvot entistäkin kalpeammiksi.

”Mä ajattelin mennä viikonloppuna kiertelemään lintutorneja”, Samuli sanoi katsellen jonnekin tien toiselle puolelle. ”Tule mukaan, jos huvittaa. Jos sulla on aikaa.”

Juuso kuunteli katulampun rätinää eikä voinut olla ajattelematta sähködipoleita, erimerkkisiä varauksia ja niiden välisiä vetovoimia, dipolimomentteja jotka luonnehtivat niitä. Samulin omaleimaisen nuhainen ja karhea ääni kiersi Juuson korvissa, ja Juusoa huimasi. Sen täytyi johtua alkoholista. Ne pari tuntia sitten kiskaistut salmarishotit olivat olleet liikaa.

”Mielelläni.”


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Aaw, Juuso on niin ihastunut, en kestä ^.^ Hui, kuinka pitkiä jätkät on! Saisinpa minäkin heiltä parisen(kymmentä) senttiä itselleni :-P Samulista ei ehkä heti ajattelisi, että hän on mikään lintubongailija ja suunnistaja (tai sitten minä vain ajattelen stereotypisen luontoihmisen hyvin… öh stereotypiseksi). Saan hänestä aika rauhallisia ja pitkäjänteisiä viboja, joten ehkä se tuollaiseen harrastukseen on sopivaakin!

Lainaus
sähködipoleita, erimerkkisiä varauksia ja niiden välisiä vetovoimia
Sieltähän selitys ”vastakohdat vetää toisiaan” -fiilikseeni tulikin! :-D Toki olisin voinut tämän rapsusarjan otsikon googlettaa, niin olisi tämäkin pieni yksityiskohta selvinnyt aikaisemmin ::) Mutta sehän olisi ollut itsensä spoilaamista ;-) Hehe, huomaa, ettei fysiikantunneilta ole jäänyt mulle kauheasti päähän, kun jotenkin yhdistin dipolit kupoleihin. Onhan ne… aika samanlaiset sanat… Köh.

Hihi, Samuli on kauheen kolee Juuson seurassa, mutta oon melkein varma, että se on ihan yhtä hermostuksissaan ja "iik, mun tutor on niin söpö"-huumissaan kuin Juusokin ;-)

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Kosmorosmo, kyllä, Juuso on niin ihastunut! Voi ressukkaa. ;D Samuli puolestaan on tosiaan aika arvoituksellinen tyyppi. Minulle se ainakin on vielä aika suuri kysymysmerkki, ja opin siitä koko ajan lisää, mikä on hauskaa, koska alussa en tiennyt siitä oikeasti melkeinpä mitään! Hihi, dipolit ja kupolit ovat tosiaan aika samanlaisia, ainakin noin niin kuin sanallisesti. Kiitos kovasti ihanasta kommentista, kylläpä piristit mua! :-*






300 sanaa • spurttisana persikka

Juuso ehti kyseenalaistaa Samulin ehdotuksen aika monta kertaa humalasta ja krapulasta toivuttuaan, mutta lopulta hän lähti kuin lähtikin lintutornikierrokselle.

Sinä lauantaina sää oli aurinkoinen ja poutainen, mitä otollisin ulkoiluun. He tapasivat kuntoradan kohdalla pururadan varrella, ja Juusosta tuntui omituiselta nähdä Samuli jossain muualla kuin kampuksella tai opiskelijabileissä, aivan kuin tämä olisi ollut väärään paikkaan harhautunut kummitus päivänvalossa. Vaikutelmaa korosti se, ettei Samulilla ollut silmälasejaan. Samulilla oli kevyt, sinimusta tuulitakki ja mustat ulkoiluhousut, ja moisen sporttisen tyylikkyyden rinnalla Juusoa olisi takuulla hävettänyt omissa kulahtaneissa verkkareissaan, jos hänellä vain olisi ollut tapana hävetä.

Samulin lintubongausvälineistö käsitti kiikarit, kartan ja kovakantisen vihkon, havaintopäiväkirjan josta Samuli käytti nimeä havis. Samuli antoi Juuson selailla sitä, eikä Juuso tiennyt, yllättyäkö vai ei, kun sen sivuilta paljastui luonnoksia linnuista. Osa oli hätäisiä ja suttuisia, osa taas yksityiskohtaisia ja Juuson silmissä aivan oikeiden taiteilijoiden töihin vertautuvia. Luonnosten lisäksi vihkossa vilisi pienellä, siistillä käsialalla raapustettuja päivämääriä ja säähavaintoja sekä kryptisiä kirjaimia ja lyhenteitä, kuten Lag mut.

”Kiiruna eli Lagopus muta”, Samuli selvensi. ”Mä bongasin sen Mallatuntureilla Enontekiössä kesällä.”

Juuso tunsi olonsa hämmentyneeksi. Samuli oli yhtäkkiä osoittautunut niin paljon muuksi kuin arvoitukselliseksi komistukseksi, joka seisoi kampuksen pihalla kädet puuskassa muiden juttuja kuunnellen, eikä Juuso silti saanut hänestä silmiään saati ajatuksiaan irti. Vaikka ulkoilma oli raikasta ja vivahteikasta, Samulin läsnäolo ympäröi Juuson aistit kuin rätisevä sähkökenttä. Jos Juuson olisi pitänyt valita, tarkkailisiko hän mieluummin rantakaislikossa peseytyvää laulujoutsenta vai samaista joutsenta kiikareilla tiirailevaa Samulia, valinta olisi ollut helpohko.

Se oli outoa, yhtä outoa ja käsittämätöntä kuin Samulin havaintopäiväkirjan lyhenteet.

Samuli tarjosi Juusolle repustaan kuivattuja persikoita erään lintutornin huipulla, ja Juuso värähti, kun Samulin paljaat sormet koskettivat hänen kättään. Aurinko loisti Samulin koleanvaaleissa hiuksissa. Samuli hymyili, ensin syliinsä mutta sitten niin epäröimättä ja suoraan Juusolle, ettei siitä voinut erehtyä.

”Mitä jos sä kertoisit vuorostas jotain itestäs?” Samuli ehdotti.

Samulin hengityksessä tuoksahti persikkainen makeus.


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Iiiiih, tämä on ihana spurttisarja! Koska en ilmeisesti tule tänäänkään lukeneeksi tätä koneella, näpyttelen nyt lopulta kännykällä kommenttia.

Heh, on se usein hämmentävää tavata kouluympäristöstä tuttuja kasvoja muualla. Ihan kuin sitä yllättyisi, että ei hiisi vieköön, tuollakin on elämä "ulkopuolella".

Juuso on ihan höpsähtänyt Samulin! Olen ihan silmät sydämminä täällä. Samuli on aikas namunen, joten en ihmettele ;>

Persikoiden syöttämiskohtaus oli söpö! Tämä loppuu ihan liian pian, mutta lisää suloisuuksia odottelen ♥️
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Samuli. On. Niin. Kolee. Tietenkin sillä on hienot lintubongausvarusteet ja tietenkin se tarjoaa Juusolle kuivattuja persikoita ja TIETENKIN se hymyilee Juusolle suoraan, vaikka ensin vähän ujosteleekin ja koskee sen käteen ja tuoksuu persikoilta ja sanoinko jo jotain hymyilemisestä? ;-; Jos Juuso ei ole yhtään hermorauniona, niin minä olen hänenkin puolesta.

Lainaus
Juusoa olisi takuulla hävettänyt omissa kulahtaneissa verkkareissaan, jos hänellä vain olisi ollut tapana hävetä.
Oikea asenne!

En minä oikeasti kestä, jätkät on ihan toistensa vastakohtia ja silti ne sopii hyvin nätisti yhteen.

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Isfet, apua, ihana kuulla että olet seuraillut tätä pientä sarjaa ja tykännyt! Lämmittää kovasti mieltä ja sydäntä. :) Juuso on tosiaan aika höpsähtänyt, mutta minäkään en varsinaisesti ihmettele sitä, kun vastapuolena on namupala-Samuli, hihi. Minustakin tämä sarja loppuu liian pian! Ihan hurjaa, että olen tässä julkaisemassa muka jo tokavikaa rapsua, vaikka vastahan viikko alkoi. Näistä tyypeistä olisi voinut kirjoitella enemmänkin, ja onkin ollut vähän haastavaa ympätä tällainen tutustumistarina vain seitsemään raapaleeseen. Kiitos hirmuisesti ihanasta kommentista, se ilahdutti mua valtavasti! :-*

Kosmorosmo, Samuli on kyllä aika kolea. Mitä lie sen mielessä liikuskelee. Minäkin olen hermoraunioina Juuson puolesta; en varmaan osaisi yhtään olla Samulin kaltaisen tyypin seurassa! ;D Onneksi Juuso taitaa kuitenkin ottaa asiat suht lunkisti, vaikka varmaan sekin vähän hermoilee. Oi että, olen iloinen jos sinusta tuntuu siltä, että herrat sopivat yhteen erilaisuudestaan huolimatta. Vastakohdista viehättyminen on välillä vähän kinkkinen asetelma. Kiitos paljon ihanasta kommentista, kylläpä taas ilahduin! :-*






300 sanaa • spurttisana naarmuinen

Kului kaksi viikkoa, yhdet samulittomat sitsit ja monta samulillista yötä, joina Juuso kieriskeli unettomana ajatukset Samulissa ja linnuissa ja dipoleissa. Juuso oli palannut teekkariopiskelijan arkeen, luentoihin ja laskareihin ja labroihin, eikä hän tietenkään törmäillyt Samuliin, sillä kemiantekniikan laitos oli suuri ja runsasväkinen ja heidän opintonsa olivat aivan eri vaiheissa.

Juuso oli juuri päässyt siihen tulokseen, että ottaisi yhteyttä Samuliin tavalla tai toisella, kun Samuli ennättikin ensin.

Juuso seisoskeli auditorion ulkopuolella luentoa odotellen. Hän oli keskittynyt laukkunsa tonkimiseen, sillä se vaikutti syöneen hänen kalenterinsa. Nenäliinoja, täytekynien lyijyjä, kauppakuitteja… Avaimetkin killuivat pitkin poikin laukkua eivätkä niille varatussa sivutaskussa. Ei ollut itse asiassa mikään ihme, että hänen puhelimensa näyttö oli niin naarmuinen. Olisi kai pitänyt siirtyä nykyaikaan ja hankkia suojakuoret.

Silloin Juuso kuuli tutun äänen: ”Moi, mitä kuuluu?”

Juuso irrotti otteensa laukusta, ja se tietysti rämähti lattialle, koska sen hihna ei ollutkaan kiedottuna hänen harteilleen niin kuin hän oli kuvitellut. Laukku sentään putosi oikein päin eikä sylkenyt sisältöään pitkin käytäviä. Juuso kumartui nostamaan sen ja katsahti Samulia, jonka suupieli näytti nykivän.

”Mitäs tässä.”

”Kuule, ei sua sattuisi kiinnostamaan lyhytelokuvat? Yhdessä leffateatterissa on kanta-asiakkaille sellainen kampanja, että samalla lipulla saa tuoda kaverin, ja mä ajattelin joka tapauksessa mennä, niin… Jos sua huvittaa?”

”Öh… Mikä jottei?”

Samulin kasvoilla vilahti hymy, mutta hän heilauttikin saman tien kättään ja otti pari sivuaskelta ulko-ovia kohti. ”Okei. Bussi kutsuu, mutta mä laitan sulle illalla Facebookissa viestiä!”

Juuso ei ollut ehtinyt sisäistää tapahtunutta alkuunkaan, kun Mikko ilmestyi vuorostaan jostain käsittämättömästä kolosesta voitonriemua säteillen.

”Mä tiedän, mitä äsken tapahtui”, Mikko ilmoitti.

”Ahaa. No hyvä, koska mä en tiedä.”

”Tietysti tiedät! Sua pyydettiin treffeille. Ilmiselvä juttu. Selvä kuin teekkari kaksi viikkoa ennen vappua.”

Juuso pyöritteli silmiään. Teekkarithan tunnetusti kävivät vapunviettoon jo viikkoa ennen aattoa. Hän tuuppasi Mikkoa käsivarteen niin väkivaltaisesti kuin suinkin kehtasi, mutta Mikko vain myhäili.

Lopulta hymy pyrki tarttumaan Juusoonkin.
« Viimeksi muokattu: 27.10.2018 20:25:32 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
SAMULI!! MINKÄ TEMPUN MENITKÄÄN TEKEMÄÄN!! On kyllä ihan epäreilua, että Samuli on niin chill ja kolee, eikä yhtään kömpelö. Kävisi Juusoa sääliksi, jos hän ensteksi edes osaisi hävetä (ja hyvä ettei osaa). Varmaan Samuli vain voi mennä ja sanoa moi ja pyytää leffaan. Ihan epäreilua, sanon minä. Ei saisi olla olemassa tuollaisia ylicooleja samuleita.

Lainaus
Kului kaksi viikkoa, yhdet samulittomat sitsit ja monta samulillista yötä, joina Juuso kieriskeli unettomana ajatukset Samulissa ja linnuissa ja dipoleissa.
Paras aloitus koko sarjassa, hands down \o/ (huomaa: tekstin ja hymiön ristiriitainen käyttö)

Lainaus
Mikko ilmestyi vuorostaan jostain käsittämättömästä kolosesta voitonriemua säteillen.
Mikko, my man. Ei se olisi Mikko, jos se ei käsittämättömästä kolosesta puskisi ulos! Saisinko ehkä mahdollisesti anastaa Mikon ja viedä jonnekin uuteen koloon halittavaksi? Me voitaisiin höpöttää tyhmillä sanoilla ja juoda kuohuvaa ja kiusata vähän Juusoa.

En. Minä. Voi. Odottaa. Mitä. Tapahtuu. Leffassa. Tai. Sen. Jälkeen. Tai. Sitä. Ennen. ÄÄÄÄÄÄ

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Viimosta viedään, hui! Mulla on ristiriitaiset tunnelmat tällä hetkellä: toisaalta olen tosi iloinen siitä, että sain kirjoitettua kaikki raapaleet ajallaan ja päihitin spurtin, mutta toisaalta olen tosi surullinen siitä, että tämä sarja tulee nyt päätökseensä. Tai no voisinhan minä tätä jatkaa vaikka sadan raapaleen verran, mutta tarkoitukseni oli nimenomaan kirjoittaa seitsemän raapaleen spurtti, joten haluan itsepintaisesti pitäytyä siinä, varsinkin kun yritin niin sinnikkäästi ympätä kaiken olennaisen tähän raapalemäärään. Ehkäpä Juusosta ja Samulista tulee kuitenkin joskus vielä kirjoitettua jotain!

Tuhannet kiitokset kaikille lukijoille ja kommentoijille! :-* Ilman teitä tämä viikko olisi varmasti ollut paljon hankalampi.

Kosmorosmo, on se kyllä vähän epäreilua, että Samulin kaltaiset coolit tapaukset selviävät leffapyynnöistäkin tuosta noin vain ja vieläpä niin, öh, coolisti. ;D Iiks, ihanaa että pidit aloituksesta ja Mikon äkillisestä ilmestymisestä! Oi kyllä, luovutan Mikon ilomielin anastettavaksesi, he's all yours (jos saan välillä lainata, tshihi ;)). Wää, kiitos ihan hirveästi taas kommentista! Toivottavasti sarjan loppu ei tuota pettymystä!






300 sanaa • spurttisana pitsi

Elokuvateatteri oli syrjäinen, pieni ja intiimi, juuri sellainen josta monikaan ei tiennyt mutta johon luottoasiakkaat palasivat aina uudelleen. Sisustus oli vanhahtava ja hämyisen tunnelmallinen: seinillä roikkui lyhtyjä, katossa komeili kristallikruunu, ja pöydillä lepäsi pitsiliinoja. Teatterin valikoima keskittyi tuntemattomiin pienen budjetin elokuviin, ja Juuso huomasi viehättyvänsä ohjelmistosta. Hän harvoin löysi mieluisaa katsottavaa Finnkinon massaspektaakkeleista.

Samuli oli vähäeleisen tyylikäs: hänellä oli harmaat farkut ja syvänturkoosi pitkähihainen, jonka alta pilkistivät harmaan pikeepaidan kaulukset ja joka sointui hätkähdyttävän hyvin hänen hailakoihin silmiinsä. Juuso puolestaan oli pitkällisen ja erittäin epätyypillisen pohdinnan jälkeen pukenut luottofarkkujensa kaveriksi tummansinisen kauluspaidan, joka ei ollut juhlava muttei aivan arkinenkaan. Samulia katsellessaan Juuso oli hyvillään siitä, ettei ollut valinnut ensimmäisiä käteen sattuneita rytkyjä.

Scifi-lyhytelokuvakokoelma siivitti heidät amatööriohjaajien raikkaisiin ideoihin. Vaikka erikoistehosteet olivat kömpelöitä, elokuvien maalailemat tulevaisuudennäkymät olivat lennokkaan mukaansatempaavia. Heillä oli lopputekstien jälkeen paljon puitavaa.

Askeleet veivät viereiseen puistoon. Aurinko paistoi, vaahteranlehdet leyhyivät värikkäinä, ja Samuli puhui tavallista enemmän. Juusokin oli hyvillä mielin. Kun hänen WhatsAppiinsa kilahti treffiutelu Mikolta, hän sai idean ja päätti toteuttaa sen, koska hänellä oli hullu luotto siihen, ettei mikään voisi mennä pieleen sinä sunnuntaipäivänä.

Sitä paitsi jotain täytyi tapahtua.

Juuso heilautti puhelintaan. ”Mikko kuvittelee, että me ollaan treffeillä.”

Samulin kävelyvauhti hidastui. Katse suuntautui maahan, käsi sipaisi hiuksia, huulilla vilahti melkein hermostunut hymy.

Juuso pysähtyi. Hänen sydämensä syöksi hullua uhkarohkeutta. Sen rytmi takoi nyt tai ei koskaan.

”Ollaanko me?” hän kysyi ja pakottautui katsomaan Samulia, vaikka päässä heitti ja sydän räpiköi hukkuvan lailla ja jalat halusivat pinkoa suoraan lähimmän auton alle.

Samuli näytti hengästyneeltä. Rintakehän kohoilu erottui takinkin läpi. Huulet raottuivat. Silmät pälyilivät Juusoa aivan kuin ne eivät olisi tienneet, mihin asettua. Samuli kallistui lähemmäs, niin lähelle että Juuso tunsi hengityksen kasvoillaan, ja seuraavaksi Juuso rekisteröi huulet omiaan vasten.

Kosketus oli kevyt ja pikainen, mutta se värähteli kaikkialle kehossa kuin atomien lämpöliike, eikä Juuson tarvinnut kysyä toistamiseen.
« Viimeksi muokattu: 27.10.2018 20:25:52 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Melodie

  • ***
  • Viestejä: 1 355
  • Banneri @ Crysted
AWWWW mikä loppu!

Voi en ole aiemmin yhtään kommentoinut mutta kiva on ollut näitä lukea. :3 Hahmot ovat kiinnostavia ja kerronta napakkaa (jännä) ja hyvää! Puolisoni (teekkari) mietiskeli että ollaankohan tässä nyt oikeasti teekkarimaisia, mutta kyllä minulle kelpasi. :D Ja voi kun Juuson kiinnostus kasvoi hauskasti pikkuhiljaa (vaikka tietenkin kaikki tiesimme mitä on luvassa!).

Hienosti spurtattu!

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 471
  • ava Claire + bannu Ingrid
Mitä, joko on maanantai? Mihin tää koko viikko ehti mennä ennen kuin kerkesin edes puolia kommentoida, voihan nenä.

Mutta aaaaawww, mikä ihana lopetus! Kruunasi kyllä ihastuttavan raapalesarjan ja oli ihanaa, että he olivat lopulta samaa mieltä asiasta. ^^ Randomlyhytelokuvat ovat varmasti mielenkiintoinen treffipaikka, varsinkin lintubongauksen jälkeen, mutta ne sopi hyvin Samulin persoonaan ja muutenkin kivaa, että tässä sarjassa oltiin vähän erikoisemmissa paikoissa tekemässä tuttavuutta, kivan raikasta. ^^

Lainaus
Selvä kuin teekkari kaksi viikkoa ennen vappua.
Lol, mä luulen, että joillakin vapunvietto alkaa jo kuukauttakin ennen. :D
Lainaus
Juuso heilautti puhelintaan. ”Mikko kuvittelee, että me ollaan treffeillä.”
Samulin kävelyvauhti hidastui. Katse suuntautui maahan, käsi sipaisi hiuksia, huulilla vilahti melkein hermostunut hymy.
Aaa, mäkin olin tässä vaihessa niin hermostunut. Entä jos Juuso olikin kuvitellut kaiken, entä jos, entä jos... Mutta onneksi Samuli oli samalla sivulla asian kanssa ja saatiin onnellinen loppu! ^^

Kiitos tästä ihanasta spurttisarjasta, oli ilo lukea tällaista söpöilyä näin pimeän talven vastakohdaksi! ^^
Hyppää lehtikasaan!

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Äääwäwäwää! Voi iiiih, kröhöm. Olen taas ihan hymy korvissa, kun luin tämän toistamiseen ja ajatuksetkin puuroutuvat.

Nää. On. Ihania! Minäkin olisin voinut lukea vaikka sata raapaletta lisää, mutta. Ehkä vielä palaat näihin poitsuihin (toivossa on hyvä elää), koska minä ainakin koukutuin.

Lainaus
Samuli näytti hengästyneeltä. Rintakehän kohoilu erottui takinkin läpi. Huulet raottuivat. Silmät pälyilivät Juusoa aivan kuin ne eivät olisi tienneet, mihin asettua. Samuli kallistui lähemmäs, niin lähelle että Juuso tunsi hengityksen kasvoillaan, ja seuraavaksi Juuso rekisteröi huulet omiaan vasten.

Kosketus oli kevyt ja pikainen, mutta se värähteli kaikkialle kehossa kuin atomien lämpöliike, eikä Juuson tarvinnut kysyä toistamiseen.

No voi aawww, ihanaa. Oikeasti tekisi vain mieli pomppia ympäriinsä kädet kohti kattoa, jotta tämä pakahdus hieman hellittäisi. voi sentään. Niin, sitähän minun piti sanomani, että on ihanaa kun cool Samuli onkin epävarma! Jotain rajaa, ja onhan se tosi suloista (jos et vielä tajunnut noista aiemmista...)

Yritän säilyttää tämän fiiliksen läpi päivän ja linkitän tämän päässäni tämän niihin teksteihin, joita palaan lukemaan kun ahdistaa. Kiitos hienosta ja onnistuneesta spurtista! <3
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Nyyh, nyt se sitten loppui ;-; Spurttisarjoja on hauska seurata, mutta aina tämä viimeisen raapaleen lukeminen on vähän haikeaa. Onneksi pieni treffipusu lieventää vähän tätä eroamisen tuskaa ;-)

Koko sarjan ajan on ollut sellainen fiilis, että Samulilla on kaikki langat käsissään, kun taas Juuso vähän menee ja tekee, miten sattuu ja mitä elämä nyt sattuu eteen heittämään. Tuossa lopussa kuitenkin minusta niiden roolit vaihtui vähäksi aikaa, kun Juuso löysi rohkeudenpuuskansa ja niin sanotusti potki Samuliin vähän vauhtia. Epäilen, huolimatta siitä että Samuli on herra Cooleista coolein, että hän olisi uskaltanut pussata Juusoa, jos Juuso ei olisi sanonut mitään treffeistä.
Lainaus
Samulin kävelyvauhti hidastui. Katse suuntautui maahan, käsi sipaisi hiuksia, huulilla vilahti melkein hermostunut hymy.
Hupsua, miten Samuli hermostuneenakin pitää kaikki tuollaiset hermostuksen paljastavat eleet minimissään! En häntä ehkä jäykäksi sanoisi, mutta erittäin itsetietoiseksi. Jos hän ja Juuso sattuu pidemmäksi aikaa pariutua, tekee varmaan Samulille ihan hyvää olla sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ajattele kaikkea niin viimeisen päälle. Tietenkin Samuli kuitenkin hermostuksesta huolimatta kerää itsensä ja hyvin coolisti sitten pussaa Juusoa (sen sijaan, että esim. sanoisi "Joo, kyllä mä ajattelin, että nämä olisi treffit"). Tykkään, miten tässä lopussa Juuson ja Samulin asetelmaa vähän sekoitetaan ilman, että mikään tuntuisi kuitenkaan hahmoihin sopimattomalta.

Kiitos paljon tästä pienestä sarjasta, on ollut mukava seurailla! ^.^ <3

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"