Kirjoittaja Aihe: Dipolimomentti (K-11 • teekkariromantiikkaa, Juuso/Samuli • spurttailua, 7/7 raapaletta)  (Luettu 26527 kertaa)

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 192
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Mitäää, näin monta ihanaista kommenttia! :o Mieltäni ja sydäntäni lämmittää kovasti tieto siitä, että tätä pikkuista sarjaa on luettu ja seurattu ja fiilistelty. Tätä oli kiva kirjoittaa, ja on ihan mahtava kuulla, että tätä on ollut myös kiva lukea. Olen jotenkin ihan hämmentynyt, koska lähdin kirjoittamaan tätä mietiskellen, kehtaako tällaista ees julkaista ja nauraako ihmiset tälle silmänsä päästään, joten... Noh, on helpottavaa ja piristävää saada näin positiivista palautetta. Kiitos teille kaikille näin yhteisesti!

Melodie, tiiätkö mitä, yksi huolenaiheistani tätä sarjaa julkaistessani oli, että mitä jos joku teekkari tai teekkareita hyvin tunteva päätyy lukemaan tätä ja arvioimaan tämän uskottavuutta. ;D Minunkin kumppanini on teekkari (nyt tosin jo ex-sellainen, koska valmistunut), ja hänen kauttaan olen ollut jonkin verran tekemisissä teekkareiden ja teekkariuden kanssa, esimerkiksi killan vujut ja sillis ja laulukirjan läpilaulanta on koettu. Mutta mitään sisäpiirin kokemusta tai tietoa minulla ei teekkareista tosiaankaan ole, joten on hyvin todennäköistä, ettei tämä rapsusarja ole mikään dokumentintarkka kuvaus. ;D Puolustaudun sillä, että teekkareitakin on pakko olla erilaisia, hihi! Mutta niin, ihanaa että pidit hahmoista ja luit mielelläsi. Lämpimät kiitokset kommentista! :-* Hymyilin sitä lukiessani niin paljon, että melkein poskilihakset kramppasivat!

Grenade, niinpä, joko on maanantai! Äkkiä se viikko hujahti. Ei hätiä mitiä, vaikket ennättänytkään joka välissä kommentoida; minulle merkitsi hirmuisesti jo tieto siitä, että joku lukee ja seurailee. :) Onpa kiva kuulla, että tykkäsit vähän erikoisemmista treffipaikoista, niiden kanssa kun oli vähän hakemista! Meinasin lopputreffitkin ensteks sijoittaa jonnekin kahvilaan, koska spurttisanasta tuli ihan kahvila mieleen, mutta päädyin sitten jonkin mutkan kautta hieman erilaiseen ratkaisuun. Haha, hyvin mahdollista että joillakin teekkareilla vapunvietto käynnistyy jo kuukautta ennen! ;D Mikon sutkautukseen valikoitui kaksi viikkoa siksi, että muistin kumppanini joskus vitsailleen teekkariwapun alkavan täysillä jo viikkoa ennen aattoa. Voi että, kiitos itsellesi ihanista kommenteista! :-* Ihanaa että tästä sarjasta on ollut iloa pimeän marraskuun keskellä. Sinun kommenteistasikin on ollut ja kovasti!

Isfet, eikä, apua, ihan parasta jos tämän sarjan lukemisesta on tullut noin hyvä mieli! :) Olen tosi otettu siitä, että minun höpsö pieni tekstini saa lukijan haluamaan pomppia kädet kohti kattoa. Kivaa että Samulin epävarmuus herätti ihastuksentunteita -- tunnustan itekin sille vähän hykerrelleeni. ;D Kiitos hirmusti kommentista, sen kautta hyvä mielesi taisi välittyä minullekin! :-* Nähtäväksi jää, tuleeko Juusosta ja Samulista kirjoitettua joskus vielä lisääkin. Olen vähän huono kirjoittamaan useampia tekstejä samoilla hahmoilla, mutta eihän sitä koskaan tiiä. Hyvä tietää, että yksi potentiaalinen lukija ainakin löytyy!

Kosmorosmo, viimoset raapaleet on kyllä aina haikeita, sekä kirjoittajana että lukijana. Hyvä jos pusu toi kuitenkin vähän helpotusta, vaikka se aika pieni ja pikainen olikin. ;) Minulla on ollut samanlainen fiilis kuin sinulla: Samuli pitelee lankoja käsissään, ja Juuso velloo elämän aallokossa vähän sinne sun tänne. Lopussa roolit taitavat tosiaan vähän vaihtua. Olen iloinen siitä, jos vaihdos ei tuntunut ihan tuulesta temmatulta tai epäuskottavalta. Piti saada Juusostakin löytymään vaihteeksi vähän aloitteellisuutta, ja Samuli oli ihan pakko saada vähän hermoilemaan. ;D Voi että, kiitos hirmusti kommenteistasi, niistä on ollut ihan valtavasti iloa. :-* On ollut mukavaa jakaa tätä matkaa sun kanssa!

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 811
Aww, mikä ihanuus! Hymyilen hullunlailla ja edellisten tapaan harmittelen sitä, että tässä oli vain seitsemän osaa. Vaadin lisää!

Pidin siitä, miten kepeä ja arjenmakuinen tämä oli. Juuri tuollaista se on, kun aloittaa opiskelun, ja ihana Juuso, heti ihastumassa! Hymyilin ja kikattelin hänen ajatuksilleen ja tuntemuksilleen, niin söpöä ja samaistuttavaa! <3 Kaikki sujui lopulta kovin luontevasti, olihan siellä sitä jännitystä ja epävarmuutta (totta kai!) mutta ei ollut sellaista tuskastumista ja pelkoa, että mitä jos tapahtuu se kaikkein kamalin! Havainnollisti kivasti sitä, että molemmat hahmoista on jo aikuisia eikä teinejä. Ja etenkin Juuson letkeys ja toiminnallisuus oli mukava yllätys. Tarvitsihan Juuso ensin Mikolta sen tönäisyn, mutta se ei jäänyt ehkäilemään eikä murehtimaan!

Ja Mikko! Ihastuin häneen aivan täysillä. Juuri tuollaiset avuliaat ja kiusalliset kaverit ovat parhaita <3 Tykkäsin siitä, miten hänkin pysyi koko matkan mukana ja hurrasi kaverinsa miesmenestykselle.

Lainaus
Juuso ei ollut ehtinyt sisäistää tapahtunutta alkuunkaan, kun Mikko ilmestyi vuorostaan jostain käsittämättömästä kolosesta voitonriemua säteillen.

Tälle nauroin ääneen, koska jep, varmasti stalkannut tilannetta jossain nurkan takana, koska miksei! Ihana Mikko, niin häpeämätön ja suora. Oikea kullanmuru <3

Samuli taas antoi juuri sellaisen kiinnostusta herättävän "cool, hiljainen jäbä" -vaikutelman. Sain sellaisen kuvan, että porukassa hän ei ole niinkään aktiivinen, mutta kahden kesken hänen on helpompi ottaa kontaktia ja puhua. Tykkäsin myös siitä, että Samuli oli juuri se, joka kutsui Juuson kiertämään lintutorneja ja myös sinne elokuviin. Tavallaan voisi odottaa, että koska Juuso on vanhempi ja tutor, hän tekisi aloitteen, mutta kyse onkin persoonallisuudesta eikä olosuhteista. Oikein kiva! Plus ehkä Juuso myös vähän tahallaan antoi Samulille tilaa, koska jos hän tutorina kävisi kauhean tuttavalliseksi, Samuli voisi kokea sen ahdistavaksi.

Random juttu, mutta pidin kovasti siitä, miten kuvailit Samulin hiuksia. Koleanvaaleat. Ihana!

Niin söpöä, miten Juuso oikein imi Samulista kaikki mahdolliset tiedonjyvät ja tahtoi aina vain kuulla lisää ja unohti tavallaan sen, että ehkä itsekin voisi kertoa jotain. Onneksi Samuli sitten kysyi <3 Awws.

Viimeinen osa oli niin ubububuu! Ihana Juuso, kun hän varmistaa, että ollaanko varmasti treffeillä ja Samuli saa pontta suudella, vaikka häntä selvästi hermostuttaa! Niin söpöä <333

Ihan hirmuisen ihana rapsusarja, kiitos tästä! Ja jonkinmoinen jatko kelpaisi oikein mielellään ^^

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 233
Samastuttava, kun oma fuksisyksy alkaa nyt olla lopuillaan. Olin minäkin ekan viikon jälkeen ihastunut vaikka keneen, joten ei ihme jos Juusokin :p Eläin-nimileikki osui myös nappiin, kuului yhtä lailla meidän repertuaariin tutustumisleikeissä! Näen tässä jotenkin paljon tosi tuttua asiaa, vaikkapa tuon elokuvateatterinkin (tuli heti mieleen Niagara Tampereella), joten tämä kolahti tosi lujaa. En osaa tämän järkevämpiä asioita sanoa, niin totean vaan, että aivan valloittava tekstikokonaisuus, kiitokset tästä <3

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 192
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Apua, en ees tiiä mitä vastaisin teidän ihaniin kommentteihin! Niistä on ollut niin valtavasti iloa, etten mitenkään pysty sitä sanoin kuvaamaan. Ihania olette, ja tekisi vain mieli halirutata teitä. :-*

Sokru, voi että, oletpas tehnyt mielenkiintoisia luonnehdintoja hahmoista! Olen hyvin pitkälti samaa mieltä kanssasi heidän mielenliikkeistään ja persoonallisuuksistaan (vaikka täytyy kyllä myöntää, etten yleensä tunne hahmojeni mielenmaisemia sen paremmin kuin lukijatkaan ;D). Hauskaa että tartuit tuohon Juuson tuutoriasemaan ja sen vaikutuksiin, koska muistan miettineeni kirjoittaessani juuri sitä, että ehkä Juuso haluaa pitää matalaa profiilia ja antaa Samulille tilaa osittain siksikin, että kovin tuttavallinen ja päällekäyvä tuutori voisi olla vähän creepy. Iiks, ihanaa että sinäkin tykästyit Mikko-kullanmuruun, ja ihanaa että olisit mielelläsi lukenut lisääkin! En uskalla vuorenvarmasti luvata, että kirjoittaisin näistä hahmoista vielä, mutta pyrin siihen kyllä. Ideoita olisi. Suuret kiitokset ihanasta kommentista, se saa minut jokaisella lukukerralla tosi hyvälle tuulelle! :-*

Ronen, oi, ihanaa että näihin pätkiin on pystynyt samaistumaan! Fuksi- ja tuutorisyksyn kuvaus ei ole siis mennyt ainakaan ihan kokonaan pöpelikköön. Tuo eläinnimileikki on tosiaan tuttu mullekin, kun aikoinani pidin sen omille fukseille, ja idean sain kumppaniltani, joka omina opiskeluaikoinaan toimi monta vuotta isona. Elokuvateatteriin sen sijaan taisin ammentaa hieman inspiraatiota helsinkiläisestä Orionista. Kiitos paljon ihanasta kommentista, kylläpä se piristi ja piristää vieläkin! :-*
« Viimeksi muokattu: 28.12.2017 02:58:59 kirjoittanut Waulish »

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 809
Voi mitä ihania pätkiä. Olen iloinen että luin nämä. Olisit nähnyt kuinka sulin tähän tuoliin
tuossa ihan lopuksi. En tiennyt mitä aloin lukemaan, mutta tuolla välissäkin kolahti ja kovaa.
Maininnat lintujen tarkkailusta ja käynnistä Mallan luonnonpuistossa, ne ovat itselleni niin
kovin rakkaita maisemia nuo Kilpparin tunturit.
Ihana resupekka tuo Juuso (onneksi löytyi kuitenkin tilannesilmää tuohon pukeutumiseen).

En ikinä pyydä keneltänään lisää tekstiä, mutta en pitäisi pahana, jos sinulta irtoaisi
joku kiva oneshotti näistä kahdesta. Samuli on luontotyyppiä, Juusosta ei vielä tiedä mitä
hänestä vielä kuoriutuu, suunnistaahan se kuitenkin joten mettässä rämpiminen on tuttua.
Näen jo sieluni silmissä nämä kaksi kesälomalla vaeltamassa jossain erämaassa.
(lääh ja kuolastus)
« Viimeksi muokattu: 10.01.2018 12:18:28 kirjoittanut Fairy tale »

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 192
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Fairy tale, oi että, ihanaa että tämä sarja kolahti ja ilostutti! :) On jotenkin ihan uskomaton fiilis, kun omista pikku räpellyksistä on jotain iloa muille. Tulee itellekin tosi iloinen mieli! Täytyy myöntää, että Juuso ja Samuli kyllä pyörivät edelleen mielessäni, ja haluaisinkin heistä joskus vielä jotakin kirjoittaa. Toivottavasti jokin ideantynkä joskus vielä jalostuu tekstiksi saakka. Maalailemasi kuva erämaavaelluksesta saa minunkin mielikuvitukseni laukkaamaan, apua... ;D Siinä olisikin aika sopiva tarina-aihio, kun molemmat miehet kuitenkin harrastavat luonnossa liikuskelua. Lämpimät kiitokset sinulle, ihanaa kun luit ja kommentoit! :-*

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 977
Vaihdokkaista hyvää iltaa!

Ihan aluksi voisit käydä lukaisemassa Avaruuspiraatin kaikki kommentit uusiksi :D Ensinnäkin koska hänellä on ihana kommentointityyli, ja toiseksi koska hän näkyi sanovan joka raapaleen jälkeen ihan tismalleen niitä asioita, mitä itse ajattelin sanovani! (Siis ihan oikeasti, kipitäpä lukemaan, koska en jaksa toistaa xD)

Noh mitäs uutta minä sanoisin. Tämä oli tosi tasapainoinen kokonaisuus! Tuntui siltä, että olit etukäteen suunnitellut tarkasti kaikki nyanssit ja juonenkäänteet, joten on mielestäni tosi iso saavutus, ettei näin ilmeisesti ole ja silti tämä on niin älyttömän eheä. Niiiiin ja kerta kaikkiaan rakastin otsikkoa - koko jutun ja myös yksittäisten osien!! Niin hienoja.

Opiskelumaailma tästä myös huokui todella hyvin, ja ihanasti kaikista pikkujutuista eikä niinkään selityksen kautta. Ja olihan tuo ihastus nyt superihana! Hahmot toimivat hurjan hyvin. Eniten tässä kuitenkin fanitan tuota juonta, sen eteenpäin vientiä ja kehitystä, ja kaiken kruunaavaa juuri oikeanlaista lopetusta. Kiitos tästä tarinasta!
Never regret something that once made you smile.

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 646
Mun piti töitä, niin, muttakun tää ficci teksti on roikkunut lukemattomissa suorastaan järkyttävän kauan! Niin on kyllä moni muukin, mutta hyss.

Ensinnäkin mun Oulun yo:n ekat opiskelijabileet järkättiin teekkaritalolla ja nyt en voi olla muistelematta sitä mestaa kun luen tätä tarinaa x) haitanneeko! Siis meinaan tuota pilepaikkaraapaletta, oisko nro kolmonen.

Voi vitsi Juusoa, samojen ongelmien kanssa painiskellaan näköjään. Mulla on tautisen huono nimimuisti myös, aika huono kasvomuistikin ja muisti noin yleensä, joten oon aika onneton uusien ihmisten kanssa. Onneks mulla ei oo ongelmia kysyä pahoitellen, että mikäs nimi olikaan, tai sit duunin puitteissa käyttää suoraan muistiinpanoja xD PAITSI SITTEN KUN tulee joku muistamisen "arvoinen" eli "huomiota herättävä" ;D sitten sitä muistetaan nimen lisäksi kaikkia muitakin pieniä yksityiskohtia! Ja tähän liittyen:

Lainaus
nuoruutta narahtava mutta kokemusta karahtava, karhea
Ai miten ihana kuvaus Samulin äänestä <3

Mutta Mikko! Mikko kyllä varasti sivuosapystin näissä raapaleissa, niin mehevän mukava kun on! "Mitäs möllötät?" ;D ;D ;D Aw <3

Lainaus
”Ai. Mäkin suunnistan, mutta linnuista mä en tiedä muuta kuin sen, että ne lentää, ainakin joskus. Tai varmaan aika useinkin.” Juuso veti henkeä ja mietti, kiroaisiko puhekykynsä helvetin tulisimpaan kolkkaan. ”Paitsi tervapääskyt, ne lentää –”

”– koko ajan”, Samuli täydensi, ja Juuson vatsaa kipristi siinä määrin, että hän alkoi epäillä kärsivänsä umpilisäkkeentulehduksesta.
Ah, Juuso <3 where's your brain-mouth filter? :-* Ehkä se hävisi niiden salmarishottien myötä, mutta veikkaan, että Juusolla kapeine farkkuineen ja villakangastakkeineen oli myös asian kanssa tekemistä ;D

Lainaus
Vaikka ulkoilma oli raikasta ja vivahteikasta, Samulin läsnäolo ympäröi Juuson aistit kuin rätisevä sähkökenttä.
Tää! Ja sitten tuolla aiemmin, kun mainittiin raapissarjan otsikko. Tykkään, kun sähkö tuodaan iholle (hehe), koska se on osa elämää jos se on pääaineena, tai ainakin opiskelussa (näin päättelin). Ja nää on kuitenkin tällaisia luontevia läsnäoloja aiheelle, jälkimmäinen nyt menisi vaikka humanistille, on sen verran yleisempi, mutta tuossa kohtaa tuli mieleeni myös se aiempi ja hogasin, etten ollut siitä vielä mitään sanonut xD

Ja luojan kiitos, että Samuli otti ohjakset (jo toista kertaa!) käsiinsä, koska Juusosta ei näköjään oo tekemään oikein mitään x) vähän saamattomalta nahjukselta kun vaikuttaa >: ) onneksi se on ilmeisesti söpö, joten Samuli jaksaa sitä pyydystää >: ) ja Mikkokin ystävällisesti kertoo juonenkulusta niin, että Juusokin tajuaa!

Leffateatterista tulee mieleen se mikäseon, Helsingissä, se mis näytetään kaikkea jännää erikoista... Orion! :-*

MUTTA MITÄS SITTEN TAPAHTUIKAAN! Kömpelö ja saamaton Juuso osoittaa piilolihaksensa ja suit sait vetää Samulilta jalat alta ja sydämenkin laukkaamaan, saa koleen, vähäeleisen tyylikkään Samulin hengästymään ihan vain viattomalla kysymyksellään! Oi vitsit että tykkään tästä! Ja menee niin oman IC-ajatukseeni Juusosta, ettei mitään rajaa! Juusohan on kuitenkin se, jolla ei ole paljoa tapana hävetä mitään ja vaikka ei nyt aktiivisesti jahdannut Samulia (olihan sillä niitä luentojakin, poloisella), niin päässähän se pyöri jatkuvasti. Ja varmaan se olisi jotain treffinpoikaista keksinyt, jos Samulin kärsivällisyys ei olisi loppunut ensin! Tai ehkä mieluummin ajattelen asian niin, että Samuli tiesi jo lintubongaillessa siitä leffajutusta, mutta merkkasi itselleen kalenteriin n päivän päähän "Kysy Juusoa treffeille". Ei se ehkä olis tarvinnut kalenteria, se varmaan muistaisi sen muutenkin.

Hei! Miten olis paritarina tälle Samulin näkökulmasta? Tai jotain vähän lisää näistä kahdesta? Ovat niin ihkuja <3

Kiitos näistä! Valtavan ihania poikasia ja yo-maailmaan nyt on aina mukava välillä palata näin ficcien kautta, pus <3
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 192
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Mitä kommentteja, voi miten minua nyt hemmotellaan!

Nomppu, Avaruuspiraatin kommentit ovat kyllä ihania niin tyyliltään kuin sisällöltäänkin, pakko olla samaa mieltä. ;D Sinunkin kommenttisi on kuitenkin varsin ihana! Olen tosi häkeltynyt siitä, että sarja vaikutti eheältä ja tarkoin suunnitellulta, koska en tosiaan etukäteen pahemmin suunnitellut ja välillä raapaleet alkoivat elää vähän omaa elämäänsä. Mulla oli mielessä sen verran, että halusin kirjoittaa kahdesta teekkarista jotka tutustuvat opiskeluiden kautta ja ihastuvat, mutta siinäpä se suunnilleen sitten olikin. Olen siis tosi otettu siitä, ettei tämä sarja tuntunut ihan satunnaisista aineksista keitetyltä sekametelisopalta! Olen otettu myös siitä, että pidit hahmoista. Kiitoksia paljon! :-*

Bbutteli, apua, voi sinua, kun työt saivat jäädä kommentoimisen tieltä! ;D No ei, olen tosi iloinen ja otettu kommentistasi. Onpa hauskaa, että nämä raapaleet muistuttivat sinua omista opiskeluajoista. Ja Orionista, apua! Juuri Orionista nimittäin ammensin inspiraatiota viimosen raapaleen leffateatteriin. Olen siellä pari kertaa käynyt kumppanini johdattelemana, ja niillä on tosiaan ohjelmistossa kaikkea jänskää. Hihi, apua, mulla on niin hauskaa kun luen mietteitäsi hahmoista! Ihanaa että sinäkin tykästyit Mikkoon; siitähän taisi kehkeytyä ihan mukiinmenevä hahmo. Juuso puolestaan on kyllä vähän sellainen saamaton nahjus, joka ei aina ihan tajua maailman menoa eikä välttämättä ole myöskään sieltä aloitteellisimmasta päästä. Onneksi se on kuitenkin suhteellisen häpeämätön, ja ehkäpä se tosiaan ihan söpökin on kun on Samulin huomion onnistunut herättämään. ;) Ihana kuulla, että lukisit mielelläsi lisääkin näistä tyypeistä. Yritän vastata toiveisiisi! Vielä en ole varma siitä, millaista tekstiä on tulossa, mutta jotain toivottavasti jossain vaiheessa. Siihen ainakin pyrin. Suuret kiitokset sinulle! :-*

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 604
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Mun on pitäny jättää puumerkki tähän jo ties kuinka monta kertaa, ja nyt vasta saan tämän aikaiseksi.

Oi joi, olipas ihanaa opiskelijaromantiikkaa. Sellaista mukavan ujoa, mutta silti jotenkin niin vaivatonta. :D Kolme ensimmäistä raapaletta toi mieleeni sen, kun itse aloitin korkeakouluopinnot n. 2,5 vuotta sitten. Mulle ei kuitenkaan käynyt ihan niin kuin Samulille. :D

Voi apua, musta tuntuu, etten yhtään tiedä, mitä sanoo. Nää oli vaan niin ihania, söpöjä ja mahtavia, että sanat karkasi jonnekin ja eivät nyt halua millään tulla takaisin. :D Tykkään älyttömästi tämän sarjan nimestä, Dipolimomentti. Se on persoonallinen, hyvin kuvaava ja erottuva. Sie taidat kyllä sekä kirjoittamisen, että tekstien nimeämisen. Ihan mahtavaa!

Juuso ja Samuli vaikuttivat oikein mukavilta persoonilta, ja aikalailla vastakohdilta, mutta ehkäpä se tosiaan on niin, että vastakohdat vetää puoleensa. ;D En oikein tiedä, miten päin istua täällä ruudun toisella puolen, kun nämä oli niin ihanaa luettavaa. Ääh, oon kyllä nyt ihan sanaton.

Vaikka tämä kommentti ei pituutensa puolesta päätä huimaa, niin toivottavasti ei jäänyt epäselväksi mielipiteeni tästä. Pidin oikein kovasti!

Kiitän ja kumarran ♥️
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 192
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Mistä näitä ihania kommentteja oikein tulee! Auringonsäteitä harmaaseen sadepäivään. ♥️

Felia, ei huolta, mielipiteesi ei jäänyt ollenkaan epäselväksi, ja tuohan on mitä ihanin kommentti! Apua, minähän melkein punastun näin vuolaista kehuista. ;D Ihanaa että tykästyit hahmoihin ja myös sarjan nimeen. Nimen kanssa tulikin muistaakseni hetki painiskeltua, kun halusin jotain ees etäisesti kuvaavaa ja kiinnostavalta kuulostavaa! Hyvä jos onnistuin. Olen myös otettu siitä, että pystyit samaistumaan tunnelmiin ja peilaamaan omia korkeakoulukokemuksia niihin. Suuret kiitokset sinulle! :-*

Lupa, kertalukaisulla, voi että, olen otettu siitä että sarja piti otteessaan! On helpottavaa kuulla, että raapalemitta toimi eikä estänyt hahmoihin sisään pääsemistä. Tykkään kovasti raapalesarjojen kirjoittamisesta, mutta stressaan aina sitä, tuleeko raapaleisiin tarpeeksi lihaa luiden ympärille ja saako hahmoista ja tapahtumista ollenkaan otetta. Helpottavaa on sekin, että opiskelijaelämän kuvaus onnistui. Ite en ole ehkä se tyypillisin korkeakouluopiskelija, kun haalaritkin on pölyttyneet vaatekaapin pohjalla varmaan viimoset puoltoista vuotta, haha. x) Kiitos paljon kommentista! :-* Minusta se ei ole ollenkaan vajaa vaan täydellisen ihana ja ilahduttava!

Sitten vielä ilmoitusasiaa: Juuson ja Samulin tarina jatkuu Reaktioyhtälöitä-raapalesarjassa (K-11)! :)

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 681
Kiitos kun suosittelin tätä aiemmin, tää oli aivan ihana! Teekkarius ilahdutti kovin, terveisin entinen teekkari (valmistunut jo, mutta voi nyyh, miten tällaisia tekstejä lukiessa tulee niin ikävä yliopistoa). Kovin tuttua tuo fuksiviikoilla ihastuminen ja hauskaa, että tässä Samuli oli nimenomaan se coolimpi ja rohkeampi pyytämään Juusoa treffeille, eikä niin päin että komea tuutori viettelee pahaa-aavistamattoman söpön fuksin :D Kumpikin hahmo on omalla tavallaan tosi suloinen ja aito. Mikko oli myös hauska kommentteineen ja onneksi patisteli Juusoa juttelemaan ja teki selväksi, että kyllä se leffaan meno treffejä tarkoittaa :) Ah, ihanat teekkaripojat, olen niin iloinen että tulin lukemaan tämän ja kyllä ehdottomasti pitää tuo jatko-osakin lukaista! Kiitos!
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 192
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Thelina, ai sinulla on teekkaritausta, haa, aikamoinen sattuma! :D Olen otettu siitä, että tämä teksti herätteli yliopistofiiliksiä ja sai kaipaamaan siihen maailmaan. Ihanaa, että pidit asetelmasta ja hahmoista. Ja ihanaa ylipäätään, että innostuit tämän rapsusarjan lukemaan! ♥ Tällä on erityinen paikka sydämessäni siinä mielessä, ettei minulla ole tapana kirjoittaa useampia tekstejä samoista originaalihahmoista, mutta Juuso ja Samppa jotenkin veivät mennessään.

Tuosta Reaktioyhtälöitä-jatko-osasta on muodostumassa vähän sellainen ikuisuusprojekti, kun aloitin sen ihan alkuvuodesta 2018 enkä vieläkään ole saanut sitä valmiiksi, vaikka monta kertaa olen yrittänyt sen ottaa asiaksi. Se on vain venynyt ja vanunut. :D No, joskus vielä! Pidän sitä kuitenkin ikään kuin tämän sarjan päätarinana tämän Dipolimomentin lisäksi. Huomasin itse asiassa juuri, että olit ennättänyt senkin jo lukea ja kommentoida! :o Voi että! En osaa sanoin kuvailla, miten paljon minulle merkitsee se, että näistä tyypeistä tykätään ja heistä jaksetaan lukea. Ihan uskomaton tunne. Lämpimät kiitokset sinulle ihanista kommenteistasi, kylläpä ne valaisevat näitä pimeitä iltoja! :-*

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 233
Tervehdys ja onnittelut kommenttiarpajaisista! Siis meikä tekee kyllä nyt poikkeuksen ja tulee kommentoimaan tätä tekstiä uudestaan, koska olen näemmä kommentoinut tätä kaksi ja puoli vuotta sitten (herran jumala, onko näistä poitsuista jo niin kauan?!) kolmen rivin kommentilla ja se ei kyllä riitä mitenkään kattamaan kaikkia tämän herättämiä fiiliksiä. Joten tässä olen taas! Dipolimomenttikommentti, vol. 2 :D

Ensinnäkin, kun poimin tämän listauksestasi uudestaan, tajusin yhden jutun. Dipoli vihjeenä otsikossa ja toistuvana elementtinä Juuson mietteissä. Bileet isossa hallissa. ISOt tuutorien sijasta. Sijoittuuko tää Aaltoon :o Yritin tarkastella kaikkia mahdollisia yksityiskohtia tästä paikannimistä haalarinväreihin, mutta mikään ei viittaa siihen... ovela sinä! Toisaalta mikään ei myöskään vielä tässä vaiheessa sano, etteikö tää sijoittuisi Otaniemeen - siispä päätän nyt omassa headcanonissani, että Juuso, Samuli, Mikko ja muut on iloisesti sinihaalarisia Prosessiteekkareita! ;D Täytyy sanoa, että viime syksynä Otaniemen fuksisyksyn eläneenä tämä vei mut kyllä suoraan takaisin Ossinlammelle leikkimään tutustumisleikkejä ja Smökkiin bilettämään ja sitsaamaan, joten edellisen kommenttini tavoin kehaisen tämän herättämää tunnelmaa. Olet valinnut tähän kivan kavalkadin tosi erilaisia hetkiä: nimileikkipiirit ja kuohari-kalja-salmarikännit herättävät opiskelijaelämän parhaita puolia esiin, kun taas lintubongailut ja scifilyhärit kasvattavat Juusoa ja Samulia hahmoina ja yksilöivät heitä originaalihahmojen merestä.

Kun nyt tulin maininneeksi hahmojen rakentamisen, niin jatketaan sillä linjalla. Tykkään hurjasti siitä kuvasta, jota rakennat heti alusta asti etenkin Samulista: hän on rauhallisen jämäkkä, mutta ei kuitenkaan jäyhä vaan silti huumorintajuinen. Pidän myös siitä, että hän on tässä fuksina ISOaan rohkeampi ja tekee aloitteita, kuten vaikkapa bileistä ulos meneminen juttelua varten tai tämä vikan osan söpö pusu <3 Samalla Juusosta oikein hehkuu hänen vastuuroolinsa - hän tietää, että fukseihin ei saisi sekaantua, vaikka he kuinka olisivatkin Samulin kaltaisesti komeansöpöjä, ja sen takia epäröi. Onneksi hänellä on Mikon kaltaisia ystäviä, joilta puuttuu filtteri :D jokaisella olisi kyllä tarvetta tuollaisille kavereille, jotka puskevat tekemään pelottavia ja vaikeitakin asioita!

Olipa mukavaa palailla tämän ääreen. Opiskelija- ja etenkin fuksiarki on aina kivaa luettavaa! Toivottavasti tämän kommenttiarpajaisvoiton myötä näitä Juusamuli (Samuuso?) -teksteihin kommentoidaan paljon, josko sitten innostuisit taas jatkamaan Reaktioyhtälöitä ;p Kiitos! <3

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 192
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Ronsu, oho, kylläpä yllätit minut kommentoimalla juuri tätä tekstiä! :D Samalla tuli sellainen ihanan kotoisa fiilis, että ei hitsit, tästä kaikki alkoi Juuson ja Samulin osalta, ja siitä on tosiaankin jo melkein kaksi ja puoli vuotta! Muistelen lämmöllä sitä, että vaikka kirjoitin tämän spurttisarjan ihan standalone-mentaliteetilla, hahmot veivät kuitenkin mennessään. Se on jotain, mitä minulle ei ole koskaan tapahtunut ihan siinä määrin kuin näiden tyyppien tapauksessa. Onkin ollut ihan mielettömän ihanaa, että heistä kertovia tekstejä on myös luettu ja kommentoitu. Sinäkin olet ollut yksi isoimmista inspiroijistani, mitä tulee Juumuliin/Samuusoon (en ole vielä päättänyt, kumpi olisi kivempi shippinimi ;D), ja olen siitä kiitollinen. Kiitos, ihana Ronsunen! ♥

Hahaa, ovela minä todellakin! 8) Olenkin välillä hiljaa mielessäni mietiskellyt, koskahan joku teekkari- tai yliopistotietoinen alkaa arvuutella näiden tarinoiden tapahtumapaikkaa... Apua, en suoraan sanottuna tiedä, mitä sulle vastaisin! Vastaan ehkä diplomaattisesti (kirjoitin ensin dipolomaattisesti, eh) ja poliittisesti niin, että osut naulan kantaan sillä havainnollasi, ettei mikään suoranaisesti osoita Aaltoon, muttei mikään toisaalta sitä kiistäkään. :D Halusin hämärtää Dipolimomentin tarkan tapahtumaympäristön, ja se sitten ikään kuin jäi päälle myöhempiinkin teksteihin, vaikka näin jälkikäteen tarkasteltuna se ei ehkä ole ollut paras tai edes helpoin mahdollinen ratkaisu. En siis vieläkään sano juuta enkä jaata sen suhteen, missä nämä hahmot kuvitelmissani sijaitsevat, mutta voit aivan vapaasti kuvitella heidät Otaniemeen. ♥

Olen tosi otettu siitä, että tämän rapsusarjan tapahtumat siivittivät sinut takaisin omaan teekkarifuksisyksyyn. Minun ainoa teekkaritaustani on tuo parempi puoliskoni, joten olen tosi iloinen siitä, jos olen saanut tähän edes jonkinlaista teekkarimeininkiä! Ihanaa, että hahmotkin herättivät noin positiivisia fiiliksiä. Voi että, olen ihan pähkinöinä ihanista sanoistasi, ja varmasti vaalin niitä sydämessäni vastaisuudessakin!

Lämpimät kiitokset onnitteluista ja ihanasta kommentista. :-* Reaktioyhtälöitä on aikamoinen mörkö minulle tällä hetkellä, mutta yritän kyllä jatkaa myös sitä tässä kevättalven aikana. Tällaiset ihanat kommentit kyllä kannustavat siihen. Kiitos vielä!

Seila

  • Vieras
Hei, päädyinpäs nyt tänne kommentoimaan, kun viimein päädyin lukaisemaan tämän. Tästä pitikin aloittaa uutena lukijana, eikös niin? Hienoa!

Tässä oli ihanaa syksyn ja koulun alun tunnelmaa. Oli sellaista kepeää jännitystä ja uteliaisuutta. Tykkäsin tässä varsinkin tuosta dynamiikasta Juuson ja Samulin välillä. Että Juuso on vanhempi ja tutor ja Samuli vasta koulunsa aloittanut fuksi. Kuten muutkin olivat kommentoineen, miekin tykkäsin myös siitä, että Samuli nuorempana ja vasta koulun aloittaneena teki aloitteet ja oli ns. rohkeampi Juuson suhteen kuin Juuso Samulin. Helposti olisi tosiaan voinut odottaa, että Juuso vanhempana ja tutorina viettelee Samulin, mutta tämä rikkoi odotuksia mukavasti!

Itse en henkilökohtaisesti tykkää tutustumisleikeistä, mutta ekan rapsun leikki kuulosti ihan hauskalta. Aloinkin miettimään, että minkä eläimen voisi sanoa ja tosi vaikea keksi miun ekalla kirjaimella mitään :D Toki pitäisi muistaa vielä aiempien nimet ja eläin, huh. Mutta ihanaa kuinka Samuli kiinnitti Juuson huomion jo noin varhaisessa vaiheessa ja että Juuson huonoon nimimuistiin jäi edes Samuli Sinitöyhtönärhi. Aww.

Ihanaa että tässä mentiin bongailemaan lintuja yhteisenä ajanvietteenä. Kuten aiemmissakin siun teksteissä, joita olen lukenut, niin tässäkin oli luonto ihanasti läsnä, tällä kertaa lintujen muodossa. Voi Juusoa tuolla bileissä, kun se yrittää puhua linnuista :D Niin, lentäähän ne linnut kyllä usein. Mäkin tiesin sen, että tervapääskyt lentävät koko ajan, jee.

Oli myös kivaa kuinka Mikko kulki mukana koko tämän pienen tarinan halki ja oli niin hyvä ystävä Juusolle, joka tuntui empivän Samulin lähestymisessä. Ihanaa että Mikko töni sitä puhumaan Samulille ja oli ihan kärppänä utelemassa, että mikähän meno pojilla on. Ihanaa myös, että Juuso uskalsi lopussa kyseenalaistaa ääneen, että olivatko nämä edes treffit ja sai vastaukseksi kevyen suukon. Hih!

Kokonaisuudessaan tämä oli oikein keveä, ihastuttava ja kihelmöivä. Tykkäsin ja tästä onkin hyvä jatkaa sitten Reaktioyhtälöihin ilmeisesti.

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 782
Reaktioyhtälöt on noussut niin tykätyksi raapalesarjaksi Finissä, että halusin päästä itsekin tutustumaan siihen. Mutta ensinhän piti aloittaa tästä! Siksi avasin tämän tekstin jo yli kuukausi sitten odottamaan välilehteen sopivaa hetkeä, joka jostain syystä oli juuri tänään aamukahvin ohessa :) Oli hauska huomata, kuinka joka raapaleen jälkeen teki mieli ottaa pieni hengähdystauko. Jokainen raapale tässä sarjassa on niin oma kokonaisuutensa, että tässä oli ikään kuin seitsemän itsenäistä tekstiä, jotka yhdessä muodostivat kokonaisuuden. Ilmeisesti teema, joka jatkuu myös Reaktioyhtälöissä? :D Se nimittäin toimii! Mutta samalla jokaisen hengähdystauon jälkeen oli palattava takaisin, en vain malttanut pysyä poissa. Tässä on niin ihana tunnelma ja kutkuttavaa kipinää, että teki mieli lukea lisää ja lisää.

En oikein tiedä, millaista kommenttia jo muutaman vuoden vanhaan tekstiin on parasta jättää :D Jos kyseessä olisi uusi teksti, saattaisin mainita jotain kielellisiä tai rakenteellisia juttuja, joita lähtisin itse kehittämään. Tiedän kuitenkin jo nyt, että olet kehittynyt kirjoittajana tämän tekstin jälkeen, joten se tuntuu turhalta. Sanon kuitenkin, että tämä on tosi sujuva ja ihana teksti ja kohdat, joista olisin saattanut mainita, olivat vain pieniä juttuja, toistoja tai muuta :) Tiedän myös, että Juuso/Samuli on kehittynyt varmasti hurjasti vuosien varrella, joten en osaa ottaa heihinkään kantaa! Ehkä siis pitää vain... kertoa, mistä kaikesta tässä pidin? :D

Kommentoit yhteen tekstiini, että tykkäät yliopistomiljööstä ja voi kuule, right back at you! Vangitset tässä ihanasti fuksiviikon tunnelman ja yliopistoympäristön, ja tykkään siitä yhteishengestä, mikä raapaleista ilmenee. Olen ymmärtänyt, että erityisesti teekkarit pitävät hurjasti yhtä ja ovat suurin piirtein yksi suuri perhe, ja tässä se kyllä näkyy. Juusosta välittyy se, että hän viihtyy porukassaan ja hänen ja Mikon ystävyys oli kiva pieni sivupolku tekstissä :) Juusosta ja Samulista samaistuin enemmän Samuliin, jonka ujous ja silti rohkeus olla oma itsensä uudessa porukassa ilahduttivat. Hän tuntuu muutenkin olevan tosi itsevarma ja oli hauskaa huomata tässä Juuson tuoma vastakohta. Koin ainakin itse, että Juuso ei ehkä olekaan niin itsevarma kuin alkuraapaleissa ajattelin!

Kuten jo aiemmin sanoin, jokainen raapale muodosti oman kokonaisuutensa ja tykkäsin vaihtuvista ympäristöistä hurjasti. Oli ihanaa, että tässä päästiin yliopistojuttujen lisäksi myös leffateatteriin ja luontoon ja pojat pääsivät tekemään ja lopulta pussaamaankin! Dipolimomentti-konsepti oli todella mielenkiintoinen, vaikka olinkin ihan ulalla kyseiseen raapaleeseen asti, mutta toimii loistavasti. Samulin ja Juuson hitaasti kehittyvä suhde on niin slow burnia, että loppuraapaleet tuli luettua vähän hölmösti virnuillen :D Ainoa, mitä jäin pohtimaan oli se, miksi Juuso vaikutti aluksi niin vastahakoiselta ystävystymään/ihastumaan Samuliin? Hän tuntui stressaavan sitä, mutta en oikein ymmärtänyt, mikä siinä olisi ollut outoa. Vai juurikin se, että Mikon lisäksi muut eivät tiedä Juuson olevan kiinnostunut miehistä?

Kaiken kaikkiaan tämä oli ihana ja söpö ja hymyilyttävä raapalesarja! Tykkäsin tästä aivan mielettömästi enkä tosiaan voinut lopettaa lukemista, kun sen kerran aloitin. Huippua nyt tietää, mistä Juusossa ja Samulissa on kysymys ;) Kiitos kovasti tästä hienosta tekstistä!

between the sea
and the dream of the sea

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 192
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Seila, kyllä vain, tämä on juuri se teksti, josta on hyvä aloittaa, jos haluaa tutustua näihin miehiin ihan alusta asti! :) Tämä rapsusarja on tosiaan ensimmäinen tekstini Juusosta ja Samulista, ja tämä on monella tapaa minulle tärkeä ja erityinen, koska hyvin harvoin on itselleni käynyt niin, että hahmot olisivat vieneet minut mukanaan niin, että heistä on suorastaan pakottava tarve kirjoittaa lisää. Olen enemmän sellainen standalone-kirjoittaja. Ihanaa kun innostuit kurkistamaan Juuson ja Samulin alkumetreihin! ♥ Teit ja teet yhä minut hurjan iloiseksi kommentillasi!

Hienoa, jos syksyn ja opintojen aloittamisen mukanaan tuomat tunnelmat välittyivät lukukokemuksesta. Minustakin niihin molempiin kuuluu usein sellaista jännitystä, uusia asioita, uteliaisuutta ja uskallusta. Vaikken itse enää opiskelekaan, minuun iskee joka syksy sellainen jännä uuden aloittamisen fiilis. :D Kivaa, että tässä tapauksessa tutustumisleikkikin toimi eikä aiheuttanut negatiivisia fiiliksiä. Vedin itse aikoinaan tämän saman leikin omille fukseille, ja olisinkohan ollut siinä jakkihärkä tai jotain... Minullakin on vähän haasteellinen alkukirjain, haha.

Mukavaa, että pidit myös Juuson ja Samulin välisestä dynamiikasta ja ihastuneista tunnelmista! Tämä on tosiaankin tällaista kevyttä ihastumishömppää, ja muistan, miten kivaa tätä kirjoittaessa oli kääriytyä kutkuttaviin tunteisiin. Reaktioyhtälöissä on sitten lisää ihastumishömppää, mutta myös tummempia teemoja ja enemmän draamaa, joten jos sellainen sekoitus kiinnostaa, saattaa sieltäkin löytyä jotain mieluista! Lämpimät kiitokset sinulle ihanasta kommentista, jonka olen lukenut jo monen monta kertaa! :-*

hiddenben, oi, olipa kommenttisi iloinen yllätys! On aina hauskaa, kun joku päätyy lukemaan muutaman vuoden takaisen tekstin ja vieläpä kommentoimaan sitä. Luin tämän sarjan itsekin pitkästä aikaa, ja oli hauskaa elää uudestaan Juuson ja Samulin alkuvaiheita ja haparoivia ensiaskeleita. :D

Iloitsen siitä, että raapaleformaatti mielestäsi toimi! Pyrinkin siihen, että jokainen raapale on selvästi oma kohtauksensa, vaikka raapaleet yhdessä muodostavatkin (toivottavasti) järkeenkäyvän kokonaisuuden ja tarinan. Sama formaatti ja teema on kyllä esillä myös Reaktioyhtälöissä, mutta ei ihan niin selkeänä kuin tässä. Reaktioyhtälöissä osat ovat usein suorempaa jatkoa toisilleen, sillä olen saattanut siinä jakaa esimerkiksi saman päivän tai samojen bileiden tapahtumat useampaan raapaleeseen, mutta siinäkin pyrin kuitenkin joka tapauksessa aina siihen, että yksi raapale on yksi kohtaus, jossa on jonkinlainen kantava idea myös muista irrotettuna. Se ei ole ihan helppoa, kun on jatkis kyseessä, mutta toisaalta se on auttanut jäsentelemään tarinaa ja helpottanut kirjoittamisprosessia, kun on voinut rauhassa keskittyä kohtaukseen kerrallaan. :)

Ihana kuulla, että yliopistomiljöö välittyi ja tuntui tutulta. Kivaa, että rivien välistä tuli ilmi myös yhteishenkeä! Teekkarit tosiaan vaikuttavat usein vetävän yhtä köyttä ja puhaltavan yhteen hiileen, ja heillä on ihan omanlaisensa opiskelukulttuuri, jonka yhteiset ominaispiirteet varmasti yhdistävät porukkaa myös eri aloilta. Itse en ole koskaan ollut teekkari, mutta paremman puoliskoni kautta olen saanut monia maistiaisia teekkariudesta, ja näiden teekkaritarinoiden myötä on ollut hauskaa päästä ikään kuin elämään sitä elämää itsekin.

Slow burn on usein kyllä virnuiluttavaa luettavaa, kun kipinä on selvästi molemminpuolista, mutta silti hahmot etenevät kovin hitaasti! ;D En itse koe, että Juuso olisi tässä niinkään vastahakoinen tutustumaan ja ihastumaan Samuliin, vaan pikemminkin hän on minusta vähän epävarma ja hämillään, uuden asian edessä. Se johtuu varmaan osittain juuri tuosta, että vain Mikko tietää Juuson suuntautumisesta, ja osittain myös siitä, että tässä on tuutori/fuksi-asetelma, joka saa Juuson vähän varpailleen, sillä hän ei halua tuutorina ryhtyä heti alussa liian tuttavalliseksi tai tungettelevaksi uutta tulokasta kohtaan, vaan mieluummin odottaa selkeää aloitetta Samulilta. Lisäksi uskon Juuson suhtautumisen juontuvan siitä, ettei hänellä juuri ole kokemusta näin voimakkaasta ja kokonaisvaltaisesta ihastumisesta. Ainoa vastaavanlainen kokemus, joka Juusolla tähän mennessä on, ei ollut niin molemminpuolinen kuin Juuso toivoi, ja siksi siihen liittyy kipeitäkin muistoja (en halua spoilata liikaa, mutta jos se aika kiinnostaa, sitä käsitellään enemmän toissa jouluna kirjoittamassani Myötätuuleen ja vastavirtaan -joulukalenterissa, K-11 :) ). Lisäksi Juusolla on taustalla rankkaa koulukiusaamista, johon liittyi jatkuvaa homoksi haukkumista ja muuta ikävää ja itsetuntoa latistavaa, millä on vaikutusta häneen vielä aikuisiälläkin (niitä aikoja käsitellään puolestaan viimejouluisessa Älä jää lumeen makaamaan -joulukalenterissa, K-15). Kaikki vaikuttavat taustatekijät eivät varmasti ilmene tässä tarinassa niin hyvin kuin voisivat, mutta niin kuin toteatkin, Juuso ja Samuli ovat tosiaan kehittyneet ja jalostuneet hahmoina vielä tämän jälkeen ja moni seikka on sellainen, mikä tulee ilmi vasta Reaktioyhtälöissä. Esimerkiksi Samulin itsevarman kuoren alta paljastuu siinä paljon sellaista, minkä olemassaoloa en itsekään tiedostanut tätä ensimmäistä tarinaa kirjoittaessani. Yritän vain jotenkin saada palaset loksahtelemaan paikoilleen jälkikäteen, ja joskus se on yhtä räpiköintiä! :D

Suuret kiitokset aivan ihanasta kommentista, se on oikea aarre niin kuin kommenttisi aina! :-*
« Viimeksi muokattu: 22.03.2021 03:01:45 kirjoittanut Waulish »

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 953
Mitään en voi väittää teekkarimaailmasta tietäväni, lukuunottamatta isän viljelemiä vitsejä majavista sun muista sekä muiston vapun monimuotoisista tempauksista omassa kotikapungissani, joten tähän oli kiva uppoutua. Tuntui kovin tutulta tuo esittelykierros ensimmäisessä raapaleessa, on tullut tutuksi ja miten kuumottavaa se on joutua loppupäähän. Hieman pelkäsin, meneekö koko tarina pelkäksi bilettämiseksi, mitä teekkarielämä välillä kuulostaa olevan, jopa inhottavalla amerikkalaisella örveltämistyylillä. Mutta hyvin oli tasapaino alun tutustumisessa ja miten sitten pitää laskeutua oikeaan elämään, sinne opiskeluun. Joko sinulla on läheistä tietämystä näistä piireistä tai olet todella hyvin tehnyt taustatutkimuksesi. Jokainen luku kertoi aina uuden puolen sekä nuorukaisista että heidän teekkarielämästään, josta janoan lukea lisää (jota oli tarjolla??). ^^

Teekkarifluffy on uusin lemppari genreni, koska siksi tätä osaan vain kuvailla. Oli tosi herttaista lukea Juusosta, jonka pitäisi olla se aikuinen ja johtajahahmo opastamassa fukseja uuteen elämään, mutta olikin itse niin häkeltynyt uudesta tuttavuudest ja tilanteesta. Samulikin tuntui tosi pitkälle oudon itsevarmalta, mutta lopuksi kuitenkin jännitti kauheasti ensimmäistä suudelmaa, aivan ihanaa. Ja miten luontevasti ensimmäisen suudelman olitkin kirjoittanut, Juuson heitto oli niin osuva ja sujuva silta kysymykseen. ^^ Rakastin ihan hirveästi Samulin lintuharrastusta ja miten anteeksipyytelemättömästi hän siitä tuntui pitävän. Voisi kuvitella, että kaksikymppisten joukossa ei hirveästi huvita huudella tuollaisesta vapaa-ajanviettotavasta, mutta ihailin Samulin intoa. Ahh, samaistuin Juuson ajatuksiin haalareista, en kehtaa sanoa suoraan, että vihasin käyttää niitä, mutta vihasin käyttää niitä. ;D Ei niin, että Juuso olisi suoraan vihannut tietty.

Kiitos kovasti tästä, oli miellyttävää näin syksyn tullen lukea uuden kouluajan alkamisesta ja jännittyneestä suhteen alusta, tuli sellainen pehmoinen syksy-fiilis, mitä en tunnu koskaan syksyä inhoavana ymmärtävän. Mutta tässä sitä oli mukana, kiitos siitä. ^^
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 192
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Meldis, oi että, kommentit tähän sarjaan ovat aina iloisia ja ihania yllätyksiä! Olen otettu siitä, että teekkarifluffy on uusin lempigenresi. ;D Sitä tämä spurttisarja todella on pullollaan! On aina myös hienoa kuulla, että teekkarimaailma avautuu ja tempaisee mukaansa, vaikkei aiempaa teekkaritietämystä juuri olisikaan. Ei ollut minullakaan ennen kuin tapasin puolisoni, joka oli teekkari vielä silloin, kun tutustuttiin. Hänen myötään tutustuin ja tykästyin myös teekkarikulttuuriin, ja sille tielle jäin monissa kirjoituksissanikin. Minäkään en pidä holtittomasta bilettämisestä ja örveltämisestä, joten olen yrittänyt tässä tekstisarjassa tasapainottaa tuota vauhdikkaampaa puolta kohtuudella ja maanläheisillä hahmoilla. :)

Ihan mahtavaa, että tykästyit Juusoon ja Samuliin ja että heidän suhteensa syveneminen tuntui luontevalta. Pehmoinen syksyfiiliskin kuulostaa ihanalta, aww! Olen itse kiireestä kantapäähän syysihminen, mutta ymmärrän kyllä hyvin myös sen, ettei syksy ole kaikkien juttu. :D Tässä tapauksessa helpotusta tuo ehkä juuri tuo mainitsemasi fiilis uudesta alusta sekä opintoihin että ihmissuhteisiin liittyen, sillä se käy tosiaan aika luontevasti yksiin syksyn kanssa.

Lämpimät kiitokset sinulle aivan ihanasta kommentista! :-* Näistä hahmoista on tosiaan paljon lisääkin tekstejä tarjolla, jos innostut lukemaan. Suorana jatkona tälle spurttisarjalle toimii Reaktioyhtälöitä (K-11), ja kaikki sarjan tekstit (löyhässä aikajärjestyksessä) löytyvät täältä. :)