Kalteva pinta | K11, angst

[Kaniini]

Nimi: Kalteva pinta
Kirjoittaja: Kaniini
Ikäraja: K11
Tyylilaji: angst
Varoitukset: viittauksia viiltelyyn, mainintaa itsemurhan suunnittelusta
Muuta: Joo elikkäs terveiset matikan tunnilta jossa tän kirjoitin lol. Teksti perustuu lähinnä tunteisiin, joita itse oon kokenut huonoimpina hetkinäni. Nyt asiat on kuitenkin jo sillä mallilla, että näistä tunteista uskaltaa lähteä kirjoittamaan.
Joskus kaikki oli paremmin. Pystyi elämään täysillä, tuntemaan tunteita, tapaamaan kavereita. Vanhoja valokuvia katsellessa tuo henkilö, joka muistuttaa kovin paljon minua itseäni nauraa, pieni pilke silmäkulmassa. Tuo henkilö, jonka toivoisin yhä olevan olemassa.

Mutta jokin muuttui. En ole aivan varma mikä, mutta henkilö valokuvissa alkoi hiljalleen vaihtumaan toiseksi. Hiukset jäivät harjaamatta, vaatteet unohtui pestä. Henkilö kuvissa väsyi, mutta hän pystyi silti käymään ulkona, tapaamaan ystäviään ja sen sellaista. Tunteet vain muuttuivat. Ilo ja innostus vaihtuivat suruun ja pelkoon. Sellaisiin, jotka vuotavat yli ja tuhoavat ihmisen sisältäpäin. Henkilö hymyilee vienosti kameralle toiveikkaana siitä, että asiat tulisivat muuttumaan paremmaksi. Katsellessani häntä, mietin kuinka väärässä hän olikaan. Olen pettänyt hänet.

Ja vielä hetki sitten, kun kuvissa vakavana tyhjyyteen katsovan henkilö oli menettänyt täysin otteensa elämästä, tiedän hänellä olleen vielä jonkinlaista toivoa tulevaisuuden suhteen. Ranteita koristavista punertavista arvista huolimatta hän oli varma, ettei paha olo jatkuisi ikuisesti. Vaikka hän ei tuntenut itsestään samoin, olen hänestä kovin ylpeä. Ehkä hän ei suoranaisesti elänyt niin kuin häntä edeltäneet versioni minusta, mutta selviytyi kuitenkin.

En oikeastaan tiedä mitä tapahtui. Mitään maailmaa mullistavaa näille minua muistuttaville henkilöille ei käynyt. Toisaalta, ehkä juuri se, ettei mitään tapahtunut on mitä tapahtui. Liikaa ei mitään.

On hyvin vaikea ymmärtää kuinka tässä kävi näin, enkä usko saavani vastausta tuohon kysymykseen koskaan. Ajatus kalvaa minua, pitää hereillä öisin. Kuinka annoin tämän käydä itselleni? En tiedä mitä noille henkilöille valokuvissa tapahtui, mutta en usko heidän palaavan. Enkä ehkä haluaisikaan. Heidät musertaisi tieto siitä, etteivät asiat palaisi ennalleen.

Mutta kuka olen nyt? Mietin tuota kysymystä paljon. En osaa kuvailla itseäni millään tavoin passissa lukevia henkilötietoja enempää. En oikeastaan koe olevani yhtään mitään, vaikka haluaisinkin.

En enää elä tai selviydy, en tunne mitään—iloa tai surua—enkä enää jaksa uskoa, että asiat tulisivat koskaan kääntymään paremmaksi tästä. Minä vain olen. Minusta on tullut se ihminen, joksi vannoin etten koskaan tulisi.

Vaaleat viirut peittävät ihoani kohdista, jotka olen repinyt auki uudelleen ja uudelleen. Ulkona käyn pakon uhalla, päivien tuntuessa vuosilta kun makaan sängyssä tuntikausia tekemättä mitään.

Jos jaksaisin, voisin tappaa itseni. Nyt en kuitenkaan näe sille syytä, sillä en usko minun poissaoloni vaikuttavan muihin millään lailla. Enkä tosiaankaan jaksaisi nähdä sitä vaivaa.

Kai tämä on se, kuka olen nyt. En iloinen tai surullinen. En oma itseni enkä kukaan muu.

[Kaarne]

Hei! Poimin tämän tekstin kommenttikampanjasta, ja vaikka en yleensä angstia luekaan, on aina eri asia lukea tekstejä, joiden tietää olevan todellisiin tunteisiin ja kokemuksiin pohjautuvia. Toisaalta tällaisissa teksteissä se on toki myös erityisen surullista: sydäntä kirvelee, kun tietää, että sinulla (ja monella muullakin nuorella, toki) on ollut ja on näin raskasta!

Tavoitat tässä tekstissä vahvasti ja koskettavasti masentuneen ihmisen sielunmaiseman. Kun värit ja valo katoavat, se usein tapahtuu huomaamatta, eikä aina oikeasti löydy edes selkeää syytä – niin vain käy. Ja vaikka kuinka olisi toiveikas tai tahtoisi uskoa parempaan, tulee noita aikoja, joina ratkaisua ei tunnu löytyvän. Pahinta on silti varmasti usein tuo apatia, joka saa uskomaan siihen, että mikään ei koskaan muutu.

On upeaa, jos omia tunteitaan ja ahdistustaan saa sanallistettua tällä tavoin! Ylipäätään se, että tunteita voi kirjoittaa paperille ja käsitellä sitä kautta on rohkean kirjoittajan merkki, koska pystyy kohtaamaan oman itsensä sellaisena kuin on, ja ymmärtämään häntä paremmin.

Kiitos tästä! Teksti oli vahva ja surullinen, mutta onneksi lukijana sentään saattoi lohduttautua sillä, että sinulla itselläsi menee jo paremmin. ❤️

[Meldis]

Nappasin tämän Kommenttikampanjasta ja halusin myös nähdä uutukaisen finiläisen tuotoksia. Lisäksi itsellä on hieman huonompi vaihe päällä mielenterveyden suhteen, joten tämä tuntui iskevän hyvin lujaa omaan itseen. Oli myös jotenki hauskaa, että tämä oli syntynyt matikantunnin aikana, kertoo kyllä ihan kaiken miten matikkaa opetetaan. :''')

Itse teksti se sitten vasta iskevä olikin. Ihana kuulla, että et ui enää näin syvissä vesissä, vaikka kamalaa, että olet käynyt näin pohjalla saakka. Ihan liikaa näin tässä myös sitä, mitä joka päivä kohtaan nuorisotyössä ja miten universaali kokemus masennuksesta on. Olet tavoittanut hyvin tuon tunteen, jonka itsekin tunnistan, että katsoessa valokuvia nuoremmasta itsestä, ei ymmärrä, miten tähän tilanteeseen on päästy. On tosi sydäntäsärkevää myös, miten ei pystyisi edes sanomaan tuolle nuoremmalle versiolle itsestä mitään lohduttavaa, mihin siihenkin pystyin inhottavan hyvin samaistumaan. Tekstin nimi on juuri se miltä, se tuntuu, oikein terävästi keksitty ja ihan kuin pinta kallistuisi koko ajan enemmän.

Senkin olet hienosti kuvannut, että hyvin masennuksessa ei mikään tunnu riittävältä tai arvoiselta, ei edes kuolema, joten miksi edes yrittää. Arvottomuuden tunne oli tässä kenties mielestäni parhaiten kuvattu, sellaiseksi lohduttomuudeksi, jolta ei pääse pakoon.

Mutta sitten taas kaikesta huolimatta, minusta on hienoa nähdä, mikä voima kirjoittamisella on. Olen iloinen, että pystyt jo tuomaan ajatuksiasi, kuinka synkkiä tahansa, paperille ja vielä tänne muiden luettavaksi. Käsittely kirjoittamisen avulla on tärkeä työkalu matkalla pois siitä vain olemisesta. Kiitos tosi paljon, että uskalsit julkaista tämän Finissä ja toivon, että jatkat! Tämä oli upea, raaka, samaistuttava teksti ja olen kiinnostunut lukemaan, mitä kaikkea sinulla vielä olisi sanottavaa. Kiitos tästä lukukokemuksesta. ^^

[Abarat]

Hei, Kaniini! Löysinpäs tämän tänään. Kerrontasi on upean tunnepitoista. Hyödynsit myös valokuvateemaa tekstissäsi hienosti. Kirjoitat vangitsevasti. Tykkään kovasti tekstisi viimeisistä lauseista. Hyvä että sanataiteesi muodosti tämän tekstin! Jatka toki kirjoittamista, lukisin mielelläni sinulta vaikka mitä.