Kirjoittaja Aihe: Dipolimomentti (K-11 • teekkariromantiikkaa, Juuso/Samuli • spurttailua, 7/7 raapaletta)  (Luettu 21974 kertaa)

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 371
  • Lunnikuningatar
Kommenttiarpajaisten vuoksi minäkin täällä (joskin tää teksti on mulle pariinkin otteeseen linkattu luettavaksi sillä saatteella, että se on hyväntuulista ja lempeää luettavaa, ja olen sen joka kerta lukenut ja fiilistellyt, joten ehkä aikakin tulla sanomaankin jotain :D ), hei vaan!

Pidän tän tekstin nimestä tosi paljon, ja teekkarimeininki tuntuu aidolta koko tekstin läpi. Samoin pidän hurjasti siitä, että tuo Samulin alun esittäytyminen linkittyy myös siihen, että hän oikeasti bongailee lintuja, eikä jää vain yksittäiseksi heitoksi. Sydäntä lämmittää myös ajatus siitä, että joku uskaltaa bileissä kysyä toista tyyppiä nimenomaan bongailemaan lintuja, koska onhan se aivan erilainen lähtökohta kuin vaikkapa käyminen kahvilla tai opiskelijalounaalla.

Juuso on tässä sympaattinen tietynlaisessa hermostuneisuudessaan ja sellaisessa päämäärättömässä ihastumisessaan, jossa ei oikein osaa tehdä aloitetta, ja Samuli on tosi hyvää vastapainoa sille myös. Kiva yksityiskohta kuitenkin sekin, että Samuliakin kuitenkin lopussa hermostuttaa tuossa hetki ennen suudelmaa. Tulee esille, että se on hänellekin merkityksellinen hetki, eikä jotain, mitä voi tehdä tuosta vaan!

Lyhytelokuvat toivat tähän kivaa persoonallista särmää myös, ja tykkäsin tuosta Juuson tekemästä huomiosta, että Samulikaan ei ilmeisesti tupakoi - tuntuu just sellaiselta yksityiskohdalta, jonka ihastuneena panisi merkille ja kirjaisi ylös johonkin henkiseen "katalogiin". :D

Ylipäätään ihana teksti, kiitos tästä! ❤️


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

Pahatar

  • ***
  • Viestejä: 738
No niin, uusi yritys:

Terveisiä Kommenttiarpajaisista! :D Päädyin tähän tekstiisi, koska Juuson hahmo tuossa Nykyisyyden valo -ficissäsi alkoi kiehtoa kovasti, ja halusin lukea hänestä lisää, mielellään mukavissa merkeissä. Pidin tosi paljon tästä(kin) ficistäsi, ja tässä oli minusta mielenkiintoista ja vetoavaa se, miten arkiset opiskelijatouhut ja niiden yksityiskohdat yhdistyivät Juuson ajatuksiin ja tunteisiin.

Tämä raapalesarja vei aivan ihanasti opiskelijatunnelmiin. :) Minua nauratti tuo, että Juusolla oli vaikeuksia muistaa nimiä, ja kenellä ei olisi, kun yhtäkkiä tulee uusia opiskelijoita kymmeniä, joita pitäisi sitten opastaa. Ajattelin tätä lukiessa, että Juuso tuntui ihastuvan Samuliin ensisilmäyksellä, eikä tämän nimen muistaminen ollutkaan sitten enää kovin vaikeaa. ;D Oli hauska yksityiskohta, että haalarit hiostivat (sen ne todella tekevät!), mutta eivät niin pahasti, ettei Juuso olisi voinut ihailla Samulia samaan aikaan, niin kuin tässä tuli hienolla tavalla esiin:

Lainaus
Samulissa oli jotain samalla tavalla kiehtovaa, jotain mitä ei ehkä nähnyt mutta mikä kuitenkin oli läsnä. Vuorovesi saattoi laskiessaan paljastaa simpukoita ja muita meren aarteita – mitä Samulissa piili?

Mikko oli ihan mahtava kaveri Juusolle, ja jäin miettimään sitä, kuinka usein nuori heteromies (tai ainakin näin ymmärsin Mikon) voi olla noin suvaitsevainen, ettei häntä haittaa, että kaveri on kiinnostunut toisista miehistä. Mikko oli toisaalta niin suorasukainen, että se taisi olla melkein rasittavaakin Juusolle, mutta kyllähän tämä hänen asenteensa oli kaiken kaikkiaan riemukas. ;D Tuntui myös, että Juuso oli sen verran ujo, että tarvitsikin juuri suoraa puhetta ja tuollaista kannustusta:

Lainaus
”Mee juttelemaan sille”, Mikko karjaisi Juuson korvaan niin kovaa, että Juuso kavahti kauemmas.

”Häh? Kenelle?”

”No Samulille. Sä tuijotat sitä niin antaumuksella. Tuijotit koko viime viikon, herra paratkoon. Onhan mulla silmät päässä.”

Juuso huokaisi. Mikko oli niitä harvoja ihmisiä, jotka tiesivät Juuson olevan miehiin päin. Joskus Juuso toivoi, ettei Mikko tietäisi, mutta toisinaan hän oli siitä kiitollinen – olihan Mikko yleensä oikeassa, vaikka ilmaisikin asiansa kiusallisen suoraan.

Minua huvitti tuo Juuson keskustelunavaus, eikä ollenkaan siksi, että se olisi ollut huono, vaan lähinnä sen vuoksi, että sitä oli pidempäänkin harkittu, se oli jotain hyvin mieltä lämmittävää. :) Mutta sehän johtikin aika kivaan keskusteluun ja mikä vielä parempaa, yhteiselle linturetkelle. Molempien poikien ujous ja vaivaantuneisuus oli aivan ihanaa ja hyvin käsin kosketeltavaa, tykkäsin siitä tosi paljon. Tästä välittyi niin hyvin sellainen mukavalla tavalla kiusaantunut tunnelma, kun päällisin puolin puhuttiin linnuista, vaikka molemmat olisivat varmaan halunneet puhua jostain ihan muusta. ;D Mutta jostain on aina lähdettävä liikkeelle.

Kuten muutkin ovat jo kommentoineet, pidin kovasti siitä, että tässä asetelma on näin päin, että Juuso on se muutaman vuoden vanhempi, koska tämä tuntuu olevan niin ujo, että ikäero jollain lailla tasoittaa sopivasti tätä paria, kun Samuli on ehkä kuitenkin se itsevarmempi näistä kahdesta. Huvitti tuo, mitä tässä tuotiin esiin molempien pukeutumisesta, ehkä eniten sen takia, että enää Juuso ei hävennyt vaatteitaan tai ylipäätään mitään, vaikka Samuli olikin niin tyylikäs. Juuso on selvästi edennyt jo pitkän matkan niistä yläasteajoista ja Nykyisyyden valon kuvaamista ajatuksista. :) Samuli oli ihailtavan perehtynyt lintuihin, ja mietin, että kun Juusolla taas ei ollut juurikaan tietoa aiheesta, hän tunsi itsensä varmaan vähän ulkopuoliseksi jopa tällaisella kahdenkeskisellä linturetkellä. Tai olisi voinut tuntea, ellei olisi ollut näin viihdyttävää katseltavaa:

Lainaus
Samuli oli yhtäkkiä osoittautunut niin paljon muuksi kuin arvoitukselliseksi komistukseksi, joka seisoi kampuksen pihalla kädet puuskassa muiden juttuja kuunnellen, eikä Juuso silti saanut hänestä silmiään saati ajatuksiaan irti. Vaikka ulkoilma oli raikasta ja vivahteikasta, Samulin läsnäolo ympäröi Juuson aistit kuin rätisevä sähkökenttä.

Voi, miten Juuson kaipaus ja ikävä Samulia kohtaan oli ihan käsinkosketeltavaa! :) Aivan mahtavaa, että Samuli lähestyi Juusoa ja pyysi elokuviin. Nauratti kylläkin tuo, miten Mikko tuntui taas ilmestyvän kuin vieteriukko laatikosta ja oli tietysti vielä kuullut kaiken. Mutta olen kyllä samaa mieltä siitä, että treffithän nämä olivat ihan selvästi. :D

Aluksi, kun leffateatteria kuvailtiin pieneksi ja intiimiksi, minun mielikuvitukseni alkoi jotenkin laukata, että minkähänlaisia elokuvia siellä esitetään? No ilmeisesti ei ainakaan sellaisia, joita hetken ajattelin. ;D Ilahduin siitä, että molemmilla tuntui olevan samanlainen elokuvamaku, kun Juuso viihtyikin yllättävän hyvin, ja leffasta riitti juttua jälkikäteenkin. Tuo loppu olikin sitten kaikkein paras, ja tykkäsin siitä niin paljon! Ihanaa, että se oli juuri Juuso, joka uskalsi nostaa kissan pöydälle, ja sitten Samulikin rohkaistui. Suudelma oli aivan ihana ja kaunis, ja sitä ja sen jälkeistä tilannetta olisi lukenut pidempäänkin. :)

Kiitos paljon tästä raapalesarjasta, jonka nimi yhdisti ihan loistavasti sekä kahden ihmisen välisen vetovoiman että tekniikan opiskelut. Tässä oli elämän makua, tunteita ja romantiikkaa hyvin onnistuneena yhdistelmänä. Ihailen aina sitä, kun joku osaa kirjoittaa originaalia ja vielä näin hyvin ja sujuvasti, kun minulta se ei luonnistu ollenkaan. Tämä oli tosi kiva lukuelämys. :)
Why is it that we feel more comfortable seeing two men holding guns than two men holding hands?

FiFi - Fiksu ja Filmatiivinen fiktiofoorumi

valokki

  • ***
  • Viestejä: 1 337
Valitsin tämän luettavakseni osittain sen takia, että huomasin sun julkaisevan tästä parista joulukalenteria ja haluaisin hypätä sitä seuraamaan (enkä ihan näin kylmiltään ole vielä uskaltanut) ja toisaalta siksi, että teekkariromantiikka kiehtoi. Teekkarimaailma on itselleni melko vieras, mutta kavereiden kautta sinnekin on saanut vähän kosketuspintaa, ja olikin hauska, kuinka ainakin itselleni tunnistettavia teekkaerielementtejä tästä tarinasta oli löydettävissä, ja kuten Kaarnekin tuossa aikaisemmin sanoi, tuntui teekkarimeininki tässä hyvin aidolta alusta loppuun.

Lainaus
”Tietysti tiedät! Sua pyydettiin treffeille. Ilmiselvä juttu. Selvä kuin teekkari kaksi viikkoa ennen vappua.”

Juuso pyöritteli silmiään. Teekkarithan tunnetusti kävivät vapunviettoon jo viikkoa ennen aattoa.
Tähän sutkautukseen kiteytyi kyllä niin hyvin iso osa siitä, millaiseksi teekkarikulttuurin näin ulkopuolisena mieltää. Tietenkin on sitsejä, kiltoja (?) ja muutakin toimintaa, mutta vappu vaikutti olevan teekkareille kyllä ehdoton pääjuhla, jonka juhlintaa näki hyvin jopa kuukautta ennen. Saatika sitten itse vappuviikolla, jolloin huhun mukaan kaikenlaisia bileitä oli joka päivälle...

Vaikka juhliminen vaikuttaakin olevan hyvin merkittävässä osassa teekkarielämää, pidin tässä kovasti siitä, ettei se ollut ainoa asia. En yhtään osannut odottaa tuota lintubongausta, ja se olikin todella kiva yllätys ja hauska yksityiskohta. Mielestäni oli myös mahtavaa, miten ylpeä Samuli oli tästä harrastuksestaan ja oli heti pyytämässä toista treffeille juuri oman, ehkä vähän teekkariporukoissa erikoisemman (?) harrastuksen pariin. Samulista huokui muutenkin kauttaaltaan se, kuinka hän tuntui olevan hyvin sinut itsensä kanssa ja toi esille avoimesti sitä, millainen hän on.

Lainaus
Juuso heilautti puhelintaan. ”Mikko kuvittelee, että me ollaan treffeillä.”

Samulin kävelyvauhti hidastui. Katse suuntautui maahan, käsi sipaisi hiuksia, huulilla vilahti melkein hermostunut hymy.
Mutta toisaalta oli kuitenkin kiva, että jokin asia sai rikottua myös Samulin kuoren ja sai hänet hermostumaan. ;D

Juuso taas vaikutti hahmona jännittyneemmällä, mikä toisaalta saattoi johtua ihan siitäkin, että tarina oli kerrottu hänen näkökulmastaan, jolloin hänen päänsä sisälle pääsi ihan eri tavalla. Tätä lukiessa oikein kihisi, kun pääsi lukemaan Juuson heräävistä ihastuksentunteista ja hänen luomistaan havainnoista Samulista. Ja vaikka Juusoa jännittikin, uskalsi hän silti tehdä rohkeasti aloitteen Samulin suhteen (ja eihän tässä todellisuudessa tiedä, kuinka paljon Samulillakin oikein kuohui pinnan alla).

Kiitos, tämä oli todella suloinen ja hyvälle mielelle pistävä tarina. ♥
(ava @Claire ja bannu @Ingrid)