Kirjoittaja Aihe: Myrrysmieli | S | noitia ja grimhyggeä | 3/3  (Luettu 2825 kertaa)

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 772
Myrrysmieli | S | noitia ja grimhyggeä | 3/3
« : 28.07.2021 11:26:30 »
Nimi: Myrrysmieli
Kirjoittaja: hiddenben
Ikäraja: S
Genre: slice of life, found family, fantasia ja grimhygge
Haasteet: Mikroficci-haaste, OTS20 #3 (suomalainen mytologia), Originaalikiipeily sanalla taikuus, FFF1000 sanalla irrationalismi ja Anne Michaels -sitaattihaaste.
Yhteenveto: Sirka, Oili, Viena ja Vanamo ovat neljä noitaa, jotka ovat tunteneet toisensa lapsuudesta saakka ja elävät yhdessä metsän keskellä olevassa mökissä. Sirka on kuitenkin alkanut kulkeutua vaarallisille teille antautuessaan myrryksen vietäväksi, ja se pakottaa tiiviin noitanelikon tekemään kipeitä päätöksiä.

K/H: Inspiraatio tähän tekstiin lähti, kun löysin ensin ihanan noitakuvan (S) Pinterestistä ja luin sitten samana päivänä myrrysmiehistä (linkki Wikipediaan). Olen soveltanut myrrysmies-mytologiaa vapaasti, mutta ytimen pitäisi olla paikallaan. Teksti on hieman surumielinen ja sisältää grimhyggen elementtejä, mutta toivottavasti viihdyt tekstin parissa silti :) Tarina on kolmiosainen, mikroficcejä on yhteensä 30. Tämä on myös juhannustaika Linnelle, toivotan sinulle ihania kesäpäiviä, kun niitä vielä riittää! :)

// Tälle tarinalle löytyy jatkoa: Ihoni alla (K-11)!




Myrrysmieli


1

Kesä on lopuillaan. Sirka seisoo rotkon juurella kädet nyrkkeihin puristettuna ja katselee, kuinka tuuli rahisee puun latvustoissa.

”Etkö sinä perkele parempaan pysty?!”

Tuuli ei vastaa. Sirka kohottaa kätensä kohti taivasta ja kutsuu kovempia puhureita suoraan Pohjolasta. Hän kutsuu niitä koko sydämellään.

Hän karjuu tuulelle: ”Puhalla! Puhalla niin, että kaadun kumoon!”

Lopulta kädet kutsuvat esiin sellaisen myräkän, että rotkon toisella puolella kaatuu koivu. Sirka seuraa sen putoamista koko matkan pohjalle.


2

Oili tuijottaa vaatekaapissa roikkuvia kesäkaapujaan. Niiden värit ovat pastellisen hempeitä ja keveitä, mutta enää niitä ei tee mieli pitää.

Ulkona puhaltaa syksyä enteilevä tuuli. Kesä alkaa tehdä lähtöä niin kuin muuttolinnutkin, jotka jo harjoittelevat muodostelmaa taivaalla.

Oili napsauttaa gramofonin käyntiin. Haikea pianomusiikki täyttää pienen huoneen ja houkuttelee hänet pyörähtelemään sen tahtiin. Oili sulkee silmänsä ja antaa musiikin viedä.


3

Pikkulintu tömähtää viherhuoneen lasiseinään. Multaan uppoutuneet sormet jähmettyvät, kun Vanamo hätkähtää kesken taian.

Ulkona pyörii myrskytuuli, liian äkillinen ollakseen luonnollinen. Sirka.

Vanamo katsoo, että pikkulintu pääsee takaisin siivilleen ennen kuin jatkaa oliivipuun mullan möyhimistä.

”Anna lisää, kasva vain / tuota meille uutta ain. / Kasva, kunnes kattoon pääset, / sitten koittaa juhlajaiset.”

Puun kapeat lehdet värisevät Vanamon sanojen mukana ja sen varsi kasvaa muutaman millimetrin hänen sormissaan. Toisin kuin tomaatinvarret, oliivipuu haluaa miellyttää taikojaansa.

Uusi myrskytuuli vavisuttaa viherhuonetta. Vanamo pudistaa päätään. Myrrys on taas vienyt Sirkan mennessään. Jo kolmatta kertaa tässä kuussa.

Se on kolme kertaa liikaa.


4

Viena pyyhkii hikeä otsalta. Ruoka on vihdoin valmista. Kokonainen kananpoika lepää pellillä, ympärillään kesäsadon viimeisiä perunoita, Vanamon kasvattamaa porkkanaa ja palsternakkaa sekä muutama aamuisella metsäretkellä löydetty kantarelli.

Yläkerrasta kuuluu musiikkia, mutta melankolinen piano sekoittuu tuuleen, joka ulisee saapuessaan metsästä pihapiiriin. Viena kävelee eteiseen ja vilkaisee ulos auki jääneestä ovesta. Hän näkee Sirkan kauempana polulla ja astuu varjoihin, kävellen muutaman askeleen takaperin kohti yläkertaan vieviä portaita ennen kuin kääntyy ja hipsii ylös Oilin huoneeseen.

”Ruoka olisi -”, Viena aloittaa, mutta hiljenee, kun näkee Oilin tanssivan taikuutensa kanssa.


5

Oili haistaa rosmariinin ja sitruunan ennen kuin tuntee Vienan pehmeät kädet omissaan. Hän avaa silmänsä ja vie Vienan tanssiin, kun vielä tuntee musiikin tuoman taikuuden ihonsa alla. Oilin ruskea syyskaapu sekoittuu Vienan keltaiseen ja he pyörivät ympyrää, kunnes päässä alkaa pyöriä ja lapsekkuus naurattaa.

Hetkeksi syksy, myrskytuulet ja niiden mukana kantautuvat huonot enteet unohtuvat mielistä ja elämä on yhtä huoletonta kuin silloin, kun kaikki neljä olivat vielä lapsia ja leikkivät tervapataa oppikoulun välitunnilla.


6

Mökin ovi on apposen auki, kun Sirka saapuu polkua pitkin takaisin pihaan. Ulkorappusilla odottaa hänen suippo noidanhattunsa, joka lensi hänen päästään kesken myrryksen, mutta löysi kotiin ennen häntä. Sirka kävelee kuistille ja nostaa hatun käteensä, pyyhkii pois siihen tarttunutta metsää.

Olo on myrryksen jälkeen sopivalla tavalla ontto. Edes avoimeksi jätetty ovi tai noidanhattuun tarttunut lika eivät saa Sirkaa ärsyyntymään, vaikka tavanomaisesti hän etsisikin Vanamon käsiinsä läksyttääkseen toveriaan huolimattomuudesta. Mökistä kuuluva musiikki on sekin yllättävän mukavaa, vaikka Oilin dramaattinen haikeus yleensä saakin Sirkan ärähtämään.

Myrryksen jälkeen olo on aina parempi. Silloin kaikki paha on päässyt karkaamaan pois ihon alta.


7

Sirka vilkaisee keittiöön, mutta siellä on vain puoliksi katettu pöytä ja kauhea sotku. Yläkerrasta kuuluu musiikkia ja naurua, ja Sirka lähtee kohti portaita, kun Vanamo astuu sisälle työkaavustaan multaa varistaen. Sen näkeminen saa jonkin värähtämään Sirkan ihon alla. Myrryksen.

”Miksei kukaan koskaan pidä tästä paikasta huolta?” Sirka tiuskaisee, kun Vanamo avaa suunsa. ”Pitääkö minun siivota kaikki?”

”Olitko taas rotkolla?” Vanamo kysyy ja asettaa noidanhattunsa hattuhyllylle.

”Taas ja taas”, Sirka tuhahtaa ja tönäisee ikkunalaudalta alas hypänneen hellyydenkipeän Hepuli-kissan pois tieltään.


8

Tunnelma ruokapöydän ympärillä on kireä. Peltikana on taivaallinen sekoitus päättyvän kesän makuja ja juureksissa maistuvat Vanamon taikuuden jäljet. Sirkan murjotus vie kuitenkin kaiken ilon onnistuneesta ateriasta eikä Viena keksi mitään puheenaihetta, jolla rikkoisi hiljaisuuden. Lopulta Sirka rikkoo sen itse sanoessaan:

”Minä kutsuin Pohjolan tuulia tänään. Kaadoin kokonaisen puun.”

Sirkan ylpeys saa Vienan otsan rypistymään. Oili puristaa haarukkaansa rystyset valkeina. Metalli alkaa taipua hänen hätääntyneen taikuutensa etsiessä tietä ulos.

”Kokonaisen puun, kuulitteko?”

Viena vilkaisee Vanamoa. Hän näkee Vanamon kasvoilla sen pelon, jonka tuntee vatsanpohjassaan.


9

”Sinä olet hölmö, Sirka, kun antaudut myrrykselle”, Oili kuiskaa.

Se saa Sirkan napsahtamaan.

Vanamo nousee tuoliltaan samaan aikaan kuin Sirka. Hän tarttuu tämän veitseä pitelevään käteen juuri ennen kuin pahanteko toteutuu, ja Oili ehtii paeta olohuoneen toiselle puolelle. Sirka yrittää päästä perään ja murisee kuin koira, mutta Vanamon ote hänen kätensä ympärillä tiukentuu.

Vanamoa pelottaa. Hän katselee Sirkan tuntemattomaksi käyneitä kasvoja, kuinka hänen silmänsä tuijottavat tyhjyyteen aivan kuin myrrys veisi mukanaan myös hänen sielunsa.

”Lopeta Sirka, kun vielä voit. Ole kiltti”, Vanamo pyytää.

”Se on jo osa minua.”


10

Kun Oilin sydän ei enää hakkaa niin kovaa, että silmissä vilisee, hän astuu nojatuolin takaa olohuoneen keskelle. Hän napsauttaa sormiaan, ja kolmannella yrityksellä olohuoneen levysoittimessa odottava vinyyli alkaa soida. Se on klassista musiikkia, vikkelää, mutta samalla kepeää. Oili rytmittää mielensä sen tahtiin ja alkaa kietoa taikuuttaan sen ympärille.

Musiikin ja taikuuden punos löytää ensin Vienan, joka ottaa sen helpottuneena vastaan, ja jatkaa sitten matkaa Vanamon kihariin ja lopulta Sirkan luo. Oili tuntee, kuinka Sirka ei halua ottaa punosta vastaan (vai onko se sittenkin myrrys, joka panee vastaan?), mutta lopulta hän luovuttaa ja antaa musiikin virrata sisälleen.

Rauha laskeutuu heidän ylleen. Silti tunne vaarasta jää leijumaan olohuoneeseen.

Oilin kurkkua kuristaa.
« Viimeksi muokattu: 28.01.2022 09:35:42 kirjoittanut hiddenben »

between the sea
and the dream of the sea

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 772
Vs: Myrrysmieli | S | noitia ja grimhyggeä | 1/3
« Vastaus #1 : 30.07.2021 07:13:33 »
11

”Mitä meidän pitäisi tehdä?” Viena kysyy. ”Emme voi antaa Sirkan jatkaa näin.”

Aurinko on laskenut ja kasvihuoneessa hämärtää. Vanamo hypistelee tomaatinvarsia, tarkistaa basilikan mullan kosteuden ja tunnustelee sormillaan keltaisen paprikan kiiltävää pintaa.

”Tai sitten hän jatkaa”, Vanamo sanoo ja värähtää muistaessaan, miltä Sirkan syke hänen otteessaan tuntui: villiltä ja mielipuoliselta. Ei hillityltä ja tietoiselta niin kuin noidan sykkeen kuuluu olla. ”Jatkaa niin kauan, kunnes hänen tai meidän käy huonosti.”

”Me olemme aina olleet yhdessä”, Vienan ääni on ohut.

”Ja nyt meidän polkumme ehkä haarautuvat.”


12

Yö laskeutuu kangasmetsän ylle, kuu kohoaa horisontista ja tähdet tuikkivat taivaankantta vasten, mutta sammalten peittämää mökkiä ympäröi suru, ahdistus ja pelko. Yläkerran ikkunoissa palavat levottomat kynttilät, etupihan puoleisessa huoneessa soi hiljainen musiikki ja talon toisella puolella olevasta avonaisesta ikkunasta kuuluu itkua.

Päivällä puhaltanut myrskytuuli on enää vain muisto keveiden tuulenhenkäysten tuudittaessa männynhuippuja uneen. Kestää pitkään ennen kuin sammalmökin valot sammuvat.


13

Oili laskeutuu uimarappusia pitkin veteen. Viileä järvivesi saa väreet kulkemaan ihoa pitkin aina rintakehään saakka. Päästyään neljännelle ja viimeiselle rappuselle, Oili kääntyy kohtaamaan tyynen vedenpinnan ja irrottaa otteensa.

Niin kuin musiikki, myös vesi saa hänen kehonsa ja mielensä rentoutumaan. Oili ui rintauintia kohti järven keskellä olevaa kiveä, pitää katseensa sen kellertävässä pinnassa.

Neljäkymmentä vetoa sinne, neljäkymmentä takaisin. Keho tuntuu keveämmältä ja ajatukset alkavat kulkea vaikean yön jälkeen.

Vesi on hänen elementtinsä, on aina ollut. Siihen hän voi luottaa.


14

Sirka tietää, että Oili tuntee hänen läsnäolonsa ennen kuin näkee hänet. Helpotus on suuri, kun Oili ei jää järven kivelle vaan lähtee uimaan takaisin kohti laituria. Sirka haluaa pyytää anteeksi. Hän puristaa käsissään Oilin pyyhettä, valmiina ojentamaan sen heti, kun toinen nousee laiturille.

Oili ei kuitenkaan nouse vedestä vaan jää sinne kellumaan.

”Tule seuraksi”, Oili pyytää, ja Sirka riisuu kaapunsa empimättä.


15

”Kerro minulle siitä”, Oili sanoo, kun he ovat uineet kivelle ja nousseet sille istumaan. Auringon säteet löytävät puiden välistä järven pinnalle ja lämmittävät heidän alastomia kehojaan.

”Myrryksestä?” Sirka varmistaa. Oili nyökkää. ”Muistatko, kun meidät laitettiin oppikoulussa kokeilemaan suopursua? Kuinka se ensin teki meidät kaikki ärhäköiksi, kunnes olomme muuttui ontoksi?”

”Se oli kamalaa.”

”Myrrys on kuin suopursu, mutta paljon… parempaa. Vaikka tunteet kulkevat vuoristorataa, minä tunnen oloni vahvaksi. Kun myrrys virtaa veressäni, olen vahvin noita. Vahvempi kuin kukaan muu.”

”Mutta mitä jos se vie sinulta hengen?”

Sirka tuntee pelon vatsanpohjassaan, mutta hymyilee Oilille ja solahtaa takaisin veteen.


16

Viena pyöräyttää kauhallaan puuroa vielä kerran ennen kuin nostaa kattilan puuhellalta ruokapöytään. Avonaisesta ikkunasta kuuluu keveää juttelua ja vilkaistessaan ulos Viena yllättyy nähdessään Sirkan ja Oilin kävelevän rinnakkain kohti taloa. Molempien hiukset ovat märät, pyyhkeet roikkuvat hartioilla.

Hepuli-kissa juoksee tervehtimään heitä ja kiehnää Sirkan säärtä vasten. Viena katselee ikkunasta, kuinka Sirka kumartuu hellittelemään kissaa ja nappaa sen lopulta syliinsä.

Tänään Sirka on kuin ennen: ihana, temperamenttinen oma itsensä. Viena kääntyy katsomaan Vanamoa, joka lukee kotiin tullutta kirjettä otsa hieman rypyssä.

”Oletko varma, että Vanhimman kutsuminen on tarpeellista?”

Vanamo katse käy ikkunassa, kun nauru kantautuu sisälle. Silti hän nyökkää.


17

Vanamo juo kahvinsa mustana. Hän pitää siitä, kuinka kahvipapujen suklainen maku jää viipyilemään suuhun. Tänä aamuna kahvi on kuitenkin vain juoma, jota juoda vieraita odottaessa.

Sirka ja Oili juttelevat kuin eilistä ei olisi tapahtunut. Viena yrittää osallistua keskusteluun, mutta Vanamo näkee, kuinka hänen kahvikuppia pitelevä kätensä tärisee.

Kun puurolautaset ovat tyhjiä, polulle ilmestyy hahmo. Se on Vanhin. Kaikki neljä huomaavat hänet samaan aikaan. Vanamo kiirehtii keräämään puurolautasia, mutta Viena käskee hänet sivuun, sanoen hoitavansa keittiönsä itse kuntoon.

Vanamo kohtaa Sirkan syyttävän katseen. Sitten hän juo kahvikuppinsa tyhjäksi ja lähtee pihamaalle kohtaamaan Vanhimman.


18

Vanhin istuu olohuoneen nojatuolin reunalla kävelykeppiinsä nojaten. Hänen ryhtinsä on kumara, mutta katse terävä, kun hän katsoo vuoron perään sohvalla istuvaa Sirkaa, Oilia, Vienaa ja Vanamoa.

Lopulta hänen katseensa palaa Sirkaan, joka tuntee käsiensä hikoavan, mutta kohtaa silti Vanhimman katseen, kuten kunnon noidan kuuluu.

”Tule tähän”, Vanhin äyskähtää, ja Sirka siirtyy sohvalta lattialle. ”Anna kätesi, lapsi.”

Kun Vanhin tarttuu Sirkan käteen, hän tuntee noitavanhuksen taikuuden sävähtävän lävitseen kuin salamanisku. Se tutkii hänet sisältä ulos, etsii jokaisen myrryksen palan, joka on alkanut jälleen kerääntyä Sirkan ihon alle.

Sirka tuntee olonsa alastomaksi.


19

”Myrrys on katala liittolainen”, Vanhin sanoo. ”Se voi viedä sinulta hengen, kun katsot toisaalle. Siihen ei voi koskaan luottaa, eikä kukaan voi sen takia luottaa sinuun.”

”Mutta myrrysmieliset tekevät myös paljon hyvää, eikö totta?” Sirka kysyy.

Vanhin nyökkää. ”Ne jotka, osaavat hallita sitä. Mutta se vaatii aikaa ja harjoittelua, kaikesta vanhasta irrottautumista. Useammat kuolevat, kun yrittävät oppia hallitsemaan sitä.”

”En ole koskaan tuntenut oloani niin vahvaksi kuin myrrysmielisenä, Vanhin.”

”Onko mahti sinulle tärkeämpää kuin mikään muu? Oletko valmis mahdollisiin menetyksiin?”

Sirka kohtaa Oilin katseen ja näkee, kuinka tämä pyytää häntä miettimään vastaustaan tarkkaan.


20

Oili yrittää pitää kyyneleet poissa silmistä, kun katselee Sirkan pakkaavaan tavaroitaan. Aamulla kaikki oli vielä hyvin. Järvellä koetussa hetkessä oli lupaus toivosta, mutta nyt kaikki on mennyt väärin.

”Me olemme aina pysyneet yhdessä”, Oili yrittää.

”Vanamo ei halua, että jään. Ehkä niin on parempi”, Sirka sanoo. Hänen äänensä on niin jäykkä ja kylmä, että Oili miettii, kuka puhuu: Sirka vai myrrys. Sitten Sirka kääntyy ja kohtaa hänen katseensa.

”Ei ole muuta vaihtoehtoa.”

”Mutta miten kauan sinä olet poissa?”

Oili odottaa vastausta turhaan. Alakerrassa Vanhin kopauttaa kävelykepillään kolmesti lattiaan. Sirka lähtee halaamatta.

between the sea
and the dream of the sea

Linne

  • ***
  • Viestejä: 910
  • Hämmentynyt pesukarhu
Vs: Myrrysmieli | S | noitia ja grimhyggeä | 2/3
« Vastaus #2 : 30.07.2021 15:15:20 »
Juhannustaika on tälle just sopiva nimitys, koska tämä on taikuutta <3

Aivan ihana teksti! Oon lukenut tämän jo pariin kertaan, mutta päätin kommentoida vasta nyt kun on kunnolla aikaa ja energiaa (syytän graduprosessia, se syövyttää mun aivot) mutta sanonpahan vaan, että on aivan ihana lukea tällaista tekstiä, joka sisältää niin paljon kaikkea mistä tykkään! Tämä on vähän kuin karkkipussi jossa on vain hyviä karkkeja :D

Tää on juonellisesti tosi mielenkiintoinen ja mukaansatempaava, ja nyt toisen osan luettuani haluan jo kiihkeästi tietää, mitä Sirkalle ja muille noidille käy. Kaikkien hahmojen luonteesta sai hyvin kiinni ja kaikki pienet yksityiskohdat kuten ruuan kuvailu ja Oilin kaapujen väri, teki tekstistä mukaansatempaavan ja sai tuntemaan että oli itsekin noitien elämässä mukana. Kaikki hahmot ovat eläviä ja kiinnostavia, mutta tällä hetkellä mun suosikki on ehkä Vanamo, vaikka en itse todellakaan ole mikään viherpeukalo :D ihme että palmuvehkakaan on vielä hengissä.

Tykkään tässä myös tekstin asettelusta ja näkökulman vaihtelusta. Hahmoja on käsitelty mukavan tasapainoisesti ja Sirkan "ongelmasta" huolimatta kukaan ei nouse liikaa toisen ohi. Lisäksi tällainen lyhyisiin lukuihin jaettu rakenne tekee tekstistä mukavan helposti luettavan. Viime aikoina ainakin mun on ollut vaikea keskittyä todella pitkiin lukuihin tai pitkiin, luonnekuvauksiin joten tällainen teksti tuntuu just nyt täydelliseltä.


Kiitos valtavasti tästä juhannustaiasta, se piristi tosi paljon näin valmistumisstressin keskellä <3 Odotan innolla viimeistä lukua!
Kaikki perinteet ovat typeriä. Siksi ne ovat perinteitä

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 772
Vs: Myrrysmieli | S | noitia ja grimhyggeä | 2/3
« Vastaus #3 : 04.08.2021 08:51:09 »
Linne, tietäisitpä vain, miten paljon ilahduin siitä, että tykkäsit tästä tekstistä! Jännitin vähän, onko tämä liian synkkä, mutta olit löytänyt tästä vaikka mitä kaikkea kivaa sanottavaa, eli kiitos siitä ♥ Ihanaa kuulla, että hahmot tulevat selkeästi esiin (he onnistuivat heräämään yllättävän eloon lyhyessä tekstimitassa :D) ja että pidit noista kaikista mainitsemistasi yksityiskohdista! Ja olipa onnekasta, että kirjoitin tämän mikromuotoon niin lukemisestakin tuli helpompaa. Tsemppiä graduprosessiin, se vie kyllä aikaa ja energiaa :D Tässä vielä kolmas osa, toivottavasti pidät ja kiitos ihanasta kommentista! ♥

K/H: Nyt vielä viimeinen osa. Tähän osaan otin inspiraatiota Anne Michaels -sitaattihaasteesta. Sitaatti löytyy spoilerin alta. Jätäthän kommenttia, jos luit! :)

Spoiler: näytä
Her sister, memory, browses the
closet
for clothes carrying someone’s
shape.
She wipes her hands on an apron
stained with childhood, familiar
smells in her hair; rattles pots and pans
in the circadian kitchen.


- runosta Skin Divers





21

Talo tuntuu tyhjältä. Vaikka Vanamo lukee olohuoneessa kirjaa nojatuoliin käpertyneenä, ja vaikka Oilin soittama musiikki kuuluu hänen huoneestaan keittiöön saakka, kaikkialla vallitsee ontto, outo hiljaisuus.

Viena kohentaa tulta puuhellassa, yrittää lohduttautua kuuntelemalla pihkan poksahtelua, mutta mikään ei auta. Sirka on lähtenyt. Heidän tiivis ryhmänsä on rikkoutunut, vaikka he vannoivat toisilleen pitävänsä yhtä. Nyt jäljelle jääneet tuskin puhuvat toisilleen eikä aina niin lempeä Oili suostu edes katsomaan Vanamoa. Viena jää heidän väliinsä.

Puiden lehdet ovat alkaneet vaihtaa väriä.

Viena käy tarkistamassa postilaatikon. Se on tyhjä niin kuin eilenkin.


22

Oili seisoo Sirkan huoneessa. Hän avaa siskonsa vaatekaapin ovet ja astuu sisään, mutta jättää oven raolleen niin, että pieni valonkaistale pääsee livahtamaan hänen perässään.

Oili sulkee silmänsä ja painaa kasvonsa kesäkaapuihin, jotka Sirka jätti jälkeensä. Syksyn ja talven kaavut hän otti mukaansa, mutta kesän hän päätti jättää taakseen - niin kuin myös Oilin, Vanamon ja Vienan.

Oili nieleskelee itkua. Hän miettii, miksi Sirka ei kirjoita, onko Sirka vielä elossa. Vai onko myrrys vienyt hengen?

Joku astuu huoneeseen. Oili haistaa kostean mullan. Vanamo haluaisi puhua, mutta Oililla ei ole hänelle mitään sanottavaa.


23

Vanamo on työskennellyt kasvihuoneessa ja takapihalla taukoamatta vuorokauden ajasta välittämättä. Työ on tuottanut tulosta: syksyn sato saa takapihan omenapuiden oksat roikkumaan raskaina, paprika kasvaa paremmin kuin koskaan ennen ja tomaatit kypsyvät niin nopeasti, että Viena viettää kaikki päivät keittiössä keittäen ja säilöen ruokaa talven varalle.

Vanamon pitäisi olla ylpeä sadosta. Se on parhain viiteen vuoteen.

Katsellessaan puraisemansa omenan vaaleanpunaista lihaa ja tuntiessaan sen makeuden kielellään, Vanamo yrittää saada hymyn kohoamaan kasvoilleen. Se tuntuu mahdottomalta.

On vaikeaa nauttia mistään, kun hartioita painaa syyllisyys ja ahdistus siitä, että Vanamon pelko saattaa johtaa Sirkan kuolemaan. Mutta oliko hänellä muita vaihtoehtoja?


24

Kun Sirkan lähdöstä on kulunut kuukausi, syksyn sateet tulevat. Pisarat ropisevat mökin kattoon taukoamatta ja maisema muuttuu sekoitukseksi keltaista ja ruskeaa. Eräänä iltana sade yltyy myräkäksi ja tuo mukanaan tuulen. Silloin Viena keittää ison pannullisen minttuteetä. Hän kutsuu Oilin ja Vanamon seurakseen olohuoneeseen, sytyttää tulen takkaan ja kaataa kaikille kupillisen.

Kädet käpertyvät teekuppien ympärille. Jokainen tuntee Sirkan poissaolon ihollaan, aina luissa asti. On kuin he kaikki olisivat menettäneet käden tai jalan, jotain oleellista.

Sirka ei ole lähettänyt yhtäkään kirjettä. He kaikki pelkäävät samaa asiaa.

Savupiipussa ujeltaa ja yllättäen Viena tirskahtaa. Vanamo ja Oili katsovat häntä kuin hän olisi menettänyt järkensä.

”Onkohan se Sirka, joka on lähettänyt tuulen?”


25

Ensimmäistä kertaa Sirkan lähdön jälkeen Oili tuntee jälleen yhteyden siskoihinsa, jopa Vanamoon. Ehkä se on minttuteen ansiosta, tai sitten se on Sirkan tuuli savupiipussa, mikä saa sydämen hieman kevenemään.

”Minulla on ikävä Sirkaa”, Viena sanoo.

”Minullakin”, Oili sanoo. He molemmat kääntyvät katsomaan Vanamoa. Hän tuijottaa teekuppiinsa kasvoillaan ilme, jollaista Oili ei ole päättäväisessä sisaressaan ennen nähnyt.

”Olen pahoillani, että kutsuin Vanhimman kysymättä ensin sinulta, Oili.”


26

Oili ei ole koskaan ollut pitkävihainen. Hän vihaa sanaharkkoja, inhoaa sanomatta jääneitä asioita ja selvittämättömiä riitoja, ja siksi, kuullessaan Vanamon äänessä aidon katumuksen, hän nousee nojatuolista ja istuu siskonsa viereen sohvalle. Hän vie kätensä Vanamon hartioille ja vetää tämän lähemmäs itseään.

”Teit väärin, se pitää paikkaansa”, Oili sanoo. ”Mutta se ei tarkoita, että olit väärässä.”

”Sirka yritti vahingoittaa sinua”, Vanamo sanoo. ”Se oli liikaa. En halua menettää teistä ketään, ja tämä oli ainoa keino.”

”Myrrys se oli, joka yritti vahingoittaa minua”, Oili huomauttaa. ”Ei Sirka.”

”Myrrys”, Vanamo toistaa ja kohottaa katseensa sitten Oiliin. ”Annatko minulle anteeksi?”

”Tietenkin annan.”


27

Kolme vuotta myöhemmin, kun ensilumi leijuu maahan, Viena, Vanamo ja Oili päättävät lähteä käymään rotkolla. Jokin kuluneessa ajassa saa heidät muistelemaan puuta, jonka kaatamisesta Sirka oli ollut niin ylpeä.

Rotkolle vievä polku on vähän käytetty, mutta erottuu silti selkeänä muun metsän keskellä. Vanamo kulkee ensimmäisenä, perässään Oili ja viimeisenä Viena. Kun he lähestyvät rotkoa, tuuli alkaa pyöriä heidän ympärillään jokaisesta suunnasta samaan aikaan, yrittäen napata noidanhatut mukaansa. Oili hengähtää ja lähtee kiirehtimään askelissaan, on kaataa Vanamon rynnätessään hänen ohitseen rotkon reunalle. Viena yrittää huutaa hänen peräänsä, mutta varoitus jää huulille, kun he näkevät rotkon reunalla seisovan hahmon.


28

Sirka on muuttunut. Ei niin paljon, ettei Viena tunnistaisi häntä, mutta hänen taikuutensa on toisenlainen. Sirkasta säteilee mahti, ilman hallitsijattaren voima. Hän on voimakkaampi kuin kukaan heistä. Vienan helpotukseksi tuuli heidän ympärillään on silti kepeä ja leikkisä.

Oili ja Sirka halaavat toisiaan kaikkien erossa oltujen päivien edestä. Viena liittyy mukaan halaukseen ja lopulta, Sirkan pyytäessä, Vanamokin vie kätensä heidän kaikkien ympärille.

Neljä noitaa jälleen yhdessä. Heidän voimansa yhdistyvät ja sykkivät voimakkaina, nauttivat siitä elementtien täyteläisyydestä, jonka ne yhdessä muodostavat. Oili itkee ilosta. Viena tuntee hengittävänsä pitkästä aikaa keveämmin.


29

”Tuolla se on”, Sirka osoittaa rotkon pohjalla makaavaa koivua. Viena ja Oili kurkistavat reunan yli ja nyökkäävät nähdessään sen ääriviivat lumessa. ”Mutta tuo on pientä siihen verrattuna, mitä minä osaan nyt.”

Vanamo tarkkailee Sirkaa etäämmältä. Sisko on muuttunut ja tuntuu hallitsevan ihonsa alla elävän voiman paremmin kuin ennen, mutta silti Vanamon on vaikea luottaa häneen. Mitä jos myrrys vie Sirkan jälleen mennessään, eikä heistä ole enää vastustamaan häntä? Mitä jos joku heistä vahingoittuu, jos Sirka suuttuessaan menettää itsensä hallinnan?

Silloin Sirka kääntää katseensa Vanamoon kuin olisi kuullut hänen kysymyksensä. Hänen kasvoillaan on pelko siitä, että lapsuudesta asti ansaittu luottamus on lopullisesti mennyttä.

Juuri pelon nähdessään Vanamo päättää uskoa.


30

Sinä iltana he istuvat takkatulen ääressä pitkään ja kuuntelevat, kun Sirka kertoo Viimavirran mestareista ja myrryksen hallitsemisesta. Hänet täyttää vuoroin ilo ja suru, kun hän kertoo onnistumisista, tapahtuneista vahingoista ja henkensä menettäneistä oppitovereista.

Sirka on kuitenkin selviytynyt kaikesta ja siitä hän on ylpeä. Myrrys virtaa hänen suonissaan, se elää hänen ihonsa alla, mutta se ei enää määritä häntä. Se on helpotus. On ihanaa saada istua tässä huoneessa yhdessä kaltaistensa kanssa, Hepuli-kissa sylissä kehräten, ja tuntea olevansa jälleen kotona.

”Kai sinä jäät, Sirka?” Oili kysyy.

Sirka katsoa ensin Vienaa, sitten Vanamoa. Vanamo on lopulta se, joka vastaa hänen puolestaan.

”Tietenkin Sirka jää. Eikö niin?”

between the sea
and the dream of the sea

mnemosyne

  • riivattu riivaaja
  • ***
  • Viestejä: 7
Vs: Myrrysmieli | S | noitia ja grimhyggeä | 3/3
« Vastaus #4 : 20.08.2021 11:08:33 »
myrrysmieli herätti sanana kiinnostukseni ja täällä ollaan. olen itse aikaisemmin perehtynyt lähinnä kreikkalaiseen ja kelttiläiseen mytologiaan ja suomalainen kansanperinne on jäänyt valitettavan vähälle huomiolle, mutta selvästi pitäisi olla avoimempi siihenkin suuntaan, jos löytyy tällaisia juttuja! tuo myrrystaikuus vaikuttaa nimittäin kerrassaan herkulliselta.

pidin tässä tekstissä paljon vahvoista naishahmoista ja tämän rakenteesta, jossa otettiin aikaa arjelle, vaikka Sirkan antautuminen myrrykselle huolettaakin ja tulevaisuus tuntuu epävarmalta. en tiedä mitä on grimhygge, mutta se kuulostaa hauskalta, ja jos tekstit ovat tällaisia kotoisalla tavalla synkkiä ja lempeitä, niin se on selvästi minun genreni! ihanaa myös, että tässä tarinassa oli onnellinen loppu. sellaiset tekevät hyvää, etenkin näin alkusyksyn tohinan ja kiireen keskellä.

haluan vielä kehua valitsemiasi nimiä, sillä ne olivat erinomaisia aina hepuli-kissaa myöten. muutenkin oli oikeastaan ihanaa lukea näin suomalainen teksti. olen viime aikoina lukenut itse enimmäkseen englanniksi, joten kontrasti olikin sitten melkoinen, mutta hyvällä tavalla.

lukisin tästä noitajoukosta mielelläni lisääkin.

this isn't a breakup, dear heart: it's a season finale

Linne

  • ***
  • Viestejä: 910
  • Hämmentynyt pesukarhu
Vs: Myrrysmieli | S | noitia ja grimhyggeä | 3/3
« Vastaus #5 : 21.08.2021 23:05:51 »
Miten ihmeessä tää on jäänyt multa kommentoimatta? Onneksi mnemosyne nosti tän esiin!

Pidän oikeastaan kaikesta tässä tekstissä - noitanelikosta, juonesta joka ei varasta liikaa hahmokehityksestä, hyvin hiotuista ja moniulotteisista hahmoista. On ihan uskomatonta miten oot saanu tekstistä näin elävän näin lyhyessä mitassa!

Teksti sopii ihan täydellisesti pimeneviin iltoihin ja kuten aikaisemminkin sanoin niin tähän hetkeen tällainen lyhyt tekstimitta sopii itselle ihan täydellisesti. Mitään ei kuitenkaan jää pois, eikä teksti tunnu yhtään ohuelta lyhyistä luvuista huolimatta.

Kiitos tästä syksyn piristyksestä, lukisin noitanelikosta mielelläni lisääkin!
Kaikki perinteet ovat typeriä. Siksi ne ovat perinteitä

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 665
Vs: Myrrysmieli | S | noitia ja grimhyggeä | 3/3
« Vastaus #6 : 22.08.2021 17:37:57 »
Tämän ihana otsikko on houkutellut minua monta kertaa ja olipa tämä aivan ihanaa sunnutailukemista, nyt kun vihdoin tähän tartuin! Heti kun klikkasin auki tuon inspiskuvan, tiesin, että tulisin tykkäämään tästä ♥ oli myös kiva huomata, että tämä koostui mikroteksteistä: pikkupätkien kuljettama teksti oli jotenkin helppolukuista ja keveää seurattavaa, vaikka monenlaisia tunnelmia palasiin mahtuikin. Samoin tämä muoto toimi hyvin siihen, että mukaan saatiin kaikkien hahmojen näkökulmaa!

Tykkään valtavasti sitä, miten olet valinnut suomalaisen mytologian tekstiesi inspiraatioksesi! Opin taas jotain uutta, sillä en ollut ennen kuullut myrrysmiehistä. Myös hahmojen nimet henkivät ihanasti suomalaista luontoa ja sopivat nuorille noidille täydellisesti ♥ oli ihanaa lukea jokaisen omasta kyvystä, värikkäistä kaavuista, kasveista ja ruoista. Tässä oli valtavasti ihania ja oivaltavia yksityiskohtia ja asioita: lemppareitani olivat muun muassa Vanamon loitsu kolmannessa osassa, noidanhatut, Oilin ja Vienan tanssi, taikuuden alla taipuva metalli, myrryksen jälkeinen ontto olo ja Hepuli-kissa :D Tarinan tunnelma oli onnistunut: Sirkan myrrysmieli, muiden huoli ja pelko ja suru Sirkan lähtiessä välittyivät hyvin. Ja kun kirjeitäkään ei tullut, ei talon tunnelma tuntunut samanlaiselta kuin ennen. Mutta voi miten ihanaa oli lopussa, kun Sirka tuli takaisin! Erityisesti pidin hetkestä, jolloin Vanamo päättää uskoa Sirkaa ja luottamus heidän välillään palautuu. Nelikon jälleennäkeminen on sydäntälämmittävä ♥

Kiitos tästä, oli todella hymyilyttävä ja tunnelmallinen teksti ja yhdyn Linnen mielipiteeseen: lukisin näistä noidista mielelläni lisääkin! Kiitos tästä :-*
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

marieophelia

  • Pajunkissa
  • ***
  • Viestejä: 919
  • 🇺🇦
Vs: Myrrysmieli | S | noitia ja grimhyggeä | 3/3
« Vastaus #7 : 01.09.2021 17:43:51 »
Jonain päivänä viime viikolla heräsin aamuyöstä ja huomasin, että ulkona sataa ja tulee kovin. Nukahdin sitten pian uudestaan ja näin unta, että minä olin aiheuttanut myräkän! En kyllä yhtään muista, miten sen unessa tein. Mutta ilmeisesti tämä teksti on syöpynyt syvälle alitajuntaani, kun aivoni tuollaista keksivät. :D

Myrrysmies ei ollut minulle entuudestaan tuttu, mutta on erityisen hauskaa, että onnistut löytämään tällaisia mytologian palasia, joista ei ennalta tiedä mitään. Ennen tarinaa luin linkkaamasi Wikipedia-artikkelin. Ehkäpä se johti minua harhaan, sillä tarinaa aloittaessani olin ihan varma, että joku noidista ihastuu myrrysmieheen ja konflikti syntyy siitä. Mutta tämä oli paljon parempi tulkinta! Eihän tässä mitään miestä tarvita, arvaamattomat voimat voivat aivan yhtä hyvin kummuta naisesta. En sitten tiedä, löytyykö mytologiasta jotain naisvastinetta myrrysmiehille, mutta ainakin artikkelista ymmärsin, että myrrys on ollut ainoastaan miesten juttu. Ehkä siksi tulkitsin tätä tekstiä lopulta niin feministisesti.

Teksti herätti minussa ajatuksia vallasta ja siitä, kelle yhteisö on valmis sitä suomaan. Sirkan voima vaikutti pelottavalta, mutta loppujen lopuksi vaikutti kuitenkin siltä, että hän ei käytä voimiaan saadakseen valtaa muihin nähden, vaan hänen valtansa oli valtaa päättää omasta kohtalostaan. Mutta harvemmin sellaistakaan valtaa on naisille suotu. Ja usein nimenomaan muut naiset pelkäävät, että koko maailman tasapaino menee pois raiteiltaan, jos joku toinen nainen valitsee erilaisen elämänpolun. :-\ Sinänsä vähän hassuakin, että näin lempeästä ja sadunomaisesta tekstistä tulee ensimmäisenä tällaisia ajatuksia mieleen. Mutta minusta tässä on luettavissa allegorisia sävyjä. :)

Myrrys -- mikä ihana sana! Muutenkin tämä oli ihanan syksynvärinen ja soljuvasti kirjoitettu tarina. Kiitokset!<3

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 772
Vs: Myrrysmieli | S | noitia ja grimhyggeä | 3/3
« Vastaus #8 : 05.09.2021 16:13:25 »
Huikean monta ihanaa kommenttia, kiitos niistä kaikista ♥

mnemosyne, grimhygge on huikean hyvä genre, kannattaa tutustua tarkemmin ;) Kiitos kovin kivasta kommentista, ja etenkin kehuista vahvoista naishahmoista, vaikka heistä toivon mukaan pehmeyttäkin löytyy, sekä nimivalinnoista (Hepuli-kissa on huikea). Ja kivaa, että onnellinen loppu maistui! Kiitos ♥

Linne, kiitos kovasti kommentistasi! ♥ Olen todella iloinen siitä, että teksti onnistui kokonaisuutensa ja tykkäsit siitä niin paljon - etenkin, kun alussa jännitin, onko tämä lahjana liian synkkä :D

Thelina, kivaa, että kävit katsomassa kuvan! Juuri se antoi inspiraatiolle vauhtia, tuo kuva on jotenkin niin ihana ja herätti heti grimhygge-ajatuksia noitanelikosta :) Olipa ihana lukea, mistä kaikesta olit tykännyt ja yksityiskohdista, jotka jäivät mieleen! Hepuli-kissa oli kyllä hyvässä sivuroolissa, voisin kyllä aina sijoittaa kissan tarinoihin mukaan :D Kiitos kaikin puolin ihanasta kommentista ja kivaa, että viihdyit tarinan parissa ♥

marieophelia, melkoinen uni! Ehkä sinullakin virtaa veressä myrrys :D On kyllä totta, että myrrysmies-sana on varsin maskuliininen ja taisinpa jossain vaiheessa miettiä, että sellainen tulisi noitanelikon arkea häiritsemään, mutta päädyinkin tähän tulkintaan. On kyllä hauska lukea, mitä ajatuksia teksti sinussa herätti ja kuinka feministiseen suuntaan ne juurikin tuon nimityksen myötä lähtivät! Allegoriset sävyt yllätti ja ilahdutti - hauskaa, että tästä löytyy monenlaisia tulkintamahdollisuuksia :) Ajattelen, että Sirka voisi halutessaan käyttää voimaa vallan välineenä ja että koulustakin moni lähtee myrrysmieheksi/myrrysmieleksi kaupunkeihin, kyliin tai merille, mutta Sirka päättää palata kotiin. Siinäkin voi toki olla pelkoa erilaisen elämänpolun valitsemisesta, mutta ehkä isoin valinta oli juuri siinä, että Sirka päätti lähteä kouluun - voidakseen myöhemmin palata takaisin. Mielenkiintoista pohdintaa, kiitos siitä ja kommentistasi! ♥

between the sea
and the dream of the sea

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 395
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Myrrysmieli | S | noitia ja grimhyggeä | 3/3
« Vastaus #9 : 22.09.2021 17:18:34 »
Nyt syksyn oikeasti tultua tämä teksti tuntuu juuri sopivalta luettavalta, joten tartun vihdoin kiinni tämän kommentointiin! Sinulla on paljon hienoja tekstejä Finissä, joten luin tämän tietysti ensimmäisen kerran jo heti ilmestymisen aikoihin. Noidat ja grimhygge sitä paitsi vaikuttivat lupaavalta yhdistelmältä!

Mielestäni hahmojen esittely tekstin alussa on oikein onnistunutta, minkä vuoksi tekstin syrjään on niin helppo päästä kiinni. Jokainen noita on selvästi omanlaisensa persoonallisuus, mikä jatkuu hienosti tekstin myöhempien tapahtumien läpi.

Myrrys on kiehtova voima, pidän siitä miten tummat sävyt alkavat vähitellen kietoutua sen ja koko tarinan ympärille niin että lukija pääsee hieman pelkäämään hahmojen kanssa. Sirkan persoonallisuus on hienosti rakennettu! Hän aika selvästi ottaa itselleen vastuuta ja haluaa hallita ympärillään olevia asioita sekä itseään, mutta on sitten ärtynyt kun kokee ettei hänen ponnistelujaan arvosteta. Tämä tuntui hyvin tunnistettavalta - ehkä hieman liiankin, köh - mutta on ihailtavaa miten olet saanut tuotua sen tällaiseen tuokiokuvista koostuvaan tekstikokonaisuuteen.

Lainaus
”Minä kutsuin Pohjolan tuulia tänään. Kaadoin kokonaisen puun.”

Sirkan ylpeys saa Vienan otsan rypistymään. Oili puristaa haarukkaansa rystyset valkeina. Metalli alkaa taipua hänen hätääntyneen taikuutensa etsiessä tietä ulos.

”Kokonaisen puun, kuulitteko?”

Esimerkiksi tämä oli mielestäni todella voimakas kohta: Sirka kaipaa hyväksyntää ja ehkä ihailuakin, mutta toiset ovat (kieltämättä ymmärrettävästi) lähinnä varautuneita ja toivovat että Sirka vain lopettaisi vaaralliset leikkinsä. 

Lainaus
”Tai sitten hän jatkaa”, Vanamo sanoo ja värähtää muistaessaan, miltä Sirkan syke hänen otteessaan tuntui: villiltä ja mielipuoliselta. Ei hillityltä ja tietoiselta niin kuin noidan sykkeen kuuluu olla.

Tämä kohta toi hienosti mukaan myös hieman yhteiskunnallista näkökulmaa, noidan kuuluu olla tietynlainen ja toimia tietyllä tavalla. Samaa kuvastui myös Vanhimman vierailusta, missä Sirkan saattoi helposti nähdä itsekkäänä ja itsepäisenä hahmona, vaikka ehkä todellisuudessa kyse on ennemminkin siitä, että hän haluaa elää niin kuin hänelle on oikein.

Grimhygge on kyllä tälle tekstille todella sopiva tyylilaji, tässä on niin paljon ahdistusta, pelkoa ja epäluuloa, suruakin, mutta samaan aikaan ollaan hirmuisen kodikkaasti kivassa mökissä takkatulen ääressä.  :D  Erityisesti Sirka lähtee halaamatta, jäi mieleeni voimakkaana lauseena, sellaisena jonka painoa makusteli vielä pitkään. Oikein mukavaa, varsinkin kun loppu oli niin ihana!

Lainaus
”Tietenkin Sirka jää. Eikö niin?”

Kiitos vielä hienosta lukukokemuksesta! ♥
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 772
Vs: Myrrysmieli | S | noitia ja grimhyggeä | 3/3
« Vastaus #10 : 01.10.2021 12:41:49 »
Kiitos kiitos kiitos ihanasta kommentista, Isfet! Olen niin iloinen siitä, että onnistun tuomaan tämän noitanelikon persoonallisuudet esiin tässä tekstimuodossa, ja että etenkin Sirkan vastoinkäymiset ja myrryksen kanssa pärjääminen tulevat selkeästi ja voimakkaasti esiin. Ja että Sirkasta löytyy ehkä samaistuttavia piirteitäkin :D Ihana kuulla, että tavoitan tunnelman tässä tekstissä! Vastakohdat ovat kieltämättä vähän häiritseviä, mutta siinähän grimhyggestä on juuri kyse :P Tykkäsin myös kovasti tuosta, että jäit vielä miettimään tuota yhtä lausetta, oli kiva saada kuulla se! Iso kiitos kommentistasi ja että luit ♥

between the sea
and the dream of the sea