Ja eräs on ollut taas tosi hidas kirjottamaan (saamarin laiskiainen)
Muttakun koulusta on tullu hirveesti esseitä jotka pitää kirjottaaa...(vierittää syyt esseiden niskoille, joista on tullut kirjotettua vasta yksi puoliksi)
Ja ku toi luku oli niin vaikee kirjottaa....(yritti taas tosi kovasti, parhaimmillaan kirjotti 10 sekunttii ja jätti siihen)
-.-' eh....anteeksi tästä x)
SIERRA
xD joo, anteeksi edelleen tästä myöhäisestä jatko-osasta. Koulu vie voimia...x/ kaikki antaa esseitä kirjotettavaks...ei kiva, ei kiva
Kiitos itsellesikin ^^ errittäin paljon kiitoksia jälleen kerran
LAHTISKA
x) olen pirullinen ihminen. Pirulliset ihmiset jättävät tarinat pirullisiin kohtiin. Kiitos kommentista toodella paljon ^^
ENEMY
xD no, nyt oon ollu tosi laiska kirjottaa koulutöiden takii...Enemyhän on ihan hyvä nimi! Mun mielikuvitus riitti just ja just tohon Hallow - nimeen
et mun ehotukset voi olla mitä sattuu. Mä laitan nimen yleensä sen perusteella mistä tykkään xDD joskus se on idioottimaisen kuulosta.
... ... *myhä*
Kiitos paaaaljon kommentista ^^
SIRRE_
^^ Jatkoo tulossa nyt (vihdoin) Mulla on aina kirjotusvirheitä xD en pääse niistä yli enkä ympäri, mutta haluan päästä, joten yritän parantua tässä ajan mukaan. Kiitos erittäin paljon ^^ *kumarrus*
SHAMEEKA
Kiitos erittäin paljon sinullekin ^^ ^^ *kumarrus*
x) Musta tuntuu vähän, et kuvailu on jääny tosi tyngäks tässä tarinassa. Sitä ajattelin lisätä, mutta hyvä että kirjotustyyli sujuu ^^
Blaise on tuntunu olevan porukan ykkössuosikki xD
....*grin* noooo....loppu häämöttää ja sit näkee kuka kuolee...
*hug* sinnekin päin maailmaa ja suuret kiitokset kommenista!
KIITOS JÄLLEEN KAIKILLE KOMMENTEISTA! Tässä tulee nyt sitten varmaan joko toisiks tai kolmanneksviimeinen osa, enjoy (or not)
LUKU 19 taistelu
Voldemort asteli hitaasti lähemmäs Harrya ja vetäisi samalla sauvansa viittansa kätköistä. Harry puristi rystyset valkoisina omaa sauvaansa ja katsoi Voldemortia, joka hyväili vitivalkoista sauvaansa punaisten silmien katse yhä Harrya tutkiskellen. Blaise liikahti väkinäisesti Harryn vierellä ja vetäisi käsi täristen oman sauvansa esiin.
"Viimetapaamisesta onkin jo aikaa, Harry Potter", Voldemortin kylmä ääni sihisi. Sihinä kaikui pimeässä huoneessa vielä kauan sen jälkeenkin kun Voldemort oli lakannut puhumasta.
Harry ei sanonut mitään. Hän katsahti nopeasti vähän matkan päässä lojuvaa Dracon liikkumatonta ruumista ja siirsi sitten katseensa takaisin Voldemortin säälimättömiin punaisiin silmiin. Julma hymy, joka oli kadota valkoiselta naamalta, valaisi Voldemortin kasvoja.
"Dumbledore ehkä kutsuu sitä sinun vahvuudeksesi, voimaksi joka tulee tuhoamaan minut", Voldemort kallisti hieman päätänsä ja tarkkaili Harrya, "Mutta minusta näyttää siltä, että se niin sanottu voima tulee tuhoamaan sinut."
Harry puri poskeaan sisältä päin Voldemortin jatkaessa, "Rakkaus. Dumbledore jaksaa sen siis yhä laskea sinun voimaksesi."
Harry ei sanonut vieläkään mitään. Hän katsoi Voldemortin punaisten silmien syvyyksiin ja puristi sauvaansa tietäen olevansa valmis vaikkei siitä pakosti tulisikaan mitään. Harryn katse osui Voldemortin takana nyt vihertävässä valossa näkyvään seinään, jolla oli jokin kummallinen ja suuri kuvio.
"Hyvästi, Harry Potter."
Harry ehti juuri ja juuri huutaa, "
KARKOTASEET!" ja jo toisen kerran hänen elämänsä aikana, kultainen valosäie yhdisti hänen ja Voldemortin sauvat.
"BLAISE OTA DRACO MUKAASI JA MENE!" Harry karjaisi puristaen tärisevää sauvaansa. Blaise juoksi Dracon luokse minkä jaloistaan pääsi ja kyykistyi pojan viereen epäilemättä kokeilemaan pulssia. Voldemortin silmät kaventuivat ja hänen kasvonsa kuvastivat täyttä vihaa.
Kultasäiettä pitkin matkaava valopallo osui Harryn silmiin ja hän tiesi mitä tehdä, tiesi koska hän oli tehnyt niin aiemminkin.
Harry yritti keskittää kaiken voimansa pienen valopallon liikuttamiseen, hän halusi sen koskettavan Voldemortin sauvaa. Valopallon keskeltä purkautui pitkiä ja ohuita salamia, jotka rikkoivat seiniä ja suurta tammiovea. Blaise käytti tilaisuuden hyväkseen ja lennätti nyt hieman tajuissaan olevan Dracon oveen tulleesta reijästä läpi.
Voldemort karjaisi raivoissaan ja nytkäytti sauvaansa jolloin valopallosta syöksähti lisää salamia. Harry joutui kumartamaan päätänsä väistääkseen yhden valkohehkuisen salaman. "McNair, Rodolphus! Ottakaa heidät kiinni!"
Harry nosti päätänsä nähdäkseen kahden naamioidun miehen ilmestyvän savuna tyhjästä Voldemortin molemmin puolin. Miehet ryntäsivät Blaisen perään ja Harry toivoi, että Blaise olisi päässyt jo kauas. Harryn keskittyminen valopalloon oli herpaantunut ja hän huomasi vasta silloin, että pallo oli tuskallisen lähellä hänen sauvansa kärkeä. Harry keskitti jälleen kaiken voimansa pallon liikuttamiseen ja se alkoikin hiljalleen siirtyä Voldemortin sauvaa kohti.
Valopallon osuessa Voldemortin sauvan kärkeen, Voldemortin aiempia uhreja alkoi hiljalleen purkautua vitivalkoisesta sauvasta ja pian Harryn äiti ja isä astelivat poikansa luokse.
"Harry", James Potterin usvainen ääni tervehti Harrya. Voldemortin silmät kaventuivat ja hän heilautti sauvaansa lähettäen salamia ympäri huonetta.
Harry katsoi isäänsä muutama hikipisara poskellaan valuen, "sinä varmaan jo tiedätkin mitä tehdä." James Potterin ääni totesi.
Harry nyökki päätään ja katsoi kysyvästi vanhempiaan, jotka jo tuntuivat ymmärtävän mikä heidän poikansa mieltä painoi.
"Olemme erittäin ylepitä sinusta, Harry", Harryn äidin hento ääni sanoi, "ja te rakastatte toisianne."
Harryn isä hymyili leveästi, "parempi hänkin kuin Ruikuli, vai mitä?"
Vaikkei siinä tilanteessa ollutkaan mitään naurettavaa, Harry naurahti pienesti ajatellen Siriuksen ja hänen isänsä ilmeet jos hän olisi ihastunut Kalkarokseen.
"Nyt."
Harry kiskaisi sauvaansa lujasti ja valonsäde katkesi. Hän ei jäänyt katsomaan kuinka hänen vanhempansa, Cedric ja moni muu astelivat Voldemortin näkökentän eteen, vaan hän juoksi niin lujaa kuin jaloistaan pääsi. Ovesta käytävän puolelle päästyään, Harry viiletti oikealle pitkää ja kapenevaa käytävää eteenpäin kuolonsyöjien ilmiintyessä hänen taakseen.
"OTTAKAA HÄNET KIINNI,
OTTAKAA HÄNET KIINNI!"
Tainnutus- ja kokovartalolukkokiroukset suhahtelivat viheltäen Harryn ohitse ja yksi hipaisi hänen hiuksiaan. Yksi kuolonsyöjistä erkani muista kaikkoontuessaan mustana savupilvenä ja liitäessään siten Harrya kohti. Harry kohdisti katseensa yläpuolellaan aavemaisesti liitävään sauvipilveen ja ampui siihen muutaman kirouksen, jotka kaikki kuitenkin suhahtivat sen lävitse. Musta savu lankesi Harryn ylle ja Harry tunsi käsien muotoutuvan savusta ja puristavan tiukasti hänen omia käsivarsiaan. Savu kiemurteli Harryn ympärille niin, ettei hän pystynyt enää kunnolla liikuttamaan käsiään, saatikaan sitten juoksemaan. Pian kuolonsyöjä oli muodostunut normaaliksi itsekseen ja piti rimpuilevaa Harrya lujasti paikoillaan.
Tähänkö se nyt sitten loppui? Harry kuuli kuolonsyöjien voitonriemuiset huudahdukset.
Tämäkö oli kaikki mitä hän pystyi tekemään?Silloin käytävän pimeään päähän ilmestyi häikäiseviä valoja ja Harry sekä muut kuolonsyöjät katsoivat niitä silmät sirissä. Valkoiset savupilvet lennähtivät Harryn ja kuolonsyöjien eteen ja muotoituivat siinä samassa ihmisiksi. Lähimpänä Harrya ja ilmeisesti myös joukon vetäjänä seisoi Remus Lupin. Kingsley Kahlesalpa, Arthur Weasley, Nymphadora Tonks, Villisilmä Vauhkomieli, Elphias Dodge ja muutama ministeriöläinen aurori seisoi siinä Harryn ja häkeltyneiden kuolonsyöjien edessä.
"PYSYKÄÄ SIINÄ!" Harrya pitelevä kuolonsyöjä karjaisi kiltalaisille ja ministeriöläisille. Harry tunsi sauvan kurkullaan ja katsoi kuinka jokikinen hänen puolellaan oleva laski sauvansa osoittamaan maata.
"Juuri niin", Rookwoodin ääni kantautui Harryn korviin jostain hänen oikealta puoleltaan, "ettehän te halua että satutamme häntä."
Harry katseli kuinka väri ja ilme vaihteli Remuksen kasvoilla, kuinka herra Weasley ponnisteli yrittäessään löytää katseellaan jonkin porsaanreijän, ja kuinka Kingsleylta repäistiin sauva hänen oikeasta kädestään.
"Tänne oli hieman turhan helppo päästä", Herra Weasley totesi yrittäen virittää keskustelua. Hän ilmeisesti yritti keksiä samalla jonkinlaista suunnitelmaa.
"Niinkö tosiaan?" Joku kuolonsyöjä Harryn takana kirskutti hampaitaan, "ehkäpä niin, mutta ei tämä olekaan meidän vakituinen piilopaikkamme."
"Pää kiinni, Goyle!" Rookwood ärähti herra Goylelle, joka sulki siinä samassa suunsa. "On totta, että sisällä voi ilmiintyä", Rookwood sihisi kiltalaisille, "mutta ulkoa sisälle ei voi, miten pääsitte tänne? Vain kuolonsyöjä voisi saattaa teidät ulkona olevan taikamuurin lävitse - "
"Ja luuletko että kertoisimme teille miten pääsimme sisään", Pinkkitukkainen Tonks naurahti happamasti ja puristi nyrkkejään yhteen.
"Mitä luulette saavuttavanne tällä?" Kingsley kysyi rauhallisella, syvällä äänellään.
"Mitäkö? Olet tyhmempi kuin päältäpäin näytät, Kahlesalpa", Ilkkui naamioitunut kuolonsyöjä Rookwoodin vieressä, "pimeyden lordi palkitsee meidät ruhtinaallisesti tästä keikasta. Viemme teidät hänen luokseen ja saamme kaikki palkkion."
"Paras olisi", Harmaaselkä asteli eteenpäin niin, että Harry näki hänen selkänsä. Harry huomasi Remuksen ilmeen kovettuvan. "Ottakaa te kenet haluatte, kunhan vain minä saan Lupinin", Harmaaselkä paljasti keltaiset hampaansa ja kaivoi niitä pitkällä ja likaisella kynnellään.
Herra Weasley katsahti Remusta, joka katsoi silmä kovana Harmaaselkää kavahtamattakaan.
"Hyvä on, pidä sinä pentusi Harmaaselkä, minä hoidan Kahlesalvan", Rookwood tuhahti ja asteli muiden kuolonsyöjien vetäjänä Kingsleyta kohti.
"TAINNUTU!"
Valo välähti jostain Harryn vasemmalta puolelta ja loitsu, joka oli varmaan tarkoitettu Harryyn, osui kuolonsyöjään joka piteli häntä. Harrya pitelevä kuolonsyöjä kaatui rysähtäen maahan ja syntyi hirveä hässäkkä. Kiltalaiset ja ministeriöläiset alkoivat syöttämään loitsuja joka puolelle kohti kuolonsyöjiä, jotka väistivät kiroukset kaikkoontumalla ja ilmiintymällä sitten toiseen paikkaan.
Harry käänsi kasvonsa vasemmalle nähdäkseen hänen pelastajansa ja hänen silmänsä suurenivat Lucius Malfoyn astellessa häntä kohti Draco ja Blaise perässään. He olivat turvassa, Harry ajatteli huojentuneena Dracon juostessa hänen vierelleen. "Oletko kunnossa!?"
Harry hymyili ja nyökkäsi. Puhtaanvalkoinen loitsu kiisi heitä kohti ja Harry ehti juuri ja juuri loihtimaan kilpiloitsun hänen ja Dracon eteen.
Lucius Malfoy astui Harryn vierelle ja huokaisi, "taidan olla anteeksipyynnön velkaa."
"Mistä niin?" Harry kysyi vaivaantueena yrittäen samalla pitää kilpiloitsua yllä kaikin voimin.
"Jos Draco haluaa olla kanssasi, en näe mitään syytä miksei hän voisi olla", Lucius Malfoy sanoi ja Harry kuuli hänet juuri ja juuri kaiken sen hälinän seasta. Dracon huulet levisivät hymyyn ja Blaise taputti käsiään yhteen naama leveässä virneessä, aivan kuin sota heidän ympärillään olisi ollut jonkinlainen hääseremonia.
Harry käänsi kasvonsa Lucius Malfoyhin päin ja kilpiloitsu herpaantui, "M-minä..." Ja suurin ponnistuksin, aivan kuin se olisi vaikea sanoa, Harry päästi sen suustaan, "kiitos."
Lucius Malfoy hymyili hieman ja tainnutti nopealla liikkeellään yhden kuolonsyöjän, joka oli juuri ampumassa kirouksen heidän suuntaansa, "olin itsekäs", Herra Malfoy sanoi ja katsoi Harrya ikäänkuin arvioiden.
"Sinä olet varmasti ihan mukava poika."
Harry hymyili hitusen virnistäen ja samalla kaukana hänen takanaan uusi taistelija ilmiintyi muiden joukkoon mustana savupilvenä, niin kuin kaikki muutkin kuolonsyöjät. Repaleinen kaapu leijui tulijan katsellessa taistelevaa joukkoa ilmeettömin silmin. Hänen katseensa osui yhteen uskollisimmista kuolonsyöjistä, Lucius Malfoyhin, joka nyt taputti hymyillen Harryn olkapäätä. Viillosmainen sierain nousi hieman huulten taipuessa ilmeeseen, joka kuvasti silkkaa inhoa.
Harmillista, hän oli ollut ihan kohtalainen kuolonsyöjä.
Luurankomainen, pitkäsorminen käsi ojentui eteenpäin ja sen omistaja tähtäsi sauvallaan tarkasti. Hän oli aina sanonut, että hänet kieltänyt saisi kärsiä. Nopea kuolema ei olisi kärsimystä. Hopeinen, kauniisti kiiltelevä ja harmittoman näköinen kirous suhahti vaivattomasti valkoisen sauvan kärjestä.
"Voisit tulla meille kesälomalla", Lucius Malfoy hymähti Harrylle, "vaikka tosin, onhan tämä vähän huono hetki puhua."
Draco naurahti isänsä viereltä ja Harry oli juuri avaamassa suutaan kun hopeinen loitsu suhahti hänen ohitse. Harry tunsi lämpimän veren roiskahtavan hänen kasvoilleen ja viitalleen ja kun hidastetussa elokuvassa, Lucius Malfoy kaatui taaksepäin vasen käsi hapuillen hänen rinnassaan olevaa syvää haavaa, jonka loitsu oli hänelle tehnyt.
Harryn silmät suurenivat järkytyksestä eikä hänen aivonsa tuntuneet rekisteröivän sitä mitä oli juuri tapahtunut. Harry kuuli Dracon huudon jostain kaukaata ja näki sumeasti kun platinanvaaleahiuksinen poika kyyristyi isänsä viereen yrittäen kalpeilla sormillaan tyrehdyttää verenvuotoa isänsä rinnasta. Toinen hopeinen loitsu, jonka oli tarkoitus osua Harryyn, ohitti hänet juuri ja juuri osuen siten Blaiseen, joka rämähti lattialle vähän matkan päähän Dracon isästä, ulvoen kivusta.
"BLAISE!" Draco karjaisi kauhuissaan. Harry ei nähnyt mihin kirous oli Blaisea osunut, eikä hän tiennyt halusiko hän.
Harry katsahti taaksensa ja näki Voldemortin huulettoman suun kaartuvan hymyyn, kun tämä osoitti Harrya sauvallaan tähdäten tarkasti salamanmuotoiseen arpeen. Harryn järkyttynyt ilme muuttui kuvastamaan sellaista vihaa, jota hän ei ollut koskaan eläessään tuntenut. Paitsi ehkä silloin, kun Sirius oli kuollut. Äiti, isä, Cedric ja Sirius...
Harry tunsi kyyneleen valahtavan silmäkulmastaan kun hän vetäisi sauvansa esiin, hopeinen kirous oli silti jo purkautunut Voldemortin sauvasta. Harry ehti väistämään kirouksen, mutta ei silti tarpeeksi hyvin. Harry tunsi kuinka jokin hyytävän kylmä terä raapaisi hänen päänahkaansa ja tunsi kuinka palavan kylmä kipu levisi haavan alueelle. Harry karjaisi kivusta, pamautti vasemman kätensä haavalle ja kavahti sen verran oikealle, että toinen hopeinen kirous osui hänen jalkaansa.
Harry lysähti maahan kummatkin kädet jalkaa puristaen, samalla Kingsley ja herra Weasley olivat astuneet hänen eteensä ja ryhtyivät taistelemaan Voldemortia vastaan.
"HARRY! BLAISE!"
Harry tunsi kahden tärisevän käden tarttuvan häntä olkapäistä, "...Draco? H-hoida isääsi ja Blaisea...minä...pärjään kyllä."
Draco auttoi kivusta vapisevan Harryn hänen isänsä ja Blaisen luokse. Blaise makasi maassa hengittäen raskaasti veren valuessa maahan hänen ympärille lammikoksi. Herra Malfoyn ruumista nyki ja hän
katsoi silmät raskaina Harrya ja Dracoa.
"Draco."
Draco katsahti Harrya, joka nyökkäsi, ja laski tummatukkaisen pojan maahan jotta voisi puristaa isänsä kättä.
"Älä...päästä...irti..." Lucius Malfoyn ääni värähteli ja hän käänsi harmaiden silmiensä katseen Dracon takana seisovaan Harryyn, "...siitä...jota..sinä..."
Inhottavan karheat yskät toivat mukanaan verta Lucius Malfoyn suuhun. Draco katsoi kauhuissaan isäänsä ja kyyneleet pulppusivat hänen silmistään samalla kun hän yritti painaa tärisevillä sormillaan haavaa
isänsä rinnassa.
"Isä, isä, ei! Kestä vielä hetki, pääsemme pian takaisin! Takaisin Tylypahkaan!" Draco aneli hätäännyksissään, Lucius Malfoyn huulet kaartuivat hellään hymyyn.
"...Dr-raco...pidä...huolta...äidistäsi..."
"EI! Ei, isä!" Draco karjaisi ja Harry puristi silmänsä kiinni yrittäen sulkea Dracon hätääntyneet huudot. Hän hivuttautui hitaasti lähemmäs Dracoa ja halasi tätä takaapäin. Lucius Malfoy ei ehtinyt enää kuin hymyillä, kun hänen harmaat silmänsä jo muuttuivat elottomiksi.
And voilá.
Viimein valmis tämäkin luku. (aivan tuskaa, aivan tuskaa.)
Rakastin 5 leffan taistelukohtausta, siitä nämä "savut"
