T/N: Anteeksi jälleen kamalasti kun tässä kesti näin kauan. Olen ihan kamala, kun laitan teidät näin kauaksi aikaa odottamaan. Kiitos kuitenkin kommenteista.
15. lukuKävelin ympäri mökkiä katsellen sen kauneutta. Olohuone oli iso ja avara, jossa oli valkoiset seinät ja matto. Takka oli sytytetty ja tyynyt peittivät lattian sen edessä. Kävelin makuuhuoneeseen ja pysähdyin ovelle. Ruusun terälehdet peittivät koko lattian ja kynttilät valaisivat polun sängylle. Punaisilla satiinilakanoilla peitettyä sänkyä ympäröi vielä enemmän kynttilöitä. ”Edward, tämä on uskomatonta.” Ääneni oli vain kuiskaus.
”Esme ja Alice auttoivat minua”, hän sanoi kietoen kätensä ympärilleni. Nojauduin hänen rintaansa vasten laittaen käteni hänen omiensa päälle. ”Tämä on niin lähellä, että me voimme tulla tänne, milloin vain haluamme. Renesmeen huone on talon toisessa päässä.” Hän hiljeni suudellen kaulaani. ”Näytän sen myöhemmin.” Hän käänsi minut ympäri ja suuteli huuliani. Me aloimme keinua musiikin tahtiin, en ollut edes huomannut sitä. Edward huomasi hämmennykseni ja otti kaukosäätimen taskustaan. Hän heitti sen taakseen ja kuulin sen laskeutuvan pehmeästi huoneen nurkkaan.
”Ensimmäinen tanssini vampyyrinä.” Hymyilin tajutessani, että oli viimeksi tanssinut häissämme.
Edward hymyili astuen taaksepäin ja ojentaen minulle kättään. ”Saanko luvan, rouva Cullen?” hän kysyi kumartaen.
”Saat.” Hymyilin laittaessani käteni hänen omaansa. Hän antoi suudelman kämmenselälleni ennen kuin veti minut itseensä kiinni. En voinut olla huomaamatta, etten kompuroinut omiin jalkoihini ja minä itse asiassa tiesin, mitä olin tekemässä. ”Minähän tanssin.” Hymyilin leveästi.
”Olet tullut paremmaksi.” Hän otti vyötäröstäni kiinni kohottaen oikean käteni pääni yläpuolelle. Pyörähdin helposti ja siirryin takaisin hänen syliinsä. Hän hymyili lämpimästi ja minä painoin pääni hänen olkaansa vasten.
Kun kappale loppui, se meni välittömästi nopeammalle tahdille, mutta se oli silti hidas. Me liikuimme hiukan nopeampaa pitäen toisiamme lähellä. Kiedoin käteni hänen kaulaansa juoksuttaen sormiani hänen hiuksissaan. Hän laittoi molemmat kätensä lanteilleni hetkeksi. Sitten hän otti paidastani kiinni vetäen sen pääni yli ja heitti sen taakseni. Hän kohotti kätensä, kun omani olivat vieläkin ylhäällä, ja liu’utti ne käsivarsiani pitkin alas ja minä laskin käteni taas hänen kaulansa ympärille. Hänen kätensä siirtyivät kyljilleni, hänen kosketuksensa lähetti sähköisiä aaltoja pitkin vartaloani. Hänen oikea kätensä siirtyi alaselälleni, sormensa hivellen farkkujeni reunaa. Sillä aikaa hänen toinen kätensä liukui reidelleni ottaen säärestäni kiinni ja nostaen sen koukkuun vyötärölleen. Hän nojautui hieman eteenpäin siirtäen oikean kätensä ristiselkääni tukien samalla kun hän taivutti minua. Annoin pääni taipua taaksepäin, kun hän suuteli solisluutani. Hän veti minut takaisin ylös vieläkin pitäen säärtäni vyötäröllään. Hänen huulensa eivät ikinä lähteneet iholtani, kun hän alkoi suudella ylös kaulaani kohti. Siirsin käteni hänen rintaansa vasten ja vedin hänen oman paitansa pois. Suutelin hänen rintaansa samalla kun käteni siirtyivät hänen farkuilleen. Hän voihkaisi ja otti ranteistani kiinni.
”Kärsivällisyyttä, rakas. Meillä on koko yö.” Hänen huulensa hipaisivat korvaani. Hän laittoi käteni takaisin kaulaansa ja minä huokaisin äänekkäästi.
”Luulin, että nuo päivät olivat ohi.” Hymyilin hänelle viettelevästi.
”En sanonut, ettemme tekisi mitään, sanoin, että teemme sen hitaasti”, hän tokaisi puristaen säärtäni, joka edelleen oli hänen vyötäröllään. Minä kikatin, kun hänen huulensa painuivat omilleni. Hän veti toisenkin sääreni ylös ja minä kiedoin ne hänen vyötärölleen. Raotin huuliani maistaen hänen henkäisyään. Hän vei meidät hitaasti sängylle ja laski minut sille. Hän epäröi yläpuolellani ja minä löysäsin otettani hänen niskastaan.
”Mitä?” kysyin viattomasti.
”Olenko kertonut sinulle, kuinka kaunis olet?” hän kysyi siirtyen niin, että hän oli kontallaan yläpuolellani. Hän piirteli vatsaani kuvioita sormellaan.
”Ihan vain koko ajan”, vitsailin pyöräyttäen silmiäni. Kohosin toiselle kyynärpäälleni ja suutelin hänen kaulaansa. Siirryin hänen korvaansa purren korvanlehteä. Näköjään hän oli muuttanut mieltään asioiden hidastamisesta, koska yhdellä murahduksella rintaliivini ja housuni oli repäisty irti hänen housujensa mukana.
”Bella”, Edward kuiskasi pyörähtäen pois päältäni.
”Mikä hätänä?” kysyin kääntyen kyljelleni painautuen häntä vasten.
”Mietin vain, milloin haluat lähteä kotiin”, hän nauroi silitellen kylkeäni sormellaan.
”Mitä sinä oikein puhut? Vastahan me tulimme tänne.”
”Niin, viisi päivää sitten”, Edward nauroi ottaen kännykkänsä yöpöydältä ja näyttäen minulle päivämäärän.
”Voi paska!” henkäisin nousten istumaan. Hyppäsin pois sängyltä ja hoipertelin pukeutumaan.
”Mitä sinä teet?” hän kysyi katsoen minua.
”Meidän pitäisi ilmoittaa Nessie kouluun, enkä minä ole soittanut tarkistaakseni, onko hänellä kaikki kunnossa!” Avasin matkalaukkuni etsiäkseni uuden parin farkkuja.
”Olen varma, että hän on-” Edward jätti lauseen kesken, kun me kuulimme oven pamahtavan auki.
”EDWARD, BELLA!” Alice kutsui talon läpi. Meillä ei ollut aikaa vastata, kun hän jo ryntäsi makuuhuoneen ovesta läpi irrottaen sen saranoiltaan. Hän peitti silmänsä kädellään ja minä hyppäsin taaksepäin peittäen itseni paidallani.
”Alice! Mitä helvettiä sinä täällä teet?!” Edward huusi hypäten pois sängystä lakanat ympärillään.
”Me olemme yrittäneet soittaa teille, mutta teidän kännykkänne ovat olleet kiinni!” Alice kääntyi ovea kohti. ”Pukeutukaa, olkaa niin kilttejä!” hän rukoili naputtaen jalkaansa lattian kärsimättömänä.
”Mitä on tekeillä?” kuiskasin Edwardille samalla kun me pukeuduimme.
”En pysty lukemaan hänen ajatuksiaan. Hän ajattelee liian monia asioita. En saa mistään selvää.”
”Okei, en välitä, oletteko te valmiita vai ette.” Alice kääntyi nopeasti juuri, kun olin laittamassa paitaani päälle. Katsoin alaspäin ja näin Alicen käsien tärisevän. Kävelin hänen luokseen ottaen ne omiini.
”Mitä, Alice?” Hän vältteli silmiäni, kun hän katsoi jalkoihinsa.
”Minä en nähnyt… minulla ei ollut aavistustakaan. Olen niin pahoillani”, Alice kuiskasi pudistaen päätään.
”Renesmee”, Alice ja Edward kuiskasivat samaan aikaan. Käännyin ympäri ajoissa nähdäkseni Edwardin huudahtavan ja putoavan polvilleen.
”Mitä? Mitä hänestä? Missä hän on?” Otin Alicea olkapäistä ravistaen häntä.
”En… En tiedä! Hän oli leikkimässä ulkona Clairen kanssa. Emmett, Jasper, Carlisle ja Esme olivat metsästämässä. Rosalie ja minä olimme takapihalla katsomassa tyttöjen leikkiä. He juoksivat metsään, mutta kun minä menin heidän peräänsä, Claire oli kirkumassa. Rosalie ja minä saimme Clairen, mutta Nessietä ei ollut missään.” Alicen sanat purskahtivat hänen suustaan.
”EI! Kuka hänet vei? ALICE, kuka hänet vei?” Haukoin henkeä. Edward veti minut vartaloaan vasten. Vedin itseni irti raivokkaasti työntyen Alicen ohi.
”Bella, minne olet menossa?” Edward ja Alice seurasivat minua ulos.
”Menen etsimään tyttäremme ja sitten minä revin palasiksi sen, joka hänet on vienyt”, murisin tuntien kilpeni levenevän ja ympäröivän minut. Vedin sen takaisin turhautuneena itseeni.