Voi vitsit, miten monta ihanaa kommenttia! Lämmittää kovasti mieltä, kun tämä pikkuinen kalenteri on saanut näin myönteisen vastaanoton. ♡
Altais, onpa kivaa että löysit tänne ja hyppäsit matkaan mukaan, ja toivottavasti näiden murusten myötä myös Samulin hahmo tulee hieman paremmin tutuksi! Hänelläkin on takanaan monenlaisia vaiheita ja vaikeuksia, eikä hän ehkä aina ole pystynyt olemaan Juuson tukena samalla tavalla kuin Juuso on ollut hänen tukenaan, mutta hän kyllä todella välittää Juusosta ja haluaa tälle pelkkää hyvää. Hienoa, että pystyit peilaamaan tuota hetkeä Juuson aiempiin vaiheisiin! Olen samaa mieltä siitä, että Juuso ansaitsee tulla hyväksytyksi ja arvostetuksi sellaisenaan. ♡ Kiitos kovasti sinulle!
Meldis, se on ihan ymmärrettävää, etteivät mikrot ole kaikkien juttu! Minäkin suhtauduin niihin aluksi ehkä vähän epäilyksellä, vaikka raapaleiden ystävä olenkin, mutta mikrot ovat kuitenkin tarjonneet rentouttavan paineettomia kirjoitushetkiä, kun mitta on niin lyhyt. Mun raapaleetkin kun tuppaavat herkästi paisumaan sinne kolmeen ja puoleen sataan sanaan.
Joulukalenteriin sopii minustakin ihan kivasti tällainen lyhyt mitta. Kieltämättä tulee sellainen fiilis kuin avaisi konkreettisesti kalenterin pikkuruisen luukun! Ihanaa joka tapauksessa, että olet täällä, ja ei tosiaan tarvitse yhtään huolehtia tai muistaa, mitä kaikkea sarjassa on tapahtunut. ♡ Nämä ovat tällaisia pieniä, ajattomia hetkiä vain. Established relationship on kyllä kivaa luettavaa ja kirjoitettavaa, ja kivaa että aloitus herätti söpöjä fiiliksiä. Kiitos paljon!
Larjus, oho, no sepäs sattuikin sitten sopivasti - toivottavasti oli hauskat pikkujoulut! Tonttulakki on kyllä oiva asuste, eipähän tarvitse stressata mistään huonoista hiuspäivistä. Ihana kuulla, että Samulin ajatuksista huokui ihailua ja hellyyttä (ja hyvin mahdollisesti vähän tuhmiakin ajatuksia, mietin itsekin siihen suuntaan!). Ei vitsit, miten riemastuin siitä, että yhdistit otsikon myös hellittelynimeen! Voinen paljastaa jo nyt, että se oli mulla tosiaankin taka-ajatuksena, ja ihan viimeisessä luukussa sen on myös tarkoitus esiintyä konkreettisemmin.
Niin hauskaa, että sulla kävi ajatus samoja ratoja. Yleensä suosin vähän pidempiä otsikoita kuin yksisanaisia, mutta hetkiin keskittyvälle mikrokalenterille tällainen nimi tuntui sopivalta, etenkin kun halusin jonkinlaisen pienen twistin niin kuin viime kalenterini nimessä Joulupal(l)oja. Kiitos paljon!
Vendela, jee, kivaa että olet taas matkassa mukana! Oli kyllä kivaa ja vähän kutkuttavaakin kirjoittaa pojista puvuissa. Joskus on tosiaankin kivaa laittautua hienoksi juhlaviin juhliin, mutta minäkin samaistun siihen, että silloin tuntuu olevan paljon suurempi todennäköisyys huonolle hiuspäivälle.
Monet kerrat on tullut peilin edessä tuskailtua, vaikka tekisi jotain helppoa vakikampausta, joka on aiemmin onnistunut ihan kevyesti. Ja sitten joskus, jos vaikka töihin laittaa hiukset kivasti, ne menee kerrasta nätisti. Onnistumisen paineita varmaankin, kun on juhlista kyse. Eiköhän Samulin kuitenkin päässyt lopulta levollisempiin juhlatunnelmiin! Ihanaa joulunodotusta sullekin, ja lämpimät kiitokset kommentista!
Thelina, kivaa että sinäkin tykästyit otsikkoon! Tuli mentyä sen kanssa aika lailla sieltä, missä aita on matalin, mutta joskus on hyvä juuri niin. ♡ Hyvin mahdollista, että Samulin hiusten lyhyys on hämännyt! Muistaakseni Dipolimomentissa aikoinaan kuvailin, että Samulin hiukset vetivät lyhyydestään huolimatta kiharaan, joten sellaiset säkkäräkiharat hänellä tosiaan on. Mutta tuota pätkää kirjoittaessani ajattelin juurikin, että ne on venähtäneet vähän pidemmiksi, niin niiden kanssa joutuu enemmän tappelemaan.
Kiitos kovasti sinulle ihanasta kommentista!
hiddenben, aww, olen otettu ihanista sanoistasi! Ihana kuulla, että viimevuotinen kalenteri on jäänyt mieleesi. Mietin silloin välillä, että se oli varmaan aika onneton räpellys verrattuna aiempiin tarinallisiin raapalekalentereihini, mutta turhahan sitä toisaalta on vertailla. Ennen oli ennen, ja nyt on nyt, ja mikrokalenterissa on kyllä ehdottomasti se hyvä puoli, että sellaista ehtii paremmin kirjoitella kiireidenkin keskellä. Oi että, olipa hauskaa lukea tuosta sinun kevätjuhlamuistostasi. Samaistun tuohon yllätyksen ja ihailunkin tunteeseen, kun näkee yhtäkkiä puku päällä jonkun, jolla on aiemmin tottunut näkemään ihan erilaisen arkivaatetuksen!
Se voi todellakin muuttaa olemusta, hyvin sanottu. Eikä siinä minusta mitään pinnallista ole, jos tulee huomanneeksi jonkun tyylikkäiden vaatteiden takia. Silloin ne ovat ainakin onnistuneet tuomaan ihmisestä parhaat puolet esiin, ja niiden sysäämänä saattaa huomata silmää miellyttävät piirteet sitten taas arjessakin. Suuret kiitokset sinulle!
∴∵∴
2.
85 sanaa
Samulista huomaa sen, että joulu lähestyy. Hän käy tavallistakin levottomammaksi, sulkeutuu omaan maailmaansa ja viihtyy tuntikausia lenkkipoluilla.
Juuso ei tiedä tarkalleen, miksei joulu onnistu valaisemaan Samulin kaamosta, mutta sen hän tietää, että syyt liittyvät Samulin perheeseen. Ei ole sattumaa, ettei Samuli koskaan mene – tai saa edes kutsua – jouluksi kotiin.
Juuson ei tarvitse tietää kaikkea tehdäkseen kaikkensa, että Samuli tuntee olevansa kotona hänen kanssaan. Hän keittää Samulin lempiteetä, halaa ja suukottaa – ja kun Samulin suupieleen painuu hymy, hän tietää langettaneensa ainakin ohuen kaistaleen valoa tämän tielle.
