Kirjoittaja Aihe: Muruja (K-11 • jouluisia ja talvisia murusia, Juuso/Samuli • mikrojoulukalenteri, 24/24)  (Luettu 7550 kertaa)

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 617
Ahh miten lämpöinen olo tuli tuosta Samulin ajatuksesta, että kotona odottaa lämpö. Onneksi on jo melkein koko maa valkoinen, ettei pimeys ainakaan itseä häiritse niin kauheasti. Oikeastaan lumipeite on nätimpi jopa pimeässä. ^^ Minä samaistun hyvin tuohon Samulin tapaan syödä suklaata, mutta lähinnä siksi, että minulle riittää se yksi konvehti illassa, joskus jopa joulussa. :D Mutta nuo pienet erot Juuson ja Samulin välillä jopa suklaan syömisessä ovat kauhean herttaisia, varsinkin kun niistä löytää jotain tuttua. Kiva huomio noihin Domino-kekseihin, niidenkin syömiseen todella on monta tapaa. :)
Kiitos taas luukuista ja hyvää itsenäisyyspäivää! ^^
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 6 726
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Olipas taas varsin somia muruja! Lämmön pystyy oikein tuntemaan - myös tuosta viidennestä, jossa pakkanen haihtuu mielestä kodin lämmön takia :3 Varmasti lämpöä lisää se ajatus, että tietää toisen odottavan kotona! Onhan se ihana tulla kotiin niin että joku on siellä odottamassa (paitsi no, toki kun yksin asuu niin silloin se ajatus on vain kauhea! 😄).

Ne Fazerin sinivalkoiset konvehdit on kyllä hyviä, aina oleellinen osa joulua. Kun luin tuon osan eilen, alkoi itseäni harmittaa, ettei mulla ollut juuri niitä konvehteja (vaikka muuta suklaata kyllä on), koska kyllähän ne sopii itsenäisyyspäivään niin hyvin! Mutta minkäs teet.

Lainaus
Samuli nimittäin nakertaa ensin valkosuklaapäällyksen ja sitten maitosuklaapohjan pieninä palasina. Sitä on melkein yhtä huvittavaa seurata kuin Samulin Domino-keksien syöntiä.
Hauskoja kaikki karkit, keksit ja muut herkut, joita voi syödä eri tyyleillä :D Varsinkin lapsena piti aina erotella Suomi-konvehdeista valko- ja maitosuklaa, Dominoista se täyte kekseistä, ja sitten esim. Jaffa-keksit yritin aina syödä niin, että lopulta olisi vain se hyytelö jäljellä ;D Ja kyllähän samoja juttuja tulee välillä aikuisenakin tehtyä, eihän niissä mitään ikärajaa ole :D
Lainaus
”Mitä? Näin tää kestää paljon pidempään.”
Tää on kyllä hyvä perustelu! Ja tottahan se on. Mikäs sen kivempaa kuin että herkut kestää pitkään.

Kiitokset näistä taas kerran!

セサミ思い出して
 麗しの意志を
セサミ踏み入って
 刻んでその意志を

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 896
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Meldis, oi, lumipeite on kyllä tosi nätti pimeässä! Se valaisee ihanasti. Minua kaduttaa se, ettei olla menossa täksi jouluksi Suomeen, koska kaipaan niin paljon lunta ja pakkasta. Sitten ensi jouluna on kyllä pakko päästä! :D Talvi ei vain tunnu talvelta ilman ihania talvikelejä. Haha, hauskaa että tyydyt vähään konvehdeissa! ;D Mulle niitä kyllä uppoaisi, vaikkei suklaa mikään ykkösherkkuni olekaan. Ihana kuulla, että Juuson ja Samulin väliset eroavaisuudet olivat herttaisia ja herättivät samaistumistakin. Kiitos paljon! :-*

Larjus, onpa kivaa, jos lämmön pystyi lukiessa tuntemaan! Minä tykkään kanssa tosiaan niistä sinivalkoisista suklaista, nam. Maitosuklaa tasapainottaa niissä kivasti valkosuklaata, kun valkoinen on itsessään niin makeaa. Haha, hauskaa että muillakin on omituisia tapoja keksien sun muiden herkkujen syömisessä. ;D Syön vielä näin aikuisenakin Jaffa-keksit juuri tuolla kuvailemallasi tavalla, että jäljelle jää lopuksi pelkkä hyytelö. En Jaffa-kekseistä hirveästi välitä, mutta niiden syöminen on ihan parasta, kun saa näperrellä! Ei sellaisella tosiaan onneksi ole yläikärajaa. Kiitos paljon! :-*

∴∵∴

7.
 85 sanaa

Juuson vanhempien luona piisaa jouluhälinää, kun Juuson ja Samulin lisäksi myös Juuson siskon perhe lapsineen on kyläilemässä. Samuli pitää Juuson sukulaisista, mutta jossain vaiheessa hänen sosiaalinen sietokykynsä alkaa kuitenkin osoittaa ehtymisen merkkejä.

Onneksi Juuson vanha huone tarjoaa hetken hengähdyksen. Samuli heittäytyy pitkäkseen Juuson sängylle, sulkee silmänsä ja hengittää. Tuntuu hyvältä vain olla.

Samuli havahtuu, kun Juuso kurkistaa sisään ja istahtaa sitten sängylle Samulin viereen. Juuso hymyilee, silittää Samulin rintaa ja ehdottaa: ”Mitä jos mennään käymään ulkona? Ihan vaan me kaksi.”

Samuli vastaa hymyyn ja nyökkää.


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 6 726
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Samaistuinpa Samuliin tässä murusessa. Sukulointi on mukavaa, mutta mullakin tuppaa yleensä sosiaalinen akku tyhjentyä (ehkä vähän turhan aikaisinkin). Mut silloin onkin ihanaa kun saa vaikka edes hetkeksi vetäytyä sivuun ja vain olla. Sellainen todellakin tuntuu hyvältä.

Lainaus
”Mitä jos mennään käymään ulkona? Ihan vaan me kaksi.”
Tuollainen on kyllä söpöä kans ♥ Awwws, sitten onkin päivässä täydellinen kombinaatio isompaa sukulaispoppoota, yksinoleilua sekä sen oman rakkaan kanssa kahdenkeskistä ajan viettämistä.

Kiitos taas söpöstä mikroficistä!

セサミ思い出して
 麗しの意志を
セサミ踏み入って
 刻んでその意志を

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 321
Täällä taas :D

Lainaus
Näky karkottaa kylmän saman tien; sen tilalle loimuaa kodin lämpö.
Tämä on niin totta! Psykologinen vaikutus on joskus aivan hurja ja elävän tulen näkeminen voi todellakin laukaista tämmöisen, jopa fyysisen reaktion :D Samaistuin tähän ihan todella paljon, koska koti on siellä missä on tuli. Olipa sitten kyse takkatulesta tai kynttilänliekistä :)

Nuo Fazerin valkosuklaa-maitosuklaa konvehdit... Tiedän, että ne on joillekin iso juttu ja parasta suklaata ikinä, yhdistyyhän siinä kaksi erilaista herkkua :D Itse en vain ole koskaan oikein päässyt niiden makuun. Mutta se täytyy kyllä myöntää, että jotenkin juuri nuo konvehdit kuuluvat juuri itsenäisyyspäivään, joten kivaa että ne olivat myös tämän luukkun inspiraationa! Samulilla on hauska tapa nautiskella herkkuja, itse olen enemmän Juuson tyyppinen herkkusuu ;D

Tähän viimeisempään samaistun taas todella paljon! Vaikka onkin ihanaa viettää aikaa isolla porukalla niin joskus sitä kaipaa omaa rauhaa. Hienoa, että Juuso ymmärtää Samulia ja tarjoaa hetken hengähdystaukoa :) Kaksin on varmasti helpompi olla, etenkin tutun rakkaan seurassa joka ymmärtää ja antaa tilaa.

Kiitos taas ♥

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Pahatar

  • ***
  • Viestejä: 735
Olen seurannut tätä suurella mielenkiinnolla alusta lähtien, vaikka vasta nyt pääsin kommentoimaan tätä. Luen harvoin mitään muuta kuin HP-ficcejä, mutta tykkään todella paljon Juusosta ja Samulista sinun kirjoittamanasi! :D Olen lukenut Nykyisyyden valon, Dipolimomentin, Myötätuuleen ja vastavirtaan ja eilisiltana nukkumaanmeno siirtyi ihan liian myöhäiseen, kun jäin kiinni Reaktioyhtälöihin, ja luinkin sen alusta loppuun asti. Nuo kaikki aikaisemmat ficit ja sarjat olivat minusta enemmän tai vähemmän angstisia ehkä Dipolimomenttia lukuun ottamatta, joten tämän joulukalenterin lämpöisyys ja valoisuus oli hyvin iloinen yllätys. :)

Tässä ollaan jo selvästi aikuisia, ja tuossa taidettiinkin yhdessä kohtaa mainita, että Juuso oli jo kolmekymppinen, ja Samuli ilmeisesti pari vuotta nuorempi? Tässä minusta on ihanaa se, että molemmat selvästi tietävät, mitä haluavat, eli toinen toisensa, eikä ole enää epäilyksiä tai pelkoa siitä, mitä heidn välillään on, vai onko mitään. Dipolimomentin perusteella ajattelin, että Juuso olisi näistä kahdesta se kovia kokeneempi. Mutta tämän joulukalenterin ja varsinkin noiden muiden lukemieni ficcien jälkeen on jotenkin tullut sellainen tunne, että Juuso olisi todella rankasta koulukiusaamisesta huolimatta näistä kahdesta se paremmin itsensä ja menneisyytensä kanssa toimeen tuleva. Samulin tilanne ahdisti varsinkin Reaktioyhtälöissä ihan hirveästi. :( Olen senkin takia niin iloinen tästä joulukalenterista, kun Reaktioyhtälöissä miesten suhde jäi vielä aika lailla auki, niin tämän myötä saatiin siihen vastaus, että loppu oli sittenkin onnellinen. Onko sinulla muuten sellaisia Juuso/Samuli -ficcejä, jotka sijoittuvat ajallisesti Reaktioyhtälöiden ja tämän kalenterin väliin?

Tässä on ollut aivan ihanaa lukea siitä, miten hyvä Juusolla ja Samulilla on olla yhdessä. :) Oltiin sitten menossa pikkujouluihin tai Juuson perheen luokse, tästä tuli sellainen lämmin hyvän mielen tunne siitä, että kun heillä vain on toisensa, kaikki muu järjestyy kyllä. Vaikka Samulia tuntuu ahdistavan joulun lähestyminen, ja ilmeisesti jostain syystä silloin varsinkin nuo perheestä tulleet huonot muistot nousevat pintaan, Juuso selvästi onnistuu ilahduttamaan häntä. Ja saa Samulin innostumaan vaikka lumihiutaleiden metsästyksestä, mitä Samuli tuskin tekisi ilman Juusoa. ;D Pidin myös niin paljon tuosta, että miesten välit ovat luontevat niin sängyssä kuin sen ulkopuolellakin, ehkä siksi kun tuli mieleen toisen ficin kohtaus, jossa Juusolle iski paniikki, kun silloinen poikaystävä olisi halunnut mennä suudelmia pidemmälle. Niistä ajoista oli tässä tultu selvästi aika paljonkin eteenpäin, eikä Juusollakaan ilmeisesti käynyt enää huonot muistot mielessäkään, vaan kaikki oli helppoa ja vaivatonta Samulin kanssa.

Tämä viimeisin luukku oli myös ihana, ja minuun vetosi tuo Samulin kaipuu rauhaan ja hiljaisuuteen. Ajattelin, että Juuso osasi selvästi lukea miesystävänsä mielialoja ja tiesi vaistomaisesti, mitä Samuli milloinkin tarvitsee. Siitäkin tulee näiden miesten välinen rakkaus niin selvästi esiin, että kyllä sitä on hienoa lukea. :)

Jos minua jokin tätä lukiessa jäi harmittamaan nin se, että nämä raapaleet eivät ole pidempiä, sillä lukisin näistä kahdesta mielelläni paljon pidempäänkin. ;) Ymmärrän kuitenkin hyvin, että on iso työ kirjoittaa ja julkaista tekstiä joka päivä, ja olen tosi iloinen, että jaksoit tähän ryhtyä ja jaat tämän meidän kanssamme. Jään odottamaan uusia luukkuja, kiitos paljon näistä tähänastisista! :D   
Why is it that we feel more comfortable seeing two men holding guns than two men holding hands?

FiFi - Fiksu ja Filmatiivinen fiktiofoorumi

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 896
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Larjus, kivaa että pystyit samaistumaan luukun tunnelmiin! Minulla on kanssa tuota akuntyhjenemisongelmaa, etenkin jos on monta päivää sukuloimassa, ja silloin hetken hengähdystauot todella tulevat tarpeeseen. Happihyppely voi olla oikein kiva piristysruiske ja nimenomaan sellainen tasapainon tuoja, niin jaksaa taas toivottavasti seurustella muiden kanssa. Kiitos kovasti! :-*

Vendela, onpa kauniisti sanottu tuo, että koti on siellä missä on tuli. Ihmisen psyyke on kyllä ihmeellinen asia, ja joskus todella pelkkä tulen näkeminen tai ajatteleminen voi lämmittää. Ymmärrän hyvin, ettet erityisemmin välitä noista konvehdeista - luulen, että erityisesti se valkosuklaa siinä jakaa mielipiteitä. Mutta itsenäisyyspäivään ne kyllä tosiaan hauskasti sopivat, ainakin ulkonäöltään jos ei muuten! Ihana kuulla, että sinäkin pystyit samaistumaan eilisen luukkuun. Yritin tavoitella siinä juuri tuollaista oman rauhan tarvetta, joka voi iskeä, vaikka kuinka olisikin kivaa muiden seurassa. Kiitos paljon sinulle! :-*

Pahatar, oi, onpa ihana kuulla että olet innostunut lukemaan Juusosta ja Samulista! ♡ Nämä luukut ovat tosiaan tällaisia ihan minejä mikroja, kun on tänä jouluna sen verran huonosti aikaa ja resursseja luovalle kirjoittamiselle, mutta kiva jos näistä kuitenkin on ollut lukuiloa. :) Niin kuin alkutiedoissa muistaakseni mainitsinkin, nämä luukut eivät siis ole missään kronologisessa järjestyksessä eivätkä myöskään edusta yhtä tiettyä ajanjaksoa Juuson ja Samulin suhteessa, vaan nämä ovat vain sekalaisia hetkiä heidän vuosiensa ja joulujensa varrelta. Minulla on heistä muutama muukin tällainen kokoelma, jonka osia en ole kokenut tarpeelliseksi sijoittaa aikajanaan, kun ne kuvastavat vain yksittäisiä hetkiä ja ovat usein sillä tavalla yleispäteviä. Kaikki sarjan tekstit löytyvät aikajärjestyksessä täältä ("Tarkemmin määrittelemättömät" -otsikon alla olevia en ole sijoittanut aikajanaan), ja sieltä löytyy kyllä useita Reaktioyhtälöiden jälkeenkin sijoittuvia tekstejä. Iso pala puuttuu kuitenkin vielä siitä kohtaa, miten miehet lopulta päätyvät yhteen. Reaktioyhtälöitä ei tosiaan ole vielä valmis, vaan se on roikkunut minulla surullisen kauan kesken, kun on ollut varsinainen kestoblokki sen kanssa. :-X Siksi myös sen jälkeisessä ajassa on aukkoja, jotka odottavat kirjoittamista. Toivottavasti vielä jonakin päivänä onnistun täydentämään tarinaa siltäkin osin! Ihana kuulla, että vakiintunut suhde tässä kalenterissa on ollut mieluisaa luettavaa, ja että Juuson ja Samulin onni on ilahduttanut. Minäkin näen sen niin, että Juuso tulee miehistä paremmin toimeen menneisyytensä kanssa, vaikka hänellä onkin ollut rankka tausta. Ajattelen, että siihen on vaikuttanut merkittävästi se tuki ja turva, jota hänen perheensä on hänelle tarjonnut, siinä missä Samulin välit vanhempiinsa ovat olleet etäiset ja viileät. Raskaita aikoja ja kokemuksia on kummallakin kuitenkin takana, ja siksi on ihanaa välillä kirjoittaa heistä tällaista hömppää, jossa kaikki on suurimmaksi osaksi ihan hyvin. Kiitokset sinulle ihanasta kommentista ja siitä, että olet lukenut näitä tekstejäni, se merkitsee paljon! :-*

∴∵∴

8.
 95 sanaa

Pakkanen pureutuu sormenpäihin joulumarkkinoilla, joten Juuso päättää hakea lämmikettä eräältä kojulta. Hän ostaa kaksi glögimukillista, toisen itselleen ja toisen Samulille – olkoonkin, ettei hän ole varma Samulin sijainnista, sillä he ovat kierrelleet markkinoita omaan tahtiinsa. Alue ei kuitenkaan ole kovin laaja.

Samuli tuleekin vastaan jo seuraavassa kojuvälikössä. Samulillakin on silmissään etsivä katse – ja käsissään höyryävät glögimukilliset. Kun katseet kohtaavat, kumpikin alkaa nauraa.

”Mä kun ajattelin yllättää sut”, Samuli hymähtää.

Juuso virnistää. ”Yllätithän sä. Kyllä muhun varmasti mahtuu kaksikin kupposta kuumaa.”

Glögin mausteinen lämpö humahtaa vatsanpohjaan. Jouluvalot hehkuvat, Samuli hymyilee posket punertavina, ja Juuson on hyvä olla.


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 896
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Lisäsin tämän luukun myötä kalenterin alkutietoihin varmuuden vuoksi varoituksen, joka on maininta syömishäiriöstä. Käsittely on siis hyvin lievää, mutta viittaa kuitenkin Samulin aiempiinkin kamppailuihin, joten ajattelin, että ehkä on parempi varoittaa. :)

∴∵∴

9.
 95 sanaa

Samuli tietää kokemuksesta, ettei pitäisi käydä vaa’alla heti joulunvieton jälkeen, sillä siitä seuraa yleensä pelkkää mielipahaa ja itsesyytöksiä. Hän kuitenkin tekee sen – ja ahdistuu, kun vaaka näyttää liki kilon enemmän. Hän tietää, että kilo on mitätön määrä, joka luultavasti johtuu vain vähän eri tavalla syömisestä ja tavallista suolaisemmasta ruoasta. Silti hän miettii, olisiko sittenkin pitänyt jättää se yksi joulutorttu syömättä tai olla santsaamatta sitä riisipuuroa, joka oli vain liian hyvää.

Samuli huokaisee ja pukeutuu.

Ehkä jonakin päivänä hän osaa suhtautua asioihin samanlaisella suhteellisuudentajulla kuin Juuso, joka korkeintaan naurahtaa joulukiloille ja antaa niiden pudota omia aikojaan.


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 617
Onneksi meillä ei ole koskaan ollut isoja sukulaisjouluja, vain perheen kesken, koska olisin itsekin Samulin tavoin olisin ylikuormittunut ihmismäärästä. Ihana Juuso, joka ymmärtää ja tietää, että Samuli tarvitsee taukoa välillä, eikä suutu kuin luulisi että Samuli ei jaksa hänen sukulaisiaan. Aww miten ihana tuo glögin haku! Nämä ovat kuin toisilleen tehdyt, aivan supersöpö sattumus. <3 Sanoin mitä sanoin angstista joulukalentereissa, niin on kyllä silti kiva että näkyy vähän joulun ikäviä puolia, varsinkin jos kamppailee muutenkin ongelmien kanssa. Mutta hienoa, että Samuli ei liikaa rankaise itseään, koska se on hidas prosessi oppia pois tavoista, joissa on pysynyt pitkään. :)
Kiitos taas uusista luukuista! ^^
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 896
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Meldis, joulunvietto isommalla porukalla olisi kyllä varmasti minustakin kuluttavaa, samaistun! Meilläkin on ollut tapana vain perhepiirissä viettää joulua, mutta toki siinäkin jo ihmismäärä kasvaa, jos on sisaruksia ja näiden kumppaneita. Aww, ihana kuulla että glögisattumus oli söpöä luettavaa! Olivat miehet kyllä hauskasti samalla taajuudella. Ja kivaa, jos joulun synkempien puolien näkyminen ei häiritse liikaa. :) Pyrin siihen, että suurin osa luukuista olisi hyväntuulisempia ja huolettomampia, koska ne kuitenkin luultavasti vähän paremmin nostavat joulumieltä. Kiitoksia kovasti sinulle seuraamisesta ja kivasta kommentista! :-*

∴∵∴

10.
 85 sanaa

Juuso katselee kummissaan, kun Samuli purkaa ostoksia ja ojentaa Juusolle punaisen pahvipakkauksen. Juuso kääntää paketin ympäri ja tajuaa, että se on kahvijoulukalenteri: kaksikymmentäneljä kahvilajia maailman eri kolkista.

”Vau”, Juuso saa sanottua yllätykseltään. ”Kiitos. Mutta entä…?”

Samuli hymyilee ja nostaa ostoskassista toisenkin pahvipakkauksen, joka on iloisen kirjava. ”Mulle teeversio.”

Juuson valtaa äkillinen lämpö. Samuli vaikuttaa usein odottavan joulua enemmän ahdistuksella kuin innolla, joten Juusosta tuntuu hyvältä nähdä tämän innostuvan jostakin – ja ennen kaikkea hymyilevän; materia on toissijaista.

Juuso rutistaa Samulia ja alkaa sitten tutkia joulunodotuslahjaansa tarkemmin.
« Viimeksi muokattu: 13.12.2022 00:24:02 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 896
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
11.
 95 sanaa

On tapaninpäivä. Samuli ja Juuso ovat kaksin Juuson vanhempien kotona, sillä nämä ovat lähteneet hiihtolenkille. Kirkas talvipäivä onkin mitä otollisin hiihtämiseen, mutta myös lintujen tarkkailuun. Takapihalla on lintulauta, joka näkyy hyvin ikkunan äärellä olevasta nojatuolista. Samuli istuu siinä sivuttain jalat rintaa ja pää selkänojaa vasten ja katselee, miten pikkulinnut pyrähtelevät aroniamarjapensaan ja lintulaudan väliä.

Jossain vaiheessa Juuso istuutuu käsinojalle hänen taakseen ja lepuuttaa leukansa hänen hartialleen.

”Hetkinen, punatulkku?” Juuso terästäytyy.

”Punarinta. Se on periaatteessa muuttolintu, mutta osa jää talveksikin Suomeen.”

Juuso naurahtaa ja kietoo käsivartensa Samulin rinnan ympäri. ”Sun pitänee pitää mulle taas yksi lintujentunnistusoppitunti…”


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 6 726
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Oiiii, vähänkö söpöä, että Juuso ja Samuli molemmat ostivat glögiä toisilleen markkinoilla 🥺 Tollaset pienet eleet on niin ihania ♥ Lämmittävät enemmänkin kuin se itse glögikupponen. Pieniä tekoja mutta niin merkityksellisiä ♥

Lainaus
”Hetkinen, punatulkku?” Juuso terästäytyy.
”Punarinta. Se on periaatteessa muuttolintu, mutta osa jää talveksikin Suomeen.”
Punatulkut ja -rinnat on molemmat tosi somia lintuja :3 Ei vain tunnu, että niitä enää ainakaan täällä Helsingissä oikein olisi talvisinkaan 😔 Lapsuudesta muistan miten punatulkkuja varsinkin näkyi lintulaudoilla, vaan ei enää... Käsittääkseni ovat kuitenkin edelleenkin elinvoimaisia lajeja. Ehkä vain Helsinki on nykyään liian hektinen niiden makuun 😅 (enkä minäkään enää lapsuuden kulmilla asu. Ehkä punatulkut jäi sinne.)

Ihania luukkuja taas kerran. Yhdeksännessä toki vähän synkeämmät tunnelmat :'< Mutta toivottavasti saa vielä viettää joulua, jolloin ei ole kilot mielessä, vaan voi santsata joulupuuroa hyvillä mielin.

セサミ思い出して
 麗しの意志を
セサミ踏み入って
 刻んでその意志を

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 896
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Larjus, minustakin pienet eleet ovat usein tosi ihania ja lämmittäviä. Mittaansa merkityksellisempiä! Minulla on ihan samanlainen kokemus punatulkuista - muistan, miten isovanhempieni lintulaudalla vieraili usein punatulkkuja, mutta nyt en ole nähnyt ainoatakaan varmaan vuosikausiin. Se on sääli, koska ne ovat kyllä tosi kauniita! Niin punarinnatkin. Ihana kuulla, että olet viihtynyt luukkujen parissa, kiitos kovasti! :-*

∴∵∴

12.
 95 sanaa

Jokajouluinen Lumiukon katsominen palauttaa Juuson mieleen aina ne yksinäiset yläastevuodet, kun hän melkein toivoi voivansa itsekin rakentaa lumesta itselleen ystävän, edes hetkellisen. Hän muistaa yhä jäytävän tunteen syvällä rintakehässään – tunteen siitä, että hän oli vääränlainen ja kaikille kelpaamaton.

Nyt, vuosikausia myöhemmin, kun Juuso tuntee Samulin lämpimän vartalon vieressään sohvalla, tuntee hän samalla olevansa tarpeeksi ja rakastettu. Hän on aina ollut sitä perheelleen, mutta nyt hän on sitä myös kumppanilleen, ja se valaa häneen lisää lohtua ja turvaa. On joku, joka pysyy, vaikka lumet sulavat.

Lumiukko kostuttaa vieläkin silmäkulmat, mutta jäytävä tunne syvällä rintakehässä on poissa.


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 896
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Nyt on luukku myöhässä Saksankin aikaa, koska olin joulusirkuksessa enkä olisi ikinä osannut arvata, että sirkus voisi kestää kolme ja puoli tuntia. :o Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan! ♡

∴∵∴

13.
 95 sanaa

Juuso kietoo jalkansa Samulin jalkojen lomaan ja kyhnyttää. Se on yksi Juuson hassuista mutta hellyttävistä läheisyydenosoitustavoista.

”Sukkasamikset”, Juuso kommentoi.

Samuli vilkaisee alas ja huomaa, että heillä kummallakin todella on jalassa Juuson äidin neulomat joululahjavillasukat. Niiden varsien ympäri loikkii valkoisia poroja; Juuson porot ovat punaisella pohjalla ja Samulin sinisellä. Juuson äiti kuulemma tiedusteli etukäteen Samulin lempiväriä Juusolta.

Samuli hyväilee Juuson nilkkaa jalkapohjallaan ja miettii, millainen onni on saada olla osa sellaista perhettä. On aikoja, kun hän yhä tuntee olevansa lähestulkoon perheetön ja omillaan, mutta niinkin yksinkertainen asia kuin villasukat riittää muistuttamaan häntä siitä, mihin hän kuuluu.


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 6 726
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Olipas taas mukavia luukkuja. Lumiukko on ihana animaatio, ja mikäs sen somempaa kuin yhteensopiviin villasukkiin pukeutuneena kuhertelu :3 Kivasti myös nämä uusimmat luukut vähän jatkavat samaa ajatusta/havaintoa: Menneisyyden (ja ehkä nykyisyydenkin) yksinäisyydestä ja muista vaikeista tunteista voidaan siirtyä siihen ajatukseen, että on joku paikka, johon kuuluu ja jossa on välittäviä ihmisiä ♥ Semmoinen lämmittää jopa enemmän kuin muhkeat villasukat!

セサミ思い出して
 麗しの意志を
セサミ踏み入って
 刻んでその意志を

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 896
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Larjus, Lumiukko on kyllä ihana, ja samoin villasukat. ♡ Kivaa että samankaltainen ajatuskulku välittyi kahden viimeisimmän luukun taustalta, koska ne tosiaan kietoutuvat teemoiltaan yhteen - jopa sen verran, että mietin, olisiko toinen niistä pitänyt säästää myöhemmäs. Toisaalta ehkä juuri samojen teemojen takia ne sopivat kivasti peräkkäinkin ja täydentävät toisiaan, kun toinen Juuson näkökulmasta ja toinen Samulin. :) Kiitos paljon! :-*

∴∵∴

14.
 95 sanaa

Piparkakkutaikina on epäonnistunut täysin. Vaikka Juuso kuinka jauhottaa kaikkea mahdollista, taikina tarttuu itsepintaisesti alustaan, ja jos hän saakin sen kaulittua ohuehkoksi, siitä ei saa irrotettua muottien painamia kuvioita minkäänlaisella sormiakrobatialla.

Lopulta Juuso päättää säästää aikaa ja vaivaa ja kaulia taikinamöykyn suoraan leivinpaperin päälle yhdeksi isoksi lätyksi. Kai se sellaisenaankin kypsyy, ja isosta taikinasta tulee useampikin pellillinen.

Samuli kotiutuu töistä juuri sopivasti, kun Juuso ottaa ensimmäisen jättipiparin uunista. Samuli katselee luomusta hetken hämmentyneenä, kunnes puhkeaa hymyyn.

Juuso virnistää. ”Pipariksi meni. Taikinalla ja mulla oli vähän eripuraa.”

Samuli naurahtaa. ”Pipari kuin pipari, ei kai se makuun vaikuta.”


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 617
Aivan ihania paloja täällä taas odottamassa! Jotenkin söpön aikuismaisen lapsellista hankkia joulukalenteri, joka sitten kuitenkin sisältää teetä tai kahvia (ja minullahan on kuvakalenteri, ettei tämä mikään haukku ollut!). Olin ehtinyt unohtaa Samulin lintuharrastuksen ja bongailu oli kauhean söpöä ja tuli ihan mieleen omat vanhemmat, jotka samalla domestic tyylillä istuvat sohvalla katsomassa lintulautaa ja tunnistavat lintuja. <3 Lumiukko kuuluu itsellekin edelleen ohjelmaan aattona ja inhaa, että Samulille se tuo myös ikäviä muistoja, jotka onneksi ovat menneisyydessä ja Juuso on tässä hetkessä. ^^

Lainaus
”Sukkasamikset”, Juuso kommentoi.

Tykkään hirveästi Juuson rempseydestä, sama homma tuossa piparinleivonnassa. Juuri perheen kesken kun leivottiin pipareita, muisteltiin miten lapsena se oli aina kauhean ikävää, kun ei onnistunut ja taikina tarttui ja tuli rumia pipareita. Olisi pitänyt olla tämä Juuson asenne, että ei voi mennä kuin pipariksi, aivan ihana. ^^
Kiitos luukuista!
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 896
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Meldis, kivaa että olet tykännyt luukuista! Tulin tosi iloiseksi ihanista sanoistasi. :) "Aikuismaisen lapsellista" on osuva luonnehdinta tee- ja kahvikalentereille, heh! Myös minulla ja puolisollani on kuvakalenteri, kun partiolaisten adventtikalenteri on niin hauska perinne, ja lisäksi teekalenteri. Ja on meillä myös kolme suklaakalenteria, kun anoppi vähän innostui ja lähetti meille yllätysjoulukalenterit, joista kolmatta nyt sitten availlaan kuvakalenterin tapaan vuoropäivin... Tässä on kyllä jo melkein liiaksikin kalentereita, huh! Ihana kuulla, että lintubongailu ja rempseä piparinleivonta ilahduttivat. Olisi pitänyt itsekin omaksua Juuson asenne, kun juuri tuossa pari viikkoa takaperin leivottiin pipareita itsetehdystä taikinasta, joka oli hyvin tarttuvaista sorttia. ;D Lumiukko-pätkässä se oli muuten Juuso, joka muisteli menneitä, mutta sinulla meni varmaan vain nimet sekaisin kommentissa! Lämpimät kiitokset ihanasta, piristävästä kommentista! :-*

∴∵∴

15.
 95 sanaa

Joululahjojen hankkiminen on jotain, missä on helppo juuttua yliajattelemaan. Samuli pohtii pohtimasta päästyäänkin, mistä Juuso pitäisi ja mitä tämä tarvitsisi, vaikka samalla hän tietää jo tuntevansa Juuson tarpeeksi hyvin. Hän tietää, että Juusolle olisi luultavasti kutakuinkin mahdotonta hankkia lahjaa, josta tämä pahastuisi tai ei ilahtuisi. Juuso arvostaa eniten ajatusta.

Samuli itse onkin se, joka asettaa itselleen vaatimuksia. On heidän ensimmäinen joulunsa seurustelukumppaneina, ja Samuli haluaa osoittaa kiintymyksensä.

Lopulta Samuli valitsee laadukkaan partaveden, jonka lempeästä tuoksusta hän uskoo Juuson pitävän, ja paketillisen uudelleenkäytettäviä kädenlämmittimiä, joista saattaisi olla iloa talvipakkasilla.

Kun Juuso avaa lahjansa, Samulin epävarmuus kaikkoaa.


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 6 726
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Peltipipari kuulostaa hauskalta. Mitä turhia muoteilla säheltämään, sen kuin vain levittää kaiken taikinan kerralla pellille ;D Tulee väkisinkin mieleen, miten oon joskus leiponut kaurakeksejä, ja ne levis uunissa niin, että lopputulos näytti yhdeltä suurelta keksiltä! Se ei kyllä ollut tarkoituksellista. Maku oli kuitenkin hyvä, ja niin varmasti on tuolla piparillakin.

Lainaus
Pipariksi meni.
Mitäpä muutakaan tuossa olisi voinut todeta :D Pakkohan se on noin sanoa.

15. osa oli aika samaistuttava molemmin puolin. Mietin aina pitkään ja hartaasti, mitä hankin muille lahjaksi, mietin että onko ne tarpeeksi kivoja, ja samaan aikaan olen yli-iloinen jos joku on muistanut mua edes jollain lahjalla. Oonkin aina todennut, että niistä "rakkauden kielistä" lahjat ovat mulle se yksi oleellisimmista. Siksi niistä ajattelee samaan aikaan niin eri tavalla riippuen siitä, antaako lahjoja vai saako niitä toisilta :D Mut se on kyllä ihana tunne, kun näkee toisen reaktiosta, että on onnistunut ilahduttamaan lahjalla.

Lainaus
paketillisen uudelleenkäytettäviä kädenlämmittimiä, joista saattaisi olla iloa talvipakkasilla.
Oi että, mä tarttisin kans tällaisia! Mun kädet (ja jalat) tuppaa palelemaan kesälläkin 🙈

セサミ思い出して
 麗しの意志を
セサミ踏み入って
 刻んでその意志を

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 896
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Larjus, haha, ihana tuo jättikaurakeksi! :D Kaurakeksit osaavat kyllä olla arvaamattomia leviämisineen. Vaan eipähän se tosiaan makuun vaikuta, vaikka olisikin yksi jättikeksi usean pienen sijasta, ja voihan siitä sitten aina murtaa palasia. Minäkin olen aina tosi iloinen lahjasta kuin lahjasta, sillä ajatus on ehdottomasti tärkein, mutta lahjojen hankinnassa tunnustan kyllä sortuvani joskus yliajatteluun ja stressaamiseen. Tänä vuonna pääsee onneksi vähän helpommalla, kun vietetään joulu puolison kanssa kaksistaan. Nuo kädenlämmittimet on muuten kyllä käteviä! Sain joskus yhdeltä ystävältä niitä lahjaksi, mutta en ole varma, onko ne enää tallessa. Kiitoksia kovasti sinulle! :-*

∴∵∴

16.
 90 sanaa

Juuso seisoo ikkunassa ja katselee verhojen raosta pimeyteen, jota valkeat lumihiutaleet täplittävät. Pian täplät muuttuvat jo melkein raidoiksi, kun pyry sakenee. Sääennuste on povaillut lumisadetta koko yöksi, eikä Juuso malttaisi odottaa kinosten kohoamista. Talvi on ollut niin vähäluminen.

Samuli ilmestyy hänen taakseen; hän pikemminkin tuntee kuin kuulee sen.

”Täydellinen jouluyö, eikö?” Juuso sanoo, nojautuu Samulin rintaa vasten ja kääntää päätään sen verran, että näkee vilauksen tämän kasvoista.

Samuli mumisee vastauksen, jonka Juuso tulkitsee myöntäväksi, ja vie kätensä Juuson lanteille. Siinä he seisovat hyvän aikaa hiljaisuudessa, toistensa lämmöstä ja lumesta nauttien.


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day