Kirjoittaja Aihe: Kyllä Lajitteluhattu tietää | S | Neville/Luna  (Luettu 1709 kertaa)

Angelina

  • Queen of cynicism
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 348
Title: Kyllä Lajitteluhattu tietää
Rating: S
Paring: Neville Longbottom/Luna Lovekiva
Summary: Miksi Neville lajiteltiin Rohkelikkoon?

A/N: Tämä on synttärificci Waulishille. Huomasin, että hän ilahduttaa usein synttärisankareita Syntymäpäiväficcitopikissa ja ajattelin (toivottavasti) ilahduttaa takaisin. En kirjoita käytännössä koskaan hettiä, joten oon aika ulkona omalta comfort zoneltani, enkä ole koskaan kirjoittanut mitään tällä parituksella. Se kuitenkin kuului päivänsankarin suosikkeihin ja sain siitä tällaisen idean, joten. Hyvää syntymäpäivää Walle <3




Kyllä Lajitteluhattu tietää



Kun Lajitteluhattu ilmoitti ensiluokkalaisten lajitteluseremoniassa Neville Longbottomin kuuluvan Rohkelikkoon, oli Neville itse tipahtaa hämmästyksestä pyllylleen. Neville oli nimittäin aina ollut arka, ujo ja kömpelö poika, kuten hänen hirmuinen isoäitinsä jaksoi aina muistuttaa. Oli ollut suurehko yllätys, että hänet ylipäätään lopulta kutsuttiin Tylypahkaan, saati sitten, että hänet lajiteltiin Rohkelikkoon, samaan tupaan Harry Potterin kanssa!

Vuodet vierivät, eikä Neville ajan kuluessakaan saanut vastausta siihen, mikä hänestä teki Rohkelikon. Hän oli edelleen ujo, ei ehkä niin arka, mutta ehdottomasti yhä kömpelö. Hän ei saanut huippuarvosanoja (paitsi yrttitiedosta), hän ei osannut huispata eikä joutunut erikoisiin seikkailuihin, eikä hän edes uskaltanut sanoa vastaan professori Kalkarokselle (tosin ei uskaltanut kyllä kukaan muukaan). Neville myös tiesi, että hänen ikätoverinsa olivat aivan yhtä hämmästyneitä siitä, miten hän oli Rohkelikkoon päätynyt. Eivät he ehkä miettineet sitä jatkuvasti, mutta välillä oikein kunnolla toheloidessaan Neville huomasi, miten Seamus ja Dean vaihtoivat katseita, Lavender ja Parvati muljauttivat silmiään ja Ron repesi nauruun. Eikä hänen tupatovereidensa reaktiot olleet mitään verrattuna siihen, mitä hän sai kuulla muiden tupien oppilailta, erityisesti Luihuisilta.

Ainoan todellisen ymmärryksen Neville sai ensimmäisinä kouluvuosinaan Hermione Grangerilta ja Harry Potterilta. Kyllä, Harry nauroi joskus Ronin mukana hänen kömpelyydelleen, mutta todellisuudessa Harry oli hänelle aina mukava ja kannustava. Neville mietti usein johtuiko se siitä, että Harry kasvoi (kuuleman mukaan) inhottavilla sukulaisillaan ja oli ennen Tylypahkaan saapumista joutunut itse kiusatuksi. Hermione taas oli heidän vuosikurssinsa, ellei koko Tylypahkan historian, nerokkain oppilas ja hänen apunsa oli Nevillelle täysin korvaamatonta. Hänellä olisi jäänyt moni koe läpäisemättä ilman Hermionen opiskeluniksejä ja hänen läksykuulustelujaan, joista Neville oli tavattoman kiitollinen.

Nevillellä oli kavereita ja hyvänpäiväntuttuja, mutta ei varsinaisesti parasta ystävää, mikä häntä aika-ajoin harmitti. Lähes kaikilla muilla oli se läheisin ystävä, mutta hän oli jäänyt ylimääräiseksi. Eikä hänestä kyllä tuntunutkaan, että kukaan olisi täysin ymmärtänyt häntä. Hän kuitenkin jaksoi uskoa (ja toivoa), että hänkin löytäisi itselleen parhaan ystävän.


* * *


Viidennellä vuosiluokalla Neville sai ensimmäisen konkreettisen todisteen siitä, että hän kenties sittenkin kuului Rohkelikkoon. Harry, Hermione ja Ron perustivat Albuksen kaartin, johon liittyminen oli Nevillen elämän paras päätös. Hän sai tutustua paremmin muihin ja ennen kaikkea hän kehittyi aivan huimasti loitsutaidoissaan. Jos hänen pitäisi arvioida mikä Albuksen kaartin tapaamisissa oli parasta, hän sanoisi että toiseksi parasta oli ehdottomasti se, kun Harry Potter katsoi häntä aidosti ylpeänä sillä hetkellä, kun hän teki täydellisen aseistariisuntaloitsun. Kaikista parasta oli kuitenkin se, että Albuksen kaartissa hän tutustui kunnolla Luna Lovekivaan, josta tuli hänen ensimmäinen läheinen ystävänsä.

Luna oli hyvin erikoinen tyttö ja Nevillen oli myönnettävä, että aluksi hän hieman jännitti toisen seuraa. Luna puhui jatkuvasti narskuista ja kantoi retiisejä korvissaan, mikä oli Nevillen mielestä hassua (joskin myös melko outoa). Luna oli kuitenkin hyvin avoin ja ystävällinen, eikä hän koskaan nauranut Nevillelle. Luna ei nauranut edes silloin, kun Pansy Parkinson taikoi Nevillen kengännauhat solmuun, saaden hänet kompastumaan täpötäydessä eteishallissa professori Kalkaroksen jalkojen juureen ja siitä Neville oli hyvin kiitollinen.

Toisen konkreettisen esimerkin Rohkelikkoudestaan Neville sai, kun loppusodan aikana hän oli tukehtumassa Voldemortin kiroamaan Lajitteluhattuun ja Godric Rohkelikon miekka iski häneltä melkein tajun kankaalle. Siinä hetkessä hän ei kuitenkaan ehtinyt moisesta iloita, sillä hänen päässään pyöri ainoastaan Harryn antama käsky siitä, miten Voldemortin käärme, Nagini, piti saada hengiltä. Niinpä Neville tarttui rubiineilla koristeltuun miekkaan, katkaisi käärmeen kahtia ja pohti samalla, selviäisikö hän hengissä ja ennen kaikkea, selviäisikö Luna hengissä.


* * *


Sodan jälkeen Neville päätti, että oli aika saada se kolmas sulka hattuun, joka viimein todistaisi hänen olevan aito Rohkelikko. Hän ei ollut eläissään pyytänyt tyttöä treffeille, mikä saattoi ehkä kuulostaa oudolta. Olihan hän toki pyytänyt Ginny Weasleyta kanssaan Kolmivelhoturnajaisten aikana järjestettyihin joulutanssiaisiin, mutta siinä ei ollut kyse muusta kuin siitä, että ilman paria olisi ollut noloa mennä (eikä Ginny olisi saanut muuten osallistua lainkaan). Nyt hän ei kuitenkaan ollut enää se kömpelö ja arka poika, vaan jonkin sortin sotasankari, joka oli päättänyt kertoa Luna Lovekivalle, että tunsi tätä kohtaan muutakin kuin ystävyyttä. Tämä oli hänen ultimaattinen rohkeustestinsä, joka viimein todistaisi hänen tupansa oikeaksi. Logiikka ei ehkä ollut kaikista nerokkain, mutta Nevillelle itselleen tämä oli kenties hänen elämänsä tärkein hetki.

Niinpä eräänä perjantai-iltana Neville seisoi Lovekivojen erikoisen kotitalon ovella narsissikimppu käsissään pohtien, voisiko hän vielä huomaamatta kaikkoontua maailman ääriin. Hän ei ollut aivan pohtinut suunnitelmaansa loppuun asti, sillä ainahan olisi mahdollisuus, ettei Luna olisi kotona. Tai mitä jos herra Lovekiva avaisi oven? Neville oli melko varma, että viimeisetkin rohkeuden rippeet katoaisivat sinä samaisena hetkenä.

“Älä liiku”, kuului yhtäkkiä hento ääni Nevillen korvan juuresta, “minusta tuntuu, että sinua kiertää lauma narskuja.”

Neville huomasi vapauttavansa hengityksensä, jota ei ollut edes tajunnut pidättelevänsä. Hän kääntyi katsomaan iloisesti hymyilevää Lunaa, jonka vaaleat hiukset olivat rennosti palmikoilla, jonka roikkuivat tutut retiisit ja jonka kasvot olivat hiestä ja mullasta likaiset. Neville ei ollut koskaan nähnyt mitään kauniimpaa.

“Narsissit ehkä houkuttelivat niitä”, Luna jatkoi hymyillen. “Ovatko ne sinulla houkuttimena?”

Neville huomasi heräävänsä transsistaan ja pudisti päätään punastuen.

“Minäkyllätoinnesinulle”, hän sopersi ja ojensi kimpun Lunalle. Samaan hengenvetoon hän jatkoi (vaikka tunsi pyörtyvänsä pian hapenpuutteeseen), “minäajattelinettähaluaisitkosinälähteäminunkanssaniulos?”

Luna näytti hetken pohdiskelevan asiaa, sillä hänen otsansa rypistyi ja kulmansa menivät mutkalle. Nevillen teki mieli potkaista itseään. Tämä oli alunperinkin ollut typerä ajatus ja nyt Luna oli tuskin saanut edes selvää hänen änkytyksestään. Neville ehti jo harkita juoksevansa karkuun, kun Luna yhtäkkiä puhui.

“Hassu kysymys, miksen minä haluaisi lähteä poikaystäväni kanssa ulos?”

“Minä ajattelin vain kysyä, ei sinun tarvit - mitä?” Neville katsoi Lunaa silmät pyöreinä.

“Niin, minä ajattelin että koska sinä pidät minusta ja minä tietysti pidän sinusta, että sinä olet minun poikaystäväni. Ja koska olet minun poikaystäväni, niin tottakai minä haluan lähteä sinun kanssasi ulos. Mutta minun täytyy kyllä ensin viedä nämä pyydystämäni limpit sisälle ja vaihtaa mekko. Haluatko tulla sisälle odottamaan? Isäni haluaa ehdottomasti tavata minun poikaystäväni, olen puhunut sinusta hänelle koko kesän! Hän innostui erityisesti kun kerroin, että sinä surmasit Voldemortin käärmeen, vaikka toisaalta harmi kyllä, sen myrkystä olisi isän mukaan saanut valmistettua aivan erikoisen mahtavia amuletteja!”

Niinpä Neville joutui vielä odottamaan kolmatta merkkiä siitä, että hän todella oli Rohkelikko, mutta se oli lopulta sen arvoista. Nimittäin viisi vuotta myöhemmin hän sai kerralla merkit kolme, neljä ja viisi. Ensin hän kosi tyttöystäväänsä Luna Lovekivaa, joka vastasi kyllä (tai oikeastaan hän vastasi “miksen minä haluaisi naimisiin poikaystäväni kanssa?”). Sen jälkeen hänet valittiin sekä yrttitiedon professoriksi että Rohkelikon tuvanjohtajaksi Tylypahkaan ja vielä samana iltana hän pystyi olemaan Pyhän Mungon synnytyssalissa pyörtymättä, kun hänen tuleva vaimonsa synnytti heidän esikoistyttärensä. "Ja jos nämä asiat eivät todista minun olevan Rohkelikko", Neville huomasi ajattelevansa, "niin sitten ei mikään."



« Viimeksi muokattu: 11.02.2019 21:41:49 kirjoittanut Angelina »



ava © red_candles | bannu © Fracta

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 929
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Kyllä Lajitteluhattu tietää | S | Neville/Luna
« Vastaus #1 : 30.08.2018 15:49:45 »
Tämä oli ihana! Pidän kovasti Nevilleä käsittelevistä teksteistä, etenkin kun tutustutaan hahmoon edes hieman syvemmin. Lunastakin tykkäilen, joten tämä oli oikein oivallinen.

Minusta nimenomaan Luna oli tässä todella IC. En onnistunut tässä puhelimella lainaamaan, mutta vastaus Neville rohkeaan kysymykseen oli ihana.

Kiitos tästä hyvä mielen palasta! <3
So wake me up when it's all over
when I'm wiser and I'm older
all this time i was finding myself
and I didn't know I was lost

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 622
Vs: Kyllä Lajitteluhattu tietää | S | Neville/Luna
« Vastaus #2 : 07.09.2018 18:35:01 »
Tartuitpa mielenkiintoiseen aiheeseen ja sait kivasti avattua Nevillen elämää ja ajatuksia. En ole itse koskaan jäänyt enempää pohtimaan tuota Neville rohkelikkoon lajittelua. Ehkä vain ohimennen ajatellut, että nuori mies sodassa näyttämään todellisen minänsä. Se pieni väläys on se, mitä meille on kirjoissa ja elokuvissa tarjoiltu. Oli kiva pureutua nyt enemmän tuon ujon ja aranoloisen rohkelikon ajatuksiin. Ja tykkään siitä, että Luna huomioi hänet. Mukavasti olit saanut Lunan tähän mukaan, onhan hän suuri osa Nevillen elämää tässä.

Angelina

  • Queen of cynicism
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 348
Vs: Kyllä Lajitteluhattu tietää | S | Neville/Luna
« Vastaus #3 : 10.09.2018 21:14:31 »
Isfet: Mä luen tosi harvoin mitään muuta kuin suosikkiparituksiani ja kirjoitan vielä harvemmin, joten tää oli aika piristävää itsellekin! Neville on kuitenkin oikeesti aika hieno hahmo ja pidän siitä, miten se kehittyi koko kirjasarjan ajan, eikä jäänyt vain täytehahmoksi. Luna ei itseeni oo niin kolahtanut, mutta parituksena tää on ihan kiva ja voin nähdä sen toimivan : ) Hauska kuulla että Luna oli mielestäsi IC! Halusin pitää sen omana hivenen höpsönä itsenään, mutta kuitenkin päättäväisenä : ) Ole hyvä ja kiitos kommentista <3

Fairy tale: Jostain syystä tää idea tuli mulle heti mieleen, kun luin Wallen toiveista Neville/Lunan. En yleensä kirjoita hettiä ja tää on aivan outo paritus mulle, mutta tosiaan kuten tuossa Isfetillekin sanoin, niin näen tässä ihan potentiaalia. Neville on musta hieno hahmo, joten siinä mielessä oli tosi kiva lähteä miettimään hänen elämäänsä hiukan tarkemmin! Kiitos kovasti kommentista : )



ava © red_candles | bannu © Fracta

Vilna

  • puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 1 203
  • © Auro
Vs: Kyllä Lajitteluhattu tietää | S | Neville/Luna
« Vastaus #4 : 11.09.2018 11:56:21 »
Aww! Olipa tämä suloinen. Eli hei, terveisiä Kommenttikampanjasta!! :--)

Neville on kovin ihana ja mielenkiintoinen hahmo ja luen hänestä oikein mielelläni tekstejä. Lunakin kuuluu suosikkeihin ja tämä paritus oli aikoinaan yksi lemppareitani. Tämä teksti sai kyllä taas muistamaan miksi. Olen ihan yhtä sokerihöttöä, iih. En yleensä lue kovinkaan fluffisia tekstejä, tykkään enemmän vähän sellaista synkästä draamaromanssista, mutta tämä oli kyllä ihana!

Tässä oli kivasti luotu vähän pohjaa ensimmäisestä vuodesta sodan loppuun ja saatiin tietää vähän Nevillen ajatuksia tältä ajalta. Etenkin ensimmäisen vuoden Nevilleä kävi vähän sääliksi, varsinkin tuo huomio ettei hänellä ollut parasta ystävää, kun kaikilla muilla sellainen olo. Kiva kuitenkin että varsinkin Harry ja Hermione auttoivat Nevilleä ja olivat kannustavia niin kuin muistaakseni kirjassakin (?). Nevillen viidennen vuoden ajatukset olivat kovin sympaattisia ja tässä tuli nyt se Lunakin esille.  Itsekin tuli sellainen olo, että olen ylpeä Nevillestä. :--D

Mielestäni Luna oli tosi IC niin kuin Isfet jo sanoikin.
Lainaus
“Hassu kysymys, miksen minä haluaisi lähteä poikaystäväni kanssa ulos?”
!!!!! ♥ söpöä.

Tämä oli oikein ihana ja suloinen, kiitos tästä! Olen tyytyväinen, että nappasin tämän KK:sta. :--)

Angelina

  • Queen of cynicism
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 348
Vs: Kyllä Lajitteluhattu tietää | S | Neville/Luna
« Vastaus #5 : 11.02.2019 21:44:12 »
Vilna, pahoittelut nolon myöhäisestä vastauksesta! Tää on kyllä aika siirappinen teksti, mutta suurin osa mun tekeleistä tuntuu aina valuvan siihen suuntaan :'D Oon niin fluffy, en voi sille mitään. Neville on kyllä hieno hahmo minustakin, mutta en ole kyllä lukenut hänestä juuri ollenkaan, mikä oli yksi syy siihen, että tätä oli hauska kirjoittaa. Ihanaa että Luna oli IC, en ole koskaan kirjoittanut hänestäkään ja se on mun mielestä aika hankala hahmo, jos yrittää pysyä lähellä alkuperäistä, joten ihanaa jos siinä oon onnistunut! Kiitos hirväesti kommentista :)

Typoja muuten korjailtu samalla tekstistä :'D



ava © red_candles | bannu © Fracta

Vendela

  • Teeholisti
  • ***
  • Viestejä: 840
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Vs: Kyllä Lajitteluhattu tietää | S | Neville/Luna
« Vastaus #6 : 29.03.2019 15:49:39 »
Tässä kuussa 12 hahamoa -haasteessa on Nevillen vuoro, joten muistin kun muistinkin oikein, että olit kirjoittanut hänestä :D

Olipa tämä ihana hyvänmielen teksti :) Hymyilin lähes koko ajan lukiessani tätä. Walle on saanut kyllä ihanan lahjan ♥

Neville on kyllä hassu poika (mies!) kun epäilee kuulumistaan rohkelikkoon, sillä tietenkin se on Nevillen paikka. Olit kyllä osannut kuvata tosi kivasti tuota epävarmuutta ja pohdintaa. Pidin myös siitä, että olit tiivistänyt tässä Nevillen historian hyvin aina koulun alkamisesta esikoistyttären syntymään :) Luna on Nevillelle kiva vaimo, heissä on jotain samaa. Ihanaa oli myös Lunan itsestäänselvä suhtautuminen Nevilleen :)

Kiitos tästä, oli ihana ♥

Vendela
I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

nominal

  • ***
  • Viestejä: 2 806
Vs: Kyllä Lajitteluhattu tietää | S | Neville/Luna
« Vastaus #7 : 07.04.2019 17:07:58 »
Aww, kun Nevillestä on hienoa päästä Rohkelikkoon siksi, että itse Harry Potterkin meni sinne! :') Ihana muutenkin tuo alun pieni Neville, tuli aika surku hänen puolestaan, mutta kieltämättä hän vaikutti oikein omalta itseltään!

Tuo toisen isomman kappaleen Neville oli vähän myötätuntoa herättävä myös, kun Nevillestä on kuitenkin kasvanut niin valtavan rohkea nuorukainen, ja sitten hän itse kuvittelee, että sai vasta toisen konkreettisen esimerkin silloin, kun sai Rohkelikon miekan! Voi Nevilleä!

Minusta Nevillen ja Lunan olisi pitänyt päätyä yhteen, ja olin kovin harmistunut, kun kirjoissa niin ei ikinä käynyt. Aivan ihana siis tuo kohta, kun Neville päättää rohkaistua ja oikein kukkien kera pyytää Lunaa ulos! Ja ahahaha aivan mahtavan erilainen ja totta kai siten myös lunamainen tuo vastaus! Myös tämän ficin lopetus oli hirmu ihana - sentään Nevillekin tajusi, vaikka harmittavan myöhään, että hän Rohkelikko henkeen ja vereen ;D Oi vitsi, tämä oli kyllä kertakaikkisen ihana teksti!
Never regret something that once made you smile.

Waulish

  • puuskupuhpuhpuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 645
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vs: Kyllä Lajitteluhattu tietää | S | Neville/Luna
« Vastaus #8 : 08.04.2019 18:00:06 »
Apua, olen vihdoin täällä, monta kuukautta myöhässä! Ihana Vendela ystävällisesti muistutti minua tämän tarinan olemassaolosta, ja ajattelin, että nyt minä vihdoin otan asiakseni kommentoida. Kiitos siis hänelle, ja suuret kiitokset tietysti myös sinulle ihanalle ihmiselle, kun kirjoitit minulle tämän synttärilahjatarinan! :-*

Tämä teksti lämmittää sydäntäni niin ihanasti jokaisella lukukerralla. :-* Neville on yksi lempihahmoistani kaikessa kömpelyydessään ja arkuudessaan ja erityisesti piilevässä rohkeudessaan, jota hän ei aina aivan itsekään tiedosta. Onkin ihanaa päästä seuraamaan sitä, miten Neville vähitellen löytää itsestään uusia puolia ja pääsee sinuiksi itsensä kanssa. Nevillen ihmettely siitä, miten kummassa hänet on oikein lajiteltu Rohkelikkoon, on uskottavaa ja samaistuttavaakin. Kun ei säntäile suurissa seikkailuissa niin kuin kultainen kolmikko eikä uskalla pitää puoliaan Kalkarosta vastaan, on ymmärrettävästikin sellainen fiilis, ettei ihan kuulu joukkoon. Kuitenkin selvää on, että Neville on rohkelikko, omalla ainutlaatuisella tavallaan! Hänen rohkelikkoutensa ilmenee tosipaikan tullen ja silloin, kun on taisteltava ystävien ja yhteisen hyvän puolesta, ja se jos mikä on rohkeaa. Kyllä lajitteluhattu todellakin tietää! :) On ihanaa, että Neville alkaa ymmärtää sen lopulta itsekin, vaikka se aikaa ja hurjan rohkeita urotekoja vaatiikin.

Luna, äää, Lunakin vaikuttaa niin omalta itseltään! Jatkuvat narskupuheet ja retiisikorvakorut ja kasvot hiessä ja mullassa, voi kyllä! Jotenkin Neville ja Luna sopivat minusta yhteen mitä mainioimmin. He molemmat ovat omanlaisiaan persoonia, valtavirrasta poikkeavia, ja ehkä he siksi osaavat nähdä toisissaan jotain erityistä ja arvostaa sitä. Näyttelen sisäisesti tsemppipeukkuja Nevillelle, joka hipsii Lunan kotioven taakse narsissikimpun kanssa, ja hihkun ilahtuneena Lunan erittäin lunamaiselle vastaukselle! Miksen minä haluaisi lähteä poikaystäväni kanssa ulos on repliikki, jonka lukiessani olen vain että apua, juuri näin tämän kuuluukin mennä. :D Voi Luna, hän on niin ihastuttavan välitön ja suorasukainen ja mutkaton, mitä sosiaalisiin suhteisiin tulee. Tuo myöhempi kosintavastaus vielä oikein kruunaa kaiken, hih!

Ihanaa, miten kovia kokeneelle Nevillelle tapahtuu aikuisiällä kuitenkin paljon hyvää. Tämä on todellinen hyvän mielen tarina, joka valaa uskoa tulevaan, ja se on ihanaa!

Lainaan lopuksi vielä lempikohtani:
Hän kääntyi katsomaan iloisesti hymyilevää Lunaa, jonka vaaleat hiukset olivat rennosti palmikoilla, jonka roikkuivat tutut retiisit ja jonka kasvot olivat hiestä ja mullasta likaiset. Neville ei ollut koskaan nähnyt mitään kauniimpaa.
Kertoo paljon, ettei Neville ole koskaan nähnyt mitään kauniimpaa, vaikka hikiset ja multaiset kasvot eivät ihan tyypilliseen kauneusihanteeseen istukaan. Aww. ♥

Lämpimät kiitokset tästä hykerryttävän ihanasta synttärilahjasta, tämä on oikea aarre! :-* -Walle

Crysted

  • Slytherin
  • ***
  • Viestejä: 2 385
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Kyllä Lajitteluhattu tietää | S | Neville/Luna
« Vastaus #9 : 14.04.2019 12:28:59 »
Muistan vilkasseeni tätä aikasemmin mutta en sitte ehtinyt kunnolla lukemaan, joten olipa kiva löytää tää kommiksesta perusteellista lukemista varten! Neville/Luna on suloinen paritus ja tässä teksitssä esiintyvien syiden takia sopivat hyvin toisilleen, vaikkeivat canonissa päätyneetkään endgameksi.

Voi tuo alun pohdinta, jossa Neville miettii luokkatovereitaan ja harmittelee, ettei hänellä ole parasta ystävää on niin haikeaa luettavaa, mutta ihanaa, että hän kuitenkin jaksoi pitää yllä toivoa :) Mukavaa myös, että hän alkaa pikkuhiljaa ajatella kuuluvansa Rohkelikkoon.

Kääk toi missä Neville tulee pyytämään Lunaa ulos on niin söpö! Ja että Luna jo ajattelee Nevilleä poikaystävänään ja Neville on ihan äimän käkenä :D Ja apua tuossa lopussa tuo miksen minä haluaisi naimisiin poikaystäväni kanssa? ihana, niin Lunamaista :D

Kyllä Neville on true Rohku (Lajitteluhattu tosiaan tietää!) ja ihanaa että hän tajusi sen lopulta itsekin :)

Tää oli kiva, kiitos :)
-Crys

Never underestimate the power of fanfiction