Kirjoittaja Aihe: Luoksesi jään (K11, Aala/Elvar, tunturidraamaa, 150/150 raapaletta)  (Luettu 43636 kertaa)

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 152
Ihanaa, että oli tullut jälleen jatkoa, uuden osan huomaaminen ilahdutti kovasti! :) Varsinkin, kun se oli loppunsa puolesta näinkin toiveikas - ehkä kolmikko viimein löytää pysyvämmän asuinpaikan, joka hyväksyy heidät kaikki? Aalan epävarmuus suretti jälleen, tästä välittyi jälleen hyvin se, miten hän etsii vielä omaa paikkaansa. Toivottavasti mahdollinen parantanjan-pesti auttaa löytämään sen. Idunna oli jälleen ihana, jo niin oman roolinsa omaksunut, ja Elvarin päättäväisyydestä on aina ilo lukea. Kiitos paljon jatkosta! :)
sentimentaalista löpinää.

ava & banneri ©️ Ingrid
avan taide ©️ Coco

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Okakettu, kommentoitpa pian! Ihanaa, että ilahdutti <3 On kivaa kuulla siitä mikä hahmoissa toimii :>

A/N: Jatkoa näinkin pian, saadaan asioita vähän etenemään.



24. 
200 sanaa

Ensin Aala ei osaa kuin räpytellä silmiään hämmästyksestä. Nainen huokaisee ja nipistää suunsa yhteen, katsoo Aalaa paljonpuhuvasti. Aala ei ole vain ihan varma, ymmärtääkö hän. Nainen näyttää miettivän samaa.

”Osaathan sinä kuitenkin käyttää rohtoja? Kaivertaa amuletteja?” eräs vanha mies kysyy happamasti.

Aala nyökkää hitaasti.

”Se saa luvan riittää, kun muutakaan ei ole. Olemme lähettäneet sanan, mutta mistään ei liikene ketään nyt.”

Aala ymmärtää sen hyvin. Varhain keväällä on paljon vilustumisia, pitää tarkkailla tilaisuutta kerätä varhaisimmat rohdoskasvit ja valmistautua kevätseremoniaan. Hän miettii ohimennen, onko hänen jättämälleen paikalleen löydetty jo korvaaja.

”Me saamme siis jäädä?” Idunna varmistaa.

”Kyllä, kyllä. Mihin majoitamme heidät?” ensimmäisenä puhunut nainen sanoo.

”Shamaanimökiin?”

”Ei kai sentään, se olisi rienausta, meidän pitää odottaa.”

”Mutta yrttivarastot…”

Neuvosto alkaa pulista keskenään, ja Aala vilkaisee vaivihkaa Elvaria. Mies huomaa hänen katseensa ja vilauttaa pienen pehmeän hymyn, joka kukkii Aalan rintakehässä. Sitten Neuvosto on päässyt yksimielisyyteen. 

”Muve ottaa tyttärensä perheen luokseen, ja vaihtaa sitten mökkejä Jasanin kanssa. Pääsette shamaanimökin viereen, ja saatte käydä hakemassa sieltä mitä tarvitsette.” 

Aala katsoo Elvaria ja kohottaa aavistuksen kulmiaan, toivoen että tämä lukisi hänen kasvoiltaan mitä hän ei pysty sanomaan. 

”Puolisoni arvostaa näkemäänne vaivaa. Tahtoisin kiittää myös omasta puolestani.”

”Ja minä”, Idunna sanoo. 

”Siitä vaan. Näytän teille tien.”
 
25. 
200 sanaa

Mökki on hyvin samanlainen kuin se, minkä he jättivät jälkeensä muutama päivä sitten. Tulisija on hieman isompi, seinät ja katto paremmassa kunnossa. Vetoa ei juuri tunnu, mistä Aala on kiitollinen niin itsensä kuin mahdollisten sairaidenkin vuoksi. 

“Sinä, lähde mukaani”, vanhus sanoo osoittaen Aalaa vänkyräisellä sormellaan.
 
Elvar ja Idunna jäävät purkamaan vähäisiä matkatavaroita, kun Aala astuu takaisin ulos. Kodistaan häädetty perhe kantaa omaisuuttaan jutellen leppoisasti, aivan kuin tämä ei olisi vaiva eikä mikään. 

“Sinä et siis voi puhua?”, vanhus kysyy äkkiä terävästi. 

Aala pudistaa ripeästi päätään. Vastaukseksi tulee eräänlainen itsetyytyväinen nyökkäys, arvasinhan. Sitten vanhus tuuppaa shamaanimökin oven auki, ja Aalan polvet muuttuvat heikoiksi. 

Tuoksu joka lehähtää häntä vastaan on tuttu, niin turvallinen ja kotoisa. Aala hengittää ilmaa syvään, räpyttää silmiään ja astuu peremmälle.
 
“Kaikki on kuten hän jätti sen. Ymmärtääkseni yrtit ovat tuolla seinustalla, muusta en juuri tiedä. Mutta se ei kai ole olennaistakaan.”

Aala nyökkää synkästi. Ei, muulla ei ole enää juuri väliä. Hän ei edes tiedä, onko hänen amuleteillaan enää tehoa, vaikkei olekaan lopettanut niiden tekemistä. 

“No, saat tulla täydentämään varastojasi täältä tarpeen tullen. Haluatko ottaa jotain nyt?” 

Aala nyökkää, ja luo pienen hymyn. Vanhus hymähtää melkeinpä ystävällisesti.

“Löydät takaisin itsekin.”

Aala jää yksin, putoaa polvilleen ja alkaa itkeä.
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Voi Aala, älä itke ;__; Kaikki selviää ja pärjää kyllä, onneks Aalalla on Elvar <3 ilahduin tosi kovasti kun on tullut jatkoa, ainahan mä sitä odotan! :D <3
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Luttis, niinpä, onneksi on Elvar. Kiitos pus <3

A/N: Täytyy kiriä tahtia, joten kolme osaa kerralla, olkaa hyvät!



26.
200 sanaa

Hän ei tiedä, kuinka kauan aikaa kuluu, ennen kuin Elvar tulee. Sen Aala tietää, että hänen hengityksensä vapisee edelleen, hiljaisten kyynelten valuessa hitaasti poskia. Elvar pysähtyy kynnykselle kesken hengenvedon.

“Hyvänen aika”, tämä henkäisee, huomaa sitten Aalan ja kietoo kädet hänen ympärilleen. 

He istuvat hetken hiljaa, niin kauan että kyyneleet ehtyvät. Aala pyyhkii kasvojaan ja naurahtaa äänettömästi.
 
“Ei siinä ole mitään hölmöä. Täällä tuoksuu melkein samalta kuin... No, siellä”, Elvar sanoo melkein haparoiden. 

Ja Aala tietää. Kaikkiin pintoihin pinttynyt hajustettu savu, kuivatut yrtit ja se jokin, mitä on vaikea määrittää. On erojakin, tietysti. Täällä ei riipu kasvinippuja katosta kuten Aalan shamaanimökissä, vaan kaikki ovat kannellisissa puukipoissa hyllyillä. Kaikki on hyvässä järjestyksessä, rumpukin riippuu seinällä puutapista. Sauva on tavan mukaan luultavasti poltettu vainajan mukana. 

 “Ajattelin, että kaipaat ehkä tätä”, Elvar sanoo ja ojentaa Aalan olkalaukkua. 

Aala hymyilee lämpimästi ja suukottaa Elvarin poskea, nousten sitten ylös tämän syleilystä. Elvar jää lattialle istumaan, samalla kun Aala haistelee kippoja ja tiirailee vähäisessä valossa lehden kappaleita, ennen kuin sujauttelee yrttejä tarkasti eri pusseihin. 

Siinä jotain niin tuttua, että Aalaa alkaa väkisinkin hymyilyttämään. Kun hän kääntyy katsomaan Elvariin, tämäkin hymyilee ja nousee lattialta. Elvar tarttuu lempeästi Aalan leukaan, suutelee suulle ja kuiskaa:
 
“Kuin olisin vihdoin kotona taas.”
 
27.
200 sanaa

Idunna on tosiaan eräänlainen koti-ihme. Se liittyy kai jotenkin lempeään luontoon ja useisiin pikkusisaruksiin, mutta oli miten oli, se vaikuttaa Aalalle saavuttamattomalta kyvyltä.

Kun Aala ja Elvar palaavat takaisin heille luovutettuun mökkiin, se huokuu mukavuutta. Idunna on sytyttänyt keittotulen, lämmin ilma tuoksuu lihakeitolle. Nuotion lähelle on levitetty muutama talja, astiat ovat käden ulottuvilla pienellä pöydällä Vesisangot ovat täynnä. Aala huomaa, että Idunna on myös laittanut itselleen pedin halkopinon tuntumaan, lähelle tulen lämpöä. 

“Hei! Löysittekö kaikkea tarpeellista?” Idunna kysyy hymyillen pirteästi, vailla merkkiäkään vaelluksen väsymyksestä.
 
Aala nyökkää mahdollisimman ystävälliseen sävyyn, ja etsii katseellaan omia tavaroitaan. Idunna huomaa sen, ja osoittaa kauemmas ovelta. 

“Varusteesi ovat tuolla. Ajattelin että sinä ja Elvar saatte laittaa ne mihin haluatte”, Idunna sanoo ja säilyttää hymyn.

“Kiitos. Mitä sinulla on siinä?” Elvar kysyy ja siirtyy lähemmäs.

Aala kävelee suoraan irrottamaan taljakääröään. Tilaa on sangen runsaasti, siitä ei ole kiinni. Hän ei vain tunnu tietävän, mikä olisi sopivaa. Lopulta hän tekee makuupaikan seinänviereen viistosti tuleen nähden, niin että varpaat ovat lähempänä lämpöä. Idunna jää toiselle puolelle, alemmas lähelle ovea. 
Elvar tulee tavaroitaan kantaen hänen luokseen.

“Sopiiko yhä, että tulen viereesi? Voin kyllä -”

Aala painaa sormensa Elvarin huulille, ennen kuin tämä ehtii höpistä enempää. Aala ei halua ajatella. 
 
28.
200 sanaa

Ensimmäisenä yönä Aala ei saa unta. Tuuli ei ole voimakas, mutta kuiskii kuitenkin. Nurkista kuuluva narina ei ole vaarallista eikä pelottavaa, mutta se on uudenlaista. 

Aala kuulee kyllä, että Elvarkaan ei nuku. Hän ei silti saa itseään kääntymään ympäri, ei edes liikauttamaan kättään niin, että saisi hipaistua toisen sormia. Hiljaisuus jatkuu.

“Aala”, Elvar melkein henkäisee, niin hiljaa ääni kuuluu. Aalan syke nousee jostain syystä korkeammaksi, ja hän säpsähtää tahtomattaan kun Elvar hipaisee kämmenselällään hänen olkapäätään. 

Elvar liikahtaa kauemmas, kun Aala kääntyy katsomaan häntä.

“Anteeksi, enhän herättänyt?”, Elvar kuiskaa.

Aala vetää henkeä ja pudistaa päätään. Elvar hymyilee vähän, silmät näyttävät pimeässä kamalan suurilta ja tummuudessaan syviltä. Äkkiä Aalan mieleen iskostuu hetki, jona hän herätti Elvarin metsässä takaisin henkiin ja tämän silmät avautuivat. Se, miten Aala lensi tunturipöllönä paikalle, pelkäsi tulleensa liian myöhään...

“Mikä hätänä? Kaikki tulee olemaan hyvin”, Elvar hymisee hiljaa.

Aalan kurkkua kuristaa yhä. Hänellä ei ole ennen ollut mitään niin tärkeää menettävää kuin Elvar. Sen pelon kanssa on lähes mahdotonta olla. Aala kurottaa kättään. Tuntuu että pitää koskettaa toista, varmistaa, että Elvar on todella siinä. 

Poski tuntuu karhealta käden alla, mutta hiukset jotka hän pyyhkii sivuun ovat yllättävän pehmeitä. Elvar sulkee silmänsä ja taitaa nukahtaa, Aalan käsi jää hiuksiin. 
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Voi Aala, ei Elvar sua jätä jos voi itse siihen vaikuttaa. <3 Oottepa te söppänöitä, millon te oikein suutelette! ;D
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 152
Voi että, Aalan suru ja epävarmuus oli kuvattu jälleen niin kovin aidosti, jokainen hänen eleensä ja ajatuksensa huokumalla huokuu molempia. Tunnelma, joka välittyi, oli hänen silminsä kuvattuna kovin katkeransuloinen, vaikka kolmikon tilannehan on oikeastaan nyt oikein hyvä. Tuuli ei ole voimakas, mutta kuiskii kuitenkin. Nurkista kuuluva narina ei ole vaarallista eikä pelottavaa, mutta se on uudenlaista. Juurikin se, että kaikki on jälleen erilaista, puhumattakaan siitä mitä shamaanin mökissä oleminen Aalassa herättää. Jälleen, onneksi on Elvar, ja Idunnakin, vaikka tämän läsnäolo Aalalle onkin omalla tavallaan yhä vähän vaikeaa, vieläkin. Elvarin ja Aalan yhteiset hetket puolestaan ovat kauniin pehmeitä, oi. <3
sentimentaalista löpinää.

ava & banneri ©️ Ingrid
avan taide ©️ Coco

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Luttis nämä tosiaan ovat söppänöitä! Kyllä sitä pussailuakin taas tulee aikanaan. ;>

Okakettu, kiitos <3 En oikein tiedä mitä muuta sanoa, ihanaa että pidät.

A/N: Ajallisesti poljetaan nyt aika paljon paikoillaan, kunnes Aalan, Elvarin ja Idunnan elämä asettuu taas uomiinsa. Sitten ehkä vuodenajatkin pääsevät vaihtumaan...

29.
200 sanaa

Kyläläiset ovat ilmeisesti yksissä tuumin päättäneet hyväksyä heidät Neuvoston päätöksen mukaisesti. Mökki on keskemmällä kylää, eikä heitä tosiaan ole hylätty omiin oloihinsa. 

Heti aamulla ovelle koputetaan, ja nainen tulee kertomaan kylän yhteisestä ruoka-aitasta. Idunna lähtee tutustumaan uuteen käytäntöön, Aalan jäädessä Elvarin kanssa keskenään. Kunnes saapuu pariskunta, naisella mukanaan pari vyyhtiä harmaata villalankaa, miehellä sylillinen polttopuita. Nuumeksi esittäytynyt mies lähtee näyttämään, mistä Elvar saa vastaisuudessa puita pilkottavaksi, ja Aala jää kahden naisen kanssa.
 
“Minä... Minä kuulin että olit ennen shamaani. Et-, etkä voi siksi enää puhua”, Nainen takeltelee hämillään.

Aala katsoo naista tarkemmin. Tämä on alle kolmenkymmenen, otsien uurteita tasapainottavat silmäkulmien naururypyt. Tumma tukka ja vahvan näköiset käsivarret, sekä pienehköt uteliaat silmät. Aala nyökkää vakaasti vastaten katseeseen.

“Minä tiedän, että tulitte vasta, mutta minulla on pieni tyttö...” nainen nuolaisee huuliaan hermostuneesti, “Hän on kovin voimaton, niin pieni ja minä toivoin, jos sinä voisit...”

Aala hymyilee mahdollisimman rohkaisevasti naiselle, jonka ääni hiipuu loppua kohdin. Hän koskettaa tätä hellästi olalle, käy hakemassa laukkunsa ja palaa takaisin.

“Kiitos paljon, kiitos. Ja anteeksi, nimeni on Lumae”, nainen sanoo toivoa silmissään. 

Aala toistaa nimen äänettömästi huulillaan, ja hymyilee toivoakseen rohkaisevasti. Lumae hymyilee takaisin, ja lähtee paljon kepeämmin askelin johdattamaan Aalaa tyttärensä luo. Parantajaa apua tarvitsevan luo. 
 
30.
200 sanaa

Eelas on ehkä kolme- tai neljäkesäinen. Lumae ottaa nuorimman lapsensa isomman näköiseltä pojalta ja hätistää kaikki muut ulos. Sitten tämä kumartuu Aalan ja hänen potilaansa puoleen, imeväinen yhä käsivarsillaan.

“Herätänkö hänet? Hän nukkuu niin paljon nykyään”, Lumae kuiskaa huolestuneella äänellä.

Aala pudistaa päätään, ja siirtää peitteen pois tytön vartalolta. Eelas näyttää hauraalta, hennot kädet ja jalkaterät ovat kylmät. Aala viittaa valoa lähemmäs, mutta  liekin kellertävässä hehkussakin tyttö on lumenkalpea, huulet samaten. 

Ei vie pitkään arvella, että kyse on heikkoverisyydestä. Mutta miten Aala voi selittää asian huolestuneelle äidille ilman sanoja? Lumae käsittää hänen otsanrypistyksensä väärin, läimäisee käden suulleen ja alkaa itkeä. 

“Minun pikku tyttöni...” hän nyyhkii.

Aala tarttuu Lumaeta ranteesta ja katsoo tätä tiukasti silmiin. Ei se ole ohi vielä, hän yrittää viestittää, ottaa kiinni pedin kulmista ja viittaa äitiä tekemään samoin. Hitaasti ja mahdollisimman tasaisesti he raahaavat tytön lähemmäs tulen lämpöä. Aala peittelee tämän leukaa myöten ja opastaa Lumaen hieromaan käsiä lämpimämmiksi. 

Vesi porisee tulen yllä, Aala kerää vahvistavia yrttejä sekoitukseksi puukippoon ja ottaa siitä lusikallisen kuksaan. Kun juoma on hautunut, hän auttaa äitiä tukemaan tytärtään istuma-asentoon samalla kun juottaa tälle pieniä siemauksia.

Aala tietää, että juoma auttaa vain alkuun, mutta miten... 

Elvar astuu Nuumen kanssa sisään, ja Aala hymyilee. 
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Ja ihana Aala taas auttamassa<3 Voiko hän muuten saada ikinä puhekykyään enää takaisin? :o
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Luttis, Aala pääsi harjoittamaan jälleen taitojaan. Puhekyky on ja pysyy poissa, mutta ehkä sitä pärjätään.



31. 
200 sanaa

Elvarin avulla Aala saa selitettyä, että yrttijuomaa pitää antaa kahdesti päivässä. Sen lisäksi on syötettävä lihalientä, mielellään puolukkaa joukossaan. Lumaen mieltä rauhoittamaan Aala kietoo Eelaksen kaulaan vielä vahvistavan amuletinkin. 

“Kiitos että tulit heti, vaikka te vasta saavuitte”, Lumae sanoo.

Aala heilauttaa kättään pieni hymy huulillaan. Elvar kietoo kätensä hänen hartioilleen.

“Aala auttaa mielellään. Näkemisiin, ja kaikkea hyvää teille”, Elvar sanoo ja saattaa Aalan ulos keväiseen auringonpaisteeseen. 

“Idunna on varmaan jo palannut. Katsotaan mitä voimme tehdä mökille.”

Aala nyökkää ja tarttuu käteen jonka Elvar päästää laskeutumaan hänen olaltaan. Elvar puristaa hänen sormiaan hymyillen. Mökin ovella he seisahtuvat, haluttomina vielä irrottamaan toisistaan. 

Elvarin katseessa on suloista lämpöä joka saa Aalan vatsan pehmeäksi. Hän on hölmö ja tietää sen, mutta suukottaa hymyillen Elvarin huulia. 
“Niin minäkin sinua. Tule”, Elvar sanoo ja avaa oven.

Eivät he oikeastaan uskalla tehdä paljon mitään, he ovat kuitenkin jonkun toisen kodissa. Aala nostaa keittoastiat seinään rakennetulle hyllylle ja järjestelee parantajan tarvikkeitaan. Kaikkien yrttien tulee olla laukussa valmiina käyttöön, selkeästi omissa pusseissaan. Aala alkaa veistellä puisia ja luisia helmiä, joita hän pujottaa pussien nyöreihin erottaakseen ne toisistaan. 

Kun hän käy nukkumaan, Elvar juttelee vielä hiljaa Idunnan kanssa. Äänet vaimenevat vähitellen kokonaan, ja unen rajamailla Aala tuntee käden kietoutuvan ympärilleen. 
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 152
Lainaus
Elvarin katseessa on suloista lämpöä joka saa Aalan vatsan pehmeäksi. Hän on hölmö ja tietää sen, mutta suukottaa hymyillen Elvarin huulia. 
“Niin minäkin sinua. Tule”, Elvar sanoo ja avaa oven.
<3 Oi että, olipa kaikin puolin ihana osa! Miten Elvar on aina vain Aalan tukena ja ymmärtää tätä sanoittakin - hyvä kuulla muuten, ettei puhekyky ole taianomaisesti palaamassa. Ilmankin on mahdollista pärjätä, kunhan siihen vain sopeutuu ja oppii. Hienoa, että Aala pääsi näyttämään osaamistaan kyläläisille ja auttamaan kuten hän on entisessä elämässään tottunut. Tästä uusimmasta raapaleesta jäi erittäin hyvä mieli, varsinkin kun aiemmin oli väliin niin alakuloista. Seesteisyys ja muu tuntuvat siten entistä palkitsevimmilta, vaikka toki vaikeuksiakin saattaa tulla vielä vastaan. Kiitos jatkosta! :)
sentimentaalista löpinää.

ava & banneri ©️ Ingrid
avan taide ©️ Coco

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Minäkin aivan sulin tämän raapaleen söpöydelle, piristi kummasti hieman alakuloista mieltä. <3 Ehkä tässä raaskii mennä nukkumaan, kunhan laitan sulle Skypessä viestin ensin, vaikket siihen enää tänä yönä todennäköisesti vastaiskaan :D
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Okakettu, kivaa että söpöisyys maistui! Tykkäsin itsekin tuon osan kirjoittamisesta, vaikka draamasta ei nähtävästi vielä päästäkään….

Lunalotta, sulatan sydämesi mieluusti jatkossakin, mutta tähän ilmaantui kaikenlaista... Kerrothan mitä tykkäät!

A/N: Apua, en ole ihan varma mistä tämä kaikki sotku nyt tuli, mutta tiedossa on nyt hieman angstahtavaa draamaa. Eikä vain näissä raapaleissa. Ottakaa pelastusrengas mukaan, tunteiden suo odottaa.



32.
200 sanaa

Kuluu viikko. Eelas ei osoita välittömiä reipastumisen merkkejä, mutta tytön tila ei myöskään heikkene, mistä Aala on kiitollinen. Seuraavan kerran kun häntä tarvitaan, nainen tulee hakemaan Aalaa aamuyöllä tyttärensä Ummin toiseen synnytykseen. Aala käskee Elvarin käydä takaisin nukkumaan, ja ottaa laukkunsa. Kun hän on astumaisillaan ovesta, Idunna ojentaa epäröiden kättään. 

“Kuulkaa, saanko tulla avuksi? Minulla on kyllä kokemusta lapsenpäästöstä.”

Nainen heilauttaa reippaasti kättään “Kyllä käsipari aina kelpaa, niin ei tarvitse herätellä siskoani. Tulkaas nyt sitten.”

Aala seuraa naista ulos. Idunna heittää lisää vaatetta päälleen ja juoksee Aalan kiinni, tarttuu käsivarresta.

“Aala, sopiiko sinullekin varmasti? Minä ymmärrän kyllä, jos et halua minun puuttuvan asioihisi”, Idunna sanoo hiljaa.

Aala hymyilee ja vetää Idunnan mukaansa. Idunna on auttanut häntä ennenkin, ei minkään tarvitse olla eri tavalla. Idunna hymyilee helpottuneesti, ja astuu Aalan kannoilla sisään.

Ummi synnyttää poikansa vaikeuksitta aamun aikana. Lapsi on topakka, eikä Aalan tarvitse pelätä että vauva kuolisi hänen käsiinsä. Idunna pesee tämän sillä välin kun Aala huolehtii Ummista. Sitten Idunna laskee hellin ottein pojan hänen käsivarsilleen. Aala pyyhkii pojan yrttikimpulla, viivyttelee ehkä hieman, ennen kuin laskee lapsen äitinsä rinnoille.

Idunnan silmissä on kyyneliä, kun tämä katsoo Ummin suukottavan perillistään. Aalan rintakehä tuntuu liian ahtaalta, ja hän räpyttelee silmiään astuessaan ulkoilmaan. 
 
33.
200 sanaa

Idunna hyräilee laittaessaan ruokaa. Aalasta tuntuu, että tämä tekee niin aina tehdessään jotain, myös siivotessaan ja ommellessaan. Idunnalla on suloinen ääni, viehkeä tapa liikkua ja kauneus joka puskee pintaan vastustamattomasti. Aala miettii jälleen, miten Elvar saattoi valita hänet. 

Jos Elvar olisi Idunnan kanssa, he asuisivat yhä vanhassa kylässä. Aala olisi shamaani, luultavasti vihkinyt yhteisön jäseneksi jo parin ensimmäisen lapsen. Suloisen pojan, sillä tietysti Idunnan esikoinen olisi potra poika, jolla olisi äitinsä ihastuttava hymy, isänsä vakaa katse ja suloinen pörröpää...

“Aala? Onko kaikki hyvin?”

Aala säpsähtää. Elvar katselee häntä otsa hienoisessa kurtussa. Puristus rinnassa kasvaa, eikä Aala saa aikaan sitä hymyä, joka vakuuttaa kaiken olevan hyvin. 

Elvar tulee varovasti lähemmäs, kietoo kädet Aalan ympäri ja painaa nenänsä raidallisiin hiuksiin. 

“Ei hätää, me pärjäämme kyllä. Olet rakas”, Elvar mutisee.

Aala ei kestä enempää, vaan puhkeaa jälleen äänettömästi nikottelevaan itkuun. Hän hautaa kasvonsa ensin Elvarin olkaan, mutta muuttaa sitten mielensä ja riuhtaisee itsensä irti. Elvar näyttää eksyneeltä ja Aala tahtoisi lyödä itseään ja maailmaa.

Idunna on luotu kannattelemaan lasta kauniisti kaartuvalla lantiollaan, mutta Elvar ei tajua, senkin hölmö. Aala ei tiedä voiko hän koskaan tarjota Elvarille mitään sellaista, vaikka tahtoisikin. Shamaanien ei kuulu saada lapsia, eikä ajatus ole koskaan sattunut Aalaan niin paljon.
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 152
Tunteiden suo tosiaan - ja minä kun ehdin jo niin ilahtua alun Aala&Idunna -voimaduosta! :'(  Söpöisyyden jatkuminen ei olisi haitannut lainkaan, mutta toisaalta pidän siitä, että draaman alkuperä on jossakin näin henkilökohtaisessa, Aalan perimmäisissä tuntemuksissa.  Tämän tarinan kontekstissahan äitiydellä on eritoten suuri merkitys, joten ei mikään ihme, että Aala ajautuu asiaa miettimään, ja reaktio on näin voimakas, varsinkin kun hän on muutenkin vielä eksyksissä oman itsensä suhteen.

Aala-parka, kuinka osata kertoa tällaisesta Elvarille... toivottavasti niin kuitenkin käy, ettei Aala kanna kaikkea surua yksin. Hänen sanaton kipunsa välittyi todella vahvasti etenkin tuosta viimeisimmästä osasta. Kiitos jälleen lukukokemuksesta!
sentimentaalista löpinää.

ava & banneri ©️ Ingrid
avan taide ©️ Coco

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Okakettu, kivaa että et aivan karkoittunut, ja pidit kuitenkin aihetta aitona. Asiat lipsahtivat tosiaan hieman tarkoituksettomasti tähän suuntaan, mutta näillä mennään toistaiseksi. Kiitos kommentista!

A/N: Olen harkassa, ja kaikki vapaa-aika pitäisi käyttää koulutehtäviin. Sen sijaan olen vuodattanut tätä raapalesarjaa ulos jo aimo mitan, tässä osa teillekin pureskeltavaksi!



34.
200 sanaa

Kesä on lämmin ja hiostava, puusto kylän koillispuolella suojaa ilmeisesti tuulelta. Vain joen rannalla voi tuntea viilentyvänsä hieman, mutta se on aina täynnä väkeä. Lapsia, jotka uittavat kaarnaveneitä ja keppejä virrassa (vaikka vanhemmat kieltävät menemästä liian lähelle vettä) sekä naisia pyykkipaljuineen hankaamassa pinttynyttä likaa irti villavaatteista.

Aalalla on kaikki hyvin, mutta sinä päivänä taivas on tumma ja raskas, ukkonen jyrisee hien kihotessa kalvoksi iholle. On vaikea olla, hän on taas kuin vankina itsessään. Aala vetää syvään henkeä ja nojaa kätensä seinään, riiputtaa päätään niiden välissä. Vatsassa oleva solmu löystyy muttei katoa.

Idunna astuu sisään, eikä Aala ehdi suoristautua tarpeeksi nopeasti. Idunna laskee korin nuotiokuopan viereen ja tulee lähemmäs.

“Onko sinulla huono olo? Äitini tuli pahoinvoivaksi ukkosen lähestyessä”, Idunna kysyy huolekkaasti.

Aala pudistaa päättään, mutta huomaa ettei jaksa oikein seista. Hän valahtaa mahdollisimman hallitusti lattialle istumaan. Idunna kyykistyy hänen viereensä, kokeilee nihkeää otsaa ja työntää hiukset sivuun. 

“Et sinä varsinaisesti kipeältä vaikuta. Elvar tulee varmaan aivan pian, hän on kunnostamassa yhtä taloa”, Idunna sanoo hymähtäen. 

Aalankin suupieltä nytkäyttää kevyt hymy. Idunna vetää kättään hänen hiustensa läpi, sormet tarttuvat takkuihin. Huulet mutristuvat, ja pian poronsarvikampa käy läpi Aalan hiuspehkoa. Niskaan pääsee leyhähtämään ilmaa, ja Aala sulkee silmänsä. 

Idunna solmii hänelle kapean palmikon.
 
35.
200 sanaa


Kun Elvar tulee on alkanut jo sataa, ja Aalan olo on helpompi. Ilma on kevyempää hengittää, eikä kostea paino väijy hänen harteillaan. Idunnan keittotuli on pieni, yön tullen sitä joudutaan ehkä kasvattamaan ettei sateen kylmyys pääse seinien sisäpinnoille.
 
Elvar kuivaa hiuksiaan pyyhkeellä, ne ovat taas päässeet kasvamaan liian pitkiksi. Ehkä Aalan pitäisi leikata ne.

Hän riipii kuivaamiaan yrttejä nahkapusukoihin, jotta ne eivät kastuisi riippuessaan katosta. Seuraavana iltana kasvusto lienee kuivunut taas niin paljon, että Aala voi kerätä kasveja ennen kasteen nousemista.

Äkkiä jyrähtää niin kovaa, että Idunna säpsähtää ja pudottaa kapustan pataan. Kuumaa lientä loiskahtaa hänen kädelleen, jättäen punaisena helottavan jäljen. Lunta ei ole, mutta Idunna upottaa palaneen kohdan kauhalliseen vettä. Alue on niin ärtyneen näköinen, että Aala sekoittaa rauhoittavan voiteen ja levittää sitä vamman päälle. 

“Kiitos. Hölmöähän se on, mutta myrskyt ovat jotenkin niin uhkaavia”, Idunna sanoo ujo hymy huulillaan. 

Aalasta myrskyt ovat puhdistavia. Hänellä oli joskus tapana mennä ulos sateeseen ja tanssia hengille, vesipisarat ympärillään kimpoillen. Sateen hakkaava rytmi määritti tahdin piiskatessaan hänen olkapäitään, upotessaan vereen kuin noitarummun kumahdukset. Aala tajuaa kaipaavansa tanssimista, sitä villiä paloa joka liikutti hänen jalkojaan hurjana kunnes ne tuntuivat muuttuvan kiveksi. 

Vatsanpohjan solmu kiristyy jälleen, ja sillä kertaa Aala tuntee sisällään Naalin levottomuuden.



A/N2: Pahoittelut, minulla on ilmeisesti joku hiusfetissi, kun Aala ja Idunna aina vain letittävät toistensa hiuksia. Onhan siinä jotain intiimiä, eikö teistäkin?
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Pitääks mun ruveta ton sun viimesen a/n:n perusteella ruveta parittamaan Aalaa ja Idunnaa? No, olis ainakin femmeparitus ja tois varsin mutikkaat suhdesolmut tähän kaiken draaman lisäks :D Mutta voi noi Aalan fiilikset! Eihän shamaanien kuuluisi saada lapsia, mutta jos hän sitä oikeesti haluaa niin ei kukaan voi Aalaa varmaan aborttiinkaan pakottaa jos hän joskus raskaaksi tulisikin. Eikä Elvar nyt ainakaan Idunnaa valitse vaikkei Aalan kanssa lapsia hankkiskaan! Aala itse olet höpsö, kun tollasia mietit! Ei rakkaus tarvitse aina lapsia, perhe voi olla myös vain pariskunta ilman lapsia. :> <3
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 152
Tykkäsin näistä uusista osista ihan äärettömän paljon, niin hienoa tunnelmointia, vaikka se tunnelma vähän raskas väliin olikin. Painostava helle ja myrskyn odotus välittyivät todella elävästi, tuntui että hetkeksi palasi itsekin kesän hellepäiviin Aalan vaikeasta olosta lukiessa. Ja miten hiustenletitys kevensi tunnelmaa huomattavasti, ihana kohta. Sekin oli kiva yksityiskohta, miten Aala pohti Elvarin hiusten leikkaamista. :) Toivottavasti Naalin levottomuudesta ei aiheudu ongelmia...
sentimentaalista löpinää.

ava & banneri ©️ Ingrid
avan taide ©️ Coco

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Lunalotta, ei tarvitse parittaa, ellet välttämättä itseksesi halua ;> Aala on kyllä ihan höpsö ja ylireagoi, uskoessaan olevansa hedelmätön - ihan kuin Elvar olisi sen takia hänet hylkäämässä! Kiitos kommentista <3

Okakettu, kiitos <3 Mulle merkaa tosi paljon, että joku kertoo tykkäävänsä pienistäkin jutuista :> Naalista lisää näissä osissa...

A/N: Kirjoitin näitä ihan näppäimistö laulaen, koska!!! En tiedä, tämä halusi tulla ulos. Nyt korjailin, ja postaan, iik.



36.
200 sanaa

Idunna puhuu yhä Elvarille, kun Aala käy nukkumaan. Uni ei kuitenkaan ota tullakseen, ei edes silloin kun Elvar sanoo Idunnalle hyvää yötä ja kömpii hänen viereensä. Aala pitää silmänsä kiinni, vaikka hän ei olekaan varma uskooko Elvar hänen nukkuvan. 

Joskus Elvar kysyi nukkuiko Aala lainkaan. Aala oli silloin vielä shamaani, hymyili eikä viitsinyt vastata. Siihen aikaan hän nukkui hyvin vähän, ja pienissä pätkissä. Levottomuus pakotti hänet hereille, vain tehdessään jotain Aala saattoi olla rauhallinen. Nyt hänellä on samanlainen olo. 

Ajatus muotoutuu nopeammin kuin Aala ehtii sitä kieltää. Jos hän olisi varovainen, livahtaisi vain hetkeksi ulos ja palaisi ennen kuin muut heräisivät. Se on ajattelematonta ja väärin, mutta Aalan sisällä kuohuu ja Naali kirmaa hänen rinnassaan.

Kun muut ovat sikeässä unessa, Aala hiipii ovelle. Ulos päästyään hän ryntää juoksuun, vaatteet kastuvat mutta vähät siitä. Tarpeeksi kaukana Aala pudottautuu turkkiin, nauttii villistä vapaudestaan ja haistelee sateen painamaa maata, kesää. 

Naalin aisteilla kaikki tuntuu erilaiselta, aikaisemmin Aala on juossut vain talvisin. Kesällä hän on ollut liian väsynyt, järjestänyt monia seremonioita, kerännyt kuumeisesti kasveja ja valmistautunut kylmään kauteen sairauksineen.
 
Liian pian hän etsii vaatteensa, muuttuu takasin ja hiipii mökkiin. Vaatteet menevät kuivamaan mökin nurkkaan Idunnan pesemien joukkoon. Aala pukeutuu, pujahtaa taljan alle salavihkaa. Nukahtaa. 
 
37.
200 sanaa

Idunna ei huomaa mitään, ei edes Elvar. Eivät ehkä edes huomaa epäillä, Aala ajattelee ja tuntee ohimennen syyllisyyttä. 

Hän käy katsomassa Eelasta, hoitaa vauvalle puhjennutta ihottumaa, antaa vanhukselle yrttisekoitusta nivelkipuihin. Ja yöllä, kun kaikki ovat käyneet nukkumaan, Aala karkaa ulos. Kesäyö on täynnä huumaavaa tuoksua ja vastustamatonta tenhoa, josta Naali ja Aala juopuvat. Aala huomaa turkkinsa olevan ruskea, kesävärityksen mukainen. Hän ei tiedä, olisiko se ollut ennen edes mahdollista, kun hänen hiuksensakin olivat kokonaan taikuuden haalistamat.

Seuraavan päivän Aala poimii kasveja, saapuu vasta myöhään takaisin ja nukkuu aamuun saakka. Mutta sen jälkeisenä yönä hänen on lähdettävä, rinnan päälle asettuu paino jos hän on liian pitkään aloillaan. Se pelottaisi häntä, jos Aala jäisi miettimään asiaa yhtään pidemmäksi aikaa. Mutta hän jatkaa. 

Idunnan tarkkaavaisuutta rajoittaa myös hänen uusi toimeliaisuutensa kylässä. Monilla vanhemmilla on kädet täynnä työtä, kun taas Idunnan omat ovat enimmäkseen tyhjillään. Niinpä tämä kaitsee muiden lapsia, näyttäen onnellisemmalta kuin aikoihin. Idunna nauraa nostaessaan joukon pienimmän käsivarsilleen, pyörittää lasta ympäri ja ympäri kunnes tämä kiljuu riemusta. Aala tuntee viiltävää kipua rinnassaan, mutta hautaa sen syvälle itseensä. Se ei ole todellista, vain epämääräinen tuntemus. Ei totta.

Aala ei katso Elvaria suoraan, vaikka tuntee tämän tuijotuksen itsessään. Elvar voisi nähdä Naalin hänen silmistään.
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Voi Naali-Aala, miten suloinen oletkaan. ;__; Ja Idunna leikkimässä lasten kanssa, en kestä! Ja Naali tietysti päätti lähteä yöllisille retkille, miten musta tuntuu että joskus se koituu kohtaloksi ja tapahtuu jotain ikävää ja sitten Elvar ainakin saa tietää Aalan yöllisistä retkistä. Voi teitä höpsöjä kun aiheutatte kaikenlaista draamaa. Mutta mitäpä elämä olisikaan ilman pientä jännitystä, toisaalta. :>
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Luttis, Idunna ja lapset kyllä <3 Et ole ainoa jolla oli pahoja aavistuksia tuossa kohti, pian selviää!

A/N: Apuuva. Kun kirjoitin tätä teki välillä mieli nostaa kädet silmille, mutta näppiksellehän ne liimaantuivat. Oikeastaan pidän tästä osasta, vaikka kipuilua onkin tiedossa. Mitäs mieltä te olette?



38.
200 sanaa

Eräänä iltana Elvar ei tunnu nukahtavan. Naalin malttamaton vaikerrus resonoi Aalan luissa, mutta hän vaientaa sen päättäväisesti. Ei ole oikea aika, ja ehkä hänen pitäisi välillä vain pysyä sisällä niin kuin kuuluukin. Se olisi oikein, rehellistä.

Lopulta Elvar liikahtaa ja kuiskaa hänen nimeään. Aala kääntyy ympäri, katsoo Elvarin kasvoihin, ei vieläkään silmiin. Suu on liian tiukaksi piirtynyt, kulmakarvat vinksallaan.

“Olenko minä tehnyt jotain? Olet vältellyt minua siitä asti, kun... Kun työnsit minut pois”, Elvar sanoo hiljaa, nielaisee.

Paha olo hyökyy Aalan ylitse, tuska jonka hän oli jo unohtanut viiltää taas rintaa. Aala tahtoisi samaan aikaan koskettaa Elvaria ja juosta pois, niinpä hän jää paikoilleen.
 
“En ole tarkoittanut loukata sinua, jos tämä johtuu minusta”, Elvar kuiskaa, liian heikosti.

Aalan kurkkua kuristaa, Elvarin silmät hakevat hänen katsettaan mutta hän ei pysty vastaamaan. Häntä pelottaa liikaa mitä Elvar niissä näkisi. Eikä Aala kestäisi varmaan nähdä kipua toisen silmissä, äänessä se ei ole tarpeeksi todellista, se pääsee iholle mutta ei sen alle.

“Kylästä on lähdössä joukko kaatamaan puita hieman kauemmaksi metsään. Siihen menee kolme päivää. Minä ajattelin mennä”, Elvar sanoo.

Aala painaa silmänsä hitaasti kiinni ja nyökkää. Elvar jää paikoilleen, odottaa.  Aala pysyy liikahtamatta. Viimein Elvar kuuluu kääntävän selkänsä. 

Kuumat kyyneleet valahtavat Aalan poskille.
 
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Kipuilua osiaan ;__; Voi Aala, voisitpa puhua ajatuksesi ääneen. :( Mitäköhän tapahtuu sillä aikaa kun Elvar on poissa?
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3