Kirjoittaja Aihe: Luoksesi jään (K11, Aala/Elvar, tunturidraamaa, 150/150 raapaletta)  (Luettu 43646 kertaa)

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Aala minkä teit :o Tosi hurjaa ja uhkarohkeaa tuollanen! Mutta ehkä hän toivon mukaan onnistuu jossain vaiheessa hallitsemaan naaliaan, ettei se noin vain ilmaannu toistamiseen. Varmasti tuo kokemus sen opettaa...
Ihana Elvar taas kun pelastaa Aalan <3 niin söppänää kaiken draaman keskellä. :3
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Okakettu, draama tosiaan iski jälleen, heh heh. Mukava kuulla että pidit Aalan ja Idunnan keskinäisestä tuokiosta, sitä piti työstä hieman enemmän jotta se mahtui pariin sataan sanaan :3

Lunalotta, hihii, Elvar pääsi taas näyttämään sankarillisuuttaan :'D Virheistä oppii, jne.



12.
200 sanaa

Aala herää Idunnan koskettaessa varovasti hänen haavojaan. Elvaria ei näy.

”Anteeksi. Löysin hieman pihkasalvaa – anteeksi”, Idunna ynähtää tökätessään kipeää kohtaa kynnellä.

Aala irvistää, mutta korjaa ilmeensä nopeasti takaisin. Ei hänellä ole varaa valittaa. Idunna silmäilee häntä huolestuneena, avuttomana. Aala tahtoisi sanoa ei hätää, mutta joutuu tyytymään mahdollisimman vankkaan hymyyn. On outoa, miten paljon enemmän hän joutuu nykyään hymyilemään. Aala yrittää vakuuttaa olevansa kunnossa, kaiken olevan hyvin.
Joskus valheet tuntuvat tarpeellisilta.

”Elvar tulee pian, älä huoli”, Idunna sanoo. Tämänkin hymy näyttää vääntyneeltä.

Aala nyökkää ja tukee kätensä sivulleen, mutta ei ehdi enempää ennen kuin Idunna painaa häntä napakasti lapaluusta.

”Älä kuvittelekaan. Minä en ole parantaja, mutta jokainen näkee ettet saa nousta. Kyljen haavat tihkuvat yhä, enkä halua niiden repeävän vuotamaan.”

Aala toteaa vastahakoisesti neidon olevan oikeassa. Hän ei ole varma miten paljon verta hän on menettänyt, muttei ilmeisesti ihan vähän. Olo on tuskastuttavan heikko.

”Sinun pitäisi syödä”, Idunna sanoo kuin aavistaen Aalan mielen liikkeet.

Aala pudistaa päätään, ja kupertaa sen sijaan kätensä huulien eteen.

”Kuule, Elvar ei ikinä anna anteeksi jos kupsahdat. Minä teen lihalientä, sopiihan?”

Aala nyökäyttää päätään. Idunna hymyilee helpottuneesti, ja laittaa voiteen pois. Tämä hymisee hiljaa keittäessään vettä ja paloitellessaan kuivalihaa.

Aala ei ehdi nähdä Elvaria ennen nukahtamistaan.

13.
200 sanaa

”Onko hän ihan varmasti kunnossa?”

”Niin kunnossa kuin vain voi. Elvar, hän ei ole kuolemassa käsiisi.”

Aalan keho tuntuu raskaalta. Hän on yhä vatsallaan, tuli lämmittää kasvoja ja oikeaa kylkeä.

”Sinä teit hyvää työtä. Kun näin sen veren turkissa ja hangella… Minusta tuntui ihan samalta kuin silloin, kun pelkäsin ettei hän herää, etteivät henget anna häntä takasin.”

”Siitä ei ole kovin kauan”, Idunna sanoi hiljaa.

Elvarin käsi pysähtyy lepäämään Aalan niskaan, ja vasta silloin hän tajuaa tämän silittäneen hänen hiuksiaan. Aala kokeilee avaa silmiään, mutta ne painuvat saman tien umpeen.

”Anteeksi, sinä et varmasti halua puhua siitä”, Elvar sanoo katuvaisen kuuloisena.

”Ei, ei se mitään. Sinulla – teillä on oikeus olla onnellisia.”

Aala avaa silmänsä päättäväisemmin, ja viruttaa käsiään eteen. Kyljessä tuntuu ikävää ratkeamista, joten hän lopettaa melkein heti.

”Aala. Lihaliemi on lämmintä”, Elvar sanoo, ottaa vastaan Idunnan ojentaman kipon. Tavassa, millä Elvar lausuu hänen nimensä on niin paljon lämpöä, että Aalan sisällä läikähtää. Hän nostaa liemen huulilleen, juo kaksi isoa kulausta.

”Ethän enää huolestuta minua noin”, Elvar kuiskaa hänen korvaansa.

Aala pudistaa päätään hiukan, välittämättä sisällään kaikuvasta äänestä; Luuletko että tämä joskus muuttuu?

Aala hörppää lisää lientä, ja päättää kaikesta huolimatta yrittää. Ehkäpä, hän letkauttaa ajatuksilleen, nojautuen paremmin vasten Elvaria.
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Niin suloista <3 Osaanko ees sanoa muuta? Tosi kivaa että Idunnakin auttaa vaikka tuntuu varmasti katkeralta auttaa oman ihastuksen tyttöystävää ;__; Mutta eivätköhän hekin kohta ehkä ystävysty, tai sitten niistä tulee vihamiehiä :D
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Luttis, ajattelinkin että sinusta tämä olisi söpöä ;3 Kiitos <3



14.
200 sanaa

Kaikkien yllätykseksi ja huojennukseksi haavat paranevat hyvin. Punoitus ja kuumotus pysyvät poissa, ruvet eivät enää hankaudu rikki Aalan käyttäessä paitaa. Hän ei uskalla vielä mennä ulos, hän pelkää Naalin pettävän hänet uudelleen. Mutta sisällä liikkuminenkin on vapautta verrattuna kokoaikaiseen taljan alla pötköttelyyn.

Aala etsii tekemistä. Hän tekee Idunan kanssa ruokaa, vuolee ja korjaa vaatteita. Elvar yrittää vaihtaa kylästä tarvikkeita tarjoutumalla työhön, mutta ihmiset pelkäävät liikaa. Shamaani on kertonut heidän vaarallisuudestaan.

”Ei se mitään, omaa typeryyttään”, Elvar sanoo.

Aala ei usko, ettei se haittaisi mitään, heidän varastonsa eivät ole suuret. Liha on melkein loppu, eikä muuta ruokaa käytännössä ole. He kaikki ovat vilkuilleet synkkänä poroa.

”Kesällä se ei voi vetää rekeä…” Idunna mutisee.

Tuntuu surulliselta teurastaa matkakumppani, mutta heillä ei ole vaihtoehtoja. Kevätaurinko ja hanki ovat parhaat apulaiset lihan kuivaamisessa, ja paistetta esiintyy aina vain runsaammin. Heidän aikansa kylässä lyhenee.

He juovat ravitsevaa verta, syövät tuoretta lihaa ja leikaavat suikaleita kuivamaan. Aala ottaa talteen sarvet ja osan luusta, Idunna keittää roipelientä joka säilyy ulkona pakkasessa. Pitkien iltojen kuluksi Aala ja Idunna punovat yhdessä lankaa tuoreesta jänteestä, sormet ja huulet hiertyneinä.

”Tätä voi tarvita vaikka mihin”, Idunna sanoo, yleensä jo siinä vaiheessa kun tekisi mieli lopettaa. Se saa heidät jatkamaan vielä hetken.
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Voi poro parka. :< Milläs he nyt sitten kulkevat jos joutuisivatkin lähtemään tuosta kylästä pois? Mutta toisaalta mitä vain pakon edessä. Mieluummin noin kuin että kuolisi nälkään :(
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Lunalotta, niinpä. Kiitos taas <3



15.
200 sanaa

”Aala, onko kaikki hyvin?”

Aala nostaa katseensa Elvarin kasvoihin, nyökkää pikaisesti ja tuijottaa takaisin syliinsä. Luunkappaleesta on muovautumassa jousenkärki, johon Aala on tiedostamattaan jo hahmotellut metsästysriimua. Vaikka hän ei ole enää shamaani, ei siitä liene haittaakaan.
 
”Älä taas salaa huoliasi minulta”, Elvar pyytää hiljaa.

Aala puristaa puukkoa tiukemmin, mulkaisee Elvaria ja liikuttaa huuliaan ivallisesti. Mies näyttää pettyneeltä, mikä saa verenkuohun Aalan ihon alla rauhoittumaan.

”Me molemmat tiedämme, ettei se ole sanoista kiinni.”

Niin he tietävät. Elvar tulkitsi hänen kehonkieltään jo aiemmin, kun Aala ei vain halunnut puhua. Eivät he tarvinneet sitä. Aala luovuttaa, laskee työnsä käsistään ja viittaa Elvaria katsomaan ympärilleen. Idunna on nukahtanut hiilloksen toiselle puolelle, mökissä on tavaroita siellä täällä. Jännelankavyyhdit, keskeneräinen koripunos, kirves puupinon luona. Poron mahasta tehty pussi on pingotettuna oven vieressä, samoin juuri sisälle otettu talja.

”Minä näen paljon keskeneräisiä töitä. Sekö sinua vaivaa?” Elvar kysyy kulmiaan kurtistaen.

Aala nyökkää välttelevästi.

”Ja… Ethän sinä jo murehdi lähtemistä?”

Aala nykäisee toista suupieltään vaisusti ylöspäin. Kuinka hän voisi olla murehtimatta? He olivat juuri asettuneet tänne ja tehneet paikasta osan elämäänsä, melkein kodin. Ja pian heidän pitäisi purkaa kaikki, lakaista lattialta pienimmätkin jäljet pois. Kadota kuin heitä ei koskaan olisi ollutkaan.

Elvar haparoi Aalan käden omaansa, ja puristaa.
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Aala parka ja hänen murheensa :c Onneksi Elvar kuitenkin yrittää tukea, vaikka varmasti häntäkin huolettaa samat asiat. Toivottavasti he eivät joutuisi aivan heti lähtemään, tai jos joutuvat niin toivottavasti seuraavassa paikassa voisivat viipyä pitempään :3
Söpö mielikuva Idunnasta nukkumassa toisella puolella hiillosta. Tykkään nukkuvista ihmisistä, ihmiset on söpöjä silloin. :3
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Lunalotta, Aala ja Elvar ovat onnekkaita kun heillä on toisensa. Nukkuvat ihmiset ovat tosiaan söpöjä :3

A/N: Palailen tämäkin pariin o/



16.
200 sanaa

Sataa räntää. Hiutaleet ovat vetisiä, melkein venyneitä. Ne tuhrivat maiseman ja takertuvat silmäripsiin, kulmakarvoihin, hiuksiin. Aala nojaa seinään ovenpielessä ja tuijottaa räystään jääpuikkoja. Hiutaleet kiinnittyvät epätasaiseen pintaan, sulavat vedeksi ja tipahtelevat kärjestä maahan.

”Aala, tule sisään. Vilustut.”

Aala kääntää päätään, ja hymyilee Idunnalle.

”Kylläpäs, älä näytä tuolta”, Idunna sanoo ankarammin.

Aala ristii kädet rinnalleen ja tuijottaa pyryyn. Idunna astuu varovasti lähemmäs asettaen kätensä hänen olkapäälleen.

”Ei hänellä ole hätää. Elvar odottaa sateen tasaantumista, ja palaa sitten puiden kanssa.”

Aala hengittää syvään. Idunna kietoo kätensä takaa hänen ympärilleen, painaen leukansa hänen hartioilleen.

”Tiedät, että hän tulee. Kaikki on nyt hyvin”, Idunna sanoo.

Aala nielaisee ja nyökkää, suostuu seuraamaan neidon perässä sisälle. Idunna on palmikoinut hiuksensa päänsä ympäri ja suojannut niskansa korkealla kauluksella. Tämä lisää puupalan tuleen ja kääntyy katsomaan Aalaa.

”Vaihda kuiva paita, voisimme samalla vilkaista haavojen kuntoa.”

Aala pyöräyttää silmiään, mutta tottelee kuitenkin. Hän on taatusti tyttöä vanhempi, mutta Idunna huolehtii hänestä kuin äiti. Haavat ovat hyvässä kunnossa, kuivat mutta herkät. Kun Aalalla on uusi paita, he istuvat tulen ääreen odottamaan, yrttijuomat käsissään.

Myöhemmin Elvar rymistelee ovesta sisään ja jättää kaksi pientä kosteaa runkoa ovensuuhun. Idunna yrittää olla näyttämättä liian helpottuneelta, Aala syöksyy Elvarin syleilyyn ja puristaa takkia sormissaan. Turvassa.

17.
200 sanaa

Idunna käy aikaisin nukkumaan. Tämä juttelee hetken Elvarin kanssa, Aala panee merkille että he molemmat vilkaisevat häneen.
Sormet sipaisevat nopeasti valkeita hiuksia korvan taakse. Aalaa hävettää jo oma käytöksensä, hänen heikkoutensa. Ei riitä, että hän on levoton ja heikko, vaan lisäksi hän on vielä takertuvainenkin.

Elvar istahtaa hänen viereensä. Kun Aala pysyy paikoillaan, tämä avaa suunsa.

”Idunna sanoi, että olit kovin huolissasi”, Elvar sanoo varovasti.

Aala nytkäyttää suupieliään.

”Ei se mitään, minä tiedän kyllä. Mutta minulla ei ollut hätää”, Elvar sanoo ja naurahtaa alavireisesti, ”Ei tällä kertaa.”

Aala räpyttelee silmiään, vetää paremmin henkeä. Elvar kietoo kätensä hänen ympärilleen ja silittää selkää.

”Arvasin sinun ajatelleen sitä. Mutta ei sinun tarvitse pelastaa minua, eikä tuntea syyllisyyttä, jos et kykene siihen.”

Elvar puhuu matalalla ja hiljaisella äänellä, joka löystyttää solmuja Aalan sisällä. Kyyneleet tulvahtavat silmiin, putoavat poskille äänekkään hengenvedon myötä. Elvar on taas aivan liian oikeassa, antaa Aalan puristaa paitansa ryppyyn ja haukkoa henkeään olkaansa vasten.

”Se helpottaa”, Elvar mutisee.

Aala yrittää rauhoittua. Todellisuudessa vaarat eivät kadonneet kun he lähtivät kotoaan, haavat todistavat sen. Elvar oli paikalla, kun hän tarvitsi apua. Mutta voiko Aala enää auttaa Elvaria samoin?

Lopulta kyyneleet ehtyvät, mutta he jäävät sylikkäin. Vielä senkin jälkeen kun Elvar nukahtaa, Aala jää. 
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Iih, voi Aala pieni! ;D On ihan normaalia olla toisesta huolissaan, eikä se tee ihmisestä heikkoa! Elvar on niin ihanan sinnikäs (ja täydellinen mies xD) tukiessaan Aalaa. Nyt jos koskaan he tarvitsevat toisiaan. <3
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Luttis, juuh, ehkä Elvar on livahtanut vähän sankarilliseksi ; D Kiitos kommentista <3



18.
200 sanaa

Vesisade rikkoo harmaaksi taipunutta kinoksen pintaa. Joentörmä on loskasta ja tulvavedestä liukas, Aalan täytyy olla äärimmäisen varovainen suoristautuessaan. Märät hiukset takertuvat kasvoihin sotkuisasti, ja sitten vielä ripsiinkin.

”Näytät voivan hyvin.”

Aala käännähtää liian nopeasti, jalat lipsuvat ja hän horjahtaa. Shamaanin katse seuraa jokeen pudonnutta sankoa Aalan hapuillessa tasapainoa. Shamaani seisoo ylempänä rinteessä, suoraselkäisenä, huolimatta märän viitan painosta harteilla ja paljaita käsivarsia pitkin noruvasta vedestä. Mies katsoo häntä ylimielisesti sauvaansa sormeillen.

”Hienoa ettet ole toistanut pikku temppuasi. Tämä on minun reviirini, tajuathan? Jos vastaavaa tapahtuu, saatan viiltää syvempään”, shamaani sanoo.

Aala on tuntevinaan kirvelyä naarmuissaan. Sydämen kiihtyneet lyönnit takovat kaulassa, hän kostuttaa huuliaan. Samassa mökin ovi avautuu. Elvarin katse tavoittaa ensin Aalan, sitten shamaanin. Aala näkee miten tämän huulet puristuvat yhteen, kun tämä harppoo kietomaan kätensä Aalan harteille.

”Kevät tulee tänä vuonna varhain”, shamaani virkkoo.

Sitten tämä kääntyy hitaasti, sauvasta roikkuvat karhunkynnet sekä -hampaat kilahtelevat puuta vasten. Hanki antaa kahahtaen periksi jokaisella askeleella, luovuttaa.

”Oletko kunnossa?” Elvar kysyy kulmiaan kurtistaen.

Aala nyökyttelee, mutta nojautuu kuitenkin paremmin Elvaria vasten. Tämän rintakehä tuntuu vakaalta ja turvalliselta, mikään ei saa satutettua häntä, eivätkä korvat siirry pystyyn pään päälle. Naali rauhoittuu, ja haipuu.

Vielä samana iltana kaikki kolme valmistavat hiljaisuudessa uutta sankoa jokeen pudonneen tilalle.
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Haipuu! En ookaan kuullut tollasta sanaa, hiipuu ja haihtuu tuli mulle siitä mieleen :D
Toi shamaanimies on pelottava :D Toivottavasti se ei tule satuttamaan Aalaa! Elvar the sankari jälleen <3 se on niin ihanan herrasmiesmäinen kun suojelee Aalaa kaikelta. Mun kommentit on niin 6/5 :D
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Lunalotta, vähintään 6/5 ;> Kiitos <3



19.
200 sanaa

Jännitys sen tekee.

Aala koukistaa ja taas suoristaa sormiaan, hengittää pitkällä vedolla sisään ja ulos. Tuntuu kuin Naali pyörisi levotonta ympyrää hänen vatsanpohjallaan, raapien rintakehää päästäkseen pois. Kaiken järjen mukaan shamaanin uhkausten olisi kuulunut pelästyttää se piiloon, mutta Naali tuntuu ainoastaan todella rauhattomalta.

”Aala?” Elvar kuiskaa hämärään.

Aalan jalat nytkähtävät holtittomasti. Hän kuulee miten talja työnnetään syrjään, kun Elvar ryömii makuusijaltaan hänen luokseen.

”Oletko kipeä?”

Aala pudistaa päätään. Elvar kumartuu lähemmäs nähdäkseen hänen kasvonsa, niin lähelle että lämmin henkäys pyyhkii hänen ihoaan. Se saa varpaat kipristymään.

”Sinun silmäsi… Johtuuko tämä Naalista?” Elvar kysyy hiljaa.

Aala kostuttaa huuliaan ja nyökkää. Elvar asettaa sormet hänen poskelleen.

”Ehkä sinä voisit… Jos pysyt täällä sisällä, niin ehkä se helpottaisi –”

Aala putoaa helpottuneena turkkiin. Hän nuolaisee Elvarin sormia, kierähtää jaloilleen ja jolkottaa ympäri mökkiä. Idunna nostaa päänsä pielukselta, ja ennen kuin tämä ehtii ihmetellä ääneen, Naali menee haistamaan neitoa. Idunna ojentaa ihastuneena kättään, antaa Naalin nuuhkia sitä ja kokeilee varovasti turkkia.

Pian Naali kyllästyy, hiipii vähän nurkissa ja menee Elvarin luo. Tämä saa rapsuttaa leuan alta, nostaa kainaloista syliin ja silittää vatsaa. Naali ottaa hellittelyt vastaan tyytyväisenä, jopa helpommin kuin Aala.

Naali kierähtää pois ja mönkii peiton alle. Aamulla Aala on levollisempi kuin aikoihin.
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Unohit lisätä söpöysvaroituksen! :D Naali-Aala jälleen. <3 Ihana kun se kipitteli tuolla tavalla mökissä ympäriinsä! Ja lopuksi rakkaan Elvarin luo :3 Ja hyvä, että Aala on levollisempi kuin aikoihin. Ehkä tuo kannattaakin jatkossa myös, että muuttuu naaliksi hetkeksi kunhan pysyttelee sisällä.
(sitten se kuitenkin karkaa joskus luvattomasti ulos... Voi Aala sentään)

Haha, sinä se tässä olet vähintään 6/5 <3
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Luttis, ihanaa että pidät niin paljon jo noinkin vähäisestä söpöilystä <3 Tässä nyt osat, lupasin että tänään.

A/N: Tuntuu kuin olisin ollut poissa tämän luolta pienen iäisyyden, mutta en näköjään olekaan. Muut kirjoitusprojektit vain saivat tämän tuntumaan nurkkaan työnnetyltä (vaikka enhän minä niin tietoisesti tekisi).




20.
200 sanaa

Kun Aala kuulee koputuksen ovelta, hän tietää ettei luvassa ole mitään hyvää. Hän ehtii ensimmäisenä avaamaan, Elvar ja Idunna heti takanaan.

Päällikön suu näyttää entistäkin leveämmältä, ehkä leuan päättäväisestä asennosta johtuen. Tummat hiukset on vedetty kiinni niskaan.

”Saatte kolme päivää. Silloin teidän täytyy lähteä”, mies sanoo.

”Kolme? Etkö huomaa, kevätmyrsky on tulossa!” Elvar älähtää.

Päällikkö kohauttaa olkiaan. Aalan vatsanpohjalle laskeutuu paino. Hän on oppinut havaitsemaan tällaiset asiat, tuuli on kosteampaa ja puuskittaista. Lisäksi maa on muutenkin märkää, liian varhaista lähteä. Idunna laskee kätensä hänen olalleen, ja sujahtaa sitten etumaiseksi.

”Voi, en ole oikein tottunut… Emmekö voisi saada kuunkierron lisäaikaa?”

Idunna näyttää pieneltä ja huolestuneelta, kädet vääntyilevät levottomasti. Aala tietää, etteivät he tarvitse niin paljon aikaa, ja päällikkökin rypistää otsaansa.

”Viisi päivää.”

”Puoli kuuta, niin minun ei tarvitse täristä mudassa, pyydän”, Idunna anoo vetoavasti.

”Kuinka vanha olet, lapsi?” päällikkö sanoo ilme pehmeten.

”Olen nähnyt hädin tuskin kuuttatoista kevättä”, Idunna sanoo pienellä äänellä.

Idunna on syntynyt keskikesällä, mutta toki tuo kuulostaa paremmalta kuin lähes seitsemäntoista. Päällikkö ristii kädet rinnalleen ja mutristaa suutaan.

”Hyvä on, seuraavaan täysikuuhun.”

”Olette armollinen”, Idunna sanoo painaen päänsä.

He seisovat liikahtamatta, kunnes mies katoaa muiden talojen joukkoon. Sitten Idunna suoristautuu ja vetää kasvoilleen reippaan hymyn.

”Näin ostetaan lisäaikaa.”

21.
200 sanaa

Valmistautuminen ottaa aikansa. He miettivät mitä kaikkea ilman he voivat tulla toimeen, mistä he raaskivat luopua helpottaakseen matkantekoa nyt, kun kaikki on kannettava itse. 

Poron vatsasta tehtyyn reppuun pakataan lähes kaikki kuivaliha, kippojen määrää karsitaan pariin yhteiseen.
 
Aalaa pelottaa. Entä jos he eivät löydäkään paikkaa, jonne saavat jäädä?

”Mitä sitten? Tärkeintä on, että Idunna löytää kodin, ja että meillä on toisemme”, Elvar sanoo, ja tarttuu Aalaa käsistä.

”Jos se vaatii sitä, että me kaksi elämme kiertolaisina, olkoon niin.”

Aala pudistaa päätään hymy suupielessään. Kiertolaisena elämisessä kärsimys ei tulisi olemaan pitkä. Kuolo kyllä korjaa laumastaan hairahtuneet, niin luonto toimii.

Elvarin suudelma auttaa hukkaamaan ajatukset huomisesta. Ihon alle syttyy lämpöä, joka hehkuu sormenpäissä asti, saa hänet kaipaamaan lisää

Aala vetäytyy äkisti, nousee lattialta ja harppoo hämmentämään ruokaa. Tulen loimu piilottaa kuumottavat posket, vaikka sydän hakkaakin liian lujaa ja kädet vapisevat.

”Aala?”

Aala säpsähtää, miten lähelle Elvar pääsikään hänen huomaamattaan. Onneksi Idunna astuu sisään, ravistelee vettä nutustaan ja sanoo jotain, ehkä myrskystä. Elvar kääntyy vastaamaan, jolloin Aala pääsee pujahtamaan loitommas.

Aala on pienestä pitäen kasvatettu shamaaniksi, yksineläjäksi. Hän ei tiedä paljoakaan läheisyydestä, ja koko ajatus on vähän liian pelottava toistaiseksi. Kun Aala käpertyy varhain nukkumaan, hän hakee lämpöä Elvarin sijaan tuhkalla peitellystä hiilloksesta.
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Aww, söpöily on mun lemppari joten nautin pienestäkin ja löydän ne pienet söpöilyn vivahteet kaikkialta :D Tässä tuli nyt se lähtö mistä skypepuhelussa puhuit! Voi heitä, toivottavasti pärjäävät. Idunnasta oli vihdoin muutakin kuin haittaa! xD Mäkin pystyisin varmaan suht helposti esittämään nuorempaa mitä oon kun oon niin lyhyt. Mutta toisaalta mulla on yks ystävä joka näyttää oikeasti ihan super pieneltä, eli hän pystyis huijaamaan ikäänsä vielä muakin paremmin :D Kiitos näistä osasista!
(Aala, olisit vaan mennyt sen Elvarin kainaloon. Läheisyys on ihana asia ja tunne :3)
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Sielulintu

  • Teen suurkuluttaja
  • ***
  • Viestejä: 799
Ihan ensiksi anteeksi piitkästä kommentoimattomuudesta. Olen kyllä aina suunnitellut lukevani viimeiset osat, mutta nyt lopulta muistin sitten oikeasti tehdäkin sen.
Tykkään tästä edelleen todella paljon. Tän kolmikon yhteistoimintaa ja keskinäisiä välejä on erittäin mielenkiintosta seurata. Esimerkiksi Idunnan ja Aalan mutkikkaat, mutta koko ajan lämpenevät välit on mielenkiintoista luettavaa, ja mun mielestä oletkin siitä kivasti kirjoittanut. :)
Ajatus vapauteen ja esiin pyrkivästä naalista Aalan sisällä on jotenkin kiehtova ja hyvin keksitty. Ehkä kaikkein suloisimpia kohtia oli Aalan naaliksi muuttuminen ja se, kuinka naalina Aala onnistui ottamaan Elvarinkin hellyydenosoitukset jopa ihmistä helpommin vastaan. En oikeen osaa enää mitään muuta sanoa, muuta kuin että mielettömän hyvää tekstiä ja mielenkiinnon ylläpitävää tarinan eteenpäin viemistä koko ajan.
Kiitos taas paljon näistä. :)
Tervetuloa tutustumaan kirjoituksiini
ja seikkailemaan
tarinalabyrintin sokkeloihin

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Lunalotta, kyllä Idunna ainakin yrittää sopeutua ja olla avuksi :> Ja Aala nyt välillä on vähän vaikea.

Sielulintu, ei se mitään, mukavaa että kommentoit nyt :3 Hienoa että sotkuinen hahmokemia toimii, ja ihanaa kuulla muutenkin että tykkäilet.

A/N: Olen ollut vähän jumissa tämän kanssa, mutta pikkuhiljaa päästään eteenpäin!



22.
200 sanaa

He lähtevät aamun ollessa vielä varhainen, kun kylä heidän takanaan nukkuu. Aala odottaa joka hetki näkevänsä pistävän tuijotuksen, mutta shamaanikin lienee mökissään.

Aala taittaa hangenkatkoman tunturikoivun varresta kyhmyisen matkasauvan, jotta taakan kantaminen helpottuisi. Heidän kaikkien selät on lastattu täyteen tavaraa, jo pelkästään vuodat painavat paljon.

”Jatketaan joenvartta”, Elvar sanoo tavoitellen rohkaisevaa äänensävyä.

”Seuraava kylä ei voi olla kaukana”, Idunna myötäilee.

Aala keskittyy liikuttamaan jalkojaan tasaisessa rytmissä pehmeällä maalla. Ilma kulkee syvinä henkäyksinä sisään, tuoden mukanaan ihmeen huumaavaa kevään tuoksua. Kosteassa aamussa tiivistyy kaikki, uomassa virtaava sulamisvesi, sammaleen ja jäkälän juureva muhevuus. Puiden silmujen aavistukset, jostain kantautuva havun tuoksu. Se saa jalan kevenemään, ja toivon kipinöimään rinnassa.

Ehkä tästä sittenkin tulee jotain, Aala ajattelee ja luo hymyn kasvoilleen.

Kun he pysähtyvät syömään Idunna sitoo Aalan hiukset pois kasvoilta. Tämän kädet vapisevat hieman, ehkä kylmästä viimasta tai jännityksestä, jonka lähtö aiheuttaa. Illalla makuutaljat levitetään kallion juurelle, toivoen ettei tuuli käänny yöllä.

Tietysti niin käy. Kylmyys tulee nahkojen läpi, kangistaa lihakset ja saa hampaat kalisemaan, eikä tuli ota syttyäkseen. Lopulta Aala nykäisee Elvaria hihasta, ja viittoo että heidän on paras jatkaa matkaa. Tavarat kääritään takaisin kannettavaksi. Yö on tähtikirkas ja kuu täysi, nukkua voi myöhemminkin.

Saattaa olla, että se kaikki kuitenkin maistuu vapaudelle.
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Ja jälleen ihanaa loistavaa luonnonkuvailua ja matkantekoa <3 arvasin jo ennen kuin luin seuraavan virkkeen että tietenkin se tuuli kääntyy ja tulee kylmä :c mutta vaeltaessa pysyy lämpö yllä ees jotenkin! Tai ainakin paremmin kuin paikallaan ollessa :D
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 152
Kommentointini on nolosti vähän jäänyt, mutta korjaanpa viimeinkin asian ihan jo jatkon toivossa. :)

Ensinnäkin: RIP poro. :'( Tämä on edelleen ihan hirmu viehättävä kokonaisuus, kirjoitustyylisi takia sellainen kauniin tunnelmoiva, vaikka olosuhteet välillä karuja ovatkin - taidan sanoa tämän suurin piirtein joka kerta, mutta kun tykkään siitä yhdistelmänä niin paljon. Kolmikon hahmokemiat ovat (kaikessa sotkuisuudessaan) ehdottomasti raapaleiden parasta antia, Aala ja Elvar yhdessä ja sitten vielä Idunna heidän kanssaan. 

Idunnan ja Aalan hetket ovat kohonneet suosikeikseni, minusta on tosi ihastuttavaa seurata miten heidän välinsä kehittyvät. Idunnan kekseliäisyys kylänpäällikköä vastaan ilahdutti paljon! Senkin kuvauksesta pidän, miten Aala etsii itseään ja uutta rooliaan, opettelee luottamaan sellaisiin asioihin kuin läheisyys. Hän ja Elvar ovat kyllä edelleen niin suloisia yhdessä. <3 Viimeisimmässä raapaleessa oli ihana toiveikkuuden aavistus.
sentimentaalista löpinää.

ava & banneri ©️ Ingrid
avan taide ©️ Coco

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
A/N: Noniin! En ole unohtanut tätä, en menettänyt haluani kirjoittaa, enkä menettänyt tapaturmallisesti kättäni. Yksinkertaisesti (ja sangen tylsästi) oma läppärini vain hajosi keväällä. Mutta nyt on uusi laite, ja sarja pääsee taas jatkumaan! Olen pitänyt tätä sarjaa suunnilleen samassa tahdissa vuodenaikojen kanssa, joten kirittävää on.

Luttis, niin aina ;> Kiitos <3 Tässä on vihdoin sitä jatkoa, mitä olet käsittääkseni odottanut.

Okakettu, nyt saat jatkoa! Toisto ei haittaa, minusta joka kerta voimaannuttavaa kuulla että joku pitää tekstistä <3 Hahmokemiat kiehtovat minua itseänikin, joten niitä on lisää luvassa! Ihanaa, että pidät ja kommentoit, pus.



23.
200 sanaa

He ovat viettäneet taivasalla vasta kolme yötä, kun he saapuvat seuraavaan kylään. On aamu, taivaalle kohoava savu on vielä sytyttämisestä paksumpaa. Idunna näyttää varovaisen toiveikkaalta, Elvar päättäväiseltä mutta ystävälliseltä. Aala ei taaskaan tiedä miten olla. Joenrannalla on nainen nostamassa vettä, Idunna kävelee hänen luokseen. 

”Anteeksi. Veljeni, hänen puolisonsa ja minä olemme matkanneet kauan. Mistä löydämme päällikön?”

Nainen suoristautuu ja katsoo heitä vakavasti. 

”Ei ole päällikköä. Tässä kylässä on Neuvosto.”

”Saatteko sen koolle?” Elvar kysyy.

Nainen nyökkää, ja lähtee kantamaan vesisankoa kohti kylää. Aalan rintaa puristaa.

Neuvosto. Aivan kuin heidän kylässään. Neuvosto karkotti hänet ja tahtoi tappaa Elvarin. Aala hakeutuu lähemmäs miestä ja puristaa tämä kättä, mutta Elvarin ajatukset ovat muualla. Se saa hänet tuntemaan olonsa ensin hiukan hylätyksi, sitten vihaiseksi itselleen. Pitääkö hänen olla koko ajan kärkkymässä huomiota? Aala on osannut ennenkin seistä omilla jaloillaan, ja niin hän aikoo tehdä vastakin. 

Viisijäseninen ryhmä lähestyy heitä, ja asettuu kuuntelemaan. Elvar esittää asiat samalla tavoin kuin aiemminkin. Hetken on hiljaista. Sitten vanhin nainen osoittaa Aalaa sormellaan. 

”Sinä olit shamaani.”

Se ei ole kysymys, mutta Aala nyökkää silti. Hartioilla ja vatsanpohjalla tuntuu lepäävän raskas paino.

Neuvosto puhuu hetken keskenään, ja sama nainen avaa suunsa uudelleen. 

”Hyvä. Shamaanimme menehtyi jättämättä jatkajaa. Me tarvitsemme parantajan.”
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii