Kirjoittaja Aihe: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 22. luku 5.5.2018  (Luettu 5418 kertaa)

Kaira

  • ***
  • Viestejä: 220
Kirjoittaja - Kaira
Ikäraja - K-11

Paritus - Ginny Weasley ja Gwenog Jones
Tyylilaji - Rakkautta, kilpailua, mustasukkaisuutta, slowburnia, huispausta, kaukaa ihailua, draamaa

Yhteenveto - Ginny Weasleystä on nopeassa ajassa tullut yksi Britannian lupaavimmista ammattihuispaajista. Ginnyn lapsuudenidoli ja kaikkien aikojen paras brittihuispaaja Gwenog Jones palaa ulkomailta pelaamaan taas sarjaa ja päätyy kilpailevan joukkueen riveihin. Ginnyn vuosia jatkunut ihailu naista kohtaan on muuttunut puhtaaksi kilpailunhaluksi ja voitontahdoksi. Kukapa ei haluaisi tulla paremmaksi kuin oma idolinsa - olla kiistatta paras?

Gwenog Jones niille, jotka eivät muista - Kirjoissa Gwenog Jones on Ginnyn huispausidoli, joka pelasi pelkistä noidista koostuneessa Henkipään Harpyijat -joukkueessa. Kirjoista ei saa tietoa Gwenogin tarkasta iästä, mutta tässä ficissä hän on 8 vuotta vanhempi kuin Ginevra.


A/N:
Voi veljet ja siskot, enpä muista milloin olisin viimeksi ollut näin innoissani ficistä. Tämä vain jotenkin purskahti ulos näppäimistöstä. Juoni sinkoilee mielessä sellaista vauhtia, että en malttanut odottaa, että saan yhden vanhemman keskeneräisen jatkiksen loppuun- hups - joten tässä mennään. Kohti Aurinkotuulta!

Osat tulevat olemaan noin 500-1000 sanan mittaisia, eli aika lyhyitä. Jee. Jee!




AURINKOTUULTA



1.


Ginny istuu leveällä ikkunalaudalla. Lontoo vilisee jossakin alhaalla, hän seuraa sitä laiskoin silmin. Hengitys puuskahtaa, lasi huurtuu. Ginny ei ole ajatellut häntä aikoihin.

Hän tutkii utuisen sinisiä suonia, jotka luikertelevat käsivarren ihon alla. Kuin pieniä jokia, hän miettii, juoksuttaa etusormeaan niitä pitkin. Missä vaiheessa hän on laihtunut niin paljon, että suonet näkyvät niin selvästi? Pitäisikö hänen syödä enemmän?

Tulisijasta kuuluu räksähdys. Lunan pää ilmestyy liekkeihin. Ginny hymyilee ystävälleen, hymyssä on säröjä.

*

Kaikki olivat pohjattoman ylpeitä kun hän kirjoitti ensimmäisen sopimuksensa. Rapakon Palloseura, yksi perinteikkäimmistä. Uljaan laivastonsiniset kaavut, jotka sopivat erinomaisesti leiskuvaan tukkaan. Vain Ron epäili, että eihän tästä mitään hyvää seuraisi, mutisi sanat kämmeniinsä. Harry sanoi, että tietenkin seuraa ja suuteli Ginnyä märästi poskelle.

Rapakon palloseurassa meni kaksi vuotta, ja siinä vaiheessa kaikille oli jo selvää, että hyvää seurasi ja paljon. Hän oli lahjakas, lahjakkaampi kuin kukaan vuosiin. Vuoden tulokas. Lehdistö löysi hänet Bristolin ottelun jälkeen. Yksi haastattelu, terävä vitsi ja viisi maalia riittivät hurmaamaan toimittajat.

”Punainen salama!” julisti otsikko räikein värein.

”Haukan katse, leijonan nälkä – varokaa tätä naista!”

”Harjuruusun Harakat pulassa – Ginny Weasley tekee Rapakon palloseuran kauden maaliennätyksen yhdessä ottelussa.”

”Tällaista lahjakkuutta ei ole nähty sitten Gwenog Jonesin”, kommentoivat asiantuntijat. Äiti puhkui onnea, mutta muisti silti varoittaa, että loukkaantumisvaara on kovissa peleissä suuri. Ginny lähti taas kerran Kotikolosta ovet paukkuen.

"Gwenog, sinut on haastettu!" ilkkui Huispausmaailma, kun Rapakon Palloseura voitti Ginnyn johdolla Henkipään Harpyijat murskalukemin.

Rapakon Palloseura tuli hänen toisella kaudellaan neljänneksi sarjassa, mikä oli seuran paras tulos kymmeneen vuoteen. Tarjouksia sateli joka puolelta. Kaikki halusivat Ginny Weasleyn.

Lopulta hän valitsi Tutshillin Tornadot, vaihtoi tummansinisen heleän taivaan väriin. Kolmannen liigavuoden jälkeen Ginny palkittiin huispausgaalassa vuoden nuorena tähtenä. Me noidat teki hänestä neljän sivun mittaisen haastatelun.

”Mikä on menestyksesi salaisuus?” kysyi toimittaja ja hymyili.

”Minä haluan tätä enemmän kuin kukaan”, Ginny sanoi. Päässä humisi, eikä hän voinut olla tuijottamatta huulipunasuhrua toimittajan hampaassa. ”Treenaan kaksi kertaa päivässä kuutena päivänä viikossa. Kun nukun, näen unta huispauksesta. Kukaan ei halua tätä yhtä paljon kuin minä.”

Oliko se kerskailua? Ehkä olikin, mutta toimittaja rakasti sitä, lukijat rakastivat sitä, fanit rakastivat sitä. Ginnyn harteille aseteltiin sankarin viittaa, ja se tuntui lämpimältä, raskaalta, kutkuttavalta.

”Entä miten liittosi Harry Potterin kanssa voi?” toimittaja kysyi lopuksi ja kumartui tuttavallisesti eteenpäin.

”Paremmin kuin koskaan”, Ginny sanoi. Mahassa muljahti.

 Harry ei tullut katsomaan pelejä, eikä varsinkaan lukenut haastatteluita. Ginny epäili, että juuri samainen toimittaja kirjoitti lehteen kuukausia myöhemmin mehukkaan ja yksityiskohtaisen analyysin heidän erostaan.

*

”Tulisit joskus ulos”, Luna pyytää. Hän on löytänyt poikaystävän, jolla on ällistyttävän pitkät raajat ja loputtomasti nippelitietoa härklönteistä. Ginny on käynyt heidän kanssaan ulkona kahdesti – juonut teetä ja nyökytellyt, kyllä, kyllä mitä mainioin kutuilma härklönttinaaraille – ja joutunut kummallakin kerralla poistumaan lopulta vessaan saadakseen vain olla yksin.

”Mutta sinä olet koko ajan yksin”, Luna sanoo ties kuinka monennen kerran.

Milloin Harry lähtikään? Ginny ei muista tarkkaan. Alkukeväästä, hän päättelee hetken mietinnän jälkeen. Puoli vuotta sitten. Silloin satoi, hän muistaa, sade likisti Harryn hiukset ja täplitti rillit, ja Ginny ei itkenyt ennen kuin mies tavaroineen oli lopullisesti hävinnyt näköpiiristä.

Sen jälkeen hän itki viikkokausia.

”Minä en ajattele häntä juuri lainkaan. Minä viihdyn yksin”, hän sanoo, ja se on tavallaan totta. Luna rypistää kulmansa melkein yhteen. Ginny sanoo, että hänen pitää valitettavasti mennä, harjoitukset alkavat pian, ja Luna vetää päänsä pois hänen tulisijastaan.

Minä ei ole ajatellut Harrya pitkään aikaan, Ginny vakuuttaa Lunalle ja itselleen, mutta se on vale. Hän tietää sen vetäessään hiukset pitkälle poninhännälle ja katsoessaan peiliin. Hän ajattelee Harrya koko ajan.


Ennen harjoituksia pukuhuoneessa on riehakas tunnelma. Ginny keskittyy solmimaan lentokenkien naruja, ei reagoi huutoihin ja naurunpuuskiin.

”Hei, luitteko Päivän Profeetan tänään?” Willin ääni tunkeutuu hänen tajuntaansa.

”En, mitä siellä sanottiin? Hoitaja Piupaun tuhat ja yksi vinkkiä jalkasienen hoitoon?”

”Ei”, Will sanoo, ja kuulostaa niin innostuneelta, että Ginny nostaa katseensa kengännauhoista mieheen.

”Vaan?”

”Gwenog Jones palaa Britanniaan. Gwenog Jones! Laiturpuun Loistokkaat ottavat hänet alkavalle kaudelle. Tai ottavat ja ottavat. Varmaan anelivat ja rukoilivat Jonesia tulemaan. Maksavat sille puoli Irvetaa!”

Kaikki ovat hetken hiljaa. Ginny tuijottaa Williä kuin toivoisi voivansa lukea kaiken mahdollisen aiheesta pojan kasvoista.

Kun he polkaisevat mustalle syystaivaalle, ensi kertaa ikuisuuksiin hän ajattelee jotain muuta kuin Harrya.

« Viimeksi muokattu: 05.05.2018 13:27:17 kirjoittanut Kaira »
hiukset lunta, niin korkealla lentää -
fikkilistaus

Kaira

  • ***
  • Viestejä: 220
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 2. luku 13.10.
« Vastaus #1 : 13.10.2017 14:57:38 »
2.

Ron juo olutta ja on pahantuulinen. Hän puhuu Hermionesta ilkein sanankääntein ja katuu välittömästi. Ei pue katumusta sanoiksi, mutta se lukee hänen kasvoillaan, piirtyy suupielen ohueen juonteeseen.

Ginny juo teetä. Hän ei oikeastaan edes kaipaa olutta, mutta tuopin takana murjottamisessa on tiettyä uskottavuutta, jota teekuppi ei tarjoa.

”Miten pelit?” Ron sanoo ja huljuttelee juomaa lasia vasten.

”Hyvin.” Ronia ei oikeasti kiinnosta. Hän roikkuu hyvien tapojen reunalla kysymällä aina silloin tällöin, livauttamalla sanat suustaan ja esittämällä kuin ne eivät maistuisi pahalta. Onko se kateutta?

”Fysiikkakausi menossa. Treenit on aika rankkoja. Ei niin pelillisiä.”

”Siksikö sinä et juo?”

”Enhän minä ole juonut tippaakaan vuosiin.”

Ron katselee häntä, silmät käyvät olkapäillä ja käsivarsilla, lihaksien kaarissa.

”Onko teillä kaikki hyvin?”

”Täh? On.” Ron kulauttaa oluen lopun kurkusta alas.

He ovat hiljaa. Ginny lukee Ronin kasvoilta väsymystä. Lapsi ei nuku edes öisin, itkee vain ja venyttää isänsä ohueksi ja kireäksi, melkein tuntemattomaksi.

”Jännittääkö se Jones?”

”Mitä?”

”Jones. Kun se tulee nyt takaisin. Oletko innoissasi?”

Ginny vilkaisee teekuppiin. ”Onhan se hienoa.”

”Sinulla oli siitä pakkomielle vuosia.” Ron hymähtää. ”Olihan se hyvä silloin Henkipäissä, mutta ei yhtä hyvä kuin – ei yhtä hyvä kuin jotkut muut. Taisi kuitenkin tehdä siellä Saksan liigassa piste-ennätyksen.”

”Joo.”

”Sehän lähti sinne sen naisen perässä. Palaa nyt kun tuli ero.”

”Mitä?”

”Sen slaavin. Taisi olla joku malli, huhuttiin että veelanverta. Tiedä sitten. Tyrmäävä ilmestys joka tapauksessa”, Ron virnistää. ”Etkö muka todella tiennyt? Eikö sinun pitänyt olla suurin Gwenog Jones -fani maailmassa?”

”En tiennyt”, Ginny mutisee. ”Keskityin vähän eri asioihin.”

”Näköjään.”

Ron nousee, venyttelee, heittää pöydälle rahaa ja vinkkaa baarimikolle kiitokset. Ginny vetää syvään henkeä ennen kuin kysyy sen, mitä oli tullut kysymäänkin. ”Miten Harry?”

Ron kohottaa kulmiaan. ”Ihan hyvin.”

Hän vaistoaa sanat, joita Ron ei sano, täyttää itse tyhjät aukot ja epäilee pahinta.



Hän ei jaksaisi, mutta lähtee silti lenkille. Hän laskee sydämen sykähdyksiä, niitä pitää tulla minuutissa vähintään satakolmekymmentä mutta ei yli satakuusikymmentä. Mäissä pitää hidastaa, ettei sydän villiintyisi, lähtisi lentoon. Hiki nousee kevyesti ohimoille, sekoittuu ihon nukkaan.

Kotona hän levittää Päivän Profeetan keittiönpöydälle. Sivulla kuusitoista on juttu huispausliigasta, asiantuntija-arviot joukkueista ja pelaajista.

Hänet on nostettu Tornadojen ”pelaajaksi, jota kannattaa seurata”. Kuva arvion vieressä on kamala: hän tuijottaa kameraan säikähtäneenä, hymyilee epävarmasti. Hänen päälleen on laitettu liian suuri varakaapu, koska hän ei ollut ehtinyt saada vielä omaansa kuvauspäivään mennessä. Kuvan Ginny räpyttelee kiivaasti, suupielet nousevat ja laskevat arasti.

Gwenog Jones on hänestä kolme saraketta alempana. Nainen on valittu liigan todennäköiseksi maalikuningattareksi.

”Jones tulee panemaan liigan kokonaan uusiksi. Hän on hakenut ulkomailta kokemusta, kärsivällisyyttä ja taitoa, eikä saarelta löydy noitaa, joka päihittäisi hänet fyysisyydessä.”

Ginny katsoo Gwenogin kuvaa ensin vähän epävarmasti, sitten tarkemmin. Kyllähän hän nuo kasvot tuntee, hän on katsellut niitä vuosia huoneensa seinällä. Voimakkaat poskipäät, siro otsa, vakava suu. Mantelinmuotoiset silmät, tarkkaavaiset. Kuvan Gwenog näyttää tyyneltä ja haastavalta. Mustavalkoisille kasvoille leviää rento hymy.
Maalikuningatar, Ginny muodostaa sanat huulillaan.

”Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Jones tulisi näyttämään monille pyrkyreille paikkansa ja puhkaisemaan monta liian aikaisin pullistunutta egoa.”

Toimittaja puhuu hänestä, hän on siitä varma. Lukeeko Gwenog tällaisia arvioita?

Ginny vilkaisee kelloa ja tuntee olonsa levottomaksi. Hän on luvannut mennä Lunan ja Edbertin kanssa elokuviin. Päivän treeni on tehty, se oli matalasykkeinen niin kuin kuuluikin. Tänään on vapaapäivä lentämisestä.

Syksy on puhaltanut taivaan umpeen. Kohta sataisi. Ilma on kylmä.

Gwenog Jones, todennäköinen maalikuningatar.

Ginny katsoo kuvan naista silmiin. Sitten hän nousee, hakee luutansa ja avaa ikkunan – tätä varten hän asuu ullakkohuoneistossa - ja lennähtää suoraan Lontoon sumuiselle taivaalle, pilvien syliin. Hänellä ei ole aikaa levätä.
« Viimeksi muokattu: 13.10.2017 15:01:44 kirjoittanut Kaira »
hiukset lunta, niin korkealla lentää -
fikkilistaus

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 841
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 2. luku 13.10.
« Vastaus #2 : 13.10.2017 22:51:18 »
Hei, tämä on kiva! Ihanaa että olet löytänyt innostuksen jatkiksen kirjoittamiseen.

Pidän lähtöasetelmasta. Siitä miten Ginny raataa saavuttaakseen jotain, ehkä mainetta, ehkä kunniaa tai vain arvostusta - ehkei hän itsekään tiedä. Kaikki uhrataan sille alttarille, ja vähättelyä kohdatessa sisu vaan nousee. On pakko todistaa olevansa jotain.

Kilpakumppaneista saa varmasti mielenkiintoisen tarinan, jota jään kiinnostuneena odottamaan. Myös sivujuonteitä vaikuttaa olevan lupaavasti muuallakin kuin Ronin suupielissä.
Joskus vaan päätin et pystyyn jään
pitääks mun tehä se yksinään
siinä on vuori, nyt kiivetään

Kaira

  • ***
  • Viestejä: 220
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 2. luku 13.10.
« Vastaus #3 : 14.10.2017 13:48:29 »
Voi kiitos niin paljon kommentista, Isfet, ihana kuulla että olet lukenut tätä <3 Toivottavasti jatkokin on mieleen!



3.

”Ginny Weasley – upea peli - yhdeksänkymmentä pistettä – miten kommentoitte?”

Räps räps, käy kamera, ja Ginnyn ripset räpsyvät samaan tahtiin. Hän kävelee läpi kostean nurmikentän, jossa hiki ja kiihko on muuttunut pelin jäljiltä helläksi sumuksi. Yleisö poistuu katsomosta jonoissa kuin pienet muurahaiset. Kielellä maistuu voiton voimakas jälkimaku.

Joukkue on tottunut lukemaan palautteen valmentaja Collinsin viiksien asennosta. Nyt ne törröttävät ylähuulella pörheänä ja ylpeänä.

Ensimmäinen voitto, mies lausuu jyristen. Hikiset pelaajat läähättävät pukuhuoneessa yhteen tahtiin kuin yksi iso eläin. Ansaittu. Te pelasitte hyvin.

Thomas sanoo jotakin, mikä saa joukkueen nauramaan. Laura paiskaa hanskansa kassiin kaikella sillä katkeruudella, joka on latautunut pelaajalle, joka ei taaskaan saanut pelata.

Weasley, saisinko sanasen.


Will ja Thomas lähtevät antamaan haastatteluja. Toimittajat vaanivat stadionin laidalla nälkäisinä.

”No niin”, Collins sanoo, kun muut ovat valuneet ulos pukuhuoneesta. ”Hyvin pelattu, Weasley.”

”Kiitos”, Ginny sanoo ja purkaa pitkien lentosaappaidensa nyörejä.

”Minä puhuin sinusta johdolle koko viimekauden. Sanoin, että tuo pelaaja meidän pitää pelastaa Rapakolta, ja totta vie, emme ole katuneet – erinomainen motivaatio, lahjakas, nöyrä. Juuri tuollaista Tornadot tarvitsevat.”

”Kiitos.”

Collins läpsäyttää kämmenensä yhteen sen merkiksi, että jutustelut on nyt jutusteltu, mennään asiaan. ”Sain haastattelupyynnön. Tai siis sinä. Sinä sait. Haluaisivat tehdä sinusta kattavan henkilökuvan Päivän Profeettaan.”

”Vai niin.”

”Joo.” Collins mutristaa ylähuultaan niin että voi rapsuttaa viiksikarvoillaan nenänpäätä. ”Joukkueenjohdolla olisi muutamia ajatuksia siitä, mitä voisit kertoa toimittajille.”

Ginny nyökkää. Collins aloittaa pitkän listan aiheista, joista on toivottavaa puhua, aiheista, joista on sopivaa puhua ja aiheista, joita hän ei saa missään nimessä mainita, jos haluaa jatkossakin nauttia hierontaeduista.

”Olisi hienoa”, Collins päättää, ääni värähtää hiukan, ”jos voisit jossakin vaiheessa sanoa, että suonissasi virtaa taivaansininen veri. Fanit olisivat innoissaan.”

”Minä katson, mitä voin tehdä asialle”, Ginny sanoo ja vie peliluutansa sille varattuun säilytyslokeroon. ”Oliko muuta?”

”Ei, ei, siinä kaikki”, Collins sanoo ja näyttää tyytyväiseltä. ”Ei kun – joo, Ann pyysi välittämään terveiset, että sinun tulee lisätä päivittäistä kalorisaantia. Kolme tonnia, pelipäivinä mielellään neljä. Vastustajilla on isoja köriläitä, muista se. Emmehän halua, että ne keikauttavat sinut luudalta tuosta vain.”

Collins röhähtää naurun, joka herisyttää mahaa ja väristää viiksiä, ja sitten mies on poissa.

Maa on täynnä lehtiä, jotka litisevät nautinnollisesti kengän alla. Ympärillä matelee vielä iloisesti rupattelevaa yleisöä; isot katsomot tyhjenevät hitaasti. Hän vetää hupun syvälle päähän. Lihakset ovat väsyneitä, niska jumissa.

”Tornadot ovat tosissaan nostaneet tasoa.”

Ääni kantautuu hänen oikealla puolellaan kävelevästä sekalaisesta porukasta.

”Todella. En malta odottaa, että päästään pelaamaan niitä vastaan.”

”Atteberry ainakin on kehittänyt kierreheittoa hurjasti. Sitä sinun pitää varoa, Mark.”

”En ole huolissani.”

”Et selvästi. Siksi käytännössä söit kaikarisi kuudennen maalin kohdalla. Olit vaan niin rauhallinen ja huoleton.”

”Entä Weasley?”

”Pelasi kieltämättä hyvin. Kuinka vanha se onkaan?”

”Kaksikymmentäkolme?”

Ginny irvistää huppunsa sisällä.
 
”Mitä mieltä sinä olet, Gwenog?”

Ginnyn sydän käyttäytyy yhtäkkiä kummallisesti, hypähtää kahdesti ja tuntuu jäävän roikkumaan kitapurjeeseen. Hän pitää katseensa tiessä, mutta aistii yhtäkkiä paljon paremmin ympäristönsä. Gwenog Jones. Gwenog Jones on vain muutamien metrien päässä hänestä.

”Ihan hyvältähän sen peli näyttää.” Naisen ääni on miellyttävä, rauhallinen ja matala. ”Mutta ei meillä ole hätää. Se on pelaajana niin nuori.”

”No joo, ihan kuin se sinulle pärjäisi.”

Gwenog ei vastaa, ja puhe kääntyy muualle. Ginny kiihdyttää askeliaan, törmää muutamaan hilpeään keski-ikäiseen mieheen ja saa huutelua peräänsä.


Koti on hiljainen ja piemä. Jästi-Lontoo humisee jossakin kaukana alhaalla. Ginny laskee treenikassin eteiseen ja menee suoraan suihkuun.

Isältä tulee kirje. Hän lukee sen pimeässä, ulkoa kajastavan sinisen valon kajossa.

Mitä parhainta kaksikymmentäneljävuotissyntymäpäivää nuorimmaisellemme! Äitisi valmistelee lauantain juhlia aivan tohkeissaan – muistakin sitten ilmestyä paikalle.

Me rakastamme sinua. Onnea hienosti menneestä ottelusta!
Isäsi



Hän taittelee kirjeen huolellisesti kahvipöydälle.

Ennen nukkumaanmenoa hän pysähtyy peilin eteen ja katsoo pitkään.

« Viimeksi muokattu: 20.10.2017 01:23:16 kirjoittanut Kaira »
hiukset lunta, niin korkealla lentää -
fikkilistaus

Arte

  • Puuskupuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 384
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 3. luku 14.10.
« Vastaus #4 : 19.10.2017 09:40:39 »
Oi voi! Tulipa tähän nopeasti kolme osaa, hyvä sinä! Hoksasin heti ekan osan suurella innokkuudella ja mielenkiinnolla, mutta nyt vasta ehdin rauhoittua koneelle lukemaan tätä.

Ginny/Gwenog! Mikä pari! Ah, ihanat HP-femmeraret on parhautta. Vieläpä näin, että tarina sijoittuu aikuisiälle ja rakentuu ilmeisen rauhallisesti. Ootan suurella mielenkiinnolla, mitä tästä oikein tulee. Ginny vaikuttaa surulliselta, yksinäiseltä ja ylikuormittuneelta. Alussa oli ihana Luna huolehtimassa! Ja Lunan mies, joka puhuu liikaa härklönteistä - ihana yksityiskohta! Odotin kyllä, että tyyppi olisi ollut Scamander, mutta ei.

Jäin miettimään, että miten Ginny asuu jästi-Lontoossa ja lentää ikkunasta noin vain luudalla, mutta ehkä tähän liittyi jotain naamioitumista tai jotain, mitä ei mainittu.

Mut joo. Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta, ja odotan malttamattomana Ginnyn ja Gwenogin ensikohtaamista. Hyvinpä jo ehdittiin tuoda esiin se, että Gwenog on naisiin päin - Saksan liiga ujuttautui tähän hyvin mukaan. (:


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Kaira

  • ***
  • Viestejä: 220
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 3. luku 14.10.
« Vastaus #5 : 19.10.2017 22:19:53 »
Voi Arte, suurkiitokset kommentista!! :) Paritus on tosiaan mainio, heräsin siihen vasta vähän aikaa sitten. Ajattelin, että Ginny asuu niin korkealla ullakkohuoneistossaan, että hän voi ikäänkuin vaan livahtaa luudalla pilvien ja sumun sekaan. Ehkä apuna voi olla myös loitsu tai pari ;)



4.

Nainen tupsuttelee puuteria hänen kasvoilleen suurella huiskulla. Pisamat peittyvät kerroksien alle, puuteri pöllähtää henkeen asti. Yskittää.

”Anteeksi”, nainen sanoo ja korjailee meikkiä taikasauvallaan. ”Kauneuden eteen pitää vähän kärsiä.”

Ginny keksisi siltä istumalta kaksikymmentä asiaa, joiden eteen kärsisi ennemmin.

Hän ei kuitenkaan sano mitään. Kyseessä on epäilemättä suurin hänestä tehty haastattelu. Hän saapui Profeetan toimitukseen jo puoli seitsemältä. Odottamassa oli kireän oloinen noita, joka ohjasi hänet heti kädestä pitäen pukusovitukseen ja sen jälkeen meikkiin. Puvustaja valitsi pitkän harkinnan jälkeen nahkaisen, mustan, vartalonmyötäisen haalarin ja huispauskaapua vain etäisesti muistuttavan, sulista tehdyn viitan, joka sojotti kaikkiin suuntiin ja välkkyi kultaisena oikeassa valossa.

”Etkö luule sen olevan liian avantgarde?” kysyi parrakas velho puvustajalta kesken sovituksen.

”Tämä on De Kirkeä, Octavio. De Kirke on haute couture. Lukijat janoavat tällaista.”

”Jos olet varma. Näyttää onneksi istuvan melko hyvin. Hyvänen aika tyttökulta, mitkä olkalihakset! Jos olisit malli, laittaisin sinut urheilukieltoon.”

Ginny pitää Profeetan urheilutoimitusta verrattain ärsyttävänä, mutta lifestyle-toimitus saa hänet kerrassaan voimaan pahoin. Hän nyökyttelee ohjeille hajamielisesti, selvä, selvä, ei liian leveää hymyä, hyvä on, tunnelmakuvauksia alkaneesta kaudesta, onnistuu, ai että millaista on vaihtaa seuraa, selvä, puhutaan sitten siitä. Hän on valmis puhumaan mistä vain lukuunottamatta Harrya.

Nutturapäinen noita on vastuussa haastattelusta ja tekstistä. Nainen  huitoo suuria kaaria käsillään, haluaa tehdä haastattelun kuvauksen lomassa, haluaa lukijoiden saavan kuvan siitä voimakkuudesta ja herkkyydestä, joka hänestä kuulemma hehkuu. Ginny muistaa yhtäkkiä kirkkaasti ensimmäisen haastattelunsa Me Noidissa, sen värisyttävän jännityksen ja ylpeyden, jolla hän kertoi siitä kotona Harrylle. Harry oli hymyillyt ja kutsunut häntä armaaksi, miettinyt ehkä jo silloin, miten ei enää jaksa, miten lähtee heti kun aika on sopiva.

”Hienoa, eiköhän tämä ala olla valmis.”

Peilin Ginnyn silmät on mustattu, tehty kissamaisiksi, viekkaiksi. Poskilla hehkuu luonnoton puna, poskiluun alla on terävä varjostus. Hiukset ryöppyävät aaltoina olkapäille. Nahkapuku kiristää vähän harteista ja on löysä rinnasta, älä huoli muru, se käsitellään sitten jälkeenpäin sopivaksi, sanoo viiksekäs mies ja iskee silmää.

”Mikä Gwenogin tilanne on?”

Ginny on nousemassa tuolista, mutta pysähtyy kesken kaiken.

”Hänkin on valmis”, sanoo assistentti ovensuusta.

”Hienoa. Kummatkin tytöt sitten kuvauspaikalle, niin päästään aloittamaan.”

Assistentti nyökkää ja häviää käytävään, ja toimittaja poistuu hänen perässään tarkistamaan, että kuvauspaikalla on kaikki valmista. Ginny nielaisee ja puristaa tuolin käsinojaa.

”Anteeksi –” hän aloittaa, ja maskeeraaja kääntyy hänen puoleensa hymyillen, ”Gwenog? Onko Gwenog Jones täällä?”

Nainen katsoo häntä kulmat koholla, hymy ei värähdä. ”Tietenkin on, kultaseni. Tämähän on yhteishaastattelu.”

”Minulle – minulle ei kerrottu siitä.”

”Niinkö? Sepä outoa.”

”Minulle sanottiin, että tämä on vain – vain – tavallinen haastattelu.”

”Hyvänen aika. Siinä tapauksessa olet saanut puutteellista tietoa. Profeetta tekee sarjan, jossa haastatellaan samaan aikaan kahta huippupelaajaa kilpailevista joukkueista. Vastakkainasettelua, draamaa, kuka sanoi mitä ja kenestä – lukijat tulevat rakastamaan sitä.”

”Minua siis haastatellaan yhdessä Gwenog Jonesin kanssa?” Ginny kuulee hätäännyksen nousevan kurkkuun ja yrittää epätoivoisesti nielaista sitä takaisin alas. Miksi hän on näin hermostunut?

”Älä huoli, muru, hän on todella mukava”, nainen sanoo ja järjestelee purnukoita. ”Te kaksi olette minun suosikkejani. Voi, älä näytä noin huolestuneelta. Olet vain oma itsesi.”

Maailma pyörähtää ympäri ja Ginnyn hengityselimistö käyttäytyy hassusti, happi ei tunnu kulkeutuvan ääreisverenkiertoon vaan jää pyörimään jonnekin navan tienoille. Hän kävelee ulos huoneesta käytävän päähän, missä se olikaan, mene viimeisestä ovesta vasemmalle, pulssi lyö kurittomasti. Hän painaa kahvan alas.

Oven takana on hallimainen tila, jonka keskellä on kirkkaat valot, ne paistavat läpi hänen silmiensä, häikäisevät, paistavat läpi ihonkin ja ehkä koko sielun, onko sellaista. Paikalla on kourallinen keskenään rupattelevia noitia ja velhoja, ja kun ovi paukahtaa hänen jäljessään, kaikki kääntyvät katsomaan.

”Ihanaa, Ginevra, viimein!”

Hänen luokseen ryntää kaksi tai kolme touhottavaa ihmistä. Pyrkivät kättelemään, puhuvat turhanpäiväisiä, vetävät häntä kohti kuvausryhmää ja osoittavat korkeaa jakkaraa kankaan edessä.

Ginny katsoo yli ja ohi. Gwenog Jones istuu jo kameran edessä, profiili piirtyy pehmeänä suurta valoa vasten, ja nopean hetken hän ajattelee aurinkoa tai ehkä keidasta, jotakin, mitä kohti kasvi tai janoinen ihminen kurottautuu vaistonvaraisesti, tahtomattaan, siksi että se on luonnollista, siksi, ettei muuta vaihtoehtoa ole.

Gwenog venyttelee käsiään ja kääntää sitten katseen häneen. Toiseen suupieleen syttyy hymy. Ääni on matala ja rauhallinen, tulee jostakin syvältä rinnasta.

”Ginny Weasley – olenkin kuullut sinusta paljon.”
« Viimeksi muokattu: 19.10.2017 23:13:05 kirjoittanut Kaira »
hiukset lunta, niin korkealla lentää -
fikkilistaus

Arte

  • Puuskupuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 384
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 4. luku 19.10.
« Vastaus #6 : 23.10.2017 09:28:57 »
Voih, siinä se ensikohtaaminen on, aivan nokkamme alla! Söpöä ja toisaalta vähän hassua, kuinka hermostuneelta Ginny vaikutti. Mutta ymmärrettäväähän se on, kun tapaa oman kaikkien aikojen suurimman idolinsa.

Urheilu- ja lifestyle-toimitus vaikuttivat tosi ärsyttäviltä. :D Ihania! Tuli juuri sellainen snobi fiilis, jonka tällaisiin juttuihin helposti yhdistää. Erityisesti nuo viittaukset kaiken maaliman vieraskielisiin juttuihin olivat tosi kivoja. Voin kuvitella Ginnyn pyntättynä ja tällättynä kiemurtelemaan epämukavan näköisenä vähän huonosti istuvissa vaatteissa. Tomera ja määrätietoinen tyyppi, mutta ei Ginnystä kyllä mitään mallinukkea tule mieleen.

Kiva luku! Tykkään näiden lukujen tiiviydestä ja siitä helppoudesta, millä näitä pystyy lukemaan.


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Kaira

  • ***
  • Viestejä: 220
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 4. luku 19.10.
« Vastaus #7 : 25.10.2017 18:24:29 »
Arte, voi kiitos kommentista, kylläpä ne vain jaksaa ilahduttaa! :) Ihanaa, että luvut ovat helppolukuisia, niitä on jotenkin kevyt kirjoittaakin. Ehkäpä se johtuu lyhyestä mitasta? Joka tapauksessa, ihanaa kun luet!




5.

Gwenog vie paljon tilaa.

Se ei johdu vain pituudesta. Ilma tuntuu supistuvan naisen ympärillä, muodostavan jonkinlaisen suojakentän, jota ei voi lävistää ilman lupaa. Katse vain, painonvaihto jalalta toiselle, nainen hallitsee koko tilaa pelkällä olemassaolollaan.
 
Kun Gwenog sanoo en kommentoi, toimittaja hätkähtää ja näyttää pikkulapselta, joka on jäänyt kiinni pahanteosta.

Ginny istuu jakkaralla ja odottaa. Gwenog vaihtaa tottuneesti asentoa kameran edessä, ei räpyttele kun salama välähtää, ei tarvitse ohjeita kuvaajalta. Hänellä on päällä hopeinen kuvausasu, omituinen, röyhkeä, ihmeellinen. Hopea nuolaisee vyötärön kaaren ja saa kaulan ihon hehkumaan. Istuu täydellisesti. Ginny epäilee näyttävänsä typerältä naisen rinnalla.

Toimittajalla on visio: yhteiskuvat, yksilökuvat, haastattelut kuvauksen lomassa. Gwenog nostaa käden lantiolleen ja vastailee kysymyksiin harkiten, onnistuu pitämään haastattelun tiukasti huispauksessa.


”No niin, Ginny, voisinko pyytää sinua myös kameran eteen?”

Gwenog tekee tilaa, ja Ginny kiipeää korokkeelle taustaa vasten, joka esittää alati muuttuvaa taivasta.

”No niin!” toimittaja hymyilee rohkaisevasti, kuvaaja tekee säädöksiä kameraan. ”Miltä sinusta tuntuu nyt, kun itse Gwenog Jones on tullut takaisin Britannian sarjaan? Tunnetko olosi uhatuksi?”

”Minä, tuota”, Ginny nielaisee, tuntee toimittajan, kuvausryhmän ja Gwenogin odottavat katseet, tuntee punan hiipivän niskaa pitkin kohti hiusrajaa. Mikä helvetti häntä vaivaa.

Hänen mieleensä vilahtaa kesäpäivä yli vuosikymmenen takaa. Kaksoset, Bill ja Charlie olivat menossa pelaamaan, ja hän ja Ron mankuivat päästä mukaan. Veljet ottivat vain Ronin. Toisen kerran, kultaseni, sitten kun olet vanhempi, äiti lohdutti, silitti hänen hiuksiaan. Sillä aikaa kun pojat olivat poissa, hän täytti kaikkien sängyt puhpallurapulverilla. Veljet eivät kutinaltaan nukkuneet silmäystäkään, hän kävi vuorotellen jokaisessa huoneessa julistamassa, että hänestä tulee vielä parempi kuin heistä kaikista yhteensä.

”Ilahduin kovasti kun Gwenog palasi”, hän sanoo, ääni on taas vakaa. ”Hän on tietenkin loistava pelaaja, eikä pieni haaste ole lainkaan pahitteeksi.”

”Pieni haaste – kuulitkos tuon, Gwenog?” toimittaja naurahtaa ja tekee merkinnän muistivihkoonsa. Gwenog hymähtää.

Toimittaja kyselee heiltä vuorotellen kysymyksiä alkaneesta kaudesta ja joukkueista. Kun Ginnyltä kysytään, onko totta että lyöjä Will Coombs seurustelee erään seurapiirisyöjättären kanssa, Gwenog ähkäisee, vilkaisee kelloa hallin seinällä.

”Loppu häämöttää jo", toimittaja tyynnyttelee. "Vielä muutama kysymys. Mitkä ovat teidän mottonne tulevalle kaudelle?”

Gwenog pyöräyttää silmiään. Toimittaja kääntyy katsomaan Ginnyä, rukoilee katseellaan edes häntä vastaamaan.

Excelsior”, hän sanoo sen kummemmin ajattelematta. Se on lukenut hänen seinällään koko teinivuosien ajan.

”Mielenkiintoista”, toimittaja innostuu. ”Sehän taitaa olla myös Gwenogin käyttämä motto? Onko se sattumaa?”

Helvetti. Tietenkin. Sehän on kaiverrettu naisen luutaankin. Ginny miettii nopeasti vaihtoehdot, päättää olla rehellinen.

 ”Ei”, hän sanoo hitaasti. ”Gwenog oli pitkään minun – idolini.”

”Niinkö? Hyvänen aika, tämäpä sattui.” Toimittajan käsi kiitää muistiviholla, salamat piirtävät ilmaan viivoja ja välähdyksiä. ”Tästä tulee aivan ihana kulma juttuun, Ginny-kulta. Onpa hyvä että tuli puheeksi.”

Gwenog tuijottaa häntä. Kamera tallentaa tutkivat silmät, kiinnostuksesta kallistuneen pään.

”Minä olen – otettu”, Gwenog sanoo.

”Se oli silloin kun olin nuori”, hän sanoo. Tämä on ensimmäinen kerta kun he puhuvat suoraan toisilleen, vaikka haastattelua on jatkunut jo yli tunnin.

”Silloin kun olit nuori?” Gwenog sanoo huvittuneena, kulmakarva nousee. ”Mitä sinä nyt olet, kaksikymmentä?”

”Sain loistavan idean!” toimittaja kiljaisee ja läpsäyttää kämmenellä otsaansa. ”Michael, piirrä meille pöytä. Tytöt, tehdään haastatteluun leikkimielinen sanailuosio – vastustajan roustaus, niinkuin nuoriso sanoisi. Voin luvata teille, että fanit tulevat rakastamaan sitä”

Michaeliksi kutsuttu mies leijuttaa pöydän heidän väliinsä. Gwenog näyttää ensikertaa hämmentyneeltä.

”No niin – nojatkaa pöytään, olkaa hyvä – juuri noin, ihanaa! Sitten perinteinen kädenvääntöasento, kiitos. Ei tarvitse oikeasti vääntää, kunhan saamme kuvan.”

Ginny tuijottaa epäuskoisena toimittajaa, joka nyökyttelee rohkaisevasti ja näyttää siltä, että hyppäisi kohta ulos purppuraisesta kaavustaan. Ei ole vaihtoehtoja, hän yrittää nykäistä pukunsa hihaa hieman ylöspäin, musta nahka ei juuri nousta, laskee kyynärpäänsä pöydälle, avaa odottavasti kämmenensä. Nostaa silmät Gwenogiin.

”Tämä on typerää.”

”Vähän seikkailuhenkeä nyt, Gwenog-kulta." Ginny ei voi olla ihailematta toimittajan rohkeutta kutsua Gwenog Jonesia kullaksi.

Gwenog katsoo hänen kättään hetken ja asettuu sitten peilikuvaksi toiselle puolelle pöytää, sulkee hänen kämmenensä kätensä sisään. He ovat hätkähdyttävän lähellä toisiaan, hän saattaa haistaa naisen vieraan tuoksun, sekoituksen tuulta ja sadetta, Gwenogin tumma iho luo syvän kontrastin hänen pisamaiseen ihoonsa.

”Ihanaa, leidit, juuri näin!” toimittaja kimittää ja pomppii puolelta toiselle. ”No niin, eläytykää sitten vähän tunnelmaan – mitä terveisiä haluaisitte lähettää vastustajalle? Mitä haluaisitte sanoa kenties koko liigan kovimmalle kilpailijalle? Kuvitelkaa, että olette pelissä, näette toisenne kentällä – mitä ajatuksia teissä herää?”

He tuijottavat toisiaan. Kämmen on lämmin kämmentä vasten.

”Älkää nyt miettikö liikaa, kaikki varmasti ymmärtävät tämän olevan huumoria. Gwenog?”

Gwenog pudistaa päätään aavistuksen verran. Ginnyn sydän lyö jossakin peukalontyvessä, Gwenogin tasaisen puristuksen alla.

”Ginny, miltä tuntuu haastaa oma idoli?” toimittaja yllyttää. ”Aiotko laittaa suurelle Gwenog Jonesille luun kurkkuun? Aiotko näyttää, että nuoruuden into pesee vanhuuden ja kokemuksen?”

Lihas Gwenogin kasvoissa värähtää toimittajan sanoessa sanan vanha.

”Gwenog – miten vastataan nuorelle kukkoilijalle? Huippulupaukselle, joka on kasvanut sinun kuvasi huoneensa seinällä?”

Gwenogin käsi puristuu tiukemmin hänen kämmenensä ympärille, ja Ginny tuntee painetta, joutuu vääntämään jo hieman vastaan.

”Jotkut ovat puhuneet, että sinun urasi on jo laskusuunnassa. Luuletko, että Ginny Weasley perii liigan maalikuningattaren tittelin? Onko sinun aikasi ohi?”

Gwenog painaa hänen kättään lujempaa. Ginny jännittää hauiksen, puristaa käsivarren lihaksia pystyäkseen pitämään kätensä pystyssä.

Toimittaja jatkaa: ”Gwenog, miten sinä –”

”Minä en ole huolissani”, Gwenog sanoo päälle. ”Uusia pelaajia tulee ja menee. Pari kautta liigassa ei kerro vielä mitään.”

Sulkakynänrapina täyttää ilman. Ginnyn käsi tärisee hieman.

”Koko huispausmaailma ja ennen kaikkea lehdistö on kuitenkin hyvin innoissaan Ginnyn uran alusta, mistä arvelisit sen –”

”Olettaisin, että kuuluisan ex-aviomiehen siivellä pääsee vaikka minne, liigaan ja lehtiin.” Äänensävy on huoleton. Ginny tuntee puhtaan ärsytyksen syttyvän rinnassa.

Se tuntuu hyvältä. ”Ja kauniin ex-tyttöystävän hylkäämänä on helppo palata häntä koipien välissä kotiin, eikö vain?” sanat tippuvat hänen huuliltaan samassa huolettomassa vireessä, maistuvat makealta.

Gwenog tuijottaa häntä. Toimittaja katsoo heitä jännittyneenä, innostuneena.

Hän lupasi tulla paremmaksi kuin kaikki hänen veljensä yhteensä, ja se oli helppoa. Hän lupasi  tulevansa paremmaksi kuin koko Rohkelikon tupajoukkue, ja se oli helppoa. Hän lupasi itselleen tehdä unohtumattoman liigadebyytin, sekin oli helppoa. Sitten Harry lähti eikä sade lakannut viikkoihin, kuukausiin, eikä hän enää tehnyt lupauksia, eikä mikään ei ollut enää helppoa, hän keskittyi vain pitämään päänsä pinnalla ja hengittämään.

Hänestä tuntuu kuin hän olisi vasta herännyt. Minusta tulee vielä parempi kuin Gwenog Jones koskaan, hän lupaa itselleen.

Gwenog kurtistaa kulmia aivan kuin arvaisi hänen ajatuksensa, hikipisara vierähtää ohimolle. Kummankin kädet tärisevät. Ginny vääntää koko voimallaan.

”Muistan kyllä, minkälaista oli aloittaa”, Gwenog kuiskaa matalalla äänellä vain hänelle. Toimittaja yrittää tulla lähemmäksi kuullakseen. ”Silloin kuvitteli itsestään helposti vähän liikoja. Kiitä onneasi, että palasin. Jonkun täytyy pitää huoli siitä, ettet lennä liian lähelle aurinkoa.”

”Totutteletko jo nyt siihen, miltä hopea tuntuu kaulassa?” Ginny sanoo ja nyökkää Gwenogin asua kohti. Nainen irvistää, kerää voimansa ja paiskaa hänen kätensä helposti pöytää vasten.

”Älä ole korni.”

Toimittaja on vaiennut, eikä kuvaajakaan räpsi enää kuvia.

”Eiköhän tämä ole tässä”, Gwenog sanoo, on lievästi hengästynyt, mutta yhtä kaikki järkkymätön. Toimittaja kiittää, mutta nainen on jo lähtenyt pois kameran edestä, kävelee ripeästi kohti ovia, ulos hallista, kahvankalahdus vain ja hän on poissa.

”No niin”, toimittaja sanoo hämmentyneenä, räpyttelee. ”Te urheilijat olette niin - kiihkeitä - kilpailuhenkisiä, unohdan sen aina, teen yleensä vähän toisenlaisia... no, ei tässä mitään, saihan tästä jo... No niin, saitko tarvittavat kuvat? Hyvä. Kiitos sinullekin, Ginny. Olisitko halunnut sanoa vielä jotakin?”

”Mitä?” Ginny sanoo, tuijottaa ovea, josta Gwenog oli hetki sitten hävinnyt. ”En. Ei kun joo.”

Toimittaja ja kuvaaja katsovat häntä odottavasti.¨

”Minun, tuota, haluan vain sanoa, että suonissani virtaa taivaansininen veri.

Kaikki ovat hetken aika hiljaa.

”Tuota noin, kiitos vain, Ginny.”

”Kiitos teille”, hän mutisee, hieroo kivistävää hauistaan vasemmalla kädellä.
« Viimeksi muokattu: 25.10.2017 18:45:59 kirjoittanut Kaira »
hiukset lunta, niin korkealla lentää -
fikkilistaus

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 841
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 5. luku 25.10.
« Vastaus #8 : 25.10.2017 18:51:31 »
Uuh, jännitettä ja kilpailuhenkeä!

Lifestyle-toimitus kuulostaa ihan yhtä kamalalta kuin se varmasti onkin :D Ja asut! Herramunjee, ihan totta. Gwenog vaikutti kokeneelta haastateltavalta, hienosti luotu vaikutelma. Varsinkin tämä:

Lainaus
Gwenog nostaa käden lantiolleen ja vastailee kysymyksiin harkiten, onnistuu pitämään haastattelun tiukasti huispauksessa.

Voi Ginnyä. Odotan kyllä innolla, miten tämä tästä kehkeytyy!
Joskus vaan päätin et pystyyn jään
pitääks mun tehä se yksinään
siinä on vuori, nyt kiivetään

Kaira

  • ***
  • Viestejä: 220
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 5. luku 25.10.
« Vastaus #9 : 25.10.2017 23:29:53 »
Voi ihanaa, kiitos paljon kommentista, Isfet!! :) Kiva kuulla, että luet, toivottavasti jatkokin miellyttää!

Tosiaan, innostuin ihan pikkasen ja laitan seuraavan osan ja samana iltana :D



6.

Lepopäivä. Ginny luulee ensin heränneensä syysaurinkoon, joka tunkeutuu kattoikkunasta makuuhuoneeseen lähes röyhkeän kirkkaana, mutta kuulee sitten rummutuksen ulkoovelta. Hän nousee hitaasti istumaan, venyttää varpaat, vetäisee päälle lähimmän hupparin ja raahustaa alas. Reisilihakset vihoittelevat, pitäisi venytellä. Keittiön kello näyttää vasta yhdeksää.

Hän ehtii nipin napin avata oven kun Luna jo ryntää hänen ohitseen sisälle. Ginny huomaa unohtaneensa, miten kamalan laiha ja hento tyttö oikein on.

”Huomenta sinullekin”, hän sanoo ja haukottelee.

”Huomenta”, Luna sanoo epätavallisen kiihtyneesti. ”Täällähän sinä olet. Ajattelin, että olet ehkä kuollut.”

”Kuollut? Mitä sinä höpötät?”

”Meidän piti tavata Beaussa puoli tuntia sitten.”

”Ei hitto”, Ginny sanoo, hieroo silmiä kämmeniinsä. ”Anteeksi kamalasti. Unohdin ihan täysin, olen treenan-”

”Niin, niin, olet treenannut niin paljon, ettet voi uhrata edes vapaapäiviä ystävillesi.”

Ginny yrittää varistaa unen päästään, katsoo Lunaa tarkemmin. Tyttö tärisee pidätetystä tunteesta, ääni soi korkealla, silmät punoittavat. Hän ei muista, milloin olisi nähnyt ystäväänsä tällaisena.

”Luna, minä olen todella, todella pahoillani.”

”Ei se mitään. Tällaista sattuu sinulle varmasti yhtenään! Kerro toki, milloin viimeksi olet nukkunut pommiin treeneistä? Unohtanut fysiikkaharkat? Missannut pelin?”

Ginny katsoo maahan. Luna lukee vastauksen hiljaisuudesta.

”Niinpä. Millaiselle ihmiselle harjoitukset ovat tärkeämpiä kuin ystävät?” Lunan silmissä kimmeltäneet kyyneleet vierähtävät poskille, se on puhdasta kiukkua, oikeutettua, Ginny kyllä tietää. ”Tiedän, tiedän, se on sinun työtä. Mutta kyllä tässä kaikki muutkin tekevät töitä ja ehtivät silloin tällöin laittaa pöllön kavereille. Minä kyselen sinulta kuulumisia päivittäin! Ehdotan tapaamisia joka viikko! Sinä et usein vaivaudu edes vastaamaan.”

”Minä –”

”Ja minä tiedän, että sinulla on ollut kamalan vaikeaa sen jälkeen kun Harry lähti. Mutta merlin soikoon, sinun pitää antaa minun auttaa sinua! Sinä et voi vaan treenata ja treenata ja treenata ja vapaa-ajalla mädäntyä täällä – täällä”, Luna tekee suureleisen viittauksen asuntoon, ”röttelössä!”

”Röttelössä?” Ginnyn oikea suupieli nytkähtää hallitsemattomasti ylöspäin. ”Tiedätkö, mitä minä maksan tästä?”

”En tiedä! Enkä välitä!” Luna sanoo heltymättä. ”Sinä olet minun paras ystäväni, ja jos tähän murjottamiseen ja maanisuuteen ei tule muutosta, minä – minä – myyn kaikki salaisuutesi juorulehdille tai – katkon varvut luudastasi tai – kerron taikaministeriölle pienestä viattomasta tavastasi hypätä luudalle kotisi ikkunasta keskellä jästi-Lontoota tai –”, Lunan silmissä välähtää, ”kerron sinun äidillesi.”

”Mistä?”

”Siitä, että vietät kaiken ajan neljän seinän sisällä! Ja – ja – niistä kurpitsajuhlista neljä vuotta sitten!”

”Luna Elizabeth Lovekiva, et varmasti kerro!”

”Ginevra Molly Weasley, saat uskoa että kerron!”

He seisovat vastakkain, Luna pyyhkii kosteita poskiaan ja hikkaa vaimeasti. Ginny odottaa, että tyttö on varmasti saanut sanottua kaiken, ja vetää sitten hitaasti henkeä.

”Olen – olen oikeasti pahoillani. Kaikki on ollut ihan sekavaa ja kamalaa ja vaikeaa. Välillä en ole jaksanut mitään muuta kuin nousta luudan selkään. En halunnut, äh, en tiedä, kuormittaa sinua tällä. Sinulla on Edbert ja opinnot ja vaikka mitä.”

”Edbert”, Luna tuhahaa ja pyyhkii nenänsä villapaidan hihaan. ”Ihan kuin joku Edbert riittäisi. En halua kuulla enää yhtään anekdoottia härklönttien parittelurituaaleista. En ainoatakaan! Onko se liikaa pyydetty?”

”Ei tietenkään ole!” Ginny vakuuttaa heti.

”Tietäisitpä mitä olen joutunut kestämään. Edbert esittää urosten soidintanssin joka aamu. Ainoa oikea tapa aloittaa päivä, hän sanoo. Se näyttää ihan epilepsiakohtaukselta, Ginny. Minulle on täysi mysteeri, miten härklönttinaaraat ikinä päätyvät parittelemaan urosten kanssa, jos ne näyttävät yhtään samalta kuin alaston ja hytkyvä Edbert.”

”Eikä.”

”Kyllä! Ja tätä on jatkunut viikkoja! Joka aamu! Enkä ole voinut puhua asiasta kellekään!”

Ginny ottaa varovasti kolme askelta eteenpäin ja halaa Lunaa. Vaaleat pitkät hiukset kutittavat kasvoja, hän sulkee silmät. Luna vetää henkeä vähän katkonaisesti ja halaa takaisin.

”Sinä et ole käynyt suihkussa”, tyttö mutisee syyttävästi hänen olkapäätään vasten.

”Hups”, Ginny sanoo ja työntää ystävänsä nopeasti kauemmas. ”Kuule – jos minä menen nyt suihkuun ja etsin jostakin vaatteet, joita en juuri onkinut pyykkikorista -” Luna irvistää ja ottaa vielä kaksi askelta kauemmaksi ”- ja sitten mennään yhdessä Beauhun. Ja jutellaan oikein kunnolla. Mitä sanot?”

”Ääh”, Luna sanoo ja tiputtaa olkalaukun lattialle. ”Minä kävin matkalla ostamassa meille aamupalaa, croissantteja ja hedelmiä. Ajattelin, että saattaa tulla nälkä nyt kun ensin vähän riidellään. Mene sinä sinne suihkuun, mieluiten juosten, niin minä laitan kahvin tulemaan. Ääliö.”

”Hyvä on. Kiitos.”

Ginny käy nopeasti suihkussa, pesee hiukset kahteen kertaan, pukeutuu farkkuihin – hyvänen aika, milloin viimeksi hän on viimeksi käyttänyt farkkuja? – ja kiirehtii alakertaan. Viimeisillä portailla hän pysähtyy, katsoo keittiöön, jossa Luna kuorii appelsiineja ja paistaa kananmunia, hyräilee itsekseen, nenä on vielä punainen ja tukka töhöttää otsasta. Auringonvalo kimmeltää tytön vaaleissa hiuksissa, heijastuu hanannokasta, luo kauniita kuvioita seinille. Hyvänen aika, miten hän on jaksanut kaikki nämä kuukaudet yksin?

”No niin, vieläkö sinua voi erehtyä pitämään biologisena aseena?” Luna sanoo huomattuaan hänet.

”Ei”, Ginny sanoo ja kävelee keittiöön. Luna viittaa hänet istumaan.

”Kuule”, tyttö sanoo tuttuun mietiskelevään sävyyn, ”olen pahoillani, että sanoin tätä röttelöksi. Tämä on ehkä hienoin asunto, jossa olen koskaan ollut. Minulta meni melkein kymmenen minuuttia oppia, miten hella toimii.”

”Ei se mitään. Anteeksi, että kutsuin sinua koko nimelläsi.”

”Se oli kyllä alhaista”, Luna tuumasi ja liu’utti kypsän munan pannulta lautaselle. ”Laita tuohon vähän persiljaa ja pippuria.”

”Käskystä.” Ginnyn katse osuu lehteen, joka on taiteltu pöydälle. ”Mikä tuo on?”

”Ai se. Minä ajattelin, että sinä ehkä haluat nähdä sen.”

Ginny arvelee tietävänsä, mistä on kyse, avaa lehden nopeasti ja huokaisee. Siinä se on, etusivulla, kirkuvin kirjaimin:


”GINNY WEASLEY PUHUU SUUNSA PUHTAAKSI: ”PAREMPI TOTTUA HOPEAAN, GWENOG!” (katso sivut 6-8)


”Hienoa”, hän mutisee ja hautaa kasvot käsiinsä.

”Haluatko kertoa, mistä on kyse?”

Hän huokaa syvään ja kiertää pippurimyllyä kolmesti munan yläpuolella. ”No joo. Oli yksi haastattelu tuossa pari päivää sitten. Gwenog Jonesin kanssa. Kyllähän sinä Gwenogin tiedät.”

”Tiedän. Et puhunut mistään muusta koko vitosluokalla.”

”No, meillä meni vähän sukset ristiin. Se sanoi, että olen päässyt sarjaan vain Harryn siivellä. Että minun pitää varoa, etten ”lennä liian lähelle aurinkoa” – mitä sekin tarkoittaa? Ja että näytän kaksikymppiseltä.”

”Mikä syöjätär”, Luna sanoo heti ja haukkaa croissanttia. ”Kerro minulle ihan kaikki.”

Aurinko kutittaa silmäkulmaa, tanssittaa pölyhiukkasia ilmassa. Tarina on kamala, mutta Ginnyä hymyilyttää. Hän kyllä kertoo, kunhan ensin saa kahvia.
« Viimeksi muokattu: 25.10.2017 23:48:55 kirjoittanut Kaira »
hiukset lunta, niin korkealla lentää -
fikkilistaus

Arte

  • Puuskupuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 384
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 6. luku 25.10.
« Vastaus #10 : 26.10.2017 14:00:03 »
Kaksi lukua, oletpa nopea!

Lainaus
”No niin – nojatkaa pöytään, olkaa hyvä – juuri noin, ihanaa! Sitten perinteinen kädenvääntöasento, kiitos. Ei tarvitse oikeasti vääntää, kunhan saamme kuvan.”
Voin niin kuvitella tämän kuvasuunnitelman. Päivän profeetan sivulla kaksi naista vääntää muka kättä yhden iäisyyden, ja jos katsoja katsoo tarkkaan, molempien kasvoille leviää kyllästynyt ilme ja he päätyvät vain nuokkumaan käsi kädessä. Aw.

Ihana tuo vitosluku! Tykkäsin tosi paljon siitä, miten naiset olivat niin ärhäköitä ja juttelu kääntyi riidaksi ja haasteluksi eikä edennyt mihinkään ah-niin-herkkään ujoiluun tai muuhun epävarmuuteen. Tosi kiva.

Luna! Ihana Luna. Luna on niin lussukka aina välillä, että ihana nähdä että hän välillä pistää kampoihin eikä vain ole aina perunasäkkinä heiteltävänä nurkasta toiseen. Ginny on ihan pöljä ystävä, olen samaa mieltä.

Toivottavasti kirjoitusinto pysyy samanlaisena! (:


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Kaira

  • ***
  • Viestejä: 220
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 6. luku 25.10.
« Vastaus #11 : 07.11.2017 23:52:15 »
Kiitos paljon kommentista, Arte, ihana kuulla että luet ja pidät! Olen aina ollut sitä mieltä, että jos Luna todella on (yleensä, ei ehkä tässä fikissä niinkään) ärhäkän Ginnyn ystävä, pitää hänen myös osata pitää puoliaan, ainakin ihan vähän :D

Julkaisuväli venähti vähän tenttiviikon takia. Tässä seuraava luku kuitenkin :)




7.

Tuuli paiskoo Ginnyn hiuksia kasvoille, Ginny paiskoo kaadon toisensa jälkeen läpi vanteista. Muut eivät ole vielä tulleet kentälle. Ujeltava puuska puistii ja kuuraa tyhjiä katsomoita lehdistä. Hän yrittää olla ajattelematta parantajan sanoja.

Paino on taas tippunut. Sinun täytyy syödä enemmän. Sinä olet urheilija, kalorisaannin täytyy kohdata kulutus. Paino lähtee lihaksista. Kyllähän sinä tiedät, etkö tiedäkin. Ja näköjään raudanpuutostilakin. Me laitamme sinut nyt valvontaan. Ginevra, ei kun anteeksi, Ginny, kultaseni, onhan kaikki varmasti hyvin?

Hiukset puskevat silmiin ja sieraimiin, hän yrittää huitaista ne pois kasvoilta. Hän muistaa yhtäkkiä sen illan Lunan luona, kun he olivat istuneet keittiönlattialla yhdeltä yöllä ja hän oli yrittänyt selittää, mikä hikoilussa oikeastaan oli niin ihanaa. Luna, kuten varmaan kaikki normaalit ihmiset, pitivät sitä epämiellyttävänä ja pakollisena pahana. Mutta hänelle se oli merkki siitä, että vartalo toimi. Kun harjoittelee, puskee itseään kovempaa ja kovempaa, ohimoilta kirpoavat hikipisarat ovat ikään kuin kehon vastaus: tässä minä olen, valmiina – mitä haluat minun tekevän?

Hän oli treenannut viime viikot enemmän kuin koskaan. Hän kyllä söi, ainakin yleensä, ainakin silloin kun muisti. Yleensä ajatus ruoasta ei mahtunut hänen mieleensä. Hän heräsi usein yöllä nälkään. Ehkä hänen vatsassaan oli jotakin vikaa, tai ehkä aivoissa, tai ehkä muistissa, tai ehkä hän oli kertakaikkisesti ja kokonaisvaltaisesta viallinen. Hänen hienon, modernin asuntonsa hieno ja moderni keittiö tuntui kylmältä ja uhkaavalta, suuret keittiönkaapit tuntuivat hiljaisesti ilkkuvan hänelle, muistuttavan, että näin isoa keittiötä ei oltu tarkoitettu yhdelle.

Joinakin öinä, kun hän heräsi nälkään ja käveli paljain jaloin keittiöön, sytytti kelmeän valon ja katseli ympärilleen, hän saattoi melkein nähdä Harryn keittämässä teetä, lukemassa Profeettaa tai paistamassa munakasta. Hänen mielikuvansa Harrylla oli lempeä katse, mietteliäs suu.

Kaato humahtaa renkaan läpi, ja Ginnyn huulille nousee hymy. Kasvot valuvat hikeä, ja nyt se on palkinto tehdystä työstä, kehon tapa kiittää, ilmoittaa, että käskyt menivät perille. Hän kuulee muiden pelaajien valuvan kentälle, joku huikkaa hänen nimensä, vai huikkaako, tuuli nappaa sanat ja riepottaa toisaalle, hän ohjaa luudan hitaasti kohti nurmea.

”No niin”, Collins sanoo kun kaikki ovat paikalla ja kerääntyneet puoliympyrään hänen eteensä. ”Mitäs tänne kuuluu? Thomas, Merlinin tähden, huoltaisit luutaasi välillä. Abbey, haluan kuntotestisi tulokset keskiviikkoon mennessä, turha yrittää luistaa tänä vuonna, se vaikuttaa suoraan peliaikaasi. Weasley – oletko sinä taas ollut treenaamassa ennen harjoituksia?”

”Olen.”

”Helvetti sentään, eikö tästä juuri puhuttu? Ei ylimääräisiä harjoituksia sinulle.”

Ginny tunsi koko joukkueen silmät itsessään. Hiki oli muuttunut paljastavaksi, katsokaa, minä se olin, minä taas.

Collins käskee muut lämmittelemään ja tarttuu häntä käsivarresta.

”Kuule.” Miehen ääni on matala, silmät pälyilevät huolestuneesti tuuheiden kulmien alta. ”En halua menettää noin hyvää pelaajaa. Parantajan mukaan terveystarkastuksesi tulokset eivät olleet hyvät. Liiasta harjoittelusta ei kukaan enää kehity. Vartalo menee rikki, panee sopimuksen poikki. Monen pelaajan ura on kaatunut siihen.”

”Tiedän. Minä – minä tiedän mitä olen tekemässä.”

Collins katsoo pitkään silmiin ja huokaisee sitten. ”Et tiedä. Laitan sinut viikon tiukkaan harjoittelukieltoon. Tulet joka päivä tänne katsomaan harjoituksia, mutta et itse lennä. Etkä tee mitään omalla ajallasikaan.”

”Ei – ei se käy, meillä on viikon päästä matsi –” ketä vastaan, hän ei muista, hän näkee mielessään vain pitkän tumman naisen, tuntee naisen käden puristavan hänen kättään, hän ei mitenkään voisi pitää taukoa nyt tai ikinä, tämä on ainoa asia, joka pitää hänet hengissä.

”Weasley, sinä olet huippukunnossa”, Collins sanoo. ”Viikon tauko ei tee hallaa, luultavasti se jopa auttaa. En tiedä oletko kuullut”, hän madalsi ääntä entisestään, ”mutta maajoukkuekarsintojen kutsut lähetään lähiviikkoina. Olen lähes varma, että saat kutsun – sehän olisi ensimmäinen maajoukkuevuotesi, eikö vain? Mutta sitä varten sinun täytyy olla rautaisessa kunnossa, ymmärrätkö? Karsinnat ovat rankat, ja ne haluavat vain ehdottoman tasapainoisia pelaajia. Sinä olet lahjakas, Weasley, mutta kaukana tasapainoisesta.”

Ginny ei tiedä mitä sanoa. Collins nyökkää keskustelun lopun merkiksi ja ottaa askeleen poispäin, mutta Ginnyn sisällä myllertää, hänen on pakko kysyä ensin:

”Luuletko, että Gwenog Jones pääsee maajoukkueeseen?”

Collins katsoo häntä kulmat koholla ja päästää hörähdyksen. ”Jones? Syön ryhmyn jos hänestä ei tule kapteenia.”


*


Illalla Ginny tekee ison annoksen kasvislasagnea ja lukee Profeetan kannesta kanteen. Hänen katseensa pysähtyy luudanvarteen eteisen nurkassa, liukuu sitten ikkunaan, joka on kutsuvasti raollaan.

Vain pieni lenkki, eikö niin? Ajatus kutittaa hänen sormenpäitään.

Vain pieni lenkki, ehkä muutamia käännösharjoituksia? Kukaan ei saa koskaan tietää.

Hän ottaa luudan käteensä, punnitsee kämmenillään sen painoa, hivelee silmillään sen kiiltävää pintaa. Pienen pieni lenkki vain, ehkä käännösharjoituksia, muutamia kiihdytyksiä? Hän hymähtää, puristaa luudanvartta tiukemmin.

Asunnossa on sinistä ja muita värejä, hän hengittää rauhallisesti. Sulkee ikkunan.
hiukset lunta, niin korkealla lentää -
fikkilistaus

Arte

  • Puuskupuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 384
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 7. luku 7.11.
« Vastaus #12 : 08.11.2017 09:46:16 »
Lainaus
Tuuli paiskoo Ginnyn hiuksia kasvoille, Ginny paiskoo kaadon toisensa jälkeen läpi vanteista.
Ihana aloitus! Ihana virke. Jotenkin tosi voimakas ja ilmaisuvoimainen.

Voi Ginny. Ylikuntoon hankkiutuminen on huono juttu. ): On niin surku, että nainen on niin hajalla hänen ja Harryn eron jälkeen. Mutta miksipä ei olisi.

Oi, maajoukkuejuttu vaikuttaa lupaavalta! Olenkin jo miettinyt, että miten Gwenog ja Ginny pääsevät samoihin piireihin uudemman kerran. Maajoukkueessa pelaaminen olisi Ginnylle kyllä huisi juttu! Mutta sitä ennen pitäisi saada syöminen taas rullaamaan. Tekisi mieli halata Ginnya ja lohduttaa, että kyllä kaikki vielä muuttuu paremmaksi.


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Kaira

  • ***
  • Viestejä: 220
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 7. luku 7.11.
« Vastaus #13 : 08.11.2017 17:47:36 »
Voi Arte, kiitos kovasti taas kommentista! Pitäähän ne tytöt nyt jollakin keinolla saada toistensa elämään - katsotaan miten se tapahtuu :)

Tiedän, että ei ole kaikkein lukijaystävällisintä julkaista lukuja näin nopeassa tahdissa, mutta annanpa nyt kuitenkin palaa kun luistaa niin mukavasti. Tässä siis seuraava luku! :)




8.

Hyvä neiti Weasley,

meillä on mitä suurin ilo kutsua teidät maajoukkuekarsintoihin. Tulevan talven aikana järjestetään yhteensä neljä leiriä, joihin osallistuvista pelaajista karsitaan pelaajakokoonpano, joka lähtee edustamaan maatamme ensi vuoden maailmanmestaruuskisoihin.

Joukkueeseen valitaan seitsemän pelaajaa ja seitsemän varapelaajaa. Jokaisella leirillä karsitaan osallistuja niin, että viimeisen leirin jälkeen jäljellä ovat ne 7+7 pelaajaa, jotka lähtevät kisoihin.

Jokaisen leirille osallistuvan pitää toimittaa parantajan arvio terveydentilastaan ja luovuttaa luutansa puhtaustarkastukseen kaikenlaisten nopeus- ja kiihtyvyyskirousten tunnistamiseksi.

On suuri kunnia päästä edustamaan maataan maailmanmestaruuskisoihin. Toivomme kaikkien osallistuvan karsintaleireille hyvässä ja kannustavassa urheiluhengessä.


Ystävällisin terveisin

Walma ”Wiima” Wamsley,
Puheenjohtaja,
BHL



Kirje tärisee hieman Ginnyn otteessa, kun hän esittelee sitä äidilleen. Rouva Weasley suhtautuu asiaan häntä huomattavasti rauhallisemmin, ei hätkähdä kultaisesta sinetistä tai Wiima Wamsleyn kiehkuraisesta allekirjoituksesta, lastaa vain hänen lautaselleen ison annoksen muhennosta.

”Vai niin, onneksi olkoon sitten. Onko tämä nyt varmasti sitä mitä sinä haluat?”

”Ai että onko?” Ginny pyörittää silmiään. ”Tämä on se, mitä kaikki pelaajat tässä maailmassa haluavat. Päästä edustamaan maataan MM-kisoissa. Se on järjettömän iso asia!”

”Vai niin, vai niin”, rouva Weasley hymisee sovittelevaan sävyyn ja silittää hänen hiuksiaan. Ginnyn tekisi mieli varistaa käsi pois. Tällaista se on aina, joka ikinen kerta, kun hän on kylässä lapsuudenkodissaan.

”Missä isä?” hän kysyy suu täynnä muhennosta. Paino on saatava nousuun keinolla millä hyvänsä.

”Yläkerrassa Victoirea nukuttamassa.”

”Ai Victoire on täällä?”

”Kyllä vain, kuten olen viimeisessä kolmessa kirjeessä sinulle kertonut. Voisit muuten joskus vastata, tai edes lukea ne läpi. Bill ja Fleur ovat juhlistamassa häämatkaansa jossakin Islannissa, ja pikku Victoire on meillä hoidossa sen ajan.”

Rouva Weasley hymyilee aurinkoisesti joka kerta, kun sanoo ääneen pojantyttärensä nimen. Pieni Victoire mekkoineen ja aurinkoisine hymyineen ei varmasti pelaa polvet ruvella huispausta tai heitä lepakonräkäherjoja kenenkään päälle.

”Onko leirille tulossa tuttuja?” Rouva Weasley kysyy, yrittää pitää keskustelun hengissä.

”On joo. Will ainakin ja luultavasti myös Thomas. Ron sanoi, että Oliver Woodkin olisi, se pelasi hänen ja – ja - Harryn kanssa samassa joukkueessa Tylypahkassa.”

Rouva Weasley nyökkää eikä tartu Harryn nimeen, merlinin kiitos.

”Nämä Will ja Thomas, ovatko he sinun kavereitasi?”

”Ovat, he pelaavat – äh, äiti, älä viitsi”, hän puuskahtaa nähdessään rouva Weasleyn toiveikkaan ilmeen, ”minulla ei ole poikaystävää.”

”Eikö edes ketään, öh, kiikarissa?”

”Ei.”

He ovat hetken hiljaa, rouva Weasley pyyhkii jo ennestään tahratonta keittiöntasoa rätillä.

”Pitäisiköhän sinun käydä enemmän ulkona? Vaikka soittoruokaloissa, nehän ovat ymmärtääkseni valtavan hyviä paikkoja seuranhakuun. Voisit tavata jonkin mukavan pojan.”

”Minä en halua tavata ketään mukavaa poikaa. Minulla menee ihan hyvin. Kuulusteletko Charliea samalla tavalla, hänelläkään ei ole ketään?”

Rouva Weasley maiskauttaa huuliaan mutta ei sano mitään.


*


Vanhan huoneen ovi avautuu narahtaen. Hän hiipii varpaillaan, jotta Ronin huoneessa nukkuva Victoire ei herää. Syyskuun kylmä aurinko ei jaksa kivuta kovin ylös, vaan lakaisee huoneen kuluneita lattioita matalasta kulmasta.

Ginny kyykistyy sängyn vieressä ja vetää sen alta esiin suuren arkun.

Se on taialla laajennettu ja kukkuroilleen täynnä tavaroita, joita hän ei halunnut ottaa mukaansa muuttaessaan pois kotoa. Pienen kaivamisen jälkeen hän saa käsiinsä nipun papereita. Julisteita, valokuvia ja lehtijuttuja.

Pelkkää huispausta, hän huomaa ja hymähtää. Kuvia maajoukkueesta, Henkipään Harpyijoista, Rohkelikon joukkueesta – hän ei katso kuvan Harrya silmiin, ja se painaa surullisena leukansa rintaan – ja Gwenogista. Lukemattomia kuvia ja haastatteluita Gwenogista.

Hän tuntee omituista kihelmöintiä vatsassaan katsoessaan kuvia tarkemmin. Miten hän ei ole aiemmin tajunnut, miten kamalan nuori Gwenog oli ollut noihin aikoihin? Ehkä kaksikymmentä, jos sitäkään. Nainen näyttää melkein samalta kuin nykyään, kasvot ovat kuvissa pehmeämmät, suu nauravaisempi, hiukset pidemmät. Yhdessä kuvassa Gwenog lentää kaato kainalossaan ja sattuu katsomaan suoraan kameraan, hymyilee toisella suupielellään, ja iskee Ginnylle röyhkeästi silmää.

Vatsassa hulmahtaa. Hän tuijottaa kuvaa pitkään. Gwenog on kaunis, miten hän huomaa sen vasta nyt? Ei ehkä perinteisellä tavalla, mutta jotenkin salaperäisesti, hiljaisesti, puoleensavetävästi. Ginny pyyhkäisee varovaisesti kuvan pintaa. Gwenog kohottaa toista kulmakarvaansa.


*


Tapansa mukaan rouva Weasley pakkaa hänelle ison eväskorin mukaan, eikä hän tällä kertaa pane vastaan – hänen täytyy todella syödä enemmän, jotta hän saa parantajalta terveen paperit. Ensimmäinen leiri on jo parin viikon kuluttua. Harjoittelukieltoa on jäljellä vielä pari päivää, se on onnistunut hammasta purren.

Hän halaa äitiään ennen kuin kaikkoontuu. Halaus tuoksuu joltakin pesuaineelta ja lämmöltä.


Illalla Luna tulee käymään.

”Ginny”, tyttö sanoo varovaisella äänellä, ”miksi sinulla on vanha kuva Gwenog Jonesista keittiönpöydällä?”

”Ai”, Ginny sanoo ja punastuu vähän, miksi ihmeessä, hän ajattelee ja kiroilee kevyesti mielessään. ”Se oli vain muisto kotoa. Se oli minulla seinällä silloin aikanaan. Ajattelin että – se olisi hauska juttu ottaa tännekin.”

”Vai niin.”

Luna ei usko häntä.
hiukset lunta, niin korkealla lentää -
fikkilistaus

Arte

  • Puuskupuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 384
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 8. luku 8.11.
« Vastaus #14 : 08.11.2017 20:58:59 »
Minua ei ainakaan haittaa, että lukuja tulee yhtäkkiä näin nopeasti, koska ne ovat varsin lyhkäisiä paketteja ja ne on helppo lukaista läpi. (:

Jee, Ginny, onnea! Onpas kiva kuulla, että mitä nuo harjoitusleirit pitävät sisällään. Ja hienoa, että tyyppi on pysynyt harjoittelukiellossaan ja oikeasti yrittää saada painoa kerrytettyä. Kaikki ei ehkä ole vielä kunnossa, mutta ainakin sinne suuntaan ollaan menossa. Tai ainakin toivon niin!

Voi Molly. Kirjoissa Molly ei ainakaan minua ole erityisesti ärsyttänyt, mutta ainakin tässä luvussa hän oli häiritsevä. Juurihan Ginny erosi, miksi pitäisi olla heti uutta tyyppiä etsimässä. ): Ja ylipäänsä, mitä asia hänelle kuuluu. Symppaan siis Ginnyn fiiliksiä! Olisi ollut kiinnostavaa kuulla vastaus tuohon Charlieta koskevaan kysymykseen.

Lainaus
Luna ei usko häntä.
Mitähän Luna sitten uskoo?

Ekaa leiriä odotellessa. (:


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 841
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 8. luku 8.11.
« Vastaus #15 : 08.11.2017 21:11:35 »
Luulin ehtiväni kommentoida jo edellistä lukua, joten hyökkään tänne nyt heti luettuani.

Kirje oli tosi aidon oloinen, juuri sopivasti virallinen mutta ei kylmä tai yliasiallinen. Selitetään asioita vähän auki ja pyydetään todistus sekä tarkastuksia.

Minäkin pidän Mollysta, pieni ylihuolehtivaisuus on vain suloista. Ehkä tässä hän tuntui vähän turhan hyökkäävältä, vaikka oli kuitenkin IC.

Lainaus
Rouva Weasley hymyilee aurinkoisesti joka kerta, kun sanoo ääneen pojantyttärensä nimen. Pieni Victoire mekkoineen ja aurinkoisine hymyineen ei varmasti pelaa polvet ruvella huispausta tai heitä lepakonräkäherjoja kenenkään päälle.

Ginny kulta, ehkä kyse onkin vain siitä, ettei äitisi ole saanut pitää huolta pikkulapsesta vähään aikaan. Ei siitä, että hän olisi toivonut sinusta enemmän hänen kaltaistaan. Vaikka mistäs minä tiedän.

Lainaus
Halaus tuoksuu joltakin pesuaineelta ja lämmöltä.

Awww. <3

Odotan niin ikään leireilyä! :3
Joskus vaan päätin et pystyyn jään
pitääks mun tehä se yksinään
siinä on vuori, nyt kiivetään

Neiti Syksy

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 207
  • "Snadaff unmuh! Radamsa!"
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 8. luku 8.11.
« Vastaus #16 : 14.11.2017 10:59:14 »
Oi, onneksi löysin tämän! Olen etsiskellyt tätä kommentoitavakseni, koska oi että kuinka ihana ficci kaikessa ihanuudessaan!

Tykkään kauheasti sinun Ginnystä. Yleensä koen hänet ärsyttäväksi mutta tässä hän on oikein ihana. Virkistävää lukea huispauksesta ja näistä hahmoista, jotka ovat vähän enemmän sivuun jääneitä. Gwenog on myös ihana ja mielenkiinnolla odottelen, mihin suuntaan tämä tarina loppujen lopuksi edistyy. Kuinka Ginny ja Gwenog sitten päätyvät yhteen. Ai niin, ja Päivän profeetta -kohtaus oli iihana. Hyvin näin silmieni edessä koko tilanteen ja oi kuinka kutkuttava. <3

- Syksy

Melodie

  • Hana
  • ***
  • Viestejä: 778
  • väsynyt
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 8. luku 8.11.
« Vastaus #17 : 14.11.2017 21:27:07 »
Hihihih soittoruokaloissa! Voi, Molly ei nyt kuulosta kovin modernilta.

Tämä on tosi kiva, kielesi on ihanaa ja soljuvaa ja teksti etenee napakasti mutta aivan sopivasti kuvaillen! ^_^ Mukava lukea Ginnyn elämästä, ja ero Harrysta tulee kivasti esiin muun lomassa. Voi Ginnya. :<

Voi miten Lunan poikaystävä härklöntteineen kuulostikaan ihanalta! Ennen (oikein huvittavaa) härklönttitraumaa ainakin. :D
"Ennen taivas oli toinen ääri toinen helvetti, tänään on se väärin että uskoo ihmeisiin."
Kirjalliset tuotokset.

Kaira

  • ***
  • Viestejä: 220
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 8. luku 8.11.
« Vastaus #18 : 07.12.2017 17:27:36 »
Voi voi, tässäpä on ollut hurja kolmen viikon tauko. Anteeksi! Jotenkin tämän kirjoittaminen on ollut vähän tahmeaa, ei siksi, että se ei kiinnostaisi vaan siksi, että en ole saanut uusia lukuja toimimaan halutulla tavalla ja olen vaan kirjoittanut niitä uudestaan ja uudestaan.

Arte, kiitos paljon kommentista! En tiedä miksi, mutta Molly on ärsyttänyt minua pikkuriikkisen kirjoissakin, ehkä siksi hän käyttäytyy niin ärsyttävästi edellisessä luvussakin :D

Isfet, kiitos kaunis kommentista! Mukavaa, että huoletiva Molly oli IC :)

Neiti Syksy
kiitos paljon! :) Teinpäs kurjasti, juuri kun aloit lukemaan tuli näin pitkä tauko!

Melodie, kiitos paljon että kommentoit! :) Täältä pesee jatkoa.





9.


Noita tutkii luudanvartta tarkoin, herkin sormin. Ginny tuntee olonsa omituisen hermostuneeksi, vaikka eihän siinä mitään ole, ei ole tienkään, hän ei ole uskaltanut loitsia luutaansa sen jälkeen kun kaksoset kirosivat omansa röyhtäilemään neljännellä luokalla.

”Nimi?” kysyy mies laiskasti noidan toiselta puolelta.

Ginny kertoo.

”Seura?”

Mies etsii hänet pitkästä listasta.

”Ahaa, kyllähän minä sinut tiedän. Etkös sinä ollut Profeetassa Jonesin kanssa?”

Ginny nyökkää. Mies ei näytä kovin kiinnostuneelta.

 ”Ensimmäinen kerta maajoukkuekarsinnoissa? Hyvä”, mies sanoo papereilleen. ”Voit siirtyä pukuhuoneeseen.”

Halliin rakennettu pukuhuone on täynnä pelaajia. Naisten ja miesten puolet on jaettu ohuella sermillä. Sellainen siveellisyys hymyilyttää Ginnyä, sillä yleensä pelaajat ovat pukukopeissa rennosti sekaisin.

Puheensorina kasvaa, kolmekymmentä, neljäkymmentä, viisikymmentä pelaajaa täyttää valtavan tilan. Kymmeniä pareja lentosaappaita, varustekasseja, luudanvarsia. Kaikkialla puhutaan hänen kieltään: treenit, käännösharjoittelu, fysiikkatestit, kierreheitot, valmentajat, pelikuviot. Suurin osa pelaajista näyttää tuntevan toisensa, he ovat pelanneet yhdessä ja toisiaan vastaan vuosikausia. Ginny nyörittää saappaitaan ja haravoi katseellaan tilaa. Gwenogia ei näy missään.

Yksi valmentajista huutaa sorinan yli: ”Kun olette vaihtaneet vaatteet, pyydän kaikkia siirtymään kentän puolelle.”

Stadion on valtava. Pelaajat kerääntyvät nurmikentälle pitkään riviin valmentajiston, managerien ja muiden asiantuntijoiden eteen. Ginny tuntee tarkkailevat ja arvioivat katseet ja vetää lentotakin kaulukset pystyyn.

”Tervetuloa ensimmäiselle maajoukkueleirille. Tänään teemme vain yksinkertaisia perusharjoitteita, opettelemme tuntemaan toisiamme ja nautimme pelaamisesta. Alkulämmittelyn teille vetää Gwenog Jones.”

Niska naksahtaa, mutta hänen on nähtävä heti. Gwenog kävelee muiden pelaajien eteen, näyttää pitkältä ja vahvalta ja tyyneltä, vetää lentohanskoja käteensä ja hymyilee.

”Aloitetaan luudattomasti, että saadaan veri kiertämään. Sen jälkeen otetaan muuttamia lentoharjoituksia ryhmissä.”

Harjoitusten aikana joukkueenjohto kiertelee tekemässä muistiinpanoja. Ginny lentää hyvin, tietenkin, se tulee selkärangasta, sydänlihaksesta, keuhkorakkulasta, mutta hänen katseensa eksyy jatkuvasti toiselle puolelle stadionia, jossa Gwenog tekee harjoitteita oman ryhmänsä kanssa.

Gwenog kiepauttaa luudan vaivattomasti ympäri. Gwenog painautuu vartta vasten ja liukuu sulavasti, vaivattomasti puolustajien ohi. Gwenog nauraa, ja vaikka tuuli nappaa äänen, Ginny melkein kuulee sen rytmin. Hänen kurkkuaan kuristaa hieman. Nainen on epäilemättä paras lentäjä, jonka hän on nähnyt. Miten saattoikaan unohtaa sen?

Harjoitusten jälkeen pelaajat menevät syömään. Kesken ruokailun luudantarkastajanoita pyytää hiljaisuutta ja ilmoittaa, että heidät on majoitettu kahden hengen huoneisiin läheiseen hotelliin.

Ginny on hyvin taitava. Kun Gwenogin nimi sanotaan hänen nimensä parina, hän juo pitkän hörpyn tuoremehustaan, eikä anna ylimääräisten sydämenlyöntien näkyä kasvoilta. 
hiukset lunta, niin korkealla lentää -
fikkilistaus

Kaira

  • ***
  • Viestejä: 220
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 8. luku 9.12.
« Vastaus #19 : 07.12.2017 19:07:42 »
10.


Huone on nuhjuinen ja melko varmasti homeessa. Ginny laskee laukkunsa toiselle kapeista sängyistä ja yrittää olla näkemättä pölypilveä, joka pöllähtää ruskeasta päiväpeitosta. Olo oli raukea. Ohjatun kehonhuollon jälkeen tuima parantaja oli tarkastanut heidät yksitellen. Tarkastuksesta selvittyä osa pelaajista oli lähtenyt läheiseen pubiin yhdelle palauttavalle oluelle, kuten Will oli asian muotoillut virnistellen.

Ginny oli ollut kahden vaiheilla, mutta päättänyt sitten lähteä huoneeseen.


Gwenogin tavaroita ei näy missään. Hetken pohdinnan jälkeen Ginny valitsee sängyn, joka on lähempänä suihkua, riisuu hitaasti kengät ja huokaisee. Hotelli on hiljaisen kadun varrella, eikä ulkoa kuulu ääniä. Hän miettii, pitäisikö kirjoittaa äidille tai Lunalle, mutta päätyy sitten vain makaamaan sängyllä ja tuijottamaan vanhanaikaista tapettia, jonka kuviot näyttävät leijuvan ilmassa. Oikeaa olkapäätä kolottaa, hän huomaa, ja muistaa törmänneensä toiseen pelaajaan harjoitusten loppupuolella. Olisi pitänyt sanoa siitä parantajalle.


Suiku on vähän nuhjuinen, mutta huolellisesti siivottu. Ginny antaa viileän veden valua kasvoilleen ja hengittää katkonaisesti pisaroiden alla.
 

Kun Gwenog tulee, hän on lukemassa kirjaa. Nainen avaa oven nopeasti ja koputtamatta, jää oviaukkoon empimään.

”Moi.”

”Moi”, Ginny vastaa, on iloinen siitä, että on jo peiton alla ja kirja kädessä, ikään kuin ei olisikaan odottanut tuntikausia naisen tuloa.

Gwenog heittää laukun sängylle ja istahtaa nojatuoliin ikkunan viereen. Ginny ei keksi mitään sanottavaa. Hän tuntee samanlaista pistävää levottomuutta kuin sinä kamalana haastattelupäivänä. Naisella oli häneen kummallinen vaikutus.

”Et ollut pubissa.”

”Minä –” Ginny miettii nopeasti minkä selityksen antaisi, ”en juo.”

”Jaahas. No, ei sinne juomaan mentykään”, Gwenog sanoo vähän kireästi. ”Me ollaan maajoukkueleirillä. Kaikki täällä on aika tosissaan.”

”Ai. Niin tietysti.”

”Se on hyvä paikka tutustua valmentajiin ja joukkueenjohtoon”, Gwenog alkaa penkoa laukkuaan. ”Ja muihin pelaajiin tietysti. Luoda suhteita. Panostaa vähän.”

”Minä ajattelin panostaa vain siihen, että lennän hyvin.”

Gwenog nostaa katseensa. Ginnystä tuntuu, että nainen yrittää arvioida onko hän tahallaan pisteliäs. 

”Tietysti siihenkin kannattaa panostaa”, nainen sanoo sitten, ivallinen hymy nykäisee toista suupieltä. ”Mutta suosittelen kyllä tekemään muutakin kuin murjottamaan huoneessa. Tämä on kuitenkin joukkuelaji.”

Ginny tuntee punan kiitävän kaulajännettä pitkin poskille ja kääntää katseen kirjaan. Hän kuulee kuinka Gwenog alkaa riisuutua ja yrittää olla ajattelematta sitä liikaa.

”Oliko jossakin toista pyyhettä?”

”Pesuhuoneessa”, Ginny mutisee ja kääntää sivua.


Gwenog kävelee alasti huoneen poikki. Ginny tuijottaa ylintä riviä ymmärtämättä mitään ja hokee mielessään voi luoja, voi luoja, voi luoja, ja juuri ennen kuin pesuhuoneen ovi sulkeutuu naisen perässä, hänen on riuhtaistava katse irti kirjasta.

Gwenog viipyy suihkussa kauan ja kuitenkin tulee takaisin aivan liian nopeasti. Ginnyn ajatukset ailahtelevat kurittomasti. Todellako hänen kätensä tärisevät? Mikä häntä vaivaa? Gwenog vaikuttaa tyyneltä, pyörittelee hieman hartioita ja etsii laukusta vaatteita.


”Ihan kiva hotelli”, Ginny sanoo ja kiroilee heti mielessään omaa typeryyttään. Gwenog nostaa huvittuneena kulmakarvaa ja vilkaisee harvinaisen rumaa taulua laulavasta baarimikkovuohesta.

”Ihan kiva, joo.”

He ovat hiljaa, Gwenog kuivailee hiuksiaan ja pukee päälle shortsit ja ison teepaidan.

”Kuule”, Ginny sanoo lopulta koska ei voi olla sanomattakaan. ”Tuota - anteeksi siitä haastattelusta.”

Gwenogin vastaus viipyy hetkisen liian kauan. ”Ai niin, se. Olin jo ihan unohtanut. Ei se mitään. Se toimittaja oli aika ärsyttävä.”

”Ja miten kukaan voisi olla hyvällä tuulella niissä kamalissa nahka-asuissa”, Ginny sanoo, sydän lyö typerästi. Tämä on normaali keskustelu, hän yrittää hokea itselleen. Normaali keskustelu Gwenog Jonesin kanssa. Ei sen ihmeellisempää. Hän keskustelee normaalisti ihmisten kanssa kaiken aikaa. Ei se ole vaikeaa. Hengitä.

”No sanopa muuta. Näytin ihan kamalalta.”

Ginny joutuu puremaan poskensa sisäpintaa.

”Miksi ne yleensä pukee urheilijoita sellaisiin vaatteisiin?”

”En tosiaan tiedä.”

He ovat taas hiljaa. Gwenog harjaa tummaa tukkaansa ja Ginny puree aika kovaa huultaan ja miettii pitäisikö vielä sanoa jotain. Jotakin ei typerää. Ehkä jopa älykästä. Ei pidä kurkottaa liian korkealle, hän päättää. Jokin ei-typerä riittää.


”Sopiiko, jos laitan valot pois?” Gwenog kysyy ennen kuin hän ehtii sanoa mitään.

”Joo, laita vaan. Moneltako huomenna piti herätä?”

”Aamupala puoli seiskalta. Kasilta ensimmäiset fysiikkatreenit.”

Pimeä rämpsähtää huoneeseen. Ginny kuulee Gwenogin hengityksen ja epäröi hieman. ”Hyvää yötä.”

Hetken hiljaisuus.

”Öitä.”


*


Pakoputki herättää Ginnyn jo kuudelta. Hän tuijottaa hetken kattoon ja vilkaisee sitten viereiseen sänkyyn. Gwenog nukkuu kasvot häneen päin. Hän yrittää olla tuijottamatta ja ajatella jotakin muuta, mitä tahansa, Lunaa, äitiä, huispausta, vaikka Harrya, mutta ei pysty. Hän makaa liikkumatta puoleen asti, ja esittää heräävänsä vasta kun valot syttyvät ja Gwenog haukottelee kevyesti.
hiukset lunta, niin korkealla lentää -
fikkilistaus