Kirjoittaja Aihe: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 4. luku 19.10.  (Luettu 328 kertaa)

Kaira

  • ***
  • Viestejä: 192
Kirjoittaja - Kaira
Ikäraja - K-11

Paritus - Ginny Weasley ja Gwenog Jones
Tyylilaji - Rakkautta, kilpailua, mustasukkaisuutta, slowburnia, huispausta, kaukaa ihailua, draamaa

Yhteenveto - Ginny Weasleystä on nopeassa ajassa tullut yksi Britannian lupaavimmista ammattihuispaajista. Ginnyn lapsuudenidoli ja kaikkien aikojen paras brittihuispaaja Gwenog Jones palaa ulkomailta pelaamaan taas sarjaa ja päätyy kilpailevan joukkueen riveihin. Ginnyn vuosia jatkunut ihailu naista kohtaan on muuttunut puhtaaksi kilpailunhaluksi ja voitontahdoksi. Kukapa ei haluaisi tulla paremmaksi kuin oma idolinsa - olla kiistatta paras?

Gwenog Jones niille, jotka eivät muista - Kirjoissa Gwenog Jones on Ginnyn huispausidoli, joka pelasi pelkistä noidista koostuneessa Henkipään Harpyijat -joukkueessa. Kirjoista ei saa tietoa Gwenogin tarkasta iästä, mutta tässä ficissä hän on 8 vuotta vanhempi kuin Ginevra.


A/N:
Voi veljet ja siskot, enpä muista milloin olisin viimeksi ollut näin innoissani ficistä. Tämä vain jotenkin purskahti ulos näppäimistöstä. Juoni sinkoilee mielessä niin mehukkaana, että en malttanut odottaa, että saan yhden vanhemman keskeneräisen jatkiksen loppuun- hups - joten tässä mennään. Kohti Aurinkotuulta!

Osat tulevat olemaan noin 500 sanan mittaisia, eli aika lyhyitä. Jee. Jee!




AURINKOTUULTA



1.


Ginny istuu leveällä ikkunalaudalla. Lontoo vilisee jossakin alhaalla, hän seuraa sitä laiskoin silmin. Hengitys puuskahtaa, lasi huurtuu. Ginny ei ole ajatellut häntä aikoihin.

Hän tutkii utuisen sinisiä suonia, jotka luikertelevat käsivarren ihon alla. Kuin pieniä jokia, hän miettii, juoksuttaa etusormeaan niitä pitkin. Missä vaiheessa hän on laihtunut niin paljon, että suonet näkyvät niin selvästi? Pitäisikö hänen syödä enemmän?

Tulisijasta kuuluu räksähdys. Lunan pää ilmestyy liekkeihin. Ginny hymyilee ystävälleen, hymyssä on säröjä.

*

Kaikki olivat pohjattoman ylpeitä kun hän kirjoitti ensimmäisen sopimuksensa. Rapakon Palloseura, yksi perinteikkäimmistä. Uljaan laivastonsiniset kaavut, jotka sopivat erinomaisesti leiskuvaan tukkaan. Vain Ron epäili, että eihän tästä mitään hyvää seuraisi, mutisi sanat kämmeniinsä. Harry sanoi, että tietenkin seuraa ja suuteli Ginnyä märästi poskelle.

Rapakon palloseurassa meni kaksi vuotta, ja siinä vaiheessa kaikille oli jo selvää, että hyvää seurasi ja paljon. Hän oli lahjakas, lahjakkaampi kuin kukaan vuosiin. Vuoden tulokas. Lehdistö löysi hänet Bristolin ottelun jälkeen. Yksi haastattelu, terävä vitsi ja viisi maalia riittivät hurmaamaan toimittajat.

”Punainen salama!” julisti otsikko räikein värein.

”Haukan katse, leijonan nälkä – varokaa tätä naista!”

”Harjuruusun Harakat pulassa – Ginny Weasley tekee Rapakon palloseuran kauden maaliennätyksen yhdessä ottelussa.”

”Tällaista lahjakkuutta ei ole nähty sitten Gwenog Jonesin”, kommentoivat asiantuntijat. Äiti puhkui onnea, mutta muisti silti varoittaa, että loukkaantumisvaara on kovissa peleissä suuri. Ginny lähti taas kerran Kotikolosta ovet paukkuen.

"Gwenog, sinut on haastettu!" ilkkui Huispausmaailma, kun Rapakon Palloseura voitti Ginnyn johdolla Henkipään Harpyijat murskalukemin.

Rapakon Palloseura tuli hänen toisella kaudellaan neljänneksi sarjassa, mikä oli seuran paras tulos kymmeneen vuoteen. Tarjouksia sateli joka puolelta. Kaikki halusivat Ginny Weasleyn.

Lopulta hän valitsi Tutshillin Tornadot, vaihtoi tummansinisen heleän taivaan väriin. Kolmannen liigavuoden jälkeen Ginny palkittiin huispausgaalassa vuoden nuorena tähtenä. Me noidat teki hänestä neljän sivun mittaisen haastatelun.

”Mikä on menestyksesi salaisuus?” kysyi toimittaja ja hymyili.

”Minä haluan tätä enemmän kuin kukaan”, Ginny sanoi. Päässä humisi, eikä hän voinut olla tuijottamatta huulipunasuhrua toimittajan hampaassa. ”Treenaan kaksi kertaa päivässä kuutena päivänä viikossa. Kun nukun, näen unta huispauksesta. Kukaan ei halua tätä yhtä paljon kuin minä.”

Oliko se kerskailua? Ehkä olikin, mutta toimittaja rakasti sitä, lukijat rakastivat sitä, fanit rakastivat sitä. Ginnyn harteille aseteltiin sankarin viittaa, ja se tuntui lämpimältä, raskaalta, kutkuttavalta.

”Entä miten liittosi Harry Potterin kanssa voi?” toimittaja kysyi lopuksi ja kumartui tuttavallisesti eteenpäin.

”Paremmin kuin koskaan”, Ginny sanoi. Mahassa muljahti.

 Harry ei tullut katsomaan pelejä, eikä varsinkaan lukenut haastatteluita. Ginny epäili, että juuri samainen toimittaja kirjoitti lehteen kuukausia myöhemmin mehukkaan ja yksityiskohtaisen analyysin heidän erostaan.

*

”Tulisit joskus ulos”, Luna pyytää. Hän on löytänyt poikaystävän, jolla on ällistyttävän pitkät raajat ja loputtomasti nippelitietoa härklönteistä. Ginny on käynyt heidän kanssaan ulkona kahdesti – juonut teetä ja nyökytellyt, kyllä, kyllä mitä mainioin kutuilma härklönttinaaraille – ja joutunut kummallakin kerralla poistumaan lopulta vessaan saadakseen vain olla yksin.

”Mutta sinä olet koko ajan yksin”, Luna sanoo ties kuinka monennen kerran.

Milloin Harry lähtikään? Ginny ei muista tarkkaan. Alkukeväästä, hän päättelee hetken mietinnän jälkeen. Puoli vuotta sitten. Silloin satoi, hän muistaa, sade likisti Harryn hiukset ja täplitti rillit, ja Ginny ei itkenyt ennen kuin mies tavaroineen oli lopullisesti hävinnyt näköpiiristä.

Sen jälkeen hän itki viikkokausia.

”Minä en ajattele häntä juuri lainkaan. Minä viihdyn yksin”, hän sanoo, ja se on tavallaan totta. Luna rypistää kulmansa melkein yhteen. Ginny sanoo, että hänen pitää valitettavasti mennä, harjoitukset alkavat pian, ja Luna vetää päänsä pois hänen tulisijastaan.

Minä ei ole ajatellut Harrya pitkään aikaan, Ginny vakuuttaa Lunalle ja itselleen, mutta se on vale. Hän tietää sen vetäessään hiukset pitkälle poninhännälle ja katsoessaan peiliin. Hän ajattelee Harrya koko ajan.


Ennen harjoituksia pukuhuoneessa on riehakas tunnelma. Ginny keskittyy solmimaan lentokenkien naruja, ei reagoi huutoihin ja naurunpuuskiin.

”Hei, luitteko Päivän Profeetan tänään?” Willin ääni tunkeutuu hänen tajuntaansa.

”En, mitä siellä sanottiin? Hoitaja Piupaun tuhat ja yksi vinkkiä jalkasienen hoitoon?”

”Ei”, Will sanoo, ja kuulostaa niin innostuneelta, että Ginny nostaa katseensa kengännauhoista mieheen.

”Vaan?”

”Gwenog Jones palaa Britanniaan. Gwenog Jones! Laiturpuun Loistokkaat ottavat hänet alkavalle kaudelle. Tai ottavat ja ottavat. Varmaan anelivat ja rukoilivat Jonesia tulemaan. Maksavat sille puoli Irvetaa!”

Kaikki ovat hetken hiljaa. Ginny tuijottaa Williä kuin toivoisi voivansa lukea kaiken mahdollisen aiheesta pojan kasvoista.

Kun he polkaisevat mustalle syystaivaalle, ensi kertaa ikuisuuksiin hän ajattelee jotain muuta kuin Harrya.

« Viimeksi muokattu: tänään kello 01:42:20 kirjoittanut Kaira »
hiukset lunta, niin korkealla lentää -
fikkilistaus

Kaira

  • ***
  • Viestejä: 192
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 2. luku 13.10.
« Vastaus #1 : 13.10.2017 14:57:38 »
2.

Ron juo olutta ja on pahantuulinen. Hän puhuu Hermionesta ilkein sanankääntein ja katuu välittömästi. Ei pue katumusta sanoiksi, mutta se lukee hänen kasvoillaan, piirtyy suupielen ohueen juonteeseen.

Ginny juo teetä. Hän ei oikeastaan edes kaipaa olutta, mutta tuopin takana murjottamisessa on tiettyä uskottavuutta, jota teekuppi ei tarjoa.

”Miten pelit?” Ron sanoo ja huljuttelee juomaa lasia vasten.

”Hyvin.” Ronia ei oikeasti kiinnosta. Hän roikkuu hyvien tapojen reunalla kysymällä aina silloin tällöin, livauttamalla sanat suustaan ja esittämällä kuin ne eivät maistuisi pahalta. Onko se kateutta?

”Fysiikkakausi menossa. Treenit on aika rankkoja. Ei niin pelillisiä.”

”Siksikö sinä et juo?”

”Enhän minä ole juonut tippaakaan vuosiin.”

Ron katselee häntä, silmät käyvät olkapäillä ja käsivarsilla, lihaksien kaarissa.

”Onko teillä kaikki hyvin?”

”Täh? On.” Ron kulauttaa oluen lopun kurkusta alas.

He ovat hiljaa. Ginny lukee Ronin kasvoilta väsymystä. Lapsi ei nuku edes öisin, itkee vain ja venyttää isänsä ohueksi ja kireäksi, melkein tuntemattomaksi.

”Jännittääkö se Jones?”

”Mitä?”

”Jones. Kun se tulee nyt takaisin. Oletko innoissasi?”

Ginny vilkaisee teekuppiin. ”Onhan se hienoa.”

”Sinulla oli siitä pakkomielle vuosia.” Ron hymähtää. ”Olihan se hyvä silloin Henkipäissä, mutta ei yhtä hyvä kuin – ei yhtä hyvä kuin jotkut muut. Taisi kuitenkin tehdä siellä Saksan liigassa piste-ennätyksen.”

”Joo.”

”Sehän lähti sinne sen naisen perässä. Palaa nyt kun tuli ero.”

”Mitä?”

”Sen slaavin. Taisi olla joku malli, huhuttiin että veelanverta. Tiedä sitten. Tyrmäävä ilmestys joka tapauksessa”, Ron virnistää. ”Etkö muka todella tiennyt? Eikö sinun pitänyt olla suurin Gwenog Jones -fani maailmassa?”

”En tiennyt”, Ginny mutisee. ”Keskityin vähän eri asioihin.”

”Näköjään.”

Ron nousee, venyttelee, heittää pöydälle rahaa ja vinkkaa baarimikolle kiitokset. Ginny vetää syvään henkeä ennen kuin kysyy sen, mitä oli tullut kysymäänkin. ”Miten Harry?”

Ron kohottaa kulmiaan. ”Ihan hyvin.”

Hän vaistoaa sanat, joita Ron ei sano, täyttää itse tyhjät aukot ja epäilee pahinta.



Hän ei jaksaisi, mutta lähtee silti lenkille. Hän laskee sydämen sykähdyksiä, niitä pitää tulla minuutissa vähintään satakolmekymmentä mutta ei yli satakuusikymmentä. Mäissä pitää hidastaa, ettei sydän villiintyisi, lähtisi lentoon. Hiki nousee kevyesti ohimoille, sekoittuu ihon nukkaan.

Kotona hän levittää Päivän Profeetan keittiönpöydälle. Sivulla kuusitoista on juttu huispausliigasta, asiantuntija-arviot joukkueista ja pelaajista.

Hänet on nostettu Tornadojen ”pelaajaksi, jota kannattaa seurata”. Kuva arvion vieressä on kamala: hän tuijottaa kameraan säikähtäneenä, hymyilee epävarmasti. Hänen päälleen on laitettu liian suuri varakaapu, koska hän ei ollut ehtinyt saada vielä omaansa kuvauspäivään mennessä. Kuvan Ginny räpyttelee kiivaasti, suupielet nousevat ja laskevat arasti.

Gwenog Jones on hänestä kolme saraketta alempana. Nainen on valittu liigan todennäköiseksi maalikuningattareksi.

”Jones tulee panemaan liigan kokonaan uusiksi. Hän on hakenut ulkomailta kokemusta, kärsivällisyyttä ja taitoa, eikä saarelta löydy noitaa, joka päihittäisi hänet fyysisyydessä.”

Ginny katsoo Gwenogin kuvaa ensin vähän epävarmasti, sitten tarkemmin. Kyllähän hän nuo kasvot tuntee, hän on katsellut niitä vuosia huoneensa seinällä. Voimakkaat poskipäät, siro otsa, vakava suu. Mantelinmuotoiset silmät, tarkkaavaiset. Kuvan Gwenog näyttää tyyneltä ja haastavalta. Mustavalkoisille kasvoille leviää rento hymy.
Maalikuningatar, Ginny muodostaa sanat huulillaan.

”Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Jones tulisi näyttämään monille pyrkyreille paikkansa ja puhkaisemaan monta liian aikaisin pullistunutta egoa.”

Toimittaja puhuu hänestä, hän on siitä varma. Lukeeko Gwenog tällaisia arvioita?

Ginny vilkaisee kelloa ja tuntee olonsa levottomaksi. Hän on luvannut mennä Lunan ja Edbertin kanssa elokuviin. Päivän treeni on tehty, se oli matalasykkeinen niin kuin kuuluikin. Tänään on vapaapäivä lentämisestä.

Syksy on puhaltanut taivaan umpeen. Kohta sataisi. Ilma on kylmä.

Gwenog Jones, todennäköinen maalikuningatar.

Ginny katsoo kuvan naista silmiin. Sitten hän nousee, hakee luutansa ja avaa ikkunan – tätä varten hän asuu ullakkohuoneistossa - ja lennähtää suoraan Lontoon sumuiselle taivaalle, pilvien syliin. Hänellä ei ole aikaa levätä.
« Viimeksi muokattu: 13.10.2017 15:01:44 kirjoittanut Kaira »
hiukset lunta, niin korkealla lentää -
fikkilistaus

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 679
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 2. luku 13.10.
« Vastaus #2 : 13.10.2017 22:51:18 »
Hei, tämä on kiva! Ihanaa että olet löytänyt innostuksen jatkiksen kirjoittamiseen.

Pidän lähtöasetelmasta. Siitä miten Ginny raataa saavuttaakseen jotain, ehkä mainetta, ehkä kunniaa tai vain arvostusta - ehkei hän itsekään tiedä. Kaikki uhrataan sille alttarille, ja vähättelyä kohdatessa sisu vaan nousee. On pakko todistaa olevansa jotain.

Kilpakumppaneista saa varmasti mielenkiintoisen tarinan, jota jään kiinnostuneena odottamaan. Myös sivujuonteitä vaikuttaa olevan lupaavasti muuallakin kuin Ronin suupielissä.
I'm walking down the line
that divides me somewhere in my mind

Kaira

  • ***
  • Viestejä: 192
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 2. luku 13.10.
« Vastaus #3 : 14.10.2017 13:48:29 »
Voi kiitos niin paljon kommentista, Isfet, ihana kuulla että olet lukenut tätä <3 Toivottavasti jatkokin on mieleen!



3.

”Ginny Weasley – upea peli - yhdeksänkymmentä pistettä – miten kommentoitte?”

Räps räps, käy kamera, ja Ginnyn ripset räpsyvät samaan tahtiin. Hän kävelee läpi kostean nurmikentän, jossa hiki ja kiihko on muuttunut pelin jäljiltä helläksi sumuksi. Yleisö poistuu katsomosta jonoissa kuin pienet muurahaiset. Kielellä maistuu voiton voimakas jälkimaku.

Joukkue on tottunut lukemaan palautteen valmentaja Collinsin viiksien asennosta. Nyt ne törröttävät ylähuulella pörheänä ja ylpeänä.

Ensimmäinen voitto, mies lausuu jyristen. Hikiset pelaajat läähättävät pukuhuoneessa yhteen tahtiin kuin yksi iso eläin. Ansaittu. Te pelasitte hyvin.

Thomas sanoo jotakin, mikä saa joukkueen nauramaan. Laura paiskaa hanskansa kassiin kaikella sillä katkeruudella, joka on latautunut pelaajalle, joka ei taaskaan saanut pelata.

Weasley, saisinko sanasen.


Will ja Thomas lähtevät antamaan haastatteluja. Toimittajat vaanivat stadionin laidalla nälkäisinä.

”No niin”, Collins sanoo, kun muut ovat valuneet ulos pukuhuoneesta. ”Hyvin pelattu, Weasley.”

”Kiitos”, Ginny sanoo ja purkaa pitkien lentosaappaidensa nyörejä.

”Minä puhuin sinusta johdolle koko viimekauden. Sanoin, että tuo pelaaja meidän pitää pelastaa Rapakolta, ja totta vie, emme ole katuneet – erinomainen motivaatio, lahjakas, nöyrä. Juuri tuollaista Tornadot tarvitsevat.”

”Kiitos.”

Collins läpsäyttää kämmenensä yhteen sen merkiksi, että jutustelut on nyt jutusteltu, mennään asiaan. ”Sain haastattelupyynnön. Tai siis sinä. Sinä sait. Haluaisivat tehdä sinusta kattavan henkilökuvan Päivän Profeettaan.”

”Vai niin.”

”Joo.” Collins mutristaa ylähuultaan niin että voi rapsuttaa viiksikarvoillaan nenänpäätä. ”Joukkueenjohdolla olisi muutamia ajatuksia siitä, mitä voisit kertoa toimittajille.”

Ginny nyökkää. Collins aloittaa pitkän listan aiheista, joista on toivottavaa puhua, aiheista, joista on sopivaa puhua ja aiheista, joita hän ei saa missään nimessä mainita, jos haluaa jatkossakin nauttia hierontaeduista.

”Olisi hienoa”, Collins päättää, ääni värähtää hiukan, ”jos voisit jossakin vaiheessa sanoa, että suonissasi virtaa taivaansininen veri. Fanit olisivat innoissaan.”

”Minä katson, mitä voin tehdä asialle”, Ginny sanoo ja vie peliluutansa sille varattuun säilytyslokeroon. ”Oliko muuta?”

”Ei, ei, siinä kaikki”, Collins sanoo ja näyttää tyytyväiseltä. ”Ei kun – joo, Ann pyysi välittämään terveiset, että sinun tulee lisätä päivittäistä kalorisaantia. Kolme tonnia, pelipäivinä mielellään neljä. Vastustajilla on isoja köriläitä, muista se. Emmehän halua, että ne keikauttavat sinut luudalta tuosta vain.”

Collins röhähtää naurun, joka herisyttää mahaa ja väristää viiksiä, ja sitten mies on poissa.

Maa on täynnä lehtiä, jotka litisevät nautinnollisesti kengän alla. Ympärillä matelee vielä iloisesti rupattelevaa yleisöä; isot katsomot tyhjenevät hitaasti. Hän vetää hupun syvälle päähän. Lihakset ovat väsyneitä, niska jumissa.

”Tornadot ovat tosissaan nostaneet tasoa.”

Ääni kantautuu hänen oikealla puolellaan kävelevästä sekalaisesta porukasta.

”Todella. En malta odottaa, että päästään pelaamaan niitä vastaan.”

”Atteberry ainakin on kehittänyt kierreheittoa hurjasti. Sitä sinun pitää varoa, Mark.”

”En ole huolissani.”

”Et selvästi. Siksi käytännössä söit kaikarisi kuudennen maalin kohdalla. Olit vaan niin rauhallinen ja huoleton.”

”Entä Weasley?”

”Pelasi kieltämättä hyvin. Kuinka vanha se onkaan?”

”Kaksikymmentäkolme?”

Ginny irvistää huppunsa sisällä.
 
”Mitä mieltä sinä olet, Gwenog?”

Ginnyn sydän käyttäytyy yhtäkkiä kummallisesti, hypähtää kahdesti ja tuntuu jäävän roikkumaan kitapurjeeseen. Hän pitää katseensa tiessä, mutta aistii yhtäkkiä paljon paremmin ympäristönsä. Gwenog Jones. Gwenog Jones on vain muutamien metrien päässä hänestä.

”Ihan hyvältähän sen peli näyttää.” Naisen ääni on miellyttävä, rauhallinen ja matala. ”Mutta ei meillä ole hätää. Se on pelaajana niin nuori.”

”No joo, ihan kuin se sinulle pärjäisi.”

Gwenog ei vastaa, ja puhe kääntyy muualle. Ginny kiihdyttää askeliaan, törmää muutamaan hilpeään keski-ikäiseen mieheen ja saa huutelua peräänsä.


Koti on hiljainen ja piemä. Jästi-Lontoo humisee jossakin kaukana alhaalla. Ginny laskee treenikassin eteiseen ja menee suoraan suihkuun.

Isältä tulee kirje. Hän lukee sen pimeässä, ulkoa kajastavan sinisen valon kajossa.

Mitä parhainta kaksikymmentäneljävuotissyntymäpäivää nuorimmaisellemme! Äitisi valmistelee lauantain juhlia aivan tohkeissaan – muistakin sitten ilmestyä paikalle.

Me rakastamme sinua. Onnea hienosti menneestä ottelusta!
Isäsi



Hän taittelee kirjeen huolellisesti kahvipöydälle.

Ennen nukkumaanmenoa hän pysähtyy peilin eteen ja katsoo pitkään.

« Viimeksi muokattu: 20.10.2017 01:23:16 kirjoittanut Kaira »
hiukset lunta, niin korkealla lentää -
fikkilistaus

Arte

  • Puuskupuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 854
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 3. luku 14.10.
« Vastaus #4 : 19.10.2017 09:40:39 »
Oi voi! Tulipa tähän nopeasti kolme osaa, hyvä sinä! Hoksasin heti ekan osan suurella innokkuudella ja mielenkiinnolla, mutta nyt vasta ehdin rauhoittua koneelle lukemaan tätä.

Ginny/Gwenog! Mikä pari! Ah, ihanat HP-femmeraret on parhautta. Vieläpä näin, että tarina sijoittuu aikuisiälle ja rakentuu ilmeisen rauhallisesti. Ootan suurella mielenkiinnolla, mitä tästä oikein tulee. Ginny vaikuttaa surulliselta, yksinäiseltä ja ylikuormittuneelta. Alussa oli ihana Luna huolehtimassa! Ja Lunan mies, joka puhuu liikaa härklönteistä - ihana yksityiskohta! Odotin kyllä, että tyyppi olisi ollut Scamander, mutta ei.

Jäin miettimään, että miten Ginny asuu jästi-Lontoossa ja lentää ikkunasta noin vain luudalla, mutta ehkä tähän liittyi jotain naamioitumista tai jotain, mitä ei mainittu.

Mut joo. Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta, ja odotan malttamattomana Ginnyn ja Gwenogin ensikohtaamista. Hyvinpä jo ehdittiin tuoda esiin se, että Gwenog on naisiin päin - Saksan liiga ujuttautui tähän hyvin mukaan. (:


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Kaira

  • ***
  • Viestejä: 192
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 3. luku 14.10.
« Vastaus #5 : 19.10.2017 22:19:53 »
Voi Arte, suurkiitokset kommentista!! :) Paritus on tosiaan mainio, heräsin siihen vasta vähän aikaa sitten. Ajattelin, että Ginny asuu niin korkealla ullakkohuoneistossaan, että hän voi ikäänkuin vaan livahtaa luudalla pilvien ja sumun sekaan. Ehkä apuna voi olla myös loitsu tai pari ;)



4.

Nainen tupsuttelee puuteria hänen kasvoilleen suurella huiskulla. Pisamat peittyvät kerroksien alle, puuteri pöllähtää henkeen asti. Yskittää.

”Anteeksi”, nainen sanoo ja korjailee meikkiä taikasauvallaan. ”Kauneuden eteen pitää vähän kärsiä.”

Ginny keksisi siltä istumalta kaksikymmentä asiaa, joiden eteen kärsisi ennemmin.

Hän ei kuitenkaan sano mitään. Kyseessä on epäilemättä suurin hänestä tehty haastattelu. Hän saapui Profeetan toimitukseen jo puoli seitsemältä. Odottamassa oli kireän oloinen noita, joka ohjasi hänet heti kädestä pitäen pukusovitukseen ja sen jälkeen meikkiin. Puvustaja valitsi pitkän harkinnan jälkeen nahkaisen, mustan, vartalonmyötäisen haalarin ja huispauskaapua vain etäisesti muistuttavan, sulista tehdyn viitan, joka sojotti kaikkiin suuntiin ja välkkyi kultaisena oikeassa valossa.

”Etkö luule sen olevan liian avantgarde?” kysyi parrakas velho puvustajalta kesken sovituksen.

”Tämä on De Kirkeä, Octavio. De Kirke on haute couture. Lukijat janoavat tällaista.”

”Jos olet varma. Näyttää onneksi istuvan melko hyvin. Hyvänen aika tyttökulta, mitkä olkalihakset! Jos olisit malli, laittaisin sinut urheilukieltoon.”

Ginny pitää Profeetan urheilutoimitusta verrattain ärsyttävänä, mutta lifestyle-toimitus saa hänet kerrassaan voimaan pahoin. Hän nyökyttelee ohjeille hajamielisesti, selvä, selvä, ei liian leveää hymyä, hyvä on, tunnelmakuvauksia alkaneesta kaudesta, onnistuu, ai että millaista on vaihtaa seuraa, selvä, puhutaan sitten siitä. Hän on valmis puhumaan mistä vain lukuunottamatta Harrya.

Nutturapäinen noita on vastuussa haastattelusta ja tekstistä. Nainen  huitoo suuria kaaria käsillään, haluaa tehdä haastattelun kuvauksen lomassa, haluaa lukijoiden saavan kuvan siitä voimakkuudesta ja herkkyydestä, joka hänestä kuulemma hehkuu. Ginny muistaa yhtäkkiä kirkkaasti ensimmäisen haastattelunsa Me Noidissa, sen värisyttävän jännityksen ja ylpeyden, jolla hän kertoi siitä kotona Harrylle. Harry oli hymyillyt ja kutsunut häntä armaaksi, miettinyt ehkä jo silloin, miten ei enää jaksa, miten lähtee heti kun aika on sopiva.

”Hienoa, eiköhän tämä ala olla valmis.”

Peilin Ginnyn silmät on mustattu, tehty kissamaisiksi, viekkaiksi. Poskilla hehkuu luonnoton puna, poskiluun alla on terävä varjostus. Hiukset ryöppyävät aaltoina olkapäille. Nahkapuku kiristää vähän harteista ja on löysä rinnasta, älä huoli muru, se käsitellään sitten jälkeenpäin sopivaksi, sanoo viiksekäs mies ja iskee silmää.

”Mikä Gwenogin tilanne on?”

Ginny on nousemassa tuolista, mutta pysähtyy kesken kaiken.

”Hänkin on valmis”, sanoo assistentti ovensuusta.

”Hienoa. Kummatkin tytöt sitten kuvauspaikalle, niin päästään aloittamaan.”

Assistentti nyökkää ja häviää käytävään, ja toimittaja poistuu hänen perässään tarkistamaan, että kuvauspaikalla on kaikki valmista. Ginny nielaisee ja puristaa tuolin käsinojaa.

”Anteeksi –” hän aloittaa, ja maskeeraaja kääntyy hänen puoleensa hymyillen, ”Gwenog? Onko Gwenog Jones täällä?”

Nainen katsoo häntä kulmat koholla, hymy ei värähdä. ”Tietenkin on, kultaseni. Tämähän on yhteishaastattelu.”

”Minulle – minulle ei kerrottu siitä.”

”Niinkö? Sepä outoa.”

”Minulle sanottiin, että tämä on vain – vain – tavallinen haastattelu.”

”Hyvänen aika. Siinä tapauksessa olet saanut puutteellista tietoa. Profeetta tekee sarjan, jossa haastatellaan samaan aikaan kahta huippupelaajaa kilpailevista joukkueista. Vastakkainasettelua, draamaa, kuka sanoi mitä ja kenestä – lukijat tulevat rakastamaan sitä.”

”Minua siis haastatellaan yhdessä Gwenog Jonesin kanssa?” Ginny kuulee hätäännyksen nousevan kurkkuun ja yrittää epätoivoisesti nielaista sitä takaisin alas. Miksi hän on näin hermostunut?

”Älä huoli, muru, hän on todella mukava”, nainen sanoo ja järjestelee purnukoita. ”Te kaksi olette minun suosikkejani. Voi, älä näytä noin huolestuneelta. Olet vain oma itsesi.”

Maailma pyörähtää ympäri ja Ginnyn hengityselimistö käyttäytyy hassusti, happi ei tunnu kulkeutuvan ääreisverenkiertoon vaan jää pyörimään jonnekin navan tienoille. Hän kävelee ulos huoneesta käytävän päähän, missä se olikaan, mene viimeisestä ovesta vasemmalle, pulssi lyö kurittomasti. Hän painaa kahvan alas.

Oven takana on hallimainen tila, jonka keskellä on kirkkaat valot, ne paistavat läpi hänen silmiensä, häikäisevät, paistavat läpi ihonkin ja ehkä koko sielun, onko sellaista. Paikalla on kourallinen keskenään rupattelevia noitia ja velhoja, ja kun ovi paukahtaa hänen jäljessään, kaikki kääntyvät katsomaan.

”Ihanaa, Ginevra, viimein!”

Hänen luokseen ryntää kaksi tai kolme touhottavaa ihmistä. Pyrkivät kättelemään, puhuvat turhanpäiväisiä, vetävät häntä kohti kuvausryhmää ja osoittavat korkeaa jakkaraa kankaan edessä.

Ginny katsoo yli ja ohi. Gwenog Jones istuu jo kameran edessä, profiili piirtyy pehmeänä suurta valoa vasten, ja nopean hetken hän ajattelee aurinkoa tai ehkä keidasta, jotakin, mitä kohti kasvi tai janoinen ihminen kurottautuu vaistonvaraisesti, tahtomattaan, siksi että se on luonnollista, siksi, ettei muuta vaihtoehtoa ole.

Gwenog venyttelee käsiään ja kääntää sitten katseen häneen. Toiseen suupieleen syttyy hymy. Ääni on matala ja rauhallinen, tulee jostakin syvältä rinnasta.

”Ginny Weasley – olenkin kuullut sinusta paljon.”
« Viimeksi muokattu: 19.10.2017 23:13:05 kirjoittanut Kaira »
hiukset lunta, niin korkealla lentää -
fikkilistaus

Arte

  • Puuskupuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 854
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 4. luku 19.10.
« Vastaus #6 : 23.10.2017 09:28:57 »
Voih, siinä se ensikohtaaminen on, aivan nokkamme alla! Söpöä ja toisaalta vähän hassua, kuinka hermostuneelta Ginny vaikutti. Mutta ymmärrettäväähän se on, kun tapaa oman kaikkien aikojen suurimman idolinsa.

Urheilu- ja lifestyle-toimitus vaikuttivat tosi ärsyttäviltä. :D Ihania! Tuli juuri sellainen snobi fiilis, jonka tällaisiin juttuihin helposti yhdistää. Erityisesti nuo viittaukset kaiken maaliman vieraskielisiin juttuihin olivat tosi kivoja. Voin kuvitella Ginnyn pyntättynä ja tällättynä kiemurtelemaan epämukavan näköisenä vähän huonosti istuvissa vaatteissa. Tomera ja määrätietoinen tyyppi, mutta ei Ginnystä kyllä mitään mallinukkea tule mieleen.

Kiva luku! Tykkään näiden lukujen tiiviydestä ja siitä helppoudesta, millä näitä pystyy lukemaan.


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman