Tämä sopi tähän hetkeen oikein loistavasti, vaikka viikonloppuna tulikin takatalvi jarruttamaan kevään etenemistä, mutta se nyt kuuluu asiaan Suomen keväässä. Ei ole minun kevätfiilistäni haitannut ja tämä oli ihanaa lukea näin huhtikuussa. ^^ Minusta on ihanaa, miten näiden kahden elämä menee juuri sellaiseen punainen talo ja perunamaa meininkiin, koska olen samaa mieltä, se vain tuntuu tylsältä teininä, mutta minäkin haaveilen koko ajan enemmän ja enemmän omasta talosta ja että voisi vain olla ja elää onnellisena. ^^ Siksi tästä tuli myös hyvin samaistuttava fiilis, että katsellaan asuntoja hieman epäröiden, mutta kuitenkin innoissaan ja eletään elämää eteenpäin. <3
Jokesta ja Edvinistä on kyllä kivaa lukea teineinä, mutta ehkä tykkään heistä eniten juuri näin aikuisina. Established relationship sekä slice-of-life ovat ehdottomia lemppareitani muutenkin ja minusta on vain kivempaa, että he saavat nyt vain olla onnellisia, eikä elämä heittele enää samaan tapaan kuin teininä. Rakastan tällaisia tarinoita, kun tavallaan tuntuu, että mitään ihmeempää ei tapahdu, mutta sitten taas toisaalta tapahtuu. Talon osto ja uuden perheenjäsenen lisäys ovat isoja juttuja ja minusta osasit tosi ihanasta lomittaa ne arkisiksi tapauksiksi, jotka ovat isompia kuin aluksi tuntuukaan. Edvin ja Jokke tekivät kaikesta yhtä aikaa suurta ja pientä. ^^
”Ehkä mä aionkin. Ja sitten mä kiipeän aamuyöllä kännissä takaisin sun luo enkä enää muista, ettei me olla mitään salaisesti rakastuneita teinipoikia enää, ja sitten mä tunnustan sulle kuolemattoman rakkauteni. Ja silloin sä ajattelet, ettei noin idiootille voi olla edes vihainen.”
Tässä olin ihan sulaa vahaa, miten he osaavatkin pohtia, miten merkitykselliset nuo palotikkaat ovat, mutta vitsailla siitä yhtä lailla. <3 Heidän dialoginsa oli ylipäätään hupaisaa luettavaa, kun ovat niin lutuisia ja rentoja keskenään, romanttisia ja arkisia, yhdistelmä, jota rakastan.
”Edvin, rakas… ei me tässä voida”, Jokke henkäisi.
”Miksei?”
”Koska se tuijottaa. En mä pysty, jos mua tuijotetaan noin.”
Samoin tässä, että ollaan jo rupeamassa puuhiin keskellä eteisen lattiaa, mutta ei voi koska melkein-oma koira tuijottaa. Oikein arkista romanssia.
Mietin, että sen lisäksi, että syksyllä Edvin rupeaa viimeistään valittamaan Nellin kuraisuudesta, mutta kyllähän siitäkin voi tulla ongelma, kun koira joko haluaa päästä makuuhuoneeseen, kun siellä puuhaillaan tai sitten aina pitää keskeyttää tunnelma, koska ei voi jatkaa sohvalla ja eteisen lattialla Nellin takia.
Mutta tuo ajatus tuntui herttaiselta, kotoisalta. Pitää suunnitella etukäteen Excelillä seksin logistiikkaa koiran ollessa paikalla, sehän vasta olisikin hyvä yhdistelmä arkea ja romanssia.
Ihanaa, että Edvin ja Jokke saavat kuitenkin unelma-asuntonsa. ^^ Elämä lupaa hyvää näille kahdelle ja tämä lopetus oli ihastuttavan toiveikas. Kiitos tästä, näistä on joka kerta ihanaa lukea. <3
Tuoreimmat viestit
Mestaruus on kuitenkin se, mihin tässä pyritään ja olis hölmöä keneltä vaan olla sitä juhlimatta, jos siihen asti päästään - tämä pätee tietenkin ihan molemmin puolin.