Tuoreimmat viestit

Sivuja: [1] 2 3 ... 10
1
Pergamentinpala / Vs: Peliä liskovaistoja vastaan | K-11 | slash, interspecies-romance
« Uusin viesti kirjoittanut Kosmik tänään kello 17:04:07 »
Voi jumpe, mulla on mennyt ihan ohi Odon kommentti! Sori, kun vastaus tulee vähän myöhässä. :D Ymmärsit oikein ja hahmot on juurikin tuosta pitemmästä jatkiksesta. En näköjään tajunnut avata sitä tuonne A/N:n, kun innoissani vaan uppailin tän Meldiksen synttärilahjaksi. X) Hihii, ymmärrän että pitkiin jatkiksiin tarttuminen on vaivalloista. :D Liskomiehen anatomiassa taisi olla lopulta se noin 150k sanaa, eli se on aikamoinen järkäle. XD Ymmärrän, jos jää lukeminen vain ajatuksen tasolle, mutta kiva, että tartuit kuitenkin tähän lyhyeen pätkään. ^^ Neolla on moninaisia matelijamaisia piirteitä ja keksittyjä piirteitä, kuten hyvä numeromuisti ja kykenee aistimaan muiden tunnetiloja, joten Axelilla ei ole mitään saumaa korttipeleissä. XD Axelin taustoja ruoditaan jatkiksessa moneenkin otteeseen ja hänen näkökulmastaan on välillä melko raskasta kirjoittaa, niin oli mukavaa kokeilla kirjoittaa Neon näkökulmasta. Olisin varmaan kirjoittanut sen K-18-lopun, jos ei olisi ollut synttäriteksti kyseessä, mutta hyvä että toimi myös tällaisenaan. X) Kiitos hurjan paljon kommentista ja onnitteluista jatkiksen valmistumisen suhteen! ^^
2
Dodiiin, hyvää juhannusta vaan kaikille! Kauden kolmosjakso tipahti netissä jakoon joskus aikaisin aamuyöstä joten ehdin sen tässä jo pariin kertaan aamulla katsoa jahka olin heräillyt. Ja siis tsiisus mitä kamaa, ehdottomasti oma tähänastinen suosikkini josta tuntuu että riittäisi asiaa esseeksi asti. Mennääs suorilta spoileritagin taakse.

Spoilereita jaksosta 3x3 Toronto:

Spoiler: näytä
Puuh, siis vaikka tiesin promoista mitä aiheita olisi tällä kertaa luvassa, niin eihän tähän oikein voinut valmistautua. Aloitetaan vaikka siitä, että Sam Reid on kyllä näyttelijänä yksi peto aivan tajuttomalla tunneskaalalla ja muuntautumiskyvyllä. Ei siinä, kaikki tekivät tietysti jälleen niin mieletöntä työtä vakiocastista uudempiin kasvoihin, että tuntuisi taas epäreilulta alkaa kehua jotakuta nimeltä toisten yli. Parasta cast koskaan ja niin edelleen <3

Tähän nyt varoitukset kaikenlaisesta (seksuaalisesta) hyväksikäytöstä, mutta siis oli kyllä sellainen kavalkaadi sen lajin traumoja ettei mitään rajaa. Täällä on kun puhuttu Gabriellasta ja hahmon pidettävyydestä, sekä siitä miten sarja käsittelee insestiä, niin musta tässä jaksossa varsinkin alettiin vetää sellaisia paralleeleja ja näyttää Lestatin epämukavuutta niin selvästi, että kasuaalimmankin katsojan lienee helpompi sisäistää ettei se suhde (siis Lestatin ja Gabriellan seksuaalinen suhde) perustu Lestatin vilpittömään haluun olla touhussa mukana, vaan on paljon vääristyneempi. Mm. Lestat puhumassa siitä miten Magnus sieppaa kokoelman Lestatin klooneja ennen kuin saa tämän käsiinsä, samaan aikaan kun nykyhetkessä Gabriella panee Lestatin konkreettisen body doublen kanssa koska Lestat on vetänyt rajan ettei halua enää seksiä Gabriellan kanssa. Tai se että Lestat yrittää puhua rakkaudestaan johonkuhun toiseen (ensirakkauteen, joka ei ole verisukua) jopa aika silleen suloisen viattomasti ja Gabriellan mustasukkainen reaktio on yliviivata se kaikki omalla pornografisella teatterilla. Tai miten Gabriellan ilmeestä näkyy pelko että Lestat on aikeissa paljastaa äitikuvion Danielille ja kaikille muille, koska jos se lakkaisi olemasta salaisuus, Lestat voisi saada asiaan jotain ulkopuolista perspektiiviä ja Gabriellan valta murenisi. Fun stuff!

Kaikessa hirveydessään ja sydäntäsärkevyydessään Lestatin ja Claudian kokemusten rinnastaminen oli todella hieno paralleeli, ja musta hyvin toteutettu. Fandomissa tästä on puhuttu jo pitkään, mutta oli tyydyttävä nähdä se näin selkeästi aukikirjoitettuna ja -näyteltynä. Mutta voi kristus oikeasti. Vilkaisin vähän somea ja siellä jo ehdittiinkin laittaa rinnakkain ne hetket kun Lestat lapsena pakotetaan vanhemman toimesta katsomaan noitien palamista + Lestat katsomassa ensirakkauttaan kuolemassa tulessa /Lestat pakottamassa ykköskaudella Claudian katsomaan kuinka tämän murhaama poika josta Claudia piti palaa polttouunissa. Tästä aasinsillassa niihin, jotka ovat joutuneet lähietäisyydestä Lestatin ja Claudian näitä hyväksikäyttökokemuksia jälkijättöisesti kuulemaan, eli Louisiin ja Danieliin. Kumpikaan ei ole aiemmilla kausilla osoittanut erityisen suurta sympatiaa kuulemansa johdosta ja ollut peräti julma/sanonut ettei halua kuulla enempää. Tuntuu että Louis otti nyt sen suhteen askeleen parempaan suuntaan ja jonkinlaista vastuuta siitä ettei yrittänyt aikanaan paremmin kuunnella, kun taas Daniel... Noooohhh, sanotaanko että hölkkäsi pikavauhtia toiseen suuntaan?

Danielhan on meikeläisen boomer fledgling lempilapsi, mutta silti rakastin tässä jaksossa kaikkia todisteita siitä, että Daniel osaa olla egoistinen kusipää ja hirviö siinä missä muutkin vampyyrit. Ja että juuri nyt Daniel yrittää vielä roikkua inhimillisyydessä kaikien keinoin, juomalla veripusseja ja tekemällä dokumenttia jossa teeskentelee ihmistä, mutta hiljalleen alkaa käydä ilmi ettei se enää vain ole mahdollista. Se lipsahdus joka meni jotenkin niin että "Vampires, am I right? They - we - can't help ourselves", ah. Ericille kaikki palkinnot sellaisen puhtaan nälän sanattomasta näyttelemisestä ja esiin tunkevien kulmahampaiden suumutruilusta, kun mitä haavoittuvampaa settiä Lestat kertoo (tai esittää kertovansa) niin sitä enemmän hurmiossa Daniel on. Armandhan osuvasti kakkoskaudelle sanaili totuuden jahtaamisen olevan Danielin huume; haastateltavista näiden heikkouksien esiinkaivaminen manipulaatiolla on selkeästi se piirre Danielissa jonka vampyyrius on vahvistanut ja vääristänyt. Daniel julkaisi kirjansa ilman Louisin lupaa ja puhtaan itsekkäistä syistä, eikä edes suostunut kuuntelemaan kun Louis kertoi sen satuttaneen sekä itseään että Lestatia. Jo ekassa jaksossa Daniel sanoi Lestatille aivan suoraan, että tekeillä oleva dokumentti on Danielin oma lippu maineeseen (Cannes, Oscar jne.), minkä jälkeen on aika villiä että Daniel toistuvasti kutsuu kiertuetta Lestatin turhamaisuusprojektiksi. Ottaen huomioon Armandin tavan manipuloida ja toisaalta tuuditella uhrinsa halukkaan kuoleman partaalle, alkaa olla kutkuttavan selvää miksi nimenomaan Daniel on Armandin ainut jälkeläinen <3 (Mietin myös sitä epämukavaa fiilistä jonka sai aikaan se, että ensin Daniel lukee kirjastaan miten Louis kertoi Lestatin kuvanneen Magnuksen kohtaamista, ja sitten myöhemmin kun Louis lukee Claudian päiväkirjasta tämän kuvausta kohtaamisesta Brucen kanssa. Jotakin siitä miten nämä kertomukset oli jaettu luottamuksellisesti ja äkkiä ne leviävätkin julki, ja niistä tulee koston välineitä ihan ulkopuolisille henkilöille.)

Koska Daniel näemmä sydämistyy tästä Lestatin mentaalisesta pikku pilasta pahasti, aloin miettiä että olisikohan Daniel se joka saa selville Gabriellan todellisen henkilöllisyyden ja möläyttää sen kostona koko tuotantotiimille?

Sitten Armand. Voi jeesus kun Assad on vaan nätti, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Ja miten melodinen ääni, tekee mieli vain huokailla sen äärellä kaihoisasti. Oli mielenkiintoista nähdä edes näin pikainen katsaus vähän ehkä totuudenmukaisempiin Pariisi-vuosiin ja Armandiin silloin. Huomasin kyllä yllättäen symppaavani paljonkin Lestatia, koska jeesus mikä epäpyhä trio rakastajia toi Armand, Gabriella ja Nicolas, jokainen kilpailemassa toistensa kanssa ja vaatimassa alati enemmän, jokainen omien ongelmiensa kourissa. Oli jännittävä nähdä, että Gabriellan julmuus pikemminkin vain korostui Armandin rinnalla ja että jopa Armand koki epämukavuutta tilanteissa joissa Gabi ei. Armand olemassa Lestatin ns. salasuhde/situationship/the other woman, kun ottaa huomioon Amadeon koko kuvion = auts. Armand polttamassa Nickyn Lestatin pyynnöstä, varmasti samalla tiedostaen että vaikka Lestat itse pyysi sitä niin se olisi jotain jota Lestat ei koskaan voisi antaa anteeksi = tupla-auts.

Armand nykyhetkessä, jonkinlaisella katumusmatkalla (sen vilpittömyys jääköön nähtäväksi), käyttämässä tukiryhmässä nimeä Arun = olen vilpittömästi ihmeissäni että olen vielä hengissä tän jäljiltä.

Tästä on taas tullut niin kilometripostaus, että nopeat loppuhavainnot:

- Lestat sanoo että Armand "murhasi ja loi" Danielin heinäkuussa, 22 päivää sen jälkeen kun Louisin Dubain haastattelu oli yleisesti hyväksytyn aikajanan perusteella jo ohi. Miksi 22 päivän viive??? Onko tarkoituksellista vai virhe kaanonissa??? Mitä tapahtui?? Muistaako Daniel edes mitä tapahtui???
- Jakson pieni mutta suuri yllätys oli se, että ilmeisesti Louisilla on nykyään leijumisen lahja (tai miten ikinä cloud gift onkaan käännetty suomeksi)? Somessa nyt väännetään siitä että oliko se murhataloon suoritettu siirtyminen sittenkin hyppy vai puhdasta lentämistä, mutta itse haluan usko että Louis on nyt saanut vähän uutta puhtia ja ottanut sen myötä uusia kykyjä haltuun. Sitä se porukan massamurhailu ja eläinveren litkimisen lopettaminen teettää
- Pitää vielä katsoa tämä kohta uudelleen, mutta kun Magnuksen autohallusinaatio listaa kaikkia niitä muusia jotka istuvat pitkässä pöydässä Lestatia odottamassa, niin siis kysehän on promojen perusteella Lestatin monista jälkeläisistä. Tässä listassa luonnehdintoja oli myös yksi ammatti, joka ei täsmää keneenkään jo luotuun, eli se varmasti oli sniikki foreshadowing ainakin yhdestä uudesta jälkeläisestä joka löytyy aika läheltä

Promojen perusteella ensi viikon jaksossa viimein Danielin ja Armandin kohtaaminen nykyhetkessä. En tiedä miten selviän ja kaiken lisäksi olen sunnuntaina töissä eli pääsen jakson äärelle vasta illemmalla, hhgggghhhnnn.
3
No iltaa ja hyvää puuta kesäillan valoisilta tunneilta, Mai :D Toukokuu oli mullakin töiden suhteen melkoisen haipakkaa, mut hei, selvittiin kunnialla molemmat! Kesällä on hyvä unohtaa työt ja unohtua ficien äärelle ;D

Musta on tosi kiva miettiä, mitä kaikkea tapahtuikaan ensimmäisen teloituksen aikana (ja ennen sitä, mitkä asiat johtivat siihen ja vuotuisiin jatkoihin), ja tähän olen jotain headcanoneita ripotellutkin. Minäkin haluan ehdottomasti tietää, miten asiat menee itse sarjassa! Sitä odotellessa, olenko ajatusteni kanssa miten oikeassa :D
Syntisille itseilleen vuotuiset joukkotuhot eivät tietenkään ole mikään kiva tapahtuma, vaikka tällee katsojan/ficcaajan näkökulmasta ne kiehtovatkin 😅 Ja ensimmäinen varmasti ollut kamala, jos sitä ei ole voinut mitenkään ennakoida. Vaurioilta ei säästy käytännössä kukaan. Valentino-raasullakin kunnon paniikki, kun ei tiedä, että mitä hittoa tapahtuu, kaikkialla on revittyjä ruumiita, ja Voxkin on kateissa! (Ajattelin, että tässä vaiheessa Velvette ei vielä ole osa heidän kolmikkoaan, ja siksi Valentino ei hänen kohtaloaan edes mieti.)

Lainaus
Ihana miten haavoittuvainen etenkin Val on tässä ficissä. Ilman muuta Voxillekin ollut melkoinen järkytys, mutta hänestä henkii enemmän sellainen tyyneys paniikkitilanteessa ja ehkä sellainen "nyt kävi näin, mennään etenpäin" -asenne. Uutta putkeen ja hyvä tulee? 😄
Val on mun evil baby ja oli kiva kirjoittaa sitä haavoittuvaisena :3 Voxkin asenne on erilainen, koska halusin hänen tasapainottavan Valentinon reaktiota sekä tarjoavan tukea :3 Hän käsittelee tilannetta omalla tavallaan.

Lainaus
Möw tui, tämä kyllä on kiintoisa ja eittämättä myös romanttiseksi sopiva yksityiskohta.
No onhan se ♥ Ja mun headcanon on aina ollut, että he molemmat saivat tuntosarvi/antennivaurionsa enkelten ekan hyökkäyksen aikana (kun eivät osoita mitään parantumisen merkkejä, niin varmasti on enkelit olleet asialla). Oon halunnut pitkään kirjoittaa siitä niin sen takia tämäkin ficci sai alkunsa ja näki päivänvalon ;D

Lainaus
Kiitus tästä tarinaisesta, joka antaa yhdenlaisen tulkinnan canonissa nähtäville asioille. Canonia täydentävät kohtaukset ovat aina hyvästä. ❤️
Olen samaa mieltä ;D Aloinkin alun perin kirjoittaa tätä tarinaa puhtaasti headcanonien pohjalta, mutta tein sitten vähän muutoksia niihin, kun halusin, että tarinassa olis selkeä painopiste. Mä nimittäin oikeesti olen aina ajatellut, että enkelten ensimmäinen hyökkäyksen alkaessa Vox (ja Valentinokin) oli taistelemassa Alastoria vastaan (se "viime kerta", josta Valkin ekalla kaudella puhuu), mutta vaikka Vox olikin alakynnessä, taistelun ei ehtinyt tulla varsinaiseen päätökseen, koska enkelit hyökkäs ja Alastor katosi (Rosien tahdosta), ja sitten syntyikin kaaos :D Mutta en halunnut tarinaan mukaan Alastoria sotkemaan Voxin ajatuksia, koska hänen pitää tietenkin välittää vain Valentinosta, niin muutinkin asioita vähän :D Ja voi ajatella, että se taistelu tapahtui jokin aikaa aiemmin ja Vox luuli päässeensä Alista eroon.

Kiitos siitä, kun tulit lukemaan tämän ja jätit ihanan kommentinkin ♥  Se ilahdutti!
4
Pergamentinpala / Vs: Vaurioitunut (K-11, hurt/comfort, one-shot)
« Uusin viesti kirjoittanut Meldis 20.06.2026 11:14:54 »
Winga, kivaa, kun nappasit tämän ketjusta. ^^ Minä taisin vähän miettiä itsekin niin, että ei ihan vahingossa ollut juuri tuossa kohtaa aita mennyt rikki. ::) Väänan nimi on peräisin Venäjän alueelta, mutta jos ei tunne saamelaisia kieliä, niin se ei taidakaan olla kovin selvää muille kuin kirjoittajalle. :D Ajattelin, että vanhat tontut pitävät häntä muistutuksena ajasta, kun Suomi oli Venäjän vallan alla ja siksi jotkut vierastavat häntä. :) Kiitos, kun tulit kommentoimaan. ^^ Näistä kahdesta olisi kivaa kirjoittaa joskus lisää ja pitää taas joulun alla pohtia, jos saisin aikaan heistä uuden tarinan. :)
5
Sanan säilä / Vs: Virran emäntä (S, fantasia)
« Uusin viesti kirjoittanut Meldis 20.06.2026 11:10:01 »
Paquette, kivaa, kun tulit kommentoimaan. ^^ Tämä oli tosiaan pelkkä prologi isommalle tarinalle, jota tuskin koskaan kirjoitan, mutta kivaa, että on silti toiminut. :) Mummelista tuli ärtyneempi kuin aluksi ajattelin, mutta tähän taisi vuotaa vähän omaa maailmantuskaa ja halua erakoitua neljän seinän sisään välillä. :D Jännää, että varispoika oli sinusta pelottava, kun minusta hän oli surullinen hahmo, joten oikein mielenkiintoista nähdä, miten eri tavoin lyhyttä fantasiatarinaa voi tulkita. ^^ Kiitos ihanasta kommentistasi!
6
8. SYKSY 1936 (HALMEEN EMMAN HAUTAJAISET)
(Ficlet300 sanalla 054 sosiaalinen. 365 sanaa.)


Lauri on varma, ettei Emma Halmeen hautajaisten osuminen samalle sunnuntaille Artturi Yllön hautajaisten kanssa ole sattumaa. Janne Kivivuori on hoitanut Emman hautajaisjärjestelyt yhdessä sosialistien kunnallisjärjestön kanssa, ja vaikka hänestä on varsinkin eduskuntaan päästyään tullut entistä vakuuttavampi esiintyjä, on Lauri silti näkevinään jkin haastavaa pilkettä hänen silmäkulmassaan heidän keskustellessaan asiasta. Kunnallisjärjestössä on ilmeisesti noussut ajatus siitä, että koska kunnan sosialidemokraattien henkiseksi esi-isäksi kohotettu Halme ei aikanaan saanut arvolleen kuuluneita hautajaisjuhlallisuuksia, tulee sellaiset nyt antaa kunnianosoituksena hänen leskelleen.

Niin siis tapahtuu. Eikä Laurilla periaatteessa olisi mitään sitä vastaan – onhan ajatus kaunis, ja hänen mielestään aikaa on kulunut aivan riittävästi, että Halmeen muiston voi päästää pannasta – mutta hautajaisten ajoitus saa tilaisuuden tuntumaan poliittiselta mielenosoitukselta, joka kohtuuttomasti ottaa pitäjän vanhan mahtimiehen syntipukikseen. Se uhkaa lietsoa pintaan sellaisia syvälle painettuja kaunoja, joiden Lauri soisi jäävän pysyvästi menneisyyteen. Jo aamuvarhain kirkolle saapuessaan hän on kiusallisen tietoinen kireästä tunnelmasta ihmisjoukkojen kyräillessä toisiaan, ja Emman hautajaissaattueen lähtiessä liikkeelle tunne vain syvenee. Paikalle on tuotu suuri kuoro ja torvisoittokunta, ja on räikeän selvää, että työväenyhdistyksen punaisten lippujen rinnalle kunniavartioon tuotu siniristi on mukana ainoastaan laillisista syistä.

Lauri tietää, mitä mieltä Ellen olisi kaikesta tästä. Kuinka pöyristynyt hän olisi tällaisesta röyhkeydestä. Lauri melkein pystyy kuulemaan mielessään Ellenin äänen syyttämässä sosialisteja yhteiskuntarauhan tahallisesta järkyttämisestä, jonka tarkoituksena on saada aikaan heidän salaa yhä suunnittelemansa uusi kapina.

Itse Lauri ei mene ajatuksissaan yhtä pitkälle, mutta hänestäkin tuntuu irvokkaalta, että näistä hautajaisista on tehty tällainen spektaakkeli, johon joka ikinen pitäjän sosialisteista tuntuu ottavan osaa. Jopa Akseli Koskela, joka on vankilasta palattuaan ollut poliittisesti hyvin hiljaa, on paikalla kantamassa Emman arkkua yhdessä Janne Kivivuoren ja muiden työväenyhdistyksen aktiivien kanssa. Erityisen vastenmieliseksi tilanteen tekee se, että Laurin käsityksen mukaan Emmalla oli lopulta hyvin vähän tekemistä minkään poliittisen kanssa. Hänen mielikuvansa Emma Halmeesta on nöyrä, harras ja hiljainen. Jos hän aikoinaan seisoikin miehensä ajatusten ja tekojen takana, ei Lauri voi häntä siitä syyttää, koska juuri niinhän hyvän vaimon kuuluu tehdä. Eihän Lauri itsekään olisi siinä missä on nyt, ellei hänellä olisi ollut Elleniä tukenaan.

Kun hauta on täytetty ja seppeleet laskettu kummulle, virittävät kuoro ja soittokunta laulun. Lauri pitää ilmeensä kohteliaan vakavana, mutta suoritettuaan välttämättömät velvollisuutensa hän poistuu heti. Hautausmaan pääportilla, jossa toinen hautajaisjoukko odottelee jo vuoroaan, luodaan vihaisia katseita punalippujen suuntaan.







Spoiler: A/N eli merkityksetöntä aikajanalätinää • näytä
Kirjassahan ei oikeasti kerrota, milloin Halmeen Emma tarkalleen ottaen kuolee. Tarina on siinä kohtaa sellaisessa vaiheessa, että tapahtumia selostetaan jokseenkin suurpiirteisesti ja päällekkäin eikä niitä ajoiteta edes vuodenajan tarkkuudella. Siinä luvussa, jossa Emman kuolemasta kerrotaan, selostetaan tällaiset avaintapahtumat:
1) Koskelan Eero ja hänen kanssaan samanikäinen Leppäsen Valtu menevät sotaväkeen
2) Valtun palattua sotaväestä Leppäsen Preeti loukkaantuu ja joutuu kunnalliskotiin, missä yhteydessä selitetään myös Valtun tulemisista ja menemisistä yleisesti ennen ja jälkeen sotaväen
3) Susi-Kustaa joutuu kunnalliskotiin hiukan sen jälkeen kuin Preeti
4) Halmeen Emma kuolee "samoihin aikoihin" kun nuo joutuvat kunnalliskotiin.

Aikajanallisesti tiedämme sen verran, että Eerolla ja Valtulla on armeijan kutsunnat vuonna 1935, jolloin ne täyttävät 20 vuotta, ja että niiden varusmiespalvelus kestää about vuoden ja ne kotiutuisivat näin ollen joskus vuoden 1936 aikana (tarkka aika riippuu siitä milloin ne astuvat palvelukseen, minkä lisäksi Valtu kotiutuu Eeroa myöhemmin rangaistuksista kertyneen ylipalveluksen takia, mutta sitä sitten taas ei kerrota että kuinka paljon myöhemmin). Lisäksi tästä seuraavan luvun alussa kerrotaan vuodesta 1937, ja ihan tämän perusteella päättelin, että nää edellisen luvun kunnalliskotiin menemiset ja Emman kuolema eivät vielä tapahtuisi vuonna 1937. Varsinkin koska tämmösellä aikahaarukalla tuo "samoihin aikoihin" voi tarkoittaa ihan mitä vaan. Tällä ei oikeasti ole mitään väliä ja jos oon väärässä niin se on itse asiassa Väinö Linnan syytä eikä minun koska mitäs ei eritellyt tapahtumia tarkemmin. Nää kirjat vie multa vielä joku päivä järjen (← nämä kirjat ovat jo vieneet häneltä järjen)

7
Rehtorin kanslia / Vs: Ilmoitustaulu | Ylläpidon ilmoituksia ja tiedotteita
« Uusin viesti kirjoittanut Ingrid 19.06.2026 16:29:16 »
19.6.2026: Tekoäly FinFanFunissa

Tekoälyn nopea kehittyminen ja yleistyminen on herättänyt paljon keskustelua myös FinFanFunissa, esimerkiksi täällä. Koska Finin olemassaolon keskiössä on ihmisten oma autenttinen luovuus ja itseilmaisu, olemme yhteisen keskustelun pohjalta päätyneet seuraavaan linjaukseen tekoälyn käytöstä foorumilla:

Tekoälyn käyttö tekstien ja muiden tuotosten luomiseen FinFanFunissa on kiellettyä.

Keskusteluissa nousi esiin vahva yhteisymmärrys, että luovuudelle perustuvana sivustona Finin tulee osaltaan suojella tekstien ja muiden tuotosten aitoutta, omaperäisyyttä ja ainutlaatuisuutta. Sekä ylläpito että monet muutkin käyttäjät kokevat, että tekoälyn laajamittainen käyttö vie tilaa ihmisten oma-aloitteisuudelta, viitseliäisyydeltä ja ideointikyvyltä. Tekoälyyn liittyy myös eettisiä kysymyksiä, kuten tekijänoikeudet ja ekologisuus. Keskusteluissa nostettiin lisäksi esiin, että tekoälyn käyttö rinnastuu plagiointiin, joka on Finissä kielletty yksiselitteisesti.

Foorumin sääntöihin on tehty lisäys tekoälyn käytöstä Finissä:
Tekoälyn (kuten ChatGPT:n) käyttö tekstien ja muiden tuotosten (esim. kuvien) luomiseen FinFanFunissa on kiellettyä. Profiilitaiteessa on kiellettyä käyttää kuvia, jotka on leimattu AI-taiteeksi (esim. AI-leimalliset kuvat Pinterestissa).

Valvonta:
Ylläpito tiedostaa, että tekoälyn käytön valvominen on hankalaa – samalla tavalla kuin plagioinnin kohdalla. Ylläpidossa käydään vielä keskustelua toimintatavoista eteen sattuvien tilanteiden varalle, mutta tavoitteena ei ole nyt eikä tulevaisuudessakaan aloittaa käyttäjien kyttäämistä, vaan varmistaa, että Fini säilyy jatkossakin paikkana, jossa arvostetaan käyttäjien itse luomia teoksia.

- Ylläpito
8
Godrickin notko / Vs: Kevyitä kuin vapaus, S, J/S
« Uusin viesti kirjoittanut Ingrid 18.06.2026 18:21:01 »
Luen yleisesti ottaen tosi vähän slashia, mutta kun huomasin tässä mainitun huumorin ja moottoripyörän niin pitihän tämä tulla vilkaisemaan! Luin aiemmin päivällä pari melankolisempaa kirjoittamaasi ficciä, joille tämä toikin kivasti vastapainoa. :) Sulta tuntuu luonnistuvan niin monet erilaiset genret, paritukset ja fandomit, että ihan kateeksi käy!

Sirius oli tässä jotenkin niin oma itsensä, enkä ole ollenkaan yllättynyt, että juuri hän on viritellyt mopedin kulkemaan ihan liian lujaa - se sopii hänen uhkarohkeaan ja kapinoivaan luonteeseensa! Ajattelin, että James olisi huispaajana ollut vähintään yhtä hurjapäinen vauhtihirmu, mutta toisaalta oli Siriuksen kyydissä kuka tahansa niin kyyti varmasti ottaisi vatsanpohjasta. :D Tällainen villi ja humoristinen moottoripyöräily sopi kuitenkin parivaljakolle tosi hyvin!

Leukani loksahti siinä vaiheessa, kun tuttu väpättävä kaksoisleuka tuli vastaan! Vernon oli oma ah-niin-valloittava itsensä, enkä pistänyt ollenkaan pahakseni Jamesin ja Siriuksen pientä enemmän tai vähemmän provosoivaa sanailua. 8)

Ja sitten vielä poor Remus, joka aina joutuu keskelle kaikenlaisia tilanteita ystäviensä takia. <3

Kaikki hahmot olivat tunnistettavissa ja fiilis tätä lukiessa oli sellainen lennokkaan rento! Kiitos kovasti. :)
9
Rinnakkaistodellisuus / Vs: Hobitti: Kaipuun kylmä kosketus, S, Bagginshield
« Uusin viesti kirjoittanut Ingrid 18.06.2026 14:29:11 »
Tolkienmaisen paljon kuvailua eikä mitään suuria juonenkäänteitä - yes please. <3 Oot tosi taitava kuvailemaan asioita ilman, että tekstistä tulee liian raskasta, ja tässäkin tekstissä onnistuit löytämään mielestäni oikein sopivan tasapainon.

Suru tuli puseroon Bilbon puolesta. <3 Teksti oli todella kaunis, herkkä ja hyvällä tavalla melankolinen. Tavoitit tässä hienosti ja koskettavalla tavalla Bilbon mielen myllerrykset ja kaikista sisimmät tunteet. Erityisen kauniita ja koskettavia  yksityiskohtia olivat ikkunalaudan tammentaimi muistona Thorinista, sekä Bilbon hiljaiset ajatukset siitä, kuinka örkkejä ja lohikäärmeitäkin pelottavampaa on herätä jälleen yksin. Sanailu ja dialogi toivat tähän kuitenkin hitusen kepeyttä niin, ettei teksti ihan kokonaan syönyt melankoliallaan ja haikeudellaan. </3

Tässä oli ylipäätään sellaista tolkienmaista kauneutta ja haikeutta – siis että samat tunteet kohosivat pintaan kuin kirjojen loppupuolta lukiessa. Seikkailut on sekkailtu, mutta niistä on jäänyt haikeus ja lohikäärmeitäkin vaikeampaa on jälleen vain asettua aloilleen ja oppia elämään sitä vanhaa tuttua, ennen niin seesteistä ja tuikitavallista hobitin arkea. Tässä tarinassa oli kuitenkin ihanaa vielä päästä lukemaan lopuksi, kuinka Bilbo pääsi jälleen jaloilleen – vaikka hän kenties hieman liian uhmakas ajatuksineen kaipauksesta onkin. ::)

Kiitos – kirjoitat Tolkienin maailmasta ja hahmoista kauniisti ja taitavasti!
10
Rinnakkaistodellisuus / Vs: Hobitti: Valoa täynnä , S
« Uusin viesti kirjoittanut Ingrid 18.06.2026 14:13:23 »
Olipa niin kivaa lukea piiiitkästä aikaa Hobittia – ja vieläpä tällaista perhefluffya lempparihahmoistani. <3

Tämä oli tunnelmaltaan rauhallinen. Tarinasta huokuu tietynlainen melankolia, joka tavallaan vain korostuu Fílin lapsenomaisen viattomuuden ja hyväntuulisuuden rinnalla. Oli ihanaa lukea, kuinka Thorininkin tummat ajatukset tuntuivat ainakin lyhyeksi hetkeksi helpottavan, kun hän pitelee Fíliä – ja vaikka pieni poika muistuttaa Thorinia menneisyydestä niin suru ei välity sellaisena repivänä kipuna. Tykkäsin, että suurtenkin tunteiden, ajatusten ja raskaiden muistojen keskellä tarina säilytti rauhan ja seesteisyyden. Kunpa Thorin itsekin sen vielä sisältään saisi löydettyä. </3

Teksti oli täynnä ihania pieniä yksityiskohtia. Pidin erityisesti siitä, kuinka Thorin suurilla kourillaan letitti Fílin hiuksia, Freririn härnäävä ääni, Fílin harvahampainen hymy, ja ennen kaikkea ajatus aivan tavallisesta tulesta synkkien muistojen sijasta.

Kiitos tästä, tämä oli tosi kaunis!
Sivuja: [1] 2 3 ... 10