Sokerisiipi: Gilmore löysi Dariuksesta ihmisen, johon todella lopulta rakastua. Minusta tuntuu, että vaikka Vaxin ja hänen suhteessa oli rakkautta ja kiintymystä, niin siinä oli myös aimo annos yhteisesti hyväksyttyä friends with benefits -meininkiä, joka ei kummallekaan olisi ikuisesti ollut emotionaalisesti tarpeeksi. Kiva, että tykkäsit ja kiitos kommentistasi!

Ygritte, ihana kuulla, että tämä oli sopivaa täsmälukemista. ^^ Minusta on kivaa, että ficeissä hahmot pääsevät käsittelemään asioita, joihin kirjoissa ei ehditty paneutua ja kiva kuulla, että se kiinnostaa muitakin. Varsinkin halusin kertoa, mitä Cedric olisi kokenut, jos olisi jäänyt henkiin ja tuntui, että havaitsit juuri niitä asioita, joita halusin tuoda hänen kokemuksessaan esille. Kaikkein eniten tuon, että toipuminen ei ole suora viiva. Kiitos ihanasta kommentistasi. <3

Linne, Merlin höpsönä uutena tuttavuutena on täysin oikea päätelmä fandomia tuntemattomalle. Ehkä Greer on päättänyt jättää kaikki luihuiset omaan arvoonsa, joten ei ihmetellyt, miksi ei ole koskaan aiemmin huomannut Merliniä. :3 Oih, onneksi ei tullut tästä ikäerodiskurssia, Merlinin on parempi pysyä Arthuriin rakastuneena historian hämäriin kadonneena. Kiitokset tupakaapujen ulkomuodosta menee siskolleni, joka kertoi, että musta olisi tuohon aikaan ollut harvinainen väri vaatteissa. ^^ Kiitos kommentistasi!

Olen vähän myöhäisherännäinen ja vein edelliseltä sivulta yhden pinkki-liilasävyisen avan!

Joo, hienosti Marius noudatti sitä logiikkaa, että ihmisen on hyvä antaa ensin kasvaa ja kehittyä ennen vampyyriksi muuttamista. Sehän muutti Armandin silloin kun muutti ainoastaan siksi, että Armand oli kuolemassa. Mikä muuten on kantava teema näissä vampyyriksi muuttamisissa muiden kuin Lestatin kohdalla (joka muuttaa vampyyriksi silloin kun häntä itseään huvittaa :')), huomasin nyt kun palasin lukemaan Kadotettujen kuningatarta, että täällähän Daniel ja Jesse muutetaan ihan samoin, kuoleman kynnyksellä rakkaan vampyyrin toimesta, ah mitä toistoa! Onko se hyvä tehokeino tässä kohtaa, enpä tiedä. Muutenkin toi Jessen hahmo vaikuttaa höpsön samaistuttavalta, mäkin innosta kiljuen ottaisin vastaan tehtävän lähteä New Orleansiin tutkimaan, ovatko Veren vangeissa kuvaillut tapahtumat totta. Tyyppi pääsi elämään mun unelmaani! :'D Mut vähän sitä ihmettelen, että eikö Talamascassa oikeasti olisi ollut ketään pätevämpää ihmistä tätä tehtävää hoitamaan. Ilmeisesti ei. En myöskään kestä tätä kirjojen maailmaa, jossa kaikki todella rakastavat kaikkia, joku David Talbotkin kertoo Jesselle rakastavansa sitä, mitä, yök, mikä on tää "perheenomainen" työyhteisö?? :'D Siis ainoa, joka aidosti on ilmoittanut yksinomaan vihaavansa jotakuta, tai jonka olen bongannut, on ollut Armand. Se ilmoitti The Vampire Armadissa hienon selkeästi vihaavansa Gabriellea, eikä missään vaiheessa pakitellut. Siistiä!

Eikä tv-sarjassa kyllä mitenkään voida noudattaa kirjoja enää kauheasti, kun kirjoissa paletti hajoaa sitä enemmän mitä pidemmälle mennään. Luin lukija-arvosteluja Goodreadsista, ja jonkinlainen konsesus on siitä, että kolme ekaa kirjaa ovat parhaat, ja sitten Anne Rice lähtee niin sille käsittämättömälle uskontohöpöily-itsensäterapiointilinjalle, että hommasta katoaa se vähäinenkin fokus joka joskus on ollut havaittavissa. Ja täytyy sanoa, että nyt kun luen taas tätä Kadotettujen kuningatarta, niin tää uppoaa kyllä niiiiiiiiin paljon vaivattomammin kuin toi The Vampire Armand, enkä suostu uskomaan, että syy olisi yksin siinä,  että vain toista näistä pääsen lukemaan suomeksi. Armandin kirja sentään keskittyi lempihahmoni juttuihin, mutta kun ne hänen juttunsa olivat välistä niiiiiiiin tylsästi ja pitkästi kuvattuja, ettei mitään rajaa. Ja kun juoni vähänkin on edetäkseen (joku voisi kysyä, että siis mikä on kirjan juoni, mutta kaiketi se juoni on perinteinen "näin minusta tuli minä" tai vähintäänkin "näin vietin nämä vuosisadat"), niin Rice heittää väliin taas kaiken paikoilleen jähmettävää pohdiskeluaan jumalan olemassaolosta. Niin tätä uskonnon päälleliimaamisen aiheuttamaa kankeutta ei (mun mielestä) tässä kolmoskirjassa vielä ole, tän heikkous on toki siinä, että näkökulmia on liikaa ja osa niistä ei ole ollenkaan niin kiinnostavia kuin toiset.

Ja mä lohduttaudun jo sillä, että tv-sarjassa Armand käyskentelee ongelmitta auringossa eli nää itsetuhoisesti aurinkoon sinkoutumiset ei tule kyseeseen (ja väitän, että Louis käytti jo tämän kortin kakkoskaudella!). <3


// Uu uu, tää nyt liittyy aivan toisaalla käytyyn keskusteluun, Eveliina, mutta laitan nyt tänne (mahtavaa keskustella ristiin rastiin fikkikommenteissa ja täällä :'D): katsoin juuri lounaani ratoksi kakkoskauden ekan jakson, ja siinähän Louis ja Armand keskustelevat siitä, että Louis on menettänyt haastattelun hallinnan, ja Armand toteaa, että Louis'n pitäisi panna hommalle piste (enkuksi "end it"), ja Louis vastaa tosi painokkaasti että EI. Minkä jälkeen Armand korjaa tarkoittaneensa, että Louis'n tulisi panna Daniel lentokoneeseen ja kotimatkalle. Tulkitsin tän niin, ettei niistä kumpikaan (ainakaan siinä vaiheessa) halua Danielia tappaa, mutta musta on oikein huvittavaa, että Louis kuitenkin hetken luuli Armandin tarkoittavan, että Daniel olisi parempi tappaa (huvittavaa siksi että Louis'n pitäisi tässä vaiheessa kuitenkin tietää Armandin Daniel-pakkomielteestä... :'D <3). Ei siis jää mun mielestä juuri muita mahdollisuuksia sille kakkoskauden vikan jakson "yllätykselle" kuin se että ne olivat muuttamassa Danielista yhteisymmärryksessä (tosin ilman Danielin suostumusta) vampyyria. AAHH, herkullista, herkullista, ehkä mä tosiaankin fikkaan tästä seuraavaksi. Tai saattoivathan he olla tarjoilemassa jotain yllärijälkkäriä joka olisi ollut vielä parempi kuin se Louis'n Danielille tarjoilema "söit tätä kun kosit Alicea ja sait pakit!!" mut... en usko!