Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta!

Tämä teksti pisti silmään listaustasi selaillessani, sillä tämän osasi heti nimen ja hahmon perusteella yhdistää aiheeseen, ja kokonaisuus herätti mielenkiinnon.
Tämä sai mut ajattelemaan sitä, miten raadollinen lasten ja nuorten maailma on. Kaikenlaiseen erilaisuuteen tartutaan niin kovin hanakasti, kun on kyse nuorista, joiden ajatusmaailma ei ole vielä avartunut riittävästi. Tuossa iässä voi olla todella kova paikka, jos eroaa muista jollakin tapaa, kuten tässä tapauksessa, kun Olympe on selvästi muita isompi. En yhtään ihmettele, että hän yrittää kaikin keinoin pienentää itseään ja sulautua joukkoon. Tällainen tilanne on omiaan ajamaan syömishäiriöön, jos on vähänkään sellaiselle altis.

Sydäntäni kivistää se, kuinka rajuihin toimiin Olympe ryhtyy, ilman että se kuitenkaan voisi koskaan tuottaa tulosta. Luut eivät tietenkään pienene, ja - mikä pahinta - muut nuoret jatkavat hänen pilkkaamistaan, vaikka hän tekisi mitä. Riipaisevaa. Olympen ahdinko välittyy hyvin, ja viimeinen kappale on kylmäävä. Voi vain toivoa, että Olympe löytää lopulta sisäisen rauhansa.
Kiitos tästä hienosta, koskettavasta tekstistä! -Walle