Mun pitäisi kiiruhtaa linja-autolle, mutta jäin lukemaan ja kommentoimaan tätä, joten tulee varmaan aika paska ja lyhyt kommentti. Parempi sekin toivottavasti kuin ei mitään.

Sitä mä ihmettelin koko ficin ajan, että miten ihmeessä Draco on päätynyt Ronin ja Hermione häihin. 😂

Mä mietin tätä samaa, mutta sitten vaan ajatteli, että ehkä se oli töissä ministeriössä tai kaikki koulukaverit oli mukana noissa häissä. Ei siis häirinnyt tämä, mutta kävi kyllä mielessä, että miksi Draco oli kutsuttu noihin häihin.  Musta tämä oli kokonaisuutena jotenkin hirmuisen suloinen ja luin tätä virne huulilla. Häissä kännääminenhän on ihan tavallista ja musta on kivaa lukea Harrysta ja Dracosta lähentymässä toverillisesti aikuisina. Se on jotain, joka tuntuu aina toimivan ja jos se ei nyt ole kauhean pahasti angstinen teksti niin siitä tulee hyvä fiilis. Ehkä niistä voisi tulla hyvät kaverit, vaikkei paria tulisikaan, mutta tässä epäilen, että niistä tulee pari ainakin yhdeksi yöksi kännissä ja sitten aamulla on kiinnostavaa nähdä, että onko reaktio kauhu vai jotain muuta. 

Sellainen kommentti tällä kertaa.

Mitä mieltä ootte tästä sarjasta? Entä 7.kaudesta? Tykkään sarjasta mutta tää viimeinen kausi on ihan erilainen verrattuna kaikkiin aikaisempiin. Viimeinen kausi on kuin ihan eri sarjaa. Mun mielestä sarja olis voinu loppua siihen edelliseen kauteen. Kuka on teidän suosikkihahmo, onko sellaista? Mun mielestä mieleenpainuvin hahmo oli Jefferson eli Hatuntekijä. Varasin äsken viimeisen kauden kirjastosta, (se jäi aikoinaan kesken) niin tiedän sitten kuinka kaikki päättyy... (Koko sarja löytyy mun lähikirjastosta, eli ihan parasta!)

Mä stalkkasin itseni lounasluettavan pariin ja päädyin tähän. En tiedä mitä odotin, mutta en ehkä sitä, että teksti saisi mut itkemään keskellä päivää, mutta tämä sai. Tämä oli todella jotenkin ytimiin käyvä ja riipaiseva ja ajatuksena kauhean ankea.

Iloisen värisiin kurahousuihin puettu pieni lapsi, joka on jostain syystä elämässään siinä pisteessä, että ei leiki itsekseen eikä muiden kanssa eikä välitä. Väistämättä sitä miettii, mitä Hetan elämässä on ja on ollut, että se on tuossa pisteessä. Ei tule mieleen kovin kauniita ajatuksia tai rakastavia ihmisiä. Ja joku kurja kiusanhenki vielä kumoaa hiekkaa Hetan päähän. Vähän ehkä siinä kohtaa ja sen jälkeen tuli Hetaan lisää eloa ja ehkä jopa pientä iloa. Ainakin siitä hiekkakakusta, jonka hän teki. Kunnes veti tuli tuhoamaan sen.
 
Tätä lukiessa tosiaan pääsi itku. Vaikuttava teksti. Olipa hyvä, että sattuma heitti tämän ääreen.

Paan tägikommentin työpaikan koneella, kun on niin paljon bannuja jotka haluisin napata! Sulla on ihana tyyli. <3

valokki, onpa ihana nähdä sinua! ♥ Pahoittelut, että jatkon kanssa on kestänyt näin kauan, vaikka oli tosi hauska kuulla, että tarina ja paritus kiinnostavat! Laitan myös lähtötilanne inspiksiä alempaan a/n:n, kun ajattelin, että ne voisi kiinnostaa! Ja a/n, että ne on muidenkin huomattavissa.

A/N: Hieman tarinan taustaa, jos tänne löytää uusia lukijoita! Mulla tais inspiraatiota olla "mökkikuva", jonka ajattelin Charlien hökkeliksi, "vertaile kahta erilaista arkea, esim. henkilöiden erilaisia kokemuksia ja erilaisia elämäntilanteita" ja "rutiineista poikkeaminen on helpommin sanottu kuin tehty" sekä "kulkuneuvo hajoaa kriittisellä hetkellä". Näitä taisin ryöväillä ja yhdistellä Arkihaasteen eri kierroksilta, josta sitten syntyi mielikuva temppuilevasta Porttiavaimesta ja kahdesta hyvin erilaista elämää viettäneestä hahmosta, jotka päätyvät saman katon alle! Jospa tästä tulee oikein kutkuttava, kunhan joskus loppukin koittaa.

Näitä on nyt 9 ja puoli lukua, josta tuon puolikkaan toivottavasti saan pian kymppiluvuksi! Alun perin lukuja piti olla 12 (koska revanssini Vuosiraapalehtien vuoden 2016 kierroksen kanssa Haasteita hampaankolossa-haasteessa), mutta tämä tarina vaatii ymmärrettävästi vähän enemmänkin palstatilaa. Tiedoksenne, että uudenvuoden aattoon on nyt 100 päivää (23.9. katsottuna) ja viikkoja olisi jäljellä 14 tätä vuotta. Jos tämä mahtuisi (ehkä...) 24 lukuun, voisin yrittää saada tämän julkaistua ja valmiiksi vielä tämän vuoden puolella! Toki, kuinkahan se onnistuu Dracon ja Charlien kanssa...


Päivän Profeetan huispauskatsaus oli täynnä huispausten maailmanmestaruuskisoja. Englannin maajoukkue kohtaisi Romanian, mistä Charlie oli kuullut jo niin monta kertaa, ettei oikeastaan uskonut, että enempää olisi edes mahdollista kertoa. Ron oli innoissaan, koska Englanti ei ollut vuosikausiin kilpaillut mestaruudesta. Ronin tavallisesti niin lyhyet kirjeet olivat saaneet huomattavaa pituutta ja muutenkin haastava käsiala karkasi viimeistään pergamentin loppupuoliskolla sellaiseksi sutuksi, ettei Charlie ollut enää varma mitä siinä sanottiin.

Charlie mietti joko Ron oli matkalla Bradfordiin ja siitä Top Withensin laitumille, jonne maailmanmestaruuskisojen huispausstadion oli väliaikaisesti perustettu. Tavallaan hän olisi itsekin halunnut nähdä ottelun, mutta juuri nyt, Charlie kaipasi enemmän omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Hänellä oli kausia, kun hän ei kaivannut lainkaan ihmisten seuraa. Silloin hänelle riitti maatilansa askareet, työnsä lohikäärmeiden parissa ja lentäminen vuorilla. Tietysti hän vastasi silloinkin kirjeisiin, mutta sen suurempaa kanssakäymistä hän ei kaivannut.

Ehkä yksinolemisen tarpeeseen vaikutti se, että vastikään oli juhlittu Harryn ja Ginnyn häitä. Charlie oli onnellinen heidän puolestaan ja siitä, kuinka moni oli tahtonut osallistua häihin ja juhlistaa tuoreen avioparin onnea. Mitä huispaukseen tuli, ei Charlie sydän ollut täysin varma, kumpaako joukkuetta hän kannatti enemmän. Romania oli hänen kotinsa.

Charlie otti kupillisen kahvia ja oli jo palaamassa tuvanpöytään sanomalehtensä pariin, kun näki ikkunansa takaa jonkun harhailevan pihamaallaan.