Tuoreimmat viestit1
Pergamentinpala / Vs: Kaupungissa kaksi | K-11 | draama | Anttu/Rasmus/Viljo | 10/x
« Uusin viesti kirjoittanut Sokerisiipi tänään kello 00:35:03 »12
(621)
MENNYT
(621)
MENNYT
Antun serkulla oli synttärit samana iltana, kun Rasmus kutsui Viljon luokseen saunomaan. Antusta oli vain hyvä, että Rasmus ja Viljo saisivat viettää iltaa kahden kesken. Hänestä oli jo pidemmän aikaa tuntunut siltä, että jokin kumma hiersi niiden kahden välillä. Jospa rauhallinen saunailta saisi miehet taas lähentymään. Antulla oli kurja olo, kun hän tiesi jonkin olevan vialla tietämättä, mitä tehdä asialle.
Anttu yllättyi, kun Rasmus soitti hänelle puoli kymmenen aikaan.
”Hei”, Anttu sanoi hyväntuulisesti ja sulkeutui Paulan vierashuoneeseen, jossa oli hiljaisempaa. ”Miten saunailta on mennyt?”
”Paskasti”, Rasmus sanoi raskaasti.
”Mitä, miksi? Mikä hätänä?” Anttu kysyi valpastuen heti. Huoli ja säikähdys rynnistivät hänen lävitseen ja talloivat juhlamielen hengiltä.
”Viljo on poissa tolaltaan”, Rasmus sanoi. ”Se on ihan paskana. Itkee ja näin.”
”Okei?” Anttua hämmensi Rasmuksen tapa ilmaista asia. Rasmuksen äänensävyssä ei ollut lainkaan huolta. Hän kuulosti melkein rasittuneelta. ”Mitä tapahtui?”
”No, me puhuttiin”, Rasmus sanoi. ”Meidän suhteesta. Olin rehellinen niin kuin Viljo pyysi, mutta ilmeisesti se oli yhtä paskamaista kuin tiedon pimittäminen. Mene ja tiedä.”
Anttua etoi. Nyt hän todella kuuli sen. Rasmus mollasi Viljon tunteita aivan samalla tavalla kuin silloin baari-iltana. He olivat selvitelleet sitä sotkua monta päivää. Rasmus oli kyllä pyytänyt anteeksi, mutta Anttua oli jäänyt kaihertamaan, oliko mies todella tarkoittanut sitä. Anttu tiesi, että Viljolla oli välillä suuria tunteita, mutta niille oli aina jokin syy.
”Oletko sä sitten pimittänyt jotain?” Anttu kysyi puoliksi naurahtaen ja toivoi, että kyse oli vain jostain epähuomiossa laukaistusta kommentista.
”No, mä toivon nyt, että olisin puhunut tästä ensin sun kanssa”, Rasmus huokaisi. ”Sä et draamaile kuten Viljo.”
”Ei Viljo mitään draamaile”, Anttu puolusti. Hänellä oli todella paha olo Viljon puolesta. ”Mitä vittua sä oikein selität?”
”Kamoon, Anttu, ihan oikeesti”, Rasmus ähkäisi. ”Ei sun tarvii aina olla noin pahuksen hyvä tyyppi. Kyllä sä voit mulle vuodattaa. Ihan varmasti sullakin menee joskus hermot Viljoon.”
”Tietty menee, mutta en mä silti halua puhua siitä paskaa”, Anttu tokaisi. ”Mitä sä oikein sanoit Viljolle?”
”No siis”, Rasmus sanoi. ”Tää koko seurustelukuvio. Se ei oikein toimi.”
”Ai?” Anttu ei tiennyt, mistä Rasmus oikein puhui. Epäuskoisuus pehmensi Antun reaktiota. Hän oli aika varma, että tämä oli pelkkä paska läppä. ”Miten niin?”
”Tästä on tullut niin raskasta ja vakavaa. Viljo on koko ajan mun kimpussa kaiken suhteen. Missä oon, mitä teen, kenen kanssa oon. Mitä mä tunnen ja ajattelen joka saatanan sekunti. Viljo on varmaan vielä pahempi sun kanssa, kun te asutte yhdessä. Miten sä oikeesti jaksat sitä?”
Anttua suututti ja kuvotti. Turpa kiinni, hän tahtoi ärähtää ja olisi ärähtänytkin, elleivät Rasmuksen sanat olisivat tehneet niin helvetin kipeää.
”Ootko sä humalassa?” Anttu kysyi tietämättä oikein mihin muuhunkaan tarttua. Tällainen katkera tilitys ei kuulostanut yhtään Rasmukselta. Miksi Rasmus luuli, että hän sai mollata Viljoa Antun kuullen?
”Kaikki oli parempaa silloin, kun me oltiin vain kavereita”, Rasmus huokaisi. ”Me nähtiin, hengailtiin ja siinä se. Haluun sen helppouden takaisin. Mut Viljo käsitti kaiken väärin ja luuli, että haluan erota. Siksi se itkee mun makkarissa. En mä halua erota. Haluun vaan, että tää ois rennompaa. Vähemmän puhetta, enemmän äksöniä. Jos tiiät mitä tarkoitan.”
”En tiedä”, Anttu sanoi. Hyytävä pelko rutisti hänen vatsaansa. Hänen oli vaikea uskoa, että linjan toisessa päässä todella oli Rasmus. Kaikki miehen laukomat jutut olivat kauheita ja outoja. Ne olivat ilmaantuneet kuin tyhjästä. Mikään ei käynyt järkeen. Anttu ei tajunnut, mistä he oikein puhuivat.
”Mitä sä tarkoitat?”
”Eikö me voitaisi olla vaan friends with benefits?” Rasmus kysyi. ”Eikö se ois kivempaa?”
Anttu oli sanaton. Yksinkertaisesti sanaton. Hän oli liian järkyttynyt edes loukkaantuakseen Rasmuksen poskettomasta ehdotuksesta. Anttu tunsi puhelimensa värisevän. Hän katsoi näyttöä ja näki, että Viljolta oli tullut viesti:
Sori, että keskeytän juhlat, mutta voisitko hakea mut kotiin? Hätätilanne. SOS.
Se ei ollut millään muotoa liioittelua.
”Mä tulen sinne. Me puhutaan tää asia sitten kunnolla halki”, Anttu sanoi Rasmukselle ja vastasi samalla Viljolle:
Lähden heti.
Ensin voi harkita jotain juttua pitkäänkin, mutta loppujen lopuksi se harkinta ja päättämättömyys loppuu siihen, että silmät kiinni ja painetaan nappia ja katotaan, mitä sitten tapahtuu, kun eihän sitä muuten voi koskaan tietää. 
