Nappasin tän heti hirmuisen innoissani Kommiksesta, koska Liikkuva Linna on aivan lempikirjojani (ja on ne jatko-osatkin hyviä, mutta oih voih, kun Sophie ja Howl eivät ole pääosassa niin kyllähän jotain jää uupumaan). En ole kyllä Liikkuvaa Linnaa lukenut taas vuosiin, ehkäpä pitäisi. Tän fikin myötä ainakin syttyi sellainen ihanan kaihoisa ikävä näiden hahmojen luo. Onnistuit tosi hyvin niiden kanssa, ne oli valloittavan tutunoloisia. <3 Suosikkini oli vähemmän yllättävästi Howl, tyrskin onnessani, kun se kutsui Calciferia
ylikasvaneeksi kyyneleeksi ja Michaelia
puoliksi syödyksi pukinkoiveksi, oi että sentäs. Ja sitten kuitenkin sen terävän kielen alla ja näennäisen kovan kuoren alla on tosi lämmin sydän. Mä kyllä tiesin heti, että Howl on oikeasti yöpynyt patjalla Michaelin huoneen lattialla (<3<3<3), mutta erityisen mukavaa, että asioiden oikea laita selvisi lopulta myös Michaelille.
Ja sit pitää vielä kehua sitä, että vaikka Sophie onkin tässä fikissä enemmän sivuosassa, niin oot vanginnut erinomaisesti kaikkein olennaisimman Sophien ja Howlin välisestä suhteesta:
Sophie hymyili seesteisesti. “Itse asiassa minua on aina pidetty meistä sopuisimpana.”
“Mikä on vain yksi todistus lisää kierosta luonteestasi”, Howl sanoi.
<3<3 Tosirakkautta! Niin kuin sekin että Sophie läksyttää heidän lähtiessään Howlia niistä
Merlinin kalsareista, aah ihanaa, mutta vakavasti puhuen, hyvähän se on opettaa lapsi kiroamaan värikkäästi! Nää kaksi oli varmaan mun ihka ensimmäisiä suosikkipariskuntiani, ne on niin... aitoja ja räiskyviä ja silti kovin rakastuneita toisiinsa!
“Onko tämä loitsu tai taas jotain teidän ihmisten juttuja? Te olette kyllä hassuja.”
<3 Ja ei saa tietenkään unohtaa tätä ylikasvanutta kyyneltä eli sun superia Calciferia, senkin replat olivat aivan timanttisia! Mainiota marttyyriutta myös uhata antaa talon murentua palasiksi kun jää sinne yksin muiden lähtiessä muualle!

Myös tunnelmaltaan tää fikki on ihana! Kuvailet ympäristöä rikkaasti ja elävästi ja musta tuntui, että mä todella pääsin tuonne paikan päälle (ihanaa), ja sitten vielä sen oivallisen kerronnan seassa on esim. tällaisia hauskoja helmiä:
Calcifer ei varsinaisesti voinut kallistaa päätään, koska sillä ei ollut sellaista, mutta Michaelista tuntui silti, että se teki niin.
Ja voi kun fikin loppu varastaa sydämen, tai varastaisi, ellei mun sydäntä olisi viety jo moneen kertaan aiemmin. Ihanaa että Sophie laittaa Michaelille pojan suosikkiruokaa, vaikka se onkin Howlin inhokkia (tai ehkä juuri siksi :')), ja sitten Michael saa tietää, että Howl todellakin on "alentunut" nukkumaan lattialla. Ja että Michael tajuaa, että he ovat oikea perhe ja että hän todella on osa sitä perhettä.
Aivan valtavan ihana fikki, oon niin onnellinen kun kirjoitit tämän! <3 Kirjoita ihmeessä heistä vielä lisääkin, jos vain inspistä on!