Osasin odottaa rankkoja aihepiirejä jo sneak peakin perusteella, mutta yllätyin silti kuinka rankan tuntuista tätä jaksoa oli katsella. Ja se menee paljolti taidokkaan käsikirjoittamisen mutta myös uskomattoman hyvän roolisuorituksen Sam Reidiltä kunniaksi. Hehkutin häntä jo aikaisemmin, mutta pakko hehkuttaa wishbonen tavoin myös lisääkin: siis aivan uskomattoman upeita roolisuorituksia koko jakso täynnä. Paitsi haastattelukohtaus, joka monesti nojasi ihan vaan Samin koukuttavan karisman pauloihin uppoutumiselle ja uskomattoman tunteelliselle suoritukselle, niin myös ne karmaisevan hienosti tehdyt takaumakohtaukset. Erityisesti Lestatin kääntymiskohtaus oli todella hienosti toteutettu, se Claudian kokemukseen peilaaminen toimi tehokeinona musta tosi hyvin ja ne kohtaukset oikein ruokkivat toisiaan. Se tapa miten veren juottaminen oli toteutettu kun maahan painettu Lestat oli kaulasta irvokkaasti pulppuavan veren alla oli aivan sairaan hieno. Siis sairas, mutta hieno. Oli myös todella karmaisevaa omalla tavallaan se, kuinka Lestat yritti romantisoida kokemaansa väkivaltaa ja sillä tavoin jotenkin lakaista sitä maton alle, niin inhimillistä mutta niin riipaisevaa.

Tosi monesti vampyyrimediassa romantisoidaan ikuista elämää, mutta musta on tosi freesiä ja ihanaa että tässä sarjassa se menee kyllä toisinaan myös aivan toisin päin. Lestatin traumatisoivat kokemukset ja se miten ne vaikuttavat häneen edelleen ja rikkovat vielä niin pitkänkin ajan jälkeen ja joita on mahdottoman tuntuista saada käsiteltyä niin etteivät rikkoisi vaikka aikaa on enemmän kuin kenelläkään ihmisellä koskaan, on tosi karu ajatus. Vaikka vampyyrit ovatkin tässä sarjassa hirviömäisiä, niin ovat kuitenkin myös ihan hirvittävän inhimillisiä. Ja se jos mikä tekeekin ikuisesta elämästä konseptina todella pelottavan ja kivualiaan. Se siis, että elämä on yhtä loputonta inhimillisten tunteiden käsittelyä ja uudelleen ja uudelleen asioiden kokemista, niin hyvässä kuin pahassa. On paljon kauniita asioita, mutta myös paljon ihan todella kipeitä ja karseita asioita ja ikuisuus kaiken sen karsean kanssa on... no, karsea ajatus. Ihan menee kylmät väreet kun ajattelenkaan, millaista tuskaa olisi elää ikuisesti.

Mikään määrä tietoa ei olisi voinut valmistaa siihen, miten rankasti jaksossa oli Lestatin taustatarinaa kuvattu. Siis vaikka sen tiesi millaista tavaraa on tulossa, niin toteutus oli niin upea ja viskeraalinen ettei sitä voinut olla tuntematta ihan sisuksissaan asti. Todella taitavasti koostettu jakso. Aikahyppelyn lisäksi eri hahmojen kohtausten välillä hyppeleminen ja Lestatin autokohtaus sykähdyttivät ihan erityisen paljon. Tämä jakso oli tunnelmaltaan todella voimakas ja meni kyllä tunnepuolella todella vahvaksi, erinomainen esimerkki siitä miten eri asia on kuulla jotain kuin nähdä se omin silmin. Mielenkiintoista nähdä, mihin kauden tunnelma seuraavaksi menee - parin ekan jakson humoristinen pelleily ja perseily taitavat olla nyt takana päin, ainakin mun on tosi vaikeaa nähdä että enää olisi paluuta siihen vaan nyt kun mentiin syvemmälle, niin tästä syvästä päädystä ei ihan noin vain pulikoidakaan takaisin kahluualtaaseen. Olen ihan superinnoissani siitä, että seuraavassa jaksossa on vihdoin se Armandin ja Danielin kasvokkain kohtaaminen!! Sitä hypettäessä on vähän vaikeaa keskittyä mihinkään muuhun , mutta Lestatin mielenmaiseman sirpaloitumisen eskaloituminen totaaliräjähdykseen on kyllä myös kutkuttavasti ihan liipasimella.

Vilkaisin vähän somea ja siellä jo ehdittiinkin laittaa rinnakkain ne hetket kun Lestat lapsena pakotetaan vanhemman toimesta katsomaan noitien palamista + Lestat katsomassa ensirakkauttaan kuolemassa tulessa /Lestat pakottamassa ykköskaudella Claudian katsomaan kuinka tämän murhaama poika josta Claudia piti palaa polttouunissa.

Joo, tämä oli todella upea! Vähän ilmiselvemmän paralleelin lisäksi ihan hirmu hieno tämä myös. Tämä on musta tosi hyvä esimerkki siitä, miten ylisukupolviset traumat siirtyy eteenpäin kun Lestat teki Claudialle samoin kuin hänen äitinsä oli tehnyt hänelle - alleviivasi musta tosi hienosti sitä, että Lestat kyllä yritti Claudian kanssa ja rakasti tätä omalla tavallaan, mutta keinot sen osoittamiseen olivat hyvin vääristyneet ja tietyllä tapaa he olivat niin hirvittävän samanlaisia, ettei siinä ollut muuta kuin katastrofin ainekset jo ihan alusta alkaen.

Louisin kostotoimet olivat juuri niin tyydyttävää katsottavaa kuin toivoinkin ja olin myös iloisesti yllättynyt siitä, ettei tätä juonikuviota pitkitetty sen enempää vaan toiminta johti tuloksiin välittömästi. Mielenkiintoista nähdä mitä Baby Jenksin hahmolle tapahtuu tarinassa jatkossa. Mun mielestä Louisin katolle hypähtäminen näytti ihan leijumiselta eikä hyppäämiseltä, hihkaisin siitä kovin innostuneena! Voihan se toki olla että oli kyse hypystä, mutta jotenkin luulisi että sen olisi voinut tehdä siinä tapauksessa selkeämmin ponnistamisen näköisesti - ei kai tuolla ominaisuudella olisi sen kummemmin järkeä yrittää kiusoitella katsojia? Olin oikein tyytyväinen verisen badass!Louisin katselun tarjoamasta fan servicestä, olen erittäin hyvin palveltu ja pidin kovin siitä yksityiskohdasta, että Louis sytytti Brucen palamaan Claudian päiväkirjan sivuilla. Niiden ääneen lukeminen oli musta vähän kaksipiippuista, toisaalta oon sitä mieltä että karseiden asioiden kohdalla myös tietämättömyys lisää karseutta mutta toisaalta Claudian ajatusten kuuleminen oli siinä mielessä kivaa että jaksossa käsiteltiin seksuaaliväkivallan uhrien ajatuksia ja asian käsittelytapoja sen kautta laajemmin. Claudian häpeä siitä mitä joutui sanomaan ja tekemään selvitäkseen hengissä oli riipaisevaa mutta realistista ja oli musta hienosti toteutettu se, että sekä Claudian että Lestatin coping mekanismeja tuotiin eri tavoin esille.

Mä tykkäsin myös wishbonen tavoin Danielin kohtauksista ja siitä, miten ne oli toteutettu - ja näytelty, ai jumpe. Toisaalta jaksossa oli Danielin osalta tosi pahaenteisiä seikkoja - se mitä Lestat sanoi Danielin elämästä vampyyrina viitaten siihen sanoilla incidental ja BRIEF saivat sydämeni hakkaamaan. Yritän kaikkeni kaasuvalottaa itselleni, että tämä ei tarkoita kehohyppäyksiä tai saati sitten varsinkaan kuolemaa vaan on vaan jotain katsojien pulssin kiusallaan nostoa, mutta hitto että lemppareiden vuoksi onkin kyllä peloissaan. En millään haluaisi luopua Ericin Danielista, en sitten yhtäääääään! *märinää, kitinää ja kaikenmaailman ulivalia* Paralleeleja täynnä olevassa jaksossa vähän pelotti myös se, kuinka Danielin mielen säröilyä kuvattiin kirjaimellisesti lähikuvana ja Nicolaksen tarinan mahdollinen peilautuminen Danieliin on kyllä myös kovasti mun eituuikinätapahtumaan-kaasuvalotuksen asialistalla. Ihan kauheeta kun en haluaisi että mitään kauheeta tapahtuu mutta tässä sarjassa tapahtuu koko ajan jotain kauheeta jollekin!! *lisää valitusitkua*

Sitten Armand. Voi jeesus kun Assad on vaan nätti, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Ja miten melodinen ääni, tekee mieli vain huokailla sen äärellä kaihoisasti.

TÄÄÄÄÄÄ siis jep <3 Ah. Olin niin intopiukeena siinä vikassa kohtauksessa, kun kuului vaan ääni ja kamera kiersi pikkuhiljaa kohti sen omistajaa. Nannaa.

Oli mielenkiintoista nähdä edes näin pikainen katsaus vähän ehkä totuudenmukaisempiin Pariisi-vuosiin ja Armandiin silloin. Huomasin kyllä yllättäen symppaavani paljonkin Lestatia, koska jeesus mikä epäpyhä trio rakastajia toi Armand, Gabriella ja Nicolas, jokainen kilpailemassa toistensa kanssa ja vaatimassa alati enemmän, jokainen omien ongelmiensa kourissa.

Joo! Niin oli. Ja sanopa muuta, siis tuossa oli kyllä sellainen toisiinsa kietoutunut kauhutrio että jestas kun tässä sarjassa osataan kyllä vetää toksiset suhteet ihan uusille leveleille

Lestat sanoo että Armand "murhasi ja loi" Danielin heinäkuussa, 22 päivää sen jälkeen kun Louisin Dubain haastattelu oli yleisesti hyväksytyn aikajanan perusteella jo ohi. Miksi 22 päivän viive??? Onko tarkoituksellista vai virhe kaanonissa??? Mitä tapahtui?? Muistaako Daniel edes mitä tapahtui???

Uuuuu! Onpa herkullinen poiminta, ai ettien että kun ollaan kyllä jännän äärellä!

Puuh, siis vaikka tiesin promoista mitä aiheita olisi tällä kertaa luvassa, niin eihän tähän oikein voinut valmistautua. Aloitetaan vaikka siitä, että Sam Reid on kyllä näyttelijänä yksi peto aivan tajuttomalla tunneskaalalla ja muuntautumiskyvyllä. Ei siinä, kaikki tekivät tietysti jälleen niin mieletöntä työtä vakiocastista uudempiin kasvoihin, että tuntuisi taas epäreilulta alkaa kehua jotakuta nimeltä toisten yli. Parasta cast koskaan ja niin edelleen <3

Tähän nyt varoitukset kaikenlaisesta (seksuaalisesta) hyväksikäytöstä, mutta siis oli kyllä sellainen kavalkaadi sen lajin traumoja ettei mitään rajaa. Täällä on kun puhuttu Gabriellasta ja hahmon pidettävyydestä, sekä siitä miten sarja käsittelee insestiä, niin musta tässä jaksossa varsinkin alettiin vetää sellaisia paralleeleja ja näyttää Lestatin epämukavuutta niin selvästi, että kasuaalimmankin katsojan lienee helpompi sisäistää ettei se suhde (siis Lestatin ja Gabriellan seksuaalinen suhde) perustu Lestatin vilpittömään haluun olla touhussa mukana, vaan on paljon vääristyneempi. Mm. Lestat puhumassa siitä miten Magnus sieppaa kokoelman Lestatin klooneja ennen kuin saa tämän käsiinsä, samaan aikaan kun nykyhetkessä Gabriella panee Lestatin konkreettisen body doublen kanssa koska Lestat on vetänyt rajan ettei halua enää seksiä Gabriellan kanssa. Tai se että Lestat yrittää puhua rakkaudestaan johonkuhun toiseen (ensirakkauteen, joka ei ole verisukua) jopa aika silleen suloisen viattomasti ja Gabriellan mustasukkainen reaktio on yliviivata se kaikki omalla pornografisella teatterilla. Tai miten Gabriellan ilmeestä näkyy pelko että Lestat on aikeissa paljastaa äitikuvion Danielille ja kaikille muille, koska jos se lakkaisi olemasta salaisuus, Lestat voisi saada asiaan jotain ulkopuolista perspektiiviä ja Gabriellan valta murenisi. Fun stuff!

Kaikessa hirveydessään ja sydäntäsärkevyydessään Lestatin ja Claudian kokemusten rinnastaminen oli todella hieno paralleeli, ja musta hyvin toteutettu. Fandomissa tästä on puhuttu jo pitkään, mutta oli tyydyttävä nähdä se näin selkeästi aukikirjoitettuna ja -näyteltynä. Mutta voi kristus oikeasti. Vilkaisin vähän somea ja siellä jo ehdittiinkin laittaa rinnakkain ne hetket kun Lestat lapsena pakotetaan vanhemman toimesta katsomaan noitien palamista + Lestat katsomassa ensirakkauttaan kuolemassa tulessa /Lestat pakottamassa ykköskaudella Claudian katsomaan kuinka tämän murhaama poika josta Claudia piti palaa polttouunissa. Tästä aasinsillassa niihin, jotka ovat joutuneet lähietäisyydestä Lestatin ja Claudian näitä hyväksikäyttökokemuksia jälkijättöisesti kuulemaan, eli Louisiin ja Danieliin. Kumpikaan ei ole aiemmilla kausilla osoittanut erityisen suurta sympatiaa kuulemansa johdosta ja ollut peräti julma/sanonut ettei halua kuulla enempää. Tuntuu että Louis otti nyt sen suhteen askeleen parempaan suuntaan ja jonkinlaista vastuuta siitä ettei yrittänyt aikanaan paremmin kuunnella, kun taas Daniel... Noooohhh, sanotaanko että hölkkäsi pikavauhtia toiseen suuntaan?

Danielhan on meikeläisen boomer fledgling lempilapsi, mutta silti rakastin tässä jaksossa kaikkia todisteita siitä, että Daniel osaa olla egoistinen kusipää ja hirviö siinä missä muutkin vampyyrit. Ja että juuri nyt Daniel yrittää vielä roikkua inhimillisyydessä kaikien keinoin, juomalla veripusseja ja tekemällä dokumenttia jossa teeskentelee ihmistä, mutta hiljalleen alkaa käydä ilmi ettei se enää vain ole mahdollista. Se lipsahdus joka meni jotenkin niin että "Vampires, am I right? They - we - can't help ourselves", ah. Ericille kaikki palkinnot sellaisen puhtaan nälän sanattomasta näyttelemisestä ja esiin tunkevien kulmahampaiden suumutruilusta, kun mitä haavoittuvampaa settiä Lestat kertoo (tai esittää kertovansa) niin sitä enemmän hurmiossa Daniel on. Armandhan osuvasti kakkoskaudelle sanaili totuuden jahtaamisen olevan Danielin huume; haastateltavista näiden heikkouksien esiinkaivaminen manipulaatiolla on selkeästi se piirre Danielissa jonka vampyyrius on vahvistanut ja vääristänyt. Daniel julkaisi kirjansa ilman Louisin lupaa ja puhtaan itsekkäistä syistä, eikä edes suostunut kuuntelemaan kun Louis kertoi sen satuttaneen sekä itseään että Lestatia. Jo ekassa jaksossa Daniel sanoi Lestatille aivan suoraan, että tekeillä oleva dokumentti on Danielin oma lippu maineeseen (Cannes, Oscar jne.), minkä jälkeen on aika villiä että Daniel toistuvasti kutsuu kiertuetta Lestatin turhamaisuusprojektiksi. Ottaen huomioon Armandin tavan manipuloida ja toisaalta tuuditella uhrinsa halukkaan kuoleman partaalle, alkaa olla kutkuttavan selvää miksi nimenomaan Daniel on Armandin ainut jälkeläinen <3 (Mietin myös sitä epämukavaa fiilistä jonka sai aikaan se, että ensin Daniel lukee kirjastaan miten Louis kertoi Lestatin kuvanneen Magnuksen kohtaamista, ja sitten myöhemmin kun Louis lukee Claudian päiväkirjasta tämän kuvausta kohtaamisesta Brucen kanssa. Jotakin siitä miten nämä kertomukset oli jaettu luottamuksellisesti ja äkkiä ne leviävätkin julki, ja niistä tulee koston välineitä ihan ulkopuolisille henkilöille.)

Koska Daniel näemmä sydämistyy tästä Lestatin mentaalisesta pikku pilasta pahasti, aloin miettiä että olisikohan Daniel se joka saa selville Gabriellan todellisen henkilöllisyyden ja möläyttää sen kostona koko tuotantotiimille?

Sitten Armand. Voi jeesus kun Assad on vaan nätti, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Ja miten melodinen ääni, tekee mieli vain huokailla sen äärellä kaihoisasti. Oli mielenkiintoista nähdä edes näin pikainen katsaus vähän ehkä totuudenmukaisempiin Pariisi-vuosiin ja Armandiin silloin. Huomasin kyllä yllättäen symppaavani paljonkin Lestatia, koska jeesus mikä epäpyhä trio rakastajia toi Armand, Gabriella ja Nicolas, jokainen kilpailemassa toistensa kanssa ja vaatimassa alati enemmän, jokainen omien ongelmiensa kourissa. Oli jännittävä nähdä, että Gabriellan julmuus pikemminkin vain korostui Armandin rinnalla ja että jopa Armand koki epämukavuutta tilanteissa joissa Gabi ei. Armand olemassa Lestatin ns. salasuhde/situationship/the other woman, kun ottaa huomioon Amadeon koko kuvion = auts. Armand polttamassa Nickyn Lestatin pyynnöstä, varmasti samalla tiedostaen että vaikka Lestat itse pyysi sitä niin se olisi jotain jota Lestat ei koskaan voisi antaa anteeksi = tupla-auts.

Armand nykyhetkessä, jonkinlaisella katumusmatkalla (sen vilpittömyys jääköön nähtäväksi), käyttämässä tukiryhmässä nimeä Arun = olen vilpittömästi ihmeissäni että olen vielä hengissä tän jäljiltä.

Tästä on taas tullut niin kilometripostaus, että nopeat loppuhavainnot:

- Lestat sanoo että Armand "murhasi ja loi" Danielin heinäkuussa, 22 päivää sen jälkeen kun Louisin Dubain haastattelu oli yleisesti hyväksytyn aikajanan perusteella jo ohi. Miksi 22 päivän viive??? Onko tarkoituksellista vai virhe kaanonissa??? Mitä tapahtui?? Muistaako Daniel edes mitä tapahtui???
- Jakson pieni mutta suuri yllätys oli se, että ilmeisesti Louisilla on nykyään leijumisen lahja (tai miten ikinä cloud gift onkaan käännetty suomeksi)? Somessa nyt väännetään siitä että oliko se murhataloon suoritettu siirtyminen sittenkin hyppy vai puhdasta lentämistä, mutta itse haluan usko että Louis on nyt saanut vähän uutta puhtia ja ottanut sen myötä uusia kykyjä haltuun. Sitä se porukan massamurhailu ja eläinveren litkimisen lopettaminen teettää
- Pitää vielä katsoa tämä kohta uudelleen, mutta kun Magnuksen autohallusinaatio listaa kaikkia niitä muusia jotka istuvat pitkässä pöydässä Lestatia odottamassa, niin siis kysehän on promojen perusteella Lestatin monista jälkeläisistä. Tässä listassa luonnehdintoja oli myös yksi ammatti, joka ei täsmää keneenkään jo luotuun, eli se varmasti oli sniikki foreshadowing ainakin yhdestä uudesta jälkeläisestä joka löytyy aika läheltä

Promojen perusteella ensi viikon jaksossa viimein Danielin ja Armandin kohtaaminen nykyhetkessä. En tiedä miten selviän ja kaiken lisäksi olen sunnuntaina töissä eli pääsen jakson äärelle vasta illemmalla, hhgggghhhnnn.

Kirjassahan ei oikeasti kerrota, milloin Halmeen Emma tarkalleen ottaen kuolee. Tarina on siinä kohtaa sellaisessa vaiheessa, että tapahtumia selostetaan jokseenkin suurpiirteisesti ja päällekkäin eikä niitä ajoiteta edes vuodenajan tarkkuudella. Siinä luvussa, jossa Emman kuolemasta kerrotaan, selostetaan tällaiset avaintapahtumat:
1) Koskelan Eero ja hänen kanssaan samanikäinen Leppäsen Valtu menevät sotaväkeen
2) Valtun palattua sotaväestä Leppäsen Preeti loukkaantuu ja joutuu kunnalliskotiin, missä yhteydessä selitetään myös Valtun tulemisista ja menemisistä yleisesti ennen ja jälkeen sotaväen
3) Susi-Kustaa joutuu kunnalliskotiin hiukan sen jälkeen kuin Preeti
4) Halmeen Emma kuolee "samoihin aikoihin" kun nuo joutuvat kunnalliskotiin.

Aikajanallisesti tiedämme sen verran, että Eerolla ja Valtulla on armeijan kutsunnat vuonna 1935, jolloin ne täyttävät 20 vuotta, ja että niiden varusmiespalvelus kestää about vuoden ja ne kotiutuisivat näin ollen joskus vuoden 1936 aikana (tarkka aika riippuu siitä milloin ne astuvat palvelukseen, minkä lisäksi Valtu kotiutuu Eeroa myöhemmin rangaistuksista kertyneen ylipalveluksen takia, mutta sitä sitten taas ei kerrota että kuinka paljon myöhemmin). Lisäksi tästä seuraavan luvun alussa kerrotaan vuodesta 1937, ja ihan tämän perusteella päättelin, että nää edellisen luvun kunnalliskotiin menemiset ja Emman kuolema eivät vielä tapahtuisi vuonna 1937. Varsinkin koska tämmösellä aikahaarukalla tuo "samoihin aikoihin" voi tarkoittaa ihan mitä vaan. Tällä ei oikeasti ole mitään väliä ja jos oon väärässä niin se on itse asiassa Väinö Linnan syytä eikä minun koska mitäs ei eritellyt tapahtumia tarkemmin. Nää kirjat vie multa vielä joku päivä järjen (← nämä kirjat ovat jo vieneet häneltä järjen)