Voi ei näiden kanssa:( Kaksi ensimmäistä ovat jotenkin niin Frediä, totta kai pojat vievät Arthurin auton juuri ennen sen ensimmäistä lentoa, ja tietysti Fred katoaa tanssiaisiltana juuri tärkeimmällä hetkellä. Arthur antaa pojille anteeksi, koska hänellä on hyvä sydän, ja omien sanojensakin mukaan, tarkoitus pyhittää keinot. Ja Angelinakin varmasti antaa, koska olihan Fred hänen kanssaan muuten koko illan, vaikka olisikin ollut ihana jakaa yhdessä vielä se viimeinen tanssi ja kenties kevyt suudelmakin. Mutta tuo viimeinen särkee sydämen kyllä ihan kokonaan:(

George oli huomannut, että kaikki alkoivat puhua hänestä yksikössä. Se tuntui vieraalta, koska kaikki olivat puhuneet aina heistä, kun tarkoittivat häntä ja Frediä. Ja he olivat aina puhuneet itsestään meinä.
George oli luullut itseään ennen kokonaiseksi, mutta tajusi vasta jälkeenpäin, että yksin hän oli vain puolikas.

Minunkin oli vaikea sopeutua Fredin kuolemaan, saati sitten Georgen. Aina puhuttiin kaksosista, aina oli se monikko. Sitten yhtäkkiä ei ollutkaan:( En yhtään ihmettele, vaikka George kokisi asian aidosti niin, että Fred särki hänen sydämensä, sillä siltä se varmasti tuntui. Ajan myötä sen kanssa pääsee varmasti sopuun, mutta olisi kohtuutonta kuvitellakaan, että kaksosveljen kuolemasta pääsee mitenkään nopeasti yli. Kun toinen on ollut aina siinä vierellä! Voi miten surullista<3

carrowfan, kiva, että olet tykännyt tästä versiosta Dracosta. ^^ En tiedä, miten Lucius asiaan suhtautuisi, mutta toivon, että yhtä fiksusti kuin Narcissa. Kiitos kommentistasi!

Linne: Sanoisin, että tarinan aika vastaa ehkä meidän 1600-luvun loppumme eli hieman keskiajasta eteenpäin. Mikoj olisi mielellään runoilijakin, silloin voisi asua linnassa tai hienossa talossa kiva kuulla! Kiitos kommentistasi.

Ygritte: No hyvä ettei tarvinnut liikaa siristellä, toki mun ficeissä usein se main thing on juurikin paritus ja lievänäkin versiona se saattaa puskea vahvasti läpi :'D Anakin on jotenkin niin rauhaton sielu ja all around mess, että Obi-Wan on senkin takia hänelle aivan täydellinen pari. Hänestä huokuu sellainen rauhallisuus ja seesteisyys, vaikkei hänkään kuitenkaan mikään vässykkä ole. Tasapainottavat kuitenkin toisiaan juuri täydellisesti ♥ Ihana kuulla, että tää osui vähän tunteisiinkin! Iso kiitos ihanasta kommentista ja kehuista, tuli tosi hyvä mieli :'33

Ygritte: Siis mä just tänään Oscareiden jälkimainingeissa mietin, että olisiko taas aika seota Stonysta, joten pelkästään positiivista että olit näitä muutaman lukenut ja kommentoinut ♥ Tää shippi on kuitenkin se, joka mut sai oikeesti kunnolla ficcaamaan ja julkaisemaan tekstejä ja sille on aina paikka mun sydämessä (ja hihatatuoinnissa XD). Steve on ihan liian harvoin oikeesti mustasukkainen ficeissä, vaikka se on niiiiiiiiin herkkua! Tässä toki harmi, että hän joutuu olemaan mustasukkainen Tonysta Buckyn takia, mutta... it is what it is ja koska rakastan myös Tony/Buckya, niin pääsin vähän leikkimään molemmilla shipeillä Onneksi tosiaan edes Buckylla oli järki päässä, ties kuinka kauan nämä kaksi muuta ääliötä olisivat toisiaan kierrelleet ja kaarrelleet. Nyt jälkeenpäin tätä lukiessani mietin noin 12 000 asiaa jotka olisin voinut tehdä eri tavalla, mutta noh onhan tästä jo aikaa vierähtänytkin :'D Näillä mennään ja iso kiitos ihanasta kommentista <3