Nimi: Maltista
Kirjoittaja: Aladdin Sane
Fandom: James Bond (007 ja lupa tappaa)
Genre: Yleistä pohdiskelua ynnä hahmotutkielmaa
Ikäraja: K11
Päähenkilö: Q
Yhteenveto: Q on monta kertaa uransa aikana ajatellut, että ansaitsisi vähintään palkankorotuksen ja lisäksi jonkin mitalin tunnustukseksi kiitettävästä kärsivällisyydestään Bondin kanssa.Vastuunvapaus: James Bond -sarja hahmoineen on aivan muiden tahojen kuin meikäläisen omaisuutta, enkä minä tee tällä tekstillä minkäänlaista voittoa.
A/N: Tumblrissa oli viime viikolla
Suomalaisten faniteosten viikko 2026, jonka kuudennen päivän promptista
eri aikakaudet tämä ficci on kirjoitettu.
Anyway. Mehän kaikki tiedetään että Suomen kesätelevisio tuntee ainoastaan Uuno Turhapuron ja James Bondin. Ja siis. Bondit on ihan tyhmiä leffoja, mutta yleensä sentään ihan viihdyttävällä tavalla. Jos Bondit (varsinkaan ennen Craigin leffoja) ei ole tuttuja, niin tätä ficciä ajatellen niistä tarvii tietää että
1) me ollaan elokuvassa
007 ja lupa tappaa vuodelta 1989. Siinä on pääpahiksena eteläamerikkalainen huumeparoni ja Bond on henkilökohtaisella kostoretkellä. Thats it thats the plot
2) Näiden 1962-2002 -Bondien aikajana lähtee aika pahasti kellumaan viimeistään siinä vaiheessa, kun Roger Moore vaihtuu 1980-luvun puolivälin jälkeen 19 vuotta nuorempaan Timothy Daltoniin, kun sellaisten hahmojen kuin Q ja M näyttelijät pysyivät samoina (Dalton-Bondien M ei tosin myöskään ole alkuperäinen, mutta oli se sarjassa jo ennen Daltonia ja sitä paitsi M ei viittaa yksittäiseen henkilöön vaan on koodinimi salaisen palvelun johtajalle). Ilmeisesti Bondin on ainakin periaatteessa tarkoitus olla sama hahmo vuoden 1962
Salainen agentti 007 ja tohtori Nosta alkaen vuoden 2002
Kuolema saa odottaa -elokuvaan asti, vaikka Sean Connery, George Lazenby, Roger Moore, Timothy Dalton ja Pierce Brosnan tulkitsevat sitä kaikki vahvasti eri tavoilla ja ovat kaikki ihan erinäköisiäkin. Yleensä Bondeissa ei ylipäätään viitata edellisiin elokuviin muuten kuin semmosina hassuina pikku easter eggeinä (paitsi Craig-leffoissa, jotka tapahtuvat omalla rebootatulla aikajanallaan ja ovat näin ollen vähän oma juttunsa).
3) vaikka Bondin näyttelijä onkin vaihtunut monta kertaa, Q:n pysyy samana vuoden 1963
Salainen agentti 007 Istanbulissa -elokuvasta alkaen, ja se jatkaa vielä Brosnan-Bondienkin aikana vuoden 1999 elokuvaan
Kun maailma ei riitä asti (Desmond Llewelyn kuoli tapaturmaisesti 85-vuotiaana vain vähän sen jälkeen, kun
Kun maailma ei riitä ilmestyi). Yleensä sen homma on vain antaa Bondille hassuja pikku gadgettejä räjähtävistä kynistä näkymättömiin autoihin ja supermagneetteihin, mutta tässä elokuvassa se on tullut pomolta salaa auttamaan Bondia kentällä.
4) yleensä näissä leffoissa on kaksi Bond-tyttöä joista toinen liittyy jollakin tavalla leffan Isoon Pahikseen ja toinen on selkeämmin Hyvien Puolella. Tässä leffassa näissä rooleissa on pahiksen onneton tyttöystävä Lupe Lamora ja CIA-ilmiantaja ja entinen armeijan lentäjä Pam Bouvier.
Näillä eväillä linkitän
tämän kohtauksen YouTubesta ja sanon että olkaa hyvät.
MALTISTAQ on monta kertaa uransa aikana ajatellut, että ansaitsisi vähintään palkankorotuksen ja vielä lisäksi jonkin mitalin tunnustukseksi kiitettävästä kärsivällisyydestään Bondin kanssa. Ylipäätään 00-agenttien paimentaminen vaatii keneltä hyvänsä lehmän hermoja, mutta kukaan ei Q:n vuosikymmeniä kestäneen uran aikana ole aiheuttanut salaisen palvelun henkilöstölle yhtä paljon harmaita hiuksia ja verenpaineen kohoamista kuin James Bond. Ja vaikka – tai kenties
koska – Q on avustanut kymmeniä ja satoja missioita, joita Bond on suorittanut ympäri maailmaa turvautuen jatkuvasti hänen suunnittelemiinsa keksintöihin ja hänen virittämiinsä kulkuneuvoihin, tuntuu Bond ottaneen oikein elämäntehtäväkseen hänen malttinsa koettelemisen. Säännönmukaisesti, kerta toisensa jälkeen, Q vetoaa Bondiin, että hän edes
joskus palauttaisi edes
jonkin Q-osastolta kentälle viemänsä tavaran siinä kunnossa kuin se oli hänen ottaessaan sen, ja säännönmukaisesti kaikki Bondin ottamat vimpaimet joko hukkuvat matkan varrelle tai päätyvät tuhannen pirstaksi. Vain kerran hän erään tehtävän jälkeen piipahti Q:n luona vain palauttaakseen tuiki tavallisen paperiliittimen, jonka oli lähtiessään pyyhkäissyt mukaansa. Ihan vain voidakseen sanoa, että on kerran palauttanut hänelle
jotakin alkuperäisessä kunnossa. Hän oli onnekas, että juuri sillä kerralla hänen selviytymisensä oli ollut niin täpärällä, että Q oli liian helpottunut hänen näkemisestään voidakseen suuttua. Muussa tapauksessa Q olisi erittäin mielellään testannut Bondilla erinäisten sähköshokkien tehotasoa.
Sitten on tietysti hänen toimintametodinsa kentällä, vaikkei Q tavallisesti seuraakaan hänen operointiaan yhtä hermostuttavan läheltä kuin nyt. Hänen tapansa kadota pitkiksikin ajoiksi kesken tehtävien ja erityisesti niiden lopussa vain löytyäkseen romanttisissa tunnelmissa kyseenalaisista paikoista ja olosuhteista, usein M:n ja Tannerin jo pelättyä hänen menehtyneen tilanteen lauetessa. Q on ikäväkseen joutunut näkemään Bondista ja hänen anatomiastaan paljon enemmän kuin hänen tarvitsisi, ja useammin kuin kerran hän on ollut varma Bondin tuijottaneen tarkoituksella suoraan Q:n vahtimaa videokuvaa lähettävän kameran linssiin pannessaan sängynkehikot nitisemään liitoksissaan ja allaan olevat naiset voihkimaan nimeään. Nykyään Bondilla ei edes ole juuri tekosyitä olla ilmoittamatta päämajalle sijaintiaan, koska Q on jalostanut signaaliteknologian huippuunsa. Vuosia sitten viestit ja sähköiset signaalit kulkivat hitaammin, jolloin yhteyksien katkeaminen oli tavallisempaa ja jollain lailla jopa vähemmän hermoja kiristävää kuin tänä päivänä.
Ylipäätään Bondin naisseikkailut aiheuttavat salaiselle palvelulle – ja välillisesti myös Q:lle – jatkuvasti jonkin sortin murhetta, kun käy ilmi hänen päätyneen vällyjen väliin vieraan vallan agenttien tai salamurhaajien tai – kuten tällä kertaa – pahamaineisen huumeparonin tyttöystävän kanssa. Tietysti yksikään Bondin viettelemä nainen ei pysy hänen rinnallaan tehtävää pidempään. Kun hän palaa Lontooseen ja antaa raporttinsa M:lle, on hän vapaa ja yksin, ja Luoja yksin tietää, kuinka tahdikkaasti tai tahdittomasti hän tyttönsä jättää. On vain ajan kysymys, että sellainen peli puraisee Bondia kipeästi takalistoon.
Nyt se on ainakin ollut hyvin lähellä. Ja tietysti Bondin on kiittäminen Q:ta siitä, ettei niin toistaiseksi käynyt. Vuodet vierivät ja tehtävät vaihtuvat, ja aina maailma löytää Q:lle uusia tapoja pelastaa agentti 007:n henki.
Toki Q ymmärtää, miksi Bond ei päästä yhtään petikumppaniaan tuumaakaan lähemmäs kuin täytyy. Eikä hän puhunut Pamille lämpimikseen, vaikka hänen tarkoituksensa olikin saada tämä ymmärtämään tilanteen vakavuus yhtä ammattimaisen viileästi kuin tähän asti. Kuuluu Bondin työn luonteeseen hankkia tietoja keinolla millä hyvänsä, ja usein se vie hänet ihmisten vuoteisiin, koska sellaisissa tilanteissa ihmiset puhuvat herkästi ohi suunsa, varsinkin jos heitä kohtelee yhtä huomaavaisesti kuin Q tietää – ja on vuosien saatossa joutunut kuulemaan ja näkemäänkin – Bondin heitä sängyssä kohtelevan. Hän tekisi niin työn puolesta, vaikkei hän sen lisäksi olisikaan sellainen hedonisti kuin on.
Ja kaipa sellainen huomaavaisuus voi saada petikumppanin pyörälle päästään, hullaantumaan, ihastumaan. Ehkä rakastumaankin, tilanteesta riippuen. Mutta kerta toisensa jälkeen Q:ta ihmetyttää se, kuinka Bond onnistuu tekemään niin liki jokaiselle työn puolesta viettelemälleen tytölle viimeistään sitten, kun tehtävä on onnistuneesti suoritettu – olivat he sitten viattomia, pulasta pelastettuja neitoja, akateemikkoja, agentteja itsekin tai parannuksen tehneitä vihollisen kätyreitä, hälyttävän nuoria tai lähempänä Bondin ikää.
Eikä tätä tehtävää ole vielä suoritettu. Ei lähellekään. Pam ja Sanchezin tyttö eivät kumpikaan ole voineet tuntea Bondia paria päivää kauemmin, eikä se Q:n mielestä ole lähellekään riittävän pitkä aika selittämään tytön kyyneleistä rakkaudenjulistusta sen enempää kuin Pamin mustasukkaista, loukkaantunutta raivoa. Q on kyllä myötätuntoinen – on se hänestäkin kummallista, että Bond löytää yksityistä kostoakin etsiessään aikaa vietellä peräti kaksi naista, joista ainakaan Pamin kanssa asiaan ei vaikuta liittyneen mitään ammatillista syytä – mutta yhtä kummalliselta tuntuu Pamin reaktio, koska sikäli, kun Q on häntä voinut arvioida, on hän vaikuttanut kaikin puolin pätevältä, fiksulta ja kylmäpäiseltä naiselta. Sanchezin tytöstä hänelle on äskeisen välähdyksen perusteella jäänyt vähemmän itsenäinen kuva, hän ei vaikuttanut samalla tavalla nykyaikaiselta kuin Pam, mikä varmasti osittain selittyy kulttuurieroilla ja tyttöparan osasta Sanchezin kaltaisen miehen seuralaisena, mutta vaikka James Bond näyttäisikin täydelliseltä satujen prinssiltä Sancheziin verrattuna, ja vaikka kumpikin naisista välittäisi hänestä, Q:n kohtelias mielipide on, että kummankin reaktio Bondiin on aivan ylimitoitettu. Etenkin siihen nähden, miten Bond on kohdellut kaikkia häntä auttamaan pyrkineitä koko sen ajan, kun on ollut täällä.
Tietty huimapäisyys ja holtittomuus kuuluu ilman muuta Bondin vahvuuksiin, suorastaan hänen perusluonteeseensa – ja riskien ottaminen ja arviointi on olennainen osa 00-agentin työnkuvaa. Q:n kokemuksen mukaan on äärimmäisen harvinaista, että hän käyttäytyisi niin itsemurhanhimoisen typerästi ja ylimielisesti kuin nyt – että hän olisi ottanut ohjat kokonaan omiin käsiinsä ja toiminut avoimesti salaisen palvelun kieltoa vastaan, vaarantanut niin itsensä kuin salaisen palvelun ja muiden kansainvälisten toimijoiden suunnitelmat ja jatkuvasti kieltäytynyt kaikesta tarjotusta avusta koettaen jatkuvasti eristää itseään vakuuttuneena siitä, että toimii parhaiten yksin ja tietää paremmin kuin muut, jopa laajemmasta kokonaistilanteesta tarkemmin selvillä olevat tahot. Vaikka tottahan sekin on, että ne piirteet ovat olleet olemassa hänessä koko hänen uransa ajan. Joku hyväntahtoinen sielu voisi luonnehtia häntä yksinäiseksi sudeksi. Q suosii termiä jääräpäinen idiootti.
Kaiken kaikkiaan häntä ei millään lakkaa ihmetyttämästä se, mikä Bondissa voi olla niin vastustamattoman hurmaavaa, että jotakin tämänkaltaista on tapahtunut aikojen saatossa useammin kuin Q saattaa muistaa. Hilpeämpinäkin aikoina Bond kohteli naisiaan suorastaan loukkaavan vähättelevästi, ja viimeisten vuosien aikana hän tuntuu vielä tulleen kyynisemmäksi ja kylmemmäksi kuin koskaan, ja yhä hän onnistuu saamaan niin suloiset pulassa olevat neidot kuin vahvat, itsenäiset naiset aivan tolaltaan.
Mutta Q on katsonut hänen menoaan turvallisen matkan päästä vuosikymmeniä. Hän on nähnyt Bondin jähmettyneen ja vetreytyneen ja kylmenneen ja lämmenneen ja kylmenneen taas, mutta mitä enemmän hän on muuttunut muuttuvassa maailmassa, sitä enemmän hän on myös pysynyt samana kuin aina. Hän saattaa aiheuttaa Q:lle sellaisia sydämentykytyksiä, jotka hänen iässään alkavat hiljalleen käydä huolestuttaviksi, mutta on hänen silti myönnettävä, että on jollakin tavalla rauhoittavaa tietää, että maailmassa ja salaisessa palvelussa silti on jotakin pysyvää.
Nyt kun hän vielä onnistuisi selittämään tilanteen Pamille niin, että saisi mahdollisimman toimivasti ja tahdikkaasti tämän huomion vedettyä takaisin käsillä olevaan ongelmaan. Mutta tuskin sekään häneltä muuta lopulta vaatii kuin samaa malttia, jota kaikki Bondiin liittyvä aina vaatii. Totta puhuakseen Q on melkoisen varma, että Pam muuttaa pian mielensä Bondin suhteen ja rientää hänen avukseen joka tapauksessa.
Sellainen on Bondin vaikutus.
Tuoreimmat viestit
En ole ehtinyt viime vuosina juuri lainkaan telkkarin ääreen, mutta viimeksi kun minulla jokin käsitys on tästä ollut, olen nimenomaan havainnoinut kaikenlaisen moninaisuuden kasvamisen melkein joka ohjelmassa ja elokuvassa ja ollut siitä hyvilläni. 
Aina jossain vaiheessa muistaa, että ai niin. Lomalla onnistuin kuitenkin katsomaan vihdoin ja viimein loppuun The Walking Deadin ja toivon ehtiväni katsoa myös viimeiseksi jättämäni Daryl-spinoffin tänä syksynä. 