Nimi: En mä aatellu
Kirjoittaja: Uhkarohkea
Genre: söpöilyfemme, draama
Ikäraja: S
Varoitukset: kiroilu
Paritus: Pihka/Ellen

En mä aatellu
100 sanaa

Hän hieroo shampoota Pihkan hiuksiin ja hymyilee hieman, toinen on kaunis. Suihkusta ropisee vettä heidän päälleen. Kylpyhuoneen peili on harmaa höyrystä.

Pihka huuhtoo hiuksensa ja tarttuu Elleniä kasvoista, suutelee häntä. Märät hiukset sotkeutuvat toisiinsa. Ellen pärskähtää, kun he lopettavat suutelun, ja sulkee suihkun.

”Rakas sä olet hölmö.”

”Ite”, Pihka sanoo samalla kun hieroo ihoaan kuivaksi. ”Vittu et oli muuten ahasta”, hän jatkaa Ellenin pestessä hampaitaan. Toinen irvistää Pihkalle hammasharja suussa. Pihka käärii hiuksensa pyyhkeeseen.

”Ai oikeesti? Ihanko totta? Voi olla ahdasta, jos menee kahestaan suihkuun”, vihreätukkainen pääsee irvailemaan Pihkalle.

”No en mä aatellu niin pitkälle.”

”No et varmaan”, Ellen nauraa.

Olipas tämä kivan tunnelmallinen halloween-viikonlopun päätös! Tässä oli ihanan kotoisa sekä leppoisa tunnelma, mikä sopii mitä parhaiten syksyfiilikseen, kun tekee mieli itsekin vain kyhjöttää viltin alla sohvannurkassa.

Cedric on kyllä niin Cedric, kun kaksi huippukokousta eri puolilla maailmaa on ihan "perusviikko". Onneksi hänellä on Harry tasapainottamassa menoa! Oikeastaan he taitavat tasapainottaa toinen toistaan. Heistä välittyy tunne, että he osaavat jarruttaa toisiaan lempeästi tarpeen tullen sekä arvostavat sitä, kun toinen näin tekee.

Tässä oli ihanaa arkista kotoisuutta, fluffya sekä syksyisyyttä. Nautin kovasti tästä lukukokemuksesta, kiitos!


Ihkuin terkkuperkuin, valokki

Tää on kiinnostava keskustelunaihe. Itsellä on vähän sellainen olo, että periaatteessa fanitan montakin juttua ja olen sisällä monessa fandomissa, mutta vaihtelee ihan todella paljon, mikä milloinkin on aktiivinen. Siis että saatan olla tosi syvällä jossain jonkun fandomin hahmoissa muutaman kuukauden, ja sitten se vaihtuu. En itekään yhtään osaa ennakoida, miten nää tulee ja menee. Ei siis tarvitse olla mitään, että johonkin sarjaan tulee uusi osa, että huomio kiinnittyy siihen. Näitä vuosien takaa tulevia fandomeita, joihin ei ole tullut edes mitään uutta, niitä vaan putkahtelee pinnalle säännöllisin väliajoin, ja yhtäkkiä huomaa lukevansa ja kirjoittavansa niistä ihan fiiliksissä. Nyt viimeisimmäksi tämä kävi The mortal instruments -sarjan kanssa, eli onko se nyt suomeksi Varjojen kaupungit. Se vaan tuli jostakin mieleen, ja seuraavassa hetkessä sitä tajuaa jo kirjoittelevansa fanfictionia siitä.

Sen sijaan kaikki yhteisöllinen fanittaminen on ehkä vähän vieraampaa. Siis toki finissä pääsee onneksi lukemaan muiden tekstejä, kommentoimaan ja ehkä joskus keskustelemaan jostain hahmoista tai pareista. Myös ao3:n puolella pyörin liikaa, mutta lähinnä vain lukien. Kuitenkin aina vähän tuntuu, että oon syvällä fandomeissa ja innoissani jostakin, josta kukaan muu ei, tai joka on ollut pinnalla joskus ehkä 15 vuotta sitten. Potter-kirjatkin on tulleet sen verran kauan sitten, että en oikein ehtinyt siihenkään fanittamiseen, spekulointiin ja kirjojen odottamiseen mukaan.

Näin in real life taas ei ole kirjaimellisesti ketään lähipiirissä, joka ficcaisi tai fanittaisi tai edes olisi tietoinen niistä fandomeista, mistä itse tykkää. Eli eipä tule hirveästi keskusteltua niistä kenenkään kanssa Siksi varmaan kirjoittelen ja luen netissä pitkin yötä, kun oikestaan olisi aika olla nukkumassa.

Sisi: Ja minä törkimys en jatkanut samantien perään. Eric on kyllä kultakimpale. Ja Jacobin ja Samin yhteishaastattelut vaan paranee ajan kuluessa, ihanaa että ne on löytäneet toisensa. Ne herättää jopa tällaisessa rpf-välttelijässä värinää. Threesome onneksi tuli ulos jo aiemmin, mutta tekisipä melkein mieli kirjoittaa lisää, vaikkapa eri kokoonpanolla. Nää on kaikki niin shipattavia tässä sarjassa <3

flawless: Kiva kuulla, etteivät sanat hyppineet silmille! Louis on tehnyt omasta kärsimyksestään kyllä taiteenlajin ja tuntuu että näinä ficin aikoina nämä kaksi ovat oikein lietsoneet toisiaan kurjuuden kierteeseen. Louis'n hymy on kyllä <333, toivokaamme että sitä päästään näkemään paljon seuraavalla kaudella! Mielelläni soisin saman myös Armandille. Kiitos, kiitos ihanasta kommentistasi, mahtavaa kuulla että tykkäsit tästä pikkupätkästä!

Eveliina: Ihanaa, että löysit aikaa kirjoittaa kommentin, se ilahdutti minua kovin  Nää kaksi on mun guilty pleasure-paritus (eikä ehkä edes niin guilty). Jokin siinä molemminpuolisessa piinassa puhuttelee ja on mukava kuulla, että se iskee muihinkin. Molemmat näistä on niin epäluotettavia kertojia, että oikeasta määrästä poikia voi tietenkin spekuloida. Ehkä se on jotain näiden kahden kertoman väliltä tai sitten Armand kertoi totuuden, Louis varmastikaan ei. Olisikin hauska lukea näiden kahden parisuhdeterapiasta, oiva mielikuva : DD Kiitos paljon kommentistasi!

Ficin nimi: Karkki vai kupponen?
Kirjoittaja: Meldis
Genre: slice-of-life, fluffy
Ikäraja: S
Paritus: Harry/Cedric
Tiivistelmä: Halloweenin viettoa.
Vastuunvapaus: En omista hahmoja tai paikkoja, hieman lainaan omaksi ilokseni.
A/N: Puoli vuotta kestäneen blokin purkua. Odo antoi kivoja ideoita Halloween-teemaiseksi tekstiksi ja otsikko oli hänen upea ideansa. ^^ Jos lukaiset, jätäthän kommenttia!


Karkki vai kupponen?

”Karkki vai kupponen?”’

Pöydälle rämähti tarjotin ja Cedric säpsähti sohvalla peiton alla kovaa ääntä. Hän räpsytteli väsyneet silmänsä auki ja näki Harryn laskeneen sohvapöydälle yhden Mustien koristeellisista hopeatarjottimista, jolla oli kulhollinen hedelmätoffeeta, lakritsia, suklaata ynnä muuta värikästä herkkua. Teepannu höyrysi karkkikulhon vieressä.

”Saako molempia?” Cedric ynähti ja könysi vaikeasti istumaan.
”No jaa, olisi aika julmaa kieltää jompi kumpi”, Harry päätti vakavalla naamalla ja kaatoi kahteen hienoon kuppiin teetä. Toisen niistä hän tarjosi Cedricille ja toisen otti itselleen asettautuen sohvalle Cedricin siirrettyä jalkansa tieltä.
”Minä luulen, että löysin suklaan, josta tykkäät”, Harry sanoi heidän juotua teetä hetken hiljaisuudessa.
”Onko siitä kolme neljäsosaa lakritsia?” Cedric kysyi ja kun Harry virnisti, Cedric jatkoi: ”Sitten sitä ei lasketa voitoksesi.” Harry tuhahti.
”Minä vielä käännytän sinut joskus.”

Cedric nappasi kirsikkahedelmätoffeen kulhosta ja räpelsi sen kääreen auki.
”Etkö menekään Kotikoloon?” Cedric kysyi jauhaessaan karkkia.
”Myöhemmin”, Harry vastasi.
”Oletko varma? Arthur oli tehnyt lapsille labyrintin. Ja entä Teddy? Hän tekee sinulle kepposen taatusti, jos ei saa sinulta karkkia Halloweenina”, Cedric hörähti. Toffee pirskahteli hänen hampaidensa välissä.
”Myöhemmin”, Harry toisti. ”Juuri nyt syön karkkia ja juon kupposen rankan viikkosi päätteeksi.”

”Ihan tavallinen viikko se oli”, Cedric mumisi teekuppiinsa.
”Vain sinä sanoisit kahta huippukokousta kahdella eri mantereella viiden päivän sisällä tavalliseksi viikoksi”, Harry pärskähti ja levitteli käsiään.
”Kiitos”, Cedric pysäytti Harryn ennen kuin tämä alkaisi pidemmin pauhaamaan hänen työskentelytavoistaan. Harry hymyili hänelle ja painautui nojaamaan häntä vasten. Cedric siemaisi taas teestään ja silmäsi karkkikulhoa.

”Kerrohan sitten, mikä noista olikaan se uusi suklaa, joka käännyttää minut?”