Finfanfun.fi

Angie!! Pakko sanoa tuosta noiden suhteen alusta: onhan se rakastuu assistenttiinsa -asetelma aika kliseinen, mutta samalla tykkään siitä miten Tonyn ja Pepperin suhde alkoi! Tai siis, eihän niiden suhde edes alkanut kunnolla ennen kuin Pepper oli jo CEO ja siinä vaiheessa hän oli vielä erityisen take no bullshit -henkinen vaikka oli assistenttinakin kunnon Tony-wrangler, you know? Joten silleen kliseinen asetelma, mutta toteutettu minun mielestä hyvin ja mielekkäästi ja arvokkaasti ja --- En tiedä. Rakastan heitä, huomaako sen? :-----D

---

Tuun taas edittihuutelemaan. :----D Mutta siis Bucky!! Ah, baby. Näin ekana Iron Manin ja sen jälkeen heti Captain American muistaakseni? Niistä on kyllä jo vuosia, joten en mene vannomaan. :----D Anyway -- rakastuin Tonyyn heti, vaikka onhan se ärsyttävä ja eksentrinen jne. Ja Buckyyn rakastuin myös heti, ja sitten olin ihan maissa kun hän kuoli!!! Sen takia ehkä Winter Soldier-kuvio on ihan minun lemppari ja Bucky muutenkin :---D Hän on vaan niin... rakas.

Kaikki on rakkaita. Apua.

Olipa ihana kommentti, Waulish! <3 Tykkäsin itse tosi paljon kirjoittaessani juuri tuosta, että viimein Luna on löytänyt paikkansa maailmassa muunakin kuin kummajaisena muiden silmissä. Luna on minusta ihana hahmo ja toivoin että hänelle tulisikin jotain oikein lumoavaa ja seesteisen onnellista vaihetta elämäänsä vaikean lapsuuden ja nuoruuden jälkeen. 

Onko muut lukeneet Torey Haydenin kirjoja? Mitä mieltä ootte niistä olleet?

Olen aikoinaan lukenut kaikki, mutta se, pidinkö niistä, vaihteli aika lailla kirjan mukaan. Kokonaan fiktiivinen Auringonkukkametsä kiinnosti vähiten, sen sijaan Sähkökissassa oli sentään se mystinen juttu, miksi kissa tietää.

Nuo kirjat ovat kieltämättä sillä lailla koukuttavia, että ne helposti lukee kerralta eikä malta käsistään jättää, kun tahtoo tietää mitä oikein käy, mutta juonet vaihtelevat aika rajusti sen suhteen, onko tarinalle mitään oikeaa päätöstä. Itselle tuntui lattealta moni lopetus, jossa ensin kerrottiin seikkaperäisesti joka yksityiskohdasta ja sitten todettiin lopuksi että ai, sen perheen tarina olikin tällainen, eipä opettaja / terapeutti osannut moista kuvitellakaan, no ilmankos se oli sellainen lapsi... Paitsi että aika usein juuri Hayden itse onnistui saamaan aikaan läpimurron, vaikka ei aina itsekään tiennyt mikä se sitten lopulta oli, joka kyseistä lasta auttoi tai sai reagoimaan... Minusta hän kuulosti aika huolettomalta kokeilemaan kaikkea epätavallista, ammatti-ihmiseksi ainakin.

Lisäksi minua kiusasi aika tavalla se, että kirjailija ammensi avoimesti todellisten ihmisten elämän tragedioista ja jäi epäselväksi, missä määrin tarinoita oli edes muutettu, etteivät sen aikaiset ihmiset olisi pystyneet tunnistamaan niissä esiintyviä henkilöitä. Tai lupia kysytty. Muutamassa kohtaa Hayden mainitsee saaneensa luvan joltakulta, muttei läheskään aina, ja silti siellä on vaikka mitä törkyä eri ihmisten perheistä. Onhan toki sekin mahdollisuus, että hän olisi fiksusti sekoittanut tarinoita ja keksinyt päästään osan, mutta ainakin se mielikuva kirjoista jää, kuin että hän kertoisi sen aikaisista tapahtumista varsin suoraan. Aikamoista sosiaalipornoahan ne ovat, osa iljettävääkin luettavaa, mutta toisaalta myy varmasti hyvin ja on siinä toki se hyvä puoli, että itsensä ja erinomaisuutensa korostamisen lisäksi Hayden antoi kuitenkin äänen äänettömille tapauksille ja nosti esiin sellaisia asioita, joista siihen aikaan ei vielä niin suoraan puhuttu. Pitää muistaa, että erilaiset mielenterveysongelmat, henkiset vaikeudet ja hyväksikäyttö kuului vielä 80-luvulla hyshys-juttuihin, joista mieluummin vaiettiin ja lakaistiin maton alle. Ja vammaiset lapset lukittiin laitoksiin. Monessa suhteessa maailma on kuitenkin nykyään parempi kuin ennen.

Minua jotenkin ihan yllättää tämä Finin äkillinen Bucky-innostus, koska jossain vaiheessa sitä ei kukaan oikein tuntunut huomaavankaan. Mukava juttu toki, kun Bucky on oikeastaan se hahmo, jolla minulle koko tämä fandom "myytiin".

Oikeesti, siinä olisi kans ollut ainekset kunnon bromanceen, mutta nyt kaikki jäi vain Civil war fiaskoon.

Tästä tulee jotenkin mieleen vain, minkä hepulin Steve olisi saanut kun noista kahdesta olisi tullut pari ja se olisi jäänyt molemmille toiseksi. Steven maailma olisi varmaan kaatunut.

Mun mielestä Tony/Pepper on canonparitukseksi todella hyvä ja Pepper on hyvin toteutettu hahmo! Se on kuitenkin badass eikä mikään yhyy damsel in distress, jollaisia yleensä vihaan Ainoo mikä mua aluksi heidän suhteessaan vähän ärsytti oli sellanen kliseinen alku, että rakastun assistenttiini :'D Mutta onneks se oli vaan se alkuvaihe ja homma lähtikin sitten parempaan suuntaan :3 En shippaa niitä, eikä se oo mikään mun suosikkiparitus, mutta koska Stonysta ei tehty canonia canonparitukseksi se on tosiaan mielestäni lähes poikkeuksellisen hyvä. Ficeissäkin rakastan Pepperiä, kun se on yleensä Tonyn hyvä ystävä ja uhkaa tuhota kaikki, jotka kehtaa kohdella hänen ystäväänsä väärin :'))

Ja siis joo, Tony on rakkaus ♥ En varmaan kans osaa keskustella järkevästi, mutta mua jotenkin ärsyttää miten väärinymmärretty se osittain on, vaikka toki on siinäkin ärsyttävät ja huonot puolensa varmasti. Ignooraan ne vaan lahjakkaasti koska... <3

Oon myös kehittänyt itselleni aikamoisen ketutuksen siitä, ettei leffoissa tullut minkäänlaista reconciliationia Tonyn ja Buckyn välille!! (Tähän ei varmasti oo yhtään syypää uusi obsessioni WinterIronia kohtaan, mutta...) Oikeesti, siinä olisi kans ollut ainekset kunnon bromanceen, mutta nyt kaikki jäi vain Civil war fiaskoon.