Tuoreimmat viestit

Sivuja: [1] 2 3 ... 10
1
Godrickin notko / Vs: Go-Go (S) | Gregory Goyle | lapsuusdraama
« Uusin viesti kirjoittanut Sisilja tänään kello 12:47:37 »
En olisi ikinä uskonut pääseväni lukemaan Goylen lapsuudesta, etenkään näin inhimillisesti ja lempeästi kerrottuna. Ihan hirmuisen mielenkiintoinen fikki, ehkä jopa yksi suosikeistani sulta! Mikä on kyllä vähän vilpillisesti todettu, koska musta tuntuu, että suosikkini sulta on aina se fikki jonka olen viimeisimmäksi lukenut eli joka on vahvimmin mielen päällä. Näitä on tosi epätyydyttävää yrittää asettaa paremmuusjärjestykseen. Mutta kurkistus Goylen lapsuuteen on varmasti yksi omaperäisimmistä fikkien aiheista ja ansaitsee jo omintakeisuutensa ansiosta suitsutusta!

Ja sit tuo Goylen lempinimi, ihan laittoman suloinen. Se piirtää niin erilaisen kuvan hahmosta, lapsesta, kuin tyly sukunimen käyttäminen. Mutta siis tottahan toki Gregory Goyle ja Vincent Crabbe ovat läheistä sukua keskenään, kuten puhdasverisille toki vain on sopivaa. Ilmankos ne on niin samanoloiset, etenkin kun katsoo heitä yhtä etäältä kuin Harry, pinnan alle sukeltamatta ja sydäntä yhtään avaamatta. :D

Lainaus
”Tässäkö on teidän koko puutarha?” Hän ei odottanut vastausta, vaan saapasteli edestakaisin kuin merkitäkseen reviirinsä. ”Meidän kartanon puisto Ranskassa on sata kertaa tämän kokoinen! Äiti sai kartanon myötäjäisinä, kun meni naimisiin. Teidän perheissä kai vain vaihdettiin tytär toiseen.”
Pitää kyllä arvostaa pikku-Dracon vikkelän sivaltavaa kieltä! Ai kauhia. Kyllä sitä vähemmästäkin alistuu tämmösen kaverin seurassa vaan mörisemään ja pokkuroimaan. :')

Lainaus
Gregory ei tiennyt, mitä komennuttaminen tarkoitti.

”Crabbe-enosta on kiva komennella välillä”, hän sanoi.

Draco katsoi taivaalle epätoivoisen näköisenä. Oli harvinaisen epätyydyttävää koettaa saada yliotetta pojasta, joka ei tajunnut hänen piikittelyään.
Draco-parka! :'D

Lainaus
Mutta toisaalta hän myös huomasi, että oli rauhoittavaa, kun ei tarvinnut itse päättää mistään tai huolehtia mistään, riitti, että seurasi Dracoa. Ehkä se oli sitä ystävyyttä, johon herra Malfoy niin usein viittasi.
Oivaltava tiivistys näiden suhteesta. Vähän käy sääliksi kaikkia tämän ystävyyden osapuolia. :') Erikoisen osuvaa muuten, että nimenomaan Draco ilkeine sanoineen sai houkuteltua Gregoryn taikavoimat esiin!
2
Godrickin notko / Vs: Odotus (S) Euphemia Potter & Gladys Piskuilan | Virkehaaste XXI
« Uusin viesti kirjoittanut Sisilja tänään kello 12:19:21 »
Välttelin tätä fikkiä silloin kun julkaisit tämän, kun huomasin, että olit kans kirjoittanut raskaudesta ja pöljästi pelkäsin että imisin tästä vaikutteita omaan fikkiini kuin kuiva pesusieni. ;D Ehkä mun pelkoni oli loppujen lopuksi aika turha, mutta joka tapauksessa, olipas ilo lukea tämä vihdoin viimein!

Oot muovannut Gladys Piskuilanista tosi mielenkiintoisen hahmon, sn headcanonien yksityiskohtaisuus ja laajuus on kyllä tosi kadehdittavaa! Kadehdittavaa on myös tämä Euphemian tilanne, jossa hänen odotuksensa ei ole samalla lailla paheksuttavaa ja yleisen pällistelyn kohteena kuin Gladysin. Voi sitä ylikypsää tyttörukkaa! Mulle tuli tuosta Euphemian uteliaasta puskan takaa kuikuilusta mieleen ihan Petunia (eivätkä tyypit ole edes sukua!). :D

Lainaus
Parantaja oli neuvonut sopivan kävelylenkin pituuden, kellonajan ja kävelyvauhdin, ja Gladys joka noudatti sokeasti aikuisten antamia ohjeita, noudatti niitä nytkin pilkuntarkasti. Synnissä siinnyt syntymätön kiitti, kasvoi ja kukoisti.
Selittämättömällä tavalla kylmää selkäpiitä ajatus kukoistavasta Peteristä. Mitä siitä pojasta olisikaan voinut tulla, jos lähtökohdat olisivat olleet hieman suotuisammat!
3
Rinnakkaistodellisuus / Vs: MCU: Madripoorin yössä | S | Zemo/Walker | LW21
« Uusin viesti kirjoittanut Angelina tänään kello 11:26:14 »
Bbuttis: Siis miten ilahdutitkaan mun kurjaa työpäivää, kiitos ;; <3 Ja siis joo, mäkin kyllä tykkään tästä biisistä, mutta ai jumpe kun oli vaikea lyriikoiden pohjalta miettiä, että mitä lähtis kirjottaan 😂 Onneksi Zemo ja sen rytmitajuton hytkyminen toi mulle pelastuksen! Mähän siis rakastan Daniel Brühlia ja osittain myös sen takia Zemosta on tullut mulle niin iso suosikki. Walker taas on laajalti dissattu (alkuun ihan niinkin rankasti, että näyttelijällekin satoi paskapostia), mikä sitten taas sai mut tykästymään siihenkin vaan enemmän ja enemmän. Myöhemmin Thunderbolts-leffan myötä Walkeristakin tuli ihan lemppareita. Se on niin jotenkin valittava surkimus etten kestä, gotta love him :'D

Näillä kahdellahan on loppupeleissä surkean vähän yhteistä ruutuaikaa, mutta jotenkin ne vaan kolahti heti ja sitten tää dynamiikka lähtikin elämään ihan omaa elämäänsä mun (ja Violetun) mielissä ja tuli kaikenmoisia headcanoneja kehiteltyä. Zemo vie ja Walker vikisee on se main point, eikä kumpikaan juurikaan valita roolistaan ;D Zemo haluaa pitää kaikki langat käsissään ja Walker tarvitsee vähän ohjausta ja raippaa, raukkaparka on ihan eksyksissä muuten. Oon myös ollut ihan tuntemattomilla vesillä näinkin raren shipin kanssa, yleensä ihastun paljon suurempiin ja suositumpiin parituksiin, mutta onpahan tullut koettua tämäkin puoli ficcailusta :D

Kommentointi tuntuu itsestäkin välillä hankalalta, mutta koska sen toisaalta tietää että itsekin ilahtuu millaisesta puumerkistä tahansa, niin se on laskenut kynnystä huomattavasti. Aina ei ees tarvitse sanoa mitään niin järkevää ja täähän oli sitäpaitsi todella hyvä kommentti ♥ Ja vähän itkenkin, kun näen että olit toisenkin kommentin laittanut ;; ite oot ihana, kiitos <3
4
Rinnakkaistodellisuus / Vs: MCU: Madripoorin yössä | S | Zemo/Walker | LW21
« Uusin viesti kirjoittanut Beelsebutt tänään kello 10:04:43 »
Kääk! Anteeksi, tämä kommentti on vuoden myöhässä 🙈

Tunnustaudun lyriikoiden lähettäjäksi, biisi on edelleen listallani lempparina ketkutuksineen päivineen ja vain aniharvoin tulee skipatuksi 8)

Nää hahmot oli mulle ihan outoja, mutta katselin kauniiden miesten kuvia (näyttelijät) ja vähän perehdyin taustoihin, niin sain pikkasen raameja kuosiin.

Dynamiikka on aivan mahtava! Zemo on hieman överi hahmona, tai sellaisen kuvan sain, mutta tässä hänet pidetään kuitenkin inhimillisenä (kenties Walkerin silmien kautta, kenties kirjoittajan  :P ) rytmitajuttomuudella ja hauskoilla sanavalinnoilla kuten 'hytkymisellä' tai minut se ainakin sai virnistämään. Zemo selvästi vapautuu tanssilattialla. Olisin kyllä mielelläni nähnyt tän kohtauksen, josta Walker haaveili, mutta ehkä se olisi vienyt huomion liikaa pois tehtävästä, hahaa ;D

Walker taas puolestaan päästää irti ainoastaan henkisesti mutta avot, mitenkä sitten päästääkin! Jösses. Ei ihme, että Zemon piti ihan viheltää fantasia poikki... kai Walkerilla jo savua nousi korvista :o

Jännitettä siis piisaa! Ja tuo loppukaneetti:

Lainaus käyttäjältä: Angelina - 12.12.2024 00:02:32
Walker rykäisee kurkkuaan, nyökkää Zemolle ja lähtee harppomaan kohteen perään. Hän tietää saavansa miehen kiinni, mutta myös todennäköisesti maksavansa myöhemmin tarkkaamattomuudestaan.

Walkerin kasvoille nousee hymy. Hän ei malta odottaa.

Kähhää, kyllä vanha pervo osaa tämän ajatella juuri oikealla tavalla kierosti 8)

Kiitos hurjasti! Oon lukenut tän vuoden aikana useampaan kertaan, mutta kun kommentointi on aina niin vaikeaa, niin oon vain luikkinut häntä koipien välissä karkuun D:

Oot ihana <3
5
Toinen ulottuvuus / Vs: Bucchigiri?!: Kolmensadan vuoden omistautuneisuus (K-11, Senya, ficlet)
« Uusin viesti kirjoittanut Beelsebutt tänään kello 09:14:36 »
Mun lyriikat!

Ensiksi täytyy sanoa, etten tiedä fandomista mitään, mutta toiseksi täytyy sanoa, että kun olin lukenut ficin, kävin vähän tutkimassa asiaa ;D

Tää toimii aivan mahtavasti myös tämmöiselle fandomista ikinäkuulleellekin. Tästä välittyy sisäinen paine ja painokin, turhautuminen ja kuitenkin vakaa usko siihen, että vielä jonain päivänä kaikki muuttuu.

Toki sitten kun vähän vaklasin fandom-juttuja niin sain tähän angstisemman tulkinnan, koska ilmeisesti Senyan toive on aika toivoton. Ja samalla itse aloin angstata että miksi niitten pitää vaan hakata päitään vastakkain, AARGH, opetelkaa keskustelemaan!!!1 🙈

Mutta joo. Kaikesta päätellen lyriikat tosiaan osuivat ja upposivat erittäin hyvin tähän fandomiin ja vielä erityisemmin juuri Senyaan :( <3

Tää on kyllä kauheen moniulotteinen ficci enkä teeskentele yhtään että tajuaisin kaiken. Mutta näin fandom-nyyppäänkin teki vaikutuksen, joten voin vain aavistella miltä tuntuu, kun on tunnelmassa vielä paremmin mukana loretuntemuksen kautta.

Kiitos tästä <3




// Ääk!! Gots to know!!! Mitenniin asiat kääntyi parempaan???  :o



// Traagiset homohenget lollol 😂💜🍆
6
Toinen ulottuvuus / Vs: Bucchigiri?!: Kolmensadan vuoden omistautuneisuus (K-11, Senya, ficlet)
« Uusin viesti kirjoittanut Maissinaksu tänään kello 01:01:11 »
Lainaus
Genre: Tummasävyinen draama, hahmon mietteitä
Tämä on hyvä genre ja sopii myös Traagisille Homohengille. 😂❤️💙

No joo, hirnun miten paljon hyvänsä tuolle lanseeraamallesi termille, olihan tämä mukavan harmillinen lukukokemus. Senya on niin raasuli ja turhauttaa hänen puolestaan Ichiyan käytös ja motiivit heittäytyä hankalaksi. Muistan, miten minua risoi koko sarjan ajan se surullisenkuuluisa kommunikaation puute niin henkien kuin Arajinin ja Matakaran kohdalla. Jos Arajinilla ja Ichiyalla olisi jotain kiistelyn aihetta, molemmat veisivät punaisen langan hautaansa ja sitä ennen draamailisivat oikein urakalla. xD Ehkä hyvä, että heillä on tolkun miehet aisapareinaan. Matakaran ja Senyan keskustelut olisivat nekin varmasti aika metkoja!

Lainaus
Totuus oli se, että Senya oli ihaillut ja rakastanut Ichiyaa sydämensä pohjasta. Yli vuosikymmenen Ichiya oli ollut hänen paras ystävänsä, perheensä, koko elämänsä.
Ääää, piru että on epäreilua tämä. Senya ansaitsisi kasapäin rauhaa, rakkautta ja hyvää ruokaa. 🥺❤️

Lainaus
Arajinin avulla hän varmasti löytäisi Ichiyan vielä, saisi houkuteltua tämän esiin, puhuttua tämän kanssa.
Mukavaa kuitenkin, että Senya näkee nykyisessä tilanteessaan mahdollisuuksia tavoittaa Ichiya ja ehkä korjata kolmesataa vuotta piinanneen väärinkäsityksen. Olisi Arajinistakin jotain hyötyä jollekulle.

Kiitus tästä tunnelmointipätkästä! ❤️ Onneksi tiedämme, että kaikki kääntyi myöhemmin paremmin.

- Mai

// Hei Buttis! ❤️ No siis silleen paremmin, että saavuttivat yhteyden taas myöhemmin. xD
7
Sanan säilä / Vs: Onnenhippuja (Sallittu) Oneshot
« Uusin viesti kirjoittanut Meldis 04.01.2026 16:40:12 »
Olin niin onnellinen, kun näin, että olit kirjoittanut lisää Ilkan ja Leevin joulusta ja nyt vihdoin onnellisesta. ^^ Oli niin kivaa, että Leevillä oli kerrankin ihanan rauhallinen ja mieluisa jouluaatto, kun saa tehdä asiat juuri siten kun haluaa, eikä yhtään kiireisesti. Meillähän kuusi koristellaan vasta aattona ja se lisää kyllä hälinää varsinkin aamuun, joten oikein hyvä vaihtoehto, että Ilkka ja Leevi hoitivat koristelun jo aatonaattona. :) Samoin valmislaatikot ovat täysin hyvä valinta! Kauhea homma itse tehdyissä ja niitä tulee kuitenkin liikaa. :D

Lainaus
“Sitten ei mitään, jatka vuan”

Oii, en ollutkaan pistänyt merkille erityisesti Ilkan murretta aiemmin, mutta kyllähän tuolle sulaisi kuka tahansa. <3 Heidän välinsä olivat aivan ihanat, kivan arkiset, kun puhutaan vaan välttämättömiä ja ollaan samalla lähellä, mutta sellaisella fiiliksellä, että ollaan jo oltu pitkässä suhteessa jonkin aikaa. On tullut hellää arkea suhteeseen. ^^ Siitä on minusta aina kivaa lukea. Viltin alla lämmittely pakkasessa jäätymisen jälkeen kuulostaa supersöpöltä, varsinkin, kun Ilkka meni kiusaamaan Leeviä kylmillä käsillään. <3

Kurjaahan se on vanhemmille, kun lapset lähtevät pesästä, enkä oikeastaan arvosta, että Ilkan vanhemmat mesosivat siitä, että hän haluaa viettää aaton oman uuden perheensä kanssa. Sellaista se vain on. Ja hän tulee käymään joulupäivänä tai tapanina, ei sen kummempaa. Josko hekin asiaan tottuisivat pikku hiljaa. :3

Hauskoja yksityiskohtia hahmoista tuli tässä lisää, kuten rakkaudesta vaellukseen tai ropettamiseen tai että Leevi ei tykkää sattumista glögissään. Tuntuu, että alkaa tuntea nämä hahmot jo tosi hyvin. Kiitos tästä, ihanaa, kun kirjoitit lisää ja Leevikin sai kokea näin ihanaisen jouluaaton. ^^
8
Toinen ulottuvuus / Bucchigiri?!: Kolmensadan vuoden omistautuneisuus (K-11, Senya, ficlet)
« Uusin viesti kirjoittanut Larjus 03.01.2026 22:02:40 »
Title: Kolmensadan vuoden omistautuneisuus
Author: Larjus
Chapters: Ficlet
Fandom: Bucchigiri?!
Characters: Senya
Genre: Tummasävyinen draama, hahmon mietteitä
Rating: K-11
Warnings: Spoilereita sarjan juonesta
Disclaimer: En omista alkuperäissarjaa tai sen hahmoja enkä ole saanut tämän kirjoittamisesta rahallista korvausta.
Summary: Kolmesataa vuotta myöhemminkin Senya ajattelee Ichiyaa.

A/N: Osallistuu Lyrics Wheelin 22. kierrokselle. Kappaleeksi sain Elastisen ja Jenni Vartiaisen Epäröimättä hetkeekään. Mulle tuli siitä heti mieleen Senya ja Ichiya ja heidän tarinansa, ja olikin itsestään selvää, että kirjoittaisin heistä jotain. Alkuperäinen ajatukseni oli kirjoittaa jotain siitä ajasta, kun he olivat vielä elossa (ihmisinä) ja kaikki oli heidän välillään hyvin, mutta no, toisin kävi. Biisi on kyllä ihan täydellinen SenIchi-kipale ♥ Tämän ficin kohdalla saa jokainen itse päättää, oliko Senyan ja Ichiyan suhde myös romanttinen vai ei. Jätin sen tarkoituksella tulkinnanvaraiseksi.



Kolmensadan vuoden omistautuneisuus


Arajinin kuorsaus kaikui yössä. Senyaa se ei häirinnyt, sillä henkiolentona hän ei olisi edes voinut nukkua, vaikka olisi halunnut, eikä kuorsauksen kuunteleminen sotkenut hänen ajatuksiaankaan. Osa hänestä kuitenkin toivoi, että niin olisi ollut, koska silloin hän olisi ehkä saanut edes pienen tauon Ichiyan muistamisesta.

Siitä oli jo kolmesataa vuotta, kun sulttaanin sotilaiden ampumat luodit olivat lävistäneet heidän sydämensä ja he olivat kuolleet niiden aiheuttamiin vammoihin. Muisto raastoi Senyan sisintä, etenkin juuri sitä kohtaa, johon luoti oli uponnut. Hän ei ollut halunnut päättää elämäänsä niin, mutta kaikkein katkerin hän oli siitä, milloin oli kuollut.

Hän oli riidellyt Ichiyan kanssa. Tämä oli ollut kireä ja etäinen jo pidemmän aikaa, mutta vain hetkeä ennen heidän kuolemaansa tilanne oli eskaloitunut tappeluksi. Ichiya oli ollut hänelle suorastaan raivoissaan siitä, ettei hän ollut suostunut taistelemaan tätä vastaan loppuun – eli kuolemaan – asti. Tämä ei ollut suostunut kuuntelemaan hänen näkökulmaansa laisinkaan vaan oli vain väittänyt hänen pitävän tätä pilkkanaan. Viimeisinä sanoinaankin, kuolemaa tehdessään, kuiviin vuotaessaan, Ichiya oli vannonut kantavansa vihaansa ja kaunaansa ikuisesti.

Mutta miksi? Sitä Senya ei vielä vuosisatoja myöhemminkään ymmärtänyt, vaikka miten yritti.

Ichiyan sanat kaikuivat hänen korvissaan jatkuvasti. Hän? Pitänyt Ichiyaa pilkkanaan? Miten väärässä tämä olikaan ollut!

Totuus oli se, että Senya oli ihaillut ja rakastanut Ichiyaa sydämensä pohjasta. Yli vuosikymmenen Ichiya oli ollut hänen paras ystävänsä, perheensä, koko elämänsä. Hän oli luopunut kaikesta muusta ja jättänyt koko vanhan elämänsä taakseen voidakseen tavoitella yhteistä unelmaa tämän kanssa. Monta vuotta olikin kulunut niin, että Senya oli uskonut heidän vielä saavuttavan päämääränsä, että heistä todellakin tulisi honkibitoja. Yhdessä.

Miten Ichiya ei ollut nähnyt sitä kaikkea? Mikä oli voinut muuttaa tätä niin paljon, että se oli estänyt tätä näkemästä hänen kymmenen vuoden omistautuneisuutensa heidän yhteiselle unelmalleen? Senya olisi antanut vaikka mitä, että olisi päässyt kysymään sitä suoraan Ichiyalta. Ja ehkä hän vielä pääsisikin.

Senya vilkaisi Arajinia, joka edelleen nukkui vuoteessaan autuaan tietämättömänä hänen suunnitelmistaan. Arajinin avulla hän varmasti löytäisi Ichiyan vielä, saisi houkuteltua tämän esiin, puhuttua tämän kanssa. Ehkä hän voisi vihdoin myös antaa Ichiyalle mahdollisuuden taistella häntä vastaan vaikka kuolemaan asti, jos tälläkin olisi keho, jota lainata. Hän olisi valmis ihan mihin vain.

Kolmesataa vuotta sitten hän oli luopunut kaikesta Ichiyan vuoksi ja edelleenkin tekisi niin. Olihan Ichiya yhä, kaikesta tapahtuneesta huolimatta, hänen paras ystävänsä, perheensä, koko elämänsä. Kaikki, mitä hänellä oli.



Elastinen feat. Jenni Vartiainen - Epäröimättä hetkeekään

Haluun vaan et sä tiedät
Mä heittäsin tän kaiken menemään
Epäröimättä hetkeekään

Synkimpänä yönä
Sun käsiin luottasin mun elämän
Epäröimättä hetkeekään

Jee, palatseissa vietin yksin öitä
Se kaikki oli merkityksetöntä
Vasta kun sain jonkun kenen kans sen voisi jakaa
Löysin mun onneni sun onnesi takaa
Voit luottaa siihen
Ei oo mua, on vaan me
Ja vaik kaikki mun menis susta luovu mä en
Paha maailma ei maha meille kun mennään yhessä
Oon aina sun, myös tuulten kääntyessä

Ne illat kun ootat mua
Ne yöt jotka valvot
Kun sanot, että pärjäät
Haluun vaan et sä tiedät
Mä heittäsin tän kaiken menemään
Epäröimättä hetkeekään
Synkimpänä yönä
Sun käsiin luottasin mun elämän
Epäröimättä hetkeekään

Sä oot
Kaikki mitä mul on
Kaikki mitä jää
Kun kaikki turha riisutaan
Haluun vaan et sä tiedät
Mä heittäsin tän kaiken menemään
Epäröimättä hetkeekään

Jee, täs on mun elämä
Jos tahot niin saat sen
Tilanteen tullen en kattoisi taakse
Korkeimmalt huipulta syvimpään monttuun
Jaan mun matkaani sun kaa niin se helpottuu
Kylmiä puitteita, kiiltävää pintaa
Sille mitä meil on ei oo riittävää hintaa
Ja vasta sä selvensit sen mulle
Oikee arvos on siinä mitä merkitset muille

Ne illat kun ootat mua
Ne yöt jotka valvot
Kun sanot, että pärjäät
Haluun vaan et sä tiedät
Mä heittäsin tän kaiken menemään
Epäröimättä hetkeekään
Synkimpänä yönä
Sun käsiin luottasin mun elämän
Epäröimättä hetkeekään

Sä oot
Kaikki mitä mul on
Kaikki mitä jää
Kun kaikki turha riisutaan
Haluun vaan et sä tiedät
Mä heittäsin tän kaiken menemään
Epäröimättä hetkeekään

Haluun vaan et sä tiedät
Mä heittäsin tän kaiken menemään
Epäröimättä hetkeekään
9
Sanan säilä / Vs: Onnenhippuja (Sallittu) Oneshot
« Uusin viesti kirjoittanut Niittipartio 03.01.2026 11:54:38 »
Tällaisia jouluja Leevi olisi ansainnut jo aikaa sitten, vaikka parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan ::) onneksi on Ilkka, joka piti päänsä ja suunnitteli aattoa etukäteen Leevin kanssa, jotta siitä saataisiin mahdollisimman rento ja turvallinen ♥︎ ihanaa kuulla, että tavoitellut tunteet myös välittyivät tekstistä! Niiden osalta tekstin kirjoittaminen ja muokkaaminen tuntui haastavalta. Kiitos kommentista Skorpioni ♥︎
10
Rinnakkaistodellisuus / Vs: MCU: Aamu | S | Bucky
« Uusin viesti kirjoittanut Angelina 02.01.2026 13:53:39 »
Venkku: Mun mielestä "awws ♥" olis ollut aivan riittävä ja sopiva kommentti tähän :'D Eipä tästä nyt paljoa voi sanoa, pieni yksittäinen söpöilyhetki kun on kyseessä, mutta jos edes awws-fiilikset heräsi, niin tavoite saavutettu! Kun mulla on kunnon kirjoitusblokki päällä, niin on kaksi paritusta, jotka mua auttaa siitä yli – Zemo/Walker ja Tony/Bucky <3 Erityisesti jälkimmäinen on pelastanut monesta suosta, kuten tälläkin kertaa. Kiva kuulla, että tämä tarjosi myös sulle pienen pakohetken <3
Sivuja: [1] 2 3 ... 10