1
Jästitaiteen uudet tuulet / Vs: Ingridin ikoniset | 13.3
« Uusin viesti kirjoittanut Anni Katariina tänään kello 17:50:44 »Nyt uudistuu koko profiilikokonaisuus (taas), oon (aina ihan) innoissani kun postaat uusia ihania kuvia! Kiitos! ♥
Minusta olit onnistunut tosi hyvin haasteessa, kun yksikään sana ei ns. "tökännyt silmään" vaan tämä tuntui siltä, kuin kukin ennaltamäärätty sana sopisi kokonaisuuteen. Ygriten kanssa samaa mieltä elämäntarinasta, olit saanut sen loistavasti lyhyeen pätkään! Loppu oli aika iskevä, että prinssikö herätti ensirakkautensa kuolleita ja jätti tämän kuningatarehdokkaan syrjään? Taidettiin tulkita vähän eri tavalla tekstejä edellisen kommentin perusteella, mutta miten itse olit ajatellut?
Toisaalta tämä olisi myös tulkittavissa siten, että puronvarrelta löytynyt prinsessa oli alunperinkin ensirakkaus, mutta kuollut sinne, mistä prinssi hänet löysi. :O Tosi kiinnostava lyhyt originaali 
Loistavaa oli myös, miten monipuolinen Korpun puheenparsi oli, miten hyvin hän hallitsi sarkasmin ja miten älykkäästi havaitsi Aten tunteita, vaikka olikin eri mieltä tämän kanssa. Minusta tuntui yhtä aikaa, että Korppu oli kamalan pikkuvanha ja sitten taas maaginen kissa, joka on elänyt kauan ja siksi tietää, mitä tahtoo ja mikä on parasta Atellekin. Ihana tuo kohta, kun Korppu kuvaili, kuinka Atte on hänen ihmisensä.
Korppu on muuten suloinen ja osuva nimi kissalle. ^^”Korppu taitaa kaivata huomiota”, Oskari naurahti, pussasi Attea vielä kerran poskelle ja siirtyi sitten rapsuttamaan Korpun korvantaustaa. ”Kiva pikku kisu.”
”Atte!” Korppu huudahti ja katsoi kauhuissaan Oskarin säteileviä kasvoja. ”Atte, auta! Se koskee minuun! Ja lässyttää! Käske sen lopettaa heti paikalla!”
”Korppu tykkää susta”, Atte sanoi ja auttoi Oskaria riisumaan kastuneen takin naulakkoon. ”Kiva, että jaksoit tulla tänne meitä katsomaan.”
Kissat taitavat ajatella näin kaikista ihmisistä, jotka lässyttävät heille. XD Atte on upean passiivisaggressiivinen jättäessään huomiotta Korpun valituksen Oskarista. Ohh ja miten Atte yrittää supattaa salassa Korpulle ilman, että Oskari kuulee, ihan jostain slapstickistä ja ehdottomasti hyvällä tavalla.
”PUHU!” Korppu huudahti ja läimäytti tassunsa Aten otsalle (tällä kertaa kynnet kiltisti piilossa). ”TÄTÄ ON TUSKALLISTA KATSELLA!”
, mietin vain heti, miten hankalaa tämmöiset hommat on, jos on läheisyydenkipeä lemmikki.
Mutta ehkä muutosta ja hajua sietää, Korppuhan saa tässä kaksi uutta rapsutuskättä ja erinomaisia vieläpä! George oli huomannut, että kaikki alkoivat puhua hänestä yksikössä. Se tuntui vieraalta, koska kaikki olivat puhuneet aina heistä, kun tarkoittivat häntä ja Frediä. Ja he olivat aina puhuneet itsestään meinä.
George oli luullut itseään ennen kokonaiseksi, mutta tajusi vasta jälkeenpäin, että yksin hän oli vain puolikas.
Kiitos kommentistasi!
Toki onhan nää alkanut tulla tutummiksi jo ficcienkin myötä, muutama stonathan on ao3:n puolella tullut kulutettua....... Se on kyllä vähän semmoinen surkimus, mutta kuitenkin samalla varsinkin perhettään kohtaan hyvinkin epäitsekäs. I love him ;;; Kiva että viihdyit ja kiitos ihanasta kommentista <3
Enemies to lovers on myös ehkä tropeista parhaimpia ja tää shippi istuu siihen kyllä kuin nyrkki silmään -- ehkä sen takia tunsinkin tähän vetoa alusta asti (tuttuni koitti vahvasti pohjustaa mulle jo ykköskaudelta alkaen harringrovea, mutta mä löysin oman enemies to loversini heti). Kiitos sullekin kommentista <3
kiva kuulla! Kiitos kommentistasi. 