Tuoreimmat viestit1
Rinnakkaistodellisuus / Vs: Operaatio Ave Maria: Muisteluhetki | S | Ryland Grace & Kivinen
« Uusin viesti kirjoittanut flawless 09.05.2026 14:01:29 »Mahtavaa että päädyit lurkkailun jälkeen julkaisemaankin, ja vieläpä tästä fandomista! <3 Lurkkailu on varsin ookoo, mutta nyt kun julkaisemisen makuun pääsit, niin toivottavasti sinua näkyy foorumilla enemmänkin 
Mun kommenttini tulee olemaan lainauspainotteinen, koska tässä oli niin monta kohtaa joista vaan haluaisin sanoa jotain suunnilleen sellaista kuin "aaAAA IHANAA" mutta yritän sanoa vähän muutakin. Ehkä.
Tekstin lopetus oli myös ihan huippu. Kuinka Grace ajattelee että Eridanissa selviäminen ei ole ihan varmaa ja kuinka ajatus opettamisesta läikähdyttää aitoa iloa hänen sisällään, mutta hän ei ihan uskalla uskoa siihen kuitenkaan vaan on lähinnä varovaisen toiveikas. Kun sitten tietää, että miten kaikki päättyy, niin tämä vaan oli niin sydäntälämmittävää <3 Tykkäsin myös siitä, että nukkuminen ja sen valvominen tulivat esiin moneen kertaan tekstin aikana ja että siihen teemaan lopetettiinkin, koska se on yksi mun lemppariyksityiskohdistani Kivisessä. Se oli otettu mukaan tähän tosi hyvin. Ja siis, jos tuo lopetus oli mielestäni sydäntälämmittävä niin oli kyllä koko tekstikin - yksittäisenä sanana se kuvaa musta tätä parhaiten. Tästä jäi tosi hyvä mieli ja vaikka välillä oltiinkin surumielisissä aiheissa, niin toiveikas fiilis ja hymy kasvoille oli silti se mitä tästä jäi lukemisen jälkeen - ja se jos mikä kertoo että tämä oli onnistunut teksti tästä fandomista, koska tuo kuvaa mun tunnetta tästä koko fandomista ylipäätään. Kiitos kivasta tekstistä!
Mun kommenttini tulee olemaan lainauspainotteinen, koska tässä oli niin monta kohtaa joista vaan haluaisin sanoa jotain suunnilleen sellaista kuin "aaAAA IHANAA" mutta yritän sanoa vähän muutakin. Ehkä.Lainaus
"Sinä ajattelee paljon ja vuotaa. Mitä sinä ajattelee, kysymys?"Hehee <3 Tässä kohdassa tekstiä olin jo ihan myyty. Olet tavoittanut Kivisen puhetyylin todella hyvin ja luontevasti niin lauserakenteiden kuin sananvalintojenkin (esimerkiksi tässä vuotaa) kautta. Gracen tietynlainen uppiniskaisuus tulee myös hyvin esille tässä, kun yritää vängätä että saattaa itkeä ihan vaan huvin vuoksi. Kivisen vitsi oikein viimeistelee kokonaisuuden, ja tämä pätkä dialogia vaan on niin aidontuntuinen ja niin siinä ytimessä, mikä näiden hahmojen kanssakäymisessä on parasta. Tämä kohta hymyilytti ihan hurjasti.
"Mistä tiedät että mietin mitään? Entä jos itken ihan vain huvin vuoksi?"
"Hyvin outoa. Aina syy kun vuotaa. Minun kuulo myös erinomainen, minä kuulee kun sinä kerrankin ajattelee jotain"
Lainaus
"Minä ymmärtää. Minä myös ei aina iloinen kun minä sinun kanssa."Hih <3
"Juurihan sinä sanoit että välitän heistä? Ja luulin että välitämme toisistamme?"
"Kyllä. Ei poissulje toisia."
Lainaus
Kivinen päästää pehmeän, kolisevan äänen. Grace ei ole keksinyt sille suoraa englanninkielistä käännöstä, mutta olettaa sen olevan jonkin sortin vertauskuvallinen, rauhoittava taputus olalle.<3 Tykkään tosi paljon siitä, miten kuvailet Kivisen ääniä ja Gracen tapaa tulkita niitä. Kivisen tapa kuvailla nostalgiaa on myös tosi hienosti sanottu. Pidin tosi paljon myös tätä seuranneesta kohdasta, jossa Grace pohtii että onko parempi muistaa kaikki tarkalleen vai onko unohtamisessakin omanlaistaan suloisuutta. Siinä kohdassa on musta tavoitettu hyvin se, että kun on irti ajasta ja paikasta ja tietyllä tapaa yksin omien ajatuksiensa kanssa, niin sitä on tilaa miettiä kaikenlaista. Grace on hahmona samaan aikaan sekä kepeän humoristinen että vakavan filosofinen, ja musta olit tässä tekstissä tavoittanut molemmat ulottuvuudet todella hyvin.
"Minä ymmärtää. Minä muistaa moni asia joka iloinen mutta tekee minä surullinen. Kun eridanilainen tuntee noin, me sanoa..." hän aloittaa, ja tuottaa sitten kokoelman ääniä, joka on samalla ylimaallinen sekä kaoottinen. Se muistuttaa Gracea sinfonian ensimmäisistä soinnuista, jossa jokainen orkesterin soitin virittäytyy alkusoittoon yhtä aikaa. "Hieno tapa sanoa 'hetki poissa, mutta muisto aina mukana'."
Lainaus
Ihmistunteet ovat vaikeita.Noku niiiiiiiii! Jep.
Tekstin lopetus oli myös ihan huippu. Kuinka Grace ajattelee että Eridanissa selviäminen ei ole ihan varmaa ja kuinka ajatus opettamisesta läikähdyttää aitoa iloa hänen sisällään, mutta hän ei ihan uskalla uskoa siihen kuitenkaan vaan on lähinnä varovaisen toiveikas. Kun sitten tietää, että miten kaikki päättyy, niin tämä vaan oli niin sydäntälämmittävää <3 Tykkäsin myös siitä, että nukkuminen ja sen valvominen tulivat esiin moneen kertaan tekstin aikana ja että siihen teemaan lopetettiinkin, koska se on yksi mun lemppariyksityiskohdistani Kivisessä. Se oli otettu mukaan tähän tosi hyvin. Ja siis, jos tuo lopetus oli mielestäni sydäntälämmittävä niin oli kyllä koko tekstikin - yksittäisenä sanana se kuvaa musta tätä parhaiten. Tästä jäi tosi hyvä mieli ja vaikka välillä oltiinkin surumielisissä aiheissa, niin toiveikas fiilis ja hymy kasvoille oli silti se mitä tästä jäi lukemisen jälkeen - ja se jos mikä kertoo että tämä oli onnistunut teksti tästä fandomista, koska tuo kuvaa mun tunnetta tästä koko fandomista ylipäätään. Kiitos kivasta tekstistä!
Minulla on ollut nyt joku Geraskier kausi menossa, ja tämä sopii tyynnyttämään sitä nälkää vallan mainiosti. Valvatti ja Geralt ovat hahmoina hauskoja, sillä heidät saa yllättävän vaivattomasti sovitettua vaikka minkälaiseen AUhun, kuten tässäkin. Erityisesti pidin siitä, että sekä Valvatissa, että Geraltissa, on omat tunnistettavat piirteensä: musiikki, draamailu/ pitää Valvatista huolta ja päätyy usein ongelmiin siinä hommassa