Ihanaa, sinun listaukseltasi löytyy Noituriakin!

Minulla on ollut nyt joku Geraskier kausi menossa, ja tämä sopii tyynnyttämään sitä nälkää vallan mainiosti. Valvatti ja Geralt ovat hahmoina hauskoja, sillä heidät saa yllättävän vaivattomasti sovitettua vaikka minkälaiseen AUhun, kuten tässäkin. Erityisesti pidin siitä, että sekä Valvatissa, että Geraltissa, on omat tunnistettavat piirteensä: musiikki, draamailu/ pitää Valvatista huolta ja päätyy usein ongelmiin siinä hommassa

Tarinan alku herätti paljon kysymyksiä siitä mitä on tapahtunut. On jääpussia, huolehtivainen Geralt ja Valvatin kipeä kylki, mutta tapahtumat jäävät vielä kysymyksiksi. Tämä oli tosi kiva, sillä se koukutti heti lukemaan eteenpäin. Valvatin kirjoittaminen muusikoksi toimii aina, sillä siinä on jotain Valvatin hahmolle niin olennaista. Valvatin omat pähkäilyt suosion mittaamisesta yleisön aggressiivisuudella olivat myös hauskaa luettavaa

”Voidaan me lähteä kolmistaankin”, Valvatti oli ehdottanut
Hahaaa, ihana Valvatti

Tämä repliikki on niin häntä itseään

Tykkäsin suunnattomasti myös siitä, miten Geralt pysyy omana vakavahenkisenä itsenään tarinan läpi. Kun kerran asiakkaiden kanssa heilastelu on kielletty, ei sitä tehdä ennen työajan loppumista, piste. Onneksi Geraltin ammattimaisuus sentään sen verran joustaa, että työajan ulkopuolella voi käydä pusuttamassa söpöä asiakasta

Tässä tarinassa oli sopivassa mittakaavassa sekä keskinäistä ehkäilyä ja pähkäilyä että onnellista loppua:) Kiitos tästä:)