Tuoreimmat viestit

Sivuja: [1] 2 3 ... 10
1
Toinen ulottuvuus / Vs: Hazbin Hotel: Verilöylyn jälkeen (K-11, Valentino & Vox, oneshot)
« Uusin viesti kirjoittanut Larjus tänään kello 20:21:25 »
No iltaa ja hyvää puuta kesäillan valoisilta tunneilta, Mai :D Toukokuu oli mullakin töiden suhteen melkoisen haipakkaa, mut hei, selvittiin kunnialla molemmat! Kesällä on hyvä unohtaa työt ja unohtua ficien äärelle ;D

Musta on tosi kiva miettiä, mitä kaikkea tapahtuikaan ensimmäisen teloituksen aikana (ja ennen sitä, mitkä asiat johtivat siihen ja vuotuisiin jatkoihin), ja tähän olen jotain headcanoneita ripotellutkin. Minäkin haluan ehdottomasti tietää, miten asiat menee itse sarjassa! Sitä odotellessa, olenko ajatusteni kanssa miten oikeassa :D
Syntisille itseilleen vuotuiset joukkotuhot eivät tietenkään ole mikään kiva tapahtuma, vaikka tällee katsojan/ficcaajan näkökulmasta ne kiehtovatkin 😅 Ja ensimmäinen varmasti ollut kamala, jos sitä ei ole voinut mitenkään ennakoida. Vaurioilta ei säästy käytännössä kukaan. Valentino-raasullakin kunnon paniikki, kun ei tiedä, että mitä hittoa tapahtuu, kaikkialla on revittyjä ruumiita, ja Voxkin on kateissa! (Ajattelin, että tässä vaiheessa Velvette ei vielä ole osa heidän kolmikkoaan, ja siksi Valentino ei hänen kohtaloaan edes mieti.)

Lainaus
Ihana miten haavoittuvainen etenkin Val on tässä ficissä. Ilman muuta Voxillekin ollut melkoinen järkytys, mutta hänestä henkii enemmän sellainen tyyneys paniikkitilanteessa ja ehkä sellainen "nyt kävi näin, mennään etenpäin" -asenne. Uutta putkeen ja hyvä tulee? 😄
Val on mun evil baby ja oli kiva kirjoittaa sitä haavoittuvaisena :3 Voxkin asenne on erilainen, koska halusin hänen tasapainottavan Valentinon reaktiota sekä tarjoavan tukea :3 Hän käsittelee tilannetta omalla tavallaan.

Lainaus
Möw tui, tämä kyllä on kiintoisa ja eittämättä myös romanttiseksi sopiva yksityiskohta.
No onhan se ♥ Ja mun headcanon on aina ollut, että he molemmat saivat tuntosarvi/antennivaurionsa enkelten ekan hyökkäyksen aikana (kun eivät osoita mitään parantumisen merkkejä, niin varmasti on enkelit olleet asialla). Oon halunnut pitkään kirjoittaa siitä niin sen takia tämäkin ficci sai alkunsa ja näki päivänvalon ;D

Lainaus
Kiitus tästä tarinaisesta, joka antaa yhdenlaisen tulkinnan canonissa nähtäville asioille. Canonia täydentävät kohtaukset ovat aina hyvästä. ❤️
Olen samaa mieltä ;D Aloinkin alun perin kirjoittaa tätä tarinaa puhtaasti headcanonien pohjalta, mutta tein sitten vähän muutoksia niihin, kun halusin, että tarinassa olis selkeä painopiste. Mä nimittäin oikeesti olen aina ajatellut, että enkelten ensimmäinen hyökkäyksen alkaessa Vox (ja Valentinokin) oli taistelemassa Alastoria vastaan (se "viime kerta", josta Valkin ekalla kaudella puhuu), mutta vaikka Vox olikin alakynnessä, taistelun ei ehtinyt tulla varsinaiseen päätökseen, koska enkelit hyökkäs ja Alastor katosi (Rosien tahdosta), ja sitten syntyikin kaaos :D Mutta en halunnut tarinaan mukaan Alastoria sotkemaan Voxin ajatuksia, koska hänen pitää tietenkin välittää vain Valentinosta, niin muutinkin asioita vähän :D Ja voi ajatella, että se taistelu tapahtui jokin aikaa aiemmin ja Vox luuli päässeensä Alista eroon.

Kiitos siitä, kun tulit lukemaan tämän ja jätit ihanan kommentinkin ♥  Se ilahdutti!
2
Pergamentinpala / Vs: Vaurioitunut (K-11, hurt/comfort, one-shot)
« Uusin viesti kirjoittanut Meldis tänään kello 11:14:54 »
Winga, kivaa, kun nappasit tämän ketjusta. ^^ Minä taisin vähän miettiä itsekin niin, että ei ihan vahingossa ollut juuri tuossa kohtaa aita mennyt rikki. ::) Väänan nimi on peräisin Venäjän alueelta, mutta jos ei tunne saamelaisia kieliä, niin se ei taidakaan olla kovin selvää muille kuin kirjoittajalle. :D Ajattelin, että vanhat tontut pitävät häntä muistutuksena ajasta, kun Suomi oli Venäjän vallan alla ja siksi jotkut vierastavat häntä. :) Kiitos, kun tulit kommentoimaan. ^^ Näistä kahdesta olisi kivaa kirjoittaa joskus lisää ja pitää taas joulun alla pohtia, jos saisin aikaan heistä uuden tarinan. :)
3
Sanan säilä / Vs: Virran emäntä (S, fantasia)
« Uusin viesti kirjoittanut Meldis tänään kello 11:10:01 »
Paquette, kivaa, kun tulit kommentoimaan. ^^ Tämä oli tosiaan pelkkä prologi isommalle tarinalle, jota tuskin koskaan kirjoitan, mutta kivaa, että on silti toiminut. :) Mummelista tuli ärtyneempi kuin aluksi ajattelin, mutta tähän taisi vuotaa vähän omaa maailmantuskaa ja halua erakoitua neljän seinän sisään välillä. :D Jännää, että varispoika oli sinusta pelottava, kun minusta hän oli surullinen hahmo, joten oikein mielenkiintoista nähdä, miten eri tavoin lyhyttä fantasiatarinaa voi tulkita. ^^ Kiitos ihanasta kommentistasi!
4
8. SYKSY 1936 (HALMEEN EMMAN HAUTAJAISET)
(Ficlet300 sanalla 054 sosiaalinen. 365 sanaa.)


Lauri on varma, ettei Emma Halmeen hautajaisten osuminen samalle sunnuntaille Artturi Yllön hautajaisten kanssa ole sattumaa. Janne Kivivuori on hoitanut Emman hautajaisjärjestelyt yhdessä sosialistien kunnallisjärjestön kanssa, ja vaikka hänestä on varsinkin eduskuntaan päästyään tullut entistä vakuuttavampi esiintyjä, on Lauri silti näkevinään jkin haastavaa pilkettä hänen silmäkulmassaan heidän keskustellessaan asiasta. Kunnallisjärjestössä on ilmeisesti noussut ajatus siitä, että koska kunnan sosialidemokraattien henkiseksi esi-isäksi kohotettu Halme ei aikanaan saanut arvolleen kuuluneita hautajaisjuhlallisuuksia, tulee sellaiset nyt antaa kunnianosoituksena hänen leskelleen.

Niin siis tapahtuu. Eikä Laurilla periaatteessa olisi mitään sitä vastaan – onhan ajatus kaunis, ja hänen mielestään aikaa on kulunut aivan riittävästi, että Halmeen muiston voi päästää pannasta – mutta hautajaisten ajoitus saa tilaisuuden tuntumaan poliittiselta mielenosoitukselta, joka kohtuuttomasti ottaa pitäjän vanhan mahtimiehen syntipukikseen. Se uhkaa lietsoa pintaan sellaisia syvälle painettuja kaunoja, joiden Lauri soisi jäävän pysyvästi menneisyyteen. Jo aamuvarhain kirkolle saapuessaan hän on kiusallisen tietoinen kireästä tunnelmasta ihmisjoukkojen kyräillessä toisiaan, ja Emman hautajaissaattueen lähtiessä liikkeelle tunne vain syvenee. Paikalle on tuotu suuri kuoro ja torvisoittokunta, ja on räikeän selvää, että työväenyhdistyksen punaisten lippujen rinnalle kunniavartioon tuotu siniristi on mukana ainoastaan laillisista syistä.

Lauri tietää, mitä mieltä Ellen olisi kaikesta tästä. Kuinka pöyristynyt hän olisi tällaisesta röyhkeydestä. Lauri melkein pystyy kuulemaan mielessään Ellenin äänen syyttämässä sosialisteja yhteiskuntarauhan tahallisesta järkyttämisestä, jonka tarkoituksena on saada aikaan heidän salaa yhä suunnittelemansa uusi kapina.

Itse Lauri ei mene ajatuksissaan yhtä pitkälle, mutta hänestäkin tuntuu irvokkaalta, että näistä hautajaisista on tehty tällainen spektaakkeli, johon joka ikinen pitäjän sosialisteista tuntuu ottavan osaa. Jopa Akseli Koskela, joka on vankilasta palattuaan ollut poliittisesti hyvin hiljaa, on paikalla kantamassa Emman arkkua yhdessä Janne Kivivuoren ja muiden työväenyhdistyksen aktiivien kanssa. Erityisen vastenmieliseksi tilanteen tekee se, että Laurin käsityksen mukaan Emmalla oli lopulta hyvin vähän tekemistä minkään poliittisen kanssa. Hänen mielikuvansa Emma Halmeesta on nöyrä, harras ja hiljainen. Jos hän aikoinaan seisoikin miehensä ajatusten ja tekojen takana, ei Lauri voi häntä siitä syyttää, koska juuri niinhän hyvän vaimon kuuluu tehdä. Eihän Lauri itsekään olisi siinä missä on nyt, ellei hänellä olisi ollut Elleniä tukenaan.

Kun hauta on täytetty ja seppeleet laskettu kummulle, virittävät kuoro ja soittokunta laulun. Lauri pitää ilmeensä kohteliaan vakavana, mutta suoritettuaan välttämättömät velvollisuutensa hän poistuu heti. Hautausmaan pääportilla, jossa toinen hautajaisjoukko odottelee jo vuoroaan, luodaan vihaisia katseita punalippujen suuntaan.







Spoiler: A/N eli merkityksetöntä aikajanalätinää • näytä
Kirjassahan ei oikeasti kerrota, milloin Halmeen Emma tarkalleen ottaen kuolee. Tarina on siinä kohtaa sellaisessa vaiheessa, että tapahtumia selostetaan jokseenkin suurpiirteisesti ja päällekkäin eikä niitä ajoiteta edes vuodenajan tarkkuudella. Siinä luvussa, jossa Emman kuolemasta kerrotaan, selostetaan tällaiset avaintapahtumat:
1) Koskelan Eero ja hänen kanssaan samanikäinen Leppäsen Valtu menevät sotaväkeen
2) Valtun palattua sotaväestä Leppäsen Preeti loukkaantuu ja joutuu kunnalliskotiin, missä yhteydessä selitetään myös Valtun tulemisista ja menemisistä yleisesti ennen ja jälkeen sotaväen
3) Susi-Kustaa joutuu kunnalliskotiin hiukan sen jälkeen kuin Preeti
4) Halmeen Emma kuolee "samoihin aikoihin" kun nuo joutuvat kunnalliskotiin.

Aikajanallisesti tiedämme sen verran, että Eerolla ja Valtulla on armeijan kutsunnat vuonna 1935, jolloin ne täyttävät 20 vuotta, ja että niiden varusmiespalvelus kestää about vuoden ja ne kotiutuisivat näin ollen joskus vuoden 1936 aikana (tarkka aika riippuu siitä milloin ne astuvat palvelukseen, minkä lisäksi Valtu kotiutuu Eeroa myöhemmin rangaistuksista kertyneen ylipalveluksen takia, mutta sitä sitten taas ei kerrota että kuinka paljon myöhemmin). Lisäksi tästä seuraavan luvun alussa kerrotaan vuodesta 1937, ja ihan tämän perusteella päättelin, että nää edellisen luvun kunnalliskotiin menemiset ja Emman kuolema eivät vielä tapahtuisi vuonna 1937. Varsinkin koska tämmösellä aikahaarukalla tuo "samoihin aikoihin" voi tarkoittaa ihan mitä vaan. Tällä ei oikeasti ole mitään väliä ja jos oon väärässä niin se on itse asiassa Väinö Linnan syytä eikä minun koska mitäs ei eritellyt tapahtumia tarkemmin. Nää kirjat vie multa vielä joku päivä järjen (← nämä kirjat ovat jo vieneet häneltä järjen)

5
Rehtorin kanslia / Vs: Ilmoitustaulu | Ylläpidon ilmoituksia ja tiedotteita
« Uusin viesti kirjoittanut Ingrid 19.06.2026 16:29:16 »
19.6.2026: Tekoäly FinFanFunissa

Tekoälyn nopea kehittyminen ja yleistyminen on herättänyt paljon keskustelua myös FinFanFunissa, esimerkiksi täällä. Koska Finin olemassaolon keskiössä on ihmisten oma autenttinen luovuus ja itseilmaisu, olemme yhteisen keskustelun pohjalta päätyneet seuraavaan linjaukseen tekoälyn käytöstä foorumilla:

Tekoälyn käyttö tekstien ja muiden tuotosten luomiseen FinFanFunissa on kiellettyä.

Keskusteluissa nousi esiin vahva yhteisymmärrys, että luovuudelle perustuvana sivustona Finin tulee osaltaan suojella tekstien ja muiden tuotosten aitoutta, omaperäisyyttä ja ainutlaatuisuutta. Sekä ylläpito että monet muutkin käyttäjät kokevat, että tekoälyn laajamittainen käyttö vie tilaa ihmisten oma-aloitteisuudelta, viitseliäisyydeltä ja ideointikyvyltä. Tekoälyyn liittyy myös eettisiä kysymyksiä, kuten tekijänoikeudet ja ekologisuus. Keskusteluissa nostettiin lisäksi esiin, että tekoälyn käyttö rinnastuu plagiointiin, joka on Finissä kielletty yksiselitteisesti.

Foorumin sääntöihin on tehty lisäys tekoälyn käytöstä Finissä:
Tekoälyn (kuten ChatGPT:n) käyttö tekstien ja muiden tuotosten (esim. kuvien) luomiseen FinFanFunissa on kiellettyä. Profiilitaiteessa on kiellettyä käyttää kuvia, jotka on leimattu AI-taiteeksi (esim. AI-leimalliset kuvat Pinterestissa).

Valvonta:
Ylläpito tiedostaa, että tekoälyn käytön valvominen on hankalaa – samalla tavalla kuin plagioinnin kohdalla. Ylläpidossa käydään vielä keskustelua toimintatavoista eteen sattuvien tilanteiden varalle, mutta tavoitteena ei ole nyt eikä tulevaisuudessakaan aloittaa käyttäjien kyttäämistä, vaan varmistaa, että Fini säilyy jatkossakin paikkana, jossa arvostetaan käyttäjien itse luomia teoksia.

- Ylläpito
6
Godrickin notko / Vs: Kevyitä kuin vapaus, S, J/S
« Uusin viesti kirjoittanut Ingrid 18.06.2026 18:21:01 »
Luen yleisesti ottaen tosi vähän slashia, mutta kun huomasin tässä mainitun huumorin ja moottoripyörän niin pitihän tämä tulla vilkaisemaan! Luin aiemmin päivällä pari melankolisempaa kirjoittamaasi ficciä, joille tämä toikin kivasti vastapainoa. :) Sulta tuntuu luonnistuvan niin monet erilaiset genret, paritukset ja fandomit, että ihan kateeksi käy!

Sirius oli tässä jotenkin niin oma itsensä, enkä ole ollenkaan yllättynyt, että juuri hän on viritellyt mopedin kulkemaan ihan liian lujaa - se sopii hänen uhkarohkeaan ja kapinoivaan luonteeseensa! Ajattelin, että James olisi huispaajana ollut vähintään yhtä hurjapäinen vauhtihirmu, mutta toisaalta oli Siriuksen kyydissä kuka tahansa niin kyyti varmasti ottaisi vatsanpohjasta. :D Tällainen villi ja humoristinen moottoripyöräily sopi kuitenkin parivaljakolle tosi hyvin!

Leukani loksahti siinä vaiheessa, kun tuttu väpättävä kaksoisleuka tuli vastaan! Vernon oli oma ah-niin-valloittava itsensä, enkä pistänyt ollenkaan pahakseni Jamesin ja Siriuksen pientä enemmän tai vähemmän provosoivaa sanailua. 8)

Ja sitten vielä poor Remus, joka aina joutuu keskelle kaikenlaisia tilanteita ystäviensä takia. <3

Kaikki hahmot olivat tunnistettavissa ja fiilis tätä lukiessa oli sellainen lennokkaan rento! Kiitos kovasti. :)
7
Rinnakkaistodellisuus / Vs: Hobitti: Kaipuun kylmä kosketus, S, Bagginshield
« Uusin viesti kirjoittanut Ingrid 18.06.2026 14:29:11 »
Tolkienmaisen paljon kuvailua eikä mitään suuria juonenkäänteitä - yes please. <3 Oot tosi taitava kuvailemaan asioita ilman, että tekstistä tulee liian raskasta, ja tässäkin tekstissä onnistuit löytämään mielestäni oikein sopivan tasapainon.

Suru tuli puseroon Bilbon puolesta. <3 Teksti oli todella kaunis, herkkä ja hyvällä tavalla melankolinen. Tavoitit tässä hienosti ja koskettavalla tavalla Bilbon mielen myllerrykset ja kaikista sisimmät tunteet. Erityisen kauniita ja koskettavia  yksityiskohtia olivat ikkunalaudan tammentaimi muistona Thorinista, sekä Bilbon hiljaiset ajatukset siitä, kuinka örkkejä ja lohikäärmeitäkin pelottavampaa on herätä jälleen yksin. Sanailu ja dialogi toivat tähän kuitenkin hitusen kepeyttä niin, ettei teksti ihan kokonaan syönyt melankoliallaan ja haikeudellaan. </3

Tässä oli ylipäätään sellaista tolkienmaista kauneutta ja haikeutta – siis että samat tunteet kohosivat pintaan kuin kirjojen loppupuolta lukiessa. Seikkailut on sekkailtu, mutta niistä on jäänyt haikeus ja lohikäärmeitäkin vaikeampaa on jälleen vain asettua aloilleen ja oppia elämään sitä vanhaa tuttua, ennen niin seesteistä ja tuikitavallista hobitin arkea. Tässä tarinassa oli kuitenkin ihanaa vielä päästä lukemaan lopuksi, kuinka Bilbo pääsi jälleen jaloilleen – vaikka hän kenties hieman liian uhmakas ajatuksineen kaipauksesta onkin. ::)

Kiitos – kirjoitat Tolkienin maailmasta ja hahmoista kauniisti ja taitavasti!
8
Rinnakkaistodellisuus / Vs: Hobitti: Valoa täynnä , S
« Uusin viesti kirjoittanut Ingrid 18.06.2026 14:13:23 »
Olipa niin kivaa lukea piiiitkästä aikaa Hobittia – ja vieläpä tällaista perhefluffya lempparihahmoistani. <3

Tämä oli tunnelmaltaan rauhallinen. Tarinasta huokuu tietynlainen melankolia, joka tavallaan vain korostuu Fílin lapsenomaisen viattomuuden ja hyväntuulisuuden rinnalla. Oli ihanaa lukea, kuinka Thorininkin tummat ajatukset tuntuivat ainakin lyhyeksi hetkeksi helpottavan, kun hän pitelee Fíliä – ja vaikka pieni poika muistuttaa Thorinia menneisyydestä niin suru ei välity sellaisena repivänä kipuna. Tykkäsin, että suurtenkin tunteiden, ajatusten ja raskaiden muistojen keskellä tarina säilytti rauhan ja seesteisyyden. Kunpa Thorin itsekin sen vielä sisältään saisi löydettyä. </3

Teksti oli täynnä ihania pieniä yksityiskohtia. Pidin erityisesti siitä, kuinka Thorin suurilla kourillaan letitti Fílin hiuksia, Freririn härnäävä ääni, Fílin harvahampainen hymy, ja ennen kaikkea ajatus aivan tavallisesta tulesta synkkien muistojen sijasta.

Kiitos tästä, tämä oli tosi kaunis!
9
Kyllä mulla tulee vielä spoilerivapaatakin asiaa, mä vannon. Sitä etsiskellessä, kolmoskaudesta:

Spoiler: näytä
Lestathan ei pelkästään ole sanomatta ääneen, että äidin kanssa sekstailu on ällöä, vaan Lestathan yrittää kovasti saada levytallenteen mysteerikuuntelijan (onko veikkauksia, onko kuuntelija kenties joku tuttu??) uskomaan, että vampyyreille insestissäkään ei ole mitään ihmeellistä. Eikä se, köhhöh, ihan pidä paikkaansa. Mutta mun mielestä tää oikeutusnäkökulma rajautuu yksinomaan Lestatiin eikä sarja yritä normalisoida insestiä, vaan suhteen kuvaustapa tekee olosta vähän väkisinkin epämukavan.

Ja emmä tiiä, olisiko silläkään mitään väliä, vaikka mulle ei tulisi epämukavaa oloa ja olisinkin ihan kympillä liputtamassa Lioncestin ihanuutta. Täähän on kuitenkin sitä kuuluisaa fiktiota! Nykypäivänä ei ole yhtään trendikästä todeta näin, mutta mun mielestä jokaisen tulisi saada tykätä vapaasti just siitä mistä ikinä sattuu tykkäämään, koska jos ei fiktion kautta saisi käsitellä epäkonventionaalisia mieltymyksiään, saati peräti kinkkejään, niin missä ja miten sitten? (Enpä oo ikinä kuullut kenenkään joutuvan selittelemään, mikä vaikka murhamysteereissä viehättää, vaikka suurimmassa osassa tapauksista se ruumis on nuori ja nätti nainen, eli joku seksualisointivivahde murhahommissakin on usein mukana.)

Odotan muuten kieli pitkällä sitä autokohtausta kera Louis'n, joka oli trailereissa ja jossa Lestat alkaa sopottaa, mikä ero on kohdulla ja emättimellä ja miten sen merkittävän eron vuoksi ei oo olleskaan paha panna omaa äitiään... sanon vaan että voi jummi jammi tätä tyyppiä, häntäkin on kyllä pakko vaan rakastaa, miten kukaan voi ikinä vihata Lestatia kun se(kin) on niin monimutkaisesti sekaisin. ;D <3

Piti puhua vielä jostain muustakin. AI NIIN! Tumblrissa näin juttua, että porukka oli kiinnittänyt huomiota siihen, että vampyyriksi muuttumisesta huolimatta Danielin kädet tärisisivät edelleen!! Itse oon katsonut kakkosjakson vasta kertaalleen, enkä siten ole killitellyt keikkakohtausta siinä määrin, että voisin itse sanoa juuta tai jaata, mutta kyllähän tää mahdollisuus silti pani heti miettimään. Ja tuskailemaan. Ja toivomaan, ettei Danielin taakkana olisi oikeasti kantaa muuta kuin tää hirveä sydänsuru Armandin lähdettyä lätkimään. </3
10
7. KEVÄT 1929 (KOSKELAN VILHON KONFIRMAATIO)
(Ficlet300 vapaavalintaisella sanalla 286 konfirmaatio. 160 sanaa.)


Ennen konfirmaatiomessun alkua Ellen näkee sattumalta jonkin matkan päästä, kuinka Elina Koskela puhuu esikoispojalleen ennen kuin tämä siirtyy muiden ripille pääsevien mukana kirkkoon. Nopeasti vilkaistuna Vilho on niin isänsä näköinen, että Elleniä inhottaa jo periaatteesta.

Elinan selvä mielenliikutus kuitenkin pysäyttää hänet. Se saa hänet katsomaan poikaakin tarkemmin. Tämä on uudessa rippipuvussaan siistin näköinen, ja Koskeloilta peritystä ulkomuodosta huolimatta hänellä on äitinsä vaaleat hiukset ja siniset silmät. Laurin mukaan hän on ollut aivan keskinkertainen rippikoululainen, ei loistava muttei hyödytönkään, ja suhtautunut asiaan sen edellyttämällä vakavuudella, mikä on aina painanut Laurin vaakakupissa vähintään yhtä paljon kuin kirjallinen osaaminen.

Ellenin on myönnettävä, että se on enemmän kuin hän olisi Akseli Koskelan pojalta koskaan odottanut.

Akselille itselleen Ellen ei suo lainkaan huomiotaan pysyäkseen konfirmaatiotilaisuuden mukaisessa mielentilassa, mutta messun alettuakin hän huomaa katseensa hakeutuvan Elinaan vähän väliä.

Vilho vastaanottaa Herran ehtoollisen, ja Ellen katsoo, kuinka Elina peittää kasvonsa nenäliinaan ja kumartaa päätään kuin rukoilisi ääneti.

Ensi kertaa vuosiin hän tuntee jonkinlaista hyväntahtoisuutta tätä perhettä kohtaan.
Sivuja: [1] 2 3 ... 10