Finfanfun.fi

Waulish: Ei se mitään, ei kaikkea voi aina muistaa. Halusin nyt jotain vähän tutumpaa sillä tapaa, että nyt on ollaan hahmoille tutulla maaperällä, vaikkei lukija olekaan käynyt vielä aiemmin Tommin luona. Tuo kuva myös inspiroi johonkin kotoiseen tunnelmaan. (: Omppumehu on jo muutenkin hyvää, niin varmasti se on vielä vähän parempaa, kun on omista ompuista tehtyä! Ei siis ole kokemusta, mutta kuulostaa namilta! Pikku-Roope tuli minullekin puskista, joten hienoa, että hän keräsi erityismaininnan! Kiitos taas kommentista! <3

---

Seuraavana päivänä Inka ja Oona istuvat taas parvekkeellaan, koska kumpaakaan ei huvita lähteä kaatosateella ulos puistoon.
”Miksei nyt voi paistaa aurinko?” Inka kysyy nojatessaan leukaansa kämmeneensä.
”Sinä se et sitten ole koskaan tyytyväinen”, Oona nauraa.
”En minä sitä, olisi vaan ollut niin kiva kävellä puistossa ja haistella kesän tuoksuja”, Inka huokaisee dramaattisesti.
”Drama queen”, Oona naurahtaa, eikä Inkakaan pysty enää pidätellä nauruaan.

”Tässä sinulle kesän tuoksuja!” Oona sanoo hetken kuluttua ja nappaa katosta roikkuvasta amppelista kukkasen ja pujottaa sen Inkan letin sekaan.
”Olet ihana!” Inka toteaa ja suukottaa Oonaa nopeasti pöydän yli.
”Tiedän!” Oona vastaa saaden Inkan nauramaan entistäkin enemmän.

^ En edes tajunnut alkutiedoista, että tässä on unisex!Shepu x) Olin automaattisesti malessa ja pysyn edelleen malessa, tosin voi olla, että pitää joskus pelata femalella ihan vain siksi, että näkee Garrusin ihkut movet <3

Minä lupaan olla yhteyksissä, jos inspiraatio iskee! Oli mulla jotain tuossa jo mielessä, mut nyt lyö tyhjää, mutta ihan varmasti jossain vaiheessa jälleen aivot hyrähtävät oikealle raiteelle

Kiitos vielä kerran ficistä

Legendaariset pokemonit puuttuu kaikilta, koska niitä ei ole vielä voinut saada Huomenna on Chicagossa tapahtuma, jossa tulee ensimmäinen legendaarinen raid, jos muualla maailmassa kerätään tarpeeksi pokemoneja tiettyihin aikoihin. Eli huomenna Suomen aikaa 19-19.30, 21-21.30 ja 23-23.30 meidän kaikkien pitää kerätä mahdollisimman monta pokemonia (ihan sama mitä pokemoneja). Jos ne siellä voittaa sen raidin, niitä alkaa tulla muuallekin.

Arte, kiitos taas, kommenttisi ilahduttavat aina kovasti mieltäni ^__^! Alunperin aioin lopettaa tarinan siihen, että Severus lähtee Minervan luota, mutta pakko oli jokin toivonkipinä loppuun saada. Kiva, että pidit!

Kaikkea hyvää loppukesääsi!

Luttis (sori kamala lempinimi :'D) minulla on suuri suunnitelma välien lämpenemiselle, mutta sen aika ei ole vielä. Tyhmä minä.

A/N: Tässä kesti taas vähän liikaa, mutta nyt on taas dramaa tarjolla.


Hitaasti Elvar saa puhekykynsä takaisin, ja sanat oikeaan järjestykseen.

”Minä en rakasta Idunnaa.”

”Tuskin sillä on väliä”, Aala huitaisee kättään.

”Minulle on. En aio ottaa häntä”, Elvar sanoo.

”Monet pettyvät.”

”Ehkä.”

Aala tuijottaa hetken häntä kummallinen ilme kasvoillaan ja antaa sitten katseensa vaeltaa pitkin rakennusta. Elvar tietää tämän etsivän yhä pakotietä, mutta hän aikoo ottaa tilanteesta kaiken irti.

”Minun ei olisi pitänyt tulla tänne”, Aala valittaa vaipuen polvilleen, ”en ymmärrä mikä minuun meni.”

”Minä olen kaivannut sinua, Aala.”

”Älä. Et saa sanoa noin.”

Aalan silmät ovat suuret, hän näyttää taas haavoittuvaiselta. Edellisen yön jäljet näkyvät vielä tämän olemuksesta. Väsynyttä kipua.


Tunturipöllö nukkuu kattohirrellä. Elvar uskoo Aalan haluavan paeta kaikkea, tai ehkä tämä tuntee olonsa turvallisemmaksi pöllönä. Elvar siirtää varmuuden vuoksi vaatekasan ja laukun nurkkaan, missä ne kätkeytyvät hämärään.

Kukaan ei kuitenkaan tule. Aala muuttuu takaisin ihmiseksi illalla, kun Elvar on hakemassa vettä joelta. Ihmiset ulkona ovat vaisumpia, onhan kuolema jälleen kohdannut kylää.

Vasta yön turvin shamaani livahtaa pois. Vaikka eihän kesällä ole pimeää, joka laskisi suojaisan verhon maan ylle.

”Unohda, että kävin täällä”, hän pyytää lähtiessään.

Miten? Elvar haluaisi kysyä. Hän tietää kyllä miksi, mutta on ehkä lakannut välittämästä. Elvar uskoo, että Aalakaan ei unohda.
Tämän silmät ovat liian kirkkaat.