Tuoreimmat viestit

Sivuja: [1] 2 3 ... 10
1
Tuun myöhemmin kommentoimaan noita vanhempia, nyt tahdon vain ihkuttaa tätä uusinta (how typical of me :D)

Hylätty ratapiha, vihdoin ja viimein! Kuulostaa niin salaperäiseltä, hieman rappioituneelta, mutta kivalta paikalta. Kaarnen kallioisten rantojen roihuavat salanuotiot kuulostavat myös mielenkiintoisilta ja herättivät välittömästi huomioni. Myös itse ilmaus oli oikein kiva, tyksin. Ratapihaa oli muutenkin kuvailtu kivasti ja sainkin luotua helposti päähäni mielikuvan kyseisestä paikasta. Mikäs sen kivempi paikka mennä viettämään kesäpäivää ja tappamaan aikaa. Sieltä saisi varmasti kivoja kuvia.

Baww, toinen juttu minkä elävästi näin päässäni oli Vili istumassa vaunun päällä, laulaen ja jalat heiluen. Ihanaa kun Toffe piristyy niin kovin Vilin näkemisestä. Mutta ei toista saa säikytellä! Olisit vielä saanut tosiaan Vilin jalasta naamaasi, Toffe. No, onneksi Vili heltyy Toffen hellyttelylle, vaikka tuima Vili onkin ihana. Vilissä on sähköä, vaikka hän onkin myös söpö ja suloinen omalla tavallaan.

Kesäfiiliksen kruunasi tässä kukkakruunu. Ihanaa että Vili oli punonut sellaisen Toffelle. Toffe varmasti näyttää herra Juhannukselta, kun on sellainen pitkä, kookas ja vaalea mies. Ja ihanaa että Toffe pitää kruunua ilolla eikä nolostele sitä. Naww kun Toffe ottaa Vilin vastaan. Ihanaa että Vili varmistaa, vaikka varmasti tietää, että kyllä Toffe hänet nappaa.

Nämä kaksi ovat kyllä oikeita fluffikuninkaita. Niin romanttisia ja sokerisia ja siirappisia, että hyi olkoon. Just kidding, I love it. Kiitos tästä kesäisestä pätkästä. Se lämmitti mukavasti näin kylmänä ja pimeänä talviyönä ♥
2
A/N: Yltiömäistä kesäfluffya! Mutta nää kaksi ei voi ikinä olla liian ällöjä, it's their thing. Tämä ficlet osallistuu myös Tavoita tunnelma III: Gorillaz - On Melancholy Hill.



11

Tulimetsän hylätty ratapiha oli tuttu leikkipaikka Toffen lapsuudesta, mutta nuoruudessa sen tilalle oli tullut mopot ja Kaarnen kallioiset rannat roihuavine salanuotioineen. Tähän ikään saakka Toffe oli unohtanut ratapihan olemassaolon, kunnes Vili oli kerran piristääkseen tuonut hänet tänne. Mies ei enää muistanut, miksi hän oli ollut niin allapäin, mutta Toffe oli oitis rakastunut tähän paikkaan uudestaan. Ratapihasta oli tullut heidän, mutta toisinaan tuli Toffe tänne yksinkin, niin kuin tänään.

Oli lämmin alkukesän päivä. Heinäsirkkojen siritys kuului joka puolelta. Hylätyt, graffitein päällystetyt tavaravaunut olivat yhtä murheellisia kuin aina, mutta ruosteisten kiskojen välistä kasvoi pitkä, iloinen heinä. Villikukkien nupuissa surisi pörröisiä kimalaisia, joita Toffe varoi huolellisesti tallaamasta. Tullessaan keskimmäisen vaunun luokse mies huomasi sen reunan yli heiluvat paljaat, hyttysten syömät sääret, jotka hän tunsi. Varpaat heiluivat rytmikkäästi ja vaunun päältä kuului hiljaista laulua, joka oli enemmän melodiaa kuin sanoja.

Toffe hymyili leveästi ilahtuneena siitä, että hänen lempipaikkansa sisälsi tänään hänen lempi-ihmisensäkin. Hän meni vaunun alapuolelle ja kurottautui nappaamaan kiinni toisesta heiluvasta nilkasta. Mies sai kiittää onneaan, ettei saanut potkua suoraan päähänsä. Kuului pelästynyt kiljahdus ja kohta murhaavan näköinen pää ilmestyi mulkoilemaan Toffea yläilmoista.

”Anteeksi!” Toffe huikkasi ja virnisti. ”En tarkoittanut säikäyttää.”

”Älä sitten tartu toisia varoittamatta nilkoista kuin jokin vitun psykopaatti!” Vili ärähti. Hän piti kättä rinnallaan ja puuskutti. ”Luoja, kun mun sydän hakkaa.”

”Anteeksi, kulta”, Toffe sanoi nyt vilpittömämmin. Sana ”kulta” lepytti Vilin välittömästi. Hän hymyili säteilevästi Toffelle, jonka sydän heitti voltteja. Kasvojen poikamaisuus korosti Vilin iloista ilmettä. Aurinko oli jo polttanut tämän nenän punaiseksi ja posket olivat menossa samaa tietä. Hunajanruskeat hiukset olivat ennallaan, yhtä lainehtivina kuin aina. ”Tuu alas, jotta voin pussata sua, senkin sintti.”

Vili nauroi ja oli potkaisevinaan Toffea sillä jalalla, josta hän yhä piteli kiinni.

”Ootas, mulla on sulle jotain”, Vili sanoi ja kahmaisi jotain takaansa. ”Silmät kiinni.”

Toffe totteli ja toivoi saavansa suukon, mutta sen sijaan hänen päähänsä putosikin jokin kahiseva. Hän haroi sitä sormillaan ja tunsi kasvien varsista punotun –

”Kukkakruunu?” mies pällisteli.

”Ootpa sinä nätti!” Vili kiekaisi ja nauroi riemuissaan. ”Itse herra juhannus!”

”Jos yrität nolostuttaa mua, niin eipä tunnu missään. Kiitos, minä pidän tämän”, Toffe sanoi hilpeästi ja suoristi kruunun hiuksillaan. Vili nojasi polviinsa ja katsoi miestä selvästi mielissään tämän mutkattomasta suhtautumisesta yllätykseensä. ”Seuraavaksi huolin vain sut.”

Vili hivuttautui vaunun reunalle ja varmisti Toffelta vielä:

”Otathan kiinni?”

”Totta kai”, Toffe vakuutti ja ojensi kätensä. ”Ei hätää.”

Toista kertaa Vili ei epäröinyt. Mies päästi itsensä putoamaan ja Toffe otti hänet vaivatta kiinni ja laski maahan. Ilman kenkiä Vili näytti tavallista lyhyemmältä. Toffe kumartui tämän puoleen päästäkseen juuri sopivalle pussailukorkeudelle.

”Mun hurja hulivili”, Toffe sanoi ja suuteli poikaystäväänsä, jota hän rakasti niin.


3
Nimi: Tänä aamuna heräsin
Kirjoittaja: Kristen
Fandom: Rahapaja (..Money Heist, La casa de papel, rakkaalla lapsella on monta nimeä)
Ikäraja: sallittu
Genre: slice of life

A/N: Annoin Rahapajalle pikkusormen, se vei koko käden. Olen aivan rakastunut tähän sarjaan ja näihin hahmoihin, ja se sai mut viimein vuosien tauon jälkeen kirjoittamaan suomenkielistä fanifiktiota. Raapalesarja osallistuu Spurttiraapaleen 30. kierrokselle, ja raapaleet eivät liity toisiinsa muuten kuin sen puolesta, että ne kaikki sijoittuvat luostariin, jossa iloinen joukkiomme oli 3. kauden alussa (ja toki flashbackeissa sen jälkeenkin.) Julkaisen nämä sitä mukaa, kun saan niitä viikon aikana kirjoitettua. Spoilerivaroitus: spoilaa sarjan 2. kauden loppua ja varmaan jotenkin myös 3.& 4. kauden tapahtumia.




1. Arki (Tokio, 350 sanaa)

He ovat olleet luostarissa muutaman päivän, kun elämä alkaa muistuttaa jotain entistä. Professorin Espanjan pankin turvajärjestelmistä kertovaa luentoa kuunnellessaan Tokio voi melkein kuvitella olevansa taas Toledossa. Jopa liitu kirskuu taulua vasten samalla tavalla.

Menneen illuusio, josta hän haluaisi kovasti pitää kiinni, rikkoutuu silloin, kun Denverin typeryyksille ei hymähtele Moskova vaan Monica, eikä Professorin lauseita jatka Berliini vaan Raquel. Todellisuus kiristää sydäntä erityisesti silloin, kun hän kääntää päänsä etsiäkseen Rion nauravia silmiä ja löytää vain Marseillen tutkimattomat kasvot.

Sellaisina hetkinä Tokio antaa surun ja katkeruuden aallon pyyhkäistä ylitseen. Yleensä sillä ei ole tilaa viipyä kauaa, sillä Professorin osallistava opetustyyli ei jätä tilaa lusmuilijoille. Ja vaikka kyseessä olisi pelkkää kuuntelua vaativa luento, joka antaisi mainiosti aikaa syyllisyydessä vellomiseen, Nairobi on nopea huomaamaan jonkin olevan vialla.

Nairobin tapa ratkaista tilanne on viedä Tokion ajatukset muualle, ja hänen keinonsa siihen on ryhtyä koulukiusaamaan ketä vain lähellä olevaa, yleensä Bogotáa, joskus Palermoa, usein Tokiota itseään. Pieni väittely piristää ketä vain, paitsi Professoria, joka näyttää sellaisina hetkinä aina siltä, että mieluummin hyppäisi luostarin ikkunasta kuin tekisi heidän kanssaan yhden yhtä ryöstöä.

Vaivihkaa oppituntien täyttämät päivät alkavat tuntumaan arkisilta, ja Professorin tarkkaan kuratoima lukujärjestys antaa Tokion olemiselle kehykset. Hän epäilee, että Professori antaa eniten tekemistä hänelle sen takia, ettei hän jäisi yksin ajatustensa kanssa liian pitkäksi aikaa. Joskus aiemmin, tai oikeastaan vain muutama kuukausi sitten, hän olisi rynnännyt Professorin luo ja pakottanut tämän lopettamaan tuollaisen ällöttävän selkeän välittämisen.

Nyt se tuntuu hyvältä. Tokio jättää vastustamisen.

Ilta syvenee, ja ruokasalista kuuluu epämääräistä puheensorinaa. Tokio makaa sohvalla, kasvot haudattuna sohvatyynyihin. Illallinen on katettu, mutta hän ei löydä jäsenistään voimaa siirtyä istuma-asentoon, saati sitten muiden seuraan.

“Hei, ääliö”, Nairobi tokaisee napatessaan sohvatyynyn pois Tokion kasvoilta. Hänen hymynsä on niin leveä, että se melkein tarttuu.  “Ala tulla, minulla on karmea nälkä, ja Monica näyttää surulliselta jos syömme ilman sinua. En kestä sitä.”

“Hänellä on koiranpennun silmät”, Tokio myöntää. Nairobi on usein se, joka nostaa Tokion taas maan pinnalle, kun hän on vajonnut omiin syvyyksiinsä.

Kun Tokio seuraa Nairobia ruokasaliin, kaikki katsovat häntä vähän huolestuneesti, mutta kukaan ei sano mitään. Hän istuu, he syövät, ja kaikki on hyvin ainakin sen illan ajan.
4
Hunajaherttua / Vs: Koska olet sinä, S | Luna/Ginny
« Uusin viesti kirjoittanut Vuorna 18.01.2021 21:58:24 »
Iltaa! Luna/Ginny on nopeasti muodostunut mulle semmoiseksi hyvän mielen paritukseksi, sillä kyseisen parituksen tekstit ovat niin usein tosi söpöjä. Satun olemaan iso suloisten romanssificcien fani, joten Luna/Ginny yhdistettynä Hunajaherttuaan on harvoin yhdistelmä, joka pettää. Eikä muuten pettänyt nytkään.

Komppaan kyllä edellisiä kommentoijia siinä, että tämä oli suloinen ja tunnelmaltaan todella ihana teksti. Nuori ja viaton rakkaus käy tästä kyllä ilmi hyvin, ja mun sydäntä se lämmittää erityisen paljon. On ihan tosi helppo kuvitella tää skenaario, jossa Luna letittää niityllä päivänkakkaroita hiuksiinsa ja Ginny leijuttelee lehtiä vieressä. Tää teksti oli lyhyydessään loistava, tuo tyttöjen lyhyt keskustelu oli mainio ja tavoitit siinä heidän persoonallisuutensa erinomaisesti. Ginny vähän kovakuorisempi ja Luna sitten pehmeämpi, mutta ymmärtää kuitenkin Ginnynkin pelot. Ihanaa <3

Tää teksti todella sai mut hymyilemään sillä tavalla kun femmesöpöstely nyt yleensäkin saa, eli todella leveästi ja silleen vähän siirappisesti. Pidin kovasti tämän tekstin luomasta tunnelmasta, ja kokonaisuutena tää oli ihana, tosi kauniin ficin oot kyllä kirjoittanut. Iso kiitos tästä, tää toi hymyn huulille ja ihastutti oikein paljon.
5
Rinnakkaistodellisuus / Vs: Narnia, Metallisuudelma | Lucy/katulamppu | S
« Uusin viesti kirjoittanut Larjus 18.01.2021 21:47:40 »
Jäin tuijoittamaan tuota paritusta hyväksi toviksi :D Mutta sitten sain siirrettyä katseeni ikärajaan ja totesin että joo, eiköhän tässä ihan viaton meininki ole. Ja sitähän se olikin! Soveliasta lapsen mielelle ja mielikuvitukselle.

Tämän myötä oli kiva palata hetkeksi Narnian maailmaan. Muistoihini palasi ne hetket, kun lapsena luin niitä kirjoja ja katsoin sellaista vanhaa tv-sarjaa videokaseteilta. Leffatkin muistan käyneeni katsomassa. Olit mielestäni tavoittanut tähän lyhyeen pätkään nuoren tytön mielen ja Lucyn hahmon hyvin. Kuvailustakin tykkäsin! Se oli tosi kaunista. Hetkeksi jo ehdin unohtaa tuon "parituksenkin" ja sen, mihin se ehkä vie.

Lainaus
Narniassa on talvi,
Heti nämä sanat luettuani muistin kuitenkin taas paitsi tuon Lucy/katulamppu-jutun myös tämän ficin otsikon, ja suustani pääsi pieni "oi oi" :D Mulle nimittäin iski heti epäilys, mihin se voisikaan johtaa. Ja loppujen lopuksi olin oikeassa, vaikka juuri ennen sen käänteen ilmestymistä aloin taas epäillä, että käykö niin sittenkään. Siitä tuli kyllä lisää lapsuusmuistoja siitä, kun iskin kieleni jäiseen lampuntolppaan 😬😬 Sitä fiilistä ei voi unohtaa, eikä sitä miltä kieli sen jälkeen tuntui (ja siinä tilanteessa ei voinut kaataa lämmintä vettäkään päälle tai mitään, oli pakko repiä kieli irti sellaisenaan). Toivottavasti Lucy pääsisi irti edes suht kivuttomasti.

Lainaus
Lucy tanssittaa sormiaan pitkin katulampun vartta, kuiskaa kaunis sää tänään, kuten Susan sanoo olevan kohteliasta aloittaa keskustelu miesseurassa. Eikä katulamppu vastaa, sano sanaakaan.

”Kuinka intellektuellia!” Lucy henkäisee. Susan on sanonut sen tarkoittavan osapuilleen samaa kuin 'pidän sinusta'. Ja Susan tietää kaiken aikuisista sekä hienoista sanoista.
Tää oli ehkä mun lempparikohta. Ihana Lucy, kun yrittää jo olla niin iso ja imeä itseensä kaiken tiedon, mitä Susan jakaa ;D
6
Sanan säilä / Vs: Aamujunalla Geneveen, S
« Uusin viesti kirjoittanut Vuorna 18.01.2021 20:58:59 »
Iltaa! Minulle tuo Lilliputtilohikäärmeet ei ollut tuttu, mutta ei se ainakaan tätä lukukokemusta haitannut, teksti oli helposti ymmärrettävä ilmankin. Toki seuraavaksi aion ehdottomasti mennä lukemaan myös Lilliputtilohikäärmeet, sillä sen verran suloinen tämä teksti oli ja luomasi maailma varsin mielenkiintoinen. Alkujaan tämän tekstin avasin mielenkiintoisen otsikon houkuttelemana, ja en tosiaankaan pettynyt.

Oli tosi kiva miten tässä sekoittui junamatkustamisen tavallisuus ja sitten fantasiaelementtinä pikkuinen lohikäärme. Tunnelma oli sen seurauksena jotenkin jännittävä, varsinkin kun Naava joutuu piilottelemaan pikkulohikäärmettään. Olit upeasti kyllä kuvaillut niin junamatkustamista kuin sitten tätä lohikäärmettäkin, kaikki käyttämäsi sanat ja kuvailu oli muutenkin tosi hienoa. Koko teksti oli kokonaisuutenakin erittäin jouheva, tykkäsin siitä miten se eteni nätisti kuitenkin myös kuvaillen yksityiskohtia.

Tämä oli kyllä kaunis ja mukaansatempaava teksti, junamatkustamisen tunnelman pystyi helposti kuvittelemaan. Pieni hopeakolikkoja natusteleva lohikäärme oli todella ihana, ja se pieni pätkä lohikäärmeyksityiskohtia oli erinomainen lisä. Kaiken kaikkiaan tämä piristi tunnelmansa ansiosta mun iltaa erittäin paljon, seuraavalla junamatkalla ehkä sitten koen samanlaista tunnelmaa kuin tässäkin, vaikkakin ilman pikkuista lohikäärmettä (tai mistä sitä ikinä tietää :D). Kiitos hienosta tekstistä!
7
Saivartelija / Vs: Ron ja Hermione
« Uusin viesti kirjoittanut mervii 18.01.2021 20:15:09 »
Ite tykkään Ron&Hermione parituksesta :) Ne on hyvä pari. Ja on Harry&Ginny myös ihan hyvä pari.
8
Olipa ihanan viihdyttävää avaruussirkushuveja. Hörähdin heti toisen lauseen jälkeen.
Ja sitten kaikki tämä avaruussälä kuten synteettinen viski, wc-kuutio ja kina keinoälyn kanssa. Niin ja pariin otteeseen mainitut kissavideot.  :)
Valvatin kipuilua ja vääntelehtimistä, kiertelyä ja kaartelua oli mukava seurata. Mutta olihan palkitsevaa lukea että hän lopulta myönsi rakastumisensa. Tuo lomautus on tietysti ikävä homma, mutta asialla on valoisakin puoli. Hän saa olla koko kuukauden Geraltin kanssa.

Hyvinhän nämä hahmot taipuivat avaruusalukseen. Ei mitään ongelmaa mieltää heitä sinne.
Tämä teksti vilisi hauskoja yksityiskohtia, joista yksi on tuo että Geraltin hevonen on mukana sairastuvalla.  :)
9
Saivartelija / Vs: Japanilainen populaarikulttuuri
« Uusin viesti kirjoittanut Grenade 18.01.2021 18:45:32 »
Lainaus käyttäjältä: Larjus
Samaten päädyin muutama päivä sitten aloittamaan Bungou Stray Dogs Wan!in, vaikka ajattelin, että jos sen katsoisin niin sitten joskus kun kaikki jaksot on julkaistu aikapäiviä sitten
Mä en kestä, kun ne on niin söpöjä siinä, aaa. :D Sopiva kymmenen minuutin söpöyspaketti alkuviikkoon. Ja on ainakin sopivaa vastapainoa sille, mitä se sarja yleensä tarjoilee. :D

Uusi kausi, uudet kujeet. Mitäs kaikkea mä ehdin jo katsoa, hmmh... Ensin ainakin katsoin Akudama Driven loppuun. Olin sen jossain vaiheessa dropannut, mutta sitten kuulin huhua, että se paranee loppua kohden ja niinhän se tekikin, bingesin sen yhdessä illassa loppuun ja viimeinen jakso oli kyllä visuaalisesti tosi nätti ja oli mielenkiintoista seurata sarjaa, joka kohteli päähenkilöitään tällä tavalla.

Tältä kaudelta jatkan Jujutsu Kaisenia, joka juuri jatkuikin ykköskauden toisella puoliskolla. Uusina nappasin tällä hetkellä katseltaviksi 2,43 ja tuon Larjuksen mainitseman SK8:n. Mietin hetken, aloitanko 2,43:sta, mutt uteliaisuus otti voiton ja lopulta jäin katsomaan, kun tykkäsin siitä, että kumpikaan päähahmoista ei ollut ihmisenä vain hyvä tai huono, vaan he molemmat tekivät virheitä. (Kun huoh, joskus urheiluanimeissa se päähenkilö on Hyvä ja Virheetön Ihminen, mutta häviää vaan, koska on vain huono pelaaja tai ei ole yhtä hyvällä tasolla kuin muut, ja sitä samaa kaavaa ei aina jaksaisi)
Lainaus käyttäjältä: Larjus
SK∞:n aloittaminen houkuttais, mutta saas nähdä.
Ainakin kahden ekan jakson perusteella vaikutti ihan mielenkiintoiselta!
10
Hunajaherttua / Se olit aina sinä (Albus/Scorpius) S
« Uusin viesti kirjoittanut Fairy tale 18.01.2021 15:48:18 »
Nimi: Se olit aina sinä
Paritus: Albus/Scorpius
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Fairy tale
Tyylilaji: Romance, fluffy
Yhteenveto: Albus ja Scorpius ovat erottamattomat. Mutta miten pitkälle?
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille. Minä en tee rahaa lainatessani hänen keksimiään hahmojaan.
Kirjoittajalta: Tämä fikki osallistuu Tropes-haasteeseen aiheella ”friends to lovers” ja fluffy10 #4 haasteeseen. Haastoin itseni kirjoittamaan 10 x 100 sanaa, kun en raapaleista niin yleensä välitä ja yritän kirjoittaa preesensissä, joka ei myöskään itseltäni ihan luonnostaan käy.


Se olit aina sinä

1.

Kesä on kuuma. Ja Ikean käytävät viileät.

Albus ja Scorpius täyttävät ostoskärryjään kaikella, mitä he tulevat tarvitsemaan pienessä opiskelijakopperossaan. Kattila, pannu, vuoka, kulho ja kauha saavat seurakseen patalaput ja keittiöpyyhkeet. On kiva hankkia uutta.

”Yläfemma”, Albus huudahtaa ja käsi tapaa toisen. Läiskis!
Kärry saa vauhtia alleen ja kaksikko suuntaa kohti kassoja onnellinen ilme kasvoillaan.
”Yksi kassi eri riitä”, Scorpius totesi. ”Mahtaako kaksikaan riittää.” Nauru kaikuu käytävillä. On ikimuistoinen hetki muuttaa omilleen, laittaa kämppää kuntoon.

Se on kampuksen koppero. Samanlainen ankea laatikko, kuin sadoilla muillakin. Se olisi heidän – ainakin kolme vuotta. Kun verhot, matot ja kalusteet ovat paikoillaan, se näyttää kodilta.

2.

Syksyllä arki täyttyy työstä.

Olohuoneessa lojuu siellä täällä kyniä ja muistiinpanoja. Kansio on auki pöydällä.
”Scorpius, tule siivoamaan roinasi. Nyt alkaa vapaa-aika”, Albus huudahtaa.
”Sori, tulen kohta”, Scorpius huutaa takaisin suihkusta.

Molempien huoneet ovat samalla tyylillä sisustettuja. Tyypillistä opiskelijaelämää. Sänky, vaatekaappi ja työpöytä. Lisäksi hyllykkö kirjoja ja kansioita varten. Silloin 50 tällöin tavaroita eksyy olohuoneeseen.

”Mihin sinä menet?” Albus kysyy, kun Scorpius pukeutuu pikavauhtia, sukii hiuksiaan peilin luona ja nappaa laukun kainaloonsa.
”Treffit”, Scorpius sanoo ja Albus huokaisee.
”Taas.”

Albus lysähtää yksin sohvalle ja huomaa että siinä ovat edelleen Scorpiuksen tavarat. Hän siirtää ne ystävänsä huoneeseen työpöydälle. Hänen vatsaansa kouraisee pettymys.

3.

Musiikki jytisee.

Innokkaimpia juhlijoita ovat ensimmäisen vuoden opiskelijat. Heillä on vielä intoa ja aikaa kokoontua yhteen. Kampusalueen keskellä on vapaa-ajan keskus, jossa opiskelijat kokoontuvat juhlimaan kerran kuussa.

Scorpius rakastaa tanssimista. Albus tanssii hänen vierellään, mutta vetäytyy sitten pelaamaan ja lyömään vetoa. Albus ei pidä tanssimisesta. Hän tanssii aina vain muutaman kappaleen ajan. Vedonlyönti pienin panoksin vie voiton.

Scorpius heilauttaa kättään ja häviää jonnekin tyttö kainalossaan. Silloin Albuksen vatsa tekee kuperkeikan. Albus voittaa vedossa yhteensä kolme kaljuunaa, mutta mieluummin hän olisi ollut illan Scorpiuksen kanssa.

Myöhemmin kotona Scorpius itkee häntä vasten. Tytön jättämänä ja pettämänä. Albus lohduttaa ystäväänsä. Hän ei jättäisi.

4.

Pienen ajan kaikki on taas hyvin.

Albus nauttii elämästään ja opinnot etenevät hyvin. Elämä etenee essee esseeltä, tiskivuoro tiskivuorolta. Televisiosta tulee romanttinen komedia. Albus istuu sohvan vasemmalla laidalla ja Scorpius sen oikealla laidalla. Heidän välissään on kulhollinen perunalastuja. Scorpius pyyhkäisee silmäkulmaansa elokuvan tähden. Albus huomaa sen mutta ei sano mitään. Hymyilee vain vähän.

Albuksen tekisi mieli halata ystäväänsä. Niin iloinen hän on.
Scorpius pudottaa kuitenkin pommin heidän välilleen.
”Albus, minä ajattelin että menisin ensivuodeksi vaihtoon Brasiliaan.”

Albuksen ilme on kärsivä, kauhistunut.
”Hei, kyllä sinä pärjäät, se on vain kolmesataakuusikymmentäviisi päivää. Se menee nopeasti”, Scorpius toteaa.

Albus ei ole siitä niin varma.


5.

Albus hukuttaa itsensä työhön.

Hän tekee tehtävänsä, sulkeutuu huoneeseensa, valvoo pitkään.
On vain pitkä valoton tunneli, jonka päässä ei näy valoa.

Ainoastaan Scorpius saa hänet nauramaan.
Vasta kun kevät on pitkällä, Albus käsittää sen. Hän on rakastunut.

Sen käsittäminen oli samaan aikaan kamalaa ja ihanaa. Kamalaa siksi, että Scorpius ei rakastat häntä samalla tavalla. Ihanaa siksi, että hän tuntee olevansa niin elävä, kaikkivoipainen. Paitsi että Scorpius on lähdössä Brasiliaan, eikä hän tekisi mitään.

Albus päättää elää jokaisen hetken, jonka voi.
Hän tiskaa mielellään myös Scorpiuksen astiat. Hän pesee rakkaudella myös Scorpiuksen pyykit. Hän iloitsee jokaisesta hetkestä, jolloin he ovat yhdessä.

6.

Scorpius ei ole kovin suunnitelmallinen ihminen.

Hän saattaa innostua pienestä ja pettyä sitten, kun ei saanutkaan sitä mitä oli luvattu. Hän ei mieti asioita kovin pitkälle. Paitsi tietysti vaihtovuotta Brasiliassa. Kesä on sateinen. Hellepäiviä saadaan vain muutama.

Scorpius suunnittelee vaihtovuottaan. Se ei kuitenkaan tunnu enää niin hohdokkaalta, kuin talvella. Ajatus lähteä pois. Jättää kaikki tuttu ja turvallinen taakseen. Ehkä hän ei haluakaan lähteä.

Hän juoksee paljain jaloin hiekkarannalla hengittäen sisään ilmaa ja elämää. Albus juoksee hänen vierellään. Albuksen kanssa hänellä on aina hyvä olla. Albus on se, joka näyttää miten voi iloita pienistä asioista.

Hän ei tarvitse Brasiliaa elääkseen onnellisena! 100


7.

Scorpius ei halua lähteä.

”Albus, minä olen miettinyt”, hän sanoo valuttaeessaan hiekkaa sormiensa läpi.
Albus pysähtyy ja kuuntelee. Hänen sydämensä muljahtaa rinnassa.

”Minä en oikeasti halua Brasiliaan. Minä pysyn kotona.”

Albus purskahtaa itkuun, eikä Scorpius enää käsitä mistään mitään. Eihän Albus ollut halunnut että hän lähtee. Miksi hän itkee? Hän pitää itkevää ystäväänsä rintaansa vasten ja käsittää jotain. He kaksi ovat aina olleet ystäviä. Kaikki muut ovat tulleet ja menneet, mutta he kaksi ovat edelleen tässä. He olisivat molemmat jääneet yksin.

”Anna anteeksi Albus”, Scorpius kuiskaa hänen korvaansa ja päästää irti.

Albus tarttuu hänen käteensä ja kävelevat hiekalla käsi kädessä.


8.

Albus hymyilee. Hän tuntee olevansa kuin perhonen, kevyt ja vapaa lentämään.
Hiekka viilenee varpaiden alla.
Tuuli työntää aaltoja rannalle. Ilmassa tuoksuu sade.

Kun ensimmäiset vesipisarat putoavat taivaalta kastellen t-paidan ja shortsit, he juoksevat porttiavaimelle sandaalit käsissään. 36

Albus vetää Scorpiuksen lähelleen ja suutelee.
”Albus?”

”Minä en voi sille mitään. Minä rakastan sinua”, Albus sanoo katsoen heidän hiekkaisia varpaitaan.

Scorpius nostaa hänen leukansa ylös ja hymyilee silmät tuikkien.
”Se olit aina sinä”, Scorpius sanoo. ”Aina sinä kuuntelit, välitit, rakastit.”

”Niin”, Albus sanoo.
”Sydämeni sanoo että se haluaa rakastaa sinua lujasti takasin”, Scorpius kuiskaa.

He tarttuvat yhtä aikaa porttiavaimeen, joka tempaisee heidät kotipihalle.


9.

Sängyt päätyvät olohuoneeseen. Se on heidän yhteinen pesänsä - turvakolonsa.

Aamulla huone on hämärä, kuuluu vain peittojen kahinaa.
Kylmät varpaat kiusoittelevat pohjetta kiiveten ylemmäs.

Uninen hymy, pystyssä sojottava tukka. Kaikki sinussa on niin ihanaa.

Käsi hakeutuu poskelle ja jää silittämään hiuksia.
Hetki on täynnä pehmeää ihoa ja suudelmia. Olet lämmin.

Sateisen kesän rummutus kuuluu ikkunaa vasten. Aurinko ei jaksa kurkistaa sisään.
Sinä ole minun aurinkoni, minun lämpöni ja valoni.

”Pysy siinä. Minä haen meille aamupalan sänkyyn”, Scorpius sanoo ja nousee.
”Minä minä olen tehnyt että ansaitsen kaiken tämän?” Albus ihmettelee.

”Et mitään. Olet vain oma höpönassu itsesi.”
”Kiitos itsellesi”, Albus hymähtää.


 
10.

Jaan kanssasi kaiken.

Olen vierelläsi, kun heräät. Olen kiinni sinussa kun käyt nukkumaan.
Kuuntelen nauruasi joka täyttää mieleni ilolla.

Paina pääsi syliini, kun olet surullinen.
Annat minun rakastaa elämäsi jokaista päivää.

”Scorpius. Olisiko aika muuttaa omaan kotiin?” Albus ehdottaa polvistuneena rakastettunsa edessä. Scorpius nyökkää.

”Mihin tahansa sinun kanssasi. Sinä olet kotini.”
”Haluan meille parasta”, Albus sanoo.

Käsi kädessä he astuvat uuteen kotiinsa, joka on vielä rakennuspölyn peittämä.
Pölyn keskellä on pieni rasia.

”Scorpius, mitä ihmettä?” Albus sanoo kumartuessaan alas ja avatessaan rasian.

”Tuletko puolisokseni?” Scorpius kysyy.
”Tietysti tulen. Olen aina tiennyt että olet toinen puoli minua”, Albus vastaa halaten Scorpiusta.

Sivuja: [1] 2 3 ... 10