Sisi: Ilahduin kovasti, kun nappasit tän Kommiksesta! On aina kiva saada kommentteja sellasiinkin teksteihin, joissa ei oo ollut ihan elementissään - kuten nyt tän kohdalla siksi, että fandom on tuttu vain päällisin puolin. Johonkin tätä shippihurahdusta oli kuitenkin pakko purkaa, kun tuntui ettei pelkkä lukeminen riitä 😂 Ja siis joo, kieltämättä vähän ärsytti itseäkin lopettaa tollaseen kohtaan (ja toisaalta ei), mutta huijasin tropea jo muutenkin, niin jostain piti luopua :''D

Niissä ficeissä joita oon tähän mennessä ehtinyt lukea, on Nancylla ollut mielestäni turhankin suuri rooli (siihen nähden, että oon nimenomaan Stonathania lukemassa), joten tässä hän jäi tietoisestikin hyyyvin minimaaliseen rooliin Sori (not) siitä, Nance! Mä ajattelin, että Jonathan olis just niin kiltti ja muita ajatteleva, että on sanonut Willille ja äidilleen, että tottakai meette romanttisille lomillenne, kyllä minä pärjään ja sitten lopulta angstaa yksin ankeassa opiskelijahuoneessaan XD Stoopid.

Ja siis joo, koska tää on mun ficci niin saan päättää, että Steve on ihan samalla tavalla märehtinyt ajatuksissaan ja miettinyt sitä, miten ei saa vietävän Jonathan Byersia mielestään Vaikka tässä ollaankin vielä heikoilla hangilla ja pre-slashin merkeissä, niin onhan se nyt kuitenkin kivempaa viettää joulu yhdessä :3 Kiva myös, että toi ujo hymy toi ihanan mielikuvan, mietin että onko se jotenkin tosi epästevemäistä (mulle muutenkin Jonathan tuntui luontevammalta kirjoittaa??), mutta mutta... No, ei se kuitenkaan sitten myöhemmin enää oo se sama tyyppi, kuin mitä vaikkapa just ekalla kaudella!

Tulipa kilometriviesti, mutta näihin sun kommentteihin on aina niin kiva vastailla Iso kiitos <3

Heippa! Tämä oli niin söpö ja hauska, että hymyilyttää tätä kommnettia kirjoittaessakin Säikähdin alkuun vähän, kun raskaus- ja vauvaficit yleisesti ottaen on aika vaikeahko teema mulle, mutta nimenvalkkaamisen päälle ymmärrän että täähän oli ihan nappi valinta. (Mun piti joskus Facebookissa laittaa joku asetus, ettei tuu pelkkää Pampers-mainosta, kun algoritmit aatteli "Mikä lapselle nimeksi", "baby name origins" jne. hakuhistoriani perusteella että vauva ois tuloillaa:) Mutta meikä vaa nimesi hahmoja ym.!!!). Tässä oli käsinkosketeltavan innostunut, mutta myös huvittunut tunnelma, kun seuraillaan toisen innostusta.

Tää oli jotenkin todella herttainen kokonaisuudessaan ja nauroin, kun kauppalista tuli kuvioihin. Hunajahan olisi herttainen nimi!! Mitä vikaa muka? Lopun tusina lastakin oli hauska. Musta tässä oli tosi hauska idea, vaikka mietit a/n:ssä, ettei kummoistakaan ideaa välttis tarttekaa olla, mikä toki myös totta. Kiitos, että olet tämän jakanut Finiin. Hahmot ei oo tuttuja, mutta ei haitannut yhtään menoa (kuvat kyllä googlasin!!).

Linne, ihana kuulla, että tämä on herättänyt tunteita. ^^ Minäkin vähän luulen, että Draco on itse keksinyt, että häntä ei haluta minnekään mukaan, vaikka se ei olisi lähelläkään totta. En oikeastaan muista, missä ajattelin Luciuksen ja Narcissan olevan, Lucius ehkä Azkabanissa ja Narcissa...paossa kylmyyttä jouluna Kanarialla? Joo, leikitään vaikka niin. Kiitos ihanasta kommentistasi!

Apua, mistä te kaikki ilmestyitte! 🥹 Mietin vähän julkaistessa, että löytyykö Finistä tälle fandomille lukijoita, mutta näköjään sama algoritmi on löytänyt meidän kaikkien somet, lol. Viime kirjoituskerrasta on sen verran aikaa, että varmaan olisi jännittänyt, ihan sama mitä fandomia tai tekstiä olisi julkaissut.

Ihanaa, että olette tänne löytäneet ja tykänneet! Oli jännittävää kokeilla kirjoittaa tätä fandomia, koska aina on outoa hypätä uuteen ja miettiä, et miten just nämä hahmot toimii ja miksi. Siksi onkin kiva kuulla, että oli toiminut ja Shane tuntui tutulta! On mielenkiintoista miettiä, millaisessa maailmassa hän elää ja miten se muokkaa häntä, kun joutuu melkein koko ajan piilottamaan aika ison osan omasta persoonastaan.

Hiukan olen jotain jo lisää kirjoitellut, mutta se teksti on kyllä ihan erilainen kuin tää, joten katsotaan... Ja siksi kannustankin kaikkia muitakin tarttumaan näppäimistöön, koska mäki haluan lukea näistä tyypeistä, lol!

Suuren suuri kiitos kaikille ihanista kommenteistanne! ❤️

Maissinaksu: Saat mun puolesta hirnua Traagisille Homohengille niin paljon kuin mieli tekee Se termi naurattaa mua itseänikin, koska puoliksi läpällä sen ylipäätään keksin. Mutta on se kuitenkin niin kuvaava! Tiivistää Senyan ja Ichiyan (ja heidän tarinansa) täydellisesti kahteen sanaan.

mukavan harmillinen lukukokemus.

Mukavan harmillinen, kiinnostava sanapari, mutta kuvaa hyvin sisällöltään tummasävyisempiä ja ei-niin-iloisia tekstejä! Senya on kyllä raasuli, ja hänen kohtalonsa oli niin surullinen 😭 (Ichiyan myös.) Minuakin aina harmitti hänen puolestaan, ja edelleenkin mietin, miksei Ichiya vain voinut alun perinkin puhua hänelle ja kertoa totuutta, sen sijaan että antaa itsensä katkeroitua. (Tykkään kyllä siitä ajatuksesta, että se pimeys/hirviö, joka vainoaa Matakaraa, olisi myrkyttänyt Ichiyankin silloin aikoinaan.)

Jos Arajinilla ja Ichiyalla olisi jotain kiistelyn aihetta, molemmat veisivät punaisen langan hautaansa ja sitä ennen draamailisivat oikein urakalla. xD Ehkä hyvä, että heillä on tolkun miehet aisapareinaan.

Hahah, no siis joo. Mielenkiintoinen konsepti kyllä, että majin, jonka Arajin ensimmäisenä kohtaa, ei olisikaan Senya vaan Ichiya... Ai että, nyt mietin tästä jotain kunnon corruption arcia Arajinille XD Tai sitten se olis täysin immuuni Ichiyan puheille, lol. Senyan kanssa hengaaminen olis kyllä varmasti tehnyt Matakaralle hyvää 🥺 (Mitenköhän Senya ja Shindo olisi toiminut...)

Olisi Arajinistakin jotain hyötyä jollekulle.

Mitä on tämä Arajinin mollaus, pois se minun tekstieni läheisyydestä XD Toopehan se poika on, ja tehnyt paljon virheitä, mutta pohjimmiltaan hyväsydäminen ♥

Kiitoksia kommentistasi! :3


Beelsebutt: Kiitoksia vain lyriikoista, olivat varsin inspiroivat! Kun luin niitä ja kuuntelin biisiä, tiesin heti, mistä aihepiiristä ja hahmoista kirjoitan Kiva kun tulit lukemaan tämän, vaikkei fandom tuttu olekaan. Ja ehdottomasti suosittelen pienen tutkimisen lisäksi myös koko sarjan katsomista, ei ole kuin 12 jaksoa. (Vaikka tarina olisi minun mielestäni kyllä ansainnut ja tarvinnutkin enemmän...)

Tästä välittyy sisäinen paine ja painokin, turhautuminen ja kuitenkin vakaa usko siihen, että vielä jonain päivänä kaikki muuttuu.

Sanasi tiivistävät ficcin erinomaisesti! Kuin myös Senyan sisäisen sielunmaiseman - päällepäin hän on paljon huolettomampi, mutta jo alusta asti on selvää, ettei hän kerro ihan kaikkea, mitä oikein ajattelee ja suunnittelee. Voi vain kuvitella, millaista on, kun noin kolmesataa vuotta on joutunut miettimään, mikä omassa elämässä meni vikaan vain hetkeä ennen omaa kuolemaa :<

Ja samalla itse aloin angstata että miksi niitten pitää vaan hakata päitään vastakkain, AARGH, opetelkaa keskustelemaan!!!1 🙈

No siis joo! Varsinkin turhautti Ichiyan käytös (vaikka onkin lempihahmoni sarjassa), sillä miksi hän mieluummin oli puhumatta ja kantoi vihansa ja kaunansa mukanaan hautaan saakka, sen sijaan että olisi kertonut Senyalle, mikä oikein hänen mieltään niin risoi. Kommunikaation puute on kyllä tärkeä teema Bucchigiri?!:ssä parin muunkin hahmon kohdalla.

// Ääk!! Gots to know!!! Mitenniin asiat kääntyi parempaan??? 

Maissinaksu vähän jo antoikin vastausta, mutta mä voin avata vielä vähän lisää Toki kannattaa katsoa sarja itse ja ottaa selvää, mutta jos haluat pientä spoileria (en kyllä kovin tarkkaa anna), niin:


Kiitos sinullekin kommentista ♥