Nimi: Lauantai-ilta
Alaotsikko: HP meets Mamba
Ikäraja: K-11

A/N: Hahaa, johan idealla paiskasi! Tää biisihän on hyvin tuttu lapsuudesta, mutta nyt kun Spotifyn satunnaistoisto päätti heittää tän mun aikuisille korvilleni niin tämähän aukesi aivan eri tavalla Mä totesin siinä sit, että tämä vaatii ficciä. Mietin hetken ja aloin kirjoittaa ja siitä syntyi tämä.

HUOM! Jos biisi on tuttu, niin tiedät, miten tarina etenee, mutta jos et muista sanoja, niin suosittelen että et katsokaan niitä ennen ficin lukemista, niin saat ehkä hauskemman ficcielämyksen! Biisihän on tosiaan Mamban Lauantai-ilta (Linkki vie youtubeen)

---

Lauantai-ilta


Lauantai-iltana ravintolaan
Oli tarkoitus lähteä juhlimaan
Ottaa muutama olut vaan
Ja tulla kotiin nukkumaan

Se oli lauantai-ilta, kun Harry ilmestyi Dracon ovelle molemmissa käsissään kuuden päkki olutta ja kolmas vasemmassa kainalossa. Draco pudisti päätään huvittuneena ja päästi ystävänsä sisään.

“Ron ajaa minut hulluksi”, Harry puuskahti laskettuaan oluet olohuoneen sohvapöydälle. “Hermionesta on kuoriutunut hirviömorsian ja Ron repii hiuksia muutenkin kaljuuntuvasta päästään ja äyskii puolestaan minulle. Haloo, häihin on vielä puoli vuotta aikaa, rauhoittuisivat vähän. Ronilla on kohta niin kiiltävä kalju, että sen voisi ripustaa joulukuusen latvaan.”

“Ja sitten sinä puolestasi tulet tänne räyhäämään minulle, mutta minulla ei ole enää ketään, kelle räyhätä. Asetat minut todella kurjaan tilanteeseen, Potter”, sanoi Draco ja sihautti oluen auki.

“Äh, olen pahoillani”, Harry mutisi vaivaantuneena. “Ei ollut tarkoitus-”

“Minä tiedän sen”, Draco sanoi ja irrotti muovikääreestä tölkin Harryllekin. “Rentoudu, otetaan muutama olut ja mennään ajoissa nukkumaan.”


Ensin meitä oli vaan Peku ja mä
Sitten siihen tuli pari tyttöä
Peku tunsi ne, mutta minä en
Niinpä tilasin yhden oluen

Vuotavan noidankattilan pubi oli hyvin hiljainen sinä sateisena iltana, joten Draco ja Harry saivat olla aika rauhassa vakiopöydässään.

Harry oli silminnähden rentoutunut, eikä maininnut enää sanallakaan kalju-Ronia ja hirviö-Hermionea. Harry nojasi tuolin selkänojan sijaan seinään ja oli nostanut jalkansa viereiselle penkille. Draco otti hörpyn oluttuopista ja pyyhkäisi vaahtoa ylähuuleltaan.

“Hei katso!” Harry älähti ihan yllättäen ja osoitti ravintolan ovelle, jonka kello oli juuri kilahtanut. “Ginny ja Luna!”

Niinhän se tietysti oli. Kalju-Ronin sisar ja tämän ystävätär olivat saapuneet Vuotavaan noidankattilaan. Draco ei voinut peitellä irvistystä, kun Harry kutsui naiset heidän luokseen.

“Älä viitsi”, Harry huiskautti kädellään. “Ginny on kiva. Lunakin on okei.”

“Minä vain ajattelin, että oltaiisin oltu ihan keskenämme tänään”, Draco sanoi, mutta ei voinut jatkaa valitustaan, koska Ginny ja Luna olivat saapuneet pöytään.


Toiseen tytöistä tutustuin
Mutta siihen vaaleaan ihastuin
Ja loppuillasta sanoin: "Hei
Meille vai teille, kultasein?"

Positiivista oli se, ettei puhe kääntynyt Ronin ja Hermionen häihin, vaikka paikalla oli sekä kaaso, että bestman. Ehkä kumpikin olivat saaneet tarpeekseen vallitsevasta häähumusta.

Ginny tosiaan oli varsin mukavaa seuraa. Luna Lovekiva oli vähemmän puheliasi, mutta keskustellessaan Ginnyn kanssa Dracon katse harhautui kerta toisensa jälkeen Lunaan. Lunan hopeanharmaat, valtavat silmät olivat täynnä tunteita, joista Draco ei saanut selkoa.

Kun Harry ja Ginny syventyivät kahden kesken keskusteluun, Draco näki tilaisuutensa tulleen. Luna istui hiljaa hänen vieressään, pitkät ja vaaleat hiukset olivat niin kiharat ja pörröiset, että ne melkein koskivat Dracon hartiaa. Draco haistoi Lunassa jonkin, ehkä metsän tuoksun. Heidän katseensa kohtasivat, eikä kumpikaan liikahtanut hetkeen. Draco nielaisi, kun näki Lunan aina ennen niin viattomilla kasvoilla ennennäkemätöntä janoa.

Draco nojautui Lunaa kohti niin, että kiharat kutittivat hänen poskeaan. Hän kuiskasi Lunan korvaan ehdotuksen poistua paikalta yhdessä.


Hän vastasi minulle silmillään
"Juodaan nää ja lähdetään"
Annoin ovimiehelle vitosen
Koska olin niin iloinen

Lunan katse kertoi kaiken. Luna nosti viininsä huulilleen, mutta ei irrottanut katsettaan Dracon silmistä. Katse oli läpitunkeva ja vangitseva, ja se sai Dracon sydämen pamppailemaan epätasaisesti. Luna hymyili toisella suupielellään ja nyökkäsi lähes huomaamattomasti pubin ovelle päin.

Draco otti huikan tuopistaan. Hän oli hullaantunut näistä viettelevistä katseista, eikä voinut olla virnuilematta. Hän yritti kiinnittää Harryn huomion rykäisemällä, mutta tämä oli niin keskittynyt keskusteluunsa Ginnyn kanssa, ettei huomannut. Draco kulautti tuoppinsa tyhjäksi ja kohautti olkiaan. Hän voisi kertoa Harrylle myöhemmin mihin oli kadonnut.

Draco asteli baarin poikki kevein askelin ja sujautti ovea vahtivan velhon käteen pari kaljuunaa ohi kulkiessaan, sillä hän oli niin iloinen.


Hän asui aika kaukana
Aivan kaupungin laidalla
Mutta maksoin taksin tietenkin
Koska herrasmiehet tekee niin

Luna kertoi asuvansa aika kaukana. Jossain kaupungin laidalla. He olivat kumpikin hieman päihtyneitä, joten ilmiintyminen ei olisi lainkaan järkevä vaihtoehto. He punnitsivat hetken vaihtoehtojaan, ja päätyivät nappaamaan ohi kulkevan jästitaksin.

Taksimatka oli piinaava. Luna oli todella nerokas silmäpelinsä kanssa, hän osasi käyttää katsettaan eri tavalla kuin kukaan muu, jonka Draco oli tavannut. Draco yritti vastata katseisiin parhaansa mukaan, mutta päätyi sivelemään Lunan reittä vaivihkaa auton takapenkillä.

Viimein taksi pysähtyi.

“Minä maksan”, Draco mutisi ja kaivoi lompakostaan nipun jästiseteleitä. Hän ei ollut ihan varma, miten monta seteliä kuski halusi, mutta sai kuitenkin ennen pitkää maksettua oikean summan.

Draco ja Luna kapusivat autosta ulos ja lähtivät huterin askelin kävelemään pihatietä.


Sitten mieleni rohkaisin
Ja häntä hellästi suutelin
Hän vei minut sisään lempemme pesään
Ja sai minut onnesta sekaisin

Draco tarttui äkkiä Lunaa kädestä. He pysähtyivät niille sijoilleen, katsoivat toisiaan hiljaisuudessa. Draco astui lähemmäs Lunaa, kosketti tämän poskea vapaalla kädellään, työnsi hiuskiehkuran Lunan korvan taa ja painoi kätensä tämän niskaan. Hän veti Lunan kasvot lähelle omiaan ja suuteli tätä kevyesti.

Lunan keho tuntui sulavan Dracon syliin, he astuivat sisään Lunan taloon, ja suuntasivat suoraan makuuhuoneeseen. Draco ei ollut koskaan kokenut toista niin upeaa hetkeä.


Aamuyöllä heräsin
Lattialta vaatteeni keräsin
Ja juuri kun joku tuli eteiseen
Näin yöpöydällä sormuksen

Digitaalinen kello yöpöydällä näytti 4:51, kun Draco avasi silmänsä. Hän silitti Lunan kylkeä hellästi, mutta päätti kuitenkin nousta lähteäkseen. Hänen päätään jomotti ja suu oli kuiva kuin aavikko. Draco alkoi kerätä sinne tänne lojumaan jääneitä vaatteitaan mahdollisimman hiljaa, ettei herättäisi Lunaa.

Draco tunsi sydämensä pysähtyvän. Hän kuuli ulko-oven käyvän ja jonkun astuvan eteiseen, ja samalla hetkellä hän huomasi yöpöydällä, ihan kellon edustalla sormuksen. Dracon suu kuivahti entisestään ja sydän jätti monta lyöntiä väliin, ennen kuin se alkoi hakata kovemmin kuin koskaan ennen hänen elämässään.


Sain sekunnin aikaa miettiä
Jotakin sopivaa selitystä
Mutta katsoin parhaaksi kuitenkin
Juosta niin kauas kuin jaksaisin

Dracolla oli noin sekunti aikaa miettiä sopivaa selitystä. Hän kuuli askelia makuuhuoneen oven toiselta puolelta, eikä hän nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin kiivetä ikkunasta ulos.

Oli lokakuu, kello viisi aamulla, satoi vettä ja lämpötila oli nollassa. Mutta Draco juoksi, hän päätti juosta niin pitkään kuin jaksaisi, kantaen vaatekertaa sylissään, uskaltamatta pysähtyä pukeutumaan. Hän ei välittänyt ohikulkijoiden ihmettelevistä katseista, eiköhän se ollut ihan selvää kelle tahansa, mitä tässä oli tapahtunut.


Ja kilometrin ainakin
Juoksin halki kaupungin
Sitten pysähdyin ja pukeuduin
Ja jatkoin kävellen kotiin

Kun Draco oli juossut ainakin kilometrin katsomatta taakseen, hän pysähtyi huohottamaan. Hänen rintaansa pisti, eikä hän ollut varma selviäisikö hengissä tällaisesta urheilusuorituksesta näin varhain aamuyöllä kostean illanvieton jälkeen. Hän heitti vaatteensa sateen kastelemalle puiston penkille ja alkoi pukeutua kaikessa hiljaisuudessa.

Pukeuduttuaan Draco suki hiuksiaan, veti syvään henkeä ja otti askeleen eteen päin. Kotiin ei ollut enää kovin pitkä matka, joten Draco päätti kävellä saadakseen ajatuksiaan vähän selvitettyä.

Palasin pitkästä aikaa taidetopiciisi ja katsoin nyt erityisesti Yuri!!! on Icen ja My Hero Academian piirustuksia ja ai että kuinka upeita ne on! Etenki Dabi iski lujaa ja olitkin siihen kirjoittanut, että se on promarkerien, puuvärien ja akvarellimaalien kimara ja toivoisin kovaa, että uskaltaisin ylipäätään kokeilla ja joskus oppisin yhtä lailla käyttämään eri välineitä jopa samaan paperiin noin taidokkaasti! Tosi upea, niin kyllä nuo muutkin, joita nyt erityisesti katselin (sekä satunnaisia sieltä täältä, joista myös pidin)! Tuo Dabiiiii ♥

Oon kirjoitellut tänne viimeksi kolmisen vuotta sitten siitä, miten mua jännitti/jännittää puhua musiikista ja että haluaisin työstää sitä ja opetella puhumaan musiikista. Ja siis oikeastaan oon edennyt tässä yllättävän hyvin!

Yks aika iso käännekohta oli, kun vuosi sitten rohkenin tekee sellaisen blend-listan Sokerisiiven kanssa, että se yhdistää molempien kuuntelemista biiseistä yhteisen listan. Eka en meinannut suostua tähän ehdotukseen, mutta suostuin kuitenki lopulta. Ja alkuun mietin sitä ihan hirveästi, että siellä listalla näkyy toiselle ihmiselle kaikki mitä oon kuunnellut ja kääk. Mutta lopulta se oli aika korjaava kokemus. En itse kauhean usein katsele tai kuuntele sitä listaa nykyään, mutta sillä kuitenkin on ollut tosi parantava vaikutus, et kun oon tiennyt, että mun musiikinkuuntelu näkyy siellä toiselle ihmiselle, enkä oo yhtäkään negatiivista kommenttia saanut, eikä me olla oikeastaan siitä aikoihin puhuttu edes. En tiedä yhtään minkä verran hän on sitä meidän yhteistä listaa kuunnellut, mut kuitenkin se tieto, että se mun musiikkidata on jollain toisella ihmisellä näkyvissä, on tuonut alkupaniikin jälkeen yllättävän paljon itsevarmuutta musiikista puhumiseen!

Kohtahan se alkaa olemaan jo Spotify Wrappedin aika! Edellä mainitun toverin kanssa ollaan jo monena syksynä kuumeisesti odoteltu ja spekuloitu ja laskettu päiviä Wrappediin Se on ollut ihan hauska vuosittainen yhteissekoosi.

Viime vuonnahan suosikkiartistini oli Ed Sheeran koska nykäisin jonku ihan hullun hyperfiksaation siihen ja kuuntelin sen musiikkia koko kesän ja syksyn. Ja siis Ed Sheeranilla on tällä hetkellä semmoinen 80 miljoonaa kuukausittaista kuuntelijaa, ja mä olin viime vuonna kuuntelijoiden Wrappedissa 0,001%:ssa XD Olin Sheeranin kuuntelijoissa sijalla 1823. Voin sanoo et hulluus oli tosi tarina. Tänä vuonna ei oo jostain syystä niin paljoo sit jaksanut kuunnella kyseistä artistia. Toki sitäkin, mutta huomattavasti vähemmän.

Oon ylipäätään kuunnellut paljon vähemmän musiikkia tänä vuonna. Ja melkein aina kun kuuntelen jotain, niin kuuntelen mun Sekametelisoppa-soittolistaa, joka on nimensä mukainen! Siellä on.. kaikkea. Luulen et mä voisin tällä listalla läpäistä jonkun "kuunteletko oikeesti kaikkea laidasta laitaan" -testin Siis kun listalta löytyy mm. seuraavia esittäjiä:
⋆ Stam1na
⋆ Ed Sheeran
⋆ Infected Mushroom
⋆ Thirty Seconds To Mars
⋆ Mamba
⋆ Käärijä
⋆ Smurffit

Ja paljon muutakin, mut tässä ehkä tunnetuimpia esittäjiä. Tästä tämmöinen itsensä paljastus tähän väliin! Lista on ihan mun näköinen, etenkin biisivalintojen puolesta, ja musta ois ihanaa laittaa joitain mun läheisiä kuunteleen tota listaa

15 (Ficlet300 106 lokakuu, 315 sanaa)


Heidän perheessään on tapana tottua kaikkeen ikävään, koska mitä vaihtoehtoakaan heillä on ikinä ollut. Niin siinä käy tälläkin kerralla – isä voi olla äkäinen ja äiti surullinen siitä, että Vilho on niin kaukana kotoa, mutta kun kerran on selvää, ettei asialle mitään mahda, ei siitä ole myöskään mitään mieltä valittaa, kun ei se kerran mitään auta. Ja ajan myötä kaikki hyväksyvät asioiden olevan sillä tolalla kuin ovat.

Tietenkään se ei tarkoita, että isä varsinkaan olisi siitä iloinen. Hänen kohdallaan pientä mutinaa ei kuitenkaan koskaan ole laskettu kunnolliseksi valittamiseksi, eikä niin tehdä nytkään. Siitä hän sentään on mielissään, että Vilho pääsee syksyllä lomalle sieltä, mutta silloinkin hän on tavallista harvasanaisempi ja puhuu lähinnä murahdellen, vaikka Vilho on häntäkin hiljaisempi eikä ota armeijaa edes puheeksi, ellei joku muu sitä ensin tee. Hän on muiden seurassa niin ilmeetön, ettei sitä kunnolla huomaakaan ennen kuin kauppareissulla, kun hymy pehmentää hänen silmäkulmiaan Kaarinan kysyessä, millaista siellä kaukana nyt sitten on.

”Tykkääkkö sinä olla siellä?”

Vilho miettii hetken. Hän vilkaisee koivuihin vielä takertuneita keltaisia ja niiden juurille ja ojiin ja tienvieriin maatuneita ruskeita lehtiä. Ruska on haipunut jo pari viikkoa sitten ja jättänyt lokakuun nimensä veroiseksi.

”No en minä siittä äkseeraamisesta vieläkään perusta”, hän lopulta sanoo. ”Mutta kyllä minä kai muuton. Minä olen sielä joukkueenjohtajana. Mukavia poikia.” Hetken Vilhon kasvoilla värähtää jokin tunne, jota Kaarina ei osaa nimetä. ”Ympäri Suomee kotosin. Korva tarkkana joutuu oleen joittenkin kanssa että niitä ymmärtää.”

Kaarinaa naurattaa, ja Vilhon hymy löytää jo melkein huulille.

”Mitenkä ne sitten puhuu ettei niitä ymmärrä?”

”En minä ole hyvä matkiin”, Vilho sanoo. ”Se Hietanenkin puhuu niin vilkkaan ettei siinä mun kieleni pysy ollenkan mukana.”

He saapuvat kylään. Kaupan luona kansakoulunopettaja tervehtii Vilhoa puristaen riuskasti tämän kättä ja jää puhelemaan hänen kanssaan, kun Kaarina menee kokoamaan kauppatavarat ja noutamaan postin. Ulos palatessaan hän vilkaisee Vilhoa, jolle opettaja yhä jutustelee kuin vanhalle toverille.

Hänen kasvonsa ovat yhtä ilmeettömät kuin kotona isän mutinaa kuunnellessa.

Jee onpa kiva saada jatkoa tälle! Charlien koti kuulostaa luku luvulta kodikkaammalta. Vaikka Draco onkin hyvin erilaisesta kartanomaalaismaisemasta kotoisin, uskon vakaasti, että tällainen maanläheisempi maalaismaisema voi tehdä hänelle vaihteeksi hyvää.

"No, olet nyt täällä. Olen Charlie. Tervetuloa Romaniaan", Weasley esittäytyi ja naurahti.

Charlien reaktio Dracon paikalle pöllähtämiseen pisti itsenikin hymyilemään, ja on jotenkin tosi charliemaista toivottaa jopa yllättäen paikalle pamahtava Malfoy iloisesti tervetulleeksi. Tykkään kovasti tällaisesta rennosta ja rauhallisesta Charliesta, joka vähät välittää Weasleyiden ja Malfoyiden välisistä kaunoista.

Kiitos luvusta!