Tuoreimmat viestit

Sivuja: [1] 2 3 ... 10
1
Pimeyden voimat / Vs: Prinssini Halloween | S | Harry/Draco | lievä hurt/comfort
« Uusin viesti kirjoittanut Waulish 24.10.2020 23:57:22 »
Vaihdokkaista mukavaa lauantai-iltaa! :-*

Täytyy heti alkuun myöntää, että H/D ei ole ollenkaan minun paritukseni enkä ole oikein koskaan päässyt siihen sisään, mutta yritin kuitenkin lähteä lukemaan tätä tarinaa avoimin mielin. Heti perään täytyykin myöntää, että tämähän osoittautui oikein miellyttäväksi iltalukemiseksi! Minulla on yleensä erityisesti vaikeuksia sulattaa H/D:tä hahmojen alkuaikoina Tylypahkassa, mutta sodan jälkeenhän voi tapahtua mitä tahansa. Tällä tarinalla onkin luonteva asetelma: Harry ja Draco palaavat molemmat suorittamaan opintonsa loppuun ikätovereitaan myöhemmin, eivätkä he enää tunne koulusta ihmisiä siinä määrin kuin aikaisemmin. Heillä on jaettua historiaa, molemmilla varmasti pahojakin sodan jättämiä traumoja, ja se kaikki saattaa heitä yhteen uskottavalla tavalla, niin ettei se tunnu yhtään pakotetulta. Päinvastoin tällainen skenaario tuntuu ihan mahdolliselta!

Uskottavuuden tuntua lisää se, että Harry ja Draco lähentyvät vähitellen. Etenkin Dracon tapauksessa pidän kovasti siitä, että hänessä on yhä havaittavissa vastahakoinen, piikittelevä puoli. Olisi vaikeaa uskoa, että Harry ja Draco vain yhtäkkiä kapsahtaisivat toistensa käsivarsille, mutta tällainen hidas lähentyminen toimii todella hyvin. He kuitenkin varmasti ymmärtävät toisiaan aivan eri tasolla monet muut, sillä heillä molemmilla on takanaan merkittävä osa sodassa ja sen kulussa. Kouluun palaaminen kaiken jälkeen tuntuu tarjoavan heille tilaisuuden nähdä vanhatkin asiat uusin silmin, kuten heidän välisensä kyräilyn ja vihamielisyyden. Se tarjoaa uusia oivalluksia lukijallekin, ainakin minulle.

Nautin tämän tarinan taianomaisuudesta, liikkuvista maalauksista ja siitä, miten kurpitsajuhlassa pukeudutaan veeloiksi ja huispausjoukkueiden ja Kohtalottarien jäseniksi. Se henkii todellista taikamaailman tunnelmaa. Muutenkin on ihanaa ja lohdullista lukea siitä, miten Harry ja Draco viettävät viimeistä vuottaan ja päätyvätkin jakamaan sen keskenään. Minulla on sellainen tunne, että molemmille seuraa tästä vielä jotain hyvää ja kaunista!

Kiitos kovasti, tämä tarina oli ehdottomasti positiivinen yllätys ja sopi mitä mainioimmin halloween-tunnelmiin näin lokakuussa! :-* -Walle
2
Awwws, kiitos Pura

Yuri on hauska hahmo kirjoittaa, ja tämä fici antoikin mulle hyvän mahdollisuuden kirjoittaa enemmän sitä aggressiivista puolta. Niissä mun Otayureissa kun nähdään lähinnä sitä pehmosempaa, ihan sattuneista syistä :D Toki se teki tässäkin hetkeksi paluun, kun Yuri viimein sai tavoitettua Bekan puhelimitse. Selvä ero siinä, miten hän puhuu Otabekille ja JJ:lle :D Suunnilleen ne ääripäät.

JJ:täkin on hauska kirjoittaa. Hän on pohjimmiltaan hyvä tyyppi, ja vaikka Yuri häneen suhtautuukin niin kielteisesti, hän itse haluaa tälle vain hyvää. Ja käyhän sitä "pikkuista" vähän sääliksikin ;D Vaikkei Yuri sitä tietoa arvostakaan.
Mun silmissä JJ:llä ei ole mitään syytä suhtautua Yurin ja Bekan suhteeseen mitenkään ihmeellisesti. YOI:n universumissa kun ei ole syrjintää seksuaalisen suuntautumisen takia, ja vaikkei olisikaan, en osaa nähdä JJ:tä mitenkään homofobisena (en vaikka hän vahvasti uskonnollinen ja uskovainen katolinen onkin). Ei jotenkin sovi hänen persoonaansa sellainen mielestäni.

Lainaus
Pisteitä vielä siitä, että onnistuit kirjoittamaan hyvän hissificin, joka pysyi täysin platonisena! Nauroin kyllä tuolle pornokeskustelulle, ja siitä tulikin mieleen että en ole tätä ennen tainnut lukea yhtäkään hissificciä, jossa ei olisi päädytty joko toisen osapuolen ahtaanpaikankammopanikoinnin kautta lohduttamiseen ja herkkiin rakkaudentunnustuksiin, tai sitten pienen tilan yhteenpatistamina vähintäänkin kiihkeään aikuissisältöön. Tykkään aina, kun joku ottaa fanifiktiokliseen ja käsittelee sitä ihan eri tavalla, joten tämä oli senkin suhteen herkkua. ;D
Nämä hahmot kun on kyseessä, on ihan taattua, että parituksen puolelle ei mennä, olivat olosuhteet mitkä tahansa :D (en pidä Pliroysta.) Yurin ja JJ:n sananvaihtoa oli kyllä kiva kirjoittaa, sitä kun en ole aiemmin päässytkään kunnolla tekemään. Kiva että pornokeskustelu viihdytti, se tuli mieleeni jostain puskista ja oli pakko saada käyttää :D Sain siihen myös yhdistettyä mielessäni olleen "Olen kunnon kristitty." "Ja minä en ole." -pätkän :D Tosin se jatkuisi päässäni vielä niin, että Otabek toteaisi "Minä en ole edes kristitty", mutta se nyt ei tähän ficiin sopinut. Mutta väliäkös sillä. (Mulla on kyllä mielessä muita ficejä, joissa niin JJ:n, Yurin kuin Otabekinkin uskonnot tulevat tavalla tai toisella esiin 🤔 Siinäkin kyllä harvinaisen mielenkiintoinen aihe ficeihin.)

Kliseitä on kyllä hauska käyttää niin, että kirjoittaa niistä vähän eri tavalla kuin yleensä. Kun nämä kaksi on kyseessä, ei tuollaiset rakkaudentunnustukset tai panosessiot sovi, eikä oikeastaan edes mitkään lohdutuksetkaan. (Toista olis ollut, jos Beka olisikin ollut hississä Yurin kanssa, niin kuin hän itsekin totesi... 😁♥) Molemmat ovat varattuja (ja ehdottomasti uskollisia kumppaneilleen), ja hahmokemia muutenkin vie juuri päinvastaiseen suuntaan, jossa vain haluttaisiin olla kokonaan toisaalla. Ei tosin varmaan tule yllätyksenä, että tilanne harmittaa Yuria enemmän kuin JJ:tä :D
Mutta kyllä hekin lopussa löysivät ihan pienen yhteisen sävelen... Ainutlaatuinen hetki, kun JJ:kin sai vastaansa sen normaalin, mukavan Yurin, eikä sitä joka haistattelee ja vittuilee päin naamaa joka käänteessä. Kun aloin kirjoittaa, en ollut ihan varma, millaisen lopun kirjoitan, mutta tykkäsin siitä ajatuksesta, että vaikka se hississä olo olikin tuskaa, niin ehkä joku pieni yhteys hetkeksi löytyikin. Yuri kun todella arvosti sitä, että JJ lainasi hänelle puhelintaan, koska siten hän sitten lopulta pääsi puhumaan Otabekille.

Hyvä että dialogin ja kerronnan määrä oli tasapainossa. En oikeastaan ajatellut sitä tätä kirjoittaessa (en kyllä tee niin koskaan), teen vain mikä tuntuu hyvältä just sillä hetkellä :D Halusin myös sekä Yurin että JJ:n mietteitä tähän ficiin vähän tolleen rinta rinnan (se tuntui luontevimmalta itselleni), että ne myös vähän ikään kuin peilaavat toisiaan, hyvä että pääsit siihen tapaan mukaan. Itselleni se tuntui alusta alkaen selvältä, mutta niinhän se tuppaa olemaan, että kirjoittajalle kaikki on aina kaikkein selkeintä :D

Kiitokset eri kivasta kommentista ♥♥♥
3
Toinen ulottuvuus / Vs: Inuyasha: When Your Heart Makes a Wish (K11 - Inuyasha/Kagome)
« Uusin viesti kirjoittanut Larjus 24.10.2020 23:14:26 »
Voi hyvinkin olla, että lukijoita on enemmän kuin luuleekaan, kaikki kun eivät tuppaa jättämään kommentteja (mikä on kyllä sääli). Ja on niitäkin, jotka lukevat ficejä ilman profiilia (jolloin he eivät edes voi kommentoida). Kiva että minun höpinäni ilahduttavat ^^

Suloinen kohtaus tuo, missä Kagome hoitaa Inuyashan selkää. Sarjassakin mua on aina viehättänyt se, miten Inuyasha suhtautuu nykymaailman eri keksintöihin ja kommervenkkeihin, ja tuo kylmägeelijuttu sopi siinäkin mielessä hyvin. Niissä on kyllä aika tujut hajut, voin kuvitella, miten herkkänenäinen Inuyasha ei siksi olekaan alkuun kovin innoissaan :D
Oli kiva myös lukea vähän Inuyashankin ajatuksia ja tuntemuksia, niitä kun ei canonissakaan kovin isolla kauhalla jaettu.

Lainaus
En tavannut häntä sattumalta.
Ei tavannut ei, joten voitaisko mekin nyt jo tavata Inuyasha tässä ficissäkin ihan kunnolla? Pls? 🥺 I miss him.
4
Pergamentinpala / Vs: Vannotut valat (ja niiden varjot), K-11, 1/x
« Uusin viesti kirjoittanut Okakettu 24.10.2020 23:12:56 »
hiddenben kommentoi tätä jo hyvin tyhjentävästi, minulla ei ole juuri lisättävää. Sinulta näkyy luonnistuvan oikein hyvin myös tällainen humoristisempi tyyli. :D Loistava aloitus, Jocelyn on Spotifyn Discover Weekly -listoineen ja muroineen ja #mood, ja minustakin tuo hänen keskustelunsa Lancelotin kanssa oli todella onnistuneesti toteutettu. Lisäksi Lancelot on aivan ihana, en voi vastustaa surumielisiä kasvoja enkä hänen auttavaisuuttaan (olin näemmä kirjoittanut viimeksi mainitun ihan kännykän muistiinpanoihin, että muistan ilmoittaa siitä  :P).   
Lainaus
Päivä oli ehdottomasti pilalla, mutta jos jotakin positiivista piti keksiä, niin ainakaan kemian kokeen reputtaminen ei enää tuntunut niin pahalta.
Oikea, myönteinen asenne! Kiitos tästä, jään odottamaan jatkoa. :)
5
Rinnakkaistodellisuus / Vs: Ævintýr: Taivaansyvyys, S, 1/12, observatorio!AU
« Uusin viesti kirjoittanut Okakettu 24.10.2020 21:45:07 »
😭😭😭 En oikeasti edes tiedä mitä kommentoida tähän, olen vain niin tavattoman otettu että halusit kirjoittaa tällaisen AU:n juuri Ævintýrista. Tähtitiede ja talvi ja meri, ei ole ehkä olemassa parempaa komboa, varsinkin kun kuvailit niitä ja Valvea hahmona tässä niin itkettävän kauniisti ja herkästi. Äää, oikeasti, kaikki tässä, tuo observatorion ja samalla Valven yksinäisyys ja surullisuus, miten hän kuvittelee että meri ja tähdet ja niiden kieli on tarpeeksi samalla kun sulkee päättäväisesti pois kaiken muun:
Lainaus
Silti koko valoisan kesän Valve istuu enimmäkseen sisällä, lukee kirjoja ja pakenee aurinkoa. Se ei ymmärrä yksinäisyyttä tai etäisyyksiä, sillä aurinko on lämpöä ja kirkkautta ja kesäisin sen valo tavoittaa kaiken.
Tällainen pakeneminen on niin häntä, voi sydänparkaani, ja vielä se, että mitä hän pakenee on nimenomaan kesäinen valo, joka tavoittaa kaiken. !!! 😭 Ja kuitenkin samalla esimerkiksi tämä:
Lainaus
Silloin Valve ajattelee pimeyttä pinnan alla ja sitä, miten kipeästi meri ja sen aallot ikävöivät kevättä.
Vuodenaikojen läsnäolo oli ylipäätään yksi asia, josta pidin tässä valtavasti, mutta vilpittömästi olisin voinut lainata tähän koko tekstin, mitä tulee lempikohtiin ja näin. Jokainen kappale on sellainen, joka pysäyttää jollain tavalla. Tämä seuraava lainaus särkee sydämen, koska samaan tyyliin Valve ajattelee jossakin kohtaa päätarinassa ehdottomasti taikuudestaan, että se riittää:
Lainaus
Hän tulkitsee satelliittien lähettämiä numerosarjoja ja puhuu niiden kylmää kieltä sujuvammin kuin omaansa. // Hän on niin tottunut kuuntelemaan tähtiä ja merta, että ihmisten kieli tuntuu sulaneen samalla tavalla kuin keväällä jäätiköstä irtoavat lohkareet - mutta toisin kuin ne, sanat eivät ehkä syksyn ja talven tullen palaa takaisin, vaan katoavat ulapalle ja unohtuvat tyystin.
Valve ei osaa enää kaivata niitä. Onhan hänellä tähdet, meri ja niiden kieli, jota hiljaisuudeksikin kutsutaan.
Nyyh, voi että. Aivan upea aloitus, odotan innolla Alisaa ja lisää tähtitiedettä ja Valvea ja. ♥ ♥ Tämä merkitsee ihan tosi paljon ja tsemppaa myös päätarinan kirjoittamisen suhteen, olet mahtava, kiitos! 
6
Hunajaherttua / Vs: Sorbus (Albus x Scorpius, fluff, lyhyt shotti, S)
« Uusin viesti kirjoittanut kaaos 24.10.2020 21:38:47 »
Larjus: Kiitos mieltä lämmittävästä palautteesta <3 olipa hauska kuulla, että myös huvitti jotkut kohdat. Huumori on mulle tärkeetä, mutta vaikeeta : D tulinpas hyvälle tuulelle.

Sylikisu: hauska kuulla että vastasi toiveitasi, vaikket tiennyt mitä odottaa. Repeilyt on täysin jees! On ihanaa jos voin teksteilläni ilahduttaa. Kiva kuulla että jouluisa sopi lokakuisiinkin tunnelmiin! Kiitos ihanasta kommentista!
7
Sanan säilä / Vs: Felix | S | Solaris x Tikari | fantasia
« Uusin viesti kirjoittanut kaaos 24.10.2020 21:30:43 »
Vautsi, ihana palaute! Selvästi oot ollut sopivilla aallonpituuksilla tän lukemiseen, jos ei jättänyt hämmennyksen valtaan. Ja siis tämä maailma tosiaan sijoittuu sellaiseen.... taikatulevaisuuden suomeen heh, eli hyvin lähellä sun keloja!

Tikari ja Solaris seikkailee melkein kaikissa näissä maagisen universumini teksteissä.

Kiitos typon bongailusta ja koko kommentista <3
8
Sanan säilä / Vs: Felix | S | Solaris x Tikari | fantasia
« Uusin viesti kirjoittanut Waulish 24.10.2020 21:17:53 »
Vaihdokkaista mukavaa lauantai-iltaa! :-*

Voi millaisen tekstin sainkaan luettavakseni! Tämä tempaisi minut jotenkin välittömästi mukaansa. Täytyy tunnustaa, että koska luen nykyään harvemmin fantasiaa, minulla kesti hetki päästä sisään tähän miljööseen, vanhaan juna-asemaan ja arkipäiväiseen taikuuteen ja taivaalta tippuvaan tulipalloon - mutta kun pääsin, en olisi halunnut sieltä pois ollenkaan! En saa tarpeekseni tästä vanhasta asemasta, natisevasta ja huojuvasta kellotornista ja juoma-automaatinrämästä. Siinä on jotain todella viehättävää ja vetoavaa yhdistettynä syysmyrskyyn, aavistuksen dystooppisiin kuvauksiin ja Solariksen ja Tikarin vaikeasti määriteltävään suhteeseen. Ihan kuin olisin hetkeksi tempautunut toiseen ulottuvuuteen, mutta kuitenkin sellaiseen, jonka voisi hyvin myös kuvitella tämän yhteiskunnan rinnakkaistodellisuudeksi tai jopa tulevaisuudeksi. Solaris ja Tikari ovat niminäkin sellaisia, että miksipä ne eivät voisi tulevaisuudessa olla ihan tavanomaisia nimiä Suomessakin.

Hahmot ovat mielenkiintoisia. Huomasin ajattelevani jotenkin lämpimästi Basilista, jonka asemaa Solaris katsoo tehtäväkseen ylläpitää ja joka oli aikoinaan hyvin tarkka sen kunnossapidosta. Solariksen levoton poukkoilu tuntuu sopivalta ja luontevalta hahmolle, jolla on vaikeuksia kohdata tunteitaan ja ehkä myös niiden kohdetta. Tikarikin herätti mielenkiintoni moottoripyörineen. Muistan lukeneeni näistä hahmoista Pahaolohuone-tekstin, mutta tässä pidemmän tarinan myötä he tulevat jotenkin läheisemmiksi ja samaistuttavammiksi.

Tarinassa on ihastuttavia, vähän erilaisia sanavalintoja, jotka jotenkin hauskasti sopivat yhteen sen mielikuvani kanssa, että tässä voitaisiin olla jonkinlaisessa rinnakkaistodellisuudessa tai tulevaisuudessa. Esimerkiksi upovanha limsa-automaatti saa minut hihkumaan innosta, koska ei upouusi vaan upovanha! Ihan loistavaa! Toiseksi viimeisessä virkkeessä "ratkeli" pitäisi muuten varmaan olla "ratkeili", osui vain silmään.

Kiitokset tästä kiehtovasta, mielenkiintoisesta lukukokemuksesta, tykkäsin kovasti! :-* -Walle
9
Saivartelija / Vs: Japanilainen populaarikulttuuri
« Uusin viesti kirjoittanut Abarat 24.10.2020 21:03:48 »
Neiti Koume tiikeriraita-mangasarja (ne osat jotka oon lukenu) vaikutti suloiselta. Osaatteko suositella muita samantyylisiä kissasarjoja? Mitä mieltä ootte Fang 1-2 sarjasta? Mun mielikuvaksi jäi, että oli väkivaltainen. Siitä on tosin aikaa. Mangasarjoja saa ehdottaa? Oon niin arka tarttumaan itselleni vieraisiin sarjoihin.
10
Rinnakkaistodellisuus / Ævintýr: Taivaansyvyys, S, 1/12, observatorio!AU
« Uusin viesti kirjoittanut Kaarne 24.10.2020 20:57:06 »
Nimi: Taivaansyvyys
Ikäraja: S
Fandom: Ævintýr
Vastuuvapautus: Ævintýr on Okaketun, minä vain lainaan hahmoja ja kirjoitan sentimentaalista tähtitiedelöpinää. Lupa on luonnollisesti pyydetty. Suosittelen erittäin lämpimästi alkuperäisteoksen lukemista, se on mitä oivallisin. ❤ Se löytyy täältä: Ævintýr, K-11
Yhteenveto: Valvella on tapana istua observatorionsa parvekkeella ja katsella vuoroin tähtiä ja merta. Pimeinä, tyyninä syysiltoina ne sulautuvat usein yhdeksi, sillä meri ottaa tähdet omikseen ja on mahdoton sanoa, mistä toinen alkaa ja mihin toinen loppuu.
Tyylilaji: tähtitiedettä ja talvea
Haasteet: Multifandom, Finfanfun1000 (909.  Kuunpimennys).

K/H: En varmasti osaa kirjoittaa merestä tai Valvesta tai Alisasta Okakettua paremmin, mutta on yksi aihe, josta osaan kirjoittaa kohtuullisen hyvin, ja se on tähtitiede. Joten! Tässä on siispä tällainen pieni tarina talvesta, tähdistä, merestä, yksinäisestä observatoriosta maailman laidalla ja ehkä myös siitä, miten hiljaisuuden kieli ei olekaan vain yksinäisyyden kieli.


*

Taivaansyvyys

Kuu on laskenut, Seulaset; sydänyön
hetket menevät ohi, nukun yksin.


- Sapfo, suom. Pentti Saarikoski


*



1. Meri ja avaruus


Maailman yksinäisimmät sanat: meri ja avaruus.

Kummankin äärettömyyteen on helppo hukkua, kummallakin on pitkä muisti, ja kylmyydestä sekä meri että avaruus tietävät kaiken.

Valvella on tapana istua observatorionsa parvekkeella ja katsella vuoroin tähtiä ja merta. Pimeinä, tyyninä syysiltoina ne sulautuvat usein yhdeksi, sillä meri ottaa tähdet omikseen ja on mahdoton sanoa, mistä toinen alkaa ja mihin toinen loppuu.

Talvisin jää ja lumi peittävät meren peilin ja kätkevät sen tähtitaivaan. Silloin Valve ajattelee pimeyttä pinnan alla ja sitä, miten kipeästi meri ja sen aallot ikävöivät kevättä. Hän tarkkailee tähtien hidasta kiertoa meren puolesta, kirjoittaa havaintonsa muistiin ja ajattelee, että kevään edetessä meri kurkottaa lähemmäs taivasta. Samaan aikaan valoisammat yöt vievät vuorostaan tähdet kauemmaksi hänen luotaan.

Kosmoksen mittakaavassa sata tai kaksisataa valovuotta ovat käsivarren mitan päässä, melkein kosketettavissa. Silti koko valoisan kesän Valve istuu enimmäkseen sisällä, lukee kirjoja ja pakenee aurinkoa. Se ei ymmärrä yksinäisyyttä tai etäisyyksiä, sillä aurinko on lämpöä ja kirkkautta ja kesäisin sen valo tavoittaa kaiken.

 Valve sulkee päättäväisesti observatorionsa ovet ja viettää päivänsä ajatellen tähtiä ja kuunnellen satunnaisten kalastusalusten tai tutkimusryhmien rätiseviä radioviestejä. Hän tulkitsee satelliittien lähettämiä numerosarjoja ja puhuu niiden kylmää kieltä sujuvammin kuin omaansa.

Toisinaan, kaataessaan itselleen teetä mieli väsymyksestä sumeana, hän pohtii, mahtaisiko muistaa oikeita sanoja laisinkaan. Hän on niin tottunut kuuntelemaan tähtiä ja merta, että ihmisten kieli tuntuu sulaneen samalla tavalla kuin keväällä jäätiköstä irtoavat lohkareet - mutta toisin kuin ne, sanat eivät ehkä syksyn ja talven tullen palaa takaisin, vaan katoavat ulapalle ja unohtuvat tyystin.

Valve ei osaa enää kaivata niitä. Onhan hänellä tähdet, meri ja niiden kieli, jota hiljaisuudeksikin kutsutaan.
Sivuja: [1] 2 3 ... 10