1
Jästitaiteen uudet tuulet / Vs: Ingridin ikoniset | 13.3
« Uusin viesti kirjoittanut idairara 12.04.2026 21:58:43 »Otin yhden pastellisen mekkoavan <3
Tuoreimmat viestit
2
Toinen ulottuvuus / Vs: Hannibal: Sublime | K-11 | Hannibal/Will
« Uusin viesti kirjoittanut Angelina 12.04.2026 20:31:55 »Kelsier: Will varmasti ymmärtää aivan yhtä hyvin kuin muutkin ja olisi kykenevä esittämään kiinnostunutta, mutta tämän ficin illassa häntä ei yksinkertaisesti huvittanut 
Canonissa näiden kahden välinen dynamiikka on hyvin mielenkiintoinen ja Will liukuu aika ajoin kyllä mielenkiintoisille poluille, joten Hannibalin ruokailuun osallistuminen ei lopulta ehkä ole niin suuren kynnyksen takana Kiitos kun luit ja kommentoit <3
Inkku: Kyllähän täältä aina säännöllisen epäsäännöllisesti jotain sotkua tulee ulos ja julkaistuakin Mä lämpimästi suosittelen tätä sarjaa aina ja kaikille, toki en mä tiedä oisko se ihan sun jam. Toisaalta varmasti joo, sitten taas ehkä ei kuitenkaan? Joka tapauksessa ihan top tier paskea on tämä, kannattaa ainakin kokeilla! Raakahan se on ja paikkapaikoin aika sekopäinen, mutta ehkä sen jälkeen tämäkin tarina näyttäytyy melko mietona, vaikka musta olikin hauskaa että loppu sai suun loksahtamaan auki :'D
Vähän tekisi kyllä mieli nyt itkeä, nyyh <3 Ihan hirveän kiva aina kuulla, että jopa näistä lyhyistä teksteistä saa lukijana jotain irti! Iso iso kiitos taas kerran ♥
Ygritte: Haha joo, ajattelin ettei englantia tässä enää lasketa vieraan kielen hyödyntämisenä, kun sitä niin paljon tulee kirjoittaessa käytettyä Päätin sitten heittää hannigramin Italiaan ja hyödyntää paikallista kieltä, vaikkakin vain yhden sanan verran. Pizzatäytteet oli tämä fandom mielessä mulle heitetty (olin saanut juuri muistaakseni kolmannen kauden loppuun ja huusin siitä) ja kyllähän ne tähän sopivat kuin nyrkki silmään. Kiva kuulla, että säkin pidit pienistä huomioista ja yksityiskohdista :3 Kiitos kivasta kommentista ♥
flaw: Wääk, mua alko jännittää sun kommentti koska noh toi avatar tossa nököttää, mutta tosi kiva kuulla että tää toimi <3 Mä lueskelin useammankin hannigramin kun sain kolmannen kauden viimein katottua (siinä meni niin laittoman pitkään, että ihan hävettää) ja niissä monessa oli tosi herkkuja juttuja ja skenaarioita siitä, mitä sarjan jälkeen voisi tapahtua! Pidän jo ihan canonina sitä, että Will ja Hannibal pakenevat Eurooppaan ja pyörivät siellä paremmissa piireissä; Hannibal omana hurmaavana itsenään ja Will on sen kärttyisä trophy wife :'DDD Tähän fandomiin tarttuminen oli kyllä työn ja tuskan takana, koska tää vaan tuntuu niin kamalan vaikealta. Erityisesti Hannibal ja sen takia se jäikin tässä vähän pieneen rooliin -- miten ihmeessä sitä voi edes yrittää kirjottaa uskottavasti??
tbh siis mä olin ensin kirjoittamassa hieman pidemmin ja palkkion piti todellakin olla jotakin ihan muuta, mutta mulla loppui uskallus ja idea kesken :'D Mutta noh, koska tää on mun teksti niin saan päättää että se oikea palkkio tuli sitten vasta illalla kotona
Iso kiitos kommentista <3<3
Canonissa näiden kahden välinen dynamiikka on hyvin mielenkiintoinen ja Will liukuu aika ajoin kyllä mielenkiintoisille poluille, joten Hannibalin ruokailuun osallistuminen ei lopulta ehkä ole niin suuren kynnyksen takana Kiitos kun luit ja kommentoit <3Inkku: Kyllähän täältä aina säännöllisen epäsäännöllisesti jotain sotkua tulee ulos ja julkaistuakin
Mä lämpimästi suosittelen tätä sarjaa aina ja kaikille, toki en mä tiedä oisko se ihan sun jam. Toisaalta varmasti joo, sitten taas ehkä ei kuitenkaan? Joka tapauksessa ihan top tier paskea on tämä, kannattaa ainakin kokeilla! Raakahan se on ja paikkapaikoin aika sekopäinen, mutta ehkä sen jälkeen tämäkin tarina näyttäytyy melko mietona, vaikka musta olikin hauskaa että loppu sai suun loksahtamaan auki :'DLainaus
Sulla on taito kirjoittaa hahmojen välisestä dynamiikasta tavallaan todella syvällisesti ja hienovaraisella tavalla, mutta silti kuitenkin lisätä teksteihin paljon myös aivan arkipäiväisiä asioita ja eleitä - sun teksteissä on aika sellainen mukava balanssi, eikä mitään ole liikaa tai liian vähän.
Vähän tekisi kyllä mieli nyt itkeä, nyyh <3 Ihan hirveän kiva aina kuulla, että jopa näistä lyhyistä teksteistä saa lukijana jotain irti! Iso iso kiitos taas kerran ♥
Ygritte: Haha joo, ajattelin ettei englantia tässä enää lasketa vieraan kielen hyödyntämisenä, kun sitä niin paljon tulee kirjoittaessa käytettyä
Päätin sitten heittää hannigramin Italiaan ja hyödyntää paikallista kieltä, vaikkakin vain yhden sanan verran. Pizzatäytteet oli tämä fandom mielessä mulle heitetty (olin saanut juuri muistaakseni kolmannen kauden loppuun ja huusin siitä) ja kyllähän ne tähän sopivat kuin nyrkki silmään. Kiva kuulla, että säkin pidit pienistä huomioista ja yksityiskohdista :3 Kiitos kivasta kommentista ♥flaw: Wääk, mua alko jännittää sun kommentti koska noh toi avatar tossa nököttää, mutta tosi kiva kuulla että tää toimi <3 Mä lueskelin useammankin hannigramin kun sain kolmannen kauden viimein katottua (siinä meni niin laittoman pitkään, että ihan hävettää) ja niissä monessa oli tosi herkkuja juttuja ja skenaarioita siitä, mitä sarjan jälkeen voisi tapahtua! Pidän jo ihan canonina sitä, että Will ja Hannibal pakenevat Eurooppaan ja pyörivät siellä paremmissa piireissä; Hannibal omana hurmaavana itsenään ja Will on sen kärttyisä trophy wife :'DDD Tähän fandomiin tarttuminen oli kyllä työn ja tuskan takana, koska tää vaan tuntuu niin kamalan vaikealta. Erityisesti Hannibal ja sen takia se jäikin tässä vähän pieneen rooliin -- miten ihmeessä sitä voi edes yrittää kirjottaa uskottavasti??
tbh siis mä olin ensin kirjoittamassa hieman pidemmin ja palkkion piti todellakin olla jotakin ihan muuta, mutta mulla loppui uskallus ja idea kesken :'D Mutta noh, koska tää on mun teksti niin saan päättää että se oikea palkkio tuli sitten vasta illalla kotona
Iso kiitos kommentista <3<33
Pergamentinpala / Vs: Pari- ja muita suhteita | K11 | Murjotusdraama
« Uusin viesti kirjoittanut Meldis 12.04.2026 20:05:43 »Hiii, en kestä, kiitos tästä hirmuisesti! Nautin tästä kyllä tosi paljon, vaikka polysuhteet eivät kuulu yleensä lukulaariini. Mutta kivaa aina Finissä kokeilla jotain ihan muuta kuin mihin on tottunut ja kirjoitit tällaisen suhdedynamiikan ihanasti ja uskottavasti. Erityisesti tykkäsin Devonin murjotuksesta, joka oli kaikin puolin mielestäni kohtuutonta, koska jos on suostunut avoimeen suhteeseen, ei siinä voi hermostua, kun toinenkin osapuoli hyödyntää sovittua. 
Mutta toisaalta hyvin inhimillistä olla mustasukkainen kumppanista silloinkin, kun ajattelisi, että uusi ihminen voisi mahtua suhteeseen. Devon ei tosiaan vaikuttanut kaikkein aikuismaisimmalta ihmiseltä ryhtyä avoimeen suhteeseen tai suljettuun polysuhteeseen, mutta ehkä juuri siksi Amanda voisi sopia porukkaan. Tasapainottaa hänen lapsellista murjotustaan kypsyydellään.
Kuulostaa myös, että Andy voisi kaivata myös Amandan kaltaista seuraa suhteeseen, vaikka jos pitäisi valita, hän valitsisi lopulta Devonin. Minä olen aina ollut sitä mieltä, että enimmäkseen vastakohdat viehättävät, niin kliseistä kuin se onkin, joten se, että Devon ja Andy ovat erilaiset saa suhteen toimimaan. Amanda ehkä on hyvä lisä aikusiuutta, kun aikuisia kaikki ovat tai sitten ehkä kallistaisi tasapainoa liikaa tylsiin aikuisten juttuihin. Kuka tietää, mihin tästä mennään! Mutta kiva oli nähdä tällainen tavallaan alku uudelle suhteelle ja muutos olemassa olevassa suhteessa ja miten hahmot siihen kaikkeen reagoivat. ^^ Kiitos tästä!
Mutta toisaalta hyvin inhimillistä olla mustasukkainen kumppanista silloinkin, kun ajattelisi, että uusi ihminen voisi mahtua suhteeseen. Devon ei tosiaan vaikuttanut kaikkein aikuismaisimmalta ihmiseltä ryhtyä avoimeen suhteeseen tai suljettuun polysuhteeseen, mutta ehkä juuri siksi Amanda voisi sopia porukkaan. Tasapainottaa hänen lapsellista murjotustaan kypsyydellään. Kuulostaa myös, että Andy voisi kaivata myös Amandan kaltaista seuraa suhteeseen, vaikka jos pitäisi valita, hän valitsisi lopulta Devonin. Minä olen aina ollut sitä mieltä, että enimmäkseen vastakohdat viehättävät, niin kliseistä kuin se onkin, joten se, että Devon ja Andy ovat erilaiset saa suhteen toimimaan. Amanda ehkä on hyvä lisä aikusiuutta, kun aikuisia kaikki ovat tai sitten ehkä kallistaisi tasapainoa liikaa tylsiin aikuisten juttuihin. Kuka tietää, mihin tästä mennään! Mutta kiva oli nähdä tällainen tavallaan alku uudelle suhteelle ja muutos olemassa olevassa suhteessa ja miten hahmot siihen kaikkeen reagoivat. ^^ Kiitos tästä!
4
Godrickin notko / Vs: Idän pikajuna (K-11, Harry/Cedric, mysteeri, 5/5, VALMIS)
« Uusin viesti kirjoittanut Meldis 12.04.2026 19:52:07 »Linne, tämä on kunnon dekkarihommaa, että junassa on tietenkin ihmisiä, jotka jotenkin tietävät päähenkilön ja hyvin pian alkaa tapahtua outoja ja vielä niin, että päähenkilö hoksasi ajoissa, että jotain outoa on meneillään. Kivaa, että tykkäsit Dudleysta, oli hauskaa kirjoittaa tuota puhelukohtausta ja Dudley mukaan pelastamaan taikuusongelmaa. ^^ Harry varmaan rupeaisi olemaan kuin Villisilmä pidemmän päälle, olet muuten oikeassa. Minäkin saattaisin syödä pannukakkuja jos vaihtoehtona olisi paahtoleipää. Hauskaa, että käänne on viehättänyt, teki mieli kertoa basiliskeista jotain erilaista kuin mitä kirjoissa niistä esitetään ja siihen lomaan sopi myös vammaisen hahmon luominen. Kiitos tosi paljon kommentistasi!
Kivaa, että tykkäsit Dudleysta, oli hauskaa kirjoittaa tuota puhelukohtausta ja Dudley mukaan pelastamaan taikuusongelmaa. ^^ Harry varmaan rupeaisi olemaan kuin Villisilmä pidemmän päälle, olet muuten oikeassa. Minäkin saattaisin syödä pannukakkuja jos vaihtoehtona olisi paahtoleipää. Hauskaa, että käänne on viehättänyt, teki mieli kertoa basiliskeista jotain erilaista kuin mitä kirjoissa niistä esitetään ja siihen lomaan sopi myös vammaisen hahmon luominen. Kiitos tosi paljon kommentistasi!5
Rinnakkaistodellisuus / Hazbin Hotel: Hetken mielijohteen hyväntekeväisyyseleet, S, Lucifer & muita, oneshot
« Uusin viesti kirjoittanut Maissinaksu 11.04.2026 16:40:13 »Ficin nimi: Hetken mielijohteen hyväntekeväisyyseleet
Kirjoittaja: Nax
Fandom: Hazbin Hotel
Ikäraja: S
Pääosassa: Lucifer ja muita hahmoja mainittu
Genre: Slice of life, character study ja kepeä draama
Summary: Tietysti hän osasi olla hyväntahtoinen, ja mikä olisikaan ollut parempi keino osoittaa sellaista kuin ankkojen muotoon kiedotut kauniit eleet?
A/N: Tämä kamun synttärilahjaksi kirjoitettu pätkä toi kivaa vaihtelua parituskeskeisempiin teksteihin, niin ihania kuin ne ovatkin. 😄 Osallistuu haasteeseen Kerää10 hahmolla Lucifer.
***
Sanottiin, että tie Helvettiin oli kivetty hyvillä aikomuksilla, ja se näyttikin pitävän verrattomasti paikkansa. Tarkemmin olisi voinut luonnehtia, että polku karumpaan tuonpuoleiseen oli päällystetty ankoilla.
Niin, ankat, Lucifer hengähti itsekseen. Hänen rakkaat ankkamurusensa. Aikojen alussa, kun Edenin puutarha oli vielä leijunut suunnitelmana Taivaan ylimystön keskuudessa, ankka oli ollut ainoa Luciferin muovaamista eläimistä, jonka korkeammat enkelit olivat hyväksyneet projektinsa kaanoniin. Se oli ollut Luciferille merkittävä jo siksi, ja kun ensimmäinen ihminen Adam oli antanut hänen eläimelleen nimen, Luciferin sydän oli kiemurrellut lämpimälle rullalle. Ankka. No mutta tietenkin se oli ankka!
Oli miten oli, ankoista oli kehkeytynyt murheenkryyni Luciferin senhetkiseen arkeen. Apatian vaihteeksi väistyessä luovuuden tieltä hänessä oli roihahtanut palo, joka oli kohdistunut sillä kertaa hotelliin ja sen asukkaisiin. Lucifer tiedosti merkityksensä Helvetin hallitsijana, ja vaikka hänen nimeensä vannottiinkin – seikka, jonka hän koki vallan imartelevaksi – hän ei saattanut irvistellä liian loukkaantuneesti kuullessaan rivienvälistä panettelua. Kukaan oman parhaansa tiedostava syntinen ei sanonut mitään suoraan, mutta sivusilmällä luodut katseet, huokaukset ja vaivaantunut ilmapiiri kertoivat tarpeeksi. Ne kertovat, ettei hän tehnyt paljoa, tarpeeksi, tai peräti yhtään mitään.
Kiukun kipinä ohimollaan nykien Lucifer oli päättänyt antaa juoruille palttua oikein olan takaa. Kyse ei ollut niinkään todistelun tarpeesta, enemmän hyväntahtoisuudesta. Tietysti hän osasi olla hyväntahtoinen, ja mikä olisikaan ollut parempi keino osoittaa sellaista kuin ankkojen muotoon kiedotut kauniit eleet?
Ensimmäisenä ideanaan Luciferin mieleen oli juolahtanut loihtia jokaiselle hotellin vieraalle ankka, jonka saattoi laittaa kellumaan kylpyammeeseen tai vaikka koristeeksi pöydälle. Ele oli herättänyt kiitosten lisäksi hilpeyttä, mikä oli osoittanut Luciferille, että ankoista saattoi olla muutamaakin eri mieltä. Eräät eivät olleet ymmärtäneet koristeiden päälle, minkä johdosta muutama ankka oli joutunut mielenvikaisimpien hotelliasukkaiden ilkivallan kohteeksi. Sellaisen todistaminen oli loukannut Luciferia henkilökohtaisella tasolla, eikä Charlien sovittelusta huolimatta pehmentänyt hänen suhtautumistaan alamaisiinsa. Sädehtiviä helmiä turhanpanteille sioille. Johan hän sen oli tiennyt, ettei Helvettiin tuomituista kurjista ollut mihinkään, lukuun ottamatta ehkä niitä tapauksia, joita Charlie piti ystävinään – miinus Alastor.
Toisena hetken mielijohteen hyväntekeväisyyseleenään Lucifer oli loihtinut terapeutin virkaa toimittavia ankkoja, joiden tehtävänä oli kuunnella syntisten murheita ja söötillä kaakatuksellaan tarjota lohtua. Idea oli ollut aukottoman nerokas, vaikka olisihan hänen pitänyt aavistaa, millaisten henkisten likaämpäreiden kanssa hotellivieraat painiskelivat. Lucifer oli kehottanut vakioasukas Angel Dustia – jonka nimen hän oli varmistanut Charlielta kahdesti – testaamaan valmiiksi saatua tuotetta ensimmäisenä. Seuraavana päivänä tämä oli nolona antanut takaisin kullankeltaisesta mullanruskeaksi muuttuneen mutruankan ja naurahtanut, etteivät sille kerrotut jutut tainneet olla kovin lohdutettavissa olevia. Siihen Lucifer ei ollutkaan varautunut, että hänen ankkansa joutuisivat kuuntelemaan niin ällösurkeita asioita, että niiden hymy otti hävitäkseen ja väri tummentuakseen. Johan mahtoi olla säälittävä ja murheellinen elämä eräillä.
Tosin sitä Luciferin ei kai olisi sopinut virkkoa ääneen. Kyseisen sosiaalisen munauksen myötä hän oli saanut verbaalisesti kimppuunsa sekä hotellin baaria hoitavan kollinrähjän että yksisilmäisen pörröpääheitukan, joka oli näyttänyt siltä kuin olisi mieluusti jysäyttänyt häntä pommilla jos toisellakin ystäväänsä puolustaakseen. Lucifer ei ollut vaihtanut niiden kahden kanssa – Husk ja Cherri Bomb, kyllähän hän ne muisti – liiaksi keskusteluja, mutta ainakin se myllerrys oli osoittanut, ettei häntä kohtaan koettu vieraskoreutta. Kaiken huipuksi itse pahanilmanlintu Alastor oli pyörähtänyt paikalle juuri sopivasti todistamaan hänen kasvojen- ja auktoriteetinsäilytysoperaatiotaan. Aikoihin Lucifer ei ollut tahtonut yhtä hanakasti vajota maan alle ja vetää samalla koko Helvettiä mukanaan.
Toisen ankkafiaskon jälkeen Lucifer oli ajatellut heittää hanskat tiskiin, mutta Charlien epätoivon ja päättäväisyyden soutamishuopaamisen todistaminen potkaisi hänet ajattelemaan lisää. Hänen tyttärensä tarvitsi häntä. Se mokoma hotelli tarvitsi häntä. Hänen täytyi saada olla hyödyksi.
Ja Lucifer mietti. Ehkä hän olisi voinut luoda hotelliin joukon iskunkestäviä ankkoja, jotka kaakattivat paheksuvasti, kun joku poikkesi kaidalta polulta? Olisivat siten oppineet olemaan?
No ei. Ei sellaisessa hulabaloossa olisi kuullut omia ajatuksiaankaan, ja ankat olisivat päätyneet kuvitteelliseen pataan alta aikayksikön. Syntiset tuskin tahtoivat jatkuvia ja kovaäänisiä muistutuksia tekemistään virheistä.
Lucifer rapsutti ohimoaan ja talsi huoneistossaan epämääräistä ympyrää. Ehkä hän olisi voinut loihtia hotellin ympärille joukon lenteleviä ankkoja, jotka päivystivät tiluksia poliisin tavoin ja pitivät asiat järjestyksessä?
Tai sitten ei. Johan siinä olisi kaupunkilaisten huomio herännyt väärällä tavalla ja hatarakin rauha häiriintynyt.
Rauha... Miten he kaipasivatkin rauhaa, turvaa ja suojelua, vaikkei kukaan olisi suutaan avannut.
Sitten Luciferilla välähti. Tietenkin.
Hän levitti kuusi siipeään ja lensi kepeästi kaarrellen hotellin katolle. Hän hengitti syvään, kokosi energiaansa ja kohotti kätensä. Kultaiset valonjuovat leijuivat hänen sormenpäistään viininpunaiselle yötaivaalle. Jos joku syntinen olisikin luonut katseensa hotellin suuntaan, ei tämä olisi nähnyt mitään tavallisesta poikkeavaa. Lucifer piti taikansa näkymättömissä turhaa huomiota välttääkseen, mikä ei mennyt yhteen hänen perusluonteensa kanssa, mutta oli enemmän kuin sopivaa. Vain hän sai todistaa, kuinka valtava kultainen ankkahahmo levitti juhlavasti siipensä ja kietoi ne hotellin ympärille kuin rakkaintaan syleillen. Lucifer lausui muinaisia sanoja sisällyttäen loitsuunsa käskyn varjella syntisiä näiden mielten syvimmiltä painolasteilta. Jokainen ansaitsi edes yhden paikan, joka henki rauhaa ja turvaa, ja hänen suojeleva taikansa mahdollisti sen. Se oli hienovaraista lääkettä alakuloon; ei manipulointia tai hypnoosia, ei myöskään kaiken korjaavaa ihmettä.
Ankan muodon ottanut loitsu häilyi tovin hänen ihasteltavanaan, kunnes haihtui hohtaviksi kipinöiksi. Lucifer hengähti valtavat mittasuhteet saaneelle voimainkoitokselleen ja myhäili tyytyväisenä palatessaan hotellin sisätiloihin. Siellä oleskeleville syntisille mikään ei näennäisesti ollut eri tavoin kuin viisi minuuttia aikaisemmin. Silti ilmapiirin kohennuksen saattoi aistia kevyesti. Tyttöystävänsä kanssa keskusteleva Charlie oli intoutunut selittämään asiaansa niin pirskahtelevasti, että paperinippu oli lennähtää näpeistä. Angel Dustin hymyssä karehti kaunis, vilpitön iloisuus. Baarilla päivystävä Husk, joka niin usein kyräili toisia korvat luimussa, näytti nyt jopa ystävälliseltä asiakasta palvellessaan. Alastorin pieni piikatyttökään ei ollut koskaan näyttänyt yhtä energiseltä torakoita jahdatessaan. Sitä kaikkea oli miellyttävää seurata, joskin Lucifer olisi pärjännyt ilman korvamatoa, jonka jazz-henkistä kappaletta hyräilevä Alastor hänelle auliisti tartutti.
Osa Luciferista olisi tahtonut julistaa hotellissa vallitsevan uudenlaisen hengen olevan hänen ansiotaan ja että syntisten olisi ollut sopivaa käydä jonoon häntä kiittämään. Sen sijaan hän pysytteli sivummalla ja antoi ylpeytensä paistatella hienovaraisen muutoksen valonsäteissä. Parempi kun eivät tienneet mitään sen tarkemmin. Elo jatkuisi joka tapauksessa aiempaa rakentavampana, ja hänen tyttärensä hotelli saavuttaisi nopeasti lisää mainetta majakkana keskellä sumuista merta.
Lucifer hymyili ajatuksilleen ja sulavan pyörähdyksen myötä vetäytyi huoneistonsa hiljaisuuteen. Hänellä oli varsin tunteita herättävä ja taatusti nenäliinoja kuluttava jakso suosikkisaippuasarjastaan taklattavanaan.
Kirjoittaja: Nax
Fandom: Hazbin Hotel
Ikäraja: S
Pääosassa: Lucifer ja muita hahmoja mainittu
Genre: Slice of life, character study ja kepeä draama
Summary: Tietysti hän osasi olla hyväntahtoinen, ja mikä olisikaan ollut parempi keino osoittaa sellaista kuin ankkojen muotoon kiedotut kauniit eleet?
A/N: Tämä kamun synttärilahjaksi kirjoitettu pätkä toi kivaa vaihtelua parituskeskeisempiin teksteihin, niin ihania kuin ne ovatkin. 😄 Osallistuu haasteeseen Kerää10 hahmolla Lucifer.
***
Sanottiin, että tie Helvettiin oli kivetty hyvillä aikomuksilla, ja se näyttikin pitävän verrattomasti paikkansa. Tarkemmin olisi voinut luonnehtia, että polku karumpaan tuonpuoleiseen oli päällystetty ankoilla.
Niin, ankat, Lucifer hengähti itsekseen. Hänen rakkaat ankkamurusensa. Aikojen alussa, kun Edenin puutarha oli vielä leijunut suunnitelmana Taivaan ylimystön keskuudessa, ankka oli ollut ainoa Luciferin muovaamista eläimistä, jonka korkeammat enkelit olivat hyväksyneet projektinsa kaanoniin. Se oli ollut Luciferille merkittävä jo siksi, ja kun ensimmäinen ihminen Adam oli antanut hänen eläimelleen nimen, Luciferin sydän oli kiemurrellut lämpimälle rullalle. Ankka. No mutta tietenkin se oli ankka!
Oli miten oli, ankoista oli kehkeytynyt murheenkryyni Luciferin senhetkiseen arkeen. Apatian vaihteeksi väistyessä luovuuden tieltä hänessä oli roihahtanut palo, joka oli kohdistunut sillä kertaa hotelliin ja sen asukkaisiin. Lucifer tiedosti merkityksensä Helvetin hallitsijana, ja vaikka hänen nimeensä vannottiinkin – seikka, jonka hän koki vallan imartelevaksi – hän ei saattanut irvistellä liian loukkaantuneesti kuullessaan rivienvälistä panettelua. Kukaan oman parhaansa tiedostava syntinen ei sanonut mitään suoraan, mutta sivusilmällä luodut katseet, huokaukset ja vaivaantunut ilmapiiri kertoivat tarpeeksi. Ne kertovat, ettei hän tehnyt paljoa, tarpeeksi, tai peräti yhtään mitään.
Kiukun kipinä ohimollaan nykien Lucifer oli päättänyt antaa juoruille palttua oikein olan takaa. Kyse ei ollut niinkään todistelun tarpeesta, enemmän hyväntahtoisuudesta. Tietysti hän osasi olla hyväntahtoinen, ja mikä olisikaan ollut parempi keino osoittaa sellaista kuin ankkojen muotoon kiedotut kauniit eleet?
Ensimmäisenä ideanaan Luciferin mieleen oli juolahtanut loihtia jokaiselle hotellin vieraalle ankka, jonka saattoi laittaa kellumaan kylpyammeeseen tai vaikka koristeeksi pöydälle. Ele oli herättänyt kiitosten lisäksi hilpeyttä, mikä oli osoittanut Luciferille, että ankoista saattoi olla muutamaakin eri mieltä. Eräät eivät olleet ymmärtäneet koristeiden päälle, minkä johdosta muutama ankka oli joutunut mielenvikaisimpien hotelliasukkaiden ilkivallan kohteeksi. Sellaisen todistaminen oli loukannut Luciferia henkilökohtaisella tasolla, eikä Charlien sovittelusta huolimatta pehmentänyt hänen suhtautumistaan alamaisiinsa. Sädehtiviä helmiä turhanpanteille sioille. Johan hän sen oli tiennyt, ettei Helvettiin tuomituista kurjista ollut mihinkään, lukuun ottamatta ehkä niitä tapauksia, joita Charlie piti ystävinään – miinus Alastor.
Toisena hetken mielijohteen hyväntekeväisyyseleenään Lucifer oli loihtinut terapeutin virkaa toimittavia ankkoja, joiden tehtävänä oli kuunnella syntisten murheita ja söötillä kaakatuksellaan tarjota lohtua. Idea oli ollut aukottoman nerokas, vaikka olisihan hänen pitänyt aavistaa, millaisten henkisten likaämpäreiden kanssa hotellivieraat painiskelivat. Lucifer oli kehottanut vakioasukas Angel Dustia – jonka nimen hän oli varmistanut Charlielta kahdesti – testaamaan valmiiksi saatua tuotetta ensimmäisenä. Seuraavana päivänä tämä oli nolona antanut takaisin kullankeltaisesta mullanruskeaksi muuttuneen mutruankan ja naurahtanut, etteivät sille kerrotut jutut tainneet olla kovin lohdutettavissa olevia. Siihen Lucifer ei ollutkaan varautunut, että hänen ankkansa joutuisivat kuuntelemaan niin ällösurkeita asioita, että niiden hymy otti hävitäkseen ja väri tummentuakseen. Johan mahtoi olla säälittävä ja murheellinen elämä eräillä.
Tosin sitä Luciferin ei kai olisi sopinut virkkoa ääneen. Kyseisen sosiaalisen munauksen myötä hän oli saanut verbaalisesti kimppuunsa sekä hotellin baaria hoitavan kollinrähjän että yksisilmäisen pörröpääheitukan, joka oli näyttänyt siltä kuin olisi mieluusti jysäyttänyt häntä pommilla jos toisellakin ystäväänsä puolustaakseen. Lucifer ei ollut vaihtanut niiden kahden kanssa – Husk ja Cherri Bomb, kyllähän hän ne muisti – liiaksi keskusteluja, mutta ainakin se myllerrys oli osoittanut, ettei häntä kohtaan koettu vieraskoreutta. Kaiken huipuksi itse pahanilmanlintu Alastor oli pyörähtänyt paikalle juuri sopivasti todistamaan hänen kasvojen- ja auktoriteetinsäilytysoperaatiotaan. Aikoihin Lucifer ei ollut tahtonut yhtä hanakasti vajota maan alle ja vetää samalla koko Helvettiä mukanaan.
Toisen ankkafiaskon jälkeen Lucifer oli ajatellut heittää hanskat tiskiin, mutta Charlien epätoivon ja päättäväisyyden soutamishuopaamisen todistaminen potkaisi hänet ajattelemaan lisää. Hänen tyttärensä tarvitsi häntä. Se mokoma hotelli tarvitsi häntä. Hänen täytyi saada olla hyödyksi.
Ja Lucifer mietti. Ehkä hän olisi voinut luoda hotelliin joukon iskunkestäviä ankkoja, jotka kaakattivat paheksuvasti, kun joku poikkesi kaidalta polulta? Olisivat siten oppineet olemaan?
No ei. Ei sellaisessa hulabaloossa olisi kuullut omia ajatuksiaankaan, ja ankat olisivat päätyneet kuvitteelliseen pataan alta aikayksikön. Syntiset tuskin tahtoivat jatkuvia ja kovaäänisiä muistutuksia tekemistään virheistä.
Lucifer rapsutti ohimoaan ja talsi huoneistossaan epämääräistä ympyrää. Ehkä hän olisi voinut loihtia hotellin ympärille joukon lenteleviä ankkoja, jotka päivystivät tiluksia poliisin tavoin ja pitivät asiat järjestyksessä?
Tai sitten ei. Johan siinä olisi kaupunkilaisten huomio herännyt väärällä tavalla ja hatarakin rauha häiriintynyt.
Rauha... Miten he kaipasivatkin rauhaa, turvaa ja suojelua, vaikkei kukaan olisi suutaan avannut.
Sitten Luciferilla välähti. Tietenkin.
Hän levitti kuusi siipeään ja lensi kepeästi kaarrellen hotellin katolle. Hän hengitti syvään, kokosi energiaansa ja kohotti kätensä. Kultaiset valonjuovat leijuivat hänen sormenpäistään viininpunaiselle yötaivaalle. Jos joku syntinen olisikin luonut katseensa hotellin suuntaan, ei tämä olisi nähnyt mitään tavallisesta poikkeavaa. Lucifer piti taikansa näkymättömissä turhaa huomiota välttääkseen, mikä ei mennyt yhteen hänen perusluonteensa kanssa, mutta oli enemmän kuin sopivaa. Vain hän sai todistaa, kuinka valtava kultainen ankkahahmo levitti juhlavasti siipensä ja kietoi ne hotellin ympärille kuin rakkaintaan syleillen. Lucifer lausui muinaisia sanoja sisällyttäen loitsuunsa käskyn varjella syntisiä näiden mielten syvimmiltä painolasteilta. Jokainen ansaitsi edes yhden paikan, joka henki rauhaa ja turvaa, ja hänen suojeleva taikansa mahdollisti sen. Se oli hienovaraista lääkettä alakuloon; ei manipulointia tai hypnoosia, ei myöskään kaiken korjaavaa ihmettä.
Ankan muodon ottanut loitsu häilyi tovin hänen ihasteltavanaan, kunnes haihtui hohtaviksi kipinöiksi. Lucifer hengähti valtavat mittasuhteet saaneelle voimainkoitokselleen ja myhäili tyytyväisenä palatessaan hotellin sisätiloihin. Siellä oleskeleville syntisille mikään ei näennäisesti ollut eri tavoin kuin viisi minuuttia aikaisemmin. Silti ilmapiirin kohennuksen saattoi aistia kevyesti. Tyttöystävänsä kanssa keskusteleva Charlie oli intoutunut selittämään asiaansa niin pirskahtelevasti, että paperinippu oli lennähtää näpeistä. Angel Dustin hymyssä karehti kaunis, vilpitön iloisuus. Baarilla päivystävä Husk, joka niin usein kyräili toisia korvat luimussa, näytti nyt jopa ystävälliseltä asiakasta palvellessaan. Alastorin pieni piikatyttökään ei ollut koskaan näyttänyt yhtä energiseltä torakoita jahdatessaan. Sitä kaikkea oli miellyttävää seurata, joskin Lucifer olisi pärjännyt ilman korvamatoa, jonka jazz-henkistä kappaletta hyräilevä Alastor hänelle auliisti tartutti.
Osa Luciferista olisi tahtonut julistaa hotellissa vallitsevan uudenlaisen hengen olevan hänen ansiotaan ja että syntisten olisi ollut sopivaa käydä jonoon häntä kiittämään. Sen sijaan hän pysytteli sivummalla ja antoi ylpeytensä paistatella hienovaraisen muutoksen valonsäteissä. Parempi kun eivät tienneet mitään sen tarkemmin. Elo jatkuisi joka tapauksessa aiempaa rakentavampana, ja hänen tyttärensä hotelli saavuttaisi nopeasti lisää mainetta majakkana keskellä sumuista merta.
Lucifer hymyili ajatuksilleen ja sulavan pyörähdyksen myötä vetäytyi huoneistonsa hiljaisuuteen. Hänellä oli varsin tunteita herättävä ja taatusti nenäliinoja kuluttava jakso suosikkisaippuasarjastaan taklattavanaan.
6
Sanan säilä / Vs: Talvisia tuokioita | S | Mahla & Hunaja | mikroficcejä
« Uusin viesti kirjoittanut Kelsier 10.04.2026 21:56:14 »Ygritte: Kirjoitin heistä ensimmäisen kerran kesämikroja ja nimet sopivat siihen tunnelmaan. Kiva, kun kommentoit! 
Meldis: Kiitos kommentistasi!
Meldis: Kiitos kommentistasi!
7
Pergamentinpala / Vs: Eksyneen viimeinen askel | K11 | Joonas/Kalle
« Uusin viesti kirjoittanut Kelsier 10.04.2026 21:41:33 »Ygritte: Kalle on varmasti ollut tuki ja positiivisesti erilainen miehen malli monille oppilailleen. Sitä ei vain arjessa tule itse ajatelleeksi kuin jossain erityistapauksissa, kuten tässä surullisessa tapauksessa. Kiitos kommentistasi!
8
Pergamentinpala / Pari- ja muita suhteita | K11 | Murjotusdraama
« Uusin viesti kirjoittanut Kelsier 10.04.2026 21:21:09 »Ficin nimi: Pari- ja muita suhteita
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: K11 (ainakin toivon hartaasti näin)
Tyylilaji/Genre: murjotusdraama
Paritus: Andy/Devon(/Amanda)
Haasteet: Haasteita hampaankolossa III (Originaalikiipeily oma valinta sana 146. murjotus)
A/N: Paljon onnea Meldis! Kirjoitin tämä vahvasti sinun syntymäpäiväficci toiveistasi inspiroituneena, en tosin tiedä, tuliko tähän loppujen lopuksi niistä toiveista yhtäkään. Haluan kuitenkin omistaa tämän sinulle, toivottavasti tykkäät.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Devon murjotti makuuhuoneen seinää vasten. Tai virallisesti hän vain tahtoi olla yksikseen, mutta todellisuudessa se taisi olla murjotusta. Andy kolisteli keittiössä. Devon oli poikaystävälleen helvetin vihainen. Tämä oli hänen poissa ollessaan päättänyt ottaa ja ihastua johonkin naisen puolikkaaseen. Nämä olivat kuulemma treffailleet ja Devon oli löytänyt heidät reissultaan palatessaan suutelemasta sylikkäin varsin intohimoisesti. Häntä ärsytti, miten tyynesti nainen, Amanda, oli suhtautunut hänen yllättävään ilmestymiseensä. Andy oli ollut puolusteleva kuin koiranpentu luunsa kanssa, mutta Amanda oli vain todennut, että heidän piti selvittää välinsä ja sitten Andy voisi olla häneen yhteydessä, olipa tällä sitten positiivista tai negatiivista kerrottavaa. Devon oli tietysti itsekin ollut harharetkellään muiden kanssa, ei tässä siitä ollut kyse. Heidän suhteensa oli avoin ainakin hänen sivupanoilleen. Mutta että Andy oli mennyt häneltä kysymättä… tai no, itse asiassa ei ollut, ja sekin ärsytti perkeleesti. Andy oli kertonut, että pisin mihin he kaksi olivat päässeet oli juuri se suutelusessio, jonka keskelle hän oli törmännyt. Vittu, että oli pitänyt mennä rakastumaan niin kunnolliseen ja yksiavioiseen mieheen. Tai olihan Andy ihan heidän tapaamisestaan asti ollut valmis ottamaan kolmannen pyörän mukaan suljettuun polysuhteeseen. Mutta olla nyt noin selvästi ihastunut johonkuhun muuhun kuin Devonin.
Andy nimittäin ei ollut peitellyt yhtään kertoessaan, kuinka fiksuna, kauniina, herkkänä ja seksikkäänä Amandaa piti. Tämä voisi kuulemma olla hyvä kumppani heille kummallekin. Andy oli pyytänyt, että hän yrittäisi tutustua Amandaan puhtaalta pöydältä. Mutta sen lisäksi, että nainen oli helvetin aikuismaisesti käyttäytyvä, niin ilmeisesti tämä oli myös seksuaalisesti suhteellisen kokematon. Ja silti valmis lähtemään suhteeseen kahden miehen kanssa. Vitun pyhimys akka! Andy sanoi, ettei ollut ensimmäisten treffien jälkeen missään vaiheessa piilotellut, että seurusteli myös hänen kanssaan. Devon töytäisi takaraivonsa tapettiin. Hänen sivupanonsa tyydyttivät ruumiin sekä joitakin erittäin lapsellisia hengen tarpeita. Hän ei todellakaan antanut numeroaan tai soittanut takaisin, jos joku erehtyi hänelle omansa antamaan. Jos tuli jotain kotkotuksia, hän totesi oikein iloisesti, että hänellä oli poikaystävä, jonka kanssa onnellisesti seurusteli. Oli veemäistä, että Andy oli ainoa, jonka kanssa hän saattoi saada oikean orgasmin. Toki hän tuli muidenkin kumppaniensa kanssa ja se oli mukavaa ja tyytyväistä, mutta vain Andy sai hänen silmämunansa kääntymään nurin. Veemäistä oli myös, kuinka ilmiselvän kivikovana Andy oli ollut Amandan kanssa suuteloinnin jälkeen. Eikä ollut yhtään hävennyt sitä! Yleensä mies punasteli ja hymisteli pientäkin kiihottumista, jos ylimääräisiä ihmisiä oli kymmenen metrin säteellä. Devon iski uudelleen seinään. Painukoon koko maailma vittuun!
Makuuhuoneen ovi avautui pehmeästi ja Andy sujahti sisään. ”Ethän vain riko täällä mitään.”
”Mene pois! Minulla on ajatustyö kesken.”
”Pään seinään hakkaaminen tuskin edistää sitä.” Devon tunki kätensä polviensa väliin ja Andy istui huoaten sängyn laidalle. ”Minä olen pahoillani, mutta sinäkin voisit yrittää tulla vastaan ja käyttäytyä vähemmän lapsellisesti.”
Devon painoi otsansa polvilumpioihin. ”Heti, kun lakkaat olemasta kiinnostunut pillusta”, hän mumisi.
”Laskepa huviksesi kuinka monesta pillusta olet itse ollut kiinnostunut meidän suhteemme aikana. Miten Amanda eroaa niistä?”
”Sinä tykkäät siitä!” Devon sähähti tukahtuneesti.
Tuli hetkeksi hiljaista, kun Andy laskeutui hänen viereensä. ”Se on totta. Sekö sinua on koko tämän kiukuttelun ajan kiikastanut?”
”Joo.”
Andy toi sormensa hivelemään hänen jalkateräänsä. ”Rakas, minä toivoisin vain, että voisimme yrittää suhdetta yhdessä kaikki kolme. Etkä sinä ole missään nimessä se, joka jää rannalle, jos juttu ei toimikaan. Minä rakastan sinua juuri sellaisena hutsuna kuin sinä olet.”
Devon kohotti katseensa kuikkimaan kumppaniaan. ”Minä en tykkää neiti Täydellisestä.”
Andy puhahti. ”Amanda on kaikkea muuta kuin täydellinen. Olenhan minä sanonut…”
”Joo neiti ei olekaan jokaisen miehen märkä päiväuni reisineen ja rintoineen, ja päineen, jossa liikkuu tyhjyyden sijasta viisaita ja aikuismaisia ajatuksia.”
Andy naurahti. ”Vau. Aika suuria sanoja sellaisesta, josta ei pidä.”
”Sinä hoit ihan samaa”, Devon tiuskaisi.
”Kyllä nuo ovat ihan sinun omia sanojasi rakas. Mutta mukavaa, että olet pohtinut asiaa.”
”En tasan ole poh…!” Devon sulki suunsa. Kaipa hän oli miettinyt aivan pikkuisen.
Andy kiersi käsivartensa hänen ympärilleen. ”Dev, minä olen myös valmistautunut siihen, että vastaat kieltävästi. Sinulla on täysi vapaus valita, koska tämä asia koskee meitä kumpaakin. Ethän sinäkään pakottaisi minua suhteeseen, jossa minulla on paha olla.”
Devon nojasi toista miestä päin. ”En tietenkään. Ja Amanda varmasti karkaa parin viikon kuluttua, kun me ollaan sille liikaa.”
Andy suukotti hänen hiuksiaan. ”Minulla on sellainen kutina, että te saatatte pitää toisistanne kovastikin.”
Devon tuhahti, mutta alkoi suunnitella mielessään, kuinka perehdyttäisi naisen hänen ja Andyn mieleisen seksin saloihin.
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: K11 (ainakin toivon hartaasti näin)
Tyylilaji/Genre: murjotusdraama
Paritus: Andy/Devon(/Amanda)
Haasteet: Haasteita hampaankolossa III (Originaalikiipeily oma valinta sana 146. murjotus)
A/N: Paljon onnea Meldis! Kirjoitin tämä vahvasti sinun syntymäpäiväficci toiveistasi inspiroituneena, en tosin tiedä, tuliko tähän loppujen lopuksi niistä toiveista yhtäkään. Haluan kuitenkin omistaa tämän sinulle, toivottavasti tykkäät.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Devon murjotti makuuhuoneen seinää vasten. Tai virallisesti hän vain tahtoi olla yksikseen, mutta todellisuudessa se taisi olla murjotusta. Andy kolisteli keittiössä. Devon oli poikaystävälleen helvetin vihainen. Tämä oli hänen poissa ollessaan päättänyt ottaa ja ihastua johonkin naisen puolikkaaseen. Nämä olivat kuulemma treffailleet ja Devon oli löytänyt heidät reissultaan palatessaan suutelemasta sylikkäin varsin intohimoisesti. Häntä ärsytti, miten tyynesti nainen, Amanda, oli suhtautunut hänen yllättävään ilmestymiseensä. Andy oli ollut puolusteleva kuin koiranpentu luunsa kanssa, mutta Amanda oli vain todennut, että heidän piti selvittää välinsä ja sitten Andy voisi olla häneen yhteydessä, olipa tällä sitten positiivista tai negatiivista kerrottavaa. Devon oli tietysti itsekin ollut harharetkellään muiden kanssa, ei tässä siitä ollut kyse. Heidän suhteensa oli avoin ainakin hänen sivupanoilleen. Mutta että Andy oli mennyt häneltä kysymättä… tai no, itse asiassa ei ollut, ja sekin ärsytti perkeleesti. Andy oli kertonut, että pisin mihin he kaksi olivat päässeet oli juuri se suutelusessio, jonka keskelle hän oli törmännyt. Vittu, että oli pitänyt mennä rakastumaan niin kunnolliseen ja yksiavioiseen mieheen. Tai olihan Andy ihan heidän tapaamisestaan asti ollut valmis ottamaan kolmannen pyörän mukaan suljettuun polysuhteeseen. Mutta olla nyt noin selvästi ihastunut johonkuhun muuhun kuin Devonin.
Andy nimittäin ei ollut peitellyt yhtään kertoessaan, kuinka fiksuna, kauniina, herkkänä ja seksikkäänä Amandaa piti. Tämä voisi kuulemma olla hyvä kumppani heille kummallekin. Andy oli pyytänyt, että hän yrittäisi tutustua Amandaan puhtaalta pöydältä. Mutta sen lisäksi, että nainen oli helvetin aikuismaisesti käyttäytyvä, niin ilmeisesti tämä oli myös seksuaalisesti suhteellisen kokematon. Ja silti valmis lähtemään suhteeseen kahden miehen kanssa. Vitun pyhimys akka! Andy sanoi, ettei ollut ensimmäisten treffien jälkeen missään vaiheessa piilotellut, että seurusteli myös hänen kanssaan. Devon töytäisi takaraivonsa tapettiin. Hänen sivupanonsa tyydyttivät ruumiin sekä joitakin erittäin lapsellisia hengen tarpeita. Hän ei todellakaan antanut numeroaan tai soittanut takaisin, jos joku erehtyi hänelle omansa antamaan. Jos tuli jotain kotkotuksia, hän totesi oikein iloisesti, että hänellä oli poikaystävä, jonka kanssa onnellisesti seurusteli. Oli veemäistä, että Andy oli ainoa, jonka kanssa hän saattoi saada oikean orgasmin. Toki hän tuli muidenkin kumppaniensa kanssa ja se oli mukavaa ja tyytyväistä, mutta vain Andy sai hänen silmämunansa kääntymään nurin. Veemäistä oli myös, kuinka ilmiselvän kivikovana Andy oli ollut Amandan kanssa suuteloinnin jälkeen. Eikä ollut yhtään hävennyt sitä! Yleensä mies punasteli ja hymisteli pientäkin kiihottumista, jos ylimääräisiä ihmisiä oli kymmenen metrin säteellä. Devon iski uudelleen seinään. Painukoon koko maailma vittuun!
Makuuhuoneen ovi avautui pehmeästi ja Andy sujahti sisään. ”Ethän vain riko täällä mitään.”
”Mene pois! Minulla on ajatustyö kesken.”
”Pään seinään hakkaaminen tuskin edistää sitä.” Devon tunki kätensä polviensa väliin ja Andy istui huoaten sängyn laidalle. ”Minä olen pahoillani, mutta sinäkin voisit yrittää tulla vastaan ja käyttäytyä vähemmän lapsellisesti.”
Devon painoi otsansa polvilumpioihin. ”Heti, kun lakkaat olemasta kiinnostunut pillusta”, hän mumisi.
”Laskepa huviksesi kuinka monesta pillusta olet itse ollut kiinnostunut meidän suhteemme aikana. Miten Amanda eroaa niistä?”
”Sinä tykkäät siitä!” Devon sähähti tukahtuneesti.
Tuli hetkeksi hiljaista, kun Andy laskeutui hänen viereensä. ”Se on totta. Sekö sinua on koko tämän kiukuttelun ajan kiikastanut?”
”Joo.”
Andy toi sormensa hivelemään hänen jalkateräänsä. ”Rakas, minä toivoisin vain, että voisimme yrittää suhdetta yhdessä kaikki kolme. Etkä sinä ole missään nimessä se, joka jää rannalle, jos juttu ei toimikaan. Minä rakastan sinua juuri sellaisena hutsuna kuin sinä olet.”
Devon kohotti katseensa kuikkimaan kumppaniaan. ”Minä en tykkää neiti Täydellisestä.”
Andy puhahti. ”Amanda on kaikkea muuta kuin täydellinen. Olenhan minä sanonut…”
”Joo neiti ei olekaan jokaisen miehen märkä päiväuni reisineen ja rintoineen, ja päineen, jossa liikkuu tyhjyyden sijasta viisaita ja aikuismaisia ajatuksia.”
Andy naurahti. ”Vau. Aika suuria sanoja sellaisesta, josta ei pidä.”
”Sinä hoit ihan samaa”, Devon tiuskaisi.
”Kyllä nuo ovat ihan sinun omia sanojasi rakas. Mutta mukavaa, että olet pohtinut asiaa.”
”En tasan ole poh…!” Devon sulki suunsa. Kaipa hän oli miettinyt aivan pikkuisen.
Andy kiersi käsivartensa hänen ympärilleen. ”Dev, minä olen myös valmistautunut siihen, että vastaat kieltävästi. Sinulla on täysi vapaus valita, koska tämä asia koskee meitä kumpaakin. Ethän sinäkään pakottaisi minua suhteeseen, jossa minulla on paha olla.”
Devon nojasi toista miestä päin. ”En tietenkään. Ja Amanda varmasti karkaa parin viikon kuluttua, kun me ollaan sille liikaa.”
Andy suukotti hänen hiuksiaan. ”Minulla on sellainen kutina, että te saatatte pitää toisistanne kovastikin.”
Devon tuhahti, mutta alkoi suunnitella mielessään, kuinka perehdyttäisi naisen hänen ja Andyn mieleisen seksin saloihin.
9
Rinnakkaistodellisuus / Vs: Operaatio Ave Maria: Muisteluhetki | S | Ryland Grace & Kivinen
« Uusin viesti kirjoittanut Odo 09.04.2026 19:45:20 »Mäkin komppaan, että kyllä kirjan lukeneena varmaan uskaltaa leffankin katsoa. Tosi hyvin onnistunut adaptaatio!! Mutta toki hauskahan se varmasti on saada lisää heti leffan jälkeen. Jos kerran Waulish olet menossa katsomaan tänään. ♥
sophisticated, ihanaa, jos ajattelit muutenkin seikkailla täällä. Piti vielä ficistä sanoa, kun mulle vastasit, että mahtavaa jos ote tuli luonnostaan! Sen kyllä huomaa, että parivaljakko on sulle luonteva kirjoittaa, koska itseltä tulisi vaan surullinen räpellys yrittää päästä kiinni Andy Weirin tyyliin ja tässä ei tullut yhtään olo, etteikö homma olisi hanskassa. Kiitos vielä kerran!
Ps. Ja joo äänikirjasovituskin kyllä best. ♥ (Suomeksi sen itseasiassa lukee mun lemppari Aku Laitinen, joka on lukenut myös mm. Linnunradan käsikirjan liftareille ja jatkot sekä Noiturit!!)
sophisticated, ihanaa, jos ajattelit muutenkin seikkailla täällä.
Piti vielä ficistä sanoa, kun mulle vastasit, että mahtavaa jos ote tuli luonnostaan! Sen kyllä huomaa, että parivaljakko on sulle luonteva kirjoittaa, koska itseltä tulisi vaan surullinen räpellys yrittää päästä kiinni Andy Weirin tyyliin ja tässä ei tullut yhtään olo, etteikö homma olisi hanskassa. Kiitos vielä kerran! Ps. Ja joo äänikirjasovituskin kyllä best. ♥ (Suomeksi sen itseasiassa lukee mun lemppari Aku Laitinen, joka on lukenut myös mm. Linnunradan käsikirjan liftareille ja jatkot sekä Noiturit!!)
10
Rinnakkaistodellisuus / Vs: Operaatio Ave Maria: Muisteluhetki | S | Ryland Grace & Kivinen
« Uusin viesti kirjoittanut sophisticated 09.04.2026 19:36:28 »Olipa ihana yllätys tulla tsekkaamaan julkaisu ja huomata että olitte jättäneet niin kivoja kommentteja, kiitos <33
Fiorella & Waulish: Periaatteessa tässä ei kerrota mitään, mitä kirjassa ei mainittu, ilmaisin sen aika epämääräisesti tuossa aloituksessa, pahoittelut siitä xdd Leffa oli kyllä todella onnistunut adaptaatio (kerrankin, tottakai muutoksia oli kirjaan verrattuna mutta ei mielestäni mitään tarinan laatua sinänsä huonontavaa) ja nousi helposti lempileffaksi Interstellarin kaveriksi, ihan uskomaton! Toivottavasti tykkäätte siitä kans (ja tästä ficistä jos/kun päädytte sen lukemaan)
Odo: Kiitos ihan hirveesti <33 Näistä hahmoista oli jotenkin harvinaisen helppo saada ote ja tää hetki vaan tuntu manifestoituvan mun kirjoitusohjelmaan Kivisen puhe on ehdottomasti äänikirjan paras osuus, ja jo ennen kun Grace oppii ymmärtämään Kivistä, solfeesien käyttö eridanin kielen kuvaamiseen oli jotenkin todella hellyyttävä yksityiskohta. Kieltämättä oli todella virkistävää kirjoittaa suomeksi, aion ehdottomasti jatkaa! Mulla olis tavoitteena nyt yrittää vähän aktivoitua täällä ja osallistua keskusteluun, pyörin netissä enimmäkseen enkunkielisissä ympyröissä ja olis kiva muiden suomalaisten kanssa bondata faniaiheista enemmän Kiitos siis tervetulotoivotuksista, on kiva saada näinkin lämmin vastaanotto heti ekalle julkaisulle
Fiorella & Waulish: Periaatteessa tässä ei kerrota mitään, mitä kirjassa ei mainittu, ilmaisin sen aika epämääräisesti tuossa aloituksessa, pahoittelut siitä xdd Leffa oli kyllä todella onnistunut adaptaatio (kerrankin, tottakai muutoksia oli kirjaan verrattuna mutta ei mielestäni mitään tarinan laatua sinänsä huonontavaa) ja nousi helposti lempileffaksi Interstellarin kaveriksi, ihan uskomaton! Toivottavasti tykkäätte siitä kans (ja tästä ficistä jos/kun päädytte sen lukemaan)
Odo: Kiitos ihan hirveesti <33 Näistä hahmoista oli jotenkin harvinaisen helppo saada ote ja tää hetki vaan tuntu manifestoituvan mun kirjoitusohjelmaan
Kivisen puhe on ehdottomasti äänikirjan paras osuus, ja jo ennen kun Grace oppii ymmärtämään Kivistä, solfeesien käyttö eridanin kielen kuvaamiseen oli jotenkin todella hellyyttävä yksityiskohta. Kieltämättä oli todella virkistävää kirjoittaa suomeksi, aion ehdottomasti jatkaa! Mulla olis tavoitteena nyt yrittää vähän aktivoitua täällä ja osallistua keskusteluun, pyörin netissä enimmäkseen enkunkielisissä ympyröissä ja olis kiva muiden suomalaisten kanssa bondata faniaiheista enemmän Kiitos siis tervetulotoivotuksista, on kiva saada näinkin lämmin vastaanotto heti ekalle julkaisulle