Tuoreimmat viestit

Sivuja: [1] 2 3 ... 10
1
Vaihdokkaista viimetipassa hei vain!

Hmm, mulla ei ole mitään hajua tästä fandomista ja suurimmaksi osaksi olin aika ulapalla tästä jutusta. :'D

Henkiä, haltioita, susia, veritatuointeja yms. Ei mee yhtään mun mukavuusalueelle ja yritin sitten vain pysyä tässä edes jotenkuten kärryillä. ;D

Noh, mua häiritsi tälläin fandomia tuntemattomana aikahyppiminen, aina kun jotain tajusin hypättiin uuteen juttuun ja aika eteni. Sitten taas olin ihan ulapalla. :'D
Uusia nimiä vaan tuli ja tuli ja kuka oli kuka ja mitä häh, mutta kolmesti luettuani pysyin vähän mukana kuka oli kukakin, että se osa helpottui edes hiukan.

Eniten tässä oli tuosta veritatuoinnin teosta tai siitä sain eniten irti. Kuvan ideasta sai hyvin kiinni ja mielestäni se oli kaunis. Sen symboliikka tuli myös hyvin esiin. Samoin kuin se tekeminen ja tuntemukset sen aikana. Kivun kyyneleet ja tuskan hiki. Myös vapaus sen myötä oli tietysti mukavaa luettavaa.

Mutta pahoittelen nyt tätä, että tämä oli mulle hieman sekavaa. En tässä sanoisi syyn olevan sun kirjoitustaidoissa vaan mun tiedoissa tästä fandomista. Uskoisin, että jos olisin yhtään tiennyt mistä on puhe, olisin varmasti tajunnut enemmän. Hyvin tämä on kirjoitettu ja pidin kerronta tavastakin. :) Oli kaikesta huolimatta kiva lukea oman tietojensa ulkopuoleltakin. :)
2
Saivartelija / Vs: Ihmeotukset (Fantastic Beasts)-elokuvat
« Uusin viesti kirjoittanut Röhkö tänään kello 20:57:00 »
Olo leffan jälkeen erittäin hämmentynyt ja vähän tärinä.

Siellä oli nimittäin juttuja, joista oon kirjoittanut osittain mun ficceihin vuosia sitten!  :o

Spoiler: näytä
Ensinnäkin, Nagini. Mun Carrier-ficci kertoo siitä, että Nagini onkin käärmeen ruumiissa elävä nainen. Hoo.

Feeniks-lintu ja Grindelwald. Mun Yhteiseksi hyväksi -ficcissä Dumbledore sai linnun nimenomaan Grindelwaldilta. Mun edellinen pitkäaikainen avatarikin oli kaveriltani tilaama maalaus, jossa Fawkesilla on kuoleman varjelukset symboliriipus.

Itse leffa sitten: mun mieleen jäivät parhaiten Lawn Dumbledore ja Grindelwaldin puhe + viittaukset toiseen maailmansotaan. En odottanut Deppiltä kauheita, koska olin niin pettynyt että rooliin ei valittu ketään saksalaista. Toisaalta se olisi korostanut ehkä liikaa viittauksia Hitleriin.
Pidin leffan visuaalisesta ilmeestä, kuten edellisessäkin osassa. Ehkä se sukupuun selvittely oli vähän tylsä juoni, mutta loppua kohden kiinnostus kasvoi. Onneksi Eddie osaa kannatella tarinaa.

Itse en tykännyt tuosta velipaljastuksesta. Olen vain nähnyt tällaisia käänteitä ihan liikaa, joten puudutti vain jotenkin.

Ja fanityttökommentti: Dumbledore/Grindelwald <3 Taistelua odotellessa!
3
Kiitos kommentistasi, Liljankukka! :) Olipa kiva kuulla, että sattui sopivalle lukijalle ja oli mieleinen tarina! Minustakin Remus/Tonks on ihana pari, vaikka kaikki eivät siitä (ainakaan tuoreeltaan) niin tykänneetkään.
4
Godrickin notko / Vs: Vieraita Simpukkamökissä, Bill/Fleur, K-11
« Uusin viesti kirjoittanut Fiorella tänään kello 20:11:51 »
Kiitokset sinulle, Liljankukka! :) Ihanaa, että pidit!
5
Pimeyden voimat / Vs: Ikuisesti keskeneräinen | S | Albus, Aberforth, Ariana
« Uusin viesti kirjoittanut Aurinkolapsi tänään kello 19:31:19 »
Olenkin aiemmin jo lukenut tämän, mutta tämä on niin haasteellinen teksti etten saanut kommentoitua. Kiva, että sain tämän Vaihdokkaista niin sain haastettua itseni viimein kommentoimaan! Haasteellinen ei ole mitenkään huono tai paha asia, tämä on vaan niin hienosti kirjoitettu ja sydäntäsärkevä että pelkään etten osaa kirjoittaa kommenttia millaisen tämä ansaitsisi. Kerroin tästä hyvälle ystävällenikin ja hehkutin kuinka upea idea tämä on ja kertoo kauniisti, että miksi oikein Albus näkisi Iseeviot-peilissä villasukat.

Olen miettinyt Dumbledoren perheen kohtaloa vuosikaudet, ja siitä on aina ihana lukea fikkejä. Tämä oli loistavasti surullinen ja melankolinen. Tuntuu, että nuo kaksi ensimmäistä kohtausta on enemmän pohjustusta ja sitten kolmas on tekstin kohokohta ja tärkein. Tarina toimii todella hyvin näin, pidän Aberforthin ja Albuksen kanssakäymisestä tuossa kohtauksessa. Ihana myös saada nähdä se, miten Albus sen jälkeen yksin opettelee neulomaan ja samalla tämä fikki myös selittää sen, miksi Albus on kiinnostunut neulomisesta ja osaa neuloa, ei pelkästään sitä miksi hän näkee villasukat peilissä. Ja lopulta, tuo lopetus on aivan täydellinen.

Olet kuvannut hahmot todella hyvin ja samaistuttavasti, tämä on todella tunnelmainen ja melankolinen teksti. Kiitos paljon lukukokemuksesta ♥
6
Pergamentinpala / Vs: Tänne se johti | K-11 | ihastushömppä | Jami/Mika | 15/15
« Uusin viesti kirjoittanut Lyra tänään kello 19:28:06 »
Iltoja ja terveisiä vaihdokkaista! Minä olin tätä itseasiassa jo lueskellut aikaisemmin, mutta jotenkin syksy oli kovin hektinen ja kommentointi jäi aina. Oli kiva palata tämän pariin uudestaan. 15 osaa on sen verran paljon, että ajattelin lähteä kommentoimaan tätä osa kerralla.

Jotenkin tuli alussa mieleen kaikki tarinoiden kirjoittamisen abc:t jotka sanovat, että ensimmäisessä luvussa esitellään tilanne, tuntemukset ja ensimmäinen konflikti. Mika tuntuu olevan niin hukassa yliopistossa, ja tietää että kaikki on uutta vielä pitkän aikaa. Vähän tuli mieleen omat kokemukset kun aloitin lukion paikassa, josta en tuntenut yhtään ketään. Mika on niin suloisen ujo ja vaikuttaa niin herttaiselta ihmiseltä.
Lainaus
Ja aivan kuin elämä ei olisi jo tarpeeksi monimutkaista,
sai naurahduksen karkaamaan suusta. Koska niinhän se aina menee. Lisäksi on vielä se yksi juttu, joka on myös vaikeuttamassa elämää. Mika on just sellainen ihastuneena kuin hänen voisi ensimmäisen kappaleen perusteella kuvitellakin olevan. Tämä ensimmäinen osa sai kyllä mielenkiinnon heräämään.

Mä muistan kuinka tässä tarinassa tapahtuu. Luullakseni. Ja siksi tämän seuraavan osan ja tän ihastuneen Mikan seuraaminen tuntuu jotenkin sydäntäsärkevältä. Mika on niin innoissaan Jamin seurassa. Alussa oli niin kankeeta ja hankala uskoa, että mikään on totta, mutta illan edetessä se alkaa soljua. Oikeasti satuttaa jo valmiiksi Mikan puolesta. Tuollaisesta saa ihan selkeästi vibat että Jamikin tykkää hänestä.

Lainaus
”Arvaa, mikä toinen paikka on lähellä”, Jami sanoo. - -
”No?”
”Mun kämppä”, Jami vastaa. ”Mitäs sanoisit, feidataanko muut ja mennään sinne?”
No kuule tästähän saa ihan sellaisen vaikutelman, että Jamikin on jo ihan myyty. Ei tuollaista saa ehdotella vain kavereille. Se että siirrytään hengaamaan kaksisteen jonnekkin on jotenkin vielä selkeämpää kuin edellisen osan kahvittelut ja muu sellainen.
Lainaus
Ei se tarkoita mitään. He vain hengailevat
Pyh. Kyllä tarkoittaa. Se tarkoittaa aina jotain. (Paitsi tässä ja se murtaa sydämen) Vaihtovaatteitakin vielä! Tämähän menee kuten kaikki ficit jossa pelastaudutaan sateelta ja sitten tilanne kuumenee kovasti. Tykkään kovasti, ettei tässä oo sorruttu kuvailemaan turhia yksityiskohtia - Jamin asuntoa tai muuta sellaista - vaan lähinnä vaan tuntemuksia ja vuoropuhelua. Se toimii tän tekstin kanssa aivan loistavasti.

Lainaus
”Sä oot hirmu suloinen”, Jami sanoo. Mika vilkuilee ympärilleen odottaen näkevänsä jonkin lemmikin, jolle Jami puhuu. Sellaista ei näy. Mika katsoo takaisin hymyilevään Jamiin. Se tarttuu varovasti Mikan käteen. Kosketus lähettää sähköiskuja Mikan rannetta pitkin. Hän tuijottaa heidän yhteen liitettyjä käsiään. Sydän tempoilee. Käsi hikoaa. ”Onko tää okei?”
Lainasin ihan hirveen pätkän, koska tästä saa niin vibat taas siihen ihastukseen ja suututtaa Mikan puolesta. Jotenkin tuntuu, että Jami vaan leikkii Mikan kanssa. Kutsuu suloiseksi ja kaikkea. Tässä oli taas sitä samaa kuin tokassa osassa, kaikki tuntuu luistavan vaikka Mika vähän epäileekin koko juttua. Mahdollisuuksista ja tällaisesta keskustelu oli jännää. Tuntuu tosi syvälliseltä.

Aatu uutena henkilönä tuo mukanaan tietynlaista raikkautta ja tapahtumaa. Vaikka Aatusta taidettiinkin maininnan verran sanoa tokassa osassa tai jossain siellä, on kiva, että se pääs mukaan tarinaan. Aatu tuntuu tosi sellaselta, ööh, samanlaiselta kuin Jami? Jotenkin sitä miettii että miten Mika on sitten Aatun kanssa onnistunut niin hyvi lyöttäytymään yhteen kun muuten on niin ujo. Jami on taas niin ärsyttävän suloinen kun kyselee heti onko kaikki kunnossa (vain kaverit ei tee niin!) 
Lainaus
Rintalastan alla kipinöi.
Tämä on jotenkin tosi osuvasti sanottu. Sen tunteen saa niin hyvin kuviteltua ja niin. Aatu ja Aatun eroahdistus <3

Voi Mikaa.
Lainaus
”Voitais käydä vaikka leffassa, yksillä tai vain kävellä ympäriinsä. En tiiä. Mitä treffeillä nyt yleensä tehdään”, Jami sanoo jotenkin niin huolettomasti,
Jami pyytää treffeillekin vielä. Jotenkin niin sulavasti ja kaikkea. En nyt muista enää yksityiskohtaisesti että mistäs syystä se Jami Mikan sitten hylkäsi, mutta tuntuu kyllä kaikista syistä aika pahalta tämän kaiken jälkeen. He vaikuttavat niin unelmalta. JA voi Mikaa kun se istuu vessan lattialla ja tuntuu pahalta. Haluais mennä lohduttamaan kyllä. Mutta onneksi on Aatu <3 joka pelastaa päivän ja saa toisen nousemaan ylös sieltä. Tuollaisia ystäviä pitäisi olla kaikilla.

Sitten oli taas lisää tutusmista ja sellaista. Vähän aikaa tässä voisi kuvitella, että kaikki menee hyvin. Mika alkaa ajatella miltä tuntuisi suudella Jamia ja kaikki vaan toimii! Flirttiä ja sähköä ilmassa.
Lainaus
Se ei ole järisyttävä suudelma, mutta ei Mika sitä odotakaan. Hän kokeilee ja tutustuu. Se vaatii useamman suudelman. Lopulta Jami vetäytyy. Mika näkee sen kasvoista, että jotain kamalaa on tulossa.
Mutta sitten tämä. Täm viimeinen lause tuhoaa koko maailman. Mika on vihdoin uskaltautunut suutelemaan ja kaiken tän jälkeen, koska Jamihan on ollut niin in ja pyytämässä treffeille ja kaikkea, sieltä tulee jotain kamalaa vastaan. Voi Mikaa kun ensin on viettänyt aikaa kylpyhuoneen lattialla ja sitten kohdataan tämä.

Tämä oli mielenkiintoinen valinta jättää kertomatta suoraan mitä oikeastaan tapahtui. Mika sai pakit, mutta miksi mitä hä? Ja kyllä sattuu. Voi Mikaa. Onneksi Aatu tulee halmiaan ja auttamaan. Aatun ja Mikan suhde kuulostaa tosi läheiseltä ja jotenkin tuntuu ymmärrettävältä, että Mika hakee sitten tukea Aatusta. Aivan ihanaa, että Aatu ei töni Mikaa pois, puhutaan asia vaan halki ja sellaista. Niin sen pitäis olla.

Lainaus
Sit se sanoi mulle, ettei meidän kemiat kohtaa. Mä oon kuulemma tosi mahtava tyyppi, ja se haluis meidän olevan kavereita, mut sen enempää meistä ei voi tulla.”
EI MUKA KOHTAA?! Jami pieni, oletko sinä huomannut sitä kun flirttailet ja juttu sujuu ja kaikki menee muutenkin just hyvin. JA SIT EI MUKA KEMIAT TOIMI! (anteksi kovasti, olen tunteellisella päällä:D)
Lainaus
”Mitä vittua?” Aatu puuskahtaa
Olen aivan samaa mieltä Aatun kanssa kyllä tässä tilanteessa. Ymmärrän kyllä että jos kemiat ei kohtaa, mutta kuinkas pitkälle piti sitten sitä odottaa. Kaikki nuo treffit läpi ja sitten päästää toinen suutelemaankin vielä, ennen kuin tokaistaan, että ei, ei me toimita.

Huokaa sisäänpäin oli jotenkin tosi kuvaava ja sellainen. Mikalla varmaan vähän väsynyt fiilis ja ihanaa kun pääsi kaiken purkamaan Linnealle. Aina tulee parempi fiilis, kun pääsee puhumaan ja juttelemaan. Mutta sitten. Aatu. Jami. Mitä. Miksi.
Lainaus
Hän näkee kaikki ne valinnat ja tapahtumat, jotka ovat johtaneet tähän hetkeen.
Jotenkin tästä tuli viittaukset siihen mahdollisuuskeskusteluun ja kaikkeen siihen sen luvun tapahtumaan. Mutta Mika on kyllä oikeassa, että Aatu ei tiedä kuka Jami on. Sitä minä mietin vain, että eikö Jamilla soi kelloja päässä. Luulisi että Mika on hänelle kämppiksestään kertonut, vaikkei Aatu osaa yhdistää nimetöntä henkilöä edessään seisoskelevaan Jamiin.
Lainaus
”Vittu saatana perkele”, hän kiroaa kattoa kohti. ”Ei oo todellista.”
Olen niin samaa mieltä Mikan kanssa. Tällaista ei saisi tapahtua. VArsinkaan noin nopeasti pakkien jälkeen. Tuntuu varmasti ihan kamalalta. (Jami vois vähän miettiä, että kannattaako tälleen yleensä mennä Mikan kämppään flirttailemaan yhtään kenenkään kanssa. Kyllähän se varmaan pitäs ymmärtää, että Mika ei välttämättä tahtois katella sellasta heti)

Ymmärrän hyvin, että Mika on Aatulle vihainen, vaikka järki kuinka sanois, että Aatu ei oo voinut tietää.
Lainaus
”Jaa, miksiköhän?” Mika sanoo niin kovaa, että hän melkein huutaa. ”En suinkaan siksi, että sä oot koko illan lääppinyt sitä samaa jätkää, joka anto mulle rukkaset!”
Aatun tyrmistys aiheuttaa suurta mielihyvää.
Tää riita kuulostaa jotenkin niin luonnolliselta eikä yhtään siltä et se olis kirjoittaessa pakotettu tapahtumaan. Aatu tietenkin pahoittelee, mutta kyllähän sen ymmärtää, ettei tollanen välttämättä auta siinä tilanteessa, vaan vasta sitten myöhemmin. Konsta tulee vähän puskista, mutta ehkä jos porukasta lukis enemmän häntä mainittaisiin ehkä jossain toisaalla. Onneksi selitettiin Linnealle, niin sai lukijanakin tietää. Tykkäsin kans että oli Linnea, jonka luokse mennään katsomaan leffaa ja niin, ettei tarvitse mennä baareilemaan tai palata kotiin.

Aatun ja Mikan välit vaan yksinkertaisesti toimii. Pieni riita ei laita mitään poikki ja pystytään olemaan samassa tilassa vielä jälkeenpäin. Mun mielestä on hyvä, että he pystyvät puhumaan jutut läpi.
Lainaus
Turtuneen krapulansakin keskeltä Mika huomaa liikuttuvansa. Hän on Aatun tärkein. Se tuntuu kivalta. Mikan melkein tekee mieli kieltää, koska ajatus Aatusta ja Jamista sattuu, mutta ei hän voi sellaista tehdä. Mika ei tahdo olla se ihminen, joka sabotoi parhaan kaverinsa rakkaussuhteita.
TÄmä on itseasiassa aika kamalaa, koska tottakai tässä tilanteessa tekisi varmasti mieli kieltää. Satuttaa varmaan kaikista eniten tuollainen ja sitten kun tietää, että kieltäminen tulee satuttamaan vielä kaveria ja kaikki valinnat tuntuu pahalta. Minä en tiedä olisinko itse pystynyt olemaan se parempi ihminen ja antamaan tähän luvan. Olisin varmaan silkkaa itsekyyttä ja sitä että tämä tilanne sattuu sanonut ein.

Tämä neljästoista osa jotenkin tuntuu jo päätökseltä.
Lainaus
Innostuin susta ihan kympillä ja ajattelin, et se on ihastusta, mutta kun me suudeltiin, tajusin mun tunteiden olevan platonisia.”
Jami selittää tunteitaan ja kyllähän tässä ymmärtää molempien kantaa, vaikka vahvasti sympatiat ja kaikki muu onkin Mikan puolella. Jotenkin tuntuu pahalta, että Jami tulee juttelemaan nyt, vaikka puhuminen on kyllä varmasti paras lääke tähän kaikkeen. Katellaan vielä lopussa jotenkin olisi ollut jo koko sarjalle varmasti hyvä loppu, mutta vähän toivoton fiilishän tästä jäi. Siksi nautin niin paljon kun oli vielä tuo viimeinen osa.

Tässä jotenkin palataan jälleen alkuun. On tutustumista ja sitä keveyttä mitä alussa, eikä merkkiäkään näistä ikävistä tapahtumista. Tämä loppu on ihana lupaus tulevaisuudesta ja jostain onnellisesta. Jälleen ihastutaan ja kaikki tuntuu hyvältä (oon sen verran lukenut sun tekstejä, että tiiän tähän viitattavan vielä uudestaan. tulee niin marvel mieleen niiden leffan loppukohtauksien kanssa)

Kiitoksia tästä erittäin tunteita herättävästä lukukokemuksesta! Jotenkin tämä matka oli pitkä ja ihanan tarinan olit saanut kerrottua. Vähän jään vielä seurailemaan noita muita tekstejä että mitäs tässä sitten tapahtuu. Kiitoksia kovasti <3
7
Sanan säilä / Vs: Taivas on haalean violetti, S, kesänlopetushöttö
« Uusin viesti kirjoittanut Aurinkolapsi tänään kello 18:44:09 »
Vaihdokkaista terve! Muistan että mun piti lukea tämä silloin kun postasit, mutta unohdin täysin. Ihanaa siis, että tämä sattui tulemaan vaihdokkaista. ♥ Tässä on ihanan valoisa ja lämmin tunnelma, piristää ja ilahduttaa näin pimeyden keskellä, kun ikkunoista vetää ja varpaita paleltaa. Luin ja kommentoin juuri tosiaan liljiksen kesäfluffia, joka oli suurilta osin pelkkää dialogia ja tämä puolestaan on pelkkää kuvailua niin ihanaa kontrastia. Tämä toimii aivan loistavasti näin.

Rakastan että tässä keskitytään kaikkiin ihaniin väreihin ympärillä. Tässä on myös ihana ilmapiiri, hahmojen välillä on jotenkin helppo läheisyys. Tykkään paljon, että tämä on sukupuolineutraali, kertojaäänen eikä Kaarnan sukupuolta ole selkeästi määritelty. Kaarnan nimi on myös tosi söpö! Vähän itse henkilökohtaisesti vierastan sitä, että käytetään puhekielistä kertojaa, mutta tähän se sopi ihan hyvin. :> Tämä oli yksinkertainen mutta tosi nätti ja nautin lukukokemuksesta tosi paljon. Kiitos! ♥
8
Heissan, hyvää iltaa ja terveisiä vaihdokkaista! Mä alottelin tätä moneen kertaan tässä vaihdokkaiden aikana, mutta jotenkin loppui aika aina kesken ja pääsin loppuun vasta nyt. Tuo otsikko tuntui aluksi oudolta, mutta luettuani koko jutun ja kaikki instavideot ja sellaiset se jotenkin käy järkeen. Tämän lukeminen oli tosi viihdyttävää. Tykkäsin Kaarlon kerronnasta, se oli sellasta virkistävän omanlaistaan ja jotenkin just sellaista hetkittäistä. Asiat tapahtuu hetkessä ja just nyt. Preesens oiva kerrontaan. Hetkessä eläminen kans ihanasti kesäjuttu ja tuli vielä pimeässä marraskuussa se lämmin hellekesäfiilis.

Nike oli jotenkin ihanan energinen kaiken tän läpi.Draama luokka ja glitteri! se jää kyllä päähän ja mieleen. Mua ei puhelikielisyydet sen kummemmin haitannut, mutta johtuu varmaan siitä että kuuntelen samankaltaista puhetapaa päivästä toiseen koulussa ja jotenkin alkanut oppia tuota.

Lainaus
“Miks sä jätkä puhut aina enkkua noihin? Sä tasan tiedät, ettei sulla ole mitään kansainvälistä katsojakuntaa.”
“Katsojakuntaa?”
“No sun seuraajat.”
“Nää menee mun Tanskan serkuille myös!” 
Tämä! Kaksikon kemiat selkeesti toimii ja sen näkee kyllä vuoropuhelua myöten. Kaikki on sellasta mukavan kevyttä ja rullaa. Pidin kovasti kans hiustenvärjäilystä ja siitä kuinka pitkä aika 12 minuttia voi olla jos odottaa ruokaa (koettu on). Teologianopiskelusta ja keltaisista hiuksista huomautteluista.

Tässä kyllä mentiin ehkä loppua kohti aika kovaa vauhtia, mutta tuo jatko-osa ehkä vähän antaa sellasta vaikutelmaa, että tarina ei näin vaan pääty ja mene purkkiin kaikki täydellisesti. Joka tapauksessa tykkäsin kovasti tästä tällaisesta keveydestä ja kesästä on aina ihana lukea näin marraskuun pimeydessä. Kiitos kovasti tästä lukuelämyksestä!
9
Vaihdokkaista hei! Luin tän tosiaan silloin kesällä kun julkaisit tän, ja oli kiva palata kesäfiiliksiin nyt näin vaihdokkaiden parissa :> Nyt viimein saan raapusteltua jotain kommenttiakin! Ensin pitää sanoa - ihanaa, että nuo mun heittämät nimet inspas, tykkään niistä tosi paljon. Nää tytöt on kyllä tosi suloisia ja ois kiva lukea heistä enemmänkin, tässä pienessä pätkässä kun ei vielä heihin päässyt oikein kunnolla tutustumaan.

Sait nuo sanalistan sanat käytettyä muuten tosi luontevasti, mutta tosiaan tuo osmankäämi-kommentti tuolla välissä jäi roikkumaan irralliseksi. Lyran tavoin ihastuin tuohon 'kerälle kuin lankarulla' -ilmaisusta. Niin söpö! Oot aiemmissa kommenttivastauksissa sanonut, ettei kuvailu ole sun juttu mutta toivon että uskaltaudut yrittämään :> Tykkään kyllä tosi paljon dialogipainotteisesta tekstistäkin ja tässä dialogista sai hyvin kuvan tyttöjen suhteesta.

Tuolla oli muutamassa kohdassa repliikkien jälkeen vääriä välimerkkejä ja isoja alkukirjaimia pienien sijasta, mutta en niistä enempää viitsi nipottaa :--D Muuten ei valitettavaa, tämä oli oikein toimiva pikkupätkä. Kiitos lukukokemuksesta ja kesätunnelmista näin loppusyksyn kylmään ja pimeään! ♥
10
Vaihdokkaista iltapäivää! Pahoittelen, että oon näin viimetipassa liikkeellä, mutta koin tämän jotenkin haastavaksi kommentoida, joten päätin ottaa tähän aikaa. En tiedä saanko siltikään mitään järkevää sanottua, koska aihe on itselleni vähän arka, mutta yritetään : ) Mun yksi läheinen on aikanaan menehtynyt syöpään ja aihe on edelleen mulle vaikea, joten hiukan järkytyin kun aloin tekstiä lukea, koska mulla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä tuleman pitää. Sehän ei toki millään muotoa ole tekstin vika, mutta sai mut ehkä miettimään tätä myös sen oman kokemuksen kantilta.

Ensinnäkin ficin nimi on hieno ja oon samaa mieltä sugaredin kanssa siitä, että hieno näkökulma huonepölyyn ja otin sen itse jotenkin niin, että tuo ajatus aurinkopölystä toi heti alkuun ilmi Ollin positiivisuuden ja leppoisan luonteen, mikä heijastui myös hänen suhtautumiseensa vakavaan sairauteen. Monessa tilanteessa tuollainen diagnoosi saattaakin olla jotenkin vielä hankalampaa niille läheisille, kuten tässäkin tapauksessa Lillille. En missään tapauksessa halua vähätellä sairastuneen kokemuksia tai ajatuksia, mutta heillä on usein varmasti alkujärkytyksen jälkeen erilainen ote asiaan, kuin sitten niillä, jotka sitä kamppailua joutuvat sivusta seuraamaan.

Kuvailit Lillin ajatuksia hienosti läpi tekstin. Voin hyvin kuvitella tuon, ettei yli kymmenen vuoden ennustekaan tuossa kohtaa välttämättä kamalasti lohduta, vaikka oikeasti se toinen vaihtoehto voisi olla vielä paljon huonompi. Ajatus ja ahdistus itsekkyydestä on myös hyvin realistinen, miten voi itse murehtia tulevaisuudesta ja jostain niinkin (loppupeleissä) tyhjänpäiväisestä kuin raha, kun toinen vieressä kamppailee elämästään? Sellaisiakin ihmisiä kyllä on, jotka keskittyvät vain siihen omaan pahaan oloonsa ja murehtivat omaa jaksamistaan ilman huonoa omaatuntoa, joten siinä mielessä Lilli on vielä ihan symppis.

Tuo dialogissa käytetty murre oli ihana pieni yksityiskohta, josta tykkäsin kovasti <3 Se myös jostain syystä vahvisti ajatustani siitä Ollin leppoisasta luonteesta, jota ajattelin jo heti alusta alkaen :') Huomasin tekstin edetessä ajattelevani, että toivottavasti Ollilla on vielä monta hyvää vuotta edessä! Arvostan myös tuota, että olet käyttänyt ihan oikeita termejä ja diagnooseja, ne olivat mielestäni mielenkiintoisia yksityiskohtia. Kaiken kaikkiaan hieno, surumielinen teksti, jossa oli kuitenkin positiivisuuden pilkahduksia mukana. Kiitos tästä lukukokemuksesta.
Sivuja: [1] 2 3 ... 10