Finfanfun.fi

Nimi: Gargoyles
Kirjoittaja: Mythofan1
Fandom: Disney
Ikäraja: K-11
Paritus: Goljath/Elisa
Genre: toimintaseikkailu, fantasia
Yhteenveto: Kun yhdestä roistosta pääsee eroon törmää oitis toiseen.
Disclaimer: En omista Disneyä. Vain omat hahmoni. Kunhan vain annan mielikuvituksen lentää.
Varoitukset: Demona ja Thailog.

Vuosi 994. Viikingit ovat tuhonneet kivipatsaat linnan muureilta seitsemää lukuun ottamatta. Nämä seitsemän kivisoturia lumottiin pysymään kivihahmoissaan, kunnes linna kohoaisi pilvien yläpuolelle. V. 1994 miljonääri Xanatos hankki linnan kivipatsaat pilvenpiirtäjänsä katolle. Silloin loitsu murtui ja nämä sankarit ryhtyivät suojelemaan New Yorkia. Päivällä he ovat kivipatsaita. Yöllä he ovat sotureita. He ovat...


                                 GARGOYLES


Oli kaunis ilta. Brooke, Goljath-klaanin nuorin gargoili, istui muurin harjalla ja katseli huokaillen New Yorkin valomerta. Brooklyn, Broadway ja Lexington lehahtivat paikalle.
- Muista sitten. Ei sanaakaan sen vanhemmista, Lex sihahti Broadwaylle.
- Moikka Brooke. Miten menee? Brooklyn kysyi ja käveli hänen viereensä.
Brooke ei heti vastannut. Sitten hän huokaisi:
- Ihmiskunta tuhoaa ympäristönsä. Pakokaasut, valomainosten elohopea, otsonikato. Voih, kunpa vielä voisimme yhä elää Skotlannin mailla.
- Vaikka loput porukasta tuhoutui, Broadway möläytti ennen kuin tajusi mitä sanoi.
Brooklyn ja Lex läimäyttivät molemmat yhtaikaa kätensä otsaan. Brooke laski päänsä onnettoman näköisenä.
- Ei Broadway sitä meinannut, Brooklyn yritti selittää, mutta Brooke sanoi:
- Ei se mitään. Mun pitää olla hetki yksikseni.
Brooke nousi siivilleen ja liisi pois näkyvistä.
- Minä ja suuri suuni, Broadway mutisi käsi otsalla.
- Älä muuta virka, Lex hymähti.
Brooke liisi pitkin New Yorkin taivaita yrittäen löytää edes jonkinlaista rauhallista paikkaa, jossa tyhjentää pää ja koota ajatukset. Lopulta hän laskeutui Keskuspuistoon järven rantaan. Brooke laskosti siipensä harteilleen viitaksi ja lähti kävelemään pitkin rantaa. Lopulta hän huomasi pienen puiden varjostamaan poukaman järven rannalla. Brooke istui rannalle ja jäi katselemaan kuvajaistaan järven pinnasta. Muutama kyynel putosi hänen silmistään, sillä hän kaipasi vanhempiaan. Äkkiä pari hirviöbongaria huomasi hänet.
- Onks toi... gargoili?! toinen kysyi ällistyneenä.
- Äkkiä. Nappaa kuva, toinen sihahti.
Brooke huomasi bongarit ajoissa ja lehahti siivilleen. Kaveri onnistui kuitenkin nappaamaan kuvan. Brooke liisi takaisin kohti linnaa, joka oli pilvenpiirtäjän huipulla. Aurinko oli jo nousemassa ja Brookelle alkoi tulla kiire, koska päivällä gargoilit muuttuivat kivipatsaiksi. Lopulta hän pääsi linnalle ja laskeutui muurille. Muut porukasta olivat muuttuneet jo kivipatsaiksi paitsi yksi. Bronx oli vielä hereillä ja alkoi haukkua iloisesti. Se loikkasi vasten Brookea ja alkoi nuolla tämän kasvoja. Brooke nauroi.
- Bronx! Lopeta! Ei herätetä muita.
Bronx otti hyökkäysasennon muurinharjalla ja muuttui patsaaksi. Brooke katseli hetken koiraa, mutta otti sitten oman asentonsa. Hänen asentonsa ei ollut läheskään hyökkäävä vaan kaunis. Brooke seisoi aamu auringon ensi säteissä kuin paraskin laivan keulakuva ja muuttui patsaaksi.
Myöhemmin seuraavan iltana gargoilit olivat muuttuneet taas eläviksi. Brooke jutteli juuri Broadwayn, Brooklynin ja Lexin kanssa, kun Xanatos tuli paikalle. Hänellä oli mukanaan sanomalehti.
- Okei. Kuka teistä oli eilen illalla Keskuspuistossa? hän kysyi ja kuulosti todella ärtyneeltä.
Lex nappasi lehden ja huomasi etusivulla olevan kuvan.
- Aika epätarkka. Se on voinu ihan hyvin olla ylisuuri lepakko, hän sanoi.
Vaikka Lex yritti hämätä, Xanatos huomasi kuitenkin että Brooken graniitin punainen väri syveni sitä mukaa mitä pahemmin hän nolostui. Ennen kuin miljonääri ehti aloittaa kyselyn paikalle lehahti klaanin komea johtaja Goljath.
- Tämä asia ei kuulu sinulle, Goljath murahti.
Xanatos mulkoili hetken Goljathia ja häipyi sitten lehti mukanaan. Brooke oli jo huokaista helpotuksesta, mutta ei ehtinyt, kun Goljath kääntyi häneen päin.
- Mitä teit Keskuspuistossa? hän kysyi.
Brooke ei saanut sanaa suustaan. Goljath oli pitkä ja lihaksikas ja hänellä oli pitkät tummat hiukset. Brooke oli jo pitkään ollut hieman ihastunut Goljathiin.
- Minä... minä, hän yritti puhua, mutta sanat kuivuivat kurkkuun.
Brooken onneksi paikalle tuli juuri silloin Elisa, newyorkilainen poliisi ja gargoilien luotettavin liittolainen.
- Hei Elisa. Mitä uutta? hän kysyi.
- Hieman hämärä museomurto. Mitään ei ole viety, mutta koko paikka on käännetty ylösalaisin. Aivan kuin varas olisi etsinyt jotain tiettyä, Elisa kertoi.
Gargoilit katsoivat toisiaan. Tyyli viittasi vain yhteen tiettyyn henkilöön, joka oli aikoinaan ollut yksi heistä, mutta nyt pahin vihollinen.
- Demona, he sanoivat yhteen ääneen.
Myöhemmin Elisa löysi Brooken istumassa muurilla katsellen New Yorkia.
- Kaunista, eikö? hän kysyi.
Brooke nyökkäsi ja huokaisi. Elisa katsoi häntä.
- Mikä hätänä? Huolettaako luonto? hän kysyi.
- Ei se tällä kertaa. Tiedätkö, et ole ainoa, joka on ihastunut Goljathiin. Sinä vain pystyt puhumaan hänen kanssaan. Minulla kieli tekee lakon, Brooke sanoi katse suunnattuna jonnekin kauas horisonttiin.
Elisa ei sanonut mitään, mutta katseli itsekin kaupungin valoloistoa.
- En mä yritä teidän väliin tai mitään mut..., Brooke yritti selittää, mutta Elisa keskeytti hänet nauraen:
- Älä huolestu. En ole mustasukkaista tyyppiä.
Brooke hymyili huikan ja huomasi sitten Goljathin, joka oli tullut paikalle. Hän näytti vakavalta.
- Luulen tietäväni, mitä Demona jahtaa, hän sanoi.
Sekä Brooke että Elisa näyttivät kysyviltä. Goljath veti esille upean kaulaketjun, jossa oli kolme suurta rubiinia. Keskimmäinen oli niistä suurin.
- Feeniks-linnun suudelma. Tämän avulla voi hallita tulta, Goljath selitti.
- Jos Demona saa tuon käsiinsä... Brooke sanoi ja nielaisi.
Myöhemmin Brooke loikkasi muurilta liitämään kohti Keskuspuistoa. Brooklyn, Broadway ja Lex näkivät hänen lähtönsä.
- Mihinköhän se on menossa? Lex ihmetteli ääneen.
Brooklyn nousi muurille.
- Brooklyn! Mitä sä teet? Broadway huudahti ällistyneenä.
- Lähden Brooken perään. Nyt selvitetään, mihin se menee, Brooklyn sanoi.
- Mut-mut entäs Goljath? Lex yritti.
- Se on Elisan kanssa. Ei se mitään huomaa, Brooklyn sanoi ja katsoi kavereitaan.
Lex ja Broadway vilkaisivat toisiaan epäröiden. Brooklyn puisteli päätään ja loikkasi liitämään Brooken perään. Hetken päästä Brooke laskeutui poukamaan, jonka oli edellisenä iltana löytänyt. Hän oli ruvennut kutsumaan poukamaa ”Rauhan puutarhaksi”. Brooke istahti rannalle ja rupesi katselemaan kuvajaistaan järven pinnasta. Samassa hän huomasi takanaan sini-ihoisen naisgargoilin, jolla oli punaiset hiukset. Brooke kääntyi nopeasti ympäri.
- Demona, hän henkäisi.
Demona hymyili huvittuneena Brooken hämmästyneelle ilmeelle. Brooke otti nopeasti puolustusasennon siltä varalta, että Demona päättäisi hyökätä.
- Rauhoitu. En halua tapella vaan apuasi, Demona sanoi.
Brooke ällistyi entistä enemmän.
- Tiedän, että se maaginen ketju on teidän hallussanne. Sinun tehtäväsi on hankkia se minulle, Demona selitti.
Brooke tuijotti Demonaa järkyttyneenä. Feeniks-linnun suudelma.
- Ei! Ei käy! En voi pettää kavereita. En suostu kätyriksesi, Brooke huudahti.
Demonan silmät alkoivat hohtaa punaisina. Se ei ollut hyvä juttu.
- Hyvä on. Merkitsit juuri oman kuolemantuomiosi, Demona sähähti, vetäisi piikkinuijan vyöltään ja hyökkäsi.
Brooke onnistui väistämään sivulle, mutta ei enää ylös, kun Demona tarrasi hänen nilkkaansa ja vetäisi hänet rähmälleen ruohikkoon. Juuri kun Demona aikoi iskeä, Brooklyn syöksyi ilmasta hänen kimppuunsa. Brooke kömpi pystyyn.
- Brooklyn? Mitä sä täällä teet? hän kysyi ällistyneenä.
- Pelastan just henkeäs. Mitäs luulisit?! Ala mennä, Brooklyn huusi.
Brooke ei kuitenkaan ehtinyt minnekään, kun Demona iski Brooklynin kimpustaan ja kiskaisi tämän tiukkaan otteeseensa.
- Brooklyn! Brooke huudahti.
Demona painoi nuijansa Brooklynin leuan alle ja katsoi Brookea julmasti hymyillen.
- Valitse itse, tyttö. Joko tuot minulle sen ketjun tai ystäväsi kuolee, hän sanoi.
Brooke katsoi Brooklyniä, jonka silmät sanoivat aivan selvästi:
”Älä tee sitä”.
Brooke astui askeleen taaksepäin. Demona hymähti.
- Hyvä on, hän sanoi ja nosti nuijan aikoen iskeä sillä Brooklyniä.
- Odota! Minä suostun, Brooke sanoi katse alas luotuna.
- Hyvä. Tuo ketju Empire state buildingin huipulle. Kohtaamme siellä, Demona sanoi ja lehahti siivilleen Brooklyn mukanaan.
Brooke katseli hetken heidän peräänsä, mutta nousi sitten siivilleen ja lähti liitämään kohti linnaa. Hän laskeutui muurille ja lähti liitämään kohti linnaa. Hän laskeutui muurille ja lähti etsimään Feeniks-linnun suudelmaa. Samalla Brooke varmisti, että muut eivät huomaisi häntä. Hudson ja Bronx tuijottivat telkkarista päälle naurettua hömppäkomediasarjaani nimeltä Rillit huurussa, Lex kävi nettiroolipelitaistelua tietokoneella ja Broadway löytyi keittiöstä värkkäämässä voileipää, joka olisi vetänyt vertoja pilvenpiirtäjälle. Brooke käveli hiljaa kohti kirjastoa ja alkoi etsiä ketjua. Feeniks-linnun suudelma löytyi nopeasti ja Brooke otti sen käteensä.
- Olen pahoillani kaverit, hän ajatteli.
- Brooke? Mitä sinä teet? kuului Goljathin ääni niin yllättäen, että Brooke kirkaisi.
Hän kääntyi pelästyneenä ympäri ketju yhä kädessään. Goljath tajusi, mitä oli tekeillä.
- Miksi teet tämän? hän kysyi.
Brooke ei ehtinyt heti vastata, kun muut ryntäsivät paikalle. Brooken kirkaisu oli herättänyt heidät.
- Minä-minä... äh... Kohtasin Demonan Keskuspuistossa. Brooklyn yritti auttaa, mutta jäi vangiksi. Demona käski minun tuoda Feeniks-linnun suudelman tai Brooklyn kuolee. Olen pettänyt klaanin. Jos aiot tehdä jotain, tee se pian, Brooke selitti ja meni polvilleen.
Hän piti katseensa alas luotuna yrittäen peittää sen, että hänen silmänsä olivat täynnä kyyneliä. Äkkiä Brooke tunsi jonkin nuolevan poskiaan. Hän nosti hiukan päätään ja huomasi Bronxin yrittävän lohduttaa häntä. Brooke hymyili hiukan ja halasi Bronxia. Goljath laskeutui Brooken eteen ja laski kätensä hänen olalleen.
- En syytä sinua mistään, hän sanoi hymyillen.
Brooke ei pystynyt hillitsemään itseään, vaan kietoi kätensä Goljathin kaulaan ja halasi häntä. Kaikki olivat pitkään hiljaa. Ainoa ääni, mikä kuului, oli Brooken vaimeat nyyhkäisyt. Lopulta Hudson avasi suunsa.
- Okei pojat. Mitä me tehdään Demonan kanssa. Ei me voida antaa ketjua sille, hän sanoi.
- Tai antaa sen tappaa Brooklynia, Lex lisäsi.
- Mitä jos tehtäis jäljitelmä. Noi rubiinit on meinaan tomaatin kokoisia, Broadway ehdotti.
- Ajatteleks sä aina vatsallas? Lex kysyi ärtyneenä.
- Hei tuo oli hyvä idea, Goljath sanoi äkkiä.
Kaksikko käänsi katseensa johtajaan.
- Ai et rubiinit on tomaatin kokoisia? Broadway kysyi.
- Ei vaan jäljitelmä. Soitan Elisalle. Brooke, tarvitsemme sinua nyt enemmän kuin koskaan, Goljath sanoi ja katsoi Brookea.
Brooke näytti hieman huolestuneelta, mutta nyökkäsi päättäväisesti. Myöhemmin Brooke liisi New Yorkin taivaalla kohti Empire state buildingia. Vale-Feeniks-linnun suudelma roikkui hänen vyöllään. Demona seisoi näköalatasanteella ketjulla sidottu Brooklyn mukanaan. Brooklynin silmät hohkasivat valkoisina vihasta ja hän murisi vihaisesti Demonalle.
- Turhaan siinä uhkailet. Kun ketju on minulla, saan vihdoin kostoni, Demona naureskeli.
Sitten hän huomasi näköalatasanteelle laskeutuvan Brooken. Myös Brooken silmät hohtivat valkoisina. Demona virnisti häijysti.
- Onko sinulla ketju? hän kysyi.
Brooke ei vastannut, mutta veti ketjun esille. Brooklyn tuijotti Brookea suu auki ja silmät suurina.
- Hyvä. Anna se minulle, Demona sanoi.
- Ei niin nopeasti. Brooklyn ensin, Brooke sanoi.
Demona katsoi Brookea kylmästi.
- Muuten..., Brooke sanoi ja heilautti ketjun roikkumaan kaiteen ulkopuolelle.
Varjoissa Goljath, Lex, Broadway, Hudson ja Brox tarkkailivat tilannetta.
- Vau. Tiesin, et Brooke on katsonut Pirates of the Carribbeanit, mut et se matkis Elisabethiä... Lex mutisi.
- Jos tulee ongelmia, ryntäämme avuksi, Goljath sanoi.
Juuri silloin Demona syöksyi kohti Brookea saadakseen ketjun. Brooke väisti ylöspäin, mutta Demona sai kuitenkin ketjun. Brooke säntäsi Brooklynin luo ja oli aikeissa vapauttaa hänet, kun Demona huomasi, että ketju oli jäljitelmä. Se oli merkki muille sännätä avuksi. Kun Goljath, Hudson ja Bronx kävivät Demonan kimppuun, Broadway ja Lex ryntäsivät auttamaan Brookea ja Brooklynia.
- Saaks sä tiirikoitua sen lukon? Brooke kysyi.
- Tää hoituu nopeammin kuin ehdit sanoa... O-ou, Lex sanoi huomatessaan jotain outoa ketjujen lukossa.
- Miten niin o-ou? Broadway kysyi.
- Ketjuissa on pommi! Lex huudahti.
- Pommi??!! Broadway ja Brooke huusivat yhteen ääneen.
- Ei hätää. Mä yritän purkaa tän mahdollisimman nopeasti, Lex sanoi, mutta kuulosti hermostuneelta.
Brooke vilkaisi sivusilmällä Demonan kanssa taistelevaa kolmikkoa. Tilanne alkoi vaikuttaa pahalta. Hudson oli iskeytynyt vasten seinää ja lojui nyt tajuttomana maassa. Bronx yritti töniä häntä pystyyn. Goljath oli Demonan maalitauluna.
- Viimeisen kerran. Missä on Feeniks-linnun suudelma, Demona ärähti silmät punaisina hohtaen ja tähdäten Goljathia käsiaseella.
- Et saa sitä ikinä käsiisi. Se on Elisalla, Gojath ärähti Demona virnisti ilkeästi.
- No siinä tapauksessa. Hoitelen ensin sinut ja sitten kauniin etsivätyttösi, hän naurahti ja nosti aseen.
- Et jos se musta riippuu, Brooke sähähti ja taklasi Demonan takaapäin.
Demona kaatui eteenpäin ja ase lensi hänen kädestään. Brooke loikkasi pystyyn ja potkaisi aseen alas näköalatasanteelta.
- Ei! Demona rääkäisi ja syöksyi aseen perään tönäisten myös Brooken alas.
- Brooke! muut huusivat.
Lex oli onnistunut vapauttamaan Brooklynin ja nyt kaikki juoksivat reunalle.
- Brooke! Ei kai hän vain. Brooke, kuuletko! Brooklyn huusi.
- Miks en kuulis? kuului silloin Brooken ääni.
Hän roikkui yhden käden varassa kaiteesta kiinni pitäen. Lex ja Broadway auttoivat hänet ylös. Goljath katsoi häntä hymyillen ja nyökkäsi hyväksyvästi. Sitten hän katsoi muita.
- Palatkaa linnalle. Käyn tarkistamassa onko Elisa kunnossa, Goljath sanoi ja nousi siivilleen.
Hän suuntasi kohti Elisan asuntoa. Muut lensivät kohti linnaa. Hieman myöhemmin Goljath laskeutui Elisan asunnon parvekkeelle. Hän avasi lasiliukuoven ja astui sisälle.
- Elisa? Goljath kysyi.
Vastausta ei kuulunut. Sen sijaan jostain läheltä kuului tukahtunutta muminaa. Se tuntui tulevan olohuoneesta. Goljath käveli sisälle huoneeseen ja pysähtyi järkyttyneenä ovelle. Elisa lojui lattialla sidottuna ja suu peitettynä ilmastointiteipillä.
- Elisa! Goljath huudahti ja juoksi hänen luokseen.
- Oletko kunnossa? Kuka tämän teki? hän kysyi.
Elisa katsoi Goljathia hädissään ja yritti ilmiselvästi kertoa jotain, mutta ei teipin takia voinut. Juuri silloin Goljathin päähän iskeytyi takaapäin puinen pöydän jalka ja hän tuupertui tajuttomana lattialle. Elisa katsoi Goljathia kauhistuneena ja käänsi sitten katseensa ylös. Goljathin yläpuolella seisoi gargoili, joka näytti Goljathin negatiiviversiolta. Hän oli paha klooni Thailog.
- Kiinni jäit, Goljath, Thailog sanoi ja nauroi hyytävästi.
Myöhemmin seuraavana iltana Brooklyn heräsi yskien ja kakoen höyheniä suustaan. Hänen suussaan oli pesinyt pulu.
- Mä luulin jo, et se aikoo jäädä asumaan sinne. Mä räin näitä höyheniä viikon, hän yski.
- No, minkäs teet kun nukut suu auki, Brooke huomautti.
Hudson ilmaantui paikalle.
- Hei, oletteko nähneet Goljathia? Se ei ole tornin huipulla? hän kysyi.
- Ei olla eilisen jälkeen, Lex sanoi.
- Sehän meni katsoon Elisaa. Ehkä Goljath joutu jäämään sinne päiväks, Broadway ehdotti.
Brooke katsoi ylös tornin huipulle. Hänelle tuli outo tunne.
- Lähdetään Elisan kämpille. Mulla on paha aavistus, Brooke sanoi ja loikkasi muurin harjalta liitämään ilman halki.
Hudson, Brooklyn, Broadway, Bronx ja Lex lähtivät perään. Samaan aikaan öljynporauslautalla Goljath palasi voihkaisten tajuihinsa. Thailog seisoi hänen edessään.
- Yllätyitkö? hän kysyi huvittuneena.
Goljath loikkasi pystyyn ja yritti hyökätä, mutta huomasi samassa, että hänen ranteensa oli kahlittu seinään.
- Jep jep. Kimppuun käyminen on täysin estetty, Thailog naurahti.
- Mitä olet tehnyt Elisalle? Goljath kivahti.
- Tyttö on varmassa tallessa Vapaudenpatsaalla. Joskin sinä et tule häntä enää näkemään, Thailog sanoi.
Sen sanottuaan hän iski nyrkkinsä metalliseinän läpi. Aukosta alkoi suihkuta vettä. Thailog nousi siivilleen ja lehahti ilmaan.
- Hyvästi, Goljath. Minulla onkin tänään karaoketreffit. Ja bravuurini on The beauty and the beast, hän nauroi liitäessään ulos säiliöstä.
Goljath yritti saada ranteensa vapaiksi. Vesi alkoi jo yltää nilkkoihin.
Samaan aikaan Brooke, Hudson, Brooklyn, Broadway, Bronx ja Lex olivat päässeet Elisan kämpille.
- Goljath? Elisa? Hudson kysyi, kun hän avasi oven.
Asunto oli tyhjillään. Brooke nuuhki ilmaa.
- Hei, haistatteks saman kun mä? hän kysyi.
Muut nuuhkivat myös ilmaa.
- Elisa ja Goljath on ollu täällä, Brooklyn totesi.
- Joo, mut mä haistan jotain muutakin. Vähän sama haju kuin Sevariuksen labrassa, Brooke sanoi ja nuuhki entistä hanakammin.
Äkkiä hän jäykistyi.
- Thailog, Brooke henkäisi.
Hudson otti ohjat käsiinsä.
- Broadway ja Lex. Ottakaa Bronx mukaanne ja etsikää Elisa. Brooklyn ja Brooke. Me etsitään Goljath, hän sanoi.
Muut nyökkäsivät. Hetkistä myöhemmin Hudson, Brooke ja Brooklyn liisivät kohti öljynporauslauttaa.
- Mistä sä oikein haistoit, et se on Thailog? Brooklyn kysyi.
- Se tyyppi löyhkää kuin sairaalan käytävä, Brooke hymähti.
Öljynporauslautalla Goljath yritti edelleen saada itsensä vapaaksi. Vesi oli kuitenkin jo niin korkealla, että hänen täytyi välillä käydä haukkaamassa happea.
Lopulta kolmikko pääsi öljynporauslautalle. Brooken outo tunne senkun kasvoi.
- Se on tuolla. Toi säiliö, joka jää vesirajan alapuolelle, hän sanoi ja sukelsi kohti säiliötä Hudson ja Brooklyn perässä.
Säiliössä vesi oli jo todella korkealla. Goljathilta alkoi loppua ilma.
- En selviä tästä, hän ajatteli, kun viimeiset happikuplat karkasivat hänen suustaan.
Juuri kun Goljath menetti tajunsa Hudson, Brooke ja Brooklyn sukelsivat veteen. Brooke ja Brooklyn tarttuivat Goljathin ranteissa olevaan ketjuun ja yrittivät kiskoa sen irti. Ketju kuitenkin oli ja pysyi seinässä. Hudson veti miekkansa ja iski sillä ketjua joka katkesi. Brooke ja Brooklyn ottivat Goljathin käsivarret harteilleen ja uivat kohti pintaa Hudson kannoillaan. Kun he saivat Goljathin ylös säilöstä ja kannelle, Goljath alkoi yskiä vettä ja virota.
- Oletko okei, Goljath? Brooke kysyi.
- Elisa? Goljath sopersi.
- Ei ihan, mutta lähellä, Brooke naurahti.
Brooklyn ja Hudson auttoivat Goljathin pystyyn.
- Oletko kunnossa? Hudson kysyi.
Goljath nyökkäsi ja käänsi sitten katseensa muihin.
- Missä Lex, Broadway ja Bronx ovat? hän kysyi.
- Ne lähti etsimään Elisaa, Brooklyn sanoi juuri kun Brooken handsfree-mikrofonista kuului Broadwayn ääni:
- Broadway kutsuu B-joukkuetta! Tarvittais apua!
- Broadway! Brooke tässä. Mikä hätänä? Brooke kysyi.
- Me löydettiin Elisa. Se on Vapaudenpatsaan soihdun näköalatasanteella. Mut Thailog on myös täällä ja nyt Bronx on tajuton, Lex on panttivankina ja multa taitaa olla siipi poikki, Broadway vastasi.
- Mitä siellä tapahtuu? Goljath kysyi.
Brooke katsoi häntä huolestuneena.
- Pojat on pulassa, hän sanoi.
Goljath nyökkäsi ja kääntyi katsomaan rannikolle. Heidän oli pysäytettävä Thailog. He lehahtivat siivilleen. Heidän lentäessään satama-alueelle Brooke suuntasi kohti keskustaa.
- Brooke! Minne menet? Goljath huusi.
- Tuli mieleen yks juttu, mistä vois olla apua! Brooke huikkasi.
Muut lensivät kohti Vapaudenpatsasta. Vapaudenpatsaalla Elisa roikkui ranteista sidottuna näköalatasanteen kaiteesta. Hänen suunsa oli edelleen peitetty ilmastointiteipillä. Hän ei ollut oikein selvillä mitä tasanteella oli tapahtunut, mutta äänistä päätellen Lex ja Broadway olivat saaneet pahasti siipeen. Thailog lehahti hänen eteensä roikottaen Lexiä niskalenkissä. Hän hymyili voitonriemuisesti ja kiskaisi teipin Elisan suulta. Elisa ähkäisi ja katsoi Thailogia vihaisena.
- Mä varoitan sua Thailog. Kun Goljath ilmaantuu, toivot ettei Sevarius olis koskaan päästäny sua sieltä sylinteristä, hän ärähti.
- Goljathia ei enää ole, kaunokainen. Ja mitä suukkoon tulee, Thailog virnisti ja nosti Elisan leukaa aikoen suudella, kun ilmasta kuului:
- Mietipä uudestaan Thailog!
Thailog kääntyi ympäri, mutta ei ehtinyt tehdä elettäkään, kun Goljath kävi hänen kimppuunsa. Hudson laskeutui näköalatasanteelle samalla, kun Brooklyn nappasi Lexin josta Thailog oli päästänyt irti. Sitten kaksikko vapautti Elisan.
- Ootko okei? Brooklyn kysyi auttaessaan hänet tasanteelle.
- Olen kyllä. Entä Broadway ja Bronx? Elisa kysyi.
- Ne on ok. Eikä sun siipes ole poikki, Hudson sanoi osoittaen viimeiset sanat Broadwaylle.
Juuri silloin Goljath lensi näköalatasanteelle haavoittuneena.
- Goljath! Elisa huudahti ja säntäsi hänen luokseen.
Thailog laskeutui näköalatasanteelle ja käveli uhkaavasti kohti Goljathia.
- Thailog! kuului silloin Brooken ääni hieman kovempaa kuin yleensä.
Kaikki kääntyivät ympäri katsomaan ääneen suuntaan. Brooke leijui ilmasta silmät keltaisina hohtaen. Häntä ympäröi palava aura. Goljath huomasi jotain.
- Brookella on Feeniks-linnun suudelma, hän huudahti.
Brooken kaulassa tosiaan kimalteli ketju, jossa oli kolme isoa rubiinia. Thailog naurahti:
- Pentuko minut haastaa? No, voittaja nähdään kohta.
Thailog lensi kohti Brookea. Brooke nosti toisen kätensä ja Thailog lensi kohti Brookea. Brooke nosti kätensä ja Thailogia kohti lensi valtava tulipallo. Thailog yritti jarruttaa, mutta tulipallo osui häneen. Thailog lensi veteen kuin pakkolaskun tekevä lentokone. Näköalatasanteella Elisa auttoi Goljathin ylös.
- Oletko kunnossa? hän kysyi.
- Ei tässä mitään. Selviän kyllä, Goljath sanoi.
Pidemmälle Goljath ei ehtinyt, kun Elisa syöksähti hänen kaulaansa ja suuteli häntä. Brooke laskeutui näköalatasanteelle ja pysähtyi nähdessään Elisan ja Goljathin suutelevan. Jokin tuntui särkyvän hänen sisällään. Hän otti ketjun kaulastaan ja ojensi sen Hudsonille.
- Anna tämä Goljathille, kun hän ehtii. Mun täytyy mennä, Brooke kuiskasi levitti siipensä ja lehahti lentoon.
Goljath oli nähnyt Brooken lähdön.
- Brooke! hän huusi, mutta tyttö ei enää kuullut.
Myöhemmin muut palasivat linnalle. Brooke oli jo paikallaan muurin harjalla. Hän ei kuitenkaan ollut perusasennossaan, mikä muistutti laivan keulakuvaa tai laskeutuvaa enkeliä. Brooke oli polvillaan ja haudannut kasvot käsiinsä aivan kuin hän itkisi. Goljath aikoi mennä hänen luokseen, mutta epäröi. Elisa oli kertonut hänelle Brooken tunteista häntä kohtaan. Goljath lehahti tornin huipulle ja jäi miettiväisenä katselemaan Brookea.
Seuraavana iltana Brooke loikkasi katolla liitämään kohti Keskuspuistoa. Hän laskeutui Rauhan puutarhaan ja alkoi katsella kuvajaistaan lammen pinnasta.
- Taas leikkimässä pientä merenneitoa vai? kuului silloin Goljathin ääni.
Brooke käänsi katseensa taakseen ja näki Goljathin nojailevan puuta vasten.
- Goljath? Miten tiesit tulla tänne? hän kysyi.
- Brooklyn kertoi salaisesta piilopaikastasi, Goljath selitti ja istui Brooken viereen rannalle.
Brooke ei sanonut mitään hetkeen. Goljath katsoi häntä.
- Teidän, että olet ihastunut minuun, hän sanoi.
- Ja sinä rakastat Elisaa, Brooke mutisi.
Goljath laski kätensä hänen olalleen.
- Brooke. Pidän sinusta todella paljon. Olet minulle kuin pikkusisko, hän sanoi hymyillen.
Brooke nyyhkäisi ja halasi Goljathia. He olivat pitkään hiljaa. Sitten Goljath sanoi:
- Tule. Mennään kotiin.
He nousivat siivilleen ja lähtivät lentämään kohti linnaa. Aurinko oli jo nousemassa, kun he pääsivät perille. He laskeutuivat muuriin harjalle. Brooke otti asentonsa ja hymyili vielä kerran Goljathille. Goljath vastasi hymyyn ja lehahti tornin huipulle. Hän katseli gargoilityttöä hymyssä suin, kun aamu auringon ensi säteet muuttuivat heidät kivipatsaiksi. Paholaisenkeli oli palannut.

Ihihi, ihana että omistit tän osaks mulle <3 ja kuinka sulosia nää pojat(miehet) onkaan ;__; Nyt mäkin haluan useaksi viikoksi mökille tyttiksen kanssa. Ääh, oispa mulla oma mökki. Tai pystyispä vuokraamaan, mutta näin kesällä kaikki vuokramökit on täynnä :c No, ens kesänä sitten! Mut auringonlasku on ehkä kauneinta mitä tiedän, talvisen hämärän tähtitaivaan lisäksi. x3 Kiitos tästä tekstistä, ja siitä ettet erota näitä etkä Solaa ja Aleksaa. :3

Kommenttikampanjasta terveppä terve!

Oi, olipa tämä kiehtovaa. Jään ehdottomasti seuraamaan, sillä tämä oikein nappasi minuun kunnolla! Tykkäsin Lunasta. Pidit hänet IC:nä, vaikka hän vannottikin uskollisuuden Voldemortille. Barty oli taas hauska, nimittäin asunnon sotkuus on juuri sellainen piirre, mitä minä tuolle miehelle kuvittelen.
Teksti oli sujuvaa, kirjoitusvirheitä ei ollut. Kuvailu oli synkkää, mutta siinä oli myös rentouttavaa vivahdetta. Se on mielenkiintoista lukea ficceiä, joissa Harry ei ole voittanutkaan. Kuolarificit ja muutenki sellaiset kiinnittävät aina huomioni, joten ehdottomasti jään tätä seurailemaan.
Oi mä tykkäsin tosta symboliikasta Seleneen ja Lunaan liittyen! Tykkäsin kovasti Selenestä, söpö pieni kisuli :3
Ja Luna/Barty shippi? Kyllä kiitos! Tää tulee olee ehdottomasti mielenkiintoista.
Kiitos lukukokemuksesta!

AN; Ihan aluksi suuret pahoittelut siitä, että tämän tekstin julkaisu on laahannut erittäin pahasti. Syynä ovat jälleen kerran erinäiset sairaudet, jotka ovat nyt viime aikoina olleet kovin vahvasti viemässä kaiken huomion ja ajan ja energian. -.- Toiseksi mitä suurimmat kiitokset ihanista kommenteista! ^^ En ollut uskoa silmiäni, kun Finiin raahauduin ja näin näin paljon ihania kommentteja! Kiitos! <3 n__n
Nyt pistän tulille seuraavan luvun. Toivon kovasti, että sitä seuraavan julkaisussa ei kestä näin kauan...

---

Luku 9

Seuraava päivä kului varsin rauhallisesti verrattuna heidän matkapäiviinsä. He kiertelivät kuninkaan kartanon lähellä ja katselivat, kun Elanor ja Frodo leikkivät joidenkin kuninkaan kartanon lasten kanssa. Illan alkaessa hämärtää vierassaliin tuli kuningattaren kamarineitoja ja heidän mukanaan kuninkaan palvelija, joka sanoi:

"Kuningas Éomer toivoo, että tulisitte hänen kanssaan illaksi. Kamarineidot huolehtivat lapsista."

Hobitit katsahtivat toisiinsa. Sam huomasi Ruusan olevan vähän levoton, mutta toisaalta ajatus iltahetkestä ilman huolta lapsista saattoi olla juuri se, mitä Ruusakin kaipasi.

Palvelija johdatti heitä pitkin käytäviä, ja he päätyivät melko pieneen huoneeseen, jossa Éomer ja Lothíriel jo istuivat. Huoneessa paloi takkatuli, ja heille oli katettu hedelmiä ja muuta syötävää. Huoneen ulkoseinällä oli ovi, josta pääsi ulos verannalle ja ikkunasta näki ulos hämärtyvään iltaan.

Palvelija kumarsi lyhyesti Éomerille ja Lothírielille ja poistui. Hobitit jäivät oven suuhun ja Merri kumarsi lyhyesti.

"Kutsuitte, korkea herra?" Merri sanoi.

Éomerin kasvoilla kävi hymy.

"Istukaamme ja syökäämme ja puhukaamme", Éomer sanoi.

"Paljon on kuitenkin asioita, joita on vielä sanomatta", Lothíriel sanoi ja viittasi huoneen istumapaikkoja.

Ne olivat arvatenkin ihmisten nojatuoleja, mutta sen verran isoja hobiteille, että kaksi mahtui vallan hyvin istumaan yhdellä. Merri ja Estella kiipesivät yhdelle, ja heidän esimerkkiään noudattaen Sam ja Ruusa ja Pippin ja Timantti kiipesivät kahdelle muulle. Hetken oli hiljaista, kunnes Éomer sitten sanoi:

"Kysyit Sam, mitä täällä on tarkemmin tehty sitten sen jälkeen kun te lähditte. Pääasiassa olemme korjanneet ja parantaneet edelleen niin kaupunkia kuin Helmin Syvänteen linnoitusta. Sota ei ole koskenut Rohanin maata tänä aikana, joten sen kansa on saanut toipua ja kasvattaa maata ja karjaa, ja uusi sukupolvi on kasvamassa rauhallisempaan maailmaan."

"Kansa kutsuu kuningasta tästä hyvästä nimellä Éadig", Lothíriel sanoi. "Käännettynä yhteiskielelle se tarkoittaa Siunattu. Sillä kuningas Éomerin aikaan Rohan toipuu kokemistaan tappioista."

"Tuo kaikki kuulostaa vallan hyvältä ja kauniilta", Sam sanoi. "Ja se tuo hieman mieleeni Konnun sen jälkeen, kun se oli vapautettu Sarumanin saastasta. Kului monta vuotta, ennen kuin se oli taas yhtä hedelmällinen kuin ennen. Eikä kaikki ole vieläkään unohtunut."

Éomer ja Lothíriel nyökkäsivät vakavana.

"Sauronin mahti ja voima pahuudessa oli vertaansa vailla", Éomer sanoi synkkänä. "Ja sen katoamisesta meidän on kiittäminen Samia ja Frodo-herraa."

Sam punastui. Hän ei ollut vieläkään tottunut kehuihin. Ja vielä vähemmän oikeastaan, kun oli puhe Mustasta Ruhtinaasta ja kaikesta sellaisesta.

"Me rakastimme Konnussa rauhaa ja luontoa yli kaiken", Pippin sanoi. "Ja juuri sen rauhan ja luonnon Saruman halusi tuhota. Aika paljon hän ehtikin tehdä, mutta ihmeisiin kyllä pystyi Samkin, kun kasvatti suurimman osan rakkaimmista puista entiselleen vain muutamassa vuodessa."

Lothíriel katsoi Samia varsin uteliaasti.

"Miten se oli mahdollista?" Lothíriel kysyi.

Sam kiemurteli hieman mutta vastasi sitten:

"Kun olimme Lothlórienissa valtiatar Galadriel antoi minulle rasian, jossa oli hänen oman maansa multaa. Vaikka käytin sitä vain pienen hyppysellisen, se kasvatti silti pahimmin tuhotut paikat uuteen kukkaan parissa vuodessa. Ja ihmeitten ihme! Siitä mullasta kasvoi myös mallorn, joita en ole nähnyt missään muualla kuin Lothlórienissa."

"Siinäpä vasta outo taika", Éomer mutisi. "Elleivät muut olisi vakuuttaneet minua siitä, että tuossa maassa asui noita, väittäisin tuota pelottavaksi."

"Haltioilla on suuri mahti luontoon ja kasveihin", Lothiríel sanoi. "Ja valtiatar Galadriel on yksi suurimmista Keski-Maassa koskaan eläneistä haltioista."

Oli hetken hiljaista. Pippin kurottautui ottamaan muutaman viinirypäleen, ja sai Timantilta hieman toruvan katseen.

"Anteeksi, mutta minulta menee hieman sekaisin kaikki nämä asiat", Estella sanoi. "Puhutte Sarumanista ja Sauronista. Keitä he ovat? Tai olivat? Saruman oli se, joka tuhosi Konnun, mutta miten Sauron häneen liittyy, ja kuka Saruman oli? Ja ilmeisesti kumpikin ovat nyt poissa, jos ymmärsin oikein."

Éomer katsoi Estellaa tutkivasti.

"En tiedä tästä läheskään kaikkea", hän sanoi. "Enemmän ja tarkemmin saatte taatusti tietää Gondorissa. Mutta että ymmärtäisit ehkä vähän paremmin, on palattava pitkälle kolmannen ajan puolelle. Ja silloin Sauron oli Keski-Maan kansojen suurin vihollinen. Ja niin tänne saapuivat velhot, joista suurin oli Saruman. Ja Saruman tutki Vihollista paljon, ja vastusti tätä. Mutta kolmannen ajan lopulla, kun Frodo yhdessä näiden kolmen muun hobitin kanssa lähti Konnusta, Saruman petti Keski-Maan kansat ja liittoutui Sauronin kanssa. Ja niin Sarumanin armeija hyökkäsi Rohaniin aikomuksenaan tappaa ja tuhota koko kansa. Mutta silloin tänne ilmestyi Aragorn, nykyinen Gondorin kuningas, haltia Legolas ja kääpiö Gimli, jotka olivat olleet aiemmin näiden hobittien seurassa. Ja niin Sarumanin armeija lyötiin Helmin Syvänteessä käydyssä suuressa taistelussa. Siten liittyvät toisiinsa Saruman ja Sauron, sikäli kuin minä tiedän."

Éomer käänsi katseensa Merrin ja Pippinin suuntaan ja jatkoi:

"Samaan aikaan kun Helmin Syvänteessä taisteltiin, Merri ja Pippin osallistuivat enttien kanssa Sarumanin asuinpaikan, Rautapihan, hävitykseen. Ja sieltä heidän tiensä kulki Rohaniin."

"Mitä entit ovat?" Ruusa kysyi.

"Sitä en kunnolla tiedä", Éomer sanoi. "Merri ja Pippin tietävät paremmin."

"Ne ovat puiden paimenia", Merri sanoi. "Huolehtivat puista ja metsistä. Ovat varsin paljon puiden näköisiä, mutta liikkuvat ja puhuvat. Siinä noin yksinkertaistetusti. Mutta entit ovat tavattoman vanhoja olentoja. En ole ihan varma kummat ovat vanhempia, entit vai haltiat."

Ruusa näytti vähän siltä, ettei tiennyt, vastasiko selitys oikeastaan hänen kysymykseensä.

"Entä sitten?" Estella kysyi. "Mitä sitten tapahtui, kun he olivat tulleet tänne?"

Éomer nauroi.

"Minutko te laitatte kertomaan tämän?" hän kysyi. "No olkoon, kerron mutta lyhyesti. Saatte kertoa itse tarkemmin."

"Pippinin lähtiessä Gandalfin mukana Minas Tirithiin, Merri jäi tänne, ja pyysi päästä Rohanin silloisen kuninkaan, Théodenin aseenkantajaksi. Ja kun Sauronin armeija purkautui hyökyaallon lailla kohti Minas Tirithiä, ratsasti Merri yhdessä neito Éowynin kanssa sotaan. Ja yhdessä he taistelivat Pelennorin kentällä, kolmannen ajan suurimmassa taistelussa. Ja siinä taistelussa he yhdessä kukistivat Noitakuninkaan, joka oli Angmarin valtakunnan kuningas ja Sauronin suurin palvelija."

"Mutta tämän enempää en noista tapahtumista kerro. Kysykää miehiltänne. He osaavat kertoa vaiheistaan peräti enemmän kuin minä."

"Miksi ette ole kertoneet?" Timantti kysyi.

"Olemme kai kukin kertoneet sen, minkä olemme kokeneet tärkeimmäksi kertoa", Sam sanoi. "Jokaisella meistä on kuitenkin muistoissaan jotain, mikä yhä vaivaa meitä. Kauhuja jotka voisivat Konnussa kerrottuna pimentää taivaan. Enkä minä ainakaan halua niitä kertoa."

"Enkä minä", Pippin sanoi.

"Minä olen koettanut kertoa jotain", Merri sanoi kuin hieman poissaolevasti. "Mutta Noitakuninkaasta en kyllä ole kertonut, koska hän oli… hirveä ja kammottava."

"Mitä muutakaan saattoi odottaa Sauronin suurimman palvelijan olevan", Éomer sanoi.

"Olkoon mitä vain", Pippin sanoi. "Mutta nyt minä haluan hetkeksi ulos rentoutumaan ja yritän unohtaa kaiken tuon sekasotkun."

Sitten Pippin meni ulos, ja kun Merri meni tämän perässä, hän näki tämän täyttävän piippuaan.

Felia, sinä se jaksat lukea ja kommentoida näitä väkerryksiäni, kiitos ihana! ♥ Olen iloinen siitä, että rauhallinen kesätunnelma on välittynyt. Iloitsen myös siitä, että tällaisista tapahtumaköyhistä tunnelmointipätkistäkin saa jotain irti, koska tuntuu välillä, etten osaa muuta kirjoittaakaan. Vain tällaisia merkityksettömiä hetkiä vailla sen suurempaa sanomaa, heh. Ihanaa että näillekin on lukijansa!

Oih, mökkeily tai maaseutuilu kelpaisi kyllä minullekin! Siinä luonnonläheisyydessä ja rauhassa on jotain vastustamatonta.

Kiitoksia sinulle!