Tuoreimmat viestit1
Rinnakkaistodellisuus / Vs: Hobitti: Kaipuun kylmä kosketus, S, Bagginshield
« Uusin viesti kirjoittanut Ingrid tänään kello 14:29:11 »Tolkienmaisen paljon kuvailua eikä mitään suuria juonenkäänteitä - yes please. <3 Oot tosi taitava kuvailemaan asioita ilman, että tekstistä tulee liian raskasta, ja tässäkin tekstissä onnistuit löytämään mielestäni oikein sopivan tasapainon.
Suru tuli puseroon Bilbon puolesta. <3 Teksti oli todella kaunis, herkkä ja hyvällä tavalla melankolinen. Tavoitit tässä hienosti ja koskettavalla tavalla Bilbon mielen myllerrykset ja kaikista sisimmät tunteet. Erityisen kauniita ja koskettavia yksityiskohtia olivat ikkunalaudan tammentaimi muistona Thorinista, sekä Bilbon hiljaiset ajatukset siitä, kuinka örkkejä ja lohikäärmeitäkin pelottavampaa on herätä jälleen yksin. Sanailu ja dialogi toivat tähän kuitenkin hitusen kepeyttä niin, ettei teksti ihan kokonaan syönyt melankoliallaan ja haikeudellaan. </3
Tässä oli ylipäätään sellaista tolkienmaista kauneutta ja haikeutta – siis että samat tunteet kohosivat pintaan kuin kirjojen loppupuolta lukiessa. Seikkailut on sekkailtu, mutta niistä on jäänyt haikeus ja lohikäärmeitäkin vaikeampaa on jälleen vain asettua aloilleen ja oppia elämään sitä vanhaa tuttua, ennen niin seesteistä ja tuikitavallista hobitin arkea. Tässä tarinassa oli kuitenkin ihanaa vielä päästä lukemaan lopuksi, kuinka Bilbo pääsi jälleen jaloilleen – vaikka hän kenties hieman liian uhmakas ajatuksineen kaipauksesta onkin.
Kiitos – kirjoitat Tolkienin maailmasta ja hahmoista kauniisti ja taitavasti!
Suru tuli puseroon Bilbon puolesta. <3 Teksti oli todella kaunis, herkkä ja hyvällä tavalla melankolinen. Tavoitit tässä hienosti ja koskettavalla tavalla Bilbon mielen myllerrykset ja kaikista sisimmät tunteet. Erityisen kauniita ja koskettavia yksityiskohtia olivat ikkunalaudan tammentaimi muistona Thorinista, sekä Bilbon hiljaiset ajatukset siitä, kuinka örkkejä ja lohikäärmeitäkin pelottavampaa on herätä jälleen yksin. Sanailu ja dialogi toivat tähän kuitenkin hitusen kepeyttä niin, ettei teksti ihan kokonaan syönyt melankoliallaan ja haikeudellaan. </3
Tässä oli ylipäätään sellaista tolkienmaista kauneutta ja haikeutta – siis että samat tunteet kohosivat pintaan kuin kirjojen loppupuolta lukiessa. Seikkailut on sekkailtu, mutta niistä on jäänyt haikeus ja lohikäärmeitäkin vaikeampaa on jälleen vain asettua aloilleen ja oppia elämään sitä vanhaa tuttua, ennen niin seesteistä ja tuikitavallista hobitin arkea. Tässä tarinassa oli kuitenkin ihanaa vielä päästä lukemaan lopuksi, kuinka Bilbo pääsi jälleen jaloilleen – vaikka hän kenties hieman liian uhmakas ajatuksineen kaipauksesta onkin.
Kiitos – kirjoitat Tolkienin maailmasta ja hahmoista kauniisti ja taitavasti!
<3