oikein innokas hypetys on tuhonnut useammankin kerran mun fanituksen tai osan iloa fanituksesta sillä, että monesti tuntuu, että ollaan kovin jyrkkiä esimerkiksi paritusten suhteen ja hypetetään jotain tiettyä paritusta ja jos ei itse juuri sitä paritusta hypetä niin se on melkein kuin olisit sen fanituksesi kanssa yksin vaikka ympärillä olisi iso joukko. Sen on oppinut huomaamaan, että oli asia ja harrastus mikä tahansa, sitä ei vaan kuulu joukkoon ja on opittava elämään sen kanssa.

Aih ja eih, tää on kyllä niin kurjaa. Mä myönnän olleeni tosi fanaattinen elämää suuremman OTP:ni suhteen aikoinaan, eikä oma ulosanti ole varmastikaan aina ollut niin fiksua ja muut huomioonottavaa kuin olisi voinut. Muistan hämärästi lukeneeni joskus jossain Fini-keskustelussa huomion, että pikkutarkka fanitus voi viedä iloa muilta, vähän vähemmän inessä fandomissa olevilta ihmisiltä, kun nämä muut ei millään muista vaikka tapahtumien yksityiskohtia samassa määrin. Se tuntui vähän erikoiselta näkökulmalta, vaikka pointin sinänsä ymmärränkin. Mutta oon myös sitä mieltä, että samasta fandomista tulisi saada nauttia tosi eri tavoin, joko olla just niin pikkutarkka kuin haluaa tai sitten suhtautua fandomiin niin kuin hyvänpäiväntuttuun, morjestaa ja kysellä kuulumiset mutta ei nyt ruveta mitään salaisuuksia kaivelemaan.

Mun nykyisessä intohimofandomissani on se ihana, että IMHO melkein kaikkia voisi shipata ristiin rastiin. Toki olen omat ehdottomat suosikkiparini jo joukosta poiminut, mutta oon niiden lisäksi lukenut ilahduttavan erilaisia fikkejä, ihan eri pareilla, ja viihtynyt kauhean hyvin. <3

Toukokuu on jo pitkällä, mutta minä luen silti aina mielelläni mitä vaan keväistä tunnelmointia keväällä, se on lempivuodenaikani. ^^ Juuri tuo alkava lämpö, joka kuitenkin illan pitkittyessä alkaa vähentyä, jolloin pitää käpertyä toista vasten, on minusta ihaninta keväässä. <3

Aini ei tajua, minne kaksi pulloa katoaa. Seikkaperäisesti ne vaihtuvat nauruun ja loputtomiin keskusteluihin.

Äää, miten kauniisti kuvattu! Tässä oli niin tunne kahdesta kaveruksesta, jotka istuskelevat ulkona, ehkä keskustassa jossain isossa puistossa, jonne aurinko ei enää yllä ja höpöttävät. Minulle tuli ihan mieleen Tampereen vappu Koskipuistossa, se kun on tullut koettua itse muutaman kerran. Ja varsinkin, kun Aini ei huomaa lainkaan ympäröivää maailmaa, joka yleensä Koskenrannassa on tupaten täynnä, ajattelin heti, että silloin kun saa olla hyvässä seurassa, ei se täpötäysi puisto haittaa lainkaan. Minä ehdin jo luulla, että tässä ollaan jonkin suhteen kynnyksellä, juuri sen ylitetty tai ylittämässä, mutta tulikin pommi, että Helenalla on jo tyttöystävä. Sen tiedon kanssa tekstiin tuli surullinen sävy, kun Ainilla ja Helenalla oli niin hauskaa kaikesta huolimatta, eikä voinut uskoa, että tässä olisi mitään esteitä välissä. Jäi ristiriitainen olo lopusta, koska Helenan halu lähteä Ainin luokse kuulosti siltä, että hän ei niin kovin vakavasti ole tyttöystävänsä kanssa, mutta pettämistähän en siedä. Jännittävää, että jätit lopun auki ja se yhdistettynä kepeään keväiseen tunnelmointiin ja monimutkaiseen asetelmaan oli hyvin kutkuttavaa.

Kiitos tästä! Kuvailit aivan ihanasti nuorukaisten hiprakkaa keväässä, joka tuntui itselleni todella tutulta ja lisäsit mukaan myös pienillä yksityiskohdilla kiehtovaa draamaa hahmojen elämästä, joka tuntui suurelta tämän nauruun ja höpötykseen kaventuneen hetken ulkopuolella. ^^ Mutta siitä ei tarvitse juuri nyt tällaisessa pumpulimaisessa olotilassa miettiä ja seurauksia katsotaan, kun humala on ohitse. Kiitos paljon tästä ihanuudesta!

Lainaus

toisaalta missä se hauskuus edes olis, jos hahmot ei enää oliskaan vaikka Captain America ja Iron Man XD

Noku tää kans! Ei mua kiinnosta lukea tuota originaaliksi muutettua tarinaa, kun miljöö ja hahmot ei olekaan niitä joihin on jo valmiiksi tunneside. Mä halusin lukea Dramionea

Joo juuri tämä. Jotenkin ajatuksenakin tuntuu oudolta, että oot rakastunut tyystin johonkin ficciin jossa on nimenomaan ne sulle tärkeät hahmot ja sitten boom koko tarina muutetaan "originaaliksi" ja hahmojen nimet vaihdetaan ja kuviota vähän muutetaan, ettei ollakaan Potter-maailmassa jne. En mä tiedä, jotenkin... Noh, kuten todettu, en pidä ajatuksesta

Ja kaartaakseni oikeasti takaisin kirjallisuusaiheeseen, niin onko muilla sellaista, että on vaikeaa lukea yhtä aikaa fikkejä ja romaaneja? Mulla tuntuu olevan kausia, että luen jompiakumpia, mutta harvemmin sekaisin kumpaakin, eli yleensä romaanit väistävät, jollen tarkoituksellisesti päätä, että nyt muuten luen kirjoja! Tai löydä uutta suosikkikirjailijaa tai jotain.

Siis on! En ymmärrä mikä siinä on :'D Toki siis mulla on mennyt vuosia niin, että oon lukenut pelkästään ficcejä, mutta tänä vuonna olen ryhdistäytynyt kirjojen suhteen ja harmikseni sitten huomannut, ettei samaan aikaan oikein riitä keskittyminen ja into ficceihin. Toki siis pelkkää posia vaan että ylipäätään lukee, mutta olis kiva saada sitä fokusta vähän jaettua molemmille. Itseni tuntien tää kirjainnostus ei tosin pysy loputtomiin, niin nautitaan siitä nyt kun voidaan. Oon lukenut pelkkiä slashromansseja nyt kirjamuodossa ja pakko sanoa että herkkua ovat nekin olleet, vaikka se muualla aiemmin kehitetty tunneside hahmoihin puuttuukin :'')

Toivoisin avoja ja bannereita BanG Dream franchisen hahmoista Sakiko Togawa ja Taki Shiina.

Toivoisin avoja ja bannereita myös Arcane sarjan hahmoista Vi ja Caitlyn ja CaitVi parituksesta. Erityisesti tästä toivoisin avaa.

Paadutettu jo joskus 10-vuotiaana internetissä niin ei paljoa kirjat kykene tekemään

Mutku ei se ole mikään kunnon syy, että kun ennen vanhaan tumblrissa sai silmiensä eteen peniksiä harvase hetki ja aina perjantaisin, pitäisi muka yhtä erinomaisen rietasta menoa tarjota nykynuorisollekin!!

Ei mua kiinnosta lukea tuota originaaliksi muutettua tarinaa, kun miljöö ja hahmot ei olekaan niitä joihin on jo valmiiksi tunneside. Mä halusin lukea Dramionea

Mun mielestä parhaat fikit on sellaisia, että ne ovat niin kiinteästi yhteydessä alkuperäisteokseen, ettei niitä ole mahdollista muuttaa originaaleiksi. Mutta tää on vain mun mielipide.

Ai niin pitikö täällä puhua kirjoista? Edellisellä sivulla oli puhetta kauhusta, ja siihen liittyen minä suosittelisin lukemaan Anne Ricen vampyyrikirjoja! Tai oikeastaan suosittelen ennemmin kirjojen pohjalta tehtyä TV-sarjaa! Se on alkuperäisteoksia parempi, kuin paras fikki ikinä, mutta videoformaatissa!

// Ja kaartaakseni oikeasti takaisin kirjallisuusaiheeseen, niin onko muilla sellaista, että on vaikeaa lukea yhtä aikaa fikkejä ja romaaneja? Mulla tuntuu olevan kausia, että luen jompiakumpia, mutta harvemmin sekaisin kumpaakin, eli yleensä romaanit väistävät, jollen tarkoituksellisesti päätä, että nyt muuten luen kirjoja! Tai löydä uutta suosikkikirjailijaa tai jotain.