1
Rinnakkaistodellisuus / Vs: Täällä Pohjantähden alla: Virantoimituksia | S | 5/11 17.6.2026
« Uusin viesti kirjoittanut Aladdin Sane tänään kello 00:31:01 »6. KEVÄT 1923 (KOSKELAN KAARINAN RISTIÄISET)
(Ficlet300 vapaavalintaisella sanalla 285 ristiäiset. 205 sanaa.)
Akseli ja Elina Koskelan neljäs lapsi, ensimmäinen Akselin vankilasta paluun jälkeen syntynyt, saa kasteessa nimekseen Kaarina. Hän on ensimmäinen Koskelaan syntynyt tyttölapsi, terve ja pappilassa kasteella käydessään pientä kitinää lukuun ottamatta oikein rauhallinen.
”Tiedätkö, rakas, minusta tuntuu, että tämä ainakin on Akselille hyväksi”, Lauri tuumaa ristiäisten jälkeen.
Ellen ei vaivaudu edes vastaamaan. Hän vain kohottaa kulmiaan kysyvästi.
”Tyttären syntyminen”, Lauri sanoo kuin selittäisi jotakin ilmiselvää. ”Sano mitä sanot, mutta minä olen aivan varma, ettei se voi olla pehmentämättä Akselin vanhoja kaunoja.”
”Miksi ihmeessä pelkästään se tekisi niin?”
”On se kuitenkin… tarkoitan vain, että minäkin muistan, kun Ani syntyi. Ei sitä tunnetta voi verrata mihinkään.”
”Entä Ilmarin syntymä sitten”, Ellen kysyy tuohtuneena.
”Totta kai, totta kai. Mutta minä puhun nimenomaan isänä olemisesta tyttärelle. Siinä on jotakin erityistä.”
”Niin erityistä, että se muuttaisi ihmisen perimmäistä luonnetta?” Ellen kivahtaa peittämättä epäuskoa äänessään.
Lauri nyökkää, niin kuin siinä ei olisi mitään kummallista. Niin kuin hän ei olisi juuri kertonut, ettei hänen esikoisensa syntymä merkinnyt hänelle yhtä paljon kuin Ellenille – ei yhtä paljon kuin Anin syntymä. Kuin Ilmari ei olisi – vaikkei Ellen tietenkään rakasta Ania yhtään sen vähempää – mutta silti, ettei hänen esikoisensa syntymä –
”Ellen”, Lauri sanoo huolestuneen näköisenä.
”Tarvitsen raitista ilmaa”, Ellen töksäyttää ja pyyhältää pidemmittä puheitta hänen ohitseen.
(Ficlet300 vapaavalintaisella sanalla 285 ristiäiset. 205 sanaa.)
Akseli ja Elina Koskelan neljäs lapsi, ensimmäinen Akselin vankilasta paluun jälkeen syntynyt, saa kasteessa nimekseen Kaarina. Hän on ensimmäinen Koskelaan syntynyt tyttölapsi, terve ja pappilassa kasteella käydessään pientä kitinää lukuun ottamatta oikein rauhallinen.
”Tiedätkö, rakas, minusta tuntuu, että tämä ainakin on Akselille hyväksi”, Lauri tuumaa ristiäisten jälkeen.
Ellen ei vaivaudu edes vastaamaan. Hän vain kohottaa kulmiaan kysyvästi.
”Tyttären syntyminen”, Lauri sanoo kuin selittäisi jotakin ilmiselvää. ”Sano mitä sanot, mutta minä olen aivan varma, ettei se voi olla pehmentämättä Akselin vanhoja kaunoja.”
”Miksi ihmeessä pelkästään se tekisi niin?”
”On se kuitenkin… tarkoitan vain, että minäkin muistan, kun Ani syntyi. Ei sitä tunnetta voi verrata mihinkään.”
”Entä Ilmarin syntymä sitten”, Ellen kysyy tuohtuneena.
”Totta kai, totta kai. Mutta minä puhun nimenomaan isänä olemisesta tyttärelle. Siinä on jotakin erityistä.”
”Niin erityistä, että se muuttaisi ihmisen perimmäistä luonnetta?” Ellen kivahtaa peittämättä epäuskoa äänessään.
Lauri nyökkää, niin kuin siinä ei olisi mitään kummallista. Niin kuin hän ei olisi juuri kertonut, ettei hänen esikoisensa syntymä merkinnyt hänelle yhtä paljon kuin Ellenille – ei yhtä paljon kuin Anin syntymä. Kuin Ilmari ei olisi – vaikkei Ellen tietenkään rakasta Ania yhtään sen vähempää – mutta silti, ettei hänen esikoisensa syntymä –
”Ellen”, Lauri sanoo huolestuneen näköisenä.
”Tarvitsen raitista ilmaa”, Ellen töksäyttää ja pyyhältää pidemmittä puheitta hänen ohitseen.

Tuoreimmat viestit

mutta samaan aikaan fiilaan tuota Leevin turhautumista - etenkin sähkölinja-asiat luulisi tosiaan olevan sellaisia, ettei tulisi mieleen huitoa sähköä johtavalla nosturilla johtojen suuntaan ^^" ainakaan toivottavasti..! Sain inspiraation juuri tähän skenaarioon elävästä elämästä eräältä työukolta, joka ei todellakaan odottanut sähköturvallisuuteen liittyvää koulutuspäiväänsä 