Tuoreimmat viestit

Sivuja: [1] 2 3 ... 10
1
Hunajaherttua / Vs: Kiihkeä kilpailu, K-11 Harry Potter/Draco Malfoy
« Uusin viesti kirjoittanut Pyhimys tänään kello 21:00:27 »
Kiitos suuresti ihanista palautteista!  :D Jatkoa on luvassa!
2
Olipa tämä jotenkin oivaltava fikki. En ole sukupuoletonta tai muunsukupuolista Määttää itse ennen ajatellut, mutta nyt kun ajattelen, niin tämähän on ihan Määttä. Oliko teoria niin, että Määttä on pienuutensa vuoksi kokenut itsensä usein ulkopuoliseksi, mutta jos kyse ei ikinä ollutkaan pituudesta? Vaan jo lapsena tehdystä yksinkertaisesta oivalluksesta:

Lainaus
Koska sittenkään, kun hän on täyttänyt kaksikymmentäneljä ja marssii joukkueensa mukana konekiväärin jalusta olallaan, yhtenä miehistä, ei hän oikeastaan ole yksi heistä ensinkään.

Sillä ei Määttä ole mikään mies.

Hän on kärppä.

En osaa muuta sanoa kuin vau! Todella mielenkiintoinen fikki, joka vaatii ehkä uudemman lukukerran ja vähän lisäpohdintaa siinä samalla :D
3
Hunajaherttua / Vs: Kiihkeä kilpailu, K-11 Harry Potter/Draco Malfoy
« Uusin viesti kirjoittanut Ygritte tänään kello 20:12:30 »
Voi tää tarina on niin hauska! Kevyesti urpo!Harry on läsnä, samoin ylimielinen Draco :D Ja mikä klassikko, että lähdetään seuraamaan toista pitkin Tylypahkan käytäviä! ;D Tää mielenmaisema tässä fikissä on niin canoninmukainen, ilman sitä kaikkea sotaa ja synkkyyttä, että tästä tulee väkisinkin aina hyvälle tuulelle! Kiitos taas jatko-osista :D
4
Godrickin notko / Vs: Toinen elämä (Harry/Cedric, S, raapalejatkis, 7/7)
« Uusin viesti kirjoittanut Ygritte tänään kello 15:43:53 »
Sain tämän raapalesarjan Vaihdokkaista ja onneksi sain:3 Ensinnäkin minulla itselläni oli ollut tänään hieman huono päivä, joten piristyin heti tätä klikatessani ja tajutessani, että edessä on ihanaa, tuttua Harry/Cedriciä angstin ja fluffyn sekoituksella. Tuli ihan sellainen kaikella on tarkoituksensa olo. Lisäksi tässä käsiteltiin vaikeita asioita ja niiden kohtaamista, joten tuntui jotenkin tosi lohdulliselta lukea tätä.

Tykkäsin valtavasti siitä, ettei kokemus turnauksesta ole mikään olankohautuksella ohitettava asia. Oikeasti kun asiaa miettii, niin turnaushan on aivan järkyttävä paikka nuorelle ihmiselle sekä oman, että muiden hengenvaaran vuoksi. Moni hyvinkin haitallinen ja traumatisoiva asia ohitetaan Pottereissa ihan tuosta noin vain, joten tykkäsin tästä lähestymistavasta, jossa turnauksesta selviäminen ei todellakaan ole helppoa. Cedricin ajatuksiin ja tuntemuksiin on helppo samaistua, kun tietää mitä kaikkea hän(kin) joutui kokemaan. Tykkäsin myös siitä, ettei asiasta kertominen ole Cedricille millään tavalla helppoa, vaan vaatii aikaa.

Minusta on myös hyvin luontevaa, että Cedric kertookin yhtäkkiä Harrylle. Monesti on vaikeampaa kertoa läheisille ja tutuille, jos asia on itsellekin yllättävä ja uusi. Sen käsittely vaatii aikaa, ja Harry sattuu olemaan siitä, kun Cedricille tulee olo, että jos kerrankin...ja sitten hän vain kertoo Harrylle. On ihanaa, että Harry ei ala vaatimaan suuria lisäselvityksiä, vaan kuuntelee ja on läsnä. Se todennäköisesti on juuri se, mitä Cedric on kaivannut, vaikka ei ole aiemmin osannut asiaa sanoiksi pukea. Läheisemmälle ihmiselle kertominen voisi herkästi altistaa jatkokysymyksille ja selityksille. Harrylle Cedric saa tunnustettua asiansa, mutta riski siitä, että Harry alkaisi tiukkaamaan miksei Cedric ole kertonut aiemmin, on poissa.

Myöhemmissä raapaleissa huomaa, miten iso merkitys Harryn kanssa käydyllä keskustelulla on Cedricin elämään. Kannustavan kokemuksen saatuaan Cedric uskaltaa kertoa myös muille ihmisille ympärillään. Ja Harrysta Cedric saa ihmisen, jonka kanssa he jakavat saman kokemuksen, ja jolle ei tarvitse selittää kaikkea, ja tämä silti ymmärtää. Raapaleet 5 ja 6 ovat tästä ihana esimerkki. Tykkäsin myös siitä, miten tarinaa tai Cedricin toipumista ei hoputettu, vaan sille annettiin loppuun asti aikaa.

Lainaus
Harry heilautti oveen vaimennusloitsun ja pauke jäi ulos. Kuului enää kaappikellon kumea tikutus. Cedric painoi silmänsä kiinni ja hengitti syvään pari kertaa.
”Parempi?” Harry kysyi. Cedric nyökkäsi ja avasi silmänsä.
”Anteeksi. Se on – siitä on niin kauan….en tajua…” hän soperteli ja tunsi silmiensä kostuvan uudelleen. Harry sulki hänet syliinsä.

Tästä pidin ihan valtavan paljon<3 Minusta on ihanaa, että tässäkin Harry ymmärtää Cedricin tunnetilaa, ja haluaa auttaa ja suojella tätä. Veit tätä tarinaa tosi hienosti eteenpäin näin raapalemitassa. Tämä oli tosi kaunis ja lohdullinen tarina, ja kuten alussa sanoin, tuli sattumalta minullekin juuri oikeaan hetkeen. Kiitos kauniista tarinasta:3
5
Pergamentinpala / Vs: Kauhulasten vieraat, K-11, kauhu, fantasia, slice of life, hygge 7/7
« Uusin viesti kirjoittanut Ygritte tänään kello 14:56:33 »
Sain tämän tarinan Vaihdokkaista ja hyvä niin :D Tämä oli hurjan mielenkiintoinen heti alusta lähtien, ja pohdinkin ensin, että riittävätkö spurttiraapaleen sanat kertomaan koko tarinan. Olit kuitenkin luonut pienessä sanamäärässä hienosti tilaa sekä hahmojen että tämän maailman esittelylle! Osa asioista jäi vielä arvoituksen taakse (kuten se mikä supermarketin myyjä mahtoi oikeasti olla?), mutta tällaisessa kauhun ja fantasian sekoituksessa olisi ehkä hieman tylsääkin, jos kaikki selitettäisiin heti auki.

Vaikka luin otsikon moneen kertaan, en ilmeisesti ollut sisäistänyt sitä, että kyseessä ovat teini-ikäiset lapset. Varsinkin Ralphin kohdalla tämä selittää hyvin hahmon uteliaisuutta ja halua auttaa muita, vaikka joutuisikin tekemään sen oman turvallisuutensa kustannuksella. Jeanissa oli ehkä havaittavissa kevyttä kyynistymistä tai kovettumista vallitsevista olosuhteista johtuen, mutta tämäkin on hyvin ymmärrettävää silloin, jos ryhmä joutuu taistelemaan olemassaolonsa puolesta. Hahmojen runsauden ja vauhdikkaiden tapahtumien vuoksi tässä maailmassa olisi helposti aineksia pidempäänkin tarinaan. Päättelin aiemmin kirjoittamastasi kommentista, että todennäköisesti laajennusta onkin luvassa. :D Todella, todella mielenkiintoisesti rakennettu raapalesarja, joka nappasi mukaansa. Tykkäsin hurjasti siitä, miten ehkä fantasiagenrelle tyypillisesti alussa tulee paljon tapahtumia ja hahmoja, esitellään erilaisia haasteita ja hahmojen välisiä erimielisyyksiä, ja annetaan näiden rakentua taustalla. Esimerkiksi tämä

Lainaus
Joskus Jean tuli mukaan ja kerran tai pari Will uskaltautui tulemaan, mutta Romeo ja Beth pysyivät kaukana. Raph tiesi kyllä, miksi.

Ja sitten lukijalle tulee heti olo, että minäkin haluan tietää mikseivät Romeo ja Beth tule mukaan! :D Ja sitten mietin monta kertaa sitä mikseivät nämä lapset lähde Portista? Mihin Portista pääsee? Ja mitä maailmalle on tapahtunut, miksi osa ihmisistä on jäänyt sinne? :D Täytyy ilmeisesti lukea tuo alkuun linkkaamasi tähän samaan maailmaan liittyvä teksti, jos saisin vastauksia edes pariin näistä kysymyksistä. Kiitos tästä tekstistä, olen varmasti sen jo moneen kertaan sanonut, mutta todella upeasti rakennettu kokonaisuus raapaleista!
6
Sanan säilä / Vs: Pieni seikkailun riski (S, pre-slash)
« Uusin viesti kirjoittanut Eveliina L 15.08.2026 21:30:29 »
Mä oon lukenut jonkun toisen tarinan näistä kahdesta, mutta en muista enää minkänimisen. Tiedän vain, että olen lukenut, koska tunnistan nämä nimet ja kouluympäristön. Mä samaistuin tämän kertojan huoleen ja pelkoon lapsista vanhalla linnalla. Voisin kuvitella sinne noin miljoona vaaran paikkaan ja olisin varmaan aika hermoraunio, jos mun pitäisi valvoa yhdeksää lasta sellaisessa paikassa. Olisin myös varmasti yhtä suolainen sille mun mukana olevalle toiselle aikuiselle, joka suostuisi menemään lähemmäs vaaranpaikkoja, kun minä tylsänä yrittäisin minimoida vaarat, mutta lapsi minussa haluaisi myös itse mennä tutkimaan raunioita huolimatta vaaroista, joten en tiedä kumpi näistä ihan oikeasti olisin. ;D

Onneksi tässä mitään vahinkoja ei sattunut. Musta Oliver oli ihanan rento henkilö, josta tuli mieleen että sen kanssa viihtyisi matkassa ja vaikka missä varmaan aika hyvin. Ja varmasti tuollaisesta tyypistä lapset tykkäisi. Mä ainakin tykkäisin, koska kuten jo sanoin, haluaisin aikuisenakin vielä mennä tutkimaan jotain linnan raunioita. Lapsena sellaiset kiehtoi vielä enemmän.

Huolestutti, kun siellä nuotiolla Lukalla oli huono olo ja pelkäsin jo siinä, että se saa jonkun myrkytyksen, mutta ei onneksi kuitenkaan saanut. Se olisi ikävää ulkomaan reissussa joutua sairaalaan. Onneksi siinä oli kyse vain ilmeisesti siitä, että oli vähän liikaa jännitystä elämään siellä raunioilla. Mä tykkäsin, että Oliver paistoi nuotiopaikalla lettuja ja niitä herkuteltiin. Hyvä ruoka entistä parempi mieli ja kun muutenkin reissulla elämyksiä niin herkut aina piristää.

Tykkäsin siitä, että tottakai lapset kiinnittää huomiota opettajan kiroiluun, koska niin ne vaan tekee. Yksikin lipsahdus huomataan ja sitä käytetään opettajaa vastaan ikuisesti. Lapset löytää tuollaisia ammuksia.

Tämän lukemisesta tuli hyvälle tuulelle ja siinä vaiheessa, kun Luka tajusi, että mikä sitä Oliverissa ihan oikeasti hiertää ja tosiasiassa kyseessä on ihastuminen. Ei sitä välttämättä heti hoksaa.
7
Lainaus
En ole varma, menisikö tämä mpreg-ulottuvuus mukaan tavanomaiseen sinner!AU:huni, vai onko se ikään kuin AU:n AU. 😂👍
AU:n AU kuulostaa hyvältä :D Mullakin on ainakin periaatteessa sellaisia itselläkin. Varsin toimivia silloin, kun haluaa kirjoittaa jotain, muttei välttisti halua sitä pysyvästi omaan vaihtoehtotodellisuuteen ;D

Metkaa ajatella yhteisiä jälkeläisiä näille kahdelle. Adam se vain jatkaa Jumalalta saamaansa käskyä lisääntyä vielä monen tuhannen vuoden jälkeen Helvetissäkin XD Tätä lukiessa olin koko ajan Adamin puolella sukupuolen veikkaamisen suhteen, että poika sieltä pitää tulla, pikkuveli Charlielle :D Koska tosiaan Adam ei oikein muita osaa siittää lol

Lainaus
“Vaan oletko ennen tehnyt vauvaa enkelin kanssa, hmm?”
Adam rypisti otsaansa. “Öööh, olen.
Höhöhö :D

Lainaus
Mikään ei ole nätimpi näky kuin paksuna oleva misu – etenkin jos muksu on minun.
Tää on omalla tavallaan aika hiton söpö toteamus :3 varsinkin Adamin suusta!

Lainaus
“Totta, mutta tiedettä se on silti”, Adam huomautti. “Kuten se stondisjuttukin, ei siitä mihinkään pääse!”
“Sinusta minä ainakin tahdon päästä juuri nyt, jos tuo levy jatkaa soimistaan”, Lucifer puuskahti, eikä Adam naureskelustaan päätellen ollut moksiskaan hänen kyräilystään.
Hahah, ai että mä tykkäsin Luciferin ja Adamin välisestä sanailusta tässä :D Hajoilin myös valveutuneelle tiedemies Adamille. Hänellä on ilman muuta paaaaljon tietoa ties mistä aiheista. Varsinkin stondiksista XD

Kiitos tästä hauskasta pätkästä! Ja nyt mulla soi päässä "kapisen konin" takia Ramses II:n Villieläin 😅 Kiitos siitäkin. (on muuten Adamille aika hyvin sopiva biisi XD)
8
Sanan säilä / Vs: Pinnalla (S, fantasia, slash, ficletsarja, 12/12 14.8. VALMIS)
« Uusin viesti kirjoittanut Kosmik 15.08.2026 17:31:19 »
En tiennyt, mitä odotin lopulta, mutta en ehkä ihan tätä. :o Odotin, että tästä tulisi järjestetty liitto tai vastaava, mutta petos sopii hyvin tarinan teemaan, vaikka mielessäni iloitsin ajatuksesta, jossa Tuomi jää kalaolennon puolisoksi ja ehkä oppii rakastamaan uutta kotiaan, vaikka kaipaakin aina takaisin omiensa luo.

Tuo keskustelu taikuudesta oli hieno, kun Kota näki taikuutta myös Tuomin maailmassa; asioissa, joita ihmiset ei välttämättä edes ajattele taikuutena, kun ne on ihmisille tavallaan itsestään selvää. Tuli sellainen ajatus, että ehkä Kota jollain tavalla jopa kadehtii ihmisiä ja sitä taikuutta ihmisten maailmassa ja halusi itselleen palan sitä maailmaa huijaamalla Tuomin itselleen. Tää oli filosofisesti kiva kohta, kun sitä pysähtyi ihan pohtimaan, että kyllähän meidänkin maailmassa on kaikkea oikeasti ihmeellistä, jota ei halua selitää pelkällä aivokemialla.

Lopetus on jotenkin tosi runollinen, enkä ole ihan varma, miten sitä tulkita, mutta sehän siinä on hienoa, kun se jättää varaa tulkinnalle. Eka ajatus oli, että Kota vain päästää Tuomin päiviltä, kun ei voi pakottaakaan häntä, ja toinen ajatus oli, että hän jotenkin lumoaa Tuomin tai tekee hänestä kaltaisensa tai aivottoman nukkeolennon. :D Hieno ja vahva lopetus tarinalle!

Kiitos lukukokemuksesta! ^^
9
Ihana viesti, kylläpä piristi aamuani, kiitos! ❤️

Lyhyt vastaus on, että ei vielä. Työstän ensimmäisen osan uusinta editointikierrosta parhaillaan ja olin siitä itse asiassa palaverissa kustannustoimittajan kanssa keskiviikkona. Julkaisuaikataulu varmentunee nyt syksyn mittaan tämän kierroksen jälkeen, ja informeeraan siitä tännekin heti kun tiedän. :)

Ihana tietää, että kirjaa odotetaan, kovasti tsemppaa editointikierrosta!
10
Onko tietoa jo, koska sulta saa ruveta ennakkotilaamaan painettuja versioita signeerauksella?
Sivuja: [1] 2 3 ... 10