Tuoreimmat viestit

Sivuja: [1] 2 3 ... 10
1
Niinhän mä olenkin, ja varsin hyvää etenemistähän tässä on! Eipä sinne sukulaisten tykö tarvitse kiirehtiä heti ekassa osassa, ihan hyvin ehtii muutaman jälkeenkin. Alkujännäilytkin on kivoja, koska voi miten nautinkaan tosta hermoilevasta Kojirousta ♥

Lainaus
"Ja kun pääsemme Sakura-tiluksille, on vielä yömpi", Kojiro jatkoi. "Ei kai isovanhemmillasi ole tapana järjestää mitään keskiyön vastaanottokomiteaa vieraille?"

"Voi saakeli sinun kanssasi..."
Yömpi :D Ja ihana toi Kaorun reaktio. Ei taida oikee tietää et miten tosissaan Kojirou höpisee.

Lainaus
Kaoru oli nikotellen suostunut viikkaamaan haorinsa käsimatkatavaroihin ja käytti hyvän tovin varmistaakseen, että se asettui kimonon päälle mahdollisimman rypyttömänä. Kojiro itse nykäisi päälleen juuri ja juuri kassiinsa mahtuneen farkkutakin, jonka kaulus toi mieleen lampaanvillan. Kaoru oli nimennyt takin 'karjapaimenrotsiksi', ja sillä nimellä Kojirokin sitä kutsui.
Oijoi, on varmaa ollut Kaorulle hankala paikka mahduttaa haori käsimatkatavaroihin :D Mutta ilmaston edessä on taivuttava. Tästä pätkästä huomaa myös kivasti sen, miten erilaiset tyylit kummallakin on! Musta onki jotenkin aina ollu hauskaa kun toinen kulkee jossai havaijipaidassa ja toisella on kimono siististi yllään, mutta silti he näyttävät aina niin hyvin yhteen sopivilta! ;D

Lainaus
"No niin", Kaoru virkkoi luoden silmäyksen ensin valtavaa tonttia ympäröivään muuriin portteineen ja sen jälkeen häneen. "Perillä ollaan."
Noni, noni, nyt ollaan jo jännän äärellä 🙏 Et kyl varmaa seuraavassa osassa sitten... (Ellei Kojirouhon iske viimehetken paniikki ;D)
2
Sanan säilä / Vs: Katulasten Kummitusjuhla, S
« Uusin viesti kirjoittanut Larjus tänään kello 12:22:00 »
Mulla on ollut tää luettavien listalla koko marraskuun, mutta koska viime kuu oli mulla kiireinen ja ylipäätään väsyttävä, sopiva lukuhetki koitti vasta nyt 😅 Halloweenkin vähän niinku oli ja meni jo, ja mäki oon siirtynyt enempi joulutunnelmiin, muttei siltikään ollut yhtään huono idea lukea tätä. On kiva lukea tällaista vähän ei-niin-tavallista hyggeilyä/arkeilua. Tunnelma on kuitenkin kohillaan ja just sitä mitä pitääkin. Ihanaa kun lapset onnistuvat keksimään yhteistä tekemistä kartanossakin, vaikka päivät mieluiten viettäisivätkin toisin.

Lainaus
“Ja sieltä hän löysi jotain hirvittävää.”
“Irtonaisen pään?” Ethan ehdotti.
“Irtokäden?”
“Surmatun kauppiaan?”
“Ei.” Kit puhui edelleen kuiskaten. "Hän löysi...kasan irtosilmiä, juuri sellaisia kuin hänen omansa. Ja niissä kaikissa luki ‘hinta kaksi kruunua’.”
😂😂 Toi jos mikä on hirvittävää! Vähän niin kuin sekin, että on ostanut jonkin jutun, ja sit tosi lyhyen ajan sisään löytää saman jutun alennuksesta/muuten huomattavasti halvemmalla.

Loppukin oli mielenkiintoinen, kun pelkistä saduista siirryttiin syvempiin uskomuksiin ja siihen, miten kaikki pelottava ei olekaan ehkä satua... :D Vaikka Kitin rituaalia lapselliseksi tempuksi vähän povattiinkin. Mutta se tuo rauhan mukanaan, ja sehän se kaikkein tärkeintä onkin. Saavat kaikki lapset nukkua yönsä turvallisesti ♥
3
Toinen ulottuvuus / Vs: KnB: Lumisokeutta | K-11 | Akashi/Kise | Joulukalenteri 2014
« Uusin viesti kirjoittanut Beyond tänään kello 11:38:32 »
Oi, oli kivaa tulla tänne takaisin ja huomata, että vanha joulukalenteri on tuottanut iloa! :D Ja juu, KnB:n vikan kauden ja Extra Gamen tulo tänä vuonna Netflixiin on innoittanut minut takaisin tänne. Ehkäpä täällä on minullekin uutta luettavaa! En voi käsittää, että tämän kirjoittamisesta on kulunut jo seitsemän vuotta. Vaikka koenkin muuttuneeni ihmisenä todella paljon näiden kuluneiden vuosien aikana, jollain tavalla tämän tekstin näkeminen tuntuu niin kotoisalta. Minulla oli aivan liian hauskaa tämän parituksen parissa. Tässä männäpäivinä mietiskelin, että olisipa kivaa lukea kunnon tulevaisuus-AU näistä kahdesta, mutta taitaa olla vieläkin niin, että aika merkittävä osa AkaKise -ficeistä on suomenkielistä omatuotantoa ja voi olla, että mainittu tulevaisuus-AU:kin pitäisi vain kirjoittaa itse, jos sellaista mielii... Mutta mitä nyt AO3:a katselin, indonesiaksikin löytyisi ihan hyvin luettavaa, että tästä ehkä sitten uusi kieli opetteluun!

Okei, mutta sitten varsinaisiin vastauksiin..

Arion, ensinäkin, kiitos todella paljon kommentistasi ja anteeksi, että rapsakat kuusi vuotta pääsi vierähtämään vastausta! :') Muistan kyllä, että olin todella onnellinen aikoinaan, kun löysit näiden ficceröisten pariin. ♡ Vihdoinkin joku ymmärsi, kuinka mahtava tämä paritus oli ja vieläpä tykkäsi allekirjoittaneen tulkinnasta! ♡ Mulla ehkä tuossa loppuvuoden 2015 paikkeilla tapahtui pieni erkaantuminen ficcailusta, minkä jälkeen elämäntilanne on muuttunut aivan valtavasti, mutta nyt kun luen kommenttisi uudelleen, muistan, miten paljon iloa tämän parituksen hehkuttaminen kanssasi toi ja toivonkin, että missä ikinä oletkaan ja jos satut vielä tämän vastauksen lukemaan, muistelet myös tätä paritusta lämmöllä. AkaKise MajiBurger treffit forever! ♡

Fairy tale, haha, voi ei.. Olin autuaasti unohtanut, että kauan sitten uumoilin jonkun löytävän tämän tekstin kymmenen vuoden päästä, mutta jos pikkuisen pyöristetään, niinhän siinä sitten lopulta kävi! :D En olisi tätä kirjoittaessa ikinä uskonut, että tämä fandom tulee kokemaan pienimuotoisen renessanssin suoratoistopalveluiden myötä - Netflix kun oli tätä kirjoittaessa vielä jotain aivan muuta valikoimiltaan, eikä mulla tainnut olla silloin vielä edes tunnuksia. Aivan ihanaa, että tämä teksti on tuonut joulumieltä sinnekin suuntaan, minkä lisäksi olen todella otettu siitä, että menneisyyden minä onnistui kuin onnistuikin vakuuttamaan sinut siitä, että Akashilla ja Kisellä natsaisi hyvin yhteen! Kiitoksia siis ihanasta kommentistasi! ♡

Tähän loppuun tahtoisin sanoa tulevaisuuden lukijoille, että nykyisin tekisin kirjoittajana vallan erilaisia ratkaisuja ja miedosti facepalmaan joillekin valinnoille (esim. näkökulmahahmo "puhuu" itsestään sukunimellä - enää en vastaavaan ratkaisuun päätyisi, olkoonkin, että sukunimet ovat yleisölle tutumpia! :D), mutta toisaalta myös annan itselleni anteeksi pienet kömmähdykset, koska tiedän, että päivitin tätä tiukalla aikataululla, enkä nykyisessä elämäntilanteessa todellakaan pystyisi enää vastaavanlaiseen päivitystahtiin ilman järkyttävää määrää etukäteen suunnitelua. Tämän ficin kirjoittaminen oli loppujen lopuksi aika spontaani päähänpisto. En muista, milloin tarkalleen ottaen aloin tätä kirjoittamaan, mutta entisen minäni tuntien aloitin todennäköisesti samana päivänä, kun ensimmäinen luukku tuli ulos.

Voi olla, että nyt menee vähän jaaritteluksi, mutta vielä ihan lopuksi on todettava, että tämä nimenomainen fandom oli minulle aikoinaan todella tärkeä. Jälkikäteen ajateltuna olin vielä todella nuori, kun tähän sarjaan tutustuin, enkä ollut ehtinyt vielä oikein aikuistuakaan, mutta elämäntilanne puski eteenpäin kovalla vauhdilla, joten ehkä nuorempi minä löysi jonkinlaista lohtua siitä, että sai elää vielä vuoden lisää teini-ikää näiden hahmojen parissa. Erityisen paljon lohtua tarjosi nimenomaan Akashin hahmo, koska pystyin samaistumaan todella paljon niihin paineisiin, joiden kanssa hahmo painiskeli: siihen, miltä tuntuu, kun mikään määrä timantinkovaa suorittamista ei vain riitä. Jos joku sattuisi löytämään tämän ficin (tai muita vanhoja tekstejäni samasta hahmosta) ja samaistumaan samaiseen hahmoon samoista syistä, haluan lähettää jaksuhalin, pörröiset one-size fits all -sukat, sekä toki myös rasian niitä Pandan konvehteja, joita ostetaan joululahjaksi ihmisille, joita ei oikein tunneta, mutta halutaan kuitenkin muistaa. ♡
4
Rinnakkaistodellisuus / Vs: SK∞: Kaunis vastaheränneenäkin (S, Cherry/Joe, ficlet)
« Uusin viesti kirjoittanut Larjus tänään kello 10:35:32 »
Maissinaksu: Kaoru on tosiaan aikamoinen ressukka aamuisin (ja on se kyl vähän muutenkin, sanoi se itse ja muut mitä hyvänsä ;D). Oon ite vähän samaa maata, käynnistyn unien jälkeen erittäin pitkillä piuhoilla. En oo kyllä ihan niin paha tapaus kuin Kaoru. Yö runnoo oikein urakalla. Ehkä senkin takia on hyvä, ettei hänellä ole mitään säännöllistä palkkatyötä jossa pitää joka aamu raahautua työpaikalle.

Lainaus
Tuo reaktio kehuihin on myös jotain todella autenttista: harvoin sitä ilahtuu, jos joku kehuu nätiksi aamupierulookin ollessa valloillaan. Ei taida kyllä olla ensimmäinen kerta, kun Kaoru on saanut kuulla moisia kohteliaisuuksia. 8)
No ei tietenkään ole 8) Varmaan osa jokaista rauhallista, yhdessä vietettyä aamua. Ja sit ku näistä kahdesta kyse niin sehän on ihan vakio, että sanoi toinen mitä hyvänsä, on pakko olla eri mieltä :D Jos Kaoru olis tälläytynyt parhaimpaan kimonoonsa ja muutenkin ihan viimeisen päälle, niin aivan varmasti olisi torpannut jokaisen kehun, jonka Kojirou suustaan laukoo ;D Vaik kyl se tietty sisimmässään tykkää kuulla, miten Kojirou häntä ihailee (oli senhetkinen ulkonäkö ja olotila mikä tahansa).

Lainaus
Tuli lisäksi mieleen varmaan aiemman Salkkari-ficin ansiosta se Sepon "Älä nyt... koske" -repliikki. xD
Se jos mikä sopis tohon XD

Kiitos ittellesi ihanasta kommentista, kyl mun mieltä aina lämmittää niin paljon kuulla että mun arkilällyilyt miellyttää ♥


Verinen Paronitar: Joo oon ehdottomasti sitä mieltä, että Kojirou on ytimeltään toivoton romantikko ;D

Lainaus
Tulee ihan mieleen semmoinen väsymystä vastaan kamppaileva kissanpentu, vaikka toisaalta puoliuninen Kaoru onkin myös sellainen tapaus, jonka kanssa en itse haluaisi joutua tekemisiin  ;D Kojiro nyt takuulla on jo tottunut kaikkeen vuosien varrella, naurattaa ajatuskin kaikista tosi mukavista välikohtauksista joiden myötä Kojiro on oppinut Kaorun aamuiselle rytmille :')
Siihen näkyyn en minäkään haluis törmätä ;D Muutenkin olis varmaa Kaorun edessä sellainen olo, että vähintäänkin sen katse tappaa, oli sitten aamu tai päivä tai vaikka yö :D Kojirou on tietty tottunut, varmaan saanut esimakua jo joskus kakarana yökyläillessä kun Kaorua ei meinaa saada hereille millään...

Ihanaa kuulla, että oot tykännyt mun hahmotulkinnasta tässä ficissä. Sarjan tekijöiden jakamien infomurusten pohjalta on kiva kirjoittaa, ja mikäs sen parempaa aina kun ne sopii niihin headcanoneihin ja ideoihin, joita on jo ehtinyt itselleen muodostaa! Kojiroun mielestä Kaoru on toki kaunis ja suudeltava aina, vaikka se semmoinen yönjälkeinen hauraus hänen sydämensä saakin erityisesti väpättämään.

Kiitokset sullekin kommentista ♥


Grenade: Mä en oo paljookaan saanut julkaistua marraskuun aikana, mut on nyt sentään tää :D

Lainaus
Kojiro on niin herrasmiestä heti aamusta alkaen, juuri, kun toinen sitä varmasti eniten kaipaakin. Tuskin Kaoru jaksaisi arvostaa, jos toinen olisi heti aamusta näsäviisastelemassa takaisin. Ihanaa, että hän on myös tarjoamassa aamupalaa ja kahviakin, niin toisen tarvitsee vain tallustaa pöydän ääreen.
Kojirou on kyllä niin täydellistä husbandomatskuu, tietää just mitä toinen kaipaa ja arvostaa eniten ♥ Ja nää kaks muutenkin tuntevat toisensa läpikotaisin, niin tietää miten toimia, ja kun se heidän välinen "riitelynsäkin" on pohjimmiltaan vain leikkiä, niin ei sekään sovi jokaiseen hetkeen. Aamu-Kaoru ei tosiaan arvostais mitään piikittelyjä ja näsäviisasteluja :D

Lainaus
Vaikka kyllä mä ymmärrän Kaorua erittäin paljon. Vähintään tunti menee siinä, että heräämisen jälkeen saa mitään ajatuksia jäsenneltyä. :D
Joo sama täällä. Mä aina heräänkin vähintään puoli tuntia aiemmin ennen kuin mun on tarkoitus nousta, koska muuten mä en saa itseäni ylös sängystä 😅 Tartten rauhallisen heräilyhetken, ihan sama mihin aikaan herään ja herättääkö kello vai heräänkö ihan itsekseni.

Lainaus
Että ehkä Kaorukaan ei ole niin piikikäs kuin antaa olettaa, hän vain ei aina välttämättä kerro sitä sanallisesti ja ehkä Kojironkin välittäminen tulee enemmän tekojen kautta, kuten esimerkiksi aamupalan tarjoamisesta.
Ei tietenkään, näiden kahden suhdehan se on mitä on :D Mai joskus fiksusti muotoili semmosen dynamiikan et "vittuilu on välittämistä", ja kyllähän se näitä kahta kuvaa ;D Vaikka on toki paljon niitä suhteen ulkopuolisenkin silmiin selkeitä rakkauden osoituksia, kuten Kojiroun lällyily et Kaoru on aina kaunis, ja miten hän tarjoilee tälle kahvia ja aamupalaa oma-alotteisesti.

Kiitos myös sulle kommentista, ihanaa kun tämmöselle arkifluffeilulle riittää lukijoita (koska tällasen kirjoittaminen on ihan parasta) ♥
5
Saivartelija / Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Uusin viesti kirjoittanut mursuhilleri tänään kello 10:31:16 »
Mulla on etsinnässä yksi kirja! Kyseessä siis poikaystäväni lapsuudesta tuttu kirja, jonka nimeä hän ei muista. Muistikuvat hänellä muutenkin hieman hatarat.

Eli tässä kirjassa oli joku mies, joka vihelteli ja kulki jossain kaupungissa. Ihmiset ympärillä tappeli tai riehui tai jotain, mutta rauhoittuivat kun kuulivat tämän viheltelyn. Kyseessä kuulemma tosi lyhyt kirja, jossa on paljon isoja kuvia, mahdollisesti mustavalkoisia. Poikaystävä siis lukenut/hänelle on luettu tätä 90-luvulla.

Ollaan etsitty useaan otteeseen netistä tätä kirjaa, mutta ei olla löydetty! Ajattelin kysyä, josko täällä joku tietäisi tämän kirjan.
6
Joulukuu kerkesi vaihtumaan ennen kuin ehdin kissaa sanoa, mutta onneksi tähän pääsee hyppäämään mukaan näin pari päivää myöhässäkin. Nastaa, että olet jaksanut väsätä joulukalenteria, viime vuotinen Haymitch/Ellie oli todella kiva, joten tämäkin varmasti tuo päiviin piristystä! Hauskaa, että nyt on roolit vaihtumassa, kun Kojiro joutuukin kaikkien eteen syynättäväksi ja kokee siitä hermostuneisuutta. Musta on ollut tähän mennessä luontevaa tarinan edistymistä, tässähän on vielä 20 luukkua jäljellä, joten kyllä ehtii matkan varrelle vielä setää ja tätiä ties millaista. :D

Sitä ei taidettu kertoa, mutta aloin miettiä, että onko Kaoru ja Kojiro nähneet Kaorun vanhemmat myös pariskuntana. Kavereina varmasti, jos kerran lapsuudenkavereitakin ovat, mutta mitäköhän ovat vanhemmat miettineet siitä, että he ovat nyt jo vakavammassa parisuhteessa. Vähän pelottaa, että millaisia sukulaisia sieltä on tulossa, jos kerran Kaorun mukaan ovat perinteisempiä. Että onkohan Kojiro ollut ihan oikeassa, kun on jännittänyt tapaamista, vai meneeköhän kaikki kuitenkin lopulta paremmin kuin hän on toivonut. Jaiks, mutta uskon, että se selviää tässä parin viikon sisään. :D

Lainaus
että kumpparin ukin synttärijuhlat sukukokouksineen on sellainen asia
Miten kutsua toista kumisaappaaksi ilman, että toinen huomaa: oppitunti by Kojiro. :D Ehkä tämä oli typo, mutta sopi myös näinkin lauseeseen.

Näiden kahden sanailu on tähän mennessä ollut oikein toimivaa ja jäänkin nyt siis vain seurailemaan, miten tämä sukulaistutustuminen edistyy. Kiitos tähänastisesta! ^^
7
Rinnakkaistodellisuus / Vs: SK8 the Infinity: Vuorokausipahoinvointi, S, Joe/Cherry, oneshot
« Uusin viesti kirjoittanut Grenade tänään kello 00:31:56 »
Nuuu, voi Kaorua. : ( Tekisi mieli antaa kunnon halirutistus, mutta voi olla, ettei oikein arvostaisi tässä olotilassa. Onneksi Kojiro osaa lohduttaa paremmin ja tietää, mitä toinen kaipaa. Niin hyvin he toisensa tuntevat ja ymmärtävät pienestäkin. Kojiro on täysillä jo vanhemmuusmoodissa ja varmaan on googlettanut kaikkia raskauteen sopivia ruokia. Ja yrittää myös tehdä Kaorun lemppareita, awws, vaikka lapsi saattaakin olla eri mieltä.

Lainaus
"Sillä lailla. Näytä sille pahuksen pahoinvoinnille", Kojiro kannusti silitellen Kaorun hiuksia tämän pestessä käsiään
Näytä sille, kuka täällä määrää! Vaikka voi olla, ettei se pahoinvointi niin sitä kuuntele, mutta pääasia, että Kaorulle tulee taas vähän taistelutahtoa. Onneksi tämä ei ole ikuinen olotila, vaan jossain vaiheessa helpottaa, mutta eipä sekään oikein tuossa kohtaa lohduta.

Vaikka Kaorulla olikin melko kurja fiilis, niin tästä ficistä ei jäänyt kurja fiilis, vaan tunnelma oli ihanan rakastava ja huolehtivainen. Niin myötä- ja vastoinkäymisissä, sanotaan, ja Kojiro yrittää pitää huolen siitä, että huonommankin fiiliksen jälkeen tulee aina jotain hyvää. Kiitos tästä! ^^
8
Larjus: Onneksi joo tiedän, että olet hitaampijuonisten tunnelmointitekstienkin ystävä. :D Ja pienet hellyydenosoitukset ovat niin ihastuttavia, etenkään jos niistä ei tehdä numeroa. <3 Tuntui hyvältä idealta julkaista tämä jo keskiyön jälkeen nyt kun vielä olin sopivasti hereillä.

***


IV


"Arvoisat matkustajat, aloitamme pian laskeutumisen. Olkaa ystävällisiä ja kiinnittäkää turvavyönne ja nostakaa istuimenne selkänoja pystyasentoon..."

Kojiro säpsähti hereille eloisan naisäänen kuuluttaessa toimintaohjeita. Hän ei ollut aikonut uinahtaa niin lyhyellä lennolla, mutta näköjään heikosti nukuttu yö oli yhä kummitellut hänen takaraivossaan.

"Kaoru?" hän korahti ja ravisti hartiaansa hellästi hoksattuaan Kaorun nojaavan sitä vasten.

"Hm?" Tämä havahtui torkuiltaan, suoristi silmälasejaan ja vilkaisi ulos ikkunasta. "Ai, olemme Tokiossa."

"Tuntuu kuin olisin kadottanut vähintään tunnin elämästäni..." Kojiro mutisi ja ruksautti niskaansa niin reteästi, että Kaoru värähti päästä varpaisiin. "Ja tuolla on yö."

"Kello on kymmenen illalla."

"Ja kun pääsemme Sakura-tiluksille, on vielä yömpi", Kojiro jatkoi. "Ei kai isovanhemmillasi ole tapana järjestää mitään keskiyön vastaanottokomiteaa vieraille?"

"Voi saakeli sinun kanssasi..."

Tokion ilma tuntui viileältä verrattuna Okinawan meripuhuriin, mutta onneksi he olivat varautuneet asiaan. Kaoru oli nikotellen suostunut viikkaamaan haorinsa käsimatkatavaroihin ja käytti hyvän tovin varmistaakseen, että se asettui kimonon päälle mahdollisimman rypyttömänä. Kojiro itse nykäisi päälleen juuri ja juuri kassiinsa mahtuneen farkkutakin, jonka kaulus toi mieleen lampaanvillan. Kaoru oli nimennyt takin 'karjapaimenrotsiksi', ja sillä nimellä Kojirokin sitä kutsui. Aluksi hän oli epäillyt, olisiko hänen ollut syytä ottaa päällystakikseen jokin vähän hienostuneempi yksilö, mutta ei sekään huonolta näyttänyt. Kaorun seulankin se oli läpäissyt, kun hän oli kysäissyt tämän mielipidettä.

Matka itse kohteeseen vaati muutaman etapin taksin, junan ja toisen taksin kyydissä, ja kun he viimein pysähtyivät, Kojiro huokaisi osin väsymyksestä ja osin silkasta helpotuksesta. Olihan hän arvannut, että reissaamiseen kului aikaa varsinkin pääkaupunkiseudulla, mutta melkoista vaivaa sitä joutui näkemään päästäkseen isovanhempia tapaamaan.

Hän se oli onnekas, kun hänen vielä elossa olevat vaarinsa ja mumminsa asuivat samalla saarella.

"No niin", Kaoru virkkoi luoden silmäyksen ensin valtavaa tonttia ympäröivään muuriin portteineen ja sen jälkeen häneen. "Perillä ollaan."

9
6. Sotamies Vanhala (Ficlet300 247 musiikki, 275 sanaa)

Vanhalan suussa maistuu kitkerältä.

Hän on antanut Määtän valokuvat seuraavalle vilkaisemattakaan niitä. Ei hän millään ilkeä katsoa vieläkään.

Hän ei ole puhunut kenellekään. Kukaan ei tiedä, mitä sinä yönä tapahtui, paitsi Rahikainen ja Sihvonen ja kaksi miestä – kaksi poikaa – jotka ovat olemassa enää kämmenenkokoisissa kuvissa.

Lehto oli luuta. Suotta tapatti itsensä.

Vanhala muistaa, kuinka läheltä Lehdon huuto tuntui tulevan. Jos siihen sittenkin olisi… ja hän ehkä olisikin. Melkein. Ehkä.

Rahikainen ei katso oikein ketään kohottaessaan Lehdon maljan. Ottaakin sitten pian vilttikäärönsä ja kiljuosansa ja menee menojaan. Jättää Vanhalan muistelemaan. Hän ottaa gramofonin ja levyt esille ja alkaa veivata Armi Pataljoonia ja Lunkreenia. Muista alkaa osa tanssia, mukana lauletaan. Vanhala ottaa vähistä valikoimista musiikkitoiveita vastaan.

Jokkanttii ja jokkantii ja jokkantii ja jommajjaa.

Jos siihen olisi kumminkin.

Vaikka hakijakin siihen olisi jäänyt. Niin kuin Riitaoja jäi. Siinä toinen, joka olisi pitänyt pitää porukassa. Mistä se raukka mitään tajusi semmoisissa peloissa.

Mutta se Lehdon huuto.

Ja kun se huuto vielä sekoittui Rahikaisen usutukseen. Ei tähän jäädä, miten tuosta selvän otat, älä veikkonen ala mölytä.

Mutta jos silti. Jos ja jos.

Jokkantii ja jokkantii.

Pelottavan se näkyy joka miestä.

Sihvonen kuulostaa väsyneeltä, väsyneemmältä kuin yleensä. Kohottaa mukiaan kuin painottaakseen sanojaan. Ei katso Vanhalaa, mutta voisi katsoa. Ei se olisi väärin.

Niin kai pelko näkyykin kaikilla niin kuin näkyy. Ja se piilotetaan niin kuin piilotetaan.

Mutta se Lehdon huuto. Se huuto. Ja jos. Jos ja jos ja jos. Koskaan ei voi tietää, kun kerran siitä meni.

Vanhala aloittaa Jokkantiin uudelleen. Ja uudelleen. Huutaa pölyisen ja vouvaavan kuoron mukana uudelleen ja uudelleen, huutaa äänensä ruvelle ja yskii vedet silmiinsä.

Ei täällä auta vanhoja murehtia.

Jokkantii ja jokkantii ja jokkantii ja jommajjaa.




A/N: Ja sehän olis tuo puna-armeijan kuoron Kalinka.
10
Rinnakkaistodellisuus / Vs: SK∞: Kaunis vastaheränneenäkin (S, Cherry/Joe, ficlet)
« Uusin viesti kirjoittanut Grenade 03.12.2021 23:26:39 »
Nyt, kun on marraskuusta selvitty, on aika tulla tsekkailemaan, et mitä täällä oikein on julkaistu marraskuun aikana. :D Ja täältähän löytyy!

Awws, olipa tää söötti hattarapala! Kojiro on niin herrasmiestä heti aamusta alkaen, juuri, kun toinen sitä varmasti eniten kaipaakin. Tuskin Kaoru jaksaisi arvostaa, jos toinen olisi heti aamusta näsäviisastelemassa takaisin. Ihanaa, että hän on myös tarjoamassa aamupalaa ja kahviakin, niin toisen tarvitsee vain tallustaa pöydän ääreen.

Vaikka kyllä mä ymmärrän Kaorua erittäin paljon. Vähintään tunti menee siinä, että heräämisen jälkeen saa mitään ajatuksia jäsenneltyä. :D Mukavaa, että he ovat saaneet symbioosinsa toimimaan, molemmat ovat alkaneet tottua toisen rutiineihin ja mitä kaikki tarkoittaa. Että ehkä Kaorukaan ei ole niin piikikäs kuin antaa olettaa, hän vain ei aina välttämättä kerro sitä sanallisesti ja ehkä Kojironkin välittäminen tulee enemmän tekojen kautta, kuten esimerkiksi aamupalan tarjoamisesta.

On nää kaksi vaan niin höppänöitä ja söppänöitä, ja tällaista arkifluffia lukee oikein mielellään. Kiitos tästä! ^^
Sivuja: [1] 2 3 ... 10