Tuoreimmat viestit

Sivuja: [1] 2 3 ... 10
1
Godrickin notko / Vs: Sumun sisällä (toisella puolella) | K-11 | 21. luku 22.1
« Uusin viesti kirjoittanut nomps 22.01.2020 22:19:11 »
Minä jo päivemmällä kaipailin uutta lukua, olipas kivaa että ehdit tänäänkin julkaista! :) Kemia-alkemiajuttu on ihan mahtava oivallus, ja kaikki tieteellinen osuus meni minulta vähintään viisi metriä yli hilseen mutta oli sitäkin mukavampi lukea! ;D
2
Godrickin notko / Vs: Kotitonttu pitää salaisuutesi, S, Draco & Dobby
« Uusin viesti kirjoittanut Fairy tale 22.01.2020 21:30:39 »
Ihanaa että tämä oli noussut kivasti tarjottimelle luettavaksi. Oikein söpö pätkä.  :)
Enkä voi olla nyt ajattelematta että kuinkas muutenkaan, ilman muuta näin on käynyt.
Dobby joka on joutunut luimimaan kartanolla ties missä nurkissa ettei saa jatkuvasti selkäänsä, niin keneltä hän olisi kuullut Harrysta niin ylistäviä juttuja.
3
Godrickin notko / Vs: Seinänaapuri, Harry/Draco, rapsusarja, K11, 53/? 22.1.2020
« Uusin viesti kirjoittanut Fairy tale 22.01.2020 21:25:39 »
Ohhoh ja hopsankeikkaa, vai että Henry. Vai sellaista pientä on ehtinyt tapahtua jo Tylypahkassa. Jotenkin tämä nyt avasi sitä, ettei Harrylle ole uutta tuollainen miesten perään katseleminen. Kuullaankohan tästä Henrystä vielä ja aiheuttaa se ehkä naapurin blondissa jonkin sortin sykähdyntää? Ja mitä tekeekään Harry. Mutta hieno että nyt hormi on valmis kulkureittinä.

Paitsi että - Dracoa kehiin.  :)
4
Pimeyden voimat / Vs: Yksi kaikkien, kaikki yhden (Sirius/Harry, S)
« Uusin viesti kirjoittanut Beelsebutt 22.01.2020 20:54:05 »
Kaikki paritukset voi olla ihaneja <3 ja joo, en oo Harry/Siriusta ihan hirveesti kirjoittanut, mutta aina vitosleffan katsottuani tekee mieli, koska silmää iskevä Sirius on vain niin rietas että voi elämä, pitää aina ihan muistuttaa, että Harry on siinä vasta 15 ja että hyihyi eipäs alaikäisiin kajota ;D Ooh, tulipa mieleen yks Harry/Sirius, joka on MAHTAVIN kaikista, voisinpa koittaa etsiä linkin! VOI EI SE ON POISTETTU! Eli kyseessä on wannabenerdin ficci "Masturboinnin salat Sirius Mustan tavoin" semmonen K-15 rajoitteinen hassu Harry/Sirius jossa ikäeroa ei taida olla ollenkaan koska aikasiirtymät ;D aivan loistava! Mulla on se koneella, pistä viestiä jos haluat lukea! :)

Mutta niin joo. Tää on hyvin hämäräksi jäävä, tajuan sen jopa vaikka itse oon kirjoittanut ja tietysti tiedän kaiken :D mutta joo, ikäerostahan se Sirius jahkaa pääsääntöisesti. Tyylillisesti tää on tosiaan mun angstikaudella kirjoitettua, joka vaikuttaa omasta mielestäni tavattoman paljon tekstin laatuun ja varsinkin sisältöön, en kovin usein angstia kirjoittele, ellen ole itse angstinen ;D mutta joskus tulee sellaisiakin hetkiä, että on pakko saada tarina kirjoitettua, vaikka siinä olisikin angstia. Yleensä niissä toki on onnellinen loppu, tässä ficissä ei ole sellaista.

Kiitos itsellesi kommentista ja siitä kun jaksoit kaivaa tän vanha ficin esille <3
5
Godrickin notko / Vs: Seinänaapuri, Harry/Draco, rapsusarja, K11, 53/? 22.1.2020
« Uusin viesti kirjoittanut Vendela 22.01.2020 20:35:10 »
Ei, Harry ei halua tutustua uudelleen Henryyn! Ei ainakaan, jos minulla olisi asiaan mitään sanavaltaa ;D Vaikka toisaalta, tämä yllättävä käänne saattaisi pistää liikettä tarinan pääparitukseen, joka ei nähdäkseni ole kuitenkaan vaihtunut mihinkään ;)

Eli olipa yllättävä käänne tämä Henryn ilmaantuminen Harryn oven taakse. Tosin heti ryhdyin pohtimaan tämän Henryn motiivia tutustua Harryyn. Erouutinen on tosiaan kaikkien tiedossa, ja Harryn ympärillä pörrää varmasti kiinnostuneita. Mutta voiko näihin onnenonkijoihin luottaa? Toivottavasti Harry osaa olla varovainen!

Huh, tämäkin tarina on jo yli 50 rapsun mittainen! Hienoa! Ja ainakin minusta lukijana tuntuu, että vielä paljon on edessä eli ollaanko vielä edes puolenvälin tietämillä tämän suhteen? Ei sen väliä, mukavaa kun kirjoitat ja minä ainakin luen tätä mielelläni, sen verran mielenkiintoisia kuvioita tässä on meneillään :) Joten pidemmittä puheitta, jatkoa jään odottelemaan ja kivaa myös kuulla että spurttailet tämän kanssa!

Vendela
6
Rinnakkaistodellisuus / Vs: MCU: Manttelinperijät | S | Sam+Bucky
« Uusin viesti kirjoittanut Aurinkolapsi 22.01.2020 20:26:22 »
APUA ;;;;;;;;;;; ♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥ Tämä on IHANA!! Miksi sinä aina mollaat itseäsi ja sitten deliveraat tälläisiä täydellisyyksiä? Hei nyt hei.

Oot niin muru, en kestä!! Oon sanonu tän varmaan jo monesti, mutta sietää toistaakin: oon niin ONNELLINEN ♥ Itkettää taas. Enkä taas osaa sanoa mitään hyödyllistä tai järkevää! Tämä on aivan ihana! Sam ja Bucky on niin rakkaita. Kirjoitat heistä(KIN) tosi taitavasti! Ja ihana lukea noista Steven ja Tonyn häistäkin ;;;;

Lainaus käyttäjältä: Vendela
Kohta, mikä sai minut virnuilemaan:
Lainaus
“Oletko sinä uuden Captain American Iron man?”

Vastaukseksi Bucky yskii punastuen.
Mitäs se Bucky nyt yskii ja oliko tässä siis paritusta vai ei ;D Sillä kyllä tähän voisi lukea pientä sutinaa näiden välille. Ehkä sellainen pre-slash-juttu?
TÄMÄ!! Minä ainakin luen sen pre-slashinä, ettekä te voi minua estää!! >:----) Sam/Bucky best, niiden dynamiikassa on vaan Sitä Jotakin.

PS. Luin ton heti siitä linkistä asti Mantelinperijät ja oon täällä nyt hihitellyt sitä :---------D En SELVIÄ. Tällä on aivan täydellinen nimi, mutta. Sos.
7
Rinnakkaistodellisuus / Vs: MCU: Manttelinperijät | S | Sam+Bucky
« Uusin viesti kirjoittanut Vendela 22.01.2020 20:23:01 »
Ihana ajatus tämä, että nämä kaksi perivät Capin ja Iron Manin roolit Avengers-porukassa :D Vaikka totuus on tietenkin se, ettei kukaan voi ikinä korvata heitä!

Kohta, mikä sai minut virnuilemaan:
Lainaus
“Oletko sinä uuden Captain American Iron man?”

Vastaukseksi Bucky yskii punastuen.
Mitäs se Bucky nyt yskii ja oliko tässä siis paritusta vai ei ;D Sillä kyllä tähän voisi lukea pientä sutinaa näiden välille. Ehkä sellainen pre-slash-juttu?

Täytyy sanoa, että tuo sana/kuva/lause haasteen kuva on varsin haastava, mutta hienosti olit toteuttanut sen tässä :) Ja siinäkin tuli ihan pieniä viboja tuohon slashin suuntaan ;)

Ihanaa, että viimeinen rapsu oli häitä vaikkakin näiden hahmojen näkökulmasta, mutta silti. Voin niin kuvtella kuinka Bucky ojentelee noita nenäliinoja ;D

Kiitos näistä,
Vendela
8
Rinnakkaistodellisuus / MCU: Manttelinperijät | S | Sam+Bucky
« Uusin viesti kirjoittanut Angelina 22.01.2020 20:09:01 »
Title: Manttelinperijät
Author: Angelina
Fandom: MCU
Rating: S
Genre: fix-it, slice of life, humor
Paring: Sam Wilson/Bucky Barnes (if you squint), Steve Rogers/Tony Stark

A/N: Ja vielä Aurinkolapselle, kolmas osa elämästä End gamen jälkeen. Tämä poikkeaa melko selkeästi kahdesta aiemmasta, koska tää ei ole selkeä paritusficci - tää on enemmänkin fiilistely tulevasta The Falcon and the Winter soldierista. Tämä oli myös yllättäen kaikista hankalin (eikä Peter/Wade wut), koska ilmeisesti en osaa kirjoittaa parituksetonta tekstiä :'D

LOPUN JÄLKEEN -verse:
1. Kanssasi kokonainen | S | Steve/Tony
2. Sinä olet siinä | K-15 | Peter/Wade
3. Manttelinperjät | S | Sam+Bucky

Haasteet: Salainen ystävä, Vuosi raapalehtien, Sana/kuva/lause10 #2 x kuva





M A N T T E L I N P E R I J Ä T


I
[100 sanaa]

“Ei tämä voi olla totta. Sinähän olet idiootti.”

Sam katsoo Buckya kulmat koholla.

“Steve siis antoi kilpensä sinulle ja ilmoitti karkaavansa auringonlaskuun Starkin kanssa?”
“En aio selittää tätä enää neljättä kertaa, Barnes. Uskot tai et, mutta en minä löytänyt vibraniumkilpeä maasta lojumasta.”

Bucky rojahtaa istumaan hotellihuoneen nojatuoliin, näyttäen edelleen epäuskoiselta.

“Mutta… sinähän olet idiootti. Miten sinä voisit muka olla seuraava Captain America?”

“Ja sinä olet aivopesty entinen HYDRA, sinulleko tämä olisi pitänyt antaa?” Sam tivaa puristaen kilpeä käsissään.

Bucky tuhahtaa.

“No ei todellakaan. Se olisi pitänyt pitää meistä molemmista mahdollisimman kaukana.”

Sam laskee kilven varovasti pöydälle, huokaisten samalla syvään.

“Totta.”


II
[100 sanaa]

Fury katsoo heitä molempia hetken ja pudistaa sitten päätään.

“Stark ja Rogers päättävät lähteä viettämään yhdessä eläkepäiviään ja minulle jää hämähäkkipoika ja... te kaksi.”

Bucky ja Sam vilkaisevat toisiaan, mutta eivät sano mitään.

Fury huokaa syvään ja heittää tehtäväkansion Samille. Sitten hän nousee ylös ja kävelee ovelle poistuakseen, mutta kääntyy vielä tiukka ilme kasvoillaan.

“Tehtävän on parasta onnistua, sillä minä en halua siivota jälkiänne. Ymmärsittekö?”

Bucky nyökkää, mutta Sam nousee salamannopeasti ylös.

“Voit luottaa meihin.”
“Se jää nähtäväksi.”

Ja kyllähän Fury joutuu siivoamaan heidän jälkiään, mutta heidän ensimmäiseksi yhteiseksi missiokseen se sujuu yllättävän hyvin.

Eivätkä he tappele keskenään kuin kolmesti.


III
[150 sanaa]

“Mikä helvetti tuo on?!” Bucky huutaa ja osoittaa metsästä heitä kohti leijailevaa, epäilyttävästi kalaa muistuttavaa avaruusoliota.

“En minä tiedä, enkä aio kysyä, ammu jo!” Sam karjuu vastaukseksi, kun kilpi kimpoaa kolmatta kertaa olennon kyljestä pois, aiheuttamatta juuri vahinkoa.

Koomisinta tilanteesta tekee sen, että he luulivat saavansa pienen hengähdystauon. Ensimmäisen, kohtalaisen hyvin sujuneen mission jälkeen, Fury oli hukuttanut heidät töihin. Uuden Avengers-ryhmän kokoaminen vei aikaa, eikä potentiaalisia kandidaatteja tuntunut olevan riittävästi.

Sam on sitä mieltä, että Fury salaa ikävöi vanhoja suojattejaan, eikä siksi halua perustaa Avengers-aloitetta uudelleen.

Bucky lataa aseensa, tähtää ja osuu kalaolentoa suoraan silmään. Sam kaartaa siivillään tiukaan syöksyyn, nappaa Buckya käsistä ja lennättää tämän alta pois, kun olento (“Vai onko se kone?!”) päästää kirskuvan äänen ja rojahtaa maahan, kaataen puita mukanaan.

He laskeutuvat turvallisen matkan päähän ja vetävät syvään henkeä. Samin otsa on hiestä märkä ja Buckyn tuuheasta tukasta sojottaa neulasia.

“Minä valitsen sitten seuraavan lomakohteen”, Sam murahtaa.


IV
[100 sanaa]

Kun he kävelevät kadulla ja ohikulkevat lapset tunnistavat Samin ensimmäistä kertaa Captain Americaksi, tämä on haljeta ylpeydestä. Bucky siirtyy sivummalle ja antaa lasten piirittää uuden Capin, sillä hän tietää, miten vaikeaa Steven saappaisiin astuminen on Samille ollut. Miten kukaan voi korvata elävän legendan?

Yksi lapsista kuitenkin seuraa Buckya ja tuijottaa tämän metallista käsivartta silmät innosta hehkuen.

“Saako siihen koskea?”

Aiemmin kysymys olisi laukaissut stressireaktion, mutta nyt Bucky hymyilee ja ojentaa kätensä lapsen tarkkailtavaksi. Hän seuraa, miten lapsi piirtelee sormillaan kuvioita metalliseen pintaan. Yhtäkkiä hän hymyilee ja katsoo Buckya silmiin.

“Oletko sinä uuden Captain American Iron man?”

Vastaukseksi Bucky yskii punastuen.


V
[150 sanaa]

Steven ja Tonyn häät ovat juuri heidän näköisensä, eivätkä yhdenkään vieraan silmäkulmat säily kuivina.

Kun Tony lausuu valojaan, Bucky joutuu alttarilla ojentamaan nenäliinoja sekä Stevelle että Samille ja toisella puolella Rhodey ottaa Pepperin tiukasti kainaloonsa.

Illan edetessä Bucky huomaa ensimmäistä kertaa vuosikausiin hymyilevänsä aidosti. Hänellä on ystäviä, hänellä on tarkoitus ja hän saa seurata vierestä parhaan ystävänsä onnea. Ystävän, joka ansaitsee Buckyn mielestä maailmassa kaiken.

“Parempi pitää hänestä huolta, Sta- Tony”, Bucky sanoo maljapuheessaan ja viimeinenkin kireys hänen harteiltaan katoaa, kun Tony hymyilee ja nyökkää vastaukseksi.

“En tiedä”, Sam sanoo myöhemmin, kun he istuvat Buckyn kanssa kahdestaan kattoterassilla viskilasit kädessä, “en näe itseäni ukkomiehenä.”

Bucky kohauttaa olkiaan.

“Ei sinulla olisi aikaakaan. Ehkä sitten, kun jäät eläkkeelle?”

Sam nauraa.

“Entä sinä? Winter soldier olisi taatusti kuumaa kamaa treffimarkkinoilla.”

Bucky läimäyttää Samia käsivarteen, mutta hymyilee. Hän ei ole miettinyt asiaa, mutta juuri nyt hän ei kaipaa mitään eikä ketään.

Kaikki on hyvin.


9
Godrickin notko / Vs: Seinänaapuri, Harry/Draco, rapsusarja, K11, 53/? 22.1.2020
« Uusin viesti kirjoittanut Thelina 22.01.2020 20:05:55 »
Vendela: Harrysta on taatusti silmänruokaa auroriasussaan ;D Mutta mahtaako Draco vielä huomata moista asiaa? Oli huono tuuri lounaskutsun kanssa, saa nähdä, tuleeko pian toinen tilaisuus. Kiitos kommentista!

Fairy Tale: Hauskaa, että arkinen hormiyhteyden luominen tuntuu kiinnostavalta! Dracokin on varmaan ehtinyt tottua Harryn matkaseuraan, joten hän muistaa tottakai Harryn maininneen hormiverkkoon liittymisen... Harryn olisi parempi muistaa esittää lounaskutsu sopivassa välissä! Kiitos kommentista!

A/N: Nyt tapahtuu jotakin yllättävää! Saa nähdä, mitä mietitte siitä ;) Olen jatkanut tätä tällä viikolla spurttiraapaleessa ja tarkoitus olisi julkaista ne osat loppuviikosta, joten tässäpä alta pois aiemmin kirjoitettua varastoa.



50.

Haettuaan taikaministerin työhuoneeltaan, Harry ja Susan saattoivat hänet turvallisesti konferenssipaikalle Velhoparlamenttiin ja kulkivat koko päivän valppaana hänen mukanaan, taikasauvat valmiina epäilyttävien tilanteiden varalta. Konferenssiohjelma jatkui pitkälle iltaan ja päästettyään Puceyn ja Robinsin iltavuoroon jatkamaan ministerin vartiointia, Harry kiiruhti kotiin hormitarkastajaa vastaan. Hän ehti juuri vaihtaa univormunsa tavalliseen kaapuun, kun ovikello soi.

Kun Harry näki, kuka oven takana seisoi, hänen sydämensä melkein pysähtyi.

Miehellä oli edelleen tutun tummanruskeat laineikkaat hiukset ja syvänvioletin työkaavun rinnassa komeili ministeriön virallinen hormiverkkokonttorin merkki. Siniharmaat silmät tuikkivat aivan samoin kuin kahdeksan vuotta sitten ja vilkaisu rintamerkin alla olevaan nimikylttiin vahvisti tuttavuuden.

H. Cromwell

“H-Henry?” Harry sopersi.


51.

“Hei, Harry.”

Harry ei voinut uskoa, että kaikista maailman ihmisistä juuri hänen entinen ihastuksensa oli päätynyt hormiverkkotarkastajaksi ja hänen kotiinsa kohdekäynnille. Harry tuijotti miestä typertyneenä – tämä näytti lähestulkoon samalta kuin ennenkin, ainoastaan jollain tavalla miehekkäämmältä ja hieman rotevammalta kuin se pitkänhuiskea nuorukainen, jota hän oli suudellut eräässä Tylypahkan käytäväsyvennyksessä syksyllä 1996.

“Aiotko päästä minut sisään?” Henry kysyi huvittuneena. Harry astui kiireesti sivuun päästäkseen Henryn eteiseen. Harry ei saanut sanaa suustaan. Päässä risteilevät hyödyttömät ajatukset eivät sopineet keskustelunavaukseksi.

Miten menee? Mitäs olet puuhaillut sen pusun jälkeen, oliko siitä jo kahdeksan vuotta?

“Takka on olohuoneessa”, Harry sanoi lopulta, kun ei muuta keksinyt.


52.

Harrya hermostutti katsella Henryn työskentelyä, eikä asiaa auttanut lainkaan, että tämä ei vaikuttanut olevan millänsäkään heidän epäonnisesta historiastaan. Henry jutteli niitä näitä, kertoi valmistuneensa rakennusinsinöörivelhoksi pari vuotta sitten ja oli kuulemma kuukausi sitten aloittanut työt hormiverkkokonttorissa käytyään lisäkurssin hormien suojauksesta ja turvallisuudesta.
Lopulta Harrynkin onnistui hieman rentoutua ja pulssinsa tasauduttua hän vastaili Henryn kysymyksiin jo melkein luontevasti.

“Oletko kauan asunut tässä?” Henry kysyi, pidellen pitkillä sormillaan vaaleapuista taikasauvaa, jonka päästä suojausloitsu levittäytyi takan päälle nestemäisen näköisenä sumupilvenä.

“En, ihan pari viikkoa vasta”, Harry sanoi. Henry teki viimeiset merkinnät pergamenttiinsa ja taputti lopulta tyytyväisenä takan kylkeä.

“Valmista tuli”, hän sanoi iloisesti.


53.

“Ota yhteyttä, jos tulee jotakin kysyttävää”, Henry sanoi eteisessä, ojentaen violettia käyntikorttia.

Oven sulkeuduttua Harry huomasi, että käyntikortissa oli virallisten yhteystietojen alla toinen, käsinkirjoitettu osoite. Kotiosoite, jonka vieressä luki Henryn käsialalla Oli kiva nähdä.

Merlin! Mitä ihmettä tämä nyt sitten tarkoitti? Oliko Henryn kiinnostus häntä kohtaan herännyt uudelleen? Harryn ja Ginnyn ero oli lehtijuttujen myötä julkista tietoa, joten Henry oli varmasti kuullut siitä.

Ajatukset risteilivät Harryn päässä koko loppuillan. Vielä hampaita pestessäänkin hän tarkkaili mietteliäänä peilikuvaansa. Sotkutukkainen, hoikka ja vihreäsilmäinen mies näytti väsyneeltä ja hämmentyneeltä. Voisiko Henry todella olla mieltynyt häneen, silmäpusseineen päivineen?

Entä halusiko hän itse tutustua uudelleen Henryyn?
10
Godrickin notko / Vs: Sumun sisällä (toisella puolella) | K-11 | 21. luku 22.1
« Uusin viesti kirjoittanut Crysted 22.01.2020 18:38:28 »
nomps: Jännää tosiaan :D Heh, ei sentään vielä lopu, kun tulossa on 37 lukua ja ehkä vielä jotain ekstraakin ;) Heh, pahoille teille houkutteleminen on aina kivaa :D Kiitos kommentistasi jälleen, on aina kiva huomata että ihmiset jaksaa kommentoida näinkin tiheästä julkaisutahdista huolimatta :D

21.   luku

Matami Higgs tutkii minut perin pohjin, muttei löydä fyysisestä tilastani mitään huolenaihetta. Paikalle saapuu useampikin professori ja rehtori, joille joudun selittämään mitä tapahtui. Päätän pysyä niin lähellä totuutta kuin voin kuvaillessani oireitani.

”Voi olla aikaisemman kirouksen sivuvaikutus. Vahvat tunnereaktiot saattavat laukaista sellaisia”, sama naisprofessori, jonka tapasin junassa, epäilee. ”Onko vastaavaa tapahtunut aikaisemmin?”

Pudistan päätäni. En minä ole tässä kesän aikana suuttunut niin kovasti, että moinen olisi käynyt uudestaan. Pelännyt kyllä olen – kuten professoreille kerron, tosin jättäen baarissa koetun hyökkäyksen tiedot minimaalisiksi – mutta silloin en kokenut mitään vastaavaa.

Professorit vaihtavat muutamia ajatuksia, jotka muuttuvat pian muminaksi ja vilkuiluiksi minua kohtaan. Pian professorit lähtevät ja paikalle jäävät vain rehtori, professori Bay ja matami Higgs.

”Neiti Glassthornin potilaskertomuksesta voisi olla hyötyä”, McGarmiwa tuumii. ”Olga, lähettäisitkö Pyhään Mungoon pyynnön?

”Tietenkin. Tarvitsen tosin allekirjoituksenne, rehtori.”

McGarmiwa kirjoittaa nimeensä hänen eteensä ilmestyneeseen pergamenttiin ja ojentaa sen matamille, joka alkaa täyttämään muita tietoja.

”Professori Bay vahtisitko häntä, kun käyn pöllölässä, tiedättehän, ihan varmuuden vuoksi?” matami kysyy.

”Totta kai”, professori myöntyy.

Muut lähtevät ja me jäämme kahden. Sormeilen peittoa vilkuillen professori Baytä, joka tutkailee minua. ”Oletko varmasti kunnossa?”

Nyökkään ja hymyilen hieman. Katselemme toisiamme, enkä tiedä ollenkaan mitä siinä lopulta tapahtuu, mutta katseet kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. En voi mitään sille, että kosketan sydänkoruani.

Professori hätkähtää katsekontaktia hereille ennen minua. ”Äh, kuule, Olga on turhan varovainen, pärjäät varmaan hetken aikaa yksinkin”, hän sanoo ja kääntyy lähteäkseen.

”En ehkä muista, mutta tunnen kyllä, Jasper”, huomautan.

Mies jähmettyy, mutta kääntyy sitten vilkaisemaan minua ja hieroo pientä sänkeään, jota hänellä ei vielä eilen ollut. ”Hitto, Evelyn. Tietenkään en pääse tästä näin helposti”, hän sanoo ja naurahtaa hieman, mutta ei mitenkään ivallisesti. Pian hän kuitenkin vakavoituu ja näyttää syylliseltä. ”Anteeksi, etten… etten ollut paikalla, kun tarvitsit minua. Milloinkaan niistä kerroista.”

”En voi syyttää sinua. Olen oppinut, että olen aika ärsyttävä”, virnistän. Jasper naurahtaa ja istahtaa hetken epäröityään sänkyni laidalle, muttei katso minua.

”Minä kävin kyllä katsomassa sinua, kun olit tajuton. Mutta he merkitsevät vierailijat kirjoihin, enkä halunnut sen näyttävän epäilyttävältä.”

”No eipä siitä minulle ollut mitään seuraa muutenkaan, kun olin tajuton”, huomautan.

Jasper nyökkää ja katselee käsiään. ”Et… et muista mitään?”

”Meistä? En.”

Jasper näyttää hieman hankalalta ja hieroo käsiään toisiaan vasten. ”Ei sen… ollut tarkoitus tapahtua… mutta… en tiedä”, hän empii ja naurahtaa. Sitten hän vilkaisee minua. ”Emme olleet koskaan intiimisti yhdessä. Sinä kyllä halusit… eikä kyse ole siitä, ettenkö minä olisi halunnut, mutta emme voineet – tietystikään. Eihän sen koko jutun olisikaan pitänyt tapahtua. Me lopetimme asiat viime keväänä. Se meni liian pitkälle. Alkoi olla hankalaa esittää, ettei se ollut mitään.” Jasper laskee taas katseensa käsiinsä ja hieroo niitä yhteen hetken aikaa ennen kuin jatkaa: ”Sinä olet onnekas, kun et muista. Et voi kaivata mitään. Se on hyvä.”

”Niin sinä luulisit”, huomautan ja saan hänet katsomaan itseäni. ”Mutta oikeasti on aika helppo kaivata jotain, mitä ei muista kokeneensa.”

Jasper kohottaa hieman kulmaansa niin kuin ei uskoisi. ”Minä kyllä näin sinut James Potterin kanssa. Aiotko sanoa, ettei se ole miltä se näyttää.”

En ole varma puhuuko Jasper vain siitä halauksesta junassa vai sattuiko tämä myös näkemään muhinoinnin suuren salin edessä, mutta ei kai ole järkeä kieltää mitään.

”En minä tietenkään voinut tuntea mitään, ennen kuin tapasin sinut, Jasper”, selitän. ”James… oli paikalla. Ja hän ymmärsi.”

”En minä sinua syytä, on hyvä, että sinulla on joku”, Jasper kiirehtii sanomaan. ”Minä…” hän aloittaa, mutta näyttää sitten muuttavan mielensä sen suhteen, mitä aikoisi kertoa. ”Kuule, sinun täytyisi tietää, että ystäväsi Betty näki meidät kerran tunnin jälkeen…”

”Tiedän. Hän ei ole kertonut kenellekään”, vakuutan.

Jasper nyökkää ja nousee ylös. ”Tämän vuoden alkemiankurssi on historiallisen pieni… joten on tärkeää, ettemme anna hänelle mitään aihetta epäillä, että välillämme olisi jotain, ymmärräthän?”

Nyökkään, vaikka osa minusta onkin hieman pettynyt, ettei meistä kahdesta tulisi mitään.

Matami Higgs palaa takaisin, joten Jasper saa syyn lähteä eikä epäröi jättää sitä käyttämättä. Minut matami pakottaa jäämään yön yli vastusteluistani huolimatta.

Aamulla saan luvan lähteä, mutta matami Higgs viivyttelee niin pitkään, että joudun syömään aamiaisen pikaisesti sairaalasiivessä, ennen kun joudun kiiruhtamaan makuusaliin hakemaan päivän kirjat. Muita ei ole paikalla ja minulla olisi alkemiaa, eikä minulla ole hajuakaan missä sen luokka on. Joudun kysymään apua joltain kummitukselta, joka johdattaa minut mielellään oikeaan luokkaan, vaikka unohtaakin muutaman kerran, etten voi seurata häntä seinien läpi.

Olen jotenkin ihmeessä juuri ajoissa, mutta hetken ajan luulen joutuneeni väärään luokkaan, ennen kuin äkkään Bettyn ja Jasperin, sillä luokka on tyhjä heitä lukuun ottamatta. Ei sillä, että luokka olisi iso muutenkaan. Paikkoja olisi kahdeksalle opiskelijalle ja lopun tilan vievät kaikenlaiset koneet.

Istuudun Bettyn viereen, jonka kasvoilla on tiukka ilme. Minusta tuntuu, että tästä on tulossa hankalaa. Jasper näyttää huomaavan saman, sillä hän hymyilee hieman kireästi.

”Tänä vuonna meitä onkin näin vähän… valitettavasti V.I.P kokeista vain te kaksi suoriuduitte vaadittavalle tasolle.”

”Minä odotan tasapuolista opetusta ja arviointia”, Betty sanoo kärkkäästi, ehkä sen takia, että Jasper on puhunut minulle koko ajan. ”Teidän kahden jutusta huolimatta.”

”Ei meillä… ei meillä ole mitään. Tarkoitan, että tietysti opetus ja arviointi tulee olemaan tasapuolista, kuten aina. Ehdottomasti.” Jasper sekoilee sanoissaan ja vilkuilee minun ja Bettyn välillä, ei kai odottanut, että Betty ottaisi asian noin suorasti puheeksi luokassa. ”Kukaan ei saa minkäänlaisia erityisoikeuksia minkäänlaisista syistä.”

”Mh, niin tietysti”, Betty tokaisee selvästikään uskomatta.

”Se on totta, ei meillä ole mitään”, huomautan.

”Missäköhän sinä mahdoit sitten viettää yösi? Jamesin sängyssäkö? Vai jonkun kolmannen?” Betty kysyy pisteliäästi.

Tuijotan Bettyä pisteliäästi. ”Sairaalasiivessä. Kiitos vain huolenpidosta.”

Betty häkeltyy ja painaa katseensa pulpettiin. Jasper vetää henkeä ja aloittaa nopeasti opetuksen. Hän kertoo meille tutkimuksesta, joka meidän on tehtävä. Emme saa valita aiheita kovin laajasti, vaan pelkän tutkimuskysymyksen Jasperin valitsemasta aiheesta. Lopun tuntia teemme suunnitelmaa tutkimuslähtökohdasta ja sen toteuttamisesta.

Asia tuntuu ensin hirveän hämmentävältä, kun luen siitä oppikirjasta. Mutta kun alan kääntämään kirjan sivuun taikamerkkejä jästikaavoihin, siitä tulee paljon järkevämmän oloista. Hymähdän itsekseni, kun hommahan vastaa hieman käsitystäni numerologiasta.

Tutkimusaihe käsittelee puolimetallien käyttöä alkemiassa. Alan heti kirjaamaan ylös tietämiäni ionisoitumisenergioita ja elektronegatiivisuutta ja pyörittelemään mistä näkökulmasta puolimetalleja olisi kiinnostavinta lähestyä. Minua kiinnostavat varsinkin Pii ja Boori ja niiden muuttuminen eri käyttötarkoituksiin. Selailen hieman kirjaa, mutta eniten kirjaan ylös muistiani jästikemiasta ja fysiikasta.

En edes huomaa Jasperin kurkkineen olkani yli mitä kirjoitan, kunnes hän puhuu takanani ja saa minut säpsähtämään. ”Mitä kaavoja sinä käytät?” hän ihmettelee ja kumartuu lähemmäs. ”Puolimetallien ionisoitumisenergiaa ja elektronegatiivisuutta? Vain jästit tutkivat niitä.”

”Minä... törmäsin pariin kirjaan kesällä. Ajattelin… että ehkä siitä voisi olla apua alkemiassa”, selitän ja yritän peitellä huomaamattomasti muistiinpanojani – varsinkin kun sekaan on livahtanut muutama suomenkielinen sana – mutta Jasper vetää vihkoani nähtäväkseen.

”Hmm, no onhan se toki samantyyppistä, vaikka käytämmekin eri termejä”, Jasper myöntää katse vihossa. ”Mikä on tutkimuslähtökohtasi?”

”Ai, öh, en vielä tiedä, suunnittelen vain”, sanon ja lasken tahallani oppikirjan vihkoni päälle. ”Ehkä Pii tai Boori.”

”Pii tai Boori?” Jasper makustelee. ”Kiinnostavaa. Boorin kanssa täytyisi keskittyä-”

”Sen eri isotooppeihin tai booriyhdistelmiin, joiden muodostaminen vaatisivat korkean lämpötilan. Niin, se ei käytännön tutkimuslähtökohdasta vaikuta kovin mukavalta hommalta”, ajattelen ääneen sivellessäni sulkakynäni päällä leukaani. ”Taidan valita Piin. Voisin keskittyä piin jalostamiseen silikaattimineraaliksi.”

Jasper on selvästi vaikuttunut. ”Mihin silikaattimineraaliin haluaisit tähdätä?”

Alan pohtimaan vaihtoehtoja. Useat puolijalokivet sisältävät piitä, kuten lempikiveni Jade. Siinä on kyllä niin paljon kaikkea muutakin, että ehkä minun pitäisi tähdätä johonkin helpompaan, jossa on suurempi piipitoisuus. Kirjassa mainittiin kvartsit, mutta ne ovat aika helppoja, niiden teko jästivälineilläkään ei ole ihan kauhean vaikeaa, vaikken sellaista kylmiltäni osaisikaan tehdä.

”Opaaliin”, päätän.

Jasperin kulmat kohoavat. ”Sitä ei mainita kirjassa, mutta se on toki silikaattimineraali… se vain on hyvin epävakaa ja sen takia hankala valmistaa.”
Kohautan olkiani.

”Kuule, edes minulla itselläni ei ole kokemusta opaalin tekemisestä, en takaa, että onnistuisit siinä.”

”No, jos opaalistani tuleekin kristobaliittia tai tridymiittiä, kai minä voin tutkia niitäkin.”

Jasper avaa suunsa yllättyneenä, mutta sulkee sen sitten ja hymyilee minulle tavalla, jolla hän ei varmaankaan hymyilisi ihan jokaiselle oppilaalle. ”No, jos todella haluat… kukapa minä olen astumaan inspiroituneen alkemistin tielle.”

En voi estää kasvoilleni muodostuvaa hymyä, joten painan katseeni muistiinpanoihini. Jasperilla kestää hetken aikaa, ennen kuin hän tajuaa siirtyä katsomaan mitä Betty on saanut aikaan.
Sivuja: [1] 2 3 ... 10