Randomisti syntyneet tekstit on just hyviä Tätä lukiessa tuli kyllä pariin otteeseen semmonen pienoin wtf-fiilis, mutta se oli varmaan vähän niin kuin tarkoituskin XD Ja onhan se aina hauskaa, kun teksti pääsee yllättämään!

“Sinulla oli sellaiset hirveät nörttilasit!” Vox parahti ja hautasi päänsä Valentinon olkaa vasten.

Johan on Voxilla ollut painajaiset XD Hajottaa kans, miten voimakkaasti hän reagoi. Mitä jos Valentinolla oliskin neliskanttiset nörttilasit... Yritän nyt kuvitella sitä päässäni ja ei vaan onnistu 🙈 Mutta ehkä ihan hyvä, ei ainakaan tule samanlaista paniikkia kuin Voxilla tässä.

Varmistettuaan, että kumpikin demoni nukkui jälleen, lattialle sänkyleikkien jälkeen potkittu Ethan suoristi rumiksi haukuttuja silmälasejaan, pyyhkäisi kyyneleen silmäkulmastaan ja ryömi hiirenhiljaa ulos makuuhuoneesta.

Ai kauhee 🙈 en ollut yhtään varautunut siihen, että Ethan olisi samassa huoneessa Valentinon ja Voxin kanssa tässä tilanteessa. Voi raasua, kun noin silmälaseja haukutaan :< Ja väkisinkin miettii, että mitä tätä ennen oli hänelle tapahtunut, kun hänet oli kerta potkittu lattialle sänkyleikkien jälkeen. Eli Ethan oli siellä sängyssä myös, kun Vox ja Val paneskelivat... Ja ties mitä Ethan on joutunut tekemään silloin! Ai apua, ai kauhee, ja ei helvetti, mitä tästä pitäisi ajatella XD

Ja voi ääää Ethan, kun meni vielä piilaritkin hankkimaan Voxin sanojen takia. Hän se ottaa esimiehensä puheet niin vakavasti... </3 Vaikka loppujen lopuksi ei Vox ollut siihenkään tyytyväinen! Hankala miellytettävä, tuo Vox Mutta kaipa se on niin, että vaikkei Vox ikinä haluaisikaan nähdä Valentinolla sellaisia kakkuloita, Ethanilla sellaiset yksinkertaisesti vain kuuluu olla XD Vaikka olisivatkin rumat.

“Mainiota. Sen jälkeen erittelet tiimin eilisen tehokkuusraportin... sylissäni.”
 “...kyllä, sir.”
“Ne sietämättömän kamalat lasit päässä ja hymy huulilla, nörttiseni”, Vox sanoi maireasti ja läpsäisi toimistosta liukenevaa Ethania takamukselle.

Tää kohta sai mut kans tipahtamaan tuolilta (kuvainnollisesti), koska enpäs odottanut ficissä tapahtuvan vielä lisää Ethanin ahdistelua XD Mitä kaikkea Vox sille tekeekään... En varmaan halua edes tietää! Vaikka hänellä onkin Valentino... Mutta ehkä se on vain tasapuolista, kun Valentinollakin on varsinkin Angel ja sen lisäksi ties keitä muita, varmaan enemmän tai vähemmän kyseenalaisessa suhteessa jokaisen omistamansa sielun kanssa, niin pitäähän Voxillakin olla oikeus tehdä omille työntekijöilleen mitä haluaa XD (Katie Killjoy olisi tästä Ethanin kohtelusta varmasti todella kateellinen )

Kiitos teille tästä ficcistä, melkoinen kokemus XD Mutta varsin viihdyttävä! Ja pitääks tässä nyt itsekin alkaa kirjoittaa jotain Vox x Ethan -settii...

Oi jee, Ygritte! Tervetuloa tänne huutamaan Lestatin kokemista hirvittävistä vääryyksistä. <3 Mä olin kans ekaa kertaa sarjaa katsoessani, kakkoskauden alkupuolella aivan kärmeissäni, että Lestat oli mukana kuvioissa vain Louis'n kuvitelmana. Vaikka se toki hyvin herkullista hallulluilua olikin. :'D Odotin vaan koko ajan, milloin Lestat suvaitsee saapua paikalle oikeasti, ja olin jo aivan valmis heivaamaan Armandin omin käsin ja riuskalla niskaperseotteella jorpakkoon pois tieltä. Paitsi että Dubaissa Armand on kaikin mokomin saanut alusta asti hengata, koska bongasin jo varhain sen katselevan Danielia, hmmmmm, erikoisesti, mikä viehätti mua hyvin paljon.

Sitten sain kauden katsottua loppuun asti ja tajusin, että Armand on itse asiassa minunkin elämäni suuri rakkaus ja aivan paras hahmo ikinä koskaan milloinkaan. Ja nyt sit Lestatin nimeä kantavalla kaudella haluaisin, että ruutuaikaa liikenisi paljon enemmän myös muille kuin Lestatille itselleen. :'D  (Onneksi sitä kuitenkin liikenee myös muille. Mut enemmänkin voisi!!) Musta on ihanaa, kuinka paljon fiilikset näistä hahmoista voi vaihdella sen mukaan, missä vaiheessa sarjaa on menossa. Tai sitten sen mukaan, keneen nyt on päättänyt silmänsä iskeä ja kelle sydämensä uhrata. Joten ole hei aivan ylpeästi ja täysin Lestatin fanityttö! <3

// Rupesin miettimään Armandia ja unohdin tyystin pitää Louis-puolustuspuheenvuoroni! Perus. Mutta niin, Lestathan odottaa Louis’lta ehkä hieman liikoja, vaatii sitä oitis syleilemään tappajaluontoaan, jota vastaan Louis parka yrittää kamppailla ja miettiä, voisiko vampyyrina elää muutoinkin kuin tappamalla ihmisiä. Lestatilta ei löydy tälle pohdiskelulle kauheasti sympatiaa. Ja sit kun Louis epäilee, riittääkö hän Lestatille, Lestat sen kuin jatkaa sekoiluaan Antoinetten kanssa. Ja sit kun Louis yrittää viettää rauhaisaa perhe-elämää kera sekä Lestatin että Claudian, Lestat piinaa Claudiaa niin että Claudia lähtee lätkimään. Ja sitten kun Claudia tulee viimein takaisin, Lestat pahoinpitelee mustasukkaisuuttaan Louis’n henkihieveriin. En väitä, että myöskään Louis on puhdas pulmunen (voidaan seuraavaksi puhua hänen hirveistä puolistaan), mutta kyyyyyllä Lestat vähän ansaitsi tapetuksi tulemisensa. IMHO. Ja hei, kyllähän Louis teki ruokavaliokompromisseja jo New Orleansissa, sekä Claudian että Lestatin toiveesta! Armandin kanssa on ollut varmaan sikäli helpompaa, kun Armand ikivanhana vampyyrina tarvitsee verta harvemmin, niin Louis on voinut juoda Armandin paastopäivinä yksinään ja ihan mistä elukoista lystää. Tämä tällaisena upeana ja itseänikin hämmentävänä pro!Loumand-kommenttina tähän loppuun. :’)

Olen vihdoin päässyt katsomaan Veren vankeja (selvittyäni kaikista muista kesken olleista sarjoista) ja edennyt kakkoskauden puoleen väliin. En ole lukenut spoilereiden alla olevia kolmoskauden juttuja, mutta toivottavasti pystyn ottamaan niihinkin kohta osaa

Tähän kakkoskauden puoleen väliin edettyäni on pakko sanoa sama asia, joka elokuvassa kismitti minua: Lestatin "kuolema". Olen aivan täysin Lestatin fanityttö, enkä ole mitenkään päässyt siihen ajatukseen mukaan, että Claudia jotenkin "pelasti" Louisin Lestatin kynsistä. Sarjan toisen kauden alku on minusta hyvin kuvaava tässä dynamiikassa: ei Claudia sen enempää kuin Lestatkaan kysele Louisin mielipiteitä tai toiveita, vaan Claudia porskuttaa omien halujensa ja aatostensa perässä. Louisin ei auta kuin kärsiä vuosikaudet (ja Louishan kärsii). Sitten löydetään muut vampyyrit, ja nyt Louis onkin valmis sietämään (ja osallistumaan) ihmisten tappamista ja metsästämistä, vaikka osoitti mieltään samasta asiasta Lestatille vuosikaudet? Okei, okei, tottakai Lestatin poistaminen kuviosta on olennainen osa tarinaa, mutta minun fanilasien peittämiin silmiini Lestat ei vain tee mitään niin hirveää, että edelleenkään ansaitsisi kohtalonsa. Mutta tämä tosiaan on vahvasti puolueellinen mielipide, sillä sekä elokuvan että sarjan parasta antia on minusta Lestat, ja tietysti se kiukuttaa, kun hänet syrjäytetään

Hormipulverin ryöstöstä hei!

En tiedä käytkö enää Finissa, mutta minä eksyin ficciisi Hormipulverin kautta. Tässä oli kiehtova odottavan surullinen tai alakuloinen tunnelma. Oli vaikea määrittää minkä ikäisia Regulus ja Sirius tässä olivat, mutta ehkä Sirius ei ollut vielä kovin kauan sitten muuttanut Jamesin vanhempien luo. Toisaalta he olisivat voineet olla myös aivan aikuisia. Hienosti kirjoitettu siinä mielessä.

Kiva, kun kirjoitit!

-Kel

4, Kirjasto

Draco ei koskaan myöntäisi sitä.

Hän oli lähtenyt Luihuisten oleskeluhuoneesta sanoen menevänsä etsimään Horatius Kuhnusarviota mutta nähtyään Potterin, joka oli suunnannut kirjastoon sen sijaan että Draco olisi palannut Luihuisten oleskeluhuoneeseen hän oli kääntynyt. Ja seurannut Potteria kirjastoon olematta täysin varma miksi.

”Ei se mitään. Mutta haluan että puhumme siitä. Harry minä tiedän miksi teit niin ja ymmärrän päätöksesi. Kuitenkin nyt-”

Se oli Ginny Weasley. Draco ei voinut olla tuhahtamatta. Hän ei kuitenkaan voinut vastustaa keskustelun kuuntelemisen jatkamista vaan jäi muutaman hyllyn päähän.

”Niin?” Potter kysyi.

Draco naurahti ivallisesti.

”Nyt kaikki on toisin.” Ginny tarttui Harryn käteen, joka oli aiemmin levännyt pöydällä heidän edessään.

Imelä tunnustus tuntui Dracosta kun hän voisi pahoin. Hän otti askeleen taaksepäin. Hän ei aikoisi enää kuunnella enempää. Ginny kuitenkin nousi.

”Haluan että ajattelet sitä.” Hän sanoi ennenkuin käveli kohti kirjaston uloskäyntiä.

Draco kääntyi samaan suuntaan ja huomaamattaan, törmäsi Potteriin joka oli noussut paikoiltaan yhtälailla kävelläkseen pois kirjastosta.

”Katso eteesi!” Draco huusi välittämättä siitä että oikeastaan se oli ollut hän joka ei katsonut eteensä.

”Voisin sanoa samaa sinulle Malfoy.” Potter tuhahti ohittaen hänet niin että hänen olkapäänsä osui Dracoon, tehden turhautumisensa Dracon reaktioon tiettäväksi.

”Potter!” Draco harppoi Harryn edelle. Työntäen Harryä niin että tämä melkein menetti tasapainonsa ja joutui tukeutumaan lähimpään kirjahyllyyn. Nousten kuitenkin nopeasti Potter astui eteenpäin ollen nyt hyvin lähellä. Liian lähellä.

Draco ei hetkeäkään epäröinyt. Ei hetkeäkään ennenkuin hän nojasi eteenpäin suudellen Harryä. Yllätyksestään huolimatta Harry ei lopettanut suudelmaa. Päinvastoin kun Draco työnsi Harryn vasten kirjahyllyä, Harry antoi hänen tehdä niin lopettamatta Dracon suutelemista. Hetken ajan kumpikaan heistä ei muistanut kuinka he olivat Harry Potter ja Draco Malfoy, he olivat Tylypahkan kirjastossa ja että kuka tahansa saattaisi kävellä sinne minä hetkenä hyvänsä. Ei ennen kuin Draco vihdoin irrottautui suudelmasta sanoen vain yhden sanan minkä jälkeen hän katosi ulos kirjaston ovesta:

”Tarvehuone.”