Tuoreimmat viestit1
Sanan säilä / Tuleva ilo | S | Draama
« Uusin viesti kirjoittanut Kelsier tänään kello 10:00:31 »Ficin nimi: Tuleva ilo
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Tyylilaji/Genre: Draama
Paritus/Hahmot: Siegfried/Davin/Anya ja pikku-Lilia
Haasteet: Haasteita hampaankolossa III (Originaalikiipeily sana 36. tuleva)
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Siegfried oli totutellut uuteen elämäänsä muutaman päivän ajan. Lilia oli ihmeellinen pieni tyttö, joka oli muitta mutkitta hyväksynyt hänet osaksi perhettä. Oli outoa, ettei Anyaa ja Davinia tarvinnut enää kaivata, vaan he olivat siinä aivan vieressä, saattoi vain ottaa kiinni ja halata. Toki Davin oli suurimman osan valoisaa aikaa töissä rakennuksilla, mutta silti. Hänenkin pitäisi pian liittyä työvoimaan. Hän oli jo käynyt ilmoittautumassa viranomaisille ja kirjuri oli määrännyt hänet samaan paikkaan, jossa Davinkin joka päivä kävi. Siegin aatteet katkesivat pienten kätösten tarttuessa päättäväisesti hänen paitansa rinnuksiin.
”Appaa!!” Lilia jokelsi vaativasti.
”Mitä se tarkoittaa söpöliini?”
”Hän kutsuu sinua tai haluaa syliin tai yleisesti vain haluaa huomiotasi. Minä joudun selvittämään aina uudestaan, mitä hänen sanansa kulloinkin tarkoittavat”, Anya vastasi.
Tämä oli istuutunut tuolille parsimaan vaatteita. Sieg suukotti tytön vaaleita kiharoita. Lapsi innostui suukottamaan häntä takaisin ja lähti sitten taapertamaan päättäväisesti kohti makuukamarin ovea.
”Lil, vielä ei ole uniaika. Tule tänne leikkimään isin kanssa”, Anya kutsui.
”Ei!” tyttö määkäisi kuuluvasti ja pyllähti istumaan siihen, missä sillä hetkellä oli.
”Leiki sitten siinä, mutta päivätorkuille ei mennä vielä.”
Sieg nousi ja asettui pöydän ääreen hänkin. ”Menee vielä jonkin aikaa tottua siihen, että minä olen Lilian isi. Miten Davin….? Tai hän varmaan oli täysin luonteva.”
Anya naurahti leppoisasti. ”Hän oli aluksi ihan hämmentynyt. Lilia ei enää ollutkaan minun vatsassani vaan erillinen olento. Hän valvoi monta yötä ihan vain varmistaakseen, että minä ja vauva hengitimme.”
Kovin Davinin tapaista, Sieg ajatteli. Tämä oli aina ollut heidän kolmikostaan se huolehtija. Lilia oli selvästi keksinyt mukavaa tekemistä yksinkin, sillä tyttö taputteli vuoroin pulleita jalkojaan ja vuoroin lattiaa ja hyräili samalla rikkonaista melodiaa. Piakkoin he söivät hieman puolista ja sitten lapsi laitettiin nukkumaan. Iltapäivällä Anya laittoi Siegin hakemaan vettä ja ruokatarvikkeita sekä lainaamaan naapureilta tarpeellisia tavaroita. Davinia odotti lämmin ateria tämän palatessa kotiin illalla. Sieg arveli, ettei koskaan voisi lakata nauttimista näistä illallishetkistä, vaikka hänen entinen minänsä olisi pitänyt niitä turhan vaatimattomina. Davin kävi nukuttamassa vastaan pukkaroivan Lilian ja palasi sitten heidän luokseen pöytään.
”Prinsessalla oli tänään känkkäränkkä. Hän olisi ehdottomasti halunnut Siegin.”
Mainittu punastui. ”Ei kai… olisin ollut ihan kädetön hänen kanssaan.”
Anya hymähti miesten sanailulle. ”Onneksi sinulla on sitten vielä muutama kuukausi kasvattaa itsellesi kädet.”
Davin valpastui. ”Mitä tarkoitat rakas?” Tämä oli tarttunut Siegiä sormista.
”Sitä, että minä olen raskaana, muruset. Lilia-prinsessa saa pian sisaruksen. Siksi ajattelin, että toisesta – tai siis kolmannesta – käsiparista olisi apua.”
Davin hyökkäsi halaamaan Anyaa. ”Voi miten hienoa! Sieg meistä tulee isiä!”
Sieg häkeltyi ja äsken kadonnut puna palasi takaisin. ”Mutta sehän on sinun lapsesi, kun en minä ole voinut…”
Sekä Anyan että Davinin katse porautui häneen.
”Lilia on meidän kaikkien lapsi ja niin tulee olemaan tämäkin. Vai oletko eri mieltä?” nainen kysyi haastavasti.
Sieg pyöritti päätään ja laski sitten kasvot käsiinsä. ”En tietenkään. Minä vain… en osaa auttaa vauvan hoidossa… olen nytkin vain istunut Lilian kanssa, kun Anya on tehnyt kaikki työt.”
Davin tuli hänen luokseen ja suukotti otsaa. ”Totta kai osaat. Sitä paitsi minä ja Anya laitamme sinut töihin heti, kun tarve vaatii, lellipoika.”
Anyakin tuli hänen vierelleen. ”Davin on oikeassa. Emme anna sinun laiskotella. Juuri nyt on kaikkein tärkeintä, että vietät aikaa Lilian kanssa ja tutustut häneen ja hän sinuun. Tulevaan pikkuiseen tutustumisen pääsette aloittamaan samalta viivalta.”
Sieg hymyili. ”Pitäisiköhän jommankumman meistä tulla nukkumaan tuvan puolelle?”
Davin otti velmun ilmeen. ”No, vedetään pitkää tikkua. Rankan työpäivän jälkeen on nimittäin mukava köllähtää halukkaan vaimon viereen…”
Anya läpsäisi tätä olkaan. ”Dav! Voi olla, etten minä halua tämän raskauden aikana kuulla puhuttavankaan miehistä. Sitten te väsyneet aviomiehet joudutte leikkimään ihan keskenänne.”
Siegin silmät olivat pyöristyneet. ”Eikö se ole vaarallista? Entä jos lapselle sattuu jotain?”
Anya tuhahti lempeästi. ”Ei naisesta oikeasti tule vauvaa odottaessaan invalidia ja sänkypotilasta, niin kuin hienot ihmiset olettavat, Sieg. Puhumattakaan viattomasta neitsyestä, joka ajattelee vain puhtaita ajatuksia. Me voimme hyvin maata yhdessä, mikäli minua sattuu haluttamaan.”
Sieg halasi heitä kumpaakin. ”Minä rakastan teitä ja Liliaa ja tulevaa vauvaa.”
He valmistautuivat yöpuulle ja painuvat yhdessä kolmen hengen sänkyynsä, joka oli nyt täynnä.
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Tyylilaji/Genre: Draama
Paritus/Hahmot: Siegfried/Davin/Anya ja pikku-Lilia
Haasteet: Haasteita hampaankolossa III (Originaalikiipeily sana 36. tuleva)
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Siegfried oli totutellut uuteen elämäänsä muutaman päivän ajan. Lilia oli ihmeellinen pieni tyttö, joka oli muitta mutkitta hyväksynyt hänet osaksi perhettä. Oli outoa, ettei Anyaa ja Davinia tarvinnut enää kaivata, vaan he olivat siinä aivan vieressä, saattoi vain ottaa kiinni ja halata. Toki Davin oli suurimman osan valoisaa aikaa töissä rakennuksilla, mutta silti. Hänenkin pitäisi pian liittyä työvoimaan. Hän oli jo käynyt ilmoittautumassa viranomaisille ja kirjuri oli määrännyt hänet samaan paikkaan, jossa Davinkin joka päivä kävi. Siegin aatteet katkesivat pienten kätösten tarttuessa päättäväisesti hänen paitansa rinnuksiin.
”Appaa!!” Lilia jokelsi vaativasti.
”Mitä se tarkoittaa söpöliini?”
”Hän kutsuu sinua tai haluaa syliin tai yleisesti vain haluaa huomiotasi. Minä joudun selvittämään aina uudestaan, mitä hänen sanansa kulloinkin tarkoittavat”, Anya vastasi.
Tämä oli istuutunut tuolille parsimaan vaatteita. Sieg suukotti tytön vaaleita kiharoita. Lapsi innostui suukottamaan häntä takaisin ja lähti sitten taapertamaan päättäväisesti kohti makuukamarin ovea.
”Lil, vielä ei ole uniaika. Tule tänne leikkimään isin kanssa”, Anya kutsui.
”Ei!” tyttö määkäisi kuuluvasti ja pyllähti istumaan siihen, missä sillä hetkellä oli.
”Leiki sitten siinä, mutta päivätorkuille ei mennä vielä.”
Sieg nousi ja asettui pöydän ääreen hänkin. ”Menee vielä jonkin aikaa tottua siihen, että minä olen Lilian isi. Miten Davin….? Tai hän varmaan oli täysin luonteva.”
Anya naurahti leppoisasti. ”Hän oli aluksi ihan hämmentynyt. Lilia ei enää ollutkaan minun vatsassani vaan erillinen olento. Hän valvoi monta yötä ihan vain varmistaakseen, että minä ja vauva hengitimme.”
Kovin Davinin tapaista, Sieg ajatteli. Tämä oli aina ollut heidän kolmikostaan se huolehtija. Lilia oli selvästi keksinyt mukavaa tekemistä yksinkin, sillä tyttö taputteli vuoroin pulleita jalkojaan ja vuoroin lattiaa ja hyräili samalla rikkonaista melodiaa. Piakkoin he söivät hieman puolista ja sitten lapsi laitettiin nukkumaan. Iltapäivällä Anya laittoi Siegin hakemaan vettä ja ruokatarvikkeita sekä lainaamaan naapureilta tarpeellisia tavaroita. Davinia odotti lämmin ateria tämän palatessa kotiin illalla. Sieg arveli, ettei koskaan voisi lakata nauttimista näistä illallishetkistä, vaikka hänen entinen minänsä olisi pitänyt niitä turhan vaatimattomina. Davin kävi nukuttamassa vastaan pukkaroivan Lilian ja palasi sitten heidän luokseen pöytään.
”Prinsessalla oli tänään känkkäränkkä. Hän olisi ehdottomasti halunnut Siegin.”
Mainittu punastui. ”Ei kai… olisin ollut ihan kädetön hänen kanssaan.”
Anya hymähti miesten sanailulle. ”Onneksi sinulla on sitten vielä muutama kuukausi kasvattaa itsellesi kädet.”
Davin valpastui. ”Mitä tarkoitat rakas?” Tämä oli tarttunut Siegiä sormista.
”Sitä, että minä olen raskaana, muruset. Lilia-prinsessa saa pian sisaruksen. Siksi ajattelin, että toisesta – tai siis kolmannesta – käsiparista olisi apua.”
Davin hyökkäsi halaamaan Anyaa. ”Voi miten hienoa! Sieg meistä tulee isiä!”
Sieg häkeltyi ja äsken kadonnut puna palasi takaisin. ”Mutta sehän on sinun lapsesi, kun en minä ole voinut…”
Sekä Anyan että Davinin katse porautui häneen.
”Lilia on meidän kaikkien lapsi ja niin tulee olemaan tämäkin. Vai oletko eri mieltä?” nainen kysyi haastavasti.
Sieg pyöritti päätään ja laski sitten kasvot käsiinsä. ”En tietenkään. Minä vain… en osaa auttaa vauvan hoidossa… olen nytkin vain istunut Lilian kanssa, kun Anya on tehnyt kaikki työt.”
Davin tuli hänen luokseen ja suukotti otsaa. ”Totta kai osaat. Sitä paitsi minä ja Anya laitamme sinut töihin heti, kun tarve vaatii, lellipoika.”
Anyakin tuli hänen vierelleen. ”Davin on oikeassa. Emme anna sinun laiskotella. Juuri nyt on kaikkein tärkeintä, että vietät aikaa Lilian kanssa ja tutustut häneen ja hän sinuun. Tulevaan pikkuiseen tutustumisen pääsette aloittamaan samalta viivalta.”
Sieg hymyili. ”Pitäisiköhän jommankumman meistä tulla nukkumaan tuvan puolelle?”
Davin otti velmun ilmeen. ”No, vedetään pitkää tikkua. Rankan työpäivän jälkeen on nimittäin mukava köllähtää halukkaan vaimon viereen…”
Anya läpsäisi tätä olkaan. ”Dav! Voi olla, etten minä halua tämän raskauden aikana kuulla puhuttavankaan miehistä. Sitten te väsyneet aviomiehet joudutte leikkimään ihan keskenänne.”
Siegin silmät olivat pyöristyneet. ”Eikö se ole vaarallista? Entä jos lapselle sattuu jotain?”
Anya tuhahti lempeästi. ”Ei naisesta oikeasti tule vauvaa odottaessaan invalidia ja sänkypotilasta, niin kuin hienot ihmiset olettavat, Sieg. Puhumattakaan viattomasta neitsyestä, joka ajattelee vain puhtaita ajatuksia. Me voimme hyvin maata yhdessä, mikäli minua sattuu haluttamaan.”
Sieg halasi heitä kumpaakin. ”Minä rakastan teitä ja Liliaa ja tulevaa vauvaa.”
He valmistautuivat yöpuulle ja painuvat yhdessä kolmen hengen sänkyynsä, joka oli nyt täynnä.
Joo, noi biisit oli kyllä iso inspiraatio, varsinkin kun Elias ja Akseli ylipäätään on kaksi hyvin erilaista tarinaa elämästä sisällissodan ja vankileirin jälkeen. Elias alkoholisoituu ihan huolella heti kotiin palattuaan ja kanonisesti muistelee Kivivuoren Oskua humalassa ja itku silmässä vielä vuosia tämän ficin jälkeen, kun taas Akselin taktiikka käsitellä näitä traumoja on kieltäytyä ajattelemasta niitä ollenkaan ja välttää niistä puhumista niin paljon kuin mahdollista. Akselilla on tässä kanssa oikein semmonen ajalle ja ympäristölle tyypillinen perimiehekäs asenne, että kaikenlainen tunteilu ja hellämielisyys mistä tahansa syystä on mieheltä häpeällistä(tm) yhdistettynä sellaiseen "mä suhtaudun tähän niin kuin Kuuluu" ja "ainakin mä pidän pakan kasassa paremmin kuin toi" -ylemmyydentunteeseen. Semmoseen "olin minäkin siellä eikä MINUUN kumminkaan enää vaikuta tommoset yhtään" -ylimielisyyteen. Mutta sitten taas kun Elias tahattomastikin muistuttaa Akselia siitä, kuinka ohut se hänen tunteeton ulkokuorensa tosiasiassa onkaan ja että itse asiassa kyllä tommoset vaikuttaa vielä aika tavallakin, kun Akseli ei tahtoisi myöntää sellaista heikkoutta(tm) itsestään. Sitä, ettei ole ihan niin kaukana Eliaksesta kuin haluaisi väittää, vaikkei juokaan. 
