1
Saivartelija / Vs: Veren vangit / Vampyyrikronikat (keskustelua TV-sarjasta, kirjasarjasta ja miksei elokuvistakin)
« Uusin viesti kirjoittanut Eveliina L tänään kello 14:25:28 »Olen noin sadan sivun päässä lopusta Memnochista ja tuntuu, että olen tankannut sitä ikuisesti. Siinä on tosiaan taas pitkiä kertomuksia, joita ei tahdo jaksaa. En suosittele tätä kirjaa kyllä kenellekään. On hyvää tervanjuontia. 
LOL tuon sun Kadonneiden kuningattaren leffakuvauksen perusteella mun on ihan pakko nähdä tuo elokuva omin silmin, että voin hajota siihen.
Mielenkiintoinen biisivalinta Lestatin konserttiin, jos miettii Lestatin äitisuhdetta.
Spoilereissa muuta pohdintaa hahmoista tuossa leffassa
Armandilla näyttää sentään olevan oikeanväriset kiharat lol. Mä tykkään, että ne on TV-sarjaan vanhentanut Armandia, mutta mä osittain toivon, että jos sen nuoruutta vielä käsitellään, siihen otettaisiin joku alaikäinen niin menisi se viesti paremmin perille, vaikka sitten ei voitaisikaan mitään näyttää. Sarjasta saa sen käsityksen, vaikkakin nimenomaan Louisin kautta, että vaikka Armand ehti ihan aikuisikään, sen menneisyys on vaikuttanut siihen, että se käyttäytyy osittain yhä kuin oikukas lapsi. Kolmannen kauden tapahtumat mulle vähän vahvistaa tätä käsitystä. Se ei varmastikaan Mariuksen alaisuudessa koskaan saanut kasvaa itsenäiseksi ihmiseksi, jota olisi rohkaistu siihen millään tavalla, koska Mariukselle se tuntui olevan pelkät kauniit kasvot, joiden takana se näki jotain vähemmän kaunista, mutta ei halunnut perehtyä siihen, koska Marius nyt ei muutenkaan tuntunut olevan kiinnostunut tutustumisesta, mutta selkeästi Marius arvosti enemmän suoruutta. Armandin piti tyydyttää Mariusta eikä se varmasti onnistunut, koska se ei ollut itsenäinen samalla tavalla kuin liihotteleva Lestat.
Toi Louisin ja Armandin kakkoskauden teatteri Danielin edessä yhä naurattaa mua, koska niistä kumpikaan ei kuulunut teatteriseurueen näyttelijäkaartiin ja sen kyllä huomasi. Daniel olisi ollut tosi kurja hommassaan, jos ei se olisi nähnyt sen läpi. Mä luulen, että Armand ei tajunnut omalla taustallaan olevaa pakkomiellettä päästä katsomaan ja tarkkailemaan Danielia työssään. Mulle aina tulee mieleen se ihastunut ilme, mikä Armandilla on kasvoilla siinä jaksossa, missä se ylpeänä pääsee sanomaan "Unworthy in San Francisco unworthy in Dubai." Se ilme aina välillä kummittelee mun mielessä.

LOL tuon sun Kadonneiden kuningattaren leffakuvauksen perusteella mun on ihan pakko nähdä tuo elokuva omin silmin, että voin hajota siihen.

Lainaus
No olikos leffalla sitten ansioita? Soundtrackia oli kovasti jossain hehkutettu, mutta mä tunnistin tasan yhden biisin, ja se oli Disturbedin Down with the Sickness, joka soi Lestatin keikan aluksi, mikä vaikutti veikeästi siltä että Disturbed siellä soittaa Lestatin lämppärinä. :'D
Mielenkiintoinen biisivalinta Lestatin konserttiin, jos miettii Lestatin äitisuhdetta.
Spoilereissa muuta pohdintaa hahmoista tuossa leffassaSpoiler: näytä
Armandilla näyttää sentään olevan oikeanväriset kiharat lol. Mä tykkään, että ne on TV-sarjaan vanhentanut Armandia, mutta mä osittain toivon, että jos sen nuoruutta vielä käsitellään, siihen otettaisiin joku alaikäinen niin menisi se viesti paremmin perille, vaikka sitten ei voitaisikaan mitään näyttää. Sarjasta saa sen käsityksen, vaikkakin nimenomaan Louisin kautta, että vaikka Armand ehti ihan aikuisikään, sen menneisyys on vaikuttanut siihen, että se käyttäytyy osittain yhä kuin oikukas lapsi. Kolmannen kauden tapahtumat mulle vähän vahvistaa tätä käsitystä. Se ei varmastikaan Mariuksen alaisuudessa koskaan saanut kasvaa itsenäiseksi ihmiseksi, jota olisi rohkaistu siihen millään tavalla, koska Mariukselle se tuntui olevan pelkät kauniit kasvot, joiden takana se näki jotain vähemmän kaunista, mutta ei halunnut perehtyä siihen, koska Marius nyt ei muutenkaan tuntunut olevan kiinnostunut tutustumisesta, mutta selkeästi Marius arvosti enemmän suoruutta. Armandin piti tyydyttää Mariusta eikä se varmasti onnistunut, koska se ei ollut itsenäinen samalla tavalla kuin liihotteleva Lestat.

Toi Louisin ja Armandin kakkoskauden teatteri Danielin edessä yhä naurattaa mua, koska niistä kumpikaan ei kuulunut teatteriseurueen näyttelijäkaartiin ja sen kyllä huomasi. Daniel olisi ollut tosi kurja hommassaan, jos ei se olisi nähnyt sen läpi. Mä luulen, että Armand ei tajunnut omalla taustallaan olevaa pakkomiellettä päästä katsomaan ja tarkkailemaan Danielia työssään. Mulle aina tulee mieleen se ihastunut ilme, mikä Armandilla on kasvoilla siinä jaksossa, missä se ylpeänä pääsee sanomaan "Unworthy in San Francisco unworthy in Dubai." Se ilme aina välillä kummittelee mun mielessä.

Tuoreimmat viestit
... mitä sen sivu tekee pahiswikissä?!) kerrottiin, että Armand was changed drastically in the 1994 film because it was feared that his presence as was described in the novel could have unfortunate implications in regards to potentially justifying offensive stereotypes circulating towards homosexuality in the mid-90s, due to the very homoerotic nature of some elements in the film. In the 2002 film however he was given a look much more reminiscent of his book counterpart. !!! Oon jo ehtinytkin keskenäni ihmetellä, miten se Antonio Banderasin Armand on sellainen kuin on (eli ei yhtään Armandin oloinen), ja tää selitys tekee mut hyvin surulliseksi mutta samaan aikaan iloiseksi siitä, että vaikka nykymeno maailmassa onkin osin synkkää, ehkä sentään jotain oikeasuuntaista edistymistä yhä tapahtuu.
Kiitos kommentistasi!