Tuoreimmat viestit1
Rinnakkaistodellisuus / Vs: Täällä Pohjantähden alla: Virantoimituksia | S | 3/11 17.6.2026
« Uusin viesti kirjoittanut Aladdin Sane tänään kello 13:18:17 »4. HUHTIKUU 1918 (KOSKELAN VOITON RISTIÄISET)
(Ficlet300 sanalla 096 talvi. 300 sanaa.)
Jos Akseli ja Elina Koskelan kahden vanhimman pojan kummit eivät ole olleet Ellenin mieleen, niin kolmannen pojan kohdalla asia on päinvastoin. Pienokaisen kummeina toimivat nimittäin tämän isovanhemmat, Koskelan vanha isäntä ja emäntä, eikä Ellen voisi kuvitella varsinkaan tämän perheen nuorimmalle taimelle parempia oppaita elämään.
Ja sellaisia Voitto Johannes Koskela todella tarvitsee elämäänsä.
Pelkästään hänen nimensä puistattaa Elleniä. Että vielä nytkin, kun Akseli on johtanut kylän punikkeja murhatöissä ja paennut kohti Venäjää, ja Koskelan Aleksi ja Akusti on monien muiden punavankien mukana teloitettu osuudestaan aseelliseen kapinaan, ja kun punikkien murhat ja laittomuudet ja niiden oikeuttamattomuus ovat yleistä tietoa – vielä nytkin Elina kehtaa ilmoittaa, että hänen kapinan aikana syntyneelle pojalleen on päätetty laittaa nimeksi Voitto.
Tietysti se on Akselin tekosia, mutta – sittenkin, vaikka Akseli on rikollinen ja murhaaja, jota odottaa varma kuolemantuomio, ellei joku valkoisten sotilaista tai jääkäreistä tai omista ehdi surmata häntä ensin – sittenkin Elina katsoo heitä uhmakkaasti silmiin vauva käsivarsillaan ja toistaa nimen epäröimättä, katseessaan samaa vihaa kuin Akselilla.
Edes vanha isäntä ja emäntä eivät yritä estää Elinaa. Heidänkin kasvonsa ovat sulkeutuneemmat ja kovemmat kuin Ellen muistaa koskaan nähneensä niitä. Eikä Ellen ole sydämetön – äitinä hän ymmärtää heidän surevan poikiaan. Aikaa on kulunut tuskin viikkoakaan. Hän ymmärtää heidän huolineen ja pelänneen poikiensa takia koko talven yhtä paljon kuin he varmasti ovat hävenneet sitä, että he ovat lähteneet valitsemalleen tielle. Mutta jollei hän tietäisi paremmin, voisi hän luulla heidän olevan Laurille katkeria siitä, ettei tämä pystynyt pelastamaan Aleksia ja Akustia, vaikka hän tietää Laurin kyllä kertoneen Jussille poikien puolustukseksi antamistaan lausunnoista. Eihän Laurikaan ihmeisiin pysty, ja hänkin toipuu vielä laittomasta vankeudestaan, johon punikit hänet riistivät.
Mutta Lauri on jälleen ymmärtäväisempi mies kuin monet ihmiset tässä kylässä oikeastaan ansaitsisivat. Voitto Johannes Koskela kastetaan nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen, autuaan tietämättömänä siitä tahrasta, jonka hänen vanhempansa ovat hänen ylleen nimivalinnallaan langettaneet.
(Ficlet300 sanalla 096 talvi. 300 sanaa.)
Jos Akseli ja Elina Koskelan kahden vanhimman pojan kummit eivät ole olleet Ellenin mieleen, niin kolmannen pojan kohdalla asia on päinvastoin. Pienokaisen kummeina toimivat nimittäin tämän isovanhemmat, Koskelan vanha isäntä ja emäntä, eikä Ellen voisi kuvitella varsinkaan tämän perheen nuorimmalle taimelle parempia oppaita elämään.
Ja sellaisia Voitto Johannes Koskela todella tarvitsee elämäänsä.
Pelkästään hänen nimensä puistattaa Elleniä. Että vielä nytkin, kun Akseli on johtanut kylän punikkeja murhatöissä ja paennut kohti Venäjää, ja Koskelan Aleksi ja Akusti on monien muiden punavankien mukana teloitettu osuudestaan aseelliseen kapinaan, ja kun punikkien murhat ja laittomuudet ja niiden oikeuttamattomuus ovat yleistä tietoa – vielä nytkin Elina kehtaa ilmoittaa, että hänen kapinan aikana syntyneelle pojalleen on päätetty laittaa nimeksi Voitto.
Tietysti se on Akselin tekosia, mutta – sittenkin, vaikka Akseli on rikollinen ja murhaaja, jota odottaa varma kuolemantuomio, ellei joku valkoisten sotilaista tai jääkäreistä tai omista ehdi surmata häntä ensin – sittenkin Elina katsoo heitä uhmakkaasti silmiin vauva käsivarsillaan ja toistaa nimen epäröimättä, katseessaan samaa vihaa kuin Akselilla.
Edes vanha isäntä ja emäntä eivät yritä estää Elinaa. Heidänkin kasvonsa ovat sulkeutuneemmat ja kovemmat kuin Ellen muistaa koskaan nähneensä niitä. Eikä Ellen ole sydämetön – äitinä hän ymmärtää heidän surevan poikiaan. Aikaa on kulunut tuskin viikkoakaan. Hän ymmärtää heidän huolineen ja pelänneen poikiensa takia koko talven yhtä paljon kuin he varmasti ovat hävenneet sitä, että he ovat lähteneet valitsemalleen tielle. Mutta jollei hän tietäisi paremmin, voisi hän luulla heidän olevan Laurille katkeria siitä, ettei tämä pystynyt pelastamaan Aleksia ja Akustia, vaikka hän tietää Laurin kyllä kertoneen Jussille poikien puolustukseksi antamistaan lausunnoista. Eihän Laurikaan ihmeisiin pysty, ja hänkin toipuu vielä laittomasta vankeudestaan, johon punikit hänet riistivät.
Mutta Lauri on jälleen ymmärtäväisempi mies kuin monet ihmiset tässä kylässä oikeastaan ansaitsisivat. Voitto Johannes Koskela kastetaan nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen, autuaan tietämättömänä siitä tahrasta, jonka hänen vanhempansa ovat hänen ylleen nimivalinnallaan langettaneet.
Spoiler: A/N eli juonipaljastelevaa lätinää vuonna 1960 ilmestyneestä kirjasta • näytä
mutta samaan aikaan fiilaan tuota Leevin turhautumista - etenkin sähkölinja-asiat luulisi tosiaan olevan sellaisia, ettei tulisi mieleen huitoa sähköä johtavalla nosturilla johtojen suuntaan ^^" ainakaan toivottavasti..! Sain inspiraation juuri tähän skenaarioon elävästä elämästä eräältä työukolta, joka ei todellakaan odottanut sähköturvallisuuteen liittyvää koulutuspäiväänsä 