Kai se on tultava mukaan, jos tällä vaikka saisi itsensä aktivoitumaan 🦾

Mieluiten supersankareihin, kaksi muuta ovat suunnilleen tasoissa.

En uskalla luvata mitään hampaat irvessä panostusta, joten toivon, ettei sellaista odoteta tiimipelistä huolimatta.

Minä tuun mukaan! Kelmeihin kuuluisin ehkä kaikista mieluiten

flawless kiitos! <3 Kiva kuulla, että näistä on ollut iloa muillekin. Oon ihan samaa mieltä ja musta olisi ihanaa, jos useammatkin finiläiset innostuisivat tekemään grafiikkaa fandomeista, hahmoista ja parituksista, jotka ovat lähellä sydäntä.

---

Nimi: Misteli (Viscum album)
Fandom: The Witcher
Paritus: Geralt/Valvatti
Ikäraja: S
Genre: humour, pining
A/N: Tajusin juuri, että olen ihan vallan unohtanut julkaista tämän tekstin varsinaiselle osastolleen joulukalenterin jälkeen! Tämä tosiaan on peräisin Finin joulukalenterin aattoluukusta vuosimallia 2024, jossa oli tämä teksti ja Witcher-pelistä tehtyjä grafiikkoja. Joten julkaisenpas tämän nyt näin jouluiseen alkukesän aikaan tännekin! Toivottavasti tästä pikkuisesta ficletistä on jollekin iloa. (Alun misteli-teksti on lainattu Wikipediasta ihan vaan tunnelmaa luomaan.)





Geralt ei ollut aivan täysin varma, miksi Valvatti oli kiivaasti halunnut kauppatorille juuri kaikista ruuhkaisimpana päivänä, saatikka että miksi bardin oli pitänyt raahata hänet mukaansa. Torilla oli tasainen puheensorina, joka raikui hänen korvissaan, ja ellei hänen juro olemuksensa olisi karkottanut lähistöltä kulkijoita kauemmas, olisi joku varmasti tuuppinutkin koko ajan. Valvatti hyräili jotain tuttua riimiä ja pomppelehti mukulakivillä eteenpäin innokkaasti kuin mikäkin kakara huitoen tuoreinta ostostaan sinne sun tänne, muun muassa lähelle Geraltin otsaa. Kun oksa näpäytti häntä nenänpäähän, hän oli juuri ilmaisemassa toverilleen minne kohta risun tunkisi ja poikittain, jos se osuisi hänen naamaansa vielä kerrankin, kun Valvatin ääni keskeytti hänen ajatuksensa.

"Tiedätkös mitä varten tämä on?" Valvatti kysyi pirtsakasti. Geralt murahti epätietävästi (sellainen murahduksen sävy on olemassa, okei) ja noteerasi tyytyväisenä, että heidän askelluksensa suuntasi poispäin torin keskustalta ja kohti väljempiä katuja. Vihdoin.

"Etkö sinä todella tiedä, mitä tällä tehdään?" Valvatti kysyi Geraltin mielestä hitusen pöyhkeällä äänensävyllä ilmeisen tyytyväisenä siitä, että saisi valistaa toveriaan aiheesta, pyydettiin sitä tai ei. Geralt kyllä tiesi, että misteli oli ainesosana useassakin noiturin öljyssä ja eliksiirissä - siitä saatua uutosta saattoi käyttää esimerkiksi maan päällä kirottuina kulkevia henkiä vastaan taistellessaan yliotteen saamiseksi tai vaikkapa puhtia lisäävän rohdon keittelemiseksi - mutta hän epäili Valvatin tarkoittavan todennäköisesti jotain muuta. Tämän käyttötarkoitus olisi eittämättä huomattavasti turhanpäiväisempi, joten Geralt vain murahti uudestaan.

Valvatti oli käyttänyt kojulla sopivan näköistä oksaa valitessaan Geraltin pitkän pinnan lähes loppuun asti ja tällä hetkellä jäljelle jäänyt varasto ehtyi pikaista vauhtia, kun noituri joutui väistämään ettei heiluteltu oksa pistänyt häntä suoraan silmään. Kirosana oli jo aivan huulilla, kunnes bardi keskeytti hänet jatkaakseen tarinointiaan.

"Katsos kun tämä ripustetaan kattoon roikkumaan juhlan aikaan, ja sitten strategista viekkautta käyttäen houkutellaan sopiva rouvas- tai herrashenkilö oksan alle seisomaan kanssaan, ja tällöin on peliliike lähes täysin valmis, sillä mistelinoksan alle joutuessaan on suorastaan velvoitettu suukottamaan toista!"

Geralt oli helpottunut siitä, että he olivat jo kaukana väkijoukon hälinästä, sillä Valvatin innostunut paapatus kohotti äänenvoimakkuuttaan koko ajan ja Geraltia vähän punastutti. Että bardi viitsikin kaiken maailman humpuukia kailottaa ihmisten ilmoilla. Geralt murahti. Hän yritti pinnistellä, ettei hänen äänensävynsä paljastaisi kateuden hippusta, jonka hän tunsi vihlaisevan jossain rintansa uumenissa ajatellessaan Valvattia oksan alla jonkun "rouvas- tai herrashenkilön" kanssa. Risu huitaisi taas häntä kohti, jotenka väistöliikettä tehdessään Geralt saattoi peittää ilmeensä ja hillitä itsensä, jottei paljastaisi itsestään aivan kaikkea. Valvatti seisahtui ja kohotti kätensä ja typerän oksansa niin korkealle kuin saattoi ihan varpaillensa nousten.

"Kas näin ikään!" Bardi hihkaisi virnistäen, kun huitoi puskanpätkäänsä päänsä päällä. Geralt murahti myöntävästi osoituksena ymmärryksestään ja Valvatti kurotti oksaa vielä hetken kohti taivasta ennen kuin luovutti ja kääntyi kannoillaan jatkamaan matkaansa. Geralt seurasi perässä ja mulkoili mistelinoksaa, joka ei enää pomppinut ihan niin innokkaasti Valvatin askelten tasaannuttua hypähtelystä lähes normaalia kävelyä muistuttavaksi askellukseksi.

Sillä vaikka Geralt ei ikinä tulisi huiputetuksi vahingossa oksan alle (se haisi hänen nenäänsä niin voimakkaasti, että kutitti ja pisti nyrpistämään nokkaa vähän väliä), ei hän voinut kieltää toivovansa, että Valvatti olisi halunnut juksata juuri hänet sen alle suukotettavaksi.

Oi nämä virkehaasteen kirjoitukset ovat ihania! Ei edes uskoisi, että jokainen on kirjoitettu samasta sanalistasta, sillä jokainen vie niin uudenlaiseen ja erilaiseen maailmaansa. Tässä sanalistaa oli käytetty todella luovasti, eikä yksikään sana hypännyt tekstistä esiin, vaan tarina soljui kuin luonnostaan sanalistan sanojen ympärille. Itse tarinassa oli ihastuttavan lämmin ja lempeä tunnelma. Veden pärskyminen, taivaan sini ja tuulen puuskat vievät mukanaan ihanaan maailmaan, jossa isärosvo houkuttelee lapset leikkiin. Minulle tämän lyhyen tarinan taikuus on ehkä juuri tässä; täydellisen läsnäolon hetkessä, jossa kaikilla on hyvä olla. Kaikki ei ole aina ollut näin helppoa ja ongelmatonta, ja ehkä juuri siksi Dzina osaa asettua juuri tähän hetkeen itselleen tärkeimpien ihmisten kanssa. Kiitos tästä:3