Tuoreimmat viestit

Sivuja: [1] 2 3 ... 10
1
Ilo palvella! ;D

Mä en ole liittynyt ikinä noihin tumblrin yhteisöihin enkä ole aivan hiffannut miten ne toimivat, mutta ensimmäisenä yhteisönä Old Man Yaoi kuulostaa just loistavalta. <3
2
Kiitos taas tästäkin, Sisilja. Toi linkki muistutti myös, että Magnus on alkemisti. Mä taidan kohta oikeasti fanittaa sitä ja parittaa tosissaan Mariukselle, koska kai se nyt olisi Mariuksen mielestä edes inspiroivaa harjoittaa yhdessä alkemiaa ja kenties yhdessä groomata nuoria miehiä linnassa. ;D Jei! Linnan juhlat sai uuden sisällön mun mielessä hehe. Syytän sua siitä, että palautin tumblrin käyttöön ja liityin ensitöikseni yhteisöön nimeltä Old Man Yaoi.

3
Lainaus käyttäjältä: Eveliina L
Ja mun piti tuosta Armandista vielä sanoa, että mä näen sen enimmäkseen hahmona, joka yhä toteuttaa sääntöjä, joita muut ei noudata
Mä rupesin taas vaihteeksi pohtimaan, että olikohan niin, että TV-sarjassa ne suuret vampyyrilait on laajennettu kaikkien vampyyrien noudatettaviksi laeiksi, kun taas kirjasarjassa ne ovat lähinnä Rooman piiristä Pariisiin piiriin omaksuttuja lakeja, eli siis joo viime kädessä enää Armandin omia lakeja kun hän on miltei ainoa joka on jäljellä. Tai siis tiedän, että kirjoissa ne on Paholaisen lasten (vai Saatanan lasten? Miten Children of Satan kääntyikään suomeksi?) päättämiä lakeja mutta eikö se TV-sarjassa vaikuta laajemmalta ilmiöltä? Vai meneekö mulla vaan polla sekaisin kun kolmoskaudella on myös se Fang Gang, jotka käytännössä vain ammentavat oppinsa Pariisin piirin varhaisajoista. Mut sit toisaalta, kyllähän random vampyyrit siellä täällä hermostuvat siitä että Louis (ja Lestat) paljastelevat vampyyrien olemassaoloa ihmisille, niin eikö sit kuitenkin kyse ole laajemmin hyväksytyistä laeista?

Ah ja sen kuin lähdet kirjoittamaan Magnus/Mariusta, Eveliina L! Varmasti Marius olis ihan Magnuksen tyyppiä, mitä nyt vähän vanha mutta ehkä asian kanssa voisi elää. Tai siis ”elää”. Löysin sulle jo inspiraatioksi fanartiakin, S. ;D
4
wishbonelle kiitos tuosta biisistä, se pääsee soittoon. Aina on kivaa saada uusia biisejä listoilleen, jotka liittyy johonkin omassa fanituksessa. Ja mun piti tuosta Armandista vielä sanoa, että mä näen sen enimmäkseen hahmona, joka yhä toteuttaa sääntöjä, joita muut ei noudata - ainakin silloin, kun sille sopii ja silloin, kun sillä palaa hihat. Pelottavinta tuollaisessa tyypissä on arvaamattomuus, mutta katsojasta/lukijasta se on myös mielenkiintoisinta. Eipä sillä, ettei muutkin hahmot olisi arvaamattomia, mutta Armand on kaiken lisäksi stalkkeri varjoissa, josta on vaikea lukea, mitä sen mielessä liikkuu.


Lainaus käyttäjältä: Sisilja
Magnuksella oli sellainen hyvä ominaisuus, että se oli rikas kuin mikä ja se teki Lestatista rikkaan kuin mikä ja lähti vielä lätkimäänkin sopivan nopeasti, eihän häntä siis voi mitenkään inhota.

Hitto, mä jo unohdin, että sillähän oli linna ja aarteita! Ei sitä voi mitenkään inhota.  ;D Hmm... sille pitäisi varmaan kirjoittaa orgiat blondikokoelmalla.  ;D Mä en ole koskaan erityisemmin halunnut olla cool enkä erilainen kuin muut enkä ajatellut nytkään tarkoituksellisesti sitä alkaa etsiä, mutta jos tulee jotain sopivaa vastaan niin toki sitä pitää käyttää.  ;D

Spoiler: "kiitos tästä ideasta. Sehän on siis ihan pakko käyttää" • näytä
"Kyllä muuten Mariusta harmittaisi jos tietäisi, että jopa Magnus pääsi Lestatin musavideoille mutta hän ei! :'D"

Tämä on nyt ihan pakko kirjoittaa, koska mun mielikuva Mariuksesta on just se, että sitä harmittaisi kaikki tuollaiset, ja Lestat on suunnilleen sen lempilapsi, vaikka se sitä paheksuukin aina välillä :D Hmm... Marius on blondi, mutta vähän vanhempi. Olisikohan Magnus ollut siitä kiinnostunut?

Lestat ja Marius ansaitsee toisensa, mutta mä toivon, että sarja pitäisi mieluummin Louisin ja Lestatin jollain tavalla yhdessä. Muutenkin sarjan Louisissa on enemmän ytyä kuin kirjan Louisissa. Epäluotettavia kertojia ne on molemmat ja tappaa paljon porukkaa ihan surutta.


Lainaus käyttäjältä: Sisilja
Piti muuten Memnochiin liittyen todeta, että bongasin väitteen, jonka mukaan Rolin Jones olisi todennut jo aikojen alussa, että heillä on tavoitteena adaptoida kirjasarjaa vain The Tale of the Body Thiefiin asti. En siis tiedä missä houreunessa oon nähnyt Memnochin nimen AMC:n sarjasivuilla, mutta kuulostaisi kyllä ihan uskottavalta, etteivät sarjantekijät ole kiinnostuneita versioimaan näitä enemmän uskontohöttöä sisältäviä seikkailuja. :') Vaan eihän sitä koskaan tiedä, mitä jos onkin vaikeaa lopettaa, jos suosiota ja rahaa vaan riittää..

Huh huh, mua helpottaa tämä ajatus tai ylipäätään jo se, että Memnoch enimmäkseen skipattaisiin. Kolmoskaudella tapahtui ainakin yksi asia, mikä ilmeisesti tapahtuu Merrickissä, jota aloitin, koska se on pokkari ja otin sen mukaan työmatkalle. Mutta todellakin toivon, että tuohon uskontopuoleen ei liian syvästi upottaisi.

//Hei, unohdin kiittää sua Marius-videosta, jonka ansaitsin ;D

//Ja mä en todellakaan aio taistella Armand/Daniel-shippiä vastaan, kun kerrankin mä fanitan jotain, mikä on canonia!
5
Magnuksella voisi uskoa olevan kohtalaisen pieni fanikunta, että sinne vaan sinne vaan olemaan cool ja erilainen! ;D Magnuksella oli sellainen hyvä ominaisuus, että se oli rikas kuin mikä ja se teki Lestatista rikkaan kuin mikä ja lähti vielä lätkimäänkin sopivan nopeasti, eihän häntä siis voi mitenkään inhota. 8) Ja siis ymmärrän Assadin lempihahmovalintaa sikäli, että
Spoiler: näytä
olihan Magnuksen hahmo melkoisen mielenkiintoinen kolmoskaudella. Mä en edelleenkään ole päässyt yli siitä Magnus-musavideosta, joka oli aivan hillitön ja silti aivan vakavissaan tehdyn musavideon oloinen. Kyllä muuten Mariusta harmittaisi jos tietäisi, että jopa Magnus pääsi Lestatin musavideoille mutta hän ei! :'D


Lainaus käyttäjältä: Eveliina L
Niin, ja Armandin vihaamisen ja dissaamisen aloittamista hieman häiritsee tuo Devil's minionissa eläminen.  ;D Aina ei vaan voi voittaa.
Olet asian ytimessä! Mitä sitä siis vastaan pyristelemään, kun voi yhtä hyvin nautiskella sarjan suosituimmasta shipistä siinä missä muutkin! <3

Piti muuten Memnochiin liittyen todeta, että bongasin väitteen, jonka mukaan Rolin Jones olisi todennut jo aikojen alussa, että heillä on tavoitteena adaptoida kirjasarjaa vain The Tale of the Body Thiefiin asti. En siis tiedä missä houreunessa oon nähnyt Memnochin nimen AMC:n sarjasivuilla, mutta kuulostaisi kyllä ihan uskottavalta, etteivät sarjantekijät ole kiinnostuneita versioimaan näitä enemmän uskontohöttöä sisältäviä seikkailuja. :') Vaan eihän sitä koskaan tiedä, mitä jos onkin vaikeaa lopettaa, jos suosiota ja rahaa vaan riittää...

Spoiler: Memnochista ja Body Thiefistä vielä koska mäkään en osaa lopettaa • näytä
Voi elämän kevät kun hirnuin tolle "ihan hyödytön jätkä sekin" -toteamukselle. Jepsistä. Eihän siinä Armandin teossa mitään järkeä olekaan, Anne Rice nyt vaan halusi tehdä Armandista marttyyrin koska SIISTIÄ, ja sitten se pyörsi päänsä salamana kun sai vähän vahvistusta lukijoilta, että oli muuten maailmanhistorian huonoin juonenkäänne, peruuta kaikki, Armand elää Armand elää! Ja niinhän siinä kävi, että Armand sai elää. Ihan reilua kyllä, kun kerta Lestatkin selvisi grillijuhlistaan auringossa, mitä nyt vähän sai pysyvämmänlaatuista rusketusta.

Ja hei kyllähän Lestat ajattelee Louis'ta! Aina kerran vuosisadassa tai jotain! :'D Hienosti se käy Louis'n luona visiitilläkin Body Thiefissä ennen kuin tarttuu Raglan Jamesin huipputarjoukseen. Mua huvitti suuresti, että Louis suoraan toteaa Lestatille, että ihan kaistapäinen idea vaihtaa kehoja, miksi ihmeessä tekisit niin, ethän edes halua olla ihminen, ja Lestat lähinnä vastaa, että ku tekisi niin mieli kokeilla, onnistuuko vaihto. Mikä pelle. Ja sitten ne jaksaa yhä tapella Louis'n kirjasta (joka jostain syystä on nyt yksin Louis'n kirja, vaikka Lestathan tietää, että sen kirjoitti Daniel eikä Louis) ja siitä, onko Lestat koskaan ihminen ollutkaan vai jo syntyessään silkka hirviö, ja sitten Lestat uhkaa alkaa itkeä ja Louis vastaa tosi kylmästi, että se todella haluaisi nähdä Lestatin itkevän, että Lestat itkee kirjoittamissaan kirjoissa sivu toisensa perään, mutta että Louis ei ole omin silmin nähnyt Lestatin itkevän milloinkaan (!!!). Ahhhh mikä pari (jos ne vaan kirjoissa tosiaan suostuisivat olemaan kunnolla pari, eikä Lestat liihottelisi aina ties kenen randomin perässä ja jättäisi Louis'ta istuskelemaan yksinään New Orleansiin), ja taas tosi vinkeä esimerkki siitä, että nää on jo kirjoissa tosi epäluotettavia kertojia, kuten vain oikein on.


Ja koska oon vähintään yhtä höpö kuin Lestat, niin lisään tänne vielä linkin mainioon tiivistykseen Devil’s Minionista, koska tää ei lakkaa kiherryttämästä mua. Olenko onnellinen että Danielin hahmoa monipuolistettiin TV-sarjaan? Oon! Onko Paholaisen suosikki -luku silti vuosisadan paras rakkaustarina? NO ON!!
6
Mun pitäisi varmaan ryhtyä fanittamaan Magnusta. Harmi, kun sillä on niin pieni rooli. Mulle hyvin tyypillisesti käy niin, että jos keskusteluissa kovasti käännytään jotain tiettyä hahmoa vastaan, mä alan miettiä siitä positiivisia puolia ihan sillä, että yksipuolinen dissaus on ahdistavaa. Kukaan eikä mikään ansaitse sitä kohtaloa.  ;D Magnus on vähän niin kuin perinteinen sarjamurhaaja, jolla on uhrityyppi, jota se himoitsee.

Ja mä tosiaankin ilmoitin alkavani fanittaa Mariusta, koska muut fanittaa Armandia. Mä voisin pitää siitä kiinni ihan vain ollakseni erilainen vanha. Toisaalta lupasin myös pysyä poissa näistä keskusteluista ja kuinkas sitten kävikään. ;D Että jos toteutan toisen, pitäisi kaiketi toteuttaa toinenkin. Kirjan Marius oli ihan seko, mutta se onnistui viihdyttämään mua vähän samoin tavoin kuin Lestat.

Harmi vaan mun fanitussuunnitelman kannalta, että nimenomaan TV-sarjassa Armand oli se, joka riemastutti mua, koska jotenkin Lestat oli piristävän seko ekalla kaudella, Louis oli muuten vaan perinteisempi hahmona sekä ykkös - että kakkoskaudella, Daniel toki oli koko ajan ihanan skarppi, mutta Armand oli riemastuttavin tietyllä kuvatulla sekopäisyyden tasolla samaan aikaan, kun se oli jotenkin säälittävä. Kirjoissa se ei ole läheskään niin riemastuttava muissa kohden kuin irrallisessa romanssissaan Danielin kanssa. ;D Niin, ja Armandin vihaamisen ja dissaamisen aloittamista hieman häiritsee tuo Devil's minionissa eläminen.  ;D Aina ei vaan voi voittaa.

Ai niin joo Memnochissa vielä

Spoiler: näytä
Lopussa Amand on yksi niistä, jotka menee sekaisin enkä mä oikein saa selville, mikä siinä Lestatin kertomuksessa sai ne kaikki sekoamaan. Siis kun sinne kirkolle sitten tulee lisääkin vampyyreita todistamaan jotakin palamalla auringossa. Armand aloittaa trendin. Mua ärsytti jotenkin siinä kohtaa, että David kyllä kiskoo Lestatin sieltä pois, mutta kumpikaan niistä ei yritä saada Armandia pois. Joo, se jossain mainitaan, että kaikki pelkää Armandia ainakin vähän (ihan fiksua joo), mutta silti ne jotenkin niin helposti vaan jättää sen sinne ja Lestatkin vain nyyhkii "Armand, Armand", ihan hyödytön jätkä sekin. ;D

Lestat taas kirjojen lopussa tapaa Louisin, jota se ei tainnut pahemmin taaskaan muuten ajatella. Mä toivon, ettei sarjantekijät vaan häivytä Louisia haahuilemaan taustalle, vaikka se voisi kyllä naurattaa.
7
Oijoi, ihanaa, että mun Armand-pohdintani houkuttivat sut taas kirjoittelemaan tänne, wishbone! Tai ehkä paremminkin elämäsi paras lukukokemus eli siis Paholaisen suosikki -luku (jee, rupeanpas käyttämään sen suomenkielistä nimeä ihan siitä ilosta että tulit kehumaan kirjan käännöstä!). Mähän menin oikein kunnolla sekaisin tästä fandomista samoihin aikoihin kuin luin ton luvun (en usko että on sattumaa!!) ja oon edelleen sitä mieltä, että vaikka ei mitään muuta tästä kirjasarjasta tahtoisi lukea, niin tuo luku kyllä kannattaa! Näin totesin puolisollenikin, joka on uskollisesti TV-sarjan kanssani katsonut ja jaksaa kuunnella vaahtoamistani päivästä toiseen, ja hän meni ja luki luvun suomenkielisen version ja kehui myöskin, että se on paljon parempaa tekstiä kuin hän odotti (hän on myös kuunnellut kun oon valivalittanut päivästä toiseen kuinka en jaksa näitä Anne Ricen kirjoja mutten silti suostu lopettamaan niiden lukemista :'DD). Mä luin tuon luvun ihan hiljan ehkä... viidennen kerran ja vetistelin ja väristelin edelleen! Se on niiiiiin hyvää kamaa. Ja sit sitä vaan ihmettelee, miksei kirjasarjassa ole mitään muuta sen vertaista. Mutta hei, onneksi sentään on tämä luku, tämä aivan hillittömän upea ja useita lukukertoja kestävä timantti.

Mutta enpä ole huomannut, että Hanna Tarkkahan on vanha tuttu just vaikka Annie Prouxl'n Lyhyen kantaman myötä, oih, siistiä! Tykkään kyllä hänen käännöstyylistään, ja nyt kun oon joutunut lukemaan kirjasarjan myöhempiä osia enkuksi, niin olen kyllä harmitellut, ettei sarjasta ole käännetty kuin kolme ekaa osaa. Veikkaan ettei Armandinkaan kirjan kanssa olisi tullut tapeltua puolta vuotta, jos olisin saanut lukea sen suomeksi, koska Kadotettujen kuningattaren luin melko nopeasti loppuun kun vaan viimeinkin tajusin, että se on oikeastaan vielä helppolukuinen. Ei mua kyllä edelleenkään kaikkien näkökulmat kiinnostaneet, mutta se ei ole yhtään käännöksen vika. Se suomennos on mitä oivallisin!

Spoiler: höpöttelyä Kadotettujen kuningatar -kirjasta vähän tarkemmin • näytä

[quote=wishbone]sekä siitä miten kirja-Danielin ja Jesse Reevesin kokemus ihmisarjen hiljalleen kokonaan nielaisevasta ikiaikaisesta vampyyrivarjelijasta/rakastajasta ja tajuntaan tunkevista henkinäyistä ovat aivan erilaisia kaikista samankaltaisuuksista huolimatta.[/quote] Argh, quotetägi ei ilmeisesti toimi spoileritägin alla, kestäkäämme taas muotoilun puute!

Mäkin kiinnitin kovasti huomiota näiden kahden hahmon vampyyriksi muuttumiskertomuksen samankaltaisuuteen, musta tuntui kuin olisi kerrottu samoja juttuja kahteen kertaan, ja mietin, mikä anti Jessellä edes oli enää Danielin jälkeen, paitsi tietenkin se, että hänen kauttaan päästiin esittelemään Talamascaa ja paremmin kiinni Maharetiin. Mutta siis toki, onhan ne erilaiset kokemukset kuitenkin, eli ehkä Jesselläkin oli kirjassa olennainen paikkansa. Mä en vaan onnistunut erityisemmin lämpenemään hänelle, vaikka Anne Rice yrittikin omalla tavalla taas parhaansa ymppäämällä Jessen ja Maharetinkin sukulaisuussuhteeseen eroottista värinää. ;D


Lainaus käyttäjältä: wishbone
Ja kans siitä miten Rice tuntuu omien uskonkriisiensä ohella kirjoittavan monille hahmoistaan oman obsessivisen, kaksisuuntaiselta kalskahtavan luonteenlaatunsa.
Niinpä! Aloin hahmottaa näitä kirjahahmoja ja niiden vaikeuksia vähän eri vinkkelistä sen jälkeen, kun luin, että Anne Ricen perheestä sen äiti ja isoäiti ovat olleet Annen itsensä ohella alkoholisteja. Vaikka olen kyllä sitä mieltä, että kaikesta voi kirjoittaa vaikka itsellä ei olisi oman käden kokemusta aiheesta. Mut silti ihan mielenkiintoista on, kuinka näistä hahmoista näkee, että ne on enemmän tai vähemmän suoraan Ricen terapiavälineitä.

Kiitos myös miljoonasti tuosta Daniel-biisisuosituksesta, wishbone. Kuuntelin sen heti ja se oli aivan huippu! Tallensin sen heti listalleni. Ihan vinkkinä (kaikille muillekin!), mulle saa aina heittää suosituksia vampyyrikappaleista, tutustun niihin erittäin innokkaasti!

Sitten vielä vähän taas Armandista. Voisin lainata koko sun viestin siltä osin, wishbone, niin hyvin sanoitettu (taas kerran!!). Lainaan nyt vaikka tämän ja ränttään tän alle:
Lainaus käyttäjältä: wishbone
Itsehän siis toki Armandin fanina näen oikein hyvin sen selviytymiseen pohjautuvan käyttäytymismallin mikä siellä taustalla operoi, mutta päällisin puolin voisi ehkä ajatella että Armand toistuvasti ns. puree kättä joka ruokkii ilman mitään syytä eli pistää sata tuhoisaa suunnitelmaa käyntiin kun asiat ovat päällisin puolin vielä muka hyvin. Tai sitten kun tiet ovat jo eronneet tiettyjen hahmojen kanssa.
Emmä tiiä miksi mä lainasin tämän kun tahdon vaan kiljua että niiiiiinpäääääää, mutta varmaan siksi että vaikutuin tästä kädenpuremisvertauksesta. Armandin tragedia TV-sarjassa on myös se, ettei sarjassa viitsitty näyttää kunnolla, kuinka vaikka Lestat hylkää Armandin. Toki asiasta kerrotaan kakkoskaudella, mutta siihen olisi voitu myös paneutua kolmoskaudella pelkkien ohimennen heitettyjen mainintojen sijaan. Ja toki sarjassa myös näytetään, kuinka kaltoin Louis Armandia kohtelee, mutta toisaalta siinä myös korostetaan Louis'n Lestatia kohtaan tuntemaa sydänveristä kaipausta, jolloin Armand tuntuu äkkiseltään vaan tiellä olevalta kolmannelta pyörältä, joka ei ymmärrä tai hyväksy olevansa korvike ja siksi voisi ansaitakin tulla kohdelluksi huonosti. Höpöttääkseni taas puolisostani, hän meni tekemään senkin, että luki omatoimisesti Veren vangit -romaanin juonitiivistelmän ja päivitteli sitä, kuinka kirja-Louis on oikeastaan niin pohjattoman synkkä ja raskas, ettei sen seuraa kestä sen paremmin Lestat kuin Armandkaan. Mikä oli aika hyvin tehty huomio pelkän juonitiivistelmän pohjalta. :D TV-sarjan Louis'n etuna on, että hänelle on annettu muitakin kortteja käteen kuin musertava masennus, jolloin häntä totta kai näkökulmahahmona herkemmin symppaa kuin sitten vaikka Armandia.

Tosin, kun Eveliina L tuolla jo epätoivoisesti huuteli, että fanittaako kukaan täällä ketään muuta kuin Armandia, niin vakava ja rehellinen vastaus on tietenkin EI ;D ;D ;D, mutta myönnän, että ennen kuin katsoin kakkoskauden loppuun, mä tykkäsin kaikkein eniten Lestatista ja toivoin, että Louis tulisi järkiinsä ja hylkäisi Armandin ja etsisi Lestatin käsiinsä. Niin että tavallaan ymmärrän, miksi satunnainen tai vaikka paneutuneempikin katsoja voi hylkiä Armandia, ja wishbone jo erinomaisesti eritteli syitä siihen. Näkökulma todellakin vaikuttaa ihan hirveästi siihen, miten nää hahmot peilautuvat ja miltä ne näyttävät, mutta siltikään mä en ole ikinä tykännyt eniten Louis'sta, vaikka hänen näkökulmansa hallitsi kahta ekaa kautta, ja Lestatkin näyttäytyy aika pitkälle pahismaisena. Niin tätä vasten mua kismittää ajatus, että Armand on se pahiksien pahis, vaikka yhtä hyvin se voisi olla Lestat. Tai jos olisi silmät ja aivot apposen auki, voisi käsittää, että Louis on itse asiassa kaikista kauhein, koska se niin vakuuttavasti ja sinnikkäästi esittää ihan muuta. ;D

... että joo-o, on todellakin aivan turhaa kiistellä siitä, kuka on kaikkein pahin. Mutta on se sinänsä ihan, öh, viihdyttävää. Tai hermoja raastavaa. Saa silläkin tavalla ajan kulumaan!

Piti myös selventää aiempaa viestiäni, että ei ollut tarkoitus kauhistella, miten joku voi fanittaa Mariusta. Totta kai silläkin on faneja, ja saakin olla, siinä missä muillakin hahmoilla. (Oikeastaan, kun asiaa tarkemmin ajattelee, on loogista valita suosikikseen hirviösarjan hirviöistä se kaikista sakeimmissa liemissä marinoitunut hirvitys. Ja nyt muistan kuinka Assad ilmoitti siinä eräässä redditin piirtelyhaastattelussa kolmoskauden suosikkihahmokseen Magnuksen ja piirsi sen, ja mun täytyy vaan saada sanoa, että Assad, sinä ihana sekopää, vaikket tätä huutoani kuulekaan, niin pyydän, älä ikinä muutu!! :'D) Mun tarkoitukseni oli siis ihmetellä, että joku ilmoittaisi suosikikseen Mariuksen tietämättä Mariuksen hahmosta mitään, ja vain koska tykkää hahmon näyttelijästä. Mutta tietenkin näinkin saa kaikin mokomin toimia, en kauhistele tällaistakaan enää tämän enempää! ;D Ja hei, jos saan lempeästi muistuttaa, Eveliina L, sää päätit, tai ainakin ilmoitit, rupeavasi fanittamaan Mariusta siksi että muut fanittaa Armandia! Joten, oot ansainnut tällaisen hienon Marius-teemaisen videolinkin (S) tähän loppuun. Törmäsin tähän postaukseen taas ja nauroin niin. Voi että kun jotkut ihmiset kehtasivat olla tyytymättömiä jopa Mariuksen hiuksiin kolmoskaudella, vaikka oikeastihan ne olivat uskottavammat sen ikäiselle vampyyrille kuin joku pitkänhuiskea tukka! Ja vakavissaan, aikuisten oikeasti, kaikki saa tykätä just siitä hahmosta josta tykkää, ilman moralisointia. Ja BTW, What We Do in the Shadows on myös erittäin erittäin viihdyttävä vampyyrisarja. :-*
8
Armandhan ei ole yksin mutta näyttää sillä Finissä olevan vahva fanilauma. Fanittaako kukaan ketään muuta?  ;D Paitsi minä Mariusta, koska se on pöljä ja mä samaistun kaavaan päättää jotain, pyörtää päätöksensä ja tuhota taiteensa. Kuinka ihanan samaistuttavaa, vaikka en ole groomannut nuoria miehiä tai naisia eikä kiinnostaisikaan, mutta eksyin aiheesta. Armand ei ole yksin siinä että ihmiset tuppaa asettumaan kertojan puolelle ja uskomaan kertojaa. Mä en edes tajunnut miten vahvasti ennen kuin aloin itse ficcaamaan ja tajusin että POV hahmon sana on monelle lukijalle totuus, jolloin jos joku muuta väittää niin se automaattisesti valehtelee ja moni ei tunnu lukiessaan ollenkaan edes kyseenalaistavan sitä. Olin järkyttynyt, varsinkin kun itse harrastan tai ainakin ennen harrasti aika paljon epäluotettava kertojaa, jonka näkökulma on harhaanjohtava syystä tai toisesta.

Ei sillä etten vasta olisi itsekin tajunnut tätä sarjaa katsoessa että Armand ei ehkä valehdellutkaan kaikesta. Mä itse haluan elää tässä fandomissa yhdessä valheessa tai harhassa, jonka olen päähäni kehitellyt. Nimittäin siinä että kun Daniel on saanut elää koko ihmiselämän, se on täydellinen pehmittämään riiviö ja ne elää ikuisesti onnellisina elämänsä loppuun asti.  ;D
9
Sanan säilä / Vs: Avain | S | Kansanperinnefantasia
« Uusin viesti kirjoittanut Meldis 17.11.2026 19:58:10 »
Olen aina vain sanattomampi. Kerrontasi on mukaansatempaavaa, jokainen hahmo on uniikki oma persoonansa ja jokaisella on oma sisäinen maailma, joka ajaa hänen käytöstään. Tarvitsen tämän koko tarinan. Kirjoitathan koko tarinan. Maailma tarvitsee tätä kirjaa ja sinun tarinaasi.

Rekon isä on aivan upea hahmo. Niin itä-suomalainen mies kuin olla ja voi. Eikä sellaisella elämäm koulun käyneellä tavalla vaan sympaattisella. Pelkää tuntematonta, ei oikein osaa puhua tunteistaan, mutta sitten kun avaa suunsa, ei tarina lopu ja läheinen havaitsee, mitä tunteita tarinan alla on. Rakastan hänen murrettaan myös!  Lontoota ja ne sellaiset jutut. ^^ Hän kertoo menneistä juuri kuten vanha mies muistelisi vanhoja tapahtumia, mutta olet onnistunut sanoittamaan hänen sanansa hyvin tarinamaisesti. Se ei tunnu siltä, että isä kertoo vaan sinä näytät, mitä oikeastaan tapahtui. *chefs kiss* Ja Reino! Upea paljastus, että hän ja Javier ovatkin eläneet paljon ennen Gabrielia ja muita. Surullista, että Reino kuitenkin kuoli ja luulen, että Javierille se tarkoitti vielä enemmän kuin kenellekään muulle. Rekon paska juttu oli paskinta ja parasta ikinä. :'''D Olen lukenut vasta vähän näistä hahmoista ja tajuan heitä niin hyvin jo. Sanoinko jo, että tarvitsen tämän koko tarinan? ;D

Human Blightin suunnitelma on kammottava. Urbaanifantasia genrenä on superkutkuttava ja sitä luulisi, että tässähän pääsee sukeltamaan suomalaiseen Harry Potter maailmaan, mutta tämä seikkailu ei olekaan yhtään niin höttöinen ja rakastan sitä. Jee taikuutta on olemassa! Ou no, taikuutta on olemassa. :D
Kiitos tästä jälleen!
10
Oon Sisilja ihan samaa mieltä siitä, että koska Armand on saanut näkökulmahahmona ihan vaan yksittäisiä hetkiä ja monologeja, ja nekin kaikki yleensä kun Armand kiduttaa jotakuta muuta menemään (lol), niin hahmon sympatiseeraus on hankalampaa kuin muiden. Armandin on myös nähty useammin kuin kerran vahingoittavan muita hahmoja, oli se sitten fyysisesti tai juonimalla tai pitkään jatkuneella henkisellä manipulaatiolla. Itsehän siis toki Armandin fanina näen oikein hyvin sen selviytymiseen pohjautuvan käyttäytymismallin mikä siellä taustalla operoi, mutta päällisin puolin voisi ehkä ajatella että Armand toistuvasti ns. puree kättä joka ruokkii ilman mitään syytä eli pistää sata tuhoisaa suunnitelmaa käyntiin kun asiat ovat päällisin puolin vielä muka hyvin. Tai sitten kun tiet ovat jo eronneet tiettyjen hahmojen kanssa.

Myös se ero siinä, keitä ne hahmojen pahat teot oikein koskettavat ja mistä ne kumpuavat. Louisin kaikista väkivaltaisimmat teot ovat olleet usein reaktio johonkin menetykseen joka kouraisee katsojaakin, itsepuolustusta (jos Lestatin tappamisen voi laskea sellaiseksi) tai sitten kosto sellaisille tyypeillä joita katsoja myös inhoaa (vaikkapa Louisin monet coven-teurastukset). Armandin kostoiskuilla ja haavoitetulla sydämellä on sen sijaan usein sivullisia uhreja jotka ovat näennäisen viattomia ja samalla pidettyjä hahmoja (Claudia, Madeline, Daniel circa -73 ja kuvittelee näin olevan myöhemminkin, Regina, Lestatin bändiläiset). Tämän lisäksi Armand on usein saanut sen epäkiitollisen roolin, että on tullut pääparin eli Louisin ja Lestatin väliin joko Lousin deittailun ja gaslightauksen muodossa, tai sitten, noh, could be nice ja mitä sen jälkeen tapahtuikaan :D

Itsehän tykkään hahmosta juuri sen kaiken monikerroksellisuuden vuoksi, mukaan lukien ne hirveät teot, joten mustakin on aika väsynyttä alkaa jakaa tän sarjan hahmojen kesken jotain moraalipalkintoja siitä kuka muka on jotenkin pahin. Mariuskin saa olla ihan rauhassa Marius :D

Mutta hei kuulkaa: täällä on pyörinyt keskustelua alkuperäisistä kirjoista ja mulla ei ole ollut siihen ihan hirveästi sanottavaa, koska en ollut niitä lukenut. Mutta nyt lainasin kaverilta Kadotettujen kuningattaren, suomeksi käännettynä koska se nyt oli se mitä oli tarjolla ja koska ajattelin että olisi kiva tsekata millaisia termikäännöksiä sieltä löytyy. Jotenkin etukäteen maalasin piruja seinällä että suomikäännös olisi varmaan blaah, kun oletin että Ricen purppuraproosa kääntyisi huonosti ja koska 90-luvun fantasia-aiheita sisältävien kirjojen käännökset osaavat välillä olla aika persoonallisia. Mutta siis pakko sanoa että olin väärässä, koska tämänhän on kääntänyt Hanna Tarkka, joka on kääntänyt paljon tosi laadukasta kirjallisuutta (hauskasti mm. Annie Proulxin kokoelmateoksen, jossa on Brokeback Mountainin pohjana toimiva novelli). En tiedä olisiko tää kaikkien makuun, mutta mua jotenkin ilahduttaa että tässä on säilytetty sellainen vanhan kielen tuntu ja nojattu kohti alkuperäisen henkeä käyttämällä välillä sellaista sanajärjestystä joka kuulostaa paljon runollisemmalta.

Laitetaas spoileritagin alle tarkempia mietteitä:

Spoiler: näytä
Olen nyt lukenut aika valikoiden luvun sieltä ja toisen täältä + jotakin pätkiä muualta. Mutta siis luonnollisesti tempaisin teoksen ensimmäisen auki Paholaisen suosikin kohdalta, ja siis voi pojat :D Ajattelin, että koska oon jo englanniksi tästä lukenut pätkinä niin ison osan niin olisin jotenkin immuuni, mutta kirjaimellisesti tuli mm. huokailtua haikeasti ääneen ja vähän herkistyttyäkin. Samalla nauratti jotkut ihan tututkin kohdat kun tuskastunut Daniel on suomeksi niin osuva. Esimerkiksi tää legendaarinen kohtaus, jossa Armand herättää Danielin keskellä yötä ja vaatii tätä soittamaan Pariisiin esitelläkseen puhelimen toimintaa:

"Jumalauta, soita itse", oli Daniel karjunut takaisin. "Sinä olet viisisataa vuotta vanha etkä osaa käyttää puhelinta! Lue ohjeet. Mikä sinä oikein olet, kuolematon idiootti vai? Minä en ikinä tee sitä!"

Tuntuu että mulla olisi ihan hirveästi sanottavaa ja ajatuksia tosta lukukokemuksesta jo tähän asti; itse Paholaisen suosikki -luvusta, sekä siitä miten kirja-Danielin ja Jesse Reevesin kokemus ihmisarjen hiljalleen kokonaan nielaisevasta ikiaikaisesta vampyyrivarjelijasta/rakastajasta ja tajuntaan tunkevista henkinäyistä ovat aivan erilaisia kaikista samankaltaisuuksista huolimatta. Ja kans siitä miten Rice tuntuu omien uskonkriisiensä ohella kirjoittavan monille hahmoistaan oman obsessivisen, kaksisuuntaiselta kalskahtavan luonteenlaatunsa. Pitää vielä vähän kasata ajatuksia ja koettaa tiivistää näistä pohdinnoista jotain järkevää ennen kuin kehtaan ne tänne kipata :D


Piti lähteä asioille just lukemisen jälkeen ja kuuntelin matkalla parikin kertaa Bat For Lashesin erittäin osuvasti nimetyn kappaleen Daniel, joka on kesästä asti ollut oman devil's minion -soittolistani kärjessä. Lämmin kuuntelusuositus kaikille, tää on itselleni vaan the kappale mitä tulee Armandin näkökulmaan tän romanssin kiihkossa tai ehkä sen lähestyessä traagista lakipistettään (oli se sitten muutos tai unohdus, versiosta riippuen).
Sivuja: [1] 2 3 ... 10