Näinhän siinä käy kun Inkku tekee uusia avoja, niin Anni vaihtaa taas avakokonaisuutensa, koska why not. Kiitos että jaksat. <3

Ei saanut. :’) etsi etsi!

Älä älä Fiorella huutele tai kelmit alkavat stalkata missä meet!

Mä oon löytänyt pari tarraa aiheista joihin en ole vielä keksinyt kirjoitettavaa! Sekin on pirullista, eikä nyt ihan kehtaa keksiä tikusta asiaa. :’)

Miks musta tuntuu että Little Miss Delulu on mulle omistettu 😂🙏🏻

Ihania värejä taas 🥰

Antakaa mä fiilistelen hetken Top Gunia Olen viettänyt ahkerasti aikaa Top Gunin fandomissa Top Gun: Maverick elokuvan julkaisun jälkeen. Silloin pääsin ihan fanituksen aallonharjalle, jossa uusien tuttujen kanssa hehkutettiin elokuvaa ja etsittiin siitä jatkuvasti uusia ja uusia yksityiskohtia. Akuutein fanitusvaihe tuntui menneen jo ohi itseltäni, kunnes pari päivää sitten luin muutaman Top Gun fikin (parituksella Maverick/Rooster joka on parasta parhautta) ja sukelsin saman tien samaan fanimaailmaan kuin muutama vuosi sitten. Miten voikin olla fandom (ja oma lempiparitus) joka vain antaa antamistaan

Roosmavissa (Rooster/Maverick) on valtavasti kerroksia, jonka avulla sitä voi käsitellä erilaisilla tavoilla, eikä välttämättä tarvitse edes poiketa canonista juurikaan! Top Gunin juonesta suurin osa muistaa, että Maverick oli Goosen (Roosterin isän) lentopari. Goose kuolee elokuvasarjan ykkösosassa, ja Rooster jää taka-alalle. Top Gun sarjan toisessa osassa Rooster taas näyttelee toista pääosaa. Roosmavin voi näin kirjoittaa aina kahden hahmon kasvutarinasta kompleksiseksi pseudo-insestiksi. Välejä hämmentää se, että Maverick on Roosterin kummisetä, mutta Rooster on lopettanut yhteydenpidon Maverickin kanssa. Roosterin äiti on myös kuollut, joten draamaa ja synkkiä käänteitä ei halutessaan puutu. Mikä tekee tästä fandomista ja parituksesta niin puoleensa vetävän!

Eilisen Roosmavin lukuinnostuksen jäljiltä olen palannut myös kirjoittamaan jatkoa kauan sitten kesken jääneelle Roosmav-fikilleni, ja voi että se on tehnyt minut onnelliseksi