Unohdin hehkuttaa sitä, että Daniel-pelot osoittautuvat aivan turhiksi, oon niin onnellinen siitä! Samoin aika ohueksi jäi Armand/Alex-romanssi, enemmän aineksiahan olisi nyt vaikka Alex/Danieliin. :’D <3

Piti myös hehkutella sitä Lestatin halluilua, etenkin sitä keikkaspiikki- ja Paul-osuutta. Pidin ensikatselulla ilmiselvänä, että no niin, Lestat sitten kuitenkin tappoi Paulin, mutta ilmeisesti se ei sitten niin ilmiselvää olekaan. Joka tapauksessa olipas vain hirmu herkkä kohtaus, ja ehkä Lestat nyt pikku hiljaa uskoo siihen, että Louis voi häntä aidosti rakastaa vaikkei sitä ääneen julistaisikaan. <3

Sen sijaan en ollut valmis Armandin Fred Steinin kuvat -paljastukseen!! EEEEEEIII! Oi voi, no mut toki se oli ainoa järkeenkäypä vaihtoehto mut silti, Armand, kuinka saatoit! Ja selvästi oli iso petos, kun sitä piti hieroa Louis’n naamaan siinä vaiheessa, kun Louis’lla on näennäisesti muitakin huolia, esim. irtopää. :’D

Joo, olipas se jakso! Mun mielestä se oli oikein mainio jakso, mutta vielä parempi se olisi ollut, jos se ei olisi ollut kauden päätösjakso. Aivan totaalisen ilkeää lopettaa siihen mihin lopettivat ja toivoa, että katsojat jaksavat odottaa kaksi vuotta jatkoa. Ei siinä, mä jaksan kyllä, ja oon oikeastaan oikein onnessani, että nyt mulla on kunnolla aikaa fikata ennen seuraavaa kautta (joka kyllä tulee!!). Mut olisin minäkin mieluusti nähnyt vielä Akashan uudestaan! Ihan törkeetä, että se oli vain yhdessä jaksossa. Käsittämätöntä!

Oon edelleen myös sitä mieltä, että kauden rytmitys oli super outo ja turhauttava ja poukkoilua oli hieman liikaa. Tykkäsin silti kaudesta ja viihdyin sen parissa hyvin! Ja sain enemmän Armandaniel-murusia kuin olin realistisesti vielä odottanut saavani. Tietty olin pettynyt siihen, ettei niillä ollut yhtä ainutta yhteistä kohtausta vikassa jaksossa, mutta noh, minä voin fikata heidän samaan huoneeseen, ei ongelmaa. Elän siis uskossa ja toivossa, että suosikkishippini saa kunnolla tilaa ja aikaa seuraavalla kaudella, enkä suostu heittämään vielä kirvestä kaivoon, kun en välittömästi saanut ihan kaikkea unelmoimaani. Mut ihan vaan Ericin ja Assadin puolesta, aivan altruistisista syistä enkä ollenkaan omaa nälkäisyyttäni toivon, että he pääsevät vielä toistensa iholle. Hirveetä ja ihanaa että he haastatteluissa ihan suoraan myöntävät olevansa yhtä malttamattomia ja ehkä jopa pettyneitä yhä jatkuvaan odotukseen, siinä missä fanitkin. Nyyh, hei, jos näyttelijät haluaisivat kovasti pussailla ja panna, mikseivät he saa?!! :’) Tää on mun päällimmäinen kysymys tän kauden jälkeen. Ja vastaus varmaan liittyy politiikkaan ja käsikirjoittajien valintoihin ja rahaan, ja kaiken edessä tekee mieli vaan polkea jalkaa!

Mut Armand-sisältö noin muuten oli täydellistä. Assad oli 10/5, niin mielettömän hyvä. Oon vaan tuijottanut gifejä Armandin kyyneleettömästä itkusta nyt… hyvin moneen otteeseen. Toki myös Jacob oli aivan mieletön, ah, nautin koko siitä anteeksipyyntökohtauksesta super super paljon, enkä allekirjoita yhtään sitä näkemystä, että Armand olisi toiminut jollain tavalla erittäin epätyypillisesti. Toiset ei vaan suostu hyväksymään sen monia puolia. Mä hyväksyn ja syleilen, ja eiköhän Daniel myös.

Arvostinkin kovasti Danielin heräävää raivoa, kun Raglan James meni mainitsemaan Big Boss -biisin. Siinäkin kohtaa olisin halunnut nähdä, kun Daniel käy kunnolla päälle, mutta jo tää ensi reaktio oli nannaa katsottavaa! Mut joo, fiilaan kovasti sitä mitä sanoit wishbone, että kauheasti tapahtui tällä kaudella kuvan ulkopuolella, ja se toki harmittaa muakin. Olisin mieluusti nähnyt omin pikku silmin sitä sun tätä. Ja nähnyt vähän vähemmän vaikka Gabriellaa. Mut silti päällimmäisin tunne tän kauden jälkeen on innostus.

Siksi mä oon ihan häkeltynyt kuinka pettyneitä ja vihaisia osa sarjan faneista on tällä hetkellä, ties mistä syistä. Oon päättänyt ummistaa suuremmalta negalta silmäni ja jatkaa sarjasta/fandomista nauttimista, koska nää hahmot on ihania ja nää näyttelijät on ihania ja mulla on aivan mielettömästi fikki-ideoita. Olisipa enemmän aikaa!! Mut hiljaa hyvä tulee.

// HEI wishbone, piti vielä kommentoida sitä, että ilman muuta kirjoitat pitkän DM-fikin, irtoaa se erilleen canonin suunnasta tai ei!!! Pliis!!!! Ja on tosiaan ollut iso ilo puhua ja hehkutella ja ihmetellä tätä sarjaa sun kanssasi! Palataan viimeistään Comic Con -ihanuuksien myötä! <3

Että sellainen finaali. Pitää heti kättelyssä myöntää, että katsoin sen juuri äsken uusiksi paremmalla kuvanlaadulla ja vähemmällä odotussekoilulla kuin ensimmäisellä kerralla, ja pidin siitä enemmän, varsinkin kun dialogiin saattoi keskittyä rauhallisemmin mielin + kelata halutessa. That being said, koen että kyseessä on edelleen aika mysteerinen ratkaisu kauden finaaliksi vaikka Lestatin oma arc eli sielunkairaus ja elämän epäonnistumisten käsittelyä saadaankin kivasti pakettiin. Häkellyttävää ettei tässä päästy the konserttiin asti tai nähty Akashan heräämistä, kun sitä oli kuitenkin niin paljon rummutettu. Olisin nähnyt tämän jakson enemmänkin kauden toiseksi viimeisenä tai kaksiosaisen finaalin toisena puoliskona.

Päällimmäiset kritiikit koko kaudesta:

- Liiallinen kiire, epätasaisesti jakautunut ruutuaika, liikaa aikaa tiettyjen juttujen parissa ja liian vähän taas toisten. Näin jälkikäteen tuntuu siltä, että jaksot 1-2 rokkarisekoiluineen ja trippailuineen olivat enimmäkseen sumuverhoa AMC:n kanavapomojen miellyttämiseksi + niiden lupausten lunastamista, että tässä ollaan nyt ihan uuden ja ah niin kreisin sarjan äärellä. Jaksot 3-4 kauden parasta sisältöä, vitosen kohdalla alkoi taas epäilyttää että hei kaverit tässä on kyllä kivoja juttuja mutta kohta loppuu kaudesta jaksot kesken. Ja sitten kutonen ja seiska olivat omillaan hyvinkin mielenkiintoisia, mutta myös sisällöllisesti kontraversaaleja ja tuntuivat kuuluvan ihan eri kauteen + niissä myös pahiten tiputettiin muiden hahmojen juonilankoja (bändi, Armand ja Daniel)

- Devil's minion, siis mitä ihmettä oikeasti? Mua naurattaa nyt kaiken jälkeen aivan tajuttomasti se, että mitä sellaisen katsojan joka ei tiedä näiden kahden kirjataustasta mitään on tarkoitus oikein Armandin ja Danielin suhteesta ajatella? Mitä se on ja mihin se perustuu? Miksi Armand kokee olevansa rakastunut pelkän Danielin seuraamisen perusteella? Itsekin shippausliemissä uitettuna fanina olen ihan pihalla. Armand on tunnustanut rakkauttaan, on saatu eeppisromanttinen vampyyribond tiedostettua, viitattu kryptiseen yhdessäoloaikaan ennen Danielin muuttamista lentokoneessa ja sitten vielä koko 52 vuoden stalkkaus - mutta mistään siitä ei keskustella sen enempää ja Danielin aurinkokävelytreeni tapahtuu täysin kulisseissa aikahypyn aikana. Ja sitten kauden lopussa Daniel ja Armand alkavat käyttää toisistaan tosi romanttiselta kalskahtavia termejä, mutta tätäkään asiaa ei avata yhtään sen enempää. Aivan superkummallinen käsikirjoitusratkaisu ja hyvän näyttelijäkemian hukkaa. Toki Louisin loppukommentti siitä millaisen rakkauden Armand tulevaisuudessa ansaitsee on musta aika selkeä avaus devil's minioniin, mutta petyin nyt tämän kauden tarjotaan siinä määrin etten oikein tiedä mitä uskaltaa jatkossa toivoa tai odottaa. Olen jopa alkanut nyt pessimistisesti asennoitua siihen, että kenties menneisyydessä ei tapahtunutkaan sen enempää vaan kaikki siellä ollut romanssikama siirretään nykypäivään jottei sitä tarvitse käsitellä takaumissa. Mikä olisi musta iso, iso sääli, koska rakastan tätä unohtamisaspektin sisältävää tarinankaarta.

Liittyen Armand/Danieliin, teorisoin jopa itsekseni, että ehkä tällä kaudella oli tarkoitus testata vesiä lanseeraamalla tällainen light-versio kyseisestä parituksesta ja todistaa sitä kautta kanavapomoilla että shipillä on aivan valtava määrä faneja, ja että Assad ja Eric voivat kemian puolesta kantaa romanttisen juonen. Koska siis paperillahan näiden kahden näyttelijän queer-romanssi ei varmasti puhuttele jotain sellaisia valkoisia boomer-miehiä, joita kuvittelen mielessäni AMC:n päättävissä tuoleissa istuvan Mutta kun näkee miten valtavia katsojamääriä Assadin ja Ericin haastatteluklipit keräävät, ja ylipäätän dm-kontsa, niin varmasti dollarinkuvat silmissä muuttavat nopeasti mielipiteitä.

(Naurattaa myös kun mietin sitä, mitä ihmeen terästettyä shippauslientä Assad ja Eric ovat juoneet, koska näiden haastatteluissa kertomat, syvälliset näkemykset suhteen kulusta ja hahmojen tunteista toisiaan kohtaan harvoin korreloivat sen kanssa mitä ruudulla näkyi, lol. Varmaan ruutuajan vähyys sekä tämän romanssin kehittymisen hitaus pisti heitäkin vituttamaan ja oli tarve kehitellä omaa taustatarinaa aukkojen tilkitsemiseksi.)

- Danielin hahmokuvaus ja juonikaari. Tai siis mikä juonikaari? Luojan kiitos Eric tykkää näytellä vampyyriä niin paljon, koska mitä pidemmälle kaudessa päästiin, sitä vähemmän Danielilla oli tekemistä ja mielekästä toimintaa. Vaikka ei oikeasti olisi pitänyt olla niin, koska hahmolle tapahtuu tosi valtavia asioita (vampyrismi ja sen trauma, koko Armand-kuvio ja menneen elämän uudelleenhahmottaminen sen myötä, auringossakävely, huumeiden paluu elämään, Louisin ystävyyden pettäminen), mutta niistä yhtäkään ei käsitellä mitenkään. Danielin viha on musta herkullista, mutta alkoi maistua varsinkin loppua kohden melko yhden nuotin varassa olevalta ja jokseenkin suhteettomalta varsinkin mitä tulee Lestatiin. Tosin tulkitsen tämän niin, että samalla tavalla kuin Armand kanavoi kaiken pakkautuneen katkeruutensa ja traumansa Louisiin, Daniel kohdistaa sen puolestaan Lestatiin (varsinkin sitten kun Armandin vihaaminen muuttuu liian monimutkaiseksi). Mutta joo, ikävöin kovasti fiksua ja taktisesti taitavaa, moniuloitteisempaa journalisti-Danielia. Toivon että hänet saadaan takaisin jahka tämä pahin vampyyrien angstinen teini-ikä on ohi.

- Seitsemän jaksoa Gabriellaa enkä vieläkään tiedä mitä mieltä tästä hahmosta pitäisi olla. Ehkä että kyseessä on kyllä hyvä antagonisti ja Lestatin groomaustrauma käsiteltiin hyvin perinpohjaisesti (ehkä liiankin verrattuna kaikkeen muuhun), mutta tekijät ja Sam ovat jossakin puhuneet että Gabriellasta olisi tulevaisuudessa tarkoitus leipoa erilainen, kenties sympaattisempi hahmo enkä todellakaan tiedä miten sen on tarkoitus onnistua kaiken tämän jälkeen. (Myöskin: pliis laittakaa Jennifer sinne aksenttivalmentajan oppiin, Gabriellan aksentti kun vaan - jos mahdollista - ainoastaan paheni kauden edetessä. Kaikessa rakkaudella siis oikeasti muutoin hyvälle näyttelijälle.)

- Louisin juonisisällöstä ja sen sävystä + Jacobin saamasta materiaalista verrattuna muihin näyttelijöihin on puhuttu aika paljonkin fandomissa, juurikin siihen sävyyn että onko käsikirjoittajilla tarve rankaista uudelleen ja uudelleen Louisia melko mitättömistä synneistä verrattuna siihen millaista kohtelua vaikka Lestat saa. Ja onko näissä kirjoitusvalinnoissa nähtävissä rasismia kirjoittajahuoneesta, jossa ei tällä kaudella istunut yhtäkään tummaihoista kässärinkirjoittajaa (asia erittäin vahvasti tiivistettynä). Koen ettei mulla valkoisena suomalaisena ole tähän keskusteluun antaa mitään hedelmällistä tai tarpeellista mielipidettä, joten pitäydyn. Mutta myönnän kyllä myös kokeneeni, että vaikka kaikki hahmot ovatkin sarjassa hirviöitä, niin Louisin osaksi lankesi tällä kaudella muiden hahmojen suulla poikkeuksellisen myrkyllistä kamaa ja että se tuntui entistä enemmän vaikealta sulattaa, koska Lestatin kritiikki tulee lähinnä Lestatin riitelystä oman psyykkeensä kanssa. Soisin mielelläni Lousille vähän enemmän muutakin sisältöä kuin kirjoittajien ikuisena heittopussina olemista, vaikka Jacob loputtoman tyylikkäästi kaiken hahmonsa osaksi langenneen kurjuuden näytteleekin. Summasummarum: en oikein tykännyt kaikista Lousin juoniratkaisuista ja luonnehdinnoista tällä kertaa, enkä ole yllättynyt etteivät muutkaan.

- Lopuksi vielä mainitsen, että musta tämän kauden rakenteessa oli pari narratiivista kehystämisvälinettä liikaa ja yksi liian vähän. Ensimmäisellä viittaan dokumenttiin jota Daniel tekee ja toisaalta näihin failures-nauhoitukseen joita Lestat taas post-apo tulevaisuudessa itse nauhoittaa; näiden kahden päällekkäinen olemassaolo oli musta paikoin hämmentävää katsojana, ja söi tilaa molemmilta ratkaisuilta. Toisaalta koen, että kaudesta puuttui se kriittinen, kerrottuja asioita puolueettomasti ja analyyttisesti tarkasteleva ääni jonka Daniel tarjosi kahdella ensimmäisellä kaudella. Ja koska se puuttui, Lestat sai loruilla vapaasti menemään ja siksi monissa kohtauksissa katsojana oli sellainen fiilis, että onko tämä nyt tarkoitus ottaa totuutena vai vain Lestatin versiona, kuten vaikka seanssi Claudian kanssa tai se miten Louis on tällä kertaa esitetty.

- Post-apo tarinat harvoin kiinnostavat itseäni, vielä harvemmin vampyyrikontekstissa jonka suola on aina ollut intiimi henkilödraama, niin luonnollisesti Akasha pistämässä maan tasalle puolet maailmasta ei ole se stoori joka kiinnostaisi itseäni tippaakaan. Mutta myönnän että tämä on ihan vain oma preferenssi ja kirjojen kulku Akashan herättyä on hyvin selkeä tiettyyn suuntaan.

Mistä sitten pidin:

- Tykkäsin siitä, että lopussa Lestat ja Louis ovat vihdoin (luultavasti) tiellä takaisin yhteen, ja että Armandin ja Danielin tulevaisuus vaikuttaa myös lupaavalta. Ensi kaudella enemmän pussailua tämän keskusnelikon välillä (ihan sama keiden heistä) ja epätoivoista romantikkaa maailmanlopun äärellä, kiitos kaunis

- Yksittäisiä hyviä hahmohetkiä oli kyllä paljon ja olenkin niistä sekoillut jo aiemmissa viesteissä

- Musiikin suhteen ei mitään valittamista, mieletön yhteissuoritus kaikilta osallisilta

- Oikeasti mulla oli hauska, kaoottinen, kikatteleva, nostalginen, unirytmille ja työkeskittymiselle katastrofaalinen kesä tässä vampyyrifaniroskiksessa, ja iso osa siitä kumpusi nimenomaan castin irl -haastatteluiden ja -tempaisten seuraamisesta. Ja tällä kertaa myös siitä että pääsi puhumaan suomeksi teidän muiden fanien kanssa (erityisterkut Sisilja sulle tällä rintamalla <3). Olen aika surullinen että kausi päättyi näin ristiriitaisissa fiiliksissä, IWTV/TLV-fandom joka toki on erittäin tunnettu herkkänahkaisuudestaan ja kiukuttelustaan on nyt aivan infernaalisessa tilassa yrittäessään käsitellä pettymystään, eikä sinne oikein uskalla sekaan fiilistelemään edes mitään kivaa. Toivon että ensi viikonlopun comic con antaa toivoa tulevasta ja kenties rauhoittaisi tilannetta (tai sitten vaan heittää lisää bensaa liekkeihin, who knows).

Katsotaan irtoaisiko multa vielä se pidempi Armand/Daniel -ficci jota olen koko kauden pohtinut. Olen about jokaisen jakson jälkeen tehnyt jotain muistiinpanoja ja kirjoittanut pari kohtausideaa ylös, ja joutunut sitten heti heittämään ne roskiin kun seuraavassa jaksossa onkin menty aivan eri suuntaan. Toki kaanonia enemmän tai vähemmän kiertävä AU on aina mahdollinen, mutta haluaisin oikeasti kirjoittaa jotakin missä yritetään pysyä sen puitteissa. Nähtäväksi jää.