Tuoreimmat viestit

Sivuja: [1] 2 3 ... 10
1
Saivartelija / Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Uusin viesti kirjoittanut Fiorella tänään kello 22:02:51 »
Mutta asiasta kukkaruukkuun... Kuuntelin tuossa juuri suomalaisen kirjailijan (marianne Suntio) teoksen Yhden kesän pelisuunnitelma ja täytyy sanoa, että suomalaiseksi tämä oli todella hyvä ja mukaansatempaava tarina :D Lätkäympyröihin sijoittua teos, missä molemmat päähenkilöt (mies ja nainen) pelaavat ihan tosissaan. Lisäksi juoni rakentui kivasti ja oli tämmöiselle romantikolle oikein miellyttävää luettavaa. Joten jos joku kaipailee kevyttä kesälukemista, niin lämmin suositus tälle!
Minä tykkäsin tästä myös kovasti, vaikka en edes ole mikään jääkiekkofani sillä tapaa, että etsisin luettavaa varta vasten jostain sporttiromanssi-genren parista. Suosittelen myös. Samaan tapaan veikeä, hauska ja kuuma oli Annukka Salaman Villinä viety!
2
Saivartelija / Vs: Tv-sarjat #2
« Uusin viesti kirjoittanut Fiorella tänään kello 21:35:39 »
Maailman ihaninta, että Ylpeys ja ennakkoluulo inspiroi, Eveliina L. ♥

Minä katsoin nyt kesäloman kunniaksi VIIMEIN loppuun Walking Deadin päätöskauden. Siitä jäi ne viimeiset jaksot näkemättä, kun se siirtyi silloin kesken kaiken maksukanavalle, mikä oli kyllä aika törpösti tehty katsojia kohtaan. Mutta osasyy saattoi olla sekin, että ehkä jotenkin alitajuisesti välttelin sen päättymistä, ettei se vielä loppuisi.

On vielä osa niistä spin-offeista näkemättä tai kesken, niin niissä onneksi vielä ehtii toipua tästä yhden aikakauden loppumisesta. Kyynelehdin lopetukselle asianmukaisesti, mutta kyllä silti olen oikein tyytyväinen siihen, miten se tehtiin.
3
Saivartelija / Vs: Tv-sarjat #2
« Uusin viesti kirjoittanut Eveliina L tänään kello 20:37:42 »
Mä oon katsonut La Promesaa, mutta olen katsonut sitä niin, että mulla ei ole oikeastaan ole mitään hajua, missä järjestyksessä siinä on tapahtunut mitäkin, koska katsoin sitä joskus Yle Teemalta ja nyt se jossain vaiheessa tuli Ylen Ykköseltä. ;D Tuohan on niin kuin Kauniit ja rohkea, mutta vaan eri aikakaudella, koska tuossa taitaa olla todella monta osaa kaudessa.

Jossain vaiheessa tuossa keväällä tuli katsottua  Ylpeys ja ennakkoluulo -minisarja vuodelta 1995, jonka kohdalla mulla oli sivistyksessä aukko ja jonka vihdoin sain paikattua. Oli todellakin katsomisen arvoinen, vaikka en tiedä pääsenkö siinä siihen romanttiseen tunnelmaan, kun mulla on ihan liian hauskaa Mr. Darcyn tuijottelujen kanssa.  ;D Sen perään luin sen Jane Austenin kirjankin eli sen verran se sai minut pauloihini. Musta siinä on niin osuvaa dialogia että se viehättää.

Katsoin sitten jotain videoita aiheeseen liittyen tuubista sillä seurauksella, että tuubi suositteli mulle Gaskellin romaaniin perustuvaa North And Southia, joka on kanssa minisarja, mutta synkempi versio. Oikeastaan siinä romantiikka jäi mulla sivuosiin, kun päästiin mun mieltä enemmän kiihottaviin aiheisiin kuten luokkataisteluun, työläisten oikeuksiin jne. ;D Haluaisin sanoa, että tykkään kevyemmästä kamasta, mutta huomaan silti, että mieleni jää helpommin askartelemaan raskaamman annin pariin.

Veren vangeista olen katsonut kaksi kautta ja epämääräisesti spoilaantunut kolmoskaudesta tekstien ja videoiden kautta, mutta yleensä pätkien kautta tulee ihan väärät mielikuvat kaikesta. ;D Ja multa on kanssa mennyt ohi tuo, mitä Sisilja sanoit huomanneesi. Pitää vissiin tässä pyörittää nyt noi pari kautta uusiksi, kun kolmas kausi tässä sopivasti tulee. Siis pyöritin ekallakin kerralla nuo parissa päivässä niin ei ihme, jos on mennyt jotain ohi.  ;D

Sisiljan viestistä tuli mieleen, että pitäisikin vaihteeksi pyörittää Sherlockit uudestaan. Mä en alunperin niin tykännyt tai olin vastahakoinen tykkäämään siitä. Tarvitsin muutaman katsomiskerran että lämpesin sille.  ;D

   
4
Rinnakkaistodellisuus / Vs: Ajan pyörä, Rajamaiden yö, S
« Uusin viesti kirjoittanut Kelsier tänään kello 18:16:12 »
Hormipulverin ryöstöstä hei!

Olipa kiva lukea Ajan Pyörä -ficci. On jotenkin jännä ajatella, että Lanilla ja Moirainella olisi ollut rakkaussuhde vielä kaitsijasiteen lisäksi, vaikka edes yksipuolinen. Sinisen ajahin jäsenet eivät kai keskimäärin olleet kiinnostuneita olemaan suhteessa kaitsijaansa toisin kuin vaikka vihreän ajahin sisaret. Tässä ficissä Lanille on tosiaan päänvaivaa naisista. Toivottavasti hän löytää ratkaisun.

Kiva, kun kirjoitit! :-*

-Kel
5
Saivartelija / Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Uusin viesti kirjoittanut Vendela tänään kello 14:25:04 »
Olen kyllä Sisin, Angien ja flawin kanssa samoilla linjoilla tuosta varoittamisesta ja siitä, kuinka paljon se mahdollisesti pilaa itse lukunautintoa. Tai spoilaa tärkeitä juonenkäänteitä. Toki tuo Thelinan mainitsema tapa, että varoitukset ovat teoksen lopussa ja ne saa halutessaan lukea sieltä, vaikuttaa hyvältä kompromissiratkaisulta :) Kirjallisuus on kuitenkin eri asia kun fanifiktio.

Edelleenkään ei ole tämä Alchemised löytänyt tietään omalle lukulistalle ja näiden teidän kommenttien perusteella tuskin löytääkään ;D Minäkin vierastan ajatusta, että suositun ficin pohjalta kirjoitetaan "originaali" jolla sitten tehdään rahaa. Vaikka onhan näitä toki ollut aikojen saatossa lukemattomia vastaavia, tosin en tiedä ovatko olleet kuinka räikeitä tapauksia.

Mutta asiasta kukkaruukkuun... Kuuntelin tuossa juuri suomalaisen kirjailijan (marianne Suntio) teoksen Yhden kesän pelisuunnitelma ja täytyy sanoa, että suomalaiseksi tämä oli todella hyvä ja mukaansatempaava tarina :D Lätkäympyröihin sijoittua teos, missä molemmat päähenkilöt (mies ja nainen) pelaavat ihan tosissaan. Lisäksi juoni rakentui kivasti ja oli tämmöiselle romantikolle oikein miellyttävää luettavaa. Joten jos joku kaipailee kevyttä kesälukemista, niin lämmin suositus tälle!
6
Hihii, minäkin hipsin tänne kommentoimaan ;D Sarja on vasta aluillaan, joo tiedän, yritän johonkin väliin ehtiä katsoa sitä lisää ;D Toki kirjat on tuttua tutummat, joten fandom ei aivan uppo-outo ole!

Voi että miten tykkäsin tästä. Siis se, että tämä on virhehaasteeseen ei näkynyt millään tavalla! Lisäksi oot kyllä hyvä kirjoittaja, ilo lukea sujuvaa ja soljuvaa tekstiä :D Luin vielä uusiksi kun klikkasin sanalistan auki olin vaan että wau! Itseäkin on joskus kutkuttanut osallistua tuohon haasteeseen, mutta suurin pelko on just tekotaiteellisuus, mistä ei tämän tekstin kohdalla ollut tietoakaan!

Muutkin ovat nostaneet tuon minunkin lempikohdaksi (yllättäen, jos viini mainitaan ;D) nousseen kohdan eli viinien nimeämisen. Toimii ihan tosi hyvin tämmöisessä lyhyessä tekstissä tuollainen pieni yksityiskohta :) Muutenkin Lestatin pohdinnat olivat riipivää luettavaa. Yksinäisyys on kyllä perseestä!

En ole sarjassa asti päässyt todellakaan vielä tänne asti, en edes Claudian luomiseen, mutta kirjoista muistan nämä tapahtumat. Joten ehkä tästä saan tosiaan nyt uutta virtaa palata sarjan ääreen ;) Otsikko toimii muuten tosi hyvin ja muuten tämä oli timanttia, niin kuin sinäkin ♥

Kiitos ja pus, oot taitava ♥

V
7
Rinnakkaistodellisuus / Täällä Pohjantähden alla: Syntymistä | S
« Uusin viesti kirjoittanut Aladdin Sane 15.07.2026 20:33:08 »
Nimi: Syntymistä
Kirjoittaja: Aladdin Sane
Fandom: Täällä Pohjantähden alla
Genre: Yleisdraamaa ja perhefluffia. Ficlet (495 sanaa).
Ikäraja: Sallittu
Päähenkilö: Koskelan Jussi
Yhteenveto: Jussi tietää, miltä Akselista täytyy tuntua. Hän on varma, että näytti itse aikoinaan aivan samalta.
Haasteet: FanFic100 sanalla 029 syntymä. Ficlet300 sanalla 239 syntymäpäivä. FinFanFun1000 sanalla 606 nominatiivi.
Vastuunvapaus: Täällä Pohjantähden alla on Väinö Linnan luomus. Minä en hyödy tästä mitään.

A/N: Nominatiivi on nominien (adjektiivit, numeraalit, pronominit ja substantiivit) perusmuoto eli se sijamuoto, joka ei ole taipunut ja jossa ei ole mitään ylimääräpäätteitä. Itse vedin inspiraatiota nimenomaan absoluuttisesta eli irrallisesta nominatiivista, jota käytetään lauseenvastikkeiden kanssa tyyliin hän seisoi lakki kourassa.

Eikä tässä muuta kuin että rakastan Koskelan Jussia ihan hirveesti.











SYNTYMISTÄ





Tunnit sulautuvat toisiinsa, kun Jussi kiertää pihaa hermostuneen nykivissä pyrähdyksissä. Pihatyöt tuntuvat valmistuvan ennen kuin hän ehtii kunnolla aloittaakaan niitä, mutta silti hän kiertää tallista navettaan, riihelle ja takaisin. Hän kääntää reen, luo lannat, hakkaa muutaman halon, tyhjentää huussinkin ja hakkaa liiterillä pieniä sytykepuita niin kuin se olisi kovinkin tärkeä homma. Mutta jossakin hänen on mielensä pidettävä, koska jos hän pysähtyy, hänet valtaa pelko siitä, mitä talossa tapahtuu.

Tätä on kumminkin varrottu ja pelättykin sitä mukaa, mitä lähemmäksi aika on tullut. Varmasti Alma kestää – ja kai siellä kaikki menee niin kuin kuuluu, kun ei kerran Priitakaan ole käskenyt häntä apuun, mutta…

Pirtistä ei kuulu mitään ääntä, ei ole kuulunut koko aikana. Se ei rauhoita Jussin oloa lainkaan. Kyllä hän tietää, miten vaaralliseksi se voi käydä. Ei hän sentään mitään ole nähnyt, kuullut vain – piikojen puheita toisilleen, ja kerran poikana kuullut synnyttäjän tuskanhuutoja ulos asti.

Huuto ainakin kertoisi, että henki vielä kulkee.

Jussin suu tuntuu rutikuivalta, vaikka hän kuinka yrittää nieleskellä ja imeskellä poskiaan. Talo seisoo mykkänä ja liikkumattomana ja hohtaa auringonvalossa. Mitä jos hän sittenkin oli liian tyly loppuaikoina. Tietenkään Alma ei lausunut yhtä ainoaa valituksen sanaa, ja mitä valittamista Jussilla muka on hänestä koskaan ollutkaan. Ei yhtikäs mitään, ja jos jotakin tapahtuu nyt, niin mitenkä Jussi siitä ollenkaan –

”No, tules sisään sieltä.”

Jussi hätkähtää. Priita seisoo portaalla rauhallisen näköisenä ja melkein hymyilee, kun Jussi kiiruhtaa taloon.

Eikä Jussi ole osannut kuvitellakaan sellaista helpottunutta iloa ja onnea, jonka Alman ja tämän vieressä lepäävän käärön näkeminen tuovat. Alma makaa sängyssä palmikko hajallaan ja uupuneena, mutta yrittää silti hymyillä Jussille, kun tämä hengittää nopeasti ja räpyttelee silmiään. Lapsi on poika, niin kuin hän on mielessään koko ajan toivonut, ja terve, niin kuin he ovat alusta asti rukoilleet. Tätä hetkeä varten hän on ottanut tämän suon ylös. Tätä varten hän ojitti kosken, tätä varten hän hajottaa selkänsä vaikka kymmenen kertaa.

Tietysti tunne tasaantuu ajan kanssa, kun uuteen elämään tottuu. Jokin siitä tulee takaisin Aleksin ja Akustin syntyessä, mutta heidän tullessaan tietävät he hiukan jo itsekin, mitä tehdä, minkä lisäksi vanhempien mukuloiden kaitseminen vie Jussin huomion liialta pelolta. Akselin syntymäpäivänä kaikki oli niin valtavaa ja maailmoja järisyttävän uutta, ettei Jussi voi verrata sitä mihinkään.

Sitä hän miettii kaksikymmentäkuusi vuotta myöhemmin, kun Akseli törmää vaarinpirttiin suu jäykkänä viivana ja jokseenkin ravistellun näköisenä.

”Jos äite vois tulla vanhalle puolelle Elinan seuraks… Sielä alkas olla ajaat. Minä menen parmuskaa hakeen…”

Alma pyyhkii kätensä esiliinaansa ja lähtee saman tien. Akseli puristelee käsiään nyrkeiksi rinta kohoillen ja niin säikky ilme kasvoillaan, ettei Jussi muista nähneensä sellaista hänellä koskaan. Mutta hän tietää, miltä Akselista täytyy tuntua. Hän on varma, että näytti itse aivan samalta kaksikymmentäkuusi vuotta sitten.

”Minä tulen mukaan”, Jussi sanoo, kun Akseli kääntyy lähteäkseen. Akseli pysähtyy ja kääntyy kannoillaan hämillään.

”Ei teitin tarvitte… osaan minä ittekkin sinne.”

”Minä tulen silti mukaan.”

Akseli ei väitä vastaan. Hän ei valita edes siitä, että Jussin rinnalla hänen on pakko kulkea hitaammin kuin haluaisi.

Salainen pieni hymyntapainen väreilee Jussin suupielissä, kun hän kävelee poikansa kanssa kylälle päin.
8
Olen viimein päässyt sarjan makuun ja eilen sain katsottua toisen kauden loppuun eli mikä tärkeintä, voin alkaa lukea ficcejä. :D Kirjoja sen sijaan en ole lukenut, joten tämä tuntui turvalliselta ei-spoilaavalta paikalta aloittaa tämä etappi.

Lestat kuulosti juuri niin dramaattiselta itseltään kuin sarjassakin. Olen itse asiassa varma, että juuri näin hän ajatteli maatessaan arkussa ja suunnitellessaan, mitä tehdä, kun viimein pääsee ulos. Vain maatessaan paikoillaankin Lestat tuntui suureleiseltä ja isolta hahmolta. Erityisen paljon tykkäsin, miten lopulta sokea Lestat on sille, mitä häntä lähimmät ihmiset ajattelevat, vaikka on olevinaan mestari manipuloimaan ja hurmaamaan. Kivasti punoit mukaan muutoksen murusia, mitä nähdään sitten tokalla kaudella. Ah ja miten oikesti inhimillistä on suostua mieluummin vihaamaan, koska se on helpompi tunne kuin rakkaus. :3

Lainaus
Minä haluan, että vesi muuttuu viiniksi ja Pinot Noir vai Merlot, mon amour?

Lempparikohtani! Niin Lestatia ja kohdan toisto näytti kouriintuvasti, miten Lestat tekee, mitä Lois pyytää. Tavoitit myös hyvin sitä, mikä ei aina näy Loisille saakka, miten valtavasti Lestat todella on hullaantunut hänestä. Hän on mielessään täydellisen rakastanut ja hänen ajatustensa ja tekojensa välillä on railo. Niin, niin, on helpompi pitää rakkaus käsivarren mitan päässä. :'')

Minä en hoksannut missään kohtaa, että virkehaasteen sanat pomppisivat esiin, eikä suoraan sanottuna ollut edes tarvetta tarkistaa listaa ja mennä tsekkailemaan jälkikäteen, miten niitä olit käyttänyt. Lauseet soljuivat luontevasti ja jokainen sana tuntui sopivan myös Lestatin suuhun saumattomasti. En havainnut tästä lainkaan tekotaiteellisuutta. ^^
Kiitos tästä!
9
Spoiler: Yleistä ja spoilerista kommentointia kuutosjaksosta ja muustakin • näytä
Mä oon niin uuvahtanut koko näyttelijänvaihdos-/bodyswap-tuskailuun etten ole enää lukenut mitään keskustelua aiheesta, ja oon nyt muutenkin suojellut onneani lukemalla vain fikkejä ja korkeintaan analyyseja Danielin paidan kukista. Kaikelle muulle oon ummistanut silmäni, ja toimii!

Haluun keskittyä siihen että hihkun ja fiilisten kivoja juttuja, joten aiii että, tuun vielä fiilistelemään Loustatia, kun se on jäänyt tohinoissani ihan Armandanielin jalkoihin. Lestatin ja Louis’n haparointi toisiaan kohden oli tosi liikkistä, ja mun mielestä oli herkullista, kuinka täydellisesti ja raa’asti Louis kommentoi Lestatin äitisuhdetta. Ei mitään armoa, paitsi sitten kun Lestat kunnolla romahtaa! Ah. Voi että.

Tää kuutosjakso oli tosi herkkua shippirintamalla, ja tuntuu, että jakso oli muutoinkin eheä ja hyvärytminen (eli vihdoin pysyin ongelmitta mukana). Tää olikin ehkä mun suosikkijaksoni tällä kaudella! Toivottavasti seiska kuitenkin on sit täydellistä Armand-nannaa, sellaista kaipaan elämääni yhä kovasti.

Oon yrittänyt välttää liikaa vertailemasta aiempiin kausiin, mutta eihän siitä mihinkään pääse, että arvostin Louis’n kertojaääntä PALJON enemmän kuin Lestatia. Mutta kyllä mä tästäkin kaudesta oon tykännyt kovasti. Vielä kun ehdin katsoa tän kolmoskauden noin puoli tusinaa kertaa uudestaan, uskon että tykkään tästä yhä enemmän.


Sit lempihahmojen puolustamisesta sen verran, että mun mielestä on ihan okei suhtautua asioihin puolueellisesti niin kauan kun ei rupea kauheasti painamaan toisten mielipiteitä ja näkemyksiä alas. Oikotie onneen tän fandomin, ehkä kaikkien fandomien kohdalla nykypäivänä, on pysyä kaukana kiivaista keskusteluista. Ja tästä tunneälykkäästä näkemyksestäni huolimatta: kyllä vain ainakin mun suurin suosikkini on UHRI ja väärin ymmärretty KÄRSIJÄ, joka saa siksi tehdä kaikki kauheudet ja enemmän. <3 FIGHT ME! ;D
10
Sanan säilä / Vs: Ittelleen sika vahinkoa tekkee l S
« Uusin viesti kirjoittanut Ygritte 14.07.2026 17:25:20 »
Kiitos kommenteista Hilbert, rosegold ja Meldis! Suomalaisista sananparsista löytyy sellaisia hirvityksiä, että ei tarvinnut edes tekemällä tehdä Matista tällaista törppöä, ihan pari tökeröä vanhanaikaista sananlaskua riitti ;D Peräkammarin kihlat oli minullekin aivan uusi ilmaisu! Sitäkään ei kovin kauniissa yhteydessä käytetty tuossa Sananparsi-kirjassa...onneksi ajat ovat (toivottavasti) jo sen verran muuttuneet, etteivät aivan kaikki joudu kestämään tällaisen Matin viisasteluja elämässään ;D
Sivuja: [1] 2 3 ... 10