Mielessäni visioin sarjan Louisin ja Mariuksen samaan huoneeseen jossakin keskellä akashalypsin kaaosta, ja mua naurattaa jo valmiiksi se ilme jonka loihdin Louisin kasvoille tän kohtaamisen äärellä

Mä sattumalta luin ihan äsken tällaisen kohtauksen Kadotettujen kuningattaresta, ja täytyy todeta, että se jätti kylmäksi! Nää kirjojen vampyyrisuhteet alkavat jo hermostuttaa mua aika tavalla, kun millään teoilla ei ole lopulta mitään merkitystä, ja kaikkien kanssa voi kaveerata, tapahtuipa mitä tahansa. Herttaista sinänsä, mutta ei loppujen lopuksi kovin uskottavaa.

Tässä just lukemassani kohtauksessa siis Louis ja Marius jäävät huoneeseen kahdestaan kesken Akashan (ja ylipäätään vampyyrien) syntytarinan kertaamisen, ja Louis kysyy kauhean hillitysti, että Marius varmaan tietää, onko Lestat yhä elossa. Siinä he sitten rupattelevat hetken ja Louis huokuu kunnioitusta Mariusta kohtaan (näkökulma kohtauksessa on Mariuksen), kun taas Marius sinänsä ihastelee Louis'n inhimillisyyttä (eli kykyä ja halua tuntea tuskaa ja kärsimystä), mutta toteaa myös, että siinäpä on vampyyri, joka on etevä eikä silti hiukkaakaan etevä. Joo-o, kiitti Marius, hyppääpä jo tuleen!! Ja jotta tämä ei vielä olisi tarpeeksi, totta kai sieltä ilmestyy vielä Armandkin takavasemmalta ja ryhtyy oitis Mariusta halailemaan (tässä vaiheessa Armand ja Daniel ovat kuitenkin jo yhdessä ja Danielkin on paikalla, ei tosin enää samassa huoneessa mutta kuitenkin...). Sanon vaan että voi yök. :'D 

Niin että oon kyllä pelkästään ilolla ottamassa vastaan TV-sarjassa sellaisen Mariuksen, jota kaikki eivät sokeasti ihailisi. Pliis. Ei ole mielestäni liikaa pyydetty.

Tuosta Jacobin hahmonäkemyksistä tuli muuten mieleen, että sehän tykkäsi aiemmin korostaa, kuinka se ei tykkää myöskään Armandista, mutta nyt kolmoskauden promojutuissa Jacob on suhtautunut Armandiin paljon sympaattisemmin. Olisi kiinnostavaa tietää, miksi!

Löysin tämän pariin taidetopicisi kautta. Tämä oli hieno raapale ja etenkin alku teki vaikutuksen: kaikki on ohi. Harrysta varmasti tuntuu siltä, kun koko elämä pyöri Tylypahkan ympärillä, kun se oli hänen kotinsa ja sitten Voldemortin kukistamisen ympärillä. Toki hänelle jäi ystävät ja Ginny, mutta uskon jotenkin ficcarina, ettei Ginny välttämättä ollut se oikein valinta Harrylle. Ficeissä parina voisi olla kuka tahansa (vaikka Dracokin), mutta miten tarina olisi voitu toisin kirjoittaa, paha sanoa. (Koska Hermione ja Ron kuuluu mielestäni taas ihan eri tavalla yhteen.) Minusta oli kiva, että sijoitit tämän tanssiaisiin, vaikka jäi mysteeriksi, miksi tanssitaan. Harryn ahdinko on kuitenkin hyvin koskettava ja McGarmiwan totuus, että Harrya seurataan tuolloin (ja tulevaisuudessa) aivan eri tavalla kuin muita. Kiitos tästä ficistä.

Luin, että tämän pariin palaaminen oli jossain kohtaa vaikeaa muiden ahdasmielisyyden vuoksi, mutta toivon sen helpottaneen. Fini on onneksi kiva ja vastaanottavainen paikka (ainakin toivon, ettei tämän kommenteissa oli mitään negaa, mutta ei tainnut olla?), johon uskaltaa julkaista oikeastaan mitä tahansa. Inhaa toki, ettei kaikkialla ole samanlaista yhteisöä ym. Tästä on toki jo joitain vuosia, kun olet julkaissut (ja kommentteihin vastannut tämän vuoden puolella), mutta kivaa, että ficci on yhä täällä (samoin piirros)!

Mun pitäisi kiiruhtaa linja-autolle, mutta jäin lukemaan ja kommentoimaan tätä, joten tulee varmaan aika paska ja lyhyt kommentti. Parempi sekin toivottavasti kuin ei mitään.

Sitä mä ihmettelin koko ficin ajan, että miten ihmeessä Draco on päätynyt Ronin ja Hermione häihin. 😂

Mä mietin tätä samaa, mutta sitten vaan ajatteli, että ehkä se oli töissä ministeriössä tai kaikki koulukaverit oli mukana noissa häissä. Ei siis häirinnyt tämä, mutta kävi kyllä mielessä, että miksi Draco oli kutsuttu noihin häihin.  Musta tämä oli kokonaisuutena jotenkin hirmuisen suloinen ja luin tätä virne huulilla. Häissä kännääminenhän on ihan tavallista ja musta on kivaa lukea Harrysta ja Dracosta lähentymässä toverillisesti aikuisina. Se on jotain, joka tuntuu aina toimivan ja jos se ei nyt ole kauhean pahasti angstinen teksti niin siitä tulee hyvä fiilis. Ehkä niistä voisi tulla hyvät kaverit, vaikkei paria tulisikaan, mutta tässä epäilen, että niistä tulee pari ainakin yhdeksi yöksi kännissä ja sitten aamulla on kiinnostavaa nähdä, että onko reaktio kauhu vai jotain muuta. 

Sellainen kommentti tällä kertaa.

Mä stalkkasin itseni lounasluettavan pariin ja päädyin tähän. En tiedä mitä odotin, mutta en ehkä sitä, että teksti saisi mut itkemään keskellä päivää, mutta tämä sai. Tämä oli todella jotenkin ytimiin käyvä ja riipaiseva ja ajatuksena kauhean ankea.

Iloisen värisiin kurahousuihin puettu pieni lapsi, joka on jostain syystä elämässään siinä pisteessä, että ei leiki itsekseen eikä muiden kanssa eikä välitä. Väistämättä sitä miettii, mitä Hetan elämässä on ja on ollut, että se on tuossa pisteessä. Ei tule mieleen kovin kauniita ajatuksia tai rakastavia ihmisiä. Ja joku kurja kiusanhenki vielä kumoaa hiekkaa Hetan päähän. Vähän ehkä siinä kohtaa ja sen jälkeen tuli Hetaan lisää eloa ja ehkä jopa pientä iloa. Ainakin siitä hiekkakakusta, jonka hän teki. Kunnes veti tuli tuhoamaan sen.
 
Tätä lukiessa tosiaan pääsi itku. Vaikuttava teksti. Olipa hyvä, että sattuma heitti tämän ääreen.

Paan tägikommentin työpaikan koneella, kun on niin paljon bannuja jotka haluisin napata! Sulla on ihana tyyli. <3