Nimi: Neuvos
Kirjoittaja: Aladdin Sane
Fandom: Täällä Pohjantähden alla
Genre: Yleisdraamallista jupinaa ja kinastelua. Ficlet (415 sanaa).
Ikäraja: K11
Päähenkilöt: Kankaanpään Elias/Leppäsen Aune
Yhteenveto: Eräänä kesäisenä lauantai-iltana kunnallisneuvos Janne Kivivuori tulee pojanpoikansa kanssa Helsingistä Pentinkulmalle siskoaan tapaamaan. Matkalla Koskelaan hän kohtaa Kankaanpään Eliaksen ja Leppäsen Aunen. Elias ja Aune kohtaavat myöhemmin Leppäsellä.
Haasteet: FanFic100 (sanalla 026 toverit), Ficlet300 (vapaavalintaisella sanalla 282 toverit), FinFanFun1000 (sanalla 529 tirehtööri) ja Haasteita hampaankolossa III:n kautta Yhtyeen tuotanto III (Juliet Jonesin Sydämen kappaleella Veijari ja pyhimys).
Vastuunvapaus: Täällä Pohjantähden alla -trilogia on Väinö Linnan luomus. Minä en hyödy tästä mitään.

A/N: Tajusin yks ilta, että Pohjantähtien epilogissa Kivivuoren Janne tapaa sekä Kankaanpään Eliaksen että Leppäsen Aunen ennen Koskelaan menoaan, ja koska se on Kotkanlento-versen kannalta hauska yksityiskohta, ei se luonnollisesti jättänyt mua rauhaan. Tää ei ole varsinaisesti songfic, vaan Veijari ja pyhimys inspiroi tätä silleen että minun nähdäkseni Elias ajattelee olevansa niin kuin kappaleen kertoja, mutta Elias nyt ei ole luotettavaa kertojaa nähnytkään. Vähän mutkia suoriksi ja tyylikästä liioittelua eikä anneta totuuden tulla liikaa hyvän tarinan tielle. Tiettex. Ja huomaattex miten hienosti osasin tehdä ankkurilinkin siihen kohtaan ficcilistaustani mihin kaikki tän versen ficit on koottu <3

---

NEUVOS





”Uskoskan kun sitä kuunteli”, Elias jupisee. ”Ei muka savukkeensytytintä tarvitte… Sielä vaan Helsinkissä ollaan ja niin ollaksensa kun on eduskunnassa oltu ja noin… Kloppikin perkele nauro minulle. Mutta kyllä menis sekin perseellensä yllätyksestä kuma kertosin mitä kaikkia Kivivuoren Jannekin aikanansa… Niin menis kyllä vaan…”

Hän vaikenee, mutta hänen leukansa jäystää yhä ärtyneesti tyhjää. Aune hymyilee pidätellen naurua vain hädin tuskin, ja se ärsyttää häntä entisestään.

”Luulekko että ne sua yhtään sen parempana pitää”, hän sanoo. ”Kumminkin heti ruvennu makeileen.”

”Mistäs sinä siittä mitään tiet”, Aune tiuskahtaa. Hänen poskensa punoittavat, ja Elias hymähtää ilkeästi.

”Kai minä ny sinun tien.”

”Ittelläs ole mitään tapoja. Minä sentän tien miten ollaan.”

”Miten ollaan”, Elias matkii epäuskoisena. Aune vetää pulleat käsivartensa puuskaan ja suipistaa suutaan.

”Kun tollai kumminkin tulee Helsinkistä asti Elinaa kattoon”, hän sanoo sellaiseen sävyyn kuin Elias olisi tyhmä.

”Elinaa niin”, Elias nyökkää heristäen vielä etusormeaan sanojensa painoksi. ”Sinne se menee. Ei se meittiä ole niinkun tuntevinansakkan. Niin oli kun ei olis nimiäkän muistanu.”

”Kyllä se kumminkin kädestä tervehti ja kyseli miten olen voinu. Ja kuma sanon sille mitä ma niille sosiaalilautakunnassa sanon, että kyllä sais vaan ihmiset oikeutta jos sielä Kivivuori vielä olis, niin kiitti minua ja kysy vielä että onhan mun hyvä olla kumminkin.”

”Kais se ny kun tollai makeilee”, Elias tuhahtaa. ”Minähän sanon että kyllä ma sinun tunnen. Se on juur niinkun herrasväki aina, päältä vaan koree ja sisältä sitten mitä hän lieneekän. Kyllä se niitten temput osaa.”

”Niinkun sinä niistäkän tietäsit”, Aune äsähtää.

”Kyllä vaan tiedänkin. Eikä sunkan Elina paljoo sen parempi ole. Ei kumminkan sen jälkeen kun Kivivuori meni Akselille. Kyllä meinaan sillon viimmestään siirtyvät nekin siihen porukkaan. Sinne neuvosten ja tilallisten ja muitten tirehtöörien kaarttiin.” Elias sylkäisee maahan halveksien. ”Ei sinne oo tämmötteillä asiaa kun sinulla ja minulla.”

”Niinkun sinä sinne haluisikkan.”

”En kai minä siittä puhunukkan”, Elias tokaisee.

”Mistäs sitten?”

”Siittä vaan ettei niitten paranis unohtaa mistä nekin on tullu. Että tovereita kumminkin ollaan. Sillä minä juur olisin antanu sille siittä tupakansytyttimestä alennustakin. Tartte hihitellä sillai.”

Siihen Aune ei sano mitään.

”Jääkkö sinä saunaan”, hän kysyy sen sijaan.

Elias puntaroi hetken tiiraten saunan piipusta kalpeana nousevaa savua, ja kohauttaa olkiaan. Nyökkää sitten. Saatuaan jupista kyllikseen hän on oikeastaan varsin hyvällä tuulella, ja kesäilta on leuto ja kaunis.

”Tahdokkos että pesen sun selään”, hän kysyy Aunelta kohotellen kulmiaan ja puristaa häntä takapuolesta niin, että Aune kirkaisee.

”Sinä olet sitten kamala”, Aune hihittää. ”Oles ny.”

”Ja iltasella sitten vähän lämpömäistä…”

Aunen nauru kantaa yli Leppäsen vanhan mökin pihamaan ja sulautuu osaksi lauantai-illan maisemaa.

Voit Marzzuu myös käydä lunastamassa muiden jo löytämiä ja tänne linkkaamia tarroja, kirjoittamalla kyseisiin topikeihin! Tuossa Meldiksen viestissä olisi pari hyvää vaihtoehtoa. (:

En osaa taatusti sanoa enää mitään, mitä en olisi näistä sun Ronja/Peppi -teksteistä jo sanonut, mutta yritetään nyt jotain kuitenkin

Mutta kun tässäkin oli TAAS KERRAN niin ihanan rauhallinen fiilis <3 Tällästä mun pitäisi iltasatuina lukea, eikä mitään slashjynkkyä, jollaisia yleensä valitsen :'D Tässä tuli itsellekin niin rento olo, oikein hengitys tasaantui ja katselin välillä ikkunasta ulos järvimaisemaan ja mietin että hitsit, pitääpä itsekin mennä asap uimaan.

Jos Ronjan ja Pepin yhteiselosta huomaa sen, miten hyvin he tuntevat toisensa, niin näistä sun ficeistä sitten paistaa aina se, miten läheisiä ja tärkeitä nää hahmot sulle on :'3 Sulla on näistä jotenkin niin täydellinen ote, vaikka tää onkin ihan täysin kuvitteellinen pari ilman minkäänlaista canonpohjaa. Se on kyllä upea taito, että oot saanut niin hienosti nämä kaksi kiedottua yhteen ♥

Taas kerran ihana teksti, kiitos <3

Lukulistaus-topasta löytyi tarra, mutta mä en ole lukenut tänä vuonna kirjoja kuin ihan muutamia kymmeniä sivuja - haluaisiko joku muu tehdä itselleen lukulustauksen?

Lukupiiri-topasta löytyi myös ihan vimmatun selaamisen jälkeen tarra! Kiinnostaisiko jotakuta osallistua piiriin ja käydä ehdottamassa vaikka aihetta seuraavalle kierrokselle?


Loppupää-vihjeen innoittamana tongin myös Jästitaiteita ja löytyihän sieltä tarra! Se on lunastettu viestillä. Vielä kun sen toisen löytäis kerta niitä kaksi on! Mun energia kuitenkin loppui tältä erää

Angie, hih voi että oon virnuillut sun ihanalle kommentille niin paljon ♥ Mahtavaa että tämä yhdistelmä maistui, tuo haaste on kyllä ihan kuin tehty tälle fandomille - ja ehkä jollekin toiselle fandomille kyllä myös

Sama juttu, mä tykkään kans tosi paljon lukea sarjan loppumisesta alkavia ficcejä! Vaikka silleen jos nyt kauhean ikävän realisti olen niin oikeesti musta se että Will ja Hannibal kuolee yhdessä on kenties paras tapa lopettaa tuo tarina, mutta sitten taas leikisti kyllä leikittelen paljon mieluummin yhteiseloskenaariolla Varsinkin kun sinne lopputekstien jälkeen oli jätetty se ärsyttävä teaser siitä, että ei se tarina nyt oikeesti edes loppunutkaan! Neloskausi tänne niinku olis jo prkl

Vitsi että olin otettu noista dialogikehuista! ♥ Ne ilahdutti mua ihan suunnattoman paljon, Hannibalin puhetapa (ja just mm. se saakelinmoinen paskantärkeys ) on niin oleellinen osa hahmoa ja haastavaa kirjoittaa uskottavan kuuloisesti silleen ettei mee itellä ihan yli se pröystäily Niin ihan superkivaa kuulla että se oli onnistunutta, oon ihan onneni kukkuloilla noista kehuista! ♥

Mahtia että UST maistui vaikka jynkkykin olisi kelvannut (Ja hei kiitti hirveesti korvamadosta. Todella.) Mä harkitsin että pitäiskö kirjoittaa tästä korkean ikärajan versio eikä katkaista tekstiä tuohon, mutta sit mua jotenkin viehätti dialogiteksti ideana ja päädyin olemaan kurja ja jättämään sen jännitteen laukeamatta Kiva kuitenkin kuulla että se jännite välittyi! Ja että loppu oli mieleinen ♥ Ehkä seuraava Hannigram voi sitten olla sitä jynkkyä, jos inspis iskisi uudelleenkin!

Kiitos hurjasti ihanasta kommentista, pus ♥ Se on piristänyt mun mieltä niin monta kertaa!