Kommenttibingosta tervehdys! Sain sellaisen äärimmäisen vaikean tehtävän, että piti löytää teksti omalla suosikkiparituksella, ja minulla kun on niitä aika monta, niin hetkeksi aikaa meni vähän sormi suuhun. Mutta sitten tuli mieleen, että munhan piti joka tapauksessa lukea tämä joskus lähiaikoina, ja onhan tämä nyt ilman muuta yksi suosikkiparituksistani. No, joka tapauksessa oli ilo päästä tämän tekstin pariin ja saada tietää, miten Yurin ja Otabekin vauvasuunnitelmat etenevät sen viimeksi kommentoimani tekstin jälkeen, jossa Yurin kello tikitti hiukan turhankin kovaa, ja tietenkin ihan ex tempore.

Hän kyllä halusi tätä lasta (raskaus ei ollut vahinko vaan sitä oli mietitty ja suunniteltu pitkään), ja ajatus hänen ja Otabekin yhteisestä lapsesta oli hänelle tärkeä ja ihana, mutta siihen kaikki kiva raskauteen liittyvä loppuikin. Se oli ehdottomasti hänen elämänsä kurjinta aikaa.

Voi Yuri, minäkin mietin tässä kohtaa, että miltähän hänestä olisikaan tuntunut, jos olisivatkin päätyneet silloin aikanaan heti ryhtymään tuumasta toimeen, ja Yuri olisi tullut raskaaksi ihan heti silloin, kun ajatus kiiman keskellä tuli mieleen. Onhan tuo luistelutauko varmaan jo itsessään kova paikka, saati sitten, kun on noin paljon noita kaikkia fyysisiä vaivoja, kipuja ja huonoa oloa, ja siihen päälle vielä se kauhea kestovitutus. Yurin luonteelle taitaa olla tyypillistä vetäytyä hankalassa olossaan yksin omaan kurjuuteensa, mutta onneksi Beka tuntee jo rakkaansa niin hyvin, että osaa olla tukena, vaikkei toinen teekään sitä helpoksi. Bekan silmissä Yuri on varmaan kuitenkin edelleen tosi viehättävä, vaikkei hän itse näekään itseään sillä tavalla. Kiroileva Yuri oli minusta suloinen (ja allekirjoitan kyllä, että hän varmaan kiroilee paljon).

”No seuraavalla kaudella”, Otabek sanoi. ”Lapsi on siihen mennessä syntynyt, ja jos vointisi sen vain sallii, voit palata kisaamaan, ja minä jään kotiin lapsen kanssa.”

”Sinä kai tosiaan aiot tehdä niin”, Yuri totesi kuin ei vieläkään suostuisi uskomaan Otabekin sanoja, vaikka tästäkin suunnitelmasta oli puhuttu useasti jo ennen kuin lasta oli edes pantu alulle.

”Niin aion. Onhan se minunkin lapseni.”

Beka jaksoi kyllä olla tosi ihana ja ymmärtäväinen puoliso, ja onneksi Yurikin sitten lopulta suli hänelle. Vaikkei varmaan kaikkien kanssa ja kaikissa tilanteissa, niin tässä kohtaa Yurin vetäminen pois tuolta yksinäisen synkistelynsä kuplasta oli ihan varmaan oikea ratkaisu. Ja lopulta nämä olivatkin tosi suloisia, kun Yurinkin vastarinta pehmeni, ja pystyi ottamaan toiselta vastaan tukea ja lohdutusta. Ihana Beka, toivottavasti myös tuo lupaus pitää, että hän jää vuorostaan tauolle luistelusta lapsen syntymän jälkeen, ja ottaa silloin isomman vastuun vauvan arjesta, kun toinen on jo kokenut noin kovia. Ei kaikki puolisot ole noin hyviä, valitettavasti. Mutta uskon täysin, että Beka tulee olemaan.

Kommenttikampanjasta hei!

Yllättävän surullista, että Peeta on kuollut. Mutta Katniss ja Johanna sopivat myös yllättävän hyvin yhteen tällaisina aikuisina naisina. Jotenkin pidän tästä skenaariosta itse asiassa enemmän, koska tässä Katnissin ei tarvitse saada niitä lapsia, joita ei oikeastaan halunnut. (En siis mitenkään syytä Peetaa, hänestä oli canonissa perheenisäksi varmasti vielä kaiken kokemansa jälkeenkin.) Teksti oli minusta kokonaisuudessaan surullisen kaunis.

jonka kehossa kuluneet vuodet näkyvät jäntevöitymisenä, arpina ja hikisinä painajaisina, joita he Johannan kanssa yrittävät karkottaa kiihkeillä suudelmilla ja kosketuksilla.

Tykkäsin tästä kuvailusta ihan älyttömän paljon.

Kiitos, kun kirjoitit!

-Kel

Lieneekö opettajalla ollut joku tietty oppilas mielessä ja keskittymiskyky huono, kun tuli ohjeisiin tuollainen virhe onneksi asia selvisi ja eikä ainakaan Harryn kotona tullut suuria menetyksiä. Rivien välistä selvisi hänen asuinpaikkansakin hauskasti. Kiinnitin myös huomiota, että Harry allekirjoitti viimeisimmän kirjeen pelkällä etunimellä, miten suuri merkitys noinkin pienellä eleellä voi olla! Kiitos taas

valokki, Harrylla on tosiaan taipumusta siihen, että liemi elämä räjähtää välillä päin pläsiä, kai se oli vain ajan kysymys. Dracon on pakko ilmeisesti naamioida kohteliaisuudet jotenkin, ainakin vielä. Kiitos kommentistasi! ^^

Thelina, luokkakokousdraamat ovat parhaita, alkoi tehdä mieli itse asiassa kirjoittaa luokkakokouksesta tämän myötä, kun en ole aiemmin sitä tehnyt. Ihana kuulla, että liemet ovat olleet kiehtovia, niitä oli hauska luoda, vaikka ihan en vaivautunut koko reseptejä keksimään. ^^ Jatkoa tulloopi nyt ja nähdään kumpi sössi, Harry vai Draco. Kiitos kommentistasi.


Luku 5

Hyvä herra Potter,

pyydän mitä vilpittömämmin anteeksi virhettäni, se ei ollut tahallista ja otan siitä kaiken vastuun. Liemen reseptiin oli jäänyt virhe. Kun olette lisänneet ojankärsämön juuren, liemen pitäisi muuttua hunajan, ei vihreän, väriseksi. Olen todella pahoillani sattuneesta ja liitän tämän kirjeen mukaan ohjeen, jonka avulla voitte tehdä reklamaation kaikesta, mikä kärsi liemen teossa ja saatte myös täyden palautuksen, jos toivotte lopettaa kurssin tähän.

Ohessa on uusi, korjattu ohjeistus. Palautus tulee tehdä 18.6. keskiyöhön mennessä.

Ystävällisin terveisin,
professori Draco Malfoy

PS. Kiitän, että et lähettänyt räyhääjää, olen saanut niitä jo seitsemän. Et kai loukkaantunut siinä räjähdyksessä? Sen ei pitäisi aiheuttaa niin pahaa reaktiota, vaikka ohje olikin väärin. Olen oikeasti todella pahoillani, en tehnyt sitä tahallani.

---

Hei,

ohessa uusi neljännen viikkotehtävän palautus.

Terveisin,
Harry

PS. Olen ihan kunnossa. Eikä huoneeni tavallaan räjähtänyt, noidankattilan haljetessa kaikki liemi roiski lähinnä vanhan, ruman maton. Se oli rouva Mustan vanhassa makuuhuoneessa, jota olen käyttänyt työhuoneena tätä liemikurssia varten eli ei suuri menetys. Minä vain säikähdin.

En minä oikeasti aikonut lähettää räyhääjää, se olisi ollut tyhmää. Viime kirjeenikin oli turhan hätiköity, anteeksi siitä ja että syytin sinua kaikesta typerästä. Ikävää, että olet saanut räyhääjiä. Oletko sinä ihan kunnossa?

Hauskaa, että luotat maan turvallisuuteen.

Fandom: Nälkäpeli
Paritus: Katniss/Johanna
Ikäraja: K-11
Genre: Angst, AU
Vastuuvapaus: Suzanne Collins omistaa kaiken hänelle tunnistettavan ja minä vain leikin.
Tiivistelmä: Katniss ei ole enää 16-vuotias, viluinen ja epätoivoinen tyttö vaan 35-vuotias aikuinen nainen, jonka kehossa kuluneet vuodet näkyvät jäntevöitymisenä, arpina ja hikisinä painajaisina, joita he Johannan kanssa yrittävät karkottaa kiihkeillä suudelmilla ja kosketuksilla.

K/H: En ole kirjoittanut mitään pieneen ikuisuuteen, mutta jotenkin Nälkäpeli-kirjojen lukeminen uudestaan herätti halun myös kirjoittaa lisää. Tämä on AU vain siinä "pienessä" mittakaavassa, että Peeta kuoli toisessa pelissä. Olipa ihanaa, että kirjoitustauon pystyi lopettamaan lempparihaasteen eli 12+ virkettä XX:n avulla.

***

Unohdus

Kirjeen tuttu käsiala saa vanhat aaveet ilmestymään jälleen. Katniss tietää olevansa syyllinen, vielä kaikkien näiden vuosienkin jälkeen: hänen takiaan he kaikki kuolivat silloin, sadat ja tuhannet. Henkäys karkaa huulilta ja hän toistaa mantraansa mielessään tai ehkä ääneen.

Mikäli mahdollista vuodet ovat tehneet siitä ja sen pysyvistä tosiasioista vielä tärkeämpiä, vaikka toki jotkin asiat muuttuvat. Katniss ei ole enää 16-vuotias, viluinen ja epätoivoinen tyttö vaan 35-vuotias aikuinen nainen, jonka kehossa kuluneet vuodet näkyvät jäntevöitymisenä, arpina ja hikisinä painajaisina, joita he Johannan kanssa yrittävät karkottaa kiihkeillä suudelmilla ja kosketuksilla.

Katniss kietoo sinisen villapaidan tiukemmin ympärilleen ja avaa kirjeen. Johanna ei sano mitään, seisoo vain huoneen toisessa nurkassa selvästi kalvenneena, suonet käsistä erottuen. Kun Katniss taipuu kasaan ja sulkee silmänsä, Johanna liikahtaa lähemmäs, vetää toisen liki hitaasti ja pelästyttämättä kuin villieläimen.

Seiska on nykyään koti. Siellä maisemat tuntuvat toistavan lapsuudesta tuttuja muotoja, mutta silti on sopivan erilaista. Puut ovat hieman eri väristä vihreää kuin kahdellatoista, auringonlaskut hieman enemmän violetteja kuin oransseja ja Katniss on hieman kauempana Peetan muistosta.

Kai hänen olisi pitänyt osata tietää jo ennalta, että Nälkäpeli veisi häneltä kaiken: ensimmäisessä pelissä viattomuuden, toisessa Peetan, sodassa Primin ja nyt äidin. Vaikka ei äidistä ole ollut äidiksi vuosiin, mutta ei Katniss häntä olisi vaihtanut: ei ollut äidin syy, ettei hän osannut reagoida menetyksiin, sillä eihän Katniskaan osaa.

Galen lyhyet kirjoitetut sanat hautajaisjärjestelyistä muistuttavat vain siitä, että myös hänet Katniss on menettänyt ja silti hän ei enää jaksa olla vihainen. Ei heistä kumpikaan jaksa, ei edes Johanna, jonka virta oli joskus katkeamaton.

Nykyään hän unohtaa ja tuntee todella vain joskus harvoin laventelin värisissä lakanoissa, kun Johannan kehon kaaret ja pehmeys täyttävät kaiken hänen ajatuksissaan. Nyt Katniss tiputtaa kirjeen lattialle ja suutelee jo valmiina unohtamaan. Hän värisee Johannan kynsien raapiessa selkää ja hetken olemassa ovat vain he kaksi, jotka eivät olisi ikinä tulleet yhteen, eivät ilman Peetaa.