Jos tää on AA-tapaaminen niin minä oon se härkäpäinen kaveri joka ei myönnä että olemassa olisi mitään addiktiota josta pitäisi jotenkin päästä kuiville.
Vaikka siis pahemman luokan pakkomielle tää sarja kyllä on. AAH! Ei muuten tullut vielä uutta jaksoa katsottavaksi, porukka on ihan murtunutta tumblrissa. :') (Ja hei
wishbone, sarja on ollut Netflixissä joulukuun 2025 alusta lähtien, eli reilut puoli vuotta vasta!)
Teidän viesteissänne on niin mahdottomasti mielenkiintoisia juttuja, joihin tekee mieli tarttua, etten tiiä ees mistä aloittaa! Aloitanpa vaikka siitä, että oon tietoisesti pysytellyt pois pahimmista myrskynsilmistä tuolla kansainvälisellä fandomkentällä, joten mulle ainakin oli uutinen, että Lestat olisi joku suuren suuri pahis joidenkin mielestä. Mä luulin että tyypit (siis sellaiset hömelöt joilla on sekä silmät kiinni että sydän poissa paikoiltaan) vihaa Armandia. :'D Mut mun mielestä on kyllä hassua tapella verissäpäin siitä, kuka hahmoista nyt on kaikista hirvein ja kenestä tykkääminen olisi jopa väärin, kun täähän on hirviösarja hirviöistä, jolloin mun mielestä loogisinta olisi itse asiassa tykätä eniten just siitä tyypistä, joka on hirveistä hirvein! Paitsi jos hirviökisaan lasketaan mukaan Marius.
NO NIIN, ei oo kuulkaa helppoa yrittää pysytellä mustavalkoisuuden yläpuolella!
Se aiheutti joissain mun Tumblrissa seuraamissa ihmisissä jopa semmoisia reaktioita, että kun kolmoskauden kerrottiin kertovan nimenomaan Lestatin tarinaa, tyypit ilmoittivat lopettavansa sarjan seuraamisen.
Tämän vuoksi niiden kirjojen olisi kai hyvä olla edes auttavasti tuttuja, koska HAHHAA, kauheeta että tulee yllätyksenä überpahis-Lestatin keskeinen rooli. :'DD
No entäs nää paritukset sitten! Mä oon kovasti tykännyt kuuluttaa, kuinka oon vihdoin löytänyt fandomin, jossa keskeisimpiä hahmoja voi iloisesti shipata aivan ristiin ja rastiin ja aina homma toimii! Ja oon kyllä sitä mieltä edelleen. Mutta sit toisaalta tunnistan kyllä
wishbonen toteaman asianlaidan pitävän paikkansa munkin kohdalla, siis että Loustat-tarpeeni tulevat tosi hyvin tyydytetyiksi itse sarjan puitteissa, enkä ole kauheasti heistä lukenut fikkejä. Kun taas Armandia ja Danielia mietin ihan aidosti päivin öin. Vähän jopa harmittaa, että oon päässyt fandomiin näin myöhäisessä vaiheessa, mä olisin ihan hyvin voinut kieriskellä näissä tunnelmissa sen pari vuotta kausien välillä, nyt tuntuu että oli kauhea kiire lukea ja kirjoittaa ennen kolmoskautta ja hommat on yhä ihan kesken enkä ole valmis vastaanottamaan uutta canonmateriaalia. Vaikka siis oikeasti todellakin oon, antakaa kaikki tänne heti heti heti!! Ihan höpöä tällainen ristiriita!
Kyllä te tiedätte mistä mä puhun, oletan että valtaosalla meistä on DM-jäsenkirja taskussa.
Toki toki, mutta joskus kaikki itsestäänselvyydetkin on tosi kiva kerrata yhdessä ääneen!
Mutta siis ymmärsinkö oikein,
wishbone, että et ole lukenut sitä Devil's Minion -lukua, ainoastaan tiivistelmiä ja muistiinpanoja? OIH, kannattaa lukea, vaikka siis varmasti se ihan tuttua kauraa jo olisikin, se on IHANA. Ja Kadotettujen kuningattaressa on kyllä sen luvun ulkopuolellakin paljon Armandaniel-juttuja, eli ne ei edes rajoitu kokonaan siihen yhteen lukuun (mikä muuten lisäsi vähän haastetasoa siihen mun "bongaa Armand ja/tai Daniel" -kirjanlukutaktiikkaani.
).
Kolmoskausijuttuja:
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta 3x1 taisi olla ensimmäinen jakso koko sarjan historiassa, jossa ei ollut yhtäkään periodi-flashbackiä?
Jos nopeita välähdyksiä ei lasketa, niin ei ollut kunnon kauas ulottuvia takaumia! Jossain haastattelussa, jota en tietenkään tähän hätään löydä, käsikirjoittaja Hanna Moscovitch totesi, että he ovat itse asiassa muuttaneet tarinaa kirjaan verrattuna sikäli, että sarjassa ollaan nykyajassa enemmän kuin kirjassa. Ihan mielenkiintoinen muutos minun mielestäni, ja vähän jo tuomionpäiväisesti itkin että no sinne meni sitten minun haaveeni useista Lesmand-kohtauksista, mutta katsotaan katsotaan! Pitää yrittää olla ankeilematta etukäteen liikoja, kun ei oikeasti tiedä, mitä tuleman pitää!
Mä kyllä ymmärrän tosi hyvin sun varovaisuuden ja taipuvaisuuden doom & gloomiin,
wishbone, oon tunnistanut samanlaista kipuilua itsessäni viime aikoina, kun toisaalta toivon ykkösshippini suhteen tosi suuria ja sit toisaalta yritän toppuutella itseäni, jotten joutuisi kauheasti pettymään. Karvaan kirkkaana on mielessä yhä hirvittävä pettymys Sherlockin suhteen ja melko tuore järkytys Our Flag Means Deathin kanssa, noin vain pari mainitakseni. Mut sit toisaalta mulla on kutina, etten näiden vampyyrimurujeni kohdalla joudu niinkään pettymään kuin korkeintaan odottamaan. Ellei Eric Bogosian sitten mene ja kuole. Sitäkin mä pelkään puolitosissani säännöllisen epäsäännöllisesti, koska oon... sekaisin. :') Oon lukenut jo kaikenlaisia postauksia tumblrista, kuinka vanhan Danielin voisi aivan helposti kirjoittaa sarjasta siististi ulos tekemällä kehonvaihtamistemppuja The Body Thief -kirjan hengessä, ja samaan aikaan kun ihailen kanssafanien ongelmanratkaisukeskeistä otetta pelkotiloihinsa, niin toisaalta tekee mieli vaan kirkua ja pyytää kaikkia muitakin koettamaan paperipussiin hengittämistä ennen kuin menevät postailemaan mitään tällaista tuomiopäivän settiä!
Itse en oo vuosikausiin saanut kirjoitettua suunnilleen puolikastakaan ficciä
Oi,
Vuorna, nythän jos koskaan on erinomainen aika pyyhkiä pölyt kirjoituskoneesta ja yhtyä meidän vilpittömään mutta vakavaan "hukutetaan Fini vampyyrifikkeihin" -hankkeeseen.
Oikeasti, kokeile josko jotain fikinpuolikasta tai vaikka kokonaista sattuisikin syntymään kun annat vaan mahdollisuuden! Lupaan että riemusta kiljuen lukisin! <3
Tuoreimmat viestit
Toivon, että aktiivisuus jäisi päälle ja keskustelut sun muu aktiivisuus jatkuisi ilman ylimääräisiä kannustimiakin.