^ Mä oon ehkä vähän silleen öö kieroutunut (krhm ehkä ja vähän-sanat on suhteellisia), mutta mä rakastan Mike Flanaganin kauhusarjoja Netflixissä ja niistä The Fall of the House of Usher on mulle sellainen aivot narikkaan -sarja! Se on enemmän mun mielestä tummansävyistä komediaa/draamaa, siinä on toki jokseenkin synkkiä aihepiirejä mutta hahmot on hauskoja ja omalaatuisia ja sarja on tehty todella hyvin. Siinä on sellainen pieni pilke silmäkulmassa ja sopivan mustaa huumoria. (Ja jos haluat katsoa hyviä sarjoja niin tuon käsikirjoittajan/ohjaajan sarjat Netflixissä on kaikki aivan huikeita. Mutta ne muut on syvällisempiä ja sarjasta riippuen enemmän kauhuisia, että ei sellaisia mitä haet juuri nyt. Mutta rakastan hänen tyyliä tehdä sarjoja, kaikki on keskenään erilaisia ja niissä on paljon samoja näyttelijöitä mikä on jotenkin kiva elementti! Hill House on mestariteos puhdasta kauhua perhetraumoilla, Bly Manor on rakkaustarina kummituksilla, Midnight Mass on uskonnollisia ja kuoleman teemoja käsittelevä ja Midnight Club on kuolemaa käsittelevä ja siinä on lyhyttarinoita.)
Primessa Good Omens on yksi mun feel good -sarja! Se kertoo enkelistä ja demonista, jotka maanpäällisiä päinvastaisia tehtäviään toteuttaessaan hoksaavat että voisivat olla tuotteliaampia jos auttavat toisiaan tekemällä pikkuisen toistensakin tekosia ja ystävystyvät vuosisatojen saatossa. Leppoisaa draamaa, todella hauskaa huumoria ja huikeita hahmoja ja niiden välisiä suhteita. Tää on niiin hyvänmielensarja. Ja aivan sairaan hyvä.
Sana "leppoisa" kuvaa musta The Officen jenkkiversiota loistavasti, joten jos et ole sitä katsonut niin Netflixistä löytyy kausikaupalla leppoisaa huumoria. Aivot voi todellakin laittaa narikkaan ja vaan rentoutua. Sarja ei kuitenkaan ole mitenkään typerä, vaan hahmot ovat hyviä ja pöljätkin sellaiset ihastuttavan rakastettavia ja huumori on oikeasti hauskaa. Officen katsomisen jälkeen ei voi olla paha mieli.
HBO:n uusi sarja Neighbors oli myös musta oiva aivojen narikkaanlaittosarja, se on dokumentti joka kertoo hölmöjen ihmisten ihan hupsuista naapurikinoista jotka saa todella suuria mittasuhteita ja sitä on niin hilpeetä kattoa että miten pikkumaisista asioista ihmiset saa aivan vitun maailmanlopun sodan aikaiseksi keskenään
Se vikan jakson kikkeliukkeli kruunaa kaiken. Ja ei, en aio selittää tätä lausetta enempää. Mene ja katso ja traumatisoidu.
Netflixin minisarja Inside Man on myös sellainen mitä kattelen välillä uudelleen jos haluan katsoa jotain mutta en kuitenkaan halua katsoa mitään ihan tosissaan. Siinä on pähkähulluja juonenkäänteitä, hyvin rakennettuja hahmoja ja niin kiusallisia sattumia että tekisi välillä mieli vääntäytyä solmuun ja vaikeroida että eiiiii miksi sä oot noin tollo. Sisältää brittihuumoria.
Yle Areenasta Queen of Fucking Everything oli tosi hauska suomalainen komediasarja, ei nyt varsinaisesti leppoinen mutta sellaista mustahkoa huumoria jolle todella saa räkättää ääneen. Hyvin tehty sarja!
Jos jaksat investoitua pitkään sarjaan, niin pakko mainita HBO:lta myös Sister Wives vaikka sanoitkin että tosi-tv ei välttämättä nyt ole se mitä haet. Moniavioisesta perheestä kertova reality on itsessään jo mielenkiintoinen, mutta siinä suunnilleen koronavuosien aikoihin kun ne vaimot alkaa tapella sen miehensä kanssa ihan tosissaan ja vuosikymmenien ajan maton alle lakaistu paska alkaa ihan kunnolla haisemaan niin se draama, avioerotappelut ja pähkähullu sekoilu on kyllä jotain aivan kultaa. Sister Wives on mun guilty pleasure
Tuoreimmat viestit
