Tuoreimmat viestit

Sivuja: [1] 2 3 ... 10
1
Saivartelija / Vs: Fanfictionin buumit
« Uusin viesti kirjoittanut Violetu tänään kello 00:50:47 »
Lainaus
Tykkäättekö AU:ista, joissa on muuteltu hahmojen sukupuoli-identiteettejä siitä, mitä ne canonissa (todennäköisesti) ovat?

Hmmm. Näitä ei ole ihan hirveästi tullut vastaan ainakaan sillä lailla (tai Potterfandomissa), että hahmot olisi muunsukupuolisia tai trans.
Oletan, että tähän samaan syssyyn ei kuulu genderbendit, joissa nyt vaikka mieshahmoja on muutettu ihan sumeilematta naishahmoiksi? Se tuntuu olevan tosi vanha ilmiö, ja niitä löytyy joka fandomista muutama, mutta en näe sitä varsinaisesti buumina kuitenkaan. Ja useimmiten kyseessä ei edes ole mikään pieleen mennyt loitsu/taikajuoma/kirous, hahmot vaan on siinä maailmassa vastakkaista sukupuolta.

Pari Stucky-ficciä olen mielestäni lukenut, joissa Steve Rogers on transmies, mutta se on yleensä paljastunut vasta ficin edetessä mikä on ehkä hieman... en tiedä. Tavallaan toivoisi että mainittaisiin tageissa, koska ei se nyt kuitenkaan ole spoileri mielestäni ollut, kun niissä lukemissani tuo trans-asia ei kuitenkaan oikeastaan vaikuttanut juoneen. Osaisi vaan asennoitua alusta asti oikein, jos tietäisi? Ei mitään hyviä perusteluja :-[

Suhtautumiseni on vähän ristiriitainen samalla lailla kuin ace- ja aro-ficeissä. En oikein tiedä mitä mieltä olen niistä, tai sitten se riippuu siitä, miten asia on ficeissä kuvattu.

Onko kukaan muu huomannut, että masennuksen käsittely ficeissä olisi jotenkin yleistynyt (suorastaan buumiksi) viime aikoina?
Voi toki olla, että se on aina ollut yleistä, ehkä olen itse vasta nyt päätynyt sellaisiin fandomeihin, joissa on canonisesti masentuneita hahmoja ja ihmiset nauttii niillä mässäilystä.
Itse joko nautin tai ahdistun riippuen siitä, miten koko juttu on kirjoitettu, on vaan jotenkin ihan hirveää lukea sellaisia tekstejä, joissa tuntuu, että jonkun "parantuminen" on kokonaan jonkun toisen hahmon harteilla tai päähenkilöllä tuntuu menevän koko ajan yhtä huonosti/huonommin, eikä mitään valoa näy. Muutama Skam-ficci pitänyt jättää kesken tämän takia :(
2
Sanan säilä / Vs: Ole minun ensimmäinen, S, rakastumisen ensiaskeleet
« Uusin viesti kirjoittanut Unohtumaton 29.05.2017 17:51:01 »
Wisteria: Kun jotain tapahtuu ensimmäistä kertaa, niin epävarmuus on monesti todella hallitseva elementti ihmisessä. Sitten kun pitäisi vielä uskaltaa selvittää, mitä se toinen osapuoli ajattelee, ja mitä jos omat tunteet eivät saakaan vastakaikua. Kauheinta kai olisi, jos toinen ei olisi rakastunutkaan. Kiitos kauheasti! <3
3
Saivartelija / Vs: Fanfictionin buumit
« Uusin viesti kirjoittanut Munis 29.05.2017 15:49:03 »
Koetan tökkiä eloa topiciin, kun oon itsekseni pohdiskellut aihetta.

Oon nyt muutaman päivän aikana jonkin verran selaillut enkunkielisiä Potter-ficcejä AO3:sta, ja ollut huomaavani, että ihan valtavassa määrässä tekstejä tuntuu olevan sukupuolivähemmistöihin kuuluvia hahmoja!
En nykyään lue kamalan paljoa ficcejä, ja englanniksi en ole koskaan lukenut kovin paljoa, joten en osaa sanoa, onko tämä sukupuolivähemmistöjen kuvaaminen ollut aina näin iso juttu, mutta jotenkin vähän buumilta on viime päivien selailujen perusteella haiskahtanut. En myöskään ole koskaan lukenut aktiivisesti muita fandomeja; onko kukaan huomannut samaa ilmiötä muissa fandomeissa? Finissä en ole tällaisiin teksteihin ainakaan vielä törmännyt, luuletteko, että ne rantautuu suomenkielisiin ficceihin? Vai ovatko jo rantautuneet, ja oon vaan missannut kaiken? Tuntuu, että sukupuolivähemmistöistä on alettu pikkuhiljaa suomalaisissakin medioissa puhua enemmän, joten sinällään ymmärrän tämän aiheen yleistymisen ficeissä. Mitä mieltä olette, onko tämä buumi? Jos on, niin miksi? Tykkäättekö AU:ista, joissa on muuteltu hahmojen sukupuoli-identiteettejä siitä, mitä ne canonissa (todennäköisesti) ovat?
4
Hunajaherttua / Vs: Mustasta magiasta, S, Remus & Sirius, oneshot
« Uusin viesti kirjoittanut Ayudara 29.05.2017 15:08:35 »
Kiitos kommentista, Captain Crystal! :) Mukava kuulla, jos hahmot olivat omia itsejään ja leppoisa tunnelma iski! Arkinen söpöily on toisinaan oikein tervetullutta. ^^

- Ayu
5
Jästitaiteen uudet tuulet / Vs: Haastetopic #2 (päivitetty 5.7.)
« Uusin viesti kirjoittanut Angelina 29.05.2017 13:34:49 »
Yhyy tehkää joku ihana ihminen mulle avatar (tai useampi jos intoa riittää) Empire-sarjan ihanasta Cookie Lyonista! Oon itse ihan käsi kuvankäsittelyn kanssa (ja laiskakin vielä), mutta nyt pitäs profiiliin saada Cookiee : D
6
Godrickin notko / Vs: Tappavan tylsistyttävä mies | Neville/Pansy | Sallittu
« Uusin viesti kirjoittanut Fairy tale 29.05.2017 12:50:12 »
Tähän oli hienosti saatu tunnelma ja pieni hetki taltioitua.
Nevillen hermostus, toivonkipinä ja oma arvio omasta tilanteesta. Voi Nevilleä.
Jäin hetkeksi kyllä miettimään missä Neville liikkuu ja vaikuttaa, että Pansykin sen tietää.
Tuo pienen viestin antaminen rikkoi jollain lailla tuota Nevillen tappavan tylsänä olemista ja
ajattelin, että Pansy saattaisi jopa mennä jossain vaiheessa Nevillen perään.
7
Saivartelija / Vs: Pako (Prison Break)
« Uusin viesti kirjoittanut Angelina 29.05.2017 12:32:17 »
Ooo ihana topic! Pako on siis ehdottomasti yks mun suosikkisarjoista kautta aikojen! Oon katsonut ne alkuperäiset neljä kautta kokonaisuudessaan varmaan kolmeen kertaan, enkä kyllästy ikinä. Varsinkin se ensimmäinen tuotantokausi - yhtään liioittelematta varmaan parasta, mitä oon telkkarista ikinä katsonut.

Pääsyy siihen, miksi tykkään Paosta niin hirveesti, on juurikin ihan mahtavat hahmot. Michael nyt tottakai on ihan loistava päähahmona, mutta onneksi pelkästään sen varaan ei ole laskettu. Suurin osa sivuhahmoistakin on ihan mahtavia, eikä suosikkia todellakaan ole helppo päättää. Sarjan edetessä lemppareiksi nousi mm. Abruzzi, C-Note ja Sucre. Lincolniin tykästyin myöhemmässä vaiheessa myös, samaten kuin siihen sen poikaan, LJ:hin. Tykkäsin myös Veronica/Lincolnista ja mun mielestä oli ihan hirveää, että se kuoli! Jotenkin totaalinen plot twist, en osannut yhtään odottaa sitä. Näiden lisäksi mulla on viharakkaussuhde T-Bagiin. Se on niin ällöttävän oksettava ja samalla hauskin hahmo koko sarjassa :D Ihan mahtava ja Robert Knepper vetää kyllä aivan loistavan roolisuorituksen, ei voi kun hattua nostaa.

Inhokkeja sitten, hmm. No Bellick oli aluksi, mutta loppujen lopuksi taisin kyynelehtiä kun se kuoli, ettei sitä sitten pystynyt loppuun asti vihaamaan kuitenkaan. Eiku hei joo! Mun ykkösinhokki oli se ärsyttävä tyyppi joka koitti napata sitä Lincolnin poikaa, mikäs sen nimi olikaan... Se oli tässä uudessakin sarjassa heti alkumetreillä mukana. Kellerman! ARGH mikä veepää, sitä mä vihasin : D. Toki eihän sekään sitten loppuun asti niin kamala ollutkaan, mutta silti!

Ainoo miinus mitä tosta sarjasta voi sanoo on se, että kyllähän sitä venytettiin liian pitkälle. Ensimmäinen kausi oli mahtava, toinen oli hyvä, kolmas jo vähän silleen että miitäääh ja neljäs meni sitten Scylla-juttuineen jo vähän liiankin pitkälle. Kyllähän se juoni saatiin loppuun asti pidettyä joten kuten kasassa, mutta järkevintä ois musta ollut lopettaa jo viimeistään kolmanteen kauteen ja toteuttaa se eri tavalla. Tämän takia suhtauduin hyvin hyvin varauksella tohon uuteen kauteen ja suostuin katsomaan sen ensimmäisen jakson vasta kauhean vetkuttelun jälkeen. Sitä katsoessa kuitenkin huomasi, että ne vanhat hyvät fiilikset palas takasin ja intoilin kyllä, varsinkin niistä hahmoista : D. Nyt mulla on kuitenkin jaksoja katsomatta, en oo tainnut nähdä kuin kaksi ensimmäistä. Kyllä ne loputkin varmasti tulee katsottua, vaikka edelleen oon vähän ristiriitanen sen suhteen, että oliko tää jatkaminen nyt kuitenkaan fiksu ratkasu.
8
Ficin nimi: Orkidea lahjaksi

Kirjoittaja:
Captain Crystal

Fandom: Arthur ja minimoit
Genre: Angst, Romance
Ikäraja: S
Vastuunvapautus: Hahmot kuuluu Luc Bessonille, enkä saa rahaa heidän kanssaan leikittelystä.

Haaste: Otsikko etsii tarinaa

A/N: Juu... Sokerisiipi kun lähetti tuon otsikon muutama tunti sitten, olin aikas lailla hukassa. Aloitin kuitenkin ja ensimmäinen lause kuului; ”Syrena makasi sängyllään kattoon tuijotellen...” Sitä kohtausta aloin pyöritellä ja kävikin niin, että minimoithan sielä alkoi pomppia. Niin tästä sitten syntyi tarina Selenian kaipauksesta. Toivottavasti mukailee otsikkoa riittävästi ja saatte kaikki nauttia yhtä paljon, kuin minä. Siispä 800 sanaa lähes pelkkää tajunnanvirtaa kuuluvat näin...

Selenia makasi tylsistyneenä sängyllään ja tuijotti kattoon.

Ulkona satoi vettä. Minimoit vihaavat vettä.

Ei sillä, että hän muutenkaan olisi halunnut lähteä kaupungista. Tai olla sielä, sen paremmin. Hän tahtoi vain rakkaansa viereensä.

Arthur oli lähtenyt vain muutamia päiviä aiemmin, eikä mikään tuntunut enää oikein miltään ilman häntä. Selenia ei voinut sietää olla erossa miehestään.

Oli naurettavaa, että hän ja Arthur olivat kasvaneet aikuisiksi, mutta Beta edelleen käyttäytyi kuin mikäkin kakara.

Siksi prinsessa pysytteli enimmäkseen huoneessaan. Ikävään ei nimittäin auttanut lainkaan se, miten hänen rasittava pikkuveljensä jatkuvasti hehkutti kaikille seikkailuistaan Arthurin kanssa.

Beta yritti vain haalia huomiota. Arthurhan se sankari oli, ei Betamesh! Se raivostutti Seleniaa. Ja useimmat tytöt vielä ottivat todesta pojan puheet. Uskomatonta!

Lisäksi, kun Beta ei puhunut Arthurista, hän toimi ongelmamagneettina. Varsin tehokkaana sellaisena.

Prinsessa ei siis syystäkään halunnut viettää aikaa veljensä kanssa. Höperöä isäänsäkin hän jaksoi vain hetkiä kerrallaan ja Miro oli lähtenyt jonnekin, ties minne.

Kuka tahansa kaupunkilainen pitäisi tietysti mielellään seuraa hänelle, mutta se ei ollut sama asia. Kuningasperheen ja muiden minimoiden välillä oli aina kulkenut jokin raja, jonka yli ihmissuhteet olivat hankalia. Tietenkin Arthur, kuten vaarinsakin olivat sen rajan yläpuolella...

Arthur vieraili minimoiden luona aina, kun vain voi, mutta se ei millään riittänyt kummallekaan.

He olivat nyt olleet yhdessä jo 500 minimoivuotta. Niin kauan oli siitä, kun he ensikerran suutelivat ja Selenia otti pojan elämäänsä pysyvästi.

Hän oli yrittänyt suostutella tämän jäämään luokseen, mutta vaikka rakastikin Seleniaa, poika ei pystynyt hylkäämään ihmisperhettään.

Arthur oli kieltämättä hankalassa tilanteessa.

Pojan vanhemmat, etenkin hänen isänsä, rajoittivat hänen elämäänsä valtavasti, vaikka hän ihmisiässäkin oli jo melkein aikuinen.

Minimoiden maassa Arthur oli tuleva kuningas ja naimisissa Selenian kanssa. Kuitenkin hän kävi sielä aivan liian harvoin ja silloinkin tuntui aina tapahtuvan jotakin dramaattista, mikä vei parin huomion toisistaan johonkin typerään kriisiin...

Kaikki se turhautti Seleniaa perinpohjaisesti ja hän alkoi olla lopen kyllästynyt tilanteeseen.

Vaikeimpia olivat juuri eron ensimmäiset päivät, kun hän ei vielä ollut tottunut rakkaansa puuttumiseen.

Nytkin huone suorastaan huusi autiuttaan ja pojan puoli sänkyä oli vaistomaisesti koskematon, vaikka Selenia nyt voisi vallata senkin itselleen. Myös pojan tavarat puuttuivat.

Selenia muisti aivan selvästi...

Arthurin saappaat olivat tuossa lattialla hänen omiensa vieressä, liivi roikkui naulassa. Kammassa pöydällä oli yhä valkoisia hiuksia.

Tyttö poimi kamman ja käänteli sitä käsissään. Huokaus.

Hän laski kamman takaisin ja nousi sängyltä. Ei tullut mitään.

Selenia veti saappaat jalkaansa ja viitan päälleen. Huppuun kätkeytyneenä hän juoksi pihan läpi portille mahdollisimman huomaamattomana.

Sinne päästyään hän yritti pujahtaa portista, mutta vartija tunnisti hänet; ”Prinsessa Selenia, minne menette. Sataa” ”Minä, öh, se on salaisuus” Vartija katsoi tyttöön epäluuloisena.

”Ole kiltti, se on...yllätys veljelleni” Selenia puri huultaan. Menisikö se läpi? Hänhän vihoitteli Betalle jatkuvasti...

Vartija kuitenkin avasi portin ja lupasi pysyä hiljaa, kunhan 'arvon prinsessa' vain palaisi pimeään mennessä. Selenia kiitti ja lupasi olla varovainen.

Hän juoksi käytävää pitkin pois näkyvistä ja kopeloi sitten seinämää kädellään kunnes löysi etsimänsä. Katosta riippuvaa narua nykäisemällä putosivat esiin narutikapuut, joita pitkin pääsi kipuamaan maanpinnalle nopeammin, kuin tunnelin kautta.

Se reitti oli ollut salainen, kunnes hänen kerran oli ollut pakko ottaa Betamesh mukaansa...

Selenia työnsi auki luukun tikkaiden yläpuolella ja veti itsensä ulos.  Maasta huomasi, että oli satanut äskettäin, mutta enää pilviäkään tuskin näkyi.

Selenia melkein hymyili.

Sadetta oli kestänyt tarpeeksi, pian maa kuivuisi ja hän voisi taas nukkua kukissa.

Tikapuut ja muut salareitit eivät olleet hänen ja Arthurin ainoa neronleimaus. He olivat myös rakentaneet majoja maahan ja kukkiin eripuolille niittyä.

Yhteen sellaiseen Selenia suuntasi nytkin.

Kerran he onnistuivat vangitsemaan itselleen hämähäkin, mutta se karkasi Arthurin lähdön jälkeen. Nyt hänen täytyi taas pyydystää ratsunsa jokakerta uudelleen. Mutta hän pitikin lentämisestä, joten se ei haitannut. Selenia suosi leppäkerttuja.

Nyt ei kuitenkaan tarvittu kyytiä. Hän oli melkein perillä.

Kaksikon lempipaikka oli erään kiven päällä. Se oli ympäröiviä kasveja korkeammalla, joten aurinko paistoi sinne lähes vuorokauden ympäri. Sinne he olivat rakentaneet pihakeinun, kattamattoman, josta saattoi katsella taivaalle.

Nyt jokin oli kuitenkin muuttunut.

Maastakäsin Selenia ei nähnyt sitä, mutta kiven länsipuolella komeili nyt suuri, valkea orkidea. Vasta ylös asti kiivettyään hänen eteensä avautui aivan uudenlainen näkymä.

Keinu oli saanut seurakseen pienen pavilijongin ja siitä, mihin kivi loppui, alkoi pehmoinen, valkoinen tasanne.

Kun Selenia astui siihen, hän henkäisi yllätyksestä; kukka ei loppunutkaan siihen, vaan sen varsi jatkui miltei maahan asti, siitä riippuvat kymmenkunta kukkaa muodostivat kauniit askelmat ja jokaisesta riippui helisevä tuulikello.

Jos paikka oli ennen ollut kaunis, ei sitä nyt voinut kutsua muuksi, kuin täydelliseksi.

Mitään viestiä ei ollut, mutta ei sitä tarvittukaan. Hänen rakkaansa oli ainoa, joka suurenakin pystyi rakentamaan jotakin näin kaunista. Valkea orkidea oli lahja Arthurilta.

Siitä Selenia tiesi hänen lähteneen. Kyynel vierähti prinsessan poskelle. He eivät näkisi taas kymmeneen kuunkiertoon.

Selenia rikkoi lupauksensa, eikä mennyt kotiin ennen pimeää. Hän nukkui pavilijongissa sen yön. Täälä Arthur vielä oli hänen lähellään.

Unissaan he tanssivat yhdessä niityllä. Sinä yönä sielä kasvoi vain orkideoja. Näin he olivat yhdessä erottuaankin ja aika kului nopeammin yli sydänyön.

Tuuli helisi kelloissa ja prinsessa Selenia hymyili.
9
Pergamentinpala / Vs: Ei tavallinen suklaa (femme, k11, one-shot)
« Uusin viesti kirjoittanut Kineza7 28.05.2017 21:20:40 »
Kiirsu, osaispa vastata täällä jotenkin (en oo varma pitäiskö mun painaa jostain nappulasta vaiko ei)
No mutta, sä vaan sait mut hymyilee koko lopun bussimatkan ja oon siitä ihan sika kiitollinen!

Suklaakonvehtirasiasta tarinanpätkä lähtikin liikkeelle, hienoa, että piditkin juuri siitä! (Tosin suklaata ei oikeesti voita mikään)

Jotenkin tuon sinän käyttö onkin niin hienoa, kun siinä ei tule sukupuolta niin kovin esille. Eritoten tykkään käyttää sitä teksteissä, jossa hahmoina on minä ja paras kaverini, koska hän on aika sukupuolineutraali ihminen. Jotenkin se on vähän jäänyt päälle.

Nyt en voi olla nauramatta, ku ajattelen tota nyt sitten jätkänä, voi ei. Miks mä ilahduin tästä kommentista ihan äly paljon?? Kiitos sulle, luulenpa, ettei tästä jatkua tuu, mutta tällä hetkellä kirjoitan vähän sellasta pidempää tekstiä ihan eri hahmoista.
10
Saivartelija / Vs: Finin roolipelit | Koeroolipelin jälkipuinti!
« Uusin viesti kirjoittanut Rae 28.05.2017 21:17:36 »
Tässä nyt oikeastaan kaikki pointit ovat tulleet jo esille mitä itsekkin ajattelin pelistä. Pidin kovasti kuitenkin! :> Tykkäsin arvotuista hahmoista, kun sen pääsi vielä vaihtamaan ja minusta ihmisiä oli ihan sopivasti. Harmi, että peli hyytyi. Itekkin yritin kovasti pysyä mukana, mutta oli muita juttuja elämässä niin olinkin sitten pari kuukautta kokonaan finitauolla. Harmitti kyllä pelin puolesta ja muiden puolesta, kun en pysynyt silloin aktiivisimpien vauhdissa. Kuitenkin halusin tulla sen sanomaan, että minä ainakin olisin vielä innokas uuteen peliin, kun sekin tuossa mainittiin.
Sivuja: [1] 2 3 ... 10