Nämä on niin upeita! En ihan kaikkia (vielä) katsonut, mutta todella taitavia ja oli ihana nähdä tuttuja hahmoja, kuten Avaruuspiraatin Joutsi (josta olen kuullut aikanaan) sekä kirjanakin nyt tutun Kellopelisydämen Eeben (en ole ihan varma, oliko Kellopelisydän tuohon aikaan originaali Finissä vai kirjakirja, mutta tykkäsin sun kuvastasi Eebenistä)! Myös näin valtava kattaus Tolkien-fanitaidetta on ihan aarreaitta, kiitos, että olet jaksanut jakaa niitä tänne näin monta! ♥

Onpa kiva, että teit taidepaja-topicin! Nämä olen nähnyt Finin ulkopuolellakin, mutta ne ansaitsevat kyllä laajemmankin finiläisyleisön ja täältähän sitä saa! ♥ Etenkin kartta on sellainen VAU, koska kartat on vaikeita ja tuohan on todella upea. Tykkäsin myös muistikirja-teoksen kokonaiskuvastakin, oisit vaan rohkeasti jakanut senkin, vaikka myös muistikirjat on tosi hieno osa sitä ♥. Tsemppiä myös Van Goghtoberin tuleviin päiviin, hieno on omenakorikin. Jännällä odottelen, mitä kaikkea tänne tulee. :3

Onko joku lukenut/kuunnellut kirjan Varpusten kilpi (kirjailija Devney Perry)? Olen kuunnellut sitä nyt n. 4 tuntia (jäljellä n. 10h, kun kuuntelen 1,25x nopeudella) ja Readmore sanoisi mun olevan 27% kohdalla. En tiedä, onko äänikirjaluvut samat kuin fyysisessä painoksessa, mutta jos se auttaa, olen luvussa 16 menossa. Lähinnä kysymykseni on, milloin kirja oikeastaan pääsee "alkuun"? Toki tässä oli yksi isompi juonenkäänne, mikä laittoi hommat rullaamaan, mutta muuten mielestäni pyörii itsensä toistamisen ympärillä. Kohtaukset ovat hyvin samantyylisiä, pikkuisen eri paikassa, hieman eri dialogilla, mutta välillä (ainakin luulen), että tarina toistaa jopa hyvin samanlailla jo lausetasollakin itseään. Tietyn toiston ymmärrän, mutta tämä on jo aika pitkälle mentyä, eikä voi kutsua enää tehokeinoksi saada lukija tajuamaan, mitä toistolla sitten haetaan. Ei tämä nyt varsinaisesti huonoin mahdollinen kirja ole, mutta ei tätä kyllä kauaa enää jaksa, jos tämä ei tästä "etene", mutta eteneekö se? Idea sinällään on kiinnostava ja olen kuullut, että tästä on tykätty, kun on tykätty myös Emarionin saagasta (Penn Colen kirjasarja, josta suomennettu Ikiliekin kipinä ja Ikiliekin hehku), josta puhun kohta enemmän, mutta kun siitä taas ristiriitaisista tunnelmistani huolimatta tykkäsin. Mietin, onko Varpusten  kilvenkin kanssa sama, että joojoo liekköhän oon kohderyhmää ja plaah ja sitten yhtä voi jumpea.

Emarionin saagan kahdesta ekasta osasta Ikiliekin kipinä ja Ikiliekin hehku tosiaan tykkäsin. Eka osa loppui sen verran jännittävästi, että HETI piti päästä kakkososan kimppuun, vaikka koko kirjan olin vähän jahkaillut, olenko sen kohderyhmää. Se oli silti sen verran viihdyttävä, etten jättänyt kesken, enkä onneksi jättänyt. Toki ekan osan epilogi ja bonusluku lässäytti vähän sen VOI JUMPEN siitä itse tarinan lopusta, että ehkä olisin pärjännyt paremmin ilman niitä. Tokassa osassa koin värikkään tunneskaalan kiukuspuuskista ihastuksiin ja päädyin taas tulokseen, että kyllä sekin on viihdyttävä (vaikka ei mikään timanttisin kirja olekaan ja osa jutuista tuntuu niin ilmiselviltä, että päähenkilön on oltava idiootti, kun "ei tajua" yhtä sun toista, mutta kiva päähenkilö se on silti... ). Nyt odottelen sitten kuumeisesti jännittävän tokan osan lopun jälkeen kolmatta osaa, joka taitaa tulla äänikirjana 8. joulukuuta, jos en muista väärin. Myös tokan osan kohdalla epilogi ja bonusluku oli vähän plaah, joskin tässä tokassa bonusluku oli vähän parempi kui ekassa, luulisin.

Onko nämä nyt sitä romantasiaa, joka on nyt räjäyttänyt pankin? Aiempi kokemukseni on ollut Danielle L. Jensenin Vereen tatuoitu, jossa korvia punotti ja välillä teki mieli huutaa, että kädet pois hameen alta ja taistelkaa, mutta eihän ne niin tietenkään tehneet. Tavallaan sekin oli toisaalta sen verran viihdyttävä, että toka osa menee varmaan myös (joskus)  kuunteluun. Toinen kokemukseni on yhä puolitiessä oleva Kahden veren tytär S. K. Rostedilta, joka taas löi läpi Suomen ensimmäisenä romantasiana ihan villeillä myynneillä. Se on ollut aika hyvä, mutta tosiaan vielä puolitiessä, vaikka ajattelinkin lukea sen vielä tänä vuonna loppuun. Tavallaan nämä on olleet kaikki (miinus ehkä Varpusten kilpi tähän asti) ihan viihdyttäviä ja jollain tapaa hyvinkin mukaansa tempaavia ja piristävää vaihtelua lanu-fantasialle, jota enimmäkseen tulee luettua.

Toki kaipaisin jotain stand alonea tai edes lyhyempiin osiin jaettua aikuisten fantasiaa, joka ei nyt ehkä olisi sitä romantasiaa, jossa huomaan jo tällä kokemuksella tiettyä kaavamaisuutta. Oon tykännyt esim. Noitureista (Adrzej Sapkowskin) ja Robin Hobbin Näkijän tarusta ja Hobbilla riittäs kyllä luettavaa/kuunneltavaa PITKÄKSI aikaa, mutta vähän hengästyttää ajatuskin niistä järkäleistä.

Nyt odotan kovasti Elina Pitkäkankaan Merentakaista. Tykkäsin myös Sangista ja Naraka odottaa vielä lukemista! Tavoite olisi lukea Suzanne Collinsin uusin Nälkäpeli Elonkorjuun sarastus ennen leffaa, sitten jos saisi nuo keskeneräiset kirjansa loppuun tältä vuodelta, nii mainittu Kahden veren tytär, Mari Renkon Helmisormus kirjekuoressa ja Vehka Kurjenmiekan Leinikki Tuuloksen vihastumisoppi. Kaikki on kyllä kivoja, vaikka ovatkin olleet jo jonkun aikaa kesken, mutta ehkä yöpöytä tyhjenisi vuoden loppuun mennessä ja ensivuonna ehkä yrittäisi aina kirja kerrallaan lukea.

Mun pitää varmaan etsiä noita sun Ron/Draco ficcejä, koska en muista olenko kuinka monta lukenut. Jotkut ficit olen lukenut, mutta varmaankaan osaa en, kun oli vähäisempää lukeminen jossakin välissä Potterien puolella ja keskittyi enemmän RPF:n puoleen.

Mutta se siitä ja tähän osaan. Jei, Draco oli menossa niihin kisoihin niin kuin arvelinkin, mutta porttiavain heitti hänet sopivasti Romaniaan. Harmi toisaalta, jos Dracolta menee huispauskisat sivu suun, mutta mua kyllä kiinnostaa silti enemmän interaktio Charlien kanssa. Mä muuten nyt aloin odottaa, että Charlie tutustuttaa Dracon johonkin lohikäärmeeseen. En tiedä miksen sitä heti ekaksi ajatellut. Se tulee aina ekaksi mieleen Pottereista ja Romaniasta. Muutoinhan Romaniasta tulee mieleen Transilvania ja vampyyrit. Charlie jotenkin vaikuttaa tyypiltä, joka on tehnyt kaikenlaista eikä hätkähdä vähästä. Joku pihaan pölähtävä Draco ei ole mitään lohikäärmeisiin verrattuna. 

A/N: Nyt ollaankin jännien aikojen äärellä, kun valmiita lukuja on enää 22. lukuun asti (ja 21. ja 22. luvut on sen verran lyhyitä, etten tiedä, oliko niiden joskus tarkoitus olla pidempiäkin XD). Se tarkoittaisi että valmista olisi vielä kahden julkaisun verran (19. ja 20. sekä 21. ja 22.), ja se taas tarkoittaa, että minun pitäisi palailla tämän kirjoittamisen pariin. Toivottakaa onnea!

---

17.

Draco poistui paikalta,
jätti taakseen Lööperin
Weasleyn (etenkin Weasleyn)

Puna korventaa kasvoja,
suuttumus kirvelee
polttaa,
huutaa

Mutta Draco on vaiti,
kun juoksee ulos
kurssihuoneesta
(kuin mikäkin kakara)

Hän ei kuitenkaan unohda
sitä Weasleyn ilmettä

vaikeasti tulkittavaa

Miksi Lööperi löpisee
kaikkea turhaa

Eihän Draco ole
sitä, mitä
Lööperi Lovekiva
väittää

(Ainakaan heille)


18.

Harry katsoo minuun
ymmärtävästi

(mutta ei Harry ymmärrä)

Tarkoittaa, ettei minulle ole hätää
ja kyllä asiat järjestyy
Hermionen kanssa

Minua vaivaa,
että Harryllekin olen vain
toinen meistä,
ja se, joka on Ginnyn veli

Missä kohtaa sekin
ystävyys oikeastaan kariutui
silloinko, kun –

rotta nakersi talon rakenteita
vai jo ennen
sitä?