1
Rinnakkaistodellisuus / Vs: Täällä Pohjantähden alla: Virantoimituksia | S | 10/11 23.6.2026
« Uusin viesti kirjoittanut Aladdin Sane tänään kello 10:13:40 »11. TALVI 1945 (KIVIOJAN AULIKSEN JA KOSKELAN KAARINAN HÄÄT)
(Ficlet300 sanalla 099 tammikuu. 345 sanaa.)
Aulis Kivioja ja Kaarina Koskela vihitään avioliittoon Koskelassa tammikuun lopussa 1945, koska silloin Laurilla on kalenterissaan ensimmäinen sopiva paikka. Nuoret ovat ryhtyneet virittelemään häitään heti Auliksen päästyä siviiliin – Aulis oli ollut kotona tuskin viikkoakaan, kun avioliiton esteitä ryhdyttiin tutkimaan, ja pian Lauri pääsikin lukemaan kirkossa ensimmäisen kuulutuksen palaa kurkustaan rykien ja silmiään räpytellen.
”Kysyvät että jos kumminkin odottas sen naimisiinmenon kanssa vielä mutta minä sanon että tässä on neljä vuotta jo ehditty odotella”, Aulis remeltää iloisesti kahvipöydässä. ”Minä olen rouva Kiviojani löytäny ja siinä pysyn. Meinaan niinkun että koukussa ollaan vaan.”
Kaarina hymyilee hänen kyljessään niin aurinkoisesti, että koko tupa tuntuu kirkastuvan, ja puristaa Auliksen kättä omassaan.
Hän on ensimmäinen Koskelan Akselin lapsista, joka on mennyt vihille. Lauri ajattelee kolmea sodassa kaatunutta Koskelan poikaa ja pohtii mielessään, olisiko tilanne erilainen, jos pojat olisivat saaneet elää. Hän katsoo Akselia, joka istuu pöydän toisessa päässä juron kömpelönä mutta asiallisena, ja jälleen hän ajattelee sitä, miten Akseli on pehmennyt. Tai – ei pehmennyt. Taipunut. Nöyrtynyt elämän ja kuoleman edessä ja hymyilee kireästi katsoessaan tytärtään, joka on nyt astunut avioliittoon ja poistuu pian hänen elämästään niin kuin pojatkin, jos nyt ei sentään yhtä lopullisesti.
Kovin pitkäksi aikaa Lauri ei kehtaa jäädä. Hän tietää, ettei ole aikoihin ollut erityisen hyvää seuraa, ja aistii itsekin, kuinka jähmeäksi tunnelma vähitellen käy. Hän istuu ja puhelee lähinnä vanhan emännän kanssa, ja tälle hän kertookin ensimmäisenä aikovansa ottaa virkaeron. Päätös on kypsynyt hänen mielessään jo jonkin aikaa.
”Muutan takaisin Helsinkiin”, hän sanoo. ”Ani ja Eino ovat asuneet siellä jo vuosia… ja Laurakin – poikani leski – on Ilmarin kuoltua muuttanut sinne Marjan – heidän tyttärensä – kanssa… ja minä olen niin yksin täällä.”
Vanha emäntä nyökyttelee ymmärtävän näköisenä.
”On se kumminkin, perheen lähellä”, hän hymisee. ”Onhan se tärkein mitä meilä täälä onkan.”
Lauri myöntää näin olevan. Vanha emäntä kyllä tietää, mistä puhuu.
Kun hän kohta lähtee, tuntuu hänen sydämensä hiukan kevyemmältä kuin ennen saapumistaan. Ulkona on jo hämärää, kun hän lähtee taapertamaan pakkautuneessa lumihangessa pihan poikki. Kun hän katsoo taakseen, hänestä tuntuu kuin valo ikkunoiden sisäpuolella olisi kirkastunut ja tuvan vaimea puheensorina innostunut.
Taitaa todella olla aika jäädä eläkkeelle.
(Ficlet300 sanalla 099 tammikuu. 345 sanaa.)
Aulis Kivioja ja Kaarina Koskela vihitään avioliittoon Koskelassa tammikuun lopussa 1945, koska silloin Laurilla on kalenterissaan ensimmäinen sopiva paikka. Nuoret ovat ryhtyneet virittelemään häitään heti Auliksen päästyä siviiliin – Aulis oli ollut kotona tuskin viikkoakaan, kun avioliiton esteitä ryhdyttiin tutkimaan, ja pian Lauri pääsikin lukemaan kirkossa ensimmäisen kuulutuksen palaa kurkustaan rykien ja silmiään räpytellen.
”Kysyvät että jos kumminkin odottas sen naimisiinmenon kanssa vielä mutta minä sanon että tässä on neljä vuotta jo ehditty odotella”, Aulis remeltää iloisesti kahvipöydässä. ”Minä olen rouva Kiviojani löytäny ja siinä pysyn. Meinaan niinkun että koukussa ollaan vaan.”
Kaarina hymyilee hänen kyljessään niin aurinkoisesti, että koko tupa tuntuu kirkastuvan, ja puristaa Auliksen kättä omassaan.
Hän on ensimmäinen Koskelan Akselin lapsista, joka on mennyt vihille. Lauri ajattelee kolmea sodassa kaatunutta Koskelan poikaa ja pohtii mielessään, olisiko tilanne erilainen, jos pojat olisivat saaneet elää. Hän katsoo Akselia, joka istuu pöydän toisessa päässä juron kömpelönä mutta asiallisena, ja jälleen hän ajattelee sitä, miten Akseli on pehmennyt. Tai – ei pehmennyt. Taipunut. Nöyrtynyt elämän ja kuoleman edessä ja hymyilee kireästi katsoessaan tytärtään, joka on nyt astunut avioliittoon ja poistuu pian hänen elämästään niin kuin pojatkin, jos nyt ei sentään yhtä lopullisesti.
Kovin pitkäksi aikaa Lauri ei kehtaa jäädä. Hän tietää, ettei ole aikoihin ollut erityisen hyvää seuraa, ja aistii itsekin, kuinka jähmeäksi tunnelma vähitellen käy. Hän istuu ja puhelee lähinnä vanhan emännän kanssa, ja tälle hän kertookin ensimmäisenä aikovansa ottaa virkaeron. Päätös on kypsynyt hänen mielessään jo jonkin aikaa.
”Muutan takaisin Helsinkiin”, hän sanoo. ”Ani ja Eino ovat asuneet siellä jo vuosia… ja Laurakin – poikani leski – on Ilmarin kuoltua muuttanut sinne Marjan – heidän tyttärensä – kanssa… ja minä olen niin yksin täällä.”
Vanha emäntä nyökyttelee ymmärtävän näköisenä.
”On se kumminkin, perheen lähellä”, hän hymisee. ”Onhan se tärkein mitä meilä täälä onkan.”
Lauri myöntää näin olevan. Vanha emäntä kyllä tietää, mistä puhuu.
Kun hän kohta lähtee, tuntuu hänen sydämensä hiukan kevyemmältä kuin ennen saapumistaan. Ulkona on jo hämärää, kun hän lähtee taapertamaan pakkautuneessa lumihangessa pihan poikki. Kun hän katsoo taakseen, hänestä tuntuu kuin valo ikkunoiden sisäpuolella olisi kirkastunut ja tuvan vaimea puheensorina innostunut.
Taitaa todella olla aika jäädä eläkkeelle.
Spoiler: A/N ELI MERKITYKSETÖNTÄ AIKAJANALÄTINÄÄ näytä

Tuoreimmat viestit
Wikipediassa oleva Pohjantähtien aikajana väittää näiden menevän naimisiin vuonna 1946, mutta tätähän ei tosiaan oikeasti sanota kirjoissa missään välissä eikä siinä aikajanassa ole myöskään minkäänlaisia lähdeviitteitä, niin mikä siinä on että ihmiset on niin itsevarmasti väärässä 😤 minäää sentään luin Suomen panssaridivisioonan Wikipedia-artikkelia ja vuoden 1929 avioliittolain tekstiä Finlexistä. Minkä ihmeen takia ne odottaisivat jonkun puolitoista vuotta jos Aulis kerran rupee puuhaamaan naimisiinmenoa heti siviiliin päästyään ja ne on olleet kihloissa joulusta 1941 asti HÄH. Se että niillä on Akseli ja Elinassa kesähäät ei tarkoita MITÄÄN. Oon niin normaali Pohjantähdistä lmaoooo
, mutta Lestatin mielenmaiseman sirpaloitumisen eskaloituminen totaaliräjähdykseen on kyllä myös kutkuttavasti ihan liipasimella.
Väänan nimi on peräisin Venäjän alueelta, mutta jos ei tunne saamelaisia kieliä, niin se ei taidakaan olla kovin selvää muille kuin kirjoittajalle.