Tuoreimmat viestit

Sivuja: [1] 2 3 ... 10
1
Godrickin notko / Hermoni!, S, Hermione & Krum, tuplaraapale
« Uusin viesti kirjoittanut Maissinaksu 25.02.2026 17:58:55 »
Ficin nimi: Hermoni!
Kirjoittaja: Naks
Ikäraja: S
Mukana: Hermione & Krum
Genre: Höntti draama ja slice of life

Summary: Viiden tähden hikipinkona Hermione ymmärsi, että englantia vieraana kielenä puhuvalle hänen erikoisen nimensä ääntäminen ei käynyt yhtä helposti kuin olisi voinut toivoa.

A/N: Olen aina tykännyt Hermionesta ja Ronista, mutta kieltämättä Hermionessa ja Krumissakin on jokin kiintoisa puoli. Ei sitä lapsena ja nuorena tullut juuri ajateltua, mutta tavallaan nykyään minulla on sellainen "mikä ettei" -fiilis. Lisäksi tähän ficciin liittyvä kohtaus on aina ollut minusta hauska. 😄 Osallistuu Otsikoinnin iloja -haasteeseen muun välimerkin otsikolla.



***



“Her-mu-onni.”

“Hmm, melkein!”

Hermione Grangeria saattoi kuka tahansa luonnehtia moitteettomaksi ja säntilliseksi nuoreksi noidaksi. Nämä luonteenpiirteet kuitenkin tekivät hänestä ankaran sekä itseään että muita kohtaan. Sosiaalisen älykkyyden nimissä oli silti syytä olla härkkimättä jokaista sinne päin menevää asiaa, jonka vastapuoli toi esiin. Se päti myös siihen, miten Viktor Krum yritti lausua hänen etunimeään.

Mutta voi veljet, miten Hermionen olisi tehnyt mieli härkkiä.

“Her-moo-nini?”

“Tuota...”

Viiden tähden hikipinkona Hermione ymmärsi, että englantia vieraana kielenä puhuvalle hänen erikoisen nimensä ääntäminen ei käynyt yhtä helposti kuin olisi voinut toivoa. Samalla kriittinen ääni hänen päässään sivalsi, ettei Viktor Krum vain yrittänyt tarpeeksi kovasti. Ei itsensä eikä hänen vuokseen.

“Herr-mi-onni.”

“Ömm...”

Tuhat tulimmaista, ei se voinut niin vaikeaa olla! Durmstrangin kasvatit vain taisivat olla hivenen yksinkertaisia, kun eivät ymmärtäneet, ettei vieraskielisten nimien lausumiseen ollut aina järkevää soveltaa oman äidinkielen sääntöjä. Olihan hänkin opetellut lausumaan Viktorin nimen slaavilaisemmin, mistä tämä oli näyttänyt olevan mielissään. Kunpa Hermioneakin olisi kohdannut samanlainen onni ja autuus.

“Her-mi-o-ne”, Hermione tavasi kireä hymy supielissään nykien. “Olit jo tosi lähellä aikaisemmin!”

Se oli muunneltua totuutta, mutta näytti ainakin ilahduttavan Viktoria.

“Her-mo-ni”, tämä sanoi unohtaen jostain syystä yhden tavun kokonaan.

“Niin... juuri ne!” Hermione parahti tuskastuneena ja hautasi kasvonsa käsiinsä. Hermoja sitä todella kaivattiin!

2
Mielettömän aurinkoinen helmikuun aamupäivä on varmasti oikein hyvä hetki hypätä jouluisiin tunnelmiin. Olen nyt alkuvuodesta vihdoin ryhtynyt kuuntelemaan Scherlock & Co.:ta, mutta tähän joulujaksoon asti en ole vielä päässyt. Mutta oon siis tykännyt kyllä! Alkuun en meinannut päästä yli siitä, miten hämmentävän martinfreemanmaiselta Johnin esittäjän ääni kuulostaa. Mitääää! Vaikka tämä John onkin varsin omanlaisensa, kuten myös tämä Sherlock, silti he vähän limittyvät BBC-version kanssa.

No niin, nyt sitten tähän ficciin! Olipas jotenkin suloinen tunnelma. Hanhen peräsuoli herätti hilpeyttä, miten näillä aina tuntuukin olevan jotenkin vähän, ööö, ei niin kovin eleganttia tämä heidän rikostenselvittelynsä. Tykkäsin myös siitä, miten Sherlock toisaalta seurasi Johnin esimerkkiä ja omaksui esimerkiksi tavan kehua lahjaa, mutta oli kuitenkin tässä pusuasiassa aloitteellinen. Sydäntä lämmitti myös erityisesti Johnin kutsuminen Johniksi, koska tämä hieman surettaa itse kuunnelmassa. Mutta jospa se John kuultaisiin sielläkin lopulta!

Rouva Hudson eli Mariana on kuunnelmassa hänkin tosi mainio tyyppi, ja nauratti tuo keskustelu siitä, että miksi sitä nyt oikein pitäisi kutsua. Juu ehkä ei rouva Scherlockiksi :'D Erinomaista, että korvaava lahja löytyi Marianan sängystä ja että katumuusikkokin (jonka kajautukset naurattivat joka kerta) lopulta hiljeni.

Löydät näiden kahden välille aina niin toimivan dynamiikan dialogiin, kaikissa eri todellisuuksissa! Ihanasti toimivat myös tällaisina vähän sanavalmiimpina ja suorasukaisempina tyyppeinä. Kiitos tästä ja siitä, että otit tämän joulukalenterista talteen meidän hieman myöhässä olevien lukijoiden iloksi. <3
3
Ficin nimi: Salamanisku poutapäivänä
Kirjoittaja: Nax
Fandom: Hazbin Hotel
Ikäraja: k-11
Paritus: Lucifer/Adam
Genre: Mikä lie flirttailusoopa :D

Summary: “Ei noin paska huuli ole koskaan ennen mennyt läpi!”

A/N: Olikohan niin, että Linnen kanssa tuli mieleen joku tämänlainen läppä ja sitten väkersin sen puolikkaan luonnoksen tasolla pöytälaatikkoon kaauan sitten. 🤔 Nyt se ainakin tuli valmiiksi. xD Osallistuu Otsikoinnin iloja II -haasteeseen luonnonilmiöotsikolla ja Kerää 10 -haasteeseen hahmolla Adam.



***



Adam ei ollut satavarma, mistä aiheesta Lucifer parhaillaan tarinoi, mutta ainakin hän olisi voinut kuunnella ja katsella tätä koko yön ja seuraavan päivän. Ympäriinsä harhailevat ajatuksetkin kuuluivat yhtälöön. Siinä missä Luciferin huulet liikuskelivat eloisasti tämän puhellessa, Adam näki ne mielessään jossain aivan toisessa paikassa taikojaan tekemässä.

“...tai näin ainakin otaksuisin”, Lucifer päätti lauseensa.

“Vai otaksuisit...” Adam tarttui sanavalintaan virnuillen. “Mitenkäs, otaks suihin myös?”

Lucifer tyrskähti tavalla, jolla huonoihin vitseihin tavattiin reagoida, mutta tämän mairea hymy antoi olettaa, ettei heitto ollut universumin heikoin. Adam ei silti liikoja odottanut, kunnes Lucifer nykäisi maton hänen jalkojensa alta.

“Tiedät mistä minut löytää”, Lucifer tokaisi, sipaisipa hiuskiehkuraansakin sanojensa tueksi.

“Oikeasti?” Adam oli pudota tuoliltaan Luciferin takaisinflirttailun yllättäessä kuin salamanisku poutapäivänä. “Ei noin paska huuli ole koskaan ennen mennyt läpi!”

“Mitä varten sinä sitten heitit sen minulle?” Lucifer köhähti typertyneenä.

“En tiedä, kunhan soitin suutani!” Adam pärskähti heilutellen kättään letkeästi Luciferin suuntaan.

“Hoh, tyypillistä.”

“Mutta se kelpasi sinulle!”

“Niin teki.” Lucifer tarttui Adamia leuasta kopea ilme kasvoillaan. “Keskiyöllä minun huoneessani. Äläkä tuhlaa aikaani myöhästymällä.”

“J-juu en...” Luciferin päättäväinen ja sanalla sanoen dominoiva olemus sai Adamin poskipäät kuumenemaan ja ajatukset nelistämään kahta päättömämmin.

Loppujen lopuksi hän saapui Luciferin oven taakse kymmenen minuuttia etuajassa.

4
sugared: paljon kiitoksia ihanasta kommentistasi! 🥰 Toivon että tämä helmikuinen toisi jonkinlaista kivaa tunnelmaa ankeuden sijasta. ❤️



3. Helmikuussa saaristossa

Rantakivikon kohdalla jää hieman pintarätisee, mutta muuten se vielä kantaa vaikka hevoskärryllisen ja saaristolaisjääkävelytapahtuman verran.

Helmikuu on talven kuolo, mutta ei luonto koskaan todella oikeasti kuole. Aikansa tultua se herää ja syntyy uudelleen muuttolintujen paluuna, silmuina ja versoina. Eikä se katso kelloa, vaan aika katsoo luontoa.

Toivon että liian kiireiset pajunkissat tarkenevat vielä viimeiset lumet ennen lopullista sulaa.

Kiillotin ja hioin laiturin nokalta eilen jään peilikirkkaaksi repaleisesta kuurasta ja sangollinen vettä sai jäätyä itsetehdyksi luistinradaksi tähtirikkaan yön aikana. Retkiluistinterien narina ja naurusi tuo mieleen ystävänpäivän rusettiluistelun ja kaikki talven yhdessä koetut riemut.

Aurinko paistaa päivä päivältä kirkkaammin ja pidempään saaden jään ja kinokset kimaltelemaan luonnon luomin hopeakonfettein. Vaahdotettu soijakaakao lämmittää ruumista ja mieltä.

Ei ole hätää.

Kaikki on hyvin.
5
Rinnakkaistodellisuus / Hazbin Hotel: Ihan koinsyömä, S, Husk/Angel, ficlet
« Uusin viesti kirjoittanut Maissinaksu 23.02.2026 22:06:59 »
Ficin nimi: Ihan koinsyömä
Kirjoittaja: Minä taas
Fandom: Hazbin Hotel
Mukana: Husk & Angel (taustalla Valentino/Angel)
Ikäraja: Sallitun puolella
Genre: Hurt/comfort

Summary: Angel ei ollut erikseen pyytänyt häneltä apua, mutta oli suostunut ottamaan sitä vastaan, kuten monesti aiemminkin.
 


A/N: Jopas sitä on päässyt taas kertymään pino keskeneräisiä tekstejä pöytälaatikkoon... Pieni kevätsiivous on täten paikallaan, ja voisin koettaa tässä kuluvan viikon aikana pakertaa jokusen valmiiksi. Tämä nimenomainen ollut lähestulkoon valmiina jo pitkään otsikkoa myöten, ja piti varmistaa, etten ole vielä julkaissut tätä. 😄



***



“Noin... Eiköhän se tällä”, Husk murahti ja heitti roskikseen pari desinfioitua liinaa ja muuta sidetarvetta, joilla oli Angelin haavoja hoitanut.

“Kiitti, Husk”, Angel mutisi nuutuneesti. “Taas kerran.”

“Ei kestä. Oksettaako vielä?”

Angel pudisti hiljaa päätään. “Vastamyrkky taitaa toimia... Tuntuu vähän selkeämmältä...”

“Ehkä se Baxter tosiaan on tittelinsä mittainen mies”, Husk sanoi hyväksyvästi.

“Eli hullu tiedemies?” Angel tirskahti. “Pitääkö jäädä odottelemaan, että minusta muuttuu joku turbomonsteri?”

“Sen sijaan sinun kannattaa nyt levätä”, Husk kehotti ja tarkkaili Angelin vointia. Oli selvää, että hänen hoitotoimensa olivat aiheuttaneet epämukavuutta, mutta tämä oli istunut urheasti paikoillaan mahdollisimman liikkumatta.

Sillä kerralla Angel oli hotellille raahauduttuaan piilotellut vaatteidensa alla tavanomaisten hiertymien lisäksi kymmeniä kaarevia, verinoroja tihkuvia purujälkiä, joiden kipu pakotti ryhdin kumaraan ja askeleen varovaiseksi. Husk oli haistanut jäljistä Valentinon syljen huumaavan tuoksun, mikä oli saanut hänet lähes lahoamaan raivosta. Kuka vittu puri toisia sillä tavalla?

Angel ei ollut erikseen pyytänyt häneltä apua, mutta oli suostunut ottamaan sitä vastaan, kuten monesti aiemminkin.

“Kuule, voinko minä –” Husk aloitti, mutta hänen sanansa hukkuivat hiljaiseen naurunpuuskaan, jonka Angel päästi äkisti ilmoille. Huskilla ei ollut aavistustakaan, mikä Angelia yhtäkkiä nauratti, mutta jäi utelun sijaan odottamaan mahdollista kommenttia.

“Hahhah, ei vittu, Husk... Tajusin äsken jotain”, Angel kihersi ja kohtasi hänen epäluuloisen katseensa. Ainakin Angel vaikutti nyt selväpäisemmältä kuin Valentinon syljen huuman vietävänä, mutta keskustelunavaus oli silti erikoinen.

“Mitä niin?”

“Kun siis... On se sanonta, että jokin on ihan koinsyömä –” Angel muodosti lainausmerkit kahden kätensä sormilla, “– ja tiedät mitä sillä meinataan? Mutta siis... nythän meikäläinenkin on ihan koinsyömä?”

Husk hengähti hiljaa ja silitteli Angelin selkää tämän hekotellessa itsekseen. Huomiossa piili itseironinen hurmaavuutensa, se oli myönnettävä. Ottaen huomioon, kuinka Angel oli kärsinyt tuntikausia pomonsa kirjaimellisena puruleluna, oli myös positiivista, että tämä ylipäätään jaksoi puhua tai naureskella millekään.

“Olet sinäkin kummallinen...” Husk murahti ja painoi päänsä Angelin hartiaa vasten.

“Tykkäät kuitenkin”, Angel mutisi suupielensä koholla.

“Totta puhut.” Rauhoittava kehräys purisi ilmoille Huskin rinnasta, ja Angel nojasi häntä vasten kätensä tiukasti hänen kädessään.

6
Hunajaherttua / Kiihkeä kilpailu, K-11 Harry Potter/Draco Malfoy
« Uusin viesti kirjoittanut Pyhimys 23.02.2026 19:18:33 »
Nimi: Kiihkeä kilpailu
Ikäraja: K-11
Genre: Romance, Fluffy, Drama
Paritus: Harry Potter/Draco Malfoy
Vastuuvapaus: J.K Rowling omistaa Harry Potterista tutut hahmot sekä Harry Potterin maailman ja jo ficin nimestä voi päätellä että siihen on otettu vaikutteita suuresti Rachel Reidin kirjasta Heated Rivarly  :D ;D
Summary: Tylypahkan viimeinen vuosi on Harry Potterin viimeinen mahdollisuus Rohkelikon huispausjoukkueen kapteenina voittaa huispauspokaali. Luihuisen joukkueen kapteeniksi valittu Draco Malfoy aikoo kuitenkin tehdä samoin. Siitä seuraa kiihkeä kilpailu, jonka kiihkeys ylettyy muuallekin kuin pokaalista kilpailemiseen.

1, Rohkelikko vastaan Puuskupuh

”Ota keksi Potter.”

Harry otti keksin pienestä peltirasiasta, joka oli Minerva McGarmiwan työpöydällä.

”Olenko vaikeuksissa?”

”Riippuen siitä oletteko valmistautuneet Potter?” McGarmiwa kysyi ja Harry nyökkäsi. Rohkelikon ensimmäinen huispausottelu oli Puuskupuhia vastaan ja se pelattaisiin tulevana viikonloppuna. Harry oli aloittanut harjoitukset Rohkelikon joukkueelle hyvissä ajoin. Vaikka se olikin herättänyt protestointia hän oli vakuuttanut muut aikaisen valmistautumisen tarpeellisuudesta. Toisin kuin muut tuvat ja osa Rohkelikoistakin, Harry ei aliarvioinut Puuskupuhia. Hän tiesi Puuskupuhilla olevan hyviä pelaajia jotka varmasti jatkaisivat joukkueessa tänäkin vuonna.

McGarmiwa nyökkäsi hyväksyvästi. Ennenkuin Harry sulki oven perässään hän kuuli Ronin äänen:

”Mitä McGarmiwa halusi?”

”Tietää olemmeko valmistautuneet launtain otteluun.” Harry vastasi ja kääntyi Ronin perään kohti Rohkelikkotornia.

”Tiesitkö että Malfoy on nykyään Luihuisen huispausjoukkueen kapteeni?” Ron kysyi.

Ei, Harry ei ollut tiennyt että Draco Malfoy oli nykyään Luihuisen huispausjoukkueen kapteeni. Eikä hän voinut varsinaisesti sanoa ilahtuneensa tästä tiedosta.

”Miksi ihmeessä?” Harry kuulosti yllättyneeltä. Ei tosin siksi että Malfoy olisi huono pelaaja. Päinvastoin Harryä inhotti myöntää että Malfoy oli vähintäänkin kelvollinen. Mutta Malfoy ei voinut olla suosittu vaihtoehto Luihuisen joukkueen kapteeniksi. Ei sen jälkeen mitä oli tapahtunut kuudentena lukuvuotena Tylypahkassa.

”Miksiköhän? Eiköhän isi Malfoy hanki jälleen koko joukkueelle uudet luudat.” Ron mutisi sarkastisesti.

Harry ei voinut olla ajattelematta sitä koko päivänä. Hän oli valmistautunut siihen etteivät ottelut Luihuisen kanssa tulisi sujumaan ongelmitta. Mutta vielä Draco Malfoyn ollessa joukkueen kapteeni.

”Harry? Kuunteletko edes?” Hermione pudisti päätään turhautuneesti.

”Niin?” Harry katsoi Hermionea joka pyöräytti silmiään.

”Oletko tulossa myöhemmin kirjastoon? Ginnykin on tulossa.” Hermione toisti kysymyksensä.

Ginnykin oli tulossa. Sen jälkeen kun hän oli suudellut Ginnyä Rohkelikon oleskeluhuoneessa kaikkien edessä mutta joutunut jättämään Ginnyn lähtiessään etsimään hirnyrkkejä, Harry ei enää ollut täysin varma mitä tapahtuisi seuraavaksi. Ginny ei ollut tehnyt aloitetta eikä sen paremmin Harrykään. Oletettavasti Ginny ei halunnut painostaa kaiken tapahtuneen jälkeen mutta Harry ei tiennyt kannattiko hänen puhua Ginnyn kanssa vai ei.

”Etkö vieläkään ole puhunut hänelle?” Hermione huokaisi. Hermione oli patistanut Harryä puhumaan Ginnylle.

”Anna heidän olla se on heidän asiansa.” Ron oli todennut kun Hermione oli jälleen kerran läksyttänyt Harryä siitä kun hän ei vieläkään ollut puhunut Ginnyn kanssa. Hermione oli yrittänyt protestoida mutta Ron oli laittanut kätensä Hermionen ympärille ja suudellut häntä. Vaikkakin Harry ei kyennyt kuin naurahtamaan kiusallisesti hän oli onnellinen että viimein Ron ja Hermione olivat yhdessä.

”Eivät ole. Puhun Ginnyn kanssa.” Harry vakuutti. 

Ennen tulevaa huispausottelua Harry lähestyi Ginnyä kentän laidalla.

”Ginny-” Harry aloitti mutta Ginny hymyili.

”Voimme puhua myöhemmin. Keskitytään nyt vain siihen että voitamme.” Ginny sanoi ennenkuin seurasi muuta joukkuetta Matami Huiskin luo.

Kun ottelu alkoi Rohkelikon jahtaajat saivat kaadon nopeasti ja Ginny lähestyi Puuskupuhin pitäjää. Harry oli keskittynyt tähyilemään sieppiä sekä Puuskupuhin etsijää. Hänen katseensa eksyi katsomoon missä Hermione istui muiden Rohkelikkojen kanssa. Rohkelikkojen vieressä olivat Puuskupuhit ja kauempana Korpinkynnet. Myös Luihuiset olivat tulleet katsomaan ottelua. Osa Luihuisista haukotteli ja näytti tylsistyneeltä. Mutta ei Draco Malfoy. Malfoy seurasi intensiivisesti katseellaan vuoroin Ginnyä, vuoroin Puuskupuhin jahtaajia kunnes yhtäkkiä hän kääntyi katsomaan suoraan Harryyn. Hetken ajan he katsoivat toisiaan kunnes Harry käänsi katseensa  huomaten siepin lentävän lähellä.

Ottelu päättyi Rohkelikon voittoon. Kun Harry käveli kentältä Ron taputti häntä selkään.

”En tiedä mitä tekisimme ilman sinua.” Ron ylisti.

”Mennään.” Harry nauroi kunnes kuuli äänen heidän takaansa:

”Et ollut täysin toivoton tänään Potter.”

Se oli Draco Malfoy.
7
Saivartelija / Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Uusin viesti kirjoittanut Abarat 23.02.2026 09:58:34 »
Kiitos kirjavinkeistä! Kultaisen kompassin luin joskus ja olihan se omaperäinen. Hohdon luin aika nuorena ja uudestaan aikuisempana ja vieläpä jatko-osan Tohtori Uni. Hohto, on se vaan hyytävä kauhukirja. Kingin Satumaa jäi joskus kesken, paksu kirja. Tykkäsin kerronnasta joten palaan vielä sen pariin. Diana Wynne Jonesin kirjoja oon vaan hypistellyt kirjastossa, voisin lukea.
8
Saivartelija / Vs: Pokémon Go! - Gotta catch 'em all
« Uusin viesti kirjoittanut Odo 23.02.2026 08:29:58 »
Onko Eino jatkanut pelaamista? :) Larjus laittoikin tosi kattavan infopaketin power upeista ja evolvauksista! Tässä pelissä, etenkin nykyisin, on niin paljon kaikenlaista että äkkiä hämmästyttää. :) Itse palasin pelin pariin, kun sain uuden puhelimen. Entinen (OnePlus Nord CE3 Lite 5G) paukkui sekä kuvaa, videota, sovellusta ja en tiedä mitä kaikkea muuta muistia tukkoon (128gt), ettei edes WhatsApp olisi halunnut toimia vaan tyhjennä muistia jatkaaksesi WhatsAppin käyttöä, että yritäpä sinne joku Pokémon Go saada. :D Hommasin sitten uuden, koska edeltäjä myös latautui kun sitä sattui huvittamaan, yleensä kriittisillä hetkillä se ei ollut ladannut lainkaan. Nyt käytössä OnePlus Nord 5 (512gt), jossa muistin pitäisi nyt hetkeksi riittää, myös PoGoon. :D

Toki, kun aloitin pelaamaan tai aloitin lataamalla pelin, paukkui ne hirmuiset pakkaset. :D Ei siinä paljoa Pokemon-jahtiin lähdetty, mutta nyt kelien pikkusen edes lämmetessä, kävin eilen ekaa kertaa !!! pitkään aikaan 25min ihan asioikseni PoGo-lenkillä ja yritän kuitenkin daily-tehtävän tehdä, mutta nyt se tunkee mulla "Win a raid" ja "Trade" ja yritäpä keskenäs... :D On siinä onneksi ollut niitä "Catch 5" ja "Power up 3" jne. että toistaseks saanut tehtyä, vaikka nuo raidit ja tradet roikkuu... Oon saanut pari uutta tauon päälle, mikä ollut kiva, ja eilen esim. evolvasin kaksi itselleni uutta. :) Ehkä se tästä!! Munathan mulla paukkuu, kun adventure synccaa töissä hirmusia kilsoja. :D Vielä, kun töissä ehtisi aukoa ja vaihtaa uutta munaa masiinaan... :P Voisi toki vähän aktivoitua ihan sohvanmutkastakin käsin, esim. ois kiva, jos muistaisi vaihdella lahjoja kavereiden kanssa säännöllisemmin... :D Stopeille tai gymeille en sohvalta yletä, en ees ihan takapihalta, vaikka yksi stoppi onkin liki! Mutta ihan muutaman sadan metrin säteellä on yksi gymikin, sitten tuo himpun liian kaukana oleva stoppi. :D Välillä sen yltää takapihalta pyöräyttää, välillä ei. :D
9
Saivartelija / Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Uusin viesti kirjoittanut Odo 23.02.2026 08:10:17 »
Minullakin on nyt lukulistalla uusintapainosten myötä Diana Wynne Jonesin Liikkuva linna, Leijuva linna ja Rönsyilevä talo. :) Myös Universumien tomu on ollut pitkään lukulistalla, mutta luettavia kirjoja kertyy hirmuista kyytiä (suhteessa lukuvauhtiini...), että pahoin pelkään tartunko kokonaiseen trilogiaan miten helposti ja lähiaikoina. Vaikka ne omasta hyllystä löytyykin, olen pohtinut äänikirjoja. :D Hyviä vinkkejä myös nämä lotuksen, joten jospa Abarat löydät uutta luettavaa. :)

Tbr-jonossa (to be read, eli mitä lukea seuraavaksi) on ainakin Naraka, Myrtti ja Nuuskiva kinuski, Taivaan valtiatar (omakustanne Christine Pitkäseltä, tätä oon oottanut!), Elonkorjuun sarastus (uusi Nälkäpeli) ja Talventaitto, mutta keskenkin on mm. Helmisormus kirjekuoressa ja Kahden veren tytär sekä nyt tuo W.i.t.c.h.in 3. aikakirja (sain eilen luettua 69/226 sivua..., että kiire tulee, kun hoitajan aika 10.00 ja sen jälkeen jo se kirjasto :D ). Kirjastoon ajattelin ihan suosiolla palauttaa yhden novelliantologian, katsotaan palautanko muut vai yritänkö vielä, kun ne kuitenkin on pääasiassa sarjakuvaromaaneja että toivoa on... Ainakin Pohjantuli 2 ja Sandman 1 saa jäädä vielä uusittavaksi. Samoin kirjoitusopas Lumottu pikajuna: kirjoita lyhyesti!

Unohdinkin mainita, että äänikirjana on aloitettu heti 1.1. Salamurhaajan taival (Robin Hobbin Näkijän tarun viimeinen osa!) ja tykkään hirmuisesti, mutta onhan se kamalan pitkä, yli 30h. Ilman nopeutuksia (ja kuuntelen vain 1,25x) se on joku 38h ja rapiat. :D Sitä odotellessa, että edessä olisi vielä Laiva-trilogia ja Narri-trilogia, mutta välissä jotain lyhyempää. :D :D
10
Sanan säilä / Vs: Veden velka | S | merellinen fantasia
« Uusin viesti kirjoittanut Angelina 22.02.2026 21:28:40 »
Mä rakastan kaikkea meriaiheista, joten kun bongasin sun listauksesta merellisen fantasian, niin en voinut jättää lukematta. Ja siis wau, miten hieno tää oli ♥ Siis ihan käsittämättömän eheän ja vangitsevan tarinan oot saanut mikroilla aikaan ja vielä muiden antamista sanoista!

Luen tosi harvoin naiskeskeisiä tarinoita (koska slash for life XD), enkä oo kovinkaan hyvin perillä mytologioista -- se ei kuitenkaan haitannut tässä tippaakaan, varsinkaan kun kuitenkin tiesi suunnilleen, kuka Vellamo on ;D Tykkäsin myös kovasti sekä Tinjasta että erityisesti Ilmistä, joka lopulta olikin ehkä se tarinan rohkeampi osapuoli, vaikka alussa ehdinkin jo olettaa muuta.

Tää piti kyllä otteessaan ihan alkuhetkistä aina loppuun asti, kiitos upeasti rakennetun jännityksen. Tätä lukiessa tuli sellanen fiilis, että sanottiin tismalleen kaikki tarvittava, eikä mitään turhaa tai ylimääräistä. En mä osaa sanoa edes mitään järkevää, mutta ehdottomasti nautin tämän lukemisesta! Kiitos <3
Sivuja: [1] 2 3 ... 10