Tuoreimmat viestit

Sivuja: [1] 2 3 ... 10
1
Kiitus kommentista, Larjus! ❤️

Onhan se hauska jakaa kotitöitä, vaikka molemmat vähän vaikuttavat omasta mielestä siltä, etteivät mielellään laittaisi tikkua ristiin minkään homman eteen, varsinkaan ystävämme kultalusikka-ahteri Vincent. xD Vincentillä on saletisti siivooja, mutta kokkailu tuntuisi olevan mukava aktiviteetti Alastorille. Tässä ficissä hahmot olivat tehneet kivasti yhteistyötä murhasession ulkopuolella ja jakaneet tiskin taakan, mutta olisi Vinnie saanut hoitaa kaiken itse alusta loppuun, niin olisi ehkä korvaamattoman arvokas Kirkenkale (kiitos Linne tästä nimestä 😆) säilynyt ehjänä. Sitähän ei tiedä, pudottiko Al lautasen ihan vahingossa, mutta eipä ainakaan jäänyt liiaksi harmittamaan! Vincentkin olisi tosiaan voinut varautua mahdolliseen myyntiin hieman aiemmin, ennen kuin päätyy moinen keramiikkataiteen taidonnäyte tulilinjalle.

Kiitosta vielä ja ihanaa, että viihdyit tämän parissa! 😄

- Mai
2
Kiituksia, Kosmik! ❤️ Hurt/comfort on aina niin mainiota, ja sopii tähän fandomiin kuin nenä päähän. Leon on varmasti aikamoinen riesa potilaaksi halutessaan, mutta onneksi vanha kunnon kapteeni Redfield saa pidettyä langat käsissään. xD Olipa Leonista tosiaan apuakin paperihommiin!

Lainaus
Oli tosi söpöä, kun Chris lupautui mittaamaan Leonin verenpaineet ja kaikki noi yksittäiset suudelmat.
Jotenkin nauratti tajuta, että kylläpäs se Chris on tosiaan hellämielisellä tuulella pusutellessaan tuon tuosta. 😍😂 Eipä se toisaalta ihmekään, kun hän näkee Leonin huulenheiton läpi ja tietää, miten paljon sairaalassa oleileminen tätä nyppii ja varmasti ahdistaakin, vaikkei sitä päällepäin näytettäisi. Chrisin läheisyys auttaa vaikka mihin. :3

Lainaus
Öhöm, olisi kiva lukea siitäkin, mitä sen kiikkerän keittiönpöydän kanssa lopulta käy, kun Leon on parantunut ja valmis tositoimiin. ;D Sen verran herkulliset suunnitelmat heillä näyttää olevan. X’D
Se on vain ajan kysymys, milloin tulen kirjoittaneeksi jotain alaikäisiltä kiellettyä. xD Kiikkerä pöytä tarjoaa kyllä hyviä mahdollisuuksia pieneen huumorihäröilyyn!

- Mai
3
Lol miks mun on niin vaikea kuvitella Alastoria tiskaamassa :D Ei sillä että Vincentin kuvitteleminen samassa tilanteessa olisi yhtään sen helpompaa. Mutta tässä tapauksessa Vincentin olisi kannattanut ojentaa auttava kätensä Alastorille, ihan sama miten paljon työasiat ja pomo vituttaa ja ihan sama vaikka Alastor oli asiaa vastaan, niin olisi voinut hänen kammottava perintölautasensa säästyä :D Tai sitten hänen olisi täytynyt pitää suunsa täysin tukossa.

Lainaus
“Hupsista. Pahoitteluni”, Alastor sanoi ja tapitti ruskean ja keltaisen kirjavia palasia lattialla. “Onneksi onnettomuudessa on tosin sanottava, että esteettinen menetys on minimaalinen.”
Oonko kauhee kun ajattelen, että lautasen pudotus ei ehkä ollut täysi vahinko... 🙈 Ei toki sillä, että Alastor tahallaan tämän astioita nakkelisi maahan, mutta tuskin liiaksi varoikaan tekemästä niin. Varsinkin kun Vincent selvästi alkoi ainakin vähän ärsyttää häntä :D

Lainaus
Olisin saanut siitä huutokaupassa takuulla tuhansia, jos olisin jonain päivänä päättänyt myydä sen”, Vincent jupisi käsivartensa puuskassa.
Hyvähän se on alkaa jossitella, oma moka Vincentiltä kun ei ollut jo myynyt sitä vaan se oli selvästi käytössä, kun kerta vaati tiskaamistakin. Hän tiesi riskit, tai jos ei tiennyt, niin oli melkoinen urpo :D (Ei sillä etteikö hän sitä olisi...)

Lainaus
“Kuten kirveesi maalitauluna käyttäminen?” Vincent tiedusteli kuivasti, mutta marssi kuuliaisesti viinikomerolle.
Voi kyllä, ehdottomasti, vaikka Vincent ei sitä toivokaan :D Mihin muuhunkaan se sopisi XD Toivottavasti viinilasillinen rauhoittaa tilannetta sen verran, ettei Vincentin tarvitse pelätä takamuksensa puolesta.

Kiitos teille tästä hauskasta pikkupätkästä! Mukavaa että teillä inspasi (vaikka se ei ole kiva, jos tosielmässä meni joku tärkeä lautanen rikki).
4
Ficin nimi: Isoäidin perintölautanen
Kirjoittajat: Linne & Maissinaksu
Fandom: Hazbin Hotel
Ikäraja: S
Mukana: Vincent & Alastor
Genre: Slice of life

Summary: “Onneksi onnettomuudessa on tosin sanottava, että esteettinen menetys on minimaalinen.”

A/N: Linnen tosielämän sattumusta mukaillen syntyi pieni ja sukkela yhteisprojekti MurderMediaa. 😆



***



Vincent seisoskeli keittiön ovella ja katseli, kuinka Alastor nosteli hänen tiskaamiaan astioita kaappiin. Hän olisi tietenkin voinut ojentaa auttava kätensä, mutta hän oli lopen uupunut ja ärtynyt kuunneltuaan uuden pomonsa jaaritteluja useamman tunnin. Ollakseen rehellinen Vincent pohdiskeli jo, kohtaisiko pomo ennenaikaisen loppunsa sähköiskun vai veitsen kautta. Alastor sitä paitsi käytännössä asui sitä nykyä hänen talossaan, joten tietysti tämä osallistui yhteisiin askareisiin.

Vincent oli juuri aikeissa kysyä, haluaisiko Alastor lasillisen viiniä ennen illallista, kun hänen huomionsa kiinnittyi siteeseen tämän kädessä. Alastorin mukaan veitsestä tullut viilto oli vain pieni pintanirhaisu, mutta oli Vincent silti näkevinään pientä hapuilua.

“Hei Al, lopetahan tuo ja kaada vaikka vähän viiniä”, hän sanoi ystävällisesti ja astui tämän viereen. “Anna minä hoidan ne loput astiat.”

Alastor vilkaisi Vincentiä ja kohotti toista hyvinhoidettua kulmakarvaansa. “Vakuutan, että olen varsin kykenevä huolehtimaan puhtaista astioista, Vincent. Isoäitini oli sentään kotiorja ja opetti yhtä sun toista.”

Vincent ei antanut alentuvan heiton lannistaa, vaan tuijotti merkitsevästi Alastorin sidottua kättä. “Ja montako kertaa minun pitää vielä ehdottaa, että kävisit lääkärillä?”

Oli Alastorin vuoro tuijottaa häntä tyrmäävästi. “Nähtävästi yhtä monta kertaa kuin minun pitää muistuttaa, ettei yksikään kunnollinen lääkäri tässä kaupungissa hoida värillisiä –”

Juuri silloin suuri lautanen lipsahti Alastorin loukkaantuneesta kädestä ja putosi lattialle hirvittävän räsähdyksen säestämänä. Vincent käännähti kauemmas silmänsä ummessa, ja kun hän avasi ne, näky lattialla oli juuri se, mitä hän oli pelännyt.

“Isoäitini perintölautanen...!” hän sopersi.

“Hupsista. Pahoitteluni”, Alastor sanoi ja tapitti ruskean ja keltaisen kirjavia palasia lattialla. “Onneksi onnettomuudessa on tosin sanottava, että esteettinen menetys on minimaalinen.”

Vincent veti syvään henkeä nenän kautta. “Tuo oli aito Kirkenkale-lautanen!”

“Valitettavasti tuo nimi ei kerro minulle mitään. Sen sijaan sen katsominen päivittäin kertoi, että isoäidilläsi oli sangen hirvittävä maku.”

“Phöh, ettäs ilkeät. Se oli vieläpä yksi harvoja hyväkuntoisia kappaleita! Olisin saanut siitä huutokaupassa takuulla tuhansia, jos olisin jonain päivänä päättänyt myydä sen”, Vincent jupisi käsivartensa puuskassa.

“Varsinainen tragedia.”

"Se on tragedia!” Vincent voivotteli. “Isoäidin viimeiset sanat minulle olivat: ‘Vincent, muista, että Kirkenkalesta saa enemmän kahisevaa yksittäisinä osina kuin settinä’.”

“Saatana varjele sinua ja sukuasi”, Alastor tuhahti pisteliäs virne suupielessään ja nappasi luudan keittiön nurkasta siivotakseen sirpaleet. “Sinulla on jo rahaa vaikka takalistosi päivittäiseen pyyhkimiseen, senkin todellisuudesta vieraantunut kolonialisti. Mitä sinä joillain teoreettisilla huutokaupan tuhansilla muka tekisit?”

Vincent veti uudelleen henkeä ja pysähtyi miettimään. Olihan Alastorin sanoissa perää. Mutta silti! Hän oli vilpittömästi pitänyt isoäitinsä perintölautasesta, vaikka Alastor usein olikin iloisesti huomauttanut sen olevan ruma kuin synti. Siinä asiassa heidän makunsa eivät kohdanneet vähääkään.

“Sitä paitsi”, Alastor jatkoi maireasti hymyillen, “jos kaadat sitä viiniä, voin keksiä takalistollesi jotain hyödyllistä käyttöä.”

“Kuten kirveesi maalitauluna käyttäminen?” Vincent tiedusteli kuivasti, mutta marssi kuuliaisesti viinikomerolle. Ehkä lasi punaviiniä auttaisi senhetkiseen tunnelmaan, vaikka hän arvelikin tarvitsevansa jotain vielä vahvempaa.

“Hyvänen aika, älä saata minua kiusaukseen, Vincent hyvä.”

5
Oi, miten tämä oli suloinen ja koskettava! ❤ Olin laittanut tämän kirjanmerkkeihin jo aikaa sitten, niin oli hienoinen pettymys, ettei tarina ollut vielä jatkunut pidemmälle. Tämä kun jäi niin jännään paikkaankin.

Tykkäsin tästä todella paljon ja lukisin oikein mielelläni lisääkin! Toisin kuin aiemmat lukijat, minusta Taikaolento-elokuvat olivat kivoja ja Aureliuksen tarina sen verran traaginen, että tykkäsin tästä versiosta, jossa on enemmän toivoa ja lämpöä kuin elokuvissa.

Aberforth on hahmo, jota kohtaan minulla on lämpimiä tunteita siksikin, kun olen hänestä itsekin kirjoittanut eräässä ficissäni, ja tässä hän oli ihana. Kiinnostaa todella kuulla jatkoa, jos vielä innostut jatkamaan tätä.  :D
6
Tämän ihana tunnelma kosketti sydäntä. Myöskään tässä ficissä Michael ei usko oikein ansaitsevansa sitä kiintymystä ja hellyyttä, jota saa osakseen, ja se särkee sydämen. Voi toista!

Kuitenkin kaikki osoittavat, että hän on osa perhettä - perhettä, joka ei unohda ja joka ei luovuta, ennen kuin on saanut omansa pelastettua luokseen. ❤ Ja mikä tärkeintä, Michael saa vahvistuksen siltä, jonka sana merkitsee hänelle eniten.

Lainaus
“Me etsimme sinua yötä päivää”, Howl mutisi hänen korvaansa. “Minä ja Calcifer. Jos velho olisi tappanut sinut, minä –mutta kaikki on nyt hyvin. Me löysimme sinut. Mennään kotiin.”
Ihana Howl!
7
Sanan säilä / Vs: Virran emäntä (S, fantasia)
« Uusin viesti kirjoittanut Fiorella 13.09.2026 00:08:58 »
Tämä kiehtoi minua jo kesällä lukiessani, onneksi muistin palata nyt laittamaani kirjanmerkkiin.

Tykkäsin tästä ja ainakin minulle jäi innostus kuulla lisää, joten jos aihe inspiroi, kirjoita ihmeessä pidemminkin! Tällainen lyhyt teksti paljastaa vain vilahduksia suuremmasta kokonaisuudesta, kuin rivien välistä. Heti tulin uteliaaksi, mitä kaikkea siellä virran äärellä onkaan tapahtunut, ja tuntemaan hahmoja paremmin.

Kirjoitustapasi on myös miellyttävä ja tekstissä oli paljon kauniita ilmaisuja. Minulle resonoi erityisesti tänään ei tiedä eilisestä, ei tunne huomista. Mikä onkaan varispojan koko tarina? Eniten tykkäsin kuitenkin juuri Virran emännästä.
8
Hunajaherttua / Vs: Ehkä | S | Severus/Remus
« Uusin viesti kirjoittanut Fiorella 12.09.2026 23:46:58 »
Jos joku on näistä HP-slashpareista mieleeni, niin se on tämä. Severus ja Remus ovat kaksi elämän haavoittamaa ihmistä, joiden välillä tällainen herkkä ja varoen lähentyvä yhteys tuntuu uskottavalta ja kauniilta.

Tuo kaipaus, viipyily ja hienoisen edistyksen huomioiminen sulattivat sydämeni. Kiitos tästä!
9
Kiitos kommentista, Meldis! Oli kiva kuulla, mitkä yksityiskohdat tekstissä toimi ja jäi mieleen. Iiriksen hahmossa on tosi paljon mua itseäni ja omia koulumuistojani, joten on ihanaa, jos lukijatkin pystyy samastumaan hahmoon ja tekstiin. Tämä ei kyllä välttämättä ole eka juonikuvio, joka tulee mieleen Tommi (seksipommi)-biisistä, ja itsekin vähän yllätyin, kun tästä tuli S-ikärajaan sopiva. ;D Jos nämä hahmot jäi kiinnostamaan, niin heidän yläastevuosistaan kertoo Katainen ilman paitaa https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=38604
10
Saivartelija / Vs: Elokuvat # 2
« Uusin viesti kirjoittanut Fiorella 12.09.2026 19:37:55 »
Samaa mieltä Operaatio Ave Mariasta.  :D Minäkin tykkäsin molemmista, ja suosittelen lukemaan kirjan kuitenkin ensin alle, niin elokuvakin antaa enemmän. Mutta toimii ilmeisesti toisinkin päin. Kirja on vähän enemmän "scifiä" ja elokuvassa vähän enemmän huumoria, mutta molemmat minusta yhtä sydämelliset, vaikka pienellä sävyerolla.
Sivuja: [1] 2 3 ... 10