Pitää ensimmäisenä kommentoida näitä Lestatin toistuvia vihjauksia siitä, että Danielin päivät ovat luetut, kun tajusin etten ole tainnut niitä vielä missään täällä tai edes tumblrissa noteerata. Kertonee paljon siitä miten niihin suhtaudun, eli ihan vaan katsojan jännitystä lisäävänä juonielementtinä. Erityisesti siksi, että kauden alkuasetelmahan haluaisi meidän uskovan, että myös Lestat itse on kuollut. Ei sillä, uskon kyllä että jonkin sortin loukkaantuminen tai vastaava Danielin kohdalle osuu mahdollisesti juurikin Akashan vuoksi, mutta että Daniel kyllä sitten toipuu siitä (suurella todennäköisyydellä Armandin avustuksella). Dr Fareed heitti tässä kolmosjaksossa Danielille aika merkityksellisen tiedon siitä, että tietyt vampyyrit voivat selvitä jopa pään irrottamisesta muutaman tunnin ajan hengissä, ja sitä hetkeä alleviivattiin siinä määrin että varmaan se tulee vielä olemaan olennaista myöhemmin. Toisekseen harkitsin myös jopa sitä mahdollisuutta, että Lestat tarkoituksella korostaa Danielin kuolemaa, koska sarjan maailmassa valtayleisön halutaankin uskovan journalisti Daniel Molloyn olevan poissa. Tai ellei Lestat ole juonessa mukana, niin vähintäänkin Daniel itse saa tästä hyvän keinon lavastaa kuolemansa ja päättää sen ihmiselämän jonka rippeissä vielä roikkuu, alkaen elää pelkkänä vampyyrinä.

Mitä tulee Ericin vaihtamiseen toiseen näyttelijään, olen suhtautunut näihin puheisiin ja teorioihin tosi karsaasti, ja koen ne aika epäkunnioittavina Ericiä kohtaan jos ihan huumorintajuttomaksi saa tässä ryhtyä. Niissä musta nimenomaan näkyy usein fandomin nuori keski-ikä (esim. X:ssä se tuntuu olevan 21-24v). On ollut aika villiä seurata sitä tapaa jolla fandom tekee (rakastavasti toki) pilaa Samin, Jacobin ja toisinaan jopa Assadin milleniaalisuudesta - siis niin, että milleniaali on tässä synonyymi jollekin seniorin kevytversiolle, jollekin joka on erityisesti jo vähän pihalla ajankohtaisista someilmiöistä. Ja siis tässä nyt puhutaan kuitenkin näyttelijöistä ikähaarukalla 36-39v. Aivan varmasti otan tämän henkilökohtaisesti juuri siksi, että osun myös itse kyseiseen ikäluokkaan Mutta siis tässä valossa ei ihme että Eric 73v on fandomin silmissä käytännössä jo henkitoreissaan, vaikka kaikki viittaa ihan muuhun. Toki ikä voi tuoda odottamattomuuksia herkemmin, mutta toivoisin silti että jos Eric jossain vaiheessa jättäisikin Danielin roolin niin sitä käsiteltäisiin vasta silloin faktojen pohjalta eikä jo nyt pelkkänä ikäkauhuun perustuvana hysteriana. Pidetään mielessä, että tähän mennessä ainut roolistaan luopunut + uudelleencastatty näyttelijä oli kaksikymppinen Bailey Bass, eli eivät tällaiset muutokset aina pelkkää ikää katso.

(Sori että meni paasaukseksi, tää aihe on ehkä se mun suurin pet peeve ärsytys jota olen fandomin äärellä viime aikoina kokenut. T. Katkera milleniaali)

Sitten voisin nihkeillä ihan muusta, eri Gabriellasta. Täällä onkin Gabista puhuttu ja täytyy todeta, että pakko sitä on vaan yhtyä kaikkeen hahmoon kohdistuvaan tuskailuun. Mikä tuntuu tosi ärsyttävältä, koska sarjassa on niin super vähän merkittäviä naishahmoja enkä siksi haluaisi kohdistaa kritiikkiä yhteen kun sellainen on kerrankin saatu. Ja koska Jennifer Ehle ihan oikeasti on todella hyvä näyttelijä ja vaikuttaa ihanalta tyypiltä. Mutta en vain pääse eroon siitä fiiliksestä, että tämä versio Gabriellasta on jonkinlainen... väärä nuotti niin monella tavalla? Siis että joku valtava, silmään särähtävä sävyero tapahtuu tämän hahmon ja muiden hahmojen välillä, tiedättekö? Ja sehän perustuu melkein täysin siihen miten hahmo on kirjoitettu ja ohjattu näyttelemään. Sarjan tekijät ja Jennifer ovat olleet hyvinkin avoimia siitä, että AMC ampui alas kaikki trans-tulkinnat, ja Rolin esitti ihan hyvän pointin että ei halunnut sarjan ainoan transhahmon olevan Gabin kaltainen, insestiin sortuva hirviö. Mutta se vielä jättää kaiken muun: aksentin (ottaen huomioon miten kautta linjan hyviä aksentteja sarjassa on, huono pistää sitä pahemmin silmään), maailman kirotuimman peruukin ja sen miten yhden nuotin varassa koko Gabriellan persoonallisuus on. En ole lukenut kirjoja joten en tiedä mihin Gabriellen tarina niissä menee, mutta ymmärtääkseni Gabi on kuitenkin lopulta melko suojeleva Lestatia kohtaan kun Akasha alkaa realisoida uhkaustaan? Sarjassa Gabrialla puhuu tästä great conversionista siihen malliin jatkuvasti ja uteliaasti, että oletan hahmon päätyvän pikemminkin Akashan puolelle. En osaa yhtään sanoa mitä Gabriellan on tarkoitus tehdä tällä kaudella muuta kuin piinata Lestatia ja panna menemään, mikä voisi olla ihan fine jos se olisi toteutettu jotenkin... toisin. En ole edes lukenut kirjoja ja silti ymmärrän kirja-Gabin fanien suuren pettymyksen.

Loppuun jotakin kevyempää, eli haluan hehkuttaa tätä haastatteluparia jonka Autumn Brown teki Joseph Potterin (Nicky) ja Damien Atkinsin (Magnus) kanssa. Autumn on musta ihana, osaava ja aidosti fani haastattelija, joka pesee virallisen After Darkin ihan mennen tullen (harmi että se on ollut niin blaah ja kiireinen). Ensimmäinen tämän kauden haastattelu jonka Autumn teki oli Ericin kanssa ja se oli vaan sellainen räjähdys hykerryttävyyttä ja pitkiä sensurointipiippauksia koska Eric oli vaan Eric mitä spoilereihin tulee. Anyways, Nicky oli musta ihan söpö, mutta jessus kun Joseph laittoi jo haastattelun ekojen minuuttien aikana sukat pyörimään meikeläisen jaloissa, talk about good accent work! Oli ihana kuulla miten suuri sarjan fani Joseph oli jo ennen mukaantuloaan ja millaisella palolla tämä suhtautui rooliinsa. Onneksi Nickyn muusahaamua ilmeisesti vielä nähdään tulevissa jaksoissa <3 Damienin haastattelu oli myös yllättäen tosi mielenkiintoinen, Damien on tosi karismaattinen, syvällinen ja hauska, ja puhui ihanasti mm. Samin kanssa työskentelystä rankempien kohtauksien äärellä. Löysin itseni kikattelemasta typerästi joidenkin Damienin syntisten loppuvirneiden äärellä ja tulin taas muistaneeksi, että vaikka Magnus näytti katuojasta ryömineeltä painajaiselta, niin Damien (51v!) itse ilmestyi Lestatin irl konserttiensi-iltaan näyttäen tältä.

Jään Sisiljan tavon kynsiä pureskellen odottamaan nelosjaksoa, jotkut pienet pridet ja se helkutin sunnuntain työvuoro pitäisi tässä välissä vielä selättää... Mutta hei: luotettavilta spoilerikaduilta kuuluu huhua (pieni spoileri tulevasta nelosjaksosta:), että nelosjaksossa saataisiin tietää missä Armand Danielin oikein muutti

muoks/ Äh, unohdin vielä yhdestä asiasta puhua enkä halua tuplapostata, joten heitetään se vielä tähän loppuun. Eli Lestatin ja Nickyn menneisyyskohtauksien äärellä kävi kyllä hyvin selväksi se karu tosiasia, että jenkkien nykyinen poliittinen ilmapiiri on vahvasti vaikuttanut siihen miten "eksplisiittistä" queer-sisältöä voidaan näyttää, varsinkin jos se on kahden miehen välillä. Lestatin ja Nickyn makkarikohtaus oli niin hätäinen välähdys ja hämärästi valaistu, että eihän siinä näkynyt kunnolla edes mitään pussailua. Ja Rolinhan on maininnut, että kun ykkösjaksossa sinne hissin kolmenkimppaan liittyy neljänneksi se joku hissipoika yms, niin kyseinen mieshahmo piti tyyliin studion edustajilta salaa muiluttaa kohtaukseen. Ja hyvä kun siitäkään lopputuloksesta oikein mitään nähdään. Oikeasti aivan perseestä ja surullista, koska pitkään IWTV oli nimenomaan se queer-sarja jossa tällaisia asioita voitiin näyttää.

MÄ EN TIEDÄ MISTÄ EDES ALOITTAA TUON JAKSON KANSSA. Tapahtui ihan valtavasti. Oli taas vauhtia, hirmuisesti, mutta silti onneksi vähän vähemmän kuin edellisissä jaksoissa. En kyllä edelleenkään oikein tykkää, että menneiden muistelut on niin välähdyksenomaisia ja ohikiitäviä, tämänkin jakson kanssa tuntui, että tuodaan Nicki kauhealla kiireellä mukaan kuvioihin ja seuraavassa hetkessä se onkin jo kuollut. Mä olin ainakin hiukka katkerana siitä, että Lestatin ja Nickin välisen rakkauden äärelle ei kunnolla pysähdytty (ENKÄ SAANUT KATSELLA KUNNON SEKSIKOHTAUSTA!), mutta kiirettä voi toki aina selitellä sillä, ettei Lestat halua tai kykene kunnolla pysähtymään muistelemaan näin hillittömän kipeää asiaa. Muutoin Nickin osuus oli oikein kiva, tai siis "kiva", oikeastiniiiiin tunteikas ja raadollinen, ja se Nickin totaalinen sekoaminen oli toteutettu mun mielestä upeasti. Olisi sillä saanut tietty pidempäänkin mässäillä.

Kiinnitin toki massiivisena Armand-fanina huomiota ensi sijassa siihen, kuinka Armandia oli pehmennetty Pariisi-muistelo-osiossa verrattuna kirjaan. Mä olin niiiiiin odottanut, että saan nähdä kuinka Armand hakkaa Nickiltä molemmat kädet irti, joten kieltämättä petyin ratkaisuun, että Nicki irrottikin (VAIN YHDEN) kätensä ihan itse. Lupaan ja vannon, että lopetan tän super ärsyttävän "mutku kirjassa!!!" -valituksen ihan just, koska kirja on kirja ja sarja on sarja, ja oikeasti rakastan tätä sarjaa koko sydämestäni, mutta sanotaanko että yllätyin kyllä tästä Lestatin lempeästä katsantokannasta Armandiin. Että tiivistettynä Armand vain tekee sen, mihin Lestat ei itse pysty, eli työntää Nickin takkaan pois kitumasta. Toki Lestat voi tästäkin teosta kantaa Armandille myöhemmin kaunaa, mutta onhan toi nyt ihan eri asia kuin se, että Lestat vannottaisi Armandin pitämään heikosta Nickistä huolta ja sitten saisi kirjeitse kuulla, että Armand on hakannut viulusti-Nickiltä kädet irti ja sen jälkeen polttanut sen. No mutta. Loppujen lopuksi mä otan kovin mieluusti vastaan tämän Armandin, joka jopa Lestatin mielestä kykenee selvästi ja vahvasti tuntemaan empatiaa. <3

Sen sijaan en tunne minkään sortin empatiaa tai sympatiaa Gabriellaa kohtaan, se on niiiin hirveä tyyppi etten MÄ KESTÄ SITÄ, en sitten yhtään. Ihanaa kun hahmo saa tuntemaan näin vahvaa inhoa. Mut oikeasti, miksi jopa sen puhetta on niiiiin hirveä kuunnella? Miksei se ole oppinut vuosikausien aikana puhumaan eri tavalla? Lestatin, Louis'n ja Armandin puhetavat ja aksentit kun ovat erilaisia eri aikoina, miksei Gabriellan?? Haluisin höpöttää siitä, kuinka hirvittävän kauheeta se Lestatin kaksoisolennon yliteatraalinen paneminen oli, mutta emmä taida haluta. Toki oon onnellinen, että Lestat yrittää epätoivoisesti vetää hirviömutsilleen jotain rajoja eikä ollut panemassa Gabriellaa itse (kaikki toivo on kyllä mennyttä, että voisin oppia pitämään tästä äiti-poikasuhteesta. :')), ja oli ihan herkullista, että Lestat ja Daniel  joutuivat kuuntelemaan sitä kauheeta nussimista samalla kun yrittävät pelata haastattelupeliään.

MISTÄ pääsenkin siihen, että mä niiiiiin rakastin sitä, että Lestat kusetti Danielia sen Nicki-tarinansa kanssa. Tai jakoi kyllä varmasti ihan vilpittömän tarinan, mutta yksin Danielille, aivan huippua. Danielin ilmeet olivat aivan mahtavat läpi koko sen haastattelusession. Okei, läpi koko jakson. Hän onnnnn. Mahtava. Mistä pääsenkin puolestaan siihen, että on todella erikoista seurata tumblrissa DM-fanien aivan järjetöntä epätoivoa ja pelkoa siitä, että Daniel tapettaisiin vips pois, kun kuolemaan kerran viittaillaan sarjassa nyt siellä ja täällä. PARAS postaus, jonka tänään näin, oli sellainen, jossa ilmeisesti ihan tosissaan maalailtiin mahdollisuutta, että osa Devil's Minion -tarinankaaresta kirjoitettaisiin Armandin ja Alexin välille, koska miksi muutoin ne olisivat olleet samassa AA-kokoontumisessa. Siis niiku. MITÄ. :'DDDDDDDDD Onko tää nyt taas se kuuluisa ikäsyrjintä, joka nostaa toisissa päätään, kun ollaan jo epätoivoisen sokeasti parittamassa kahta ulkoisesti nuorta miestä toisilleen, ihan vain koska ne istuvat hetken samassa tuolipiirissä - mieluummin kuin hyväksyttäisiin se, että ihan aikuisten oikeasti Armand ja Daniel voivat olla aivan yhtä vakavasti otettava ja ihastuttava pari kuin kirjoissakin (tai siis kirjacanonia TUHAT KERTAA PAREMPI PARI), vaikka toinen heistä onkin ulkoisesti vanha mies??

Mä en myöskään jaksa hetkeäkään uskoa siihen, että Eric haluaisi pois sarjasta, vaikka jotkut heittelivät ilmaan sitäkin mahdollisuutta. WTF, onko ne koskaan nähneet tai lukeneet yhtäkään Ericin haastattelua? Tää sarja on sen ultimaattisen haaveen todeksi tuleminen, ja mikään tai kukaan ei saa häntä lopettamaan, jos vain se kuuluisa terveys kestää, ja mikäänhän ei ole antanut ymmärtää, ettei Eric olisi elämänsä kunnossa. :'D

Mut siihen alan uskoa, että kunnon DM-kamaa saattaa olla tulossa vasta neloskaudella. Oon toisaalta mielelläni väärässä. Onhan tässä vielä monta jaksoa aikaa rakennella ja polttaa liekkiä matalalla ja hitaalla lämmöllä, mutta mutta. Olisihan sellainen piiiiiitkä ja super romanttinen kaari aivan parasta. <3

Mulla meni muuten headcanonit aivan uusiksi sen Danielin muuttumisen päivämäärän kanssa. Olin ollut Dubaissa muuttumisen kannalla, mutta täähän on aina vain parempi juttu, että siinä on ollut välissä aikaa päiväkausia. Ei ole todellakaan kyse mistään hetkellisestä mielenhäiriöstä saati pelkästään katkeruudella seliteltävästä toiminnasta. Oih, Armand, oletko siellä AA-kerhossa kenties siksi, että olet Daniel-addikti ja yrittänyt uudestaan ja uudestaan päästää hänet menemään ja elämään kallisarvoista ihmiselämäänsä, ja sitten repsahtanut kerta toisensa jälkeen, lopulta niin, että menit muuttamaan rakkaasi kaltaiseksesi ja sitten tietenkin kammosit tätä virheistäsi suurinta siinä määrin, että lähdit lätkimään?? <3<3<3

En tiiä katsooko joku muu täällä The Vampire Lestat: After Dark -haastatteluita, mutta tätä kolmatta jaksoa käsittelevä podcastjakso sai mut KILJUMAAN, koska ASSAD EI PÄÄSSYT MUUTA KUIN PELLEILEMÄÄN LOPUKSI. Ei mitään kunnon keskustelua, vaivoin pidäteltyjä spoilereita, ei mitään. Siis Assadhan oli taas aivan ihana sen ajan kuin oli menossa mukana, hän on AINA ihana, mutta VOI HELE KUN PETYIN. Ehkä ensi viikolla sitten jo jotain kunnollista, esim. Assadin herttaisen innokasta DM-ihkutusta!!!!!

Osasin odottaa rankkoja aihepiirejä jo sneak peakin perusteella, mutta yllätyin silti kuinka rankan tuntuista tätä jaksoa oli katsella. Ja se menee paljolti taidokkaan käsikirjoittamisen mutta myös uskomattoman hyvän roolisuorituksen Sam Reidiltä kunniaksi. Hehkutin häntä jo aikaisemmin, mutta pakko hehkuttaa wishbonen tavoin myös lisääkin: siis aivan uskomattoman upeita roolisuorituksia koko jakso täynnä. Paitsi haastattelukohtaus, joka monesti nojasi ihan vaan Samin koukuttavan karisman pauloihin uppoutumiselle ja uskomattoman tunteelliselle suoritukselle, niin myös ne karmaisevan hienosti tehdyt takaumakohtaukset. Erityisesti Lestatin kääntymiskohtaus oli todella hienosti toteutettu, se Claudian kokemukseen peilaaminen toimi tehokeinona musta tosi hyvin ja ne kohtaukset oikein ruokkivat toisiaan. Se tapa miten veren juottaminen oli toteutettu kun maahan painettu Lestat oli kaulasta irvokkaasti pulppuavan veren alla oli aivan sairaan hieno. Siis sairas, mutta hieno. Oli myös todella karmaisevaa omalla tavallaan se, kuinka Lestat yritti romantisoida kokemaansa väkivaltaa ja sillä tavoin jotenkin lakaista sitä maton alle, niin inhimillistä mutta niin riipaisevaa.

Tosi monesti vampyyrimediassa romantisoidaan ikuista elämää, mutta musta on tosi freesiä ja ihanaa että tässä sarjassa se menee kyllä toisinaan myös aivan toisin päin. Lestatin traumatisoivat kokemukset ja se miten ne vaikuttavat häneen edelleen ja rikkovat vielä niin pitkänkin ajan jälkeen ja joita on mahdottoman tuntuista saada käsiteltyä niin etteivät rikkoisi vaikka aikaa on enemmän kuin kenelläkään ihmisellä koskaan, on tosi karu ajatus. Vaikka vampyyrit ovatkin tässä sarjassa hirviömäisiä, niin ovat kuitenkin myös ihan hirvittävän inhimillisiä. Ja se jos mikä tekeekin ikuisesta elämästä konseptina todella pelottavan ja kivualiaan. Se siis, että elämä on yhtä loputonta inhimillisten tunteiden käsittelyä ja uudelleen ja uudelleen asioiden kokemista, niin hyvässä kuin pahassa. On paljon kauniita asioita, mutta myös paljon ihan todella kipeitä ja karseita asioita ja ikuisuus kaiken sen karsean kanssa on... no, karsea ajatus. Ihan menee kylmät väreet kun ajattelenkaan, millaista tuskaa olisi elää ikuisesti.

Mikään määrä tietoa ei olisi voinut valmistaa siihen, miten rankasti jaksossa oli Lestatin taustatarinaa kuvattu. Siis vaikka sen tiesi millaista tavaraa on tulossa, niin toteutus oli niin upea ja viskeraalinen ettei sitä voinut olla tuntematta ihan sisuksissaan asti. Todella taitavasti koostettu jakso. Aikahyppelyn lisäksi eri hahmojen kohtausten välillä hyppeleminen ja Lestatin autokohtaus sykähdyttivät ihan erityisen paljon. Tämä jakso oli tunnelmaltaan todella voimakas ja meni kyllä tunnepuolella todella vahvaksi, erinomainen esimerkki siitä miten eri asia on kuulla jotain kuin nähdä se omin silmin. Mielenkiintoista nähdä, mihin kauden tunnelma seuraavaksi menee - parin ekan jakson humoristinen pelleily ja perseily taitavat olla nyt takana päin, ainakin mun on tosi vaikeaa nähdä että enää olisi paluuta siihen vaan nyt kun mentiin syvemmälle, niin tästä syvästä päädystä ei ihan noin vain pulikoidakaan takaisin kahluualtaaseen. Olen ihan superinnoissani siitä, että seuraavassa jaksossa on vihdoin se Armandin ja Danielin kasvokkain kohtaaminen!! Sitä hypettäessä on vähän vaikeaa keskittyä mihinkään muuhun , mutta Lestatin mielenmaiseman sirpaloitumisen eskaloituminen totaaliräjähdykseen on kyllä myös kutkuttavasti ihan liipasimella.

Vilkaisin vähän somea ja siellä jo ehdittiinkin laittaa rinnakkain ne hetket kun Lestat lapsena pakotetaan vanhemman toimesta katsomaan noitien palamista + Lestat katsomassa ensirakkauttaan kuolemassa tulessa /Lestat pakottamassa ykköskaudella Claudian katsomaan kuinka tämän murhaama poika josta Claudia piti palaa polttouunissa.

Joo, tämä oli todella upea! Vähän ilmiselvemmän paralleelin lisäksi ihan hirmu hieno tämä myös. Tämä on musta tosi hyvä esimerkki siitä, miten ylisukupolviset traumat siirtyy eteenpäin kun Lestat teki Claudialle samoin kuin hänen äitinsä oli tehnyt hänelle - alleviivasi musta tosi hienosti sitä, että Lestat kyllä yritti Claudian kanssa ja rakasti tätä omalla tavallaan, mutta keinot sen osoittamiseen olivat hyvin vääristyneet ja tietyllä tapaa he olivat niin hirvittävän samanlaisia, ettei siinä ollut muuta kuin katastrofin ainekset jo ihan alusta alkaen.

Louisin kostotoimet olivat juuri niin tyydyttävää katsottavaa kuin toivoinkin ja olin myös iloisesti yllättynyt siitä, ettei tätä juonikuviota pitkitetty sen enempää vaan toiminta johti tuloksiin välittömästi. Mielenkiintoista nähdä mitä Baby Jenksin hahmolle tapahtuu tarinassa jatkossa. Mun mielestä Louisin katolle hypähtäminen näytti ihan leijumiselta eikä hyppäämiseltä, hihkaisin siitä kovin innostuneena! Voihan se toki olla että oli kyse hypystä, mutta jotenkin luulisi että sen olisi voinut tehdä siinä tapauksessa selkeämmin ponnistamisen näköisesti - ei kai tuolla ominaisuudella olisi sen kummemmin järkeä yrittää kiusoitella katsojia? Olin oikein tyytyväinen verisen badass!Louisin katselun tarjoamasta fan servicestä, olen erittäin hyvin palveltu ja pidin kovin siitä yksityiskohdasta, että Louis sytytti Brucen palamaan Claudian päiväkirjan sivuilla. Niiden ääneen lukeminen oli musta vähän kaksipiippuista, toisaalta oon sitä mieltä että karseiden asioiden kohdalla myös tietämättömyys lisää karseutta mutta toisaalta Claudian ajatusten kuuleminen oli siinä mielessä kivaa että jaksossa käsiteltiin seksuaaliväkivallan uhrien ajatuksia ja asian käsittelytapoja sen kautta laajemmin. Claudian häpeä siitä mitä joutui sanomaan ja tekemään selvitäkseen hengissä oli riipaisevaa mutta realistista ja oli musta hienosti toteutettu se, että sekä Claudian että Lestatin coping mekanismeja tuotiin eri tavoin esille.

Mä tykkäsin myös wishbonen tavoin Danielin kohtauksista ja siitä, miten ne oli toteutettu - ja näytelty, ai jumpe. Toisaalta jaksossa oli Danielin osalta tosi pahaenteisiä seikkoja - se mitä Lestat sanoi Danielin elämästä vampyyrina viitaten siihen sanoilla incidental ja BRIEF saivat sydämeni hakkaamaan. Yritän kaikkeni kaasuvalottaa itselleni, että tämä ei tarkoita kehohyppäyksiä tai saati sitten varsinkaan kuolemaa vaan on vaan jotain katsojien pulssin kiusallaan nostoa, mutta hitto että lemppareiden vuoksi onkin kyllä peloissaan. En millään haluaisi luopua Ericin Danielista, en sitten yhtäääääään! *märinää, kitinää ja kaikenmaailman ulivalia* Paralleeleja täynnä olevassa jaksossa vähän pelotti myös se, kuinka Danielin mielen säröilyä kuvattiin kirjaimellisesti lähikuvana ja Nicolaksen tarinan mahdollinen peilautuminen Danieliin on kyllä myös kovasti mun eituuikinätapahtumaan-kaasuvalotuksen asialistalla. Ihan kauheeta kun en haluaisi että mitään kauheeta tapahtuu mutta tässä sarjassa tapahtuu koko ajan jotain kauheeta jollekin!! *lisää valitusitkua*

Sitten Armand. Voi jeesus kun Assad on vaan nätti, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Ja miten melodinen ääni, tekee mieli vain huokailla sen äärellä kaihoisasti.

TÄÄÄÄÄÄ siis jep <3 Ah. Olin niin intopiukeena siinä vikassa kohtauksessa, kun kuului vaan ääni ja kamera kiersi pikkuhiljaa kohti sen omistajaa. Nannaa.

Oli mielenkiintoista nähdä edes näin pikainen katsaus vähän ehkä totuudenmukaisempiin Pariisi-vuosiin ja Armandiin silloin. Huomasin kyllä yllättäen symppaavani paljonkin Lestatia, koska jeesus mikä epäpyhä trio rakastajia toi Armand, Gabriella ja Nicolas, jokainen kilpailemassa toistensa kanssa ja vaatimassa alati enemmän, jokainen omien ongelmiensa kourissa.

Joo! Niin oli. Ja sanopa muuta, siis tuossa oli kyllä sellainen toisiinsa kietoutunut kauhutrio että jestas kun tässä sarjassa osataan kyllä vetää toksiset suhteet ihan uusille leveleille

Lestat sanoo että Armand "murhasi ja loi" Danielin heinäkuussa, 22 päivää sen jälkeen kun Louisin Dubain haastattelu oli yleisesti hyväksytyn aikajanan perusteella jo ohi. Miksi 22 päivän viive??? Onko tarkoituksellista vai virhe kaanonissa??? Mitä tapahtui?? Muistaako Daniel edes mitä tapahtui???

Uuuuu! Onpa herkullinen poiminta, ai ettien että kun ollaan kyllä jännän äärellä!