Huomenta ja hyvää puuta yön pimeiltä tunneilta. xD Tämä sopi hyväksi myöhäispalaksi ennen unille käymistä, ja oli yhtä raasuisen herttainen kuin ensimmäisellä lukukerralla. Toki lukuvuosi oli keskellä kiivainta loppukiriään tuolloin, joten olikin syytä lukea tämä vielä huolellisemmin.

Voi reppanat, millaisen myllerryksen keskelle ovat joutuneet! Melkoinen shokki kyllä varmasti, kun yhtäkkiä Taivas lähettää joukon teurastajia niskaan. 🥺 Yritä nyt siinä sitten illastaa kivassa ravintolassa mielitietyn kanssa. Valentinon paniikki oli käsin kosketeltavissa ja onhan se nyt harmittavaa, ettei vaurioilta säästytty. Haluan kyllä niin tietää, miten asiat menivät itse sarjassa. 🤔

Nyt vasemmasta ei ollut jäljellä enää paljoakaan, ainoastaan lyhyt ranka. Valentino sormeili tynkää hädissään kuin saisi sen siten kasvamaan takaisin alkuperäisiin mittoihin. Hänen teki mieli huutaa.

Voi biibi. 🥺❤️ Onhan tuo nyt ihan kamalaa, kun kosmeettisen puolen lisäksi tuntosarven vahingoittuminen vaikuttaa olennaisesti lentokykyynkin. Etenkin tuossa tilanteessa vielä kamalampaa, kun ei voi etsiä Voxia ilmasta käsin (vaikkei Val puolisokeana varmaan näkisi lähellekään tarpeeksi 😅).

”Val, onko kaikki hyvin?” Vox kysyi sipaisten Valentinon käsivartta sormellaan. Tämä ei ollut ikinä ennen näyttänyt niin piestyltä ja hauraalta, joten hän alkoi väkisinkin huolestua.

Ihana miten haavoittuvainen etenkin Val on tässä ficissä. Ilman muuta Voxillekin ollut melkoinen järkytys, mutta hänestä henkii enemmän sellainen tyyneys paniikkitilanteessa ja ehkä sellainen "nyt kävi näin, mennään etenpäin" -asenne. Uutta putkeen ja hyvä tulee? 😄

Vaikka hän olikin yhä raivoissaan siitä, mitä enkelit olivat tehneet heille molemmille, jokin tilanteessa oli hänen mielestään myös todella romanttista. Heidän vammansa olivat miltei identtiset. Hän oli yhteensopiva Voxin kanssa, ja tämä hänen.

Möw tui, tämä kyllä on kiintoisa ja eittämättä myös romanttiseksi sopiva yksityiskohta. 😄✨ Vielä kun tietää, miten paljon pidät näistä hahmoista, ei ihmekään että asiasta kirjoitetaan näin somasti. :3 Kiitus tästä tarinaisesta, joka antaa yhdenlaisen tulkinnan canonissa nähtäville asioille. Canonia täydentävät kohtaukset ovat aina hyvästä. ❤️

- Mai

Uuu mitä löytöjä, olisipa kiva jos lukupiirikin heräisi henkiin tän myötä!

Tarra: https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=52609.msg1035888#msg1035888
Viestini: https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=52609.msg1068515#msg1068515

Tarrat on päivitelty! Teiltä puuttuu enää 11 tarraa.

Seuraavat tänne linkkaamanne tarrat on vielä lunastamatta:
Pesäpallo
Jääkiekko
Unelmiesi ammatti?
Politiikka
Inspiraatiosammio

Tässä on teille vihjeitä:
1) Kaksi harrastustopicia kaipailee teitä Tylyahossa. Niistä toiseen on kirjoitettu aivan vastikään, toiseen on vastattu viimeksi eräänä kesäkuukautena vuonna 2025.
2) Jos tykkäät höpötellä muun muassa meikeistä niin tämä topic on sinua varten! Eräs Kelmi kävi siellä aivan vastikään jutskailemassa.
3) Räjähtävässä näpäyksessä kaivataan edelleen Keski-Maalaista, jolla kynä pysyy kädessä!
4) Myös humoristinen ketjupeli odottelee uusia kuvia ja piristysruisketta.
5) Olette löytäneet jo pari urheilulajia, joiden tarrat ovat vielä lunastamatta. Suosittelen vilkaisemaan vielä lisäksi yhden pallopelille pyhitetyn topicin!

Nimi: Neuvos
Kirjoittaja: Aladdin Sane
Fandom: Täällä Pohjantähden alla
Genre: Yleisdraamallista jupinaa ja kinastelua. Ficlet (415 sanaa).
Ikäraja: K11
Päähenkilöt: Kankaanpään Elias/Leppäsen Aune
Yhteenveto: Eräänä kesäisenä lauantai-iltana kunnallisneuvos Janne Kivivuori tulee pojanpoikansa kanssa Helsingistä Pentinkulmalle siskoaan tapaamaan. Matkalla Koskelaan hän kohtaa Kankaanpään Eliaksen ja Leppäsen Aunen. Elias ja Aune kohtaavat myöhemmin Leppäsellä.
Haasteet: FanFic100 (sanalla 026 toverit), Ficlet300 (vapaavalintaisella sanalla 282 toverit), FinFanFun1000 (sanalla 529 tirehtööri) ja Haasteita hampaankolossa III:n kautta Yhtyeen tuotanto III (Juliet Jonesin Sydämen kappaleella Veijari ja pyhimys).
Vastuunvapaus: Täällä Pohjantähden alla -trilogia on Väinö Linnan luomus. Minä en hyödy tästä mitään.

A/N: Tajusin yks ilta, että Pohjantähtien epilogissa Kivivuoren Janne tapaa sekä Kankaanpään Eliaksen että Leppäsen Aunen ennen Koskelaan menoaan, ja koska se on Kotkanlento-versen kannalta hauska yksityiskohta, ei se luonnollisesti jättänyt mua rauhaan. Tää ei ole varsinaisesti songfic, vaan Veijari ja pyhimys inspiroi tätä silleen että minun nähdäkseni Elias ajattelee olevansa niin kuin kappaleen kertoja, mutta Elias nyt ei ole luotettavaa kertojaa nähnytkään. Vähän mutkia suoriksi ja tyylikästä liioittelua eikä anneta totuuden tulla liikaa hyvän tarinan tielle. Tiettex. Ja huomaattex miten hienosti osasin tehdä ankkurilinkin siihen kohtaan ficcilistaustani mihin kaikki tän versen ficit on koottu <3

---

NEUVOS





”Uskoskan kun sitä kuunteli”, Elias jupisee. ”Ei muka savukkeensytytintä tarvitte… Sielä vaan Helsinkissä ollaan ja niin ollaksensa kun on eduskunnassa oltu ja noin… Kloppikin perkele nauro minulle. Mutta kyllä menis sekin perseellensä yllätyksestä kuma kertosin mitä kaikkia Kivivuoren Jannekin aikanansa… Niin menis kyllä vaan…”

Hän vaikenee, mutta hänen leukansa jäystää yhä ärtyneesti tyhjää. Aune hymyilee pidätellen naurua vain hädin tuskin, ja se ärsyttää häntä entisestään.

”Luulekko että ne sua yhtään sen parempana pitää”, hän sanoo. ”Kumminkin heti ruvennu makeileen.”

”Mistäs sinä siittä mitään tiet”, Aune tiuskahtaa. Hänen poskensa punoittavat, ja Elias hymähtää ilkeästi.

”Kai minä ny sinun tien.”

”Ittelläs ole mitään tapoja. Minä sentän tien miten ollaan.”

”Miten ollaan”, Elias matkii epäuskoisena. Aune vetää pulleat käsivartensa puuskaan ja suipistaa suutaan.

”Kun tollai kumminkin tulee Helsinkistä asti Elinaa kattoon”, hän sanoo sellaiseen sävyyn kuin Elias olisi tyhmä.

”Elinaa niin”, Elias nyökkää heristäen vielä etusormeaan sanojensa painoksi. ”Sinne se menee. Ei se meittiä ole niinkun tuntevinansakkan. Niin oli kun ei olis nimiäkän muistanu.”

”Kyllä se kumminkin kädestä tervehti ja kyseli miten olen voinu. Ja kuma sanon sille mitä ma niille sosiaalilautakunnassa sanon, että kyllä sais vaan ihmiset oikeutta jos sielä Kivivuori vielä olis, niin kiitti minua ja kysy vielä että onhan mun hyvä olla kumminkin.”

”Kais se ny kun tollai makeilee”, Elias tuhahtaa. ”Minähän sanon että kyllä ma sinun tunnen. Se on juur niinkun herrasväki aina, päältä vaan koree ja sisältä sitten mitä hän lieneekän. Kyllä se niitten temput osaa.”

”Niinkun sinä niistäkän tietäsit”, Aune äsähtää.

”Kyllä vaan tiedänkin. Eikä sunkan Elina paljoo sen parempi ole. Ei kumminkan sen jälkeen kun Kivivuori meni Akselille. Kyllä meinaan sillon viimmestään siirtyvät nekin siihen porukkaan. Sinne neuvosten ja tilallisten ja muitten tirehtöörien kaarttiin.” Elias sylkäisee maahan halveksien. ”Ei sinne oo tämmötteillä asiaa kun sinulla ja minulla.”

”Niinkun sinä sinne haluisikkan.”

”En kai minä siittä puhunukkan”, Elias tokaisee.

”Mistäs sitten?”

”Siittä vaan ettei niitten paranis unohtaa mistä nekin on tullu. Että tovereita kumminkin ollaan. Sillä minä juur olisin antanu sille siittä tupakansytyttimestä alennustakin. Tartte hihitellä sillai.”

Siihen Aune ei sano mitään.

”Jääkkö sinä saunaan”, hän kysyy sen sijaan.

Elias puntaroi hetken tiiraten saunan piipusta kalpeana nousevaa savua, ja kohauttaa olkiaan. Nyökkää sitten. Saatuaan jupista kyllikseen hän on oikeastaan varsin hyvällä tuulella, ja kesäilta on leuto ja kaunis.

”Tahdokkos että pesen sun selään”, hän kysyy Aunelta kohotellen kulmiaan ja puristaa häntä takapuolesta niin, että Aune kirkaisee.

”Sinä olet sitten kamala”, Aune hihittää. ”Oles ny.”

”Ja iltasella sitten vähän lämpömäistä…”

Aunen nauru kantaa yli Leppäsen vanhan mökin pihamaan ja sulautuu osaksi lauantai-illan maisemaa.

Voit Marzzuu myös käydä lunastamassa muiden jo löytämiä ja tänne linkkaamia tarroja, kirjoittamalla kyseisiin topikeihin! Tuossa Meldiksen viestissä olisi pari hyvää vaihtoehtoa. (: