Tuoreimmat viestit

Sivuja: [1] 2 3 ... 10
1
Sanan säilä / Vs: Tyttö istuu lätäkössä hiekkaa hiuksissaan (S)
« Uusin viesti kirjoittanut Eveliina L 24.09.2026 13:27:42 »
Mä stalkkasin itseni lounasluettavan pariin ja päädyin tähän. En tiedä mitä odotin, mutta en ehkä sitä, että teksti saisi mut itkemään keskellä päivää, mutta tämä sai. Tämä oli todella jotenkin ytimiin käyvä ja riipaiseva ja ajatuksena kauhean ankea.

Iloisen värisiin kurahousuihin puettu pieni lapsi, joka on jostain syystä elämässään siinä pisteessä, että ei leiki itsekseen eikä muiden kanssa eikä välitä. Väistämättä sitä miettii, mitä Hetan elämässä on ja on ollut, että se on tuossa pisteessä. Ei tule mieleen kovin kauniita ajatuksia tai rakastavia ihmisiä. Ja joku kurja kiusanhenki vielä kumoaa hiekkaa Hetan päähän. Vähän ehkä siinä kohtaa ja sen jälkeen tuli Hetaan lisää eloa ja ehkä jopa pientä iloa. Ainakin siitä hiekkakakusta, jonka hän teki. Kunnes veti tuli tuhoamaan sen.
 
Tätä lukiessa tosiaan pääsi itku. Vaikuttava teksti. Olipa hyvä, että sattuma heitti tämän ääreen.
2
Sanan säilä / Vs: Pudota | S
« Uusin viesti kirjoittanut Fredu 24.09.2026 01:51:50 »
Oho, mikä twisti! Samaan aikaan istuin haavi auki ja nauroin mielikuvalle Taivaaseen uimisesta sekä Pietarin eläkkeestä. :D En oikein osaa sanoa mitään järkevää, koska tilanteen absurdius. Myös se, että lukijana en voi olla varma onko kyseessä astraalimatka, outo uni vai liminaalitilassa vierailu hämmentää. Oikein onnistuneesti kirjoitettu pätkä, kiitos!
3
Paan tägikommentin työpaikan koneella, kun on niin paljon bannuja jotka haluisin napata! Sulla on ihana tyyli. <3
4
Jästitaiteen uudet tuulet / Vs: Kehrättyä sokeria | syksyistä 23.9
« Uusin viesti kirjoittanut rosegold 23.09.2026 10:08:59 »
Onpa hauskaa, että inspiraatio iski. Tosi sieviä on jälleen :)
5
Hunajaherttua / Vs: Jumissa Romaniassa • S • Draco/Charlie, raapalesarja (1/12)
« Uusin viesti kirjoittanut Odo 23.09.2026 06:54:39 »
valokki, onpa ihana nähdä sinua! ♥ Pahoittelut, että jatkon kanssa on kestänyt näin kauan, vaikka oli tosi hauska kuulla, että tarina ja paritus kiinnostavat! Laitan myös lähtötilanne inspiksiä alempaan a/n:n, kun ajattelin, että ne voisi kiinnostaa! Ja a/n, että ne on muidenkin huomattavissa. :)

A/N: Hieman tarinan taustaa, jos tänne löytää uusia lukijoita! Mulla tais inspiraatiota olla "mökkikuva", jonka ajattelin Charlien hökkeliksi, "vertaile kahta erilaista arkea, esim. henkilöiden erilaisia kokemuksia ja erilaisia elämäntilanteita" ja "rutiineista poikkeaminen on helpommin sanottu kuin tehty" sekä "kulkuneuvo hajoaa kriittisellä hetkellä". Näitä taisin ryöväillä ja yhdistellä Arkihaasteen eri kierroksilta, josta sitten syntyi mielikuva temppuilevasta Porttiavaimesta ja kahdesta hyvin erilaista elämää viettäneestä hahmosta, jotka päätyvät saman katon alle! Jospa tästä tulee oikein kutkuttava, kunhan joskus loppukin koittaa. :D

Näitä on nyt 9 ja puoli lukua, josta tuon puolikkaan toivottavasti saan pian kymppiluvuksi! Alun perin lukuja piti olla 12 (koska revanssini Vuosiraapalehtien vuoden 2016 kierroksen kanssa Haasteita hampaankolossa-haasteessa), mutta tämä tarina vaatii ymmärrettävästi vähän enemmänkin palstatilaa. :) Tiedoksenne, että uudenvuoden aattoon on nyt 100 päivää (23.9. katsottuna) ja viikkoja olisi jäljellä 14 tätä vuotta. Jos tämä mahtuisi (ehkä...) 24 lukuun, voisin yrittää saada tämän julkaistua ja valmiiksi vielä tämän vuoden puolella! Toki, kuinkahan se onnistuu Dracon ja Charlien kanssa...

*

Päivän Profeetan huispauskatsaus oli täynnä huispausten maailmanmestaruuskisoja. Englannin maajoukkue kohtaisi Romanian, mistä Charlie oli kuullut jo niin monta kertaa, ettei oikeastaan uskonut, että enempää olisi edes mahdollista kertoa. Ron oli innoissaan, koska Englanti ei ollut vuosikausiin kilpaillut mestaruudesta. Ronin tavallisesti niin lyhyet kirjeet olivat saaneet huomattavaa pituutta ja muutenkin haastava käsiala karkasi viimeistään pergamentin loppupuoliskolla sellaiseksi sutuksi, ettei Charlie ollut enää varma mitä siinä sanottiin.

Charlie mietti joko Ron oli matkalla Bradfordiin ja siitä Top Withensin laitumille, jonne maailmanmestaruuskisojen huispausstadion oli väliaikaisesti perustettu. Tavallaan hän olisi itsekin halunnut nähdä ottelun, mutta juuri nyt, Charlie kaipasi enemmän omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Hänellä oli kausia, kun hän ei kaivannut lainkaan ihmisten seuraa. Silloin hänelle riitti maatilansa askareet, työnsä lohikäärmeiden parissa ja lentäminen vuorilla. Tietysti hän vastasi silloinkin kirjeisiin, mutta sen suurempaa kanssakäymistä hän ei kaivannut.

Ehkä yksinolemisen tarpeeseen vaikutti se, että vastikään oli juhlittu Harryn ja Ginnyn häitä. Charlie oli onnellinen heidän puolestaan ja siitä, kuinka moni oli tahtonut osallistua häihin ja juhlistaa tuoreen avioparin onnea. Mitä huispaukseen tuli, ei Charlie sydän ollut täysin varma, kumpaako joukkuetta hän kannatti enemmän. Romania oli hänen kotinsa.

Charlie otti kupillisen kahvia ja oli jo palaamassa tuvanpöytään sanomalehtensä pariin, kun näki ikkunansa takaa jonkun harhailevan pihamaallaan.

6
Jästitaiteen uudet tuulet / Vs: flawless icons #2 | IWTV 4.6.
« Uusin viesti kirjoittanut Odo 23.09.2026 06:42:09 »
Kävin pitkästä aikaa läpi sinun grafiikkatopsusi :) Etenkin Harry Potterin vuodet 1 ja 2 sulatti sydämen! ♥ Ihastelin myös erityisesti peliaiheisia avatareja Witcheristä ja Horizon Zero Dawnista. Kiitos, että jaat näitä. ♥ :)
7
Jästitaiteen uudet tuulet / Vs: Ingridin ikoniset | 🧛🏻‍♀️🖤🔮🌑💀 6.9
« Uusin viesti kirjoittanut Odo 23.09.2026 06:25:03 »
Tykkäsin sekä värikkäästä että tummammasta syystunnelmasta ja halloweenhengestä! :) ♥
8
Jästitaiteen uudet tuulet / Vs: Kehrättyä sokeria | syksyistä 23.9
« Uusin viesti kirjoittanut Odo 23.09.2026 06:23:47 »
Ihana syksyisiä avoja ja bannuja ♥

9
Ihanaa, että löysit mieleistä, mursis!

Aww, kiitos, olipa todella ihanasti sanottu, marieophelia! Olen tosi hyvilläni, että löysit tiesi tänne!

Muistan todella hyvin ikonisen kettuavasi, Uhis, mutta en muistanut, että se oli multa! Olipa hauska sattuma. Mahtavaa, että löytyi muutakin kivaa!



A/N: En ole tehnyt grafiikkoja yli vuoteen, hullua! Mutta syksy inspiroi, joten tässä taas tulee :3



S Y Y S T U N N E L M I A   I I

















10
No minäpä rupesin innoissani tutkimaan asiaa, koska en uskalla luottaa puhtaasti muistikuviini. Täältä pesee siis kirjafaktaa:

Spoiler: näytä
Amadeo tosiaan tulee mustasukkaisen lordi Harlechin puukottamaksi, kun Marius on poissa palatsiltaan (Varjeltavien eli Akashan ja Enkilin luona, sanoo Amadeolle viipyvänsä neljä yötä). Harlech toteaa voitokkaana, että Amadeo ei tule elämään kahtakaan päivää myrkkyä täynnä olevien haavojensa kanssa. Amadeon paras ystävä Riccardo välittömästi kostaa ja puukottaa Harlechin kuoliaaksi. Amadeo kieltää Riccardoa koskemasta myrkkyaseisiin. Riccardo toteaa, että Harlech valehteli myrkystä mutta ehdottaa että he äkkiä pesevät Amadeon siitä huolimatta. Siinä käy yksi palatsissa työskentelevistä palatsipoikien opettajistakin kauhistelemassa että Amadeo on yltäpäältä veressä. Riccardo ja muut pojat siirtelevät Harlechin ja kolmen kuolleen palatsipojan ruumiit sivuun, ja Amadeo vetäytyy Mariuksen makuuhuoneeseen (joka on myös Amadeon makuuhuone) hoitamaan ja puhdistamaan haavojaan ja huomaa, että haavat alkavat turvota, kuume nousee ja sitten Amadeo jo melkein pyörtyy.

Riccardo tulee ja siirtää Amadeon Mariuksen sänkyyn (joka on myös Amadeon sänky). Amadeo hourailee jonkin aikaa, ja seuraavaksi paikalla on myös Amadeon toinen ystävä ja hmmmm, rakastettu, kurtisaani Bianca Solderini. Bianca vakuuttaa Amadeolle, että Harlechin aseessa ei ollut tarpeeksi myrkkyä tappamaan, ainoastaan tekemään Amadeon sairaaksi ja että nyt täytyy vain taistella sairautta vastaan ja parantua. Riccardo toteaa, että mestari Marius saa kyllä jotenkin tietää ja keskeyttää matkansa ja palaa kotiin. Bianca kehottaa Riccardoa pesemään Amadeon kasvot ja olemaan hiljaa. Amadeo ei pysty puhumaan mutta uskoo myös Mariuksen tulevan. Bianca pitelee Amadeota kädestä ja Amadeo hourailee lisää ja irtautuu kehostaan ja tarkastelee itseään ulkopuolelta ja toteaa itselleen olevansa paljon kauniimpi kuin koskaan kuvittelikaan olevansa (Miten lestatmainen ajatus tässä kohtaa!! Toki Armand selittelee heti perään: "Understand, it was uttelry dispassionate. I did not feel an exultation in my own beauty. I only thought, What a beautiful young boy. How gifted he has been by God." :'DD).

Amadeon ympärille kerääntyy enemmänkin palatsin väkeä itkemään, myös Bianca pyyhkii Amadeon kasvoja rätillä. Amadeo hourailee hieman lisää, näkee jonkin lasisen kaupungin ja kelaa elämäänsä alusta tähän pisteeseen ja toteaa, ettei ollut kauhean merkittävä elämä, mutta tietämys, rakkaus ja kauneus ovat merkittäviä juttuja, ja alkaa pyrkiä kohti lasikaupunkia. Kolme miestä, pappia Amadeon entisestä kotimaasta, kuitenkin estävät hänen pääsynsä eteenpäin ja kutsuvat häntä nimellä Andrei, jota Amadeo ei muista omaksensa. Sitten Amadeo kohtaa isänsä jolta myös kysyy, miksi häntä pidätellään. Isä ei vastaa ja katoaa. Papit sanovat Amadeolle että hänen aikansa ei ole koittanut vielä ja että Amadeon tulee muistaa rakkauden merkitsevän eniten. Amadeo palaa kehoonsa palatsiin ja pyytää vettä ja ilmoittaa Biancalle että hän ei kuole nyt.

Amadeo nukkuu ja hourailee ja viimein Marius on saapunut istumaan ilmeettömänä Amadeon viereen sängylle. He keskustelevat lasikaupungista ja Amadeo pyytää, voisiko Marius edes hymyillä hänelle hyvästiksi, kun hän on sentään tekemässä kuolemaa. Marius vakuuttaa rakastavansa Amadeota yhä. Amadeo kyselee silti, mikä tappoi Mariuksen rakkauden, mitä hän teki väärin. Marius vakuuttaa yhä ja edelleen rakastavansa Amadeota, mutta sitten kuitenkin myös kertoo, että voi helposti viedä Amadeon viimeisetkin voimat, juoda hänet kuiviin ja pidellä käsivarsillaan niin kaunista ruumista että sen näkijöitä alkaa itkettää. Amadeo kysyy, puhuuko Marius tällaisia hänelle vain kiduttaakseen häntä, ja sanoo, että jos Marius ei voi seurata häntä lasikaupunkiin, niin sitten hän haluaa pysyä Mariuksen kanssa. Marius näyttää kärsivältä ja toteaa ettei Amadeo voi enää elää, että myrkkyä on liian syvällä ja laajalle levinneenä ja että Marius ei voi häntä enää pelastaa, että nämä ovat nyt hyvästit (toki jäähyväissuudelman kera!). Amadeo väittää vastaan ja sanoo, ettei voi tehdä tätä yksin, koska hänet lähetettiin jo kerran takaisin ja Marius oli häntä odottamassa, kuten oli tarkoitus. He keskustelevat ja tappelevat vielä hetken (Amadeo osaa olla yllättävän ärhäkkä ja piikikäs kielensä kanssa vaikka on kuolemassa!), Amadeo pyytää Mariusta poistumaan ja sitten vihdoin viimein Marius kysyykin, haluaako Amadeo olla hänen kanssaan ja hänen kaltaisensa. Amadeo vastaa että kyllä, aina ja ikuisesti sinun.

Valat jatkuvat jonkin aikaa, ja sitten Marius TOSIAANKIN vie Amadeon kylpyyn, pesee Amadeon kauttaaltaan ja kehaisee, että vaikka Amadeolla ei ole partaa karvankaan vertaa, alakerran varustus on kuitenkin hänellä kuin miehellä, ja että nyt Amadeon on ikävä kyllä noustava kovin rakastamiensa nautintojen yläpuolelle (toim. huom. kirjojen vampyyrit kuin eivät voi harrastaa seksiä muutoin kuin korkeintaan ihmisiä hiplaillen), ja Amadeo vakuuttaa näin tekevänsä. Marius valuttaa vertaan Amadeon haavoihin ja sulkee ne. Marius siirtää Amadeon sylissään ihmettelemään tekeillä olevaa maalaustaan, jossa on viimeinen aurinko jonka Armand enää tulee näkemään (toim. huom. kirjan Armand ei ole päiväkävelijä). Seuraavaksi katsellaan muitakin maalauksia. The movie Amadeo has time for this. Sitten Marius viimein puree Amadeota, mutta ensin vakuuttaa, että Amadeon sydän on täysin turvassa Mariuksen käsissä. Marius juo ja Amadeo halluilee itsensä taas lasikaupungin laitamille ja käy pitkän kamppailun siitä, kuollako vai ei. Hän mm. tapaa uudestaan isänsä, joka esittelee ylpeänä poikansa tekemää ikonimaalausta, jota "eivät ole ihmisen kädet tehneet!" Tällä aikaa Marius panee Amadeon juomaa omaa vertaan. Amadeo uneksii isästään joka ilmoittaa toivoneensa Amadeon paenneen kaappaajilta. Amadeo ei saa kunnolla vastattua isälleen. Sitten long story very long, Amadeo on muuttunut vampyyriksi ja näkee Mariuksen kasvoilla ensimmäistä kertaa tämän vanhan inhimillisyyden todelliset viivat, ja Marius toteaa Amadeon sielun ja fyysisen ruumiin olevan nyt ikuisesti lukittuina toisiinsa, ja he lähtevät yhdessä metsästämään.

Herranjesta kun tuli pitkä sepustus, mutta mun mielestä toi kylvettäminen on hiukan vähemmän outoa kuin se maalausten katseleminen, kun tosiaan voisi ajatella että on kiire kiire kiire (Amadeo kysyi yhdessä välissä, montako minuuttia hänellä on jäljellä. :'D Ja Marius on kyllä niin niljainen niljake että ei pahemmasta väliä (kuka hitto kehuu toisen genitaaleja kun pitäisi keskittyä pelastamaan!!), mutta ah, totta kai niin loputtoman rakastettava mestarismies. Hrrrrrrr.


Mä palaan vielä uudestaan juttelemaan tuosta sun Louis-Marius-näkemyksestä, wishbone (nyt tarviin tauon tän tarpeettoman pitkän Amadeo-referaatin jälkeen), mutta jo nyt täytyy sanoa sen verran, että ihan mahtavaa pyörittelyä, voi jee!!
Sivuja: [1] 2 3 ... 10