Langa oli saanut iloita muutaman kokonaisen kuukauden Jumalan rakkaudesta ja kaikki oli tuntunut hyvältä ja näyttänyt valoisalta. Hänestä tuntui että Jumala kuuli rukoukset ja Jeesus oli lähellä. Hän oli kuitenkin pettynyt siihen, että huomasi samojen syntien ja vikojen roikkuvan hänessä edelleen. Oli viikonloppu ja hänen äitinsä oli lähtenyt töihin. Hän oli nukkunut pitkään ja syönyt aamupalaa. Häntä kiusasivat samat ajatukset ja mieliteot mitä ennenkin ja hän yritti parhaansa pitääkseen ne poissa, mutta ei onnistunut siinä. Kiemurreltuaan aikansa hän löysi itsensä makaamasta selällään sängyllään, antoi periksi nautinnolle ja mielikuville söpöstä punapäästä. Se vain tuntui niin hyvältä, vaikka sen jälkeen hän potikin huonoa omaatuntoa siitä, että ei ollut onnistunut vastustamaan kiusausta vaan lankesi siihen aina vain uudelleen ja uudelleen.

Asia kiusasi häntä nyt vielä enemmän, kun hän yritti rimpuilla siitä pois! Sehän oli aivan nurinkurista. Mitä lujemmin hän päätti tehdä jotain muuta ja ajatella jotain muuta, sitä kovemmin hänen kehonsa reagoi. Ei hän pystynyt kovin montaa tuntia kärvistelemään haluissaan, kun antoi uudelleen periksi. Langa alkoi olla varma siitä, että Jumala oli kyllästynyt häneen, kun hän aina vain lankesi uudelleen samaan syntiin. Hän oli asiansa kanssa aivan yksin. Hänen ongelmansa oli yksinkertaisesti niin nolo, ettei sitä voinut nostaa päivänvaloon. Ei koskaan. Hän oli toivoton tapaus. Niinpä hän etsi vastauksia Internetistä. Muiden puheitten ja saarnojen lisäksi hän löysi aiheesta puheita ja opetuksia.

Sinä sunnuntaina hän meni äitinsä kanssa kahdestaan kirkkoon, sillä Reki oli sairauslomalla ja nukkui. Langa meni yksinään istumaan takariville ja toivoi ettei kukaan huomaisi häntä. Tuntui oudolta istua siellä ilman Rekiä. Muutamat tulivat kuitenkin kättelemään häntä ja toivottivat hänet tervetulleeksi. Alkulaulu ja alkusanat menivät Langan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hän tunsi itsensä kerta kaikkiaan huonoksi ja arvottomaksi. Sitten alkoi päivän saarna.
”Haluan muistuttaa meitä siitä, että me, jotka olemme uskoon tulleet, olemme siirtyneet kuoleman valtakunnasta Jumalan lapsiksi ja olemme Jumalan valtakunnan kansalaisia. Meidän syntisyytemme tai lankeemuksemme eivät muuta sitä asiaa miksikään. Me olemme Jumalan lapsia. Se ei muutu, vaikka meistä tuntuisi kuinka huonolta tai kelvottomalta. Kun pysymme Jeesuksessa, Hän on meidän kanssamme ja hänen verensä puhdistaa meidät kaikesta synnistä”, pastori puhui.

Langa huokaisi. Hän kyllä tiesi miten asiat olivat, mutta sen kaiken omaksuminen ei ollut niin helppoa. Oliko hänen elämänsä sittenkään muuttunut mitenkään pyhemmäksi, kun hän oli päättänyt seurata Jeesusta. Ei hän edes kauheasti huudellut ja mainostanut uskoaan ja miksi hän edes tekisi niin, kun ihmiset näkivät kuinka yksinkertainen hän oli. Miten näin typerä voisi olla jonkun Jumalan suosiossa? "Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” (Joh. 15:3-5) Pastori jatkoi puhettaan ja siteerasi välillä Raamattua.

”Meidän identiteettimme on Jumalan lapseus, eikä se vanha minä joka vieläkin kamppailee synnin kanssa. Nykymaailma kyllä tarjoaa meille muita identiteettejä ja antaa niitä vastaukseksi, mutta me olemme enemmän eikä meitä enää leimaa meidän syntimme. ”Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien.”(1 Tim. 4:10) ”Tämä meidän ruumiillinen kehomme on monien sairauksien, vaivojen ja syntien rasittama. On aivan selvää, että Jumalan omat kaipaavat päästä Luojansa luokse, jotta he saavat jättää tämän maallisen majan lopullisesti ja tilalle tulee uusi ja täydellinen.” Langa kuunteli ja takertui jokaiseen sanaan, sillä hän oli väsynyt omaan kierteeseensä ja kaipasi kipeästi vastauksia.

”Ja sinä joka kamppailet yksinäsi, muista että Jumala kuulee kaikki rukoukset. Meidän syyttäjämme on paholainen ja se kyllä syyttää meitä viimeiseen hengenvetoomme saakka”, pastorin ääni kuului jostain kaukaa. ”Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.”(Hepr. 4:16) ”Jeesus on meidän ylimmäinen pappimme. Ei hän meitä hylkää eikä jätä. Jeesus on jo voittanut paholaisen kaiken vallan. Me voimme hävitä taisteluja, mutta sota on jo voitettu.”
Langa oli sillä hetkellä hajoamispisteessä. Hänellä oli aivan liikaa ajateltavaa. Miten ihmeessä hän käytännössä ravistelisi väärän identiteetin yltään ja väärät ajatusmallit päästään? Eivät ne jättäneet häntä rauhaan.

Illalla Langa viimeisteli koulutehtäviään ja pakkasi reppunsa uutta alkavaa viikkoa varten, kun hänen puhelimeensa tuli viesti Rekiltä. Langaaa... täällä on kurjaa yksin. Ikävä ;-(
Langa luki viestin ja jokin lämmin läikähti hänen sisuskaluissaan. Rekillä oli ikävä häntä! Voi Rekiä. Ei hän yleensä mitään sellaista viestitellyt, mutta he eivät olleet nähneet toisiaan muutamaan kokonaiseen päivään. Mitä ihmettä sellaiseen viestiin voisi vastata. Sitten hänen näytöllään näkyi että viesti on poistettu. Reki, mitä ihmettä?
Langa päätti vastata poistettuun viestiin.
Nähdään huomenna illalla. Minä joudun tässä välissä vielä kouluunkin, voisit sääliä minua. ;-)
Kului muutama minuutti ennen kuin Reki vastasi viestiin. Ja ensin vastauksena tuli punasteleva hymynaama ja kasvot käsillään peittävä emoji. Sinä ehdit nähdä sen viestin?!
Näin toki. Olet ihan paras. Langa vastasi ja liitti perään vielä halinallen kuvan.
Nähdään huomenna. Reki kirjoitti vielä ja perässä oli sydänten ympäröimä hymynaama.



En tiedä osallistunko.

En ole vielä päättänyt osallistunko skeittiturnaukseen.

Ensin oli satanut pari viikkoa eikä ollut lainkaan ihanteellista olla ulkona. Sitten S:llä mikään ei yhtäkkiä ollutkaan niin kuin aikaisemmin. Jokin tuntui väärältä, mutta Langa ei heti käsittänyt mitä se oli. Hänen päänsä sisällä oli ristiriita monesta asiasta, mutta hänellä oli sillä hetkellä hyvin vähän vastauksia.
”Jeesus, tarvitsen sinun apuasi. Tarvitsen vastauksia. Mitä minun pitäisi tehdä?” Langa kipuili. Kun hän etsi vastauksia Internetistä ja You tube - videopuheista, vastaan tuli välillä ristiriitaisiakin neuvoja vaikka kaikki perustelivat näkemyksiään Raamatulla. Mutta yksi vastaus nousi ylitse muiden. Uskovat eivät voineet lisätä pelastukseen yhtään mitään. Ei omia tekoja. Jeesus oli jo tehnyt ja sovittanut aivan kaiken - menneet, nykyiset ja tulevatkit synnit. Ihmisen omat teot eivät lisänneet jollain lailla omaa pyhyyttä, sillä pelastettu uskova on jo täysin pyhä Jeesuksen tähden. Jeesuksen omissa asuu Pyhä Henki, eikä se ollut jotain sellaista mikä tänään on, mutta huomenna se olisi poissa. 

Jeesuksen omat saattoivat vastustaa syntejä, houkutuksia ja paholaista Raamatun sanalla. Mutta oli yksi laji syntejä, joihin ei auttanut taistelu, nimittäin himot. Kaikenlaiset mieliteot ja himot. Niihin oli selkeä ohje. Paetkaa!
”Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä.”(2 Tim. 2:22) Pakeneminen tarkoitti yksinkertaisesti sitä, että tuli välttää niitä tilanteita, joiden tiesi johtavan syntiseen tekoon, hänen tapauksessaan liikaa yksin olemista, joka johti helposti turhautumisen hetkiin ja mielikuvien ruokkimiseen. Ja toinen ohje oli viettää enemmän aikaa Jeesuksen kanssa ja täyttyä Pyhällä Hengellä. Lihalliset teot kuoletettiin Hengellä.

Sitten hän mietti mitä ihmettä hän tekisi turnajaisten suhteen. Toinen puoli häntä halusi ehdottomasti mukaan kisaamaan parhaimpia vastaan. Asian nurja puoli oli se, että hänellä oli nyt muutaman kerran ollut S:llä outo ja kiusaantunut olo. Hän tuijotti puhelintaan ja ruudulla vilkkuvaa turnajaiskutsua. Pitäisikö hänen kysyä Miyalta? Shadowlta? Cherryltä ja Joelta? Hän arvasi jo mitä he vastaisivat. Myös he odottivat että hän osallistuisi.
”Reki, mitä minä teen?” Langa kysyi tyhjältä huoneeltaan.
Jos haluat osallistua turnaukseen, niin minä olen puolellasi. Rekin sanat nousivat hänen mieleensä. Hänellä ei ollut enää paljoa aikaa opetella uusia temppuja. Miya oli opettanut jo melkein kaiken mitä hänellä oli takataskussaan.



Jouluaattona Langa koristeli äitinsä kanssa olohuoneessa olevan joulukuusen. Sen lisäksi hän siivosi oman huoneensa ja laittoi ikkunalle yhden valosarjan ja toisen seinälle. Sitten hän auttoi äitiään keittiöllä. Pöytä oli viimein katettu ja ovikello soi. Reki oli kutsuttu jouluaterialle heidän luokseen. Hän oli pukeutunut joulunpunaiseen huppariin ja sen taskusta hän otti pienen paketin ja laittoi sen kuusen alle. Olohuoneessa soi hiljalleen jouluinen musiikki ja kun ilta pimeni ja verhot olivat kiinni, ei mistään voinut päätellä että ulkona ei ollutkaan lunta.
”Täällä on oikein jouluista”, Reki totesi ihmetellen. Okinawalla oli talvisin kausivaloja ja pientä joulukoristusta, mutta nyt hän näki miten tavallinen koti puettiin jouluun. ”Pidän tästä!”
”Ole hyvä Reki. Syö niin paljon kuin haluat”, Nanako sanoi. Langa ja Reki vaihtoivat katseen ja täyttivät lautasensa.

”Kävipä hyvin että tänä vuonna joulu osui viikonlopulle”, Nanako sanoi. ”Minun oli helpompi saada vapaaviikonloppu.”
Langa otti lisää kalkkunaa ja perunamuusia. Reki sen sijaan söi jo jälkiruokia, sillä hän halusi maistaa kaikkea sitä, mitä Kanadassa yleensä jouluna syötiin.
Syömisen jälkeen Langa laittoi jouluelokuvan pyörimään ja he katsoivat sen.
”Tämä on suosikkielokuvani monen vuoden takaa. Katson sen joka joulu”, Langa kertoi.
Reki katseli elokuvassa seikkailevia poroja talvisessa maisemassa. Hänen ajatuksensa lensivät jonnekin kauas lumiseen Kanadaan, jonne hän vielä kerran halusi matkustaa. Hän halusi kokeilla lumilautailua ja rakentaa lumiukon ja katsella revontulia, joita elokuvassakin oli.
Elokuvan jälkeen Langa ojensi kuusen juurelta paketin äidilleen ja antoi toisen Rekille. Hänelle oli kaksi pakettia.

Reki oli ostanut Langalle sormiskeittilaudan ja piirtänyt sarjakuvan, jossa seikkailivat Langalle ennestään tutut hahmot, nimittäin chibi-Reki ja chibi-Langa. Reki oli piirtänyt heidän patikkaretkensä sarjakuvaksi käärmeineen, hämähäkkeineen ja villisikoineen kaikkineen!
”Reki, olen sanaton. Tämä on aarre”, Langa sanoi.
Rekin paketista paljastui taskukokoinen mangaraamattu. Se oli englanninkielinen, mutta Rekin yllätykseksi Langa oli kääntänyt joitakin kertomuksia japaniksi. Lisäksi paketissa oli pieni puinen poro, jolla oli punainen kaulahuivi.
”Kiitos Langa”, Reki sanoi leveästi hymyillen.
Myöhään illalla Reki luki kotona ensimmäisen kertomuksen mangaraamatusta. Langa oli kirjoittanut vähän muutakin, kuin vain kääntänyt kertomukset. Alussa oli viesti Langalta. Hyvää joulua Reki. Koska en kääntänyt aivan kaikkea, loput jäävät sinun tehtäväksesi. Ja jos pyydät oikein kauniisti, niin voin kääntää tekstejä lisääkin. :-)

Sunnuntaiaamuna Rekin kännykkä piippasi: Tule joulukirkkoon. Siellä ei ole kivaa olla yksin.
Reki vastasi: Ok, tulen.
Reki söi, kävi suihkussa ja pakkasi reppunsa yökyläilyä varten, sillä hän saisi olla Langan luona muutaman yön. Hän muisti pakata lääkkeensä ja hän otti mangaraamattunsakin mukaan. Rekiä hermostutti vähän mennä kirkolle yksin, mutta kun hän näki Langan odottavan häntä kirkon pihalla, jännitys hävisi. Tilaisuuden jälkeen heillä oli aikaa skeittailla ja olla ulkona. Langan luona he söivät ja makoilivat patjalla jossa heillä oli koko joukko tyynyjä ja muutama peitto. Hämyistä huonetta valaisivat ainoastaan jouluvalosarjat. Langa nukahtikin hetkeksi ja heräsi siihen, että Reki piti häntä tyynynään.
”Tiesitkö että sinun pääsi on painava?” Langa vitsaili Rekin pään painaessa hänen vatsaansa.
”Tietysti painaa, koska se on täynnä painavaa tietoa ja viisautta”, Reki vastasi oitis.
”Paraskin puhuja”, Langa sanoi.

”Mitä tekisit jos voittaisit tuhat miljoonaa jeniä?” Reki kysyi.
Langa oli hetken hiljaa ja joutui laskemaan mielessään paljonko tuhat miljoonaa oli Kanadan dollareissa. Lopulta hän laski sen kännykällään ja sai tulokseksi reilut yhdeksän miljoonaa dollaria.
”En tiedä. En tarvitse niin paljon rahaa”, Langa sanoi.
”Minä varmaan perustaisin oman skeittailutarvikeliikkeen”, Reki totesi.
”Mihin sinä sellaista tarvitset jos saat olla työssä sellaisessa niin kuin nytkin?” Langa ihmetteli.
”Hmmm”, Reki mumisi. ”Ehkä sillä saa perustettua skeittilautatehtaan.”
”Mutta sinulla on jo oma pieni skeittilautatehdas”, Langa sanoi.
”Minunko pieni paja on tehdas?” Reki naurahti.
”Ostaisin mieluummin skeittilautani pienen pajan puodista kuin tehdaskaupasta”, Langa sanoi.
”Oh?” Reki totesi.

Vapaapäivät kuluivat leppoisasti skeittaillen ja työvuoroja tehden. Lähestyvän skeittiturnauksen takia ihmiset asioivat liikkeessä tavallista enemmän. Langa ja Reki yrittivät mennä ajoissa nukkumaan, mutta heillä oli paljon puhuttavaa ja kello oli usein yli keskiyön, kun he saivat unta. He katselivat joitakin You tube – videoita Kanadan talvesta ja Hokkaidon talvesta. Lisäksi he kuuntelivat muutaman saarnakin Rekiä mietityttävistä aiheista. Yksi aiheista käsitteli Jeesuksen paluuta maan päälle. Yhdessä he pohtivat maailmanmenoa ja maailmassa olevaa pahaa.
”Minulle tarjottiin kerran tupakkaa ja luulin että se oli ihan tavallinen sätkä”, Reki kertoi. ”Mutta se olikin jotain muuta.”
”Mitä se sitten oli?” Langa kysyi.
”Se oli marihuanaa. Pääni meni siitä aivan sekaisin ja näin ihan olemattomia. Onneksi äiti ei kotona tajunnut, oli se sen verran noloa.”

”Tuosta tulikin mieleeni yksi video jonka katsoin tässä eräänä päivänä”, Langa sanoi. ”Tässä on mielenkiintoinen ja rohkaiseva tarina, jonka haluan että kuuntelet.” Langa laittoi videon pyörimään ja Reki kuunteli kuinka japanilainen nuori mies kertoi huumehuuruisesta elämästään Kanadassa ja ja kuinka hän oli löytänyt Jeesuksen ja kävi nyt Raamattukoulua Japanissa. Videota oli vielä hetki jäljellä, kun Langalle tuli asiaa keittiöön ja vessaan. Hän ei ollut lainkaan varautunut siihen, mitä sen jälkeen tapahtui.

Kun hän tuli tuli takaisin huoneeseensa, Reki tuijotti tietokoneen näyttöä hämmentynyt ilme kasvoillaan. Kun heidän yhdessä katsomansa You tube-video oli päättynyt, oli näytölle läjähtänyt kaikki Langan viime viikkoina katsomat aiheet otsikoineen.
Kristitty ja homoseksuaalinen identiteetti. Jumalan lapsen identiteetti. Onko masturbaatio syntiä? Seksuaaliset synnit ja niistä vapautuminen. Miten voi vastustaa kiusauksia?
Reki kääntyi katsomaan häntä silmät suurina.
”Anteeksi Langa”, Reki mumisi ja katsoi sitten hämillään kohti lattiaa.
Langan kasvoja kuumotti. Hän oli aivan sanaton ja vähän järkyttynyt, että Reki sain tällä tavalla tietää kaikesta siitä, mitä hänen päänsä sisällä tapahtui.

Meldis: Williä on varmasti auttanut se, että Loki on ollut hänelle aina hyvin suora omista tunteista (ie. ne ovat ystävyyttä, eivät romanttisia) ja toisaalta tukenut Williä tämän kipuillessa oman seksuaalisuutensa kanssa. Willkin on oppinut rakastamaan Lokia ystävänä. Thor ja Loki sitten... Lokin itsetunto on edelleen niin huono menneisyyden kovien kokemusten takia, ettei hän luottanut etäsuhteeseen, vaikka kummallakin tunteita on varmasti riittämiin. Mutta pian heidän suhteensa on lähdössä uudelleen käyntiin
Kiitos kommentistasi!

omg tää oli nii söpö tarina en kestä .🥹 Edellee sitä mieltä että Keith ja Lance olis pitäny olla canon pari!!🥲

 itelläkki klance tarina kesken pitäs joku päivä sitäki jatkaa.

rosegold: Kiitos ihan superpaljon kommentista! <3 Varsinkin tuo mitä sanoit valotuksesta tuossa Mymmeli-piirroksessa ilahdutti, koska sen kanssa muistan painineeni vähän turhankin paljon.

Oih, tämä on ihanan pohdiskeleva ja kauniin tunnelmoiva! ♥

-Ansa