Tuoreimmat viestit

Sivuja: [1] 2 3 ... 10
1
Oijoi, ihanaa, että mun Armand-pohdintani houkuttivat sut taas kirjoittelemaan tänne, wishbone! Tai ehkä paremminkin elämäsi paras lukukokemus eli siis Paholaisen suosikki -luku (jee, rupeanpas käyttämään sen suomenkielistä nimeä ihan siitä ilosta että tulit kehumaan kirjan käännöstä!). Mähän menin oikein kunnolla sekaisin tästä fandomista samoihin aikoihin kuin luin ton luvun (en usko että on sattumaa!!) ja oon edelleen sitä mieltä, että vaikka ei mitään muuta tästä kirjasarjasta tahtoisi lukea, niin tuo luku kyllä kannattaa! Näin totesin puolisollenikin, joka on uskollisesti TV-sarjan kanssani katsonut ja jaksaa kuunnella vaahtoamistani päivästä toiseen, ja hän meni ja luki luvun suomenkielisen version ja kehui myöskin, että se on paljon parempaa tekstiä kuin hän odotti (hän on myös kuunnellut kun oon valivalittanut päivästä toiseen kuinka en jaksa näitä Anne Ricen kirjoja mutten silti suostu lopettamaan niiden lukemista :'DD). Mä luin tuon luvun ihan hiljan ehkä... viidennen kerran ja vetistelin ja väristelin edelleen! Se on niiiiiin hyvää kamaa. Ja sit sitä vaan ihmettelee, miksei kirjasarjassa ole mitään muuta sen vertaista. Mutta hei, onneksi sentään on tämä luku, tämä aivan hillittömän upea ja useita lukukertoja kestävä timantti.

Mutta enpä ole huomannut, että Hanna Tarkkahan on vanha tuttu just vaikka Annie Prouxl'n Lyhyen kantaman myötä, oih, siistiä! Tykkään kyllä hänen käännöstyylistään, ja nyt kun oon joutunut lukemaan kirjasarjan myöhempiä osia enkuksi, niin olen kyllä harmitellut, ettei sarjasta ole käännetty kuin kolme ekaa osaa. Veikkaan ettei Armandinkaan kirjan kanssa olisi tullut tapeltua puolta vuotta, jos olisin saanut lukea sen suomeksi, koska Kadotettujen kuningattaren luin melko nopeasti loppuun kun vaan viimeinkin tajusin, että se on oikeastaan vielä helppolukuinen. Ei mua kyllä edelleenkään kaikkien näkökulmat kiinnostaneet, mutta se ei ole yhtään käännöksen vika. Se suomennos on mitä oivallisin!

Spoiler: höpöttelyä Kadotettujen kuningatar -kirjasta vähän tarkemmin • näytä

[quote=wishbone]sekä siitä miten kirja-Danielin ja Jesse Reevesin kokemus ihmisarjen hiljalleen kokonaan nielaisevasta ikiaikaisesta vampyyrivarjelijasta/rakastajasta ja tajuntaan tunkevista henkinäyistä ovat aivan erilaisia kaikista samankaltaisuuksista huolimatta.[/quote] Argh, quotetägi ei ilmeisesti toimi spoileritägin alla, kestäkäämme taas muotoilun puute!

Mäkin kiinnitin kovasti huomiota näiden kahden hahmon vampyyriksi muuttumiskertomuksen samankaltaisuuteen, musta tuntui kuin olisi kerrottu samoja juttuja kahteen kertaan, ja mietin, mikä anti Jessellä edes oli enää Danielin jälkeen, paitsi tietenkin se, että hänen kauttaan päästiin esittelemään Talamascaa ja paremmin kiinni Maharetiin. Mutta siis toki, onhan ne erilaiset kokemukset kuitenkin, eli ehkä Jesselläkin oli kirjassa olennainen paikkansa. Mä en vaan onnistunut erityisemmin lämpenemään hänelle, vaikka Anne Rice yrittikin omalla tavalla taas parhaansa ymppäämällä Jessen ja Maharetinkin sukulaisuussuhteeseen eroottista värinää. ;D


Lainaus käyttäjältä: wishbone
Ja kans siitä miten Rice tuntuu omien uskonkriisiensä ohella kirjoittavan monille hahmoistaan oman obsessivisen, kaksisuuntaiselta kalskahtavan luonteenlaatunsa.
Niinpä! Aloin hahmottaa näitä kirjahahmoja ja niiden vaikeuksia vähän eri vinkkelistä sen jälkeen, kun luin, että Anne Ricen perheestä sen äiti ja isoäiti ovat olleet Annen itsensä ohella alkoholisteja. Vaikka olen kyllä sitä mieltä, että kaikesta voi kirjoittaa vaikka itsellä ei olisi oman käden kokemusta aiheesta. Mut silti ihan mielenkiintoista on, kuinka näistä hahmoista näkee, että ne on enemmän tai vähemmän suoraan Ricen terapiavälineitä.

Kiitos myös miljoonasti tuosta Daniel-biisisuosituksesta, wishbone. Kuuntelin sen heti ja se oli aivan huippu! Tallensin sen heti listalleni. Ihan vinkkinä (kaikille muillekin!), mulle saa aina heittää suosituksia vampyyrikappaleista, tutustun niihin erittäin innokkaasti!

Sitten vielä vähän taas Armandista. Voisin lainata koko sun viestin siltä osin, wishbone, niin hyvin sanoitettu (taas kerran!!). Lainaan nyt vaikka tämän ja ränttään tän alle:
Lainaus käyttäjältä: wishbone
Itsehän siis toki Armandin fanina näen oikein hyvin sen selviytymiseen pohjautuvan käyttäytymismallin mikä siellä taustalla operoi, mutta päällisin puolin voisi ehkä ajatella että Armand toistuvasti ns. puree kättä joka ruokkii ilman mitään syytä eli pistää sata tuhoisaa suunnitelmaa käyntiin kun asiat ovat päällisin puolin vielä muka hyvin. Tai sitten kun tiet ovat jo eronneet tiettyjen hahmojen kanssa.
Emmä tiiä miksi mä lainasin tämän kun tahdon vaan kiljua että niiiiiinpäääääää, mutta varmaan siksi että vaikutuin tästä kädenpuremisvertauksesta. Armandin tragedia TV-sarjassa on myös se, ettei sarjassa viitsitty näyttää kunnolla, kuinka vaikka Lestat hylkää Armandin. Toki asiasta kerrotaan kakkoskaudella, mutta siihen olisi voitu myös paneutua kolmoskaudella pelkkien ohimennen heitettyjen mainintojen sijaan. Ja toki sarjassa myös näytetään, kuinka kaltoin Louis Armandia kohtelee, mutta toisaalta siinä myös korostetaan Louis'n Lestatia kohtaan tuntemaa sydänveristä kaipausta, jolloin Armand tuntuu äkkiseltään vaan tiellä olevalta kolmannelta pyörältä, joka ei ymmärrä tai hyväksy olevansa korvike ja siksi voisi ansaitakin tulla kohdelluksi huonosti. Höpöttääkseni taas puolisostani, hän meni tekemään senkin, että luki omatoimisesti Veren vangit -romaanin juonitiivistelmän ja päivitteli sitä, kuinka kirja-Louis on oikeastaan niin pohjattoman synkkä ja raskas, ettei sen seuraa kestä sen paremmin Lestat kuin Armandkaan. Mikä oli aika hyvin tehty huomio pelkän juonitiivistelmän pohjalta. :D TV-sarjan Louis'n etuna on, että hänelle on annettu muitakin kortteja käteen kuin musertava masennus, jolloin häntä totta kai näkökulmahahmona herkemmin symppaa kuin sitten vaikka Armandia.

Tosin, kun Eveliina L tuolla jo epätoivoisesti huuteli, että fanittaako kukaan täällä ketään muuta kuin Armandia, niin vakava ja rehellinen vastaus on tietenkin EI ;D ;D ;D, mutta myönnän, että ennen kuin katsoin kakkoskauden loppuun, mä tykkäsin kaikkein eniten Lestatista ja toivoin, että Louis tulisi järkiinsä ja hylkäisi Armandin ja etsisi Lestatin käsiinsä. Niin että tavallaan ymmärrän, miksi satunnainen tai vaikka paneutuneempikin katsoja voi hylkiä Armandia, ja wishbone jo erinomaisesti eritteli syitä siihen. Näkökulma todellakin vaikuttaa ihan hirveästi siihen, miten nää hahmot peilautuvat ja miltä ne näyttävät, mutta siltikään mä en ole ikinä tykännyt eniten Louis'sta, vaikka hänen näkökulmansa hallitsi kahta ekaa kautta, ja Lestatkin näyttäytyy aika pitkälle pahismaisena. Niin tätä vasten mua kismittää ajatus, että Armand on se pahiksien pahis, vaikka yhtä hyvin se voisi olla Lestat. Tai jos olisi silmät ja aivot apposen auki, voisi käsittää, että Louis on itse asiassa kaikista kauhein, koska se niin vakuuttavasti ja sinnikkäästi esittää ihan muuta. ;D

... että joo-o, on todellakin aivan turhaa kiistellä siitä, kuka on kaikkein pahin. Mutta on se sinänsä ihan, öh, viihdyttävää. Tai hermoja raastavaa. Saa silläkin tavalla ajan kulumaan!

Piti myös selventää aiempaa viestiäni, että ei ollut tarkoitus kauhistella, miten joku voi fanittaa Mariusta. Totta kai silläkin on faneja, ja saakin olla, siinä missä muillakin hahmoilla. (Oikeastaan, kun asiaa tarkemmin ajattelee, on loogista valita suosikikseen hirviösarjan hirviöistä se kaikista sakeimmissa liemissä marinoitunut hirvitys. Ja nyt muistan kuinka Assad ilmoitti siinä eräässä redditin piirtelyhaastattelussa kolmoskauden suosikkihahmokseen Magnuksen ja piirsi sen, ja mun täytyy vaan saada sanoa, että Assad, sinä ihana sekopää, vaikket tätä huutoani kuulekaan, niin pyydän, älä ikinä muutu!! :'D) Mun tarkoitukseni oli siis ihmetellä, että joku ilmoittaisi suosikikseen Mariuksen tietämättä Mariuksen hahmosta mitään, ja vain koska tykkää hahmon näyttelijästä. Mutta tietenkin näinkin saa kaikin mokomin toimia, en kauhistele tällaistakaan enää tämän enempää! ;D Ja hei, jos saan lempeästi muistuttaa, Eveliina L, sää päätit, tai ainakin ilmoitit, rupeavasi fanittamaan Mariusta siksi että muut fanittaa Armandia! Joten, oot ansainnut tällaisen hienon Marius-teemaisen videolinkin (S) tähän loppuun. Törmäsin tähän postaukseen taas ja nauroin niin. Voi että kun jotkut ihmiset kehtasivat olla tyytymättömiä jopa Mariuksen hiuksiin kolmoskaudella, vaikka oikeastihan ne olivat uskottavammat sen ikäiselle vampyyrille kuin joku pitkänhuiskea tukka! Ja vakavissaan, aikuisten oikeasti, kaikki saa tykätä just siitä hahmosta josta tykkää, ilman moralisointia. Ja BTW, What We Do in the Shadows on myös erittäin erittäin viihdyttävä vampyyrisarja. :-*
2
Armandhan ei ole yksin mutta näyttää sillä Finissä olevan vahva fanilauma. Fanittaako kukaan ketään muuta?  ;D Paitsi minä Mariusta, koska se on pöljä ja mä samaistun kaavaan päättää jotain, pyörtää päätöksensä ja tuhota taiteensa. Kuinka ihanan samaistuttavaa, vaikka en ole groomannut nuoria miehiä tai naisia eikä kiinnostaisikaan, mutta eksyin aiheesta. Armand ei ole yksin siinä että ihmiset tuppaa asettumaan kertojan puolelle ja uskomaan kertojaa. Mä en edes tajunnut miten vahvasti ennen kuin aloin itse ficcaamaan ja tajusin että POV hahmon sana on monelle lukijalle totuus, jolloin jos joku muuta väittää niin se automaattisesti valehtelee ja moni ei tunnu lukiessaan ollenkaan edes kyseenalaistavan sitä. Olin järkyttynyt, varsinkin kun itse harrastan tai ainakin ennen harrasti aika paljon epäluotettava kertojaa, jonka näkökulma on harhaanjohtava syystä tai toisesta.

Ei sillä etten vasta olisi itsekin tajunnut tätä sarjaa katsoessa että Armand ei ehkä valehdellutkaan kaikesta. Mä itse haluan elää tässä fandomissa yhdessä valheessa tai harhassa, jonka olen päähäni kehitellyt. Nimittäin siinä että kun Daniel on saanut elää koko ihmiselämän, se on täydellinen pehmittämään riiviö ja ne elää ikuisesti onnellisina elämänsä loppuun asti.  ;D
3
Sanan säilä / Vs: Avain | S | Kansanperinnefantasia
« Uusin viesti kirjoittanut Meldis 17.11.2026 19:58:10 »
Olen aina vain sanattomampi. Kerrontasi on mukaansatempaavaa, jokainen hahmo on uniikki oma persoonansa ja jokaisella on oma sisäinen maailma, joka ajaa hänen käytöstään. Tarvitsen tämän koko tarinan. Kirjoitathan koko tarinan. Maailma tarvitsee tätä kirjaa ja sinun tarinaasi.

Rekon isä on aivan upea hahmo. Niin itä-suomalainen mies kuin olla ja voi. Eikä sellaisella elämäm koulun käyneellä tavalla vaan sympaattisella. Pelkää tuntematonta, ei oikein osaa puhua tunteistaan, mutta sitten kun avaa suunsa, ei tarina lopu ja läheinen havaitsee, mitä tunteita tarinan alla on. Rakastan hänen murrettaan myös!  Lontoota ja ne sellaiset jutut. ^^ Hän kertoo menneistä juuri kuten vanha mies muistelisi vanhoja tapahtumia, mutta olet onnistunut sanoittamaan hänen sanansa hyvin tarinamaisesti. Se ei tunnu siltä, että isä kertoo vaan sinä näytät, mitä oikeastaan tapahtui. *chefs kiss* Ja Reino! Upea paljastus, että hän ja Javier ovatkin eläneet paljon ennen Gabrielia ja muita. Surullista, että Reino kuitenkin kuoli ja luulen, että Javierille se tarkoitti vielä enemmän kuin kenellekään muulle. Rekon paska juttu oli paskinta ja parasta ikinä. :'''D Olen lukenut vasta vähän näistä hahmoista ja tajuan heitä niin hyvin jo. Sanoinko jo, että tarvitsen tämän koko tarinan? ;D

Human Blightin suunnitelma on kammottava. Urbaanifantasia genrenä on superkutkuttava ja sitä luulisi, että tässähän pääsee sukeltamaan suomalaiseen Harry Potter maailmaan, mutta tämä seikkailu ei olekaan yhtään niin höttöinen ja rakastan sitä. Jee taikuutta on olemassa! Ou no, taikuutta on olemassa. :D
Kiitos tästä jälleen!
4
Oon Sisilja ihan samaa mieltä siitä, että koska Armand on saanut näkökulmahahmona ihan vaan yksittäisiä hetkiä ja monologeja, ja nekin kaikki yleensä kun Armand kiduttaa jotakuta muuta menemään (lol), niin hahmon sympatiseeraus on hankalampaa kuin muiden. Armandin on myös nähty useammin kuin kerran vahingoittavan muita hahmoja, oli se sitten fyysisesti tai juonimalla tai pitkään jatkuneella henkisellä manipulaatiolla. Itsehän siis toki Armandin fanina näen oikein hyvin sen selviytymiseen pohjautuvan käyttäytymismallin mikä siellä taustalla operoi, mutta päällisin puolin voisi ehkä ajatella että Armand toistuvasti ns. puree kättä joka ruokkii ilman mitään syytä eli pistää sata tuhoisaa suunnitelmaa käyntiin kun asiat ovat päällisin puolin vielä muka hyvin. Tai sitten kun tiet ovat jo eronneet tiettyjen hahmojen kanssa.

Myös se ero siinä, keitä ne hahmojen pahat teot oikein koskettavat ja mistä ne kumpuavat. Louisin kaikista väkivaltaisimmat teot ovat olleet usein reaktio johonkin menetykseen joka kouraisee katsojaakin, itsepuolustusta (jos Lestatin tappamisen voi laskea sellaiseksi) tai sitten kosto sellaisille tyypeillä joita katsoja myös inhoaa (vaikkapa Louisin monet coven-teurastukset). Armandin kostoiskuilla ja haavoitetulla sydämellä on sen sijaan usein sivullisia uhreja jotka ovat näennäisen viattomia ja samalla pidettyjä hahmoja (Claudia, Madeline, Daniel circa -73 ja kuvittelee näin olevan myöhemminkin, Regina, Lestatin bändiläiset). Tämän lisäksi Armand on usein saanut sen epäkiitollisen roolin, että on tullut pääparin eli Louisin ja Lestatin väliin joko Lousin deittailun ja gaslightauksen muodossa, tai sitten, noh, could be nice ja mitä sen jälkeen tapahtuikaan :D

Itsehän tykkään hahmosta juuri sen kaiken monikerroksellisuuden vuoksi, mukaan lukien ne hirveät teot, joten mustakin on aika väsynyttä alkaa jakaa tän sarjan hahmojen kesken jotain moraalipalkintoja siitä kuka muka on jotenkin pahin. Mariuskin saa olla ihan rauhassa Marius :D

Mutta hei kuulkaa: täällä on pyörinyt keskustelua alkuperäisistä kirjoista ja mulla ei ole ollut siihen ihan hirveästi sanottavaa, koska en ollut niitä lukenut. Mutta nyt lainasin kaverilta Kadotettujen kuningattaren, suomeksi käännettynä koska se nyt oli se mitä oli tarjolla ja koska ajattelin että olisi kiva tsekata millaisia termikäännöksiä sieltä löytyy. Jotenkin etukäteen maalasin piruja seinällä että suomikäännös olisi varmaan blaah, kun oletin että Ricen purppuraproosa kääntyisi huonosti ja koska 90-luvun fantasia-aiheita sisältävien kirjojen käännökset osaavat välillä olla aika persoonallisia. Mutta siis pakko sanoa että olin väärässä, koska tämänhän on kääntänyt Hanna Tarkka, joka on kääntänyt paljon tosi laadukasta kirjallisuutta (hauskasti mm. Annie Proulxin kokoelmateoksen, jossa on Brokeback Mountainin pohjana toimiva novelli). En tiedä olisiko tää kaikkien makuun, mutta mua jotenkin ilahduttaa että tässä on säilytetty sellainen vanhan kielen tuntu ja nojattu kohti alkuperäisen henkeä käyttämällä välillä sellaista sanajärjestystä joka kuulostaa paljon runollisemmalta.

Laitetaas spoileritagin alle tarkempia mietteitä:

Spoiler: näytä
Olen nyt lukenut aika valikoiden luvun sieltä ja toisen täältä + jotakin pätkiä muualta. Mutta siis luonnollisesti tempaisin teoksen ensimmäisen auki Paholaisen suosikin kohdalta, ja siis voi pojat :D Ajattelin, että koska oon jo englanniksi tästä lukenut pätkinä niin ison osan niin olisin jotenkin immuuni, mutta kirjaimellisesti tuli mm. huokailtua haikeasti ääneen ja vähän herkistyttyäkin. Samalla nauratti jotkut ihan tututkin kohdat kun tuskastunut Daniel on suomeksi niin osuva. Esimerkiksi tää legendaarinen kohtaus, jossa Armand herättää Danielin keskellä yötä ja vaatii tätä soittamaan Pariisiin esitelläkseen puhelimen toimintaa:

"Jumalauta, soita itse", oli Daniel karjunut takaisin. "Sinä olet viisisataa vuotta vanha etkä osaa käyttää puhelinta! Lue ohjeet. Mikä sinä oikein olet, kuolematon idiootti vai? Minä en ikinä tee sitä!"

Tuntuu että mulla olisi ihan hirveästi sanottavaa ja ajatuksia tosta lukukokemuksesta jo tähän asti; itse Paholaisen suosikki -luvusta, sekä siitä miten kirja-Danielin ja Jesse Reevesin kokemus ihmisarjen hiljalleen kokonaan nielaisevasta ikiaikaisesta vampyyrivarjelijasta/rakastajasta ja tajuntaan tunkevista henkinäyistä ovat aivan erilaisia kaikista samankaltaisuuksista huolimatta. Ja kans siitä miten Rice tuntuu omien uskonkriisiensä ohella kirjoittavan monille hahmoistaan oman obsessivisen, kaksisuuntaiselta kalskahtavan luonteenlaatunsa. Pitää vielä vähän kasata ajatuksia ja koettaa tiivistää näistä pohdinnoista jotain järkevää ennen kuin kehtaan ne tänne kipata :D


Piti lähteä asioille just lukemisen jälkeen ja kuuntelin matkalla parikin kertaa Bat For Lashesin erittäin osuvasti nimetyn kappaleen Daniel, joka on kesästä asti ollut oman devil's minion -soittolistani kärjessä. Lämmin kuuntelusuositus kaikille, tää on itselleni vaan the kappale mitä tulee Armandin näkökulmaan tän romanssin kiihkossa tai ehkä sen lähestyessä traagista lakipistettään (oli se sitten muutos tai unohdus, versiosta riippuen).
5
Kolmivelhoturnajaiset / Vs: Kummallisuuksien kuukausi | kummastuta muita 23.11. asti!
« Uusin viesti kirjoittanut Ingrid 17.11.2026 14:53:59 »
Mulla tuli paljon IRL juttuja ja murheita tielle tässä viimeisen parin viikon aikana, joten minun kummastelut jäi valitettavasti vähiin.

On ollut kuitenkin ihanaa ja hauskaa huomata, kuinka paljon omituisia viestejä foorumille on tipahdellut tempauksen aikana! :D Uskon, että niistä on ollut iloa myös niille finiläisille, jotka eivät ole osallistuneet tempaukseen. Iso kiitos siis kaikille teille kummastuttajille. <3

Vielä on tämä viikko aikaa kummastuttaa muita!

- Kansainvälisen velholiiton ylihörhötär Ingrid
6
Mä fanitan Mariusta nimenomaan hahmon takia, joten en voi tuomita, vaikka joku fanittaisi näyttelijän takia, mutta en myöskään ihan ymmärrä miten ihmiset fanittaa Armandia mutta tuomitsee Mariuksen fanittamisen, vaikka sitten eivät ymmärrä, jos jotkut tuomitsee nimenomaan Armandin kauheana.  ;D Ne on kaikki kauheita. Mariuksen kirja tuotti mulle pimeätä iloa, koska hahmo oli jotenkin niin hölmö ja sekaisin. Mä en oikeasti tiedä koko fandomi kenellekään ollenkaan terveellinen.  ;D
7
Voit käyttää Eveliiniä tai ihan mikä omaa mieltä eniten miellyttää. En nyrpistä nenää millekään väännökselle.  ;D Mulle joo se hormipulverin loppuminen kisojen alla kuulosti ihan loogiselta. Ei resurssit aina voi olla loputtomat ja kysyntä voi helposti ylittää tarjonnan. Se oli hyvin keksitty.

Charliella varmaan tosi outoa, että hänen rauhaansa häiritään. Kaikesta päätellen hän on jo niin tottunut häärimään töissään ja asumaan yksin, että ei mikään ihme, että hänestä on häiritsevää, että Malfoy on paikalla. Charlie ei tietenkään voi lainata luutaansa eikä Malfoy voi olettaakaan sitä tai toki voi, mutta se ei ole järkevää. ;D Vai on Malfoy Charliesta komea, hehe. Mä kyllä jo odotan, mitä tässä tapahtuu ja mikä on Ronin reaktio kaikkeen.  ;D
8
Kiitos flaw huolenpidosta ja ihanista gifeistä. :'D Voipi olla, että Mayfair Witchesiä ei kuitenkaan tule koskaan edes aloitettua, mutta se tyrkyttää itseään taas nyt kun katson Veren vankien ekaa kautta bluraylta, ja ne ovat lätkäisseet alkuun Mayfairin mainoksen - jonka voisi tietenkin ohittaa, mutta jonka aina välillä katson ja ihmettelen, että miksi miksi kukaan on tuhlannut rahaa ja aikaa ja vaivaa tommoseen höpöilyyn! Niin että miksi minäkään tuhlaisin siihen aikaani, oikeasti ja vakavissaan (Mut miten kummassa ne noidat ei kuitenkaan joudu leikkuriin vaan saavat uusia kausia, mitäää!!). Onhan niin paljon muitakin sarjoja, joita voi katsoa aina silloin tällöin kun ei halua pyörittää vampyyreja uudestaan ja uudestaan. Lyhyesti offina,
Spoiler: seuraa hiukan höpötystä muista, vampyyrittomista sarjoista • näytä
se Hannibal pitäisi kyllä katsoa, ja itse asiassa katsottiinkin sitä jo pari jaksoa puolisoni kanssa, mutta hän ei oikein innostunut siitä, ja sitten hän teki sellaisen lyömättömän ovelan ja vastustamattoman peliliikkeen, että tarjosi mulle, että mitä jos katsottaisiinkin The Newsreaderia ensin. Ja minä sitten tartuin tähän tarjoukseen riemusta kiljuen, ja oon nyt katsonut ekan kauden, ja voiiiiii pojat kun Sam Reid on siinä niin hyvä, aivan mahtava ja söpö ja ihana ja sen edesottamukset menevät niiiiiin tunteisiin. Suosittelen sarjaa kaikille jotka kaipaavat vampyyrien jälkeen lisää hänen naamaansa ja sitä että hän pussailee kauniita miehiä (ja yhyy, tuskailee jälkeenpäin!), ja pääsipä ekan kauden vikassa jaksossa nautiskelemaan siitäkin, kun Samin hahmo ja moni muukin sanoi sanan "Finland" (TORILLE! - jakso käsitteli Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuutta). Olin parin ekan jakson jälkeen sillä mielellä, että oikein hyvä sarja mutta ei mitenkään järin ihmeellinen, ja nyt oon kuitenkin ihmeellisesti kunnolla koukussa. xD Niin että ehkä Hannibalin kanssa voi käydä vielä samoin, pitää antaa sille vielä kunnon mahis!


No niin ja palataanpas sitten topan varsinaiseen aiheeseen, eli vampyyreihin ja erityisesti taas kerran Armandiin. Juttelin mun yhden IRL-ystävän kanssa viikonloppuna, ja hän ei ole yhtään fandomihminen, mutta on tykännyt Veren vangeista ja tykkäsi tästä kolmoskaudestakin. Tulin siinä juttelun lomassa varomattomasti maininneeksi, että lempihahmoni on Armand, ja tämä ystäväni reagoi siihen kauhean voimakkaasti ja ihmetteli, miten voin tykätä siitä, kun se on niin tajuttoman kauhea. Taivuin melkein kaksinkerroin epätoivosta ja koetin selittää, että ne hahmothan on kaikki kauheita, aivan kaikki, ja sitä paitsi Armand on joutunut kestämään vaikka ja mitä ja kärsinyt ihan kauheasti. Ja ystäväni vastaus oli luokkaa: mutta eihän se oikeuta yhtään mitään. NO EI OIKEUTAKAAN, mutta ihmettelen edelleen, miten toisaalta voi tällaista hirviösarjaa katsoessa hyväksyä silmiä räpäyttämättä toisten hirveät teot ja toisten kohdalla olla vaatimassa suoraan niiden päätä pölkylle (;D). Päädyin siihen, että Armandin kohdalla syy on varmasti isolta osin siinä, ettei hänen näkökulmaansa ole vielä juuri kuultu, ja nekin jutut mitä ollaan kuultu (esim. teatteriaitiokohtaus Lestatin kanssa), jotkut tahtovat ohittaa emävalheina. Niin että ihan epäitsekkäistä syistä ja pelkästään fiktiohahmon puolesta pyytäisin, että Armand saisi kunnolla tilaa tulevaisuudessa. Ei voi olla niin, että hän on kasuaalikatsojan silmissä ikuisesti THE pahis ilman harmaan sävyjä. Tästähän on tosi paljon netissä itkua ja valitusta, että sarjantekijät eivät tahdo ymmärtää Armandia ja ovat tehneet hänestä sarjaan paljon ikävämmän hahmon kuin mitä Armand on kirjoissa, mutta en mä oikein ole samaa mieltä tällaistenkaan puheenvuorojen kanssa. Sarjaa on mahdoton arvioida kokonaisuutena, kun se on vielä kesken. Ja toisaalta, ovathan jotkut sitä mieltä, että myös vaikkapa Lestat on paljon julmempi sarjassa kuin kirjoissa, ja voi hyvin pitää paikkansa. Mä oon kylläkin kirjoja luettuani hyvin tyytyväinen, että sarjassa hahmoissa on enemmän särmää ja teoilla on seurauksensa. Kun Anne Ricen perisyntihän (yksi niistä) on, että paljon asioita tapahtuu, mutta niillä ei ole myöhemmin oikein mitään väliä, vaan aina voi aloittaa nukkeleikin puhtaalta pöydältä. :D

Lainaus käyttäjältä: flaw
Marius (yöks meinaa tulla yrjistä vaikka kuinka pinnistelee) on lähes täysin kommentoimatta ja hahmon sikailut ihan tuntematonta aluetta. Musta on surkuhupaisaa kun jotkut fanittaa sitäkin hahmoa näyttelijän takia eivätkä ollenkaan tiedä millaista hahmoa ihailevat, tuossa on kierosti tehty fandomiin ei-niin-perehtyneille likainen temppu 😅
Mun mielestä tää ei ole varsinaisesti spoileri niin en piilota sitä mihinkään, mutta siis enpä tiennyt, että on Marius-faneja, jotka fanittavat häntä ennen muuta näyttelijän takia, perehtymättä itse hahmoon. Tuntuu ajatuksena tosi erikoiselta! Mua ainakin kiinnostaisi ottaa siitä hahmosta hetimiten lisää selvää, eikä fanitella vaan ihailemiani kasvoja. Mutta, kaikenlaista on, kaikenlaista on, miksi pitäisi sinänsä yllättyä, että tällaistakin sitten on. :')

Loppuun haluan todeta, että oon tosi tyytyväinen, että arvostit flaw jakamaani painajaiskuvaa leffa!Mariuksesta ja leffa!Armandista. Aiii että. Oli se kyllä. Hyvin käytetyt pari tuntia. Kun sitä leffa-Mariusta miettii, niin joutuu kyllä ihmettelemään, miten sellaisesta hahmosta voi saada niin yhdentekevän. Huoh. Että mieluummin otan TV-sarjaan jopa sellaisen kaikkien ihaileman ja sympatiseeraaman hirviö!Mariuksenkin kuin Mariuksen, joka ei vaan ole oikein yhtään minkäänlainen. TOSIN. Pahaa teki kirjoittaa tällaista. Melkein otan takaisin. Mutta vain melkein, koska se leffa!Marius oli niin käsittämätön, että mikä tahansa versio on parempi kuin se.

// Ja se piti sanoa, että Eveliina L:n Memnoch-raportit ovat olleet siitä erinomaisia, että ymmärrän olla avaamatta sitä kirjaa. Tajuttoman älyttömän ja äärimmäisen raskaan kuuloinen teos. :'DD
9
Saivartelija / Vs: Rakkaat rojut || keskustelua fanitavaroista
« Uusin viesti kirjoittanut Fredu 15.11.2026 23:09:47 »
Mä puolustan keräilijänä kaikenlaista krääsää!  ;D Itsehän juuri viime kuussa tein pienoisen taloudellisen virhearvion ja ostin Vintedistä kahdensadan euron edestä Harry Potter -tavaraa. xD Siihen könttään sai Kolkon sormuksen telineessä, luihuisteemaisen taikasauvanpidikkeen, Bellatrixin taikasauvan (semmosta halvempaa fanitavaramallia) ja Noble Collection-taikasauvat Dracolta, Narcissalta, Voldemortilta ja Siriukselta JA Luciuksen kävelykeppi/taikasauva (myöskin Noble Collectionia). Kuun loppuun kituuttelu ei ollut hauskaa, mutta tuun edelleen naurettavan onnelliseksi kun kotona näitä ihailen! Nyt omistan siis yhteensä kahdeksan sauvaa, joista seitsemän on Noble Collectionia. Mulla on toki kotona semmonen järjetön Potterhylly täynnä tavaraa ja sen päällä 3D-palapeleinä Tylypahka, Tylypahkan pikajuna, Ford Anglia, Kotikolo ja Hagridin mökki.

Itsehän olen siis sitä mieltä, että kukin saa rahansa laittaa siihen mitä haluaa ja mikä tuo iloa! Olen monasti sanonut, että välillä omalla kohdalla olis hyvä jos joku vähän kattois mihin aikuisrahani tuhlaan. xD
10
Kiitos kommentistasi, rosegold! Mukava kuulla, että tämä oli mieleesi.  :)
Sivuja: [1] 2 3 ... 10