Vaihdokkaista tervehdys!

Ooh, tästä välittyy saman tien sellainen ihastuttavan dystooppinen tunnelma! Miljööseen on helppo eläytyä heti ensimmäisistä virkkeistä lähtien. Minulle tuli tästä vahvasti mieleen Stephen Kingin Musta torni - salaisuuksia sisälleen kätkevä kaupunki, arvoituksellinen poika, aseet turvana... Samalla tästä vaikuttaa kuitenkin olevan purkautumassa ihan omanlaisensa tarina!

Pidän kovasti tällaisesta tyylistä, että lukijalle tarjotaan kiinnostavia koukkuja, mutta kaikkea ei kuitenkaan selitetä heti auki. Päähenkilö tietää enemmän kuin mitä lukija, mutta lukijassa herää halu saada tietää kaikki se, mitä tarinan hahmotkin tietävät! Samaten herää kiinnostus niitä hahmoja kohtaan, jotka mainitaan, mutta jotka eivät itse tapahtumissa ole mukana. Heistä tarjotaan mukavia pieniä murusia. Tämä teksti toimiikin minusta oivallisena johdantona maailmaan, hahmoihin ja tarinaan! Teksti vihjaa, että taustalla on iso kokonaisuus, mutta toisaalta tässä on myös tällaisenaan tyydyttävä kaari, kun missio on suoritettu ja lopuksi päästään pois karmivasta kaupungista.

Itse kaupunki vaikuttaa tosi kiehtovalta ja kiinnostavalta. Kaupunki, jossa ei koskaan paista aurinko, ja joka luo hirviöitä - kyllä kiitos! On hykerryttävän hyytävä ajatus, että kaikki kaupungin saloja selvitelleet ovatkin lopulta menettäneet järkensä. Omassa väitöstilaisuudessaan seonnut väitöskirjatutkija on mainio yksityiskohta, joka maalaa vähin sanoin kokonaisvaltaisen kuvan siitä, millaisia vaikutuksia kaupungilla voikaan olla. Lisäksi mua kutkuttaa tosi paljon tuo päättymätön moottoritie, joka ei salli matkalaisten poistua kaupungista. Loppu herättää pahaenteisen ajatuksen siitä, että mitä jos sitä ei Portista mentyään pystyisikään pitämään silmiään auki. Ah, tässä on niin ihastuttavan kauhistuttavia kauhuelementtejä! En ole lukenut kauhua pitkään aikaan, mutta tämä teksti nostatti minussa sellaisen nostalgisen kauhunnälän.

Kiehtova lukumatka, kiitos! -Walle

Onpa outoa, kun tämä on jäänyt kommentoimatta. Tykkään tällaisista maailmanlopun jutuista ja varsinkin nykymaailman menoa seuratessa nämä laittaa mietteliääksi. Kun oltaisiin kaikki ihmisiä ihmisille. Kiitos paljon, oli hieno!

Ficin nimi: Lapsivesilasku
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Fandom: Mighty Nein (Critical Role)
Tyylilaji/Genre: Microficci
Paritus/Hahmot: Bren-vauva, Veth/Yeza, Caleb/Essek (paritukset sivuosassa)
Vastuuvapaus: Mighty Nein kuuluu Critical Rolelle. Veth on Samin hahmo, Caleb Liamin ja Yeza sekä Essek ovat Mattin NPC:tä. Kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa.
Haasteet: Älyttömät otsikot vol. 8

A/N: Calebin alkuperäinen nimi oli Bren. Vethillä ja Yezalla on myös n. 17-vuotias poika Luke. Olen kääntänyt D´n´D:n halfling-hahmoluokan tähän tekstiin puolituiseksi (Veth, Yeza ja heidän lapsensa ovat siis puolituisia).

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------




Kun pikkupoika päästää ensimmäisen kiljauksensa, Caleb ei tiedä, miten päin olla. Yeza, joka on ollut synnytyskivuissa kiroilevan Vethin vierellä koko ajan, saa vauva syliinsä ensimmäisenä, mutta luovuttaa sen pian murisevalle äidille. Veth tarkastaa pienokaisen päästä varpaisiin. Caleb saa pidellä lasta vasta paljon myöhemmin.

 


Vauva saa nimekseen Bren. Caleb vastustaa hanakasti, mutta Veth ja Yeza eivät ota moista kuuleviin korviinsa ja tekevät hänestä vieläpä kummisedän. Caleb silittää pikkuisen paksua puolituisen tukkaa ja toivoo, että tästä tulee tulevaisuudessa parempi nimensä kantaja kuin hän itse koskaan menneisyydessä oli.




Bren itkee öisin ja valvottaa heitä kaikkia. Caleb on varma, että jokin on pielessä, vaikka vauvan vanhemmat vakuuttavat, että tämä on täysin normaalia ja että tämä tekee hulluksi lähinnä aikuiset, ei lasta itseään. Kun Bren viimein uinuu, ajaa Veth huolestuneen Calebin pois kehdon luota ja käskee tämän nukkumaan.




Essek saapuu katsomaan Breniä, mutta suhtautuu Calebin mielestä liian huolettomasti. Silti he valmistavat yhdessä kuvastimen, jonka avulla pientä voi vahtia, vaikka olisi itse kuinka kaukana. Taikaesineen vastinkappale luovutetaan Vethille, joka on jo kyllästynyt Calebin jatkuvaan murehtimiseen. Brenillä ei ole muuta kuin tavallisia vauvan ongelmia.




Caleb valmistautuu palaamaan hänen ja Essekin kotiin ja suukottaa Breniä monta kertaa. Lapsi jokeltaa iloisesti ja tarttuu hänen kaulassaan olevaan huiviin. Veth vakuuttaa, että he näkevät taas pian ja käskee Calebin mennä, jotta hän ja Yeza pääsevät jatkamaan aviollista elämäänsä. Öisin Caleb kurkistaa omaan peilin puolikkaaseensa ja huokaa helpotuksesta.

Sehän on ihan paras tapa kirjoittaa kiinnostava tarina, kun ei aloita tylsästi alusta vaan jostain keskeltä ja sitten lukija voi itse päätellä annetuista tiedoista tai kuvitella, että mitä siinä edellä on tapahtunut. Tästähän kätevästi pystyi lukemaan, että edellä ei oikeastaan ollut tapahtunut pahempaa, joten aavistus oli siinä, että tulevaisuudessa tapahtuu jotain. Sitähän se enteilee, ainakin jos tiedetään, että on olemassa pimeyden lordi ja sen kannattajat, jotka aikovat valloittaa maailman. Severuksen ja Siriuksen tavoitteista ei puhuta, mutta mä jostain syystä veikkaan että niiden tavoitteet on ensisijaisesti säilyä hengissä ja pitää ne ihmiset hengissä, joista he välittää. Kauhea ajatus tuli vasta nyt mieleen, että hitto se paha aavistushan on tietysti se, että Sirius kuolee, koska Voldemort onnistuu kusettamaan Harrya! En suostu siihen! Tulkitsen että kyseessä on jotain muuta ja kaikki elävät elämänsä loppuun onnellisina.

Mulla on yhä tunne, että joku näki kun Severus veti verhot kiinni. Joku kyyläsi sitä hetkeä ja näki. En ajattele sitä. Tämän sisältö on muutenkin niin söpö eikä siihen tarvita mitään muuta kuin Severus ja Sirius samassa sängyssä toistensa kanssa keskustelemassa kerrankin kuin kaksi aikuista miestä. Se on palkitsevaa luettavaa kävi tulevaisuudessa sitten, mitä tahansa. 

Ai joo, en muistanut katsoa tuota sanalistaa kuin nyt ja mä luen tuon haasteen jostain syystä aina virikehaasteena Hyvin olit sanat sujauttanut, kun ei mikään missään kohtaan herättänyt mulla tunnetta, että sana olisi sopimaton tai pakotettu just siihen kohtaan.

Ilo toimia terapeuttina, Eveliina L 😌 Itse oon tänä kesänä katsonut harvinaista kyllä ihan jokaisen Bondin, ja sen takia varmaan nää sen naisseikkailut on ärsyttäneet tavallistakin enemmän mutta sitten taas Q:n näkemisestä olen aina yhtä iloinen, ja senkin takia tykkään Licence to Killistä niin paljon, kun se pääsee tekemään paljon enemmän kuin tavallisesti.

Kiitos kommentista!