Tuoreimmat viestit

Sivuja: [1] 2 3 ... 10
1
Godrickin notko / Vs: Nevillen silmin (Neville Longbottom, S, ficlet)
« Uusin viesti kirjoittanut Vendela 25.03.2019 21:30:35 »
Kiitos paljon kommentistasi Crysted :D Todella mukavaa, että tykkäsit tästä!

Minusta mummi on Nevillen elämässä tärkeä hahmo vaikka lapsena Neville pelkäsikin mummiaan. Uskon kuitenkin että sodan jälkeen heidän suhteensa on muuttunut ja lähentynyt. Siksi mummin muotokuva kuuluu mielestäni Nevillen elämään. Kiva kun luit tuolta rivien välistä Lunasta, sillä juuri näin ajattelin tätä kirjoittaessani. He ovat hyviä ystäviä ja Luna kertoilee Nevillelle tämän vanhempien kuulumisia. Kiva, että karkkipaperi oli mieleinen yksityiskohta!

Kun ryhdyin kirjoittamaan tätä "sarjaa" tuohon 12 hahmoa haasteeseen, mietin että onnistunkohan tunkemaan jokaiseen pätkään mukaan myös palan H/D:tä, tuota omaa OTP:ni ;D Ainakin tähän saakka olen onnistunut! Joten kyllä, Harrylla ja Dracolla on tässä yhteisiä lapsia ainakin James ja Scorpius, mutta kyllä näkisin niin että Albus ja Lily ovat myös kuvioissa. Ja juuri siksi nämä ovat Parkinson-Zabini perheen kanssa hyvissä väleissä :)
2
Sanan säilä / Vs: Muistatko elämämme värit? | S | femmeromantiikkaa | 7x raapale
« Uusin viesti kirjoittanut tirsu 25.03.2019 19:38:46 »
Heipparallaa! Nappasin tämän tuolta kommenttikampanjasta. Otsikko herätti mielenkiinnon.

Pidin paljon tuosta, kuinka jokaisen raapaleen otsikko oli sillä värillä, joka liittyi tarinaan sillä hetkellä. Samoin pidin siitä, että värikkyys toistui jokaisessa raapaleessa, miten kaksikon – lopulta kolmikon – elämä oli värikästä. Se sai heidän elämänsä kuulostamaan iloiselta (vaikka varmasti mukana oli suruja ja riitoja, kaikkia tunteita mitä elämään kuuluukin – ja hei, kyllähän negatiiviset tunteetkin sisältyvät väreihin yhtä paljon kuin positiiviset).

Tämä oli todella suloista luettavaa. Lempiraapaleikseni tästä nousivat Taivaan väri ja Ihosi väri, ne vasta olivat niin suloiset ja täynnä rakkautta. ^ ^

Taivaan värissä ihastuin siihen, kun kertoja lipsautti rakastavansa toista ennen aikojaan. En tiedä miksi, mutta jotenkin se aina uppoaa muhun – ”hups, ei ollut ihan vielä aikomuksena sanoa sitä”. Se tuo hieman jännitystä, kun miettii että miten toinen reagoi. Tässä onneksi sanat sanottiin takaisin. ^ ^

Ihosi värissä taasen ihastuin siihen onnelliseen tunnelmaan ja siihen värikkyyteen. Erityisesti muhun iski se kohta, jossa kertoja kertoi lempivärinsä olevan vastavihityn vaimonsa ihonväri (jota kertoja vielä vanhemmallakin iällä rakasti, koska se oli oman rakkaan iho – rypyistä viis.). Aivan mahdottoman suloista. Aawws.  Tosin, hieman järkytyin kun he repisivät kalliit mekot yltään. Toivottavasti eivät menneet rikki, pahasti ainakaan. :P

Lempihuulipunani väri oli jotenkin haikea. Siinä yhdistyi kivasti kadonnut huulipuna ja lapsen pois muutto kotoa. Itselleni tuli sellainen olo, että ehkä kadonneeseen huulipunaan tuli padottua niitä tunteita, joita lapsen lähtö aiheutti. Ja sitten lopussa oltiin jo valmiita tulevaan muutokseen.

Hauskan lisän (haikean tunnelman keskelle) toi se, kun kertoja laittoi merkille puolisonsa pitävän toisen huulipunan sävystä, vaikka sitä yrittikin salata. Sitä on tullut kyllä tehtyä välillä itsekin – miten voi olla vaikeaa joskus myöntää, että pitää sittenkin jostakin toisesta asiasta kuin siitä tutusta (ja turvallisesta).

Pidin myös paljon siitä, että tässä käytiin läpi kaksikon koko yhteinen elämä. Nuoruudesta vanhuuteen. Häistä  (toisen) kuolinvuoteelle.
Loppu oli todella koskettava. Silmät kostuivat, pari kyyneltä karkasi. :'(

Muistisairaudet ovat julmia. Toivottavasti lähitulevaisuudessa keksitään lääke, joka estäisi niiden etenemisen. On kamalaa seurata vieressä, kun itselle tärkeältä ihmiseltä katoavat muistot pikku hiljaa, kuinka toinen vähitellen muistaa aina yhä vähemmän ja vähemmän.

Ihanaa miten kertoja pysyi rakkaansa vierellä loppuun asti (tosin, ei se loppu vielä tässä vielä tullut, mutta kuitenkin). Ja ihanaa miten kertojan puoliso oli vaatinut toista jatkamaan elämää ja muistamaan värit. On ymmärrettävää, ettei kertoja pystynyt sitä lupaamaan, en pystyisi minäkään tuossa tilanteessa. Mutta ainakin hän lupasi yrittää. Rakkauden ja heidän elämänsä värien takia.

Jäin hieman kaipaamaan tietoja Katjasta. Tapasiko hän jonkun, menikö hän naimisiin, saiko hän lapsia, kuinka toisen äidin muistisairaus vaikutti toiseen. Mutta ehkä se on toisen tarinan paikka. Tämä oli kuitenkin (enimmäkseen) Katjan vanhempien tarina, ei hänen.

Siis vau. Todella kaunis ja tunteikas raapalesarja. Aivan mahtavaa. Ja tuo lopetus, voi että. ^ ^

Suuret kiitokset sulle tästä kauniista tarinasta. Onneksi löysin tämän kommenttikampanjan kautta.

-tirsu
3
Hunajaherttua / Vs: New Yorkin taika | Hermione/Ron | S | Nyt myös podfic!
« Uusin viesti kirjoittanut Vendela 25.03.2019 16:38:24 »
Kommenttikampanjasta hei :)

Kuuntelin tämän aluksi podficcinä ja pidin todella paljon! Myöhemmin palasin tarinan tekstiversioon kun ryhdyin naputtelemaan tätä kommenttia.

Podficin alkusanat olivat kivat ja kertoivat kuulijalle kaiken tarpeellisen mitä oli luvassa. Myös väliäänet olivat kivaa piristystä ja katkaisivat tarinaa hyvin, kertoivat että nyt vaihdetaan maisemaa. Äänesi on mukavan rauhallinen ja rytmität tarinaa hyvin. Eläytyminen oli juuri sopivaa eikä pistänyt korvaan liian ärsyttävänä. Olen kuunnellut paljon äänikirjoja ja niihin verrattuna tässä oli enemmän eläytymistä, mutta ei kuitenkaan liikaa :) On haasteellista tasapainottaa kerronta ja dialogi, mutta olit onnistunut tässä mainiosti. Loppusanat olivat myös mukavat ja informatiiviset.

Tuo Soundcloud ei ole minulle ennestään tuttu paikka, joten en tiedä tarkkaan kuinka se toimii. Huomasin kuitenkin, että kun tämä tarina loppui niin uusi lähti heti perään pyörimään. En tiedä onko tämä tuon paikan ominaisuus vai pystytkö itse vaikuttamaan siihen vai oli kyseessä vain minun osaamattomuus ;D Säikähdin kuitenkin hieman, sillä en ollut varautunut että kuuntelen seuraavaksi Annos tekee myrkyn viidettä lukua :D Onko tämä teksti muuten jossain saatavilla ihan tekstiversiona? Yritin tuolta AO3:sta kaivella mutta en löytänyt. En kuunnellut sitä ensimmäistä lausetta pidempään, mutta ymmärsin että siinä olisi ainakin Scorpius mukana?

Mutta sitten tähän tarinaan. Se oli mukava ja tykkäsin ja olen aika pitkälti samaa mieltä muiden kommentoineiden kanssa. Hermione ja Ron New Yorkissa seikkailemassa ja tuo matkaoppaan nimi oli varsin hauska. Hahmot olivat mukavan omia itsejään ja naureskelin Ronin kommenteille ja Hermionen tietämykselle. Ihanaa kun Hermione oli raskaana! Mukavasti olit sitonut myös Ihmeotukset tähän mukaan. Ne joille se on tuttu bongasivat tuolta hauskoja juttuja, mutta mielestäni tarinaa ei tarvitse tuntea että kohdat ymmärtäisi :) Naureskelin Ronin kaskuille ja tuolle humalaiselle huispaajalle!

Tosi kiva pikku tarina, tykkäsin kovasti. Kirjoitat kivasti ja tuo podficci-muoto oli oikein kiva :D

Kiitos tästä,
Vendela
4
Aah, ihanaa kuulla, etten ole ihan ainoa Suomen maaperällä kasvanut, joka ei koe tätä shippiä mitenkään hirvityksenä :D Ei munkaan tieto taidot mee Wikipediaa ja elokuvia kauemmas, mutta silti tää shippi tuntuu jotenki omalle, jos siinäkään on mitään järkee. On maailma nähny sopivampiakin shippejä, mutta joku Tonya ja Thanostaki kuitenki yhdistää.
5
Saivartelija / Vs: Kaksimielisesti ymmärrettävissä olevia kohtia Pottereissa
« Uusin viesti kirjoittanut carrowfan 25.03.2019 11:37:54 »
Feeniksin Killassa, kun he asustavat Kalmahanaukiolla ja siivoavat sitä. He karkoittavat hutsuja verhoista ja ties mistä. :D

//Voi luoja... Likaisesta mielestä ei pääse eroon mut se on sentään seuraksi.
6
Terve k-kampanjasta!

Miten kiva tämä olikaan! Rauhallinen, mutta jouhevasti etenevä. Hahmoista sai riittävästi kiinni ja ne olivat mukavia ja kiinnostavia hahmoja.

Hauskasti tuntuivat ensikohtaamisesta saakka toisiinsa sopivilta, kumpikin sanoi arvostavansa, kumpikin tunsi kappaleita parista sanasta, kumpikin vähän hukassa.

Tuure vaikutti just sellaselta vähän hassulta hyypiöltä (hyvällä vain) joita yliopistolla pyöriikin : D, mutta Ville oli mulle vieraamman oloinen. Sillä oli jotain, masennusta ehkä? Ihana, ett Tuure ei pienestä säikähdellyt vaan lähti rohkeasti messiin.

Hieno originaali!
7
Hunajaherttua / Vs: Mikä tapahtui kirjastossa (Harry/Draco, S, oneshot)
« Uusin viesti kirjoittanut Avaruuspiraatti 24.03.2019 21:55:57 »
Kommenttikampanjasta iltaa! Minä harvoin ihan hakemalla haen luettavaa Potter-osastoilta, mutta tänä iltana mulle tuli outo tarve lukea Drarrya, joten siksi sitä listauksestasi sitten nappasinkin :D Samaistun kovasti Harry poloiseen, minullakin on vino pino koulutehtäviä, jotka olisi pitänyt jo aikoja sitten aloittaa, mutta jotka vielä lojuvat tekemättöminä ja deadlinet tietenkin uhkaa lähestyä turhan nopeasti. Olisipa minullakin oma Draco, joka noin pienellä maksulla tekisi kaikki tehtävät valmiiksi ;D Tässä oli ihanaa kihelmöivää jännitystä juuri ennen poikien suudelmaa. Harryn ja Dracon dynamiikka on mielenkiintoinen, toisaalta vihamiehiä mutta silti jokin vetää heitä toistensa puoleen. Draco on niin itsevarma ja viekas, saa jollain ilveellä aina haluamansa, ja Harry toisaalta on tosi jääräpäinen mutta kuitenkin ihan Dracon vietävissä. Oi että, tämä fikki oli kyllä kiva, kiitoksia!
8
Mahtavaa että näinkin pian jo tarjoat kaksi osaa lisää luettavaksi. Nyt tuli fiilis että päästään ihan pikkasen eteenpäin. Samuli on arvatenkin jatkossakin lukossa kuin pandoran lipas, hänen on varmaan todella vaikea myöntää totuus kaikesta siitä mitä on tapahtunut.

Tuo oli kyllä aidontuntuinen reaktio Samulilta jäädä miettimään niitä pöpelikköön paiskottuja avaimia. Niitä ei ehkä ole ihan helppoa löytää edes päivänvalossa. Mutta toivottavasti löytyvät. Bussimatka murjottuna ei varmaankaa ole mikään helppo kokemus.

Juuso ehkä kokee olevansa hyödytön, mutta ei se ihan niin mene. Ainakin hän antaa Samulille viestin että on käytettävissä. Ja missähän Samuli yönsä viettää? Avaimia ei kannata etsiä ennen päivän valkenemista.

Mukavaa kun jaksat kirjoitella. Kiitos  :D
9
No nyt saan aloittaa, että kiitos kun tähän tuli jatkoa ja ihanaa kun osia oli kaksi! Ihanaa tietää että Samuli on nyt turvassa ja menossa sairaalaan, Juuso on ♥

Cliffhangerit on kyllä parhaita ja tykkään niistä tosi paljon, joten ei haittaa jos niitä tulee vielä myöhemminkin. Mutta ihan mahtavaa oli, kun nyt sai kahden osan verran huokaista että ensinnäkin Juuso löysi Samulin ja toiseksi, on viemässä sitä hoitoon. Mietin jo, että soittaisiko Juuso ambulanssin mutta toisaalta nuo vammat eivät olleet aivan niin vakavia ja hengenvaarallisia.

Jori on kyllä yksi persereikä, voi v*ttu kun olen vihainen sille! Ottaa Samulin puhelin ja heittää avaimet pois. Törkeää! Melkein toivoisin että Samulilla olis joku paikannusohjelma puhelimessa niin Jori (tai edes puhelin!) löytyisi sitä kautta. Mutta ei auta kun jäädä taas kärvistelemään ja odottamaan jatkoa :D

Toivon sormet ristissä, että Samuli avautuu Juusolle, nyt olis jo korkea aika kun menee näin vakavaksi tämä homma! Jorille lähestymiskieltoa kehiin ja ihan sama mitä kamalaa tuolta Samulin menneisyydestä löytyy niin Juuso seisoo kyllä tukena, eikö niin.

Kiitos tästä, pidin :)
Vendela
10
Saivartelija / Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Uusin viesti kirjoittanut Abarat 24.03.2019 18:38:24 »
Clive Barkerin suomennetut kirjat ja novellit on lievästi sanottuna rajuja mutta Abarat-fantasiasarja on asia erikseen. Onko kukaan muu lukenut tätä keskeneräistä sarjaa?  :D
Sivuja: [1] 2 3 ... 10