1
Kolmivelhoturnajaiset / Vs: Kummallisuuksien kuukausi | ilmoittautuminen 2-22.10
« Uusin viesti kirjoittanut Linne 22.10.2026 22:46:17 »Vieläkö kerkee! Mäkin voisin ottaa kaksi
Tuoreimmat viestit
2
Kolmivelhoturnajaiset / Vs: Kummallisuuksien kuukausi | ilmoittautuminen 2-22.10
« Uusin viesti kirjoittanut Angelina 22.10.2026 22:15:14 »Tervetuloa Larjus 😊
Huomisen aikana tosiaan lähetellään kummallisuuksia eteenpäin!
Huomisen aikana tosiaan lähetellään kummallisuuksia eteenpäin!
3
Toinen ulottuvuus / Vs: Täällä Pohjantähden alla/Tuntematon sotilas: Keltainen | K11 | Kaarina Koskela/Urho Hietanen | 15. osa 12.10.2026
« Uusin viesti kirjoittanut Aladdin Sane 22.10.2026 21:02:11 »16 (Ficlet300 108 joulukuu, 495 sanaa)
”Älä”, Kaarina inahtaa ja tarttuu Aulista ranteesta, kun hän jälleen käpälöi hänen sisäreittään ja kaikkea muuta siltä suunnalta löytyvää. Aulis hengittää raskaasti, ja totta kai tämäkin on Kaarinan vika, koska yleensä hän ei päästä Aulista tännekään asti, mutta oikeassahan Aulis siinä on, etteivät he ole aikoihin päässeet näkemään. Ja Aulis on juuri päässyt kotiinkin. Ja niin harvoin sitä kumminkaan päästään kahdestaan olemaan, ja talven kylmällä se on vielä enemmän semmoista. Pitää puikahtaa noentuneen lyhdyn valossa Koskelan lämpiävään saunaan.
”Älä ny tolleen”, Aulis mutisee ja hymyilee vetoavasti Kaarinalle sivellen peukalollaan puristamaansa reittä. Hän nojaa suutelemaan Kaarinaa, mutta tämä kääntää päänsä pois.
”Kaarina.”
”En minä tahdo… en semmosta”, Kaarina sanoo. ”Jos joku sittenkin tulee.”
”Ei ne tänne tule”, Aulis rauhoittelee. Hän laittaa toisen kätensä Kaarinan poskelle ja sipaisee hänen alahuultaan, joka tuntuu turvonneen kaikesta suutelemisesta. ”Kai nekin sen verran miestä ymmärtää.”
”En minä silti tahdo.”
Aulis katsoo häntä epäuskoisena. Hän koettaa vielä, mutta Kaarina puristaa hänen rannettaan niin tiukasti kuin voi.
”Mitäs saatanan peliä se tommonenkan on että ensin päästää toisen niin lähelle että pitäs kyllä samalla vaivalla päästää loppuunkin asti mutta sitten viime tipassa rupeekin pihtaan?”
”Älä puhu tommosta”, Kaarina sanoo hiljaa. Häntä hävettää. Hän oli toivonut, että antamalla Auliksen kopeloida enemmän kuin tavallisesti hän saisi tämän jotenkin – jos ei tyytyväiseksi, niin rauhoittumaan vähän edes. Aulis on niin pitkään ollut niin kamalan kärsimätön.
Hän on selittänyt Kaarinalle sen johtuvan siitä, että miehillä on erilaisia tarpeita kuin naisilla. Että niille on pakko tehdä jotakin. Kyllä Kaarina sen jotenkin käsittää. Ja jos sota olisi loppunut aiemmin – tai jos sitä ei olisi syttynyt ollenkaan – niin he olisivat olleet naimisissa jo monta vuotta. Mutta jos sota ei olisi syttynyt, niin tuskin he olisivat toisilleen mitään kirjeitä kirjoitelleet. Se ensimmäinen autoajelu olisi jäänyt ainoaksi, ja Kaarina olisi pitänyt koko tapauksen visusti itsellään, vaikka äiti ja isä olisivat tietysti epäilleet jotakin.
”Älä puhu tommosta”, hän pyytää uudestaan. Hänen kurkkuunsa on kohonnut pala, jota hän yrittää nieleksiä sieltä pois.
”Mitä tommosta”, Aulis tuhahtaa. ”Minä sanon vaan niinkuma asian nään.”
”En minä sillä.”
”En minä tie”, Aulis sanoo. ”Sen minä sanon että sielä kaukana jaksoin valittamatta kun tiesin että sinä täälä vartoot ja että täälä sitten pääsee… ja sitten kun melkein pääsee niin sitten ei annetakkaan.”
”En minä sillä”, Kaarina toistaa. ”Sillä vaan kun… kun ei olla naimisissakan.”
Aulis puuskahtaa. Hän vetää vihdoin kätensä pois Kaarinan reideltä, tarttuu hänen kasvoihinsa molemmin käsin.
”Pitää sitten ruveta häitä hankkiin”, hän sanoo. Hänen hymynsä ei yllä silmiin asti. ”Jossei joulukuussa vielä ehditä niin kohta kumminkin. Luulekko sinä että rovasti nopeuttas sitä jos sinä siltä kävisit pyytämässä?”
Kaarina tirskahtaa yllättyneen naurun.
”Ei se käy päinsä. Sen pitää mennä tietyllä tavalla.”
”Opetettiinko rippikoulussa niin? Minä saaton jättää sillon kuuntelematta.”
”Sinä olet ihan kummallinen.”
”Sinähän se minua kummastutat”, Aulis sanoo. ”Tehdään sitten sillä tietyllä tavalla. Mutta sitten minä en päästäkään rouvaani altani vällyistä yhtään minnekään. Niin kauan minä olen kärsiny ja varronnu.”
Kaarina ei uskalla olla vastaamatta hänen hymyynsä, vaikka hänen kasvonsa eivät tahdo taipua ja totella vaan jäykistelevät vastaan.
”Älä”, Kaarina inahtaa ja tarttuu Aulista ranteesta, kun hän jälleen käpälöi hänen sisäreittään ja kaikkea muuta siltä suunnalta löytyvää. Aulis hengittää raskaasti, ja totta kai tämäkin on Kaarinan vika, koska yleensä hän ei päästä Aulista tännekään asti, mutta oikeassahan Aulis siinä on, etteivät he ole aikoihin päässeet näkemään. Ja Aulis on juuri päässyt kotiinkin. Ja niin harvoin sitä kumminkaan päästään kahdestaan olemaan, ja talven kylmällä se on vielä enemmän semmoista. Pitää puikahtaa noentuneen lyhdyn valossa Koskelan lämpiävään saunaan.
”Älä ny tolleen”, Aulis mutisee ja hymyilee vetoavasti Kaarinalle sivellen peukalollaan puristamaansa reittä. Hän nojaa suutelemaan Kaarinaa, mutta tämä kääntää päänsä pois.
”Kaarina.”
”En minä tahdo… en semmosta”, Kaarina sanoo. ”Jos joku sittenkin tulee.”
”Ei ne tänne tule”, Aulis rauhoittelee. Hän laittaa toisen kätensä Kaarinan poskelle ja sipaisee hänen alahuultaan, joka tuntuu turvonneen kaikesta suutelemisesta. ”Kai nekin sen verran miestä ymmärtää.”
”En minä silti tahdo.”
Aulis katsoo häntä epäuskoisena. Hän koettaa vielä, mutta Kaarina puristaa hänen rannettaan niin tiukasti kuin voi.
”Mitäs saatanan peliä se tommonenkan on että ensin päästää toisen niin lähelle että pitäs kyllä samalla vaivalla päästää loppuunkin asti mutta sitten viime tipassa rupeekin pihtaan?”
”Älä puhu tommosta”, Kaarina sanoo hiljaa. Häntä hävettää. Hän oli toivonut, että antamalla Auliksen kopeloida enemmän kuin tavallisesti hän saisi tämän jotenkin – jos ei tyytyväiseksi, niin rauhoittumaan vähän edes. Aulis on niin pitkään ollut niin kamalan kärsimätön.
Hän on selittänyt Kaarinalle sen johtuvan siitä, että miehillä on erilaisia tarpeita kuin naisilla. Että niille on pakko tehdä jotakin. Kyllä Kaarina sen jotenkin käsittää. Ja jos sota olisi loppunut aiemmin – tai jos sitä ei olisi syttynyt ollenkaan – niin he olisivat olleet naimisissa jo monta vuotta. Mutta jos sota ei olisi syttynyt, niin tuskin he olisivat toisilleen mitään kirjeitä kirjoitelleet. Se ensimmäinen autoajelu olisi jäänyt ainoaksi, ja Kaarina olisi pitänyt koko tapauksen visusti itsellään, vaikka äiti ja isä olisivat tietysti epäilleet jotakin.
”Älä puhu tommosta”, hän pyytää uudestaan. Hänen kurkkuunsa on kohonnut pala, jota hän yrittää nieleksiä sieltä pois.
”Mitä tommosta”, Aulis tuhahtaa. ”Minä sanon vaan niinkuma asian nään.”
”En minä sillä.”
”En minä tie”, Aulis sanoo. ”Sen minä sanon että sielä kaukana jaksoin valittamatta kun tiesin että sinä täälä vartoot ja että täälä sitten pääsee… ja sitten kun melkein pääsee niin sitten ei annetakkaan.”
”En minä sillä”, Kaarina toistaa. ”Sillä vaan kun… kun ei olla naimisissakan.”
Aulis puuskahtaa. Hän vetää vihdoin kätensä pois Kaarinan reideltä, tarttuu hänen kasvoihinsa molemmin käsin.
”Pitää sitten ruveta häitä hankkiin”, hän sanoo. Hänen hymynsä ei yllä silmiin asti. ”Jossei joulukuussa vielä ehditä niin kohta kumminkin. Luulekko sinä että rovasti nopeuttas sitä jos sinä siltä kävisit pyytämässä?”
Kaarina tirskahtaa yllättyneen naurun.
”Ei se käy päinsä. Sen pitää mennä tietyllä tavalla.”
”Opetettiinko rippikoulussa niin? Minä saaton jättää sillon kuuntelematta.”
”Sinä olet ihan kummallinen.”
”Sinähän se minua kummastutat”, Aulis sanoo. ”Tehdään sitten sillä tietyllä tavalla. Mutta sitten minä en päästäkään rouvaani altani vällyistä yhtään minnekään. Niin kauan minä olen kärsiny ja varronnu.”
Kaarina ei uskalla olla vastaamatta hänen hymyynsä, vaikka hänen kasvonsa eivät tahdo taipua ja totella vaan jäykistelevät vastaan.
4
Kolmivelhoturnajaiset / Vs: Kummallisuuksien kuukausi | ilmoittautuminen 2-22.10
« Uusin viesti kirjoittanut Larjus 22.10.2026 18:20:28 »Minäkin tulen mukaan! Ottaisin kaksi kummallisuutta.
5
Saivartelija / Vs: Veren vangit / Vampyyrikronikat (keskustelua TV-sarjasta, kirjasarjasta ja miksei elokuvistakin)
« Uusin viesti kirjoittanut Sisilja 22.10.2026 13:57:24 »Sain Kadotettujen kuningattaren luettua jokunen aika sitten, mutten oikein osaa päästää siitä irti, joten lueskelin vielä kerran uudestaan DM-luvun ja tällä kertaa silmiini tarttui sieltä tällainen eri kiinnostava yksityiskohta:
Irtipäästämisvaikeuteni käyvät hyvin ilmi siitäkin, että odottelin kohtuullisen lyhyen aikaa kunnes kävin hakemassa The Tale of the Body Thiefin kirjastosta. Oon epävirallisen virallisesti kahjo. :')
Tänne ei ole tullut kauheasti mielipiteitä spoileritägin käyttötoiveista kolmoskautta koskien. Olisiko siis riittävää, että käytetään sitä tammikuun 2027 loppuun asti?
Spoiler: näytä
Irtipäästämisvaikeuteni käyvät hyvin ilmi siitäkin, että odottelin kohtuullisen lyhyen aikaa kunnes kävin hakemassa The Tale of the Body Thiefin kirjastosta. Oon epävirallisen virallisesti kahjo. :')
Tänne ei ole tullut kauheasti mielipiteitä spoileritägin käyttötoiveista kolmoskautta koskien. Olisiko siis riittävää, että käytetään sitä tammikuun 2027 loppuun asti?
6
Kolmivelhoturnajaiset / Vs: Kummallisuuksien kuukausi | ilmoittautuminen 2-22.10
« Uusin viesti kirjoittanut Ingrid 22.10.2026 09:56:22 »Tämän päivän aikana ehtii vielä ilmoittautua mukaan! 
Me jaellaan Angien kanssa kummallisuudet jossain vaiheessa huomisen aikana ja lähetetään ne osallistujille yksäreitse.
Me jaellaan Angien kanssa kummallisuudet jossain vaiheessa huomisen aikana ja lähetetään ne osallistujille yksäreitse.
7
Rinnakkaistodellisuus / Vs: Veren vangit: Maalaa itsesi, Armand/Daniel, S
« Uusin viesti kirjoittanut Eveliina L 20.10.2026 21:50:05 »Tämä on ainakin yritetty kirjoittaa sarjan perusteella, ja Marius on mun uusi suosikkihahmoni kirjoista. Vetää voiton kaikista muista enkä edes osaa sanoa miksi, mutta en kuitenkaan suosittele koskemaan kirjoihin vaan pysyttelemään TV-sarjan parissa. 
Ihanaa, jos angstini on mielestäsi onnistunutta. Kuten sanoin angstin kirjoittaminen on mulle haaste, jota en ehkä kohtaa riittävän usein ja silloin kun kohtaan, se on pelottavaa ja Armand ei todellakaan ole helppo hahmo kirjoittaa, mutta ilmeisesti tarpeeksi mielenkiintoinen, että sitä pitää kokeilla. Mun angsti helposti muuttuu kyllä yhä huumoriksi, mutta huumori tekstin seassa on ihan kivaa ja Daniel on TV-sarjasuosikkini. Romantikkosieluni haluaa antaa Armandille edes jotain rakkautta, kun sillä ei ole oikein mennyt putkeen kohtaamiensa tyyppien kanssa lievästi sanottuna. Ericin piirustus on ihana.
Ihanaa, jos angstini on mielestäsi onnistunutta. Kuten sanoin angstin kirjoittaminen on mulle haaste, jota en ehkä kohtaa riittävän usein ja silloin kun kohtaan, se on pelottavaa ja Armand ei todellakaan ole helppo hahmo kirjoittaa, mutta ilmeisesti tarpeeksi mielenkiintoinen, että sitä pitää kokeilla. Mun angsti helposti muuttuu kyllä yhä huumoriksi, mutta huumori tekstin seassa on ihan kivaa ja Daniel on TV-sarjasuosikkini. Romantikkosieluni haluaa antaa Armandille edes jotain rakkautta, kun sillä ei ole oikein mennyt putkeen kohtaamiensa tyyppien kanssa lievästi sanottuna. Ericin piirustus on ihana.
8
Godrickin notko / Vs: Lauantai-ilta | K-11 | songfic | HP meets Mamba
« Uusin viesti kirjoittanut mursuhilleri 20.10.2026 15:47:24 »Kiitän suuresti kommenteistanne, Odo, Fiorella sekä Eveliina! Ihana kuulla, että olin onnistunut kivasti tuossa biisin jäljittelyssä :3 Ja joo siis tilannehan on se, että mulla on soinut tää myöskin ihan nonstoppina päässäni siitä saakka, kun kirjoitin tämän tekstin ja samalla kolusin biisin ihan läpikotaisin En tiiä pitäiskö kirjoittaa näitä vähän lisääkin, kun Mamballa on niin paljon hauskoja sanoituksia, jotka kertoo itsessään kaikenlaisia tarinoita kun malttaa kuunnella ajatuksella!
Kiitos kovasti teille <3 Minua ilahduttaa kovasti, että olette tämän lukeneet!
En tiiä pitäiskö kirjoittaa näitä vähän lisääkin, kun Mamballa on niin paljon hauskoja sanoituksia, jotka kertoo itsessään kaikenlaisia tarinoita kun malttaa kuunnella ajatuksella!Kiitos kovasti teille <3 Minua ilahduttaa kovasti, että olette tämän lukeneet!
9
Kolmivelhoturnajaiset / Vs: Kummallisuuksien kuukausi | ilmoittautuminen 2-22.10
« Uusin viesti kirjoittanut Ingrid 20.10.2026 13:43:40 »Odo lisätty mukaan!
Vielä on torstaihin asti aikaa ilmoittautua mukaan.
Vielä on torstaihin asti aikaa ilmoittautua mukaan.
10
Rinnakkaistodellisuus / Vs: Veren vangit: On vain yksi (S, Lestat/Louis)
« Uusin viesti kirjoittanut Eveliina L 20.10.2026 00:31:29 »Mä lupasin olla lukematta yhtäkään Veren vangit -ficciä ennen kuin saan kirjoitettua loppuun mun Haasteita hampaankolossa -tekstin, koska nämä ficit harhauttaa mut aina väärille poluille miettimään muita asioita, mutta en voinut siltikään vastustaa kiusausta. Sitä paitsi Loustat voisi olla vaaratonta paitsi ettei sekään ole, mutta ainahan voi yrittää valehdella itselleen. Kieltämättä On vain yksi arkku -trooppi toi on vampyyrimaailmassa.
Aika riipaiseva ja niin parituksen mukainen. Ajatella, miten ne luultavasti pyörii vielä vuosisatojen jälkeenkin toistensa ympärillä kehää, jossa Louis yrittää pitää arkunkannen kiinni, mutta lopulta se aina lipsahtaa auki. Ja Lestat on epätoivoinen, koska Louis on sen elämän keskipiste, vaikka Lestat on itse oman elämänsä sankari tai ainakin yrittää kovasti olla, mutta sillä on vaan liian paljon kaikenlaisia traumoja, joita se ei ole käsitellyt. Ja mä en analysoi mitään, nautiskelen vain tekstistä, joka toisaalta saa mut toivomaan, että Lestat ja Louis käsittelisivät traumansa ja eläisivät ikuisesti yhdessä elämänsä loppuun asti.
Aika riipaiseva ja niin parituksen mukainen. Ajatella, miten ne luultavasti pyörii vielä vuosisatojen jälkeenkin toistensa ympärillä kehää, jossa Louis yrittää pitää arkunkannen kiinni, mutta lopulta se aina lipsahtaa auki. Ja Lestat on epätoivoinen, koska Louis on sen elämän keskipiste, vaikka Lestat on itse oman elämänsä sankari tai ainakin yrittää kovasti olla, mutta sillä on vaan liian paljon kaikenlaisia traumoja, joita se ei ole käsitellyt. Ja mä en analysoi mitään, nautiskelen vain tekstistä, joka toisaalta saa mut toivomaan, että Lestat ja Louis käsittelisivät traumansa ja eläisivät ikuisesti yhdessä elämänsä loppuun asti.