1
Kolmivelhoturnajaiset / Vs: Finibingo 2026
« Uusin viesti kirjoittanut rosegold tänään kello 15:47:59 »Voisin yrittää osallistua ja kun tykkään laittaa asioita järjestykseen, niin tässä viesti, johon yritän keräillä viestejä. Katsotaan.
Uutiset:
Lukekaa Rehtorin kansliaa ja Päivän Profeettaa! Säännöt sekä uusimmat tiedotteet löytyvät aina niistä.
Tuoreimmat viestit
2
Kolmivelhoturnajaiset / Vs: Finibingo 2026
« Uusin viesti kirjoittanut Angelina tänään kello 15:23:06 »Meni toi FiniWrimo niin upeesti, että tullaan feilaan seuraavakin haaste 
Eli mukana!
Eli mukana!3
Kolmivelhoturnajaiset / Vs: Finibingo 2026
« Uusin viesti kirjoittanut Eveliina L tänään kello 15:21:33 »okei, haluan osallistua ja laittaa bingon osasuoritukset tähän, koska muuten en pysty muistamaan mitään.
1.
2.
3.
4.
5.
6.
1.
2.
3.
4.
5.
6.
4
Rehtorin kanslia / Vs: Ilmoitustaulu | Ylläpidon ilmoituksia ja tiedotteita
« Uusin viesti kirjoittanut Ingrid tänään kello 14:35:55 »31.8.2026: Kolmivelhoturnajaisten osastoa on uudistettu ja Finibingo 2026 on pyörähtänyt käyntiin!
5
Kolmivelhoturnajaiset / Vs: Finibingo 2026
« Uusin viesti kirjoittanut Sokerisiipi tänään kello 14:10:40 »Onko Raapalejuoksuun tulossa uusi juoksu kun se on laitettu tähän bingoon? Juoksu on nyt ollut pitkään tauolla. En edes tiedä, kuka siitä on nykyään ns. vastuussa. Toisin kuin ketjuja, juoksua ei ole voinut aloittaa kuka vaan. Siellä on aina ollut tietty, luvan saanut aloittaja.
6
Kolmivelhoturnajaiset / Vs: Finibingo 2026
« Uusin viesti kirjoittanut Ingrid tänään kello 14:04:09 »Inkun bingoilut:
7
Kolmivelhoturnajaiset / Kolmivelhoturnajaiset | osaston uudistus 2026
« Uusin viesti kirjoittanut Ingrid tänään kello 14:00:58 »K O L M I V E L H O T U R N A J A I S E T
Mikä on Kolmivelhoturnajaiset?
Kolmivelhoturnajaiset on muuttanut kesän 2026 aikana muotoaan Finfanfunin kaikenkattavaksi tempausosastoksi, jossa järjestetään erilaisia foorumia aktivoivia ja yhteistä tekemistä sisältäviä tapahtumia sekä kisailuja. Niihin on tervetullut osallistumaan kuka vain finiläinen. Tarkemmat osallistumis- ja ilmoittautumisohjeet löytyvät jokaisen tempauksen omasta topicista. Osastolla voidaan järjestää myös perinteisiä turnajaisia, eli kirjoitus- ja kuvataidekilpailuja.
Tempausten ideointiin on mahdollista päästä mukaan. Ideoita otetaan vastaan tässä topicissa, sekä Finin ideointi- ja aktiviteettitopicissa. Voit myös lähettää yksityisviestiä jollekin alueen valvojista ja kertoa ideoistasi.
Osastolle kootaan lisäksi hyödyllisiä linkkejä meneillään oleviin tapahtuma- ja tekemistopiceihin, joten aluetta kannattaa vilkuilla aktiivisesti!
Alkuperäisten Kolmivelhoturnajaisten arkisto löytyy täältä.
Meneillään olevat tempaukset:
Menneet tempaukset:
8
Kolmivelhoturnajaiset / Finibingo 2026
« Uusin viesti kirjoittanut Ingrid tänään kello 14:00:21 »F I N I B I N G O
Tervetuloa haastamaan itsesi vuoden 2026 Finibingossa!
Tämän tempauksen tavoitteena on jatkaa foorumin aktivointia.
Tehtävänäsi on kerätä yksi tai useampi bingosuora suorittamalla alla olevasta kortista löytyviä haasteita ja tehtäviä.
Tehtäviä on moneen makuun ja niiden joukosta löytyy muun muassa kommentointia, pelaamista, keskustelua ja taiteilua.
Bingon saa kuudesta vierekkäisestä boksista missä tahansa neljässä suunnassa (eli - | / \).
Osallistuaksesi sinun ei tarvitse ilmoittaa siitä tähän topiciin, mikäli et halua.
Halutessasi voit kuitenkin hihkaista täällä, mikäli saat bingorivin suoritetuksi.
Voit myös halutessasi tehdä tänne listauksen tehtävistä, jotka olet suorittanut,
sekä halutessasi viestit, joilla olet lunastanut kunkin tehtävän suoritetuksi.
Bingoilu kestää tämän vuoden loppuun eli 31.12.2026 asti.
Tämän tempauksen tavoitteena on jatkaa foorumin aktivointia.
Tehtävänäsi on kerätä yksi tai useampi bingosuora suorittamalla alla olevasta kortista löytyviä haasteita ja tehtäviä.
Tehtäviä on moneen makuun ja niiden joukosta löytyy muun muassa kommentointia, pelaamista, keskustelua ja taiteilua.
Bingon saa kuudesta vierekkäisestä boksista missä tahansa neljässä suunnassa (eli - | / \).
Osallistuaksesi sinun ei tarvitse ilmoittaa siitä tähän topiciin, mikäli et halua.
Halutessasi voit kuitenkin hihkaista täällä, mikäli saat bingorivin suoritetuksi.
Voit myös halutessasi tehdä tänne listauksen tehtävistä, jotka olet suorittanut,
sekä halutessasi viestit, joilla olet lunastanut kunkin tehtävän suoritetuksi.
Bingoilu kestää tämän vuoden loppuun eli 31.12.2026 asti.
9
Saivartelija / Vs: Fanifiilistelyn yleistopic
« Uusin viesti kirjoittanut Grenade tänään kello 13:36:54 »Ajattelin tulla tänne vaan fiilistelemään, miten kivaa on taas olla hurahtanut johonkin sarjaan. Tai siis onhan tätä jo kestänyt yli kahdeksan kuukautta, mutta silti. 
Heated Rivalry on edelleen syvällä sydämessä ja ah, miten hyvältä voi ihmisestä tuntua, kun sain ostettua fanikamaa niistä ukkeleista. Nyt mulla on uus Hollanov-magneetti jääkaapin ovessa ja tuun vaan niin iloiseks joka kerta, kun sen näen. Tää vuosi on muuten ollu aika ei-niin-kiva, joten nää pienet asiat kyllä piristää.
Ja kakkoskauden kuvaukset on alkanut! Ensi vuonna saadaan lisää uutta materiaalia ja promojuttuja ja kaikkea. 🤩
Heated Rivalry on edelleen syvällä sydämessä ja ah, miten hyvältä voi ihmisestä tuntua, kun sain ostettua fanikamaa niistä ukkeleista. Nyt mulla on uus Hollanov-magneetti jääkaapin ovessa ja tuun vaan niin iloiseks joka kerta, kun sen näen. Tää vuosi on muuten ollu aika ei-niin-kiva, joten nää pienet asiat kyllä piristää. Ja kakkoskauden kuvaukset on alkanut! Ensi vuonna saadaan lisää uutta materiaalia ja promojuttuja ja kaikkea. 🤩
10
Sanan säilä / Mieleltään tuntematon | S | fantasia | Aapo/Ville
« Uusin viesti kirjoittanut Sokerisiipi 30.08.2026 20:30:53 »Ikäraja: S
Tyylilaji: fantasia, AU
Paritus: Aapo/Ville
Sanamäärä: 501
Haasteet: Haasteita hampaankolossa III (Originaalikiipeily 77. lohikäärme) ja Bad Things Happen-bingo (turvattomuuden tunne)
A/N: Tällainen pieni fantasiapätkä lempipojistani :3
Olin kauhuissani. Sydämeni hurja ryske sai kylkiluuni särkemään. Jännitys myllersi lakkaamatta vatsassani. Hengitin lyhyin, nopein henkäyksin, vaikka lohikäärmeestä lähtevä väkevä ja kostea löyhkä sai silmäni vuotamaan. Näkökenttäni vilkkui ja oli reunoiltaan upottavan musta. Räpyttelin ja tein parhaani ollakseni pyörtymättä tai oksentamatta.
Peto allani liikkui ja hengitti, vaikka se tuntuikin henkiin herätetyltä vuorenselältä. Tuntui luonnottomalta olla sellaisen hirviön selässä. Kaikki lohikäärmeessä – hampaat, sarvet, piikit, suomut, raatelukynnet, nahkasiivet – oli niin lujaa, raakaa ja armotonta. En millään käsittänyt lohikäärmeen valtavuutta. Olin sen rinnalla liian pieni ja heiveröinen. Minulla ei ollut suomupanssaria eikä kansakuntia tuhoavaa tulta leukaperissäni. En tuntenut itseäni ratsastajaksi vaan joksikin säälittäväksi, joka oli elossa vain siksi, etten ollut tämän jumalallisen pedon huomion arvoinen.
Olin jo varomattomuuksissani satuttanut käteni kovettuneen suomun terävään reunaan. Vereni haju oli saanut lohikäärmeen pitämään kammottavaa säksättävää ujellusta, jonka uskoin jo olevan viimeinen kuulemani ääni tässä elämässä. Aapo sai käännettyä lohikäärmeen huomion takaisin itseensä muutamalla lujalla käskysanalla. Hän otti käteni ja sitoi sen nopein, varmoin ottein. Tunsin Aapon lämpimän hengityksen, kun hän suukotti sormenpäitäni. Aapon hellä kosketus toi tunnon takaisin pelosta turtuneeseen kehooni.
”Olet hyvin rohkea”, Aapo vakuutti minulle, vaikka olin aivan kalpea ja hikinen.
Takerruin tiukemmin Aapoon, joka istui ryhdikkäästi nahkaisessa istuimessaan. Hän oli rauhallinen ja vakaa kuin kallio. Minä yritin kovasti olla vapisematta, mutta epäonnistuin siinäkin. Tiesin kuitenkin, ettei Aapo pilkkaisi minua sen takia. Hän ei ollut sellainen.
”On hyvä pelätä”, Aapo sanoi. Hänen äänensä käheä mataluus melkein hukkui lohikäärmeen raskaan, sihisevän hengityksen alle. ”Se tarkoittaa, että otat tämän vakavasti.”
Otan tämän ihan pahuksen vakavasti, olisin tahtonut sanoa, mutta voin niin pahoin, etten uskaltanut avata suutani. Painoin otsani Aapon hartiaan ja yritin muistaa, miten hengittää.
”Ei ole mitään hätää”, Aapo rauhoitteli kovemmalla äänellä. En ollut varma, puhuiko hän minulle vai lohikäärmeelle allamme. ”Oletko valmis?”
Vaikersin jotakin epämääräistä. Tahdoin ottaa kaiken takaisin ja palata tukevalle, tutulle maankamaralle, mutta Aapo ei antanut siihen tilaisuutta. Hän kumartui eteenpäin ja rohkaisi lohikäärmeen liikkeelle.
Olin varma, että osa minusta jäi jälkeen, niin nopeasti peto liikkui suuresta koostaan huolimatta. Kiviseinät ja soihdut vilisivät silmissäni. Rutistin Aapoa ja rukoilin jumalia armahtamaan minut ja poikkeuksellisen typerät ideani.
Kun lohikäärme levitti siipensä ja ponnistautui ilmaan kohti sinistä taivasta ja häikäisevää aurinkoa, tunsin Aapon nauravan. Ilma jylisi korvissani ja peitti kaikki äänet, mutta en erehtynyt tutusta värinästä hänen vartalossaan. Tunsin Aaposta väreilevän riemun ja vapauden. Hän kuului tänne, pilvien yläpuolelle, taivaan uhkarohkeaksi hallitsijaksi. Ja vaikka Aapo oli sallinut minun tulla tällä kertaa mukaan, tiesin, ettei tämä ollut minun paikkani. Minä kuuluin metsille ja kukkuloille, en viiltäviin ilmavirtoihin kilpailemaan korkeuksista vuorten kanssa.
Yritin hengittää, mutta ilma oli ohutta ja terävää. En katsonut huikaisevia maisemia allamme. En iloinnut lentämisen ihmeellisyydestä. Keskityin Aapoon, hänen niskansa kaareen ja makeanraikkaaseen tuoksuun, jossa oli mukana nahan lämpöä ja savun katkua. Aapon vartalo oli tuttu ja vankka. Aapo oli turvani ja ankkurini tässä vaarallisessa, kylmässä tyhjyydessä, jossa minun ja kuoleman välissä oli vain oikukas, mieleltään tuntematon hirmupeto.
Pauhaava kylmyys sai ihoni ja kurkkuni särkemään. Pelkäsin käsieni puutuvan niin, että otteeni Aaposta kirpoaisi. Toivoin, että tämä kohtalon härnääminen päättyisi pian. Lentää en aikonut enää koskaan.
Tyylilaji: fantasia, AU
Paritus: Aapo/Ville
Sanamäärä: 501
Haasteet: Haasteita hampaankolossa III (Originaalikiipeily 77. lohikäärme) ja Bad Things Happen-bingo (turvattomuuden tunne)
A/N: Tällainen pieni fantasiapätkä lempipojistani :3
Mieleltään tuntematon
Olin kauhuissani. Sydämeni hurja ryske sai kylkiluuni särkemään. Jännitys myllersi lakkaamatta vatsassani. Hengitin lyhyin, nopein henkäyksin, vaikka lohikäärmeestä lähtevä väkevä ja kostea löyhkä sai silmäni vuotamaan. Näkökenttäni vilkkui ja oli reunoiltaan upottavan musta. Räpyttelin ja tein parhaani ollakseni pyörtymättä tai oksentamatta.
Peto allani liikkui ja hengitti, vaikka se tuntuikin henkiin herätetyltä vuorenselältä. Tuntui luonnottomalta olla sellaisen hirviön selässä. Kaikki lohikäärmeessä – hampaat, sarvet, piikit, suomut, raatelukynnet, nahkasiivet – oli niin lujaa, raakaa ja armotonta. En millään käsittänyt lohikäärmeen valtavuutta. Olin sen rinnalla liian pieni ja heiveröinen. Minulla ei ollut suomupanssaria eikä kansakuntia tuhoavaa tulta leukaperissäni. En tuntenut itseäni ratsastajaksi vaan joksikin säälittäväksi, joka oli elossa vain siksi, etten ollut tämän jumalallisen pedon huomion arvoinen.
Olin jo varomattomuuksissani satuttanut käteni kovettuneen suomun terävään reunaan. Vereni haju oli saanut lohikäärmeen pitämään kammottavaa säksättävää ujellusta, jonka uskoin jo olevan viimeinen kuulemani ääni tässä elämässä. Aapo sai käännettyä lohikäärmeen huomion takaisin itseensä muutamalla lujalla käskysanalla. Hän otti käteni ja sitoi sen nopein, varmoin ottein. Tunsin Aapon lämpimän hengityksen, kun hän suukotti sormenpäitäni. Aapon hellä kosketus toi tunnon takaisin pelosta turtuneeseen kehooni.
”Olet hyvin rohkea”, Aapo vakuutti minulle, vaikka olin aivan kalpea ja hikinen.
Takerruin tiukemmin Aapoon, joka istui ryhdikkäästi nahkaisessa istuimessaan. Hän oli rauhallinen ja vakaa kuin kallio. Minä yritin kovasti olla vapisematta, mutta epäonnistuin siinäkin. Tiesin kuitenkin, ettei Aapo pilkkaisi minua sen takia. Hän ei ollut sellainen.
”On hyvä pelätä”, Aapo sanoi. Hänen äänensä käheä mataluus melkein hukkui lohikäärmeen raskaan, sihisevän hengityksen alle. ”Se tarkoittaa, että otat tämän vakavasti.”
Otan tämän ihan pahuksen vakavasti, olisin tahtonut sanoa, mutta voin niin pahoin, etten uskaltanut avata suutani. Painoin otsani Aapon hartiaan ja yritin muistaa, miten hengittää.
”Ei ole mitään hätää”, Aapo rauhoitteli kovemmalla äänellä. En ollut varma, puhuiko hän minulle vai lohikäärmeelle allamme. ”Oletko valmis?”
Vaikersin jotakin epämääräistä. Tahdoin ottaa kaiken takaisin ja palata tukevalle, tutulle maankamaralle, mutta Aapo ei antanut siihen tilaisuutta. Hän kumartui eteenpäin ja rohkaisi lohikäärmeen liikkeelle.
Olin varma, että osa minusta jäi jälkeen, niin nopeasti peto liikkui suuresta koostaan huolimatta. Kiviseinät ja soihdut vilisivät silmissäni. Rutistin Aapoa ja rukoilin jumalia armahtamaan minut ja poikkeuksellisen typerät ideani.
Kun lohikäärme levitti siipensä ja ponnistautui ilmaan kohti sinistä taivasta ja häikäisevää aurinkoa, tunsin Aapon nauravan. Ilma jylisi korvissani ja peitti kaikki äänet, mutta en erehtynyt tutusta värinästä hänen vartalossaan. Tunsin Aaposta väreilevän riemun ja vapauden. Hän kuului tänne, pilvien yläpuolelle, taivaan uhkarohkeaksi hallitsijaksi. Ja vaikka Aapo oli sallinut minun tulla tällä kertaa mukaan, tiesin, ettei tämä ollut minun paikkani. Minä kuuluin metsille ja kukkuloille, en viiltäviin ilmavirtoihin kilpailemaan korkeuksista vuorten kanssa.
Yritin hengittää, mutta ilma oli ohutta ja terävää. En katsonut huikaisevia maisemia allamme. En iloinnut lentämisen ihmeellisyydestä. Keskityin Aapoon, hänen niskansa kaareen ja makeanraikkaaseen tuoksuun, jossa oli mukana nahan lämpöä ja savun katkua. Aapon vartalo oli tuttu ja vankka. Aapo oli turvani ja ankkurini tässä vaarallisessa, kylmässä tyhjyydessä, jossa minun ja kuoleman välissä oli vain oikukas, mieleltään tuntematon hirmupeto.
Pauhaava kylmyys sai ihoni ja kurkkuni särkemään. Pelkäsin käsieni puutuvan niin, että otteeni Aaposta kirpoaisi. Toivoin, että tämä kohtalon härnääminen päättyisi pian. Lentää en aikonut enää koskaan.