Itse olen viime aikoina katsellut taas vaihteeksi Salattujen elämien alkuperäisiä jaksoja ihan ensimmäisestä alkaen. Nyt olen muistaakseni suunnilleen sadannen jakson tuntumassa katselmissani.
Toinen sarja, jota olen myös tässä syksyn aikana katsonut, on Gilmoren tytöt. Se on sarja, jota en ole aiemmin katsonut enkä ollut aiemmin siitä edes pahemmin kiinnostunut, mutta eräänä päiväni tulikin jännästi todettua itselleni, että hei, nyt tekee mieli katsoa Gilmoren tyttöjä!
Melkoisen jännää kyllä ajatella, että on itse tällä hetkellä saman ikäinen kuin Lorelai! En osaa kuvitellakaan, että minulla olisi tällä hetkellä teini-ikäinen tytär...
Tulipa nostalginen tunnelma, kun lueskelin viestiäsi,
Larjus! Katsoin (kuten kaikki muutkin) Salkkareita ne ekat kaudet, mutta samoin kuin monen muunkin ohjelman kanssa, minulla ei ole ikinä riittänyt aika päiväsarjoihin. Viikkosarjoja olen kyllä aikoinaan seurannut tosi paljonkin!
Miia ja Saku -aikakauden jaksoja katsoin tiiviimmin, sitten vähän satunnaisemmin (esim. mummolassa ollessa - mummo on katsonut varmaan joka ikisen jakson, niin kuin myös Kauniista ja rohkeista

) ja mieleen on jäänyt sellaiset vaiheet, joissa oli Laura ja se talonmiehen poika (en nyt muista nimeä enkä jaksa googlettaa), ja Lauran raskausaika. Silloin se oli vielä sellainen aika tyypillinen "arkidraamasarja", ja jossain vaiheessa lähti menemään varsin lennokkaiksi ne juonikuviot.

Serkkuni oli aikoinaan kova Gilmoren tyttöjen fani. Muistan katsoneeni siitä ekaa kautta, ja se oli mukava, mutta luultavasti se meni jonkun toisen ohjelman tai sitten jonkun harrastuksen kanssa päällekkäin, koska en ikinä jatkanut sen parissa, vaikka tykkäsinkin siitä. Sen voisin kyllä oikeasti itsekin joskus katsoa ihan tarkoituksella! Ja siinä kai oli tarkoituskin, että äidin ja tyttären välit olivat läheiset, kun heillä oli niin pieni ikäero.
Nyt kun muistellaan, niin yhteen aikaan tuli paljon sellaisia mysteerisarjoja, joissa oli joku vähän yliluonnollinen asetelma. Niistä katsoin varmaan melkein kaikki. Supernaturalia en, jostain syystä en sille lämmennyt. Tykkäsin niistä, joissa oli joku vähän yliluonnollinen lapsi, jota piti suojella ettei pahat tahot ryöstäisi sitä omiin tarkoituksiinsa, tai sitten jotain hirviöitä vaanimassa, joilta piti suojautua.

Olen edelleen katsonut nyt niin vähän telkkaria, että kun yksi päivä meinasin, huomasin kadottaneeni kaukosäätimen jonnekin, enkä jaksanut etsiä.
