Tatska kuulostaa tosi hienolta ja kekseliäältä! Ihan mielenkiinnosta kyselen, että miten suhtaudut itse, jos näet jollakin toisella Potter-tatuoinnin?  Siis sellaisen Potter-tatuoinnin, joka on ihan selvästi tunnistettavissa fandomtatuoinniksi?

Kiitos! ❤️ Mun reaktio on aika samantyylinen kuin mitä sä kuvasit, eli innostunut ja nostalginen ja sellainen, että tulee fiilis että tämän ihmisen kanssa on jotain yhteistä. Varmasti heti tilaisuuden tullen menisin kehumaan tatskaa ja aloittamaan fanihypetyskeskustelun Tämä on aika hassusti ristiriidassa tuohon mitä sanoin siitä että en haluaisi että kukaan ajattelisi musta ennakkoluuloisesti fanitatskan takia kun itse ajattelisin siitä lähinnä että jes miten siistiä ja kivaa - mutta kun tiedän että on sellaisia ihmisiä, joilla se reaktio olisi negatiivinen, niin väistämättäkin se vaikuttaa sitten siihen, että tulee itse varovaiseksi. Jos mulla itselläni olisi ennen tätä Rowlingin mäntteyskaapista ulostuloa otettu tunnistettava Potter-tatska, niin kantaisin sitä varmasti kyllä rakkaudella ja ylpeydellä ❤️ En vaan tällä hetkellä halua ottaa sellaista enää, mutta jos sellainen olisi jo niin en mä sitä katuisi missään nimessä. Kantaisin sitä uhmakkaasti osoituksena rakkaudesta elämäni tärkeimmälle fandomille ja haistattelisin Rowlingille päässäni pitkät. Musta on tosi sääli että Potter-tatskojen peittäminen on niin yleinen ilmiö (vieläpä kun ne on usein niin hienoja 💔), se on todella riipaiseva ajankuva siitä miten Rowlingin teot ovat vieneet faneilta iloa pois ja se on sydäntäsärkevää. Potterit ovat mulle niin tärkeitä, että aina vähän riipaisee kun tätä asiaa ajatteleekaan.

Tämä on varmasti monen muunkin kohdalla totta - että kirjailijan sanomiset ja tekemiset ovat vieneet intoa omasta kirjoitusharratuksesta, mikä ihan yleisestikin ottaen on tosi surullista! 

Tää on kyllä todella harmi. Mä olen itse lukenut ihan samaan tapaan ficcejä Potterista kuin aikaisemminkin (ja myös kirjoittanut, vaikka mä kyllä kirjoitan nykyään harmillisen harvoin ylipäätään) ja mä olen kääntänyt sen ajatuksen niin päin, että fanfiction-kulttuurin kautta voi ikään kuin ottaa fandomin takaisin! Ei me tarvita Rowlingia siihen että nautitaan fandomista, se voi olla surkea pikkusieluinen ankeuttaja jossain omassa kopperossaan ja fanit voivat nauttia itselleen rakkaasta fandomista ihan keskenään. Musta se on voimaannuttava ajatus, että Rowling ei pysty sitä faniutta viemään pois vaan ficcailemalla ja lukemalla ja siihen kulttuuriin osaa ottamalla me voidaan nauttia fandomista jota rakastetaan eikä koko Rowlingille tarvitse siinä hommassa siunata ajatustakaan. Toivottavasti tästä näkökulmasta tulisi jollekin edes ripaus ficcailuintoa takaisin! ❤️

Tämä oli tosi kiva! Oli hauskaa juuri kun tässä oli noita tutun tuntuisia tropeja, mutta niiden lopputulos ei sitten kuitenkaan ollut se perinteinen. Vaikka mä aloin kyllä tämän tekstin aikana ihan vallan shippaamaan näitä hahmoja, tätä oli muutenkin niin kiva lukea että olisin lukenut tosi mielellään vielä lisääkin mutta erityisesti juuri näistä kahdesta Tässä oli musta hirmu kivasti rakennettu tuota ystävyyden kehittämistä ja näiden orastava kaveruus oli niin söpöä ja kivaa, että sitä olisi voinut lukea hyvillä mielin vaikka kuinka vielä. Se on hyvän tekstin merkki, että sen luettua tulee semmoinen olo että voi kun harmi että tämä loppui, ja tästä kyllä tuli sellainen fiilis! Tämä oli jotenkin niin mukaansatempaava tarina, että se ihan vallan imaisi otteeseensa.

Erityisesti miljöö oli tosi kiinnostava, olit luonut luontevan oloisesti paikan ja hahmot siten, että lukijana mielenkiinto heräsi ja janosi kuulla lisää, mutta ei ollut ollenkaan "selittelevä" tunne vaan tutustutit lukijan maailman saloihin tarinan edetessä. Kaikki kahden eri paikan väliset erot oli musta erityisen kivasti tuotu esiin, tietoa tipahteli lisää tarinan edetessä ja ahmin kaikki nokkelasti keksityt yksityiskohdat innokkaasti. Maailmanrakennus oli musta tässä yksi parhaista jutuista ja hyvin onnistunutta! En tiedä oonko jotenkin outo (tai siis no joo tiedän että oon) mutta mun mielestä Laakso kuulosti tosi kivalta paikalta xD Vähän vaan väärinymmärretyltä. Erityisen paljon ihastelin sitä kivaa yksityiskohtaa, että siellä kasvoi vain mustia marjoja. Juuri tällaiset pienet yksityiskohdat rikastuttivat tekstiä tosi kivasti ja tekivät miljööstä uskottavan oloisen!

Lopulta Kitre huokaisi ja hieroi ohimoitaan. Hän näytti väsyneeltä. “Anna kun arvaan”, hän sanoi. “Sinua kehotettiin ‘nauttimaan ateriasta?”

Victoria risti käsivartensa puuskaan ja nyökkäsi.

“Epäilyttävän hihityksen kera?”

Victoria nyökkäsi uudestaan.

“Se oli Fitz”, Kitre sanoi. “Olen pahoillani. Pyysin häntä olemaan mahdollisimman ystävällinen ja…no. Hän hihittää ollessaan hermostunut. Meillä ei käy paljon ihmisvieraita.”

Eikäää hih! Tämä oli lempparikohtani, Fitz ja hänen ilkikurisen oloinen ja (syystäkin) vähän väärinymmärretty käytös oli vaan aivan valloittavan söpöä! Ilkiöt olivat muutenkin musta aivan parhaita, hihittelin Fitziin liittyvissä kohdissa niin ilahtuneena ja luin tosi mielelläni yksityiskohtia näistä olioista. Raatelukulttuurin toteuttaminen oli aivan mahtava kohta xD Toinen kohta mikä mua ilahdutti ja hekotutti erityisen paljon oli "pahuksen huonon sään prinssi" -kohta, heh.

Kiitos tosi paljon kivasta tarinasta! Pidin tästä ja tässä oli kyllä juuri sopivasti huumoria, että jätti hyvälle mielelle Kuten alussakin mainitsin, niin tämä oli niin kiva, että olisin mielelläni lukenut tästä maailmasta ja näistä hahmoista enemmänkin. Tasan ainoa harmillinen asia tässä tekstissä oli se että se loppui

En kuitenkaan enää halunnut sellaista joka on selvästi tunnistettavissa Potter-tatskaksi, koska en halua että joku tekee sen perusteella jotain päätelmiä mun arvoista edes puhumatta mun kanssa.

Tatska kuulostaa tosi hienolta ja kekseliäältä! Ihan mielenkiinnosta kyselen, että miten suhtaudut itse, jos näet jollakin toisella Potter-tatuoinnin? Siis sellaisen Potter-tatuoinnin, joka on ihan selvästi tunnistettavissa fandomtatuoinniksi? Musta tää on yleiselläkin tasolla mielenkiintoinen aihe keskustella - siis se, kuinka ja miksi ihmiset tekevät päätelmiä muista ja miten jotkut tietyt asiat vaikuttaa näkemyksiin ihmisistä, joita ei tunne. Tai ihmisistä, jotka tuntee hyvin. Olin itse viime vuonna kurssilla, jolla en tuntenut ketään, mutta jolle ilmestyi myös yksi tyttö, jolla oli Rohkelikon huispausjoukkueen villapaita päällä. Ensimmäinen ajatukseni oli, että vau, haluan heti mennä juttelemaan tälle tyypille, höpötellä nostalgisia juttuja Pottereista ja vaan kinata siitä, miksi Korpinkynsi on parempi kuin Rohkelikko. Jotenkin ehkä sellaisen fandomkulttuurin ja erityisesti Pottereihin liittyvään fanituksen hiljentymisen tähden itselleni tulee ennemminkin sellainen nostalginen fiilis, kun näen ihmisillä jotain Pottereihin viittavaa.

Fikkailuun liittyen: oma HP-kirjoitusinspis on kyllä ollut kateissa, eikä fandom enää tunnu sellaiselta helpolta ja hauskalta inspiraationlähteeltä, kun väistämättä tulee ajatelleeksi näitä JKR:n toilailuja.

Tämä on varmasti monen muunkin kohdalla totta - että kirjailijan sanomiset ja tekemiset ovat vieneet intoa omasta kirjoitusharratuksesta, mikä ihan yleisestikin ottaen on tosi surullista! Toivottavasti ihmiset kuitenkin löytävät sitten vaikkapa joidenkin muiden fandomien äärelle niin, että inspistä kirjoittamiseen löytyisi ihan muista jutuista. Itse aloitin vastikään uuden Pottereihin liittyvän ficin kirjoittamisen vuuuoooosien tauon jälkeen, mutta siihen oli inspiksenä ehkä ennemminkin oma henkilökohtainen mielenkiinto lasten ja nuorten psykologiaan, traumoihin ja mielenterveyteen - ja toki sitten Pottereissa oleva hahmo, joka on mielestäni aina ollut jollakin kierolla tavalla todella kiehtova.

Inspiraatiosammiosta löytämäni tarra on vielä lunastamatta.

Kävin kirjoittamassa Some topiciin lunastusviestin.