Jepulis, tässä siis:

Uskonto-topasta löytyi tarra, jonka lunastin viestillä.

Ja SORI mua naurattaa vieläkin että miten mä en kattonut ollenkaan että kumpi teistä se oli oikeesti, visuaalisena ihmisenä tulkitsin vaan avasta Inkku-vibat ja jätin epäoleellisuudet kuten esim. nimimerkin lukemisen tekemättä
// Yritä keskittyä niihin nauruihin xD

Pari vihjettä buustaamaan loppuviikkoa:

1) Tarrat ovat vielä kokonaan lunastamatta osastoilta, jotka löytyvät aivan foorumin alku- ja loppupäästä (2kpl per osasto)
2) Tylyahossa voi lunastaa tarroja muistelemalla pulpettien tuhrintaa (tämä löydettiinkin viestiä kirjoittaessani :'D) pohtimalla suhdettaan yläkertaan tai miettimällä miltä tuntuisi jättää kotimaan pölyt taakse

Uudet viestit tämän jälkeen


/flaw no worries, tuli profiilikriisi mutta toisaalta myös hyvät naurut XD

Tämänkin luulin selanneeni, mutta Kuukautiset ja ehkäisy topsasta löytyi tarra ja lunastin sen viestillä.

//Politiikka topsasta löytyi tarra, mutta tässä vähän sama juttu kuin uutisten kanssa, en seuraa politiikkaa nykyään ellei vaalit ole alla, joten en keksi tuonne mitään sanottavaa.

Tatska kuulostaa tosi hienolta ja kekseliäältä! Ihan mielenkiinnosta kyselen, että miten suhtaudut itse, jos näet jollakin toisella Potter-tatuoinnin?  Siis sellaisen Potter-tatuoinnin, joka on ihan selvästi tunnistettavissa fandomtatuoinniksi?

Kiitos! ❤️ Mun reaktio on aika samantyylinen kuin mitä sä kuvasit, eli innostunut ja nostalginen ja sellainen, että tulee fiilis että tämän ihmisen kanssa on jotain yhteistä. Varmasti heti tilaisuuden tullen menisin kehumaan tatskaa ja aloittamaan fanihypetyskeskustelun Tämä on aika hassusti ristiriidassa tuohon mitä sanoin siitä että en haluaisi että kukaan ajattelisi musta ennakkoluuloisesti fanitatskan takia kun itse ajattelisin siitä lähinnä että jes miten siistiä ja kivaa - mutta kun tiedän että on sellaisia ihmisiä, joilla se reaktio olisi negatiivinen, niin väistämättäkin se vaikuttaa sitten siihen, että tulee itse varovaiseksi. Jos mulla itselläni olisi ennen tätä Rowlingin mäntteyskaapista ulostuloa otettu tunnistettava Potter-tatska, niin kantaisin sitä varmasti kyllä rakkaudella ja ylpeydellä ❤️ En vaan tällä hetkellä halua ottaa sellaista enää, mutta jos sellainen olisi jo niin en mä sitä katuisi missään nimessä. Kantaisin sitä uhmakkaasti osoituksena rakkaudesta elämäni tärkeimmälle fandomille ja haistattelisin Rowlingille päässäni pitkät. Musta on tosi sääli että Potter-tatskojen peittäminen on niin yleinen ilmiö (vieläpä kun ne on usein niin hienoja 💔), se on todella riipaiseva ajankuva siitä miten Rowlingin teot ovat vieneet faneilta iloa pois ja se on sydäntäsärkevää. Potterit ovat mulle niin tärkeitä, että aina vähän riipaisee kun tätä asiaa ajatteleekaan.

Tämä on varmasti monen muunkin kohdalla totta - että kirjailijan sanomiset ja tekemiset ovat vieneet intoa omasta kirjoitusharratuksesta, mikä ihan yleisestikin ottaen on tosi surullista! 

Tää on kyllä todella harmi. Mä olen itse lukenut ihan samaan tapaan ficcejä Potterista kuin aikaisemminkin (ja myös kirjoittanut, vaikka mä kyllä kirjoitan nykyään harmillisen harvoin ylipäätään) ja mä olen kääntänyt sen ajatuksen niin päin, että fanfiction-kulttuurin kautta voi ikään kuin ottaa fandomin takaisin! Ei me tarvita Rowlingia siihen että nautitaan fandomista, se voi olla surkea pikkusieluinen ankeuttaja jossain omassa kopperossaan ja fanit voivat nauttia itselleen rakkaasta fandomista ihan keskenään. Musta se on voimaannuttava ajatus, että Rowling ei pysty sitä faniutta viemään pois vaan ficcailemalla ja lukemalla ja siihen kulttuuriin osaa ottamalla me voidaan nauttia fandomista jota rakastetaan eikä koko Rowlingille tarvitse siinä hommassa siunata ajatustakaan. Toivottavasti tästä näkökulmasta tulisi jollekin edes ripaus ficcailuintoa takaisin! ❤️

Tämä oli tosi kiva! Oli hauskaa juuri kun tässä oli noita tutun tuntuisia tropeja, mutta niiden lopputulos ei sitten kuitenkaan ollut se perinteinen. Vaikka mä aloin kyllä tämän tekstin aikana ihan vallan shippaamaan näitä hahmoja, tätä oli muutenkin niin kiva lukea että olisin lukenut tosi mielellään vielä lisääkin mutta erityisesti juuri näistä kahdesta Tässä oli musta hirmu kivasti rakennettu tuota ystävyyden kehittämistä ja näiden orastava kaveruus oli niin söpöä ja kivaa, että sitä olisi voinut lukea hyvillä mielin vaikka kuinka vielä. Se on hyvän tekstin merkki, että sen luettua tulee semmoinen olo että voi kun harmi että tämä loppui, ja tästä kyllä tuli sellainen fiilis! Tämä oli jotenkin niin mukaansatempaava tarina, että se ihan vallan imaisi otteeseensa.

Erityisesti miljöö oli tosi kiinnostava, olit luonut luontevan oloisesti paikan ja hahmot siten, että lukijana mielenkiinto heräsi ja janosi kuulla lisää, mutta ei ollut ollenkaan "selittelevä" tunne vaan tutustutit lukijan maailman saloihin tarinan edetessä. Kaikki kahden eri paikan väliset erot oli musta erityisen kivasti tuotu esiin, tietoa tipahteli lisää tarinan edetessä ja ahmin kaikki nokkelasti keksityt yksityiskohdat innokkaasti. Maailmanrakennus oli musta tässä yksi parhaista jutuista ja hyvin onnistunutta! En tiedä oonko jotenkin outo (tai siis no joo tiedän että oon) mutta mun mielestä Laakso kuulosti tosi kivalta paikalta xD Vähän vaan väärinymmärretyltä. Erityisen paljon ihastelin sitä kivaa yksityiskohtaa, että siellä kasvoi vain mustia marjoja. Juuri tällaiset pienet yksityiskohdat rikastuttivat tekstiä tosi kivasti ja tekivät miljööstä uskottavan oloisen!

Lopulta Kitre huokaisi ja hieroi ohimoitaan. Hän näytti väsyneeltä. “Anna kun arvaan”, hän sanoi. “Sinua kehotettiin ‘nauttimaan ateriasta?”

Victoria risti käsivartensa puuskaan ja nyökkäsi.

“Epäilyttävän hihityksen kera?”

Victoria nyökkäsi uudestaan.

“Se oli Fitz”, Kitre sanoi. “Olen pahoillani. Pyysin häntä olemaan mahdollisimman ystävällinen ja…no. Hän hihittää ollessaan hermostunut. Meillä ei käy paljon ihmisvieraita.”

Eikäää hih! Tämä oli lempparikohtani, Fitz ja hänen ilkikurisen oloinen ja (syystäkin) vähän väärinymmärretty käytös oli vaan aivan valloittavan söpöä! Ilkiöt olivat muutenkin musta aivan parhaita, hihittelin Fitziin liittyvissä kohdissa niin ilahtuneena ja luin tosi mielelläni yksityiskohtia näistä olioista. Raatelukulttuurin toteuttaminen oli aivan mahtava kohta xD Toinen kohta mikä mua ilahdutti ja hekotutti erityisen paljon oli "pahuksen huonon sään prinssi" -kohta, heh.

Kiitos tosi paljon kivasta tarinasta! Pidin tästä ja tässä oli kyllä juuri sopivasti huumoria, että jätti hyvälle mielelle Kuten alussakin mainitsin, niin tämä oli niin kiva, että olisin mielelläni lukenut tästä maailmasta ja näistä hahmoista enemmänkin. Tasan ainoa harmillinen asia tässä tekstissä oli se että se loppui