10
« Uusin viesti kirjoittanut Yacila 16.10.2026 15:32:50 »
Luku 6 – Sama toive
Valokuussa 1230
Arvoisa Cantindor.
Kirjoitan kuulumisia Daune-Unista. Naapurissa asuva kirjuri opettaa minulle kirjaimia ja auttaa tämän kirjeen kirjoittamisessa. Pyydän anteeksi, että käsialani on heikko.
Eerikachen avulla pääsin täällä hyvään alkuun viime kesänä. Rohkenen sanoa, että sain hänestä ystävän.
Poika syntyi syksyllä. Hän voi hyvin. Minä annoin hänelle nimeksi Ardisca.
Talon puutarha tekee satoa. Ostin myös muutaman kanan. Ne munivat hyvin.
Naapurini pyysi kerran majoittamaan sukulaisensa, kun heidän oma talonsa oli täynnä. Sain siitä hopeapalan. En ollut varma, sopiiko tässä talossa tehdä niin.
En ole muuttanut talossa mitään. En tiennyt, olisiko se oikein, sillä talo kuuluu Cantindorille. Pidän siitä hyvää huolta, vaikka sitä jotkut epäilevätkin.
Vuositulo riittää meille hyvin. Meillä ei ole ollut puutetta.
Kiitän sydämestäni kaikesta siitä hyvästä, mitä Cantindor teki minun hyväkseni. Muistan sen aina.
Naetha, Daune-Unista
*
Suvensydämessä 1231
Arvoisa Cantindor.
Kesä on jälleen tullut, ja ajattelin kirjoittaa, kuten viime vuonna.
Ardisca juoksee nyt kaikkialle. Hän kantaa pieniä halkoja liiteriltä, vaikka pudottaa ne useimmiten ennen ovea. Hän tahtoo auttaa.
Talossa on käynyt uusia vieraita. Eräs kirjuri oli kertonut veronkantajille, että täällä saa nukkua rauhassa, eikä tarvitse pelätä riidanhaastajia.
Viime syksynä Cantindor kirjoitti, että taloa saa käyttää niin kuin parhaaksi näen. Se kevensi sydäntäni. Luin sen kirjeen monta kertaa. Sen jälkeen korjautin puutarhan aidan, sillä vanha oli lahonnut. Toivon tehneeni oikein.
Kaupungissa puhutaan paljon huonoista sadoista. Vilja maksaa enemmän kuin ennen. Torilla siitä riidellään melkein joka markkinapäivä. Meillä on kuitenkin ollut tarpeeksi syötävää.
Kiitän Cantindoria siitä, että kirjoitti minulle. Oli hyvä saada tietää, että olin ymmärtänyt talon asian oikein.
Ardisca kasvaa hyvin.
Naetha, Daune-Unista
***
Keväänkynnys 1233
Matkapäivä oli rikkoutuneen vaununpyörän vuoksi venynyt iltaan saakka. Cantin odotti Daune-Uniin saapumista ristiriitaisin tuntein. Tulevat päivät olisivat kiireisiä kauppa- ja hallinnollisia asioita hoitaessa, mutta ne olisivat rutiinia. Hän oli kuitenkin päättänyt käydä myös tapaamassa Naethaa. Se olisi ensimmäinen kerta, kun hän näkisi naisen vapauttamisen jälkeen. Tämän synnyttämää lasta hän ei ollut nähnyt koskaan.
Cantin oli käynyt kaupungissa viimeksi kaksi vuotta aiemmin, mutta oli tietoisesti yöpynyt silloin toisella puolella kaupunkia. Nyt hän käski ajuria poikkeamaan pääkadulta.
"Mutta 'dor", mukana oleva kirjuri protestoi, "kaupunginhaltija Arrakanche on järjestänyt meille majoituksen torikorttelin toiselta puolen. Minne olemme menossa vielä tähän aikaan?"
"En ole tietääkseni tilivelvollinen menemisistäni sinulle, Dennanca", Cantin vastasi kylmäkiskoisesti.
Yleensä kirjuri muisti olla kyseenalaistamasta hänen käskyjään.
"Mutta ole huoleti. Pääset painamaan pääsi tyynyyn aivan tuota pikaa."
Cantin näki, miten vaunuissa kolmantena istuva tietäjä Starn käänsi katseensa vaunujen ikkunasta ulos peittääkseen ilmeensä. Hän arvosti vanhemman miehen tietämystä magiasta ja sen laajasta käytöstä. Ja siksi mies mukana olikin. Mutta samalla Cantin tunsi tämän pitävän velhoaan aina jollain tavalla naurettavana, eikä oikein osannut suhtautua siihen, mikä ärsytti häntä.
Cantin ohjeisti ajurin oikealle kadulle ennen kuin käski tämän pysäyttää erääseen kadunkulmaan. He nousivat vaunuista kaksikerroksisen kaupunkitalon edessä ja Cantin käski ajuria ja sotilaita odottamaan kadulla. Ovenpieleen oli ripustettu kyltti, johon oli maalattu vuoteen ja lusikan kuva.
Cantin koputti ja työnsi vastausta odottamatta oven auki taloon, jossa oli oppipoikavuosinaan yöpynyt monet kerrat. Naetha kiiruhti keittiöstä suureen tupaan kuullessaan pienen kellon kilahtavan.
"Ilta herrat. Oletteko tulleet syömään?"
Cantin näki, että nainen tunnisti hänet vasta silloin. Väri pakeni Naethan kasvoilta ja tämä painoi päänsä kunnioittavasti.
"'dor, miten voin auttaa?"
Cantin katseli Naethaa hetken. Tämä oli lähestynyt heitä varmuudella, jota hän ei ollut koskaan naisessa tämän orjavuosina nähnyt. Tunnistettuaan velhon, kaikki varmuus näytti kuitenkin kadonneen silmänräpäyksessä.
Silti nainen ei ollut enää sama kuin ennen. Hän ei ollut enää yhtä sairaalloisen laiha kuin orjavuosinaan. Ennemminkin hän vaikutti jäntevältä nuorelta naiselta, joka oli pukeutunut tyylikkääseen kaupunkilaisnaisen asuun.
"Onko sinulla vuoteita vapaana, 'ca?" Cantin kysyi.
Naisen kädet liikahtelivat levottomasti ennen kuin hän kohotti katseensa.
"Toinen yläkerran huone on kyllä vapaa, mutta siellä on vain kaksi vuodetta, 'dor."
"Hienoa. Otan sen kahdeksi yöksi. Muu seurueeni majoittuu muualla."
"'dor, mitä tarkoitat?" Dennan puuttui keskusteluun. "Meitä odotetaan –"
"Dennanca, lähetä Torrenca sisään. Hän yöpyy täällä kanssani. Te muut voitte jatkaa sovittuun majapaikkaan. Me näemme aamulla."
"Mutta 'dor– "
Cantinin katse hiljensi miehen ja tämä vain kumarsi. Itsekseen mutisten kirjuri kääntyi kannoillaan ja Starn seurasi häntä luotuaan vielä kiinnostuneen katseen tupaan. Cantin ja Naetha odottivat hiljaisuudessa. Cantin antoi katseensa kiertää tuvassa. Hän oli velhon oppipoikana osallistunut siellä moneen neuvonpitoon. Naethan ajatus hyödyntää suuri tila ruokasalina oli ollut hyvä. Pitkissä pöydissä istui vielä useita myöhäisiä ruokailijoita, mutta tunnelma salissa oli rauhallinen. Miehet keskustelivat hiljaisin äänin tai keskittyivät omaan ruokaansa, joku vilkuilija tulijaa kiinnostuneena. Kukaan ei vaikuttanut olevan selvästi humalassa. Reunimmaisen penkin päädyssä oli pieni kori, jossa oli muutama lapsen lelu. Näky sai Cantinin pohtimaan, onnistuisiko hän vielä näkemään Naethan pojan.
Kohta kaartinpäällikkö Torren astui sisään kantaen heidän molempien yöpymisvarusteita.
"Tännepäin, 'dor", Naetha sanoi ja viittasi miehiä peräänsä.
Nainen oli selvästi ehtinyt tointua ensishokistaan. Vain levottomasti esiliinan kangasta hypistelevät sormet paljastivat hänen jännityksensä. Naetha johdatti heidät jyrkkiä portaita pitkin yläkertaan ja viittasi kohti huonetta, jonka ikkuna antoi talon takana olevaan puutarhaan.
Huoneen ovella Cantin astui Naethan eteen.
"Mitä yöpymisemme kustantaa?"
"Tämä on teidän talonne, 'dor", Naetha vastasi hetken emmittyään.
"Tottakai minä maksan", Cantin vastasi tasaisella äänellä ja ojensi kukkarostaan useita hopeapaloja naiselle.
"Tämähän on aivan liikaa, 'dor", Naetha vastusteli punniten metallia kädellään.
"Pidä se korvauksena aiheuttamastamme ylimääräisestä vaivasta", Cantin vastasi.
"Vaivasta?"
"Tieto minun majoittumisestani yleensä leviää nopeasti. Se voi tuoda mukanaan omat hankaluutensa."
Naetha nyökkäsi syvään, vaikka ei näyttänyt täysin ymmärtävän.
"Kiitos, 'dor. Alakerrassa on tarjolla vielä illallista. Ruoka illalla ja aamulla kuuluu huoneen hintaan."
Cantin oli tietoinen, että Torren oli seurannut kanssakäymistä kiinnostuneena, mutta kokenut sotilas osasi pitää uteliaisuutensa omana tietonaan. Kun Naetha oli palannut alakertaan, miehet majoittuivat huoneeseen.
"Illalliselleko sitten, 'dor?" Torren kysyi, kun he olivat valmiit.
"Niin. Riisu enimmät sotilasvarusteesi ja jututa vähän matkalaisia, 'ca. Haluan huomenna kuulla, mitä kulkijoiden huulilla nykyään on."
"'dor", Torren nyökkäsi ja teki työtä käskettyä.
***
Tuvassa istui enää Torren, jonka keskustelukumppani oli juuri lähtenyt toivottaen kaikille hyvää yötä, ja Cantin syventyneenä keskusteluun erään lännestä tulleen kirjurin apulaisen kanssa. Kynttilät paloivat matalina, osa oli jo sammunut hiljaa sihahtaen.
"Hyvät herrat", Naetha sanoi tullen keittiöstä tupaan. "Olen sulkenut keittiön tältä illalta. On aika viimeistellä juomat."
Cantin pani merkille, että Naetha hymyili ystävällisesti Torrenille ja kirjurin apulaiselle, mutta varoi visusti hänen katsettaan. Hänen keskustelukumppaninsa kulautti nopeasti oluensa rippeet kurkkuunsa ja nousi kiitellen emäntää. Mies katosi yläkertaan johtaviin portaisiin ja kohta Torren seurasi hänen perässään. Cantin tyhjensi omaa viinipikariaan tarkoituksellisen hitaasti.
Naetha oli Torrenin poistuttua alkanut pyyhkimään rievulla tämän pöytää aikomuksenaan selvästi siivota sali. Cantin seuraili hetken naisen toimia.
"Naethaca, istuisitko hetkeksi seuraani?"
Naethan katse ponnahti ylös pöydän pinnasta. Hän vilkaisi kohti keittiötä, kuin miettien, pääsisikö pakenemaan sinne, ennen kuin nyökkäsi suu tiukkana viivana. Hän käveli vakavan näköisenä Cantinin pöydän luo ja istuutui pöydän toiselle puolelle, mutta ei täysin vastapäätä.
"Sinä olet vältellyt minua koko illan, 'ca", Cantin totesi tervehdykseksi.
"Olen tässä nyt, 'dor."
"Miten olet viihtynyt Daune-Unissa?"
"Oikein hyvin. Kaikki ovat kovin ystävällisiä minulle, 'dor."
Pieni kiitollinen hymy kareili naisen kasvoilla. Cantin nyökkäsi.
"Ja yöpyjiä on riittänyt?"
"Useimpina öinä meillä on edes joku. Illallista tulee syömään muutkin, kuin yöpyjät."
"Ruoka olikin oikein maittavaa."
"Kiitos, 'dor."
Naethan kasvoilla kävi nopea hymy, mutta sitten nainen vakavoitui.
"'dor, toiveeni on yhä sama", hän sanoi vakaasti, mutta oli kääntänyt katseensa pöydän pintaan.
"Mitä tarkoitat, 'ca?"
"Tarkoitan, että haluan yhä pitää pojan", Naetha vastasi kiihkeästi.
Cantin tarkasteli katseensa nostanutta naista. Pelkäsikö tämä, että velho oli saapunut hänen ovelleen vain viedäkseen hänen poikansa?
"Kerro minulle hänestä, ’ca."
Naetha empi hetken.
"Hän on oikein hyvä poika. Teen kaikkeni hänen vuokseen."
Kun Cantin ei vastannut, Naetha jakoi epäröiden.
"Hän on ahkera. Seuraa, mitä minä teen ja yrittää auttaa sitten, minkä taidoiltaan pystyy. Ja hän opettelee puhumaan koko ajan paremmin ja on täynnä kysymyksiä. Ja hänen kysymyksistään huomaan, miten vähän minä oikeastaan tiedän, joten olen yrittänyt rohkaistua kyselemään asioista lisää naapureilta ja matkalaisilta, että voisin oppia. Nyt minä aloin puhua itsestäni, anteeksi, 'dor."
Naetha laski häpeillen katseensa syliinsä.
"Olet opetellut lukemaan ja kirjottamaankin", Cantin totesi tarttumatta anteeksipyyntöön. "Lukeminenkin on oiva tapa oppia uutta. Onko sinulla kirjoja?"
Naetha kohotti katseensa yllättyneenä.
"Ei, 'dor. Ne maksavat niin paljon, ettei minulla ole varaa sellaisiin ylellisyyksiin. Enkä sitä paitsi ole vielä niin hyvä lukemaan."
Cantin nyökkäsi ja hörppäsi viiniään rauhallisesti. Tosiasiassa hän tunsi olonsa yhtä vaivaantuneeksi Naethan seurassa kuin nainen vaikutti olevan hänen seurassaan. Hän yritti päättäväisesti pitää lähes neljän vuoden takaiset muistot poissa mielestään, eikä ollut enää edes varma, miksi oli päättänyt tulla.
"'dor, Ardisca ei tiedä mitään, enkä haluakaan hänen tietävän."
"Joten haluat minun pysyvän kaukana hänestä?"
Naetha haki hetken vastausta käsissä hypistelemästään rievusta, mutta kohotti sitten päättäväisesti leukansa.
"Niin. Hän on minun poikani nyt, 'dor."
Naetha katsoi Cantinia nyt ensimmäistä kertaa kunnolla silmiin, vaikka se näytti vaativan naiselta kaiken tahdon voiman. Cantin katsoi suoraan takaisin ennen kuin teki päätöksensä.
"Hyvä on, 'ca", Cantin vastasi. "Asiat saavat jäädä niin kuin ovat. Sinun ei tarvitse kantaa minusta huolta. Olen hänelle vain yksi matkalainen muiden joukossa."
Naetha alkoi lähes huomaamattomasti täristä, ennen kuin tämä laski jälleen katseensa. Vaatimuksensa esittäminen näytti olleen naiselle hyvin haastavaa, eikä Cantin ollut yllättynyt. Hän ei olisi neljä vuotta sitten ikinä kuvitellut Naethan edes kykenevän sellaiseen.
Cantin huomasi naisen tunnekuohun, jota tämä yritti peitellä. Hän kulautti loput viinistään kerralla suuhunsa ja nousi seisomaan.
"Minä vetäydyn nyt yöpuulle. Kiitos maittavasta illallisesta, 'ca."
Naetha nyökkäsi nostamatta katsettaan.
"Hyvää yötä, 'dor", hän sanoi tukahtuneella äänellä.
Kun Cantin pääsi portaikkoon, hän kuuli Naethan kiireisten askelten poistuvan keittiön suuntaan ja naisen katkonaisen hengityksen. Hän pysähtyi ja puristi nenänvarttaan ennen kuin jatkoi matkaansa pimeässä portaikossa.
***
Aamulla Cantin viivytteli tarkoituksella aamiaispöydässä. Edellisiltaisesta keskustelusta huolimatta hän oli vähän toivonut näkevänsä Ardiksen ennen kaupungille poistumista. Hänen seurueensa todennäköisesti jo odotti häntä viljamakasiineilla, joiden suojaloitsujen tekeminen oli sovittu aamun ensimmäiseksi askareeksi.
Cantin alkoi juuri kerätä tavaroitaan kasaan, kun keittiön ovista ryntäsi vaaleahiuksinen taapero nauraen. Kädessään pojalla oli puinen kauha, joka oli selvästi napattu ilman lupaa. Lasta seurasi hymyillen Naetha, joka käski antamaan kauhan takaisin. Tuvassa istuvat miehet seurasivat tapahtumia huvittuneena, kunnes joku vanhempi mies sieppasi ohi juoksevan lapsen otteeseensa.
"Tottelehan äitiäsi, Ardisca", mies sanoi lempeästi, mutta jämäkästi.
Taapero katsoi miestä silmät levällään, mutta ei näyttänyt pelokkaalta.
"Kyllä, Remarche."
Naetha seisoi kauempana ja ojensi vain kätensä, kun poika palasi hänen luokseen.
"Keittiöön siitä, 'ca", hän komensi.
Tilanne oli ohi niin nopeasti, että Cantin tajusi tapahtuneen kunnolla vasta, kun lapsi oli kadonnut keittiön ovesta. Taaperon täytyi olla Naethan poika. Kun tämä oli juossut saliin, Cantin oli silmänräpäyksen ajan kuvitellut katselevansa lapsena kuollutta pikkuveljeään Delmeä. Taaperon kasvot olivat näyttäneet juuri samalta, kuin hänen muistikuvansa veljestään. Vaikka hän ei ollut ollut täysin varma siitä, että Naethan lapsi olisi hänen, Cantin oli varma nyt.
Hampaitaan yhteen purren Cantin keräsi loput tavaroistaan, vinkkasi toisessa pöydässä odottavalle Torrenille ja suuntasi ulos.
----
A/N: Tein tässä samalla vähän vielä viilauksia lukuihin 1-4, mutta ei mielestäni enää mitään suurempia muutoksia tullut.
Tuoreimmat viestit
Luna silmäpelissä Dracon kanssa oli jotain, mitä en tiennyt kaivanneeni tai joka voisi olla niin kuumaa kuin se oli. Kaksi blondia yhdessä - niistähän tulisi kaunis pari. Mutta nyt jäi hirveästi mietityttämään, kuka sieltä tuli sisään ja olisiko Dracolla tosiasiassa ollut tarvetta juosta karkuun. Se jäi mietityttämään alkuperäisessäkin laulussa, mutta nyt vielä enemmän. 
Mutta eipäs Draco tiennytkään, miten siinä lumoutumisessa kävisi! Hauska olisi tietää, kenen kanssa Luna oikeasti oli, vaikka toisaalta hauskaa, kun se jää lukijalle mysteeriksi. Olit kyllä kirjoittanut varsin erilaisen Lunan, mihin tottunut, mutta pidin siitä! Voihan viettelys.