1
Saivartelija / Vs: Suosikkinäyttelijäsi? || keskustelua suosikkinäyttelijöistä
« Uusin viesti kirjoittanut Sisilja tänään kello 00:10:59 »Taas löysin itseni selaamasta topikkia, jonne tekee mieli kirjoittaa, mutta jonne kirjoittaminen tuntuu kauhean hurjalta kun aihe on itselle niin... herkkä. 
Mä oon aina mennyt helposti sekaisin näyttelijöistä. Katson tosi paljon elokuvia tai jopa sarjoja ihan vain sillä perusteella, että niissä esiintyy joku suosikkinäyttelijäni. Opin ehkä vähän jälkijunassa, että kenties tavallisempaa on valita (erityisesti) elokuvia katsottavaksi niiden ohjaajan, tai tiedättekö, tarinan perusteella kuin sen, kuka esittää pääosaa, saati parin minuutin sivuosan sivuosaa. Mut mä saan ihan kauheasti kiksejä siitä, että katson tuttuja naamoja. Se on osa mun katselukokemukseni olennaista viehätystä.
Naming no names ja tietäjät tietää tai siis vähänkin menoani sivusta seuranneet ovat huomanneet (hehha), mutta olin kutakuinkin 14 vuotta oikein oikein innostunut kahdesta brittinäyttelijästä, joilta olen katsonut käytännössä ihan kaiken minkä olen vain voinut. Ja sitten kun on tarpeeksi tuijotellut samoja tyyppejä, niiden maneerit tulevat tosi tutuiksi. Ja sekin on ihan veikeää! Mutta! Kuinka hillittömän virkistävää onkaan olla vuosikausien jälkeen aivan sekaisin täysin uusista tyypeistä! Olo on kuin uudestisyntyneellä! Oon jo kerännyt itselleni katselulistaa, mitä kaikkea muuta voisin näiltä näyttelijöiltä katsoa, siis sitten kun nykyinen hyperfiksaatiosarjani hellittää musta otettaan sen verran että pystyn katsomaan jotain muutakin kuin pelkästään sitä uudestaan ja uudestaan.
Ja on mulla toki liuta sellaisia, hmm, kädenlämpöisempiä lemppareita, joiden näkeminen aina ilahduttaa, mutta jotka eivät aiheuta sellaista... kokovartaloväristysreaktiota. Joku totesi täällä topikissa aiemmin, että suurin osa omista lempinäyttelijöistä on miehiä, ja niin on mullakin, ja luettuani Anu Silfverbergin silmiä avaavan kirjan Sinut on nähty sanoisin vähintäänkin osasyyksi sen, että miehille kirjoitetaan keskimäärin huomattavasti mielenkiintoisempia rooleja kuin naisille, jolloin miesnäyttelijöihin on myös helpompi ihastua!
Onko muilla (yhä) tapana käydä läpi suosikkinäyttelijöidensä CV:tä ja katsoa ihan kaikki mahdollinen?

Mä oon aina mennyt helposti sekaisin näyttelijöistä. Katson tosi paljon elokuvia tai jopa sarjoja ihan vain sillä perusteella, että niissä esiintyy joku suosikkinäyttelijäni. Opin ehkä vähän jälkijunassa, että kenties tavallisempaa on valita (erityisesti) elokuvia katsottavaksi niiden ohjaajan, tai tiedättekö, tarinan perusteella kuin sen, kuka esittää pääosaa, saati parin minuutin sivuosan sivuosaa. Mut mä saan ihan kauheasti kiksejä siitä, että katson tuttuja naamoja. Se on osa mun katselukokemukseni olennaista viehätystä.
Naming no names ja tietäjät tietää tai siis vähänkin menoani sivusta seuranneet ovat huomanneet (hehha), mutta olin kutakuinkin 14 vuotta oikein oikein innostunut kahdesta brittinäyttelijästä, joilta olen katsonut käytännössä ihan kaiken minkä olen vain voinut. Ja sitten kun on tarpeeksi tuijotellut samoja tyyppejä, niiden maneerit tulevat tosi tutuiksi. Ja sekin on ihan veikeää! Mutta! Kuinka hillittömän virkistävää onkaan olla vuosikausien jälkeen aivan sekaisin täysin uusista tyypeistä! Olo on kuin uudestisyntyneellä! Oon jo kerännyt itselleni katselulistaa, mitä kaikkea muuta voisin näiltä näyttelijöiltä katsoa, siis sitten kun nykyinen hyperfiksaatiosarjani hellittää musta otettaan sen verran että pystyn katsomaan jotain muutakin kuin pelkästään sitä uudestaan ja uudestaan.
Ja on mulla toki liuta sellaisia, hmm, kädenlämpöisempiä lemppareita, joiden näkeminen aina ilahduttaa, mutta jotka eivät aiheuta sellaista... kokovartaloväristysreaktiota. Joku totesi täällä topikissa aiemmin, että suurin osa omista lempinäyttelijöistä on miehiä, ja niin on mullakin, ja luettuani Anu Silfverbergin silmiä avaavan kirjan Sinut on nähty sanoisin vähintäänkin osasyyksi sen, että miehille kirjoitetaan keskimäärin huomattavasti mielenkiintoisempia rooleja kuin naisille, jolloin miesnäyttelijöihin on myös helpompi ihastua!
Onko muilla (yhä) tapana käydä läpi suosikkinäyttelijöidensä CV:tä ja katsoa ihan kaikki mahdollinen?


Tuoreimmat viestit

Ilahduin kun myös flaw oli haaveillut kaikenkärsivän Willin palkinnoksi ihan muuta kuin rasvaista katuruokaa, oikein oikein!!
<3 Mut olihan tää hienovaraisesti mutta väkevästi väreilevä romantiikka aivan ihanaa, etenkin kun ilmassa tuntui oikein rätisevän sellaista synkkää erotiikkaa. Ens kerralla sit seksiä! Ihan muuten käsivarsissa kihelmöi kun nää istuskeli syömässä ylihintaisisa pikkupurilaisiaan samalla kun seuraavan illan vähän täyttävämpi ateria jo odottelee takaboksissa. AAH!
Äidillä en tainnut koskaan luetuttaa mitään ficcisisältöä, mutta muita kirjoituksia sai sitten myöhemmin kyllä lukea varsin usein. Äiti piti mun runoista erityisen paljon.