Tuoreimmat viestit1
Rinnakkaistodellisuus / Vs: Veren vangit: On vain yksi (S, Lestat/Louis)
« Uusin viesti kirjoittanut flawless 27.10.2026 14:22:26 »Sisi, siis ah jep The Loneliness on kyllä niin ihana! Mä noin muutoin popitan kaikista eniten Butterscotch Bitch, Big Boss, Stained Glass Eyes ja Brutal Love. Pitäisi kuunnella ihan ajatuksella noita muitakin, mutta mulla on käynyt tän musan kanssa niin että koska itse musiikkigenre ei osu niinkään nappiin mun mieltymyksiin niin mä kuuntelen niitä joihin oon kehittänyt sarjan aikana jonkin tunnesiteen - joten totta kai ne on Lestatin anthem, Armand-disstrack, Claudiaa tuskaileva biisi ja the Loustat-biisi xD Pitäisi kuunnella kunnolla varsinkin niitä sellaisia, jotka ei olleet ihan pinnalla sarjan kohtauksissa tai jotka jäivät itsellä jotenkin enemmän taustamusiikiksi ja kertakuunteluksi, koska kyllä sieltä varmasti irtoaisi vielä muitakin biisejä soittolistalle.
Tää on ehkä just sellainen teksti, joka ei niinkään avaudu ilman juuri näitä kriittisiä konteksteja, mutta mahtia kuulla että niiden kanssa ja niiden kautta se avautuu! Koska toki niiden kauttahan tämä on tullut kirjoitettuakin. Mä oon edelleen vähän kahden vaiheilla siitä että onko tää vaan ihan karseen tekotaiteellista soopaa, mutta on erittäin kiva kuulla että se symboliikka kuitenkin tuli perille asti lukijalle eikä jäänyt yrityksen tasolle Ilahduin erityisen paljon myös sisältä lukittavien arkkujen ja elämän ainokaisena arkkuna -juttujen mainintaasi ja siitä että tykkäsit niistä, on aina kivaa kun joku oma lempparijuttu on lukijankin mielestä ihan jees ja nää oli mulle sellaisia :3
Kiitos ihanasta kommentista ja siitä, että luit tämänkin kärsivällisesti blenderipornoa odotellessasi <3
Eveliina L, symppaan tuota että aina välillä käy niin että kirjoittamisesta ei tulekaan mitään kun lukeminen ja kommenttikentässä ihkuttaminen vie voiton. Mutta se sallittakoon, aina on hyvä tehdä molemmat!
Kiva kun kommentoit, kiitos siitä ja tsemppiä kirjoittamiseen!
Tämänkin foorumipostauksen tarjosi: flawless
Lainaus
Väittäisin, että sun takaa hakemasi symboliikka kyllä välittyy lukijalle vaivatta, mutta toki tulkintoja auttaa, että osaa vaikkapa The Lonelinessin sanat ulkoa ja tajuaa heti mistä palamisesta puhutaan ja ylipäätään miten hirveää on vampyyrin kokema yksinäisyys. Sekin varmaan auttaa kun tajuaa, miten tavattoman toksisen riippuvaisia nää kaksi on toisistaan ---Joo se varmasti auttaa
Tää on ehkä just sellainen teksti, joka ei niinkään avaudu ilman juuri näitä kriittisiä konteksteja, mutta mahtia kuulla että niiden kanssa ja niiden kautta se avautuu! Koska toki niiden kauttahan tämä on tullut kirjoitettuakin. Mä oon edelleen vähän kahden vaiheilla siitä että onko tää vaan ihan karseen tekotaiteellista soopaa, mutta on erittäin kiva kuulla että se symboliikka kuitenkin tuli perille asti lukijalle eikä jäänyt yrityksen tasolle Ilahduin erityisen paljon myös sisältä lukittavien arkkujen ja elämän ainokaisena arkkuna -juttujen mainintaasi ja siitä että tykkäsit niistä, on aina kivaa kun joku oma lempparijuttu on lukijankin mielestä ihan jees ja nää oli mulle sellaisia :3Lainaus
Armand (ja Daniel ja Armandaniel) on päässäni kuin Raglan Jamesin tsätti-ikkuna Danielin tietsikassa, ponnahtaa joka toinen sekunti etualalle ja vaatii kiinnittämään huomiota itseensä, halusin tai en! Ja tokihan mä aina haluun...Erinomainen vertaus, ah <3 Mutta siis näinhän sitä asioiden kuuluu ollakin. Symppaan täysin.
Lainaus
Puolivälissä on hyvä tavata ja antaa vaikka käsien koskettaa!! <3<3Siis niinpäääää! Nyyh. Hands touch ja could be on sellaisia joista mulla aukeaa välittömästi vesiputoukset kun joku mainitseekaan, voihan nyyhkistä beibit </3 Jos ei seuraavalla kaudella ala muukin koskea kuin kädet ja kunnollinen yhteen paluu niin mä otan näiden hahmojen päistä kiinni niin kuin nukeille tehtiin lapsena ja pakotan ne pussaamaan ja elämään onnellisena elämänsä loppuun asti ja piste!!!!
Kiitos ihanasta kommentista ja siitä, että luit tämänkin kärsivällisesti blenderipornoa odotellessasi <3
Eveliina L, symppaan tuota että aina välillä käy niin että kirjoittamisesta ei tulekaan mitään kun lukeminen ja kommenttikentässä ihkuttaminen vie voiton. Mutta se sallittakoon, aina on hyvä tehdä molemmat!
Lainaus
Ajatella, miten ne luultavasti pyörii vielä vuosisatojen jälkeenkin toistensa ympärillä kehää ---
Lainaus
--- saa mut toivomaan, että Lestat ja Louis käsittelisivät traumansa ja eläisivät ikuisesti yhdessä elämänsä loppuun asti.Noku NIINPÄÄÄÄÄ!! Louis ja Lestat on musta niin hyvä esimerkki sellaisesta traagisesta parista, joka on toisaalta aivan ilmiselvästi meant to be mutta jolla on vaan liikaa vaikeilua historiansa takia ja liikaa traumoja, niin kummallakin omalta osaltaan kuin myös yhteisiäkin ja myös toisilleen aiheutettujakin. Mä romantikkona haluan ajatella, että tämä sarjassa nähty vähän yli vuosisata on vampyyreille vain heidän tarinansa alku, ja nimenomaan heidän YHTEISEN ja RAKKAUStarinansa alku. Toivottavasti en jää rannalle ruikuttamaaan riutuneen shipperinsydämeni kanssa
Kiva kun kommentoit, kiitos siitä ja tsemppiä kirjoittamiseen!
Tämänkin foorumipostauksen tarjosi: flawless
Ja Leon osaa vedellä juuri oikeista naruista. XD Chrisin paha mieli on samaistuttavaa. Kaikilla on päiviä, kun kaikki vaan yksinkertaisesti vituttaa ja katuu, että ylipäänsä nousi sängystä. Sitten vielä tuollainen Leon siihen riesaksi, niin ai että. X) Paitsi että toi oli hirmu söpöä, kun Leon sai Chrisin avautumaan mielipahastaan. :3
Ja katsotaan, kuinka tämän slow burneilun kanssa käypi, kun olen lukenut nyt niin sanottua romantasiaa ja ne hahmot soutaa ja huopaa kyllä, mutta himottelee varsin varhain. XD Mietin myös, ettei tämä ehkä riitä kirjoittaa aiemmin puhumaani lukumäärään. Pitänee siis laittaa vauhtia julkaisuun (ja kirjoittamiseen), jos tämä valmiiksi meinaa tulla.