Kommenttikampanjasta iltoja! Päädyin lisäajan turvin lukemaan myös luvun kolme, vaikka varaushetkellä oli tullut kaksi ensimmäistä.

Ja kylläpä minä tykkäsin, tämä vain paranee edetessään! ♥ Idän pikajunan arvoitus oli muistaakseni erityisen hyvä kirja (vaikka lukemisesta on vuosia aikaa!), eikä se Kenneth Branaghin ohjaama Idän pikajunan arvoitus ollut muistini mukaan hullumpi sekään. Nyt itseasasiassa olen lauantaina menossa katsomaan puolestaan Kuopion kaupunginteatterille arvoituksen näytelmänä ja odotan sitä kovin innolla.

Tämä toki on täysin erilainen kuin Agatha Christien arvoitukset, mutta saitkin omalla tavallasi sen alkuperäisen Idän pikajunan arvoituksen mukaan, Cedricin fanituksen kautta Hercule Poirotia kohtaan ja Idän pikajunassahan tässä nimenomaan ollaan.

Tuollainen luksusmatka olisi kyllä supersiisti, että ymmärrän Cedricin innon, mutta myös Harrya farkut jalassa.

Olisin se farkkutyyppi varmaan itsekin.

Ensimmäisessä luvussa virittäydyttiin tunnelmiin ja kuvailit tosi monisanaisesti, mille junassa näyttää! Kuvailun kautta pystyi hyvin näkemään miljöön, jossa sitten alkaa sattua ja tapahtua.

Parituksena Harry/Cedric ei ole itselle se tutuin, mutta heti alussa tuli fiilis, että tunnet selvästi nämä hahmot hyvin ja ne oli mielestäni oikein IC, mutta myös sellaista persoonallista ja tuoretta näkökulmaa oli myös, joka tekee tästä silleen hyvällätavalla sun näköisen! Just esimerkiksi Cedricin ammatti, lempiväri, viinitietämys ja mikäs muukaan kuin Poirotin fanittaminen! Harryssa näkyi myös sinun kädenjälkesi, mutta ehkä enemmän kiinnitin huomiota Cedriciin siksi, että sillä on loppupeleissä palstatilaa vain yhdessä kirjassa jne.! Ja tässähän nämä on kuitenkin aikuisia, eikä enää teinejä.

Tykkäsin, millaisen dynamiikan olit luonut näiden välille ja miten hahmot käyttäytyi ym.

Sait parituksen toimimaan tosi hyvin! Pidin myös kirjoittamistasi hahmoista Victorista ja Emberistä!
Minusta kuitenkin ihan paras oli tuo puheluputki, jossa tarina kulki puhelusta toiseen ja tulin tosi iloiseksi, että Dudley on mukana juonessa! ♥ Ja vieläpä hyvänä tyyppinä. Ihailen myös, miten hienosti olit kirjoittanut Petunian ja samaa voi kyllä sanoa muistakin hahmoista, että oikein mukavaa lukea.

Musta muutenkin, vaikka basiliski onkin huisin jännittävä!!, ja junassa ollaan oikeasti vaarassa ja mysteerin äärellä, parasta on ollut hahmojen käyttäytyminen ja hahmot ylipäätään. Olipa se sitten sivuroolin tarjoilija tai itse pääpari! Basiliskijahtia aion seurata tulevissakin luvuissa, että miten tässä sitten lopulta käypi, kun juna jatkaa matkaansa kohti Istanbulia ja Harrylla ja Cedricillä sekä uusilla ystävillä on vain vähän aikaa pelastaa jästimatkustajat. Oot onnistunut musta tosi vetävästi lopettamaan etenkin luvut 2ja 3, ettei käynyt jotenkin mielessäkään jarrutella toisen luvun jälkeen, kun sain sitä lisäaikaakin. Toki mulla kestää kauan lukea tällaisia pitkiä lukuja koneelta, mutta oli kyllä joka hetken arvoista luettavaa ja innostukseni on vain lisääntynyt tarinan edetessä. Alkuun se oli vähän sellaista makustelua, mutta nyt oon jo ihan koukussa.

Jään innolla seuraamaan, miten tarina päättyy.
