Tuoreimmat viestit1
Sanan säilä / Originaali: niin kauan kuin kosketus kestää (S)
« Uusin viesti kirjoittanut jossujb 05.05.2026 13:19:37 »Nimi: niin kauan kuin kosketus kestää
Kirjoittaja: jossujb
Fandom: originaali
Ikäraja: S
Tyylilaji: romantiikka, originaali
A/N: Olin kirjoittanut tämän joulukalenteriin 2025, oli minusta niin kiva, että postaan näinkin. "Jännä" juttu, että viimeiset vähäiset kirjoitukseni, eli tämä, Nereidilleni ja Blondie on kaikki niin samasta aiheesta, että vois olla parempi ne olis samassa ketjussa.
niin kauan kuin kosketus kestää
En usko kädestä ennustamiseen sen enempää kuin kummituksiinkaan, mutta kun pidän sinua kädestä en voi olla näkemättä planeettoja sormissasi. Marsia peukalossasi, jossa on järki ja tunteet viereikkäin. Jostain syystä sota on jumalista tasapainoisin, mutta kai sodassa sitten aina tavoitellaan asioita. Liialla kiihkeydellä ei saa mitään. Sinussa on halut tasapainossa, eikä sinua viedä ääripäihin tahdotomana nukkena. Minulla on vain peukalontynkä, pureksittu, poikki raavuttu järki.
Jupiter on johtajan päättäväinen etusormi. Mutta sinä et koskaan osoita syyttävästi. Näytät että tuota toistakin polkua voi mennä. Ei tarvitse polkea suossa, tuossa se on se tienhaara jossa valita toisin. Tartun käteesi siksi, koska en näe mitään, jos et vie minua siihen. Sitä on olla Jupiter hyvässä mielessä. Kuin isä lapsilleen.
Aurinko ei ole planeetta, mutta eipä kädestä ennustaminen ole sellaista tiedettä. Minä sanon, että sinä innoittaja minulle, kuten aurinko ja Apollon. Sinä et sitä näe, koska et käytä keskisormea: et rumasti, etkä kauniisti. On sinussa kuitenkin Apollonin innoittama taiteilija, se nyt ei vain suostuttelematta esiinny ihmisten nähden.
Olisiko nimetön melankolinen sormi, jos sitä ei olisi sormuksista riisuttu? Vai muistuttaisiko Saturnuksen paikka sormessa aina niistä velvollisuuksista, jotka tulisi hoitaa, tai vaatimuksista, jotka tulisi pikimmiten täyttää? Minua Saturnus moittii siitä, etten ole riittävästi yrittänyt mitään pysyväisluontoista rakentaa. Sinua se taas varmaan kiusaa sillä, ettei rakennettukaan välttämättä kaikissa taifuuneissa kestä. Kumpi sitten sattuu enemmän, se että on ollut ja menettänyt, vai ettei ole koskaan mitään saanutkaan?
Minä muistan kietoneeni pikkurillimme yhteen. Muistatko sinä, kun sanoin, että se on ystävyyden merkki siksi, että pienet luut on helppo murtaa? Siis, jos ystävyys ei olekaan lupausten väärti. Suhteet ovat kahden kauppaa, ja Merkurius, sormista reunimmaisen valtiaana, kauppias. Ja toisaalta varas, sillä enhän minä osta, jollen voi myydä kalliimmalla. Onko ystävyydet tosiaan vain hyötyjen maksimointia?
Kädessä on aina viisi jumalaa, vähintään, enkä edes puhunut vielä rakkaudesta. Mutta Venukselle ei ole sormea, vaan alue lihaa siinä kaikkien sormien alla. Minulla pään viivat, sydänten viivat ja kohtalo olleet aina ryppyinen sekasotku. Sinulla oli kohtalo jaettu kahteen, kun viimeksi katsoin. Nollaan ja ykköseen. Miksi minulle kaikkiin oikein/väärin kysymyksiin on vähintään neljä vastausta?
En usko kädestä ennustamiseen, sanoinhan sen jo? Mutta aina kun pidän sinua kädestä olen kuin kummituksen nähnyt, koska se kaikki on vaan niin totta niin kauan kuin kosketus kestää.
*
Kirjoittaja: jossujb
Fandom: originaali
Ikäraja: S
Tyylilaji: romantiikka, originaali
A/N: Olin kirjoittanut tämän joulukalenteriin 2025, oli minusta niin kiva, että postaan näinkin. "Jännä" juttu, että viimeiset vähäiset kirjoitukseni, eli tämä, Nereidilleni ja Blondie on kaikki niin samasta aiheesta, että vois olla parempi ne olis samassa ketjussa.
niin kauan kuin kosketus kestää
En usko kädestä ennustamiseen sen enempää kuin kummituksiinkaan, mutta kun pidän sinua kädestä en voi olla näkemättä planeettoja sormissasi. Marsia peukalossasi, jossa on järki ja tunteet viereikkäin. Jostain syystä sota on jumalista tasapainoisin, mutta kai sodassa sitten aina tavoitellaan asioita. Liialla kiihkeydellä ei saa mitään. Sinussa on halut tasapainossa, eikä sinua viedä ääripäihin tahdotomana nukkena. Minulla on vain peukalontynkä, pureksittu, poikki raavuttu järki.
Jupiter on johtajan päättäväinen etusormi. Mutta sinä et koskaan osoita syyttävästi. Näytät että tuota toistakin polkua voi mennä. Ei tarvitse polkea suossa, tuossa se on se tienhaara jossa valita toisin. Tartun käteesi siksi, koska en näe mitään, jos et vie minua siihen. Sitä on olla Jupiter hyvässä mielessä. Kuin isä lapsilleen.
Aurinko ei ole planeetta, mutta eipä kädestä ennustaminen ole sellaista tiedettä. Minä sanon, että sinä innoittaja minulle, kuten aurinko ja Apollon. Sinä et sitä näe, koska et käytä keskisormea: et rumasti, etkä kauniisti. On sinussa kuitenkin Apollonin innoittama taiteilija, se nyt ei vain suostuttelematta esiinny ihmisten nähden.
Olisiko nimetön melankolinen sormi, jos sitä ei olisi sormuksista riisuttu? Vai muistuttaisiko Saturnuksen paikka sormessa aina niistä velvollisuuksista, jotka tulisi hoitaa, tai vaatimuksista, jotka tulisi pikimmiten täyttää? Minua Saturnus moittii siitä, etten ole riittävästi yrittänyt mitään pysyväisluontoista rakentaa. Sinua se taas varmaan kiusaa sillä, ettei rakennettukaan välttämättä kaikissa taifuuneissa kestä. Kumpi sitten sattuu enemmän, se että on ollut ja menettänyt, vai ettei ole koskaan mitään saanutkaan?
Minä muistan kietoneeni pikkurillimme yhteen. Muistatko sinä, kun sanoin, että se on ystävyyden merkki siksi, että pienet luut on helppo murtaa? Siis, jos ystävyys ei olekaan lupausten väärti. Suhteet ovat kahden kauppaa, ja Merkurius, sormista reunimmaisen valtiaana, kauppias. Ja toisaalta varas, sillä enhän minä osta, jollen voi myydä kalliimmalla. Onko ystävyydet tosiaan vain hyötyjen maksimointia?
Kädessä on aina viisi jumalaa, vähintään, enkä edes puhunut vielä rakkaudesta. Mutta Venukselle ei ole sormea, vaan alue lihaa siinä kaikkien sormien alla. Minulla pään viivat, sydänten viivat ja kohtalo olleet aina ryppyinen sekasotku. Sinulla oli kohtalo jaettu kahteen, kun viimeksi katsoin. Nollaan ja ykköseen. Miksi minulle kaikkiin oikein/väärin kysymyksiin on vähintään neljä vastausta?
En usko kädestä ennustamiseen, sanoinhan sen jo? Mutta aina kun pidän sinua kädestä olen kuin kummituksen nähnyt, koska se kaikki on vaan niin totta niin kauan kuin kosketus kestää.
*
Jossain kutos- ja seiskajaksojen paikkeilla päähäni putkahti idea ficciin, ja tässä sitä nyt ollaan. Neljä ekaa osaa kirjoitin valmiiksi jo elokuun alkupuolella, mutta viimeinen valmistui vasta tammikuussa. Ja sen jälkeen nämä jäivätkin hengaamaan kirjoitettuina tiedostokansioon, kun en vain saanut aikaiseksi postata niitä. Ennen kuin nyt.