Tuoreimmat viestit

Sivuja: [1] 2 3 ... 10
1
Tervehdys kommenttikampanjasta! Päätin kaivella listauksesta tämän kommentoitavaksi, koska Malec <3 ja Shuffle-haaste <3

Tämä oli kielellisesti tosi kiva. Sulla ei näemmä oo ihan hirveesti tekstiä syntynyt kunkin kappaleen kohdalla, mutta ne lyhyet pätkät onkin sitten huomattavan hienoja. Tykkään tässä paljon eri kohtien toistosta: Magnuksen nimi, vienti, keinuminen ja letkeys. Virkkeiden tietynlainen fragmenttisuus oli tosi kivaa, ja kokonaisuus tuntui jopa paikoitellen runomaiselta. Kielitieteilijänä mainitsen nyt erityisesti siitä, että sulla on aika raskaita virkkeitä niissä olevien pitkien lausekkeiden vuoksi (loft-asunnon ikkunoista avautuva tumma joki, suu aistillisesti raollaan toljottava nuorukainen) - tää ei välttämättä oo paha asia, koska näin lyhyessä tekstissä näin sisällöltään painavat lauseet toimii ihan hyvin!

Tykkäsin tässä erityisen paljon vielä tuosta ihan viimeisestä pätkästä. Kaikenlainen vesi- ja valoteemaisuus puree muhun, ja tämä virke
Lainaus
Toisen vuosituhannen valoilla likaisen joen pinta leikki.
sulatti kyllä mut. :D Magnuksen hahmon ikiaikaisuus korostui paljon tässä, ja hänen ja Alecin välinen dynamiikka oli kiinnostavan viettelevää. Jännää, tykkään paljon!

En tiedä onko tässä kommentissa ihan hirveästi mitään sisältöä juuri nyt, mutta kunhan halusin vaan sanoa, että Shuffle-haaste toteutui hyvin ja olit luonut tähän kiehtovan tunnelman. Kiitos! <3
2
Olen yrittänyt kouluttaa itseäni siihen, että kommentoihin heti kun olen lukenut, mutta koulutus on edelleen kesken. Pahoittelut siis, että tämä kommentti tulee miljoona päivää myöhässä! Toivon kuitenkin, että pysyt tarinassa kiinni ja saamme taas pian uutta jatkoa :)

Olipa ihana ja elämänmyönteinen rapsu. Mikko on kyllä loistotyyppi Juuson elmässä, vaikka joskus haluaisinkin kuulla lisää Heidistä. Tämä on kuitenkin Juuson ja Samulin tarina, mutta onneksi voi kirjoittaa spin offeja tai sitä ystävyys-juttua :) Tuo Sinitöyhtönärhi on kyllä ihana nimitys. Ja tennishalli varsin mainio paikka puida tulevaa parisuhdetta, sillä sehän tässä on selvästi tulossa. Hyvä on tietenkin tutustua ensin rauhassa ja oppia tuntemaan toinen sekä luottamaan. Samulilla on sen verran niitä luurankoja kaapissa ettei tämä ole kyllä ihan heti taputeltu tarina. Siksi odotankin jatkoa ja toivottelen tsemppiä kirjoittamiseen!

Vendela
3
Pergamentinpala / Mikä on tän kaiken tarkoitus | K-11 | Kuura/Antton | 1/x
« Uusin viesti kirjoittanut liljankukka 20.09.2018 21:58:05 »
Ficin nimi: Mikä on tän kaiken tarkoitus
Kirjoittaja: liljankukka
Ikäraja: K-11
Genre: Angst, romance, draama
Paritus: Kuura/Antton
Varoitukset: Kielenkäyttö, jonkun verran mielenterveysongelmia, itsetuhoisuutta ja syvällistä paskaa

A/N: Mietin yllättävän kauan julkaisisinko vaiko enkö, koska näissä teksteissä on tosi paljon mua ja jos joku ei tykkää, olo on automaattisesti semmonen: ”tuo ei tykkää minusta”, vaikka asia ei niin oliskaan :D Jäin mielipiteissä alakynteen, joten here I am! ::D

Mikä on tän kaiken tarkoitus

Yksi

Joskus pelottaa ihan kamalasti. Onko maailmassa mitään järkeä, onko elämisestä hyötyä, mikä on elämän tarkoitus? Miksi me ihmiset ollaan olemassa, onko meidän eläminen tällä planeetalla jokin juoni? Onko elämässä tarkoitus kärsiä, onko tarkoitus olla paha olo? Onko pelko, ahdistus ja suru normaalia? Mikä helvetti tän kaiken tarkotus oikeestaan edes on?

”Kuura? Sä ajattelet taas ihan liikaa”, Antton huokaisi, keskeyttäen mun miljoonat ajatukset.

”Niin ajattelenkin”, mä mumisin, nojasin sen rintaa vasten ja painoin silmät kiinni.

”Miksi sä ajattelet niin paljon kaikkea?” Se kysyi, suuteli mun otsaa ja paransi asentoaan sohvalla.

”En mä tiedä”, mä kuiskasin.

Ja tottahan se oli, en tiennyt.
4
(Tämä on minun tuhannes viestini, hui.)

Crysted: kiva, kun palasit lukemaan loput osat ja vielä kommentoimaankin! ♥ Vika luku on myös mun oma lemppari, Remuksen sisäisiä ristiriitoja Billin ja Charlien välillä oli kiva kirjoittaa ja lemppari se oli myös siksi, että Remuksen luku oli viimeinen ja vaikka nämä lyhyitä lukuja ovatkin, oli tämä fic ensimmäinen teksti, jonka olen pitkään aikaan saanut valmiiksi, haha! Joo, Bill kyllä rakastaa Fleuria todella paljon, Remus oli sille vähän sellainen uusi jännittävä ja kutkuttava ihastuksen poikanen, mutta ei Bill oikeastaan varmaan olisi ikinä tehnyt asialle mitään. Hyvä, että loppuratkaisu miellytti, Team Charlie olen minäkin, tosi kiva, että pidät minun versiostani Charliesta, jee. Kiitos ihan kauheasti kommentista, ihanaa että pidit tästä. ♥
5
Sanan säilä / Verta lumella, S, raapale
« Uusin viesti kirjoittanut Moray 20.09.2018 14:17:37 »
Nimi: Verta lumella
Ikäraja: S
A/N: Raapale, jolla osallistuin sisällissota-aiheiseen Runoja ja raapaleita -kilpailuun.

Verta lumella

Talvinen havumetsä. Osaan kuvitella itseni lapsena telmimään tässä lumessa tai kiipeämään näihin samaisiin puihin, naurun kiljahdukset ja pöllyävän puuterilumen. Samalta näyttivät metsät, joissa sisarusteni kanssa usein leikimme. En ole hetkeen niissä käynyt, mutta tuskin ne ovat kovasti ehtineet muuttua. Lumi ja havupuut näyttävät samalta kuin miltä ne näyttivät pikkupojan silmin. Tunnen itseni yhä jollain tapaa mitättömäksi jylhien puiden vierellä. Mitätön ehkä olenkin, kai olin jo silloin. Ne ovat kuitenkin hyviä muistoja, metsäleikit ja muut.

Nyt en kuitenkaan tiedä paikkaa, jossa tahtoisin olla vähemmän kuin juuri tässä. Hangessa hongan alla, makaan katsellen kuinka veripisarat tippuvat valkeaan lumeen ja värjäävät sen punaiseksi.
6
Sokerisiipi, kiitos rakentavasta kommentista!!

Oon pohtinut mielipiteitäsi tästä, ja olet kuule aivan oikeassa! Mahdollisesti hätäilin näiden suhteen. Mutta, kuten sanoit, he ovat spontaaneja. Itseasiassa kumpikin. Nike tietysti sillä tavalla höösäilevämmin spontaani, mutta myös Kaarlossa on sellainen vitut -puoli.

Kielestä saan kuulla. Ja se on niin, että kieli tulee musta, siksi piti hetken hengitellä etten "loukkaantuisi" :----D pelästyin, että todellako olen niin epäselvä. Mutta sama se, uppoo tai ei uppoo :--) harmi kuitenkin, että sulle jäi hämmentynyt fiilis ja kiitos, kun kerroit. Edit. Ainiin itseä jäi vielä mietityttämään, että millaistahan toteamista/lukijalle selittämistä tarkoitit?

Paljon totisesti vielä kiitoksia, ajatuksesi ja mielipiteesi otan vakavasti huomioon.
7
Sanan säilä / Vs: Suojelusenkeli | S | pikkuficlet
« Uusin viesti kirjoittanut kaaos 20.09.2018 10:43:36 »
En kyllä oo tutustunut, mutta oispa siistiä jos tutustuisin. Olen opinnoissani tutkinut enkeluskoa ja enkelit ovat aina kiehtoneet mua, tällainen fyysinen enkelkuvaus oli mielenkiintoinen. Maailmastaan eksynyt enkelipoika oli herttainen. Onneksi se kohtasi kaverin<3

Kiitti, tää oli söpö!
8
Ripple, voi oon tyystin unohtanut kiittää sinua  <3 ihanaa jos pidit :---) ja jep haha mun oli pakko vanhentaa niitä, mulla oli liian outo olo, jos ne olisi ikuisesti jääneet 14-15 vuotiaiksi...

Siis ehdottomasti ajattelin pitkään, ettei Aarni ja Olavi koskaan eroaisi, mutta näin on ehkä realistisempaa. Mutta ne kuuluu toisilleen!

Vastaus Myrsky/Janne-kysymyksiin: Janne etsi nuorena itseään ja sitä millainen sen tarvitsee olla. Se ei halunnut asettua ns. peruspojan malliin. Janne esim. meikkasi ja oli aika ajoin tosi vahvasti "feminiininen" (paremman sanan puutteessa) poika. Kunnes kohtasi lukion jälkeen non-binary-yhteisön ja koki omakseen ja siksi valitsi itselleen sukupuolineutraalin nimen.

Kiitos vielä kommentistasi! Itsekin oon kyllä uudelleen ihastuksissa näistä, ehkä täytyy kirjoittaa vielä joskus heistä jotain ;---)
9
Pitääks mun ruveta ton sun viimesen a/n:n perusteella ruveta parittamaan Aalaa ja Idunnaa? No, olis ainakin femmeparitus ja tois varsin mutikkaat suhdesolmut tähän kaiken draaman lisäks :D Mutta voi noi Aalan fiilikset! Eihän shamaanien kuuluisi saada lapsia, mutta jos hän sitä oikeesti haluaa niin ei kukaan voi Aalaa varmaan aborttiinkaan pakottaa jos hän joskus raskaaksi tulisikin. Eikä Elvar nyt ainakaan Idunnaa valitse vaikkei Aalan kanssa lapsia hankkiskaan! Aala itse olet höpsö, kun tollasia mietit! Ei rakkaus tarvitse aina lapsia, perhe voi olla myös vain pariskunta ilman lapsia. :> <3
10
Pergamentinpala / Vs: Luoksesi jään (K11, Aala/Elvar, tunturidraamaa, 35/x raapaletta)
« Uusin viesti kirjoittanut Isfet 19.09.2018 20:18:29 »
Okakettu, kivaa että et aivan karkoittunut, ja pidit kuitenkin aihetta aitona. Asiat lipsahtivat tosiaan hieman tarkoituksettomasti tähän suuntaan, mutta näillä mennään toistaiseksi. Kiitos kommentista!

A/N: Olen harkassa, ja kaikki vapaa-aika pitäisi käyttää koulutehtäviin. Sen sijaan olen vuodattanut tätä raapalesarjaa ulos jo aimo mitan, tässä osa teillekin pureskeltavaksi!



34.
200 sanaa

Kesä on lämmin ja hiostava, puusto kylän koillispuolella suojaa ilmeisesti tuulelta. Vain joen rannalla voi tuntea viilentyvänsä hieman, mutta se on aina täynnä väkeä. Lapsia, jotka uittavat kaarnaveneitä ja keppejä virrassa (vaikka vanhemmat kieltävät menemästä liian lähelle vettä) sekä naisia pyykkipaljuineen hankaamassa pinttynyttä likaa irti villavaatteista.

Aalalla on kaikki hyvin, mutta sinä päivänä taivas on tumma ja raskas, ukkonen jyrisee hien kihotessa kalvoksi iholle. On vaikea olla, hän on taas kuin vankina itsessään. Aala vetää syvään henkeä ja nojaa kätensä seinään, riiputtaa päätään niiden välissä. Vatsassa oleva solmu löystyy muttei katoa.

Idunna astuu sisään, eikä Aala ehdi suoristautua tarpeeksi nopeasti. Idunna laskee korin nuotiokuopan viereen ja tulee lähemmäs.

“Onko sinulla huono olo? Äitini tuli pahoinvoivaksi ukkosen lähestyessä”, Idunna kysyy huolekkaasti.

Aala pudistaa päättään, mutta huomaa ettei jaksa oikein seista. Hän valahtaa mahdollisimman hallitusti lattialle istumaan. Idunna kyykistyy hänen viereensä, kokeilee nihkeää otsaa ja työntää hiukset sivuun. 

“Et sinä varsinaisesti kipeältä vaikuta. Elvar tulee varmaan aivan pian, hän on kunnostamassa yhtä taloa”, Idunna sanoo hymähtäen. 

Aalankin suupieltä nytkäyttää kevyt hymy. Idunna vetää kättään hänen hiustensa läpi, sormet tarttuvat takkuihin. Huulet mutristuvat, ja pian poronsarvikampa käy läpi Aalan hiuspehkoa. Niskaan pääsee leyhähtämään ilmaa, ja Aala sulkee silmänsä. 

Idunna solmii hänelle kapean palmikon.
 
35.
200 sanaa


Kun Elvar tulee on alkanut jo sataa, ja Aalan olo on helpompi. Ilma on kevyempää hengittää, eikä kostea paino väijy hänen harteillaan. Idunnan keittotuli on pieni, yön tullen sitä joudutaan ehkä kasvattamaan ettei sateen kylmyys pääse seinien sisäpinnoille.
 
Elvar kuivaa hiuksiaan pyyhkeellä, ne ovat taas päässeet kasvamaan liian pitkiksi. Ehkä Aalan pitäisi leikata ne.

Hän riipii kuivaamiaan yrttejä nahkapusukoihin, jotta ne eivät kastuisi riippuessaan katosta. Seuraavana iltana kasvusto lienee kuivunut taas niin paljon, että Aala voi kerätä kasveja ennen kasteen nousemista.

Äkkiä jyrähtää niin kovaa, että Idunna säpsähtää ja pudottaa kapustan pataan. Kuumaa lientä loiskahtaa hänen kädelleen, jättäen punaisena helottavan jäljen. Lunta ei ole, mutta Idunna upottaa palaneen kohdan kauhalliseen vettä. Alue on niin ärtyneen näköinen, että Aala sekoittaa rauhoittavan voiteen ja levittää sitä vamman päälle. 

“Kiitos. Hölmöähän se on, mutta myrskyt ovat jotenkin niin uhkaavia”, Idunna sanoo ujo hymy huulillaan. 

Aalasta myrskyt ovat puhdistavia. Hänellä oli joskus tapana mennä ulos sateeseen ja tanssia hengille, vesipisarat ympärillään kimpoillen. Sateen hakkaava rytmi määritti tahdin piiskatessaan hänen olkapäitään, upotessaan vereen kuin noitarummun kumahdukset. Aala tajuaa kaipaavansa tanssimista, sitä villiä paloa joka liikutti hänen jalkojaan hurjana kunnes ne tuntuivat muuttuvan kiveksi. 

Vatsanpohjan solmu kiristyy jälleen, ja sillä kertaa Aala tuntee sisällään Naalin levottomuuden.



A/N2: Pahoittelut, minulla on ilmeisesti joku hiusfetissi, kun Aala ja Idunna aina vain letittävät toistensa hiuksia. Onhan siinä jotain intiimiä, eikö teistäkin?
Sivuja: [1] 2 3 ... 10