Joo, se filosofisuskonnollinen huttu (miten hienon osuvasti muotoiltu) on kyllä niiiiin turhaa, ja niin selvästi jotain Anne Ricen omaa kipuilua. Just tarkistin, miten nää sen vakaumuskaudet meni, ja Wikipedian mukaan Rice palasi katolilaiseksi vuonna 1998 vuosikymmenten ateismin jälkeen. Sattumalta The Vampire Armand on julkaistu samana vuonna. ARGH. Mut siis hyvin mielenkiintoista minusta, että hän on kuitenkin ollut ateisti kirjoittaessaan ne ensimmäiset kirjat. Mitä ihmettä siis. :'D

No joo, ehkä ei ole reilua päivitellä enempää toisten uskonasioita, mutta olisin arvostanut, jos Rice olisi tehnyt niistä uskonkysymyksistä vähän vähemmän lukijan ongelman. On toki kiehtova kysymys, voiko ihmisiä ravinnokseen käyttävä vampyyri ikinä olla pohjimmiltaan hyvä vai tuomittu olemaan aina paha, mutta kun tätä kysymystä tosiaan veivataan ja veivataan ihan kyllästymiseen asti.

Lestat kirjoittaa "kiellettyä" kirjaa ja kaikki tietää, että se kirjoittaa kirjaa ja kaikki käy puhumassa sille tietonsa, koska kaikki ilmeisesti haluaa päästä sen kirjaan, vaikka siis se rikkoo niiden sääntöjä. Eli niitä ketään ei oikeasti kiinnosta säännöt paskaakaan ja ne haluaa kaikki tarinansa julki.

Tää. Niin paljon tää. No mut tulivathan vampyyrit Lestatin keikalle nautittavan musiikin ohella siksi että aikoivat lahdata salaisuuksia paljastelevan nulikkaprinssin. On tässä jokin järki, on on varmasti on!

Oi, Danielhan on ihan paras tulos! En ole itse tehnytkään tommosia vielä. Jos testissä olisi oikeasti laaja valikoima, varmaan saisin tulokseksi jonkun Magnuksen ja voisinkin sitten seuraavaksi tuikata itseni tuleen.

Siis se infodumppaus on tuskaisaa luettavaa!! Joku hahmo vaan alkaa kertoa jotain juttua ja juoni ei etene viiteensataan vuoteen. Pitäisi olla totaalisen kiellettyä tällainen! </3 Mun mielestä paras "metaviittaus" lukijan kiduttamiseen oli se, kun Armand toteaa omassa kirjassaan, ettei nyt viitsi mennä tähän tai tuohon asiaan tarkemmin, kun Lestat on jo kertonut ko. jutusta aiemmin. Mutta sitten heti perään Armand toteaa (ehkä David Talbotin yllytyksestä), että okei okei, kerronpa tästä asiasta kuitenkin vähän, jotta tämän kirjan lukeminen riittää eikä lukijan tarvitse lukea kaikkia niitä Lestatin kirjoja. :'DD Mun mielestä on aivan hillitöntä, että nää hahmot koko ajan tiedostavat luovansa kirjoja siinä kun höpöttelevät juttuja minämuodossa. Ja sitten mainostetaan niitä muita kirjoja aivan pidäkkeettä. x)

Ja fikeissähän kaikki skenaariot on aina mahdollisia! Viihdytä siis muakin vähän ja kirjoita! <3

Se leffa on ilmeisesti yhteenmössäys Vampyyri Lestat ja Kadotettujen kuningatar -kirjoista, mutkia on oiottu ja Lestat heteropesty ja sillä on sitten romansseja vain Akashan ja Jesse-nimisen ihmisen kanssa (eiks Jesse oo kirjassakin? Mä tosin luulin että se on miespuolinen LOL, ei ole miespuolinen kirjassakaan - eikä ole muuten Lestatin lemmittykään muualla kuin leffassa, mitä vitsiä siis on tämä lisensoitu fanifiktio ). Danielia ei ole leffassa lainkaan ja Armand on tosi pienessä roolissa eikä yyyyhtään (tai ainakaan ollenkaan tarpeeksi) kaunis. No mut toisaalta Assad Zamaniin verrattuna kukaan ei ole tarpeeksi kaunis, mut silti. :'D Ja ilmeisesti Lestatin musatyyli on nu metal. Ah. Joo, niin paljon, niiiiiin hyviä syitä katsoa tää leffa. En vaan keksi yhtään. Paitsi itsekidutuksen.

Hih, miten ihana toive! Ja onnea Kadotettujen kuningattaren onnistuneesta selättämisestä! Mä jätin sen lukemisen hetkeksi kun tajusin että mun maksimiuusintamäärät The Vampire Armandin kanssa on käytetty ja nyt pitäisi oikeasti joko lukea se loppuun tai palauttaa. Ja täytyy sanoa, että heti helpotti, kun Mariuksesta päästiin, eikä mun tarvinnut kärsiä sen seuraa kuin ekat 300 sivua. Loput reilu 200 sivua on siis toivon mukaan pelkkää "ilottelua". :'D <3 Ei oikeasti ole, koska Armandin tuskat sen kuin jatkuu... ja jatkuu... ja jatkuu. Luin viime viikolla kohtauksen, jonka tiesin ennalta kirjassa olevan (koska oon lukenut Armandin fandomwikisivun ihan pariin otteeseen), ja tiesin, että se kohtaus on hirvee, mutta vähän silti yllätyin kun meinasin ihan itkua ruveta vääntämään, oih voih. :'(

Mä vähän kyl pelkään, Eveliina, että tuo sun herkkä toive ei välttämättä tule toteutumaan TV-sarjassa. Kirjoissahan Lestat on anteeksiantamisen mallioppilas, se rakastaa kaikkia ja kaikki rakastaa sitä, oli menneisyydessä tapeltu kuinka verisesti tahansa. Muistaakseni Lestat ja Armand jopa keskustelevat asiasta jossain kohtaa ja Lestat toteaa jotakuinkin niin, ettei ikuinen elämä ole mahdollista, jos ei osaa antaa anteeksi. Mut tällainen puoli (etenkin suhteessa Armandiin...) ei ole välittynyt Lestatista TV-sarjan puolella vielä kauhean vahvasti (tai ehkä hän on vielä matkansa alussa...), mutta heeeei, never say never!

// Rupesin eilen myös puolitosissani pohtimaan, pitäisikö jossain vaiheessa, sit kun oon lukenut tuon Kadotettujen kuningattaren, katsoa myös se leffa Queen of the Damned, vaikka se siis kirjasta eroaakin ilmeisen paljon. En ole vaan vielä päättänyt, haluanko oikeasti kiduttaa itseäni sillä leffalla vain jotta voin sitten todeta itselleni katsoneeni senkin.

Haha vasta tämän luettuani mä tajusin, kuinka pahasti olen tarvinnut terapiaa Bondin ja sen naisseikkailujen suhteen. En ole katsonut tänä kesänä yhtään Bondia, vaikka joka kesä aiemmin olen edes vähän vilkaissut, mutta olen miettinyt juuri samoja asioita kuin Q eli miten se Bond aina kellistää kaikki naiset ja ne suunnilleen itkee sen perään. Toki joskus pahiskätyrit uiskentelee sen housuihin omissa tarkoituksissaan, mutta silti. Pääsi nauru ja pään pudistus sitä kohtaan, että todellakin Q ja sen keksinnöt ansaitsee paremman kohtelun ja arvon kuin mitä Bond sille antaa. Ne on hengenpelastavia keksintöjä. Toivottavasti Q saa vaivoistaan edes kunnon palkkaa.

Pitää ihan erikseen kiittää tästä terapiapätkästä, jota en tiennyt tarvitsevani, mutta selvästi kumminkin tarvitsin.  Niin, ja kiitos tiedosta, että Q oli tuohon asti sama. En ollut tietoinen, että sillä oli niin pitkä ura Bondin sietämistä. Elämäntyöpalkinto on enemmän kuin paikallaan.

Meldis: Ajattelin,  että ne buuaajat ja homottelijat oli eri ihmisiä. Buuaajat buuasivat Maran väitteelle vitsikkäästi. Arthur ja Merlin on tässä tosiaan jo vakiintunut pariskunta. Merlin on tanssijana luova, niin hän pystyy maustamaan esityksiään paikallisilla elementeillä.
Ihana, että tykkäsit!