Ficin nimi: Hidasälyinen
Kirjoittaja: Moi
Fandom: Resident Evil
Ikäraja: S
Mukana: Chris & Leon (Chris/Leon) & ohimennen Jill
Genre: Höntti slice of life, aivan tavanomainen keskiviikko

Summary: Leon silmäili häntä ja kohotti hitaasti toista kulmakarvaansa, mikä sai typertyneen oivalluksen kohoamaan Chrisin kasvoille.



***



Se oli päivä, jona edes kapteeni Christopher Anthony Redfield ei saanut aikaiseksi esiintyä edukseen. Hän oli aamusta alkaen marssinut paikasta toiseen mekaanisesti kuin robotti ja kuunnellut esihenkilöidensä ja kanssasotilaidensa puhetta kasvoillaan jähmeä ilme, joka antoi hänestä tavallistakin jörömmän vaikutelman. Se ei varsinaisesti ollut ristiriidassa hänen työroolinsa kanssa, mutta moni olisi yllättynyt, jos olisi nähnyt, millainen televisiolumisade hänen silmiensä takana vilisi. Nälkäkin kurni sisuksissa. Helkkari, mitä Chris olisikaan antanut omasta rauhasta, purilaisesta ja untuvatyynystä pään alla.

“Terve, kapu”, Leon hymähti heidän osuessaan taukohuoneeseen samaan aikaan ennen yhteistyöpalaveria.

“Juuh”, Chris sai mutistua vastatuksi. Hän ei väittänyt olevansa kahvipöytäkeskustelujen superfani, ja etenkin sinä nimenomaisena päivänä kaikkea muuta. Olkoonkin, että toinen osapuoli oli Leon.

“Ai noin hyvää? Kiva kuulla, sen olet näköinenkin”, Leon tokaisi ja istahti häntä vastapäätä. Aivojensa harmaudenkin läpi Chris tiedosti Leonin näyttävän tuttuun tapaansa erittäin vetävältä, eikä olisi välittänyt katsoa tämän päälle lainkaan. Se oli väärä päivä Leon Kennedystä viehättymiseen.

“Anna olla, jos millään maltat”, Chris pyysi ja painoi kyynärpäänsä pöytää vasten kuin olisi maadoittanut itsensä aloilleen. “Selviän tänään kunnialla iltaan asti vain universumin armosta.”

“Kuulostaa vakavalta”, Leon myhäili. “Mikä jyrsii eniten?”

“Kunhan alkoi jo aamu väärällä jalalla ja ihmiselämän sudenkuopat huohottavat niskaan”, Chris tuhahti.

“Avaa vähän.”

“En millään jaksaisi.”

“Pieni valitus tekee hyvää.”

“Ei kuulu tapoihini.”

“Älä nyt? Oletko milloin viimeksi kokeillut?” Leon naurahti.

Chris hengähti turhautuneena ja nojasi päätään ranteeseensa erittäin epächrismäiseen tapaan. “Hmmh... Minua väsyttää ihan tautisesti... työkontaktit ärsyttävät... ja on nälkä.”

“Mm-hm.”

“Tahdon röökiä niin maan saamaristi...”

“Mm-hm.”

“...ja seksiä.”

Leon virnisti Chrisin avoimelle tunnustukselle. “Siinä tapauksessa sanoisin, että puhut oikealle tyypille.”

Chris rypisti otsaansa epäilevästi.
 “Ai? Mistä lähtien sinä olet polttanut?”

Kysymystä seurasi kumma hiljaisuus. Leon silmäili häntä ja kohotti hitaasti toista kulmakarvaansa, mikä sai typertyneen oivalluksen kohoamaan Chrisin kasvoille.

“Öh, ai siis... että me olisimme...?”

“Vau, olet tosiaan hidasälyinen tänään”, Leon totesi vino hymy suupielissään, nousi tuolistaan ja tarjosi Chrisille kaikista maailman eleistä toverillisen olalle taputuksen, herra paratkoon. “Tsemppiä vain päivään, Redfield.”

“Hei, odotas vähän. En minä torjunut mitään!” Chris köhähti ja kompuroi ylös Leonin astellessa sulavasti ovelle.

“Ikävä kyllä tarjous taisi livahtaa näpeistäsi. Parempi onni ensi kerralla!” Leon härnäsi ja otti käytävällä niin ripeitä askeleita, että Chris lähes hölkkäsi tämän perään. Saakelin liukasliikkeinen viekoitteleva ankerias!

“Hei! Älä viitsi olla noin kelju!” Chris puuskahti tiedostaen kuulostavansa idiootilta. Muutaman ohikulkijan päät kääntyivät heidän suuntaansa. Että viitsivätkin. Johan oli kumma, kun ei osattu keskittyä omiin asioihin!

“Noh, tuollainen epätoivo ei ole kovin seksikästä, Chrissy!” Leon heitti ja joutui ottamaan juoksuaskelia Chrisin lähestyessä uhkaavasti. “Kas, Jill Valentine!”

“Mitäs täällä on meneillään?” käytävälle parahiksi astunut Jill tiedusteli sen kuuloisena, että kyseessä oli tälle aivan tavanomainen keskiviikko.

“Kapteeni Redfield on hidasälyinen vonkaaja”, Leon livautti ohi harpatessaan.

“Vai sellaista.”

“Paskat olen! Takaisin, Kennedy!”

“Herrasmiehet eivät vonkaa, muru”, Jill tokaisi ohi painelevalle Chrisille ja ansaitsi häneltä suorastaan murskaavan mulkaisun.

“Minä oikaisen suurta vääryyttä, perhanan uivelot!” Chris puhisi kimmastuneen sonnin lailla Leonia jahdatessaan ja kirosi syvästi hetkeä, jona hänen herätyskellonsa oli soinut aamulla.

Nimi: Kivi kengässä
Ikäraja: S
Yhteenveto: Sannalla on kivi kengässä ja muutenkin huono päivä.


Sanna tajusi virheensä heti suljettuaan asuntonsa oven takanaan ja otettuaan muutaman askelen rappusia alas. Hän oli tuntenut kiven vetäessään kengän jalkaansa, mutta se oli ollut sivussa ja vaikuttanut pieneltä, joten hän ei ollut vaivautunut poistamaan sitä. Hänen ollessaan tuuletusparvekkeen kohdalla kivi oli siirtynyt erityisen arkaan paikkaan päkiän alle.

Sanna pysähtyi, otti tukea kaiteesta ja yritti jalkaa pyörittelemällä saada kiveä liikkeelle, mutta se asettui paikalleen entistä tiukemmin ja kivuliaammin. Hän harkitsi palaavansa kotiin poistamaan kiven kaikessa rauhassa, mutta hänen kotiavaimensa oli repun sisimmässä taskussa, joten sen etsimiseen ja korkeavartisten nauhakenkien avaamiseen menisi liian kauan. Hänellä oli jo nyt kiire bussiin, mikä olikin yhtenä syynä siihen, että kivi oli alun perin jäänyt kenkään.

Juuri kun Sanna oli ehtinyt päättää istahtavansa rappuselle riisumaan jalkinetta, kuului kolmannessa kerroksessa avautuvan ovi. Sanna oli melko varma, että ovi oli Sepon, joka oli oikein miellyttävä naapuri, mutta toivoton jaarittelija. Niinpä Sanna kiiruhti konkaten ja irvistellen portaat alas ja ovesta suoraan kohti bussipysäkkiä. Vasta sieltä hän katsoi taakseen vain huomatakseen, että rapusta ei tullutkaan Seppo vaan Terttu, joka vältteli ihmisiä ja piilotteli yleensä oven takana kunnes porraskäytävä oli varmasti tyhjä.

Bussipysäkillä ei tietenkään ollut penkkiä. Lisäksi oli kova pakkanen ja jalkakäytävän lumi oli pakkautunut tiiviiksi ja liukkaaksi. Sanna näki elävästi mielessään kohtauksen, jossa hän yritti kohmeisin sormin äheltää kengännauhoja auki ja lensi sitä tehdessään takapuolelleen juuri samalla hetkellä kun bussi paahtoi pysäkille. Sen välttääkseen hän päätti sietää kiveä vielä vähän pidempään.

Bussi tuli lopulta lähes kymmenen minuuttia myöhässä ja melkein tupaten täytenä. Sannan onnistui änkeytyä keskiosaan lähelle ovia, missä hän koko matkan kuvitteli, kuinka kivi kairasi reikää lihan läpi luuhun saakka, samalla kun ylemmällä käytävällä seisovan koululaisen homeenvihreä Fjällräven Kånken -reppu tuuppi häntä naamaan jokaisella töyssyllä.

Kaikesta johtuen Sanna oli huomattavan huonolla tuulella lähestyessään omaa pysäkkiään. Pysäkki oli vain reilun kilometrin päässä työpaikasta ja yleensä Sanna käveli loppumatkan, mutta nyt hän ajatteli suurella odotuksella vaihtoyhteyttä, jonka autot olivat yleensä paljon tyhjempiä, ja jossa hän siis toivottavasti saisi vihdoin riisua pahanilmanjalkineensa.

Noustessaan bussista Sanna näki työkaverinsa Kirsin. Kirsin, johon Sanna oli viehättynyt heti heidän aloittaessaan samassa työssä, ja joka myös oli pitkin syksyä luonut Sannaan pitkiä katseita ja ujoja hymyjä. Sanna oli viime aikoina koettanut viritellä Kirsin kanssa jonkinlaista flirttiä, mutta se ei ollut oikein ottanut tuulta alleen, ehkä Kirsin ujouden tai Sannan puutteellisten vuorovaikutustaitojen takia.

Nyt Kirsi seisoi hänen edessään hirveän sievänä iloisenkeltaisessa pipossa ja lapasissa.

"Hei!" tämä sanoi, "mietin että käveltäiskö tästä yhdessä töihin?"

Sanna oli vain vaivoin estänyt itseään parkaisemasta astuessaan bussista jalkakäytävälle ja päkiää kalvava kipu täytti hänen mielensä niin täysin, että hän puhui ennen ajattelemista:

"En taatusti kävele metriäkään!"

Kirsin nätti hymy oli kadonnut sekunnin murto-osissa ja tämä kääntyi ja lähti juoksuaskelin pois ennen kuin Sanna ehti selittää. Sanna näki tämän hartioiden vavahtelevan ja yritti huutaa perään, mutta hänen äänensä hukkui saapuvan bussin äänen alle. Hän nousi kyytiin ontuen ja mieli tyhjänä. Bussin kaikki istumapaikat olivat hälisevän päiväkotiryhmän varaamia.

Nimi: Lauantai-ilta
Alaotsikko: HP meets Mamba
Ikäraja: K-11

A/N: Hahaa, johan idealla paiskasi! Tää biisihän on hyvin tuttu lapsuudesta, mutta nyt kun Spotifyn satunnaistoisto päätti heittää tän mun aikuisille korvilleni niin tämähän aukesi aivan eri tavalla Mä totesin siinä sit, että tämä vaatii ficciä. Mietin hetken ja aloin kirjoittaa ja siitä syntyi tämä.

HUOM! Jos biisi on tuttu, niin tiedät, miten tarina etenee, mutta jos et muista sanoja, niin suosittelen että et katsokaan niitä ennen ficin lukemista, niin saat ehkä hauskemman ficcielämyksen! Biisihän on tosiaan Mamban Lauantai-ilta (Linkki vie youtubeen)

---

Lauantai-ilta


Lauantai-iltana ravintolaan
Oli tarkoitus lähteä juhlimaan
Ottaa muutama olut vaan
Ja tulla kotiin nukkumaan

Se oli lauantai-ilta, kun Harry ilmestyi Dracon ovelle molemmissa käsissään kuuden päkki olutta ja kolmas vasemmassa kainalossa. Draco pudisti päätään huvittuneena ja päästi ystävänsä sisään.

“Ron ajaa minut hulluksi”, Harry puuskahti laskettuaan oluet olohuoneen sohvapöydälle. “Hermionesta on kuoriutunut hirviömorsian ja Ron repii hiuksia muutenkin kaljuuntuvasta päästään ja äyskii puolestaan minulle. Haloo, häihin on vielä puoli vuotta aikaa, rauhoittuisivat vähän. Ronilla on kohta niin kiiltävä kalju, että sen voisi ripustaa joulukuusen latvaan.”

“Ja sitten sinä puolestasi tulet tänne räyhäämään minulle, mutta minulla ei ole enää ketään, kelle räyhätä. Asetat minut todella kurjaan tilanteeseen, Potter”, sanoi Draco ja sihautti oluen auki.

“Äh, olen pahoillani”, Harry mutisi vaivaantuneena. “Ei ollut tarkoitus-”

“Minä tiedän sen”, Draco sanoi ja irrotti muovikääreestä tölkin Harryllekin. “Rentoudu, otetaan muutama olut ja mennään ajoissa nukkumaan.”


Ensin meitä oli vaan Peku ja mä
Sitten siihen tuli pari tyttöä
Peku tunsi ne, mutta minä en
Niinpä tilasin yhden oluen

Vuotavan noidankattilan pubi oli hyvin hiljainen sinä sateisena iltana, joten Draco ja Harry saivat olla aika rauhassa vakiopöydässään.

Harry oli silminnähden rentoutunut, eikä maininnut enää sanallakaan kalju-Ronia ja hirviö-Hermionea. Harry nojasi tuolin selkänojan sijaan seinään ja oli nostanut jalkansa viereiselle penkille. Draco otti hörpyn oluttuopista ja pyyhkäisi vaahtoa ylähuuleltaan.

“Hei katso!” Harry älähti ihan yllättäen ja osoitti ravintolan ovelle, jonka kello oli juuri kilahtanut. “Ginny ja Luna!”

Niinhän se tietysti oli. Kalju-Ronin sisar ja tämän ystävätär olivat saapuneet Vuotavaan noidankattilaan. Draco ei voinut peitellä irvistystä, kun Harry kutsui naiset heidän luokseen.

“Älä viitsi”, Harry huiskautti kädellään. “Ginny on kiva. Lunakin on okei.”

“Minä vain ajattelin, että oltaiisin oltu ihan keskenämme tänään”, Draco sanoi, mutta ei voinut jatkaa valitustaan, koska Ginny ja Luna olivat saapuneet pöytään.


Toiseen tytöistä tutustuin
Mutta siihen vaaleaan ihastuin
Ja loppuillasta sanoin: "Hei
Meille vai teille, kultasein?"

Positiivista oli se, ettei puhe kääntynyt Ronin ja Hermionen häihin, vaikka paikalla oli sekä kaaso, että bestman. Ehkä kumpikin olivat saaneet tarpeekseen vallitsevasta häähumusta.

Ginny tosiaan oli varsin mukavaa seuraa. Luna Lovekiva oli vähemmän puheliasi, mutta keskustellessaan Ginnyn kanssa Dracon katse harhautui kerta toisensa jälkeen Lunaan. Lunan hopeanharmaat, valtavat silmät olivat täynnä tunteita, joista Draco ei saanut selkoa.

Kun Harry ja Ginny syventyivät kahden kesken keskusteluun, Draco näki tilaisuutensa tulleen. Luna istui hiljaa hänen vieressään, pitkät ja vaaleat hiukset olivat niin kiharat ja pörröiset, että ne melkein koskivat Dracon hartiaa. Draco haistoi Lunassa jonkin, ehkä metsän tuoksun. Heidän katseensa kohtasivat, eikä kumpikaan liikahtanut hetkeen. Draco nielaisi, kun näki Lunan aina ennen niin viattomilla kasvoilla ennennäkemätöntä janoa.

Draco nojautui Lunaa kohti niin, että kiharat kutittivat hänen poskeaan. Hän kuiskasi Lunan korvaan ehdotuksen poistua paikalta yhdessä.


Hän vastasi minulle silmillään
"Juodaan nää ja lähdetään"
Annoin ovimiehelle vitosen
Koska olin niin iloinen

Lunan katse kertoi kaiken. Luna nosti viininsä huulilleen, mutta ei irrottanut katsettaan Dracon silmistä. Katse oli läpitunkeva ja vangitseva, ja se sai Dracon sydämen pamppailemaan epätasaisesti. Luna hymyili toisella suupielellään ja nyökkäsi lähes huomaamattomasti pubin ovelle päin.

Draco otti huikan tuopistaan. Hän oli hullaantunut näistä viettelevistä katseista, eikä voinut olla virnuilematta. Hän yritti kiinnittää Harryn huomion rykäisemällä, mutta tämä oli niin keskittynyt keskusteluunsa Ginnyn kanssa, ettei huomannut. Draco kulautti tuoppinsa tyhjäksi ja kohautti olkiaan. Hän voisi kertoa Harrylle myöhemmin mihin oli kadonnut.

Draco asteli baarin poikki kevein askelin ja sujautti ovea vahtivan velhon käteen pari kaljuunaa ohi kulkiessaan, sillä hän oli niin iloinen.


Hän asui aika kaukana
Aivan kaupungin laidalla
Mutta maksoin taksin tietenkin
Koska herrasmiehet tekee niin

Luna kertoi asuvansa aika kaukana. Jossain kaupungin laidalla. He olivat kumpikin hieman päihtyneitä, joten ilmiintyminen ei olisi lainkaan järkevä vaihtoehto. He punnitsivat hetken vaihtoehtojaan, ja päätyivät nappaamaan ohi kulkevan jästitaksin.

Taksimatka oli piinaava. Luna oli todella nerokas silmäpelinsä kanssa, hän osasi käyttää katsettaan eri tavalla kuin kukaan muu, jonka Draco oli tavannut. Draco yritti vastata katseisiin parhaansa mukaan, mutta päätyi sivelemään Lunan reittä vaivihkaa auton takapenkillä.

Viimein taksi pysähtyi.

“Minä maksan”, Draco mutisi ja kaivoi lompakostaan nipun jästiseteleitä. Hän ei ollut ihan varma, miten monta seteliä kuski halusi, mutta sai kuitenkin ennen pitkää maksettua oikean summan.

Draco ja Luna kapusivat autosta ulos ja lähtivät huterin askelin kävelemään pihatietä.


Sitten mieleni rohkaisin
Ja häntä hellästi suutelin
Hän vei minut sisään lempemme pesään
Ja sai minut onnesta sekaisin

Draco tarttui äkkiä Lunaa kädestä. He pysähtyivät niille sijoilleen, katsoivat toisiaan hiljaisuudessa. Draco astui lähemmäs Lunaa, kosketti tämän poskea vapaalla kädellään, työnsi hiuskiehkuran Lunan korvan taa ja painoi kätensä tämän niskaan. Hän veti Lunan kasvot lähelle omiaan ja suuteli tätä kevyesti.

Lunan keho tuntui sulavan Dracon syliin, he astuivat sisään Lunan taloon, ja suuntasivat suoraan makuuhuoneeseen. Draco ei ollut koskaan kokenut toista niin upeaa hetkeä.


Aamuyöllä heräsin
Lattialta vaatteeni keräsin
Ja juuri kun joku tuli eteiseen
Näin yöpöydällä sormuksen

Digitaalinen kello yöpöydällä näytti 4:51, kun Draco avasi silmänsä. Hän silitti Lunan kylkeä hellästi, mutta päätti kuitenkin nousta lähteäkseen. Hänen päätään jomotti ja suu oli kuiva kuin aavikko. Draco alkoi kerätä sinne tänne lojumaan jääneitä vaatteitaan mahdollisimman hiljaa, ettei herättäisi Lunaa.

Draco tunsi sydämensä pysähtyvän. Hän kuuli ulko-oven käyvän ja jonkun astuvan eteiseen, ja samalla hetkellä hän huomasi yöpöydällä, ihan kellon edustalla sormuksen. Dracon suu kuivahti entisestään ja sydän jätti monta lyöntiä väliin, ennen kuin se alkoi hakata kovemmin kuin koskaan ennen hänen elämässään.


Sain sekunnin aikaa miettiä
Jotakin sopivaa selitystä
Mutta katsoin parhaaksi kuitenkin
Juosta niin kauas kuin jaksaisin

Dracolla oli noin sekunti aikaa miettiä sopivaa selitystä. Hän kuuli askelia makuuhuoneen oven toiselta puolelta, eikä hän nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin kiivetä ikkunasta ulos.

Oli lokakuu, kello viisi aamulla, satoi vettä ja lämpötila oli nollassa. Mutta Draco juoksi, hän päätti juosta niin pitkään kuin jaksaisi, kantaen vaatekertaa sylissään, uskaltamatta pysähtyä pukeutumaan. Hän ei välittänyt ohikulkijoiden ihmettelevistä katseista, eiköhän se ollut ihan selvää kelle tahansa, mitä tässä oli tapahtunut.


Ja kilometrin ainakin
Juoksin halki kaupungin
Sitten pysähdyin ja pukeuduin
Ja jatkoin kävellen kotiin

Kun Draco oli juossut ainakin kilometrin katsomatta taakseen, hän pysähtyi huohottamaan. Hänen rintaansa pisti, eikä hän ollut varma selviäisikö hengissä tällaisesta urheilusuorituksesta näin varhain aamuyöllä kostean illanvieton jälkeen. Hän heitti vaatteensa sateen kastelemalle puiston penkille ja alkoi pukeutua kaikessa hiljaisuudessa.

Pukeuduttuaan Draco suki hiuksiaan, veti syvään henkeä ja otti askeleen eteen päin. Kotiin ei ollut enää kovin pitkä matka, joten Draco päätti kävellä saadakseen ajatuksiaan vähän selvitettyä.

Palasin pitkästä aikaa taidetopiciisi ja katsoin nyt erityisesti Yuri!!! on Icen ja My Hero Academian piirustuksia ja ai että kuinka upeita ne on! Etenki Dabi iski lujaa ja olitkin siihen kirjoittanut, että se on promarkerien, puuvärien ja akvarellimaalien kimara ja toivoisin kovaa, että uskaltaisin ylipäätään kokeilla ja joskus oppisin yhtä lailla käyttämään eri välineitä jopa samaan paperiin noin taidokkaasti! Tosi upea, niin kyllä nuo muutkin, joita nyt erityisesti katselin (sekä satunnaisia sieltä täältä, joista myös pidin)! Tuo Dabiiiii ♥

Oon kirjoitellut tänne viimeksi kolmisen vuotta sitten siitä, miten mua jännitti/jännittää puhua musiikista ja että haluaisin työstää sitä ja opetella puhumaan musiikista. Ja siis oikeastaan oon edennyt tässä yllättävän hyvin!

Yks aika iso käännekohta oli, kun vuosi sitten rohkenin tekee sellaisen blend-listan Sokerisiiven kanssa, että se yhdistää molempien kuuntelemista biiseistä yhteisen listan. Eka en meinannut suostua tähän ehdotukseen, mutta suostuin kuitenki lopulta. Ja alkuun mietin sitä ihan hirveästi, että siellä listalla näkyy toiselle ihmiselle kaikki mitä oon kuunnellut ja kääk. Mutta lopulta se oli aika korjaava kokemus. En itse kauhean usein katsele tai kuuntele sitä listaa nykyään, mutta sillä kuitenkin on ollut tosi parantava vaikutus, et kun oon tiennyt, että mun musiikinkuuntelu näkyy siellä toiselle ihmiselle, enkä oo yhtäkään negatiivista kommenttia saanut, eikä me olla oikeastaan siitä aikoihin puhuttu edes. En tiedä yhtään minkä verran hän on sitä meidän yhteistä listaa kuunnellut, mut kuitenkin se tieto, että se mun musiikkidata on jollain toisella ihmisellä näkyvissä, on tuonut alkupaniikin jälkeen yllättävän paljon itsevarmuutta musiikista puhumiseen!

Kohtahan se alkaa olemaan jo Spotify Wrappedin aika! Edellä mainitun toverin kanssa ollaan jo monena syksynä kuumeisesti odoteltu ja spekuloitu ja laskettu päiviä Wrappediin Se on ollut ihan hauska vuosittainen yhteissekoosi.

Viime vuonnahan suosikkiartistini oli Ed Sheeran koska nykäisin jonku ihan hullun hyperfiksaation siihen ja kuuntelin sen musiikkia koko kesän ja syksyn. Ja siis Ed Sheeranilla on tällä hetkellä semmoinen 80 miljoonaa kuukausittaista kuuntelijaa, ja mä olin viime vuonna kuuntelijoiden Wrappedissa 0,001%:ssa XD Olin Sheeranin kuuntelijoissa sijalla 1823. Voin sanoo et hulluus oli tosi tarina. Tänä vuonna ei oo jostain syystä niin paljoo sit jaksanut kuunnella kyseistä artistia. Toki sitäkin, mutta huomattavasti vähemmän.

Oon ylipäätään kuunnellut paljon vähemmän musiikkia tänä vuonna. Ja melkein aina kun kuuntelen jotain, niin kuuntelen mun Sekametelisoppa-soittolistaa, joka on nimensä mukainen! Siellä on.. kaikkea. Luulen et mä voisin tällä listalla läpäistä jonkun "kuunteletko oikeesti kaikkea laidasta laitaan" -testin Siis kun listalta löytyy mm. seuraavia esittäjiä:
⋆ Stam1na
⋆ Ed Sheeran
⋆ Infected Mushroom
⋆ Thirty Seconds To Mars
⋆ Mamba
⋆ Käärijä
⋆ Smurffit

Ja paljon muutakin, mut tässä ehkä tunnetuimpia esittäjiä. Tästä tämmöinen itsensä paljastus tähän väliin! Lista on ihan mun näköinen, etenkin biisivalintojen puolesta, ja musta ois ihanaa laittaa joitain mun läheisiä kuunteleen tota listaa