1
Rinnakkaistodellisuus / Vs: Hobitti: Varjojen välissä, Bagginshield, S
« Uusin viesti kirjoittanut Ingrid tänään kello 11:44:08 »Tämä oli niin kauniin haikea. <3 Vaikka tämä taipuukin melankoliaan niin yksinkertaiset mutta kauniit hetket ja seikat toivat surun keskelle lohtua: Filin hyväntahtoinen hymy, Thorinin pehmeäksi käynyt kosketus, ihoa ja sielua lämmittävä nuotio, Konnun kukkaset, pikkuinen Frodo.
Vaikka murheellisuus oli aistittavissa tekstistä niin pidin silti sen hitaasti soljuvasta tahdista ja rauhallisuudesta. Asioilla, ajatuksilla, muistoilla tai sanoilla ei tuntunut olevan kiire. Bilbon tuska kuitenkin välittyy tekstistä upeasti, ja pidin erityisesti kohdasta, jossa han kirjaimellisesti pakenee menneisyyden haamuja peittonsa alle tai kotinsa hämärimpään nurkaan. Minusta oli myös tavallaan lohdullista lukea, että Bilbon tapa käyttää sormusta juontaa juurensa nimenomaan tähän - että sormus ei ole mikään pahuuden symboli, vaan keino paeta surua ja tuskaa. Että se on pikemminkin suoja ja turva onnettomalle Bilbolle. Toisaalta pidän myös lopun ajatusleikistä ja siitä, kuinka sormus on hiljalleen ujuttautunut osaksi Bilbon surua ja kaipuuta - kuinka sekaisin piene hobitin mieli alkaa olla aarteesta ja siitä, kuka tai mikä se on.
Olen jo aiemminkin sanonut, että kirjoitat Tolkienin maailmasta todella upeasti, ja haluan ylistää sitä edelleen! --Yavanna tietää, että hän yrittää. Yrittää olla onnellinen-- Yksinkertaisuudessaan tämä kohta on mielestäni hieno, sillä se syventää Bilboa hahmona (ja tuikitavallisena hobittina) - hänen aatteensa ja uskonsa (ja toisaalta myös epätoivonsa yrittää päästä elämässä eteenpäin) korostuvat entisestään. Pienet yksityiskohdat ja viittaukset loreen antavat ficeille niin paljon. <3
Kiitos. <3
Vaikka murheellisuus oli aistittavissa tekstistä niin pidin silti sen hitaasti soljuvasta tahdista ja rauhallisuudesta. Asioilla, ajatuksilla, muistoilla tai sanoilla ei tuntunut olevan kiire. Bilbon tuska kuitenkin välittyy tekstistä upeasti, ja pidin erityisesti kohdasta, jossa han kirjaimellisesti pakenee menneisyyden haamuja peittonsa alle tai kotinsa hämärimpään nurkaan. Minusta oli myös tavallaan lohdullista lukea, että Bilbon tapa käyttää sormusta juontaa juurensa nimenomaan tähän - että sormus ei ole mikään pahuuden symboli, vaan keino paeta surua ja tuskaa. Että se on pikemminkin suoja ja turva onnettomalle Bilbolle. Toisaalta pidän myös lopun ajatusleikistä ja siitä, kuinka sormus on hiljalleen ujuttautunut osaksi Bilbon surua ja kaipuuta - kuinka sekaisin piene hobitin mieli alkaa olla aarteesta ja siitä, kuka tai mikä se on.
Olen jo aiemminkin sanonut, että kirjoitat Tolkienin maailmasta todella upeasti, ja haluan ylistää sitä edelleen! --Yavanna tietää, että hän yrittää. Yrittää olla onnellinen-- Yksinkertaisuudessaan tämä kohta on mielestäni hieno, sillä se syventää Bilboa hahmona (ja tuikitavallisena hobittina) - hänen aatteensa ja uskonsa (ja toisaalta myös epätoivonsa yrittää päästä elämässä eteenpäin) korostuvat entisestään. Pienet yksityiskohdat ja viittaukset loreen antavat ficeille niin paljon. <3
Kiitos. <3

Tuoreimmat viestit
Ymmärsit oikein ja hahmot on juurikin tuosta pitemmästä jatkiksesta. En näköjään tajunnut avata sitä tuonne A/N:n, kun innoissani vaan uppailin tän Meldiksen synttärilahjaksi. X) Hihii, ymmärrän että pitkiin jatkiksiin tarttuminen on vaivalloista.
Väänan nimi on peräisin Venäjän alueelta, mutta jos ei tunne saamelaisia kieliä, niin se ei taidakaan olla kovin selvää muille kuin kirjoittajalle. 