Tarra löytyi spotify wrapped -haasteesta ja ilmoittauduin haasteeseen mukaan. Jos tämä ei riitä niin käynpä vielä kommentoimassa jotain tekstiä!

// Selvä pyy, I’ll be back!

Seurasitteko jääkiekon MM-kisoja? Suomi voitti eilen mestaruuden Sveitsiä vastaan pelatussa finaalissa! Peli oli kyllä kaikin puolin jännittävä, ja Sveitsi tarjosi jopa yllättävän hyvän vastuksen. Tuli hyvä mieli Heleniuksen suuresta onnistumisesta - ratkaisumaalin tekeminen joukkueen nuorimpana on varmasti asia, joka vielä pitkään pysyy kristallinkirkkaana sekä mielessä että kehossakin! Samalla mulle tuli jotenkin tosi paha mieli Sveitsin puolesta, koska as said, he tarjosivat Suomelle hyvän vastuksen ja heilläkin oli alla tosi hyvin mennyt turnaus, ja musta Sveitsi olisi ansainnut mestaruuden siinä missä Suomikin. Suomen voitosta iloittiin tietenkin ihan täysillä, mutta samalla kyllä sydämestä vähän riipaisi sveitsiläisten puolesta. Toivottavasti he ovat vielä joku vuosi finaalissa Ruotsia vastaan ja voittavat sen pitkään havitellun kullan.

Alsooooooo. Norja yllätti voittamalla pronssia - siis Norja. Mulla tippui leuka lattiaan, kun Norja teki jatkoajalla voittomaalin Kanadaa vastaan. Me ehdittiin juhlia prossivoittoa täällä ennen Suomen peliä, mutta kun aamulla tulin töihin niin kukaan ei maininnut asiasta sanallakaan ennen kuin minä sitten hätähousuna aloin kysellä että HEI, huomaistteko että voititte ensimmäista kertaa MM-mitalin jääkiekossa eilen?? Olivat huomanneet kyllä paikallisesta Iltalehdestä, mutta ei se muuten niin big deal ollut kuulemma. Siis mulla meinasi mennä kuppi ihan nurin ja käytin aamun kokouksen paasaamiseen siitä, kuinka hienosti Norja puski läpi koko turnauksessa ja teki lopulta historiaa. Toivon, että tällainen menestys olisi alkusysäystä jääkiekkokulttuurille täälläkin.

Yleisesti ottaen on ollut virkistävää nähdä, että perus viisikon-nelikon (Kanada, USA, Ruotsi, Suomi, Venäjä/Tsekki?) sekaan on alkanut eksyä pienempiä maita, jotka nykyääntarjoaa ihan varteenotettavan vastuksen isoille lätkämaille.

Tarrat on päivitetty ja olette virallisesti kirineet Kelmien ohi lunastettujen tarrojen määrässä! Uudet lunastukset taas uusiin viesteihin.

Jatkakaa samaan malliin, olette piristäneet foorumia upeasti. <3

Taas löysin itseni selaamasta topikkia, jonne tekee mieli kirjoittaa, mutta jonne kirjoittaminen tuntuu kauhean hurjalta kun aihe on itselle niin... herkkä.

Mä oon aina mennyt helposti sekaisin näyttelijöistä. Katson tosi paljon elokuvia tai jopa sarjoja ihan vain sillä perusteella, että niissä esiintyy joku suosikkinäyttelijäni. Opin ehkä vähän jälkijunassa, että kenties tavallisempaa on valita (erityisesti) elokuvia katsottavaksi niiden ohjaajan, tai tiedättekö, tarinan perusteella kuin sen, kuka esittää pääosaa, saati parin minuutin sivuosan sivuosaa. Mut mä saan ihan kauheasti kiksejä siitä, että katson tuttuja naamoja. Se on osa mun katselukokemukseni olennaista viehätystä.

Naming no names ja tietäjät tietää tai siis vähänkin menoani sivusta seuranneet ovat huomanneet (hehha), mutta olin kutakuinkin 14 vuotta oikein oikein innostunut kahdesta brittinäyttelijästä, joilta olen katsonut käytännössä ihan kaiken minkä olen vain voinut. Ja sitten kun on tarpeeksi tuijotellut samoja tyyppejä, niiden maneerit tulevat tosi tutuiksi. Ja sekin on ihan veikeää! Mutta! Kuinka hillittömän virkistävää onkaan olla vuosikausien jälkeen aivan sekaisin täysin uusista tyypeistä! Olo on kuin uudestisyntyneellä! Oon jo kerännyt itselleni katselulistaa, mitä kaikkea muuta voisin näiltä näyttelijöiltä katsoa, siis sitten kun nykyinen hyperfiksaatiosarjani hellittää musta otettaan sen verran että pystyn katsomaan jotain muutakin kuin pelkästään sitä uudestaan ja uudestaan.

Ja on mulla toki liuta sellaisia, hmm, kädenlämpöisempiä lemppareita, joiden näkeminen aina ilahduttaa, mutta jotka eivät aiheuta sellaista... kokovartaloväristysreaktiota. Joku totesi täällä topikissa aiemmin, että suurin osa omista lempinäyttelijöistä on miehiä, ja niin on mullakin, ja luettuani Anu Silfverbergin silmiä avaavan kirjan Sinut on nähty sanoisin vähintäänkin osasyyksi sen, että miehille kirjoitetaan keskimäärin huomattavasti mielenkiintoisempia rooleja kuin naisille, jolloin miesnäyttelijöihin on myös helpompi ihastua!

Onko muilla (yhä) tapana käydä läpi suosikkinäyttelijöidensä CV:tä ja katsoa ihan kaikki mahdollinen?

Hyppään jahdista pois. Ihana idea ja ihana, kun jaksatte järjestää, mutta mulla ei nyt näinä aikoina riitäkään mielenkiinto tähän