Nimi: Katharsis
Kirjoittaja: marieophelia
Ikäraja: S
Päähenkilö: George Weasley (George/Angelina, Fred/Angelina)
Tyylilaji: yödraama
Yhteenveto: Angelinan pöllö pitää Georgea mielipuolena, ja Fred on hauskempi kuolleenakin.
A/N: Tämäkin kuuluu sarjaan “Vuosina 2020-2021 aloitetut, julkaisematta jääneet ficit". Mulla oli tavoite julkaista seuraavaksi jotakin jollain muulla osastolla kuin Godrickin notkossa ja muistin, että olen joskus aloittanut jotain synkähköä George-tekstiä, joka ehkä voisi olla muuta kuin Notko-kamaa. Mutta mun ainoa OTP:ni taitaa olla Notko/minä itse, sillä täällä taas ollaan!
Finissä pyöri joskus haaste “Inspiroidu finiläisen allekirjoituksesta”. Olen tähän tekstiin ottanut inspiraatiokseni yhden lempikirjoittajani Letizian allekirjoituksen. Se kuuluu näin: “Katharsis. Kello neljä keitän kahvin ja porkkanan. Istun verhon väliin kuulemaan kosmosta, yönsirkkuja ja postinkantajaa.” <3
Katharsis
Puoli neljältä George antaa periksi. Hän viskaa peiton syrjään, sytyttää valot ja pukee päälleen vanhan huispauskaavun. Hänen oikeaa korvaansa kutittaa aavesärky, ja jalat tuntuvat samaan aikaan levottomilta ja puutuneilta. George tähtää vuoteeseen muodonmuutosloitsun, ja sauvan huiskaisu muuttaa sängyn keittiönpöydäksi ja kahdeksi puutuoliksi. Seuraava huiskaus katouttaa toisen tuolin, vahinkokaksosen, tyhjyyteen.
”Milloin sinä päätit, että luovutat noin helposti?”
Fredin ääni kuulostaa samalta kuin aina. Samalta kuin Georgen oma ääni.
Koulussa he olivat joskus leikkineet leikkiä, jossa muiden luokkalaisten piti silmät sidottuina arvata, puhuuko heidän selkänsä takana Fred vain George. Juju oli siinä, että oikeasti selän takana höpötti Lee Jordan. V.I.P. –kokeisiin lukemisen sijaan Lee oli panostanut imitaatioharjoituksiin.
”Fred!” arvasi Kenneth.
”George!” väitti Alicia.
”On se Fred”, vakuutti Patriciakin.
”Ei se ole kumpikaan”, sanoi Angelina.
George laittaa kahvin tippumaan. Ruokakaapissa ei ole muuta kuin porkkanoita. Mutta mitäpä muuta ruokaa George osaisikaan valmistaa. Heidän perheessään yltiötehokas äiti hoiti aina ruuanlaiton, tuskin edes Ginny tietää, mitä eroa on paistamisella ja savustamisella.
Charlie taisi viime viikolla ehdottaa, että George lähtisi hänen kanssaan kokkauskurssille, mutta George kieltäytyi.
”Ei pelkillä porkkanoilla elä.”
“Mitä sinä enää elämisestä tiedät!” George vastaa.
Georgelle ei koskaan selvinnyt, miten Angelina oli osannut erottaa Leen imitaation hänen tai Fredin äänestä.
”Hän on ihastunut sinuun!” Fred väitti.
”Sinuunpa!”
”Kysytään häneltä kumpaan!”
Georgea nolostutti kysyä sellaista, mutta Fred, rohkelikko päästä varpaisiin, ei kammonnut lohikäärmeen kitaan astumista. Tai sydämensä särkymistä.
Fred oli lajiteltu ensin. George oli vain seurannut häntä.
Niin hän seurasi silloinkin.
”Minussa riittää naista teille molemmille”, Angelina oli nauranut.
Fredkin nauroi ja heitti jonkin tilanteeseen sopivan vitsin. George nauroi mukana. Viikon kuluttua Fred pyysi Angelinaa joulutanssiaisiin.
Porkkana narskuu vielä hampaissa. George heittää sen takaisin kattilaan. Kiehukoon vielä hetken. Hän maistaa sen sijaan kahvia. Kelpaa.
”Teetkö tutkimusta porkkanoiden kypsyysasteista? Itse kannatan kahdeksantoista minuutin porkkanoita. Ei sekuntiakaan yli tai ali.”
”Minun piti ostaa peili, kun sinä kuolit”, George yrittää vitsailla.
Mutta hän ei ole ostanut, ja Fred tietää sen, eikä siitäkään vitsistä ole mihinkään. Kuolleenakin Fred on heistä kahdesta hauskempi. George kokeilee porkkanaa haarukalla. Piikit uppoavat oranssiin pintaan. Jästien Lontoossa Big Benin kello lyö neljää. On kulunut kahdeksantoista minuuttia siitä, kun George pudotti porkkanat kiehuvaan veteen. Palatessaan pöytään kahvin ja porkkanan kanssa hän kolauttaa polvensa katoutettuun keittiöntuoliin ja tuntee hetken samanlaista avutonta särkyä kuin Pikku Whingingissä mätänevässä oikeassa korvassaan.
Äkkiä George kuulee vasemmalla korvallaan koputusta ikkunan takaa. Hän hätkähtää hieman ja nousee sitten avaamaan ikkunan. Hän tunnistaa pöllön liian pian.
“Anteeksi”, hän sanoo.
Angelinan pöllö ei ymmärrä, kenelle George puhuu. Se asettuu seisomaan pöydälle ja katselee valppaasti ympärilleen. Sillä on mukanaan nelikulmainen paketti. Angelina on sitonut solmut niin tiukkaan, että George joutuu käyttämään irrotusloitsua. Mutta pöllö ei säikähdä, se on kai tottunut riuskoihin otteisiin. Harpyija, Harpyija on pöllön nimi ja ehkä lajikin. George muistaa, että Angelina sai pöllön vanhemmiltaan joululahjaksi toisena Tylypahkan vuonnaan.
“Anteeksi”, George sanoo taas.
Harpyija seisoo yhä pöydällä. Se katselee Georgea kuin mielipuolta, siltä Georgesta ainakin tuntuu.
“Otatko porkkanaa?” George kysyy pöllöltä. “Kahviakin on.”
Harpyija valitsee porkkanan. Jos pöllöä voisi sanoa urheilullisen näköiseksi, olisi Harpyija varmaankin sitä. Se venyttelee siipiään, mutta ei lähde vielä lentoon, vaikka ikkuna on yhä auki. Ulkoa kuuluu pikkulintujen vaimeaa sirkutusta, kun ne heräilevät uuteen aamuun. Jossain suhahtaa, ja pikkulintu rääkäisee vaimeasti. Postipöllö on kai matkallaan napannut sirkuttajan aamiaisekseen. Harpyija katselee yhä Georgea, se odottaa, että hän avaisi paketin. Perusteellinen pöllö. Sen katse hermostuttaa Georgea, joten hän hivuttautuu keittiön ikkunalaudalle ja vetää ikkunaverhon itsensä ja pöllön väliin.
Paketissa on suurehko neliskanttinen peili, sellainen jonka voi laittaa seinälle. Peili on varmaankin peräisin Hienoista huispausvarusteista, sillä sen karmeihin on kaiverrettu pieniä sieppejä. Peilin taakse on teipattu kirje. George avaa kuoren käsi hieman vapisten.
George,
Näin sinut tänään – oikeammin kai eilen, kello on nyt nimittäin yli kaksi yöllä – Hienojen huispausvarusteiden edessä. Minusta näytti, että tarvitset kolmea asiaa:
1. Peiliä. Tässä sellainen!
2. Ruokaa. Irvetan taakse on avattu uusi ravintola Lohikäärmeen kita. Ne tarjoavat kunnon annoksia. Nähdään siellä huomenna – siis tänään – kun pääset töistä.
3. Uusia vaatteita. Kaapusi näytti todella hyvältä joulutanssiaisissa -94, mutta mikään kesävaate se ei ole. Käydään ruuan jälkeen Malkinilla, Viistokujan kirjoittamattomien sääntöjen nojalla Hienojen huispausvarusteiden työntekijät saavat sieltä 20 prosentin alennuksen kaapuostoistaan.
Nähdään!
Angelina
George istuu vielä hetken ikkunalaudalla. Pikkulintujen viserrys on voimistunut, päivä alkaa valjeta. Viistokujan talojen katot kiiltelevät aamukasteessa. Georgen kasvot erottuvat sumeina hänen sylissään lepäävästä peilistä. Hän näyttää velholta, joka pian on astumaisillaan lohikäärmeen kitaan.
Harpyija on juonut veden kattilasta, jossa George keitti porkkanan. Kun George vetää ikkunaverhon auki, se seisoo epäonnistuneesti katoutetulla keittiöntuolilla ja pitelee nokassaan sulkakynää.
“Perusteellinen pöllö”, George sanoo äänellä, joka on ainoastaan hänen omansa.
Eikä hän pyydä anteeksi – eikä hänen tee edes mieli – vaikka hän vastaukseksi Angelinan kirjeeseen piirtää tyhjälle pergamentin palalle vain pienen sydämen kuvan.
