Olen lukenut tämän jo aiemmin keväällä puhelimelta, mutta kommentin kirjoittaminen pääsi silloin jäämään, niin kuin puhelimelta lukiessa usein käy. Mutta nyt mansikkakauden kunniaksi onkin juuri sopiva hetki palata tämän ihanuuden pariin. Minusta on viime aikoina ollut tosi hauska lukea aikuisista kertovia ficcejä, ja niitä voisi ehkä kuvitella itsekin kirjoittelevansa jatkossa. Ei sillä, etteikö teinien elämä olisi hauskaa luettavaa, mutta on aikuisuudessakin kaikenlaista hauskaa. Niin kuin vaikka se, ettei se ihastuneena oleminen, tunteiden peittely tai osoittaminen, ja luontevasti käyttäytyminen ole tullut sen helpommaksi, vaikka aikuisena onkin se muodollisen kohteliaiden käytöstapojen kulissi, jonka taakse hiukan piiloutua.

Tämä nauratti tosi paljon, kun sekä Harry että Draco tekivät varmaan kursailun maailmanennätyksen, vaikka oikeasti kumpikin taisi olla enemmän kuin innoissaan saadessaan toisen matkaseuraksi.    Aika tuttua tuo, että lasten teini-ikäistyessä ei kaikkia tahdo saada lomalle samaan aikaan ja paikkaan, eikä samat tekemiset takuulla kiinnosta kaikkia. Kiva paritus muuten tuo Ginny/Oliver, siitä en ole koskaan lukenut, mutta voisi olla ihan hauska. 

”Niin, Lily ilmoitti, että hän jää mieluummin kotiin serkkujensa kanssa ja James ei valitettavasti saa kesälomaa eikä Teddy ole kiinnostunut huispauksesta niin paljon, että haluaisi lähteä mukaan”, Harry selitti ja vilkaisi pikaisesti Dracoa. ”Joten meillä olisi kaksi ylimääräistä lippua. Eihän Jemen ole tietenkään mikään Ranska, mutta kyllä siellä lämmintä pitäisi olla. Lisäksi tämä oli oikeastaan Albuksen idea, sillä hän tahtoisi parhaan ystävänsä mukaan katsomaan kisoja ja luulen, että hän viettäisi mieluummin aikaansa ikäisessään seurassa kuin vanhan isäukkonsa kanssa.”

Vain vaivoin Draco tukahdutti halunsa tuhahtaa Harryn sanoille, sillä tämä ei ollut vanhaa nähnytkään, kaikkea muuta. Keski-ikäistyttyään Harry oli tuntunut vain komistuvan vuosi vuodelta, eikä tämä ollut onnistunut kasvattamaan edes tyypillistä mahakumparetta kuten useat muut heidän ikäisenä miehet. Mutta tarjous oli kieltämättä enemmän kuin houkutteleva, silti Draco huomasi edelleen empivänsä.

Minullekin tuli tässä heti tiettyjä Albus/Scorpius -viboja, sillä vaikkei Kirottu lapsi ole kovin tuttu, tykkään tästä parituksesta. Ja hahmoista noin muutenkin, ja mukavia tyyppejä he ovat parhaina kaveruksinakin. Ymmärrettävää, että halusivat yhteisen huoneen, oli sitten niin tai näin. Tulee ihan mieleen omat kesät isona lapsena tai nuorena, ja miten upeaa oli olla kaverin kanssa reissussa ja yöpyä samassa huoneessa aikuisten komentamatta olemaan hiljaa tai nukkumaan.

”Emmekö voisi nukkua Scorpiuksen kanssa samassa huoneessa isä?” Albus keskeytti ja loi anovan katseen Harryyn, joka naurahti.
”Ei, huoneet on varattu näin ja sillä siisti”, Harry sanoi.
”Mutta me olemme suunnitelleet vaikka mitä tälle reissulle”, Albus sanoi selvästi pettyneenä.
”Olen pahoillani Al”, Harry sanoi. ”Toisen kerran.”

Tämä kaikki vaivaantuneisuus, poikien suhtautumisesta stressaaminen, ja varsinkin tunteiden tunnustamisen vaikeus oli niin tosi sympaattista ja hauskaa luettavaa. Hyvä, että Harry tässä oli se, joka uskaltautui ottamaan asian tällä lailla ensin puheeksi, vaikka se sitten aika vaikeasti kävikin.  Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, ja mikäs sen onnellisempaa kuin loppuelämä aikaa syödä yhdessä mansikoita! Kylläpä lämmitti mieltä, varsinkin näin mansikoiden ystävänä. 

”En oikein tiedä miten sanoisin tämän”, Harry aloitti selvästi hyvin vaivautuneena. ”Mutta se mitä aamulla tapahtui, niin luulen että olen sinulle selityksen velkaa.”
”Ei sinun tarvitse”, Draco sanoi nopeasti, ja tunsi omituisen puristuksen rinnassaan, hän ei haluaisi kuulla mitään selityksiä ja anteeksipyyntöjä.
”Katsos kun tilanne on niin, että…”, Harry haroi hiuksiaan ja puristus Dracon rinnassa yltyi. ”Kun minä… äh, miksi tämä on niin vaikeaa.”

Suuret kiitokset, tämä oli mitä suloisinta ja hauskinta kesälukemista näin loman alkuun! 

Wau! Siis epäilemättä dystopia on todella vaikea aihe kirjoittaa, mutta tästä ei kyllä mitkään vaikeudet välittyneet yhtään. Tosi sujuvaa ja monipuolista kuvailua alusta loppuun, tää ihan imaisi mukaansa!

Tää oli just sellainen teksti, jota lukiessa näki oikeesti elävästi mielessään tapahtumat ja paikat ja pystyi eläytymään tarinaan. Tykkäsin siitä, että tässä oli paljon nykypäivän arkisia juttuja mukana, mikä teki tästä vielä helposti lähestyttävämmän. Ai että, Pepsi maxin löytäminen VR:n junasta olisi kyllä unelmien täyttymys, tällainen addikti itkisi onnesta :'D  Tätä lukiessa heräsi tietysti myös paljon kysymyksiä - mitä on tapahtunut ja miksi, mitä kertojan muulle perheelle on käynyt, mihin kaikki muut ovat lähteneet... Mutta ne eivät olleet lukemisen kannalta mitenkään olennaisia asioita, pikemminkin toivat kivan lisän kun sai itse mielessään spekuloida.

Lepakkosaaresta mullekin tuli alkuun enemmänkin kauhuelementit mieleen, joten oli hauska huomata että lopulta saari olikin se, joka osottautui pelastukseksi Positiivisen kulman tähän toi myös tuo, että saarelle on löytänyt joku muukin eikä kertojan tarvitse olla yksin! Olosuhteista kertonee se, miten nopeasti molemmat tuntuivat luottavan toisiinsa ja olevan vain yksinkertaisesti helpottuneita siitä, että joku muukin on selvinnyt ja jäänyt.

Kiitos, tää oli todella mielenkiintoinen ja hieno teksti ♥

Ah, vihdoin pääsen lukemaan Harry Potterin nilkoista! Ihanaa, että muutkin ovat reagoineet tämän nimeen, se on nimittäin ehdottomasti huomiota herättävä ja hauska Ja miten kekseliäällä tavalla se liittyikin Hestiaan! Sitäkin enemmän pohdiskelin etukäteen, miten saat tämän liitettyä sataseesi, mutta Severuksen ja Hestian yhteys onkin niin olennainen osa tätä sinun luomaasi tarinaa, että tietenkin tämä sujahti hyvin sataseen! Se, että Harry ei huomannut Severusta, oli tavallaan outoa, mutta samalla hyvin IC!Harry, sillä häneltä jää aika paljon huomaamatta, kun Hermione ja Ron eivät ole auttamassa xD

Tuntuu luonnolliselta, että Hestia viettää aikaansa jäätelöbaarissa ja että tuntee Qainon jotain kautta. Tuleepa mieleen, että huispauksen kautta oppii varmasti tuntemaan ison osan britti-velhoyhteiskunnasta vähintään jotain kautta ja tässäkin tapauksessa huispausviittauksia löytyi Viistokujalta useampi. Steppaava ananas oli hauska valinta ja nyt tekeekin mieli seuraavalla kerralla valita ananaksen makuinen jäätelö jäätelökioskilta Myydäänköhän sellaista edes? Mutta tuokin jäätelöannos sai aika suuren merkityksen Hestialle, kun Harry tietämättään tilasi samaa kuin isänsä. Ja etenkin tuo muisto, miten miehen suudelmat olivat hetkeä myöhemmin maistuneet salmiakilta Vuotavan noidankattilan huoneessa, jonka he olivat vuokranneet. Voi Hestia. Haluaisin halata häntä! Niin paljon vaikeita muistoja ja toiveita tulevaisuudesta, jota ei koskaan tapahtunut.

Ylipäätänsä pidin siitä, miten tässä jälleen kerran avattiin hieman enemmän Hestian ja Jamesin kipeänvaikeaa suhdetta ja vielä hienomman lisän tässä toi se, että Severus ja Hestia ovat niin samanlaisia. Tuo koska muun maailman silmissä oli ollut vain Lily ja James. Ei Lily ja Severus tai Hestia ja James oli niin tunteita täynnä oleva kohta, sillä siinä tiivistyi niin Severuksen kuin Hestian eräänlainen kohtalo, kun kumpikaan ei pysty päästämään irti rakkaudesta vaan jäävät kaipaamaan jotain, mitä eivät voi enää saada. Pidin myös kovasti siitä, miten Hestia haastoi Severusta hänen tunteistaan, mutta Severus piti päänsä ja ulkoisen olemuksensa kylmän jäykkänä eikä antanut Hestian päästä iholleen. Ylipäätänsä Severus oli tässä jälleen kovin oma itsensä ja vaikka hänen läsnäolonsa kesänkuumalla Viistokujalla on vaikea kuvitella, höyryävä teemuki, musta kaapu sekä laukku täynnä Iskunkiertokujalta ostettuja taikaliemitarvikkeita ovat niin Severusta kuin olla ja voi

Hestian reaktiot Harryyn olivat uskottavasti kuvattuja. Oli tavallaan kamalaakin lukea, kuinka Hestia ajattelee Harryn ensin olevan James - kuinka kamalaa hetken verran uskoa jotain, mitä ei voi saada takaisin! Harryssa on niin paljon Jamesia, että ensireaktio lienee ilo, mutta mietin, muuttuisiko tuokin ilo jossain vaiheessa synkkyydeksi, kun erot korostuvat ja Hestia huomaisi etsivänsä Harrysta Jamesin piirteitä, kuten Severuskin jossain määrin taitaa etsiä Lilyn piirteitä. Ja miten raskasta Harrylle on olla Harry, kun monet näkevät hänessä vain liian aikaisin menetetyt ystävät, oppilaat ja ihastuksen kohteet eivätkä häntä itseään! Heräsipä tästä monta ajatusta, mutta huh, ei ole helppoa olla Harry

Voisin varmasti analysoida Hestiaa, Severusta ja kaiken traagisuutta vielä enemmän, mutta taidan jättää mietteeni kirjoitetussa muodossa tähän. Tämä oli todella hieno ja samalla kivan kesäinen ja tunnelmallinen ficci! Myös Harryn nilkat olivat mukavasti läsnä Kiitos tästä ja jälleen hyvästä Hestia-ficistä! ♥

Jos aivoton pööpöily on tällaista, niin lisää tällaista, kiitos! Tämä oli aivan huikea! Hykertelin tälle jo silloin, kun julkaisit tämän, mutta vasta nyt pääsin lukemaan tämän uudelleen ja kirjoittamaan kommenttia. Kuten Sokovialaista shoppailua, tässäkin sinä olet ihan huikea, itsepäisen rohkea, jopa röyhkeä hahmo ja tätä oli todella hauskaa lukea. En tiedä, miten muut miehistön jäsenet kokevat Darth Vaderin, mutta olipa mukavaa lukea näkökulmasta, jossa Vader on kaikin puolin yllätyksellinen ja kiihkeän jännittävä johtaja Vader on kyllä... vähän ristiriitainen hahmo! Hänessä on paljon kamalia puolia ja selvästi vihanhallintaongelma, mutta samalla hänessä on jotain todella mielenkiintoista ja etenkin tuo but for some reason, Angelina got the feeling that Vader was looking straight into her soul oli toimiva lisä hänen vaikutusvaltaansa.

Force kink oli tässä kyllä mahtavasti läsnä! Ylipäätänsä tuo getting Force choked herätti minussa heti vähintäänkin K-15-ajatuksia, joten jos joskus kirjoitat jotain kovemman ikärajan tekstiä, jossa Force choke on läsnä, count me in - lupaan lukea ja kommentoida Voima itsessään onkin ihan alikäytetty elokuvissa, siitähän olisi vaikka mihin! Ja tämä ficci toi hyvää ensimakua kaikkiin sen mahdollisuuksiin Hauskaa myös huomata, etten ole tämän ajatuksen kanssa yksin vaan kanssalukijoilta löytyy myös kannatusta.

Muutenkin tämä oli minusta hieno avaus uuteen fandomiin ja kannustan muiden tavoin kirjoittamaan lisää! Minulle fandomien korkkaaminen on niin vaikeaa, vaikka olisikin hauskaa kokeilla siipiä kaikenlaisten tuttujen fandomien parissa, joten arvostan aina suuresti, kun joku toinen uskaltautuu tuntemattomalle alueelle Tämä oli erinomainen ja sai hyvälle tuulelle, kiitos tästä!

Kiitos kommenteista Pahatar ja Angelina! <3

Kuten Pahatar pohditkin, niin Draco todennäköisesti on miettinyt jo vähän aikaa ennen tätä iltaa miten saisi Harryn itselleen. Todennäköisesti hän on ehtinyt tunnustaa ajatuksensa myös Pansylle, joka näin ollen on aina valmis auttamaan parasta ystäväänsä Dracon ja Pansyn ystävyydestä on aina mukava kirjoittaa. Enkä itsekään vaikuta koskaan kyllästyvän pariin Draco/Harry ja aina parempaa, jos siihen samaan saa ympättyä muutaman tutun ystävän mukaan seikkailemaan

Suomalaisissa juhannustaioissa yllättävän monissa ollaan alasti Moniin liittyy myös vihtojen tekeminen, niiden heittely tai saunan ympäri juokseminen, mutta ajattelin, että nämä saattaisivat olla liian eksoottisia Dracon kokeiltavaksi. Ehkä ensi juhannuksena Draco voi auttaa Pansya näiden avulla näkemään oman tulevan sulhasensa, Dracohan ei itse enää taikoja tarvitse

Tuo kukkien kerääminen tyynyn alle ja sitten unessa tulevan puolison näkeminen on myös yksi versio näistä kukkataioista, niitäkin oli useita erilaisia. Yritin napata tähän ficciin taikoja, jotka olivat itsellenikin hieman vieraampia. Näitä taikoja olisi ollut vielä vaikka kuinka paljon, ja pääsiäiselle ja uudelle vuodelle omansa, joten ehkä tosiaan Draco voi tulevaisuudessa auttaa Pansya samaisella lemmentaiat-kirjalla.