Odotin jotain kesäistä otsikon perusteella ja sitten aloitus olikin aika karu ja lopulta hupaisa. Erinomainen yhdistelmä. En tiedä saisiko tälle nauraa, mutta minä kyllä nauroin. En oikein tykkää Winryn hahmosta mangassa, mutta näin pieninä annoksina hän on oikein hyvä hahmo. Varsinkin, kun voi pyöritellä silmiään veljesten toilailuille. Edillä on prioriteetit kohdallaan, kun toivoi jäätelökauhaa tavallisen käden sijaan. Ihana tuo Winryn viimeinen huomio, että Ed on oikein hereillä. Kiitos tästä!

Tämä oli todella hieno pieni tarina. Tykkään, miten jokin abstrakti asia konkretisoituu, niin kuin viha tässä, tulee ihan kirjaimellisesti kylään. Oivaa symboliikkaa. Ihanasti tässä myös viha saa ymmärrystä! Vaikka se ei olekaan mikään helppo tunne ja aiheuttaa helposti ongelmia, silläkin on tarkoituksensa, jotka eivät ole automaattisesti pahoja. Minusta oli hienoa, miten tässä viha rauhottui, kun se kohdattiin ja hyväksyttiin, koska tosielämässäkin se on yleensä tehokas tapa saada viha laantumaan. Pakeneminen ei auta, viha tuppaa tykkäämään ajojahdeista.

Ihanasti tämä herätti ajatuksia. Tykkäsin myös taas kerran käyttämästäsi kielestä ja kuvailusta! Ne sopivat todella hyvin kuvaamaan vihaa eri tavoin konkreettisena hahmona. Niiden kautta välittyi myös hyvin, miten viha rauhoittuu, kun se kohdataan hyökkäävästä ja tuhoavasta käytöksestä huolimatta. Siitä tuli loppua kohden jopa vähän suloinen!

Ylpeys ja ennakkoluulo on tosi tuttu mulle. Tosi herkullisen hauskan ja mukavan lyhyen tarinan kirjoitit! Pitkähiippainen yömyssy, nauran.  Voi kun Darcy on niiiiin väsynyt... Elizabeth ja alkoholipullo, pystyn kuvittelemaan! Surkuhupaisa komedia on tosi osuva genre tälle tekstille!

Oooo tää oli kiva! Niin kiva kuin tällainen surkuteksti voi olla 😅 Angel raasu 🥺 Hänen elämänsä on sellaista, ettei ole ihmekään, kun välillä vain dissosioi ja ikään kuin erottaa osan itsestään kuin se olisikin joku kokonaan toinen henkilö. Jo heti alussa mietin, miten kiva päätös kutsua Angelia hänen oikealla etunimellään, ja miten pidemmälle tarina eteni, totesin, että ei tää edes toimisi näin hyvin, jos Angel olisi kerronnassa Angel eikä Anthony. Hän todellakin on irrottanut pornonäyttelijäitsensä minästään.

Jotenkin tuntuu, että Angel Dustista olisi kirjoitettavissa angstilta haiskahtavia tekstejä vaikka kuinka, mutta täytyypä nekin kai tehdä yksitellen. 😄

Sehän oliskin, jos pystyisi ficcaamaan könttänä useamman tekstin kerralla XD Jos keksit, miten se onnistuu, kerrothan mullekin!

Toisaalta, sattui Angeliin tai ei, ainakaan sitä ei huomannut tämän ilmeistä, eleistä tai äännähdyksistä. Tämähän taisi olla aika hyvä näyttelijä.

Tai ehkä vain niin sooseissa, ettei millään ollut väliä.

Se, miten kumpikin väite voi olla totta... joko erikseen tai samaan aikaan 🥲🥲🥲 Sattuu.

Valentinon ja Angelin välinen vuorovaikutus tässä oli ihan timanttia, mukaili hyvin heidän canon-suhdettaan. Kauniit, rakastavat ja viekoittelevat sanat ovat pelkkää päälle liimattua pintaa, ja varsinkin kun tietää heidän suhteensa toisenkin puolen, ne puistattaa silleen ihanasti ♥ Vähän on toinen meno silloin, kun Valentino ei ole tyytyväinen Angeliin 🙈🙊

Ficin loppu oli kans tosi hyvä, vaikka äääää niin surku! Angel raasu, mieli ihan hajalla... Ei se toisaalta ihmekään ole. Mutta vaikka miten dissosioi, ei hänkään täysin pääse totutta pakoon, ja niin vain Angel Dust tuijottaa takaisin, kun Anthony katsoo peiliin :< Erinomainen lopetus tälle tarinalle.

Otsikko veti puoleensa ja olenpa onnellinen, että nappasin tämän lukemiseksi. Huitsuntaussuo on loistava nimi tällaiselle paikalle, jossa terassilla maisemaan kuuluu lehmät ja postissa ei välitetä kirjesalaisuudesta. Severuksen välihuomiot matkustuksesta oli hirveän hupaisia, erityisesti tykkäsin tästä ensimmäisestä. Olen kyllä samaa mieltä Severuksen kanssa siitä, että yksin matkustaminen on kurjaa, mieluummin kokisin kivat ja kurjat asiat yhdessä jonkun kanssa.

Aurinko tosin oli haalistanut ne, mutta se ei Severusta haitannut, sillä karrelle kupristuneet kortit kertoivat Huitsuntaussuosta enemmän kuin tuhat Severuksen voihkaisua.

Tyyliäsi on joka kerta ihanaa lukea, tämä oli erityisen hieno kuvaus sekä paikasta sekä Severuksen mielipiteestä siitä. Monipuolista ja vivaihteikasta. ^^ Severuksen sarkasmi korteissa oli ihan loistavaa ja kuulen hyvin hänen lattean äänensä, kun hän yrittää olla pirteä siinä onnistumatta. Olipa kiva, että hän löysi lopulta rehellisen viestin, jonka kirjoittaa Lilylle, ettei tarvinnut loruilla tai kuulostaa liian masentavalta. ^^ Kiitos tästä hauskuutuksesta!