Lämpimät onnittelut Kommenttiarpajaisten voitosta!
Ihan aluksi täytyy sanoa, että olen todella iloinen, kun olet lähtenyt kirjoittamaan jatkotarinaa. Nämä ovat nykyään jossain määrin harvinaisia, ja minua ilahduttaa aina, kun näen tällaisen, kun itse pidän eniten juuri jatkiksista.
Tässä on myös hyvin omaperäinen idea, että Arthur löytää Dracon ja vie kotiinsa, en muista koskaan aiemmin tällaiseen törmänneeni. On kiva nähdä, mihin suuntaan tämä tarina tulee etenemään, koska tämän ensimmäisen luvun perusteella sitä on vaikea sanoa, vaikka pari ajatusta tuleekin mieleen.
Mietin kovasti, mikä ihme sai Luciuksen heittämään Dracon ulos talosta, olihan tämä Malfoyn suvun ainoa lapsi ja perillinen. Tästäkin minulla on arvaus, joka ei liity kuolonsyöjänä olemiseen millään lailla, mutta saa nähdä, meneekö ihan metsään.
Tuo olisi kuitenkin aivan hirveä tilanne kenelle tahansa, ja ennen kaikkea hemmotellulle Dracolle, jolla ei ollut minkäänlaista kokemusta yksin pärjäämisestä toisin kuin vaikka Harrylla. Toki Harrynkin selviämisen mahdollistivat hyvät ystävät ja rahavarat, ja Dracolla ei ollut tuossa tilanteessa kumpaakaan.
Draco ei ole minulle kirjojen ja elokuvien perusteella ollut koskaan ihan ykkössuosikkihahmo, mutta ficit ovatkin eri juttu. Tätä lukiessa heräsi lämmin myötätunto Dracoa ja hänen epätoivoista tilannettaan kohtaan, kun vielä piti olla talvi, eikä edes kesä.
Tykkäsin kovasti siitä, millaisena Arthur oli tässä kuvattu.
Hänhän oli tosiaankin suurperheen isä, ja varmasti tottunut jos jonkinlaisiin kommelluksiin lasten taholta. Senkin takia Arthur oli varmaan paras mahdollinen ihminen, johon kadulle joutunut Draco saattoi törmätä, ja huonoimpia vaihtoehtoja ei halua edes ajatella. Minusta Arthur onnistui ottamaan yllättävän tilanteen haltuunsa parhaalla mahdollisella tavalla, vähän samalla lailla kun kolmannen ja kuudennen kirjan alussa, kun hän kävi kahdenkeskisiä keskusteluja Harryn kanssa. Nytkään, vaikka Arthurin kaipaama hetken hiljaisuus ja rauha rikkoutui yllättäen, hän ei välittänyt siitä, vaan lähti saman tien ratkomaan ongelmaa nimeltä Draco Malfoy.
Kuten toisetkin ovat jo kommentoineet, myös minä pidin tästä kohdasta kovasti:
“Mitä se sinulle kuuluu? Eikö sinulla ole parempaa tekemistä, kuin kysellä tyhmiä kujalla?” nuori Malfoy kysyi yrittäen selvästi saada miestä edessään ärsyyntymään. Seitsemän lapsen isänä Arthur oli kuitenkin kasvattanut pinnansa sellaiseksi, ettei yksi teini-ikäinen poika niin äkkiä saanut hänen hermojansa menemään.
“Täällä on kylmä ja sinä selvästi palelet, joten olisi sinun etusi mukaista, että tulet mukaani. Vuotavaan Noidankattilaan, ainakin näin aluksi”, Arthur yritti edelleen saada poikaa puolelleen.
Minua ilahdutti se, kuinka Arthur kyseli Dracolta hänen tilanteestaan, että tietäisi, miten pitäisi toimia, ja samalla kuitenkin sen verran varovasti, ettei säikyttäisi Dracoa tai ahdistaisi tätä liikaa. Huomasi hyvin, että Arthurilla oli paljon kokemusta nuorten kanssa toimimisesta.
Pidin Arthurin ajatuksista tässä, kun hän mietti kiivaasti, mikä saisi Luciuksen heittämään poikansa pois kotoa, ja tuo Arthurin mieleen tullut syy on tietysti se todennäköisin, vaikka muitakin syitä voi olla. Tajusin vasta nyt, kun Draco sen sanoi, että hän oli tosiaan lähtenyt kotoaan jo viikko sitten, vaikka todettiinhan se jo tuossa alussakin, ja se tuntui ihan kamalalta. Eipä mikään ihme, että Draco suostui tulemaan Arthurin kanssa Vuotavaan Noidankattilaan, kun varmasti hän oli palellut ja ollut nälissään suurimman osan aikaa.
Loppu oli aivan loistava, kun Arthur ei epäröinyt viedä Dracoa kotiinsa, vaikka hänkin taisi tietää samalla lailla kuin Draco, ettei siellä suhtauduttaisi Dracoon pelkästään ilolla. Mutta Arthur oli niin hyvä ihminen, ettei hän voinut ajatellakaan jättävänsä Dracoa kadulle. Tykkäsin myös siitä, että Draco arvosti Arthurin huolenpitoa, vaikkei pystynytkään sanomaan sitä.
Tämä oli hieno ja lämminhenkinen luvun lopetus:
Nuori Malfoy ei vastannut. Hän oli liian väsynyt väittämään vastaan ja oli sisimmässään kiitollinen tuolle miehelle, jonka Draco oli uskonut olevan viimeinen ihminen, joka häntä auttaisi.
Jään odottamaan, mitä tapahtuu, kun Arthur päätyy Dracon kanssa Kotikoloon, ja miten muut Weasleyt ja Harry siihen suhtautuvat. Kiitos hienosta ja mielenkiintoisesta jatkiksen aloituksesta!