Tuoreimmat viestit21
Godrickin notko / Vs: Siskon tähden | S, ficlet
« Uusin viesti kirjoittanut Meldis 06.05.2026 09:12:01 »Katsoin tuon kuvan ja tuli heti juuri oikea viba tähän tekstiin. ^^ Alun maaginen tunnelma tuli ilmi erinomaisesti ja kirjoitat tällaista utuista fantasiaa aina niin hyvin. Tulee olo, että ollaan jossain ihan toisessa maailmassa, jossa taikakin elää omalla tavallaan ja ei kannata luottaa omiin aisteihin.
Ympäristön kuvailusi on upeaa, näen selkeästi, missä ollaan, millainen olo tulisi olla ilman, että ryhdyt liian koristeelliseksi kuvailusi kanssa. Ja koska tässä maisema on hämyisempää, sanavalintasi toimivat tunnelman luomisessa erinomaisesti. "Lyhty tuvan ovipielustassa" kuulostaa unenomaiselta ja täsmällisen kauniilta. ^^ Ympäristö auttoi myös kuvaamaan Albusta ja hänen tunteitaan, hänen toimiaan ja kuinka hän oli päätynyt taikuuden rajamaille löytääkseen kaipaamansa siskonsa. Hämärä ja tumman pehmeä maaseutu tuntui juuri Albuksen ajatuksilta, kuinka hän etsi synkkyydestä valonlähdettä, nummilta virvatulta.
Rakastin tekstissä, miten selvästi ymmärrät Albuksen hahmoa. Nuorena sitä tekee kaiken mahdollisen ja mahdottoman tuollaisessa tilanteessa, koska on vielä oletus, että kaiken voi korjata ja vanhana tietää, että ainoa korjaaminen täytyy tehdä sisimmässään. Suru ei mene pois, mutta sen kanssa voi oppia elämään. <3 Tosi ihanasti näkyi Albuksen ajatukset nuorena ja sitten taas vanhana, kun on tullut elämänkokemusta ja hän on kokenut menetyksiä ja ymmärtää, miten niiden kanssa kuljetaan. Kompassi taikaesineenä oli todella kiehtova ja hienosti myös näytti konkreettisesti tuota Albuksen matkaa.
Kiitos tästä!
Lainaus
Usva kietoi maaseudun hiljaiseen huntuun ja sai virvatulet tulemaan piiloistaan, tuikkimaan vaimeasti kuin nekin usvan hiljentäminä, himmentäminä kuin lyhty tuvan ovipielustassa.
Ympäristön kuvailusi on upeaa, näen selkeästi, missä ollaan, millainen olo tulisi olla ilman, että ryhdyt liian koristeelliseksi kuvailusi kanssa. Ja koska tässä maisema on hämyisempää, sanavalintasi toimivat tunnelman luomisessa erinomaisesti. "Lyhty tuvan ovipielustassa" kuulostaa unenomaiselta ja täsmällisen kauniilta. ^^ Ympäristö auttoi myös kuvaamaan Albusta ja hänen tunteitaan, hänen toimiaan ja kuinka hän oli päätynyt taikuuden rajamaille löytääkseen kaipaamansa siskonsa. Hämärä ja tumman pehmeä maaseutu tuntui juuri Albuksen ajatuksilta, kuinka hän etsi synkkyydestä valonlähdettä, nummilta virvatulta.
Rakastin tekstissä, miten selvästi ymmärrät Albuksen hahmoa. Nuorena sitä tekee kaiken mahdollisen ja mahdottoman tuollaisessa tilanteessa, koska on vielä oletus, että kaiken voi korjata ja vanhana tietää, että ainoa korjaaminen täytyy tehdä sisimmässään. Suru ei mene pois, mutta sen kanssa voi oppia elämään. <3 Tosi ihanasti näkyi Albuksen ajatukset nuorena ja sitten taas vanhana, kun on tullut elämänkokemusta ja hän on kokenut menetyksiä ja ymmärtää, miten niiden kanssa kuljetaan. Kompassi taikaesineenä oli todella kiehtova ja hienosti myös näytti konkreettisesti tuota Albuksen matkaa.
Kiitos tästä!
Ja kuitenkin hän oli oma itsensä, vähän nenäkäs, nokkela ja omatahtoinen. ^^ Ihh ja Geralt tuntui niin isälliseltä tekstissä. Sarjassa hän murahteli minusta liikaa ja tässä on oli paljon inhimillisempi ja hellempi, siten kuin hän on kirjoissa. Ihan vaan tuo, mitä hän vastasi Lambertille, joka tokaisi, että mehiläisvaha ei puuttunut pöydästä tuntui hyvin kirja-Geraltilta. Hän ei nolostunut, että oli väärässä tai ruvennut purnaamaan, että miksi et laittanut sitä kunnolla näytille tai muuta tyhmää. Hän sanoi hyvä on, eikä lähtenyt Lambertin nokkapokkaan vaan alkoi ohjeistaa Ciriä rauhallisesti. <3 Tällaisesta Geraltista minä tykkään. 
Lopussa minulla oli hyvin sama olo kuin Vesemirillä ja olisin mielelläni katsellut tätä opetushetkeä vaikka kuinka pitkään ja miten tuttavallisesti Geralt ja Ciri ovat toistensa kanssa, miten innostunut Ciri on oppimaan ja näyttämään, että osaa ja miten kärsivällinen Geralt on häntä ohjeistaessaan. <3