Huh, tämä oli hengästyttävä. Yritän sanoa jotain järkevää, mutta olet kerta kaikkisesti vetänyt maton jalkojeni alta ja vaikka varauduin huikeaan fantasiaan, koska olen lukenut ennenkin sinulta sellaista, tämä ylitti odotukseni ja olen jokseenkin sanaton.
Luomasi maailmassa oli sellaista maagista realismia, josta pidän, vaikka samalla fantasia tuntui voimakkaasti, mutta ihmisten elo sen keskellä sai taikuuden tuntumaan luonnonläheiseltä ja heille itsestäänselvyydeltä. Jotenkin ihana yhdistelmä, että Yngve laskee kalat muoviämpäriin ja sitten toisena päivänä Yngve kohtaa tämän ruostemeren. Opin myös paljon uusia sanoja kalastamiseen liittyen ja kuulostaa, että tunnet aiheen kuin omat taskusi, joten kunnioitettavaa, että opettelit asiaa tätä varten niin hyvin, että kuulostit kuin olisit kalastanut ihan yhä kauan kuin Yngve.
Ulapan sijaan vuonon suulta levisi ruosteinen joutomaa, kolkko ja väärä, ja Yngve suoristi selkänsä. Kivi hänen sydämellään keveni.
Tykkäsin, miten tässä oli sekaisin vanhanaikainen, klassinen fantasiamaailma otuksineen sekä moderni maailma, joka on saastunut ja jossa yksinäinen kalastaja ei tule enää toimeen omillaan. Ajattelin itse, että tässä on kyse jostain apokalyptisesta maailmasta, mikä oli jännä ristiriita merenväelle, jonka yhdistän heti keskiaikaiseen fantasiamaailmaan. Se kaikki teki tästä maailmasta hyvin uniikin. Pienet yksityiskohdat mörrimöykyistä ja kuuhun kurkottavista vuorista sai janoamaan tietää lisää tästä upeasta maailmasta, jonka jokaista jännittävää yksityiskohtaa en muista edes tässä kommentissa kehua. <3 Venäläiset ydinkärjet ja merenväki matkustamassa Yngven laivan mukana kuulostaa poskettoman kiehtovalta yhdistelmältä ja olet kyllä onnistunut luomaan tarinan, jonka kaltaiseen ei toiste törmää.
Joutomaan avautumisen yhdistin Vihvilän palaamiseen ja meni vähän pää pyörälle kun yritin miettiiä, mikä on Vihvilän rooli saasteen suhteen. Hän tuntui maagiselta jo itsekin tai sitten oli sitä koska hän rakasti matkustelua taianomaisissa paikoissa ja Yngve oli tyytyväinen elämään mökissään ja kalastamaan merellä, vaikka kuinka kaipasikin Vihvilää tämän ollessa poissa. Oli kyllä myös tosi kiva vain antaa tarinan liitää eteenpäin jäämättä lopulta spekuloimaan Vihvilän merkitystä muuten kuin Yngven rakkaana. Tämä ei ollut mysteeriteksti, joka kaipasi ratkaisua. Ehkä kaipasi lisää tarinaa, koska maailman laajuus ja monipuolisuus oli hyvin selvää. ^^ Oli surullista, miten Yngve tuntui tulevan ihan eri tavalla eloon Vihvilän kanssa ja saa nauttia tämän seurasta vain silloin tällöin. Ajattelin, että tämä suhde on jotenkin epätasapainoinen, kun Vihvilää ei tuntunut haittaavan samalla tavalla erossa olo vaan oli aina vain iloinen siitä vähästä kun he olivat yhdessä ja Yngve ikään kuin roikkuu mukana, koska ainakin hän saa joskus hetken rakkaansa kanssa.
Kiitos tästä ihanuudesta ja toivottavasti kommentistani saa selvän, että nautin tästä suunnattomasti ja olen ihan rakastunut siihen, miten olet rakentanut tämän maailman yhteen one-shottiin. Arvostan, että valtava maailma on olemassa Yngven mökin ulkopuolella ja tiedät, mitä siellä on, vaikka se ei lukijalle näkyisikään. Innolla lukisin tästä lisää, mutta tämäkin katkelma oli upea kosketus Yngven elämään. Kiitos. ^^
Tuoreimmat viestit
Lopussa minulla oli hyvin sama olo kuin Vesemirillä ja olisin mielelläni katsellut tätä opetushetkeä vaikka kuinka pitkään ja miten tuttavallisesti Geralt ja Ciri ovat toistensa kanssa, miten innostunut Ciri on oppimaan ja näyttämään, että osaa ja miten kärsivällinen Geralt on häntä ohjeistaessaan. <3
