Hei apua, mitä on tämä panettelu! Lupaan olla käymättä kenenkään kanssani eri mieltä olevan kimppuun viidakkoveitsellä tai olla kantamatta kaunaa vuosikymmeniä. Saahan sitä olla tykkäämättä Armandista ja/tai Danielista ja/tai Armandanielista. Kunhan ei tule fikkieni kommenttikenttään tätä kertomaan!

Mä oon liian vanha shippisotiin mä oon liian vanha shippisotiin mä oon liian vanha shippisotiin!

Aaa, okei! Mä en itse tiivistäisi sarjaa, tai edes sen kakkoskautta, kolmiodraamaksi, vaikka se sitä sisältääkin, ja löysin tosi paljon itseäni innostavia juttuja tuosta sarjasta, ja hahmot on minusta loputtoman mielenkiintoisia! Etenkin Armand ja Daniel. Mutta! Makuja on toki monia, eikä kaikki mitenkään ole kaikille.

mutta silti mulla hirttää kiinni, että pitäisi vältellä nyt sitten valkoisia cis-heteroita. Sekin olisi syrjintää.

Hehee, tokihan aina saa hirttää kiinni myös valkoisten miesten puolesta. Mutta ehkäpä tässä merkitsevänä erona on se, ettei yhden tai kahden naisihmisen kapina vielä kunnolla tutisuta yhtään kenenkään valkoisen miehen punttia, jolloin ei ole oikeastaan ongelma eikä mikään, jos kieltäytyy katsomasta valkoisista cis-heteromiehistä kertovia sarjoja. Kun taas se, ettei sarjoihin rooliteta juurikaan muita kuin valkoisia miehiä, koska halutaan kertoa vain valkoisten miesten tarinoita - siinä on minusta iso ongelma.

Täytti! Ja siitä syystä eniten harmitti, että muut asiat mättäsi minulle. Ensimmäisestä kaudesta tykkäsin, joten jatkoin tokaan, jossa innostus lopahti, mutta toivoin kolmannen kauden olevan enemmän omaan makuun, eikä sitten ollutkaan. :3

Awww, tykkäsitkö siis Loustat+Claudia-perhe-elämästä, joka sitten traagisesti rysähti karille? Koska mun mielestä tyylillisesti ykkös- ja kakkoskausi ovat hyvin samanlaisia (ja kakkosessa on ihanaa kolmiodraamaaaaaaa, kaikilla aikatasoilla), kun taas kolmoskausi seikkailee sitten jossain aivan omassa tarinankerrontamaailmassaan (voi Lestat! :'D).

Sisilja, minustakin on tyhmää, kun hyviä sarjoja ei jatketa, mutta The Boroughs kyllä oli sellaisenaan hyvä yhden kauden sarja, eikä minusta vaatinut jatkoa. Jatkokin on aina riski, että jatketaan liian pitkään.

Arvelen että tää on kysymys, jota mun ei pitäisi kysyä, mutta eikö Veren vangit täyttänyt nämä molemmat toiveesi?

Täytti! Ja siitä syystä eniten harmitti, että muut asiat mättäsi minulle. Ensimmäisestä kaudesta tykkäsin, joten jatkoin tokaan, jossa innostus lopahti, mutta toivoin kolmannen kauden olevan enemmän omaan makuun, eikä sitten ollutkaan. :3

En jätä katsomatta sarjoja, jos niissä enemmistö on valkoisia cis hetero miehiä, kunhan olen tyytyväinen, jos näin ei ole. Näin on ollut minulla jo varmaan teini-iästä saakka, mutta tuntunut kyllä joka vuosi aina vain voimakkaammin. Sarja on hyvä, jos sarja on hyvä, mutta tykkään suunnattomasti, jos naishahmot on osattu kirjoittaa hyvin. Minulla on sama juttu kuin Sisiljalla, että samaistun useimmiten mieshahmoihin, koska heidän kirjoittamiseen jaksetaan oikeasti panostaa, kun naiset taas ovat usein edelleen rekvisiittaa. Mutta jos naishahmot on osattu kirjoittaa mielenkiintoisesti, se on minusta iso plussa ja on ihanaa, kun huomaa löytävänsä itsensä naishahmosta. A Good Girl's Guide to Murder oli itselleni tällainen tuore esimerkki! Näin itseni sarjan päähahmossa, joka oli teinityttö, niin monessa kohtaa. <3

Mä ainakin tunnustan, että oon vasta nyt Veren vankien (ja niiden ympärillä käytävän keskustelun) myötä ruvennut kiinnittämään huomiota siihen, kuinka vähän ja kapeasti edustettuina muut kuin valkoiset hahmot tv-sarjoissa edelleen on. Kun lähes jokaisen TV-sarjan päähenkilö ja lähes kaikki muutkin keskeiset hahmot ovat valkoisia miehiä, sitä alkaa pitää itsestään selvänä normina, johon ei ole tarvekaan kiinnittää erikseen huomiota. En mä ainakaan ole osannut ajatella, että vaikkapa eteläaasialaiset ihmiset ansaitsisivat nähdä enemmän kaltaisiaan (länsimaisessa) teeveessä. Mutta kun sain kuulla, että suosikilleni Assad Zamanille merkitsi valtavasti, että hänen hahmonsa nimetään ääneen sarjassa ranskalais-bengalilaiseksi, heräsin siihen että aivan, enpä ole ikinä joutunut etsimään itseäni ja kaltaisiani teeveestä suurennuslasin kanssa ja lopulta toteamaan, ettei minun näköisiäni ja oloisiani oikein löydy.

Toki asiaa on auttanut, että oon aina vaivatta samaistunut mieshahmoihin enkä ole erityisesti osannut surra vaikkapa naishahmojen puutetta... Naisten näkymättömyyteen ja kapeaan kuvaustapaan liittyen silmäni avautuivat aikamoisesti, kun luin Anu Silfverbergin huipputeoksen Sinut on nähty. Suosittelen sitä kaikille jotka haluavat katsoa elokuvia ja sarjoja jatkossa toisenlaisella katseella ja sitten kunnolla raivostua (kulttuuri)elämän epäreiluudesta!

Hahmon näyttelijän ulkonäkö toki paljastaa jonkin verran hahmon etnisyydestä, mutta sitten se, että milloin muka varmasti tietää hahmon olevan cis-hetero, niin..... näin fikkaajan näkökulmasta aika harva hahmo on varmasti ja kivenkovaan hetero. Mut oon myös sitä mieltä, että on ihanaaaaa, kun televisiossa on yhä enemmän hahmoja jotka ovat kiistattomasti queer - ja joiden ainoa ominaisuus (ja samalla usein tragedia) ei kuitenkaan ole se että he ovat queer.