Mä tykkään lukea Parita itsesi -haasteen tekstejä, vaikka fandomit olisi mulle tuntemattomia - kuten tässäkin tapauksessa. Oon nähnyt Outlanderista muistaakseni ehkä yhden klipin, enkä oo mitenkään päin sarjasta perillä muuten, kuin että aikamatkustuksesta on kyse. Eikä musta nyt ainakaan tuntunut, että olisi tarvinnut sen enempää tietääkään, tähän pääsi aivan hyvin mukaan vajaallakin fandomtietämyksellä :3 Hahmojen ulkonäöt googletin, joskin Jamien näyttelijän hämärästi muistinkin. Aina kivempi lukea, kun tietää minkä näköisiä hahmoja on mukana

Tykkäsin, miten tässä mentiin heti suoraan äksöniin! Ei mitään turhia selityksiä, vaan suoraan ajalle sopivia hevosvarkaita ja pienet painit :'D Ensin ihmettelin, että pärjääkö nainen (jonka oletin sinun tässä tekstissä olevan) miehelle väännössä, mutta sitten tuli tuo "Johnny" ja mietin, että näinköhän on joku valeidentiteetti menossa ja --

Tuskin kukaan aavistaa, ettei nimeni ole oikeasti Johnny. Enkä ole oikeasti edes mies.

Ilahduin, koska onhan tässä! Ja vielä miten herkkuun cliffhangeriin sen kanssa jäätiin, en malta odottaa Jamien reaktiota tähän paljastukseen Oikein legendaarinen Mulan-tyylinen hetki, siellä vaan ilman paitaa haavoja yritetään paikkailla -- vitsit, nyt haluan tietää mitä tässä vielä tapahtuu! Jatkoa siis vonkaan :3

Hahaa, teinpäs tälläsen bongauksen sun listauksesta! En oo juuri Sirius/Regulusta lukenut, mutta tässä parituksessa on omalla kierolla tavallaan jotain kiinnostavaa, varsinkin näin toteutettuna! Pettynyt, katkera ja mustasukkainen Regulus kaipaamassa Siriusta takaisin kotiin; Siriusta, joka hävyttömästi hänet jätti ja lähti Jamesin luo :<

Tulisit kotiin Sirius, leikkimään kanssani. Minun käteni ovat niin kylmät.

Tää loppu ai että, surullinen ja kaunis, mutta toisaalta vähän myös jotenkin... en mä tiedä, hyytävä? Tässä oli muutenkin jotenkin sellanen maaninen tai obsessoitunut fiilis koko ajan, tai sitten mä vaan kuvittelin sen. Vaikka tää oli kauniisti ja tunnelmallisesti kirjoitettu, niin mulle jäi tästä kyllä sellanen uhkaava fiilis. Toki no, nyt vasta huomasinkin että ollaan Pimeyden voimissa, ettei se sit ehkä kuitenkaan ihan tuulesta temmattu fiilis ollukaan. Tuohon tuijotukseen ja Reguluksen ajatuksiin kun yhdisti vielä tuon huulen puremisen ja ynähdyksen, niin hrrr.

Mutta siis wow jos tää oli sun eka julkaistu ficci! Mun omat oli jotain ihan höhöhöö mukahauskaa drarrya, joissa ei pysynyt ajatus yhtään kasassa ja hypättiin asiasta a asioihin b c d ja e mitään sen kummempia selittelemättä :'D Toiset osaa näköjään suorilta!

Sattumalta tuli tämä oma tekeleeni stalkkinappulalla vastaan, ja huomasin, että on Odo jäänyt vastaamatta kommenttiisi! Tehdääs se nyt sitten näin puolitoista vuotta myöhemmin 😂

Hauska juttu, että muistat jakson! (Tää on niitä, mitkä mä muistan omasta lapsuudestakin ) Yhteiskunta on joo ihan hunningolla, kun muut menee ja sotkee kananmuniin kaikkea (Joun mielestä) sopimatonta! Jees, hyvä että sinäkin olet puritaanilinjalla! Onneksi edes me ymmärrämme Jouta, kun kaverit eivät selvästikään niin tehneet. Sokeri ja natto on kyllä se kaikista pahin! (Vaikka ei sillä, etteikö majoneesi paistettujen kananmunien kanssa kuulosta sekin kamalalta... 😅)

Kiitos kommentistasi, kiva että pidit!

Ihanaa, että olet kirjoittanut lisää Heated Rivalrysta! Niin kivaa saada Finiinkin tästä ficcejä. ^^ Oli sarjaa katsoessa sellainen olo, että tarvinneeko tämä ficcejä lisäkseen, mutta olen nyt vakuuttunut, että kyllä tarvitsee. En saa näistä tarpeeksi. Oii, erityisesti rakastan Shanen empimistä ja kaipausta ja ajatusten pyörimistä. Vangitsit hirveän hyvin pienessä tekstissä kapean maailman jääkiekkoilijana ja nuoren miehen vaikeat tunteet, joita ei osaa sanoittaa. Minusta tuntui tässä, että Shane vaikuttaa olevan täysin yksin. Ainoa, jolle voisi puhua, ei ole sellainen, jolle voisi puhua. :''( Ja sitten tulee Ilyan tekstari ja näin niin hyvin, miten Shanen koko kasvot loistavat lukiessaan viestiä, joka yksinään muuttaa hänen tuulensa täysin. <3
Kiitos tästä ja pyydän, että kirjoitat lisää. En saa käsiini mistään kirjastosta kirjaa varmaan vielä pitkään aikaan, eikä toinen kausi tule tarpeeksi nopeasti!

En enää muista, mistä meidän keskutelut alun perin lähti, mutta hyvä että lähti, kun sait niiden innoittamana tämän ficin aikaan MurderMedia-töhöilyt on ihan viihdyttäviä (mikä on silleen jännä, kun demoneina mua ei näiden kahden välit kiinnosta sitten niin pätkääkään 😂)

Veitset, haarukat ja lusikat. Näyttipä vähän nurinkuriselta.

No vitun Vincent, ei näytä XD Mullahan on nimittäin just tuo järjestys omassa aterinlaatikossani (lapsuudenkodista opittu), ja siinä ei todellakaan ole mitään nurinkurista! Mutta jotenkin sopii Vincentille ylipäätään kiinnittää mitään huomiota asiaan ja vielä välittää siitä.

Eikö järjestyksen tulisi olla ensin haarukat, sitten veitset ja oikeanpuolimmaisina lusikat?” Vincent esitti vallan pätevänä.
“Ja miksi ihmeessä?” Alastorin hymy sai hieman terävämmän vireen.

Erinomainen kysymys Alastorilla, koska todellakin, millä perusteella yksi tietty järjestys olisi ainoa oikea Onneksi Vincentillä ei ollut antaa perustelua, koska tietenkään sillä ei ole, koska eihän sellaista ylipäätään ole olemassakaan! Mut kunhan vain pitää päteä ja olla sitä mieltä, että oma mielipide on ainoa oikea XD Olen Alastorin kanssa samaa mieltä siitä, että tämä Vincentin sekoilusäätö on kyllä kahelimmasta päästä. Siitä hyvästä ansaitsisi Vincent veitsen kylkeen!

“Hahhah, niin niin”, Vincent naurahti ja osoitti ruokailuvälineitä. “Jos haluat, voin kyllä...”

Tälle hajosin, koska millä vitun logiikalla Vincent ajattelee, että Alastor haluaisi hänen muuttavan aterimien järjestystä 😂 Hänen itseriittoisuutensa on ihan hermoja raastavaa. Oon ihan yllättynyt, miten Alastor onnistuu pitämään itsensä ja murhanhalunsa kurissa!

“Ei, et voi. Sen sijaan teemme niin, että sinä lopetat tuon tungettelevan sekoilusi ja annat sen veitsen minulle niin kuin olisi jo”, Alastor tokaisi ja otti pari hillittyä askelta häntä kohti. Vincent nykäisi kätensä refleksinomaisesti aterinlaatikosta ja työnsi sen kiinni.

Ei kyllä todellakaan kuulosta turvalliselta antaa Alastorille yhtään mitään käteen XD Mun ajatukset on hyvin samanlaiset kuin Vincentillä tässä tilanteessa (ihme ja kyllä XD ollaan tässä ficissä sentään jostain asiasta samaa mieltä!)

“On tai ei, joko annat sen tai tapahtuu haa-vei-lun sijasta haa-ve-ri. Paino sanalla veri”,

ÄÄÄÄÄÄÄÄ SÄ LISÄSIT TÄN MUN HIENON ÄLYNVÄLÄYSSUTKAUKSEN TÄHÄN!!! ♥♥♥ Ihanaa, että se pääsi ficiin mukaan ♥♥ Mut mitä nyt meidän keskustelua vilkaisin muistin virkistykseksi, niin sähän olitkin sanonut, että se kuulostaa ihan MurderMedia-ficciltä ja että saatko kirjoittaa sen Ja jeeee ihanaa kun kirjoitit ♥

Ja hahah, vaikka oonkin varma, ettei sun MurderMedia-ficceissä Alastor tule oikeesti satuttamaan Vincentiä (ainakaan kovin pahasti), oon iloinen siitä, että ainakin veitsi päätyy Vincentin kaulalle pienen uhkailun säestämänä XD Oppiipahan olemaan edes jotenkuten ihmisiksi ja muistaa pysyä varpaillaan. Alastorin kanssa eläminen on aikamoista veitsenterällä taiteilua, välillä ihan kirjaimellisestikin!

Kiitos tästä hauskasta ficistä! ♥ (Ja pitää jatkaa pöhelöitä keskusteluja niin saadaan sulle lisää aineksia kirjoitteluun!)