Mun on nyt pakko tulla tännekin hehkuttamaan: Pelicans naiset on tän vuoden naisten Mestiksen mestareita!!! Voitettiin tänään viimeinen ratkaiseva ottelu kotona, ja aaaaaaaaaaaaaaaaa oon niin onnellinen!<3<3<3 Meidän naiset todellakin ansaitsi tän, sillä heillä on ollut kova tavoite nousta Auroraliigaan, ja sen eteen on tehty ihan valtavasti töitä!

Nyt vain tekisi mieli laittaa paikallisen sanomalehden tekstiviestipalstalle terveisiä Pasi Nurmiselle, että mihinkäs hän on katsonut sopivan paikan tälle mestaruusviirille Pelsunaiset ja miehet kun pelaa samassa hallissa!

Miesten puolellahan kausi on ollut tuttua turbulenssia Pelicansin osalta. Hetken jo näytti siltä, että päästään taas playoffeihin yhden välivuoden jälkeen, MUTTA nyt on hävitty kaksi peliä putkeen ja ois jotenkin tosi Lahden Pelicansia pelata itsensä kesälomalle vielä tässä viime metreillä Mutta toivotaan nyt, että näin ei käy. Ensi kautta ajatellen tulee kuitenkin varmasti jokaisen pelin rahamäärä tarpeeseen!

Kiitos Anni Katariina ja Odo! ♥

Toivottavasti näistä uusista on sulle iloa!

---

Voi että, alan kohta uskoa, että tässä on kohtalolla näppinsä pelissä, kun olen valinnut näitä fikkejä sinun listauksestasi ihan otsikon perusteella, ja taas tunsin tosi vahvaa samaistumista tähän tarinaan!<3 Olen niin onnellinen Lunan puolesta tämän luettuani! Hän on hahmona minun lemppareitani Harry Potter -maailmasta. Vaikka Luna on erilainen ja toisinaan yksinäinen, on niin ihanaa, että hän uskaltaa olla oma erikoinen itsensä. Ja sitten hän on löytänyt itselleen Rolfin joka ymmärtää Lunan erilaisuutta. Eikä ehkä vain ymmärrä, vaan jopa kannustaa ja tukee Lunaa tekemään omanlaisiaan ratkaisuja.

Ja sitten sitä ymmärtää, että elämässä on kyse juuri näistä pienistä asioista. Kun löytää mieleiset ihmiset ympärilleen ja saa seurata omia mielenkiinnon kohteitaan, muuttuu talviteltta keskellä arktista erämaata paratiisiksi ja linssikeitto riittää juhla-ateriaksi:3 Eikä Lunan tarvitse palellakaan, vaikka lämpöpeitto päätyi pienten palleroisten ulkovaatteiksi:)

Olet tosi taitava kirjoittamaan tällaisia kauniita perhekuvauksia ja lapsen ja vanhemman välisiä tunteita ja ajatuksia. Olen ihastellut tätä nyt useammassa fikissä! Näissä on jotain sellaista syvää merkityksellisyyttä, joka pysäyttää joka kerta hetkeksi paikoilleen. Kiitos, kun olet kirjoittanut näin monta ihanaa fikkiä meidän iloksemme:)

Hääficit on kyllä hauskoja. Itselläni ei tosin riitä kauheasti ideoita/inspiraatiota niiden kirjoittamiseen, mutta voinkin sitten lukea niitä senkin edestä Olis kyllä somaa, jos Husk ja Angel voisivat joskus mennä naimisiin keskenään, ansaitsisivat molemmat kyllä sen niin paljon ♥ (En kyllä odota/oleta, että sarjan aikana niin tapahtuisi missään vaiheessa, mutta jos shippi vain canonisoituisi lopulta niin se olisi kiva )

Kuvitellessaan, miten Angel iskisi häneen aina niin valloittavan et nyt saatana ole tosissasi -mulkaisunsa Husk nauraa hörähteli poskillaan ihastuksen punaa. Ei sitä paljoa vaadittu onnellisuuteen, hän totesi katsahtaen yksinkertaista kultasormustaan.

Näwww, onnellinen rakastunut kissimies ♥ Voin kyllä niin mielessäni nähdä Angelin mulkaisun!

Hauska tämmöinen pieni keskustelunpalanen Huskin ja Alastorin välillä. Oon utelias tietämään heidän väleistään enemmän, niin nykyajassa kuin menneisyydessäkin (silloinkin, kun Husk'kin oli overlord ja omisti itse oman sielunsa). Ei mitään ystäviä, mutta jokin tuttavallinen sävy kuitenkin heidän kanssakäymisessään. Ja mitenköhän välit muuttuisivat, jos Husk saisi sielunsa takaisin itselleen Alastorilta... Kävisi kyllä järkeen, että tuskin siinä ainakaan lähennyttäisiin 😅 (eihän Alastor mitään ystäviä halua, mokomakin "strong independent woman" XD) Tässä oli mainittu, että käsillä taitaa olla ensimmäinen vapaamuotoinen keskustelu heidän välillään sitten sielun omistajuuden palautumisen, ja se sopis munkin ajatuksiin hyvin. Ja oikeestaan aika sööttii, että Alastor aloitti kyseisen keskustelun Huskin kanssa :3 Joskus hänkin haluaa vain jutustella rennosti muiden kanssa ilman mitään takaa-ajatuksia.

“Onneksi nuorikkosi tuntuu pursuilevan energiaa ja sosiaalista kestävyyttä teidän molempien edestä”, Alastor tokaisi, ja Huskin rinnassa läikähti miellyttävästi. Nuorikko. Sitä sanaa hän ei ollutkaan kuullut aikoihin.

Angel oli hänen vastavihitty nuorikkonsa.

No tui :3 Nuorikko on kyllä hauska sana. Mulle tulee jostain syystä siitä aina mieleen kevätlaitumella kirmaileva varsa, vaikka merkitys onkin iiihan toinen Angelilla on kyllä todella pitkät ja hoikat jalat kuin varsalla, se olkoot yhdistävä asia näiden kaikkien välillä! Angel on villivarsa jonka Husk on kesyttänyt itselleen

Söötti pieni fic, ja väkisinkin hymyilyttää kun miettii Huskia niin onnellisena ja rakastuneena :3 Angel luonnollisestikin yhtä haltioissaan. Ja Alastor vain pyörittelee sille silmiään, koska mitäpä hän romantiikasta käsittäisi Mutta eipä hänen tarvitsekaan. Kiitos mukavasta lukupalasesta!

En ole koskaan katsonut Skinsiä, enkä oikein muista miten tämä fikki päätyi luettavien välilehdelleni, mutta tämä oli tosi hyvä! Tässä oli paljon hyvin aidon tuntuista pohdintaa siitä millaisia tunteita teini-ikäisen vanhemmuus voi herättää. En tiedä mikä Effyn tausta oikeasti on, mutta lapset ja nuorethan ovat taitavia huomaamaan sen kohdataanko heidät aidosti ja rakastavasti vai ei. Kun äiti on väsynyt taistelemaan ja isä syyttää äitiä kaikesta, ollaan jo selkeästi tilanteessa, jossa nuoren on paha olla, ja useinhan se paha olo näyttäytyy haastavana käyttäytymisenä tai vetäytymisenä. Joten sinällään tunnen ymmärrystä myös tämän tarinan Effyä kohtaan!

Tässä oli silti oma lohdullinen otteensa mukana. Aina sitä ei äitikään onnistu pelastamaan lastaan kaikelta pahalta, mutta jonkinlaisen yhteyden voi silti yrittää pitää. En tiedä mitä sarjassa tapahtuu, mutta kovasti toivoisin, että Effy joskus näki miten hänen äitinsä yritti parhaansa. On jotenkin raadollistakin lukea kuinka pienelle ihmiselle on kasvanut jo niin luja kuori, ettei äiti uskalla puhua hänelle oikeasti tai edes halata:( Silti se toivo on siellä, ja pysyy, kun on omasta rakkaasta lapsesta kyse. Tässä jotenkin ihanasti Effyn äiti näkee sen pienen suloisen tytön yhä edelleen siellä piilossa<3