Tuoreimmat viestit

Sivuja: 1 2 [3] 4 5 ... 10
21
Jästitaiteen uudet tuulet / Vs: Ingridin ikoniset | 🖤 26.4
« Uusin viesti kirjoittanut flawless 06.05.2026 17:05:09 »
Ah, mustahan on siis maailman paras väri 🖤🖤🖤 Silmää hivelee tämä sieluni kanssa samanvärinen tummuus, vein mukaani taas useamman hienon näistäkin! Kiitoksia paljon.
22
Lainaus
”Mistä vitusta se puhuu”, kysyi Lambert lakonisesti.
Lainaus
”Hoida itse omat yllätyksesi.”
Lambert ♥♥♥

Lainaus
”Minäkin haluan leikata, ja murskata, ja jauhata, ja säilötä, ja – eikun jauhaa, ja säilöä – pistää formahydiin ja… Mitä muita niitä oli?” Ciri luetteli ääneen tullessaan pöydän ääreen. Kädessään tytöllä oli käppyräinen veitsi, jonka Geralt korjasi ripeästi turvaan. Essu roikkui tytön päällä navassa asti, helma jäi jalkoihin.
Lainaus
”Hyyyi, haisee!”
”Kohta haisee pahemmalta, pentu”, Lambert lupasi kammeten alghoulin vatsaontelon levälleen.
:3333333

No mutta jospa mä nyt yrittäisin sanoa jotain edes vähän fiksua. Tän tekstin nimi kiinnitti huomioni, ja kyseinen kohta oli itse tekstissäkin hauska! Tykkäsin tästä hurjan paljon muutenkin. Tämä oli ihana slice of life -pätkä, jossa oli tosi lämpöinen tunnelma ja kaikki asiat tuntuivat vaan niin nostalgisen tutuilta ja kivoilta ja aaa tuli vaan niin hyvä mieli. Tässä oli niin hyvin fandomiin sopiva miljöö ja aihe ja no siis ihan kaikki, tämä tuntui täysin siltä että sujahti hetkeksi fandomin sisään ja kurkisti hahmojen elämään. Kaikki hahmot tuntuivat juuri itseltään ja koko tilanne niin luontevalta, että se oli ihan hetkessä imaissut lukijan sisäänsä. Tämä vaan oli kaikin puolin ihan hirmu kiva ja taitavasti kirjoitettu teksti, jonka lukemisesta jäi toden totta leveä hymy huulille. Kiitos!

PS. sun banneri on ihan sairaan hieno!!! Fanitan. Sua ja banneria.
23
Huh, tämä oli hengästyttävä. Yritän sanoa jotain järkevää, mutta olet kerta kaikkisesti vetänyt maton jalkojeni alta ja vaikka varauduin huikeaan fantasiaan, koska olen lukenut ennenkin sinulta sellaista, tämä ylitti odotukseni ja olen jokseenkin sanaton. :D Luomasi maailmassa oli sellaista maagista realismia, josta pidän, vaikka samalla fantasia tuntui voimakkaasti, mutta ihmisten elo sen keskellä sai taikuuden tuntumaan luonnonläheiseltä ja heille itsestäänselvyydeltä. Jotenkin ihana yhdistelmä, että Yngve laskee kalat muoviämpäriin ja sitten toisena päivänä Yngve kohtaa tämän ruostemeren. Opin myös paljon uusia sanoja kalastamiseen liittyen ja kuulostaa, että tunnet aiheen kuin omat taskusi, joten kunnioitettavaa, että opettelit asiaa tätä varten niin hyvin, että kuulostit kuin olisit kalastanut ihan yhä kauan kuin Yngve. :D

Lainaus
Ulapan sijaan vuonon suulta levisi ruosteinen joutomaa, kolkko ja väärä, ja Yngve suoristi selkänsä. Kivi hänen sydämellään keveni.

Tykkäsin, miten tässä oli sekaisin vanhanaikainen, klassinen fantasiamaailma otuksineen sekä moderni maailma, joka on saastunut ja jossa yksinäinen kalastaja ei tule enää toimeen omillaan. Ajattelin itse, että tässä on kyse jostain apokalyptisesta maailmasta, mikä oli jännä ristiriita merenväelle, jonka yhdistän heti keskiaikaiseen fantasiamaailmaan. Se kaikki teki tästä maailmasta hyvin uniikin. Pienet yksityiskohdat mörrimöykyistä ja kuuhun kurkottavista vuorista sai janoamaan tietää lisää tästä upeasta maailmasta, jonka jokaista jännittävää yksityiskohtaa en muista edes tässä kommentissa kehua. <3 Venäläiset ydinkärjet ja merenväki matkustamassa Yngven laivan mukana kuulostaa poskettoman kiehtovalta yhdistelmältä ja olet kyllä onnistunut luomaan tarinan, jonka kaltaiseen ei toiste törmää.

Joutomaan avautumisen yhdistin Vihvilän palaamiseen ja meni vähän pää pyörälle kun yritin miettiiä, mikä on Vihvilän rooli saasteen suhteen. Hän tuntui maagiselta jo itsekin tai sitten oli sitä koska hän rakasti matkustelua taianomaisissa paikoissa ja Yngve oli tyytyväinen elämään mökissään ja kalastamaan merellä, vaikka kuinka kaipasikin Vihvilää tämän ollessa poissa. Oli kyllä myös tosi kiva vain antaa tarinan liitää eteenpäin jäämättä lopulta spekuloimaan Vihvilän merkitystä muuten kuin Yngven rakkaana. Tämä ei ollut mysteeriteksti, joka kaipasi ratkaisua. Ehkä kaipasi lisää tarinaa, koska maailman laajuus ja monipuolisuus oli hyvin selvää. ^^ Oli surullista, miten Yngve tuntui tulevan ihan eri tavalla eloon Vihvilän kanssa ja saa nauttia tämän seurasta vain silloin tällöin. Ajattelin, että tämä suhde on jotenkin epätasapainoinen, kun Vihvilää ei tuntunut haittaavan samalla tavalla erossa olo vaan oli aina vain iloinen siitä vähästä kun he olivat yhdessä ja Yngve ikään kuin roikkuu mukana, koska ainakin hän saa joskus hetken rakkaansa kanssa.

Kiitos tästä ihanuudesta ja toivottavasti kommentistani saa selvän, että nautin tästä suunnattomasti ja olen ihan rakastunut siihen, miten olet rakentanut tämän maailman yhteen one-shottiin. Arvostan, että valtava maailma on olemassa Yngven mökin ulkopuolella ja tiedät, mitä siellä on, vaikka se ei lukijalle näkyisikään. Innolla lukisin tästä lisää, mutta tämäkin katkelma oli upea kosketus Yngven elämään. Kiitos. ^^
24
Godrickin notko / Vs: Siskon tähden | S, ficlet
« Uusin viesti kirjoittanut Meldis 06.05.2026 09:12:01 »
Katsoin tuon kuvan ja tuli heti juuri oikea viba tähän tekstiin. ^^ Alun maaginen tunnelma tuli ilmi erinomaisesti ja kirjoitat tällaista utuista fantasiaa aina niin hyvin. Tulee olo, että ollaan jossain ihan toisessa maailmassa, jossa taikakin elää omalla tavallaan ja ei kannata luottaa omiin aisteihin.

Lainaus
Usva kietoi maaseudun hiljaiseen huntuun ja sai virvatulet tulemaan piiloistaan, tuikkimaan vaimeasti kuin nekin usvan hiljentäminä, himmentäminä kuin lyhty tuvan ovipielustassa.

Ympäristön kuvailusi on upeaa, näen selkeästi, missä ollaan, millainen olo tulisi olla ilman, että ryhdyt liian koristeelliseksi kuvailusi kanssa. Ja koska tässä maisema on hämyisempää, sanavalintasi toimivat tunnelman luomisessa erinomaisesti. "Lyhty tuvan ovipielustassa" kuulostaa unenomaiselta ja täsmällisen kauniilta. ^^ Ympäristö auttoi myös kuvaamaan Albusta ja hänen tunteitaan, hänen toimiaan ja kuinka hän oli päätynyt taikuuden rajamaille löytääkseen kaipaamansa siskonsa. Hämärä ja tumman pehmeä maaseutu tuntui juuri Albuksen ajatuksilta, kuinka hän etsi synkkyydestä valonlähdettä, nummilta virvatulta.

Rakastin tekstissä, miten selvästi ymmärrät Albuksen hahmoa. Nuorena sitä tekee kaiken mahdollisen ja mahdottoman tuollaisessa tilanteessa, koska on vielä oletus, että kaiken voi korjata ja vanhana tietää, että ainoa korjaaminen täytyy tehdä sisimmässään. Suru ei mene pois, mutta sen kanssa voi oppia elämään. <3 Tosi ihanasti näkyi Albuksen ajatukset nuorena ja sitten taas vanhana, kun on tullut elämänkokemusta ja hän on kokenut menetyksiä ja ymmärtää, miten niiden kanssa kuljetaan. Kompassi taikaesineenä oli todella kiehtova ja hienosti myös näytti konkreettisesti tuota Albuksen matkaa. :)
Kiitos tästä!
25
Oh, found family on Noiturista kyllä parasta. ^^ Tosi ihanaa, että Ciri oli tässä vähän nuorempi, hänen intonsa ja jääräpäisyytensä tuntui hellyyttävältä ja sait hänet helposti tuntumaan pikkuisen nuoremmalta. Semmoinen "minä itte, minä itte" asenne. :D Ja kuitenkin hän oli oma itsensä, vähän nenäkäs, nokkela ja omatahtoinen. ^^ Ihh ja Geralt tuntui niin isälliseltä tekstissä. Sarjassa hän murahteli minusta liikaa ja tässä on oli paljon inhimillisempi ja hellempi, siten kuin hän on kirjoissa. Ihan vaan tuo, mitä hän vastasi Lambertille, joka tokaisi, että mehiläisvaha ei puuttunut pöydästä tuntui hyvin kirja-Geraltilta. Hän ei nolostunut, että oli väärässä tai ruvennut purnaamaan, että miksi et laittanut sitä kunnolla näytille tai muuta tyhmää. Hän sanoi hyvä on, eikä lähtenyt Lambertin nokkapokkaan vaan alkoi ohjeistaa Ciriä rauhallisesti. <3 Tällaisesta Geraltista minä tykkään.

Lainaus
”Hyvin korjattu. Formaldehydiin. Muita säilömismenetelmiä ovat kuivattaminen, konsentroiminen ja fermentoiminen, muun muassa. Mistä sinä tämän otit?”

Äää ja siis tämä, ihastuttavan isällisesti korjaa Cirin sanoja ja opettaa häntä ja siinä samassa pitää Cirin turvassa teräviltä esineiltä. ;D Lopussa minulla oli hyvin sama olo kuin Vesemirillä ja olisin mielelläni katsellut tätä opetushetkeä vaikka kuinka pitkään ja miten tuttavallisesti Geralt ja Ciri ovat toistensa kanssa, miten innostunut Ciri on oppimaan ja näyttämään, että osaa ja miten kärsivällinen Geralt on häntä ohjeistaessaan. <3
Kiitos tästä!
26
Sanan säilä / Originaali: niin kauan kuin kosketus kestää (S)
« Uusin viesti kirjoittanut jossujb 05.05.2026 13:19:37 »
Nimi: niin kauan kuin kosketus kestää
Kirjoittaja: jossujb
Fandom: originaali
Ikäraja: S
Tyylilaji: romantiikka, originaali
A/N: Olin kirjoittanut tämän joulukalenteriin 2025, oli minusta niin kiva, että postaan näinkin. "Jännä" juttu, että viimeiset vähäiset kirjoitukseni, eli tämä, Nereidilleni ja Blondie on kaikki niin samasta aiheesta, että vois olla parempi ne olis samassa ketjussa.





niin kauan kuin kosketus kestää


En usko kädestä ennustamiseen sen enempää kuin kummituksiinkaan, mutta kun pidän sinua kädestä en voi olla näkemättä planeettoja sormissasi. Marsia peukalossasi, jossa on järki ja tunteet viereikkäin. Jostain syystä sota on jumalista tasapainoisin, mutta kai sodassa sitten aina tavoitellaan asioita. Liialla kiihkeydellä ei saa mitään. Sinussa on halut tasapainossa, eikä sinua viedä ääripäihin tahdotomana nukkena. Minulla on vain peukalontynkä, pureksittu, poikki raavuttu järki.

Jupiter on johtajan päättäväinen etusormi. Mutta sinä et koskaan osoita syyttävästi. Näytät että tuota toistakin polkua voi mennä. Ei tarvitse polkea suossa, tuossa se on se tienhaara jossa valita toisin. Tartun käteesi siksi, koska en näe mitään, jos et vie minua siihen. Sitä on olla Jupiter hyvässä mielessä. Kuin isä lapsilleen.

Aurinko ei ole planeetta, mutta eipä kädestä ennustaminen ole sellaista tiedettä. Minä sanon, että sinä innoittaja minulle, kuten aurinko ja Apollon. Sinä et sitä näe, koska et käytä keskisormea: et rumasti, etkä kauniisti. On sinussa kuitenkin Apollonin innoittama taiteilija, se nyt ei vain suostuttelematta esiinny ihmisten nähden.

Olisiko nimetön melankolinen sormi, jos sitä ei olisi sormuksista riisuttu? Vai muistuttaisiko Saturnuksen paikka sormessa aina niistä velvollisuuksista, jotka tulisi hoitaa, tai vaatimuksista, jotka tulisi pikimmiten täyttää? Minua Saturnus moittii siitä, etten ole riittävästi yrittänyt mitään pysyväisluontoista rakentaa. Sinua se taas varmaan kiusaa sillä, ettei rakennettukaan välttämättä kaikissa taifuuneissa kestä. Kumpi sitten sattuu enemmän, se että on ollut ja menettänyt, vai ettei ole koskaan mitään saanutkaan?

Minä muistan kietoneeni pikkurillimme yhteen. Muistatko sinä, kun sanoin, että se on ystävyyden merkki siksi, että pienet luut on helppo murtaa? Siis, jos ystävyys ei olekaan lupausten väärti. Suhteet ovat kahden kauppaa, ja Merkurius, sormista reunimmaisen valtiaana, kauppias. Ja toisaalta varas, sillä enhän minä osta, jollen voi myydä kalliimmalla. Onko ystävyydet tosiaan vain hyötyjen maksimointia?

Kädessä on aina viisi jumalaa, vähintään, enkä edes puhunut vielä rakkaudesta. Mutta Venukselle ei ole sormea, vaan alue lihaa siinä kaikkien sormien alla. Minulla pään viivat, sydänten viivat ja kohtalo olleet aina ryppyinen sekasotku. Sinulla oli kohtalo jaettu kahteen, kun viimeksi katsoin. Nollaan ja ykköseen. Miksi minulle kaikkiin oikein/väärin kysymyksiin on vähintään neljä vastausta?

En usko kädestä ennustamiseen, sanoinhan sen jo? Mutta aina kun pidän sinua kädestä olen kuin kummituksen nähnyt, koska se kaikki on vaan niin totta niin kauan kuin kosketus kestää.

*



27
Jästitaiteen uudet tuulet / Vs: Toivetopic | Kerro tai toteuta avatar-/banneritoiveita!
« Uusin viesti kirjoittanut Urd 05.05.2026 12:19:28 »
Toivoisin avoja ja bannereita BanG Dream franchisen hahmoista Sakiko Togawa ja Taki Shiina.
28
Jästitaiteen uudet tuulet / Vs: Inkku goes moodboards | 23.4
« Uusin viesti kirjoittanut flawless 04.05.2026 19:33:07 »
Onpa sieviä! Näitä oli tosi kiva katsella, nämä on visuaalisesti hirmu nättejä ja lisäksi on musta mielenkiintoista nähdä millä tavalla joku toinen kokee/näkee jotkut hahmot/asiat, se on sellainen kiinnostava kurkistus toisen näkövinkkeliin mikä on musta tosi kiehtovaa. Ja no sä kun olet niin grafiikkataituri, niin sun näkövinkkelistä asioiden katseleminen on kyllä ehdottomasti ihanaa! Nää on tosi kivoja, toivottavasti postaat näitä lisää :)
29
Sanan säilä / Originaali: Nereidilleni (S) 12+ virkettä XXII
« Uusin viesti kirjoittanut jossujb 04.05.2026 14:02:36 »
Nimi: Nereidilleni
Kirjoittaja: jossujb
Tyylilaji: originaali, romanssi
Ikäraja: S
A/N: Kirjoitettu 12+ virkettä XXII -haasteeseen seuraavasta sanalistasta: kaksi, jättää, taivas, vesi, pehmeä, siirtää, hellä, tuuli, lumota, juhla, kevät, haavoittaa, ilo, alin. Käytin myös jokerivirkkeen.



Nereidilleni


Kaksi asiaa minua kiinnostaa: kudunvihreät silmäsi ja revittyjen lehtien tuoksu selässäsi. Se jättää paljon arvailujen varaan, sillä sinä et osaa uida, et ainakaan sellaisessa mutaisessa lammikossa, jonka rannalla on kesämökki ja sauna.

Niin, eivät kai kaikki luonnottaret ole nereidejä, onhan sitä taivaalla tietysti kaikenlaiset tyhjät tuulettaret ja päivöttäret. Mutta kun tuumin sinua, on vesi se elementti, joka nousee päällimmäiseksi; tuli ehkä sen jälkeen, koska piirteissäsi on kerran palaneen, sittemmin kastuneen hiilloksen raamit. Ehkä siinä on sellaista pehmeyttä, joka on helppo väärin tulkita kesällä lämmenneeksi, mineraalirikkaaksi rantaliejuksi.

Arvailen, siis olen siirtänyt omat ennakko-odotukseni sinuun. Minua on moni muu tuolla maailmalla hakannut helläksi. Totta kai minä haluaisin upottaa muiden käsissä kärsimäni vammat suonsilmäkkeeseen, sinun loputtomaan syliisi.

Onpa tuulesta toiveeni temmattu! Ei niin kavalaa itsepetosta olekaan, kuin täydellä vakaumuksella tunnustaa väärää maata: onko se vettä vai tulta, maata vai ilmaa?

Osaatko sinä lumota ihmisiä? Siinä tapauksessa et ole luonnotar, vaan joku muu kiusankappale, jolle juhlan tekee toisten harhauttaminen. Mutta miten sitten niin haistan sinussa kevään? Olenko haavoittanut sinua? Lehtien ilotuoksuhan johtuu tosiaan kumariinista, kasvin hätäviesteistä, hätyyttelystä.

Haluaisin rakastaa sinua, mutta alimpana kaikista tunteista, siellä mistä kaikki muu kasvaa, on vain hämmennys.


*




30
Godrickin notko / Vs: Vähän ennen (S l Narcissa/Lily l one-shot)
« Uusin viesti kirjoittanut Ricolette 03.05.2026 22:30:37 »
Sokerisiipi, kiitos kovasti kommentistasi, jonka äkkäsin näinkin pian sen kirjoittamisen jälkeen! Viiveestä huolimatta ihana kuulla, että tämä pieni femmepala tuntui riipaisevalta ja Narcissa pidettävältä. <3
Sivuja: 1 2 [3] 4 5 ... 10