Miten tämä tämmöinen on jäänyt minulta väliin, varsinkin tällaisella otsikolla, joka kävi vieläkin paremmin järkeen, kun luin ficin.

Kirjoitat hurjan värikkäästi ja tuntui, että olin itse hurrikaanissa mukana joka lauseen kohdalla. Ensimmäisistä sanoista alkaen olin ihan myyty.
Joku vaahtosammuttimen kokoinen kiitää katapulttina hänen ohitseen piittaamatta jäätyneestä tunnelmasta.
Kääk, söpöintä ikinä ja samalla hyvin kuvaavaa, että ei ne lapset kauheasti huomaa, kun aikuisilla on kiusallinen hetki käsillä. Pitää sanoa että puhekielen käyttä särähti hieman korvaan, mutta näin kauniin kuvailun lomassa sen unohti. Tämä kun toimi myös todella hyvin vähäisellä dialogilla, mitä korostitkin tuolla lyhyellä joo-sanalla, erittäin tehokasta. Jamesin tunteiden kuohunnasta oli antoisaa lukea ja loppuun saakka jännitti, onko hurrikaani voimistumassa vai laimentumassa.
Enkä edes maininnut vielä, miten jännittävää, että hahmot ovat tässä kunnolla aikuisia! Olen tottunut lukemaan Jamesista ja Teddystä hieman päälle parikymppisinä, joten tosi kivaa, että Teddy oli tässä jo isä, ollut usean vuoden ja Jameskin oli ollut jo jonkin aikaa oikea aikuinen. Joskin ihastunut hölmö hän vaikutti silti olevan Teddyn seurassa, asia, joka on parasta minusta ficeissä.

Ja myös tämä eroperheen elo oli kiva yksityiskohta ja miten sopuisaa se voi olla, kun ymmärretään olla aikuisia. Teddystä kuulsi tahto olla hyvä isä ja ymmärtää Victorieta sekä löytää jotain uutta omaan elämäänsä. Onneksi löytyi. Lopetus oli kivan höttöinen ja pyörremyrsky saikin tuulta alleen entisestään. <3
Kiitos tästä!