Minullakin on nyt lukulistalla uusintapainosten myötä Diana Wynne Jonesin Liikkuva linna, Leijuva linna ja Rönsyilevä talo. Myös Universumien tomu on ollut pitkään lukulistalla, mutta luettavia kirjoja kertyy hirmuista kyytiä (suhteessa lukuvauhtiini...), että pahoin pelkään tartunko kokonaiseen trilogiaan miten helposti ja lähiaikoina. Vaikka ne omasta hyllystä löytyykin, olen pohtinut äänikirjoja. Hyviä vinkkejä myös nämä lotuksen, joten jospa Abarat löydät uutta luettavaa.

Tbr-jonossa (to be read, eli mitä lukea seuraavaksi) on ainakin Naraka, Myrtti ja Nuuskiva kinuski, Taivaan valtiatar (omakustanne Christine Pitkäseltä, tätä oon oottanut!), Elonkorjuun sarastus (uusi Nälkäpeli) ja Talventaitto, mutta keskenkin on mm. Helmisormus kirjekuoressa ja Kahden veren tytär sekä nyt tuo W.i.t.c.h.in 3. aikakirja (sain eilen luettua 69/226 sivua..., että kiire tulee, kun hoitajan aika 10.00 ja sen jälkeen jo se kirjasto ). Kirjastoon ajattelin ihan suosiolla palauttaa yhden novelliantologian, katsotaan palautanko muut vai yritänkö vielä, kun ne kuitenkin on pääasiassa sarjakuvaromaaneja että toivoa on... Ainakin Pohjantuli 2 ja Sandman 1 saa jäädä vielä uusittavaksi. Samoin kirjoitusopas Lumottu pikajuna: kirjoita lyhyesti!

Unohdinkin mainita, että äänikirjana on aloitettu heti 1.1. Salamurhaajan taival (Robin Hobbin Näkijän tarun viimeinen osa!) ja tykkään hirmuisesti, mutta onhan se kamalan pitkä, yli 30h. Ilman nopeutuksia (ja kuuntelen vain 1,25x) se on joku 38h ja rapiat. Sitä odotellessa, että edessä olisi vielä Laiva-trilogia ja Narri-trilogia, mutta välissä jotain lyhyempää.

Meldis: Gabin kutsui Tobiasta jenkiksi jo sarjan alussa, kun heillä ei vielä ollut mitään sutinaa. Ajattelin ,että se jäi päälle. Gabin on pelastanut kultansa rotalta jo kertaalleen. Ballet Nationalen Tobiakselle vuokraamassa asunnossa nimittäin oli rotta, jonka Gabin kävi urheasti tappamassa, niin että Tobias sai taas nukkua (kun ei raukka moneen päivään ollut voinut, kun asunnossa oli rotta!). Vaikka tein tässä Tobiaksesta vain eksentrisen persoonan, niin sarjassa hän taitaa olla autismin kirjolla. Kiva, kun luit ja kommentoit!

Näwws, kiitos omistuksesta ja ficcilahjasta ♥ Tosi kivaa, kun näistä kirjoittelu inspaa, koska niin minuakin inspaa lukeminen Varsinkin kun tietää, että sä tuotat vain laatua ♥

Alastor raasu, kun hänet on viety pois New Orleansista ja paikallisten herkkujen ääreltä (julmaa </3), mutta onneksi on edes kamuja siellä lähettelemässä ruoka-apua 😂 Missäköhän osavaltiossa hän ja Vincent oikein asuvatkaan? Ei muistaakseni ole koskaan tullut puheeksi, tai että ootko edes miettinyt asiaa.

“Jo vain, samaa huonetta ja sukua, tosin lähinnä paperilla. Tämä LaLaurie on onnekseen kaukaisempaa ja vähemmän surullisenkuuluisaa haaraa kuin arvon madame.”
Vincent korskahti. “Kannattaa olla jo liiketoiminnan vuoksi.”

Joo jos olis Delphinen mausteet kysessä, jättäisin väliin 😂 Niin kuin varmaan moni muukin.

“Tietysti, Al hyvä! Pidätkös minua ihan yleistiedottomana tolvanana?” Vincent hymyili itseriittoisesti ja jatkoi maustepussien tutkailemista. “Mitä on cajunmauste?”
“Hmmm, niin, siitä yleistiedon puutteesta...”

Hahah, mietin just samaa kuin Alastor Vaikkei cajunmausteen tietäminen minustakaan välttämättä kuulu yleistietoon, niin huvittaa, että ensin Vincent puhelee itsestään noin ylväästi tietävänä tyyppinä ja sitten heti seuraavaan hengenvetoon ihmettelee mausteita.

Joskin se on myös äärimmäisen tulinen, joten sinun lienee turha vaivata päätäsi sillä”, Alastor sanoi kultaisesti, joskin alentuvasti.

Ah, voin niin hyvin kuulla Alastorin äänensävyn mielessäni! Ja että miten tykkään, kun Alastor esittää niin kohteliasta ja mukavaa mutta samaan aikaan sen asenne on vähättelevä ja muita tyhminä/ärsyttävinä pitävä. Kaikkee hän joutuukin kestämään, varsinkin Vincentin kanssa.

“Kuuntelen Bysantti-retoriikkaasi myöhemmin.”
“Kuunteletko?”

Syvästi yllätyn, jos oikeesti kuuntelee Ihana miten hän ei edes vaivautunut vastaamaan Vincentille, koska lol ei toi kysymys ansaitse vastausta XD Se nyt tosin varmaan paasais Bysantista ja muista mielenkiinnon kohteistaan vaikka seinille.

Loppuosa oli ihana, kun molemmat päätyivät ottamaan maistiaisen Viperista ja reaktiot olivat niiiin erilaiset! Alastor on kuin työntänyt suuhunsa sokeripalan ja Vincent kekäleen suoraan tulipesästä XD Ei ole valkosta poikaa luotu liiaksi nauttimaan etelän eväiden tulisuudesta, vaikka ainakin Helvetissä sitten jonkinmoiset chilisoosit maittavatkin. (Olis mielenkiintoista tietää, tykkäsikö hän niistä ihmisenäkin, vai oppiko arvostamaan tulisuutta vasta kuolemansa jälkeen. Mulla ei ole asiasta suoraa mielipidettä, mutta ainakin tykkään siitä ajatuksesta, että tv-demonina hänen maku- ja hajuaistinsa ovat paljon heikommat kuin monilla muilla - ja sen takia hän mm. on immuuni Valentinon savulle/syljelle. Ja siksi voisi tulisempikin ruoka maittaa paremmin kuin ihmisenä.)

“Ahhahhah, miten joutuukin ylimielinen amatööri nöyrtymään etelän tuulahdusten puhaltaessa!” Alastor hekotti autuaana.

Vaikka etelän tuulahdukset tässä kohtaa viittasivatkin (ensisijaisesti) chiliin, niin faktahan sekin, että Alastor itsekin saa Vincentin monta kertaa nöyrtymään XD Ja se on oikein, Voxuli on sitä tyyppiä, että se pitää pakottaa polvilleen ja alistumaan Varsinkin kun se ei itse sitä halua! Onkin parempi, että jättää kaikenmoiset chilit välistä ja tyytyy ruoassan miedompiin mausteisiin. (Suola ja pippuri -linja tarvittaessa 😂) Vaikka Alastor varmasti keksiikin vielä keinoja nöyryyttää häntä lisää, mutta sehän nyt kuuluukin asiaan.

Kiitos vielä tästä mainiosta tekstistä! Viihdyin erinomaisesti tämän äärellä ♥

Jee, Heated Rivelrya lisää! Ihanaa, että kirjoitit, tämä tyydytti nälkää, joka jatkuu varmaan siihen saakka, että toinen kausi tulee ulos. Pääsit niin hyvin Ilyan pään sisälle ja miten hän on ihan sekaisin, vaikka on kuitenkin tietoinen omista tunteistaan. Minä kaipasin oikeastaan koko ajan sarjaan lisää jääkiekkoa ja oli kivaa, että sijoitit tämän tutkiskelun pelin tiimellykseen. Täynnä tunteita ja toimintaa ja oma mieli myllertää pelin tahtiin, loistavaa. ^^ Kiitos tästä pienestä palasesta, nautin tästä suunnattomasti!

Hyväisää ystävenpäivää näin jälkijunassakin ja kiitus tästä! 😍

Mitään varsinaista juonta tässä ei ehkä ole, mutta on kiva välillä pureutua hahmoihin, heidän ajatusmaailmoihinsa sekä heidän välisiin suhteisiinsa. Alastor ja Vincent varsinkin ovat todella mielenkiintoinen kaksikko. Miljööksi kuvittelin tarinalle 30-luvun New Orleansin, niin kuin tässä AU:ssa aina muutenkin.

MurderMedia on niin hassu konsepti ylipäätään, että se on hauskaakin, miten miljööt ja hahmojen henkilökohtaiset aikajanat sekoittuvat. xD Kaikki on sallittua eikä liian kiveenhakattua!

New Orleans oli hyvä valinta tähän tekstiin, eikä suinkaan vähiten siksi, että pääsi lukemaan paikallisesta ruokakulttuurista ja fiilistelemään vanhaa aikaa. ✨ No joo, aikaa joka toi mukanaan omat yhteiskunnalliset venkoilunsa. 😅 Viehättävää, että Alastor viimein suostui treffeille anteeksi illalliselle, mutta eipä sitten käynyt Vincentillä mielessä, etteivät kaikki noin vaan pääsekään kaikkialle. Olisihan Alistakin vaikka millaiseksi herrasmieheksi, mutta kun hitusen liian tummat piirteet niin viut vööt et pääse. 🙈 Onneksi tässä ei tapahtunut sellaista, että Alastor lyö leikin poikki ja Vincentin hyvät aikeet valuvat viemäristä kuten joululahjan kanssa. xD Parempi vain että Al saa ehdottaa ruokapaikkaa!

”Suosikkiravintolaani Jardiniin. Oletko koskaan käynyt siellä? Hiedän häränselkänsä on suorastaan jumalaista!”

Olen niinkin woman of culture, että Jardinista tulee ensimmäisenä mieleen vanha kunnon Salkkareiden Jarkko. 😂 Mutta vallan yleispätevä nimi on kyseessä ja kuulostaisipa häränselkäkin kovin hyvältä. Psst, pieni typo on näköjään myös eksynyt mukaan! 👍

Ravintolakohtaus oli kyllä niin mukava tunnelmaltaan ja kuvailultaan. ❤️ Mahtoi Vincentillä olla olo kuin kalalla kuivalla maalla kaiken kanssa, mutta onneksi oli kokeneempi tutor asialla. Vähän kyllä itsekin olisin öönä aapisen laidassa vastaavassa paikassa, mutta eiköhän sieltä silti jotain kivaa löytyisi lautaselle.

Pahimmassa tapauksessa totuus estäisi häntä nauttimasta loppuannoksestaan, ja sitä hän ei halunnut.

😂😂 Totuus voi joskus olla ikävä.

Tästä jäi kyllä niin mukava mieli, kun hahmot saivat itselleen miellyttävän illan ja samalla bondattua lisää oudon liikekumppanuutensa (?) merkeissä. 😌 Oppi Vincentkin vähän uutta kaupungin tuntemattomammasta puolesta, eikä se Jardinkaan enää houkuttele samalla tavalla. Ihan mänttejä, kun eivät hänen ihailunsa kohdetta päästä nauttimaan häränselästä. Paras olla itsekin menemättä, möyh.

Kiitus tästä, tämä oli kovin ihana. 🥰😍 (Vaikka menitkin karsimaan joitakin shipattavaksi tulkittuja kohtia, rääh. 😂😂 Vaan eipä se mitään, minulla saattaa olla vaaleanpunaiset lasit lähettyvillä tämän kaksikon kanssa jo valmiiksi.)

- Mai