Tämä sopi niin kivasti tähän jo pikkuisen kesäiseen tunnelmaan, joka ulkona on. ^^ Nämä kaksi ovat myös aina tosi lutuisia, että tulee iloinen olo heistä lukiessa. Heti tuo ensimmäinen lause hattarasta pisamaisella amorinkaarella, äää, ihastuttavan kuuloista ja kuuluu Ronjan ihailu Peppiä kohtaan. <3 Molempien lapsenomainen ilo tivolista nauttiessa on mieluisaa luettavaa ja minusta on erikivaa, miten heillä on vanhempanakin sama tapa kohdata maailma kuin lapsenakin. Jokainen päivä heidän silmissään on seikkailu ja kaikesta voi löytää jotain innostavaa.

”Ota sinä tämä – Matias antaa minulle ympäri korvia, jos raahaan tällaisen hänen rosvolinnaansa.”

Pepin harmistus unohtuu.

Eikä minusta siinä ole mitään väärää, että vähän mustuu mieli, kun ei voita, koska Ronja tietää tarkalleen, miten ilostuttaa Peppiä. Rakastin tosi paljon, miten tarkasti Ronja katseli kaikkia Pepin puolia, kuten mustelmia polvissa ja palanutta nenänpäätä. Nuo monet yksityiskohdat, joihin hän aina vain kiinnittää huomionsa sai hänet kuulostamaan todella korviaan myöten hullaantuneelta Pepistä. <3
Kiitos tästä ihanuudesta, tuli kivan kesäinen olo läpi tekstin. ^^

..Toisaalta on nähty, että oikein innokas hype ärsyttää porukkaa perin suomalaista sanoisinko.

Tää sun viesti on Violetu toki useamman vuoden takaa, mutta kun bongasin Ygriten viestin avulla tän topan nyt, niin jäi kiinnostamaan ja mietityttämään, mihin tää liittyy. Oliko tällaista ärsyyntymistä siis ollut Finissä? Muistatko enää? Mä muistan aikoinani, kauan sitten, ihmetelleeni kun Twilight sai aivan omat osastot, mutta nyt ei varmaan ole kyse siitä (?).

toki olen myös sukupolvea, jonka silmille on kyselemättä lävähtänyt netin syövereissä ties vaikka ja mitä, joten en myöskään ole kovin helposti järkytettävissä ja se on ehkä osasyy siihen, miksi suhtaudun tuollaisiin ennakkovaroituksiin löyhästi :'D

Tääkin kyllä varmasti vaikuttaa Paadutettu jo joskus 10-vuotiaana internetissä niin ei paljoa kirjat kykene tekemään mitä joku (en mainitse näitä videoita nimeltä mutta epäonniset tietää) tietynlainen kiertovideo ei olisi jo tehnyt - tai ne 10 muuta samanlaista videota

toisaalta missä se hauskuus edes olis, jos hahmot ei enää oliskaan vaikka Captain America ja Iron Man XD

Noku tää kans! Ei mua kiinnosta lukea tuota originaaliksi muutettua tarinaa, kun miljöö ja hahmot ei olekaan niitä joihin on jo valmiiksi tunneside. Mä halusin lukea Dramionea

En ole lukenut Alchemisedia, enkä aiokaan koska en pidä siitä konseptista että ficcejä muutetaan kirjoiksi ja saadaan tuottoa, mutta alkuperäisen Manacled kyllä useampaankin kertaan. Se on parhaita ficcejä joita oon koskaan lukenut, mutta todella raskas ja synkkä. Jos (ja uskon että kun) nämä elementit on sisällytetty kirjaan niin varoitukset lienee ihan paikallaan jos sellaisia haluaa käyttää (tästä lisää jäljempänä), koska siinä tarinassa on paljon sellaisia aihepiirejä ja tapahtumia joita kaikki ei halua lukea - ja kirjoittaja on sillä tavalla taitava, että ne on todella todentuntuisia. Mulla on vähän ristiriitaiset fiilikset koko kirjasta, koska se on vähän niin kuin Handmaid's Tale -inspiroitunut Potterficci, että jos ideoista tosi paljon on muilta niin onko oikein muuttaa ficci mukamas originaaliteokseksi. Toki kirjoittaja on siis todella taitava ja luonut myös hurjan paljon omaa, mutta äh en tiedä. Musta vaan ficcien muuttaminen originaaleiksi on periaatteellisesti väärin.

Mitä varoituksiin tulee, niin vähän kahtiajakoinen fiilis. Kirjallisuuden historiassa on paljon teoksia, jotka käsittelevät hankalia aiheita eikä niissä ole mitään disclaimereja eikä musta tarvitsekaan olla - se on musta osa kirjallisuuden kirjoa, että mukana on myös karumpia teoksia. Esim. vaikka joku Lolita on aika karsea, mutta en mä tarvitse sisältövaroituksia epäluotettavasta kertojasta joka groomaa ja raiskaa lapsen, aika nopeasti sitä kirjan aloitettuaan tietää mihin tämä on menossa ja voi lopettaa lukemisen jos haluaa. Toinen esimerkki mikä tulee mieleen on Pierre Lemaitren dekkari Irene, jonka loppu on edelleen sairain ja järkyttävin asia mihin oon kirjallisuudessa törmännyt. Mä järkytyin siitä todella paljon, nukuin huonosti pari yötä ja se ahdisti ja ällötti ja tuli koko ajan mieleen niin, että oli välillä ihan fyysisesti paha olo. Jos olisin lukenut sisältövaroituksen, olisin ensinnäkin spoilaantunut ja toisekseen mun reaktio ei olisi ollut niin vahva, mikä on musta huono asia. Sen kuuluukin olla järkyttävä ja saada lukijan olo karseaksi, sitä sillä tavoitellaankin. Ja se oli todellakin ainutlaatuinen lukukokemus enkä haluaisi muuttaa siinä mitään. Musta taiteen viesti laimenee, jos siltä yritetään suojella. Kaikki päin pläsiä vaan. Hyvän taiteen merkki on, jos se onnistuu herättämään tunteita - negatiivisiakin joskus.

En ole tuota Alchemisedia lukenut, mutta olen kyllä kuullut siitä! Ja tuntuu tosi erikoiselta, että kirjoihinkin sisällytetään nykyään varoituksia, vaikka varoitukset ovatkin ihan arkipäivää elokuvissa ja sarjoissa. Tosin varsinkin sarjoissa ne häiritsevät itseäni valtavasti, yhdenkin sarjan jakson kohdalle oli merkitty varoitus itsemurhasta, ja sitten tietysti odotin sitä tapahtuvaksi koko jakson ajan, mutta ei se sitten ollutkaan varsinainen itsemurha vaan sellaiseen vain viitattiin. Siitä jäi tympeä maku suuhun, enkä kyllä toivoisi, että tulevat lukukokemukseni pääsisivät samalla tavalla vesittymään. Vaikka voihan sitä kysyä, vesittyykö mun fikkien lukukokemukset sillä, että näen ennen fikkien lukemista niitä koskevat varoitukset, ja vastaisin, että eipä juuri vesity. Silti ne tuntuvat kirjallisuuden kohdalla jollain tavalla ylilyönniltä, kun romaanien idea on tutustuttaa lukija uuteen maailmaan ja hahmoihin, eikä pyöriä kiinteästi tuttujen lempihahmojen napojen ympärillä kuten fikeissä. Tulee tuon Alchemisedinkin kohdalla mieleen, käsitelläänkö varoitettavia asioita kirjassa oikeasti Dead Dove Do Not Eat -tasolla, vaikka varoitetaanko vähäisistäkin maininnoista ja jos niin miksi ihmeessä. Ja toisaalta mä oon vähän sitä mieltä, etten kirjallisuuden kohdalla kaipaa varoituksia edes niistä kyyhkystason gorejutuista. Musta tuntuu, että olisin jättänyt monia kirjoja aikoinaan kokonaan lukematta, jos olisin etukäteen tiennyt niissä olevista "hurjista ja hirveistä" jutuista.

Mutta varmasti on heitäkin, joiden mielestä kirjallisuudessakin varoitukset ovat ihan tervetulleita. Saako ajatus täällä Finissä kannatusta?