Mä en yleensä ole niin höpöttäjä, mutta näköjään on taas se aika maailmasta, kun menee jotenkin sekaisin.

Oon pelkästään iloinen ja kiitollinen, että muutkin menevät siinä määrin sekaisin, että juttua tulee miltei väistämättä. Eli älä ihmeessä lopeta. Tuu jatkaa juttua vaikka sit seuraavan kirjan lukukokemuksesta! Mulla on hassusti tilanne just päinvastainen, oon uusinut Kadotettujen kuningattaren maksimimäärän ja nyt mun pitäisi palauttaa se kirjastoon puoliksi luettuna. Ehkäpä varaan sen suorilta uudestaan, jotta voin sitten Armandin kirjan jälkeen yrittää sen lukemista vielä kerran. Jospa ne muiden vampyyrien näkökulmat vihdoin kiinnostelisivat tarpeeksi jotta saan sen tapeltua läpi.

// Löysin muuten eri kiinnostavan otteen Anne Ricen haastattelusta, jossa Rice vastaa kysymykseen, millaiset kirjoitusrutiinit hänellä on, ja tää selittää aika paljon.

On ihan hauskaa lukea fikkejä ja bongata eri teksteissä toistuvia samoja yksityiskohtia ja miettiä että onkohan kyseessä kirjacanon vai sittenkin vain laajemmalle levinnyt fanonjuttu. Mä en ole vielä fikeissä törmännyt Benjiin, oon lukenut liian kapea-alaisesti! Se on kirjacanonissa (laitan spoileritägin alle, koin yhtäkkinen heräämisen että pitäisikö olla höpöttämättä ihan kaikkia kirjajuttuja auki, saa sanoa jos häiritsee! Höpöttäjä!Marius on sittenkin mun toteemieläin...

Mä jo sain Mariuksesta vähän sellaisen hullun tiedemiehen viban jossain vaiheessa, mutta se oli ehkä enemmän hullu taidemies ja Armand sitten se hullu tiedemies. Paino kummassakin sanalla hullu.

Hahaa, joo, näinpä, näinpä! Ja Mariuksen karu kohtalo on, että huolimatta vampyyrivoimista tai just niiden vuoksi se ei osaa maalata yhtä hienon inhimillisesti kuin se tahtoisi! Kuin vampyyrihahmon ottanut tekoäly, mikä raasu! Voi voi kyllä se Mariuskin ansaitsee rippusen sympatiaa. :'D

Parempi jättää arvailu oikeille ennustajille ja vain ruveta kirjoittamaan Lestatista lempimässä muovipulloa. Just luin yhden artikkelin, jossa kirjoittaja oli sitä mieltä, että Lestatilla on myöhemmissä kirjoissa erikoinen suhde jopa kännykkäänsä, et... joo.

Gabrielle testasi, että voiko vaan maata mullan alla. No koe osoitti että kyllä. Voi vaan maata mullan alla ilman arkkua. 

Kirja!Gabriellea pitää kiittää polvillaan tästä tärkeästä faktasta, koska muutoin Louis ja Claudia olisivat olleet tokan kauden alussa Romanian reissullaan hiukka pulassa. Tosin, kumpi niistä kahdesta testasi tätä ekana, koska ei varmana Lestat muistanut kertoa, että muuten armas äitini, josta en ole teille hiiskunut, on empiirisesti testannut, että arkkua ei tarvii, paksu kerros multaa riittää.

Ja mitä mitä? Danielilla ja Mariuksella romanttinen suhde? Eikö Daniel päädy sen luo, kun se on tullut hulluksi? Ei kai hullun kanssa pitäisi romanttisia asioita aloittaa? 

:'D NO EI PITÄISI EI, ei pitäisi myöskään pelastaa lasta bordellista vain groomatakseen siitä itselleen kaksoisolentoa elikkä täydellistä kumppania, mut hei, Marius ei välitä tällaisista moraalisista hidasteista! Ja tosiaan, kirja!Daniel ei kestä vampyyriksi muuttumista (samaan tapaan kuin ei Nicolaskaan) eikä oikein Armandin seuraakaan pidemmän päälle vaan menettää järkensä ja sitten Marius kaappaa sen siipiensä suojaan, varmaan lähinnä siksi jotta monologi!Mariuksella olisi joku jolle vapaasti papattaa, ja Daniel on eri kätevä tyyppi tällaiseen, siellä Mariuksen luona se saa sitten rakennella kaikessa rauhassa junia ja kuunnella Mariuksen luentoja, kunnes Anne Rice alkaa välittää Danielista taas vaihteeksi vähän enemmän kuin käytetystä nenäliinasta ja sallii järjen valon palata Danielin päähän, jotta se jättää Mariuksen ja palaa kimppaan Armandin kanssa. Mä en tosin ole lukenut kirjoja tänne asti, enkä varmaankaan luekaan, tiedän ensi käden kautta vain, että Armand toteaa kirjassaan, että hänen ja Danielin tiet eroavat (väliaikaisesti, tahdon painottaa! ).

Ei hitto, nyt muistan että Marius näytti niille kuninkaallisille kirjassa elokuvia ja wiki sanoo, että se ohjasi elokuvia. Pääseekö Lestat ja Daniel sen elokuviin?

:'DD PLIIS, lue vielä Kadotettujen kuningatar, jotta saat nauttia Armandinkin sekoiluista elokuvien, ja mikrotettujen rottien ja kaiken sellaisen ihanan, kanssa! Feat. Daniel! <3

Kirjan Mariuksesta mietin oikeasti paneeko se kaikkia, jotka siihen rakastuu, koska se mielikuva väkisin vain tuli mieleen.

Piti mennä tarkistamaan mitä fandomwiki sanoo, jotta en laskettele luikuria, mutta ei Mariuksen sivulle ollut listattu kuin kuusi eri romanttista suhdetta, joista tv-sarjasta tuttuja oli vain Armand ja Daniel (suhteen solmiminen Danielin kanssa, Armand huomioon ottaen, on ihan FUCKED UP, eli aivan perus Anne Rice -meininkiä :'DDDDD Toivottavasti eivät adaptoi tätä tv-sarjaan. Koska lupaan etten kestä.)

Lestatkin siihen rakastui, vaikka en käsittänytkään miksi tai en jotenkin saanut siitä kiinni, että mihin se siinä rakastui vai johtuiko se vaan siitä, että kun ei siellä muitakaan ollut paitsi ne patsaat

NIINPÄ. Musta on aivan sekopäistä, että Armand kertoo Lestatille taustastaan (en nyt valitettavasti muista, kuinka tarkkaan Armand avautuu Vampyyri Lestat -kirjassa, koska varmasti muistikuvani menevät sekaisin sen kanssa, mitä kerrotaan Armandin omassa kirjassa), ja Lestat sen jälkeen päättää, että Marius on muutein siistein jätkä ikinä ja se on pakko löytää. NIIKU MITÄ, LESTAT, KAMOON!!! :'D Hyvin samaan tapaan toki Daniel reagoi Louis'n kertomukseen ja lähtee etsimään Lestatia, hahhah, nää tyypit on niin hiton sekaisin. :'D <3 Eli tykkäsin kyllä siitä, miten Lestatin ja Mariuksen kohtaamista oli muutettu kolmoskaudelle, koska tässä kirjaversiossa oli erittäin vähän järkeä. :')

Mä en muista oonko kirjoittanut tästä tänne vai jonnekin muualle, mutta oon nähnyt netissä osuvan hahmoanalyysin, jonka mukaan Lestat rakastuu aivan kaikkiin, jopa muovipulloon, jos ne jätetään vaan hetkeksi kaksin, ja täytyy sanoa, että aika lailla näin se kyllä kirjojen perusteella on. Kiva että tätä puolta on vähän hillitty tv-sarjaan!

Ja tottakai ukko vahtasi ettei akka käy vieraissa. 

Enkil niin ansaitsi kuolla heti ensimmäisen tilaisuuden tullen.

Otsikko: Ehkä
Kirjoittaja: Kiirsu
Ikäraja: S
Tyylilaji: angst, romance
Paritus: Severus/Remus
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat Rowlingille, minä vain lainaan niitä hetkeksi. Alkuteksti myös ei ole minun.

A/N: 12+-virkehaaste. Kirjoitin piiiiitkästä pitkästä aikaa, siksi tutulla ja turvallisella mennään.

---

Ehkä

Kynttilän lepatus heitti kaksi varjoa repsottavalle tapetille Kehrääjänkujan vanhassa talossa. Remus oli jättänyt takkinsa nojatuolille, housunsa lattialle, paitansa jonnekin sohvan uumeniin.

“Tiedätkö miten kummallista on ajatella, että joku voi katsoa taivaalle, nähdä täysikuun ja olla tuntematta mitään.”

“Tämä taitaa olla sinulle liian tujua tavaraa, olisi pitänyt pysytellä vedessä”, Severus sanoi ja otti tuliviskilasin Remuksen kädestä.

Sormet tuntuivat pehmeiltä Remuksen hikistä ihoa vasten. Hän siirsi kättään, kuin ohimennen, ja hipaisi Severuksen paljasta hartiaa sormillaan. Sormiin tarttuva käsi oli hellä, vaikka silmistä paistoi varoitus ja puoli senttiä kohonnut kulma viesti rajoista.

Lautojen raoista täytyi käydä sisään tuuli, sillä Remusta paleli äkisti. Kaipaus hiipi rintaan aina niin kavalasti, ettei Remus koskaan onnistunut pysäyttämään haikailuaan ajoissa.

“Jos et pian lakkaa tuijottamasta minua tuolla tavoin, alan epäillä, että joku on lumonnut sinut lemmenjuomalla.”

Remus ei ollut huomannut tuijottavansa, mutta hän kyllä huomasi, ettei Severus ollut vieläkään päästänyt hänen kädestään irti ja siinä jos jossakin oli aihetta juhlaan. Ehkä kevät oli pistänyt hänen päänsä pyörälle, ehkä hän oli liian vanha välittämään, ehkä hän halusi liikaa. Ehkä hän halusi selvittää perin pohjin, mikä oli haavoittanut tuota miestä niin kovin, että seksin jälkeen tuli pysyä kohteliaan etäällä.

Ehkä hän oli hieman humalassa ja hieman rakastunut, muttei sillä ollut juuri nyt merkitystä, sillä Remus ei kyennyt miettimään muuta kuin sitä valtavaa iloa, joka hänet täytti, kun Severus ei karannut huulien löytäessä kaulan.

Kun Remus kahden tunnin kuluttua herätessään ei tiennyt, kenen raajat olivat alimpana, jatkoi hän untaan onnellinen hymy kasvoillaan.


Sanalista: