Linne: Sanoisin, että tarinan aika vastaa ehkä meidän 1600-luvun loppumme eli hieman keskiajasta eteenpäin. Mikoj olisi mielellään runoilijakin, silloin voisi asua linnassa tai hienossa talossa kiva kuulla! Kiitos kommentistasi.

Ygritte: No hyvä ettei tarvinnut liikaa siristellä, toki mun ficeissä usein se main thing on juurikin paritus ja lievänäkin versiona se saattaa puskea vahvasti läpi :'D Anakin on jotenkin niin rauhaton sielu ja all around mess, että Obi-Wan on senkin takia hänelle aivan täydellinen pari. Hänestä huokuu sellainen rauhallisuus ja seesteisyys, vaikkei hänkään kuitenkaan mikään vässykkä ole. Tasapainottavat kuitenkin toisiaan juuri täydellisesti ♥ Ihana kuulla, että tää osui vähän tunteisiinkin! Iso kiitos ihanasta kommentista ja kehuista, tuli tosi hyvä mieli :'33

Ygritte: Siis mä just tänään Oscareiden jälkimainingeissa mietin, että olisiko taas aika seota Stonysta, joten pelkästään positiivista että olit näitä muutaman lukenut ja kommentoinut ♥ Tää shippi on kuitenkin se, joka mut sai oikeesti kunnolla ficcaamaan ja julkaisemaan tekstejä ja sille on aina paikka mun sydämessä (ja hihatatuoinnissa XD). Steve on ihan liian harvoin oikeesti mustasukkainen ficeissä, vaikka se on niiiiiiiiin herkkua! Tässä toki harmi, että hän joutuu olemaan mustasukkainen Tonysta Buckyn takia, mutta... it is what it is ja koska rakastan myös Tony/Buckya, niin pääsin vähän leikkimään molemmilla shipeillä Onneksi tosiaan edes Buckylla oli järki päässä, ties kuinka kauan nämä kaksi muuta ääliötä olisivat toisiaan kierrelleet ja kaarrelleet. Nyt jälkeenpäin tätä lukiessani mietin noin 12 000 asiaa jotka olisin voinut tehdä eri tavalla, mutta noh onhan tästä jo aikaa vierähtänytkin :'D Näillä mennään ja iso kiitos ihanasta kommentista <3

Nää virikehaasteen tekstit on tosiaan hurjan mielenkiintoisia, kun kaikilla on niin omanlaisensa lopputulos! Olit saanut tosi hienosti taivutettua kaikki sanat lätkäfikiksi. Shane ja Ilyakin kuulostavat aivan omilta itseiltään! Ja onneksi kaikesta harmituksesta huolimatta hellä hoiva ja kainalopaikka on lähellä Kyllähän sen jääkiekon kuuluukin herättää vähän tunteita, mutta tuolla tavalla poikkiksen vieressä ei varmaan ihan liikaa jaksa jäädä murehtimaan

Hahaa, olen nyt 3 kommentin verran tainnut toistaa sitä, miten kaikki masentava, melankolinen, ahdistava ja epämääräinen on minun makuuni lukijana, MUTTA (se kuuluisa mutta) Severus Kalkaros on hahmo, jonka kohdalla olen valmis taas toivomaan kaikkea hyvää ja kaunista Minulla on aina joku valtava sympatiavarasto avoinna, kun luen Severuksesta, ja vähänkin karu kohtalo saa minut aina ihan liikuttuneeksi Kuten kävi tämän fikin kohdalla!

Ensinnäkin valitsin tämän, koska paritus oli niin mielenkiintoinen. Olen kai itse päätynyt kirjoittamaan ja lukemaan lähinnä Remus/Severusta, luen paljon Harry/Severusta, mutta Siriusta olen tässä yhteydessä jostain syystä vältellyt. Vaikka nyt, kun asiaa ajattelen, on tämä heidän parituksensa juuri sopivan ongelmantäyteinen, jotta voisin hyvinkin kuvitella kuluttavani tätä paritusta enemmänkin!

"Mistä moinen vastahakoisuus?" Sirius kysäisi. "Myönnettäköön, ettei minulla ole punaisia hiuksia taikka vihreitä silmiä, mutta –" Kalkaros säpsähti ja Siriuksen teki mieli nauraa. "Minähän tiesin, ettet ikinä päässyt hänestä yli."
 
"Entä sinä, Musta?" Kalkaros kysyi hitaasti, lähes ivallisesti. "Oletko itse päässyt yli? Et vaikuta siltä. Juuri nytkin koetat korvata Potterin minulla."

Oi oi oi oi oi, tykkäsin valtavasti, miten Sirius ja Kalkaros eivät edes esitä haluavansa jotain aitoa ja todellista, vaan kumpikin kaipaa vain hetken lohtua, unohdusta, korviketta, ja silti he ovat valmiita leikkimään samaa leikkiä. Tunnevammainen raukkaparka on termi, jota olen joskun omissa fikeissäni viljellyt, ja se ehkä sopisi näihin herroihin. He ovat tavallaan täysin kyvyttömiä päästämään irti tästä heille vastenmielisestä silmukasta, vaikka kumpikaan ei varsinaisesti nauti toisesta.

Mutta voi Harry, kun tulet keskeyttämään kaiken kivan Minä olisin niin mielelläni lukenut siitä, miten kaikki voisi olla yhtä mielenkiintoista, kuin vanhoina hyvinä aikoina! Jäin hämmentävän pitkäksi aikaa miettimään mitä Sirius tarkoittaa. Kuinka pitkään he ovat Severuksen kanssa tätä jatkaneet? Ovatko he tavanneet näissä merkeissä jo silloin, kun James ja Lily elivät? Olivatko asiat silloin paremmin? Vai tarkoittaako Sirius Jamesia? Niin monta kysymystä, joihin ei koskaan saa vastausta Kiitos jälleen kerran ihanasta fikistä, tämä herätti jälleen kasan ajatuksia sinkoilemaan sinne ja tänne