Ficin nimi Voltron Klance: Tapahtui kerran varastossa(s)
Kirjoittaja hetaliafani
Oikolukija/minä itse
Ikäraja s
Fandom Votron
Tyylilaji/Genre romantiikka
Paritus/Hahmot Klance, Pidge, Hunk
Vastuuvapaus:  En omista hahmoja!
Varoitukset: -
Yhteenveto:  Keith ja Lance joutuvah vahingossa lukkojen taakse mitä tapahtuu sen jälkeen?




Keith nk


Lance kokeili ovea tokaisten " tää on lukossa."

"Lukossa" Keith huusi kovaan ääneen.  "Niin" ruskeatukkainen poika haroi tukkaansa hermostuneena.

"Ota tuo tyhmä virne naamalta ja ala miettiä miten pääsemme pois täältä".

Muut olivat lähteneet ostamaan ruokaa tänne kun taas me olimme  jääneet siivoamaan tavaroita varastoon ja tuo hölmö Lance oli sulkenu sähkö oven jota ei saanut auki kun ulkopuolelta.

Tämä oli koko aluksen kylmin paikka. Mä vihasin ton törpön kaa tehä mitää kun aina se sössi jotekin kaiken. Puolen tunnin mietintätuokion jälkee tulos oli että me odettas et muut tulee. Heillä menisi vielä 5 tuntia.

Lance huomasin Keithin hieman tärisevän ja otti oman takkinsa " tässä" muttei toinen huolinut sitä ollenkaa. Antoin vain hyvin vihaisen ilmeen.

Pitkän tappelun jälkee Lance oli voittanut ja saanut toisen laittamaan takin päälle heidän istuessaa jumppapatjalla mikä oli varastossa.

Lance katsoi toista miestä kuinka söpöltä hän  näytti hänen takissaa ja se tuoksu. Keith käytti jotain todella hyvää shampoota.

Lance tekisi mieli kertoa tunteistaa, kuinka hän halusi suudella tuota miestä, halata ja pitää hyvänään , mutta ei hän uskaltanut. Entä jos heidän välit menisivät siinä . 

Minä huomasin tuon tolvanan tuijottavan minua välillä. En ymmärrä mitä hänen päässään liikkui varmaa kaksi hernettä etsii toisiaan.

"Mitä tuijotat" sain suustani sanottua.

Lance ilme muuttui hetkessä hän punastui suuresti. "En mitään."

 Tivasin muutamaan otteeseen uudestaa , että mikä hänellä on ja kun en saanut vastausta huusin " halua helvettii täälltä."

Lance katsoi aivan muuvalle ja oli yhtä hiljaa kuin minäkin tuon jälkeen. Ainut hyvä asia oli ettei minulla ollut enää kylmä.

Vilkaisin ystävääni ja huomasin hänen lihakset tuo mies todentotta oli treenannut paljon vähälle aikaa.

 " no mitäs sä kattelet mua " Lance sanoi päästäen virneen naamalleen.

Minä punastuin ja en vastannut mitää. Toivon vain ajan kuluvan nopeasti. Lance pyöritteii suussaa sanoja muttei saanut mitää järkevää suustaan.  Hänellä olis parhain hetki kerota tunteista, mutta jokin hänen sisällää esti sen.

Lance" mikä on paras jäätelömaku?"
Keith"häh?"
Lance"kerro nyt vaa."
Keith" no suklaa."
Lance" mansikka vielä parempi."
Keith pyörytti silmiään joka oli todella söpön näköistä.

" voisitko sä jo kertoo mtiä sun mielen päällä on?"

Lance haroi tukkaana ja nousi ylös patjalta. "Ei ole mitään."

Mä näin selvästi että toista osapuolta vaivasi joku.  Nousin ylös ja katsoi Lancea ja sanoin " ala nyt kertoo, mitä sä salaat." Lancen olemus muuttui vielä vaivaantuneemaksi.

Hän katsoi mua silmii  suoraa ja töksäytti " mitä sä tunnet mua kohtaa?"

Jähmetyin itse paikoilleni ja analysoin hänen sanojaa. Mitä kummaa hän tarkoitti tuolla.

"Kuinka niin?" Sain kysyttä.

Lancen naama muistitti paloautoa ja hän yritti änkyttää " kun tuota minä minä..."

"Sano jo?!" Tiuskasin ääneen.

Ruskeatukkainen mies yskäisi ja huokaisi syvään. "Mä oon ollu suhun rakastunu jo helvetin kauvan." Tuo sai suustaan sanat
.
Mun aivosolut lakkasivat juuri sillähetkellä toimitasta. Sanoiko tuo ääliö juuri rakastavansa minua!? Pitkä hiljaisuus laskeitui huoneesee. Mä en tienny miten päin olisin.

Lance käveli edes takas paniikissa moittien itseään miksi oli mennyt sanomaat sen . Voi kun hän oli tyhmä. Mun silmii vilisi muistoja siitä kuinka me yhdessä taistelti tehtii ruokaa ja treenattii. Kaikkissa noissa tilanteissa Lance oli kannustanu mua ja hymyilly mulle aina .

Lance pysäytti kävelynsä ja jatkoi

" joka päivä mä melkää et menetän sut taistelussa tai vaan sen takia kun kerron tän asian".

Hän jatkoi vielä " mä en vaa kestäis ilman sua." tuo mies sanahti hermostuneesti.

Katsoi toista päin ja näin hänen kasvoillaa virtasi suuri kyynel vana. Nyt mun oli pakko tehä jotain, jotenka menin toisen luo ja halasin häntä.

Tunsin Lancen tärisevän ja hänen ja mun sykkeet nousivat. Mä oli juuri tajunnu mun omat tunteet ja että miksi tuo hölmö kävi aina hermoille.

Lace pyyhki silmiään ja me katsotti toisamme. "Anteeksi, ei mun olla tarkotus pilata meijän ystä...." Nyt oli mun vuoro toimia. Nousin varpaileni ja laitoin käden hänen kaulan taakseen ja suutelin sen enempää miettimättä.

Lance hämmentyi paljon että kun mustatukkainen mies oli sen lopettanut heidän katseet kohtasivat.

"Siis tarkottaako tää." Lance sai suustaan.

Nyökkäsin nolona ja yhtäkkiä toinen osapuoli kaappasi mut syliinsä ja katsoi säikyhvilla silmillään ja hölmö virne naamallaan.

Lance hivutti toista hitaasti kasvonja kohdalle ja suuteli . Suudelma tuntui ikuisuudelta. Se maistui onnellisuudelta ja rakkaudelta. Kun lopetimme laski hänet alas , mutten päästänyt hänestä irti.

Mä pyristelin jotenki hänen otteestaan ja katsoimme toisamme.

"Lopeta tuo ilme jo " mutisin .

Lance katsoi mua edellee . " rakas en mä pysty" hän huudahti samalla sekunnilla ovi aukesi.

 Sen takana olivat kaikki muut. "Irti musta ääliö" huusin ja lähdin kävelemään pois päin kintereillä.

Lance " voi kulta odota tuu tänne." Hunk ja pidge nauroivat kovaa ääneen. Olihan tuo ollut ennalta arvattava.

Lancen päästyä toiseen kiinni juoksi hän pitkää käytävää huuaten " mun oma sä oot." Mä pyörittelin vain silmiä. 
 
Lance ja mä me makoiltii sen huoneessa hiljaisuudessa. " eikä enää mitää kliseistä." Sanoin. Toisen miehen suu meni mutrulle.  Lance kuiskasi " sä et tiijäkkää kuinka onnellinen oon." Siihen me jäimme makoilemaan ja välimättä ajan kulusta. Jokainen hetki oli tärkeä. Tämä päivä oli ollu Lance suosikki päivä.

The Beatles: luonnoskirjan sivuilta Paul × 5 (S)
ette ikinä arvaa kuka mun lempparijäsen tästä bändistä on

Oih, tämä on ihanan pohdiskeleva ja kauniin tunnelmoiva! ♥

-Ansa

Tulee harvoin luettua Marvelia muuten vain, joten kivaa, kun Kommenttikampanjasta saa välillä vaihtelua lukutottumuksiin. En ole myöskään koskaan lukenut tällä parituksella erityisesti ficciä. OpiskelijaAU toimii aina tosi hyvin, tässä myös. Katoit tosi nätisti kaikkien kolmen välisiä suhteita pitkältä ajalta ja tykkäsin erityisesti Willin kypsymisestä. Hän tuntui olevan juuri aikuisuuden kynnyksellä, mitä tuppaa tapahtumaan, kun asuu ensi kertaa omillaan ja etsii omaa tietään. Se, että hän oli ihastunut kämppikseensä, päässyt sinuiksi seksuaalisuutensa kanssa ja vielä päässyt yli ihastuksestaan omin voimin, kuulosti todella tasapainoiselta. Joskin tuo matka ei varmaan ole ollut kovin tasapainoinen. Niin upeaa, että hän oli nyt niin vahva, että pystyi auttamaan entistä ihastuksen kohdettaan selvittämään välit tämän eksän kanssa. Ei heikompi ihminen pystyisi tuollaiseen, vaikka olisikin päässyt tunteidensa yli. ^^

Lokilta oli myös fiksua pistää suhde poikki, koska ei kokenut, että Thor - eikä varmaan itse suhdekaan - selviäisi etäsuhteesta. Onhan tuo aivan ihanainen klisee, että annetaan toisen mennä, koska se on hyväksi tälle, vaikka itselle ei olisikaan. <3 Mutta myös aikuismaista käytöstä. Ja vaikka on kurjaa, että Loki on kärsinyt, Thor varmaan myös, koska aion olettaa, että kyllä tuo suhde tästä uudestaan saadaan toimimaan, niin etäsuhde on simppeli tapa myrkyttää välit. Se on tosi haastavaa ja ehkä tauko on nimenomaan tehnyt heille hyvää. Kuka tietää, olisivatko he pysyneet yhdessä koko tuon ajan. Nyt he ovat ainakin varmoja tunteistaan. Loki surkuttelemassa itseään, vaikka on kyennyt tekemään ison päätöksen ja pistää suhde poikki tärkeästä syystä, oli hyvin aitoa. Iloisimmat ihmiset tuppaavat kun olemaan surullisia sisältä. Tosi ihanaa, että hän ja Will ovat päässeet tällaiseen tilanteeseen, missä Loki voi itkeä hänen nähtensä ja Will voi puhua suoraan asiasta, joka ei hänelle oikeastaan kuulu ja Loki myös kuuntelee häntä. ^^

Logs on muuten ihana lempinimi! Willin puhe tuntui kivan uniikilta hänen hahmolleen. Tykkäsin tosi paljon tuosta kohdasta "sitä minä vain" ja miten hän oli hyvin jämerä puheessaan ja samalla piti huolen, että hän puhui vain, koska oli huolissaan, eikä aikonut määrätä Lokin elämästä.
Kiitos tästä pätkästä!

Dracon nk

Nousen ennen Harryä ja päätän tehdän meille hyvää aamupalaa.

Tein itselleni viher smhootieta matka smhootie koneella minkä oli ottanyt mukaan.

Paistoin kananmunia ja pilkoin hedelmiä kulhoon sekä leipää mitä olin itse tehnyt.

Keitin toiselle sitä laadukasta kahvia. Harry kaapissa oli paljon erinlaisia kahvia hän oli selvästi omistautuinut kahveille.

Sitten kun kaikki on suunilleen valmiina lähden takaisin makuuhuoneeseen .

" Huomenta murmeli" kuiskaa toiselle ja annan hennon pusun huulille kun kumarrun herättelemään toista vaikka hän näytti liian söpölle enkä olisi tohtinut herättää  häntä.

Harry avasi pienesti silmiään ja mutisi mulle " huomenta."

Sitten hän nousikin sanahtaen " täällä tuoksuu kahvi."

" Tein aamupalaa " Sanahdin ja jatkoin keittiöön.

Harry tuli perässä ylisuuressa tpaidassa ja tukka aivan sekaisin.

" sä näytät söpölle."  Otin toisen halaukseen .

Harry naurahati .

Istuimme pöytään ja Harry ihaili sitä " Draco ei sun olis tarvinnu ."

Pudistin päätäni ja sanahdin " mitä vain mun vaimolle."

Harry kääsin päänsä muhun päen tokaisten "  vai vaimo, missä se sormus"  heiluttaen draamttisesti kättään.

" miten on joko mennää vegasii ja elvis vihkii meidät sit karataan kaukas pois ." tokaisen takaisin.

Harry repeään nauramaan " entä jos sä menisit vaan johonki tornii ja mä olisin sen prinssi joka tulee sut pelastaa ja sit elettäs onnellisesti elämän loppuin asti." Sanoo hän mulle  huvittuneena.

" Oikei eka pitää vaa löytää torni sekä kasvattaa pitkö tukka ja ootella." Mietin .

Jatkamme syömistä naureskellen tyhmille ideoille.

Ron oli laittanut kuvan missä on oli laskettelemassa perheensä kanssa.

Harry otti meistä kuvan mut mä yllätin sen poskipusulla ja siitä kuvasta  tuli söpömpi.

Ron vastaa siihen " aika siirappista 😆."

Harry hymähtää ja päätämme lähteä sinne joulutorille.

Ulkona oli kaunis auringoinen keli , mutta pakkasta melkein 25 astetta. Puin Harryn tekemän huivin päälle joka lämmitti mukavasti.

Katsoimme kaikkia söpöjä pieniä kojuja sekä kauniiya valoja jotka loisrivat kojujen ympärillä.

Harry tuijotti puista korua jossa oli pieni sydän.

Hän ei tohtinut ostaa sitä koska rahaa oli mennyt jo muutenkin jouluun joten päätin itse sanoa " me otettaisiin tää."

Myyjä hymyilee kaunisti ja pakkaa sen pienee pussukkaan

Toinen yritti estellä mua mutta sain nopeasti  maksettua kortilla.

Harry puhui mulle etten saisia kaikkia rahoja häneen tuhlata etten joutuisi vararikkoon.

Nauran ja tokaisen takaisin " Harry älä huoli mulla ei oo hätää ja sun takia vaikka myisin koko taloni."

Toinen kääntyy katsomaan minua " kiitos kuitenkin" suukottaen mua.

Yhtäkkiä kuului taas tuttu ääni.

" voi luoja, tämä ei ole todellista" Harry murahti .

Taas Martta oli ilmestynyt heidän eteensä.

Nainen suusta tuli taas samat jaarittelut kuinka kamalaa että nykyää saa olla homo ilman mitään ongelmia. Kuinka sitä työnettii hänen naamallee joka paikassa.

Harry huokailee ja alkaa menettää taas hermojaan .

Mä päätän sanoa " Kuule Martta jos sinä vain jatkaisit omaa elämääsi ."

Martta naurahti sanoen kovaa ääneen

"  Minä kerron tästä kyllä töissä saatte  vielä nähdä."

Harry pyöräytti silmiään.

Nainen jatkoi matkaa.

" Ihan kuin se seuraisi meitä."  Toinen tuhahtaa vihaisena.

" tuskimpa , mutta älä välitä hänestä."

Harry nyökkää jatkaa matkaa hiljaa.

Mä pysäytän toisen ottaen hänen kädestään.

" Harry mä ymmärrä et sua ärsyttää ei kellää ole oikeutta kommentoida tollaista mut sen mä tiedän kun oon sun kanssa en välitä muitten mielipiteistä." Otan toisen samalla syvään suudelmaan kaikkien näitten ihmisten edessä.

Kuulen pari   naisen sanahtavan " kuinka söpöä."

Ja muutaman ihminen vain tuhahtaa

Harry pyyhkii kasvojaan. Vaikka hän yleensä ei välittänytkään niin tänää se oli vain mennyt ihon alle.

Menimme lähimpää kuppilaan ja tilasimme kaakaot kunnon kermavaahdolla ja vaahtokarkeilla.

" sulla on tuossa jotain " ja pyyhkäisen toisen huulen pielestä kermavaahdot saaden Harry punastumaan taas.

" ihmiset tuijottavat" hän kivahtaa mulle.

Hymyillen vain enkä välitä siitä.

Kun lähdemme takaisin ulos siellä on alkanut kunnon lumisade.

Menemme katsomaan vielä isoa kuusta joka oli koristeltu.

Nappaan toisen lähemmäs minua ja otan meistä selfien jonka lisää instagramii kirjottaen teksin " Paras joulu ikinä❤️🤭"

Se siitä matalasta profiilista Harry pohti mielessään , mutta ei sanonut sitä ääneen.

Päätimme sitten lähteä kotiin kun alkoi tulla kamalan kylmä.

Onneksemme emme enää törmään Juoru Marttaan tai hänen ystäviinsä töistä.

Sisälle kun pääsemme Harry vaikuttaa hieman  silti surulliselta.

" oletko sä kunnossa? " kysyn

Harry ei vastaa mitää vain menee vessaan.

Odotona rauhallisena sohvalla.

Kun tuo palaa vierenii ei mene pitkää kun kuulen toisen itkevän.

halaan häntä heti ja alan silittää hänen selkää.

" Harry kaikki on hyvin." puhun rauhallisesti.

Harry nyökkää mulle kun päästä hänestä  irti ja pyyhin toisen kasvoilta kyyneleitä.

Tää on vaa mulle muutenki rankkaa aikaa kun mietin vanhempiani ja se ei auta  et joku yrittää tulla mun onnen tielle .

Suukotan toista kuiskaten " kukaan ei tule meidän tielle höpsö."

Harry ei sanoo mitää vain tulee mun kainaloon istumaan.

" mmh" kuulen hänen mutisevan.

Alan kutittaa toista armottomasti saaden Harry kikattamaan ja kaatumaan sohvalle .

Meidän katsee kohtaavat ja se tuntuu yhtä maagiselle kuin ekalla kerralla.

" Harry sä nyt unohdat typerien marttojen mielipiteet, mun mielipide on se että sä olet maailman söpöin ja komein poikaystävä." virnistän

Harry katsoo  mua kysyen " poikaystävä?."

Kerranki mun kasvoille tulee punaa ja nousen istumaan sohvalle sanoen " niin jos sä niiku tuota ...." Haron tukkaani

Toinen alka nauraa hillittömästi mun vieressä.

alan itsekkin nauramaan tilanne oli aika huvittava.

" sopii se mulle." Harry saa sanottua mulle ja hyppää mun syliin suudellen.

Joululoma meni liianki nopeasti.

" Harry rakas meidän pitäs nousta."

Toinen kurkistaa hieman peiton altan mutisten " haluisin vaa jäädä tähän sun kaa ."

" Tiedän" ja suukonta toista.

Nousemme pukemaan ja pesemääm hampaita.

" suukotan vielä toista poskelle sanoessani " meen keittää sulle kahvia."

Harry murahtaa söpösti ja jatkaa aamu toimiaa menemällä pukemaan.

Hän näkee Dracon hupparin kaapissa jonka oli unohtanut palauttaa ja nuuhkaisee sitä se tuoksuu edelleen hyvältä.

" senki varas." kuuluu ovelta .

Harry säikähtä ja tiputtaa hupparin

" Mun on pitäny palauttaa se , mut oon unohtanu." Harry myöntää.

En aivan usko tuohon mutta haen kahvin ja laitan sen termos mukiin.

Otan oman viher smootien mukaan ja lähdemme ulos pakkaseen.

Me hypätään mun autoo ja lähden ajamaan kohti työpaikkaan.

Radiosta soi musiikkia ja Harry hyräilee sen tahdissa.  Se tuo mut hyvälle mielelle heti.

Kun pääsemme työpaikalle annamme vielä muutamia suudelmia toisillemme ja lupaamme olla töissä kuin "työkaverit." Mitä se nyt ikinä tarkoitti.

Menemme sisälle ja huomaan Harryn olemuksen muuttuneen kireäksi.

Kun pääsemme hissiin muutama ihminen katsoo meitä eivätkä edes tervehdi . He olivat samalta osastolta Martan kanssa.

Pääsemme omallemme ,  Ron tulee ja halaa meitä molempia ja ensin onnittelee  ja ojentaa villa paidat toinen on Punainen missä on kirjain D ja toinen vihreä missä on H.

Söpöä mietin.

Menemme istumaan työpöydän ääreen ja alamme taas tekemään töitä.

En mahda sille mitää mutta välillä katseemme  kohtaavat ja jos vain voisi nähdä pieniä kipinöitä näkyisi ympärillämme.

Hetki loppui lyhyeen kun Martan kaksi kaveria Laura ja Karen tulevat meidän osostolle kysymään Ronilta jotakin

Karen katsoo meitä ja Harry tuntee sen ahdistavana.

Koko tilanteen rikkoo Hermione joka tulee Lunan kanssa meidän luo sanoen " omg se teidän joulu kuva oli söpö ja huoku rakkautta paljon."

Hymyillen kun näen Lauran ja Karenin ilmeet.

Harry punastelee ja kiittää.

Naiset häviävät nopeasti paikalta kuiskien.

Eikö muka Juoru Martta ollut juorunut mietin.

Hermione jutteli Ronille myös jostain työjutusta ja näin heidän välillään suurta kipinää. Oliko jotain tapahtunut joululomalla .

Kun toisetkin naiset olivat hävinneet

" mitäs sä oot jättäny kertomatta?" kysyin

Harry käätyin katsomaan Ronia hämmentyneenä.