Nimi: Jälkeen ja ennen
Ikäraja: S

Kirjoittajalta: Kirjoitettu Virkehaasteen innoittamana. Tämä on jatkoa tarinalle, jota ei olemassa kuin mun päässäni, ja siksi tämä ei ehkä ole kovin ymmärrettävä, mutta jos joku tämän silti lukee, niin tulkita saa ihan omalla tavallaan. En ole tähän oikein tyytyväinen muutenkaan, tästä tuli jotenkin teennäinen, vaikka aikomus oli aivan vilpitön. Keksaisin sitten tuommoisen teennäisen otsikonkin.

Sanalista:



Killan kokous on päättynyt, talvimyrsky vaiennut ja Kalmanhanaukio kahdentoista vallannut hiljaisuus on tiheää ja raskasta.

Sirius on jättänyt makuuhuoneensa oven auki, kuten hänelle on tullut tavaksi, ja Severus astuu sisään, samanlaisella rutiinilla hänkin.

Sirius on jättänyt raolleen myös verhon, jonka lomasta pilkistää kirkasta yötaivasta, ja Severus menee sulkemaan sen. Hän hätkähtää valonvälähdystä ‒ katulampun heijastus vesilätäköstä ‒ ja aikoo hetken verran jättää verhon silleen, pienenä protestina jatkuvaa, väsyttävää varuillaanoloa vastaan, mutta sulkee sen kuitenkin; mitätön virhe voi tässä vaiheessa maksaa kaiken.

Sirius on seurannut katseellaan Severuksen toimia, ja kun tämän pehmeät askelet viimein tulevat sängyn luo, kertoo Siriuksen huulille nouseva pieni hymy hänen seuranneen myös Severuksen ajatuksenjuoksua.

Severus siirtää sivuun peittoa puikahtaakseen sen alle ‒ samalla hän siirtää syrjään ajatuksen, että ehkä juuri tämä on heidän ratkaiseva virheensä.

Sirius on lämmin hänen vieressään, sylissään, kosketus niskassa ja selällä on hellä, mutta painostava tunne ei päästä irti kummastakaan, vaan vaatii sitä huomiota, jonka he haluaisivat antaa toisilleen.

"Dumbledore vaikutti olevan hyvällä tuulella", Sirius sanoo ja kääntyy tuijottamaan kattoa. Severus tietää täsmälleen, mitä hän tarkoittaa ja mitä siitä todennäköisesti seuraa heille, Harrylle, koko sodalle ja killalle, jonka jäseniin on vaivihkaa hiipinyt kavala luottavaisuus ja petollinen toiveikkuus.

"Lupin on jotenkin onnistunut lumoamaan sinun serkuntyttösi", Severus huomauttaa näennäisen asiaankuulumattomasti, mutta hänellä on vahva tunne, että sekin liittyy samaan optimistisen odotuksen harhaan, jossa heidän joukkonsa ovat viime kuukaudet olleet, ja joka ei voi päättyä kuin huonosti. Syksyllä olleet yhteenotot kuolonsyöjien kanssa voitettiin liian helposti ja vuodenvaihteen juhlapyhät menivät vastoin oletuksia täysin rauhassa.

"Ei kai tuo niin suuri ihme ole verrattuna siihen, mitä me olemme tehneet toisillemme", Sirius virkkoo hymyillen, mutta hymy katoaa hänen jatkaessaan: "Keväällä tapahtuu varmasti", ja Severus tietää hänenkin ajattelevan, että se kevät saattaa hyvinkin jäädä heidän viimeisekseen.

"Harrylle on pakko kertoa pian", Severus sanoo ja näkee Siriuksen silmissä haavoitetun eläimen katseen, eikä halua ajatella, miten sama tieto haavoittaa Harrya. Unohtaakseen oman pelkonsa ja välttyäkseen näkemästä kipua Siriuksen kasvoilla Severus vetää tämän syliinsä, ja saadessaan hyväilyynsä vastakaikua hänet valtaa tunne, joka toisissa olosuhteissa voisi kehittyä iloksi.

Merkillistä, miten jonkun ensin haluaa lähettää alimpaan helvettiin, ja sitten onkin valmis menemään sinne yhdessä hänen kanssaan.

Tännekin vielä erikseen tiedoksi Raapalejuoksuun liittyen: Kaarnen luvalla olen aloittanut uuden kierroksen Raapalejuoksuun! Kuka tahansa voi aloittaa juoksuun uuden kierroksen, kun edellinen katkeaa - eli tähän ei tarvitse odottaa erillistä lupaa.

Mäkin näin tuon parin minuutin kestoisen trailerin ensimmäisen kerran eilen, ja minusta se puolestaan oli parempi, kuin olin osannut odottaa. Tykkäsin kaikista niistä pienistä yksityiskohdista, joita on kirjoista ujutettu mukaan ja ainakin minulle jäi trailerista sellainen maaginen, syksyinen ja pottermainen fiilis. Trailerin perusteella tykästyin uuteen trioon ja Minerva McGarmiwaan.

Oi, lisää Ressaa, ihan mahtavaa.

Tässä oli hauskaa sanailua. Samaistun hyvin Chrisin yritykseen pysyä kiinni työnteossa, jotta ei mene hommat ihan läskiksi, kun Leon (jonka pitäisi olla lepäämässä) tulee heittämään huulta ja kiusoittelemaan. 8D Lopussa oli hauska, kun Leon yllättäen oli jopa hyödyksi ja osasi kertoa Chrisille paluuajan siihen raporttiin. :’)

Otsikosta en osannut arvata, kuka tämä paha noita on. Heti ohjautui ajatukset Lady Dimitrescuun❤️, mutta hoitaja Schwarzbaum sopi jotenkin tosi hyvin sellaiseksi työhönsä kyllästyneeksi sivuhahmoksi. Saipa vielä pienen näpäytyksen tuolla lopussa, kun Chrisin ja Leonin puheet muuttui ronskimmiksi. Mutta for real, voin kuvitella, millainen riesa Leon on osastolla. X)

Oli tosi söpöä, kun Chris lupautui mittaamaan Leonin verenpaineet ja kaikki noi yksittäiset suudelmat. Hän on ns. työmoodissa, mutta pystyy Leonin takia hellittämään vähän työasioista, kun Leon on toipilaana. ❤️

Öhöm, olisi kiva lukea siitäkin, mitä sen kiikkerän keittiönpöydän kanssa lopulta käy, kun Leon on parantunut ja valmis tositoimiin. Sen verran herkulliset suunnitelmat heillä näyttää olevan. X’D

Kiitos tekstistä! Tätä sanailua oli oikein hupaisaa lukea. ^^

Joo, se filosofisuskonnollinen huttu (miten hienon osuvasti muotoiltu) on kyllä niiiiin turhaa, ja niin selvästi jotain Anne Ricen omaa kipuilua. Just tarkistin, miten nää sen vakaumuskaudet meni, ja Wikipedian mukaan Rice palasi katolilaiseksi vuonna 1998 vuosikymmenten ateismin jälkeen. Sattumalta The Vampire Armand on julkaistu samana vuonna. ARGH. Mut siis hyvin mielenkiintoista minusta, että hän on kuitenkin ollut ateisti kirjoittaessaan ne ensimmäiset kirjat. Mitä ihmettä siis. :'D

No joo, ehkä ei ole reilua päivitellä enempää toisten uskonasioita, mutta olisin arvostanut, jos Rice olisi tehnyt niistä uskonkysymyksistä vähän vähemmän lukijan ongelman. On toki kiehtova kysymys, voiko ihmisiä ravinnokseen käyttävä vampyyri ikinä olla pohjimmiltaan hyvä vai tuomittu olemaan aina paha, mutta kun tätä kysymystä tosiaan veivataan ja veivataan ihan kyllästymiseen asti.

Lestat kirjoittaa "kiellettyä" kirjaa ja kaikki tietää, että se kirjoittaa kirjaa ja kaikki käy puhumassa sille tietonsa, koska kaikki ilmeisesti haluaa päästä sen kirjaan, vaikka siis se rikkoo niiden sääntöjä. Eli niitä ketään ei oikeasti kiinnosta säännöt paskaakaan ja ne haluaa kaikki tarinansa julki.

Tää. Niin paljon tää. No mut tulivathan vampyyrit Lestatin keikalle nautittavan musiikin ohella siksi että aikoivat lahdata salaisuuksia paljastelevan nulikkaprinssin. On tässä jokin järki, on on varmasti on!

Oi, Danielhan on ihan paras tulos! En ole itse tehnytkään tommosia vielä. Jos testissä olisi oikeasti laaja valikoima, varmaan saisin tulokseksi jonkun Magnuksen ja voisinkin sitten seuraavaksi tuikata itseni tuleen.