Tämä kiehtoi minua jo kesällä lukiessani, onneksi muistin palata nyt laittamaani kirjanmerkkiin.

Tykkäsin tästä ja ainakin minulle jäi innostus kuulla lisää, joten jos aihe inspiroi, kirjoita ihmeessä pidemminkin! Tällainen lyhyt teksti paljastaa vain vilahduksia suuremmasta kokonaisuudesta, kuin rivien välistä. Heti tulin uteliaaksi, mitä kaikkea siellä virran äärellä onkaan tapahtunut, ja tuntemaan hahmoja paremmin.

Kirjoitustapasi on myös miellyttävä ja tekstissä oli paljon kauniita ilmaisuja. Minulle resonoi erityisesti tänään ei tiedä eilisestä, ei tunne huomista. Mikä onkaan varispojan koko tarina? Eniten tykkäsin kuitenkin juuri Virran emännästä.

Kiitos kommentista, Meldis! Oli kiva kuulla, mitkä yksityiskohdat tekstissä toimi ja jäi mieleen. Iiriksen hahmossa on tosi paljon mua itseäni ja omia koulumuistojani, joten on ihanaa, jos lukijatkin pystyy samastumaan hahmoon ja tekstiin. Tämä ei kyllä välttämättä ole eka juonikuvio, joka tulee mieleen Tommi (seksipommi)-biisistä, ja itsekin vähän yllätyin, kun tästä tuli S-ikärajaan sopiva. Jos nämä hahmot jäi kiinnostamaan, niin heidän yläastevuosistaan kertoo Katainen ilman paitaa https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=38604 K-11

Kivaa, kun linkkasit tämän! Jännää lukea promptista kirjoitettuja tekstejä ja nähdä, mihin erilaisiin tuloksiin kukin on päätynyt. ^^ Tämä oli ihan eri suunta, mikä itselleni tuli biisistä mieleen, joten olipa kiehtovaa nähdä toteutuksesi. Ja siis ensinnäkin, minä olen Iiris. Muutama vuosi sitten ala-asteen luokallamme oli luokkakokous ja halusin nähdä luokkalaisistani vain yhden henkilön, enkä ilmaantunut luokkakokoukseen vaan näin tuota entistä luokkakaveriani sitten vain kaksin. En asunut tuppukylässä, mutta hyvin samoin tuntein ajattelen ala-asteen luokkaani kuin Iris. Pojat olivat kiusaajia ja minusta ajelehdin edelleen päämäärättömästi. Minua ei kiinnostanut yhtään kuulla luokkalaisteni kuulumisia, joten jopa tuo Iiriksen varovaisuus, kun Venla ehdotti kuvien katsomista, tuntui tutulta. Että olipas tämä samaistuttavaa. Eikä ja oma äitinikin työskenteli aikoinaan Koukkuniemessä. XD

Kuulosti hyvin koruttoman arkistelta tyttöjen, tai siis tosiaan, naisten, jutustelu. Vissyä juhlajuotavaksi, niin aikuisen kuuloista. Mitä kyllä arvostan, rakastan vissyä. Ihana yksityiskohta tosta pölyisestä tuolista, kuulosti oikelta menolta Iiriksen arki. :3 Ihanaa, että edes Venlan Iiris pystyi kutsumaan kotiinsa, jota ei ollut erityisesti siivonnut vieraan takia. ^^

Illasta meinasi tulla pelkkä Eliaksen show, ihan kuin vanhoina hyvinä aikoina, Venla sanoi kuivasti.

Apua, onneksi en mennyt omaan luokkakokoukseen. On ihan mahkut, että joku sielläkin olisi keksinyt ruveta saarnaajaksi. Mutta Tommi olikin kiva tuulahdus. ^^ Ehe, olihan meidänkin luokalla silloin se yksi poika, joka oli oikeasti mukava tytöille, kun muut kiusasivat tai yrittivät päästä lähemmäs tissejä, ja auttoi matikan läksyissä ja vanhemmiten tuli kaapista ulos. Jännä juttu, miten se tuppaa olemaan niin. Kivaa, että Tommi oli kysellyt Iiriksen perään, ei ollutkaan kokonaan unohtanut kuutta vuotta samalla luokalla. Minulla oli pitkät piuhat, kun en tajunnut, Iiriksen tapaan, miksi Tommilla olisi ollut kurjaa aikaa tuppukylässä. Onneksi pääsevät ummehtuneesta ilmasta toivottavasti parempiin piireihin kumppanin kanssa. Jee, hyvä Iiris, että uskalsit laittaa viestiä! Ehkäpä se lapsuudenystävyys löytyy uudelleen. ^^
Kiitos tästä!

Oih, miten tämä on mennyt minulta ihan ohi! Etsin jotain leppoista ja kevyttä ja höpöä ja tämä täytti kaikki toiveeni. <3 Ensin pelkäsin, että some onkin tässä kurjan mielen tuoja, mutta onhan se välillä paikka löytää kaikkea hauskaa, mitä toteuttaa omassa elämässään. ^^ Ja miten hauska kokeilu olikaan. Ihanaa, että Ilkka onnistui pusussa sokkonakin. Näiden kahden välit on niin välittömät ja hellät ja ihastuttavan arkiset ja Aarrekin mainittu! Ah, mitä höttöä. <3 Polvetkin notkahtavat yhä ja olihan tuossa suukossa vähän ekstrajännitystä. Kiitos tästä söpöilystä!

Kommenttikampanjasta hei!

Voi, Tony- ja Loki-parat! He yrittävät selviytyä kumpikin traumoistaan niin kuin parhaiten osaavat. Onneksi heillä kuitenkin on toisensa niin hyvässä kuin vastamäessä. Tässä oli kehyksenä ihanan kodikas pieleen mennyt pyykin pesu. Tonyn ja Lokin suhde ja sen syvyys paljastui lukijalle pikkuhiljaa. He ämpyilevät toisilleen, jopa riitelevät, mutta lopulta tajuavat kuuluvansa toisilleen ja tarvitsevansa toisiin.

Kiva, kun kirjoitit!

-Kel