Liikkuva linna on minunkin suosikkikirjojani (ja vaikka kirja onkin aika erilainen kuin elokuva, rakastan molempia erikseen), joten oli ihanaa nähdä tästä uusi ficci! Kiitos, Linne! Itse asiassa tämän nähtyäni tuli heti halu lukea useampiakin tekstejäsi, niin laitoin sinut samalla ihailijakaarti-haasteeseen. 

Tässä sydäntä lämmitti lukea siitä, kuinka hieman asiaa epäröivä Michael oli otettu osaksi perhettä ja hänestä välitettiin aidosti. Muutenkin Sophien ja Howlin rakkaus näkyy sellaisena arkipäivän lämpönä ja lempeänä kuittailunakin.

“Maa-artisokkakeittoa”, Sophie sanoi ja laski kulhon Michaelin eteen. Hän haistoi keittoa ja katsoi Sophieta. Hän rakasti maa-artisokkakeittoa, äiti oli tehnyt sitä usein. Howl inhosi sitä.

Tästäkin sen näkee. Sophie on oikein yrittänyt hemmotella poikaa tämän lempiruoalla (siitäkin huolimatta, että se oli Howlin inhokkiruokaa) ja kuinka Howl oli niin huolehtiva, vaikka yrittikin olla näyttämättä hössötystään.  Harmi tosiaan, että flunssaan ei ole loitsua. Onneksi hoivaa ja huolenpitoa kuitenkin oli.

Calcifer oli tässä ihanasti oma itsensä ja niin olivat kyllä muutkin. Tuli oikein kotoisa olo tätä lukiessani. Kiitos, että ilahdutit minua kirjoittamalla tämän suloisen ficin. Toivottavasti inspiroidut lisääkin!

Vau! Kiitos tästä, en oikein tiedä mitä muutakaan sanoa, mutta nyt on kova suoritus.

Miten hauska idea ja kivaa, että lähdit itsekin kokeilemaan! Tällaiset harjoitukset voivat olla joskus jänniä kokemuksia ja parasta on, että sait tekstiä aikaan, se on tärkeintä, kun jumi vaivaa. ^^ Eikä kieli missään kohtaa tuntunut särähtävän korvaan, vaan löysit hienosti monenlaisia kiertoilmauksia, jotta kirjainta ei tarvitsisi käyttää. Kiitos tästä!

Olen ehkä vähän vastarannan kiiski, koska minulle jäi trailerista ok positiivinen fiilis. Harrya esittävä poika vaikutti suloiselta. Pidin itse niistä koulukohtauksista, niitähän ei leffoissa juuri ollut. Sinänsä hauska nähdä, mitä Harrylle on arveltu tapahtuneen jästikoulussa. Mua häiritsi Hagridissa ainoastaan se, että metrossa kaikki tuntuivat pitävän hänen kokoistaan miestä täysin normaalina ja jokapäiväisenä . Vernon Dursleya ihmettelin, häntähän on kirjassakin kuvailtu lihavaksi ja hän oli tässä ihan tavallisen kokoinen, laiha mies. Dursleyden ulkonäköä oli minusta kaikin puolin vähän pehmennetty. Malfoyn tukka näytti kyllä huonosti istuvalta peruukilta.

Toi vaihtoehtotodellisuus kuvaa tosi hyvin munkin katsomiskokemusta! Samoin olen Larjuksen kanssa samaa mieltä, ettei velhomaailman pimeyttä todellakaan ole tarpeellista korostaa näiden ekojen vuosien kohdalla -- varsinkin kun tätä ei ole tarkoitus katsoa leffateatterissa, hämäryys haittaa kyllä aika lailla. Jos jotain kaipaisin niin sitä, että uudessa sovituksessa taiottaisiin enemmän kuin vanhassa ja jätettäisiin kaikki jästijutut kuten juoksukohtaukset ja nyrkkitappelut lisäämättä. Tekniikka on kuitenkin kehittynyt 2000-luvun alusta sellaiseksi, että taikajutut saataisiin varmasti toimimaan luontevammin. Mua ärsyttää alkuperäisissä leffoissa monien hahmojen typistäminen tietynlaisiksi arkkityypeiksi (Ron on hölmö kaveri, Hermione fiksu, joten muokataanpa kohtaus, jossa Hermione ei muista tulentekoloitsua sellaiseksi, jossa Ron hölmöilee!) ja tällaisesta haluaisin eroon nyt, kun on enemmän aikaa syventää hahmoja. Valitettavasti kirjakielinen Hagrid vei uskoani tähän toiveeseen. Mulle tuli sellainen olo, että uudesta versiosta halutaan tehdä päinvastoin vaan siloitellumpi, että amerikkalainenkin katsoja pystyy samaistumaan tai jotain.

Mulla on myös sillä tavalla laimea fiilis, että ekoissa leffoissa on mielstäni vähiten pielessä, mutta sitten taas vaikkapa Liekehtivä pikari on sellainen, mikä oikeasti ansaitsisi paremman sovituksen... Sitä odotellessa pitäisi sitten junnailla nää ekat osat ensiksi läpi ja odotella, että näyttelijät kasvavat.