Mulla on kans yhä lukematta Kuninkaan paluu, mitä isäni jaksaa aina kauhistella, koska se on kuulemma niistä ehdottomasti paras. Luin ne kaksi ekaa joskus teininä enkä ole saanut tartuttua uudestaan, en ole valitettavasti ikinä lumoutunut Tolkienin polveilevasta kirjoitustyylistä ja ne kirjat ovat tuntuneet aika urakkamaisilta. TOSIN nyt innostuttuani Veren vangit -TV-sarjasta oon lukenut suoranaista sontaa Anne Ricelta niin että ehkäpä oikeasti voisin tarttua myös aidosti laadukkaaseen klassikkokirjallisuuteen ja tarpoa tieni sen Sormusten herran läpi!

Ja onhan ne Hobitti-leffat ylipitkiä ja sekavia kuin mitkä, mutta muutama näyttelijä on timanttinen, joten aikoinaan ne oikein innoissani katsoin. Mutta ei tullut omaksi ostettua kuin ensimmäinen, kaipa siis tajusin jo huumavaiheessa, etteivät ne nyt niiiin onnistuneita olleet. Mut. Kirja on mitä ihanin! Ja leffat sai mut kyllä shippaamaan Bilboa ja Thorinia (ja Bilboa ja Smaugia, ahhah ja oih niitä aikoja!), joten yksin se on niille jo suureksi ansioksi!

Ilahduttavaa, että naisten joukkue saa kunniaa. 

Siis mitenkään mitään kuittailematta, mutta tää oli kyllä itelleni yllätys

Vaikka kuinka itse katselin näitä pelejä turkoosilasien läpi, niin eihän näin suoraan Pelsujen jatkoon menoon uskonut varmasti kukaan, en edes minä Mutta hyvä näin, saadaan mekin vähän lepoa ennen lauantaita. Minäkin olen jo reissulle ilmoittautunut, vaikka ei vielä tiedetä lähdetäänkö Kouvolaan vai Tampereelle:D

Tämähän oli aivan loistava ficci tuon Kaksi murtuvaa patoa -tekstin perään, jossa jo alustavasti hieman pelättiinkin Thorinin kohtaloa ja edessä siintävää hulluutta, joka sitten tietenkin kävi lopulta toteen. Vihasin sitä leffoissa, koska jotenkin se sai mut pettymään Thoriniin - odotin häneltä niin paljon ja olin varma, että kyllähän hän nyt tietenkin välttää sukunsa "heikkouden". Pöh ja pah. Onneksi hän kuitenkin tuli järkiinsä, kuten nytkin, joskin tykkäsin tästä sun versiosta enemmän <3

Bilbo parahti ajatusten viimein muuttuessa teoiksi, ja hän painoi huulensa vasten Thorinin huulia. Vaikutus oli välitön. Hiljaisuus laskeutui Ereborin ylle ja Bilbo kuvitteli ohikiitävän hetken verran, että aika oli pysähtynyt. Ote, jonka piti heittää Bilbo alas tantereeseen, kiskaisi nyt hobitin kauemmas reunalta ja Bilbo hoiperteli kivikossa.

Koska siis AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA taisin vähän hihkasta ääneen. Mikä loistava oivallus ja reaktio Bilbolta! Ja vaikutus todellakin oli välitön, ai että. Näin tän kohtauksen ihan sieluni silmin

Muutenkin Bilboa ja hänen ajatuksiaan oli kiva seurata, hän tuntui niin inhimilliseltä. Yleensä (nykyään) vähän karsastan suudelman jälkeistä paniikkia ja pois juoksemista, mutta tilanteen huomioiden se tuntui hyvinkin luontevalta - tässä kun ei kuitenkaan ollut kyse mistään gay panicista :'DD Ihanaa myös, että Thorin tuli melkein heti hänen perässään, eikä jättänyt Bilboa yksin vellomaan ajatuksissaan ja epävarmuuksissaan!

"Et kavahda peikkojen tai hukkien edessä, huijaat haltioita, ja viet kallisarvoisimman kiven vuoresta, vaikka tiedät, etten ehkä ymmärrä tekoasi. Ja nyt puhut kuin yhä välittäisit minusta, vaikka olen tehnyt sinua kohtaan suurta vääryyttä. Oletko edes oikea olento, vai jokin suurempi voima kaukaa muilta mailta?"

;________; itken. Sanoin jo aiemmassa kommentissani, että sulla on tää fandom todella hyvin hallussa. Monia repliikkejä lukiessa tulee sellanen olo, että tää vois olla ihan suoraan kirjan sivuilta!

"Sillä sinä tarjoat minulle jotain syvempää, ja minun kirkastunut mieleni viimein näkee sen. Usko kun sanon, että sydämeni on kaihonnut perääsi jo pitkään. Sinun ansiostasi se yhä lyö."

THORIN SENKIN VANHA ROMANTIKKO! Nyyh voi että, oon ihan hyytelöä täällä.

"Sinä pidät puheessasi liian pitkiä taukoja. En kestä sellaisia."

Siis kyllä, mood. Ihan kauheeta tunteiden myllerrystä! Elin tätä tarinaa ihan Bilbon kanssa kyllä :'D Ihana tuo loppu ja tähän se sitten päättyikin, en suostu ajattelemaan mitään taisteluja ja kuolemaa ja murhetta.

Iso iso kiitos tästä, tää oli aivan ihana <3

Voi ei, nämähän jäi ihan kesken Miten me nyt saamme ikinä tietää pääsikö Valtatti lipomaan hieman sulanutta jäätelöä Geraltin hyvinmuodostuneiden rintalihasten välistä Ei vaan, tulee tähän enää ikinä jatkoa tai ei, niin nämä olivat tosi suloisia rapaaleita! Olit yhdistänyt tähän tosi hyvin New Yorkia ja Noituria (molemmat, sekä Valtatti että Geralt olivat hyvin tunnistettavissa tästä samoin kuin New York turistin silmin; ihmiset nukkumassa metrossa, helikopterit pörräämässä taivaalla...)

Valvatti keräsi vähäiset roposensa kasaan, ja perusteli risteilyn itselleen välttämättömänä inspiraation hakemisena.

Vähintäänkin perustelua! Erityisesti päänsäryssä, ja jos säveltäminen ei oikein ole ottanut onnistuakseen ideaalista sävellyspaikasta huolimatta! Geralt sopii aivan täydellisesti turistilaivan miehistön jäseneksi. Vähemmästäkin sitä ryhtyy murahtelemaan kanssaihmisille, kun joutuu kaitsemaan hölmöjä turisteja kaiket päivät. Siitä, kuinka Geralt järjesteli Valvatin kotiin, tuli ihan mieleen se, miten ymmärtäväinen Geralt yritti Noiturissakin olla kaikille oudoille ja vaikka vähän ärsyttävillekin eliöille!

Ei saatana. Siitä oli selvästi aivan liian kauan kun Valvatti oli viimeksi ollut lihallisesti jonkun kanssa.

Voi kun tällekin pulmalle olisi löytynyt vielä auttaja Kiitos viihdyttävistä raapaleista!