Äääwwss, voi pojat <3

Tämä on kyllä tosi mielenkiintoinen dynamiikka! Harry, joka lapsuuden kokemuksien jälkeen (kiitos vain Dursleyt) ei oikein osaa suhtautua siihen, että joku huolehtii hänestä ja Cedric, joka taas huolehtii vähän liikaakin. Skenaario tuntui tosi uskottavalta, voisin hyvin kuvitella, että näille kahdelle kävisi juuri näin. Ehkä Harryn pitäisi pyytää Hermionea opettamaan pari lämpöloitsua, niin ei tarvitsisi enää pakkasessa palella xD

Lopetus oli suloinen, hyvä kun saivat vähän puhuttua tunteistaan ja oli kiva nähdä, että Cedrickin pystyi myöntämään, että huolehtii joskus liikaa. Kiitos tästä!

Hei senkin huijari, tässä ollut mitään onnellista! XD Tongin eilen Joulukatua ja mietin, että kai nyt vielä jotain jouluista voi lukea, mutta kai nyt ainakin tällästä angstista eikä yhtään onnellista :< Nyyh, oon niin tottunut söpöihin ja pörröisiin johnlockeihin romanttisilla lopuilla, että tää sattu ihan sieluun.

Voi John-parkaa, en kestä.

Ehdittyään puoleenväliin hän pysähtyi. Jokainen kerta oli edellistä vaikeampi - John hidasteli ja epäröi entistä enemmän, hän tuli toisiin ajatuksiin, kääntyi lähteäkseen ja luovutti taas. Hän pelkäsi että jonain päivänä hän ei enää pystyisi siihen. Että tulisi piste, jolloin hänen itsesuojeluvaistonsa voittaisi kaipauksen, eikä hän enää voisi tehdä sitä itselleen. Ajatus sai hänet voimaan pahoin.

Tää iski ehkä kyllä kaikista koviten. Juurikin tuo, että John miettii miten hänet joskus rikkoisi se, jos hän ei pystyisikään palaamaan. Samalla kuitenkin taitaa rikkoa sekin, että kerta toisensa jälkeen palaa.

Mutta siis, raskaasta aiheesta ja kamaluudesta huolimatta niin olihan tää nyt taas tosi hienosti toteutettu teksti. Mun on jotenkin vaikea ajatella Sherlock väkivaltaiseksi, mutta sitten taas toisaalta... en tiiä. Ehkä se kuitenkin jollain karulla tavalla käy järkeenkin. Silti, voi John-parkaa.

Olipas nää nyt molemmat ihan mess ja nyt minäkin olen mess ja tarvitsen jotain lohtuluettavaa nyt heti :'D

Mä tykkään lukea Parita itsesi -haasteen tekstejä, vaikka fandomit olisi mulle tuntemattomia - kuten tässäkin tapauksessa. Oon nähnyt Outlanderista muistaakseni ehkä yhden klipin, enkä oo mitenkään päin sarjasta perillä muuten, kuin että aikamatkustuksesta on kyse. Eikä musta nyt ainakaan tuntunut, että olisi tarvinnut sen enempää tietääkään, tähän pääsi aivan hyvin mukaan vajaallakin fandomtietämyksellä :3 Hahmojen ulkonäöt googletin, joskin Jamien näyttelijän hämärästi muistinkin. Aina kivempi lukea, kun tietää minkä näköisiä hahmoja on mukana

Tykkäsin, miten tässä mentiin heti suoraan äksöniin! Ei mitään turhia selityksiä, vaan suoraan ajalle sopivia hevosvarkaita ja pienet painit :'D Ensin ihmettelin, että pärjääkö nainen (jonka oletin sinun tässä tekstissä olevan) miehelle väännössä, mutta sitten tuli tuo "Johnny" ja mietin, että näinköhän on joku valeidentiteetti menossa ja --

Tuskin kukaan aavistaa, ettei nimeni ole oikeasti Johnny. Enkä ole oikeasti edes mies.

Ilahduin, koska onhan tässä! Ja vielä miten herkkuun cliffhangeriin sen kanssa jäätiin, en malta odottaa Jamien reaktiota tähän paljastukseen Oikein legendaarinen Mulan-tyylinen hetki, siellä vaan ilman paitaa haavoja yritetään paikkailla -- vitsit, nyt haluan tietää mitä tässä vielä tapahtuu! Jatkoa siis vonkaan :3

Hahaa, teinpäs tälläsen bongauksen sun listauksesta! En oo juuri Sirius/Regulusta lukenut, mutta tässä parituksessa on omalla kierolla tavallaan jotain kiinnostavaa, varsinkin näin toteutettuna! Pettynyt, katkera ja mustasukkainen Regulus kaipaamassa Siriusta takaisin kotiin; Siriusta, joka hävyttömästi hänet jätti ja lähti Jamesin luo :<

Tulisit kotiin Sirius, leikkimään kanssani. Minun käteni ovat niin kylmät.

Tää loppu ai että, surullinen ja kaunis, mutta toisaalta vähän myös jotenkin... en mä tiedä, hyytävä? Tässä oli muutenkin jotenkin sellanen maaninen tai obsessoitunut fiilis koko ajan, tai sitten mä vaan kuvittelin sen. Vaikka tää oli kauniisti ja tunnelmallisesti kirjoitettu, niin mulle jäi tästä kyllä sellanen uhkaava fiilis. Toki no, nyt vasta huomasinkin että ollaan Pimeyden voimissa, ettei se sit ehkä kuitenkaan ihan tuulesta temmattu fiilis ollukaan. Tuohon tuijotukseen ja Reguluksen ajatuksiin kun yhdisti vielä tuon huulen puremisen ja ynähdyksen, niin hrrr.

Mutta siis wow jos tää oli sun eka julkaistu ficci! Mun omat oli jotain ihan höhöhöö mukahauskaa drarrya, joissa ei pysynyt ajatus yhtään kasassa ja hypättiin asiasta a asioihin b c d ja e mitään sen kummempia selittelemättä :'D Toiset osaa näköjään suorilta!

Sattumalta tuli tämä oma tekeleeni stalkkinappulalla vastaan, ja huomasin, että on Odo jäänyt vastaamatta kommenttiisi! Tehdääs se nyt sitten näin puolitoista vuotta myöhemmin 😂

Hauska juttu, että muistat jakson! (Tää on niitä, mitkä mä muistan omasta lapsuudestakin ) Yhteiskunta on joo ihan hunningolla, kun muut menee ja sotkee kananmuniin kaikkea (Joun mielestä) sopimatonta! Jees, hyvä että sinäkin olet puritaanilinjalla! Onneksi edes me ymmärrämme Jouta, kun kaverit eivät selvästikään niin tehneet. Sokeri ja natto on kyllä se kaikista pahin! (Vaikka ei sillä, etteikö majoneesi paistettujen kananmunien kanssa kuulosta sekin kamalalta... 😅)

Kiitos kommentistasi, kiva että pidit!