Tuoreimmat viestit

Sivuja: 1 2 [3] 4 5 ... 10
21
Sanan säilä / Vs: Avain | S | Kansanperinnefantasia
« Uusin viesti kirjoittanut Meldis 17.11.2026 19:58:10 »
Olen aina vain sanattomampi. Kerrontasi on mukaansatempaavaa, jokainen hahmo on uniikki oma persoonansa ja jokaisella on oma sisäinen maailma, joka ajaa hänen käytöstään. Tarvitsen tämän koko tarinan. Kirjoitathan koko tarinan. Maailma tarvitsee tätä kirjaa ja sinun tarinaasi.

Rekon isä on aivan upea hahmo. Niin itä-suomalainen mies kuin olla ja voi. Eikä sellaisella elämäm koulun käyneellä tavalla vaan sympaattisella. Pelkää tuntematonta, ei oikein osaa puhua tunteistaan, mutta sitten kun avaa suunsa, ei tarina lopu ja läheinen havaitsee, mitä tunteita tarinan alla on. Rakastan hänen murrettaan myös!  Lontoota ja ne sellaiset jutut. ^^ Hän kertoo menneistä juuri kuten vanha mies muistelisi vanhoja tapahtumia, mutta olet onnistunut sanoittamaan hänen sanansa hyvin tarinamaisesti. Se ei tunnu siltä, että isä kertoo vaan sinä näytät, mitä oikeastaan tapahtui. *chefs kiss* Ja Reino! Upea paljastus, että hän ja Javier ovatkin eläneet paljon ennen Gabrielia ja muita. Surullista, että Reino kuitenkin kuoli ja luulen, että Javierille se tarkoitti vielä enemmän kuin kenellekään muulle. Rekon paska juttu oli paskinta ja parasta ikinä. :'''D Olen lukenut vasta vähän näistä hahmoista ja tajuan heitä niin hyvin jo. Sanoinko jo, että tarvitsen tämän koko tarinan? ;D

Human Blightin suunnitelma on kammottava. Urbaanifantasia genrenä on superkutkuttava ja sitä luulisi, että tässähän pääsee sukeltamaan suomalaiseen Harry Potter maailmaan, mutta tämä seikkailu ei olekaan yhtään niin höttöinen ja rakastan sitä. Jee taikuutta on olemassa! Ou no, taikuutta on olemassa. :D
Kiitos tästä jälleen!
22
Oon Sisilja ihan samaa mieltä siitä, että koska Armand on saanut näkökulmahahmona ihan vaan yksittäisiä hetkiä ja monologeja, ja nekin kaikki yleensä kun Armand kiduttaa jotakuta muuta menemään (lol), niin hahmon sympatiseeraus on hankalampaa kuin muiden. Armandin on myös nähty useammin kuin kerran vahingoittavan muita hahmoja, oli se sitten fyysisesti tai juonimalla tai pitkään jatkuneella henkisellä manipulaatiolla. Itsehän siis toki Armandin fanina näen oikein hyvin sen selviytymiseen pohjautuvan käyttäytymismallin mikä siellä taustalla operoi, mutta päällisin puolin voisi ehkä ajatella että Armand toistuvasti ns. puree kättä joka ruokkii ilman mitään syytä eli pistää sata tuhoisaa suunnitelmaa käyntiin kun asiat ovat päällisin puolin vielä muka hyvin. Tai sitten kun tiet ovat jo eronneet tiettyjen hahmojen kanssa.

Myös se ero siinä, keitä ne hahmojen pahat teot oikein koskettavat ja mistä ne kumpuavat. Louisin kaikista väkivaltaisimmat teot ovat olleet usein reaktio johonkin menetykseen joka kouraisee katsojaakin, itsepuolustusta (jos Lestatin tappamisen voi laskea sellaiseksi) tai sitten kosto sellaisille tyypeillä joita katsoja myös inhoaa (vaikkapa Louisin monet coven-teurastukset). Armandin kostoiskuilla ja haavoitetulla sydämellä on sen sijaan usein sivullisia uhreja jotka ovat näennäisen viattomia ja samalla pidettyjä hahmoja (Claudia, Madeline, Daniel circa -73 ja kuvittelee näin olevan myöhemminkin, Regina, Lestatin bändiläiset). Tämän lisäksi Armand on usein saanut sen epäkiitollisen roolin, että on tullut pääparin eli Louisin ja Lestatin väliin joko Lousin deittailun ja gaslightauksen muodossa, tai sitten, noh, could be nice ja mitä sen jälkeen tapahtuikaan :D

Itsehän tykkään hahmosta juuri sen kaiken monikerroksellisuuden vuoksi, mukaan lukien ne hirveät teot, joten mustakin on aika väsynyttä alkaa jakaa tän sarjan hahmojen kesken jotain moraalipalkintoja siitä kuka muka on jotenkin pahin. Mariuskin saa olla ihan rauhassa Marius :D

Mutta hei kuulkaa: täällä on pyörinyt keskustelua alkuperäisistä kirjoista ja mulla ei ole ollut siihen ihan hirveästi sanottavaa, koska en ollut niitä lukenut. Mutta nyt lainasin kaverilta Kadotettujen kuningattaren, suomeksi käännettynä koska se nyt oli se mitä oli tarjolla ja koska ajattelin että olisi kiva tsekata millaisia termikäännöksiä sieltä löytyy. Jotenkin etukäteen maalasin piruja seinällä että suomikäännös olisi varmaan blaah, kun oletin että Ricen purppuraproosa kääntyisi huonosti ja koska 90-luvun fantasia-aiheita sisältävien kirjojen käännökset osaavat välillä olla aika persoonallisia. Mutta siis pakko sanoa että olin väärässä, koska tämänhän on kääntänyt Hanna Tarkka, joka on kääntänyt paljon tosi laadukasta kirjallisuutta (hauskasti mm. Annie Proulxin kokoelmateoksen, jossa on Brokeback Mountainin pohjana toimiva novelli). En tiedä olisiko tää kaikkien makuun, mutta mua jotenkin ilahduttaa että tässä on säilytetty sellainen vanhan kielen tuntu ja nojattu kohti alkuperäisen henkeä käyttämällä välillä sellaista sanajärjestystä joka kuulostaa paljon runollisemmalta.

Laitetaas spoileritagin alle tarkempia mietteitä:

Spoiler: näytä
Olen nyt lukenut aika valikoiden luvun sieltä ja toisen täältä + jotakin pätkiä muualta. Mutta siis luonnollisesti tempaisin teoksen ensimmäisen auki Paholaisen suosikin kohdalta, ja siis voi pojat :D Ajattelin, että koska oon jo englanniksi tästä lukenut pätkinä niin ison osan niin olisin jotenkin immuuni, mutta kirjaimellisesti tuli mm. huokailtua haikeasti ääneen ja vähän herkistyttyäkin. Samalla nauratti jotkut ihan tututkin kohdat kun tuskastunut Daniel on suomeksi niin osuva. Esimerkiksi tää legendaarinen kohtaus, jossa Armand herättää Danielin keskellä yötä ja vaatii tätä soittamaan Pariisiin esitelläkseen puhelimen toimintaa:

"Jumalauta, soita itse", oli Daniel karjunut takaisin. "Sinä olet viisisataa vuotta vanha etkä osaa käyttää puhelinta! Lue ohjeet. Mikä sinä oikein olet, kuolematon idiootti vai? Minä en ikinä tee sitä!"

Tuntuu että mulla olisi ihan hirveästi sanottavaa ja ajatuksia tosta lukukokemuksesta jo tähän asti; itse Paholaisen suosikki -luvusta, sekä siitä miten kirja-Danielin ja Jesse Reevesin kokemus ihmisarjen hiljalleen kokonaan nielaisevasta ikiaikaisesta vampyyrivarjelijasta/rakastajasta ja tajuntaan tunkevista henkinäyistä ovat aivan erilaisia kaikista samankaltaisuuksista huolimatta. Ja kans siitä miten Rice tuntuu omien uskonkriisiensä ohella kirjoittavan monille hahmoistaan oman obsessivisen, kaksisuuntaiselta kalskahtavan luonteenlaatunsa. Pitää vielä vähän kasata ajatuksia ja koettaa tiivistää näistä pohdinnoista jotain järkevää ennen kuin kehtaan ne tänne kipata :D


Piti lähteä asioille just lukemisen jälkeen ja kuuntelin matkalla parikin kertaa Bat For Lashesin erittäin osuvasti nimetyn kappaleen Daniel, joka on kesästä asti ollut oman devil's minion -soittolistani kärjessä. Lämmin kuuntelusuositus kaikille, tää on itselleni vaan the kappale mitä tulee Armandin näkökulmaan tän romanssin kiihkossa tai ehkä sen lähestyessä traagista lakipistettään (oli se sitten muutos tai unohdus, versiosta riippuen).
23
Kolmivelhoturnajaiset / Vs: Kummallisuuksien kuukausi | kummastuta muita 23.11. asti!
« Uusin viesti kirjoittanut Ingrid 17.11.2026 14:53:59 »
Mulla tuli paljon IRL juttuja ja murheita tielle tässä viimeisen parin viikon aikana, joten minun kummastelut jäi valitettavasti vähiin.

On ollut kuitenkin ihanaa ja hauskaa huomata, kuinka paljon omituisia viestejä foorumille on tipahdellut tempauksen aikana! :D Uskon, että niistä on ollut iloa myös niille finiläisille, jotka eivät ole osallistuneet tempaukseen. Iso kiitos siis kaikille teille kummastuttajille. <3

Vielä on tämä viikko aikaa kummastuttaa muita!

- Kansainvälisen velholiiton ylihörhötär Ingrid
24
Mä fanitan Mariusta nimenomaan hahmon takia, joten en voi tuomita, vaikka joku fanittaisi näyttelijän takia, mutta en myöskään ihan ymmärrä miten ihmiset fanittaa Armandia mutta tuomitsee Mariuksen fanittamisen, vaikka sitten eivät ymmärrä, jos jotkut tuomitsee nimenomaan Armandin kauheana.  ;D Ne on kaikki kauheita. Mariuksen kirja tuotti mulle pimeätä iloa, koska hahmo oli jotenkin niin hölmö ja sekaisin. Mä en oikeasti tiedä koko fandomi kenellekään ollenkaan terveellinen.  ;D
25
Voit käyttää Eveliiniä tai ihan mikä omaa mieltä eniten miellyttää. En nyrpistä nenää millekään väännökselle.  ;D Mulle joo se hormipulverin loppuminen kisojen alla kuulosti ihan loogiselta. Ei resurssit aina voi olla loputtomat ja kysyntä voi helposti ylittää tarjonnan. Se oli hyvin keksitty.

Charliella varmaan tosi outoa, että hänen rauhaansa häiritään. Kaikesta päätellen hän on jo niin tottunut häärimään töissään ja asumaan yksin, että ei mikään ihme, että hänestä on häiritsevää, että Malfoy on paikalla. Charlie ei tietenkään voi lainata luutaansa eikä Malfoy voi olettaakaan sitä tai toki voi, mutta se ei ole järkevää. ;D Vai on Malfoy Charliesta komea, hehe. Mä kyllä jo odotan, mitä tässä tapahtuu ja mikä on Ronin reaktio kaikkeen.  ;D
26
Kiitos flaw huolenpidosta ja ihanista gifeistä. :'D Voipi olla, että Mayfair Witchesiä ei kuitenkaan tule koskaan edes aloitettua, mutta se tyrkyttää itseään taas nyt kun katson Veren vankien ekaa kautta bluraylta, ja ne ovat lätkäisseet alkuun Mayfairin mainoksen - jonka voisi tietenkin ohittaa, mutta jonka aina välillä katson ja ihmettelen, että miksi miksi kukaan on tuhlannut rahaa ja aikaa ja vaivaa tommoseen höpöilyyn! Niin että miksi minäkään tuhlaisin siihen aikaani, oikeasti ja vakavissaan (Mut miten kummassa ne noidat ei kuitenkaan joudu leikkuriin vaan saavat uusia kausia, mitäää!!). Onhan niin paljon muitakin sarjoja, joita voi katsoa aina silloin tällöin kun ei halua pyörittää vampyyreja uudestaan ja uudestaan. Lyhyesti offina,
Spoiler: seuraa hiukan höpötystä muista, vampyyrittomista sarjoista • näytä
se Hannibal pitäisi kyllä katsoa, ja itse asiassa katsottiinkin sitä jo pari jaksoa puolisoni kanssa, mutta hän ei oikein innostunut siitä, ja sitten hän teki sellaisen lyömättömän ovelan ja vastustamattoman peliliikkeen, että tarjosi mulle, että mitä jos katsottaisiinkin The Newsreaderia ensin. Ja minä sitten tartuin tähän tarjoukseen riemusta kiljuen, ja oon nyt katsonut ekan kauden, ja voiiiiii pojat kun Sam Reid on siinä niin hyvä, aivan mahtava ja söpö ja ihana ja sen edesottamukset menevät niiiiiin tunteisiin. Suosittelen sarjaa kaikille jotka kaipaavat vampyyrien jälkeen lisää hänen naamaansa ja sitä että hän pussailee kauniita miehiä (ja yhyy, tuskailee jälkeenpäin!), ja pääsipä ekan kauden vikassa jaksossa nautiskelemaan siitäkin, kun Samin hahmo ja moni muukin sanoi sanan "Finland" (TORILLE! - jakso käsitteli Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuutta). Olin parin ekan jakson jälkeen sillä mielellä, että oikein hyvä sarja mutta ei mitenkään järin ihmeellinen, ja nyt oon kuitenkin ihmeellisesti kunnolla koukussa. xD Niin että ehkä Hannibalin kanssa voi käydä vielä samoin, pitää antaa sille vielä kunnon mahis!


No niin ja palataanpas sitten topan varsinaiseen aiheeseen, eli vampyyreihin ja erityisesti taas kerran Armandiin. Juttelin mun yhden IRL-ystävän kanssa viikonloppuna, ja hän ei ole yhtään fandomihminen, mutta on tykännyt Veren vangeista ja tykkäsi tästä kolmoskaudestakin. Tulin siinä juttelun lomassa varomattomasti maininneeksi, että lempihahmoni on Armand, ja tämä ystäväni reagoi siihen kauhean voimakkaasti ja ihmetteli, miten voin tykätä siitä, kun se on niin tajuttoman kauhea. Taivuin melkein kaksinkerroin epätoivosta ja koetin selittää, että ne hahmothan on kaikki kauheita, aivan kaikki, ja sitä paitsi Armand on joutunut kestämään vaikka ja mitä ja kärsinyt ihan kauheasti. Ja ystäväni vastaus oli luokkaa: mutta eihän se oikeuta yhtään mitään. NO EI OIKEUTAKAAN, mutta ihmettelen edelleen, miten toisaalta voi tällaista hirviösarjaa katsoessa hyväksyä silmiä räpäyttämättä toisten hirveät teot ja toisten kohdalla olla vaatimassa suoraan niiden päätä pölkylle (;D). Päädyin siihen, että Armandin kohdalla syy on varmasti isolta osin siinä, ettei hänen näkökulmaansa ole vielä juuri kuultu, ja nekin jutut mitä ollaan kuultu (esim. teatteriaitiokohtaus Lestatin kanssa), jotkut tahtovat ohittaa emävalheina. Niin että ihan epäitsekkäistä syistä ja pelkästään fiktiohahmon puolesta pyytäisin, että Armand saisi kunnolla tilaa tulevaisuudessa. Ei voi olla niin, että hän on kasuaalikatsojan silmissä ikuisesti THE pahis ilman harmaan sävyjä. Tästähän on tosi paljon netissä itkua ja valitusta, että sarjantekijät eivät tahdo ymmärtää Armandia ja ovat tehneet hänestä sarjaan paljon ikävämmän hahmon kuin mitä Armand on kirjoissa, mutta en mä oikein ole samaa mieltä tällaistenkaan puheenvuorojen kanssa. Sarjaa on mahdoton arvioida kokonaisuutena, kun se on vielä kesken. Ja toisaalta, ovathan jotkut sitä mieltä, että myös vaikkapa Lestat on paljon julmempi sarjassa kuin kirjoissa, ja voi hyvin pitää paikkansa. Mä oon kylläkin kirjoja luettuani hyvin tyytyväinen, että sarjassa hahmoissa on enemmän särmää ja teoilla on seurauksensa. Kun Anne Ricen perisyntihän (yksi niistä) on, että paljon asioita tapahtuu, mutta niillä ei ole myöhemmin oikein mitään väliä, vaan aina voi aloittaa nukkeleikin puhtaalta pöydältä. :D

Lainaus käyttäjältä: flaw
Marius (yöks meinaa tulla yrjistä vaikka kuinka pinnistelee) on lähes täysin kommentoimatta ja hahmon sikailut ihan tuntematonta aluetta. Musta on surkuhupaisaa kun jotkut fanittaa sitäkin hahmoa näyttelijän takia eivätkä ollenkaan tiedä millaista hahmoa ihailevat, tuossa on kierosti tehty fandomiin ei-niin-perehtyneille likainen temppu 😅
Mun mielestä tää ei ole varsinaisesti spoileri niin en piilota sitä mihinkään, mutta siis enpä tiennyt, että on Marius-faneja, jotka fanittavat häntä ennen muuta näyttelijän takia, perehtymättä itse hahmoon. Tuntuu ajatuksena tosi erikoiselta! Mua ainakin kiinnostaisi ottaa siitä hahmosta hetimiten lisää selvää, eikä fanitella vaan ihailemiani kasvoja. Mutta, kaikenlaista on, kaikenlaista on, miksi pitäisi sinänsä yllättyä, että tällaistakin sitten on. :')

Loppuun haluan todeta, että oon tosi tyytyväinen, että arvostit flaw jakamaani painajaiskuvaa leffa!Mariuksesta ja leffa!Armandista. Aiii että. Oli se kyllä. Hyvin käytetyt pari tuntia. Kun sitä leffa-Mariusta miettii, niin joutuu kyllä ihmettelemään, miten sellaisesta hahmosta voi saada niin yhdentekevän. Huoh. Että mieluummin otan TV-sarjaan jopa sellaisen kaikkien ihaileman ja sympatiseeraaman hirviö!Mariuksenkin kuin Mariuksen, joka ei vaan ole oikein yhtään minkäänlainen. TOSIN. Pahaa teki kirjoittaa tällaista. Melkein otan takaisin. Mutta vain melkein, koska se leffa!Marius oli niin käsittämätön, että mikä tahansa versio on parempi kuin se.

// Ja se piti sanoa, että Eveliina L:n Memnoch-raportit ovat olleet siitä erinomaisia, että ymmärrän olla avaamatta sitä kirjaa. Tajuttoman älyttömän ja äärimmäisen raskaan kuuloinen teos. :'DD
27
Saivartelija / Vs: Rakkaat rojut || keskustelua fanitavaroista
« Uusin viesti kirjoittanut Fredu 15.11.2026 23:09:47 »
Mä puolustan keräilijänä kaikenlaista krääsää!  ;D Itsehän juuri viime kuussa tein pienoisen taloudellisen virhearvion ja ostin Vintedistä kahdensadan euron edestä Harry Potter -tavaraa. xD Siihen könttään sai Kolkon sormuksen telineessä, luihuisteemaisen taikasauvanpidikkeen, Bellatrixin taikasauvan (semmosta halvempaa fanitavaramallia) ja Noble Collection-taikasauvat Dracolta, Narcissalta, Voldemortilta ja Siriukselta JA Luciuksen kävelykeppi/taikasauva (myöskin Noble Collectionia). Kuun loppuun kituuttelu ei ollut hauskaa, mutta tuun edelleen naurettavan onnelliseksi kun kotona näitä ihailen! Nyt omistan siis yhteensä kahdeksan sauvaa, joista seitsemän on Noble Collectionia. Mulla on toki kotona semmonen järjetön Potterhylly täynnä tavaraa ja sen päällä 3D-palapeleinä Tylypahka, Tylypahkan pikajuna, Ford Anglia, Kotikolo ja Hagridin mökki.

Itsehän olen siis sitä mieltä, että kukin saa rahansa laittaa siihen mitä haluaa ja mikä tuo iloa! Olen monasti sanonut, että välillä omalla kohdalla olis hyvä jos joku vähän kattois mihin aikuisrahani tuhlaan. xD
28
Kiitos kommentistasi, rosegold! Mukava kuulla, että tämä oli mieleesi.  :)
29
Näin joululahjakampanjassa sun toiveen jostain kommentista ja lähdin sitä toteuttamaan :D Tämä teksti valikoitui vähän sattumalta ja sitten katsoin, että tässä on tällaista arkipäivän tunnelmaa, mikä on mulle hyvinkin sopivaa. Tässä oli monia samaistuttavia asioita ja oli helppo kuvitella noita hetkiä päässään. Tämä lämmitti mieltä, kiitos kovasti tekstistä.
30
Mä sain Memnochiin loppuun ja luultavasti mä voin nyt vihdoin sanoa että mä pääsen tästä sekopäisyydestä eroon.  :D Tuo oli puhdistava ja järkiinnyttävä kokemus, jota en suosittele kenellekään. Kuten en tuota Mayfair Withcesiä, mutta mulla olisi kyllä tuossa pöydällä Merrick.

Spoiler: näytä
Mä jotenkin odotin, että Memonichissa, jossa tavattiin Jumalan inkarnaatio ja vierailtiin taivaassa ja helvetissä olisi edes käynyt ilmi, että oliko se kusetusta vai ei, koska lopussa Lestat vaan päättää, ettei hän usko. No, voihan se olla, että kyseessä oli Lestatin oma huumetrippi ja että hän ei juonutkaan Jumalan inkarnaation verta tai sitten kyseessä Memnochin valhe, kun olihan kyseessä nyt sentään demoni, mutta olen ehkä liian yksinkertainen ymmärtämään, miksi kaikki meni lopussa ihan hulluiksi. Vai pitäisikö nyt uskoa niin kuin Dora, että tässä oli Jumalan suurempi suunniltelma? Mikähän se oli, kun mikään ei oikein edennyt? Ja meni hermo, kun Lestat vaan vaali sitä kangastaan ja ohitti jotenkin kaiken muun. Jos Memnoch puhui totta, Jumala on paskapää, mikä nyt ei olisi yllätys (koska oikeasti, jos katsoo ympärilleen ja uskoo yhä hyvään Jumalaan, täytyy todellakin kuolettaa kaikki järkensä) ja lopulta sielu pääsisi taivaaseen sillä, että tekisi rauhan uskomalla mihin tahansa hevonperseeseen, mutta kuitenkin tekemällä rauhan itsensä kanssa. Tai sitten Memnoch valehti eikä opittu muuta kuin että paholainen tuppaa valehtelemaan. Daa! Tai saatoin ymmärtää kaiken ihan väärin.

Tästä tuli niin mieleen kaikki uskonnolliset väittelyt, mitä olen käynyt uskovien ihmisten kanssa pelastumisesta ja vapaasta tahdosta. Ai niin ja pahin rikos ei selkeästikään Jumalan mielestä ollut se, että ihmiset  tappaa toisiaan vaan se, että hänen omat enkelinsä sekstailivat ihmiskunnan jäsenten kanssa, koska kiinnostuivat ihmisistä. Ja mitä paskaa oli se, kun jotenkin yritettiin erottaa ihmiset muista eläimistä parempina ja korkeampina olentoina. Ärtymyksen tasoni on korkealla ehkä just siksi, että kirjan loppu oli niin antikliimaksi, jossa Lestat vaan pakeni helvetistä ja masentui ja sitten Dora the hihhuli vei sen vaateparren, jossa oli Vapahtajan kasvot ihmetekona kirkkoon kaikkien palvottavaksi tai jotain vastaavaa, mikä teki musta pahoinvoivan.

//Käytännössä Memnoch edusti minua ja olisin paholainen uskovien silmissä, koska mulla olisi tämän version Jumalaa enemmän empatiaa ja sympatiaa harhaileville sieluille. Jumala Memnochiin mukaan sanoi että mitä hän niistä välittäisi, mutta just tuota välinpitämättömyyttä mä en saa yhdistettyä siihen että lopussa kaikki vaan palvoi niitä Jumalan kasvoja. Wtf?


En tiedä haluanko nyt nähdä sarjaa jaan yhtään pitemmälle, jos ne aikoo koskea Memnochiin.
Sivuja: 1 2 [3] 4 5 ... 10