Tuoreimmat viestit

Sivuja: [1] 2 3 ... 10
1
Godrickin notko / Vs: Huispauksen maailmanmestaruuskisat 1966 (S, 3/3)
« Uusin viesti kirjoittanut Linne tänään kello 22:35:01 »
Luin tämän yhteen putkeen ja tykkäsin kovasti. Pidän siitä, miten olet ottanut tällaisia vähemmän tunnettuja sivuhahmoja ja antanut heille oman persoonan. Erityisesti tykästyin tässä Abraxasiin, ihanaa, että Dobbyn elämän aikana edes joku oli kiltti hänelle ennen Harrya. Miten noin mukava mies sitten saikin noin ikävän pojan, se jäänee mysteeriksi.

Rhean perhe-elämä viehätti mutta samalla olit kuvannut hienosti, mistä kaikesta hän oli joutunut sen takia luopumaan. Vaikka hän vaikutti varsin tyytyväiseltä elämäänsä, hän kuitenkin tiedosti, ettei kaupassa työskentely kumminkaan ollut sitä, mitä hän elämältään olisi halunnut ja mitä kohtaan tunsi intohimoa. Oikeassa elämässäkin se on usein nainen joka luopuu ammatillisista unelmistaan vaikka mies ei siihen mitenkään painostaisi. Myös Peter vaikutti mukavalta hahmolta ja oli hienoa, miten hän ja Rhea olivat osanneet puhua Rhean tunteista Abraxasia kohtaan.

Kiitos tästä, tämä oli oikein kaunis, haikeudella höystetty teksti!
2
Sanan säilä / Vs: Poika varastossa, S, raapaleita
« Uusin viesti kirjoittanut Linne tänään kello 22:26:55 »
Kiva kun tykkäsit, Kineza 7!

Kiva kuulla, että teksti herätti uteliaisuutta! Tämä on vähän tällainen idea jota itsekin vielä tutkiskelen, että tulisiko tästä mitään. Luokkaerot ovat yksi lempijuttu tekstissä, joten kiva kuulla, että ne kiinnostivat lukijaakin. Kiitos kommentista, kiva kun valitsit tämän Kommenttikampanjasta!
3
Sanan säilä / Ja he elivät, S, angstisia raapaleita
« Uusin viesti kirjoittanut Linne tänään kello 22:24:53 »
Tekstin nimi: Ja he elivät

Ikäraja: S

Kirjoittaja: Linne

A/N: lisää spurttiraapaleita! Näistä tuli aika angstisia, vaikka ei kyllä ollut tarkoitus. Taustalla pyörii idea joka on kypsynyt tässä hiljalleen kevään aikana, katsotaan kasvaako se isoksi :) Nämä samat raapaleet on kirjoitettu toisesta näkökulmasta tässä tekstissä: Poika varastossa,S.


1.Aurinko


Rey rakasti aurinkoa.

Hän rakasti sitä kaiken näköisenä ja muotoisena. Hän rakasti sitä suurena ja keltaisena, säteilemässä hänen kalpeille kasvoilleen. Hän rakasti sitä aamulla, kun se oli haaleanoranssi, kuin vesivärien värjäämä, ja hän rakasti sitä illalla, kun se painui horisontin taa ja maalasi taivaan siniseksi ja vaaleanpunaiseksi.

Kun hän oli saapunut kartanoon ja amiraali oli lähtenyt takaisin Aesteniin, hänet oli määrätty työskentelemään vanhaan varastoon. Siellä oli vain pienet ikkunat katonrajassa eikä niistä juuri näkynyt aurinkoa, mutta iltaisin kun hänen oletettiin nukkuvan, hän katseli ulos huoneensa ikkunasta. Huone oli pieni ja karu, siellä oli vain sänky, vaatekaappi ja peseytymispöytä, mutta sen ikkuna antoi länteen ja sieltä näki kauniita auringonlaskuja. Hänellä ei ollut kelloa mutta hän oli aika varma, että kello oli usein kolme tai neljä, kun aurinko viimein painui kukkuloiden taakse ja hän malttoi mennä vuoteeseen.

Kartanon ruoka oli pahaa ja sänky kova, mutta se ei haitannut. Hän eli niillä auringonlaskuilla.


2. Vaasi.

Tyttö katseli häntä usein ovenraosta.

Pitkään Rey teeskenteli, ettei huomannut. Hän kiskoi puulaatikon toisensa perästä alas varaston kiikkeriltä hyllyiltä, raahasi ne keskelle lattiaa ja lajitteli niiden sisällön kasoihin. Metalliesineet menivät yhteen kasaan, puuesineet toiseen. Hän ajatteli usein lajitellessaan Halthia, joka tuntui näkevän esineissä vain materiaaleja, ei tavaroita.

Hänellä oli ikävä Halthia. Hänellä oli ikävä heitä kaikkia.

Ehkä juuri siksi hän puhui tytölle.

“Tiedätkö sinä mikä kellonaika nyt on?” hän kysyi. Hän ei ollut varma, kysyikö sen oikein. Kello oli asia, jonka Halth oli opettanut hänelle vasta muutamia kuukausia sitten.

Kävi ilmi, että ei. Tyttö kertoi hänelle varsin kopeasti, miten kelloa kuului kysyä ja paljonko se oli. Sitten hän lähti. Silkkinauha tämän hiuksissa kiilsi ovenraosta siilautuvassa auringonvalossa.

Rey punnitsi koristeellista vaasia kädessään ja pohti, mihin pinoon laittaisi sen. Eli kello oli puoli kolme. Ei hänen oikeasti ollut tarvinnut tietää. Hänen työnsä loppuisi sitten, kun joku käskisi hänen lopettaa.

Niin kuin ennenkin.

3.Erilainen

Suurin osa kartanon väestä ei juuri välittänyt Reystä. Hänestä liikkui paljon juoruja, mutta vain harva puhui hänelle. Hän sai ruokansa keittiöstä ja sisäkkö haki joskus hänen vaatteitaan pestäviksi, mutta siinä kaikki.

Herra Baverick kuitenkin puhui. Hän oli kartanon tilanhoitaja ja amiraalin poissaollessa Reyn holhooja. Ennen lähtöään amiraali oli käskenyt hänen totella ehdottomasti herra Baverickia.

Se ei haitannut Reyta. Hän piti herra Baverickista. Tämä kohteli häntä kuin hän olisi ihan tavallinen poika, sellainen kuin muut kylän pojat. Se ei tietenkään ollut totta. Hän oli erilainen ja tulisi luultavasti aina olemaan. Herra Baverick vain teeskenteli ettei hän ollut. Rey huomasi teeskentelevänsä mukana.


4. Joskus

Joskus Rey mietti, pitäisikö hänen karata.

Hän ei varsinaisesti inhonnut Audrey Hallia. Palvelijoille tarjottava ruoka oli pahaa ja palvelijat ynseitä mutta hän oli asunut paljon pahemmissakin paikoissa. Hän tiesi, että taloudenhoitaja oli käskenyt hänet varastoon työskentelemään vain koska ei pitänyt hänestä, mutta hänestä oli oikeastaan mukavaa järjestellä tavaroita ja pohtia, mitä uutta niistä voisi tulla.

Hän kuitenkin tiesi, että enemmin tai myöhemmin tavaroiden siirtely kävisi tylsäksi, ja muuta tekemistä hänellä ei juuri ollutkaan. Hän oli salakuljettanut vanhan matematiikan kirjan Aestenista kun hänet oli tuotu kartanoon ja iltaisin hän yritti laskea sen laskuja, mutta ne menivät aina väärin, eikä Halth enää ollut neuvomassa häntä. Hän alkoi kyllästyä siihen kirjaan. Aestenissa olisi sentään muitakin kirjoja.

Mutta mitä muuta siellä olisi? Kaikki olivat lähteneet, hajotettuina ympäri Araniaa kuin hautuvaisen voikukan siemenet. Hän voisi mennä kotiin, mutta hän olisi siellä yksin.

Hänellä ei ollut mitään syytä jäädä, mutta hänellä ei ollut mitään syytä lähteäkään.


5. Persikka


Tristanin sormet vapisivat niin pahasti ettei hän pystynyt pitelemään kynää, mutta hän tykkäsi katsella, kun Miles piirsi seinille.

Jimillä oli isot kourat ja hän jaksoi kantaa melkein mitä tahansa, mutta hänen kätensä olivat silti tarpeeksi lempeät pitelemään Colinin kanarianlintua.

Kun Merle nauroi, Reylle tuli lämmin olo.

Miles piti persikoista vaikka väitti, ettei pitänyt.

Merle kertoi Reylle hänen ensimmäisen tarinansa. Se kertoi sudesta ja käärmeestä.

Kun Halth oikein uppoutui työhönsä, hän unohti kaiken muun. Kerran Rey ojensi hänelle voileivän kesken työnteon ja hän yritti naulata sillä nauloja lautaan.

Colin rakasti niitä pehmeitä makeisia, joita Falck toi joskus torilta. Falck teeskenteli huomanneensa ne muuten vain, mutta kaikki tiesivät, että ne oli tarkoitettu Colinille.

Kun Tristan nukkui, hänen vinkuva hengityksensä syveni ja kuulosti melkein normaalilta. Miles nukkui aina tiiviisti peittoon käpertyneenä. Colinista oli mukavaa, kun joku silitti hänen tukkaansa ennen kuin hän nukahti.

Rey kertasi näitä asioita iltaisin itselleen ettei vain unohtaisi heitä.


6. Opetella.


Päivät jatkuivat samanlaisina. Hän siivosi varastoa, joka alkoi hiljalleen näyttää kelvolliselta. Hän söi laihat keittonsa ja puuronsa palvelijoiden salin apukeittiössä ja muisteli Ruthin tekemään simpukkakeittoa ja sitä lakritsia, jota Aestenista sai makeiskaupoista.
Iltaisin hän yritti laskea matematiikan kirjansa laskuja, mutta ei vieläkään ollut keksinyt, miten murtolukuja jaettiin murtoluvuilla. Kertotauluja hän oli jaksanut opetella kuuteentoista asti.

Kun hän kyllästyi laskuihin, hän katseli auringonlaskua kunnes aurinko vaipui horisontin taakse ja sitten hän makasi kapealla sängyllään ja muisteli ystäviään kunnes nukahti.

Elämä oli tylsää, ja juuri siksi hän jutteli joskus sille tytölle, joka tuli joskus katselemaan häntä varaston ovelta. Usein tämä vain kävi vaihtamassa muutaman sanan, mutta joskus hän kyseli Reyn työstä ja hän kertoi sen, mitä kerrottavaa oli. Joskus tyttö kysyi, mitä Rey oikein teki kartanossa, mutta niin tyhmä hän ei ollut, että olisi kertonut.

Hänestä oli kumminkin mukavaa, että tyttö kävi. Päivät tuntuivat tämän ansiosta vähän lyhyemmiltä.

Sitten tyttö lakkasi käymästä.


7. Väri

  Amiraali Audrey palasi takaisin Aestenista, kun pitkä kevät oli vihdoin selätetty. Hän kutsui Reyn luokseen ja Rey meni.

Amiraali kysyi, voiko hän hyvin ja hän vastasi, että voi. Amiraali kysyi, oliko hän yskinyt ja hän vastasi, että vähän. Amiraali ilmoitti kutsuvansa seuraavana päivänä paikalle lääkärin ja hän nyökkäsi vaikka inhosikin lääkäriä, joka tökki hänen selkäänsä ja rintakehäänsä kuin olisi halunnut tunnustella hänen keuhkojaan ihon läpi.

Tyttö -Cecily -käveli kirjaston ohi kun amiraali puhui hänelle. Hän teeskenteli, ettei huomannut.

Seuraavana päivänä hän auttoi herra Beverickiä istuttamaan punaisia ja keltaisia tulppaaneja jänisten syömien tilalle. Niiden kirkkaat värit tuntuivat liian räikeiltä. Hän kaipasi takaisin varaston viileyteen, mutta sekin työ oli jo melkein valmis. Hänellä oli enää yksi hyllynväli käymättä.

Kun hän sinä iltana raahasi viimeisen laatikon alas hyllyltä, tyttö tuli sisään.

“Olen pahoillani”, tyttö aloitti. Rey vilkaisi häntä hämmästyneenä. Tytöllä oli yllään valkoinen leninki jossa oli vihreitä kukkia. Hänen hiuksissaan oli vihreä silkkinauha. “Minun olisi pitänyt tulla aikaisemmin mutta en…ehtinyt.”

Rey kohautti harteitaan. “Ei se mitään.” Se oli totta. Eiväthän he olleet ystäviä.

“Kyllä se jotain”, tyttö kimpaantui. “Minä en pitänyt lupaustani. Se oli…kunniatonta.”

Rey melkein nauroi. Hänen rintansa tuntui ontolta. “Ihmiset harvoin pitävät lupauksiaan.”

Hetken hän arveli, että tyttö lähtisi. Tämä tuijotti häntä vihaisesti ja Reystä tuntui, että tämä halusi polkea jalkaa. Sitten tyttö suoristautui ja tuijotti häntä pistävästi. “Minä pidän.”

Rey toivoi, että olisi uskonut häntä. Mutta toistaiseksi maailmassa oli vain yksi ihminen, jonka hän uskoi pitävän sanansa, eikä se ollut tämä hemmoteltu aatelistyttö.

Hän toivoi silti, että tyttö olisi toinen.


4
Olipas tämä mielenkiintoinen löytö! Nuoremmasta sukupolvesta on välillä tosi virkistävää lukea, enkä kyllä koskaan ole tullut lukeneeksi heistä tällaisessa konseptissa. Hanahaki-fikkejä olen lukenut muutamia, että vähän osasi odottaa, mitä tässä olisi tiedossa, mutta tuli tässä jotenkin silti vähän yllätyksenä, kuinka raastavaa ja tuskallista luettavaa tämä olisi. Tässä on kyllä nyt niin kunnon piningia ja angstaamista, ja osaat vielä kirjoittaa Albuksen tunteista sellaisella otteella, joka pitää lukijan otteessaan ja menee ihan kunnolla ihon alle.

Ai että miten ihanan turhauttava kuvio, kun Albus kärsii tällä tavalla, mutta ei voi millään edes ajatella paljastavansa tunteensa Scorpiukselle. Ei, vaikka hänen oma henkensä on uhattuna. Tuntuu, että hän on sen sijaan täysin sinut ajatuksen kanssa, että hän tulee kuolemaan karulla tavalla romantisoidun marttyyrikuoleman. Karua ajatella, kuinka paljon Albus pitää yleensä keväästä, ja tällä kertaa kevät kukkii näin tappavalla tavalla hänen rinnassaan. Scorpius tässä taas on suuri mysteeri, kun tuntuu, että hän ei ole tyytyväinen hänen ja Rosen suhteeseen, ja hän antaa Albukselle pieniä vihjeitä siihen suuntaan, että heidän välillään saattaisi ollakin jotain. Jännittää kyllä, mihin suuntaan tämä on tästä menossa, kun nyt on vähän annettu lukijalle toivoa, että ehkä Albuksen tila voisikin parantua.

Kiitos kovasti näistä, jään innolla odottelemaan jatkoa! :)
5
Rinnakkaistodellisuus / Vs: Twilight: Juoksu (S, Edward/Bella, one-shot)
« Uusin viesti kirjoittanut Sinikeiju tänään kello 14:33:04 »
En edes yrittänyt katsella mahdollisia kirjoitusvirheitä, koska tämä vei mukanaan. Tämän lukeminen muistutti siitä, miksi rakastan sun Twilight-ficcejä. Tämä oli ihana ficci. Kiitos
6
Godrickin notko / Vs: Hyödyllisempää kuin seksivalistus [K-11]
« Uusin viesti kirjoittanut Thelina 19.05.2024 22:21:16 »
Enpä muistakaan törmänneeni tuollaiseen stereotypiaan, että kaikki luihuispojat ovat homoja :D mielenkiintoista ja varmaan aikamoisten ficcien aihe! Theodore Nott esiintyy ficeissä harvemmin ja jotenkin tämä ehkä siksi houkutteli lukemaan.

En ekana huomannut pientä pränttiä, joten mietin, tirkistelikö Theo Kalkarosta, jolloin tämä olisi sijoittunut kutosvuoteen kun tämä oli PVS-opena. Mutta Remus/Sirius olikin kiva yllätys, vaikka toki tuon tuntemattoman mustahiuksisen olisi voinut todeta vaikka keneksi. Esim olisihan Remus/Severus ollut mahdollinen myös! Theo ei ole tainnut kuulla vielä vaimennusloitsuista, ehkä hän oli päätynyt loitsun sisäpuolelle ja kuuli siksi äänet, joita muut ei kuulleet. Varmasti hän teinipojan kiihkolla ja kiinnostuksella oikein tallensi kaiken näkemänsä, varsinkin kun ei ollut löytänyt vastaavaa tietoa oppaista. Näinköjän Theo pitää tirkistelyt omana tietonaan, vai jakaa vinkkejä muillekin luihuisille ;D kiitos tästä, oli hauska lukea!
7
Olipa ihana saada säpo ilmoitus kommentista ;; Kiva, että tulit tämän lukemaan! Hurjaa, miten nopeasti aika kuluu. Tuntuu, että olisin vasta viime vuonna Finiin liittynyt, mutta kyllähän tässä on ehtinyt jo monen monta vuotta kirjoitella kaikenlaista ;D Kiitos Vilna kommentista ^^ <3
8
Godrickin notko / Vs: Majakka • K11 • Neville/Remus • raapalesarja 27/50
« Uusin viesti kirjoittanut zilah 19.05.2024 21:14:03 »
Hmm. Täällähän on tapahtunut paljon lyhyessä ajassa.  ;D Oli ihanaa viimeinkin lukea Nevillen ja Remuksen päätymisestä yhteen. <3 Voi Neville parkaa! Ei ehkä tutustumisyritys päättynyt ihan niin kuin hän oli ajatellut, mutta lopputulos oli mainio yhtä kaikki.  ;D

Viimeisen raapaleen loppu oli ihastuttava ja kutkuttava yhtä aikaa. <3 Ihan mahtavaa, että Remus viimeinkin otti ratkaisevan askeleen ja tuli tapaamaan Nevilleä. <3 Toivoisin niin kovasti, että he löytäisivät yhdessä onnen, jonka todellakin olisivat kaiken jälkeen ansainneet. <3

Jatkoa innolla odottaen,



zilah
9
Hunajaherttua / Vs: Lentävä sydän, Harry/Draco-raapaleet, toimistofluffy (S)
« Uusin viesti kirjoittanut Thelina 19.05.2024 20:40:33 »
valokki, minä taas kaipasin rankan työviikon ohessa jotain hömppää kirjoitettavaa, joten kiva että tämä toimi myös lukupalana työpäivän jälkeen! Minä en muista lukeneeni yhtään kenestäkään luutasäännösten valvomon työntekijänä, mutta kun mietin, millä osastolla kaksikko voisi työskennellä, sattui tämä PotterWikissä tai jossain silmään. Ja oli kyllä hauska keksiä, mitä tuohon työhön voisi kuulua! Ihanaa, että tykkäsit tästä, kiitos kommentista!

Linne, Harrylle todellakin toivoisi vähän seesteisempää ajanjaksoa sen canonin version sijaan, jossa hänestä heti tulee aurori. Kivaa, että tykkäsit työhön liittyvistä yksityiskohdista ja arkiromanssista. Ja tietenkin Oliver pääsi myös mukaan, kun luuta-asioista on kyse <3 Hedwiinaa ajattelin tietysti Hedwigin seuraajaksi ja aion kyllä käyttää jatkossakin, tykästyin tuohon nimeen! Kiitos kommentista!

Ygritte, voisi tosiaan kuvitella, että kun Dracosta on hiukan karissut se luihuismainen ylimielisyys ja hän on aikuistunut, onkin hän yhtäkkiä Harryn silmissä ihan toisenlainen kuin ennen. Minustakin tuntuu välillä vaikealta puhua näistä miehinä, mutta aika nuoriksi asiantuntijoiksi heidät kyllä kuvittelin, että sikäli aika poikia ovat vielä :D kiva kuulla, että sinäkin tykkäsit eri yksityiskohdista ja Hedwiinasta<3 kiitos kommentista!

Meldis, en muista kuka, mutta joku on kyllä kirjoittanut silmälasipäisestä Dracosta, joten se ui tähänkin mukaan<3 haha, en ollut miettinytkään, että Harry olisi stalkannut Malfoyden elämää juorulehdistä, mutta ei hän varmaan otsikoilta täysin voi välttyäkään. Tai sitten Draco on jutellut Harryn kanssa syvällisempiä ja kipeitäkin aiheita<3 Hermostuneena höpöttävä Harry on kyllä minunkin mielessäni juuri tuo joulutanssiaiskohdan tyylinen! Kivaa, että tykkäsit tästä, kiitos kommentista!
10
Hunajaherttua / Vs: Vaahteranlehtiä alkkareissa | S | H/D | ficlet
« Uusin viesti kirjoittanut Waulish 19.05.2024 20:24:10 »
Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! Tämän tekstin huvittava, sympaattinen nimi kiinnitti huomioni, joten päätin valita tämän luettavakseni. Piti saada tietää, onko alkkareissa oikeasti vaahteranlehtiä vaiko kenties vaahteranlehtikuosi. :P

Tämä olikin hauska hyvän mielen teksti! Rakastan aina kaikenlaista kahdenkeskistä kujeilua, sanailua ja naljailuakin. Kinastelu on todella suloista juuri näin, että sen taustalla on kuitenkin lempeitä tunteita ja kiintymystä. Harryn ja Dracon dynamiikka on lisäksi sellainen, että heidän suhdettaan olisi vaikea kuvitella ilman pientä leikkimielistä piikittelyä.

“Nukun aina toinen silmä auki”, Harry kuiskasi Dracon korvaan. “Nukunhan sinun vieressäsi.”
Hahaa. :D Alituinen valppaus!

Ihanasti on lopussa vielä pientä flirtinpoikastakin. Draco ei ehkä nauti lehtien ronkkimisesta omista hiuksistaan, mutta voin kuvitella, ettei lehtien etsiskely Harryn alkkareista ole hänelle mitenkään epämieluisaa puuhaa. ;) Tällehän pitäisi saada jatko-osa, jossa päästäisiin nauttimaan suihkutuokiosta ja kurkistamaan, mitä sieltä alkkareista oikein löytyy, haha!

Kiitoksia tästä hupaisasta lukukokemuksesta! -Walle
Sivuja: [1] 2 3 ... 10