Kirjoittaja Aihe: Ne muistot, joita en unohda (K-11), Kelmificci J/L  (Luettu 20087 kertaa)

Mjau

  • ***
  • Viestejä: 65
Vs: Ne muistot, joita en unohda (K-11)
« Vastaus #60 : 18.04.2009 10:28:57 »
Suurkiitos kaikista ihanista kommenteistanne :D

Vastaukseksi Violan kysymykseen, niin olen kyllä suunnitellut laittavani tänne muitakin ficcejäni. On vain sellainen ongelma, että Lilystä ja kelmeistä kirjoittaminen tuntuu kaikkein luontevimmalta, enkä oikein tiedä, miten se onnistuu muilla Potter-hahmoilla. Mutta laitan varmaan joskus tarinan, joka ei sijoitu ollenkaan HP-maailmaan ja olen myös HP-aiheista oneshottia suunnitellut =)

11.luku
Kosto


Joululomaa edeltävänä iltana Lily oli ollut kirjastossa sulkemisaikaan saakka ja kiipesi haukotellen sisään muotokuva-aukosta. Huomatessaan Jamesin istuvan oleskeluhuoneessa hän onki laukustaan pienen paketin ja käveli pojan luokse.
“Hyvää joulua, James”, Lily sanoi ojentaen sievästi paketoidun lahjan pojan käsiin. James näytti hieman vaivaantuneelta vastaanottaessaan lahjan, sillä hän ei ollut varsinaisesti odottanut saavansa Lilyltä mitään. Mutta hetki sitten hän oli pyytänyt Lilyn ystävää viemään hänelle antamansa lahjan Lilyn yöpöydälle.
“Kiitos. Ja hyvää joulua”, James vastasi ja toivoi, että Lily kävisi pian makuusalissaan ja huomaisi hänen lahjansa.

Lily ei jäänyt katsomaan, kun James avasi lahjan. Se oli ehkä ihan hyvä juttu, sillä sievä lahjapaperi muuttui pian kasaksi silppua ja paketista paljastui huuliharppu. James tuijotti sitä ensin yllättyneenä, mutta lähti sitten ylpeilemään sillä Siriukselle.

Lily ja Jane valvoivat myöhään oleskeluhuoneessa siitä huolimatta, että olivat kumpikin väsyneitä, ja kun he viimein nousivat kierreportaita tyttöjen makuusaliin, olivat toiset huoneessa nukkuvat tytöt jo unten mailla.

Lily riisuutui ja veti yöpuvun ylleen ennen kuin kapusi pylvässänkyynsä.
“Hyvää yötä”, hän toivotti Janelle ja tuli samalla huomanneeksi avaamattoman paketin sänkynsä vieressä olevalla pienellä pöydällä.
“Samantekevää”, Lily ajatteli ja veti verhot sänkynsä eteen. “Avaan sen sitten aamulla.” Mutta yhtäkkiä häntä alkoi mietityttää, oliko Janen ilme näyttänyt jotenkin salamyhkäiseltä. “No, samantekevää sekin.”

Hän painoi päänsä tyynyyn ja oli enemmän kuin valmis nukkumaan. Mutta juuri kun hän oli nukahtamaisillaan, alkoi ulkoa kuulua hiljaista musiikkia. Lily yritti olla välittämättä siitä, mutta epäonnistui surkeasti. Niinpä hänelle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin nousta istumaan ja avata pylvässänkynsä verhot.

Jane seisoi vähän matkan päässä hänen sängystään ja katseli ulos ikkunasta.
“Mitä nyt?” Lily kysyi unisella äänellä. “Kuka soittaa?”
“Romeo, sinun ikkunasi alla”, Jane vastasi salaperäisesti. Lily nousi sängystä ja kurkisti ulos ikkunasta, vaikka arvasi oikein hyvin, kuka seisoi ulkona soittamassa uutta huuliharppuaan.

Vaikka sävelet, joita James soitti, eivät muodostaneet mitään oikeaa laulua, ne kuulostivat silti hyvin kauniilta hiljaisessa yössä. Lily huoahti, mutta Jane vain hymyili.
“Tiesitkö sinä tästä?” Lily kysyi epäluuloisesti.
“En”, hänen ystävänsä vakuutti vilpittömästi. “Mutta lahjasta tiesin. Se on Jamesilta.” Jane osoitti kädellään pakettia yöpöydällä.
“Vai niin”, Lily sanoi ja kumartui taas katsomaan ikkunasta ulos. James huomasi hänet ja lakkasi soittamasta. Hän otti taikasauvansa esiin ja kirjoitti sillä ilmaan kultaisin kirjaimin, jotka jäivät hetkeksi hohtamaan ennen kuin katosivat.

Tule ulos!

Lily avasi ikkunan ja ojensi sauvakätensä ulos. Hän kirjoitti ripein kädenliikkein vastauksen.

Pyydätkö minua kiipeämään kaikki portaat alas ja kiertämään sinne?

Niin pitkän lauseen jälkeen Lilyn käsi jo väsyi ja muutenkin hän oli niin väsynyt, ettei ajatus harhailusta ulos pitkin loputtomia käytäviä kuulostanut ollenkaan houkuttelevalta.

James luki kysymyksen ja heilautti sitten taikasauvaansa, jolloin ikkunan alle ilmestyi tikapuut. Lily perääntyi ikkunasta.
“No, mitä sinä enää odotat?” Jane kysyi nauraen. “Mene!”
Lily ei empinyt enää, vaan kiskoi nopeasti edellispäivän vaatteet ylleen ja lisäksi lämpimät ulkovaatteet. James otti hänet alhaalla vastaan ja suuteli häntä. Lily hymyili ja pudisteli päätään.
“Mitä?” James kysyi sen nähdessään.
“Tämä on niin sinun tapaistasi”, Lily vastasi. “Lähteä kielletylle yökävelylle tällaisessa pakkasessa.” James vain nauroi ja he lähtivät kahlaamaan lumihangessa hieman tasoitetummalle alueelle.


Joululoman alettua James oli yksi niistä mattimyöhäisistä, jotka pakkasivat vasta viime tingassa tavarat, jotka halusivat ottaa mukaansa kotiin ja leijutti matkalaukkuaan lähes tyhjillä käytävillä matkalla Tylypahkan pikajunaan törmätessään Kalkarokseen. Tämä nojasi portaiden kaiteeseen ja katseli ulko-ovista kulkevia oppilaita.
“Voi voi, tuleeko itku, kun et ole yksi kotiinlähtijöistä?” James irvaili. Kalkaros käännähti puristaen taikasauvaansa oikeassa kädessään.
“Huolehdi sinä vain omista asioistasi”, hän ärähti suu puristuneena tiukaksi viivaksi.
“Mielelläni”, James sanoi rennosti ja työntyi pojan ohi portaisiin. Kalkaros katseli hänen menoaan hetken kunnes sanoi hetken mielijohteesta: “Vaikket sinä sitä kovin hyvin teekään…”
James kääntyi hitaasti. “Mitä oikein selität?”
“No, vaikka kivana pikku esimerkkinä et saanut pidettyä antamaasi kissaa hengissä”, Kalkaros totesi suu virneessä nojaillen näennäisen rentona kaiteeseen. Nyt oli Jamesin suun vuoro puristua viivaksi.
“Mitä se sinua liikuttaa?”
“Ei liikutakaan”, Kalkaros vastasi häijysti hymyillen. Häntä ilahdutti nähdä, kuinka paljon hän pystyi Jamesia raivostuttamaan, ja hän halusi aiheuttaa tälle mahdollisen paljon tuskaa. “Olisin vain odottanut, että siitä olisi vaikeampi päästä eroon.”
“Sinä…” James suhisi yhteen puristettujen huulten välistä. “Tapoitko sinä Lilyn kissan?!” Hänen laukkunsa putosi kolisten portaisiin hänen keskittymisensä herpaantuessa loitsusta, mutta hän ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota.
“Ehkäpä”, Kalkaros vastasi hyytävällä äänellä yhä virnuillen. James sinkosi ääneenlausumattoman aseistariisuntaloitsun häntä kohti, mutta Kalkaros ehti torjua sen. James harppoi portaita takaisinpäin estäen samalla Kalkaroksen loitsun. Yllättäen Kalkaroksen täysin James syöksähti tämän jalkojen kimppuun ja Kalkaros kaatui karjahtaen selälleen. Turhautuneena tämän loitsuyrityksiin James repi raivon kasvattamin voimin taikasauvan pojan kädestä, viskasi sen syrjään ja tarttui Kalkarosta kurkusta. Tämä yski ja yritti riuhtoa Jamesin käsiä irti, mutta tämä oli vahvempi kuin luiseva Kalkaros.
“En ikinä olisi uskonut edes sinun, alhaisen maanmatosen ja perseennuolijan, vajoavan noin alas”, James sylkäisi suustaan pitäen äänensä hiljaisena, jotteivät alhaalla liikkuvat oppilaat olisi kiinnittäneet heihin huomiota. “Miten saatoit loukata Lilyä sillä tavalla?”

Kalkaroksen vastaus oli pelkkää köhinää, mutta ei James hänen vastauksestaan ollutkaan kiinnostunut. Hän päästi irti tämän kurkusta ja tarttui sen sijasta tämän tummiin hiuksiin ja pakotti tämän kasvot vasten kaidetta, jonka raoista näkyi maahan.
“Tuonne olisi kiva pikku lentomatka, eikö olisikin?” James totesi katsoen kohti lattiaa. Kalkaros onnistui potkaisemaan häntä kivuliaasti nilkkaan, mutta James ei välittänyt. “Sinne sinä päätyisit, ellei se aiheuttaisi liikaa huomiota. Sen sijaan tyydyn tekemään näin.” Ja sen sanottuaan hän iski kaikin voimin Kalkarosta kasvoihin nyrkillään. Kalkaros jäi makaamaan porrastasanteelle nenäänsä pidellen Jamesin lähtiessä laskeutumaan portaita. Hän nosti taas laukkunsa leijutusloitsulla ilmaan ja jatkoi matkaa hieroen kivusta tykyttävää oikeaa kättään.

“Mikä sinulla oikein kesti?” Peter kysyi Jamesin löytäessä Kelmien valtaaman vaunuosaston. “Jouduimme pyytämään kuljettajaa odottamaan sinua.”
“Pahoittelen. Oli yksi asia, mikä piti hoitaa”, James sanoi välttelevästi. Hän päätti pitää Kalkarokselta saaneensa tiedon itsellään, sillä ei halunnut asian vuotavan Lilylle. Tämä ei kuitenkaan olisi hyväksynyt hänen kostoaan. Sitä paitsi tieto siitä, että Kalkaros oli tappanut Jasun, olisi vain satuttanut Lilyä turhaan. James istahti tyhjälle istuimelle ja piilotti punoittavat rystysensä taskuun.
“Pelataanko räjähtävää näpäytystä?” Sirius ehdotti Jamesille ja tämä suostui. Peter nojautui eteenpäin voidakseen paremmin seurata peliä ja Remus torkkui penkin selkänojaa vasten.

Myöhemmin vaunuosaston ovi aukesi ja Lily, Rose sekä Jane astuivat sisään.
“Hei, tulimme tervehtimään”, Rose ilmoitti ja kumartui suukottamaan istuvaa Siriusta. Lily istahti Jamesin syliin ja kuiskasi tälle hyvin hiljaa:
“Emily ei uskaltanut tulla mukaan, ettei Peter luulisi Emilyn tulleen tervehtimään häntä.”
James tyrskähti. “Luultavasti viisaasti tehty.” Lily hymyili, mutta hänen kävi kuitenkin hieman sääliksi epäsuosittua Peter-parkaa, ja hän siirtyi tämän viereen penkille esittäen olevansa kiinnostunut tämän lukemasta lehdestä. Hän kyseli siitä muutamia kysymyksiä ja Peter vaikutti olevan tyytyväinen saamastaan huomiosta. James änkeytyi kuitenkin mustasukkaisena samalle penkille ja otti osaa keskusteluun.


// Homman nimi on nyt sellainen, ettei minulla ole enempää lukuja valmiina, enkä siis tiedä vielä seuraavan luvun nimeä. En kuitenkaan aio vielä ihan tähän ficciäni lopettaa, mutta saattaa kestää nyt vähän pidempään ennen kuin tulee jatkoa  :-\
« Viimeksi muokattu: 18.04.2009 12:05:33 kirjoittanut Mjau »
Kirjastonkirja
jää ratikan penkille
niin kuin sinäkin.

Anzzu

  • ***
  • Viestejä: 21
Vs: Ne muistot, joita en unohda (K-11)
« Vastaus #61 : 18.04.2009 12:17:03 »
JEE, jatkoa näin pian, loistavaa!
Tämä luku oli kerrasaan ihana !
Ah, James ja Lily! James oli
niin ihana! =D

Anteeksi, mutta olen nyt hieman
erilaisessa mielentilassa, jonka
vuoksi kommentista tuli tönkkö
kökkö, pahoittelen!

Mutta toivottavasti ei mene kauaa
seuraavan luvun tulemiseen!
Tänks ja silleen.

TOSI hyvä jatko!

Viola

  • ***
  • Viestejä: 71
Vs: Ne muistot, joita en unohda (K-11)
« Vastaus #62 : 18.04.2009 12:33:30 »
Tulipas jatkoa nopeaan, ihanaa!
Tämäkin luku oli tosi hyvä, sait minut ikävöimään joulua, vaikka pitäisi odottaa kesää : D
Mutta siis tuo jouluisuus toi ihanasti lämpöä tähän lukuun, ja James oli taas niin ihanan Jamesmainen toimittamalla sen lahjan jo valmiiksi Lilyn huoneeseen ja sitten soittelemalla sitä huuliharppua tämän ikkunan alla. Ihanan suloista<3
Jäi muuten vaivamaan, että sitä ei kerrottu mitä James antoi lahjaksi Lilylle? Olen niin utelias, ja olisin kovasti halunnut tietää :D Tuleeko se paljastumaan jossain vaiheessa?
Oli muuten kivasti oivallettu tuo taikasauvalla ilmaan kirjoittaminen (:

Jotenkin arvasin, että tämä kosto liittyy Kalkarokseen! Kehenkäs muuhunkaan? : D
Jamesin ja Kalkaroksen kohtaaminen oli minusta tosi hyvin kirjoitettu. Erityisesti Kalkaroksen repliikit saivat hymyn huulilleni, ne vain olivat niin Kalkarosmaisia (:
Varsinkin, kun James sitten kysyy, että "tapoitko sinä Lilyn kissan?" ja Kalkaros vastaa virnuillen, että "Ehkäpä", oli minusta hyvä kohtaus. Tuo ehkäpä-vastaus nyt vain sopi tuohon kohtaan jotenkin niin hyvin! (:
Ja onneksi Jasun kuolema saatiin nyt kostettua! En vieläkään tajua miten Kalkaros onnistui olemaan niin raaka, että meni sellaisen suloisen otuksen tappamaan.

Lopetit luvun kivasti, Lilyn sääliessä Peter- parkaa, oli hyvä lisä, että James tunsi siitä vielä kateutta(:
Peter-rassu, kun on niin epäsuosittu :( Okei, en kyllä rupea häntä säälimään!

Mukavaa, että olet ajatellut jatkaa ficcien kirjoittamista! Ihanaa! Minä en kyllä panisi pahakseni, jos kirjoittaisit lisää ficcejä kelmien ajoilta, jos se nyt sinusta luontevimmalta tuntuu, sillä itse luen mieluiten juuri kelmificcejä(: Ja tämä sinun on mainio!

Tämä oli siis hyvä luku jälleen kerran, oli mukavaa saada Kalkarostakin vähän kuvioihin(: Toivottavasti jaksat jatkaa taas pian, sillä tunnetusti en malttaisi odottaa jatkoa (:

It's sad the map of the world is on you
The moon gravitates around you
The seasons escape you
& I always was, always was one for crying
I always was one for tears

nuuhku

  • ***
  • Viestejä: 73
Vs: Ne muistot, joita en unohda (K-11)
« Vastaus #63 : 18.04.2009 14:55:34 »
luku 10. onnistui erittäin hyvin, luku oli ihana (:
erittäin hyvä luku myös 11, ei tässä oikeen mitään rakentavaa saa aikaseks

hyvä, että oot ajatellu kirjottaa lisää ficcejä. jos lilystä ja kelmeistä kirjottaminen tuntuu kaikista luontevimmalta, ja tulos on samaa kuin tämä, kirjota ihmeessä niistä lisää! (:

eipä tässä muuta kuin jatkoa odotellessa

~nuuhku

justiinsa (:

Aurora

  • ***
  • Viestejä: 14
Vs: Ne muistot, joita en unohda (K-11)
« Vastaus #64 : 18.04.2009 17:30:19 »
voi tää oli tosi söpö! luin kaikki osat putkeen ja virnuilin tyhmän näkösenä <33 jatkoo <3
Olen rakastunut, on tunne kaapannut mut
kokonaan, ja pyörteissä sen
kamalan ihanuuden, olla saan

Tessuu

  • ***
  • Viestejä: 150
Vs: Ne muistot, joita en unohda (K-11)
« Vastaus #65 : 18.04.2009 18:26:08 »
Tä on iihana :) Lily ja James on ihanii,jatkoo ;D

NeitiMusta

  • ***
  • Viestejä: 977
  • Hakunamatata
Vs: Ne muistot, joita en unohda (K-11)
« Vastaus #66 : 18.04.2009 20:36:12 »
IHANA!!!
Ois mukava lukee joitakin muita sun kirjottamii fikkei. Vaikka sitten kelmeistä. :D
Toivottavasti jatkoo tulee mahdollisimman pian.

NeitiMusta.
Kliseiden vannoutunut liittolainen! ♥

Scaramouche

  • ***
  • Viestejä: 1 169
  • maleficent
Vs: Ne muistot, joita en unohda (K-11)
« Vastaus #67 : 19.04.2009 18:14:17 »
hyvä, jatkoa!!

toi oli vaikuttava toi jamesin reaktio, kun se sai tietää kalkaroksen tappaneen lilyn kissan... ei sitä ihan totta olisikaan uskonut, edes severukselta. no, tehty mikä tehty.

toivottavasti uuden luvun kirjoittamisessa ei kestä kauan, en jaksaisi millään odottaa!
i'm ready to know what the people know
ask them my questions and get some answers
what's the fire and why does it - what's the word - burn?


Neiti Pimeyden Lordi

  • ***
  • Viestejä: 31
Vs: Ne muistot, joita en unohda (K-11)
« Vastaus #68 : 23.04.2009 20:52:21 »
Sait muuten uuden lukijan!
Monissa kelmificeissä tuppaa käymään niin, että Kalkarokse osa tarinassa unohtuu kokonaan. Hienoa, ettei sinulle ole käynyt niin!
James on niin suloinen puolustaessaan Lilyä... Tai sitten ei ihan niin suloinen.
No turha mun kai on tässä turhia höpötellä.
Valittaisin kyllä, jos olisi valitettavaa. :D
Ei muuta.
There is more beauty in darkness than in anything else...
Scars on my skin, scars on my hart, scars on my soul, reminding me of myself.
Living is just a slow way to die.

Mjau

  • ***
  • Viestejä: 65
Vs: Ne muistot, joita en unohda (K-11)
« Vastaus #69 : 28.04.2009 19:34:05 »
Tässäpä on teille vihdoin jatkoa. Toivottavasti ette joudu pettymään, sillä tämä luku ei ole yhtä työstetty kuin muut lukuni ovat olleet :-[ Inspiraatio on nyt vähän hukassa tämän tarinan kanssa, ja minulla on muita tarinoita, joita olisin innokkaampi kirjoittamaan. Mutta en suinkaan hylkää tätä tarinaa, sillä kun on niin ihania lukijoitakin :P Kiitoksia paljon kaikille kommentoijille!

Violalle vielä erikseen mainitsen, että vastaus lahja-kysymykseesi löytyy tästä luvusta =D

12.luku
Yllätysten aikaa


Herra ja rouva Evans halasivat molemmat Lilyä tervehdykseksi heidän tavatessaan juna-asemalla. Lilyä ei ihmetyttänyt Petunian puuttuminen, mutta kun tätä ei näkynyt kotonakaan, hän kysyi äidiltään siskonsa olinpaikkaa.
“Petunia halusi meni juhlimaan joulua ystäviensä Natashan ja Laurenin kanssa”, rouva Evans kertoi sitoessaan esiliinaa ylleen. Lily jäi auttamaan äitiään jouluherkkujen leipomisessa ja yritti karistaa mielestään epäilyksen, että Petunia oli mennyt muualle jouluksi välttääkseen tapaamasta hänet.

Myöhemmin, leivottuaan melkein kolme purkkia täyteen pipareita, Lily päätti, että oli aika purkaa matkatavarat. Hän avasi ikkunan raolleen, jotta hänen huoneensa tuulettuisi, ja kävi sitten laukkunsa kimppuun. Hän ei ollut tuonut kovin paljon tavaroita mukanaan, vain ne asiat, joita hän ei enää tarvinnut Tylypahkassa, ja saamansa joululahjat.

Jane oli antanut hänelle lupaavalta vaikuttavan kirjan ja kauneimman sulkakynän, jonka Lily oli koskaan nähnyt. Hän asetti kirjan yöpöydälleen aikomuksenaan lukea sitä illalla ja katseli tarkemmin sulkakynää, joka oli yhä pakkauksessa. Hän käänsi sen ympäri ja luki pienestä lapusta:
               
Enää ei ole vaaraa, että muste loppuu kesken
tai kaadat mustepullosi kumoon. Uuteen
Fenixx-sulkakynään et tarvitse mustetta.
Sen sisältämä muste vaihtaa väriä mielialasi
mukaan!

         
Lily hymyili, käänsi pakkauksen jälleen oikein päin ja laski sen vierelleen sängylle. Emilyltä hän oli saanut pirteän, lukollisen päiväkirjan.
“Alohomora”, hänen oli pakko kokeilla, mutta lukko ei auennut loitsun voimasta.
“Hyvä tyttö”, Lily sanoi piloillaan ja taputti päiväkirjan etukantta. Hän laittoi sen ja mukana tulleen avaimen kirjoituspöytänsä laatikkoon ja etsi paikat muiltakin ystäviltään saamilleen lahjoille. Vasta kaadettuaan loput laukun sisällöstä sängylleen hän huomasi punakultaiseen lahjapaperiin käärityn paketin ja tajusi, ettei ollut vieläkään avannut Jamesin lahjaa. Kumma, ettei poika ollut muistuttanut siitä. Uteliaana Lily avasi paketin, josta paljastui tummanpunainen sydänkuvioinen rasia. Sen sisällä oli simpukkasuklaita, James siis edelleen muisti hänen lempiherkkunsa. Lily kallisti rasiaa ja pudotti kämmenelleen yhden kiiltävään hopeakääreeseen käärityn suklaan.

Samassa hän huomasi rasiassa jotain muutakin kiiltävää ja noukki sen käteensä. Se jokin oli pienessä muovirasiassa oleva sormus. Lily hätkähti rajusti ja sormus kirposi hänen otteestaan ja putosi lattialle. Hänen yrittäessään tasata sykettään ovelta kuului koputus joka kiihdytti hänen pulssiaan entisestään. Hän potkaisi sormusrasian hätäisesti sänkynsä alle juuri samalla hetkellä, kun hänen äitinsä astui sisään.
“Tulin tuomaan näitä lakanoita”, rouva Evans sanoi ja käveli viemään ne Lilyn vaatekaappiin, “ja kertomaan, että ruoka on valmista.”
“Okei, tulen ihan kohta”, Lily ilmoitti ja ryhtyi penkomaan punaista sydänrasiaa jonkinlaista lappua etsien heti, kun hänen äitinsä oli lähtenyt. Sellainen löytyikin liimautuneena rasian laitaan.

Älä säikähdä, tämä ei ole kihlasormus. Voit pitää sitä missä sormessa haluat. Rakkaudella, James.

Lily nauroi ääneen.
“Tyhmä minä” hän mumisi ja läpsäisi itseään otsalle. “En kai tosissani kuvitellut, että James kosisi näin epäromanttisesti?!” Silti kovasti helpottuneena hän kumartui nostamaan sormuksen sängyn alta ja katsoi sitä tarkemmin. Hän otti sen pois rasiasta ja nosti lähelle silmiään. Sormus oli kapea ja hopeinen, ja sen keskelle oli upotettu kaunis soikean muotoinen meripihkanpalanen. Lily sovitti sormusta etusormeensa, ja koska se oli hieman löysä, hän kutisti sitä taikasauvallaan. Nähdäkseen paremmin kokonaisvaikutelman hän ojensi kätensä suoraksi ja käänsi sormiaan itseensä päin. Sormus tuntui hieman juhlavalta arkikäyttöön, mutta hän jätti sen silti sormeensa.

Petunia palasi kotiin parin päivän päästä näyttäen salamyhkäiseltä ja hänen kasvoillaan kareili miltei omahyväinen hymy.
“No, oliko hauskaa Laurenin ja Natashan kanssa?” Lily kysyi yrittäen peittää uteliaisuutensa. Petunian hymy leveni ja hän vilkaisi ympärilleen ennen kuin vastasi: “En minä oikeasti heidän kanssaan ollut.”
“Etkö?” Lily hämmästeli. Hänen sisarellaan ei yleensä ollut tapana valehdella. “Kenen kanssa sitten?”
“Yhden pojan”, Petunia vastasi ja hänen äänessään kalskahti hieman ylimielisyyttä. “Hänen nimensä on Vernon ja olemme tapailleet jo jonkin aikaa.”

Petunia keskeytti puheensa herra Evansin kävellessä heidän ohitseen. Vaikka siskoksilla ei ollut kovinkaan läheiset välit, Lily oli kuitenkin nyt se henkilö, jolle Petunia halusi uskoutua ja he menivät hänen huoneeseensa juttelemaan. Petunia kehui Vernonia hetken maasta taivaisiin ja Lilykin mainitsi seurustelevansa.
“Sinulla on uusi sormus”, Petunia huomasi Lilyn sipaistessa hiuksiaan korvan taakse. “Onpa nätti. Mistä olet saanut sen?”
“Jamesilta”, Lily vastasi ja ojensi kättään lähemmäs, jotta hänen sisarensa näki sormuksen paremmin. Petunian ilme synkkeni.
“Vau”, hän sanoi kateellisesti. “Minä sain Vernonilta joululahjaksi villasukat…”

Joulu tuntui olevan erityisen romanttista aikaa, sillä Lily sai tietää, että Peterkin oli löytänyt itselleen heilan. Hän istui Jamesin, Emilyn, Janen ja Rosen kanssa samassa vaunuosastossa Jamesin kertoessa asiasta, ja oli tytöistä ainoa, jonka suu ei loksahtanut auki hämmästyksestä.
“Peterillä tyttöystävä?” Rose huudahti. “Vitsailet varmaan!”
James vakuutti kuitenkin olevansa tosissaan.
“Älkää nyt”, Lily aloitti, mutta kohdatessaan kolmen silmäparin epäuskoisen tuijotuksen muutti lausetta, jonka oli aikonut sanoa. “Ihminen hänkin on, uskokaa tai älkää.”
“Se tyttö on takuulla jästi”, Jane veikkasi jättäen parhaan ystävänsä huomautuksen omaan arvoonsa.
“Niin onkin”, James kertoi ja lisäsi naureskellen: “Peter joutui totuttamaan hänet pöllöihin, jotta pystyy lähettämään tälle pöllöpostia Tylypahkasta.”

Samassa vaunuosaston ovi avautui ja Sirius astui sisään Peter kannoillaan.
“Tulimme jakamaan haaremisi, Sarvihaara”, Sirius sanoi matalalla ja teeskennellyn vakavalla äänellä ja jatkoi sitten hieman normaalimmalla äänellä: “Eihän nyt ole oikein, että saat istua täällä yksinäsi gigolona.”
Kaikki purskahtivat nauruun, Peterkin nauroi hetken aikaa hieman hermostuneesti, ennen kuin istui alas ja muuttui hajamielisen näköiseksi. Kaikki muut arvasivat heti, että hän uppoutui ajattelemaan uutta kultaansa.

Koulunkäynti jatkui taas normaaliin tapaansa ja oppilaat alkoivat pian tuskastella läksyjen määrää. Opettajat eivät vaivautuneet järjestämään heille pehmeää laskua loman jälkeen, vaan antoivat paljon läksyjä. Jotkut opettajat tuntuivat jopa olevan sitä mieltä, että joululomaan oli tuhlaantunut tärkeää opiskeluaikaa, joka piti korvata valtavilla kotitehtäväpinoilla.

Lilyllä oli opiskelun lisäksi muutakin vastuuta, sillä hänen täytyi käydä taas parilla partiointikierroksella Justinin kanssa. Hän jännitti partiointia etukäteen, sillä ei osannut enää ollenkaan olla Justinin seurassa. Tämä kuitenkin suhtautui häneen hyvin neutraalisti, joskin vaikutti todella hajamieliseltä, eikä puhunut juuri mitään. Lilykin pysytteli hiljaa heidän kävellessään ja mietti, mahtoivatko pojan ajatukset pyöriä jonkun uuden rakkaan ympärillä, niin kuin Peterinkin. Hetken Justinin ilmeitä analysoituaan hän kuitenkin arveli kyseen olevan jostain vakavammasta, surullisesta asiasta. Lilyn teki mieli tarjota apuaan, mutta hän ei halunnut tunkea nenäänsä pojan asioihin, varsinkaan kun heidän välinsä eivät olleet viime aikoina olleet mitenkään hyvät. Silti asia jäi vaivaamaan hänen mieltään. Hän suunnitteli puhuvansa asiasta Janen kanssa, mutta unohti koko jutun ehtiessään oleskeluhuoneeseen, sillä Peter ilmaantui hänen eteensä puristaen suttuista pergamenttipalaa kädessään.

“Öö, hei!” poika sanoi vaivaantuneena.
“Hei!” Lily vastasi kummastellen, mitä asiaa Peterillä saattoi olla. Peter käänteli pergamenttia pitkän aikaa ennen kuin sai kakistettua asiansa.
“Niin, tuota kun… Yritän kirjoittaa runoa Karenille, mutta juutuin yhteen kohtaan. Ja ajattelin, että sinä… mm… voisit ehkä auttaa…” hän sanoi puhuen katkonaisesti. Pyyntö yllätti Lilyn niin täysin, että hän oli hetken täysin sanaton.
“Ööh, totta kai”, hän sanoi reippaasti saatuaan puhekykynsä takaisin ja ohjasi heidät istumaan tyhjän pöydän ääreen. Peter asetti aikaansaannoksensa Lilyn eteen pöydälle ja pureskeli peukalonkynttään Lilyn lukiessa runoa.

Tunteitani kunnolla kuvata en voi,
sydämessäni niin kovasti karkeloi.
Olet niin hurjan kaunis,
että mieleeni tulee nauris,
joka on lempivihannekseni
ja jota syön mielelläni.
Kun sinä hymyilet


Lily peitti suunsa kädellään, johon oli aiemmin nojannut leukaansa, jottei olisi purskahtanut nauruun. Silti hän hytkyi äänettömästä naurusta ja joutui puremaan huultaan ryhdistäytyäkseen. Peter tuijotti häntä odottavana ja Lily otti käden pois suunsa edestä ja yritti hymyillä ystävällisesti.
“Mitä mieltä olet? Sano rehellisesti”, Peter pyysi. Lily punnitsi sanansa tarkkaan ennen kuin vastasi.
“No, tuota… Alku on oikein hyvä, mutta ei välttämättä kannata verrata tyttöä nauriiseen”, hän sanoi ja naamioi lauseen lopussa esille pyrkivän naurunpyrskähdyksen yskähdykseksi.
“Minä vähän epäröinkin sitä kohtaa”, Peter sanoi ja yliviivasi nopeasti kolme riviä. He alkoivat yhdessä työstää runoa ja istuivat saman pöydän ääressä vielä pitkän aikaa. Lily yritti vaikuttaa säkeiden tekoon mahdollisimman vähän, jotta runo olisi mahdollisimman paljon Peterin tekemä, mutta se oli todella haasteellista. Lopulta he kuitenkin saivat kasaan runon, johon Peter oli erittäin tyytyväinen, ja Lily pääsi helpottuneena nukkumaan.


// En nyt uskalla vielä nimetä seuraavaa lukua, kun en ole sitä ollenkaan vielä kirjoittanut =/ Mutta kommentoikaapa, yritän laittaa seuraavan luvun vähän reippaammin kuin tämän. =)
« Viimeksi muokattu: 28.04.2009 19:36:12 kirjoittanut Mjau »
Kirjastonkirja
jää ratikan penkille
niin kuin sinäkin.

Anzzu

  • ***
  • Viestejä: 21
Vs: Ne muistot, joita en unohda (K-11)
« Vastaus #70 : 28.04.2009 19:50:15 »
JEE, jatkoa! JEE!
Tämä luku oli todella hyvä, kuten
kaikki muutkin sinun lukusi ovat
olleet =)
Tuo lahja oli mainio =) Luulin jo,
että sormus oli kihlasormus, mut-
ta ei sentään =) Olisihan se voinut
olla ihan kivaa jos olisi ollutkin =D

Superhyvä luku =)
Peterin runo oli paras xD To-
della hauska, paras kohta :
 "Olet niin hurjan kaunis,
että mieleeni tulee nauris," xD

Ei ole vieläkään mitään kritiikkiä!
Kirjoitat niin täydellisesti =)

Odotan jo innokkaasti jatkoa! =)

NeitiMusta

  • ***
  • Viestejä: 977
  • Hakunamatata
Vs: Ne muistot, joita en unohda (K-11)
« Vastaus #71 : 28.04.2009 21:17:52 »
JATKOO :D JES!
Jamesin lahja oli älyttömän sulonen ♥ JAMES ON IHANA!
Tää oli ihana :D

NeitiMusta. ♥
Kliseiden vannoutunut liittolainen! ♥

koete

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 1 108
  • ava: we♥it
Vs: Ne muistot, joita en unohda (K-11)
« Vastaus #72 : 30.04.2009 20:28:58 »
Heips, saitpas uuden lukijan. (:

Mun  on pakko sanoa, että tää oli aluks jotenkin sellanen töksähtelevä, mutta koukutti silti. Ja onneks jatkoin lukemista, sillä tää on parantunut koko ajan tota loppuu kohti. Ja toi viimenen osa oli todella hyvä. Tykkäsin  paljon. Oikeestaan oon tähän mennessä tykännyt eniten näistä kahesta viimesestä osasta.

Jane seisoi vähän matkan päässä hänen sängystään ja katseli ulos ikkunasta.
“Mitä nyt?” Lily kysyi unisella äänellä. “Kuka soittaa?”
“Romeo, sinun ikkunasi alla”, Jane vastasi salaperäisesti. Lily nousi sängystä ja kurkisti ulos ikkunasta, vaikka arvasi oikein hyvin, kuka seisoi ulkona soittamassa uutta huuliharppuaan.
Vaikka sävelet, joita James soitti, eivät muodostaneet mitään oikeaa laulua, ne kuulostivat silti hyvin kauniilta hiljaisessa yössä. Lily huoahti, mutta Jane vain hymyili.
“Tiesitkö sinä tästä?” Lily kysyi epäluuloisesti.
“En”, hänen ystävänsä vakuutti vilpittömästi. “Mutta lahjasta tiesin. Se on Jamesilta.” Jane osoitti kädellään pakettia yöpöydällä.
“Vai niin”, Lily sanoi ja kumartui taas katsomaan ikkunasta ulos. James huomasi hänet ja lakkasi soittamasta. Hän otti taikasauvansa esiin ja kirjoitti sillä ilmaan kultaisin kirjaimin, jotka jäivät hetkeksi hohtamaan ennen kuin katosivat.
Tule ulos!
Lily avasi ikkunan ja ojensi sauvakätensä ulos. Hän kirjoitti ripein kädenliikkein vastauksen.
Pyydätkö minua kiipeämään kaikki portaat alas ja kiertämään sinne?
Niin pitkän lauseen jälkeen Lilyn käsi jo väsyi ja muutenkin hän oli niin väsynyt, ettei ajatus harhailusta ulos pitkin loputtomia käytäviä kuulostanut ollenkaan houkuttelevalta.
James luki kysymyksen ja heilautti sitten taikasauvaansa, jolloin ikkunan alle ilmestyi tikapuut. Lily perääntyi ikkunasta.
“No, mitä sinä enää odotat?” Jane kysyi nauraen. “Mene!”
Lily ei empinyt enää, vaan kiskoi nopeasti edellispäivän vaatteet ylleen ja lisäksi lämpimät ulkovaatteet. James otti hänet alhaalla vastaan ja suuteli häntä. Lily hymyili ja pudisteli päätään.
“Mitä?” James kysyi sen nähdessään.
“Tämä on niin sinun tapaistasi”, Lily vastasi. “Lähteä kielletylle yökävelylle tällaisessa pakkasessa.” James vain nauroi ja he lähtivät kahlaamaan lumihangessa hieman tasoitetummalle alueelle.


Toi oli ihana kohta, että se James onkin söpö. (: Ja toi Kalkaros... ilkee tyyppi. Ei silleen saa tehä. Kissa-parka. Mitä se Regulus oikeen suunnittelee?

Mutta siis mä tykkäsin tästä, ja jatkoa toivon oikein kovasti. (:

Scaramouche

  • ***
  • Viestejä: 1 169
  • maleficent
Vs: Ne muistot, joita en unohda (K-11)
« Vastaus #73 : 01.05.2009 20:11:36 »
heii, hieno jatko! en oikein tiedä mitä tästä pitäisi sanoa... lisää?
i'm ready to know what the people know
ask them my questions and get some answers
what's the fire and why does it - what's the word - burn?


eFFy

  • ***
  • Viestejä: 90
  • ;o
Vs: Ne muistot, joita en unohda (K-11)
« Vastaus #74 : 02.05.2009 13:04:17 »
Heijj(:
Luin just noi kaikki osat, ja tää ficci on kyll  aivan loistava!<3 En tajuu miten osaat kirjottaa noin hyvin:pp  Ootan innolla jatkoo.  ;)

-eFFy
« Viimeksi muokattu: 28.07.2009 03:13:30 kirjoittanut eFFy »
Effy: I got it. Freddie and JJ got it. That termite over there got it. But you’re not going to get it. Got it?
Cook: No, I'm confused.

nuuhku

  • ***
  • Viestejä: 73
Vs: Ne muistot, joita en unohda (K-11)
« Vastaus #75 : 05.05.2009 16:25:40 »
tosi hyvä luku. Jamesin lahja oli tosi ihana (:
eipä tässä taas muuta ku jatkoa odottelen :)

~nuuhku

justiinsa (:

Luna R.

  • ***
  • Viestejä: 68
  • Ceci n'est pas A. Cooper.
Vs: Ne muistot, joita en unohda (K-11)
« Vastaus #76 : 06.05.2009 16:46:50 »
MAHTAVAA!
En oo lukenu tätä ficciä vähään aikaan, mutta nyt kun löysin sen taas en käsitä mikä minuun oikein meni... ??? Tähän oli tullu monta ihanaa lukua ja nyt ootan innolla uutta :D En keksi nyt oikein mitään kritisoitavaa, koska sä kirjotat niiin ihanasti

Tunteitani kunnolla kuvata en voi,
sydämessäni niin kovasti karkeloi.
Olet niin hurjan kaunis,
että mieleeni tulee nauris,
joka on lempivihannekseni
ja jota syön mielelläni.
Kun sinä hymyilet.

Kun luin ton runon niin purskahdin nauruun :D Se vaan oli niin best!
I've got skin tight jeans and high heel shoes, a leather jacket and nothing to lose.
 
"M&M:sin psykiatrisella osastolla, kuinka voimme auttaa? Sisältä täyttä suklaata..."  "Ja pähkinä!"

Viola

  • ***
  • Viestejä: 71
Vs: Ne muistot, joita en unohda (K-11)
« Vastaus #77 : 06.05.2009 17:02:41 »
No niin, luin tän luvun jo aikoja sitten, mutta jostain syystä tämä kommentoiti vaan venyi ja venyi : D Aina oli kiire jonnekin, tai sitten olin niin väsynyt etten saanu mitään aikaseksi. Ja tällakin hetkellä silmäni on tipahtaa päästä väsymyksestä, mutta päätin ottaa itteäni niskasta kiinni ja yrittää kommentoida jotain. Kovin laadukasta kommenttia ei kuitenkaan ole luvassa..

Tämä luku kuuluu ehdottomasti yksiin suosikeistani. Jamesin lahja oli ihana! Vaikka aluksi itsekin pelästyin, että kihlasormusta jo tyrkytetään : D Mutta siis se lappunen siinä sormuksen kanssa oli jotenkin hupaisa, ja aww<3 Joo, mitäköhän mä tässä nyt selitän : D
Pidin myös Lily ja Petunia kohtauksesta kovasti, se oli jotenkin luonteva. Petunia oli niin paras sepittäessään juttujaan Vernonista.

Tämän luvun ehdoton kohokohta, oli tuo Peterin runo! Aivan loistavaa! Että minä nauroin : D Kukaan muu, kuin Peter ei voi olla niin tyhmä että vertaa tyttöä nauriiseen! Runo oli kokonaisuudessa aivan loistava, olit onnistunut kirjoittamaan siitä todella hupaisan. Ja jotenkin suloista Peteriltä yrittää väkertää runoa, vaikkakin huonoin tuloksin.

Ihana luku, jälleen kerran. Ja toivon, että jaksat jatkaa pian! En malttaisi odottaa : D
It's sad the map of the world is on you
The moon gravitates around you
The seasons escape you
& I always was, always was one for crying
I always was one for tears

Mjau

  • ***
  • Viestejä: 65
Vs: Ne muistot, joita en unohda (K-11)
« Vastaus #78 : 18.05.2009 19:06:31 »
Supersuuret kiitokset kaikista ihanista kommenteistanne. En valitettavasti ehdi jatkaa ficciäni ennen koeviikon loppumista (eli ensi viikon loppupuolella) :-[ Toivottavasti ette kyllästy odottelemaan.
Kirjastonkirja
jää ratikan penkille
niin kuin sinäkin.

läjis

  • Hogwarts alumni
  • ***
  • Viestejä: 85
Vs: Ne muistot, joita en unohda (K-11)
« Vastaus #79 : 15.06.2009 00:13:19 »
 JATKOOJATKOOJATKOOO !!

jepajeps sait mutki koukkuun =))

~läjis