Ihanan paljon kommentteja
Elämäni suola <3
Hyvä että ainakin Violaa nauratti viime jatkon vitsi ja hyvä, että piditte luvusta, eikä lyhyys hirveästi haitannut. Tässä on seuraava luku, joka on hieman pidempi =)
9. luku
Kaksintaistelu ja sen seurauksetSeuraavana aamuna Sirius jatkoi kirjansa suunnittelua, joka huvitti Remusta kovasti. Jamesin selitettyä Siriuksen idea Peterille ja Remukselle jälkimmäinen sanoi: “Mitä jos nyt sitten odottaisit, että tulet ikälopuksi. Neuvosi voisivat kehittyä hieman laadukkaammiksi.”
Sirius ei kuitenkaan suostunut ottamaan ehdotusta kuuleviin korviinsa, sillä hän oli vakuuttunut voivansa tienata kirjallaan hyvät rahat.
“No”, James totesi virnistäen Remukselle, “kunhan et lupaa palauttaa rahoja takaisin, jos kirjasta ei ole apua.”
Myöhemmin Jamesin kävellessä aamiaiselle yhdessä Peterin, Siriuksen ja Remuksen kanssa, hän sattui kuulemaan sanat, jotka Justin Penton sanoi kahdelle pojalle: “Lily Evansissa ei ole huonointa se, että se iilimato Potter roikkuu hänen perässään, vaan se, että hän käyttää ihmisiä surutta hyväkseen.” Hän ei ehtinyt nähdä, mikä häneen iski, kun hän jo makasi maassa pidellen verta vuotavaa nenäänsä.
“Sen minä vielä sulatan, mitä sanoit minusta”, James sanoi hitaasti pidätellen raivoaan, “mutta Lilystä sinä et puhu pahaa! Jos sinulla on jotain hampaankolossa, ole mies ja puhu suoraan äläkä selän takana!”
“Itse oletkin varsinainen sankari, kun isket varoittamatta”, Justin ärähti hieman nolostuneena sitä, miten helposti hänet oli saanut iskettyä maahan. Hän nousi ripeästi seisomaan ja toinen hänen ystävistään ojensi hänelle paperin, jolla hän pyyhki nenäänsä.
“Väitätkö minua pelkuriksi?” James kysyi haastavasti.
“Väitän.”
“Hyvä on. Todistaakseni etten ole pelkuri, kaksintaistellaan tänä iltana!”
Justin katsoi hieman epäröivästi ystäviinsä päin, muttei voinut kieltäytyä leimautumatta täydelliseksi luuseriksi.
“Selvä”, hän sanoi lopulta.
Remus ja Peter vilkaisivat hieman huolestuneina toisiinsa, mutta Sirius näytti ainoastaan huvittuneelta. Hänestä illalla oli selvästi hyvää viihdettä tiedossa.
Kaksintaistelu ei jäänyt pelkästään asianomaisten tietoon, sillä samana iltana Rose etsi Lilyn käsiinsä kertoakseen tälle asiasta.
“Hei, Lily, oletko kuullut?” hän kysyi hieman hengästyneenä juostuaan Lilyn kiinni käytävällä.
“Kuullut mitä?” Lily kysyi. Hän oli juuri työntänyt pari kirjastosta lainaamaansa kirjaa koululaukkuunsa ja katsahti Rosen innostuneita kasvoja.
“Että James ja Justin kaksintaistelevat muutaman minuutin päästä”, tämä vastasi.
Lily rypisti kulmakarvojaan ja katsoi ystäväänsä tarkemmin kuin arvellen kuulleensa väärin. “Siis mitä?”
“Kuulit kyllä”, Rose sanoi ja virnisti. “Jutun ei ole tarkoitus levitä, mutta Sirius kertoi minulle. Ja ajattelin, että täytyyhän sinun kuulla, kun koko juttu koskee sinua.”
Lily oli niin typertynyt, että sivuutti täysin tiedon siitä, että Rose ja Sirius olivat jutelleet.
“Koskee minua?” hän toisti ja lisäsi lakatakseen puhumasta kahdella sanalla: “Mitä oikein tarkoitat?”
“James haastoi Justinin kaksintaisteluun, koska tämä sanoi jotain loukkaavaa sinusta”, Rose tiedotti. “Mennään nyt äkkiä ennen kuin missaamme koko jutun!” Hän pyrähti juoksuun ja Lily lähti seuraamaan häntä.
James ja Justin olivat valinneet kaksintaistelupaikaksi muodonmuutosten luokan, ja Rosen ja Lilyn ehtiessä paikalle oli taistelu jo täydessä vauhdissa. Sirius nojasi pulpettiin lähellä ovea ja pyöritteli taikasauvaa kädessään. Hän oli Jamesin sekundantti, vaikka uskoikin Jamesin pieksevän Justinin ihan omin voiminkin. Paikalla oli myös puuskupuhpoika Justinin sekundanttina. Remus oli pessyt kätensä koko jutusta, kun ei ollut onnistunut suostuttelemaan Jamesia luopumaan kaksintaistelusta. Peter oli suunnitellut menevänsä katsomaan taistelua, mutta oli muuttanut mieltään Remuksen muistutettua häntä ensin Muodonmuutosten läksyistä, ja kun se ei ollut riittänyt, vielä Liemien, Taikahistorian ja Loitsujen läksyjen lähestyvistä eräpäivistä.
“Karkotaseet!” James huudahti, mutta Justinin tekemä suojataika esti tämän taikasauvaa karkaamasta.
“Kangistumis tyystilus!”
“Varjelum!”
Pöytiä ja tuoleja kaatuili ja muita esineitä lenteli kolisten ympäri luokkaa loitsujen osuessa niihin ja Sirius joutui hypähtämään sivuun, ettei olisi saanut kirjasta päähänsä.
“Lopettakaa!” Lily huusi juosten lähemmäs poikia. Justinin huonosti tähdätty kumipolvi-loitsu osui häneen ja Lily lensi vatsalleen polvien pettäessä.
“Anteeksi!” Justin sanoi kauhistuneena ja poisti loitsun vaikutuksen Jamesin nostaessa Lilyn pystyyn.
“Sinä-” James aloitti osoittaen sormellaan Justinia, mutta Lily keskeytti hänet:
“Kuule, vaikka tekosi olisi kuinka ritarillinen tahansa, kaksintaistelu on silti uskomattoman typerää!”
“Mutta-”
“Ja sinä”, Lily jatkoi kääntyen Justiniin päin Jamesista välittämättä. “Oletko sinä puuskupuh vai luihuinen?”
Justin avasi suunsa mutta sulki sen sanomatta mitään.
“Neiti Evans ja neiti Hunter sekä herrat Potter, Musta, Penton ja Gordon”, kuului ääni oviaukosta. “Jälki-istuntoa luokan tuhoamisesta ja metelöinnistä.” Argus Voro hymyili nautiskellen kuunnellessaan tyrmistynyttä hiljaisuutta.
“Että minun pitikin päätyä juuri sinun pariksesi”, Lily huokaisi lajitellessaan uusia ja vanhoja mappeja pahvilaatikoihin. Niitä oli uskomaton määrä ja Lily pahoin pelkäsi ettei työ loppuisi ennen aamua, varsinkaan, kun hän joutui tekemään kaiken työn yksin. Voro oli sanonut, ettei luokasta ollut lähtemistä ennen kuin kaikki paperit olivat järjestyksessä, eikä Lilyä huvittanut saada uutta jälki-istuntoa määräyksen rikkomisesta.
“No mutta voisihan huonomminkin olla. Olisit voinut päätyä Jamesin pariksi”, Sirius sanoi huolettomasti keikkuen tuolilla ja pitäen jalkojaan pulpetilla. Hänen sylissään oli avonainen kansio hänen omista edesottamuksistaan Tylypahkassa.
“Se tuskin olisi ollut huonompi. Hänet olisin saanut työskentelemään ilman sauvaanikin”, Lily totesi. Voro nimittäin oli ottanut sekä hänen että Siriuksen taikasauvat, jotteivät he selviytyisi urakastaan taikakeinoin. “Nyt ihan oikeasti ryhdyt töihin!” Lily nousi seisomaan voidakseen muksaista Siriusta yhdellä mapeista.
“Hei, ihan rauhallisesti”, Sirius naureskeli suojaten päätään käsillään. “Tuskin voitat minua painiottelussa. Vaikka voit toki yrittää, en minä pane pahakseni.”
Lily huokaisi rasittuneena, mutta ei voinut olla hymyilemättä hieman pojan vitsailulle.
Samassa luokan ovi aukesi ja molemmat kääntyivät katsomaan sinne päin. Kukaan ei näyttänyt astuvan sisään, kunnes James veti näkymättömyysviitan pois yltään.
“Terve! Kuule Sirius, Rose kaipaa sinua ja ajattelimme vaihtaa jälki-istuntopareja”, James sanoi. “Voit lainata näkymättömyysviittaani.”
“Juuri kun meillä alkoi Lilyn kanssa olla niin hauskaa”, Sirius sanoi leikillään ja tökkäsi Lilyä kyynärpäällään ennen kuin tarttui näkymättömyysviittaan.
“Entäs jos vanha kunnon Voro saa meidät kiinni tästä?” Sirius kysäisi jättäen vielä päänsä näkyviin viitan alta. Se näytti huvittavalta yksinään ilmassa.
James kohautti olkapäitään ja virnisti.
“Ehkä saamme uskoteltua, että hän määräsi meidät näille paikoille ja että hänen muistinsa on alkanut temppuilla”, hän ehdotti.
Siriuksen lähdettyä James katsahti Lilyyn, joka lajitteli hiljaisena papereita. Huoletonta esittäen James pörrötti hieman hiuksiaan vanhasta tottumuksesta ja käyttäytyi kuin olisi tullut vain koska Rose oli halunnut vaihtaa. Lily oli kuitenkin ollut oikeassa ja hän oli paljon ahkerampi työntekijä kuin Sirius.
Lopulta he olivat valmiita ja lähtivät haukotellen luokasta. Lily näki jonkin pilkistävän Jamesin taskusta tämän kurkottaessa venytellen kohti kattoa ja tajusi samassa mikä se oli.
“Mitäh!” hän huudahti. “Koko tämän ajan sinulla oli taikasauvasi ja silti teimme töitä käsin?!”
James näytti säikähtäneeltä ennen kuin häntä alkoi naurattaa. “Hupsista, en tullut ajatelleeksi.”
“Vai et tullut ajatelleeksi. Minä sinulle vielä näytän”, Lily uhosi ja lähti jahtaamaan Jamesia nyrkkiään heristäen. Heidän juoksunsa tyssäsi kuitenkin lyhyeen.
“Jaahas, viesti ei näköjään vielä mennyt perille”, Voro sanoi narisevalla äänellä eikä innostuksissaan tullut ihmetelleeksi Siriuksen vaihtumista Jamesiin. “Toinen jälki-istunto kummallekin.”
James kiroili Voron huonoa ajoitusta ja Lily voihkaisi: “Ei voi olla totta!”
Joulu lähestyi kovaa vauhtia ja James alkoi tulla epätoivoiseksi. Häntä ja Lilyä saattoi jo miltei kutsua kavereiksi, mutta hän ei missään nimessä halunnut juuttua sille tasolle. Siriuksen ja Rosen suhde taas oli melkoista ylä- ja alamäen vaihtelua. Eräänä iltana heidän ollessaan jälleen hyvissä väleissä he huikkasivat Jamesia pelaamaan kanssaan. He istuivat lattialla muodostaen jonkinlaisen piirin Peterin, Emilyn ja Lilyn kanssa.
“Tule nyt, Lilyltä puuttuu pari”, Rose suostutteli. Lilyn ilme oli hieman kiusaantunut, mutta hän ei sanonut mitään.
“Mitä te sitten pelaatte?” James kysyi.
“Piirrä ja arvaa -peliä.”
“Eikös se ole jokin jästien peli?” James ihmetteli istahtaessaan Lilyn viereen lattialle.
“Jep, lainasin sen eräältä ekaluokkalaiselta”, Sirius kertoi ja Emily kohotti kulmiaan.
“Kun sanot ‘lainasit’, mahdatko tarkoittaa ‘otit ilman lupaa’?” hän kysyi hymyillen toisella suupielellään.
“Sanotaan nyt vaikka, että hän saattaa hieman hämmästyä, jos huomaa sen kadonneen”, Sirius vastasi virnuillen ja alkoi selittää Jamesille pelin sääntöjä.
Pelin edetessä Lilyn ja Jamesin pelinappula alkoi vääjäämättä jäädä toisten pelinappuloista jälkeen, sillä heillä oli vaikeuksia ymmärtää toistensa piirroksia.
“Kynä? Puu? Savupiippu? Öö… raketti!” James lateli ehdotuksia tuijottaen Lilyn piirtämää kuvaa. Lily osoitti jotain kohtaa paperilla, mutta James ei ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti, ja toiset huikkasivat ajan loppuneen.
“Sehän on ilmiselvä majakka”, Lily sanoi tökkien piirrostaan. “Miten ihmeessä voit kuvitella sitä raketiksi?”
“Eihän tuo ole majakkaa nähnytkään”, James vähätteli toisten pelaajien hekotellessa vieressä. Lily oli kuitenkin hieman loukkaantunut.
“Enemmän se nyt näyttää majakalta, kuin sinun ‘kengurusi’ näytti kengurulta”, hän totesi etsien täyteen piirretystä paperista epämääräiseltä karvamöykyltä näyttävän raapustuksen. Rose piteli vatsaansa nauraessaan aina vain kovemmin ja Lilykin alkoi vasten tahtoaan hihittää.
“Sinä et vain ymmärrä minun taiteellista ilmaisuani”, James sanoi teeskennellyn ylimielisellä äänellä. Se oli liikaa Roselle, jonka nauru muuttui hysteeriseksi. Hän taipui kaksinkerroin ja hakkasi lattiaa käsillään. Toistenkin nauru yltyi entisestään, mutta enemmän Rosen reagoinnin kuin Jamesin lausahduksen takia.
Kuusikko pelasi peliä vielä jonkin aikaa, kunnes Rose ja Sirius saivat pelinappulansa maaliin. Sirius nosti juhlien nyrkkinsä pystyyn ja Rose muiskautti suukon tämän poskelle.
“Me olemme hyvä tiimi.”
“Ja me tulimme hyviksi kakkosiksi”, Peter sanoi katsoen toiveikkaasti Emilyä, joka puolestaan vältteli Peterin katsetta yrittäen kohteliaasti hymyillä. Peterin ilme vähän valahti hänen tajutessaan, ettei hänelle tippuisi pusua.
“Ja me olemme mahtavat häviäjät”, James naurahti ja nosti kätensä ylävitoseen. Lily läpsäytti hänen kättään hymyillen. “Hyvä me!”
“No niin, Sirius, eiköhän olisi aika palauttaa tämä peli sen omistajalle”, Emily huomautti nousten seisomaan. Lily nousi myös.
“Onko kukaan muuten nähnyt pitkään aikaan Janea?” hän kysyi ja kaikki pudistelivat päitään.
// Loppui vähän kesken, koska otin tähän lukuun osan seuraavasta luvusta. Mutta jatkuu sitten seuraavassa luvussa, jonka nimi on
Muistojen herättämä. Kyseinen luku on tavallaan koko ficin perusta ja kehittelin sen heti ficin alussa. Joten toivottavasti tulette pitämään siitä. (:
