Kirjoittaja Aihe: SK∞: Kaunis vastaheränneenäkin (S, Cherry/Joe, ficlet)  (Luettu 160 kertaa)

Larjus

  • お前はもう死んでいる
  • ***
  • Viestejä: 4 066
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Title: Kaunis vastaheränneenäkin
Author: Larjus
Chapters: Ficlet
Fandom: SK∞
Pairing: Nanjou Kojirou (Joe)/Sakurayashiki Kaoru (Cherry blossom)
Genre: Slice of life, fluff
Rating: S
Disclaimer: SK∞ hahmoineen ei luonnollisestikaan kuulu minulle, enkä ole saanut tämän kirjoittelusta rahaa.
Summary: Pieni palanen yhdessä jaettua aamua.

A/N: Syksy on ollut kirjoittelun suhteen aika nihkeää, ja suurin ongelmani on ollut, ettei mulla yksinkertaisesti ole aikaa! Ideoita kyllä riittäis. Onneksi tämmöset pienet arkkihöttöpätkät on helppoja ja aika nopeita kirjoittaa.

Erään lehtijutun mukaan Kojiroun mielestä viehättävin look toisella on sellainen ”kodin seinien sisällä pysyvä” arkinen ja paljas, kaikkea muuta kuin huoliteltu (eli ne pieruverkkarit on paremmat kuin muotikledjut :D), ja se tieto sopii niin hyvin tähän ficiin. Tämän ficin idea on kyllä vanhempi kuin se lehtijuttu, mutta sehän on ihan parasta, kun myöhemmin paljastetut canon-jutut sopii siihen, mitä on hahmoista ajatellut!

Mukana One True Something 20:n kolmoskiekalla (aiheenani slash).



Kaunis vastaheränneenäkin


Kojirou oli juuri hakemassa jääkaapista maitopurkkia, kun kuuli laiskojen askelten kantavan keittiöön. Kääntyessään ympäri hän näki edessään itsensä vasta sängystä ylös raahanneen Kaorun, joka vielä selvän unisena istuutui pöydän ääreen.

”Hyvää huomenta”, Kojirou toivotti tälle lempeästi.

”...nta”, Kaoru mumisi ja yritti tyylilleen uskollisesti istua selkä suorassa hyvässä ryhdissä, vaikka pöytä vetikin päätä puoleensa kuin magneetti rautaa.

”Otatko teetä? Tai kahvia?”

Kaorun vastaus olisi ollut kenelle tahansa melkoisen epäselvä, mutta Kojirou oli kuullut vastaavanlaisen murahduksen niin monta kertaa, että tiesi sen tarkoittavan kahvia. Tarjottuaan Kaorulle ensin lasin vettä hän kaatoi tällekin ison mukillisen kahvia ja laski sen tämän eteen pöydälle. Pitkät ja kalpeat sormet hakeutuivat mukista hohkaavan lämmön ympärille.

Kojirou istui Kaorua vastapäätä eikä sanonut mitään. Hän tiesi, että oli turha yrittää kommunikoida sen enempää ennen kuin Kaoru olisi saanut juotua kahvistaan ainakin puolet. Tämä oli ainakin teoriassa herännyt jo reilu tunti sitten kun hänkin oli noussut, mutta aamut olivat Kaorulle aina vaikeita, ihan niin kuin koko nukkumisasia muutenkin. Kestäisi vielä ainakin toinen tunti, ennen kuin tämä olisi kunnolla hereillä.

Kahvi hupeni hyvään tahtiin molempien mukeista, ja koska Kojirou oli jo lukenut päivän polttavimmat uutiset Kaorua odotellessaan, hän keskittyi nyt katselemaan tämän aamuista olemusta. Tavallisesti Kaoru oli aina niin huoliteltu, kimono siististi yllään, pitkät hiukset sileiksi harjattuina joka suortuva ojennuksessa, ryhdikkäänä ja valppaana, mutta vielä ei oltu siinä vaiheessa. Nyt Kaorun ryppyinen yöyukata valui pitkin toista olkaa, hiukset olivat takussa, silmänaluset tummat ja lasit vinossa, eikä ryhdistä ollut yrityksestä huolimatta tietoakaan. Näky oli teoriassa kaikkea muuta kuin viehättävä, mutta Kojiroun mielestä se kuitenkin oli ehkä kauneinta maailmassa. Hän piti itseään onnekkaana voidessaan joka aamu katsella yön runnomaa Kaorua, niin haurasta ja herkkää.

”Mitä sinä oikein virnuilet?” Kaoru tuhahti sitten, kun hänen kahvistaan oli puolet juotu.

”En minä mitään virnuile”, Kojirou sanoi katsellen toista yhä pää kallellaan ja lempeä hymy huulillaan. Hän olisi voinut  tarttua kysymyksen mahdollistamaan leikkiriitahaasteeseen mutta ei juuri nyt ollut sillä tuulella. ”Kunhan vain ajattelin, miten kaunis olet.”

”Ja pöh”, Kaoru murahti ja otti uuden hörpyn kahvia. ”Huono vitsi.”

”Olen tosissani”, Kojirou vastasi ääni edelleen yhtä pehmoisena. ”Olet kaunis vastaheränneenäkin.”

Kaoru meni kaiken väsymyksensä keskellä sanoista hieman hämilleen. Hän piti katseensa tiiviisti kahvimukissaan.

”Enkä ole…” hän mutisi hiljaa. ”Näytän ihan kauhealta.”

Kojirou ei alkanut inttää vastaan, hymyili vain edelleen ja otti kulauksen omasta kahvistaan. Sen nielaistuaan hän tunsi äkisti jotain viileää nilkkaansa vasten. Kaorun varpaat. Ne sivelivät hänen jalkaansa verkkaisesti, hakeutuivat kulkemaan pitkin säärtä. Teko oli kuin vahvistus siitä, että Kaoru oli kielteisestä vastauksestaan ja hieman nuivasta olemuksestaan huolimatta pitänyt hänen sanoistaan.

”Voin tehdä sinulle aamiaista”, Kojirou lupasi, vaikka sen Kaoru oli etukäteenkin tiennyt. ”Otatko munakasta?”

”Kyllä kiitos.”

Kojirou nousi pöydän äärestä ja kulautti kurkkuunsa viimeisen kahvitilkkansa. Ennen lieden ääreen siirtymistä hän kumartui vielä painamaan suukon Kaorun poskelle, mihin tämä ei ollut varautunut sitten niin lainkaan.

”Mitä sinä – menes nyt siitä”, Kaoru komensi ja tyrkki Kojirouta kauemmas kuin teko olisi muka ollut hänestä täysin sopimaton.

”Mennään, mennään”, Kojirou naurahti. ”Näytit vain niin suudeltavalta siinä istuessasi.”

”En kyllä tasan näyttänyt.”

Kojirou suuteli toista uudestaan, tällä kertaa huulille. Suudelma maistui aivan mustana juodulta kahvilta.

”Ja näytät edelleenkin.”

Siihen Kaoru ei vastannut muuten kuin suutelemalla takaisin.
もう一人の僕に
全てなすりつけていい子ぶる
本当の自分だって
認めたくなかったから
memories

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 062
Olipas tämä jotenkin herkkä ja söpö ficlet! Sopii täydellisesti tällaiseen perjantaiaamuun, kun olen itsekin saanut juuri juotua kahvit ja tunnen vasta nyt heränneeni kunnolla tähän marraskuiseen päivään :P Kuulosti muutenkin vähän minun arjeltani, koska olen itse se, joka herää aikaisin ja kumppani herää vasta myöhemmin ja on usein aamu-unisempi. Kaorun aamu-unisuus kuulosti kyllä paljon vaikeammalta, voi raukkaa! En itse kestäisi, jos aamut olisivat noin raskaita :D

Tässä oli useampi hauska lause, joista tykkäsin kovasti! Ensinnäkin tuo vaikka pöytä vetikin päätä puoleensa kuin magneetti rautaa oli tosi huvittava ja kuvasti täydellisesti tuota Kaorun aamu-unisuutta :D Tämä lause puolestaan oli tosi hieno:

Lainaus
Hän piti itseään onnekkaana voidessaan joka aamu katsella yön runnomaa Kaorua, niin haurasta ja herkkää.

Tuo yön runnoma Kaoru on jotenkin niin mielenkiintoisesti ilmaistu. Unenhan pitäisi virkistää ja elävöittää, ladata ihmisakku uuteen päivään, mutta Kaorun kohdalla se ei ihan taida päteä. Tästä tuli joka tapauksessa hieno mielikuva yön personifikaatiosta, joka ottaa uhrikseen herkät ja hauraat ihmiset ja laittaa heidät yön aikana kärsimään :D Ja kolmas juttu, mistä pidin oli tuo ”Näytit vain niin suudeltavalta siinä istuessasi.” Suudeltavalta on jotenkin hauska adjektiivi, jonka olen kyllä kuullut aiemminkin, mutta jota en ole pitkään aikaan teksteissä nähnyt. Tässä tekstissä se sai jotenkin erityisen hymyilyttävän efektin!

Erinomainen aamupala tämä teksti, kiitos tästä! Toivottavasti löydät joulukuussa enemmän aikaa kirjoittamiselle. Minullakin on ollut kirjoitusaikaa huomattavasti vähemmän ja se kyllä turhauttaa :P Mutta onneksi joululoma lähestyy!

between the sea
and the dream of the sea

Larjus

  • お前はもう死んでいる
  • ***
  • Viestejä: 4 066
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Awww, kiitos hiddenben! Hitaat aamut ovat mukavia, varsinkin kun en itsekään mikään aamuihminen ole (olo edelleen ihan töttöröö 😅). Onneksi ei minullakaan ole ihan niin vaikeaa heräillä kuin Kaorulla. Hänelle ei oo noi nukkumisasiat helppoja :< Ei herääminen eikä nukahtaminenkaan (ja canonin mukaan unirytmikin vähän sitä sun tätä). Raukka tosiaan! </3

Lainaus
Unenhan pitäisi virkistää ja elävöittää, ladata ihmisakku uuteen päivään, mutta Kaorun kohdalla se ei ihan taida päteä.
En kyllä ihan tiedä, päteekö se minuunkaan 😂 ainakin fiilikset on usein aamuisin kuin olis junan alle jäänyt.

Lainaus
Tästä tuli joka tapauksessa hieno mielikuva yön personifikaatiosta, joka ottaa uhrikseen herkät ja hauraat ihmiset ja laittaa heidät yön aikana kärsimään :D
Ei hitsi, vähäks tästä sais hienon tarinan kirjoitettua! :D Yö odottaa ihmisparkoja joku nuija kädessään, valmiina kolkkaamaan kaikki nukkumaan ryhtyvät...

Lainaus
Ja kolmas juttu, mistä pidin oli tuo ”Näytit vain niin suudeltavalta siinä istuessasi.” Suudeltavalta on jotenkin hauska adjektiivi, jonka olen kyllä kuullut aiemminkin, mutta jota en ole pitkään aikaan teksteissä nähnyt. Tässä tekstissä se sai jotenkin erityisen hymyilyttävän efektin!
Sitä ei tuu itsekään käytettyä kauhean usein, mutta tähän se sitten sujahti näppärästi mukaan. Mä vähän pohdiskelin, että mitä tohon loppuun laitan, ja kirjoitanko mitään suukkoa mukaan laisinkaan, mutta kai se Kaoru sitten minunkin mielestä näytti niin suudeltavalta, etten voinut muuta ;D Se myös jotenkin kuulosti niin sopivalta sanalta Kojiroun suuhun, jatkaa sitä hänen lempeää "olet niin kaunis ja ihana vastaheränneenäkin" -teemaa ja tuo mukaan ripauksen leikkisyyttä, mikä sopii sekin erinomaisesti näille kahdelle. Vähän sellainen höttöisempi versio siitä peruspiikittelystä ;D

Kiitokset kommentistasi vielä, ihanaa että tykkäsit ♥ Mukavaa, että olet viihtynyt SK8-ficieni parissa :3
もう一人の僕に
全てなすりつけていい子ぶる
本当の自分だって
認めたくなかったから
memories

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 2 394
  • Terve terve terrakottapiirakka
Tämä oli niin mahdottoman herttainen arkipalanen. <33 Käy sääliksi Kaorua sen unettomuuden ja raskaiden aamujen kanssa. Se jos mikä on mälsää, kun uni olisi vielä maistunut ja kuitenkin kylmä maailma työntää nokkansa peliin. Onneksi on Kojiro aamukahveineen. :D

Tykkäsin myös tuosta hiddenbenin jo esiin nostamasta "yön runnomasta" Kaorusta. :D Välillä sitä könyää hyvä ettei kumarassa ylös sängystä ja sitten katsoo peiliin ja miettii että kuka zombi sieltä näkyy. Tuo reaktio kehuihin on myös jotain todella autenttista: harvoin sitä ilahtuu, jos joku kehuu nätiksi aamupierulookin ollessa valloillaan. Ei taida kyllä olla ensimmäinen kerta, kun Kaoru on saanut kuulla moisia kohteliaisuuksia. 8)

Lainaus
”Mitä sinä – menes nyt siitä”, Kaoru komensi ja tyrkki Kojirouta kauemmas kuin teko olisi muka ollut hänestä täysin sopimaton.
Ääää, niin herttaista. <3 Tuli lisäksi mieleen varmaan aiemman Salkkari-ficin ansiosta se Sepon "Älä nyt... koske" -repliikki. xD

Kiitus tästä söötistä tunnelmapalasesta, näitä on niin mukava aina lukea. <3

- Mai
"Teloitettuani kulmakunnan pahamaineisimman ja ainoan mafiapomon minun täytyy lähteä
maanpakoon tätä hänen takapihallaan olevaa helvetin vaarallista riippusiltaa pitkin."

Verinen Paronitar

  • pimeyden kalkkuna
  • ***
  • Viestejä: 1 760
  • monokkeli huurussa
Jo otsikko oli hurjan söpö, ja voi aaawww Kojiro vaikuttaa kyllä niin just tämmöiseltä aamuhempeilijältä. Tykkäsin tämän ficin hahmotulkinnoiata tosi paljon, koska siis;

Lainaus
”...nta”, Kaoru mumisi ja yritti tyylilleen uskollisesti istua selkä suorassa hyvässä ryhdissä, vaikka pöytä vetikin päätä puoleensa kuin magneetti rautaa.

Niin somaa ja uskottavaa. Tulee ihan mieleen semmoinen väsymystä vastaan kamppaileva kissanpentu, vaikka toisaalta puoliuninen Kaoru onkin myös sellainen tapaus, jonka kanssa en itse haluaisi joutua tekemisiin  ;D Kojiro nyt takuulla on jo tottunut kaikkeen vuosien varrella, naurattaa ajatuskin kaikista tosi mukavista välikohtauksista joiden myötä Kojiro on oppinut Kaorun aamuiselle rytmille :')

Lainaus
 ”Näytit vain niin suudeltavalta siinä istuessasi.”

”En kyllä tasan näyttänyt.”

Tää oli niin ihanan ic, tyrskähdin ääneen Kaorun vastaukselle. Voin niin kuvitella herran tukka pystyssä ja rillit vinossa kauhistelemassa tuollaista lausuntoa xD

Suloinen ja pehmoinen ficci, tää oli ihan täydellistä luettavaa peiton alla "aamun" toista kahvikupillista siemaillessa. On kyllä niin hahmoon sopivaa, että oikeasti Kojiro tykkää eniten just semmoisesta vähän pöhnäisestä kotilookista ♡
sano mua rovastiks