Finfanfun.fi

Muiden fandomien ficit ja RPF-tekstit => Rinnakkaistodellisuus => Aiheen aloitti: Larjus - 13.11.2021 19:57:07

Otsikko: SK∞: Kaunis vastaheränneenäkin (S, Cherry/Joe, ficlet)
Kirjoitti: Larjus - 13.11.2021 19:57:07
Title: Kaunis vastaheränneenäkin
Author: Larjus
Chapters: Ficlet
Fandom: SK∞ (SK8 the Infinity)
Pairing: Nanjou Kojirou (Joe)/Sakurayashiki Kaoru (Cherry blossom)
Genre: Slice of life, fluff
Rating: S
Disclaimer: SK∞ hahmoineen ei luonnollisestikaan kuulu minulle, enkä ole saanut tämän kirjoittelusta rahaa.
Summary: Pieni palanen yhdessä jaettua aamua.

A/N: Syksy on ollut kirjoittelun suhteen aika nihkeää, ja suurin ongelmani on ollut, ettei mulla yksinkertaisesti ole aikaa! Ideoita kyllä riittäis. Onneksi tämmöset pienet arkkihöttöpätkät on helppoja ja aika nopeita kirjoittaa.

Erään lehtijutun (https://kudouusagi.tumblr.com/post/660093343207915520/q1-what-is-their-fashion-like-q2-what-is) mukaan Kojiroun mielestä viehättävin look toisella on sellainen ”kodin seinien sisällä pysyvä” arkinen ja paljas, kaikkea muuta kuin huoliteltu (eli ne pieruverkkarit on paremmat kuin muotikledjut :D), ja se tieto sopii niin hyvin tähän ficiin. Tämän ficin idea on kyllä vanhempi kuin se lehtijuttu, mutta sehän on ihan parasta, kun myöhemmin paljastetut canon-jutut sopii siihen, mitä on hahmoista ajatellut!

Mukana One True Something 20:n kolmoskiekalla (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=51288.0) (aiheenani slash).



Kaunis vastaheränneenäkin


Kojirou oli juuri hakemassa jääkaapista maitopurkkia, kun kuuli laiskojen askelten kantavan keittiöön. Kääntyessään ympäri hän näki edessään itsensä vasta sängystä ylös raahanneen Kaorun, joka vielä selvän unisena istuutui pöydän ääreen.

”Hyvää huomenta”, Kojirou toivotti tälle lempeästi.

”...nta”, Kaoru mumisi ja yritti tyylilleen uskollisesti istua selkä suorassa hyvässä ryhdissä, vaikka pöytä vetikin päätä puoleensa kuin magneetti rautaa.

”Otatko teetä? Tai kahvia?”

Kaorun vastaus olisi ollut kenelle tahansa melkoisen epäselvä, mutta Kojirou oli kuullut vastaavanlaisen murahduksen niin monta kertaa, että tiesi sen tarkoittavan kahvia. Tarjottuaan Kaorulle ensin lasin vettä hän kaatoi tällekin ison mukillisen kahvia ja laski sen tämän eteen pöydälle. Pitkät ja kalpeat sormet hakeutuivat mukista hohkaavan lämmön ympärille.

Kojirou istui Kaorua vastapäätä eikä sanonut mitään. Hän tiesi, että oli turha yrittää kommunikoida sen enempää ennen kuin Kaoru olisi saanut juotua kahvistaan ainakin puolet. Tämä oli ainakin teoriassa herännyt jo reilu tunti sitten kun hänkin oli noussut, mutta aamut olivat Kaorulle aina vaikeita, ihan niin kuin koko nukkumisasia muutenkin. Kestäisi vielä ainakin toinen tunti, ennen kuin tämä olisi kunnolla hereillä.

Kahvi hupeni hyvään tahtiin molempien mukeista, ja koska Kojirou oli jo lukenut päivän polttavimmat uutiset Kaorua odotellessaan, hän keskittyi nyt katselemaan tämän aamuista olemusta. Tavallisesti Kaoru oli aina niin huoliteltu, kimono siististi yllään, pitkät hiukset sileiksi harjattuina joka suortuva ojennuksessa, ryhdikkäänä ja valppaana, mutta vielä ei oltu siinä vaiheessa. Nyt Kaorun ryppyinen yöyukata valui pitkin toista olkaa, hiukset olivat takussa, silmänaluset tummat ja lasit vinossa, eikä ryhdistä ollut yrityksestä huolimatta tietoakaan. Näky oli teoriassa kaikkea muuta kuin viehättävä, mutta Kojiroun mielestä se kuitenkin oli ehkä kauneinta maailmassa. Hän piti itseään onnekkaana voidessaan joka aamu katsella yön runnomaa Kaorua, niin haurasta ja herkkää.

”Mitä sinä oikein virnuilet?” Kaoru tuhahti sitten, kun hänen kahvistaan oli puolet juotu.

”En minä mitään virnuile”, Kojirou sanoi katsellen toista yhä pää kallellaan ja lempeä hymy huulillaan. Hän olisi voinut  tarttua kysymyksen mahdollistamaan leikkiriitahaasteeseen mutta ei juuri nyt ollut sillä tuulella. ”Kunhan vain ajattelin, miten kaunis olet.”

”Ja pöh”, Kaoru murahti ja otti uuden hörpyn kahvia. ”Huono vitsi.”

”Olen tosissani”, Kojirou vastasi ääni edelleen yhtä pehmoisena. ”Olet kaunis vastaheränneenäkin.”

Kaoru meni kaiken väsymyksensä keskellä sanoista hieman hämilleen. Hän piti katseensa tiiviisti kahvimukissaan.

”Enkä ole…” hän mutisi hiljaa. ”Näytän ihan kauhealta.”

Kojirou ei alkanut inttää vastaan, hymyili vain edelleen ja otti kulauksen omasta kahvistaan. Sen nielaistuaan hän tunsi äkisti jotain viileää nilkkaansa vasten. Kaorun varpaat. Ne sivelivät hänen jalkaansa verkkaisesti, hakeutuivat kulkemaan pitkin säärtä. Teko oli kuin vahvistus siitä, että Kaoru oli kielteisestä vastauksestaan ja hieman nuivasta olemuksestaan huolimatta pitänyt hänen sanoistaan.

”Voin tehdä sinulle aamiaista”, Kojirou lupasi, vaikka sen Kaoru oli etukäteenkin tiennyt. ”Otatko munakasta?”

”Kyllä kiitos.”

Kojirou nousi pöydän äärestä ja kulautti kurkkuunsa viimeisen kahvitilkkansa. Ennen lieden ääreen siirtymistä hän kumartui vielä painamaan suukon Kaorun poskelle, mihin tämä ei ollut varautunut sitten niin lainkaan.

”Mitä sinä – menes nyt siitä”, Kaoru komensi ja tyrkki Kojirouta kauemmas kuin teko olisi muka ollut hänestä täysin sopimaton.

”Mennään, mennään”, Kojirou naurahti. ”Näytit vain niin suudeltavalta siinä istuessasi.”

”En kyllä tasan näyttänyt.”

Kojirou suuteli toista uudestaan, tällä kertaa huulille. Suudelma maistui aivan mustana juodulta kahvilta.

”Ja näytät edelleenkin.”

Siihen Kaoru ei vastannut muuten kuin suutelemalla takaisin.
Otsikko: Vs: SK∞: Kaunis vastaheränneenäkin (S, Cherry/Joe, ficlet)
Kirjoitti: hiddenben - 19.11.2021 09:08:54
Olipas tämä jotenkin herkkä ja söpö ficlet! Sopii täydellisesti tällaiseen perjantaiaamuun, kun olen itsekin saanut juuri juotua kahvit ja tunnen vasta nyt heränneeni kunnolla tähän marraskuiseen päivään :P Kuulosti muutenkin vähän minun arjeltani, koska olen itse se, joka herää aikaisin ja kumppani herää vasta myöhemmin ja on usein aamu-unisempi. Kaorun aamu-unisuus kuulosti kyllä paljon vaikeammalta, voi raukkaa! En itse kestäisi, jos aamut olisivat noin raskaita :D

Tässä oli useampi hauska lause, joista tykkäsin kovasti! Ensinnäkin tuo vaikka pöytä vetikin päätä puoleensa kuin magneetti rautaa oli tosi huvittava ja kuvasti täydellisesti tuota Kaorun aamu-unisuutta :D Tämä lause puolestaan oli tosi hieno:

Lainaus
Hän piti itseään onnekkaana voidessaan joka aamu katsella yön runnomaa Kaorua, niin haurasta ja herkkää.

Tuo yön runnoma Kaoru on jotenkin niin mielenkiintoisesti ilmaistu. Unenhan pitäisi virkistää ja elävöittää, ladata ihmisakku uuteen päivään, mutta Kaorun kohdalla se ei ihan taida päteä. Tästä tuli joka tapauksessa hieno mielikuva yön personifikaatiosta, joka ottaa uhrikseen herkät ja hauraat ihmiset ja laittaa heidät yön aikana kärsimään :D Ja kolmas juttu, mistä pidin oli tuo ”Näytit vain niin suudeltavalta siinä istuessasi.” Suudeltavalta on jotenkin hauska adjektiivi, jonka olen kyllä kuullut aiemminkin, mutta jota en ole pitkään aikaan teksteissä nähnyt. Tässä tekstissä se sai jotenkin erityisen hymyilyttävän efektin!

Erinomainen aamupala tämä teksti, kiitos tästä! Toivottavasti löydät joulukuussa enemmän aikaa kirjoittamiselle. Minullakin on ollut kirjoitusaikaa huomattavasti vähemmän ja se kyllä turhauttaa :P Mutta onneksi joululoma lähestyy!
Otsikko: Vs: SK∞: Kaunis vastaheränneenäkin (S, Cherry/Joe, ficlet)
Kirjoitti: Larjus - 25.11.2021 11:37:45
Awww, kiitos hiddenben! Hitaat aamut ovat mukavia, varsinkin kun en itsekään mikään aamuihminen ole (olo edelleen ihan töttöröö 😅). Onneksi ei minullakaan ole ihan niin vaikeaa heräillä kuin Kaorulla. Hänelle ei oo noi nukkumisasiat helppoja :< Ei herääminen eikä nukahtaminenkaan (ja canonin mukaan unirytmikin vähän sitä sun tätä). Raukka tosiaan! </3

Lainaus
Unenhan pitäisi virkistää ja elävöittää, ladata ihmisakku uuteen päivään, mutta Kaorun kohdalla se ei ihan taida päteä.
En kyllä ihan tiedä, päteekö se minuunkaan 😂 ainakin fiilikset on usein aamuisin kuin olis junan alle jäänyt.

Lainaus
Tästä tuli joka tapauksessa hieno mielikuva yön personifikaatiosta, joka ottaa uhrikseen herkät ja hauraat ihmiset ja laittaa heidät yön aikana kärsimään :D
Ei hitsi, vähäks tästä sais hienon tarinan kirjoitettua! :D Yö odottaa ihmisparkoja joku nuija kädessään, valmiina kolkkaamaan kaikki nukkumaan ryhtyvät...

Lainaus
Ja kolmas juttu, mistä pidin oli tuo ”Näytit vain niin suudeltavalta siinä istuessasi.” Suudeltavalta on jotenkin hauska adjektiivi, jonka olen kyllä kuullut aiemminkin, mutta jota en ole pitkään aikaan teksteissä nähnyt. Tässä tekstissä se sai jotenkin erityisen hymyilyttävän efektin!
Sitä ei tuu itsekään käytettyä kauhean usein, mutta tähän se sitten sujahti näppärästi mukaan. Mä vähän pohdiskelin, että mitä tohon loppuun laitan, ja kirjoitanko mitään suukkoa mukaan laisinkaan, mutta kai se Kaoru sitten minunkin mielestä näytti niin suudeltavalta, etten voinut muuta ;D Se myös jotenkin kuulosti niin sopivalta sanalta Kojiroun suuhun, jatkaa sitä hänen lempeää "olet niin kaunis ja ihana vastaheränneenäkin" -teemaa ja tuo mukaan ripauksen leikkisyyttä, mikä sopii sekin erinomaisesti näille kahdelle. Vähän sellainen höttöisempi versio siitä peruspiikittelystä ;D

Kiitokset kommentistasi vielä, ihanaa että tykkäsit ♥ Mukavaa, että olet viihtynyt SK8-ficieni parissa :3
Otsikko: Vs: SK∞: Kaunis vastaheränneenäkin (S, Cherry/Joe, ficlet)
Kirjoitti: Maissinaksu - 25.11.2021 12:03:04
Tämä oli niin mahdottoman herttainen arkipalanen. <33 Käy sääliksi Kaorua sen unettomuuden ja raskaiden aamujen kanssa. Se jos mikä on mälsää, kun uni olisi vielä maistunut ja kuitenkin kylmä maailma työntää nokkansa peliin. Onneksi on Kojiro aamukahveineen. :D

Tykkäsin myös tuosta hiddenbenin jo esiin nostamasta "yön runnomasta" Kaorusta. :D Välillä sitä könyää hyvä ettei kumarassa ylös sängystä ja sitten katsoo peiliin ja miettii että kuka zombi sieltä näkyy. Tuo reaktio kehuihin on myös jotain todella autenttista: harvoin sitä ilahtuu, jos joku kehuu nätiksi aamupierulookin ollessa valloillaan. Ei taida kyllä olla ensimmäinen kerta, kun Kaoru on saanut kuulla moisia kohteliaisuuksia. 8)

Lainaus
”Mitä sinä – menes nyt siitä”, Kaoru komensi ja tyrkki Kojirouta kauemmas kuin teko olisi muka ollut hänestä täysin sopimaton.
Ääää, niin herttaista. <3 Tuli lisäksi mieleen varmaan aiemman Salkkari-ficin ansiosta se Sepon "Älä nyt... koske" -repliikki. xD

Kiitus tästä söötistä tunnelmapalasesta, näitä on niin mukava aina lukea. <3

- Mai
Otsikko: Vs: SK∞: Kaunis vastaheränneenäkin (S, Cherry/Joe, ficlet)
Kirjoitti: Verinen Paronitar - 27.11.2021 13:27:24
Jo otsikko oli hurjan söpö, ja voi aaawww Kojiro vaikuttaa kyllä niin just tämmöiseltä aamuhempeilijältä. Tykkäsin tämän ficin hahmotulkinnoiata tosi paljon, koska siis;

Lainaus
”...nta”, Kaoru mumisi ja yritti tyylilleen uskollisesti istua selkä suorassa hyvässä ryhdissä, vaikka pöytä vetikin päätä puoleensa kuin magneetti rautaa.

Niin somaa ja uskottavaa. Tulee ihan mieleen semmoinen väsymystä vastaan kamppaileva kissanpentu, vaikka toisaalta puoliuninen Kaoru onkin myös sellainen tapaus, jonka kanssa en itse haluaisi joutua tekemisiin  ;D Kojiro nyt takuulla on jo tottunut kaikkeen vuosien varrella, naurattaa ajatuskin kaikista tosi mukavista välikohtauksista joiden myötä Kojiro on oppinut Kaorun aamuiselle rytmille :')

Lainaus
 ”Näytit vain niin suudeltavalta siinä istuessasi.”

”En kyllä tasan näyttänyt.”

Tää oli niin ihanan ic, tyrskähdin ääneen Kaorun vastaukselle. Voin niin kuvitella herran tukka pystyssä ja rillit vinossa kauhistelemassa tuollaista lausuntoa xD

Suloinen ja pehmoinen ficci, tää oli ihan täydellistä luettavaa peiton alla "aamun" toista kahvikupillista siemaillessa. On kyllä niin hahmoon sopivaa, että oikeasti Kojiro tykkää eniten just semmoisesta vähän pöhnäisestä kotilookista ♡
Otsikko: Vs: SK∞: Kaunis vastaheränneenäkin (S, Cherry/Joe, ficlet)
Kirjoitti: Grenade - 03.12.2021 23:26:39
Nyt, kun on marraskuusta selvitty, on aika tulla tsekkailemaan, et mitä täällä oikein on julkaistu marraskuun aikana. :D Ja täältähän löytyy!

Awws, olipa tää söötti hattarapala! Kojiro on niin herrasmiestä heti aamusta alkaen, juuri, kun toinen sitä varmasti eniten kaipaakin. Tuskin Kaoru jaksaisi arvostaa, jos toinen olisi heti aamusta näsäviisastelemassa takaisin. Ihanaa, että hän on myös tarjoamassa aamupalaa ja kahviakin, niin toisen tarvitsee vain tallustaa pöydän ääreen.

Vaikka kyllä mä ymmärrän Kaorua erittäin paljon. Vähintään tunti menee siinä, että heräämisen jälkeen saa mitään ajatuksia jäsenneltyä. :D Mukavaa, että he ovat saaneet symbioosinsa toimimaan, molemmat ovat alkaneet tottua toisen rutiineihin ja mitä kaikki tarkoittaa. Että ehkä Kaorukaan ei ole niin piikikäs kuin antaa olettaa, hän vain ei aina välttämättä kerro sitä sanallisesti ja ehkä Kojironkin välittäminen tulee enemmän tekojen kautta, kuten esimerkiksi aamupalan tarjoamisesta.

On nää kaksi vaan niin höppänöitä ja söppänöitä, ja tällaista arkifluffia lukee oikein mielellään. Kiitos tästä! ^^
Otsikko: Vs: SK∞: Kaunis vastaheränneenäkin (S, Cherry/Joe, ficlet)
Kirjoitti: Larjus - 04.12.2021 10:35:32
Maissinaksu: Kaoru on tosiaan aikamoinen ressukka aamuisin (ja on se kyl vähän muutenkin, sanoi se itse ja muut mitä hyvänsä ;D). Oon ite vähän samaa maata, käynnistyn unien jälkeen erittäin pitkillä piuhoilla. En oo kyllä ihan niin paha tapaus kuin Kaoru. Yö runnoo oikein urakalla. Ehkä senkin takia on hyvä, ettei hänellä ole mitään säännöllistä palkkatyötä jossa pitää joka aamu raahautua työpaikalle.

Lainaus
Tuo reaktio kehuihin on myös jotain todella autenttista: harvoin sitä ilahtuu, jos joku kehuu nätiksi aamupierulookin ollessa valloillaan. Ei taida kyllä olla ensimmäinen kerta, kun Kaoru on saanut kuulla moisia kohteliaisuuksia. 8)
No ei tietenkään ole 8) Varmaan osa jokaista rauhallista, yhdessä vietettyä aamua. Ja sit ku näistä kahdesta kyse niin sehän on ihan vakio, että sanoi toinen mitä hyvänsä, on pakko olla eri mieltä :D Jos Kaoru olis tälläytynyt parhaimpaan kimonoonsa ja muutenkin ihan viimeisen päälle, niin aivan varmasti olisi torpannut jokaisen kehun, jonka Kojirou suustaan laukoo ;D Vaik kyl se tietty sisimmässään tykkää kuulla, miten Kojirou häntä ihailee (oli senhetkinen ulkonäkö ja olotila mikä tahansa).

Lainaus
Tuli lisäksi mieleen varmaan aiemman Salkkari-ficin ansiosta se Sepon "Älä nyt... koske" -repliikki. xD
Se jos mikä sopis tohon XD

Kiitos ittellesi ihanasta kommentista, kyl mun mieltä aina lämmittää niin paljon kuulla että mun arkilällyilyt miellyttää ♥


Verinen Paronitar: Joo oon ehdottomasti sitä mieltä, että Kojirou on ytimeltään toivoton romantikko ;D ♥

Lainaus
Tulee ihan mieleen semmoinen väsymystä vastaan kamppaileva kissanpentu, vaikka toisaalta puoliuninen Kaoru onkin myös sellainen tapaus, jonka kanssa en itse haluaisi joutua tekemisiin  ;D Kojiro nyt takuulla on jo tottunut kaikkeen vuosien varrella, naurattaa ajatuskin kaikista tosi mukavista välikohtauksista joiden myötä Kojiro on oppinut Kaorun aamuiselle rytmille :')
Siihen näkyyn en minäkään haluis törmätä ;D Muutenkin olis varmaa Kaorun edessä sellainen olo, että vähintäänkin sen katse tappaa, oli sitten aamu tai päivä tai vaikka yö :D Kojirou on tietty tottunut, varmaan saanut esimakua jo joskus kakarana yökyläillessä kun Kaorua ei meinaa saada hereille millään...

Ihanaa kuulla, että oot tykännyt mun hahmotulkinnasta tässä ficissä. Sarjan tekijöiden jakamien infomurusten pohjalta on kiva kirjoittaa, ja mikäs sen parempaa aina kun ne sopii niihin headcanoneihin ja ideoihin, joita on jo ehtinyt itselleen muodostaa! Kojiroun mielestä Kaoru on toki kaunis ja suudeltava aina, vaikka se semmoinen yönjälkeinen hauraus hänen sydämensä saakin erityisesti väpättämään.

Kiitokset sullekin kommentista ♥


Grenade: Mä en oo paljookaan saanut julkaistua marraskuun aikana, mut on nyt sentään tää :D

Lainaus
Kojiro on niin herrasmiestä heti aamusta alkaen, juuri, kun toinen sitä varmasti eniten kaipaakin. Tuskin Kaoru jaksaisi arvostaa, jos toinen olisi heti aamusta näsäviisastelemassa takaisin. Ihanaa, että hän on myös tarjoamassa aamupalaa ja kahviakin, niin toisen tarvitsee vain tallustaa pöydän ääreen.
Kojirou on kyllä niin täydellistä husbandomatskuu, tietää just mitä toinen kaipaa ja arvostaa eniten ♥ Ja nää kaks muutenkin tuntevat toisensa läpikotaisin, niin tietää miten toimia, ja kun se heidän välinen "riitelynsäkin" on pohjimmiltaan vain leikkiä, niin ei sekään sovi jokaiseen hetkeen. Aamu-Kaoru ei tosiaan arvostais mitään piikittelyjä ja näsäviisasteluja :D

Lainaus
Vaikka kyllä mä ymmärrän Kaorua erittäin paljon. Vähintään tunti menee siinä, että heräämisen jälkeen saa mitään ajatuksia jäsenneltyä. :D
Joo sama täällä. Mä aina heräänkin vähintään puoli tuntia aiemmin ennen kuin mun on tarkoitus nousta, koska muuten mä en saa itseäni ylös sängystä 😅 Tartten rauhallisen heräilyhetken, ihan sama mihin aikaan herään ja herättääkö kello vai heräänkö ihan itsekseni.

Lainaus
Että ehkä Kaorukaan ei ole niin piikikäs kuin antaa olettaa, hän vain ei aina välttämättä kerro sitä sanallisesti ja ehkä Kojironkin välittäminen tulee enemmän tekojen kautta, kuten esimerkiksi aamupalan tarjoamisesta.
Ei tietenkään, näiden kahden suhdehan se on mitä on :D Mai joskus fiksusti muotoili semmosen dynamiikan et "vittuilu on välittämistä", ja kyllähän se näitä kahta kuvaa ;D Vaikka on toki paljon niitä suhteen ulkopuolisenkin silmiin selkeitä rakkauden osoituksia, kuten Kojiroun lällyily et Kaoru on aina kaunis, ja miten hän tarjoilee tälle kahvia ja aamupalaa oma-alotteisesti.

Kiitos myös sulle kommentista, ihanaa kun tämmöselle arkifluffeilulle riittää lukijoita (koska tällasen kirjoittaminen on ihan parasta) ♥
Otsikko: Vs: SK∞: Kaunis vastaheränneenäkin (S, Cherry/Joe, ficlet)
Kirjoitti: Waulish - 23.12.2021 00:51:22
Tervehdys Kommenttikampanjasta! :) Valitsin tämän tekstin listauksesi uusimpien joukosta, koska tämän nimi puhutteli minua välittömästi. Minusta vastaheränneissä ihmisissä nimittäin usein on jotain koreilemattoman kaunista - jotain alkuperäistä, aitoa ja herkkää. Kun on vasta herännyt, ei välttämättä ihan vielä kanna harteillaan kaikkia tulevan päivän murheita, eikä ole ehtinyt pukeutua suojapukuun tai naamioon, joka näyttää muille vain sen minkä itse haluaa itsestään välittyvän. Ilokseni sainkin huomata, että Kojiroun ajattelutapa käy mainiosti yksiin omani kanssa! :D Hän onnistuu näkemään Kaorussa kaiken tämän kauneuden ilman, että Kaoru on ehostanut itseään mitenkään. Erityisen kaunista se on siksi, että Kaoru ilmeisesti tyypillisesti on arjessaan huoliteltu ja viimeisen päälle laitettu. Kojiroun suhtautuminen tuntuu kertovan siitä, miten paljon hän Kaorusta itsestään välittää - sellaisenaan, jopa tyystin ilman hienoja vaatteita ja siistittyä olemusta. Huomasin toivovani, että olisipa jokaisella elämässään Kojiroun kaltainen ihminen, joka näkee ja hyväksyy kaiken sellaisenaan ja vieläpä arvostaa ja ihailee sitä!

Myös hahmojen läheisyys välittyy tästä tekstistä ihanasti pienten havaintojen ja yksityiskohtien kautta. Se ilmenee hauskasti esimerkiksi tässä kohtaa:
”Mitä sinä oikein virnuilet?” Kaoru tuhahti sitten, kun hänen kahvistaan oli puolet juotu.
Aiemminhan Kojirou tuumii, että on turha yrittää virittää kummempaa keskustelua ennen kuin Kaoru on juonut puolet kahvistaan, ja siksi on aivan riemastuttavaa, että Kaoru puhua pukahtaa kunnolla vasta kun juuri se puolikas kahvi on juotu. ;D Kojirou vaikuttaa tuntevan Kaorun läpikotaisin, ja siitä tulee lämmin ja välittävä fiilis. Kaorun aamukooma ja -kärttyisyys on kyllä jotain niin samaistuttavaa - itse olen ihan samanlainen, etten nykyään meinaa herätä sitten millään, paitsi kun on pakko nousta töihin. ::) Tai hereillä saatan toki nuokkua, mutta todellinen herääminen ja aktivoituminen saavutetaan vapaapäivinä yleensä vasta paljon myöhemmin! Minusta on ihanaa, ettei Kojirou mitenkään menetä hermojaan Kaoruun, vaikka hän on itse ollut jalkeilla jo hyvän tovin ja ehtinyt lukea päivän uutiset sun muuta. Sekin henkii välittämistä ja hyväksyntää.

Kaoru on aluksi ymmärrettävästi vähän vastahakoinen ja kärttyinen Kojiroun sanoja kohtaan, ehkä osittain unisuuden ja osittain taas häkellyksen takia, mutta minusta on ihanaa, miten hänkin vaikuttaa vähitellen hyväksyvän Kojiroun näkemyksen ja mielipiteen. Viimeinen virke kertookin kaiken olennaisen, ja veikkaan tai vähintäänkin toivon, että Kaorun päivä käynnistyy tästä aika mukavissa merkeissä!

Kiitoksia hymyilyttävästä iltalukupalasta, pidin! :) -Walle
Otsikko: Vs: SK∞: Kaunis vastaheränneenäkin (S, Cherry/Joe, ficlet)
Kirjoitti: Larjus - 01.01.2022 18:00:21
Kiitokset itsellesi ihanasta kommentista, Waulish! Sinulla ja Kojiroulla on selvästi sama ajatusmaailma :D Vastaheränneenä on kyllä monesti aidoimmillaan sillä vähän karummalla tavalla. En kyllä itsekään ole mikään aamuihminen, väsynyt ja helposti ärtyvä. Siksi omat fiilikset on kyllä vähän samat kuin Kaorulla, ainakin kun on itsestäni kyse. Aamu-Larjuksessa ei ole mitään viehättävää! ;D

Kaoru tosiaan on yleensä ulkoisesti tosi edustava ja viimeisen päälle laitettu, joten ero aamuiseen näkyy on suuri. Mutta Kojiroulle se on ihan yhtä kaunis ja arvokas ♥
Lainaus
Huomasin toivovani, että olisipa jokaisella elämässään Kojiroun kaltainen ihminen, joka näkee ja hyväksyy kaiken sellaisenaan ja vieläpä arvostaa ja ihailee sitä!
Awwws! Mutta niinpä, sellainen olisi kyllä ihanaa. Jokainen ainakin ansaitsisi sellaisen ihmisen elämäänsä ja sellaista hyväksyntää.

Lainaus
Aiemminhan Kojirou tuumii, että on turha yrittää virittää kummempaa keskustelua ennen kuin Kaoru on juonut puolet kahvistaan, ja siksi on aivan riemastuttavaa, että Kaoru puhua pukahtaa kunnolla vasta kun juuri se puolikas kahvi on juotu. ;D Kojirou vaikuttaa tuntevan Kaorun läpikotaisin, ja siitä tulee lämmin ja välittävä fiilis.
Jep, nää kaksi kyllä tuntevat toisensa niin hyvin kuin vain voi :D Ovat olleet ystäviä jo päiväkoti-ikäisestä asti ja siten kokeneet monet elämänvaiheet yhdessä. Oli ihan tarkoituksellinen juttu, että Kaoru tosiaan alkoi puhua enemmän vasta kun oli saanut kahvistaan puolet juotua!

Lainaus
Kaoru on aluksi ymmärrettävästi vähän vastahakoinen ja kärttyinen Kojiroun sanoja kohtaan, ehkä osittain unisuuden ja osittain taas häkellyksen takia, mutta minusta on ihanaa, miten hänkin vaikuttaa vähitellen hyväksyvän Kojiroun näkemyksen ja mielipiteen.
Ei se varmaan oo kovin imartelevaa kuulla kehuja, kun olo on yön jäljiltä kamala eikä koe näyttävänsä hyvältä ;D Lisäksi näillä kahdella on melkeinpä aina enemmän tai vähemmän menossa jonkinmoista vääntöä/toiselle kettuilua, ja se on ihan molemminpuolinen tapa suhteen lujittamiseksi. Mutta kyllä sitä varsinkin tällä genrellä lopuksi sitten annetaan menon laantua sinne lällympään suuntaan, ei jakseta alkaa jupista vastaan koko aamua :D Eiköhän tässä tosiaan ole Kaorullakin hyvä päivä alkamassa! Ainakin tämä alku on lupaava :3