Ficin nimi: Hyötysuhde -1
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: Yuri!!! on Ice
Ikäraja: S
Mukana: Yuri & Otabek
Genre: Draama
Summary:
"En oikeastaan tapaa ajatella ystävyyttä", Yuri sanoi sitten. "En väitä, että mikään sellaiseen liittyvä olisi heiniäni."A/N: Yksinäinen Yuri on jotenkin sellainen aihe, jota on kivaa tuon tuosta pyöritellä mielessä. Angstiakin sitä saisi kyllä aikaan, mutta tällä kertaa jotain mukavampaa.
***
"Alatko siis ystäväkseni vai et?"
Otabek Altinin yksinkertainen kysymys jäi pyörimään Yurin päähän. Koko päivä oli ollut täynnä kummallisuuksia, mutta suurin niistä oli ehdottomasti ollut pelastautuminen prätkäkyydillä yli-innokkailta faneilta ja tutustuminen henkilöön, joka vielä vuorokausi sitten oli ollut ventovieras. Lisäksi tämä kyseinen henkilö oli puheidensa mukaan kiinnittänyt häneen huomiota jo vuosia sitten ja nyt muitta mutkitta halusi alkaa kaveerata hänen kanssaan. Tuosta noin vain.
Yuri ei osannut kuin toljottaa Otabekin silmiä ja mietti samalla kuumeisesti, mitä voisi sanoa. Aika lipui sekunneista kohti minuuttia, ja hiljalleen Otabek alkoi kohottaa kulmiaan kuin kehottaen häntä hiljalleen antamaan vastauksensa. Helppo juttu, kyllä tai ei. Ei siinä tarvinnut olla mitään sen monimutkaisempaa.
"Siiiiiis..." Yurin onnistui köhähtää. "Oletko sinä miettinyt ihan loppuun asti?"
Otabek kääntyi paremmin häntä kohti aitaan nojaillessaan. "Mitä tuo tarkoitti?"
Äänensävy ei ollut tyly, mutta selkeästi selitystä kaivattiin. Yuri pureskeli huultaan yrittäen kaikin keinoin löytää oikeita sanoja, sellaisia, jotka eivät saisi häntä kuulostamaan tuiki säälittävältä tai ajaisi Otabekia tiehensä pää kolmantena jalkana.
"M-minä, tuota... Miten tuo voi edes toimia noin? Millä perusteella läväytät tuollaista syvällistä huttua esiin ja sitten vain heität minua joko tai -vaihtoehdolla?" Yuri huomasi penäävänsä yhtäkkiä hyvinkin ärtyneeseen sävyyn, mikä ei ollut kuulunut suunnitelmiin. "Eikö minulla ole sanansijaa mihinkään?"
"Sinun sanasihan minä juuri tahtoisin", Otabek huomautti tyynesti, ja Yuri tuhahti takaisin tavoitellen halveksivaa sävyä.
"En tiedä sinun maastasi, mutta meillä päin kaverisuhteet kai muodostuvat jotenkin muuten kuin latelemalla tuollaisia... sopimukselta kuulostavia juttuja."
"En ihan ymmärrä, mitä tarkoitat 'sopimukselta kuulostavalla', mutta minulla oli syyni lähestyä sinua näin", Otabek sanoi tyyni naamionsa rikkumattomana. "Oletin, että Yuri Plisetsky arvostaisi suoraa puhetta eikä välittäisi tuhlata kallista aikaansa päämäärättömään tutustumiseen ja puhevälien muodostamiseen."
Yurin päässä raksutti hänen etsiessään viitteitä sarkasmista, mutta pika-analyysin lopputulemana hänestä tuntui, että Otabek Altin todella tarkoitti sanojaan.
"Olit sitten ehtinyt miettiä peliliikkeitäsi noinkin pitkälle."
Se tuli ulos vähän tökerön kuuloisesti jopa hänen mittapuullaan. Otabek vilkaisi horisonttiin laskevaa aurinkoa kääntyessään jälleen poispäin hänestä.
"Onko vastauksesi siis kieltävä?"
"En minä sitä", Yuri kiirehti sanomaan ja laski katseensa käsiensä tuntumaan. "Minua vain... ihmetyttää, että mitä oikein kokisit saavuttavasi."
Hän tunsi, miten Otabekin katse nauliutui häneen ja joutui nielaisemaan palan kurkustaan pitääkseen äänensä tasaisena.
"Kun tiedätkö, minulla on taipumusta sössiä tällaiset jutut väistämättä", Yuri sanoi etäisen huvittuneena. "En osaisi antaa mitään takaisin, eikä hyötysuhde siten olisi mistään kotoisin. Ajaisin sinut ennen pitkää hulluuden partaalle ja sitten vain toivoisit, ettet olisi koskaan vilkaissutkaan suuntaani. Eikä tämä ole itsesääliä, vaan silkkaa faktaa."
"Ajatteletko aina ystävyyttä yhtä teknisenä ja hengettömänä?" Otabek kurtisti kulmiaan.
"En oikeastaan tapaa ajatella ystävyyttä", Yuri sanoi. "En väitä, että mikään sellaiseen liittyvä olisi heiniäni."
Yuri todella toivoi, ettei hänen tarvinnut valottaa inhalta löyhkäävää epävarmuuttaan yhtään enempää, ja kumma kyllä Otabek näyttikin ymmärtävän. Ainakaan tämä ei jäänyt jankkaamaan asiasta.
"Jos minulta itseltäni kysytään, mielestäni minulla on kohtalaisen hyvä kyky arvioida ihmisiä ja muodostaa ratkaisuni", Otabek sanoi rakentavan tauon perästä. "Arvostan kertomaasi, enkä halua tungetella, mutta siitä en mene takuuseen, ettetkö mielestäni ajattelisi asioita turhan monimutkaisesti."
"Ihan varmasti ajattelenkin", Yuri hymähti. "Niin se on aina ollut helpompaa."
"Ymmärrän."
"Jos... jos suostun ystäväksesi, voitko sitten kertoa, mitä minun täytyy tehdä?" Yuri kysyi uskaltautuen taas katsomaan Otabekin suuntaan. Tämä näytti yhtä vakavalta kuin aina, mutta tummissa silmissä oli ystävällinen katse.
"Jos olisit vain oma itsesi?"
"Tuolle linjalle tuskin kannattaa lähteä", Yuri tokaisi päätään pudistellen. "Tulet katumaan ehdotustasi jo alkutekijöissä."
"Minulla ei ole tapana katua asioita", Otabek vastasi hymynkare huulillaan.
"Miten vain", Yuri hymähti ja käänsi katseensa horisontin laskevaan aurinkoon. Hänen sydämensä tykytti epätavallisen jännittyneenä. Ehkä häneltä vaatisi vielä hetken aikaa ymmärtää, että Otabek Altinista oli juuri tullut hänen ensimmäinen ystävänsä.
