Finfanfun.fi

Muiden fandomien ficit ja RPF-tekstit => Rinnakkaistodellisuus => Aiheen aloitti: Maissinaksu - 31.05.2020 22:03:45

Otsikko: Yuri!!! on Ice: Hyötysuhde -1, S, Yuri & Otabek, oneshot
Kirjoitti: Maissinaksu - 31.05.2020 22:03:45
Ficin nimi: Hyötysuhde -1
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: Yuri!!! on Ice
Ikäraja: S
Mukana: Yuri & Otabek
Genre: Draama

Summary: "En oikeastaan tapaa ajatella ystävyyttä", Yuri sanoi sitten. "En väitä, että mikään sellaiseen liittyvä olisi heiniäni."

A/N: Yksinäinen Yuri on jotenkin sellainen aihe, jota on kivaa tuon tuosta pyöritellä mielessä. Angstiakin sitä saisi kyllä aikaan, mutta tällä kertaa jotain mukavampaa. 8)



***



"Alatko siis ystäväkseni vai et?"

Otabek Altinin yksinkertainen kysymys jäi pyörimään Yurin päähän. Koko päivä oli ollut täynnä kummallisuuksia, mutta suurin niistä oli ehdottomasti ollut pelastautuminen prätkäkyydillä yli-innokkailta faneilta ja tutustuminen henkilöön, joka vielä vuorokausi sitten oli ollut ventovieras. Lisäksi tämä kyseinen henkilö oli puheidensa mukaan kiinnittänyt häneen huomiota jo vuosia sitten ja nyt muitta mutkitta halusi alkaa kaveerata hänen kanssaan. Tuosta noin vain.

Yuri ei osannut kuin toljottaa Otabekin silmiä ja mietti samalla kuumeisesti, mitä voisi sanoa. Aika lipui sekunneista kohti minuuttia, ja hiljalleen Otabek alkoi kohottaa kulmiaan kuin kehottaen häntä hiljalleen antamaan vastauksensa. Helppo juttu, kyllä tai ei. Ei siinä tarvinnut olla mitään sen monimutkaisempaa.

"Siiiiiis..." Yurin onnistui köhähtää. "Oletko sinä miettinyt ihan loppuun asti?"

Otabek kääntyi paremmin häntä kohti aitaan nojaillessaan. "Mitä tuo tarkoitti?"

Äänensävy ei ollut tyly, mutta selkeästi selitystä kaivattiin. Yuri pureskeli huultaan yrittäen kaikin keinoin löytää oikeita sanoja, sellaisia, jotka eivät saisi häntä kuulostamaan tuiki säälittävältä tai ajaisi Otabekia tiehensä pää kolmantena jalkana.

"M-minä, tuota... Miten tuo voi edes toimia noin? Millä perusteella läväytät tuollaista syvällistä huttua esiin ja sitten vain heität minua joko tai -vaihtoehdolla?" Yuri huomasi penäävänsä yhtäkkiä hyvinkin ärtyneeseen sävyyn, mikä ei ollut kuulunut suunnitelmiin. "Eikö minulla ole sanansijaa mihinkään?"

"Sinun sanasihan minä juuri tahtoisin", Otabek huomautti tyynesti, ja Yuri tuhahti takaisin tavoitellen halveksivaa sävyä.

"En tiedä sinun maastasi, mutta meillä päin kaverisuhteet kai muodostuvat jotenkin muuten kuin latelemalla tuollaisia... sopimukselta kuulostavia juttuja."

"En ihan ymmärrä, mitä tarkoitat 'sopimukselta kuulostavalla', mutta minulla oli syyni lähestyä sinua näin", Otabek sanoi tyyni naamionsa rikkumattomana. "Oletin, että Yuri Plisetsky arvostaisi suoraa puhetta eikä välittäisi tuhlata kallista aikaansa päämäärättömään tutustumiseen ja puhevälien muodostamiseen."

Yurin päässä raksutti hänen etsiessään viitteitä sarkasmista, mutta pika-analyysin lopputulemana hänestä tuntui, että Otabek Altin todella tarkoitti sanojaan.

"Olit sitten ehtinyt miettiä peliliikkeitäsi noinkin pitkälle."

Se tuli ulos vähän tökerön kuuloisesti jopa hänen mittapuullaan. Otabek vilkaisi horisonttiin laskevaa aurinkoa kääntyessään jälleen poispäin hänestä.

"Onko vastauksesi siis kieltävä?"

"En minä sitä", Yuri kiirehti sanomaan ja laski katseensa käsiensä tuntumaan. "Minua vain... ihmetyttää, että mitä oikein kokisit saavuttavasi."

Hän tunsi, miten Otabekin katse nauliutui häneen ja joutui nielaisemaan palan kurkustaan pitääkseen äänensä tasaisena.

"Kun tiedätkö, minulla on taipumusta sössiä tällaiset jutut väistämättä", Yuri sanoi etäisen huvittuneena. "En osaisi antaa mitään takaisin, eikä hyötysuhde siten olisi mistään kotoisin. Ajaisin sinut ennen pitkää hulluuden partaalle ja sitten vain toivoisit, ettet olisi koskaan vilkaissutkaan suuntaani. Eikä tämä ole itsesääliä, vaan silkkaa faktaa."

"Ajatteletko aina ystävyyttä yhtä teknisenä ja hengettömänä?" Otabek kurtisti kulmiaan.

"En oikeastaan tapaa ajatella ystävyyttä", Yuri sanoi. "En väitä, että mikään sellaiseen liittyvä olisi heiniäni."

Yuri todella toivoi, ettei hänen tarvinnut valottaa inhalta löyhkäävää epävarmuuttaan yhtään enempää, ja kumma kyllä Otabek näyttikin ymmärtävän. Ainakaan tämä ei jäänyt jankkaamaan asiasta.

"Jos minulta itseltäni kysytään, mielestäni minulla on kohtalaisen hyvä kyky arvioida ihmisiä ja muodostaa ratkaisuni", Otabek sanoi rakentavan tauon perästä. "Arvostan kertomaasi, enkä halua tungetella, mutta siitä en mene takuuseen, ettetkö mielestäni ajattelisi asioita turhan monimutkaisesti."

"Ihan varmasti ajattelenkin", Yuri hymähti. "Niin se on aina ollut helpompaa."

"Ymmärrän."

"Jos... jos suostun ystäväksesi, voitko sitten kertoa, mitä minun täytyy tehdä?" Yuri kysyi uskaltautuen taas katsomaan Otabekin suuntaan. Tämä näytti yhtä vakavalta kuin aina, mutta tummissa silmissä oli ystävällinen katse.

"Jos olisit vain oma itsesi?"

"Tuolle linjalle tuskin kannattaa lähteä", Yuri tokaisi päätään pudistellen. "Tulet katumaan ehdotustasi jo alkutekijöissä."

"Minulla ei ole tapana katua asioita", Otabek vastasi hymynkare huulillaan.

"Miten vain", Yuri hymähti ja käänsi katseensa horisontin laskevaan aurinkoon. Hänen sydämensä tykytti epätavallisen jännittyneenä. Ehkä häneltä vaatisi vielä hetken aikaa ymmärtää, että Otabek Altinista oli juuri tullut hänen ensimmäinen ystävänsä.

Otsikko: Vs: Yuri!!! on Ice: Hyötysuhde -1, S, Yuri & Otabek, oneshot
Kirjoitti: Larjus - 01.06.2020 18:47:46
Kuten jo kerroinkin, luin tän eilen kaks kertaa (koska ääää sun ficit Otabekista ja Yurista ♥♥), ja nyt tänäänkin oon lukassu tän pariin otteeseen. Oon samaa mieltä tosta, että Yuria sen yksinäisyyttä on omalla tavallaan kiva pyöritellä mielessä ja ficeissä. Jos oot siitä joskus angstia kirjoittamassa, niin oon kyllä lukemassa, vaikka tämmöinen vähän iloisempikin setti kelpaa vallan mainiosti. Mun herkkä mieleni ei kestä angstia kuin tietyn verran kerrallaan.

Tää teksti oli niin söpö (kuten taisin jo sulle sanoa). Musta on kiva lukea syvennyksiä ym. canon-kohtauksiin, joten tää oli oikein kiva luettava jo senkin kannalta. Siihen kun lisää sun mahtavat kirjoitustaidot ja näiden hahmojen erityismerkityksen mulle niin avot (●ˇ∀ˇ●) Kehun about aina sun tapaa kirjoittaa dialogia, ja teen sen taas. Osaat kirjoittaa vuoropuhelua käsittämättömän upeasti. Tykkään siitä, miten usein siinä on joku humoristinen ote ja twisti, mutta tämmöinen vähän vakavahenkinenkin puhelu toimii todella hyvin. Otabek on oma suorapuheinen itsensä, ja Yurin epävarmuus paistaa kyllä niin selvästi. Reppana. Niin yksin ja yksinäinen. Onneksi Otabek tuli ja pelasti sen monessakin mielessä.

Tätä lukiessa itsekin ihan herkistyi, kun mieleeni tulvahti tuon kohtauksen jatko ja kaikki sen jälkeinen virallinen artti. Otabekin ja Yurin ystävyys on jotain niin kaunista, ja selvästi tekee heille molemmille hyvää. Vaikka Yuri väittääkin, ettei voi antaa mitään takaisin, on se kyllä oikeesti täyttä hevonkukkua. Näkeehän sen Otabekin naamasta, siitä hymystä, minkä se Yurille suo... (´▽`ʃ♡ƪ) ♥♥

Yurin ja Otabekin keskustelu oli kyl omalla tavallaan niin herttainen. Voi Yurochkaa kun niin sinnikkäästi yrittää "pelastaa" Otabekin suurelta virheeltä, että ei hänen kanssaan kannata ystävystyä. Mutta Beka-poju onkin päättänyt, että hänpä ystävystyy Venäjän oman jäätiikerin ja keijukaisen kanssa! ( •̀ ω •́ )✧ Ja niin sen pitää ollakin.

Lainaus
"Eikö minulla ole sanansijaa mihinkään?"

"Sinun sanasihan minä juuri tahtoisin",
Tää oli jotenkin niin hellyttävä kohta ♥ Yuri on selvästi niin yllättynyt ja vähän järkyttynytkin suorasta ystävyystarjouksesta, ettei oikein tiedä, mitä puhua papattaa :D

Toi loppukin oli niin ihana, miten Yurin sydän tykyttää epätavallisesti. Voi pikkuista, vaikka onhan se iso asia, kun vasta 15-vuotiaana joku ekaa kertaa haluaa olla ystävä... ;___; Ja toiki et Yuri kysyy Otabekilta, mitä hänen pitää oikein tehdä... Reppana on ihan ulalla ystävyysasioista. Mut kuten sanoin, onneksi Otabek tuli ja pelasti ♥

Mua hymyilytti kanssa tossa kohdassa, kun Yuri puhui sopimukselta kuulostavista jutuista, sillä Otabek ja Yurihan lopulta puristavat toistensa kättä, kuin olisivat sinetöineet sopimuksen ystävyydestä :D ♥ Vaikka siinä sopimuksessa ei mitään ehtoja olekaan. Paitsi ehkä toi "ole oma itsesi", koska senhän Otabek Yurilta haluaa, vaikka Yuri muuta väittäiskin ♥ Voi murua, toivottavasti sen itsevarmuus muutakin kuin luistelutaitojensa suhteen kasvais. (Ja kyllä varmasti kasvaa, ystävyyden myötä.)

Mä oon nyt ihan jotain ömmömmöö-höttöä täällä. Shippiä tai pelkkää platonista ystävyyttä, näiden kahden suhde saa mut aina ihan pehmoksi ♥ Jotkut vaa on luotu jakamaan elämänsä ♥

Kiitos tästä ihanuudesta. Sun kirjoitukset näistä kahdesta on aina niin ihania, oon ihan pakahtua (★ ω ★) ♥