Kirjoittaja Aihe: Elo pelkkää sepitettä | K-11 | Hermione/Severus | raapalesarja 69/x 5.5.2021  (Luettu 16790 kertaa)

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 998
Author: Alice Katarina
Title: Elo pelkkää sepitettä
Pairing: Hermione/Severus (Hermione/Ron)
Rating: K-11
Genre: Angst, draama, romance
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa kaiken hänelle tunnistettavan ja minä vain leikin.
Summary: Toisen velhosodan jälkeen Hermione ei tiedä mitä haluaa, kun mikään ei tunnu samalta kuin ennen sotaa. Kun yhteiskunnan paineet alkavat työntää häntä liian ahtaalle, löytyy yllättävä ratkaisu.

A/N: Tästä tekstistä täytyy antaa kunnia FractaAnimalle, joka kommentoi ikivanhaa ficciäni ja sai minut tajuamaan, etten ole kirjoittanut Severuksesta ja Hermionesta (tai edes Pottereista) ikuisuuteen. Teksti osallistuu myös Fake love not war -haasteeseen, vaikka siltä ei ehkä alussa tunnu. Uskokaa vaan, sinne asti päästään kyllä!



Elo pelkkää sepitettä

Osa 1: Kiinni menneisyydessä

1

Kun toinen velhosota päättyy, päättyy paljon muutakin. Hermione ei osaa sanoa, miksi mikään ei tunnu samalta, mutta siltä tuntuu varmasti monesta muustakin, sillä niin monet kulkevat kaduilla hämmentyneinä. Jotkut irrottavat entisistä tavoista ja ihmisistä kuin korostaakseen eroa vanhaan, ja samalla toiset roikkuvat menneessä kynsin ja hampain.

Harry ja Ginny kiirehtivät naimisiin. He haluavat julistaa koko velhomaailmalle, että paha on nyt mennyttä ja uusi aika alkanut. Hermione kohottelee itsekseen kulmiaan tälle, mutta tukee tietysti ystäviään. Sitähän hän on aina tehnyt.

Kun Ron häiden jälkeen hieman sammaltaen kysyy, pitäisikö heidänkin mennä naimisiin, Hermione nauraa ja kuittaa kysymyksen pelkkänä vitsinä vaikka haluaisi oksentaa.


2

Kotikolon päivät ovat ahtaita, äänekkäitä ja liioitellun kiireisiä, mutta yöt ovat vielä pahempia. Silloin Hermione kuulee taloa vavisuttavat nyyhkytykset ja syö jästiapteekin unettomuuslääkkeitä, jotta nukkuisi edes hiukan joskus.

Ronin kuorsaus vieressä saa Hermionen ravistelemaan inhon väreitä päältään ja sitten sättimään itseään, sillä mies oli aina ollut hänen tukenaan. Hermione työntää miehen käden päältään ja nousee ylös ahdistus rintaa kuristaen.

”Tule takaisin sänkyyn, ’Mione”, Ron tuhisee unisesti.

”Ihan kohta, nuku sinä vain”, Hermione puree huultaan tarttuessaan vesilasiin.

Hän pyörittelee kädessään Tylypahkan kirjettä ja kiroaa äänettä. Nieltyään vielä yhden melatoniinin hän palaa sänkyyn ja kietoutuu peittoon mahdollisimman kaukana Ronista, joka kuorsaa jälleen.


3

”Minä aion palata Tylypahkaan”, Hermione puuskahtaa eräänä aamuna.

”Sinä aiot mitä?” Ron tuijottaa häntä hämmästyneenä suu täynnä paahtoleipää.

”Aion palata Tylypahkaan suorittamaan viimeisen kouluvuoteni. Koulutusta tarvitaan, jos haluan edetä urallani. En aio juuttua tänne. Kyllähän sinä tiedät, että kaipaan muutakin kuin kodinhoitoa”, Hermione puolustelee valintaansa hiukan liian kärkkäästi.

Ron haroo sojottavia hiuksiaan ja näyttää edelleen hämmentyneeltä. Hermione muistaa kuinka joskus piti sitä hämmentyneisyyttä suloisena. Nyt se ainoastaan ärsyttää häntä. Aikuisen ihmisen pitäisi kyetä reagoimaan nopeammin.

”Lähden huomenna hankkimaan tarvikkeita ja yövyn Vuotavassa noidankattilassa. Lukuvuosi alkaa ylihuomenna”, Hermione keskeyttää Ronin, joka näyttää muodostavan jonkinlaista lausetta, ”Kirjoitan sinulle, kun olen päässyt perille.”


4

Hermione ei kadu hetkeäkään, kun hän syyskuun ensimmäinen päivä astuu Tylypahkan pikajunaan. Se tuntuu uudelta alulta, ja sitä hän kaipaa kipeästi. Ohi vilisevät maisemat rauhoittavat pamppailevaa sydäntä.

Koko syksyn hän hukuttaa ajatuksensa työntekoon. Ronin lähettämät kirjeet vähenevät viikko viikolta Hermionen lyhyiden vastausten takia, mutta Hermione ei tunnu edes huomaavan. Hetkittäin tuntuu helpommalta hengittää, kun Ronia, Harrya ja muita entisestä muistuttavia ei ole paikalla.

Tylypahka on suuri ja muita ihmisiä on jopa naurettavan helppo vältellä, kun tietää mihin mennä. Sen syksyn aikana Hermione käy kirjaston kaikki kirjat läpi aakkosjärjestyksessä. Vähitellen ahdistus rinnassa hälvenee hiukan ja työn uuvuttamana hän jopa nukkuu öisin.
« Viimeksi muokattu: 05.05.2021 22:44:19 kirjoittanut Alice Katarina »
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 096
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Ohohohooo! Hyvää huomenta aamuteen ääreltä. Miten hyppäsinkään tänä aamuna sängystä ylös, kun näin sinun aloittaneen uuden snarmu-ficin! Hermionen ahdistus ja irrallisuus on realistista ja käsin kosketeltavissa. Näen hyvin Harryn ja Ginnyn ryntäämässä naimisiin ja järkevän Hermionen kohottelemassa tälle kulmiaan. Myös todella onnistuneesti kuvailtu tuo miten ennen niin ihana Ron onkin vain inhottava ja kuorsaava ja yhä lapsi. Kun tunteet laimenee, kaikki alkaa nopeasti ärsyttää. :|

Odotan tähän innolla lisää! En voi uskoa, miten nopeaa toimintaa oli tämä toiveisiini vastaaminen! <3_<3

Kiitos!

- Frac


I'm into Herbology now u_u

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 747
Oi, olipa tämä mukavaa ja mukaansatempaavaa luettavaa! Kuten FractaAnima tuossa aikaisemmin kommentoi, Hermionen ahdistus ja kaipuu jonnekin muualle tuntui niin aidolta. Ylipäätänsä asetelma tuntuu uskottavalta, velhosodan jälkeen enemmän tai vähemmän kaikki tuntuvat etsivän uutta pohjaa elämälleen.

Saat raapalemittaan mahtumaan paljon tunnetta, jotka maalavaat lukijalle todentuntuisen ja elävän kuvan tilanteesta: itkusta Kotikolossa, inhosta Ronin kuorsausta kohtaan, ja varsinkin tämä:

Lainaus
”Ihan kohta, nuku sinä vain”, Hermione puree huultaan tarttuessaan vesilasiin.

Tähän jotenkin pysähdyin, koska lauseessa tiivistyy epäonnisten parisuhteiden "pinnalla kaikki hyvin, mutta sen alla kuohuu".

Jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa, koska paluu Tylypahkaan tuntuu Hermionen tilanteessa oikealta valinnalta – ja toki parituskin kiinnostaa ;)

between the sea
and the dream of the sea

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 998
Kiitos inspiraatiosta FractaAnima! En muista koska olisin viimeksi ollut näin innoissani pidemmästä tekstistä. Hyvä että Hermionen ahdistus tuntuu realistiselta, koska sitä taitaa olla tulossa vielä jonkin verran.  ::)

Hauskaa, että pidit alusta hiddenben! Tylypahkaan ei nyt tässä kohtaa hirveästi syvennytä, mutta kyllä sinnekin sitten päästään kohta paremmin. Olen otettu, että mielestäsi kuvailuni välittää tunteita.

A/N: On taottava silloin kun rauta on kuuma ja mitä näitä nyt on. Innostus kirjoittaa tätä tarinaa on tällä hetkellä suuri, joten yritän ottaa siitä kaiken irti. Tässä siis jatkoa!

***

5

Joulukuun saapuessa Hermione saa kirjeitä Ronilta, Harryltä ja jopa Mollylta. Kaikki toivovat hänen tulevan Kotikoloon viettämään yhteistä joulua. Ron pahoittelee samalla, että on kirjoittanut harvoin, Harry toivoo saavansa Hermionen mielipiteen auroriopiston pääsykokeisiin ja Molly kertoo jo neuloneensa Hermionen jumpperin. Oleskeluhuoneessa Ginny pakottaa Hermionen vastaamaan myöntävästi.

Hermione pakkaa tavaransa vältellen ajatuksia ”kotiin” paluusta. Hän voi jo kuvitella Ronin innostuksen ja ystävien liian monet sanat. Georgen vitsailemassa kahden edestä hymy naamiona. Mollyn hössöttämässä.

Ennen kaikkea Hermione pelkää, että muut huomaavat hänen muuttuneen.

Lähes tyhjä pilleripurkki muistuttaa Hermionea, että hänen täytyy myös käydä apteekissa ennen joulua, sillä muuten öisin olisi liikaa aikaa ajatella.


6

Joulukuun 24. päivä Hermione kävelee Tylyahoon ja ilmiintyy sieltä suoraan Kotikolon puutarhaan. Ron on häntä vastassa. Halaus tuntuu yhtä aikaa kömpelöltä, oudolta ja turvallisen tutulta.

”Hei ’Mione”, Ron potkii hiekkaa kengällään, ”Meilla on ollut ikävä. Minulla on ollut ikävä.”

”Minä tiedän”, Hermione sanoo ja ottaa laukkunsa kantaakseen sen sisälle.

Keittiössä on ainakin kymmenen astetta lämpimämpää kuin muualla talossa. Molly leipoo pipareita kapellimestarina sauva monimutkaisia muotoja ilmaan luoden: uunin vieressä tikittää ajastin, yhdellä pöydällä kaulin kaulitsee taikinaa itsekseen ja toisella pöydällä muotit leikkaavat kuvioita valtavasta levystä.

”Hermione-rakas, tervetuloa kotiin”, Mollyn ääni on niin lämmin ja halaus lempeä, että Hermione huomaa itkevänsä.


7

Olohuoneessa on kova puheensorina, kun Hermione astuu sisään. Sohvalla istuvat Harry ja Ginny ryntäävät heti halaaman häntä. Percy hymyilee ystävällisesti ja Charlie virnistää taputtaessaan veljeään selkään. Oviaukosta Hermione kuulee Arthurin tervehdyksen.

George tipauttaa heittelemänsä pallot, kun hän huomaa Hermionen saapuneen ja Bill on kietonut kätensä Fleurin ympärille. Hermione hämmästyy huomatessaan vaalean noidan selvästi pyöristyneen vatsakummun ja hehkuvat kasvot.

Vielä enemmän hän hämmästyy kuitenkin nähdessään huoneen nurkassa nojatuolissa istuvan hahmon. Miehen mustat hiukset ovat lyhyemmät kuin Hermione muistaa, mutta musta kaapu on samanlainen kuin aina ennenkin. Severus Kalkaros näyttää halveksuvan kaikkea ympärillään, eikä Hermione voi ymmärtää miksi hän on edes tullut.


8

Illan edetessä Hermione huomaa vilkuilevansa Kalkarosta säännöllisesti. Mies ei osallistu mihinkään ja näyttää jatkuvasti yhtä aikaa tylsistyneeltä ja inhoavalta. Aina välillä Harry käy hänen luonaan vaihtamassa muutaman sanan kuin kohteliaisuudesta, mutta Harrykaan ei saa hänestä paljoa irti.

”Mitä sinulle kuuluu, Hermione?” Ginny kysyy yllättäen, ”En ole nähnyt sinua koko syksyn aikana kuin vilaukselta vaikka olemme sentään samassa tuvassa.”

”Minulla on ollut kiire”, Hermione takeltelee vain aavistuksen, ”On niin paljon opiskeltavaa S.U.P.E.R.-kokeita varten.”

”Mutta mitä sinulle oikeasti kuuluu?” Ginny toistaa ja näyttää kovin paljon äidiltään.

Hermione tuijottaa seinällä olevia tauluja, joulukuusen koristeita ja toisessa nurkassa veljiensä kanssa nauravaa Ronia.

”En tiedä.”


9

Jouluyö tuntuu rauhalta, mikä yllättää Hermionen. Kun hän istuu Ronin sängyn laidalla ja nauraa tämän selostukselle, tuntuu hetkittäin kuin viimeistä puoltatoista vuotta ei olisi ollutkaan. Mutta se on ollut ja sitä ei pysty unohtamaan.

”Ron, minä olen miettinyt paljon syksyn aikana”, Hermione puree hermostuneena huultaan, ”Minusta meillä meni paremmin ystävinä. Tästä kaikesta muusta on seurannut vain ongelmia.”

Hermionen yllätykseksi Ron puuskahtaa helpottuneena ja hymyilee sitten.

”Onneksi sinä sanoit sen”, hän sanoo ja naurahtaa hiukan, ”Koko seurustelujuttu vain tuntui joltain mitä piti tehdä ja rehellisesti sanottuna, emme tehneet sitä kovin hyvin.”

Kun Hermione nyt halaa Ronia, se tuntuu vain tutun turvalliselta.


10

”Ron kertoi, ettette te… Tai siis että te…” Harry tuijottelee kenkiään.

”Me emme koskaan olleet hyvä pari. Olemme parempia ystävinä”, Hermione naurahtaa.

”Se ei ehkä silti ollut hyvä päätös”, Harry kurtistaa kulmiaan, ”Kai sinä tiedät millaista keskustelua käydään?”

”Eivät he voi ketään pakottaa hankkimaan lapsia tai seurustelemaan”, Hermione tokaisee tiukasti.

”En olisi niin varma. Ainakin Ronin kanssa teillä oli toisenne. Percy kertoi, että ministeriössä on jo otettu käyttöön erityisiä bonuksia niille, jotka tekevät osansa velhoyhteiskunnan elvyttämiseksi.”

”Sinulla ja Ginnyllä ei ainakaan ole hätää”, Hermione kääntää keskustelun vitsiksi, ”Milloin saamme vauvauutisia?”

”Jos nyt annetaan Billille ja Fleurille ensimmäinen vuoro”, Harry punastuu.
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 096
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Ehdottomasti kannatan kuuman raudan takomista! <3

Aah, voi että, minä niin kovasti pidän tästä. Yllätyin hurrrrrjan paljon siitä, että Severus oli joulunvietossa. Mitenköhän se oli pakotettu mukaan? ;D Hienoa, että Harry yritti käydä sille välillä vähän juttelemassa. Mies oli varmasti melko orpona, joskin enimmäkseen omasta tahdostaan.

Ihanaa, että Ronin ja Hermionen ero oli lopulta noin lempeä. Kaiken surun ja ahdistuksen keskellä se tuo lohtua, tavallaan.

Lisäälisäälisää. Voin olla sun liekkinä täällä kuumentamassa sun rautaa. ::)

- Frac


I'm into Herbology now u_u

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 998
FractaAnima: Hip hei ja yllätys! Tässä vähän aamulukemista. Severus joulunvietossa on kieltämättä yllättävää, mutta ehkä senkin syy tässä vielä selviää. Ja kiva, että tykkäsit erosta. En halunnut siihen nyt mitään suurta draamaa ja yhteisessä sovussa eroaminen tuntui sopivan hahmoille hyvin.

A/N: Nyt ollaan saatu jo molemmat päähenkilöt mukaan, joten ehkä tässä aletaan lähestyä kiertoteitse pääjuonta.

***

11

”Hyvä, että tekin vaivauduitte paikalle, neiti Granger.”

Hermione hätkähtää nähdessään mustan hahmon, jonka pistävät silmät tuijottavat häntä täynnä ärtymystä.

”Pahoittelen, mutta en tiennyt, että minun lähtöni vaikuttaa sinuun”, Hermione näpäyttää takaisin.

”Myös Severus on palaamassa Tylypahkaan, ja ajattelin, että teidän olisi kätevää matkustaa yhdessä”, Harry kiirehtii korjailemaan viilennyttä tilannetta, ”Hankin teille porttiavaimen.”

”Olisin yhtä hyvin voinut ilmiintyä, mutta kiitos Harry”, Hermione kurtistaa hieman kulmiaan.

”Jos olet hyvästisi jättänyt, niin voimme varmaan lähteä”, Kalkaros sanoo hyytävästi ja astuu lähemmäs edessä olevaa haljennutta kukkaruukkua, joka ilmeisesti on porttiavain, ”Toisella meistä on töitä tehtävänään.”

Hermione suoristaa ryhtiään ja siirtää kätensä vastaamatta kukkaruukun pinnalle.


12

Kalkaros ei edes vilkaise Hermionea kävellessään aurinkoisen pihan poikki kohti Tylypahkaa. Hermionea ärsyttää se, että mies saa hänet ärsyyntymään. Ei professori Kalkaros ollut koskaan ollut miellyttävä mies, joten miksi se olisi yhtäkkiä muuttunut.

Kalkaros oli toki auttanut heitä lopulta kukistamaan Voldemortin, mutta Hermione ei silti täysin luota häneen. Miehessä on jotain määrittelemättömän vääränlaista, mikä hankaa kunnollisen määritelmää vastaan.

Jostain syystä hän haluaisi silti tietää, miksi Kalkaros oli joulun Kotikolossa. Oliko se pelkkää Harryn kohteliaisuutta vai jotain muuta? Selvää on ainakin se, että Kalkaros on nyt palannut opettamaan oltuaan koko syksyn poissa.

”Olisi saanut pysyäkin poissa”, nainen tuhahtaa suunnatessaan kohti linnaa.


13

Ensimmäisellä liemi-tunnilla uuden vuoden jälkeen Hermione istuu tutulle paikalle eturiviin. Muut oppilaat istuvat kuka missäkin, huutelevat pöydistä toisiin ja heittelevät taiteltuja paperilennokkeja. Tunnelma tyrmässä kylmenee kuitenkin hetkessä, kun Kalkaros lipuu sisään mustassa kaavussaan inhoa kasvoillaan.

”Minun S.U.P.E.R.-kurssini ei ole tarkoitettu öliseville haiskuille”, mies ärähtää, ”Joudumme kirimään viime syksyn kiinni, sillä sijaiseni oli selvästi täysin epäpätevä. En siis epäröi hetkeäkään heittää täältä pois jokaista, joka ei anna kaikkeaan.”

Hermione pyöräyttää silmiään, mutta kiinnittää sitten huomiota professorin aavistuksen tärisevään käteen, joka kirjoittaa vanhalle liitutaululle valmistettavan liemen ohjeita tavallista hitaammin. Pian hän kuitenkin on  jälleen työntouhussa, ja Kalkaroksen tarkkailuun ei enää ole aikaa.


14

Kalkaros ei tosiaan vitsaile, koska seuraavan viikon loppuun mennessä kahdeksantoista oppilaan ryhmä on kutistunut kolmeentoista. Hermionea miehen sivaltavat kommentit, älyttömät arviointikriteerit ja pitkät läksyesseet eivät saa katoamaan. Enemmänkin ne tuntuvat henkilökohtaiselta haasteelta, joka saa Hermionen panostamaan entistä kovemmin.

Viereisessä pöydässä Ginny kiroaa ja katouttaa koko liemensä. Hermionen näkymättömyysliemi taas on valmiina täydellisen kimaltavaa ja rakenteeltaan joustavan valuvaa. Kun Kalkaros kävelee pöydän ohi hän murahtaa hyväksyvästi.

”Tämä näyttää jo joltain, Granger”, Kalkaros sanoo kääntyessään kohti seuraavaa pöytää.

Pieni voitonriemu saa Hermionen suupielet nousemaan aavistuksen ylöspäin. Jotenkin tuntuu, että koko hänen elämänsä on paremmin hallinnassa niin kauan, kun hän selviytyy näistä tunneista.


15

Helmikuu lähenee jo loppuaan, kun Hermione istuu aamiaispöydässä ja yllättyy saadessaan jopa kaksi kirjettä. Hän avaa hitaasti saamansa kirjeet pyöritellen samalla lusikkaa teemukissaan.

”Hei Hermione! Ginny sanoo, että olet yhä paljon omissa oloissasi. Onhan kaikki hyvin? Sinun vinkeistäsi pääsykoetta varten on ollut paljon hyötyä. Kiitos! –H”

”Hermione, minun pitää kertoa jotain, enkä halua pahoittaa mieltäsi. Nähdäänkö Tylyahossa? Percy sanoo, että jotain suurta on tulossa, ja kaikkien pitäisi varautua siihen. – Ron P.S. Äiti lähetti nämä villasukat, koska linnan lattiat ovat kylmiä.”

Hermione rypistää kulmiaan Ronin kirjeelle. On vaikea kuvitella, mitä niin tärkeää asiaa tällä on, että tapaaminen kasvokkain on ainoa vaihtoehto.
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 096
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Ihanaa! <3 Luin nämä jo heti aamulla, mutta en ehtinyt silloin kommentoida. Nyt palasin paremmalla ajalla. :)

Ihana haastava Severus ja ihana haasteita rakastava Hermione. Severus heittämässä porukkaa pois kurssiltaan ja Hermione tekemässä enemmän kuin parhaansa lannistumatta siitä, ettei saa vuolaita kehuja on viihdyttävää luettavaa. Hermione tietää, että jo kurssilla pysyminen merkitsee onnistumista ja kommentti joka ei ole solvaus on Severuksen suusta enemmän kuin uskaltaa odottaa.

Ronin kirje nostaa kysymyksiä ja jättää kovasti koukkuun. En malta taas odottaa!

- Frac


I'm into Herbology now u_u

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 998
FractaAnima: Ihana sinä, kun jaksat kommentoida! Et arvaakaan miten paljon se kannustaa kirjoittamaan. Pitäähän Hermionen pysyä kurssilla, että saadaan jotain toimintaakin tähän tarinaan.

A/N: Mikään ei vie niin paljon energiaa kuin nimien keksiminen. Tästä lähin en enää kirjoita omia hahmojani mukaan tarinaan.  ;D

***

16

Tylyaho on lumen peittämä, ja Ronin päässä on hassun näköinen kirkkaanvihreä pipo. Kun he pääsevät kahvilan lämpöön Ron tilaa heille kermakaljat, jotka tarjoilija leijuttaa pöytään.

”Kuulostit kirjeessä siltä, että sinulla on jotain tärkeää asiaa?” Hermione kysyy kiinnostuneena siemaistessaan juomaansa.

”Minä tavallaan seurustelen”, Ron pamauttaa uutisensa ja karahtaa sitten punaiseksi kasvoiltaan.

”Oh”, Hermione menee hetkeksi sanattomaksi, ”Sepä oli nopeaa. Onneksi olkoon sitten.”

”Minä tapasin hänet itse asiassa jo viime syksynä, mutta…”, Ron takeltelee, ”Sinä et siis ole kiukkuinen?”

”Miksi minä olisin?” Hermione naurahtaa vaikka kieltämättä tuntuu hiukan ikävältä, että Ron on siirtynyt eteenpäin niin nopeasti, ”Kerropa nyt siitä onnentytöstä. Vai onnenpojasta?”


17

Taivas ikkunoiden takana on jo pimentynyt, kun Ron yhtäkkiä vakavoituu.

”Percy käski varoittaa”, hän aloittaa hitaasti, ”Ministeriö suunnittelee jonkinlaista lakiuudistusta, jossa jokaiselta vaadittaisiin toimenpiteitä brittiläisen velhoyhteiskunnan elvyttämiseksi.”

”Eihän sellainen voisi koskaan mennä läpi”, Hermione hymähtää paljon puhuvasti, ”Älä huoli, Ron, keskity vain pitämään se Archiesi tyytyväisenä. Ethän halua, että teille käy niin kuin meille.”

”Äh, meillä menee ihan hyvin”, Ronin kasvot helottavat jälleen punaisina, ”Mutta ’Mione, ole ihan oikeasti varovainen ja mieti varasuunnitelma. Ehkä voisit laittaa viestiä Nevillelle?”

Hermione kuittaa miehen hermoilun naurulla ja vaihtaa aihetta. Hän ei halua edes leikillään ajatella seurustelua tai tulevaisuutta. Hän haluaa vain selvitä nykyhetkestä.


18

Seuraavan yön Hermione näkee painajaisia, eivätkä edes unilääkkeet eivät vie niitä pois. Aamulla nainen on tokkurainen ja tekee elämänsä virheen. Ensimmäistä kertaa ikinä Hermione on myöhässä liemitunnilta.

”Kas, neiti Grangerkin päätti liittyä seuraamme”, Kalkaroksen ääni on ivallinen.

Hermione pahoittelee vaikka tietää sen turhaksi ja istuu paikalleen tuntien kaikkien katseet selässään. Hän ei ehdi kopioida tämän tunnin aiheena olevan liemen valmistusohjeita, kun Kalkaros pyyhkii taulun korostetun hitain liikkein.

Ginnyn huolimattomasti kopioitujen ohjeiden avulla hän saa jonkinlaisen liemen tehtyä, mutta se ei täytä professorin kriteereitä. Eikä se täytä Hermionen kriteereitä.

”Ole hyvä ja jää luokkaan, Granger”, Kalkaroksen ääni saa Hermionen hyytymään sisältä.


19

Kun viimeinkin oppilas on poistunut, Kalkaros kääntyy Hermionea kohti.

”Mikä on vialla?” hän yllättäen kysyy.

Hermione tuijottaa eteenpäin vastaamatta, ja Kalkaroksen ilme synkkenee entisestään.

”Kai typeryskin näkee, että kaikki ei ole kunnossa. Ensin raadat niska limassa onnistuaksesi, ja sitten yhtäkkiä et edes tule ajoissa paikalle”, Kalkaros murahtaa, ”Joten mikä on vialla?”

”Sota”, Hermione vastaa nenäkkäänä, ”Sota on vialla. En nuku ja jos nukunkin näen yleensä painajaisia. Viime yö sattui vain olemaan normaalia huonompi.”

Kalkaros ei katso häntä vaan kääntyy tonkimaan takanaan olevaa täyttä hyllyä.

”Tässä”, mies kolauttaa pöydälle pullon siniharmaata nestettä, ”Kaksi tippaa iltaisin. Ja kirjoitat kolme pergamenttia unikoisosta huomiseksi.”
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Hei, lukaisin tähän asti ilmestyneet luvut myöhäiseksi iltapalaksi ja kyllä maistui! Kiinnostaa kovasti, miten Severus päätyi Kotikoloon jouluna, mitä hän teki syyslukukauden, kun ei kerran opettanut ja todistaako hän pian vääräksi, ettei Hermione muka halua edes leikillään ajatella seurustelua tai tulevaisuutta... Olen myös samaa mieltä kuin Fracta siitä, että on viihdyttävää lukea noista oppitunneista, kun  Severukselta mikä tahansa ei-moite on yhtä kuin kehu ja Hermione sinnittelee kurssilla joidenkin epäonnisten tippuessa. Yllätyin kun Severus heti tarjosi apua, kun Hermionella meni tunnilla huonosti, se lienee hyvä merkki! Jään odottamaan jatkoa!
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 096
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Katosin lapsenvahtihommiin, mutta nyt olen back! o/

HOLY - ! Miksi olin pois juuri nyt, täällähän tapahtuu! Voi Severus, on heti huolissaan, omalla tavallaan. Tietänee, että samat arvet näkyvät muissakin kuin hänessä itsessään ja tunnistaa ne helposti. Voivoivoivoivoivoi. Ihana kohtaus. Ja tykkään siitä, että tekstissä nämä sodan arvet näkyvät. Ne ovat mielenkiintoisia, vaikka ovatkin kovin surullista luettavaa. Tekisi mieli taas jossain vaiheessa itsekin paneutua niihin enemmän jonkin tekstin muodossa. Inspiroit minua valitsemillasi teemoilla. <3

Toivottavasti saamme taas pian lisää! :-*

- Frac

Ps. Oletko kokeillut nimigeneraattoreita? Tässä esimerkki: klik.



I'm into Herbology now u_u

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 998
Thelina: Kiva, että tykkäsit ja teksti herätti kysymyksiäkin. Eiköhän niihin jossain vaiheessa saada vastauksiakin.  ;D Severus tosiaan on yllättävänkin auttavainen, kun sille päälle sattuu.

FractaAnima: Eipä haittaa, että katosit kun itsekin viikonloppu meni muissa kiireissä! Kiva, että tykkäät sodan arvista. Itselle niiden näkyminen on jotenkin tosi luontevaa. On vaikeaa ajatella, ettei noin iso juttu (monen ystävän menettäminen, sodan kauhut, pakoilu) jättäisi jälkeään itse kuhunkin. Severus kyllä välittää muista ainakin jollain tasolla, vaikka ei sitä aina paljastakaan. Ja hei nimigeneraattorista voisikin olla apua, kiitos!

A/N: Ensimmäinen osa alkaa lähestymään loppuaan. Jännittävää, jännittävää!

***

20

Pajunkissoja on puhjennut sinne tänne, kun Hermione ehtii seuraavan kerran ajatella muuta kuin opiskelua. Yllättäen professori Kalkaroksen antama liemi on todella auttanut. Hermione ei ehkä vieläkään odota öitä, mutta uuvutettuaan itsensä opiskelulla ja vietyään painajaiset pois liemellä, hän kuitenkin nukkuu.

S.U.P.E.R.-kokeisiin on reilu kuukausi, mutta Hermione ei oikeastaan murehdi niitä. Hän tietää osaavansa kaiken tarvittavan ja luultavasti enemmänkin. Kokeiden sijaan hän murehtii tulevaa. Tylypahkan jälkeen hänellä ei ole selkeää suunnitelmaa elämälleen, eikä ajatus tyhjästä tulevaisuudesta tai vapaudesta valita herätä innostusta.

Kirjeet hänen ystäviltään kertovat, että he voivat hyvin ja odottavat tulevaa. Hermione myötäilee vain kohteliaisuudesta.


21

“Merlin!” Hermione kiroaa ääneen, eikä voi uskoa lukemaansa.

Samanlaisia kirjeitä näkyy Suuressa salissa muillakin, mutta Hermione ei osaa ajatella muita kuin itseään. Percy oli todella ollut oikeassa.

Hyvä neiti Granger, Teidän tulee viikon sisällä ilmoittaa parisuhdestatuksenne ministeriön Tulevaisuus-osastolle, jotta osaamme ohjata Teitä parhaamme mukaan.

Vielä liemitunnin alkaessakin Hermionen ajatukset pyörivät kirjeessä. Kalkaros on normaaliakin kiukkuisempi ja heittää kaksi puuskupuhpoikaa ulos luokasta, koska ei siedä heidän vääränlaisia mustekyniään.

Hermione ei edes ihmettele, kun tunnin loppuessa Kalkaros vain naurahtaa ivallisesti hänen lähes virheettömälle flunssarohdolleen.

“Tuo näyttää surkeammalta kuin ekaluokkalaisen tekemänä, Granger”, miehen ääni on hyytävä, “Saat luvan keittää uuden liemen tunnin jälkeen.”


22

Kun uusi ja vielä entistä parempi liemi on valmis, Hermione kääntää katseensa työpöydän takana istuvaan Kalkarokseen. Mies tuijottaa pöytää väsyneen näköisenä ja pyörittelee kädessään hyvin tutunnäköistä isohkoa, valkoista kirjekuorta. Eikä Hermione voi pitää suutaan kiinni.

“Uusi laki koskee näköjään teitäkin”, nainen sanoo hymähtäen.

Kalkaros hätkähtää hiukan ja rypistää sitten kuoren hitaasti.

“Sehän ei ole mitenkään sinun asiasi, neiti Granger”, Kalkaros sihahtaa myrkyllisesti ja harppoo hänen luokseen.

Hermione huomaa pidättävänsä hengitystä, kun mies tutkii liemeä. Kalkaroksen musta kaapu lähes hipoo hänen omaansa, kun mies pyöräyttää kauhaa noidankattilassa.

“Kelvollista”, hän nyrpistää nenäänsä, “Voit mennä. Ja pidäkin huolta, että pysyt poissa minun asioistani.”
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

tellie

  • ***
  • Viestejä: 1 384
Poikkean lukemaan hp:ta koska feikkisuhde :3

Kun bongasin tekstin haasteesta, ihmettelin , että millä kehvelillä nuo kaksi saadaan feikkisuhteeseen.ilman crack-huumoria :D Ei niin että siinä mitään vikaa oliso, mutta tekstin synkähkö alku ei oikein viitannut kevyeen hupsutteluun. Vaan vanha kunnon naimalakihan se siellä kummittelee, ja tekee näiden kahden (feikki)suhteesta huomattavasti loogisemman kuin monet muut olosuhteet.

Tykkään tavasta, jollai aikajänne on tässå handlattu, kun asiat etenevöt lukijalle nopeasti mutta hahmoille kuluu kuukausia. Samalla nämä tilannekuvat välttävät selittelyt ja näyttävät tapahtumat sen sijaan. Samalla Hermionen ja Kalkaroksen suhteessa välkkyy tietty ymmärrys, joka myös petaa kivasti suhdetta ja tekee (minun mielestäni) hankalasti selitettävästä parituksesta jälleen monta pykälää uskottavamman.
I am experiencing an unfamiliar sense of motivation.
- Kai, last of the Brunnen-G

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 096
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
No niin, no niin. Tämäpä onkin jännää. Niin kauan kun ollaan Tylypahkassa, voi tuskin odottaa, että nämä kaksi ryhtyisivät feikkisuhteeseen, sillä se vaarantaisi Severuksen työpaikan. Aikataulu on tiukka, joten jännä nähdä mitä seuraavaksi käy. Tämä onkin hyvä, kun ei heti arvaa seuraavia käänteitä. :)

Täällä odottelen, myöhäisen aamuteeni kera. :D

- Frac


I'm into Herbology now u_u

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Jännää tosiaan. Kalkaros taitaa hermoilla kirjettään ja tottakai hän kohdistaa kiukkunsa taas Hermioneen. Pääseekö nämä kaksi johonkin sopimukseen, että ilmoittavat ministeriölle olevansa toistensa puolisoita, siitäkö feikkisuhde saadaan aikaan? Tahtoo tietää lisää!
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 998
tellie: Kiva, että piipahdit lukemaan! Myönnän, että itsekin pohdin pariin otteeseen miten tämä feikkisuhde saadaan toimimaan, mutta samalla tämä tarjosi mahdollisuuden kirjoittaa naimalaista kirjoittamatta aivan varsinaisesti naimalaista. Tykkään itse kirjoittaa juuri tälläisiä tuokiokuvia ja on kiva kuulla, että niiden avulla kerrottu tarina toimii. Vähän pelkäsin viekö se vain tönkösti tarinaa eteenpäin jättämällä liikaa kertomatta. Kiitos kommentista!

FractaAnima: Hyvä, jos kaikki ei ole ihan ennalta arvattavaa. Pysyy vähän jännitystä ilmassa sielläkin. Tässäpä jatkoa, jossa hiukan vastauksiakin.

Thelina: Severuksen pitää tosiaan kohdistaa vihansa johonkin muuhun kuin Hermioneen, mutta mitäs sitä tunteilleen voi. Tässä muutama raapale ja vastaus lisää!

A/N: Noniin, tässä on ensimmäisen osan loppu. Kun aloitin kirjoittamaan tätä, ajattelin, että tämä voisi yhtä hyvin olla tekstin alku, mutta päädyin kuitenkin toisenlaiseen ratkaisuun. En tiedä oliko se oikea päätös, mutta nyt on turha muuttaa mieltään, joten tällä mennään.

***

23

Hermione puristaa helakan punaista varoituskirjekuorta kädessään. Viikon armonaika on kulunut loppuun, eikä hän ole keksinyt kuin huonoja vaihtoehtoja. Toki hän voisi ilmoittaa, ettei seurustele, mutta silloin hän joutuisi käymään viikottain “parisuhdeneuvonnassa” ja Tulevaisuus-osaston järjestämillä  sokkotreffeillä. Eikä se todellakaan innosta Hermionea.
 
Toinen vaihtoehto on löytää itse parisuhde. Valitettavasti lakimuutoksen jälkeen Tylypahkassa on enää harvoja sinkkuja, sillä uusia pariskuntia on syntynyt useita. Eikä Hermione oikeasti halua seurustella, sillä se veisi aivan liian paljon energiaa ja horjuttaisi hänen juuri paremmassa kunnossa olevia hermojaan.

Viimeinen vaihtoehto houkuttelee Hermionea huonoista vaihtoehdoista eniten. Hän voisi vain esittää seurustelevansa. Hänen täytyy vain löytää joku, joka suostuisi leikkiin.


24

Hyvä neiti Granger,

odotamme yhä parisuhdestatuksenne ilmoittamista. Teillä on kolme vuorokautta aikaa ennen kuin ryhdymme vakavampiin toimiin.

Ystävällisesti, Dorothea Charlton, Tulevaisuus-osaston ylinoita


Hermione lukee kirjeen uudelleen naputtaen toisen käden sormillaan pöytää. Aika käy vähiin, eikä hän vieläkään tiedä mitä aikoo tehdä.

Tänään hän sai kirjeen Ronilta, joka kyseli kauhistuneena, miten Hermione pärjää. Ronilla ei ole ongelmaa, koska hän seurustelee, eikä ministeriölle ole väliä vaikka seurustelukumppani on samaa sukupuolta ja jästi.

Ginny ja Harry taas eivät edes olleet saaneet kirjeitä, koska heidän avioliittostatuksensa on jo ministeriön tiedossa. Ginny oli kyllä kertonut, että heille oli sen sijaan lähetetty esitteitä ministeriön uusista vauvabonuksista.


25

Liemitunneista on kevään aikana tullut Hermionelle yllättävän tärkeitä, sillä ne ovat ainoita tunteja, jolloin hän joutuu todella tekemään töitä. Tänään Hermione ei kuitenkaan pysty keskittymään. Hänen  mielessään pyörii vain typerä, uhkarohkea suunnitelma.

Kun tunti loppuu, Hermione jättäytyy luokkaan viimeisenä ja kävelee Kalkaroksen luokse hitaasti.

“Minulla on suunnitelma, joka hyödyttää meistä kumpaakin”, Hermione pamauttaa ääneen.

“En ole kiinnostunut suunnitelmistasi, Granger”, mies kohottaa kulmiaan.

“Tiedän, että sinä et halua seurustella typerän lain takia yhtään minua enempää”, Hermione jatkaa sinnikkäästi, “Minä ehdotan, että me esitämme pariskuntaa.”

Hiljaisuus valtaa tyrmän, ja Hermionen sydän hakkaa lujaa hänen rinnassaan.

“Hyvä on.”

Hermionen suu loksahtaa auki hämmästyksestä.
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 747
No niin, tässähän on tapahtunut vaikka kuinka paljon näiden osien aikana! Heh, aluksi ajattelin, että Tylypahkassa vietettäisiin tarinan osalta pidempäänkin aikaa, mutta tämähän onkin jotain aivan erilaista kuin olin ajatellut. Tarina rakentuu hienosti jokaisen raapaleen myötä ja pidän siitä, miten Hermionen keskittyminen näkyy raapaleiden tyylissä: kun Hermione keskittyy opiskeluihin, alussa selkeästi esillä oleva ahdistus jää taka-alalle ja raapaleiden tyyli muuttuu konkreettisemmaksi. Kun keskittyminen herpaantuu ja Hermione antaa menneen tulla takaisin, sekin näkyy tyylissä.

Nämä viimeiset osat olivat varsin vauhdikkaita! Tykkäsin yksityiskohdista, kuten tuosta Tulevaisuus-osastosta ja heidän järjestämistään sokkotreffeistä (myös ajatus Severuksesta sokkotreffeillä saati sitten parisuhdeneuvonassa on huvittava), ja uuden lain painostus tuntuu käsinkosketeltavalta. Tämä tarina todella tempaisee mukaansa! Viimeisin raapale päättyy kunnon cliffhangeriin, joten huh, jään odottamaan innolla jatkoa tähän tarinaan :D

between the sea
and the dream of the sea

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 096
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Huh huh! :o Hermione on kyllä rohkelikoksikin melkoisen uhkarohkea, mutta näemmä kannatti! Haluaisin kyllä tietää, mitä Severus ajattelee, ja oliko hän mahdollisesti pohtinut asiaa itsekin vai miten ihmeessä hän vastasi noin nopeasti ja siis vieläpä myöntävästi? Toki Severuksen järjenjuoksu on mainittavan nopeaa, joten ehkä hän veti plussat ja miinukset yhteenvedoksi mielessään alta aikayksikön. 8)

Mutta siis LISÄÄ ja ÄKKIÄ, koska HUUUUUH!

- Frac


I'm into Herbology now u_u

tellie

  • ***
  • Viestejä: 1 384
Haha Kalkaros ja parisuhdeneuvonta :D Siinöhän olisi ihan aihe crackiin xD En tullut lukuessa ollenjaan ajatelleeksi tuota, mutta nyt kun se on tavallaan osoitettu, niin eih :D

Jään uteliaisuudella odottamaan, mitä tuleman pitää. Juonen.ohella  uteloittaanöhfä nämä tilannekuvaukset in action tilanteessa, jossa aikajänteet ovat (varmaan) lyhyempiä, kun feikkisuhdekäy ilmi suuntaan jos toiseen.
I am experiencing an unfamiliar sense of motivation.
- Kai, last of the Brunnen-G

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 335
  • Lunnikuningatar
Nappasin tämän kommenttikampanjasta, koska rakastan feikkisuhdeficcejä ja tietenkin sellainen Hermione/Severuksella houkutteli vielä enemmän. Enkä kyllä joutunut pettymään! Kirjoitat sujuvasti, juoni etenee ja taustalla on paljon muitakin kiinnostavia lankoja, kuten vaikkapa Hermionen sotatraumat ja Ronin uusi suhde. (Toivottavasti saadaan vielä tavata tämä kumppani!)

Tykkäsin paljon Hermionen liemiopintojen kuvauksista, Severuksen tiukkuudesta ja muutenkin tuosta paluusta Tylypahkaan. Myös Ministeriön uuden projektin kuvaus oli hauskaa, ja minäkin innostuin ajatuksesta Severuksesta parisuhdeneuvonnassa ja sokkotreffeillä. (Ehkä sinun pitäisi kirjoittaa spin-off!)

Viimeisen osan loppu jätti kyllä janoamaan lisää! Odotan siis jatkoa innolla, kiitos tarinasta tähän mennessä. ^^


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Ei ihme, jos Hermionen leuka loksahti: hän ei varmaankaan odottanut myöntävää vastausta, ainakaan heti. Mutta kaipa Severuskin oli oman uhkauskirjeensä saanut ja ehkä kartoittanut tilanteen, kaikki huonot vaihtoehdot kuten Hermione. Mutta jatkoa odotellaan, koska nythän tämä vasta mielenkiintoiseksi muuttuu! Jännä huomata, miten olet onnistunut kutomaan tämän tarinan jotenkin ihan eri suuntaan, kuin mitä alunperin itse ajatteli. Suunta on kuitenkin hyvä!
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥