Kirjoittaja Aihe: Elo pelkkää sepitettä | K-11 | Hermione/Severus | raapalesarja 67/x 14.4.2021  (Luettu 7466 kertaa)

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 1 479
Täällä ollaan ja mahtavaa, että ehdit vähän jatkaa tätä! Piti lukaista muutama edellinen rapsu, niin pääsin taas kärryille. Näissä palasissa oli mukavaa jännitettä, kuten hiddenben tuossa jo totesi. Mutta ah, pidän Severuksen nykivästä suupielestä ja tuosta, kiten Hermione ei voi nukkua levollisesti vieraassa paikassa ja varsinkaan Severuksen vieressä :D Suosikkikohtani toisesta osasta oli ehkä tämä

Lainaus
Severuksen keho tuntuu patjan epätasapainona ja miehen hengitys liian kovana pään sisällä.

Kiitos näistä, toivotan kirjoitusaikaa ja -intoa!
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 940
hiddenben: Jes, hyvä jos jännite välittyy lukijallekin! Itselle tarina on niin paljon laajempi kuin raapaleisiin "keräämäni" hetket, joten en aina ole varma tuleeko kaikki esille, mitä olen ajatellut.  :D Kiitos kommentista ja tässä vähän lisää!

Thelina: Kiitos kommentista ja kiva, että olet täällä edelleen! Tuo on ehkä omakin lempikohtani. Kiva että tykkäsit siis. Nyt on ollut kirjoitusaikaa vähän enemmän, niin tässä jatkoa. :)

A/N: Spurttiraapale V haastaa kirjoittamaan (raapaleiden inspissanat ovat tuntea, salainen ja veitsi). Tässäpä siis hiukan jatkoa!

***

3

Hän tuntee miehen painon kadonneen jo ennen kuin avaa silmänsä. Huoneeseen paistaa aamuaurinko, jonka valossa Hermione huomaa tasojen pölyt ja ikkunoiden harmauden. Nainen nousee ylös, pukeutuu ja hengittää hetken syvään.

Alakerrassa Severus istuu yksinään keittiön pöydän ääressä. Hänellä on edessään sama teemuki, josta Hermione joi eilen. Tiskipöydällä on kannettava tuuletin, joka saa naisen kurtistamaan kulmiaan. Hän tuntee Severus Kalkaroksen, eikä mies todellakaan ole sellainen henkilö, joka käyttäisi jästitavaroita.

Mies hätkähtää hiukan, kun Hermione astuu sisään hymyillen pienesti.

“Charlton lähti. Hän tulee takaisin illalliselle. Valmistan ruoan kuudeksi”, mies murahtaa, “Pidä huolta, että olet täällä silloin.”

Sitten Severus kääntää katseensa takaisin lehteen.


4

“Äiti kävi eilen ja toi näitä ainakin vuoden tarpeiksi”, Ginny hymyilee ojentaen keksivatia.

Hermione ottaa yhden Mollyn herkullisen kanelipikkuleivän ja keskittyy murentamaan siitä palasia.

“Jokin on vialla”, Ginny sanoo, “Tapahtuiko jotain Bulgariassa?”

“Bulgariassa?” Hermione naurahtaa, “Ei tapahtunut. Tosin tapasin Viktorin ja vietimme hiukan aikaa yhdessä.”

“Minä arvasin!” Ginny pomppaa pystyyn hihkuen, “Löimme Harryn kanssa vetoa. Minä olin varma, että teidän nuoruuden romanssinne kytee vielä. Kerro nyt jotain!”

“Hän osaa kyllä asiansa, jos niin voi sanoa”, Hermione virnuilee ja saa Ginnyn heittämään häntä keksillä.

Turhan juoruilun lomassa voi melkein unohtaa Severuksen, joka saa hänen ajatuksensa laukkaamaan villeinä. Sen täytyy olla salaista.


5

Veitsi liikkuu Severuksen kädessä sulavasti kuin se olisi osa miestä. Hermione kattaa pöytään miehen osoittamat astiat ja antaa sitten itselleen luvan katsella miestä. Severus on käärinyt kauluspaitansa hihat, siivonnut pöydän ja keskittyy leikkaamaan kasviksia tarkkuudella, johon Hermione ei pystyisi.

Hellalla kiehuvat perunat ja uunista leijailee kypsentyvän paistin herkullinen tuoksu. Ruoanlaitto ei ole asia, jota Hermione olisi uskonut Severuksen harrastavan, mutta on selvää, ettei tämä ole ainutkertainen tilanne. Niin sujuvasti kaikki sujuu.

Kun rouva Charlton saapuu, Hermione ja Severus aloittavat jälleen näytöksen. Kiitos kulta, Hermione sanoo miehen ojentaessa perunavadin. Ihastuin hänen silmiinsä, Severus vastaa kysyttäessä hymyillen hieman. Hermionen sydän hakkaa hermostuksesta.
« Viimeksi muokattu: 22.01.2020 02:01:37 kirjoittanut Alice Katarina »
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 940
A/N: Josko vihdoin saisi näiden kahden idiootin suhdetta etenemään näin viidenkymmenen raapaleen jälkeen. Kirjoitin Spurttiraapaleen inspiroimana (sanat tuskainen, neljä, hymy ja viikko).

***

6

Heinäkuun yltiömäinen kuumuus saa Hermionen tuskastumaan. Severusta se ei tunnu haittaavan niin paljoa, ja mies vain heilauttaa kättään vähättelevästi, kun hän uskaltaa ehdottaa viilennysloitsua.

Lopulta Hermione tekee sen joka tapauksessa. Ministeriön vieras ei tietenkään kehtaa sanoa mitään, mutta Hermione huomaa kyllä naisen ilmeen, kun hän pyyhkii hikeä otsaltaan. Rouva Charlton on muualla asiakastapaamisessa, kun Hermione ottaa sauvansa ja lausuu loitsun.

Viileä ilma tuntuu taivaalliselta. Se suorastaan elvyttää hänet. Kolahdus saa naisen kääntämään katseensa kapeaan portaikkoon, jossa Severus mulkoilee häntä normaaliakin kiukkuisemman näköisenä puristaen käsiään nyrkkiin.

“Voit muuttaa pois vaikka heti, jos vaatimaton asuntoni ei kelpaa”, Severuksen ääni on pelkkää jäätä.


7

Ministeriön tarkkailuvierailua on kulunut neljä päivää, kun Hermione tuntee sekoavansa. Severus ei varsinaisesti ole epäkohtelias. Enemmänkin mies tuntuu suorastaan välttelevän häntä.

Charltonin läsnäollessa Severus on jopa hurmaava. Hän vetää tuolit esiin Hermionea varten, valmistaa illallisen joka päivä ja kehuu kumpaakin naisista. Mutta, kun tarkastaja ei ole paikalla, tuntuu kuin Hermione olisi miehelle pelkkää roskaa.

Eikä Hermione pidä siitä. Hän ei halua myöntää itselleen, että miehen väliinpitämättömyys vääntää veistä hänen sisässään. Eikö hän voisi olla tarpeeksi kiinnostava, jotta mies voisi viettää hänen kanssaan aikaa ilman pakkoakin?

Asunnon ilma seisoo jälleen, sillä Hermione ei ole uusinut loitsua. Niin vihaiselta Severus viimeksi näytti.


8

“On ollut varsin miellyttävää olla vieraananne”, Dorothea Charlton hymyilee ja kättelee ensin Hermionen ja sitten Severuksen, “Teen vierailustani raportin, ja lähetämme sen teillekin, mutta voin jo nyt paljastaa, että suosittelen teille lämpimästi yhteenmuuttoa ja suhteen edistämistä.”

Hermione ei ihan onnistu estämään pyrskähdystä, mutta naamioi sen yskäisyksi. Severus hymyilee vinosti kiittäessään ministeriön noitaa. Kun he jäävät kaksin, Severus kääntää selkänsä ja kävelee takaisin sisälle vilkaisematta Hermionea.

“Severus”, Hermione juoksee miehen perään välttäen juuri ja juuri edessään sulkeutuvan oven, “Voisitko kertoa miksi yhtäkkiä, et voi edes katsoa minua? Onko jokin tehnyt minusta erityisen inhottavan kesän aikana? Vai oletko vain menettänyt kaikki käytöstapasi?”


9

Hermionen päästyä sisätilojen suojaan hän korottaa ääntään lisää.

Yhtäkkiä Severus kääntyy häntä kohti. Miehen silmät kipunoivat, kun hän astuu lähemmäs Hermionea. Niin lähelle, että naisen kohoileva rinta melkein hipoo miehen mustaa kaapua. Hermionen on pakko sulkea silmänsä hetkeksi.

Kun nainen avaa silmänsä, Severus kohottaa kätensä ja hänen sormensa hivelevät kevyesti Hermionen poskea. Koko viikon aikana Hermione ei ole nähnyt hänen kasvoillaan sellaista ilmettä.

“En katso sinua, koska se olisi liian vaikeaa”, miehen ääni on tukahtunut, kun hän antaa kätensä laskea alas.

Severus kääntyy jatkaen suoraan portaita ylös.

Hermione tuntee poskensa polttavan kohdasta, jota sormet olivat hiponeet. Eikä hän pysty liikkumaan.
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 1 479
Nyt ehdin viimein lukea nämä uudet osat, mahtavaa aamulukemista :) Kun Hermione kertoi tavanneensa Viktorin ja että tämä vielä ”osaa asiansa” niin... yllätyin vähän, mutta se että Severus aiheuttaa tuollaisia salaisia tunteita, on vielä paljon kutkuttavampaa. Severus onnistuu hyvin piilottelemaan taiattomuuttaan, mutta mietin silti eikö Hermione huomannut esim. kokkausloitsujen puuttumista, kun Severus teki ruokaa. Ministeriön valvonnasta selvittiin, mutta jotenkin tuntuu ettei valvonta ehkä tähän lopu. Ja tuo viimeisin osa sitten... pakeneekohan Hermione paikalta vai jääkö edelleen yöksi?!

Kivaa kun jatkoit tätä spurtissa, tosi hyvin solahtivat nuo inspissanat mukaan! Jatkoa odotellessa :)

« Viimeksi muokattu: 01.02.2020 10:25:15 kirjoittanut Thelina »
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥

Sanderra

  • ***
  • Viestejä: 198
  • I like dogs.
Haa, nyt minä vihdoin kommentoin tätä!

Olen itse asiassa lukenut tämän alun jo niihin aikoihin kun sen julkaisit ja onneksi palasin taas katsomaan mihin tarina on edennyt. Tykkään raapalesarjoista ja tykkään Severus/Hermionesta vielä vähän enemmän, ja kun ne saa samassa paketissa niin avot. Olet saanut raapalemittaan mahtumaan todella sujuvan ja ehjän tarinan; lukija saa juuri tarpeeksi tietoa tapahtumista ja niiden taustoista ja teksti pysyy silti tuollaisina kivoina tunnelmapaloina.

Tämä feikkisuhde on kyllä kutkuttava lähtötilanne. Voi vitsi miten ministeriö tyrkyttää sokkotreffejään ja vauvabonuksiaan, voin vain kuvitella miltä hahmoista tuntuu sellaisen hengittäessä koko ajan niskaan. Ja Charltonin vierailu toi tosiaan vielä lisää sitä ihanan kamalaa jännitettä ja sysäsi Hermionen ja Severuksen suhdetta vähän eteenpäin - vaikkakin pakon alaisena esityksenä (ja kylläpäs ne hetket "oikeana" pariskuntana olivat suorastaan suloisia). Kuten toiset jo aiemmin, jäin myös pohtimaan Severuksen taiattomuuden arvoitusta sekä Bulgariaa ja monia muita kiinnostavia kysymyksiä, joita matkan varrella heräsi  :D

Viimeisimmässä osassa jäädään kyllä kiehtovaan kohtaan, kun Hermione viimein vaatii vastauksia ja Severus näyttää pienenpienen ripauksen todellisista ajatuksistaan niin iih kun ollaan jännän äärellä. Taisin koukuttua tähän uudelleen, kiitos tähänastisesta seikkailusta <3
I don't got this.

mervii

  • ***
  • Viestejä: 51
Oikein hyvä ja koukuttava on tämä! :)

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 940
Thelina, ajattelen itse niin, että koska Hermione on kuitenkin hyvin tottunut jästisyntyisenä elämään ilman taikaa, hän ei välttämättä edes tajua miettiä, missä kaikessa taikaa voisi käyttää... Hermione ja Severus ovat molemmat melko huonoja ilmaisemaan tunteitaan, mutta ehkä tästä vielä jonnekin päästään.  :D Kiitos kommentistasi!

Sanderra, hauskaa, että olet löytänyt tämän pariin ja jaksanut kommentoidakin! Tämän päivittely on tosiaan vähän ollut katkonaista, mutta hyvä, jos uudet osat saivat sinut pysymään mukana, toivottavasti viihdyt edelleen nyt, kun uutta seuraa taas. Ministeriö yrittää tosiaan kaikkensa, että pariskuntia syntyisi ja vauvoja saataisiin mahdollisimman paljon, mikä aiheuttaa hankausta itse kussakin. Ihanaa, että raapalemitta toimii, se on oma lempilapseni! Kiitos kommentistasi!

mervii, kiitos kommentistasi! Kiva, että tykkäät!

K/H: Huh, täällä taas Spurttiraapaleen inspiroimana (sanat myrsky, herkkyys, aalto, häivähdys). Lupaan ja vannon pyhästi, että tämä tarina vielä saadaan päätökseen!

***

10

Tunteiden myrsky Hermionen sisällä on enemmän tasoa “talot hajoavat tuulessa” kuin pelkkä tavallinen syystuuli. Hermione on jäänyt istumaan Severuksen alakertaan, eikä rehellisesti sanottuna tiedä, mitä tekisi.

Miehen kosketus hänen poskellaan tuntuu edelleen, mutta vielä enemmän Hermione muistelee Severuksen silmiä, jotka olivat hohtaneet lähes kuumeisina. Jollain tavalla he olivat tottuneet tähän yhdessä oloon näinkin lyhyessä ajassa.

Severus ei ole palannut alakertaan, ehkä hän on kaikkoontunut. Hermione haluaa väittää, ettei häntä kiinnosta, mitä mies tekee. Mutta jokin saa hänen aivonsa pyörittämään tapahtunutta uudelleen ja uudelleen.

Lopulta Hermione kiroaa itselleen epätyypilliseen tapaan, nousee seisomaan ja hetken epäröityään astuu ensimmäiselle portaalle. Ja sitten seuraavalle.


11

Hermione ei ensin näe Severusta yläkerran pimeydessä. Kynttilät eivät pala. Pieni, kummallinen hyrinä saa hänet kuitenkin seuraamaan itseään. Severus istuu makuuhuoneensa nurkassa, silmät kiinni ja pää käsiin nojaten. Jästituuletin on käynnistetty ja suunnattu miehen kasvoja kohti.

Severus kuitenkin huomaa hänet vain sekunteja oven avauduttua kokonaan.

“Luulin, että se oli siinä”, Severuksen ääni on pilkallinen, “Miksi sinä olet täällä vielä?”

Hermione ei vastaa, koska hän ei oikeastaan tiedä. Severuksen olemuksessa on herkkyyttä, josta nainen ei saa kiinni.

“Miksi sinulla on tuo tuuletin?” Hermione kysyy vastaamisen sijaan.

“Sitäkö sinä tulit selvittämään”, Severus ivaa, “Etkö voinut edes kerran pitää nokkaasi erossa muiden asioista?”


12

Hermione ei edes huomaa marssineensa miehen eteen, kun kiukku aaltoilee hänen sisällään. Severus nousee hitaasti seisomaan kohdaten naisen katseen tiukasti. Hermione huomaa ihailevansa Severuksen ryhtiä ja tapaa, jolla hän näyttää omistavan tilan kuin tilan.

“Minulla ei ole enää voimia”, Severus sanoo, eikä väistä katsettaan, “Naginin myrkky melkein tappoi minut, ja hoidot tekivät loput.”

Kerrankin elämässään Hermione on sanaton, sillä tätä hän ei ole odottanut. Severus näyttää nyt vain väsyneeltä, ja yhtäkkiä moni asia loksahtaa paikalleen. Tuuletin. Ruoanlaitto. Porttiavain joulun jälkeen.

“Olen pahoillani”, Hermione kuiskaa.

“En kaipaa pakotettuja pahoittelujasi”, miehen ääni on lähes vihainen, “Luuletko että ajattelen sinun todella välittävän minusta?”


13

Tällä kertaa Severus on heistä kahdesta se, joka hämmästyy, sillä Hermione painaa hänen huulilleen suudelman toista kertaa. Tällä kertaa nainen ei kuitenkaan vetäydy pois vaan antaa kaiken kiukkunsa kanavoitua suudelmaan.

Kun Hermione lopulta irrottautuu, Severus hillitsee katseensa nopeammin kuin Hermione, jonka sisäinen myrsky ja häivähdys epävarmuutta näkyvät hetken liiankin selvästi ennen kuin hän onnistuu astumaan askeleen taaksepäin.

“En ajatellut haluavani mitään tai ketään enää sodan jälkeen”, Hermione sanoo, “Sitten tämä ministeriön juttu tapahtui. Ajattelin tämän olevan helpoin tapa selvitä siitä. En kuitenkaan tajunnut, että…”

“Että voisit kuvitella tuntevasi jotakin tällaista ikäloppua kohtaan?” Severuksen nauru on kolkkoa, kun hän kävelee pois.
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 940
K/H: Tiedän, että sanoin tarinan loppuvan Hermionen näkökulmaan, mutta niin ei käynytkään vaan pääsemme vielä katsomaan maailmaa Severuksen silmin ennen lopullista loppua. Inspiraatiotiona jälleen spurttiraapale (sanat etsiä ja utuinen).

***


14

Hermione ei palaa Kehrääjäkujalle ennen kuin seuraava kirje ministeriöltä saapuu vajaan kuukauden päästä. Ministeriön ystävällismielinen kysely heidän parisuhteensa jatkosta Hermionen valmistuttua ja Severuksen työn vaatiessa häntä palaamaan Tylypahkaan, ei jätä vaihtoehtoja, joissa he eivät vastaisi.

Kun nainen ilmiintyy Severuksen asunnon portaille, hän hengähtää ennen kuin koputtaa oveen. Sen sijaan, että Severus avaisi oven, hän työntyykin Hermionen ohi ulkoportaita alas kadulle.

“Olen yrittänyt etsiä ratkaisua”, Severus sanoo, kun he kävelevät rinta rinnan autotien vartta, “mutta sellaista ei ole. Enkä oikein usko, että tämä meidän esityksemmekään on hyväksi. Sinä olet nuori ja tulet kaipaamaan muuta elämääsi, miestä, perhettä. Meidän täytyy lopettaa tämä.”


15

Taivas on utuinen, ja elokuun lopun valo siivilöityy tiilitalojen kattojen lomasta tielle. Severus pysähtyy laskien kätensä alas kuin luovuttaakseen. Hermione on käyttänyt tuntikausia tunnistaakseen tunteensa, eikä vieläkään ole täysin varma. Mutta sen hän tietää, että Severuksen kanssa hänellä on turvallinen olo.

“Minä en halua lopettaa”, Hermione nostaa leukansa pystyyn. “Meidän välillämme on jotain, ja haluan tietää mitä se on, haluan, että voimme olla varmoja, kun teemme päätöksemme. Tulen tapaamaan sinua Tylyahoon. Meidän ei tarvitse hätiköidä, aikaa on.”

Hermione ei jää odottamaan Severuksen vastausta, vaan astuu suojatielle katsomatta, suunnaten askeleensa poispäin.

Sitten jokin jysähtää häntä päin, kipu säkenöi ja kaikki pimenee.
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 1 479
Severus ei vaikuta uskovan, että Hermione oikeasti on alkanut vähän tykätä hänestä ;) hyvä, että Severuksen voimien katoaminen selvisi tässä vaiheessa ja käytiin myös tärkeä keskustelu suhteen jatkamiseen liittyen. Mutta mitä ihmettä lopussa tapahtui, jäipä jännään kohtaan! Minä ainakin luen vielä mielelläni Severuksen näkökulmasta, onkin kiva taas kurkistaa vaihteeksi hänen ajatuksiinsa ja varsinkin siihen, mitä hän Hermionesta miettii :)
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥

LaraLura

  • ***
  • Viestejä: 163
Salamyhkäinen lukija täällä, joka ei vain ole vielä malttanut kommentoida tätä.
Nyt vain tuli pakottava tarve, kun tuo viimeinen osa jäi tommoiseen kohtaan. Olisitpa nähnyt ilmeeni, kun luin viimeisen lauseen.
Minun mielestäni on ollut kiva lukea tarinan etenemistä molempien näkökulmasta vuorotellen, se on tuonut erilaista sisältöä tarinaan. Tää tarina on vienyt mennessään ja en olisi halunut lopettaa lukemista. Ehkä jään sitten odottamaan jatkoa.

♥: Lara
Tofu the Tössötassu ♥

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 940
Thelina, Severus on pessimistinen vanha jäärä, joten eihän hän mitään usko helpolla.  ;D Tässäpä vihdoin jatkoa. Myönnän, että nautin edellisen osan cliffhangerlopun julkaisemista. Hyvä, että se jätti odottamaan jatkoa. Kiitos kommentistasi!

LaraLura, ihana, että innostuit kommentoimaan! Se sai minut muistamaan tämänkin tekstin ja saamaan hiukan jatkoa aikaiseksi. Kiva, että näkökulmien vaihteleminen on ollut sinusta toimiva ratkaisu. Ihan punastun täällä lukiessani kehujasi, kiitos siis, ja toivottavasti jatkokin miellyttää!

K/H: Vielä yksi raapale edellisen spurtin innoittamana (sana aarre). Loppu lähenee jo kovaa vauhtia. Yritän ehtiä tätä kirjoittamaan, jotta ette saisi aina vain paria hassua raapaletta kerrallaan luettavaksi.

***

Osa 4: Lopulta, lopuksi, loputon

1

Severus ei ehdi reagoida pois kiihdyttävään jästiautoon, sillä kaikki mitä hän näkee on maassa makaava Hermione ja naisen ympärille kerääntyvä verilammikko. Hermionen hiukset ovat tiepölyn ja veren tahrimat, eikä kalpeilla kasvoilla näy liikettä.

Severus tajuaa huutavansa, vasta kun hän on polvillaan Hermionen liikkumattoman kehon vieressä. Hän huutaa, apua, kirouksia, jumalaa, johon ei usko. Sitten hän vetää Hermionen sauvan esiin ja yrittää turhaan jokaista taikaa, joka voisi auttaa.

Miehenkin kädet ovat veressä hänen nostaessaan Hermionen syliinsä ja lähtiessä kävelemään nopeasti. Severus lupaa itselleen tappavansa sen, joka tuhosi kaiken, mitä hän ei ollut myöntänyt itselleenkään haluavansa. Hermione oli aarre, jonka hän menetti.

2

Oman talonsa suojassa Severus lähettää pöllönsä ja kiireisen viestin ensimmäiselle ajattelemalleen ihmiselle, Potterin pojalle, ja ryntää sitten etsimään pelastusta liemiensä luota. Yksikään liemi ei anna elämää, mutta jotkin turruttavat kipua tai auttavat haavoja umpeutumaan.

Severus kiroaa ylpeyttään. Hän olisi voinut hankkia jästipuhelimen tai lumotun pikaviestimen, jolla ottaa yhteyttä johonkuhun. Pöllö on auttamattoman hidas, mutta sen parempaan hän ei pysty ilman taikaa.

Minuuttien kuluessa Severus tuntee kovettuvansa vähitellen kuin jääpatsaaksi. Pienen makuuhuoneen sängylle laskettu Hermione hengittää hetki hetkeltä hitaammin, eikä Severuksen liemistä ole apua. Tuskin mistään voi enää olla apua.

Eikä Severus voi tehdä muuta kuin odottaa. Odottaa pahinta. Tai ihmettä.
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 940
K/H: Severus alkaa vihdoin tunnustamaan itselleen ja ehkä muillekin, mitä tuntee. Eli yli kuudenkymmenen raapaleen jälkeen lähestytään voittoa.  ;D

***

3

Harry saapuu Severuksen taloon tasan neljänkymmenenkahdeksan minuutin ja viidentoista sekunnin kuluttua pöllön lähdöstä. Hänen ilmiintymisensä saa koko talon äänettömän hiljaisuuden repeämään huutoihin ja äänekkääseen tivaamiseen.

Severus seuraa sivusta, kun Harryn vanavedessä tulevat Pyhän Mungon hoitajat siirtävät Hermionen paareille ja leijuttavat ne kokoontaitettavan portaalin läpi sairaalaan. Hermione tuskin enää hengittää, mutta verta ei näy enää niin paljoa, sillä Severus on puhdistanut haavat, pyyhkinyt ihon lämpimään veteen upotetulla liinalla ja kietonut päälle puhtaita siteitä.

“Tuletko mukaan?” Potter kysyy eikä Severuksen tarvitse miettiä..

Pyhä Mungo on kiireinen, kovaääninen ja ällöttävän steriili. Severuksen on pakko puristaa kädet nyrkkiin, jotta hän saisi muistot pidettyä kurissa.


4

“Hänen tilansa on vakaa”, hoitajan ääni on rauhallinen, “Jästiauton aiheuttama isku oli kuitenkin kova, joten emme voi olla varmoja, kärsiikö hän jonkinlaisesta muistinmenetyksestä tai muista ongelmista, ennen kuin hän herää.”

“Pidämme hänet unessa rohtojen avulla vielä päivän tai pari, jotta keho saa parantua rauhassa”, hoitaja jatkaa vilkaisten sitten Severusta kuin miettien, pitäisikö hänetkin tutkia.

“Kiitos”, mies vastaa karheasti kuljettaen sormiaan varovasti Hermionen kättä pitkin.

“Vierailuaika on jälleen huomenna kahden ja neljän välillä, jos et ole omainen”, hoitajan ääni tiukentuu, kun Severus ei tee elettekään lähteäkseen, “Neiti Granger tarvitsee rauhaa parantuakseen ja jos totta puhutaan, pieni puhdistatuminen ei tekisi teillekään pahaa.”


5

Hoitajan ilme on tiukka, ja Severus kerää kaiken ryhtinsä valmistautuaakseen taisteluun. Hän ei aio poistua Hermionen rinnalta, sillä on vain ja ainoastaan hänen vikansa, että nainen nyt makaa sairaalaan sängyllä kalpeana ja elottoman näköisenä.

“Olen pahoillani, mutta minun on tosiaan pyydettävä teitä poistumaan”, hoitaja virittelee kasvoilleen pahoittelevan hymyn ja hipaisee taskussaan olevaa sauvaa, “Vain omaiset voivat viettää täällä aikaa vierailuaikojen ulkopuolella, ja neiti Grangerin omaisiksi on merkitty hänen vanhempansa ja herra Weasley, joille olemme jo ilmoittaneet onnettomuudesta.”

“Me olemme kihloissa”, karkaa Severuksen huulilta ennen kuin hän huomaakaan, “Hän on tuleva vaimoni, joten olen omainen, vaikka sitä ei olekaan muistettu päivittää.”
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

mervii

  • ***
  • Viestejä: 51
Mielenkiintoinen pätkä taas kerran. Toivottavasti Hermionelle ei käy tuon huonommin. Innolla ootan jatkoa :D

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 120
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
COME ON! Tällaiseen kohtaan lopettaminen on jo julmaa, suoraan sanottuna (ja muumi-meemiä lainatakseni) ihan helvetin laitonta! ;D

Minä katosin puolisentoista vuotta sitten kommentoimasta ja mitä aikaleimat minulle kertovat, niin syy on ollut se, että rakastuin oikeassa elämässä ;D ;D ;D Mutta nyt huomasin, että olet voittanut kommenttiarpajaiset, joten päätin, että viimeistään nyt on aika palata. Ehkä tämä oli karmaa, että nyt minä jäin tyhjän päälle tänne :o

Suuni loksahti auki, kun tajusin, ettei Severuksella ole taikaa. Ensinnäkin koska voihan kettu ja toisekseen, ihan mieletön idea tekstille! Taiaton!AU on tuttu, mutta tämä on eri asia! Inspiroiduin valtavasti! Ja voihan venäjä kuinka koukussa taas olenkaan. Nyt anelen sinulta, että viet tämän loppuun! Pls pls pls <3

Koukussa pahemmin kuin kala,
Frac


Kun elämä antaa sitruunoita, ryhdy limonadivelhoksi u_u
-Saaps

marieophelia

  • Pajunkissa
  • ***
  • Viestejä: 259
Onneksi FractaAnimanosti tätä, koska muuten tämä olisi varmaan jäänyt minulta huomaamatta ja lukematta. Oi, hurja miten hieno juonikuvio, että Severus on Naginin hyökkäyksen ja raskaiden hoitojen seurauksena menettänyt taikavoimansa! Myös slow-burn-juoni toimi hyvin ja tykkäsin Hermionen vähän tavanomaista surumielisemmästä hahmosta tässä. En mielestäni ole Severus/Hermione-shipperi, mutta jostain syystä heistä kirjoitetaan lähes poikkeuksetta ihan loistavia jatkiksia. :)

Luin tätä siis pari päivää sitten, kun odotin ruokaa uunista ja meinasi kyllä palaa ruoka pohjaan, kun koukutuin niin kovin. :D Toivottavasti vielä jatkaisit tätä!
Show me that I'm everywhere, and get me home for tea

Ava: Ingrid

Hely

  • ***
  • Viestejä: 7
Huhhuh, luin tän läpi yhdeltä seisomalta ja lyhyesti; tykkään ihan hirveästi, toivottavasti tälle tulee pian jatkoa!

Sitten vähän pidemmästi. Tuolla muutamat mainitsi asioiden nopeasti etenemisestä, mutta mua ei haittaa sitten yhtään. Oon välillä tosi turhautunut jatkisten lukija, kun itse asiaan pääsemisessä kestää 49 lukua ja sitten kaksi viimeistä onkin sitten vaan loppuratkaisua. Nekin on siis tosi kivoja, mutta tykkäsin tästä raapalemitasta tässä ihan älyttömästi, koska se mahdollistaa ajassa hyppimisen sillä tavalla, ettei niiden isojen juonenkäänteiden jokaista välipäivää tarvitse erikseen kirjoittaa auki, vaan voi kertoa ne pienet, juonen kannalta merkittävät hetket ja keskittyä isoihin kuvioihin. Täytyy vielä sanoa, ettei tämä mun mielestä edennyt liian nopeasti juuri tuon raapalemuodon takia.

Käyn tässä läpi mun lempikohtia näistä kaikista luvuista koska en omista itsehillintää ja tää tuntuu sujuvan paljon helpommin kuin niiden akateemisten esseiden kirjoittaminen jota parhaillaan välttelen.

Lainaus
Georgen vitsailemassa kahden edestä hymy naamiona.
Mun sydän vähän särkyi. Sait hienosti näihin raapaleisiin tämmöisiä yksittäisiä, kauniita lauseita, jotka erottuu edukseen muista ja jää mieleen.

Lainaus
Severus Kalkaros näyttää halveksuvan kaikkea ympärillään, eikä Hermione voi ymmärtää miksi hän on edes tullut.

Tätä samaa ihmettelin itsekin, erityisesti sitä miten läheinen Kalkaros on Harryn kanssa. Vaikka Harry tietäisikin totuuden vanhemmistaan ja professoristaan (eikä se tässä muistaakseni tullut mitenkään ilmi?) niin pohdin näiden kahden suhteen luonnetta aika paljon. Tuskinpa Kalkaroksesta tulee mikään uusi kummisetä Siriuksen korvikkeeksi kun totuus on tullut ilmi.

Lainaus
”Sota”, Hermione vastaa nenäkkäänä

Tykkäsin hirveästi tästä kohtauksesta, kun Hermione vihoissaan tunnustaa painajaisensa Kalkarokselle, joka ei edes tapansa mukaan ole ilkeä tai kerro että kyllä muillakin on traumoja, eikä me myöhästellä, senkin typerä tyttö, vaan sen sijaan antaa unilääkettä. Joku voisi tulkita tämmöisen pehmoilun jotenkin epäkalkarosmaisena, mutta toisaalta kaiken tapahtuneen jälkeen mun mielestä vanha liemimestari saa olla välillä pehmo, varsinkin kun itsekin kärsii samoista ongelmista. Tykkään myös siitä, että Hermione on nimenomaan aika nenäkäs tässä, eikä yhtään niin ujo kuin ehkä normaalisti kuvataan. Kyllä sodan jälkeen sellainen tietty ujous on varmasti haihtunut, tai kuten Severus mietti;
Lainaus
Tyttö tietää mitä haluaa ja tekee kaikkensa sen eteen.

Lainaus
“Sehän ei ole mitenkään sinun asiasi, neiti Granger”, Kalkaros sihahtaa myrkyllisesti ja harppoo hänen luokseen.
Kyllä se vanha kunnon Kalkaros kuitenkin pilkistää esiin tällä tavoin hienosti.

Lainaus
Ronilla ei ole ongelmaa, koska hän seurustelee, eikä ministeriölle ole väliä vaikka seurustelukumppani on samaa sukupuolta ja jästi.
Archie on ihana sivuhahmo jo ihan näin mainintana <3

Lainaus
“Tule linnan itäportille kuudelta huomenna. Vien sinut ulos”, Severus lukitsee katseensa tytön ruskeisiin silmiin, “Hermione.”
Huhhuh, saispa itsekin tollasia treffipyyntöjä!

Lainaus
“Rouva Charlton on täällä ministeriön tarkistuskäynnillä. Hän jää viikoksi”, Hermionen silmät huutavat apua.
Samaan aikaan mun mielessä pyöri vain yksi ajatus: ne joutuu jakamaan sängyn!!!!!

Lainaus
“Hän osaa kyllä asiansa, jos niin voi sanoa”, Hermione virnuilee ja saa Ginnyn heittämään häntä keksillä.
Vähän ihmettelin tätä, mutta toisaalta kyseessähän on vain feikkisuhde. Eli sinänsä tosi hyvä yksityiskohta. Mut hetkinen, menikö Hermione edes millekään kesäkurssille vai oliko kyseessä puhdas vanha suola janottaa-tilanne?

Lainaus
Tuuletin. Ruoanlaitto. Porttiavain joulun jälkeen.

Vaikka noita vihjeitä oli pitkin tekstiä, ja noiden lisäksi vielä se valojen sammuttaminen käsin ja lääkärikäynti, niin tajusin vasta tässä kohtaa sen porttiavaimen :D En ollut edes tajunnut sitä ilman tätä kohtaa, mutta se toisaalta osoittaa miten tarkkaan oot miettinyt näitä yksityiskohtia. Ihan mahtavaa tarinankerrontaa!

Lainaus
“Me olemme kihloissa”, karkaa Severuksen huulilta ennen kuin hän huomaakaan

asdfghjkl en kestä

Toivottavasti tälle tulee vielä jatkoa, ehkä sitten mulla on sitten jotain rakentavaakin kommentoitavaa kuin vain hehkutusta ja lainauksia!



Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 940
mervii, tässäpä vihdoin jatkoa! Tosin ei kovin paljoa vastauksia. :D

FractaAnima, et voi uskoa miten innoissani olin, kun huomasin, että olet palannut ja vielä kirjoittanut niin ylistävän kommmentin. Rakastuminen kyllä kieltämättä on hyvä syy viettää aikaa muuallakin kuin ficcien parissa. :D Pakkohan tässä oli tarttua toimeen ja kirjoitella jatkoa, kun sitä niin kovin pyydeltiin. Taiaton Severus on aiheuttanut minulle varsin paljon harmaita hiuksia, mutta kiva kuulla, että käänne toimi. Lupaan ja vannon, että tämä vielä tulee päätökseensä. ::) Tässä kuitenkin nyt hiukan jatkoa, jotta pysytkin koukussa!

marieophelia, kiitos kommentistasi! Kiva, että tykkäsit taiattomasta Severuksesta. Hahmoa on tosiaan ollut mielenkiintoista työstää. Slow burn on kyllä nykyinen helmasyntini joka johtuu yhtälailla siitä että pidän kuin siitä etten vaan osaa edistää tarinaa.  ;D Snarmionesta kyllä kirjoitetaan kovin loistavia jatkiksia, ovat selvästi siihen sopiva pari. Hyvä ettei ruoka sentään kokonaan kärähtänyt!

Hely, ihanaa että kommentoit (akateemisten esseiden uhallakin). Tän kirjoittaminenkin on viihdyttänyt mua paljon enemmän kuin gradun ja muiden opintojen edistäminen.  ;) Olit lainannut monia omiakin lempparikohtia. Ihanaa, että tarina oli herättänyt ajatuksia! Ajattelin tosiaan, että Hermione ihan oikeasti meni kesäkurssille ja sattui sitten vain tapaaman Krumin. Siinä vaiheessa kun hänellä ei mitään kovin konkreettista Severuksen kanssa vielä ollut. Kiitos kommentistasi ja tässä jatkoa!  :)

K/H: Hups, niin se aika rientää. Tämä on minulle hurjan tärkeä teksti ja siksi sen työstämiselle haluaa aina antaa kaikkensa. Onneksi nyt gradun valmistuttua on taas aikaa.  ;D

***

6

Kahden vuorokauden jälkeen parantajat poistavat uniloitsun. Severus tuntee itsensä lievästi sekopäiseksi. Hän on nukkunut vain muutaman tunnin pätkissä huoneen nurkassa olevassa nojatuolissa.

Hermione ei kuitenkaan herää vielä silloin. Eikä seuraavana päivänä. Eikä senkään jälkeisenä.

“Neiti Granger on kaikkien tekemiemme testien mukaan hyvässä kunnossa”, hoitaja sanoo aavistuksen hämmästyneenä.

“Jos hän olisi kunnossa, hän heräisi”, Severuksen ääni on melkein murinaa. “Teidän kurjien idioottien on parasta hoitaa hänet kuntoon.”

“Näyttää siltä, että hänen mielensä suojelee häntä. Se ei anna hänen herätä”, hoitaja sanoo pahoitellen. “Me emme voi hoputtaa häntä, herra Kalkaros.”

Ja vaikka ruhjeet ja naarmut Hermionen ihossa ovat parantuneet, hän ei herää.


7

“Sinun pitää mennä kotiin lepäämään”, Potter sanoo jossain Severuksen näkökentän laitamilla. “Luuletko, että hän haluaisi sinun tappavan itsesi hänen sairasvuoteensa viereen.”

Severus ei kuuntele vaan keskittää kaiken energiansa silmiensä auki pitämiseen. Hermione tarvitsee häntä. Ja hän Hermionea. Hän ei aio luovuttaa.

“Vien sinut. Käyt kylvyssä, syöt tuomani aterian ja nukut”, Potterin ääni on yllättävän vahva. “Lupaan, etten väisty hänen viereltään sinä aikana, kun olet poissa.”

“Ajattele Hermionea”, Potter jatkaa, ja Severus tuntee hänen kätensä omalla olkavarrellaan. “Et voi huolehtia hänestä, jos et huolehdi myös itsestäsi.”

Severus vilkaisee Hermionen kalpeaa ihoa ja suljettuja silmiä.

“Tuot minut takaisin heti aamulla.”

“Lupaan sen.”
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 120
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Jesjesjesjeeeeeeeee! Täällä minä intoilen kuuden aikaan aamulla, voiko ihanammin päivä enää alkaa? No ei kyllä voi. Kahvia ja lisää sun raapalesarjaa. All is well. Paitsi ettei ole, miksei Hermione herääääääää? Onkohan sillä kaikki hyvin sitten kun se herää? Ei kai se herää just kun Sev on lähtenyt? Hnnnnngh. Tai toisaalta. Sit joku pääsis sanomaan sille, että kihlattusi on ollut täällä koko ajan ja Hermione olis ihan o_____O

Eli jatkoa pliiiiiiis <3
Ai että. Mmhmm. Oon ihan fiiliksissä.
Kiitos!

- Frac


Kun elämä antaa sitruunoita, ryhdy limonadivelhoksi u_u
-Saaps