-
Author: Alice Katarina
Title: Elo pelkkää sepitettä
Pairing: Hermione/Severus (Hermione/Ron)
Rating: K-11
Genre: Angst, draama, romance
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa kaiken hänelle tunnistettavan ja minä vain leikin.
Summary: Toisen velhosodan jälkeen Hermione ei tiedä mitä haluaa, kun mikään ei tunnu samalta kuin ennen sotaa. Kun yhteiskunnan paineet alkavat työntää häntä liian ahtaalle, löytyy yllättävä ratkaisu.
A/N: Tästä tekstistä täytyy antaa kunnia FractaAnimalle, joka kommentoi ikivanhaa ficciäni ja sai minut tajuamaan, etten ole kirjoittanut Severuksesta ja Hermionesta (tai edes Pottereista) ikuisuuteen. Teksti osallistuu myös Fake love not war -haasteeseen, vaikka siltä ei ehkä alussa tunnu. Uskokaa vaan, sinne asti päästään kyllä!
Elo pelkkää sepitettä
Osa 1: Kiinni menneisyydessä
1
Kun toinen velhosota päättyy, päättyy paljon muutakin. Hermione ei osaa sanoa, miksi mikään ei tunnu samalta, mutta siltä tuntuu varmasti monesta muustakin, sillä niin monet kulkevat kaduilla hämmentyneinä. Jotkut irrottavat entisistä tavoista ja ihmisistä kuin korostaakseen eroa vanhaan, ja samalla toiset roikkuvat menneessä kynsin ja hampain.
Harry ja Ginny kiirehtivät naimisiin. He haluavat julistaa koko velhomaailmalle, että paha on nyt mennyttä ja uusi aika alkanut. Hermione kohottelee itsekseen kulmiaan tälle, mutta tukee tietysti ystäviään. Sitähän hän on aina tehnyt.
Kun Ron häiden jälkeen hieman sammaltaen kysyy, pitäisikö heidänkin mennä naimisiin, Hermione nauraa ja kuittaa kysymyksen pelkkänä vitsinä vaikka haluaisi oksentaa.
2
Kotikolon päivät ovat ahtaita, äänekkäitä ja liioitellun kiireisiä, mutta yöt ovat vielä pahempia. Silloin Hermione kuulee taloa vavisuttavat nyyhkytykset ja syö jästiapteekin unettomuuslääkkeitä, jotta nukkuisi edes hiukan joskus.
Ronin kuorsaus vieressä saa Hermionen ravistelemaan inhon väreitä päältään ja sitten sättimään itseään, sillä mies oli aina ollut hänen tukenaan. Hermione työntää miehen käden päältään ja nousee ylös ahdistus rintaa kuristaen.
”Tule takaisin sänkyyn, ’Mione”, Ron tuhisee unisesti.
”Ihan kohta, nuku sinä vain”, Hermione puree huultaan tarttuessaan vesilasiin.
Hän pyörittelee kädessään Tylypahkan kirjettä ja kiroaa äänettä. Nieltyään vielä yhden melatoniinin hän palaa sänkyyn ja kietoutuu peittoon mahdollisimman kaukana Ronista, joka kuorsaa jälleen.
3
”Minä aion palata Tylypahkaan”, Hermione puuskahtaa eräänä aamuna.
”Sinä aiot mitä?” Ron tuijottaa häntä hämmästyneenä suu täynnä paahtoleipää.
”Aion palata Tylypahkaan suorittamaan viimeisen kouluvuoteni. Koulutusta tarvitaan, jos haluan edetä urallani. En aio juuttua tänne. Kyllähän sinä tiedät, että kaipaan muutakin kuin kodinhoitoa”, Hermione puolustelee valintaansa hiukan liian kärkkäästi.
Ron haroo sojottavia hiuksiaan ja näyttää edelleen hämmentyneeltä. Hermione muistaa kuinka joskus piti sitä hämmentyneisyyttä suloisena. Nyt se ainoastaan ärsyttää häntä. Aikuisen ihmisen pitäisi kyetä reagoimaan nopeammin.
”Lähden huomenna hankkimaan tarvikkeita ja yövyn Vuotavassa noidankattilassa. Lukuvuosi alkaa ylihuomenna”, Hermione keskeyttää Ronin, joka näyttää muodostavan jonkinlaista lausetta, ”Kirjoitan sinulle, kun olen päässyt perille.”
4
Hermione ei kadu hetkeäkään, kun hän syyskuun ensimmäinen päivä astuu Tylypahkan pikajunaan. Se tuntuu uudelta alulta, ja sitä hän kaipaa kipeästi. Ohi vilisevät maisemat rauhoittavat pamppailevaa sydäntä.
Koko syksyn hän hukuttaa ajatuksensa työntekoon. Ronin lähettämät kirjeet vähenevät viikko viikolta Hermionen lyhyiden vastausten takia, mutta Hermione ei tunnu edes huomaavan. Hetkittäin tuntuu helpommalta hengittää, kun Ronia, Harrya ja muita entisestä muistuttavia ei ole paikalla.
Tylypahka on suuri ja muita ihmisiä on jopa naurettavan helppo vältellä, kun tietää mihin mennä. Sen syksyn aikana Hermione käy kirjaston kaikki kirjat läpi aakkosjärjestyksessä. Vähitellen ahdistus rinnassa hälvenee hiukan ja työn uuvuttamana hän jopa nukkuu öisin.
-
Ohohohooo! Hyvää huomenta aamuteen ääreltä. Miten hyppäsinkään tänä aamuna sängystä ylös, kun näin sinun aloittaneen uuden snarmu-ficin! Hermionen ahdistus ja irrallisuus on realistista ja käsin kosketeltavissa. Näen hyvin Harryn ja Ginnyn ryntäämässä naimisiin ja järkevän Hermionen kohottelemassa tälle kulmiaan. Myös todella onnistuneesti kuvailtu tuo miten ennen niin ihana Ron onkin vain inhottava ja kuorsaava ja yhä lapsi. Kun tunteet laimenee, kaikki alkaa nopeasti ärsyttää. :|
Odotan tähän innolla lisää! En voi uskoa, miten nopeaa toimintaa oli tämä toiveisiini vastaaminen! <3_<3
Kiitos!
- Frac
-
Oi, olipa tämä mukavaa ja mukaansatempaavaa luettavaa! Kuten FractaAnima tuossa aikaisemmin kommentoi, Hermionen ahdistus ja kaipuu jonnekin muualle tuntui niin aidolta. Ylipäätänsä asetelma tuntuu uskottavalta, velhosodan jälkeen enemmän tai vähemmän kaikki tuntuvat etsivän uutta pohjaa elämälleen.
Saat raapalemittaan mahtumaan paljon tunnetta, jotka maalavaat lukijalle todentuntuisen ja elävän kuvan tilanteesta: itkusta Kotikolossa, inhosta Ronin kuorsausta kohtaan, ja varsinkin tämä:
”Ihan kohta, nuku sinä vain”, Hermione puree huultaan tarttuessaan vesilasiin.
Tähän jotenkin pysähdyin, koska lauseessa tiivistyy epäonnisten parisuhteiden "pinnalla kaikki hyvin, mutta sen alla kuohuu".
Jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa, koska paluu Tylypahkaan tuntuu Hermionen tilanteessa oikealta valinnalta – ja toki parituskin kiinnostaa ;)
-
Kiitos inspiraatiosta FractaAnima! En muista koska olisin viimeksi ollut näin innoissani pidemmästä tekstistä. Hyvä että Hermionen ahdistus tuntuu realistiselta, koska sitä taitaa olla tulossa vielä jonkin verran. ::)
Hauskaa, että pidit alusta hiddenben! Tylypahkaan ei nyt tässä kohtaa hirveästi syvennytä, mutta kyllä sinnekin sitten päästään kohta paremmin. Olen otettu, että mielestäsi kuvailuni välittää tunteita.
A/N: On taottava silloin kun rauta on kuuma ja mitä näitä nyt on. Innostus kirjoittaa tätä tarinaa on tällä hetkellä suuri, joten yritän ottaa siitä kaiken irti. Tässä siis jatkoa!
***
5
Joulukuun saapuessa Hermione saa kirjeitä Ronilta, Harryltä ja jopa Mollylta. Kaikki toivovat hänen tulevan Kotikoloon viettämään yhteistä joulua. Ron pahoittelee samalla, että on kirjoittanut harvoin, Harry toivoo saavansa Hermionen mielipiteen auroriopiston pääsykokeisiin ja Molly kertoo jo neuloneensa Hermionen jumpperin. Oleskeluhuoneessa Ginny pakottaa Hermionen vastaamaan myöntävästi.
Hermione pakkaa tavaransa vältellen ajatuksia ”kotiin” paluusta. Hän voi jo kuvitella Ronin innostuksen ja ystävien liian monet sanat. Georgen vitsailemassa kahden edestä hymy naamiona. Mollyn hössöttämässä.
Ennen kaikkea Hermione pelkää, että muut huomaavat hänen muuttuneen.
Lähes tyhjä pilleripurkki muistuttaa Hermionea, että hänen täytyy myös käydä apteekissa ennen joulua, sillä muuten öisin olisi liikaa aikaa ajatella.
6
Joulukuun 24. päivä Hermione kävelee Tylyahoon ja ilmiintyy sieltä suoraan Kotikolon puutarhaan. Ron on häntä vastassa. Halaus tuntuu yhtä aikaa kömpelöltä, oudolta ja turvallisen tutulta.
”Hei ’Mione”, Ron potkii hiekkaa kengällään, ”Meilla on ollut ikävä. Minulla on ollut ikävä.”
”Minä tiedän”, Hermione sanoo ja ottaa laukkunsa kantaakseen sen sisälle.
Keittiössä on ainakin kymmenen astetta lämpimämpää kuin muualla talossa. Molly leipoo pipareita kapellimestarina sauva monimutkaisia muotoja ilmaan luoden: uunin vieressä tikittää ajastin, yhdellä pöydällä kaulin kaulitsee taikinaa itsekseen ja toisella pöydällä muotit leikkaavat kuvioita valtavasta levystä.
”Hermione-rakas, tervetuloa kotiin”, Mollyn ääni on niin lämmin ja halaus lempeä, että Hermione huomaa itkevänsä.
7
Olohuoneessa on kova puheensorina, kun Hermione astuu sisään. Sohvalla istuvat Harry ja Ginny ryntäävät heti halaaman häntä. Percy hymyilee ystävällisesti ja Charlie virnistää taputtaessaan veljeään selkään. Oviaukosta Hermione kuulee Arthurin tervehdyksen.
George tipauttaa heittelemänsä pallot, kun hän huomaa Hermionen saapuneen ja Bill on kietonut kätensä Fleurin ympärille. Hermione hämmästyy huomatessaan vaalean noidan selvästi pyöristyneen vatsakummun ja hehkuvat kasvot.
Vielä enemmän hän hämmästyy kuitenkin nähdessään huoneen nurkassa nojatuolissa istuvan hahmon. Miehen mustat hiukset ovat lyhyemmät kuin Hermione muistaa, mutta musta kaapu on samanlainen kuin aina ennenkin. Severus Kalkaros näyttää halveksuvan kaikkea ympärillään, eikä Hermione voi ymmärtää miksi hän on edes tullut.
8
Illan edetessä Hermione huomaa vilkuilevansa Kalkarosta säännöllisesti. Mies ei osallistu mihinkään ja näyttää jatkuvasti yhtä aikaa tylsistyneeltä ja inhoavalta. Aina välillä Harry käy hänen luonaan vaihtamassa muutaman sanan kuin kohteliaisuudesta, mutta Harrykaan ei saa hänestä paljoa irti.
”Mitä sinulle kuuluu, Hermione?” Ginny kysyy yllättäen, ”En ole nähnyt sinua koko syksyn aikana kuin vilaukselta vaikka olemme sentään samassa tuvassa.”
”Minulla on ollut kiire”, Hermione takeltelee vain aavistuksen, ”On niin paljon opiskeltavaa S.U.P.E.R.-kokeita varten.”
”Mutta mitä sinulle oikeasti kuuluu?” Ginny toistaa ja näyttää kovin paljon äidiltään.
Hermione tuijottaa seinällä olevia tauluja, joulukuusen koristeita ja toisessa nurkassa veljiensä kanssa nauravaa Ronia.
”En tiedä.”
9
Jouluyö tuntuu rauhalta, mikä yllättää Hermionen. Kun hän istuu Ronin sängyn laidalla ja nauraa tämän selostukselle, tuntuu hetkittäin kuin viimeistä puoltatoista vuotta ei olisi ollutkaan. Mutta se on ollut ja sitä ei pysty unohtamaan.
”Ron, minä olen miettinyt paljon syksyn aikana”, Hermione puree hermostuneena huultaan, ”Minusta meillä meni paremmin ystävinä. Tästä kaikesta muusta on seurannut vain ongelmia.”
Hermionen yllätykseksi Ron puuskahtaa helpottuneena ja hymyilee sitten.
”Onneksi sinä sanoit sen”, hän sanoo ja naurahtaa hiukan, ”Koko seurustelujuttu vain tuntui joltain mitä piti tehdä ja rehellisesti sanottuna, emme tehneet sitä kovin hyvin.”
Kun Hermione nyt halaa Ronia, se tuntuu vain tutun turvalliselta.
10
”Ron kertoi, ettette te… Tai siis että te…” Harry tuijottelee kenkiään.
”Me emme koskaan olleet hyvä pari. Olemme parempia ystävinä”, Hermione naurahtaa.
”Se ei ehkä silti ollut hyvä päätös”, Harry kurtistaa kulmiaan, ”Kai sinä tiedät millaista keskustelua käydään?”
”Eivät he voi ketään pakottaa hankkimaan lapsia tai seurustelemaan”, Hermione tokaisee tiukasti.
”En olisi niin varma. Ainakin Ronin kanssa teillä oli toisenne. Percy kertoi, että ministeriössä on jo otettu käyttöön erityisiä bonuksia niille, jotka tekevät osansa velhoyhteiskunnan elvyttämiseksi.”
”Sinulla ja Ginnyllä ei ainakaan ole hätää”, Hermione kääntää keskustelun vitsiksi, ”Milloin saamme vauvauutisia?”
”Jos nyt annetaan Billille ja Fleurille ensimmäinen vuoro”, Harry punastuu.
-
Ehdottomasti kannatan kuuman raudan takomista! <3
Aah, voi että, minä niin kovasti pidän tästä. Yllätyin hurrrrrjan paljon siitä, että Severus oli joulunvietossa. Mitenköhän se oli pakotettu mukaan? ;D Hienoa, että Harry yritti käydä sille välillä vähän juttelemassa. Mies oli varmasti melko orpona, joskin enimmäkseen omasta tahdostaan.
Ihanaa, että Ronin ja Hermionen ero oli lopulta noin lempeä. Kaiken surun ja ahdistuksen keskellä se tuo lohtua, tavallaan.
Lisäälisäälisää. Voin olla sun liekkinä täällä kuumentamassa sun rautaa. ::)
- Frac
-
FractaAnima: Hip hei ja yllätys! Tässä vähän aamulukemista. Severus joulunvietossa on kieltämättä yllättävää, mutta ehkä senkin syy tässä vielä selviää. Ja kiva, että tykkäsit erosta. En halunnut siihen nyt mitään suurta draamaa ja yhteisessä sovussa eroaminen tuntui sopivan hahmoille hyvin.
A/N: Nyt ollaan saatu jo molemmat päähenkilöt mukaan, joten ehkä tässä aletaan lähestyä kiertoteitse pääjuonta.
***
11
”Hyvä, että tekin vaivauduitte paikalle, neiti Granger.”
Hermione hätkähtää nähdessään mustan hahmon, jonka pistävät silmät tuijottavat häntä täynnä ärtymystä.
”Pahoittelen, mutta en tiennyt, että minun lähtöni vaikuttaa sinuun”, Hermione näpäyttää takaisin.
”Myös Severus on palaamassa Tylypahkaan, ja ajattelin, että teidän olisi kätevää matkustaa yhdessä”, Harry kiirehtii korjailemaan viilennyttä tilannetta, ”Hankin teille porttiavaimen.”
”Olisin yhtä hyvin voinut ilmiintyä, mutta kiitos Harry”, Hermione kurtistaa hieman kulmiaan.
”Jos olet hyvästisi jättänyt, niin voimme varmaan lähteä”, Kalkaros sanoo hyytävästi ja astuu lähemmäs edessä olevaa haljennutta kukkaruukkua, joka ilmeisesti on porttiavain, ”Toisella meistä on töitä tehtävänään.”
Hermione suoristaa ryhtiään ja siirtää kätensä vastaamatta kukkaruukun pinnalle.
12
Kalkaros ei edes vilkaise Hermionea kävellessään aurinkoisen pihan poikki kohti Tylypahkaa. Hermionea ärsyttää se, että mies saa hänet ärsyyntymään. Ei professori Kalkaros ollut koskaan ollut miellyttävä mies, joten miksi se olisi yhtäkkiä muuttunut.
Kalkaros oli toki auttanut heitä lopulta kukistamaan Voldemortin, mutta Hermione ei silti täysin luota häneen. Miehessä on jotain määrittelemättömän vääränlaista, mikä hankaa kunnollisen määritelmää vastaan.
Jostain syystä hän haluaisi silti tietää, miksi Kalkaros oli joulun Kotikolossa. Oliko se pelkkää Harryn kohteliaisuutta vai jotain muuta? Selvää on ainakin se, että Kalkaros on nyt palannut opettamaan oltuaan koko syksyn poissa.
”Olisi saanut pysyäkin poissa”, nainen tuhahtaa suunnatessaan kohti linnaa.
13
Ensimmäisellä liemi-tunnilla uuden vuoden jälkeen Hermione istuu tutulle paikalle eturiviin. Muut oppilaat istuvat kuka missäkin, huutelevat pöydistä toisiin ja heittelevät taiteltuja paperilennokkeja. Tunnelma tyrmässä kylmenee kuitenkin hetkessä, kun Kalkaros lipuu sisään mustassa kaavussaan inhoa kasvoillaan.
”Minun S.U.P.E.R.-kurssini ei ole tarkoitettu öliseville haiskuille”, mies ärähtää, ”Joudumme kirimään viime syksyn kiinni, sillä sijaiseni oli selvästi täysin epäpätevä. En siis epäröi hetkeäkään heittää täältä pois jokaista, joka ei anna kaikkeaan.”
Hermione pyöräyttää silmiään, mutta kiinnittää sitten huomiota professorin aavistuksen tärisevään käteen, joka kirjoittaa vanhalle liitutaululle valmistettavan liemen ohjeita tavallista hitaammin. Pian hän kuitenkin on jälleen työntouhussa, ja Kalkaroksen tarkkailuun ei enää ole aikaa.
14
Kalkaros ei tosiaan vitsaile, koska seuraavan viikon loppuun mennessä kahdeksantoista oppilaan ryhmä on kutistunut kolmeentoista. Hermionea miehen sivaltavat kommentit, älyttömät arviointikriteerit ja pitkät läksyesseet eivät saa katoamaan. Enemmänkin ne tuntuvat henkilökohtaiselta haasteelta, joka saa Hermionen panostamaan entistä kovemmin.
Viereisessä pöydässä Ginny kiroaa ja katouttaa koko liemensä. Hermionen näkymättömyysliemi taas on valmiina täydellisen kimaltavaa ja rakenteeltaan joustavan valuvaa. Kun Kalkaros kävelee pöydän ohi hän murahtaa hyväksyvästi.
”Tämä näyttää jo joltain, Granger”, Kalkaros sanoo kääntyessään kohti seuraavaa pöytää.
Pieni voitonriemu saa Hermionen suupielet nousemaan aavistuksen ylöspäin. Jotenkin tuntuu, että koko hänen elämänsä on paremmin hallinnassa niin kauan, kun hän selviytyy näistä tunneista.
15
Helmikuu lähenee jo loppuaan, kun Hermione istuu aamiaispöydässä ja yllättyy saadessaan jopa kaksi kirjettä. Hän avaa hitaasti saamansa kirjeet pyöritellen samalla lusikkaa teemukissaan.
”Hei Hermione! Ginny sanoo, että olet yhä paljon omissa oloissasi. Onhan kaikki hyvin? Sinun vinkeistäsi pääsykoetta varten on ollut paljon hyötyä. Kiitos! –H”
”Hermione, minun pitää kertoa jotain, enkä halua pahoittaa mieltäsi. Nähdäänkö Tylyahossa? Percy sanoo, että jotain suurta on tulossa, ja kaikkien pitäisi varautua siihen. – Ron P.S. Äiti lähetti nämä villasukat, koska linnan lattiat ovat kylmiä.”
Hermione rypistää kulmiaan Ronin kirjeelle. On vaikea kuvitella, mitä niin tärkeää asiaa tällä on, että tapaaminen kasvokkain on ainoa vaihtoehto.
-
Ihanaa! <3 Luin nämä jo heti aamulla, mutta en ehtinyt silloin kommentoida. Nyt palasin paremmalla ajalla. :)
Ihana haastava Severus ja ihana haasteita rakastava Hermione. Severus heittämässä porukkaa pois kurssiltaan ja Hermione tekemässä enemmän kuin parhaansa lannistumatta siitä, ettei saa vuolaita kehuja on viihdyttävää luettavaa. Hermione tietää, että jo kurssilla pysyminen merkitsee onnistumista ja kommentti joka ei ole solvaus on Severuksen suusta enemmän kuin uskaltaa odottaa.
Ronin kirje nostaa kysymyksiä ja jättää kovasti koukkuun. En malta taas odottaa!
- Frac
-
FractaAnima: Ihana sinä, kun jaksat kommentoida! Et arvaakaan miten paljon se kannustaa kirjoittamaan. Pitäähän Hermionen pysyä kurssilla, että saadaan jotain toimintaakin tähän tarinaan.
A/N: Mikään ei vie niin paljon energiaa kuin nimien keksiminen. Tästä lähin en enää kirjoita omia hahmojani mukaan tarinaan. ;D
***
16
Tylyaho on lumen peittämä, ja Ronin päässä on hassun näköinen kirkkaanvihreä pipo. Kun he pääsevät kahvilan lämpöön Ron tilaa heille kermakaljat, jotka tarjoilija leijuttaa pöytään.
”Kuulostit kirjeessä siltä, että sinulla on jotain tärkeää asiaa?” Hermione kysyy kiinnostuneena siemaistessaan juomaansa.
”Minä tavallaan seurustelen”, Ron pamauttaa uutisensa ja karahtaa sitten punaiseksi kasvoiltaan.
”Oh”, Hermione menee hetkeksi sanattomaksi, ”Sepä oli nopeaa. Onneksi olkoon sitten.”
”Minä tapasin hänet itse asiassa jo viime syksynä, mutta…”, Ron takeltelee, ”Sinä et siis ole kiukkuinen?”
”Miksi minä olisin?” Hermione naurahtaa vaikka kieltämättä tuntuu hiukan ikävältä, että Ron on siirtynyt eteenpäin niin nopeasti, ”Kerropa nyt siitä onnentytöstä. Vai onnenpojasta?”
17
Taivas ikkunoiden takana on jo pimentynyt, kun Ron yhtäkkiä vakavoituu.
”Percy käski varoittaa”, hän aloittaa hitaasti, ”Ministeriö suunnittelee jonkinlaista lakiuudistusta, jossa jokaiselta vaadittaisiin toimenpiteitä brittiläisen velhoyhteiskunnan elvyttämiseksi.”
”Eihän sellainen voisi koskaan mennä läpi”, Hermione hymähtää paljon puhuvasti, ”Älä huoli, Ron, keskity vain pitämään se Archiesi tyytyväisenä. Ethän halua, että teille käy niin kuin meille.”
”Äh, meillä menee ihan hyvin”, Ronin kasvot helottavat jälleen punaisina, ”Mutta ’Mione, ole ihan oikeasti varovainen ja mieti varasuunnitelma. Ehkä voisit laittaa viestiä Nevillelle?”
Hermione kuittaa miehen hermoilun naurulla ja vaihtaa aihetta. Hän ei halua edes leikillään ajatella seurustelua tai tulevaisuutta. Hän haluaa vain selvitä nykyhetkestä.
18
Seuraavan yön Hermione näkee painajaisia, eivätkä edes unilääkkeet eivät vie niitä pois. Aamulla nainen on tokkurainen ja tekee elämänsä virheen. Ensimmäistä kertaa ikinä Hermione on myöhässä liemitunnilta.
”Kas, neiti Grangerkin päätti liittyä seuraamme”, Kalkaroksen ääni on ivallinen.
Hermione pahoittelee vaikka tietää sen turhaksi ja istuu paikalleen tuntien kaikkien katseet selässään. Hän ei ehdi kopioida tämän tunnin aiheena olevan liemen valmistusohjeita, kun Kalkaros pyyhkii taulun korostetun hitain liikkein.
Ginnyn huolimattomasti kopioitujen ohjeiden avulla hän saa jonkinlaisen liemen tehtyä, mutta se ei täytä professorin kriteereitä. Eikä se täytä Hermionen kriteereitä.
”Ole hyvä ja jää luokkaan, Granger”, Kalkaroksen ääni saa Hermionen hyytymään sisältä.
19
Kun viimeinkin oppilas on poistunut, Kalkaros kääntyy Hermionea kohti.
”Mikä on vialla?” hän yllättäen kysyy.
Hermione tuijottaa eteenpäin vastaamatta, ja Kalkaroksen ilme synkkenee entisestään.
”Kai typeryskin näkee, että kaikki ei ole kunnossa. Ensin raadat niska limassa onnistuaksesi, ja sitten yhtäkkiä et edes tule ajoissa paikalle”, Kalkaros murahtaa, ”Joten mikä on vialla?”
”Sota”, Hermione vastaa nenäkkäänä, ”Sota on vialla. En nuku ja jos nukunkin näen yleensä painajaisia. Viime yö sattui vain olemaan normaalia huonompi.”
Kalkaros ei katso häntä vaan kääntyy tonkimaan takanaan olevaa täyttä hyllyä.
”Tässä”, mies kolauttaa pöydälle pullon siniharmaata nestettä, ”Kaksi tippaa iltaisin. Ja kirjoitat kolme pergamenttia unikoisosta huomiseksi.”
-
Hei, lukaisin tähän asti ilmestyneet luvut myöhäiseksi iltapalaksi ja kyllä maistui! Kiinnostaa kovasti, miten Severus päätyi Kotikoloon jouluna, mitä hän teki syyslukukauden, kun ei kerran opettanut ja todistaako hän pian vääräksi, ettei Hermione muka halua edes leikillään ajatella seurustelua tai tulevaisuutta... Olen myös samaa mieltä kuin Fracta siitä, että on viihdyttävää lukea noista oppitunneista, kun Severukselta mikä tahansa ei-moite on yhtä kuin kehu ja Hermione sinnittelee kurssilla joidenkin epäonnisten tippuessa. Yllätyin kun Severus heti tarjosi apua, kun Hermionella meni tunnilla huonosti, se lienee hyvä merkki! Jään odottamaan jatkoa!
-
Katosin lapsenvahtihommiin, mutta nyt olen back! o/
HOLY - ! Miksi olin pois juuri nyt, täällähän tapahtuu! Voi Severus, on heti huolissaan, omalla tavallaan. Tietänee, että samat arvet näkyvät muissakin kuin hänessä itsessään ja tunnistaa ne helposti. Voivoivoivoivoivoi. Ihana kohtaus. Ja tykkään siitä, että tekstissä nämä sodan arvet näkyvät. Ne ovat mielenkiintoisia, vaikka ovatkin kovin surullista luettavaa. Tekisi mieli taas jossain vaiheessa itsekin paneutua niihin enemmän jonkin tekstin muodossa. Inspiroit minua valitsemillasi teemoilla. <3
Toivottavasti saamme taas pian lisää! :-*
- Frac
Ps. Oletko kokeillut nimigeneraattoreita? Tässä esimerkki: klik (https://www.name-generator.org.uk/).
-
Thelina: Kiva, että tykkäsit ja teksti herätti kysymyksiäkin. Eiköhän niihin jossain vaiheessa saada vastauksiakin. ;D Severus tosiaan on yllättävänkin auttavainen, kun sille päälle sattuu.
FractaAnima: Eipä haittaa, että katosit kun itsekin viikonloppu meni muissa kiireissä! Kiva, että tykkäät sodan arvista. Itselle niiden näkyminen on jotenkin tosi luontevaa. On vaikeaa ajatella, ettei noin iso juttu (monen ystävän menettäminen, sodan kauhut, pakoilu) jättäisi jälkeään itse kuhunkin. Severus kyllä välittää muista ainakin jollain tasolla, vaikka ei sitä aina paljastakaan. Ja hei nimigeneraattorista voisikin olla apua, kiitos!
A/N: Ensimmäinen osa alkaa lähestymään loppuaan. Jännittävää, jännittävää!
***
20
Pajunkissoja on puhjennut sinne tänne, kun Hermione ehtii seuraavan kerran ajatella muuta kuin opiskelua. Yllättäen professori Kalkaroksen antama liemi on todella auttanut. Hermione ei ehkä vieläkään odota öitä, mutta uuvutettuaan itsensä opiskelulla ja vietyään painajaiset pois liemellä, hän kuitenkin nukkuu.
S.U.P.E.R.-kokeisiin on reilu kuukausi, mutta Hermione ei oikeastaan murehdi niitä. Hän tietää osaavansa kaiken tarvittavan ja luultavasti enemmänkin. Kokeiden sijaan hän murehtii tulevaa. Tylypahkan jälkeen hänellä ei ole selkeää suunnitelmaa elämälleen, eikä ajatus tyhjästä tulevaisuudesta tai vapaudesta valita herätä innostusta.
Kirjeet hänen ystäviltään kertovat, että he voivat hyvin ja odottavat tulevaa. Hermione myötäilee vain kohteliaisuudesta.
21
“Merlin!” Hermione kiroaa ääneen, eikä voi uskoa lukemaansa.
Samanlaisia kirjeitä näkyy Suuressa salissa muillakin, mutta Hermione ei osaa ajatella muita kuin itseään. Percy oli todella ollut oikeassa.
Hyvä neiti Granger, Teidän tulee viikon sisällä ilmoittaa parisuhdestatuksenne ministeriön Tulevaisuus-osastolle, jotta osaamme ohjata Teitä parhaamme mukaan.
Vielä liemitunnin alkaessakin Hermionen ajatukset pyörivät kirjeessä. Kalkaros on normaaliakin kiukkuisempi ja heittää kaksi puuskupuhpoikaa ulos luokasta, koska ei siedä heidän vääränlaisia mustekyniään.
Hermione ei edes ihmettele, kun tunnin loppuessa Kalkaros vain naurahtaa ivallisesti hänen lähes virheettömälle flunssarohdolleen.
“Tuo näyttää surkeammalta kuin ekaluokkalaisen tekemänä, Granger”, miehen ääni on hyytävä, “Saat luvan keittää uuden liemen tunnin jälkeen.”
22
Kun uusi ja vielä entistä parempi liemi on valmis, Hermione kääntää katseensa työpöydän takana istuvaan Kalkarokseen. Mies tuijottaa pöytää väsyneen näköisenä ja pyörittelee kädessään hyvin tutunnäköistä isohkoa, valkoista kirjekuorta. Eikä Hermione voi pitää suutaan kiinni.
“Uusi laki koskee näköjään teitäkin”, nainen sanoo hymähtäen.
Kalkaros hätkähtää hiukan ja rypistää sitten kuoren hitaasti.
“Sehän ei ole mitenkään sinun asiasi, neiti Granger”, Kalkaros sihahtaa myrkyllisesti ja harppoo hänen luokseen.
Hermione huomaa pidättävänsä hengitystä, kun mies tutkii liemeä. Kalkaroksen musta kaapu lähes hipoo hänen omaansa, kun mies pyöräyttää kauhaa noidankattilassa.
“Kelvollista”, hän nyrpistää nenäänsä, “Voit mennä. Ja pidäkin huolta, että pysyt poissa minun asioistani.”
-
Poikkean lukemaan hp:ta koska feikkisuhde :3
Kun bongasin tekstin haasteesta, ihmettelin , että millä kehvelillä nuo kaksi saadaan feikkisuhteeseen.ilman crack-huumoria :D Ei niin että siinä mitään vikaa oliso, mutta tekstin synkähkö alku ei oikein viitannut kevyeen hupsutteluun. Vaan vanha kunnon naimalakihan se siellä kummittelee, ja tekee näiden kahden (feikki)suhteesta huomattavasti loogisemman kuin monet muut olosuhteet.
Tykkään tavasta, jollai aikajänne on tässå handlattu, kun asiat etenevöt lukijalle nopeasti mutta hahmoille kuluu kuukausia. Samalla nämä tilannekuvat välttävät selittelyt ja näyttävät tapahtumat sen sijaan. Samalla Hermionen ja Kalkaroksen suhteessa välkkyy tietty ymmärrys, joka myös petaa kivasti suhdetta ja tekee (minun mielestäni) hankalasti selitettävästä parituksesta jälleen monta pykälää uskottavamman.
-
No niin, no niin. Tämäpä onkin jännää. Niin kauan kun ollaan Tylypahkassa, voi tuskin odottaa, että nämä kaksi ryhtyisivät feikkisuhteeseen, sillä se vaarantaisi Severuksen työpaikan. Aikataulu on tiukka, joten jännä nähdä mitä seuraavaksi käy. Tämä onkin hyvä, kun ei heti arvaa seuraavia käänteitä. :)
Täällä odottelen, myöhäisen aamuteeni kera. :D
- Frac
-
Jännää tosiaan. Kalkaros taitaa hermoilla kirjettään ja tottakai hän kohdistaa kiukkunsa taas Hermioneen. Pääseekö nämä kaksi johonkin sopimukseen, että ilmoittavat ministeriölle olevansa toistensa puolisoita, siitäkö feikkisuhde saadaan aikaan? Tahtoo tietää lisää!
-
tellie: Kiva, että piipahdit lukemaan! Myönnän, että itsekin pohdin pariin otteeseen miten tämä feikkisuhde saadaan toimimaan, mutta samalla tämä tarjosi mahdollisuuden kirjoittaa naimalaista kirjoittamatta aivan varsinaisesti naimalaista. Tykkään itse kirjoittaa juuri tälläisiä tuokiokuvia ja on kiva kuulla, että niiden avulla kerrottu tarina toimii. Vähän pelkäsin viekö se vain tönkösti tarinaa eteenpäin jättämällä liikaa kertomatta. Kiitos kommentista!
FractaAnima: Hyvä, jos kaikki ei ole ihan ennalta arvattavaa. Pysyy vähän jännitystä ilmassa sielläkin. Tässäpä jatkoa, jossa hiukan vastauksiakin.
Thelina: Severuksen pitää tosiaan kohdistaa vihansa johonkin muuhun kuin Hermioneen, mutta mitäs sitä tunteilleen voi. Tässä muutama raapale ja vastaus lisää!
A/N: Noniin, tässä on ensimmäisen osan loppu. Kun aloitin kirjoittamaan tätä, ajattelin, että tämä voisi yhtä hyvin olla tekstin alku, mutta päädyin kuitenkin toisenlaiseen ratkaisuun. En tiedä oliko se oikea päätös, mutta nyt on turha muuttaa mieltään, joten tällä mennään.
***
23
Hermione puristaa helakan punaista varoituskirjekuorta kädessään. Viikon armonaika on kulunut loppuun, eikä hän ole keksinyt kuin huonoja vaihtoehtoja. Toki hän voisi ilmoittaa, ettei seurustele, mutta silloin hän joutuisi käymään viikottain “parisuhdeneuvonnassa” ja Tulevaisuus-osaston järjestämillä sokkotreffeillä. Eikä se todellakaan innosta Hermionea.
Toinen vaihtoehto on löytää itse parisuhde. Valitettavasti lakimuutoksen jälkeen Tylypahkassa on enää harvoja sinkkuja, sillä uusia pariskuntia on syntynyt useita. Eikä Hermione oikeasti halua seurustella, sillä se veisi aivan liian paljon energiaa ja horjuttaisi hänen juuri paremmassa kunnossa olevia hermojaan.
Viimeinen vaihtoehto houkuttelee Hermionea huonoista vaihtoehdoista eniten. Hän voisi vain esittää seurustelevansa. Hänen täytyy vain löytää joku, joka suostuisi leikkiin.
24
Hyvä neiti Granger,
odotamme yhä parisuhdestatuksenne ilmoittamista. Teillä on kolme vuorokautta aikaa ennen kuin ryhdymme vakavampiin toimiin.
Ystävällisesti, Dorothea Charlton, Tulevaisuus-osaston ylinoita
Hermione lukee kirjeen uudelleen naputtaen toisen käden sormillaan pöytää. Aika käy vähiin, eikä hän vieläkään tiedä mitä aikoo tehdä.
Tänään hän sai kirjeen Ronilta, joka kyseli kauhistuneena, miten Hermione pärjää. Ronilla ei ole ongelmaa, koska hän seurustelee, eikä ministeriölle ole väliä vaikka seurustelukumppani on samaa sukupuolta ja jästi.
Ginny ja Harry taas eivät edes olleet saaneet kirjeitä, koska heidän avioliittostatuksensa on jo ministeriön tiedossa. Ginny oli kyllä kertonut, että heille oli sen sijaan lähetetty esitteitä ministeriön uusista vauvabonuksista.
25
Liemitunneista on kevään aikana tullut Hermionelle yllättävän tärkeitä, sillä ne ovat ainoita tunteja, jolloin hän joutuu todella tekemään töitä. Tänään Hermione ei kuitenkaan pysty keskittymään. Hänen mielessään pyörii vain typerä, uhkarohkea suunnitelma.
Kun tunti loppuu, Hermione jättäytyy luokkaan viimeisenä ja kävelee Kalkaroksen luokse hitaasti.
“Minulla on suunnitelma, joka hyödyttää meistä kumpaakin”, Hermione pamauttaa ääneen.
“En ole kiinnostunut suunnitelmistasi, Granger”, mies kohottaa kulmiaan.
“Tiedän, että sinä et halua seurustella typerän lain takia yhtään minua enempää”, Hermione jatkaa sinnikkäästi, “Minä ehdotan, että me esitämme pariskuntaa.”
Hiljaisuus valtaa tyrmän, ja Hermionen sydän hakkaa lujaa hänen rinnassaan.
“Hyvä on.”
Hermionen suu loksahtaa auki hämmästyksestä.
-
No niin, tässähän on tapahtunut vaikka kuinka paljon näiden osien aikana! Heh, aluksi ajattelin, että Tylypahkassa vietettäisiin tarinan osalta pidempäänkin aikaa, mutta tämähän onkin jotain aivan erilaista kuin olin ajatellut. Tarina rakentuu hienosti jokaisen raapaleen myötä ja pidän siitä, miten Hermionen keskittyminen näkyy raapaleiden tyylissä: kun Hermione keskittyy opiskeluihin, alussa selkeästi esillä oleva ahdistus jää taka-alalle ja raapaleiden tyyli muuttuu konkreettisemmaksi. Kun keskittyminen herpaantuu ja Hermione antaa menneen tulla takaisin, sekin näkyy tyylissä.
Nämä viimeiset osat olivat varsin vauhdikkaita! Tykkäsin yksityiskohdista, kuten tuosta Tulevaisuus-osastosta ja heidän järjestämistään sokkotreffeistä (myös ajatus Severuksesta sokkotreffeillä saati sitten parisuhdeneuvonassa on huvittava), ja uuden lain painostus tuntuu käsinkosketeltavalta. Tämä tarina todella tempaisee mukaansa! Viimeisin raapale päättyy kunnon cliffhangeriin, joten huh, jään odottamaan innolla jatkoa tähän tarinaan :D
-
Huh huh! :o Hermione on kyllä rohkelikoksikin melkoisen uhkarohkea, mutta näemmä kannatti! Haluaisin kyllä tietää, mitä Severus ajattelee, ja oliko hän mahdollisesti pohtinut asiaa itsekin vai miten ihmeessä hän vastasi noin nopeasti ja siis vieläpä myöntävästi? Toki Severuksen järjenjuoksu on mainittavan nopeaa, joten ehkä hän veti plussat ja miinukset yhteenvedoksi mielessään alta aikayksikön. 8)
Mutta siis LISÄÄ ja ÄKKIÄ, koska HUUUUUH!
- Frac
-
Haha Kalkaros ja parisuhdeneuvonta :D Siinöhän olisi ihan aihe crackiin xD En tullut lukuessa ollenjaan ajatelleeksi tuota, mutta nyt kun se on tavallaan osoitettu, niin eih :D
Jään uteliaisuudella odottamaan, mitä tuleman pitää. Juonen.ohella uteloittaanöhfä nämä tilannekuvaukset in action tilanteessa, jossa aikajänteet ovat (varmaan) lyhyempiä, kun feikkisuhdekäy ilmi suuntaan jos toiseen.
-
Nappasin tämän kommenttikampanjasta, koska rakastan feikkisuhdeficcejä ja tietenkin sellainen Hermione/Severuksella houkutteli vielä enemmän. Enkä kyllä joutunut pettymään! Kirjoitat sujuvasti, juoni etenee ja taustalla on paljon muitakin kiinnostavia lankoja, kuten vaikkapa Hermionen sotatraumat ja Ronin uusi suhde. (Toivottavasti saadaan vielä tavata tämä kumppani!)
Tykkäsin paljon Hermionen liemiopintojen kuvauksista, Severuksen tiukkuudesta ja muutenkin tuosta paluusta Tylypahkaan. Myös Ministeriön uuden projektin kuvaus oli hauskaa, ja minäkin innostuin ajatuksesta Severuksesta parisuhdeneuvonnassa ja sokkotreffeillä. (Ehkä sinun pitäisi kirjoittaa spin-off!)
Viimeisen osan loppu jätti kyllä janoamaan lisää! Odotan siis jatkoa innolla, kiitos tarinasta tähän mennessä. ^^
-
Ei ihme, jos Hermionen leuka loksahti: hän ei varmaankaan odottanut myöntävää vastausta, ainakaan heti. Mutta kaipa Severuskin oli oman uhkauskirjeensä saanut ja ehkä kartoittanut tilanteen, kaikki huonot vaihtoehdot kuten Hermione. Mutta jatkoa odotellaan, koska nythän tämä vasta mielenkiintoiseksi muuttuu! Jännä huomata, miten olet onnistunut kutomaan tämän tarinan jotenkin ihan eri suuntaan, kuin mitä alunperin itse ajatteli. Suunta on kuitenkin hyvä!
-
hiddenben: Kiitos kauniista kommentista! Kiva, jos juoni on päässyt yllättämäänkin. Hermione tosiaan pärjää paremmin keskittyessään vain opiskeluun ja on kiva kuulla, että se näkyy tekstissä! Severus sokkotreffeillä olisi kyllä melkoisen huumorificin arvoinen.
FractaAnima: Nytpä pääset vaihteeksi näkemään vähän Severuksen pään sisään. Ehkäpä se selventää hänen ajatteluun hiukan. Ja Severus nyt toki on fiksuista fiksuin, joten nopean yhteenvedon hän tekee leikiten. ;)
Nevilla: Kiva, että tartuit tähän kommenttikampanjassa! Kiitos kovasti kehuistasi, mukavaa, että olet viihtynyt tarinan parissa. Sotatraumoja halusin päästä tutkimaan tekstin avulla, joten se on kyllä ehdottomasti yksi niistä jutuista, jotka itseä eniten kiinnostaa. Ja ehkäpä Roninkin uutta rakasta vielä nähdään!
Thelina: Hauskaa, että sinullekin löytyy yllätyksiä tarinasta. Aina välillä itse kirjoittaessa tuntuu, että menen juuri sinne mihin voisi arvatakin, mutta kiva että se ei kaikille lukijoille ole niin itsestään selvää. Severus on fiksu tyyppi ja osaa tarttua hyvään diiliin kun sellainen tulee eteen. ;)
A/N: Nyt pääsemme toisen osan alkuun ja juoni tihenee. Toivottavasti pysytte mukana!
***
Osa 2: Puolitiessä tuomioon
1
Severus katsoo hiukan liian pitkään tyrmän ovesta häviävän rohkelikon perään. Tyttö on kasvanut sodan aikana naiseksi, mutta on yhtä ärsyttävä kuin ennenkin. Grangerin ehdotus oli tullut hänelle yllätyksenä, mutta samalla se oli ollut pelastus, jota hän ei ollut osannut ajatella.
Parisuhteen teeskentely on jotain sellaista, mitä Severus ei ole ajatellut koskaan päätyvänsä tekemään. Hän on ollut rakastunut vain kerran, mutta sen jälkeen hänellä on tietysti ollut naisia. Parisuhdetta hän ei ole kuitenkaan kaivannut tai edes halunnut.
Vaikka Severus ei sitä koskaan myöntäisi tytölle itselleen, on Grangerissa sellaista kipakkuutta, josta hän viehättyy. Tyttö tietää mitä haluaa ja tekee kaikkensa sen eteen.
2
Kun tyttö on lähtenyt, Severus harppoo työpöytänsä ääreen ja tarttuu sulkakynään. Hän ruksii hitaasti parisuhdekaavakkeen kohdat. Uusi suhde. Puoliso noita. Ei tarvetta parisuhdeneuvontaan.
Severus melkein hymähtää katsoessaan kirjettä, jolla on niin suuri vaikutus hänen elämäänsä. Hän oli toivonut voivansa välttää tämän kaiken. Mitä ministeriö lopulta voisi tehdä, jos hän ei tekisi yhteistyötä? Joka tapauksessa siinä vaihtoehdossa hän joutuisi näkemään paljon vaivaa vältelläkseen ministeriön haahkoja, ja se mitä Severus haluaa, on välttää kaikenlaista vaivannäköä. Itselleen hän uskaltaa myöntää olevansa vieläkin heikko edellisen syksyn jäljiltä.
Tämä juttu Grangerin kanssa hoituu varmaan tytön omalla tarmokkuudella. Tuskin ministeriöllä on aikaa kotikäynnille jokaisen pariskunnan luokse.
3
Severuksen pieni kammari on askeettinen: kapea sänky, puinen vaatekaappi ja tukeva tuoli. Mies riisuu kaapunsa ripeästi, kaataa pöydällä olevasta vajaasta pullosta neljä tippaa siniharmaata nestettä lasissa olevan tuliviskitilkan joukkoon ja kulauttaa juoman yhdellä kulauksella.
Päivä on ollut raskas, ja Severus kiroaa ääneen huomattuaan auki jääneen lampun päästyään jo vuoteeseen. Hän nousee kankeasti ylös ja kävelee sammuttamaan punaisena hohtavan lyhdyn seinällä. Jos asiat olisivat ennallaan, hänen ei tarvitsisi tuntea itseään tällaiseksi invalidiksi.
Jossittelu on kuitenkin turhaa. Sen Severus tietää. Hän ehtii sängylle sopivasti siiheksi, kun liemen huumaannuttava mustuus alkaa vallata tilaa hänen päästään. Hän sulkee silmänsä ja odottaa tyhjyyden tuomaa vapautta.
-
Terveisiä kommiksesta. Olen vilkuillut tätä vähän aikaisemminkin, mutta aika on ollut tiukilla viime aikoina, joten olipas kiva nyt pureutua tähän kunnolla. Pidän tässä Hermionen ja Ronin suhteesta. Se on tuollainen omituinen, jonka voi olettaa kahdelle henkilölle, jotka kiirehtivät suhteeseen se ajatus mielessä, että pakko kokeilla, koska saatetaan kuolla. Nyt kun sota on päättynyt he huomaavat, että suhde ei oikeasti toimi, se on niin sanotusti pelkkää sepitettä :D Tykkäsin myös siitä, että molemmat olivat siitä samaa mieltä, eikä Ron jäänyt roikkumaan Hermionen perään, mikä on aika yleistä ficeissä, joissa Hermione paritetaan muille. Ei siinäkään mitään huonoa ole, mutta tämä yhteinen päätös on virkistävää.
Sota näkyy muutenkin tosi hyvin Hermionen elämässä, kuten unilääkkeinä ja tykästyin varsinkin tähän: ”Mutta mitä sinulle oikeasti kuuluu?” Ginny toistaa ja näyttää kovin paljon äidiltään.
Hermione tuijottaa seinällä olevia tauluja, joulukuusen koristeita ja toisessa nurkassa veljiensä kanssa nauravaa Ronia.
”En tiedä.”
Tykkään tästä tekstistä sen takia erityisesti, että tuohon feikkisuhteeseen ei ole kiirehditty. Se ei ole alkuasetelma, vaan tuo laki on tullut pikku hiljaa esiin vihjailuina ja nyt viimein kunnolla käsittelyyn vasta kakkososassa. Hermionen ja Severuksen suhdekin vaikuttaa hyvin uskottavalta ja etenee sopivalla tahdilla. Hermionessa on Severuksen mielestä ihailtavia piirteitä, vaikka tämä ei sitä ehkä kovin mielellään itselleen myönnä. Ja kenties myös toisinpäin :D On myös kiva, että kakkososassa päästään viimein Severuksen ajatuksiin! Tosin mitä mahtavat muut koulussa tuumia opettajan ja oppilaan välisestä (feikki)suhteesta :D Jäänpäs odottelemaan jatkoa!
-
Tuskin ministeriöllä on aikaa kotikäynnille jokaisen pariskunnan luokse.
Severus, Severus... Ehkä joitakuita pidetään vähän tarkemmalla silmällä kuin toisia ;)
-
Crysted: Kiitos ihanasta kommentista! Kiva, että pidät Ronin ja Hermionen suhteesta. Olen aina miettinyt, että heidän seurusteluaan on ollut pakko leimata jonkinlaisen sanomasi kaltaisen "pakko kokeilla, jos kuollaan"-ajatuksen. Eikä se välttämättä ole huono alku, muttei välttämättä myöskään hyvä. Kiva myös että tekstin rakenne, jossa suhde ei tosiaan ole alkupiste, toimii sinusta! En osannut aloittaa keskeltä, vaan halusin kertoa ensin miten tilanteeseen päädyttiin. Voin paljastaa, että ainakaan kaikille tämä suhde ei ole mikään helpoin pala purtavaksi. :D
tellie: Severus osaa toisinaan olla yllättävän naiivi. Tässäpä jatkoa!
A/N: Tällä kertaa vain kaksi raapaletta, yritän edistää tarinaakin, ettei mene pelkäksi Severuksen masenteluksi.
***
4
“Severus, mukavaa että tulit näin nopeasti”, Minervan ääni on tiukka, “Olen saanut ministeriöltä huolestuttavan kirjeen, jonka mukaan sinä ja neiti Granger seurustelette. Oletan, että se on jonkinlainen väärinkäsitys.”
Severus haluaisi kieltää kaiken, mutta huijaus ei onnistu, jos puolet Tylypahkahkasta tietää sen olevan sitä.
“Olet saanut aivan oikeaa tietoa”, Severus tuijottaa Minervaa, jonka kulmakarvat kohoavat.
“Miten sinä kehtaat!” noita sihahtaa huulet väpättäen, “Neiti Granger on pelkkä lapsi. Vaikka ministeriön lain takia, en voi vaatia sinua lopettamaan suhdetta, pyydän sinua todella harkitsemaan sitä.”
“Hermione on täysi-ikäinen ja vastuussa omista teoistaan, Minerva”, Severus hymyilee kolkosti, “Toivon, että annat meidän pitää suhteemme omana asianamme.”
5
Tytön kiukkuista selitystä on Severuksen mielestä huvittavaa seurata. Se tuntuu sopivalta taustamelulta, kun hän kerää loppuja ainesosia pöydältä kaappiin.
“Sinä et kuuntele”, Granger tuijottaa häntä kädet lanteilla, “Tämä ei ole leikin asia. Me rikomme lakia, enkä halua jäädä kiinni.”
“Mitä sinä sitten ehdotat?” Severuksen ääni on huvittunut, mikä tuntuu ärsyttävän tyttöä entisestään.
“Meidän pitää näyttäytyä kahdestaan, mennä treffeille, keskustella”, tytön ääni kovenee jälleen, “Merlin, edes kutsua toisiamme etunimillä!”
Severus katsoo edessään olevaa tyttöä, jonka rinta kohoilee kiivaasti koulukaavun alla ja kädet ovat edelleen nyrkissä lantiolla.
“Tule linnan itäportille kuudelta huomenna. Vien sinut ulos”, Severus lukitsee katseensa tytön ruskeisiin silmiin, “Hermione.”
-
Ohhoh, tässä tosiaan hypättiin tohinalla eteenpäin. Hauskaa lukea välillä näinkin topakasta Hermionesta. Hän ei juuri pelkää Severusta näemmä, vaikka Severus on yhä auktoriteettiasemassa. Ymmärsinkö siis oikein, että laki antaa luvan oppilaan ja opettajan väliseen suhteeseen, kunhan on suhde ja kunhan molemmat ovat täysi-ikäisiä?
Odotan kyllä innolla näiden kahden treffejä. Jännä nähdä, mihin Severus Hermionen vie. ::)
Kivaa, kun osia ei koskaan tarvitse odottaa erityisen pitkään. :)
- Frac
-
Hihii, treffeille! En ollutkaan ajatellut tuota puolta, että joku ministeriöstä kaiketi sitten valvoo suhteita, jos kerran pitää oikeasti näyttäytyä yhdessä yms, eikä vaan riitä, että täyttää kaavakkeet ja väittää olevansa suhteessa. Ajattelikohan Severus tätä ollenkaan, kun hyväksyi Hermionen ehdotuksen? Mutta aah, kutkuttavaa lukea, miten Severus huvittuu Hermionen kiukkuisuudesta ja suostuu kutsumaan etunimillä <3 Odotan innolla seuraavaa osaa ja treffejä! Tämä tarina paranee koko ajan :)
-
Fracta: Ymmärsit oikein lakijutun. Omassa ajatuksessani siis lain takia ei voida tälläisiä rajoitteita pitää, jos henkilöt kuitenkin ovat täysi-ikäisiä. Kiva, että tykkäät topakasta Hermionesta, koska häntä vaaditaan, jotta saadaan asioita etenemään. :D Tässäpä jatkoa, kiitos kommentistasi!
Thelina: Severus ei tainnut loppujen lopuksi ajatella asiaa ihan loppuun asti, mutta ehkäpä se tästä realisoituu hänellekin. Tässäpä hiukan treffejä!
A/N: Treffiaika, olkaapa hyvä!
***
6
Yö on vasta kääntymässä aamuun, kun Severus herää hikoillen pimeässä. Peitto tuntuu paksulta kuristavalta köydeltä hänen ympärillään. Huoneen ilma seisoo paikallaan raskaana ja turruttavana.
Miehen hengitys on vaikeaa hänen raahautuessaan hitaasti pöydän ääreen. Kulaus tummaa lientä saa hänen huohotuksensa tasaantumaan ja sydämen hakkaamaan hieman hitaammin. Severus katsoo täriseviä käsiään ja huoneen pimeää.
Jos se typerä Potter ei olisi pakottanut häntä lupaamaan yrittää, hän olisi luovuttanut. Viime syksyn hoidot olivat olleet rankempia kuin hän oli koskaan arvannut, mutta niiden seuraukset olivat vielä rankempia.
Severus kiroaa huoneen hiljaisuudessa, kun jo toinen tulitikku sammuu ennen kuin lyhdyn sydän syttyy. Pimeys tuntuu ilkkuvan häntä.
7
Tänään tyttö on ihmeellisen hiljainen. He ovat kävelleet linnalta Tylyahoon ja vaihtaneet vain muutaman sanan sinä aikana. Ei se Severusta haittaa, ja oikeastaan hiljaisuus tuntuu rauhoittavalta.
Ilta on valoisa, ja Kolmessa luudanvarressa ei ole tungosta. He saavat pöydän huoneen reunalta ja tilaavat juotavaa. Severus ei voi olla huomaamatta katseita, joita hän saa osakseen. Vaikka sota on ohi, on Severus silti monien silmissä enemmän murhaaja kuin sankari. Potter on nähnyt paljon vaivaa hänen maineensa parantamiseksi, mutta ei se todella auta.
Severus yrittää keksiä jotain puhuttavaa. Tyttö on oikeassa siinä, ettei heidän suhteensa tule menemään läpi, jos he eivät edes puhu toisilleen.
8
“Oletko varma tästä”, Severus lopulta kysyy.
“Olen”, Hermionen ääni on varma vaikka silmät tuijottavatkin kermakaljakolpakkoa epäilevinä.
“Hyvä on”, Severus sanoo ja siirtää kätensä tytön pöydällä olevan käden päälle.
Tytön iho on lämmin ja pehmeä, eikä Severus muista milloin hän on viimeksi koskenut jotakuta. Hermione ei vedä kättään pois vaan hymyilee. Vaikka Severus tietää sen olevan teatteria, hänen rinnassaan läikähtää hiukan. Hän ei varsinaisesti ole ihminen, jolle yleensä hymyiltäisiin.
“No Severus, kerro minulle päivästäsi”, tyttö sanoo tuijottaen häntä intensiivisesti.
Severus yrittää pitää keskustelua yllä, mikä osoittautuu helpoksi tehtäväksi. Tyttö nauraa hänen kömpelöille vitseilleen ja ohittaa ivan lauseissa. Tähän voisi lähes tottua.
-
Aloin hieman huolestua, kun Severus on noin sairas! Että mikä sillä on ja paraneeko tuosta koskaan :( Tästä valottui pikkuisen lisää tietoa siitä, miksi Severus vietti syksyn poissa, mutta mystistä tämä vielä on! Treffeissä oli söpöä kömpelyyttä, mutta Hermionen intensiivinen katse kiinnitti huomioni, että onkohan siellä oikeaa intensiivisyyttä jo taustalla ;D Pidin jälleen kovasti, kiitos näistä!
-
Kiitos Thelina jälleen kommentistasi. Tässä pätkässä taas jälleen hiukan lisää tietoa Severuksen tilanteesta.
A/N: Opiskelujen alkaminen vie kauhealla tavalla voimat ja iltaisin ei tunnu olevan aikaa edes ajatella. Tässä kuitenkin jälleen hiukan jatkoa.
***
9
He ottavat tavaksi nähdä kerran viikossa ihmisten ilmoilla. Illat kuluvat yllättävän helposti. Severuksen on vaikea ymmärtää, mitä tytön päässä liikkuu, koska Hermione näyttää jopa nauttivan näistä hetkistä Tylyahossa muiden arvostelevien silmien alla.
Lisäksi kuin itsestään Hermione alkaa opiskelemaan tyrmissä. Kun Severus ensimmäisen kerran löytää tytön illalla liemiluokasta kirjat avoinaisina useammalla pöydällä, hän kiukustuu ja uhkaa heittää tytön ulos. Hermione ei kuitenkaan lähde, ja vähitellen Severus tottuu häneen.
Severus ei halua myöntää, että tytön läsnäolo tekee hänen työnteostaan vaikeampaa vain siksi, että hän huomaa liian usein jäävänsä katsomaan Hermionen sormea, joka kietoo kiharaa ympärilleen tai huulia, jotka liikkuvat pienesti sivujen kääntyessä.
10
Kun koekausi alkaa, Severuksella on täysi työ niiden valvomisessa, oppilaiden töiden arvioinnissa ja tuskallisen moniin kysymyksiin vastaamisessa. Hermione ei esitä niistä yhtäkään. Hän vain tulee S.U.P.E.R.-kokeeseensa, valmistaa lähes täydellisen hävinneiden unelmien liemen ja hymyilee aavistuksen Severukselle palauttaessaan pullon ja muistiinpanot pöydälle.
Kokeiden arvioinnin ohessa Severus ei edes huomaa, että Hermione tulee yhä iltaisin tyrmiin vaikka kokeet ovat jo hänen osaltaan ohi. Miehen ajatukset ovat typerien ensiluokkalaisten valmistamissa unhoitus-juomissa ja viidesluokkalaisten tietämättömyydessä.
Vaikka Severus haluaisi uskoa, että työnteko auttaa, se tuntuu aiheuttavan enemmän painajaisia ja hengenahdistusta. Joskus öisin Severus antaa kyynelten valua, kun kivut ovat pahimmillaan.
11
“Miten voit, Severus?” parantajan ääni on myötätuntoinen.
“Siten miten voi velho, jolla ei ole taikaa”, mies sihahtaa hampaidensa välistä antaessaan naisen kuljettaa käsiään paljaalla rintakehällään.
“Fyysisesti tunnut olevan kunnossa. Myrkyn aiheuttamat haavat ovat parantuneet hyvin”, nainen sanoo tavoitellen positiivisuutta ääneensä, “Näetkö yhä painajaisia?”
“Painajaisrohto vie ne pois jotenkuten, mutta olen jo joutunut tuplaamaan annoksen”, Severus sanoo, “Unet ja kipu alkavat päästä siitäkin ohi.”
Parantaja näyttää huolestuneelta kirjatessaan Severuksen vastauksia ylös.
“Vaikka olet fyysisesti kunnossa, mielesi ei ole parantunut. Ja mieli voi olla vaikeampi parantaa kuin mikään muu. Sinun pitää löytää iloa elämääsi, Severus. Oikeaa iloa, joka saa mielesi haluamaan parantua.”
-
Häh, miten niin ”velho, jolla ei ole taikaa”? Olen onnistunut aiemmin missaamaan tällaisen asian ihan kokonaan, mikäli sitä edes oli mainittu. Jäin miettimään, onko Severus siis taikonut ollenkaan tässä tarinassa - enpä ainakaan äkkiseltään löytänyt taikomista, sen sijaan löysin sen kohdan, jossa Severuksen on noustava sammuttamaan lamppu, sen sijaan että lausuisi ”pimi”. Tämähän on mielenkiintoista ja aika kammottavaa samalla. Mutta oli näissä osissa jotain ihanaakin, nimittäin se, kun Severus niin häiriintyy Hermionen läsnäolosta <3 kiintoisaa nähdä, mitä tämä pariskunta meinaa koulujen loputtua - vaatiiko ministeriö heitä asumaan yhdessä? Jatkoa odotellen ja kiittäen, Thelina.
-
Thelina: Tämä Severuksen taiattomuus on tosiaan hiukan tullut tekstissä ilmi jo aiemmin ja siihen pureudutaan vielä. Severus tosiaan ei helposti myönnä, mikä Hermionen kanssa olemisessa on vaikeaa. Kiitos kommentistasi!
A/N: Lukuvuosi alkaa lähestyä loppuaan, mikä tietysti tarkoittaa päätösten tekoa.
***
12
“Sinua ei ole näkynyt pariin päivään”, Hermione toteaa kuin ohimennen.
“Minun piti hoitaa joitain asioita”, Severus tuntee halua selittää poissaoloaan ja jatkaa, “Nyt kun kokeet ovat ohi ja edessä on pelkkä loppujuhla oli sopiva aika.”
“Mm”, tyttö ei vieläkään nosta katsettaan kirjasta, jota on lukemassa, “Minä olen miettinyt tulevaa kesää.”
Severus kohottaa kulmiaan ja lisää valmisteilla olevaan liemeensä kolme lusikallista peikon räkää.
“Tarkoitan, että haluatko sinä jatkaa tätä vielä, kun lähden pois?” tällä kertaa tyttö kääntyy katsomaan Severusta.
Mies ei vastaa. Hän kuvittelee itsensä ministeriön sokkotreffeillä ja ajatuskin puistattaa. Tytön läsnäolo taas ei ole ollut niin vastenmielistä kuin hän ajatteli.
13
Tulevan pohdinta jää auki, kun Hermione uppoaa jälleen kirjan maailmaan. Severuksella oli omat syynsä suostua tytön ehdotukseen reilu kuukausi sitten, mutta hän ei vieläkään täysin ymmärrä, miksi tyttö teki sen. Hermione on hyvännäköinen ja ilmeisen fiksu noita. Severuksen on vaikea uskoa, ettei hän olisi löytänyt parisuhdetta, jos olisi sitä etsinyt.
Jostain syystä tyttö oli kuitenkin kääntynyt hänen puoleensa. Itseään puolet vanhemman miehen, jota saattaa ystävällisestikin kuvailla korkeintaan kelvolliseksi ulkonäöltään. Toki Severus ymmärtää, ettei tyttö etsi oikeaa suhdetta, mutta jokin tämän tavassa heittäytyä tähän huijaukseen, herättää silti epämääräisiä kysymyksiä.
Eikö Hermione samalla vaivalla olisi saanut kunnollisen suhteen toisin kuin Severus?
14
Lukuvuoden päätösjuhla on riehakas. Severus istuu opettajien pöydässä katsellen ilakoivia nuoria, jotka nauravat, hyppivät penkeillä ja halailevat. On vaikea uskoa, että sodan päättymisestä on vasta vuosi. Että edellisenä vuonna ilo oli niin hailakkaa ja menetysten latistamaa.
Pian mies huomaa, että kaikki eivät naura ja iloitse. Hermione istuu Rohkelikkojen pöydän päässä nakertaen vaaleanpunaisella kuorrutteella koristeltua kakkua. Välillä tyttö hymyilee, mutta Severus voisi vannoa, ettei hymy yllä hänen silmiinsä.
Severus lähtee juhlista ensimmäisten joukossa ja kävelee raskain askelin tyrmiin. Liemiluokan hiljaisuudessa hän kaataa itselleen lasin tuliviskiä ja sulkee silmänsä. Silmäluomien takana on välähdyksiä ja kirkunaa. Mies hätkähtää, kun lasi hajoaa hänen kädessään.
15
“Juhlat tuntuvat pilkalta”, tytön hiljainen ääni yllättää Severuksen, joka yrittää nyppiä lasinsirpaleita irvistellen ja kiroten kämmenestään.
Severus ei vastaa, mutta tyttö tulee silti, ottaa sauvansa, lausuu muutaman sanan ja haavat miehen kädessä umpeutuvat. Pian Hermione on myös siivonnut loput lasinsirut pöydältä ja lattialta ja leiuttanut kaapista kaksi ehjää lasia tuliviskipullon viereen.
“Luulen, että me olemme molemmat nyt paukun tarpeessa, Severus”, tyttö sanoo ja kaataa laseihin tummaa nestettä.
Severus ei puhu vaan valuttaa juoman yhdellä kulauksella kurkkuunsa, kaataa itselleen toisen lasillisen tai oikeammin kolmannen ja jää sitten tuijottamaan tytön punertavia huulia, jotka raottuvat tämän siemaistessa juomastaan. Miltä tuntuisi suudella tuollaisia huulia?
-
Voihan nyt jännitys! Luin nyt yhtä soittoa tuon ensimmäisen osan ja ehkä tähän väliin on hyvä tulla kommentoimaan. :)
Ihanan paljon olet saanut mahtumaan tapahtumia, kuvailua ja asiaa pieniin pätkiin. Tuo Hermionen jonkinasteinen stressi on niin hyvin kuvattu, univaikeudet, lääkkeet siihen ja pienoinen päämäärättömyys muille asioille paitsi tämä kouluvuoden suorittamiselle. Samaistuin kovin.
Hermione keskushenkilönä ja tämmöisessä tapahtumakontekstissa on kutkuttava. Erityisesti kun Kalkaros on kiinteästi toisena osapuolena. Kalkaroksen "hyvä on" tuli nopeasti, mutta tuskin hänellä oli parempaa suunnitelmaa hihassaan. Muutkin ovat näköjään pohtineen tuota Kalkaroksen Kotikolojoulua. Olikohan hän siellä Harryn kutsumana ja miksi hän oli niiiiin ärtsynä. Kalkaros on muuten tässä hyvin kireällä kuin viulunkieli. Eikä tuo ministeriön parisuhdeniskaanhengittely takuulla ole parantanut asioita.
Jatkan lukemista myöhemmin tuosta kakkososasta. Mukavaa kun olet kirjoitellut. :)
-
Fairy tale, onpa kivaa, että tulit kommentoimaan! Tykkään itse raapaleiden pituuden asettamasta haasteesta. Välillä joutuu karsimaan asioita, joita olisi pidemmässä tekstissä pitänyt, mutta toisaalta tykkään myös tietynlaisesta minimalistisuudesta ja siitä, että raapaleet ovat aina tilannekuvauksia. Hermione ei tässä tosiaan oikein tiedä mitä elämältään haluaa ja se näkyy stressinä ja pelkona. Severus taas toisen osan myötä toivottavasti tulee sinulle tutummaksi.
A/N: Jatkoa jälleen. Vielä on jonkin verran tätä osaa jäljellä. Toivottavasti viihdytte edelleen mukana.
***
16
Juhlien jälkeisenä aamuna Severus herää päänsärkyyn. Silti hänellä on levännyt olo, sillä alkoholi ja lääkeliemi ovat yhdessä vieneet painajaiset ja kivut pois. Mies kampeaa itsensä ylös sängystä, petaa sen ja haroo jälleen olkapäille yltäviä hiuksiaan. Viime syksynä hän oli hetken mielijohteesta leikannut ne lyhyeksi. Ehkä tavoitellakseen jonkinlaista kontrollia. Ehkä vain saadakseen muutosta elämäänsä.
Mies hätkähtää huomatessaan Hermionen käsialalla kirjoitetun lappusen pöydällä.
Kiitos illasta Severus. Kirjoita minulle, kun olet päättänyt miten haluat jatkaa. Lähden kesäkurssille Bulgariaan. Palaan heinäkuun 14. päivä.
Ystävällisesti, Hermione
Severus kiroaa ja muistaa sumeasti tytön saattaneen hänet huoneeseensa. Severus oli juonut enemmän kuin tarpeeksi tytön katsoessa ilman syyllistämistä.
17
Neiti Granger,
Toivon, että voimme jatkaa sopimustamme. Vietän kesän asunnossani Kehrääjäkujalla. Lähetä pöllö, kun olet takaisin Lontoossa, niin voimme sopia tapaamisesta.
Severus
Severus murahtaa katsellessaan kirjeen tynkää. Hän ei ymmärrä, miten voi olla niin vaikeaa kirjoittaa yksinkertainen kirje. Lopulta Severus sulloo kirjeen kuoreen ja kutsuu pöllön luokseen. Tuskin Hermione sen lyhyyttä jää pohtimaan, joten Severuksen on turha tuhlata enemmän aikaansa muotoiluihin.
Vaikka mitä muuta hänellä olisi kuin aikaa, ääni miehen päässä muistuttaa. Kun Tylypahka on kiinni, Severus viettää päivänsä Kehrääjäkujan suljettujen verhojen takana pääosin selaillen kirjojaan ja tarkistaen liemivarastojaan.
Hänellä on pelkkää aikaa, joka muistuttaa menneestä jokaisella silmäyksellä vanhassa asunnossa.
18
Heinäkuun helteet pakottavat Severuksen ostamaan jästien paristoilla toimivan viilennyslaitteen, joka löyhyttää asunnon kuumasta raskasta ilmaa edestakaisin. Hän voisi tietysti myös pyytää jotakuta loitsimaan asunnon viileäksi, mutta sellaista loitsua pitäisi pitää yllä, mikä tekisi Severuksesta riippuvaisen jostakusta toisesta. Ja hänellä on sentään vielä kunniansa jäljellä.
Mies on avannut kauluspaitansa ylänapit ja taittanut hihat lyhyemmiksi. Severus ei muista edes omistavansa muita vaatteita kuin näitä mustia kauluspaitoja, mustia housuja ja mustia kaapuja. Tässä helteessä mikään hänen vaatekaapistaan ei tunnu säähän sopivalta.
Hän on merkinnyt kalenteriinsa Hermionen paluupäivän. Siihen on vain kaksi vuorokautta ja Severus huomaa olevansa hermostunut. Hermostunut siitä, että näkee tytön jälleen.
-
Hupsista, näköjään unohdin kokonaan kommentoida edellisiä palasia, mutta täällä ollaan edelleen!
Tunnistan hyvin tuon hiusten leikkaamisen yhdistymisen muutoksen- tai kontrollintarpeeseen, olen itse tehnyt saman ja palannut kampaamosta radikaalisti lyhentyneen letin kanssa, silti yhä tyytymättömänä sen hetkiseen elämään... joka tapauksessa, kutkuttavaa, että Hermionen ja Severuksen suhde jatkuu! Odotan tapaamista innolla ja mietin jo, että huomaakohan Hermione jotain kummallista siinä, että Severus ei ole viilentänyt asuntoaan vaan joutuu turvautumaan pieneen tuulettimeen?
17. osassa muuten Severus toteaa, että ”mitä muuta hänellä olisi kuin taikaa” -> tästä vähän hämmennyin, pitikö siinä olla taian sijaan ”aikaa”?
Kiitos taasen näistä raapaleista, tätä tarinaa on ilo lukea!
-
Olen taas täällä kommentoimassa pitkän tauon jälkeen! Tämä on muotoutumassa jotenkin todella mielenkiintoiseksi ja kutkuttavaksi, tykkään ihan mielettömästi näiden raapaleiden tunnelmasta :) Vaikka sekä Hermione että Severus molemmat kärsivät sodan jälkeisessä ajassa, molemmat tavallaan, heidän yhteiselossaan on jotain sympaattista ja lohdullista. Varsinkin tuo Severus oli juonut enemmän kuin tarpeeksi tytön katsoessa ilman syyllistämistä – ilman syyllistämistä, siinä oli jotain hienoa.
Minullakin oli jostain syystä mennyt ohi Severuksen taiattomuus, mutta nyt kun se kävi minullekin selväksi, se on hurjan mielenkiintoinen muutos varsinkin Severuksen hahmolle! Tuossa lopussa erityisesti, kun hän joutuu ostamaan viilennyslaitteen (tuulettimen?), vaikka asunnon viilennys onnistuisi yksinkertaisella taialla. Kertoisipa Severus asiasta jossain vaiheessa Hermionelle! Olen utelias tietämään, miten Hermione suhtautuisi asiaan.
Huomaan muuten kaipaavani Hermionen näkökulmaa ja ajatuksia näihin tapahtumiin! Osa tulee tietenkin esiin dialogin ja Severuksen oman tulkinnan kautta, mutta välillä jään miettimään, että olisi mukava kuulla myös vähän Hermionen ajatuksia. Niin ja tietää, mitä Bulgariassa tulee tapahtumaan. Tapaako Hermione Viktor Krumiin siellä ja onko kaksikolla vielä kemiaa? Mutta niinhän se on, että yksi näkökulma kertoo vain tietyn verran muiden näkökulmien jäädessä kokonaan pois – minun pitää vain lukijana hyväksyä tämä :D
Tykkään muuten siitä, miten tässä feikkisuhde konseptina jää jotenkin taaemmas eikä dominoi koko tarinaa, vaikka se lähtöasetelmana olikin. Se vain antoi alun, joka lähti sitten omille teilleen, mutta hyvällä tavalla.
Täällä siis ollaan edelleen ja luen mielelläni, miten tarina jatkuu! Kiitos näistä raapaleista :)
-
Thelina: Hyvä, että huomasit tuon näppäilyvirheen! Hiuksien leikkaaminen on tosiaan aika tuttu yritys pitää jonkinlaista kontrollia, hyvä että se tuntui ymmärrettävältä. Kiitos kommentistasi ja tässäpä vähän jatkoa!
hiddenben: Ihana, että seuraat edelleen! Eiköhän Severuksen taiattomuus jossain välissä Hermionelle selviä, sen piilottelu ikuisesti olisi aika vaikeaa. Hauska, että satuit kaipaaamaan Hermionen näkökulmaa, koska kohta sitä saadaan jälleen. Sen verran voin paljastaa, että Bulgariastakin puhutaan vielä vähän myöhemmin. Kiva, että tarina tuntuu sinusta kiinnostavalta, sen suurempaa kehua ei olekaan! Kiitos!
A/N: Tässäpä viimeiset kaksi osaa Severuksen näkökulmasta. Seuraavassa osassa palataan Hermionen pään sisään.
***
19
Koputus ovelta havahduttaa Severuksen kirjansa äärestä. Miehen otsa rypistyy, sillä yleensä kukaan ei koputtele Kehrääjäkujan ovilla. Hän kävelee eteiseen nopeasti ja kääntää kahvaa epäillen.
Mies ehtii huomata oven takana seisovan Hermionen liioitellun hymyn ennen kuin tyttö on painanut huulensa hänen huulilleen ja kietonut kätensä hänen kaulaansa. Eikä Severus kerkeä vetäytyä pois ennen kuin tyttö jo irrottaa otteensa.
“Ihana nähdä taas rakas”, Hermionen ääni on korkeampi kuin koskaan, “Saanko esitellä Dorothea Charltonin Ministeriöstä.”
“Hauska tavata herra Kalkaros”, laiha, tummahipiäinen noita hymyilee pehmeästi, “Tapasin ihastuttavan tyttöystäväsi sattumalta jo matkalla.”
“Rouva Charlton on täällä ministeriön tarkistuskäynnillä. Hän jää viikoksi”, Hermionen silmät huutavat apua.
20
Severus kiroaa mielessään pedatessaan vierashuoneen sänkyä. Pöydällä on paksu kerros pölyä ja ilma on tunkkaisen kuuma, mutta paljon paremmaksi hän ei huonetta saa. Ilman taikaa pelkkien lakanoiden laittaminen paikalleen tuntuu vievän ikuisuuden.
Hermione on jäänyt alas viihdyttämään heidän vierastaan. Tytön nauru kuuluu yläkertaan asti, ja Severus tuntee edelleen pehmeiden huulten kosketuksen omilla huulillaan.
Mies pyyhkii hihallaan pöydän ja avaa pikkuruisen ikkunan raolleen. Sitten hän hengittää syvään ja valmistautuu näytökseen. Heidän on onnistuttava tässä. Hermione on näyttänyt olevansa tosissaan, joten Severuksen ei sovi perääntyä.
Ei nyt.
Ei vaikka hänen rintansa tuntuu lämpiävän, kun hän näkee sohvalla istuvan tytön, jonka silmät tuikkivat.
-
Kauheaa mikä tarkastuskäynti, kun viikoksi pitää tulla toisten luo asumaan! Aika erikoista sinänsä, vaatiiko ministeriö siis pareja kuitenkin asumaan keskenään (en muista oliko tätä mainittu, käsitin että riittää kunhan seurustellaan) vai onko ”vierailun” tarkoitus vain vahtia, että pari todella viettää aikaa yhdessä ja eritoten romanttisissa merkeissä... huh huh, nyt kyllä tahdon äkkiä tietää, miten tuo vierailu sujuu varsinkin kun Severuksella ei ole taikaa! Kiitos uusista osista, tämä on edelleen tosi hyvä ja hauska päästä kurkkaamaan Hermionen näkökulmia seuraavissa osissa :)
-
Aah, eikä! Mikä juonenkäänne! Miten kamalaa :D Mutta hauskaa! Yhtäkkiä onkin hankala päättää, kenen näkökulmasta haluaisin näitä tapahtumia lukea. Ehkä kuitenkin on hyvä saada kuulla Hermionen ajatuksia välillä, miten hän näkee Severuksen, erityisesti vierailun aikana.
Mietin samaa kuin Thelina – vahtiiko ministeriö tosiaan suhteen todentuntuisuutta? Mutta vaikka konsepti onkin kamala ja aivan epäreilu, olen kyllä sitä mieltä, että tästä saattaa seurata jotain hyvää Hermionen ja Severuksen suhteelle ;) Ehkä se toimii ikään kuin katalysaattorina tunteiden kehitykselle, kuten jo kävikin ensisuudelman suhteen. Tai sitten vierailulla onkin huono vaikutus kaksikon suhteeseen, koska he joutuvat esittämään jotain, mitä eivät ole ainakaan vielä. Toivottavasti ei, mutta...
Hmm, saa nähdä, mitä jatkossa tapahtuu ;)
-
Thelina: Tässäpä selviää hiukan vastauksia kysymyksiisi. Kiitos tuhannesti kommentistasi.
hiddenben: Onneksi Hermionen ajatuksissa Severus on melko suuressa roolissa, joten molemmista kuullaan edelleen. :D Saa nähdä miten ministeriön vahtiminen lopulta vaikuttaa. Kiitos kommentistasi ja tässä vihdoin jatkoa!
A/N: Syksy oli loppua kohdin kaaosmaisen kiireinen, joten kirjoittamisesta oli pakko joustaa. Nyt kuitenkin pääsin vihdoin palaamaan tähän tarinaan ja aion varmasti sen vielä saattaa loppuun asti. Toivottavasti lukijat olette edelleen mukana!
Eka raaple Spurttiraapele V:hen, inspissanana sininen.
***
Osa 3: Saapuuko auvo?
1
Hermione hengittää ensimmäisen kerran tunteihin kunnolla vasta sitten, kun rouva Charlton on vetäytynyt vierashuoneeseen. Severuksen ilmeestä on vaikea lukea mitään, mutta mies on tavalliseen tapaansa jännittynyt kuin odottaisi ongelmia.
“Minun täytyy jäädä yöksi”, Hermione sanoo tuntien itsensä hermostuneeksi.
Severus ainoastaan murahtaa vastaukseksi.
“Rouva Charlton voisi kuulla ilmiintymiseni ja…” nainen jatkaa.
Severus nostaa siniset teemukit tiskipöydälle.
“Ei ministeriö vaadi meitä asumaan yhdessä”, miehen silmissä on kummallinen, hiukan liian pehmeä katse.
“Minä tavallaan”, Hermione empii, “tavallaan kerroin, että asun sinun luonasi koulujen alkuun saakka. Kunnes palaat Tylypahkaan.”
Mies kohottaa kulmiaan ja toinen suupieli värähtää hiukan.
“Luulin, että hän sitten jättäisi meidät rauhaan.”
2
Pimeä huone on hiljainen. Hermione yrittää turhaan rentouttaa jännittynyttä vartaloaan. Severuksen keho tuntuu patjan epätasapainona ja miehen hengitys liian kovana pään sisällä.
Miehen makuuhuone on pikkuruinen. Niin pieni että ainoa mahdollisuus heille molemmille nukkua siellä, on jakaa parivuode, jonka mustat satiinilakanat uppoavat yöhön. Hermione ristii kädet rinnalleen ja varoo visusti liikuttamasta mitään. Hän ei halua Severuksen heräävän.
Kiinni puristettujen silmäluomien takana hän voi kuvitella itsensä yksin, Ronin kanssa, Viktorin kanssa, yksin. Mutta mikään ei muuta sitä, että vierellä on mies, jonka kasvot nukkuessa näyttävät paljon nuoremmilta, jopa haavoittuvilta.
Hermione kiroaa, ettei ottanut jotakin, mikä olisi pakottanut hänet uneen. Kuten Severus.
-
Olipa ihana huomata, että tähän oli tullut jatkoa! Kiva, että haluat jatkaa tämän kirjoittamista kiireistä huolimatta :) Täällä siis ollaan!
Näissä uusissa osissa oli juuri sopivaa jännitettä kaksikon välillä, ja tykkäsin siitä, miten olit nämä kirjoittanut! Varsinkin tuo toinen raapale oli todella hyvä, siihen mahtui monta tunnetta ja ajatusta sataan sanaan. Erityisesti tuo, että Severuksen kasvot näyttävät nuoremmilta tämän nukkuessa, pidin siitä. Saa nähdä, ehkä yöt ehtivät muuttua mukavimmiksi ministerivierailun loppupuolella :) Kiitos uusista osista ja toivottavasti ehdit kirjoittamaan lisää!
-
Täällä ollaan ja mahtavaa, että ehdit vähän jatkaa tätä! Piti lukaista muutama edellinen rapsu, niin pääsin taas kärryille. Näissä palasissa oli mukavaa jännitettä, kuten hiddenben tuossa jo totesi. Mutta ah, pidän Severuksen nykivästä suupielestä ja tuosta, kiten Hermione ei voi nukkua levollisesti vieraassa paikassa ja varsinkaan Severuksen vieressä :D Suosikkikohtani toisesta osasta oli ehkä tämä
Severuksen keho tuntuu patjan epätasapainona ja miehen hengitys liian kovana pään sisällä.
Kiitos näistä, toivotan kirjoitusaikaa ja -intoa!
-
hiddenben: Jes, hyvä jos jännite välittyy lukijallekin! Itselle tarina on niin paljon laajempi kuin raapaleisiin "keräämäni" hetket, joten en aina ole varma tuleeko kaikki esille, mitä olen ajatellut. :D Kiitos kommentista ja tässä vähän lisää!
Thelina: Kiitos kommentista ja kiva, että olet täällä edelleen! Tuo on ehkä omakin lempikohtani. Kiva että tykkäsit siis. Nyt on ollut kirjoitusaikaa vähän enemmän, niin tässä jatkoa. :)
A/N: Spurttiraapale V haastaa kirjoittamaan (raapaleiden inspissanat ovat tuntea, salainen ja veitsi). Tässäpä siis hiukan jatkoa!
***
3
Hän tuntee miehen painon kadonneen jo ennen kuin avaa silmänsä. Huoneeseen paistaa aamuaurinko, jonka valossa Hermione huomaa tasojen pölyt ja ikkunoiden harmauden. Nainen nousee ylös, pukeutuu ja hengittää hetken syvään.
Alakerrassa Severus istuu yksinään keittiön pöydän ääressä. Hänellä on edessään sama teemuki, josta Hermione joi eilen. Tiskipöydällä on kannettava tuuletin, joka saa naisen kurtistamaan kulmiaan. Hän tuntee Severus Kalkaroksen, eikä mies todellakaan ole sellainen henkilö, joka käyttäisi jästitavaroita.
Mies hätkähtää hiukan, kun Hermione astuu sisään hymyillen pienesti.
“Charlton lähti. Hän tulee takaisin illalliselle. Valmistan ruoan kuudeksi”, mies murahtaa, “Pidä huolta, että olet täällä silloin.”
Sitten Severus kääntää katseensa takaisin lehteen.
4
“Äiti kävi eilen ja toi näitä ainakin vuoden tarpeiksi”, Ginny hymyilee ojentaen keksivatia.
Hermione ottaa yhden Mollyn herkullisen kanelipikkuleivän ja keskittyy murentamaan siitä palasia.
“Jokin on vialla”, Ginny sanoo, “Tapahtuiko jotain Bulgariassa?”
“Bulgariassa?” Hermione naurahtaa, “Ei tapahtunut. Tosin tapasin Viktorin ja vietimme hiukan aikaa yhdessä.”
“Minä arvasin!” Ginny pomppaa pystyyn hihkuen, “Löimme Harryn kanssa vetoa. Minä olin varma, että teidän nuoruuden romanssinne kytee vielä. Kerro nyt jotain!”
“Hän osaa kyllä asiansa, jos niin voi sanoa”, Hermione virnuilee ja saa Ginnyn heittämään häntä keksillä.
Turhan juoruilun lomassa voi melkein unohtaa Severuksen, joka saa hänen ajatuksensa laukkaamaan villeinä. Sen täytyy olla salaista.
5
Veitsi liikkuu Severuksen kädessä sulavasti kuin se olisi osa miestä. Hermione kattaa pöytään miehen osoittamat astiat ja antaa sitten itselleen luvan katsella miestä. Severus on käärinyt kauluspaitansa hihat, siivonnut pöydän ja keskittyy leikkaamaan kasviksia tarkkuudella, johon Hermione ei pystyisi.
Hellalla kiehuvat perunat ja uunista leijailee kypsentyvän paistin herkullinen tuoksu. Ruoanlaitto ei ole asia, jota Hermione olisi uskonut Severuksen harrastavan, mutta on selvää, ettei tämä ole ainutkertainen tilanne. Niin sujuvasti kaikki sujuu.
Kun rouva Charlton saapuu, Hermione ja Severus aloittavat jälleen näytöksen. Kiitos kulta, Hermione sanoo miehen ojentaessa perunavadin. Ihastuin hänen silmiinsä, Severus vastaa kysyttäessä hymyillen hieman. Hermionen sydän hakkaa hermostuksesta.
-
A/N: Josko vihdoin saisi näiden kahden idiootin suhdetta etenemään näin viidenkymmenen raapaleen jälkeen. Kirjoitin Spurttiraapaleen inspiroimana (sanat tuskainen, neljä, hymy ja viikko).
***
6
Heinäkuun yltiömäinen kuumuus saa Hermionen tuskastumaan. Severusta se ei tunnu haittaavan niin paljoa, ja mies vain heilauttaa kättään vähättelevästi, kun hän uskaltaa ehdottaa viilennysloitsua.
Lopulta Hermione tekee sen joka tapauksessa. Ministeriön vieras ei tietenkään kehtaa sanoa mitään, mutta Hermione huomaa kyllä naisen ilmeen, kun hän pyyhkii hikeä otsaltaan. Rouva Charlton on muualla asiakastapaamisessa, kun Hermione ottaa sauvansa ja lausuu loitsun.
Viileä ilma tuntuu taivaalliselta. Se suorastaan elvyttää hänet. Kolahdus saa naisen kääntämään katseensa kapeaan portaikkoon, jossa Severus mulkoilee häntä normaaliakin kiukkuisemman näköisenä puristaen käsiään nyrkkiin.
“Voit muuttaa pois vaikka heti, jos vaatimaton asuntoni ei kelpaa”, Severuksen ääni on pelkkää jäätä.
7
Ministeriön tarkkailuvierailua on kulunut neljä päivää, kun Hermione tuntee sekoavansa. Severus ei varsinaisesti ole epäkohtelias. Enemmänkin mies tuntuu suorastaan välttelevän häntä.
Charltonin läsnäollessa Severus on jopa hurmaava. Hän vetää tuolit esiin Hermionea varten, valmistaa illallisen joka päivä ja kehuu kumpaakin naisista. Mutta, kun tarkastaja ei ole paikalla, tuntuu kuin Hermione olisi miehelle pelkkää roskaa.
Eikä Hermione pidä siitä. Hän ei halua myöntää itselleen, että miehen väliinpitämättömyys vääntää veistä hänen sisässään. Eikö hän voisi olla tarpeeksi kiinnostava, jotta mies voisi viettää hänen kanssaan aikaa ilman pakkoakin?
Asunnon ilma seisoo jälleen, sillä Hermione ei ole uusinut loitsua. Niin vihaiselta Severus viimeksi näytti.
8
“On ollut varsin miellyttävää olla vieraananne”, Dorothea Charlton hymyilee ja kättelee ensin Hermionen ja sitten Severuksen, “Teen vierailustani raportin, ja lähetämme sen teillekin, mutta voin jo nyt paljastaa, että suosittelen teille lämpimästi yhteenmuuttoa ja suhteen edistämistä.”
Hermione ei ihan onnistu estämään pyrskähdystä, mutta naamioi sen yskäisyksi. Severus hymyilee vinosti kiittäessään ministeriön noitaa. Kun he jäävät kaksin, Severus kääntää selkänsä ja kävelee takaisin sisälle vilkaisematta Hermionea.
“Severus”, Hermione juoksee miehen perään välttäen juuri ja juuri edessään sulkeutuvan oven, “Voisitko kertoa miksi yhtäkkiä, et voi edes katsoa minua? Onko jokin tehnyt minusta erityisen inhottavan kesän aikana? Vai oletko vain menettänyt kaikki käytöstapasi?”
9
Hermionen päästyä sisätilojen suojaan hän korottaa ääntään lisää.
Yhtäkkiä Severus kääntyy häntä kohti. Miehen silmät kipunoivat, kun hän astuu lähemmäs Hermionea. Niin lähelle, että naisen kohoileva rinta melkein hipoo miehen mustaa kaapua. Hermionen on pakko sulkea silmänsä hetkeksi.
Kun nainen avaa silmänsä, Severus kohottaa kätensä ja hänen sormensa hivelevät kevyesti Hermionen poskea. Koko viikon aikana Hermione ei ole nähnyt hänen kasvoillaan sellaista ilmettä.
“En katso sinua, koska se olisi liian vaikeaa”, miehen ääni on tukahtunut, kun hän antaa kätensä laskea alas.
Severus kääntyy jatkaen suoraan portaita ylös.
Hermione tuntee poskensa polttavan kohdasta, jota sormet olivat hiponeet. Eikä hän pysty liikkumaan.
-
Nyt ehdin viimein lukea nämä uudet osat, mahtavaa aamulukemista :) Kun Hermione kertoi tavanneensa Viktorin ja että tämä vielä ”osaa asiansa” niin... yllätyin vähän, mutta se että Severus aiheuttaa tuollaisia salaisia tunteita, on vielä paljon kutkuttavampaa. Severus onnistuu hyvin piilottelemaan taiattomuuttaan, mutta mietin silti eikö Hermione huomannut esim. kokkausloitsujen puuttumista, kun Severus teki ruokaa. Ministeriön valvonnasta selvittiin, mutta jotenkin tuntuu ettei valvonta ehkä tähän lopu. Ja tuo viimeisin osa sitten... pakeneekohan Hermione paikalta vai jääkö edelleen yöksi?!
Kivaa kun jatkoit tätä spurtissa, tosi hyvin solahtivat nuo inspissanat mukaan! Jatkoa odotellessa :)
-
Haa, nyt minä vihdoin kommentoin tätä!
Olen itse asiassa lukenut tämän alun jo niihin aikoihin kun sen julkaisit ja onneksi palasin taas katsomaan mihin tarina on edennyt. Tykkään raapalesarjoista ja tykkään Severus/Hermionesta vielä vähän enemmän, ja kun ne saa samassa paketissa niin avot. Olet saanut raapalemittaan mahtumaan todella sujuvan ja ehjän tarinan; lukija saa juuri tarpeeksi tietoa tapahtumista ja niiden taustoista ja teksti pysyy silti tuollaisina kivoina tunnelmapaloina.
Tämä feikkisuhde on kyllä kutkuttava lähtötilanne. Voi vitsi miten ministeriö tyrkyttää sokkotreffejään ja vauvabonuksiaan, voin vain kuvitella miltä hahmoista tuntuu sellaisen hengittäessä koko ajan niskaan. Ja Charltonin vierailu toi tosiaan vielä lisää sitä ihanan kamalaa jännitettä ja sysäsi Hermionen ja Severuksen suhdetta vähän eteenpäin - vaikkakin pakon alaisena esityksenä (ja kylläpäs ne hetket "oikeana" pariskuntana olivat suorastaan suloisia). Kuten toiset jo aiemmin, jäin myös pohtimaan Severuksen taiattomuuden arvoitusta sekä Bulgariaa ja monia muita kiinnostavia kysymyksiä, joita matkan varrella heräsi :D
Viimeisimmässä osassa jäädään kyllä kiehtovaan kohtaan, kun Hermione viimein vaatii vastauksia ja Severus näyttää pienenpienen ripauksen todellisista ajatuksistaan niin iih kun ollaan jännän äärellä. Taisin koukuttua tähän uudelleen, kiitos tähänastisesta seikkailusta <3
-
Oikein hyvä ja koukuttava on tämä! :)
-
Thelina, ajattelen itse niin, että koska Hermione on kuitenkin hyvin tottunut jästisyntyisenä elämään ilman taikaa, hän ei välttämättä edes tajua miettiä, missä kaikessa taikaa voisi käyttää... Hermione ja Severus ovat molemmat melko huonoja ilmaisemaan tunteitaan, mutta ehkä tästä vielä jonnekin päästään. :D Kiitos kommentistasi!
Sanderra, hauskaa, että olet löytänyt tämän pariin ja jaksanut kommentoidakin! Tämän päivittely on tosiaan vähän ollut katkonaista, mutta hyvä, jos uudet osat saivat sinut pysymään mukana, toivottavasti viihdyt edelleen nyt, kun uutta seuraa taas. Ministeriö yrittää tosiaan kaikkensa, että pariskuntia syntyisi ja vauvoja saataisiin mahdollisimman paljon, mikä aiheuttaa hankausta itse kussakin. Ihanaa, että raapalemitta toimii, se on oma lempilapseni! Kiitos kommentistasi!
mervii, kiitos kommentistasi! Kiva, että tykkäät!
K/H: Huh, täällä taas Spurttiraapaleen inspiroimana (sanat myrsky, herkkyys, aalto, häivähdys). Lupaan ja vannon pyhästi, että tämä tarina vielä saadaan päätökseen!
***
10
Tunteiden myrsky Hermionen sisällä on enemmän tasoa “talot hajoavat tuulessa” kuin pelkkä tavallinen syystuuli. Hermione on jäänyt istumaan Severuksen alakertaan, eikä rehellisesti sanottuna tiedä, mitä tekisi.
Miehen kosketus hänen poskellaan tuntuu edelleen, mutta vielä enemmän Hermione muistelee Severuksen silmiä, jotka olivat hohtaneet lähes kuumeisina. Jollain tavalla he olivat tottuneet tähän yhdessä oloon näinkin lyhyessä ajassa.
Severus ei ole palannut alakertaan, ehkä hän on kaikkoontunut. Hermione haluaa väittää, ettei häntä kiinnosta, mitä mies tekee. Mutta jokin saa hänen aivonsa pyörittämään tapahtunutta uudelleen ja uudelleen.
Lopulta Hermione kiroaa itselleen epätyypilliseen tapaan, nousee seisomaan ja hetken epäröityään astuu ensimmäiselle portaalle. Ja sitten seuraavalle.
11
Hermione ei ensin näe Severusta yläkerran pimeydessä. Kynttilät eivät pala. Pieni, kummallinen hyrinä saa hänet kuitenkin seuraamaan itseään. Severus istuu makuuhuoneensa nurkassa, silmät kiinni ja pää käsiin nojaten. Jästituuletin on käynnistetty ja suunnattu miehen kasvoja kohti.
Severus kuitenkin huomaa hänet vain sekunteja oven avauduttua kokonaan.
“Luulin, että se oli siinä”, Severuksen ääni on pilkallinen, “Miksi sinä olet täällä vielä?”
Hermione ei vastaa, koska hän ei oikeastaan tiedä. Severuksen olemuksessa on herkkyyttä, josta nainen ei saa kiinni.
“Miksi sinulla on tuo tuuletin?” Hermione kysyy vastaamisen sijaan.
“Sitäkö sinä tulit selvittämään”, Severus ivaa, “Etkö voinut edes kerran pitää nokkaasi erossa muiden asioista?”
12
Hermione ei edes huomaa marssineensa miehen eteen, kun kiukku aaltoilee hänen sisällään. Severus nousee hitaasti seisomaan kohdaten naisen katseen tiukasti. Hermione huomaa ihailevansa Severuksen ryhtiä ja tapaa, jolla hän näyttää omistavan tilan kuin tilan.
“Minulla ei ole enää voimia”, Severus sanoo, eikä väistä katsettaan, “Naginin myrkky melkein tappoi minut, ja hoidot tekivät loput.”
Kerrankin elämässään Hermione on sanaton, sillä tätä hän ei ole odottanut. Severus näyttää nyt vain väsyneeltä, ja yhtäkkiä moni asia loksahtaa paikalleen. Tuuletin. Ruoanlaitto. Porttiavain joulun jälkeen.
“Olen pahoillani”, Hermione kuiskaa.
“En kaipaa pakotettuja pahoittelujasi”, miehen ääni on lähes vihainen, “Luuletko että ajattelen sinun todella välittävän minusta?”
13
Tällä kertaa Severus on heistä kahdesta se, joka hämmästyy, sillä Hermione painaa hänen huulilleen suudelman toista kertaa. Tällä kertaa nainen ei kuitenkaan vetäydy pois vaan antaa kaiken kiukkunsa kanavoitua suudelmaan.
Kun Hermione lopulta irrottautuu, Severus hillitsee katseensa nopeammin kuin Hermione, jonka sisäinen myrsky ja häivähdys epävarmuutta näkyvät hetken liiankin selvästi ennen kuin hän onnistuu astumaan askeleen taaksepäin.
“En ajatellut haluavani mitään tai ketään enää sodan jälkeen”, Hermione sanoo, “Sitten tämä ministeriön juttu tapahtui. Ajattelin tämän olevan helpoin tapa selvitä siitä. En kuitenkaan tajunnut, että…”
“Että voisit kuvitella tuntevasi jotakin tällaista ikäloppua kohtaan?” Severuksen nauru on kolkkoa, kun hän kävelee pois.
-
K/H: Tiedän, että sanoin tarinan loppuvan Hermionen näkökulmaan, mutta niin ei käynytkään vaan pääsemme vielä katsomaan maailmaa Severuksen silmin ennen lopullista loppua. Inspiraatiotiona jälleen spurttiraapale (sanat etsiä ja utuinen).
***
14
Hermione ei palaa Kehrääjäkujalle ennen kuin seuraava kirje ministeriöltä saapuu vajaan kuukauden päästä. Ministeriön ystävällismielinen kysely heidän parisuhteensa jatkosta Hermionen valmistuttua ja Severuksen työn vaatiessa häntä palaamaan Tylypahkaan, ei jätä vaihtoehtoja, joissa he eivät vastaisi.
Kun nainen ilmiintyy Severuksen asunnon portaille, hän hengähtää ennen kuin koputtaa oveen. Sen sijaan, että Severus avaisi oven, hän työntyykin Hermionen ohi ulkoportaita alas kadulle.
“Olen yrittänyt etsiä ratkaisua”, Severus sanoo, kun he kävelevät rinta rinnan autotien vartta, “mutta sellaista ei ole. Enkä oikein usko, että tämä meidän esityksemmekään on hyväksi. Sinä olet nuori ja tulet kaipaamaan muuta elämääsi, miestä, perhettä. Meidän täytyy lopettaa tämä.”
15
Taivas on utuinen, ja elokuun lopun valo siivilöityy tiilitalojen kattojen lomasta tielle. Severus pysähtyy laskien kätensä alas kuin luovuttaakseen. Hermione on käyttänyt tuntikausia tunnistaakseen tunteensa, eikä vieläkään ole täysin varma. Mutta sen hän tietää, että Severuksen kanssa hänellä on turvallinen olo.
“Minä en halua lopettaa”, Hermione nostaa leukansa pystyyn. “Meidän välillämme on jotain, ja haluan tietää mitä se on, haluan, että voimme olla varmoja, kun teemme päätöksemme. Tulen tapaamaan sinua Tylyahoon. Meidän ei tarvitse hätiköidä, aikaa on.”
Hermione ei jää odottamaan Severuksen vastausta, vaan astuu suojatielle katsomatta, suunnaten askeleensa poispäin.
Sitten jokin jysähtää häntä päin, kipu säkenöi ja kaikki pimenee.
-
Severus ei vaikuta uskovan, että Hermione oikeasti on alkanut vähän tykätä hänestä ;) hyvä, että Severuksen voimien katoaminen selvisi tässä vaiheessa ja käytiin myös tärkeä keskustelu suhteen jatkamiseen liittyen. Mutta mitä ihmettä lopussa tapahtui, jäipä jännään kohtaan! Minä ainakin luen vielä mielelläni Severuksen näkökulmasta, onkin kiva taas kurkistaa vaihteeksi hänen ajatuksiinsa ja varsinkin siihen, mitä hän Hermionesta miettii :)
-
Salamyhkäinen lukija täällä, joka ei vain ole vielä malttanut kommentoida tätä.
Nyt vain tuli pakottava tarve, kun tuo viimeinen osa jäi tommoiseen kohtaan. Olisitpa nähnyt ilmeeni, kun luin viimeisen lauseen.
Minun mielestäni on ollut kiva lukea tarinan etenemistä molempien näkökulmasta vuorotellen, se on tuonut erilaista sisältöä tarinaan. Tää tarina on vienyt mennessään ja en olisi halunut lopettaa lukemista. Ehkä jään sitten odottamaan jatkoa.
♥: Lara
-
Thelina, Severus on pessimistinen vanha jäärä, joten eihän hän mitään usko helpolla. ;D Tässäpä vihdoin jatkoa. Myönnän, että nautin edellisen osan cliffhangerlopun julkaisemista. Hyvä, että se jätti odottamaan jatkoa. Kiitos kommentistasi!
LaraLura, ihana, että innostuit kommentoimaan! Se sai minut muistamaan tämänkin tekstin ja saamaan hiukan jatkoa aikaiseksi. Kiva, että näkökulmien vaihteleminen on ollut sinusta toimiva ratkaisu. Ihan punastun täällä lukiessani kehujasi, kiitos siis, ja toivottavasti jatkokin miellyttää!
K/H: Vielä yksi raapale edellisen spurtin innoittamana (sana aarre). Loppu lähenee jo kovaa vauhtia. Yritän ehtiä tätä kirjoittamaan, jotta ette saisi aina vain paria hassua raapaletta kerrallaan luettavaksi.
***
Osa 4: Lopulta, lopuksi, loputon
1
Severus ei ehdi reagoida pois kiihdyttävään jästiautoon, sillä kaikki mitä hän näkee on maassa makaava Hermione ja naisen ympärille kerääntyvä verilammikko. Hermionen hiukset ovat tiepölyn ja veren tahrimat, eikä kalpeilla kasvoilla näy liikettä.
Severus tajuaa huutavansa, vasta kun hän on polvillaan Hermionen liikkumattoman kehon vieressä. Hän huutaa, apua, kirouksia, jumalaa, johon ei usko. Sitten hän vetää Hermionen sauvan esiin ja yrittää turhaan jokaista taikaa, joka voisi auttaa.
Miehenkin kädet ovat veressä hänen nostaessaan Hermionen syliinsä ja lähtiessä kävelemään nopeasti. Severus lupaa itselleen tappavansa sen, joka tuhosi kaiken, mitä hän ei ollut myöntänyt itselleenkään haluavansa. Hermione oli aarre, jonka hän menetti.
2
Oman talonsa suojassa Severus lähettää pöllönsä ja kiireisen viestin ensimmäiselle ajattelemalleen ihmiselle, Potterin pojalle, ja ryntää sitten etsimään pelastusta liemiensä luota. Yksikään liemi ei anna elämää, mutta jotkin turruttavat kipua tai auttavat haavoja umpeutumaan.
Severus kiroaa ylpeyttään. Hän olisi voinut hankkia jästipuhelimen tai lumotun pikaviestimen, jolla ottaa yhteyttä johonkuhun. Pöllö on auttamattoman hidas, mutta sen parempaan hän ei pysty ilman taikaa.
Minuuttien kuluessa Severus tuntee kovettuvansa vähitellen kuin jääpatsaaksi. Pienen makuuhuoneen sängylle laskettu Hermione hengittää hetki hetkeltä hitaammin, eikä Severuksen liemistä ole apua. Tuskin mistään voi enää olla apua.
Eikä Severus voi tehdä muuta kuin odottaa. Odottaa pahinta. Tai ihmettä.
-
K/H: Severus alkaa vihdoin tunnustamaan itselleen ja ehkä muillekin, mitä tuntee. Eli yli kuudenkymmenen raapaleen jälkeen lähestytään voittoa. ;D
***
3
Harry saapuu Severuksen taloon tasan neljänkymmenenkahdeksan minuutin ja viidentoista sekunnin kuluttua pöllön lähdöstä. Hänen ilmiintymisensä saa koko talon äänettömän hiljaisuuden repeämään huutoihin ja äänekkääseen tivaamiseen.
Severus seuraa sivusta, kun Harryn vanavedessä tulevat Pyhän Mungon hoitajat siirtävät Hermionen paareille ja leijuttavat ne kokoontaitettavan portaalin läpi sairaalaan. Hermione tuskin enää hengittää, mutta verta ei näy enää niin paljoa, sillä Severus on puhdistanut haavat, pyyhkinyt ihon lämpimään veteen upotetulla liinalla ja kietonut päälle puhtaita siteitä.
“Tuletko mukaan?” Potter kysyy eikä Severuksen tarvitse miettiä..
Pyhä Mungo on kiireinen, kovaääninen ja ällöttävän steriili. Severuksen on pakko puristaa kädet nyrkkiin, jotta hän saisi muistot pidettyä kurissa.
4
“Hänen tilansa on vakaa”, hoitajan ääni on rauhallinen, “Jästiauton aiheuttama isku oli kuitenkin kova, joten emme voi olla varmoja, kärsiikö hän jonkinlaisesta muistinmenetyksestä tai muista ongelmista, ennen kuin hän herää.”
“Pidämme hänet unessa rohtojen avulla vielä päivän tai pari, jotta keho saa parantua rauhassa”, hoitaja jatkaa vilkaisten sitten Severusta kuin miettien, pitäisikö hänetkin tutkia.
“Kiitos”, mies vastaa karheasti kuljettaen sormiaan varovasti Hermionen kättä pitkin.
“Vierailuaika on jälleen huomenna kahden ja neljän välillä, jos et ole omainen”, hoitajan ääni tiukentuu, kun Severus ei tee elettekään lähteäkseen, “Neiti Granger tarvitsee rauhaa parantuakseen ja jos totta puhutaan, pieni puhdistatuminen ei tekisi teillekään pahaa.”
5
Hoitajan ilme on tiukka, ja Severus kerää kaiken ryhtinsä valmistautuaakseen taisteluun. Hän ei aio poistua Hermionen rinnalta, sillä on vain ja ainoastaan hänen vikansa, että nainen nyt makaa sairaalaan sängyllä kalpeana ja elottoman näköisenä.
“Olen pahoillani, mutta minun on tosiaan pyydettävä teitä poistumaan”, hoitaja virittelee kasvoilleen pahoittelevan hymyn ja hipaisee taskussaan olevaa sauvaa, “Vain omaiset voivat viettää täällä aikaa vierailuaikojen ulkopuolella, ja neiti Grangerin omaisiksi on merkitty hänen vanhempansa ja herra Weasley, joille olemme jo ilmoittaneet onnettomuudesta.”
“Me olemme kihloissa”, karkaa Severuksen huulilta ennen kuin hän huomaakaan, “Hän on tuleva vaimoni, joten olen omainen, vaikka sitä ei olekaan muistettu päivittää.”
-
Mielenkiintoinen pätkä taas kerran. Toivottavasti Hermionelle ei käy tuon huonommin. Innolla ootan jatkoa :D
-
COME ON! Tällaiseen kohtaan lopettaminen on jo julmaa, suoraan sanottuna (ja muumi-meemiä lainatakseni) ihan helvetin laitonta! ;D
Minä katosin puolisentoista vuotta sitten kommentoimasta ja mitä aikaleimat minulle kertovat, niin syy on ollut se, että rakastuin oikeassa elämässä ;D ;D ;D Mutta nyt huomasin, että olet voittanut kommenttiarpajaiset, joten päätin, että viimeistään nyt on aika palata. Ehkä tämä oli karmaa, että nyt minä jäin tyhjän päälle tänne :o
Suuni loksahti auki, kun tajusin, ettei Severuksella ole taikaa. Ensinnäkin koska voihan kettu ja toisekseen, ihan mieletön idea tekstille! Taiaton!AU on tuttu, mutta tämä on eri asia! Inspiroiduin valtavasti! Ja voihan venäjä kuinka koukussa taas olenkaan. Nyt anelen sinulta, että viet tämän loppuun! Pls pls pls <3
Koukussa pahemmin kuin kala,
Frac
-
Onneksi FractaAnimanosti tätä, koska muuten tämä olisi varmaan jäänyt minulta huomaamatta ja lukematta. Oi, hurja miten hieno juonikuvio, että Severus on Naginin hyökkäyksen ja raskaiden hoitojen seurauksena menettänyt taikavoimansa! Myös slow-burn-juoni toimi hyvin ja tykkäsin Hermionen vähän tavanomaista surumielisemmästä hahmosta tässä. En mielestäni ole Severus/Hermione-shipperi, mutta jostain syystä heistä kirjoitetaan lähes poikkeuksetta ihan loistavia jatkiksia. :)
Luin tätä siis pari päivää sitten, kun odotin ruokaa uunista ja meinasi kyllä palaa ruoka pohjaan, kun koukutuin niin kovin. :D Toivottavasti vielä jatkaisit tätä!
-
Huhhuh, luin tän läpi yhdeltä seisomalta ja lyhyesti; tykkään ihan hirveästi, toivottavasti tälle tulee pian jatkoa!
Sitten vähän pidemmästi. Tuolla muutamat mainitsi asioiden nopeasti etenemisestä, mutta mua ei haittaa sitten yhtään. Oon välillä tosi turhautunut jatkisten lukija, kun itse asiaan pääsemisessä kestää 49 lukua ja sitten kaksi viimeistä onkin sitten vaan loppuratkaisua. Nekin on siis tosi kivoja, mutta tykkäsin tästä raapalemitasta tässä ihan älyttömästi, koska se mahdollistaa ajassa hyppimisen sillä tavalla, ettei niiden isojen juonenkäänteiden jokaista välipäivää tarvitse erikseen kirjoittaa auki, vaan voi kertoa ne pienet, juonen kannalta merkittävät hetket ja keskittyä isoihin kuvioihin. Täytyy vielä sanoa, ettei tämä mun mielestä edennyt liian nopeasti juuri tuon raapalemuodon takia.
Käyn tässä läpi mun lempikohtia näistä kaikista luvuista koska en omista itsehillintää ja tää tuntuu sujuvan paljon helpommin kuin niiden akateemisten esseiden kirjoittaminen jota parhaillaan välttelen.
Georgen vitsailemassa kahden edestä hymy naamiona.
Mun sydän vähän särkyi. Sait hienosti näihin raapaleisiin tämmöisiä yksittäisiä, kauniita lauseita, jotka erottuu edukseen muista ja jää mieleen.
Severus Kalkaros näyttää halveksuvan kaikkea ympärillään, eikä Hermione voi ymmärtää miksi hän on edes tullut.
Tätä samaa ihmettelin itsekin, erityisesti sitä miten läheinen Kalkaros on Harryn kanssa. Vaikka Harry tietäisikin totuuden vanhemmistaan ja professoristaan (eikä se tässä muistaakseni tullut mitenkään ilmi?) niin pohdin näiden kahden suhteen luonnetta aika paljon. Tuskinpa Kalkaroksesta tulee mikään uusi kummisetä Siriuksen korvikkeeksi kun totuus on tullut ilmi.
”Sota”, Hermione vastaa nenäkkäänä
Tykkäsin hirveästi tästä kohtauksesta, kun Hermione vihoissaan tunnustaa painajaisensa Kalkarokselle, joka ei edes tapansa mukaan ole ilkeä tai kerro että kyllä muillakin on traumoja, eikä me myöhästellä, senkin typerä tyttö, vaan sen sijaan antaa unilääkettä. Joku voisi tulkita tämmöisen pehmoilun jotenkin epäkalkarosmaisena, mutta toisaalta kaiken tapahtuneen jälkeen mun mielestä vanha liemimestari saa olla välillä pehmo, varsinkin kun itsekin kärsii samoista ongelmista. Tykkään myös siitä, että Hermione on nimenomaan aika nenäkäs tässä, eikä yhtään niin ujo kuin ehkä normaalisti kuvataan. Kyllä sodan jälkeen sellainen tietty ujous on varmasti haihtunut, tai kuten Severus mietti;
Tyttö tietää mitä haluaa ja tekee kaikkensa sen eteen.
“Sehän ei ole mitenkään sinun asiasi, neiti Granger”, Kalkaros sihahtaa myrkyllisesti ja harppoo hänen luokseen.
Kyllä se vanha kunnon Kalkaros kuitenkin pilkistää esiin tällä tavoin hienosti.
Ronilla ei ole ongelmaa, koska hän seurustelee, eikä ministeriölle ole väliä vaikka seurustelukumppani on samaa sukupuolta ja jästi.
Archie on ihana sivuhahmo jo ihan näin mainintana <3
“Tule linnan itäportille kuudelta huomenna. Vien sinut ulos”, Severus lukitsee katseensa tytön ruskeisiin silmiin, “Hermione.”
Huhhuh, saispa itsekin tollasia treffipyyntöjä!
“Rouva Charlton on täällä ministeriön tarkistuskäynnillä. Hän jää viikoksi”, Hermionen silmät huutavat apua.
Samaan aikaan mun mielessä pyöri vain yksi ajatus: ne joutuu jakamaan sängyn!!!!!
“Hän osaa kyllä asiansa, jos niin voi sanoa”, Hermione virnuilee ja saa Ginnyn heittämään häntä keksillä.
Vähän ihmettelin tätä, mutta toisaalta kyseessähän on vain feikkisuhde. Eli sinänsä tosi hyvä yksityiskohta. Mut hetkinen, menikö Hermione edes millekään kesäkurssille vai oliko kyseessä puhdas vanha suola janottaa-tilanne?
Tuuletin. Ruoanlaitto. Porttiavain joulun jälkeen.
Vaikka noita vihjeitä oli pitkin tekstiä, ja noiden lisäksi vielä se valojen sammuttaminen käsin ja lääkärikäynti, niin tajusin vasta tässä kohtaa sen porttiavaimen :D En ollut edes tajunnut sitä ilman tätä kohtaa, mutta se toisaalta osoittaa miten tarkkaan oot miettinyt näitä yksityiskohtia. Ihan mahtavaa tarinankerrontaa!
“Me olemme kihloissa”, karkaa Severuksen huulilta ennen kuin hän huomaakaan
asdfghjkl en kestä
Toivottavasti tälle tulee vielä jatkoa, ehkä sitten mulla on sitten jotain rakentavaakin kommentoitavaa kuin vain hehkutusta ja lainauksia!
-
mervii, tässäpä vihdoin jatkoa! Tosin ei kovin paljoa vastauksia. :D
FractaAnima, et voi uskoa miten innoissani olin, kun huomasin, että olet palannut ja vielä kirjoittanut niin ylistävän kommmentin. Rakastuminen kyllä kieltämättä on hyvä syy viettää aikaa muuallakin kuin ficcien parissa. :D Pakkohan tässä oli tarttua toimeen ja kirjoitella jatkoa, kun sitä niin kovin pyydeltiin. Taiaton Severus on aiheuttanut minulle varsin paljon harmaita hiuksia, mutta kiva kuulla, että käänne toimi. Lupaan ja vannon, että tämä vielä tulee päätökseensä. ::) Tässä kuitenkin nyt hiukan jatkoa, jotta pysytkin koukussa!
marieophelia, kiitos kommentistasi! Kiva, että tykkäsit taiattomasta Severuksesta. Hahmoa on tosiaan ollut mielenkiintoista työstää. Slow burn on kyllä nykyinen helmasyntini joka johtuu yhtälailla siitä että pidän kuin siitä etten vaan osaa edistää tarinaa. ;D Snarmionesta kyllä kirjoitetaan kovin loistavia jatkiksia, ovat selvästi siihen sopiva pari. Hyvä ettei ruoka sentään kokonaan kärähtänyt!
Hely, ihanaa että kommentoit (akateemisten esseiden uhallakin). Tän kirjoittaminenkin on viihdyttänyt mua paljon enemmän kuin gradun ja muiden opintojen edistäminen. ;) Olit lainannut monia omiakin lempparikohtia. Ihanaa, että tarina oli herättänyt ajatuksia! Ajattelin tosiaan, että Hermione ihan oikeasti meni kesäkurssille ja sattui sitten vain tapaaman Krumin. Siinä vaiheessa kun hänellä ei mitään kovin konkreettista Severuksen kanssa vielä ollut. Kiitos kommentistasi ja tässä jatkoa! :)
K/H: Hups, niin se aika rientää. Tämä on minulle hurjan tärkeä teksti ja siksi sen työstämiselle haluaa aina antaa kaikkensa. Onneksi nyt gradun valmistuttua on taas aikaa. ;D
***
6
Kahden vuorokauden jälkeen parantajat poistavat uniloitsun. Severus tuntee itsensä lievästi sekopäiseksi. Hän on nukkunut vain muutaman tunnin pätkissä huoneen nurkassa olevassa nojatuolissa.
Hermione ei kuitenkaan herää vielä silloin. Eikä seuraavana päivänä. Eikä senkään jälkeisenä.
“Neiti Granger on kaikkien tekemiemme testien mukaan hyvässä kunnossa”, hoitaja sanoo aavistuksen hämmästyneenä.
“Jos hän olisi kunnossa, hän heräisi”, Severuksen ääni on melkein murinaa. “Teidän kurjien idioottien on parasta hoitaa hänet kuntoon.”
“Näyttää siltä, että hänen mielensä suojelee häntä. Se ei anna hänen herätä”, hoitaja sanoo pahoitellen. “Me emme voi hoputtaa häntä, herra Kalkaros.”
Ja vaikka ruhjeet ja naarmut Hermionen ihossa ovat parantuneet, hän ei herää.
7
“Sinun pitää mennä kotiin lepäämään”, Potter sanoo jossain Severuksen näkökentän laitamilla. “Luuletko, että hän haluaisi sinun tappavan itsesi hänen sairasvuoteensa viereen.”
Severus ei kuuntele vaan keskittää kaiken energiansa silmiensä auki pitämiseen. Hermione tarvitsee häntä. Ja hän Hermionea. Hän ei aio luovuttaa.
“Vien sinut. Käyt kylvyssä, syöt tuomani aterian ja nukut”, Potterin ääni on yllättävän vahva. “Lupaan, etten väisty hänen viereltään sinä aikana, kun olet poissa.”
“Ajattele Hermionea”, Potter jatkaa, ja Severus tuntee hänen kätensä omalla olkavarrellaan. “Et voi huolehtia hänestä, jos et huolehdi myös itsestäsi.”
Severus vilkaisee Hermionen kalpeaa ihoa ja suljettuja silmiä.
“Tuot minut takaisin heti aamulla.”
“Lupaan sen.”
-
Jesjesjesjeeeeeeeee! Täällä minä intoilen kuuden aikaan aamulla, voiko ihanammin päivä enää alkaa? No ei kyllä voi. Kahvia ja lisää sun raapalesarjaa. All is well. Paitsi ettei ole, miksei Hermione herääääääää? Onkohan sillä kaikki hyvin sitten kun se herää? Ei kai se herää just kun Sev on lähtenyt? Hnnnnngh. Tai toisaalta. Sit joku pääsis sanomaan sille, että kihlattusi on ollut täällä koko ajan ja Hermione olis ihan o_____O
Eli jatkoa pliiiiiiis <3
Ai että. Mmhmm. Oon ihan fiiliksissä.
Kiitos!
- Frac
-
Voi ei, toivottavasti Hermione tosiaan pian herää! Oli ihan mahtava kohta tuo Severuksen ”Hän on tuleva vaimoni, joten olen omainen, vaikka sitä ei olekaan muistettu päivittää.” Sai hymyilemään typeästi, vaikka toisaalta nyt jännittää, mitä Hermione tuumaa kommentista herättyään! Severus on kyllä ihan oma itsensä yrmyillessään hoitajille. Jännityksellä odotamme jatkoa, tämän pariin on aina kiva palata ♥
-
Fracta, ihanaa, että tää herättää tunteita. Oot ihana kun kommentoit! ♥ Tässä nyt taas pari raapaletta jatkoa, loppua jo lähestytään, jännittävää!
Thelina, Hermionelle on tosiaan hiukan yllättäviä uutisia, kun hän herää. ;D Severusta ei kiinnosta hoitajien selitykset, kun hänen tuleva vaimonsa on sairaana. Tässäpä hiukan jatkoa.
K/H: Alamme jo lähestymään loppua. Jännittävää ja haikeaa kaiken tämän ajan jälkeen.
***
8
Oman kotinsa tukahduttavassa hiljaisuudessa Severus itkee. Hermionen liikkumaton keho sekoittuu hetken ajatuksissa Lilyn ruumiiseen. Severus ei ole ajatellut häntä vuosiin näin: vaikka Lily on aina jossain taustalla, hän on päästänyt irti. Tuntuu kuin jossain ympärillä äänet ilkkuisivat ja pilkkaisivat. Oliko hän uskaltanut toivoa onnea. Hölmö.
Severus kaivaa esiin unettomuusjuoman yöpöytänsä laatikosta ja kaataa sitä mittaamatta lasiin. Enemmän kuin olisi saanut ottaa, vähemmän kuin hän tarvitsi. Hän romahtaa unettomaan uneen jo ennen kuin koskee sänkyä.
Annos riittää vain muutamien tuntien yhteinäiseen uneen, mutta sekin virkistää Severusta. Hän ei ole vuosiin nukkunut hyvin, joten sinänsä tilanne ei ole uusi. Vain syy on.
9
“Severus”, tuskin henkäystä äänekkäämpi kuiskaus havahduttaa miehen tuijottamasta Hermionen liikkumattomia käsiä.
“Hys, älä rasita itseäsi”, Severus siirtyy nopeasti huoneen toiselta puolelta Hermionen viereen. Hän on hipaisee kädellään Hermionen kylmiä sormia, mutta vetäisee sen sitten pois epäröiden. “Haluatko, että kutsun jonkun? Hoitajan? Ystäväsi?”
“Ei. Haluan sinut.”
Hermione siirtää kätensä vaativasti lähemmäs miestä ja tällä kertaa Severus tarttuu siihen. Käsi tuntuu häviävän pieneltä hänen kättään vasten, mutta samalla se tuntuu myös kovin oikealta. Hermionen herääminen päivien odottelun jälkeen tuntuu pieneltä ihmeeltä.
He katsovat toisiaan hiljaa. Hymyilevät hiukan. Severus mittailee naisen kasvoja ja antaa ensimmäistä kertaa itselleen luvan myöntää tunteensa. Hän on rakastunut.
-
Whääääääääääää ;___; Oon oottanut kuin kuuta nousevaa, että pääsen lukemaan nämä uudet osat oman ajan kanssa ja vihdoin löysin kolosen! Näitä ei sovi hotkia, pitää nauttia. Ja voi etän että. Oon vähän palasina. Severus on jotenkin niin herkkä hahmo ilman taikaa, silleen sopivalla tavalla herkkä, tai ehkä sopivampi sana onkin hauras. Voivoivoi. Ole kiltti ja anna meille onnellinen loppu, pls pls pls.
Kiitos näistä ja kiitos, että Hermione heräsi ja kiitos, että Severus on rakastunut! <3
- Frac
-
OMG!
Pitkästä aikaa päädyin tän pariin ja luin sitten kokonaan alusta virkistääkseni muistiani! Toi teksti on vain niin mukavaa luettavaa, et siihen eläytyy ihan täysillä! Sait miut hymyilemään ton vikan kappaleen loppuun.
Jään odottamaan jatkoa innolla!
♥: Lara