Kirjat & kirjasarjat #3

[Vendela]

Alchemised - Piinattu - uhka vai mahdollisuus?

Onko joku jo tutustunut tähän viime vuonna ilmestyneeseen, Dramione-pohjaiseen romantasiaan? Tai aikooko joku tarttua käännökseen kunhan se ilmestyy kesällä? Kiinnostaisi todella paljon kuulla mielipiteitä. Ja etenkin, jos joku on tutustunut myös ficciin (Manacled), jonka pohjalta tämä on saanut alkunsa. Onko kyseessä yksi yhteen teos vai onko tähän Alchemisediin todella rakennettu oma maailmansa? Itseäni mietityttää, kun teoksessa on käsittääkseni valtava määrä sisältövaroituksia, että onko tämä oikeasti rankka kirja. Vai onko kyseessä vain meiltä ficcimaailmasta tullut tapa varoittaa tietyistä asioista. Plus tietenkin Jenkeissä vallalla oleva käytäntö, että kaikestä täytyy varoittaa Mutta siis, kaikenlaiset kommentit teoksesta kiinnostavat

[Fiorella]

Vendela, viime aikoina tuntuu yleistyneen (etenkin amerikkalaisessa) kirjallisuudessa nämä sisältövaroitukset, ja niitä on varsinkin noissa dark romance -genren kirjoissa. Itse olen pitänyt niitä tähän asti sen verran vastenmielisinä, etten ole kiinnostunut lukemaan, joten en osaa sanoa miten voimakkaita kohtauksia ovat, mutta tästä olen kuullut, että monesta on ollut raskas ja toiset taas ovat tykänneet juuri siksi. Että tiedä häntä sitten.

Varmaankin, jos tykkää lukea synkkiä ficcejä, ei luulisi sellaisia juttuja olevan, joista niin pahasti yllättyisi, mutta varmaan ns. normaalin romanttisen viihteen lukijoille voi olla liikaa.

[Sisilja]

En ole tuota Alchemisedia lukenut, mutta olen kyllä kuullut siitä! Ja tuntuu tosi erikoiselta, että kirjoihinkin sisällytetään nykyään varoituksia, vaikka varoitukset ovatkin ihan arkipäivää elokuvissa ja sarjoissa. Tosin varsinkin sarjoissa ne häiritsevät itseäni valtavasti, yhdenkin sarjan jakson kohdalle oli merkitty varoitus itsemurhasta, ja sitten tietysti odotin sitä tapahtuvaksi koko jakson ajan, mutta ei se sitten ollutkaan varsinainen itsemurha vaan sellaiseen vain viitattiin. Siitä jäi tympeä maku suuhun, enkä kyllä toivoisi, että tulevat lukukokemukseni pääsisivät samalla tavalla vesittymään. Vaikka voihan sitä kysyä, vesittyykö mun fikkien lukukokemukset sillä, että näen ennen fikkien lukemista niitä koskevat varoitukset, ja vastaisin, että eipä juuri vesity. Silti ne tuntuvat kirjallisuuden kohdalla jollain tavalla ylilyönniltä, kun romaanien idea on tutustuttaa lukija uuteen maailmaan ja hahmoihin, eikä pyöriä kiinteästi tuttujen lempihahmojen napojen ympärillä kuten fikeissä. Tulee tuon Alchemisedinkin kohdalla mieleen, käsitelläänkö varoitettavia asioita kirjassa oikeasti Dead Dove Do Not Eat -tasolla, vaikka varoitetaanko vähäisistäkin maininnoista ja jos niin miksi ihmeessä. Ja toisaalta mä oon vähän sitä mieltä, etten kirjallisuuden kohdalla kaipaa varoituksia edes niistä kyyhkystason gorejutuista. Musta tuntuu, että olisin jättänyt monia kirjoja aikoinaan kokonaan lukematta, jos olisin etukäteen tiennyt niissä olevista "hurjista ja hirveistä" jutuista.

Mutta varmasti on heitäkin, joiden mielestä kirjallisuudessakin varoitukset ovat ihan tervetulleita. Saako ajatus täällä Finissä kannatusta?

[flawless]

En ole lukenut Alchemisedia, enkä aiokaan koska en pidä siitä konseptista että ficcejä muutetaan kirjoiksi ja saadaan tuottoa, mutta alkuperäisen Manacled kyllä useampaankin kertaan. Se on parhaita ficcejä joita oon koskaan lukenut, mutta todella raskas ja synkkä. Jos (ja uskon että kun) nämä elementit on sisällytetty kirjaan niin varoitukset lienee ihan paikallaan jos sellaisia haluaa käyttää (tästä lisää jäljempänä), koska siinä tarinassa on paljon sellaisia aihepiirejä ja tapahtumia joita kaikki ei halua lukea - ja kirjoittaja on sillä tavalla taitava, että ne on todella todentuntuisia. Mulla on vähän ristiriitaiset fiilikset koko kirjasta, koska se on vähän niin kuin Handmaid's Tale -inspiroitunut Potterficci, että jos ideoista tosi paljon on muilta niin onko oikein muuttaa ficci mukamas originaaliteokseksi. Toki kirjoittaja on siis todella taitava ja luonut myös hurjan paljon omaa, mutta äh en tiedä. Musta vaan ficcien muuttaminen originaaleiksi on periaatteellisesti väärin.

Mitä varoituksiin tulee, niin vähän kahtiajakoinen fiilis. Kirjallisuuden historiassa on paljon teoksia, jotka käsittelevät hankalia aiheita eikä niissä ole mitään disclaimereja eikä musta tarvitsekaan olla - se on musta osa kirjallisuuden kirjoa, että mukana on myös karumpia teoksia. Esim. vaikka joku Lolita on aika karsea, mutta en mä tarvitse sisältövaroituksia epäluotettavasta kertojasta joka groomaa ja raiskaa lapsen, aika nopeasti sitä kirjan aloitettuaan tietää mihin tämä on menossa ja voi lopettaa lukemisen jos haluaa. Toinen esimerkki mikä tulee mieleen on Pierre Lemaitren dekkari Irene, jonka loppu on edelleen sairain ja järkyttävin asia mihin oon kirjallisuudessa törmännyt. Mä järkytyin siitä todella paljon, nukuin huonosti pari yötä ja se ahdisti ja ällötti ja tuli koko ajan mieleen niin, että oli välillä ihan fyysisesti paha olo. Jos olisin lukenut sisältövaroituksen, olisin ensinnäkin spoilaantunut ja toisekseen mun reaktio ei olisi ollut niin vahva, mikä on musta huono asia. Sen kuuluukin olla järkyttävä ja saada lukijan olo karseaksi, sitä sillä tavoitellaankin. Ja se oli todellakin ainutlaatuinen lukukokemus enkä haluaisi muuttaa siinä mitään. Musta taiteen viesti laimenee, jos siltä yritetään suojella. Kaikki päin pläsiä vaan. Hyvän taiteen merkki on, jos se onnistuu herättämään tunteita - negatiivisiakin joskus.

[Angelina]

Mulla on samat fiilikset kuin flawilla, koska en itsekään välitä siitä, että ficcejä muutetaan originaaliteoksiksi rahan takia. Toki mun on tässä kohtaa helppo sanoa näin, koska en oo ollut lukemassa kyseistä kirjaa tai ficciä, enkä oikeen näe todennäköisenä että mun suosikeista tehtäisiin koskaan originaaleja (toisaalta missä se hauskuus edes olis, jos hahmot ei enää oliskaan vaikka Captain America ja Iron Man XD).

Varoituksista mä en myöskään kirjoissa välitä. Jotkut ao3 tägit pilaa välillä jo ficitkin, kun kaikki pitää kertoa etukäteen, enkä missään tapauksessa halua samaa kirjoihin! Itseasiassa aloin juuri lukea kindlestä kirjaa, jonka alkusanoissa kerrottiin, että mahdolliset triggeröivät asiat voi lukea etukäteen kirjan nettisivuilta, mutta kirjoittaja totesi, että jos teemat x ja y ei haittaa, niin hän suosittelee ehdottomasti lukemaan ilman spoilereita. Noh, so far en oo kyllä törmännyt mihinkään yllättävään, koska takakansitekstin kuitenkin luin :'D Eli aika ylivarovaiselta vaikutti tämäkin (tai imma be fucked later).

/ toki olen myös sukupolvea, jonka silmille on kyselemättä lävähtänyt netin syövereissä ties vaikka ja mitä, joten en myöskään ole kovin helposti järkytettävissä ja se on ehkä osasyy siihen, miksi suhtaudun tuollaisiin ennakkovaroituksiin löyhästi :'D

[flawless]

toki olen myös sukupolvea, jonka silmille on kyselemättä lävähtänyt netin syövereissä ties vaikka ja mitä, joten en myöskään ole kovin helposti järkytettävissä ja se on ehkä osasyy siihen, miksi suhtaudun tuollaisiin ennakkovaroituksiin löyhästi :'D

Tääkin kyllä varmasti vaikuttaa Paadutettu jo joskus 10-vuotiaana internetissä niin ei paljoa kirjat kykene tekemään mitä joku (en mainitse näitä videoita nimeltä mutta epäonniset tietää) tietynlainen kiertovideo ei olisi jo tehnyt - tai ne 10 muuta samanlaista videota

toisaalta missä se hauskuus edes olis, jos hahmot ei enää oliskaan vaikka Captain America ja Iron Man XD

Noku tää kans! Ei mua kiinnosta lukea tuota originaaliksi muutettua tarinaa, kun miljöö ja hahmot ei olekaan niitä joihin on jo valmiiksi tunneside. Mä halusin lukea Dramionea

[Sisilja]

Paadutettu jo joskus 10-vuotiaana internetissä niin ei paljoa kirjat kykene tekemään

Mutku ei se ole mikään kunnon syy, että kun ennen vanhaan tumblrissa sai silmiensä eteen peniksiä harvase hetki ja aina perjantaisin, pitäisi muka yhtä erinomaisen rietasta menoa tarjota nykynuorisollekin!!

Ei mua kiinnosta lukea tuota originaaliksi muutettua tarinaa, kun miljöö ja hahmot ei olekaan niitä joihin on jo valmiiksi tunneside. Mä halusin lukea Dramionea

Mun mielestä parhaat fikit on sellaisia, että ne ovat niin kiinteästi yhteydessä alkuperäisteokseen, ettei niitä ole mahdollista muuttaa originaaleiksi. Mutta tää on vain mun mielipide.

Ai niin pitikö täällä puhua kirjoista? Edellisellä sivulla oli puhetta kauhusta, ja siihen liittyen minä suosittelisin lukemaan Anne Ricen vampyyrikirjoja! Tai oikeastaan suosittelen ennemmin kirjojen pohjalta tehtyä TV-sarjaa! Se on alkuperäisteoksia parempi, kuin paras fikki ikinä, mutta videoformaatissa!

// Ja kaartaakseni oikeasti takaisin kirjallisuusaiheeseen, niin onko muilla sellaista, että on vaikeaa lukea yhtä aikaa fikkejä ja romaaneja? Mulla tuntuu olevan kausia, että luen jompiakumpia, mutta harvemmin sekaisin kumpaakin, eli yleensä romaanit väistävät, jollen tarkoituksellisesti päätä, että nyt muuten luen kirjoja! Tai löydä uutta suosikkikirjailijaa tai jotain.

[Angelina]

toisaalta missä se hauskuus edes olis, jos hahmot ei enää oliskaan vaikka Captain America ja Iron Man XD

Noku tää kans! Ei mua kiinnosta lukea tuota originaaliksi muutettua tarinaa, kun miljöö ja hahmot ei olekaan niitä joihin on jo valmiiksi tunneside. Mä halusin lukea Dramionea

Joo juuri tämä. Jotenkin ajatuksenakin tuntuu oudolta, että oot rakastunut tyystin johonkin ficciin jossa on nimenomaan ne sulle tärkeät hahmot ja sitten boom koko tarina muutetaan "originaaliksi" ja hahmojen nimet vaihdetaan ja kuviota vähän muutetaan, ettei ollakaan Potter-maailmassa jne. En mä tiedä, jotenkin... Noh, kuten todettu, en pidä ajatuksesta

Ja kaartaakseni oikeasti takaisin kirjallisuusaiheeseen, niin onko muilla sellaista, että on vaikeaa lukea yhtä aikaa fikkejä ja romaaneja? Mulla tuntuu olevan kausia, että luen jompiakumpia, mutta harvemmin sekaisin kumpaakin, eli yleensä romaanit väistävät, jollen tarkoituksellisesti päätä, että nyt muuten luen kirjoja! Tai löydä uutta suosikkikirjailijaa tai jotain.

Siis on! En ymmärrä mikä siinä on :'D Toki siis mulla on mennyt vuosia niin, että oon lukenut pelkästään ficcejä, mutta tänä vuonna olen ryhdistäytynyt kirjojen suhteen ja harmikseni sitten huomannut, ettei samaan aikaan oikein riitä keskittyminen ja into ficceihin. Toki siis pelkkää posia vaan että ylipäätään lukee, mutta olis kiva saada sitä fokusta vähän jaettua molemmille. Itseni tuntien tää kirjainnostus ei tosin pysy loputtomiin, niin nautitaan siitä nyt kun voidaan. Oon lukenut pelkkiä slashromansseja nyt kirjamuodossa ja pakko sanoa että herkkua ovat nekin olleet, vaikka se muualla aiemmin kehitetty tunneside hahmoihin puuttuukin :'')

[Thelina]

En ole yhtään perehtynyt tuohon Alchemised-kirjaan, enkä alkuperäiseen ficciin myöskään. Väistämättä tulee tietysti mieleen vähän samaa kuin Sisiljalla, siis että ficeissä kun hahmot ja maailma ovat jo tuttuja, onko kirjassa saatu rakennettua jotain hyvää omaa näiden tilalle ja selitettyä kaikki vielä lukijalle ilman infodumppausta. Sisältövaroitukset varmaan jollain tavalla periytyvät siitä ficistä tuohon kirjaan, mutta itse olen ainakin yhdessä kirjassa jo muutenkin törmännyt niihin: kyseessä oli Elina Rouhiaisen Tuntematon taivas, jossa alussa mainittiin kirjan sisältävän järkyttäviäkin teemoja, joista tarkemmat sisältövaroitukset oli luettavissa kirjan lopussa. Tämä oli ihan hyvä tapa esittää asia, koska silloin varoitukset on helppo skipata tai lukea halutessa.

Täälläkin lienee monia historiallisten romaanien ystäviä, joten tulin suosittelemaan juuri äänikirjana kuuntelemaani Sara Larkin teosta Tulikukkien aika! Kirja on fiktiivinen, mutta pohjautuu osin tositapahtumiin ja kertoo saksalaisten siirtolaisten muutosta uuden elämän perässä Uuteen-Seelantiin. Saksalaisen Idan lisäksi seurataan maoriheimon parissa varttuneen nuoren Cat-nimisen naisen elämää. Tykkäsin tosi paljon, oli mielenkiintoinen! Sarjassa on vielä kaksi osaa tuon jälkeen.

[Vendela]

Olen kyllä Sisin, Angien ja flawin kanssa samoilla linjoilla tuosta varoittamisesta ja siitä, kuinka paljon se mahdollisesti pilaa itse lukunautintoa. Tai spoilaa tärkeitä juonenkäänteitä. Toki tuo Thelinan mainitsema tapa, että varoitukset ovat teoksen lopussa ja ne saa halutessaan lukea sieltä, vaikuttaa hyvältä kompromissiratkaisulta Kirjallisuus on kuitenkin eri asia kun fanifiktio.

Edelleenkään ei ole tämä Alchemised löytänyt tietään omalle lukulistalle ja näiden teidän kommenttien perusteella tuskin löytääkään Minäkin vierastan ajatusta, että suositun ficin pohjalta kirjoitetaan "originaali" jolla sitten tehdään rahaa. Vaikka onhan näitä toki ollut aikojen saatossa lukemattomia vastaavia, tosin en tiedä ovatko olleet kuinka räikeitä tapauksia.

Mutta asiasta kukkaruukkuun... Kuuntelin tuossa juuri suomalaisen kirjailijan (marianne Suntio) teoksen Yhden kesän pelisuunnitelma ja täytyy sanoa, että suomalaiseksi tämä oli todella hyvä ja mukaansatempaava tarina Lätkäympyröihin sijoittua teos, missä molemmat päähenkilöt (mies ja nainen) pelaavat ihan tosissaan. Lisäksi juoni rakentui kivasti ja oli tämmöiselle romantikolle oikein miellyttävää luettavaa. Joten jos joku kaipailee kevyttä kesälukemista, niin lämmin suositus tälle!

[Fiorella]

Mutta asiasta kukkaruukkuun... Kuuntelin tuossa juuri suomalaisen kirjailijan (marianne Suntio) teoksen Yhden kesän pelisuunnitelma ja täytyy sanoa, että suomalaiseksi tämä oli todella hyvä ja mukaansatempaava tarina Lätkäympyröihin sijoittua teos, missä molemmat päähenkilöt (mies ja nainen) pelaavat ihan tosissaan. Lisäksi juoni rakentui kivasti ja oli tämmöiselle romantikolle oikein miellyttävää luettavaa. Joten jos joku kaipailee kevyttä kesälukemista, niin lämmin suositus tälle!

Minä tykkäsin tästä myös kovasti, vaikka en edes ole mikään jääkiekkofani sillä tapaa, että etsisin luettavaa varta vasten jostain sporttiromanssi-genren parista. Suosittelen myös. Samaan tapaan veikeä, hauska ja kuuma oli Annukka Salaman Villinä viety!

[Odo]

Onko joku lukenut/kuunnellut kirjan Varpusten kilpi (kirjailija Devney Perry)? Olen kuunnellut sitä nyt n. 4 tuntia (jäljellä n. 10h, kun kuuntelen 1,25x nopeudella) ja Readmore sanoisi mun olevan 27% kohdalla. En tiedä, onko äänikirjaluvut samat kuin fyysisessä painoksessa, mutta jos se auttaa, olen luvussa 16 menossa. Lähinnä kysymykseni on, milloin kirja oikeastaan pääsee "alkuun"? Toki tässä oli yksi isompi juonenkäänne, mikä laittoi hommat rullaamaan, mutta muuten mielestäni pyörii itsensä toistamisen ympärillä. Kohtaukset ovat hyvin samantyylisiä, pikkuisen eri paikassa, hieman eri dialogilla, mutta välillä (ainakin luulen), että tarina toistaa jopa hyvin samanlailla jo lausetasollakin itseään. Tietyn toiston ymmärrän, mutta tämä on jo aika pitkälle mentyä, eikä voi kutsua enää tehokeinoksi saada lukija tajuamaan, mitä toistolla sitten haetaan. Ei tämä nyt varsinaisesti huonoin mahdollinen kirja ole, mutta ei tätä kyllä kauaa enää jaksa, jos tämä ei tästä "etene", mutta eteneekö se? Idea sinällään on kiinnostava ja olen kuullut, että tästä on tykätty, kun on tykätty myös Emarionin saagasta (Penn Colen kirjasarja, josta suomennettu Ikiliekin kipinä ja Ikiliekin hehku), josta puhun kohta enemmän, mutta kun siitä taas ristiriitaisista tunnelmistani huolimatta tykkäsin. Mietin, onko Varpusten  kilvenkin kanssa sama, että joojoo liekköhän oon kohderyhmää ja plaah ja sitten yhtä voi jumpea.

Emarionin saagan kahdesta ekasta osasta Ikiliekin kipinä ja Ikiliekin hehku tosiaan tykkäsin. Eka osa loppui sen verran jännittävästi, että HETI piti päästä kakkososan kimppuun, vaikka koko kirjan olin vähän jahkaillut, olenko sen kohderyhmää. Se oli silti sen verran viihdyttävä, etten jättänyt kesken, enkä onneksi jättänyt. Toki ekan osan epilogi ja bonusluku lässäytti vähän sen VOI JUMPEN siitä itse tarinan lopusta, että ehkä olisin pärjännyt paremmin ilman niitä. Tokassa osassa koin värikkään tunneskaalan kiukuspuuskista ihastuksiin ja päädyin taas tulokseen, että kyllä sekin on viihdyttävä (vaikka ei mikään timanttisin kirja olekaan ja osa jutuista tuntuu niin ilmiselviltä, että päähenkilön on oltava idiootti, kun "ei tajua" yhtä sun toista, mutta kiva päähenkilö se on silti... ). Nyt odottelen sitten kuumeisesti jännittävän tokan osan lopun jälkeen kolmatta osaa, joka taitaa tulla äänikirjana 8. joulukuuta, jos en muista väärin. Myös tokan osan kohdalla epilogi ja bonusluku oli vähän plaah, joskin tässä tokassa bonusluku oli vähän parempi kui ekassa, luulisin.

Onko nämä nyt sitä romantasiaa, joka on nyt räjäyttänyt pankin? Aiempi kokemukseni on ollut Danielle L. Jensenin Vereen tatuoitu, jossa korvia punotti ja välillä teki mieli huutaa, että kädet pois hameen alta ja taistelkaa, mutta eihän ne niin tietenkään tehneet. Tavallaan sekin oli toisaalta sen verran viihdyttävä, että toka osa menee varmaan myös (joskus)  kuunteluun. Toinen kokemukseni on yhä puolitiessä oleva Kahden veren tytär S. K. Rostedilta, joka taas löi läpi Suomen ensimmäisenä romantasiana ihan villeillä myynneillä. Se on ollut aika hyvä, mutta tosiaan vielä puolitiessä, vaikka ajattelinkin lukea sen vielä tänä vuonna loppuun. Tavallaan nämä on olleet kaikki (miinus ehkä Varpusten kilpi tähän asti) ihan viihdyttäviä ja jollain tapaa hyvinkin mukaansa tempaavia ja piristävää vaihtelua lanu-fantasialle, jota enimmäkseen tulee luettua.

Toki kaipaisin jotain stand alonea tai edes lyhyempiin osiin jaettua aikuisten fantasiaa, joka ei nyt ehkä olisi sitä romantasiaa, jossa huomaan jo tällä kokemuksella tiettyä kaavamaisuutta. Oon tykännyt esim. Noitureista (Adrzej Sapkowskin) ja Robin Hobbin Näkijän tarusta ja Hobbilla riittäs kyllä luettavaa/kuunneltavaa PITKÄKSI aikaa, mutta vähän hengästyttää ajatuskin niistä järkäleistä.

Nyt odotan kovasti Elina Pitkäkankaan Merentakaista. Tykkäsin myös Sangista ja Naraka odottaa vielä lukemista! Tavoite olisi lukea Suzanne Collinsin uusin Nälkäpeli Elonkorjuun sarastus ennen leffaa, sitten jos saisi nuo keskeneräiset kirjansa loppuun tältä vuodelta, nii mainittu Kahden veren tytär, Mari Renkon Helmisormus kirjekuoressa ja Vehka Kurjenmiekan Leinikki Tuuloksen vihastumisoppi. Kaikki on kyllä kivoja, vaikka ovatkin olleet jo jonkun aikaa kesken, mutta ehkä yöpöytä tyhjenisi vuoden loppuun mennessä ja ensivuonna ehkä yrittäisi aina kirja kerrallaan lukea.