Finfanfun.fi

Vapaa keskustelu => Saivartelija => Aiheen aloitti: flawless - 01.08.2019 18:48:00

Otsikko: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: flawless - 01.08.2019 18:48:00
Edellinen topic täyttyi, joten nyt on uuden aika. Uusi topsu, mutta vanhat kujeet: edelleen siis kaikenlaista keskustelua kirjoista ja kirjasarjoista, tai kuten vanhimman topsun aloitusviesti kuului:

"Otsikko kertoo kaiken. Keskustelua siis finiläisten suosikkikirjoista. Tämän olisi tarkoitus olla myös eräänlainen lukuvinkki-topic.

Huom! Jos esittelet kirjan juonta, muista olla paljastamatta loppuratkaisua, älä spoilaa!"

Aiempi topic. (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=30367.msg606232#msg606232)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: desmond - 01.08.2019 19:15:47
Korkkaanpa heti topicin mainostamalla paria hyvää kirjaa, jotka olen lukenut nyt kesän aikana :)

Eilen luin loppuun Casey McQuistonin kirjan Red, White & Royal Blue. Kyseessä on YA- tai NA-kategoriaan kuuluva romanttinen komedia, jossa Yhdysvaltojen presidentin poika rakastuu Englannin prinssiin. Ensi alkuun tuntui vähän, että tämä kirja ei ole mua varten, mutta mitä pidemmälle kirja eteni, sitä enemmän tykkäsin, ja lopulta hymyilin jo aika typerästi. Aika kevyttä, hauskalla dialogilla varustettua lukemista, mutta mukana oli kiinnostavasti myös politiikan sisäpiiriä USA:n presidentinvaalien muodossa ja yleensäkin kiva vaihtoehtohistoria maailmalle, jossa on Trump.

Aiemmin kesällä tuli luettua Julie Berryn Lovely War. Kyseessä on ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuva rakkaustarina (tai parikin rakkaustarinaa), joiden kertojana toimii jumalatar Afrodite, joka yrittää tarinan kertomalla välttää oikeudenkäynnin Olympoksella. Rakkaustarinoiden sisällössä ei sinänsä ole mitään erityisen uutta tai omaperäistä, vaan sotagenrestä löytyy paljon tuttua, mutta tästä kirjasta teki ihanan juuri tuo kertojanäkökulma. Tapahtumia katsotaan usein Afroditen tai muiden kreikkalaisten jumalien näkökulmasta, ja kirja on kirjoitettu niin, että arkiset asiat ja kuolevaisuus ja rakkaus näyttäytyy tosi kauniina. Lisäksi jumalten / jumalatarten keskinäiset kaunat ja sanailu toi kirjaan erinomaista huumoria.

Muutenkin olen lukenut tosi paljon kesän aikana, yhteensä varmaan jonkun parikymmentä kirjaa tai ylikin. Lomalla parasta on lukea, koska arkena tuntuu, että siihen ei ole koskaan tarpeeksi aikaa tai tulee huono omatunto siitä, ettei lue jotain tieteellistä, joten lomalla on ihanaa, kun saa lukea fiktiota hyvällä omallatunnolla. Aiemmin lukemattomista kirjoista olen lukenut kesän aikana paaaljon dekkareita, aikoinaan paljon hypetetyn DIMILY-sarjan (olin selvästi ihan liian vanha lukemaan näitä kirjoja, ei ollut mun juttuni, ei :D) sekä sekalaisen valikoiman chick lit -oopuksia. Lisäksi oon uudelleenlukenut vanhoja suosikkeja, koska jostain syystä kesällä tekee aina mieli palata vanhojen rakkaiden kirjojen pariin. Käykö muille näin? Yleensä luen ainakin jonkun Pottereista kesän aikana, minkä lisäksi tänä kesänä oon lukenut myös Tuija Lehtisen Mirkkoja (hyviä edelleen!) ja hevoskirjoja, joista tykkäsin joskus kymmenenvuotiaana :D. Heppakirjoja lainatessa tuntui melkein siltä, että pitäisi selitellä näiden menevän jollekin sukulaiselle, mutta noh, mitäpä se mulle kuuluu, mitä kirjastontäti musta mahdollisesti ajattelee :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Violetu - 01.08.2019 20:09:20
Lisäksi oon uudelleenlukenut vanhoja suosikkeja, koska jostain syystä kesällä tekee aina mieli palata vanhojen rakkaiden kirjojen pariin. Käykö muille näin?

Joo, sama homma suunnilleen joka kesä. Tämän takia en ole hävittänyt mitään vanhoja suosikkeja, oli kyse sitten Witch-lehdistä, Replica-sarjasta tai jostain muusta teiniajan suosikista, joka on todettu toimivaksi aikuisiälläkin.
Tänä kesänä luin esimerkiksi kaikki Neljä tyttöä ja maagiset farkut -sarjan kirjat. Edelleen jotain tavattoman syvälle menevää.

Tämä vuosi muutenkin ollut hyvin runsas kirjojen lukemisen suhteen, olen lukenut läpi 10-osaisen Roswell high -sarjan (ties kuinka monetta kertaa), tää oli teinivuosien UST-herkkujen aatelia, ja palvelee edelleen samaa tarkoitusta. Vaikuttanut myös omaan kirjoittamiseen, tuolta on tullut napattua kivoja sanontoja.
Sitten Artemis Fowlit tuli pulikoitua läpi, nämä ovat ikävä kyllä vuosien saatossa vähän kärsineet, enää en naura kippurassa, ja välillä tuntuu vähän liian selitetyltä tai mukanokkelalta :-\

Joku Potter kuuluu myös yleensä kesälukemistoon, tänä vuonna en kyllä vielä ole lukenut.
Uudeksi kesälukemisperinteeksi ajattelin jotain kauhua, pari vuotta sitten luin Kingiltä Carrien ja Hohdon, tänä vuonna oli vuorossa Tohtori Uni. Minulla King on selkeästi kesäkamaa, valoisina öinä ei pelota niin paljon😂
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Kelsier - 02.08.2019 12:53:16
Joo, sama homma suunnilleen joka kesä. Tämän takia en ole hävittänyt mitään vanhoja suosikkeja, oli kyse sitten Witch-lehdistä, Replica-sarjasta tai jostain muusta teiniajan suosikista, joka on todettu toimivaksi aikuisiälläkin.
Tänä kesänä luin esimerkiksi kaikki Neljä tyttöä ja maagiset farkut -sarjan kirjat. Edelleen jotain tavattoman syvälle menevää.

Neljä tyttöä ja maagiset farkut -sarja toimii tosiaan vielä aikuisellekin hyvin. Itse palasin sarjan pariin tänä kesänä. Olen joskus teininä lukenut ne kaksi ekaa osaa ja jatkoin nyt sujuvasti kolmannesta. Lieneekö musta tullut vanha käpy, kun suomennoksessa käytetty teinikieli tuntui ajoittain ärsyttävältä. Muuten oli kyllä ilo palata vanhojen tuttujen hahmojen pariin.
Niistä tehdyt leffatkin ovat muuten minusta hyviä (vaikka tämä ei olekaan elokuvatopa). Mietin tossa yhtenä päivänä, että castingkin on niissä yllättävän nimekäs mm. America Ferrera, Blake Lively ja Alexis Bledel pääosissa.

Luin juuri Jin Yongin Kotkasoturien tarun ensimmäisen osan Soturin oppivuodet. Suosittelen sitä lämpimästi, tyyli on aika erilainen kuin länsimaisissa kirjoissa yleensä (kirjailija siis kiinalainen), mutta kuitenkin helpostilähestyttävä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Naela - 04.08.2019 08:49:43
Minäkin luen aina kesäisin todella paljon enemmän kuin muina vuodenaikoina. Osin syynä tähän on varmasti lomat ja rennompi aikataulu, mutta minulla on muutenkin kesäisin paljon enemmän aikaa ja energiaa käyttää muuhun kuin kouluun tai työntekoon.

Tämän kesän hitti ovat olleet Astrid Lindgrenin kirjat, niitä olen lukenut ja kuunnellut äidin lukevan niin kauan kuin muistan, joten niihin on ihana palata vuosienkin jälkeen. Veljeni Leijonamieli on minusta edelleen paras kirja, jonka olen koskaan lukenut. Muita kesän suosikkeja ovat olleet erilaiset dekkarit, erityisesti olen tykästynyt Camilla Läckbergin tuotantoon. Harmittaa kyllä vähän, että lähikirjasto on kesäisin niin huonosti auki, (tyyliin arkisin tunnin-pari keskellä päivää) niin sinne ei oikein meinaa keretä.

Minulla King on selkeästi kesäkamaa, valoisina öinä ei pelota niin paljon
Minulla on vähän eri juttu kauhun kanssa. Tykkään lukea kauhua nimenomaan syksymmällä, kun on jo vähän hämärää ja sade piiskaa ikkunoita ja muuta vastaavaa... Pelottava tunnelma on taattu, ja kirjaa lukiessa tulee ihan eri fiilis. Tietysti siinä on vaarana menettää yöunensa, mutta saapahan ainakin kirjasta kaiken irti :D

Lieneekö musta tullut vanha käpy, kun suomennoksessa käytetty teinikieli tuntui ajoittain ärsyttävältä.
Itse olen huomannut tämän saman myös joitakin lapsuuden ja nuoruuden suosikkeja lukiessani. Minusta monet suomennukset yleensäkin tuntuu vähän kököiltä, varsinkin erilaisia kielileikkejä on tosi hankala suomentaa, koska ne eivät tietenkään toimi samalla tavalla eri kielissä.

Osittain tästä johtuen minut on tänä kesänä vallannut innostus lukea kirjoja alkuperäiskielellä, pääosin englanniksi ja ruotsiksi. Ongelma tässä on kuitenkin se, että ainakin minua lähinnä olevissa kirjastoissa on aika huonosti muunkielistä kirjallisuutta. En raaskisi ostaa kirjoja omaksikaan, varsinkin, jos minulta löytyy jo sama kirja suomennettuna. Olenkin yrittänyt bongailla kirjoja kirppiksiltä, ja pari Potteria olenkin jo onnistunut haalimaan.

Englanniksi lukeminen sujuu ihan mukavasti, mutta olen yrittänyt kompuroida myös Ronja Ryövärintytärtä ruotsiksi, ja voi taivas, kuinka se on hidasta! Aloitin heinäkuun ensimmäisillä viikoilla, enkä vieläkään ole kuin vähän yli puolenvälin. Mutta kaipa se siitä ajan kanssa helpottuu, minulla oli sama tilanne englanniksi lukiessani vielä joitakin vuosia sitten.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Violetu - 04.08.2019 10:16:44
Itsellä tuli Kingin dialogeista vähän semmoinen
"Vois tää kieli olla sujuvampaakin" -fiilis. Saattaa johtua käännöksestä tietysti, lähinnä tuli tää fiilis, kun joku lapsihahmo puhui.

Teinikieli ei ihme kyllä mitenkään itseäni ole häirinnyt, mutta toisaalta ehkä sitä asennoituu jo nuortenkirjaa aloittaessa siihen, että sitä todennäköisesti tulee🤷‍♀️

Millä perusteella valitsette (ennenlukemattomia) kirjoja luettavaksenne?

Tämä tuli mieleen siitä, kun viimeksi valitsin kirjan sillä perusteella, että siinä on Xander-niminen hahmo😂 (Xander oli keväällä yhden larppihahmoni nimi). Tää oli aika poikkeuksellinen valintaperuste, mutta ihan kivalta tuo kirja toistaiseksi vaikuttaa, ei harmita.
Toinen yleisempi valintaperuste on kirjailija, jos olen aiemminkin lukenut häneltä jotain ja tykännyt.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: flawless - 04.08.2019 12:37:55
Lainaus
Millä perusteella valitsette (ennenlukemattomia) kirjoja luettavaksenne?
Hmm, tämä onkin ihan kiinnostava kysymys. Mä valitsen kirjoja pitkälti kansien perusteella, eli nimi, kannen kuvitus ja erityisesti takakansi vaikuttavat paljon. Valitsen yleensä kirjoja sen perusteella, kuulostaako takakannen tiivistelmä kiinnostavalta. Mä siis kiinnostun aika pitkälti aiheen ja/tai jonkin koukun/mysteerin perusteella. Myös suositukset vaikuttavat, en esimerkiksi usko että olisin törmännyt Pierre Lemaitren dekkareihin jos anoppi ei olisi niitä suositellut, ja nyt alan lukemaan kolmatta siltä kirjailijalta. Jos siis kirja vaikuttaa aiheeltaan sellaiselta että saattaisin kiinnostua, niin tartun siihen tosi paljon herkemmin jos joku suosittelee. Mulla on nytkin työtakin taskussa rypistynyt lappu jossa on työkaverini suositteleman kirjailijan nimi, jolta ajattelin seuraavaksi ottaa jonkin uuden kirjan luettavaksi, kunhan keskeneräiset on viimeistelty. Osin liittyy myös suosituksiin tämä seuraava, mutta enemmän massasuositukseen kuin henkilökohtaiseen, että joitain kulttimaineisia kirjoja on tullut valittua myös ihan vaan mielenkiinnosta, että mikä tästä tekee niin suositun. Lukulistalla on esimerkiksi Linnunradan käsikirja liftareille, johon en usko että tarttuisin ilman sen maineikkuutta. Kirjailija vaikuttaa myös, joskaan en kauheasti ns. normaalikirjailijoiden kirjoja lue kirjailijan perusteella, mutta julkisuuden henkilöiden kirjoittamia kirjoja olen valinnut kirjailijan perusteella, lähinnä muusikoiden. Esim. Nikki Sixxin ja Corey Taylorin kirjoja olen lukenut paljon ihan vain kirjailijan vuoksi.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 04.08.2019 16:21:16
Kas, uusi ketju. :) Mukavaa, kun keskustelu on vilkasta.

Millä perusteella valitsette (ennenlukemattomia) kirjoja luettavaksenne?
Tavallisesti kierrän kirjakaupassa ja valitsen mikä vaikuttaa kiinnostavalta, ja laitan sen sitten kirjastossa varaukseen. Lisäksi seuraan kustantamojen uusia julkaisuja netistä syksyisin ja keväisin ja pyrin sitten pääsemään niihin käsiksi. Jos tykkään tarpeeksi, saatan ostaa itselleni, että voin lukea aina halutessani uudelleen. Ostan myös silloin, jos kirja on niin suosittu, että varausjonossa on 500 muuta ennen minua ja on vahvasti oletettavaa, että tulen kuitenkin pitämään kirjasta. Reissatessa nuohoan yleensä kirjakaupat läpi ja jos löytyy jotain mieleistä, ostan matkalukemisiksi.

Lukuperusteena on joko tuttu kirjailija, jonka kirjoista olen ennenkin pitänyt, mutta kiinnostava kansi houkuttelee katsomaan, millainen kirja on kyseessä. Aihepiiri toki vaikuttaa paljon. :) Useimmin kuitenkin selaan vähän ja katson, pidänkö tekstin tyylistä. Se on ehkä isoin kriteeri. Sitä on vähän vaikeampi selittää, mutta kun kirjan avaa mistä kohti vain ja katsoo millaista teksti on, siitä tietää kyllä melkein suoraan, tykkääkö kerronnasta vai ei. Jos tulee olo että plääh, en tykkää, ei kiinnosta, niin sitten se kirja kyllä siihen jää.

Lisäksi oon uudelleenlukenut vanhoja suosikkeja, koska jostain syystä kesällä tekee aina mieli palata vanhojen rakkaiden kirjojen pariin. Käykö muille näin?
Minä tykkään lukea uudelleen vanhoja suosikkeja, mutta ympäri vuoden, ei pelkästään kesällä. :)

Lainaus
...aikoinaan paljon hypetetyn DIMILY-sarjan (olin selvästi ihan liian vanha lukemaan näitä kirjoja, ei ollut mun juttuni, ei :D)
Heh, samat sanat. Luin läpi, mutta oli vähän kiusallista luettavaa ja lisäksi vaikea samaistua. Tosin monia muita nuortenkirjoja olen kyllä lukenut ihan mielelläni, mutta ehkä se on tuo pinnallinen nykyjenkkiteinikulttuuri, että hengaillaan ostareilla, kilpaillaan muotimerkkivaatteilla ja trendikkäimmillä poikaystävillä, herättää lähinnä säälin tunteita.

Ja se mainittu teinikieli tekstissä tökkii minuakin. Toinen, mikä ei miellytä, on se jos tekstissä on yksittäisiä kohtia enemmän some-dialogia. (Sitä on alkanut tulla myös tv-sarjoihin ja elokuviin.) Onhan se valtava osa nykyihmisten arkea, mutta ei sellainen, mihin suuntaan viestintää kuuluisi lähteä kehittämään. Tuohan se ajankuvaa, mutta minusta heikentää kirjallisuuden tasoa. Ja ainakin minusta on miellyttävämpi lukea jos kirjassa kerrotaan, että "hän sai siskoltaan viestin, jossa tämä kysyi minne hän oli menossa" kuin jos tekstin väliin olisi isketty joku suora lainaus teinikielisestä tekstarista lyhenteineen sun muineen.

Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Violetu - 04.08.2019 18:07:03
Lainaus
Lieneekö musta tullut vanha käpy, kun suomennoksessa käytetty teinikieli tuntui ajoittain ärsyttävältä.
Kun niin moni teistä on maininnut teinikielen, niin antakaa joku esimerkki siitä, millaista on teinikieli?
Aloin miettimään, että eikö se tosiaan ärsytä itseäni, vai meneekö se vaan itseltä ohi ;D

Vähän sama homma kuin Fiorellalla, kesäisin tulee erityisesti luettua vanhoja suosikkeja, mutta kyllä sitä tapahtuu ihan ympäri vuoden yhtä lailla.

Lainaus
Jos tykkään tarpeeksi, saatan ostaa itselleni, että voin lukea aina halutessani uudelleen.
Tämä on itsellä aika lailla kriteeri kirjan ostamiselle (leffojen ja sarjojen myös). Toki välillä tulee harhauduttua tekemään joku random kirjaheräteostos, mutta haluaisin, että kaikki kirjat omassa hyllyssä olisi sellaisia, jotka haluaa lukea uudelleen ja uudelleen. Usein asetan "kriteeriksi" senkin, että lainaan kirjan kirjastosta useamman kerran ja luen myös, ja jos vielä sen jälkeen haluan omistaa, niin lets go!
Harmi vaan, että aika usein kirjaa voi olla siinä vaiheessa vaikea löytää, kun se on loppuunmyyty, tai ei ainakaan löydy mistään uutuushyllystä enää. Toisaalta tykkään divari yms. -metsästyksestä, on tosi tyydyttävää löytää kirjoja sillä tavalla.

Pari, joita kovasti kaipaan omaan hyllyyn, on esimerkiksi Repon ja Parkkolan Ruttolinna ja Jalostamo. Ja Vilja-Tuulia Huotarisen Valoa valoa valoa on myös näitä. Kyllähän noita löytyisi vaikka kuinka kun lähtisi listaamaan. Ja nyt kun kotikaupungin kirjasto on hävittänyt melkein kaikki Prinsessapäiväkirjat, niin nekin.

Lainaus
Tosin monia muita nuortenkirjoja olen kyllä lukenut ihan mielelläni, mutta ehkä se on tuo pinnallinen nykyjenkkiteinikulttuuri, että hengaillaan ostareilla, kilpaillaan muotimerkkivaatteilla ja trendikkäimmillä poikaystävillä, herättää lähinnä säälin tunteita.
Joo, tuo osaa kyllä olla tylsää/rasittavaa/luotaantyöntävää.

Välillä kaipaan kirjastoihin kovasti samanlaista "tagijärjestelmää" kuin vaikkapa AO3:ssa, olisi mahtavaa kun kirjastossa voisi hakukoneelta vain hakea vaikkapa LGBTQ+, ja sitten sulle osotettaisiin hylly tai kone antaisi listan, jossa olisi lueteltuna kirjat, joissa käsitellään aihetta enemmän kuin vain että sivuhenkilö X kirjassa edustaa seksuaali/sukupuolivähemmistöä.
Ja samaa hakua voisi tietysti käyttää mihin tahansa genreen, "kesäromanssi", hurt/comfort jnejne.
Ehkä joitain isompia aihepiirejä/genrejä voikin hakea ja löytää, mutta tuskin mitään ihan hirveän spesifiä kuitenkaan.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: summerblue - 04.08.2019 18:33:03
Ongelma tässä on kuitenkin se, että ainakin minua lähinnä olevissa kirjastoissa on aika huonosti muunkielistä kirjallisuutta.

Tämä jäi mietityttämään. En tiedä missä päin Suomea asustelet, mutta olisiko mahdollista tehdä varauksia oman kirjastopiirisi (tai mikä sen oikea nimi nyt onkaan) alueelta ja saada laajemminkin materiaalia käyttöön muista saman alueen kirjastoista? Esimerkiksi itse asun Outi-kirjastojen alueella ja oman kirjaston enkkukokoelma on ihan hirveä, vaikuttaisi olevan enimmäkseen peräisin 1980-luvulta ja kirjailijat sellaisia, joista en ole kuullutkaan, mutta, kun ilman varausmaksua pääsee käsiksi esimerkiksi Oulun pääkirjaston kokoelmaan, niin laatu nousee merkittävästi.

Parissa viestissä on mainittu Ann Brasharesin ns farkkukirjat. Oletteko te lukeneet sarjan viidennen kirjan, Sisterhood Everlasting? Voin olla väärässäkin, mutta pikaisella googlauksella näytti siltä, että tätä kirjaa ei ole lainkaan suomennettu. Farkkukirjat on itsellekin tietyllä tapaa rakkaita, koska ne olivat aikoinaan ensimmäisiä himpun verran aikuismaisempia kirjoja, joita luin. Tuohon vitoskirjaan törmäsin itse bookstagramissa vuosi tai pari sitten ja tuli ihan yllätyksenä sen olemassaolo. Meni kyllä aika syvälle, kun sen sitten luin.

Tässä on ollut nyt puhetta vanhojen suosikkikirjojen lukemisesta. Itselle sellaiset ei niin aikuismaiset kirjat ovat yksi tapa kontrolloida ahdistusta. Jos oikeassa elämässä joku ahdistaa, niin noista lasten- tai nuortenkirjoista tulee vähän kevyempi olo. Viime aikoina olen kahlannut läpi Neiti Etsiviä ja ihastellut sitä miten Paula Drew aina osaakin ihan kaiken mahdollisen :D Toisinaan on taas niin, että olen lukenut jotain raskasta/vaikuttavaa aikuisten kirjallisuutta, niin on kiva ottaa tuollaista vähän leppoisampaa ns. välipalaksi.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 04.08.2019 19:26:00
Välillä kaipaan kirjastoihin kovasti samanlaista "tagijärjestelmää" kuin vaikkapa AO3:ssa, olisi mahtavaa kun kirjastossa voisi hakukoneelta vain hakea vaikkapa LGBTQ+, ja sitten sulle osotettaisiin hylly tai kone antaisi listan, jossa olisi lueteltuna kirjat, joissa käsitellään aihetta enemmän kuin vain että sivuhenkilö X kirjassa edustaa seksuaali/sukupuolivähemmistöä.
Ja samaa hakua voisi tietysti käyttää mihin tahansa genreen, "kesäromanssi", hurt/comfort jnejne.
Ehkä joitain isompia aihepiirejä/genrejä voikin hakea ja löytää, mutta tuskin mitään ihan hirveän spesifiä kuitenkaan.
Ainakin meidän kirjaston nettijärjestelmässä on tällainen hakusanasysteemi. Katsoin esimerkiksi taannoin lukemani kirjan Sydänsurujen kääntöpuoli. Siitä lukee näin:
Lainaus
Luokitus   
Suomenkielinen kertomakirjallisuus (ykl 84.2)
Aiheet   
Molly → (fiktiivinen hahmo)
kasvu (ihmisen) → nuoret → tytöt
rakastuminen
poikaystävät
kaipaus → rakkaus
lesbous → äidit
sisarukset → kaksoset
sateenkaariperheet
Ja kun jotakin noista klikkaa, tulee listaus eri kirjoista, joissa on sama hakusana. Voisin veikata, että tätä järjestelmää vasta kehitellään, ettei se ehkä ihan joka ikiseen kirjaan vielä ulotu, mutta ainakin uudemmissa näyttäisi olevan vastaava lista kirjaan liittyvistä teemoista. :) Kurkkaapa, löytyisikö teidänkin kirjaston järjestelmistä tällaista.

Toisinaan on taas niin, että olen lukenut jotain raskasta/vaikuttavaa aikuisten kirjallisuutta, niin on kiva ottaa tuollaista vähän leppoisampaa ns. välipalaksi.
Minäkin tykkään lukea jotain kevyttä ja leppoisaa ihan tarkoituksella silloin, kun on muuten kiire tai väsy tai stressi päällä. Usein kotoisan tuttu kirja, jonka tietää tuottavan hyvän mielen, rentouttaa ja tekee levollisen tunnelman. Ja tähän sopivat hyvin esimerkiksi lapsuudesta tutut kirjat.

Teinikielen olemuksesta... Itselleni tästä tulee sellaiset tekstit mieleen, joissa dialogi on paitsi puhekielistä, myös vilisee finglishiä ja "muotisanontoja". Varsinkin jos se samalla on sävyltään näsäviisastelevaa, alentuvaa tai vastaavaa, niin kyllä sellaista tökkii lukea. ;) Toki se saattaa liittyä hahmoonkin ja ehkä myös korostaa tarkoituksella hahmon ärsyttävyyttä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: desmond - 04.08.2019 19:59:47
Lainaus
Teinikielen olemuksesta... Itselleni tästä tulee sellaiset tekstit mieleen, joissa dialogi on paitsi puhekielistä, myös vilisee finglishiä ja "muotisanontoja".

Teinikieli kuulostaa ainakin omaan korvaan aina sellaiselta, että kirjoittaja tässä nyt yrittää liikaa, ja lopputulos on tosi vaivaannuttava. Ja muotisanonnat aiheuttavat pahimmillaan sen, että jos kirjaa lukee viisi vuotta julkaisemisen jälkeen, se kuulostaa aivan järkyttävän vanhanaikaiselta, koska muotisanonnat on vanhentuneet. Pahin esimerkki teinikielestä, joka itselle tulee mieleen on Prinsessapäiväkirjojen suomennokset. En oikein osannut itse teini-iässä ollessa päättää, että tykkäänkö kirjoista vai en. Tykkäsin tarinasta, mutta se kieli oli jotain tosi ärsyttävää. Sitten kun luin kirjat englanniksi, tajusin, että suomentajahan on vaan suomentanut kirjan jostain syystä tosi tyhmästi, koska englanninkielisessä versio kieli oli paljon lähempänä normaalia yleiskieltä. Muistaakseni joku opiskelukaveri suunnitteli ihan kandiakin noista suomennoksista, koska ne on niin silmiinpistävän kököt :D

Lainaus
Tämä on itsellä aika lailla kriteeri kirjan ostamiselle (leffojen ja sarjojen myös). Toki välillä tulee harhauduttua tekemään joku random kirjaheräteostos, mutta haluaisin, että kaikki kirjat omassa hyllyssä olisi sellaisia, jotka haluaa lukea uudelleen ja uudelleen. Usein asetan "kriteeriksi" senkin, että lainaan kirjan kirjastosta useamman kerran ja luen myös, ja jos vielä sen jälkeen haluan omistaa, niin lets go!
Harmi vaan, että aika usein kirjaa voi olla siinä vaiheessa vaikea löytää, kun se on loppuunmyyty, tai ei ainakaan löydy mistään uutuushyllystä enää. Toisaalta tykkään divari yms. -metsästyksestä, on tosi tyydyttävää löytää kirjoja sillä tavalla.

Mä ostelin ennen kirjoja enemmän sillä lailla, että en ollut koskaan lukenut kirjaa, ennen kuin ostin sen. Toki edelleen tulee tehtyä näin silloin kun käyn Briteissä kirjakaupassa, koska siellä on vaan niin paljon sellaista, mitä haluaa lukea, mutta Suomessa en oikeastaan osta juurikaan kirjoja niin, etten ole lukenut niitä aiemmin ja päättänyt, että tämän kirjan haluan hyllyyn. Lainaan mieluummin kirjastosta (niin kuin joku edellisessä topassa taisikin kirjoittaa, on aivan huippua, että nykyään kirjastossa varaukset on maksuttomia, jolloin voi pistää aika lailla kaiken vähänkin kiinnostavan varaukseen) ja pistän sitten ostoslistalle, jos pidän kirjasta oikein paljon. Jonkun verran teen myös reissuun lähtiessä niin, että ostan Google Playsta jonkun kirjan tabletille lähtiessä jos on mielessä ollut jotain, mikä kuulostaa kiinnostavalta. Google Playssa monet englanninkieliset kirjat on tosi halpoja ja plussaa on toki se, että e-kirjat ei vie tilaa. Mutta sitten jos oikein tykkään jostain kirjasta, haluan sen myös fyysisenä kopiona hyllyyn. Ja täältä myös ääni divarimetsästykselle! Meillä on täällä Tampereella SPR:n kontti, josta on hyvä bongata etenkin lasten- ja nuortenkirjoja, joista on aikoinaan tykännyt. Tällä hetkellä sekä minä että isosisko keräillään Tuija Lehtisen Mirkkoja niillä vanhoilla, alkuperäisillä kansilla, ja tulee kyllä tosi onnistunut fiilis, jos löytyy just se puuttuva osa kahdella eurolla hyllystä. Saisihan niitä varmasti helpommin jostain Torista tai huuto.netistä, mutta se vesittäisi etsimisen ja löytämisen idean :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Naela - 04.08.2019 20:34:40
En tiedä missä päin Suomea asustelet, mutta olisiko mahdollista tehdä varauksia oman kirjastopiirisi (tai mikä sen oikea nimi nyt onkaan) alueelta ja saada laajemminkin materiaalia käyttöön muista saman alueen kirjastoista?
Näin olen pitkälti tehnytkin, ei lähikirjastossa ole vieraskielisiä kirjoja juuri nimeksikään :D. Ehkä se on näitä peräkylillä asumisen huonoja puolia tai sitten olen vaan tosi nirso kirjojen suhteen, mutta tuntuu, ettei pääkirjastokaan tarjoa kovin kummoista valikoimaa. Enkuksi löytyy toki enemmän mutta ruotsi onkin sitten jo toinen juttu, mikä on vähän outoa, kun kaksikielisessä maassa eletään kumminkin.

Millä perusteella valitsette (ennenlukemattomia) kirjoja luettavaksenne?
Minullekin suositukset ovat iso osa lukupäätöstä, joko kaverin antamat tai netistä luetut. Toki kiertelen myös kirjastoissa etenkin siellä YA-hyllyllä ja katselen ihan takakansia, joskus luen kirjastossa pari ekaa sivua jos olen epävarma siitä, pitäisikö lainata vai ei. Uusina en kirjoja osta juuri koskaan, ensinnäkin siksi, että ne ovat kalliita ja kirjastosta voi lainata ilmaiseksi. Toiseksi siitä syystä, että kirppareilta ja divareista etsimisessä ja löytämisessä on vaan jotain niin siistiä. Meidän kirjastossa toimii myös sellainen kirjavaihto, eli sinne voi viedä oman kirjan ja sitten ottaa jonkun toisen kirjan vastineeksi. Yleensä siellä vaihtohyllyssä olevat kirjat on kyllä aika randomeita, mutta joskus sieltäkin löytyy niitä helmiä. Katsastan myös aina kirjastojen poistomyynnit, josko sieltä löytyisi jotain kivaa.

Teinikielestä sen verran, että itseäni ärsyttää erityisesti juurikin se murre- ja muotisanojen käyttö, etenkin, jos ne on suomennettu jotenkin oudosti. Esimerkiksi eräässä lukemassani kirjassa sana "cool" oli suomennettu "kuuli", mikä oli minusta tosi tyhmää. Ei kai se ole edes suomenkielinen sana ainakaan tuossa merkityksessä. Muutenkin murteellista tekstiä on mielestäni tosi ärsyttävää lukea, varsinkin, jos se kovasti eroaa oman alueen murteesta. Yksittäisen henkilön murteellinen puhe vielä menee, mutta jos koko kirja on murteella kirjoitettu, se menee jo vähän yli. Muistan, että meidän piti koulussa lukea joku stadin slangilla kirjoitettu nuortenkirja, ja siinä vaiheessa oli kyllä hermo katketa.

En muutenkaan ole hyvä lukemaan kirjoja ns. "pakosta". Luen silloin kun tekee mieli ja juuri sellaista kun haluan, ja vaikka kaverit kuinka hehkuttaisi jotain kirjaa, en vain jostain syystä saa itseäni lukemaan sitä, jos ei oikeasti tee mieli. Tämän takia en oikein tykkää saada kirjoja lahjaksi, koska vaikka lahjan antaja kuinka tarkoittaisi hyvää ja yrittäisi oikeasti miettiä, minkälaisista kirjoista pidän, ei hän sitä oikeasti voi tietää. Minulle tulee lahjakirjoista aina sellainen olo, että minun on nyt pakko lukea tämä, etten pahoita lahjanantajan mieltä, ja siihen se sitten tyssääkin. Eri asia tietysti, jos itse pyydän jotain kirjaa lahjaksi.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Abarat - 05.08.2019 21:09:35
Ehdottakaa mulle kirjaa, joka ei ole dekkari tai liian raju? Voisin lukea myös englanniksi. Mikä olisi kevyt hyvän mielen kirja? Mikäli luen englanniksi niin mieluiten joku helppolukuinen nuortenkirja?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 05.08.2019 23:56:05
Minkähän tyyppisestä tykkäisit, Abarat? Jos ajatellaan että olisi joku helppolukuinen nuortenkirja, onko sinulle tuttu esimerkiksi Veronica Rothin Divergent -sarja (suomennettuna Outolintu)? Siitä on jo aikaa, kun ne luin, mutta se oli tuoreeltaan ekan kirjan ilmestyttyä ja minusta se oli leppoisa ja helposti hahmotettava tekstiltään, niin tuli ensimmäisenä mieleen. Myöhemmin luin kirjat suomeksikin, kun ne käännettiin (muistaakseni muutaman vuoden myöhempään) ja käännös tuntui minusta paljon lapsekkaammalta, joten itse tykästyin nimenomaan niihin englanninkielisiin versioihin. Sarjasta on tehty elokuvatkin myöhemmin, muistaakseni olen sen ekan niistä nähnytkin.

Cecelia Ahernin kaksiosainen sarja Viallinen ja Täydellinen voisi olla toinen helppolukuinen dystopia. (Engl. Flawed ja Perfect.)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Odo - 07.08.2019 00:47:47
Lainaus
Millä perusteella valitsette (ennenlukemattomia) kirjoja luettavaksenne?
Minä luen aika pitkälti kuulopuheiden perusteella, mistä olen kuullut suosituksen tai jotain muutakin joskus, että kiinnostaisi esim. kaveria, jolla on samantyylinen maku tai monipuolinen maku, joten selvitellä sitten, miltä se vaikuttaa. Kannet vaikuttavat, jos kirjastosta etsin luettavaa, mutta yleisemmin en löydä mitään kirjastoista, jos etsin sattumanvaraista kirjaa, enkä kovin hyvin Storytellistäkään. Aika pitkälti siis menen kuulopuheiden varassa, suositusten ym. mitkä voisivat olla hyviä. Joskus sattuu löytö ihan vain tuurilla, mutta harvemmin. :D Kannet etu- ja taka tietysti vaikuttavat, mutta vasta yleensä löydän ne kannet, kun jostain olen aiemmin kuullut kirjasta.

Josta päästäänkin siihen, että etenkin ennen vähemmän lukevana, luin ihan tuhottoman paljon uudestaan juurikin Nälkäpeliä, Potteria, Sookie Stackhousen tarinoita (tunnetaan tv-sarjan nimellä True Blood), ym. kun olevinaan uutta ei löytynyt. Joten kyllä tuohon toiseenkin kysymykseen, että palaan vanhojen kirjojen pariin aika usein, ainakin ennen, Nyt olen tänä kesänä pyrkinyt lukemaan enemmän uusia ja tykkäsin esim. Simon Homo Sapiens -kirjasta ja löysin Noiturien ilon sitten viime kerran. :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Nyyhti - 07.08.2019 10:27:38
Odo, minkä tyyppinen tuo Noituri-sarja on? Minua häiritsee, kun tuntuu että olisin ehkä lukenut sitä, mutta jos olen niin se oli sellaista oikein hc-fantasiaa jota en sitten jaksanut.


Minä valitsen kirjoja yleensä niin, että varaan suositusten/kuulopuheiden perusteella jotain, sitten menen kirjastoon hakemaan ne ja pörrään samalla hyllyjen välissä etsimässä jotain muutakin luettavaa. Usein minulla on tapana myös lähteä mahdollisimman monipuolisen tarjonnan kanssa: pitää olla jotain jännitystä/dekkaria, fantasiaa/YA:ta ja sitten kepeää romantiikkaa. Tosin joskus tulee varattua niin paljon kerralla, etten saa sopivaa comboa kasaan ;D

Tänä kesänä olen ollut harvinaisen epäonninen kirjastossa kävijä! Kuten jossain mainitsinkin, kirjasto oli ison osan kesää suljettu. Juuri sitä ennen kävi ilmi, että olen kadottanut kirjastokorttini - se on varmana pudonnut lompakosta, koska lompakkoni ei oikein enää pysy kasassa ::) Olisin kuitenkin kuvitellut sen tippuneen vain johonkin laukun pohjalle, mutta eipä ole löytynyt. Nooooh nyt kirjasto on auennut kesätauon jälkeen, ja minä olen alistunut maksamaan uuden kirjastokortin, ja jopa tuossa yhtenä päivänä sain kerättyä energiaa lähteäkseni kirjastossa käymään - mutta nyt olen kadottanut lainaamani kirjat! Olisin halunnut palauttaa ne ennen muuttoa, mutta kirjaston ollessa suljettuna palautusluukkukaan ei ollut käytössä, ja nyt en löydä kirjoja mistään... Pakkohan niiden jossain on olla, ei siinä, mutta muutaman minuutin etsintä ei tuottanut tulosta. Täytynee kääntää kaikki paikat ympäri, huoh.

Kesällä olen elänyt työkaverini kirjoilla ;D On tullut luettua Läckbergin dekkareita, ja vaikka ne ovatkin kivoja, ihmetyttää, miksi ne ovat niin suosittuja. Olen yleensä aika huono arvaamaan dekkarien käänteitä, mutta niissä olen jo pariin kertaan osunut aivan oikeaan. Mitä dekkareita suosittelisitte?

Täältä kyllä kerää kivasti suosituksia, täytyy testata ainakin nuo Cecelia Ahernin dystopiat (pidän kovasti hänen muista kirjoistaan) ja Sookie Stackhousen tarinat. Divergentistä olen Fiorellan kanssa samaa mieltä, suomennokset ovat todella lapsekkaan oloisia. Kyseessä on yksi lempisarjoistani, mutta suomennoksina niitä en suostu lukemaan.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: sugared - 07.08.2019 11:55:10
Lainaus käyttäjältä: nominal
Kesällä olen elänyt työkaverini kirjoilla ;D On tullut luettua Läckbergin dekkareita, ja vaikka ne ovatkin kivoja, ihmetyttää, miksi ne ovat niin suosittuja. Olen yleensä aika huono arvaamaan dekkarien käänteitä, mutta niissä olen jo pariin kertaan osunut aivan oikeaan. Mitä dekkareita suosittelisitte?

Mulla oli pari Läckbergia viime vuonna äänikirjoina reissussa, ja just yhden jaksoi ihan mielenkiinnolla kuunnella, loput alkoi toistaa itseään + kaikki hahmot alkoivat ärsyttää, kun eivät kehittyneet mihinkään ja toimivat pöhkösti. :D Mä en kauheasti lue dekkareita, mutta Cormoran Strike -tv-sarjasta (HBO) innostuneena luin Robert Galbraithin (armaan Ro'n salanimi) sarjan uusimman dekkarin Valkoinen kuolema. Aika konventionaalisen oloista tekstiä, mutta varsin kiva kesäkirja, ja tykkäsin mysteeristä. Muita sarjan kirjoja en lukenut, kun tosiaan tutustuin ensin  tv-versioon, mutta varmasti ovat ihan yhtä luettavia! Myös tv-sarja oli tosi hyvä ja odotan innolla, että tuosta uusimmastakin tulee sovitus!

Viime aikojen pahin kirjapettymys oli kyllä se äärimmäisen hypetetty Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu, jota jonotin kirjastosta melkein vuoden. En tykännyt yhtään, ja vaikka ymmärrän, että kirjamakuja on monia (eikä aina ole oikea "aika" kirjalle, josta voisi jossain toisessa tilanteessa nauttiakin), en kyllä yhtään käsitä, että miksi juuri tuo kirja on varaus- ja myyntilistojen kärjessä, ja monet huomattavasti tasokkaammat (suomalaisten naiskirjailijoiden) kirjat ovat kirjaston hyllyssä suoraan poimittavissa. Mun vakkari on tällaisten kokemusten jälkeen mennä lukemaan Goodreads-arvosteluja ja etsiä sieltä sellaisia, joissa ollaan samaa mieltä - jotenkin äärimmäisen tyydyttävää! :D

Millä perusteella valitsette (ennenlukemattomia) kirjoja luettavaksenne?
Sivumennen-kirjapodcastista olen lisännyt paljon kirjoja lukulistalle. Syksystä lähtien mulla on ollut tapana laittaa kaikenlaisia kirjoja varaukseen ja vaan odotella, että ne ennemmin tai myöhemmin tupsahtavat luettaviksi. Nyt mun täytyy kyllä vähän kiirehtiä, kun on edellisistä lainoista kaksi vielä lukematta, ja Saara Turusen Sivuhenkilö odottaa noutoa kirjastossa.

Täytyy mainita vielä Katherine Ardenin Winternight Trilogy, jonka aloitin juurikin täältä Finistä lukemani suosituksen pohjalta ja jonka viimeisen osan luin tässä kesällä. Nautin tosi paljon sarjan venäläisestä folkloresta ammentavasta fantasiasta ja kauniista kielestä. Ensimmäinen osa oli ehdottomasti suosikkini, ja päätösosa jäi valitettavasti mun mielestä vähän heikoksi, mutta yhtä kaikki tosi mielenkiintoinen fantasiasarja!

Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Vlad - 07.08.2019 13:02:34
Millä perusteella valitsette (ennenlukemattomia) kirjoja luettavaksenne?
Mä valitsen pitkälti takakansitekstin perusteella. Mä en pysty lukemaan kirjoja pelkän suosituksen tms. perusteella, vaan sen takakansitekstin on pakko olla semmonen, että se herättää mielenkiinnon, jotta pystyn lukemaan sen - tai edes valitsen sen. Joskus saatan vilkuilla vähän itse kirjan sisältöäkin ja kirjoitustyyliä, mutta usein tulee mentyä pelkällä takakansitekstillä. Ellen sitten tiedä etukäteen, että kyseessä on oikeasti hyvä kirja, jollon en välttämättä edes lue takakansitekstiä, vaan menen suoraan asiaa. Mutta jos pitää esim. kirjastossa tai kirjakaupassa valikoida joku itselle täysin tuntematon kirja, niin takakansi on se, johon kiinnitän eniten huomiota. Noin muuten aika paljon kyllä valitsen luettavaksi kirjoja, jotka joko on tutun kirjailijan, jotka jatkaa jotain sarjaa tai on muuten vaan semmosia, että ne lukee sort of automaattisesti. Ihan täysin uppo-outojen kirjojen kanssa takakansiteksti on se ratkaiseva :D Aika harvoin mä kyllä menen ihan vaan täysin uppo-outojen kirjojen puolelle, aika paljon esim. kirjastossa tms. valitsen itselleni jo tuttuja kirjoja, jotka oon lukenut jo joskus aikaisemmin.

Oon surkea lukemaan suositusten perusteella, toki niitäkin välillä tulee kyseltyä ja toivottua, että sieltä tulisi edes joku kirja, joka herättäisi mielenkiinnon. Yleensä niidenkin kohdalla googlaan tms. sen takakansitekstin, jotta saan paremmin käsitystä teoksesta. Lahjaksi saadut kirjat luen yleensä ilman takakansitekstin lukemista, mutta ne on yleensä kirjoja, joita oon toivonut ja joista tiedän joko tykkääväni tai haluavani lukea ne.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Nyyhti - 07.08.2019 15:11:12
Heh, minä taas melko lailla välttelen takakansitekstien lukemista, jos tiedän kirjasta yhtään mitään ennakolta! Ja tämä "yhtään mitään" voi siis olla esim. se, että joku on maininnut lukeneensa sen ja pitäneensä siitä. Takakansitekstit ovat jotenkin kamalia, ja vaikka itse kirja olisi mielenkiintoinen, tuntuu, että takakansiteksti kuulostaa aina teennäiseltä. Tai sitten vaihtoehtoisesti takakanteen onkin tiivistetty ihan koko tarina, ja itse kirjan lukeminen sen jälkeen on ihan turhaa ;D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Melodie - 07.08.2019 15:40:55
Dekkarisuosituksia! (Tosin olen tykännyt Läckbergeistäkin että liekö nämä varteenotettavia. ;D) Stina Jacksonin Hopeatie on palannut mieleen tässä viime päivinä vaikka siitä on jo tovi kun sen luin! (Ja oli se hyvä silloinkin.) Stig Larssonin Millenium-trilogia vakuutti minut aikoinaan siitä, että dekkarigenrelläkin voi olla ihmiselle jotain annettavaa. :D Lina Bengtsdotterin kirjat ovat vedonneet minuun viime aikoina. Kate Atkinsonin Jackson Brodei -sarja on tosi hyvä (ja niin kyllä monet muutkin Atkinson kirjat!). Suomalaisista dekkareista tulee mieleen Eppu Nuotion Pii Marin -kirjat sekä Eva Frantzin teokset (joita on näemmä ilmestynyt uusi, pitää heti varailla!). Myös sugaredin mainitsemista Cormoran Strike -kirjoista olen pitänyt!

Viime aikojen pahin kirjapettymys oli kyllä se äärimmäisen hypetetty Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu, jota jonotin kirjastosta melkein vuoden. En tykännyt yhtään, ja vaikka ymmärrän, että kirjamakuja on monia (eikä aina ole oikea "aika" kirjalle, josta voisi jossain toisessa tilanteessa nauttiakin), en kyllä yhtään käsitä, että miksi juuri tuo kirja on varaus- ja myyntilistojen kärjessä, ja monet huomattavasti tasokkaammat (suomalaisten naiskirjailijoiden) kirjat ovat kirjaston hyllyssä suoraan poimittavissa.
Siis mää sain ton kanssa käsiini tässä kesällä ja kyllä myös ihmetytti. :D Itse kyllä ihan tykkäsin siitä, enimmäkseen ihan menevää tekstiä ja ihanaa että suositussa kirjassa päähenkilöllä kaikki on huonosti, mutta en kanssa tajua että miksi se oli niin suosittu. Kyllä odotin jotain vähän eeppisempää lukukokemusta sillä varausjonolla!

Valitsen kirjoja kirjastossa aika villisti, katselen lähinnä uutuus- ja palautushyllyjä ja napsin mukaan kaiken kiinnostavan (ja jätän usein lukematta :(). Varaan herkästi sellaisten kirjailijoiden kirjoja, joiden aiemmasta tuotannosta olen pitänyt. Joskus selaan kirjakaupassa (tai kirpputorilla) kirjoja ja hankin ne kirjastosta. Lisäksi kirjasuosituksia kertyy mukaan milloin mistäkin, hankala edes sanoa mistä kaikkialta!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Violetu - 07.08.2019 16:00:09
Minun tieni Divergentin kanssa katkesi ekaan kirjaan (jo joskus 2013 tai 2014) juurikin suomennoksen takia, se oli jotenkin niin hirveää kuraa, kuulosti lapselliselta jne.

Takakansitekstit on jännä juttu, ajattelen niitä vähän samantyylisinä kuin ficcien summaryja/yhteenvetoja. Eli kirjan pitäisi avautua, vaikka takakannen jättäisi lukematta. Ei saisi spoilata sisältöä nyt vaikka juonellisesti liikaa, mutta olisi hyvä, jos takakansi joko herättäisi mielenkiinnon tai siitä saisi jonkunlaisen kuvan ainakin jostain osasta kirjan sisältöä (esim, hahmot tai genre tai kirjoitustyyli, teema, jokin). Sellaiset kirjat ärsyttää, joissa ei ole takakannessa mitään ;D ja sekin on paha, jos kirjaston viivakoodi on lintattu osittain takatekstin päälle...

Itse valitsen ennenlukemattomia kirjoja toisinaan myös suositusten perusteella, ja lahjakirjat on tietysti pakko lukea nekin. Kunpa vaan en saisi aina finlandiavoittajia paketeista. Yleensä kyllä pyydän lahjaksi tiettyjä kirjoja tai ainakin annan genreapuja tai kirjailijoita.

Yritän myös välillä lukea tuttujen/tapaamieni kirjailijoiden kirjoja, mutta kovin usein ei ole jostain syystä hirveästi iskenyt.
Viimeisimpänä jäi kesken Aki Parhamaan ja Anders Vacklinin Beta, Sensored reality 1, mutta pistän sen piikkiin, että itseä ei vaan pelaaminen kiinnosta tarpeeksi, että jaksaisin lukea siitä tai samaistua päähenkilöön. Mutta varmasti voi toimia paremmin oikeasti pelaamisesta/videopeleistä kiinnostuneille.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 07.08.2019 16:16:51
Takakansitekstit ovat jotenkin kamalia, ja vaikka itse kirja olisi mielenkiintoinen, tuntuu, että takakansiteksti kuulostaa aina teennäiseltä. Tai sitten vaihtoehtoisesti takakanteen onkin tiivistetty ihan koko tarina, ja itse kirjan lukeminen sen jälkeen on ihan turhaa ;D
Vähän sama minullakin. Takakansi paljastaa joko liikaa tai antaa vähän erilaisen tulkinnan, mitä kirja saattaa todellisuudessa olla. Lisäksi en ole kovin innostunut nykyään yleisistä hehkutuskommenteista, joita saattaa olla pitkin kansia. Nekään eivät aina pidä paikkaansa, ja mielipide on aina mielipide, muodostan mieluiten itse omani.

Minullekin ovat maistuneet ne Rowlingin eri nimellä julkaisemat Cormoran Strike -dekkariromaanit. Olen monesti miettinyt, että varmaan oikein nauttii, kun on päässyt lastenkirjojen jälkeen oikein mässäilemään kaikella verellä ja väkivallalla. ;)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: desmond - 07.08.2019 17:30:15
Dekkarisuosituksia täältäkin! Luen nykyään tosi paljon dekkareita (kirjoitan itse dekkarihtavaa tarinaa ja oon kiinnostunut dekkareiden kirjoittamisesta, joten haluan oppia fiksummilta, plus dekkarit on vaan tosi hyvää todellisuuspakoa). Camilla Läckbergistä en minäkään innostunut, yhden kirjan olen lukenut kokonaan ja toista aloittanut, mutta jotenkin päähenkilöt ei ole napanneet yhtään. Yleensäkin olen aika nirso dekkarien päähenkilöiden suhteen, helposti kaiken maailman perheongelmien kanssa painivat perheenäidit ja -isät alkaa ärsyttää (haluan lukea murhia, en angstia murrosikäisten lasten hankaluudesta!)

Komppaan jo aiempaa suositusta Robert Galbraithin / Row'n Cormoran Strike -sarjasta. Tähän auttaa se, että tykkään yleensä Rowlingin kirjoitustyylistä. Lontoo on mulle rakas kaupunki ja RB / JKR kuvaa sitä ihanalla tavalla, yksityisetsivämaailma on mielenkiintoinen ja loppuratkaisut harvemmin mulle ilmiselviä, ja toki Strike/Robin-undercurrent auttaa myös, olen ikuinen romantikko ja monissa dekkareissa murheeni aihe on se, että ihmissuhdeasiaa on niin vähän (tai se on niin masentavan inhorealistisesti kuvattu, että kaikki vaan eroaa ja on ongelmissa puolisoidensa kanssa, koska poliisinura on nii-in stressaavaa.)

Jos jaksaa lukea englanniksi, suosittelen ehdottomasti Tana Frenchin Dublin Murder Squad -sarjaa. Nämä on parhaita dekkareita ikinä, aivan upeasti kirjoitettuja, juonet on mielenkiintoisia, poliisintyötä on kuvattu tosi taitavasti ja elävästi, hahmot on vaihtelevia ja se tunnelma, ääh. Monissa näissä kirjoissa on sellainen jännä aavemainen tunnelma, jota on tosi vaikea pukea sanoiksi, se pitää melkein kokea itse. Monia dekkareita tulee luettua sillä meiningillä, että haluaa vain tietää "whodunnit", mutta näissä kirjoissa välittää myös hahmoista, ja paria kirjaa lukiessa olen ihan itkenytkin joskus aamuyöllä loppuratkaisujen selvitessä. Kirjoja on ilmestynyt tähän mennessä kuusi kappaletta, enkä todellakaan voi nimetä niistä suosikkia, koska kaikki on vaan niin hyviä omalla tavallaan. En voi ymmärtää, että näitä ei ole suomennettu! Turhauttaa, koska ensimmäisen kirjan (In The Woods) loppuratkaisu on nii-in sellainen, että siitä pitäisi päästä jauhamaan jonkun kanssa, mutta en tunne ketään, joka nämä olisi lukenut, joten pyörittelen sitä vaan hiljaa omassa päässäni. Eli jos kukaan ikinä lukee In The Woodsin, perustetaan vertaistukiryhmä  ;D (Tulikohan nyt tarpeeksi ylisanoja? Mutta Tana French on paras!)

Tess Gerritsen on mulla luotettava vakiodekkaristi, jonka Rizzoli/Isles-sarja on tasaisen hyytävä, viihdyttävä ja jännittävä. Lisäksi standalone-kirjoista Luutarha ja Painoton tila on suosikkejani, ensimmäinen sijoittuu 1800-luvun Bostoniin ja toinen avaruusasemalle. Gerritsen on oikeastaan sellainen go to -kirjailija, jonka kirjojen ääreen palaan, kun tekee mieli lukea vaan "joku hyvä dekkari".

Lars Kepler on kanssa yksi kirjoittaja (tai oikeasti kaksi kirjoittajaa) jonka uudet dekkarit luen aina. Joona Linna -sarjan kirjoitustyyli ei ole suosikkejani, mutta jostain syystä kirjat on silti pakko ahmia aina kerralla alusta loppuun, koukuttaa pahasti. Uusin, tänä vai viime vuonna ilmestynyt kirja meni jo vähän turhan synkäksi ja kaukaa haetuksi mun makuun (mutta luen silti todennäköisesti seuraavankin, kunhan se joskus ilmestyy).

Jos tykkää oikeussalijännäreistä, Michael Connellyn Mickey Haller -sarja on oma suosikkini. Päähenkilö on sympaattinen ja kertojantyyli hauska, oikeussalikäänteitä ja juonitteluja on tosi mielenkiintoista lukea ja yleensäkin kieroa oikeuden maailmaa kuvataan hyvin, jutut on mielenkiintoisia ja loppuratkaisut on usein kaukana ennalta-arvattavasta.

Clare Mackintosh on myös hyvä kirjoittaja, jonka kirjoissa on mielenkiintoisia twistejä. Paras näistä on varmaan Annoin sinun mennä. Itse tosin oon lukenut vain englanninkielisen version (I Let You Go), joten suomennoksen hyvyydestä en voi mennä takuuseen.

Viimeisimpänä uudelleenluin Jodi Picoultin kirjan Leaving Time. Kyseessä on siinä mielessä dekkari / mysteeri, että siinä selvitetään kadonneen äidin arvoitusta, mutta Picoultille tyypillisesti kerronta on hitaampaa ja siinä on paljon tunnelmakuvausta (ja opin paljon elefanteista!). Uudelleenluin tämän siksi, että luin tämän muutama vuosi sitten ja loppuratkaisu oli yksi parhaita, joihin olen dekkareissa törmännyt, joten halusin lukea kirjan uudestaan, että näin, mitä vihjeitä en huomannut ensimmäisellä kerralla. Tästä voisi sanoa paljon enemmän, mutta lukukokemus on sitä parempi, mitä vähemmän sanon :)

Jonkun verran oon lukenut myös niitä paljon muodissa olevia "psykologisia trillereitä" viime aikoina. Näissä on vaan se vika, että näissä lukukokemus olisi usein parempi, jos kanteen ei olisi painettu sitä pahuksen tekstiä "psykologinen trilleri". Vika on siinä, että kun näitä on lukenut muutaman, niitä lukiessa laittaa jo lähtökohtaisesti tietyn vaihteen päälle ja alkaa etsiä vihjeitä siitä, että päähenkilöön ei voi luottaa ja että kertoja valehtelee. Tämän genren kirjoissa kuitenkin parasta on se yllätys, kun loppuratkaisussa vedetään matto täysin jalan alta, joten olisi mukavampaa lukea ilman, että valmistautuu koko ajan siihen, että kohta se matto vedetään alta. Mutta on tässäkin genressä paljon hyviä - tosin parhaissa kirjoissa pitää olla sitten jotain muutakin kuin se lopun yllättävä twist, koska se kestää vain yhden, tai korkeintaan kaksi lukukertaa.

Gillian Flynnin Kiltti tyttö taisi olla vähän se, mistä koko juttu alkoi, ja siitä tykkään kovasti useammallakin lukukerralla, koska yllättävän käänteen lisäksi siinä pohditaan tosi herkullisesti ihmissuhteita ja asenteita ihmissuhteisiin. Monet on varmaan tämän jo lukeneet silloin kun sitä hypetettiin joitakin vuosia sitten, mutta jos ei ole, niin suosittelen :)

Alex Michaelidesin Hiljaisen potilaan luin vähän aikaa sitten. Tämä kirja oli sellainen, joka oli ehkä erityisen mielenkiintoinen kirjoittajan näkökulmasta luettuna. Tasaisen hyvä ja koukuttava kirja muutenkin, mutta kirjoittajan näkökulmasta oli tosi mielenkiintoista tajuta, miten pienillä asioilla lukijan mielikuvaan voi vaikuttaa. Tästä parempi kun ei sano sen enempää!

Dekkarit on alkaneet olla muodissa myös nuortenkirjoissa viime aikoina. Näistä suosikkini on Kara Thomas, jolta on ilmestynyt muutama (ei-suomennettu) kirja, jotka on kyllä edelleen näin melkein-kolmekymppisenkin mielestä oikein hyviä, etenkin The Cheerleaders, jossa jo pelkkä idea on populaarikulttuurinäkökulmasta tosi viihdyttävä (pikkukaupungin kaikki cheerleaderit kuoli mystisesti joitakin vuosia sitten). Abigail Haasin Dangerous Girls, jossa lomalla olevaa tyttöä syytetään parhaan ystävänsä murhasta, on myös yksi kirjoista, jotka olen lukenut useamman kerran (kirjassa kuvattu ystävyyssuhde on tosi mielenkiintoinen, ja kirja ihanan hyytävä). Ja vähän kevyemmällä viihdedekkariosastolla Karen M. McManusin One of Us Is Lying oli hauska versio The Breakfast Clubista. Siinä viisi toisilleen tuntematonta teiniä marssii jälki-istuntoon ja vain neljä kävelee elävänä ulos :) (muoks. Tämähän taitaa olla suomennettukin, Yksi meistä valehtelee).

Tästä ehkä näkee, että rakastan kirjoista pälättämistä (pitäisi ehkä vihdoin perustaa se kirjablogi :D). Toivottavasti näistä löytyy jotain lukemista!

Itse voisin puolestaan pyytää suosituksia hyvistä scifi-kirjoista! Oon viime aikoina innostunut avaruuteen sijoittuvista kirjoista, mutta olen ehkä hieman nirso, koska lukisin mieluummin avaruusseikkailuni viihdyttävinä kuin superteknisinä pläjäyksinä. Eli mieluummin juoni kuin tosi raskaalla avaruusfysiikalla brassailu edellä :) Tykkään esim. Amie Kaufmanin ja Jay Kristoffin Illuminae Files -sekä Aurora Cycle -sarjoista ja tuosta Gerritsen Painoton tila -dekkarista. Eksistentiaalisempikin ja syvällisempikin pohdiskelu kiinnostaa, kunhan teksti on sellaista, että sitä pystyy seuraamaan ilman astrofysiikan tuntemusta!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: tazz - 08.08.2019 01:20:18
Millä perusteella valitsette (ennenlukemattomia) kirjoja luettavaksenne?

Seuraan aika paljon kustantamojen uutuuksia ja sitä kautta tulee jonkin verran kasvatettua lukulistaa. Sitten on joitain ystäviä, joiden kanssa tiedän, että on aika samanlainen kirjamaku ja seuraan/keskustelen aika paljon heidän kanssaan, mitä on tullut milloinkin luettua. Oon myös se kaveri, joka lainaa yhden runon perusteella runoilijan koko tuotannon ja pistää korvan taakse lähes kaikki tv-sarjat & elokuvat jotka perustuu kirjoihin ja luen niistä ne kirjaversiot (lähes aina) ensin. :p
Ja sitten aina kirjastossa käydessäni ja hyllystä bongatessani, tarttuu mukaan myös aika paljon klassikkokirjoja, jotka ajattelen, että olisi hyvä lukea. Ja jos joskus on semmoista aikaa, ettei olisi mitään muuta luettavaa (ja vaikka olisikin, niin teen silti välillä näin) meen mielelläni kirjastoon ja valitsen kirjoja ihan satunnaisten kriteerien perusteella ja ilman paineita tyylillä kiva kansi, ok takakansiteksti, kiinnostava kirjailijan nimi.

Lisäksi oon uudelleenlukenut vanhoja suosikkeja, koska jostain syystä kesällä tekee aina mieli palata vanhojen rakkaiden kirjojen pariin. Käykö muille näin?

Enpä ollut aikaisemmin niin asiaa ajatellut, mutta mun on tullut tehtyä näin jo parina vuotena! (: Onpa hauska, että myös monella muulla näyttäisi olevan sama taipumus. Luin tänä kesänä uudestaan Agatha Christietä ja voi kun tuli kovat nostalgiat. Oon joskus 12-vuotinaana lukenut melkein kaikki Christien kirjat, joten näihin oli niin kiva palata.

Tosin täytyy myöntää, että toki maailmanaika oli aika eri, kun Eikä yksikään pelastunut alkunperin on julkaistu, mutta tuntui silti tosi hämmentävältä tajuta, miten paljon kohtia siitä oli jouduttu muuttamaan. Siellä oli paljon juttuja, joita ei varmasti ole silloin mietitty lainkaan, mutta tuntui nyt räikeän rasistiselta. Tämä ehkä vähän tämmöisenä sivujuonteena, mutta satuitteko tietämään, että Amerikan markkinoille kyseinen kirja on julkaistu sekä alkuperäisellä nimellä että myöhemmin "pieninä intiaanipoikina", eli siellä on sitten samalla teoksella vuorotellen loukattu läpi kaikki vähemmistöt :o Tää tuli itsellekin vastaan vasta nyt, kun kävin lukemassa Christiestä ja hänen elämästään ja tuotannostaan lisää ihan mielenkiinnosta.

Itse voisin puolestaan pyytää suosituksia hyvistä scifi-kirjoista!

Selkeänä, eikä liian teknisenä scifi-kirjana suosittelen Andy Weirin Yksin Marssissa! Tää on tosi mielenkiintoinen ja hauska. Kaikki tekniset termit ja asiat selitetään sopivan selkeästi, että pysyy kärryillä. :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Nyyhti - 08.08.2019 08:14:38
Huh, tulipa paljon dekkarisuosituksia, kiitos kovasti! Psykologiset trillerit nappaavat varmaankin samalla tavalla - en oikein hahmota eroa ylipäätään dekkareiden ja trillerien välillä, tai siis toisinaan tuntuu, että kirjan genre voisi olla ihan kumpi vain ::) Robert Galbraithin kirjoja olenkin lukenut ja pitänyt niistä kovasti, mutta uusimpiin en ole vielä törmännyt. Ne täytyy ehdottomasti laittaa varaukseen! Stieg Larssonin Milleniumista olen lukenut ensimmäisen osan, ja vaikka se oli teoriassa ihan ok, meinasin lopettaa puolivälissä kun se vain jatkui ja jatkui ja jatkui ;D Siitä olisi pitänyt leikata mielestäni vähintään puolet pois! :D Mutta täällä tuli tosiaan vaikka mitä suosituksia, nyt on oikeasti pakko pian päästä kirjastoon hamstrailemaan :D

Selkeänä, eikä liian teknisenä scifi-kirjana suosittelen Andy Weirin Yksin Marssissa! Tää on tosi mielenkiintoinen ja hauska. Kaikki tekniset termit ja asiat selitetään sopivan selkeästi, että pysyy kärryillä. :)

Tätä olisin itsekin suositellut, mutta tuosta kärryillä pysymisestä olen kyllä eri mieltä ;D En tajunnut juuri mitään teknisistä höpötyksistä, mutta ne olivat silti ihan hauskoja eivätkä niin sanotusti häirinneet itse lukukokemusta!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Melodie - 13.08.2019 16:19:55
Ai että, pakko taas vähän hehkuttaa. Luin Helena Wariksen Konetrilogian päätösosan ja se oli niin hyvä. Olin koko ajan ihan tunteiden vallassa! Kaikki sarjan osat on kyllä olleet erinomaisia; ne on tuommoisia kapoisia kirjoja ja olen odottanut aivan hyvää lukukokemusta, mutta saanut tosi hyvän! Hahmot on ihania ja niiden väliset kompleksiset suhteet... ah. Ja on melkeenku lukisi jotain Nevillan kirjoittamaa tarinaa, tunnelma on jotenkin samanmoinen. Suosittelen!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fairy tale - 23.08.2019 19:27:56
Millä perusteella valitsette (ennenlukemattomia) kirjoja luettavaksenne?
Olen keväästä alkaen kerännyt suosituksia täältä Finin kirjojen lukijoilta. Sitten katson onko jokin siitä suosituslistasta omassa lähikirjastossani vapaana. Tai jos ei ole aivan heti vapaana niin saatan laittaa vaikka varaukseen. Luen toki takakannen joka ei toivonmukaan paljasta liikaa, mutta herättäisi ripauksen mielenkiintoa. Jos kirja tuntuu kuivalta vielä 50 sivun jälkeen, työnnän sen suosiolla syrjään. Näin käy joskus. Maailma on täynnä kirjoja, jotka herättävät mielenkiintoni aivan selvästi jo ensimmäisten sivujen aikana ja viimeistään sivulla 50, joten miksi vääntää väkisin?

Itse löysin uutena kirjailijana itselleni Paula Havasteen. Havasteen vihat-sarja oli mukaansatempaavaa ja minulle sopivaa luettavaa. Havasteelta olen lukenut myös yhden yksittäisen kirjan ja nyt lainasin luettavakseni hänen esikoisteoksensa.

Nyt olen tarttumassa myös Kaari Utrion kirjoihin, yhden jo luinkin joskin se kirja ei saa niin hyviä pisteitä minulta, mutta luulen että seuraava on hyvä valinta ihan pelkästä kirjan nimestä näin päättelen.  ;)

Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Abarat - 24.08.2019 09:47:05
Ajattelin lainata Stephen Kingin ja Peter Straubin kirjoittaman Talismaani-kirjan. Onko teillä ehdotuksia mikä olisi jännittävää luettavaa?  :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Arte - 24.08.2019 11:10:49
Ajattelin lainata Stephen Kingin ja Peter Straubin kirjoittaman Talismaani-kirjan. Onko teillä ehdotuksia mikä olisi jännittävää luettavaa?  :)
John Ajvide Linqvistin kirja Ihmissatama! Minulla ainakin jännitti. :D Karmiva kirja. Ja sitten sellaisen ei-niin-pelottavan jännityskirjallisuuden puolesta suosittelen ehdottomasti kaikkia Ruth Waren kirjoja! Ne on olleet helppoa kuunneltavaa ja varsin viihdyttävää. Tykkäsin eritoten pari viikkoa sitten julkaistusta uusimmasta teoksesta.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fairy tale - 27.08.2019 10:34:37
Odo, minkä tyyppinen tuo Noituri-sarja on? Minua häiritsee, kun tuntuu että olisin ehkä lukenut sitä, mutta jos olen niin se oli sellaista oikein hc-fantasiaa jota en sitten jaksanut.

Nyt myös minua on ruvennut kiinnostamaan tuo kirjasarja. Takavuosina yksi ihminen jaksoi aina kertoa, kuinka hän lukee sitä on siitä innostunut ja silloin jo kirjasarjan nimi jäi mieleen.

Googletin mitä siitä sanotaan. Siihen siis kuuluu 2 novellikokoelmaa, jotka pohjustavat viittä sitä seuraavaa romaania. Nyt ilmestynyt kuudes romaani kertookin sitten jotain mitä ennen koko muuta kirjasarjaa on tapahtunut. Hmmm. En ole muutamaan vuoteen tarttunu fantasiaan, kun tuntuu että kaikki hyvät sarjat on tullut jo luettua. ja suomenkielistä lukemista kaipaan. Englannikielisenä minulla olisi "rästissä" muutamakin järkäle, joihin pitäisi tarttua, mikäli haluaa joskus tietää miten ne kirjasarjat joita lukenut, ovat joskus jatkuneet.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Violetu - 27.08.2019 15:31:19
Onko kukaan lukenut Clare Mackintoshin "Annoin sinun mennä"?
Kertokaa miksi tää kirja kannattaisi lukea/kannattaako?
Olen jumittunut toiseen lukuun, kun jotenkin vaan meh. Ehkä tää genre ei just nyt nappaa, tai sitten "vangitseva, psykologinen trilleri"-osuus ei ole vielä ehtinyt alkaa.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: desmond - 27.08.2019 16:33:52
Violetu, mä kyllä ihan tykkäsin. Kirjassa oli hauska twisti, mutta muistaakseni piti kyllä lukea kirjaa aika paljon pidemmälle, että se selviää. Ei tuo mikään tajunnanräjäyttävä lukukokemus itselläni ollut, mutta tykkään kyllä Mackintoshin kirjoista sellaisena perusvarmana trilleriluettavana.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Juhos - 27.08.2019 17:26:48
Pakko sanoa Noiturista, koska itseeni iski ja lujaa.

Luin kaikki kirjat (paitsi Myrskykausi on yhä kesken, se on muista eniten erillinen, sitä ei taideta olla edes vieläkään käännetty englanniksi) viime vuoden puolella, ja aloitettuani en osannut lopettaa, ostin kaikki kirjat sitten yksi kerrallaan etten joutunut pitämään taukoja. :D Pidin suomennoksesta, jossa on kyllä joitain mystisiä termivalintoja (liittyen esim. historiallisestikin käytettyihin aseisiin), mutta ilmeisesti suomennos on parempi kuin käännös englanniksi.

Itsekään en ole perinteisen fantasian ystävä, mutta Noituri on ainakin itselleni tarpeeksi paljon muutakin kuin pelkästään fantasiaa, niin se ei itselläni häirinnyt lukukokemusta. Kirjoissa on isona teemana muutos, vanhan katoaminen, ja se on reaalimaailmassa aina ajankohtaista muusta välittämättä. Itse myös pidän siitä, että kirjoissa on taustalla puolalaista mytologiaa, eikä kaikki ole sitä samaa moneen kertaa kahlattua monterikuvastoa. Hahmot ovat omasta mielestäni herkullisen moniulotteisia, ja myös ns. pahiksissa on monia puolia ja motivaatiot ymmärrettäviä.

Noitureissa yleensä ilmeisesti arvostetaan eniten kahta ensimmäistä novellikokoelmaa eniten, mutta itselleni iski vielä enemmän viiden kirjan muodostama yhtenäinen tarina, jossa hahmonkehityksen huippukohdat näkyvät parhaiten.

Niinkin monen kirjan sarjassa on myös omat ongelmansa ja heikkoutensa, mutta suosittelen lämpimästi jos yhtään kiinnostaa.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Odo - 27.08.2019 21:05:41
Täällä olikin Noiturista tullut jo puhetta, kun itse vähän oon ollut Fini -jäähyllä. :D Mut joo, komppaan edellistä siihen liittyen, juurikin. Itse tosin lukenut vasta novellikokoelmat - ja siirtymässä "kevyemmän" luettavan jälkeen itse tarinaan, mutta kuullut niin paljon siitä (ilman spoilereita) kumppaniltani, että usko laatuun on korkealla. :D  Tykkäsin kyllä toisella lukukerralla myös novelleista, joita juurikin oon hehkuttanut. Erityisesti erään hahmon tarina, joka pelissäkin esiintyy, oli mielenkiintoinen.

Täällä oli puhetta siitä Rotukarja -kirjasta. :D Kuuntelin sen äänikirjana (tai alun luin, sitten vaihdoin äänikirjaan) ja en edes tiedä, mitä sanoa. Taisin antaa Goodreadsissa lopulta kolme tähteä, kun jollain kierolla tavalla pidin siitä. Loppu oli vähän wtf, mutta mikäs siinä - ei hullumpi teos ja ainakin erilainen, jos ei muuta. Luulen, että tämä iskee samaan makuhermoon kuin Antti Tuomainen. :D

Nyt luvussa Vain puoliksi kuningas e-kirjana ja kuuntelussa oon jo kahdesti aloittanut kirja, jonka nimeä en muista. Sen olisi kuitenkin tarkoitus kertoa viikingistä ja olikohan parantajan rakkaustarinasta (?), pituuttakin oli jonkun verran ja kyseessä taitaa olla sarja. Olen kuunnellut sitä vähän sellaisena "ei keskittymistä" vaativana teoksena ja nukahdellut vähän turhankin lahjakkaasti, että ehkä menee vaihtoon, kun en muista nimeäkään lunttaamatta...
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Vendela - 27.08.2019 21:13:57
Onko kukaan lukenut Clare Mackintoshin "Annoin sinun mennä"?
Kertokaa miksi tää kirja kannattaisi lukea/kannattaako?
Olen jumittunut toiseen lukuun, kun jotenkin vaan meh. Ehkä tää genre ei just nyt nappaa, tai sitten "vangitseva, psykologinen trilleri"-osuus ei ole vielä ehtinyt alkaa.

Itse kuuntelin tämän äänikirjana ja mietin ekojen tuntien aikana, että "ei helvata päästäänkö tässä lainkaan eteenpäin". Mietin pitkään, että kirjan hehkutus on aivan yliampuvaa mutta toki se pääsi sitten yllättämään lopulta. Eli aika pitkälti olen samoilla linjoilla desmondin kanssa. Suosittelen, että yritä rämpiä ensimmäinen kolmannes vaikka vähän hyppimällä, kyllä se siitä parani. Toki jos aivan tuntuu tuskalta niin jätä suosiolla kesken, parempiakin kirjoja on kyllä!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Naela - 27.08.2019 22:11:29
Nyt luvussa Vain puoliksi kuningas e-kirjana
Minäkin olen tämän kyseisen kirjan lukenut tässä jokin aika sitten! Luin sen kans e-kirjana, ja jotenkin kun en siitä ruudulta lukiessani tajunnut, miten paksu se kirja fyysisenä olisi ollut, vedin sen melkein kokonaan yhden päivän aikana. Se oli kyllä jotenkin tosi koukuttava!

Sarjassahan on vielä kaksi muutakin kirjaa, mutta jotenkin en vain ole saanut tartuttua niihin. Tykkäsin siitä, miten ykköskirja loppui, ja olisin jotenkin toivonut, että tarina olisi loppunut siihen. Ja koska pidin ykköskirjasta ihan valtavasti, minua vähän pelottaa jatkaa sarjan lukemista, koska luultavasti tulen pettymään. Jos trilogian (tai sarjan) ensimmäinen osa on hyvä, odotukset on tottakai korkealla jatko-osienkin suhteen, mutta harvoin ne yltävät sille samalle tasolle. Minulla kun on muutenkin trilogioista vähän sellainen fiilis, että ensimmäinen osa on usein hyvä ja koukuttava, toinen on sellainen vähän plääh täytekirja ja viimeisessä sitten on se huikaisevan jännittävä loppuratkaisu.

Onko täällä siis joku, jonka mielestä sarjan kaksi muutakin kirjaa olisivat ehdottomasti lukemisen arvoiset, vai voinko hyvillä mielin jättää sarjan lukemisen tuohon ykköskirjaan?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Kelsier - 28.08.2019 13:45:11
Onko täällä siis joku, jonka mielestä sarjan kaksi muutakin kirjaa olisivat ehdottomasti lukemisen arvoiset, vai voinko hyvillä mielin jättää sarjan lukemisen tuohon ykköskirjaan?

Minä olen lukenut koko sarjan ja kyllä se lukemisen arvoinen on. Keskushenkilö on eri sekä kakkosessa että kolmosessa, mutta Yarvi on suht keskeisellä sijalla kakkosessa ja isona taustavaikuttaja kolmosessa. Ja minä en tässä tapauksessa ainakaan kokenut toista osaa täytekirjaksi.

Luen tällä hetkellä Jo Bakerin Longbournin talossa, joka kertoo Ylpeyden ja ennakkoluulon Bennetien palvelusväestä. Oon jossakin puolessa välissä ja olen tykännyt kyllä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Nyyhti - 29.08.2019 09:31:55
Kiitän uudemman kerran dekkarisuosituksista. Vielä en ole päässyt niitä kahlaamaan läpi, mutta muutama on jo lainattu, ja aion pikapuoliin laittaa lisää varaukseen, kun hyllystä ei nopeasti löytynyt.

Seuraavaksi kaipaisin kuitenkin hömppäsuosituksia! En ole ihan varma oikeasta genrestä, ehkä chick lit, romantiikka, jotain sellaista? Kevyttä luettavaa kuitenkin! Lukaisin eilen kipeänä ollessa kirjan Avioliitto Jane Austenin tapaan, ja se oli aivan ihastuttavan höpsö ;D Cecelia Ahernin kirjat ovat myös mieleeni. Suomalaisista kokeilin tällä viikolla Kaari Utriota, ja vaikka kirja tuli nopeasti luettua, en kyllä vakuuttunut, koska juoni ja varsinkin loppuratkaisu ontui pahasti.

Lainaus
Luen tällä hetkellä Jo Bakerin Longbournin talossa, joka kertoo Ylpeyden ja ennakkoluulon Bennetien palvelusväestä. Oon jossakin puolessa välissä ja olen tykännyt kyllä.
Tämä kuulostaa tosi tutulta. Lukenut en ole, mutta onkohan tästä kohkattu jossain vaiheessa? Olisikohan tämä tuollaista kevyttä luettavaa, vai muistuttaako tyyliltään enemmän esim. Austenia?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Vendela - 29.08.2019 09:57:19
nominal, olisi kiinnostavaa kuulla minkä Utrion kirjan olet lukenut? Hänellä on laaja tuotanto ja sieltä löytyy teoksia laidasta laitaan.

Tuosta romanttisesta hömppäsarjasta suosittelisin (Kaari Utrion ;D) lisäksi Jane Austenin Neito vanhassa linnassa ja Viisasteleva sydän teoksia. Myös Nora Robertsin Unelma-trilogia oli varsin kohtuullinen lukukokemus (Kaukainen unelma, Unelmien voima ja Unelmien aika), vaikka osa Robertsin kirjoista onkin valitettavasti höttöä. Sophie Kinsellan Kevytkenkäinen kummitus oli mielestäni kiva, ja kotimaisista Tuija Lehtinen taitaa kirjoittaa kevyitä, romanttisia kirjoja vaikka itse en ole niihin kovin perehtynyt.

Itse kyselin tuolla kesän alussa sellaista ficcimäistä kirjaa missä olisi romantiikka yms. Sainkin muutaman vinkin, kiitos niistä Okakettu ja Fiorella! Törmäsin sitten kuitenkin vahingossa sellaiseen kirjasarjaan kuin Calendar girl missä oli 12 osaa kirjoittajana Audrey Carlan. Nämä olivat kevyttä ja viihdyttävää luettavaa (itse tosin kuuntelin äänikirjana) ja juuri sellaista ficcimäistä mitä hainkin. Juoni ei ollut päätähuimaava mutta kaikki osat kuitenkin liittyivät toisiinsa ja tarina meni eteenpäin. Joten tämäkin saattaisi kiinnostaa sinua nominal?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: desmond - 29.08.2019 10:44:57
Hömppäsuosituksia tulossa! Luin ennen tosi paljon chick litiä kunnes jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä, että on vaikea löytää uusia hyviä kirjoittajia, joten nykyään luen vähän, mutta valikoiden. Parhaimmillaan chick lit on kuitenkin ihan paras genre etenkin ankean päivän jälkeen, joten listaanpa taas joitain suosikkejani (pahoittelut siitä, että osa näistä on englanniksi - laitan nämäkin siltä varalta, että tykkäät lukea silläkin kielellä :) )

Mhairi McFarlane on hömppäkategoriassa yksi tämän hetken suosikkejani, jonka uudet kirjat menee heti ostoslistalle. Monissa chick lit -kirjoissa on se vika, että ne yrittää olla hauskoja siinä onnistumatta, mutta McFarlanen kirjat on mun mielestä oikeasti hauskoja. Ja romanttisia! Ja muutenkin tunteita herättäviä :) lisäksi nämä on myös sopivalla tavalla fiksuja, eli hahmot oppii uutta itsestään ja käsitellään muitakin teemoja kuin miehet ja shoppailu (se on toinen asia, joka tökkii helposti chick litissä) - esim. koulukiusaamista, nettikiusaamista ja itsen etsimistä, mutta koko ajan kuitenkin säilytetään kivan hömpällinen ote. En ole varma, toimiiko kaikki vitsit ihan yhtä hyvin suomennoksissa kuin alkuperäisversiossa, mutta aika hyviä suomennoksetkin oli kyllä mielestäni, jos ei englanniksi huvita lukea. Suosikkejani on Sinusta kaikki alkoi (Here's Looking At You), Sinuun minä jäin (You Had Me At Hello) ja Tyttö muiden joukossa (Who's That Girl?) Myös kaksi muuta on hyviä, joskaan ei ihan niin hyviä.

Toinen go-to hömppäkirjailijani on Rainbow Rowell, ja nyt kun rupesin tutkimaan asiaa niin järkytyin, että eikö näitä muka oikeasti ole suomennettu? (Okei, Eleanor & Park näköjään on, mutta se ei ole suosikkejani, höh.) Rowellin Fangirl on kulkenut mun mukana useammankin ulkomaille muuton yhteydessä, koska jos on huono päivä tai ankea olo, tuo kirja on se, jonka haluan lukea. Kyseessä on nuortenkirja, joka kertoo fan fictionia kirjoittavasta, sosiaalisissa tilanteissa ahdistuvasta tytöstä, joka lähtee yliopistoon (niin tuttua :D ) ja on siis tuollainen perinteinen ihmissuhteita käsittelevä kasvutarina, mutta kirja on vaan sanalla sanottuna ihana. Hahmot on monipuolisia ja samaistuttavia, dialogi on hymyilyttävän hauskaa, romanssiaspekti on ihana ja koko fanittamisaspektista tuli sellainen olo, että vihdoin tästäkin puhutaan ääneen. Paras! Fangirlin spinoff Carry On on jotakin, mitä on tosi vaikea selittää. Kyseessä on vähän niin kuin Harry/Draco Tylypahkassa -fanfiction, paitsi että ei sitten ollenkaan, mutta joka tapauksessa kuvaus "orpo chosen one Watfordin velhokoulussa joutuu ehkä pelastamaan maailman ja pohtii samalla tunteitaan huonekaveriaan kohtaan" ei tee tälle ollenkaan oikeutta. Carry On on outo, mutta hauska, dialogi on taas mahtavaa. (Rowell on ehkä dialogin kirjoittajista suosikkikirjoittajani, kadehdin.) Attachments on aikuisten kirja, hauska rakkaustarina ja puoliksi sähköpostiromaani, joka sijoittuu uutistoimitukseen aikana, jolloin internet oli vielä uusi ilmiö. Tässä on myös tosi samaistuttavia hahmoja ja hyvää dialogia.

Suomentamattomista kirjoista Heather Cocksin & Jessica Morganin The Royal We on myös yksi huonon päivän kirjoista. Kirjassa amerikkalainen opiskelija lähtee vaihtariksi Oxfordiin ja törmää siellä Englannin kruununprinssiin. Jostain syystä kuninkaalliset romanssit on mun guilty pleasure, mutta yleensä niitä ei jaksa lukea, koska ne on kirjoitettu niin huonosti ja kliseisesti. Royal We on kuitenkin poikkeus, koska se on hyvin kirjoitettu, hauska ja fiksu, ja bonuksena on ihanan monimutkainen sisarussuhde sekä hyvää kuvausta siitä, millaista on elää julkisuuden paineessa. Jostain syystä tuntuu, että pitäisi olla melkein noloa tykätä tästä kirjasta, mutta heh, olenpa silti lukenut tämän varmaan neljästi  :D

Marian Keyes on chick lit -kategorian klassikko, mutta vähän harmittavan epätasainen kirjoittaja. Silloin kun Keyesin kirjat on hyviä, ne on tosi hyviä. Silloin kun ne ei ole hyviä, ne on vaan tosi epätasaisen meh. Paria uusinta kirjaa en ole edes lukenut, mutta aikoinaan Keyes oli mun joululahjatoivekirjojen kärjessä. Parhaimmillaan nämä on hauskoja, romanttisia ja tosi osuvia kirjoja, joista tunnistaa itsensä. Suosikkejani on Vielä on toivoa (Last Chance Saloon) ja Tarinan toinen puoli (The Other Side of the Story). Myös Mercy Closen Mysteeri (The Mystery of Mercy Close) oli mainio - siinä masennusta vastaan kamppaileva yksityisetsivä metsästää kadonnutta poikabändin jäsentä - mutta en tiedä vieläkö tykkäisin siitä yhtä paljon, koska luin sen ollessani itsekin masentunut ja silloin lohdutti erityisesti se, että tämä päähenkilö tajuaa.

Sophie Kinsella on myös klassikko, jonka kirjoja luin paljon ennen, mutta jonka uusimpia kirjoja en ole syystä tai toista tullut lainanneeksi edes kirjastosta. Kinsellakin on siinä mielessä vähän epätasainen kirjoittaja, että jotkut kirjat on tosi hyviä, mutta joissakin kirjoissa yliampuvan mokailevat päähenkilöt vähän ärsyttää. Näissä toisaalta tökkii se, että päähenkilöihin on hankala samaistua kaiken kohelluksen keskellä, mutta toisaalta romanssiaspektit on parhaimmillaan tosi söpöjä. Muistatko minut? ja Soitellaan, soitellaan! on suosikkejani ja kirjoja, jotka jaksaa lukea useamminkin.

Suomalaisesta chick litistä luin vähän aikaa sitten Niina Meron Englantilaisen romanssin. Tämä yllätti positiivisesti, koska yleensä en erityisemmin välitä suomalaisesta hömpästä. Tämä oli kuitenkin hyvin kirjoitettu ja viihdyttävä kirja, joka koukutti sen verran, että sen jaksoi lukea hyvin yhdessä illassa loppuun vaikka olisikin pitänyt mennä nukkumaan. Englantia rakastavana ihmisenä Englantia oli kuvattu tosi ihanasti ja muutkin osa-alueet kirjasta toimi ihan hyvin, ja tatuoitu kirjallisuudenopiskelijapäähenkilö oli virkistävää vaihtelua.

Tästä päästäänkin sitten valitusaiheeseeni: tuntuuko muistakin joskus siltä, että suomalainen chick lit / hömppäkirjallisuus on vaan aika kökköä? Olen yrittänyt lukea useampaakin nyt kesän aikana, koska chick litin kirjoittaminen kiinnostaa ja halusin nähdä, miten muut kirjoittajat Suomessa tekee sen. Mutta... ensinnäkin melkein kaikki kirjat on aika ohuita (eikö kustantajat uskalla julkaista kunnon paksuja chick lit -kirjoja) ja toisekseen niistä paistaa jotenkin läpi sellainen yrittämisen maku. Että hei, huomaattehan nyt varmasti, että päähenkilö rakastaa kenkiä ja shoppailua ja koheltaa söpösti! Ja laitetaan nyt tähänkin kirjaan pinkki kansi, että kaikki varmasti tajuaa, että tämä on chick litiä! Välillä tuntuu siltä, että Suomessa kirjoitetaan nyt viihdekirjallisuutta, jota kirjoitettiin kansainvälisesti viisitoista vuotta sitten, eikä voi kuin miettiä, että mistä se johtuu. Yrittääkö kustantajat tunkea kirjoja johonkin ahtaaseen muottiin, vaikka haluaako kaikki vain kirjoittaa näin? En ole myöskään vielä suomalaisessa chick lit -kirjassa törmännyt rakkaustarinaan, josta tulisi sellainen awww-olo, enkä tiedä yhtään, mistä se johtuu. Ehkä siitä, että monet kirjat on niin ohuita, että kaiken muun tapahtuman keskellä romanssiaspektille ei jää tilaa? Vai onko suomalaisessa kulttuurissa vaan jotain sellaista, joka saa chick litin tuntumaan oudolta? Vai (tämä on ehkä se todennäköisin vaihtoehto) onko vika vaan minussa lukijana, koska luen niin paljon englanniksi ja englanninkielisiin maihin sijoittuvia kirjoja, että en osaa suhtautua? Olisi mielenkiintoista tietää, onko kukaan muu huomannut tällaista vai onko se vaan minun rajoittuneisuutta :)

//ja Vendela väliin. Vendela, en tiedä mitä sulle alunperin suositeltiin, mutta jos fikkimäisiä kirjoja kaipaat, suosittelisin nimenomaan tuota Rainbow Rowellia. Niissä on fikkimäistä tunnelmaa, jonka kirjoittaja on sanonutkin tehneensä ihan tarkoituksella, koska rakastaa itse fan fictionia ja harmittelee usein sitä, että niin monet kirjat kirjoitetaan juoni edellä, kun itse tykkää fan fictionissa siitä, että tekstissä on tilaa hahmojen tunteille ja sille, että hahmoilla on aikaa puhua ja kehittää suhteita toisiinsa.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Vendela - 29.08.2019 11:08:32
Kiitos vinkistä desmond :D Olen kuullut tuosta Rainbow Rowellista, mutta suomentamattomuus on jarruttanut tarttumasta tähän. Vaikka luen ficcejä englanniksi, niin kirjan lukeminen tuntuu jo aika isolta askeleelta ::) Vaikka luulen, että tämä mainitsemasi kirjailija onkin ihan varmasti sieltä helpoimmasta ja kevyimmästä päästä! Täytyy antaa hänelle mahdollisuus :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Violetu - 29.08.2019 11:15:24
Desmond, kiitos suosituksista. Olenkin pidempään jo miettinyt, mistä löytyisi luettavaksi itselle _uutta_ hömppää.

Kuluneen  parin vuoden aikana olen lukenut mm Holly Bournelta muutaman oikein hyvän nuortenkirjan, joten ajattelin, että kirjailijan aikuistenkirja olisi varmaan myös jepa. Noup, olin väärässä.
Tästä saadaan aasinsilta siihen, että missä on kaikki hömpät homoromanssit? Hirveän heteronormatiivista on, jos haluaa lukea kepeää romanssia, jossa kaikki säilyy loppuun asti hengissä ::)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Vendela - 29.08.2019 11:29:35
Tästä saadaan aasinsilta siihen, että missä on kaikki hömpät homoromanssit? Hirveän heteronormatiivista on, jos haluaa lukea kepeää romanssia, jossa kaikki säilyy loppuun asti hengissä ::)

Pakko tarttua tähän heti ja heittää tämä ihana kirja kehiin: Minä, Simon, Homo Sapiens kirjoittaja Becky Albertalli. Vaikka tämä on luokiteltu nuortenkirjaksi ja aihekin on vakava (kaapista tulo ym kipuilu), niin silti kirja kuuluu sarjaan "kivaa hömppää" sillä se on kirjoitettu niin kivasti :)
Kirjasta on tehty myös leffa!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: desmond - 29.08.2019 12:50:41
Lainaus
Tästä saadaan aasinsilta siihen, että missä on kaikki hömpät homoromanssit? Hirveän heteronormatiivista on, jos haluaa lukea kepeää romanssia, jossa kaikki säilyy loppuun asti hengissä ::)

Musta tuntuu, että näitä on kyllä tullut viime aikoina etenkin englanninkielisessä YA-genressä paljonkin (ja yleensäkin nuortenkirjagenressä on kiinnitetty paljon huomiota siihen, että julkaistaan kirjoja päähenkilöistä, jotka kuuluu eri vähemmistöihin, mikä on hienoa), mutta jostain syystä nämä ei ole löytäneet tietään suomennoksiin asti. Luin juuri jotain listaa, johon oli listattu 60 parasta nuortenkirjaa tänä vuonna, ja homoromanssi näkyi olevan monessakin teemana, eikä kaikki vaikuttanut siltä, että joku kuolee lopussa :D

Itse voisin heittää tähän genreen suosituksena Becky Albertallin ja Adam Silveran kirjan What If It's Us, sekä Casey McQuistonin ihanan Red, White & Royal Blue, jonka luin juuri toista kertaa tänä kesänä, koska se oli niin hyvä :)

Aikuisten hömpän puolella sen sijaan taitaa olla köyhempää. Niistä on kyllä vaikeampi pitää lukua, koska netissä on tarjolla vähemmän "best chick lit of 2019" -listoja kuin "best ya of 2019" -listoja, eli toki on voinut mennä jotain ohikin, mutta itselle ei kyllä tule äkkiseltään mieleen yhtään aikuisten chick lit -kirjaa homoparituksella. Mikä on aika tyhmää :(
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Nyyhti - 29.08.2019 13:02:45
Oii mahtavaa, näin nopeasti näin paljon suosituksia, kiitän, Vendela ja desmond! :) Englanniksi luen mielelläni myös varsinkin tällaista vähän "simppelimpää" kirjallisuutta, joten nuokin menevät varauslistalle, mikäli vain löytyy kirjastosta.

Kaari Utriolta luin kirjan Rakas Henrietta. En tiedä, oliko se osa jotain sarjaa, koska alussa oli litania henkilöhahmoista. Heistä kyllä pääsi hyvin perille, mutta juonen kuljetus ja loppuratkaisu oli tosiaan pläääääh.

Lainaus
Tästä päästäänkin sitten valitusaiheeseeni: tuntuuko muistakin joskus siltä, että suomalainen chick lit / hömppäkirjallisuus on vaan aika kökköä? Olen yrittänyt lukea useampaakin nyt kesän aikana, koska chick litin kirjoittaminen kiinnostaa ja halusin nähdä, miten muut kirjoittajat Suomessa tekee sen. Mutta... ensinnäkin melkein kaikki kirjat on aika ohuita (eikö kustantajat uskalla julkaista kunnon paksuja chick lit -kirjoja) ja toisekseen niistä paistaa jotenkin läpi sellainen yrittämisen maku. Että hei, huomaattehan nyt varmasti, että päähenkilö rakastaa kenkiä ja shoppailua ja koheltaa söpösti!

KYLLÄ!! Ärsyttää ihan vietävästi, kun haluaisin lukea suomalaistakin välillä, mutta kun ne ovat vain niin huonoja. Tähän mennessä ainoa hyvä suomalainen hömppäromaani on ollut Yösyöttö. Täytyy varmaan lukea lisää saman kirjoittajan kirjoja, jospa siellä olisi vastaavia helmiä. En sitten tiedä, onnistunko valitsemaan suosituilta suomalaiskirjailijolta aina vain niitä huonompia teoksia. Kaiken huippu oli joku romanssijuttu, jonka ytimenä oli intissä olevat naiset. Siitä tuli sellainen myötähäpeä ette ole tosikaan, ja nauroin useampaan otteeseen vain siksi, että kirja oli niin huono ja stereotyyppinen ::)

Lainaus
missä on kaikki hömpät homoromanssit? Hirveän heteronormatiivista on, jos haluaa lukea kepeää romanssia, jossa kaikki säilyy loppuun asti hengissä
Tämäkin on erittäin hyvä pointti. Tuntuu siltä, että romanttisissa hömppäromansseissa täytyy aina olla se koheltava naispäähenkilö. Poikkeuksena aivan mahtava The Rosie Project jatko-osineen, mutta sekin on heteroromanssi.

Oonko ainoa, joka ei juurikaan tykännyt tuosta Minä, Simon, Homo Sapiens -kirjasta ;D Olihan se ihan ok, mutta tuntui jotenkin tosi venytetyltä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Kelsier - 29.08.2019 13:48:29
Seuraavaksi kaipaisin kuitenkin hömppäsuosituksia!
Lainaus
Luen tällä hetkellä Jo Bakerin Longbournin talossa, joka kertoo Ylpeyden ja ennakkoluulon Bennetien palvelusväestä. Oon jossakin puolessa välissä ja olen tykännyt kyllä.
Tämä kuulostaa tosi tutulta. Lukenut en ole, mutta onkohan tästä kohkattu jossain vaiheessa? Olisikohan tämä tuollaista kevyttä luettavaa, vai muistuttaako tyyliltään enemmän esim. Austenia?

Minä sanoisin, että Longbourn kuuluu kevyttä hömppää -kategoriaan, vaikka sielläkin taustalla toki näkyy esim. palvelusväen huono-osaisuus aatelisiin isäntiinsä verrattuna.
Austeniin en voi verrata, kun en ole Austenin romaaneja (vielä) lukenut.

(Hömppä)romantiikan ystävälle voin suositella Nina Georgen kirjoja Pieni kirjapuoti Pariisissa ja Pieni bistro Bretagnessa. Kevyttä luettavaa olivat, vaikka George syventääkin henkilöitä myös kipeillä asioilla. Ja Etelä-Ranskan maisemia kuvaillaan kummassakin ihanasti. Pääsee nojatuolimatkalle.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Vendela - 29.08.2019 16:18:50
Kaari Utriolta luin kirjan Rakas Henrietta. En tiedä, oliko se osa jotain sarjaa, koska alussa oli litania henkilöhahmoista. Heistä kyllä pääsi hyvin perille, mutta juonen kuljetus ja loppuratkaisu oli tosiaan pläääääh.

Tuo ei kyllä ole Utrion parhaimmistoa. Rakas Henrietta on kirjotettu muistaakseni Utrion kirjailijanuran alkumetreillä, niin siinä varmasti näkyy kokemattomuus enkä nyt muista oliko historiakaan siinä kuinka voimakkaasti läsnä. Muistelen, ettei tuo ole osa mitään sarjaa, Utriolla ei niitä oikeastaan juuri ole vaikka joissain teoksissa esiintyykin samoja henkilöhahmoja. Utrio kyllä harrastaa tämmöistä henkilöhahmoluetteloa, mikä on toisaalta ihan kivakin juttu minusta.

Jos Utriolta tahtoo lukea chick lit:mäisempää (vaikka sitä se ei ole) kirjallisuutta, niin omat suositukseni ovat Ruma kreivitär sekä Paperiprinssi, näissä liikutaan 1800-luvulla ja historian lisäksi mukana on myös rakkautta ja väärinymmärryksiä :D Jos keskiaika taas kiinnostaa niin Haukka, minun rakkaani on oiva esimerkki kevyemmästä hömpästä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Violetu - 29.08.2019 16:54:39
Lainaus
Oonko ainoa, joka ei juurikaan tykännyt tuosta Minä, Simon, Homo Sapiens -kirjasta ;D Olihan se ihan ok, mutta tuntui jotenkin tosi venytetyltä.

"Ei tykätä" on vahvasti ilmaistu, mutta joku tietty teennäisyys/jokin tuossa minua häiritsi, kun kesällä -18 tuon luin. Sama oli leffassakin, josta kyllä tykkäsin kirjaa enemmän. Tuo kirja tuntuu vähän kuin ficiltä, joka on ihan jees, mutta joku vaikeasti määriteltävä juttu on maailmassa/hahmoissa/jossain pielessä ???
Enkä osaa sanoa mikä juttu se on, mutta aina välillä tulee vastaan kirjallisuudessa ja ficeissä (ja leffoissa/sarjoissa, tästä hyvä esimerkki 13 reasons why, kirjaa en tosin ole lukenut).

Ja ettei ihan täysin mene ohi aiheesta, hömppäkirjana luin kesällä Meg Cabotin Queen of babblen, ja tuo on aika hyvä esimerkki siitä, mitä hömpältä odotan, sopivasti koheltamista, romantiikkaa ja esteettisiä juttuja (tässä tapauksessa vintagevaatteita ja ranskan maaseutua).
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Nyyhti - 29.08.2019 18:41:29
Vendela, kiitos, täytyy sitten antaa uusi mahdollisuus Utriolle vielä! Historiaa tuossa oli mukana mukavasti, ja siltä osin kirja oli oikein viihdyttävä.

Violetu, oikeastaan tuo sinun kuvauksesi osuu kyllä vielä paremmin nappiin Simonin osalta kuin omani! Huojentavaa kuulla, etten ole yksin ;D Ei sillä muuten väliä, mutta tuntuu että nimenomaan ihmiset joiden kanssa jaan kirjamaun ovat pitäneet tuosta suuresti.

//Tuli tässä Goodreadsia päivitellessä mieleen, voisiko tämän topicin aloitusviestiin kerätä Goodreads-nimimerkkejä? Siitä oli muistaakseni edellisessä topicissa keskustelua, ja musta olisi mukava saada lisää finiläisiä kaveriksi siellä. (Tai sitten keskustelu oli jossain muussa topassa ja muistan väärin, mutta hetki sitten joka tapauksessa, ja minusta se sopisi nimenomaan tähän topiciin.) Olen itse siis nimimerkillä Papukaija.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: sugared - 22.09.2019 09:56:35
Suosittelisitteko mulle fantasiakirjoja? <3
Tykkäisin välillä lukea vähän kevyempää ja juonivetoisempaa kirjallisuutta, mutta tähän asti yksikään chick lit- tai dekkari-genren kirja ei ole iskenyt. Oon lukenut lopulta aika vähän fantasiakirjallisuutta Pottereiden ja A Song of Ice and Firen ulkopuolella, mutta ehkä sieltä löytyisi mulle sopivampaa kirjaa, jonka seurassa viihtyä! (Taru sormusten herrasta jäänyt aikoinaan kesken, Sarah J Maasin Throne of Glass teki mieli heittää ennen puoliväliä seinään ja Jessica Townsendin Nevermoor ei myöskään oikein innostanut. Katherine Ardenin Winternight Trilogysta tykkäsin paljon! Ja nuorena Lumotun metsän kronikoista.)
Tykkään moniulotteisista henkilöhahmoista ja erityisesti naispäähenkilöistä. Oon ehkä vähän kyllästynyt ylinokkeliin päähenkilöihin. Enemmän innostaa ihmisten väliset ja sisäiset tapahtumat kuin miekan heiluttelu ja haltiat, eli pääpaino voisi olla ensin mainituissa, vaikka siis seikkailu kiinnostaa juonena! :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Isfet - 22.09.2019 11:41:31

Suosittelisitteko mulle fantasiakirjoja? <3

Oletko tutustunut Siri Pettersenin Korpinkehät -trilogiaan? Olen ajatellut itse lukea sen talvella uudestaan :> Hyvää fantasiaa, mutkikkaita henkilöhahmoja ja mielestäni ei-niin-kulunut naispäähenkilö, muistaakseni lähes tuore. Kevyttä settiähän tuo ei ole, mutta ei lukiessa tarvitse murheen alhoonkaan vaipua. Lisäksi maailma on mielenkiintoinen ja avautuu lisää (sekä osittain vaihtuukin) joka kirjassa. Tämän enempää selittelemättä suosittelisin!

Dekkarikysymys taisi mennä jo hieman ohi, mutta pakko hehkuttaa vielä vähän Kati Hiekkapellon Kolibria, jonka luin käytännössä kokonaan lentomatkalla Kreikasta Suomeen, lopetellen Helsinki-Vantaalla matkalaukkuhihnan ääressä :'D Todella mukaansa tempaava ainakin oman kokemukseni mukaan, ja heti kirjan alussa tuli selvä vaikutelma kirjoittajan omasta tyylistä, joka pisti itselläni silmään tavallisuudesta poikkeavana. Onko joku muu lukenut kirjan, ja erottuiko tyyli teidän mielestänne muista? Itse sain siitä ihastuneena taas inspiraatiopiikin kirjoittamiseen yleisellä tasolla.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Crys - 22.09.2019 12:16:34

Suosittelisitteko mulle fantasiakirjoja? <3

Oletko tutustunut Siri Pettersenin Korpinkehät -trilogiaan? Olen ajatellut itse lukea sen talvella uudestaan :> Hyvää fantasiaa, mutkikkaita henkilöhahmoja ja mielestäni ei-niin-kulunut naispäähenkilö, muistaakseni lähes tuore. Kevyttä settiähän tuo ei ole, mutta ei lukiessa tarvitse murheen alhoonkaan vaipua. Lisäksi maailma on mielenkiintoinen ja avautuu lisää (sekä osittain vaihtuukin) joka kirjassa. Tämän enempää selittelemättä suosittelisin!

Dekkarikysymys taisi mennä jo hieman ohi, mutta pakko hehkuttaa vielä vähän Kati Hiekkapellon Kolibria, jonka luin käytännössä kokonaan lentomatkalla Kreikasta Suomeen, lopetellen Helsinki-Vantaalla matkalaukkuhihnan ääressä :'D Todella mukaansa tempaava ainakin oman kokemukseni mukaan, ja heti kirjan alussa tuli selvä vaikutelma kirjoittajan omasta tyylistä, joka pisti itselläni silmään tavallisuudesta poikkeavana. Onko joku muu lukenut kirjan, ja erottuiko tyyli teidän mielestänne muista? Itse sain siitä ihastuneena taas inspiraatiopiikin kirjoittamiseen yleisellä tasolla.

Alotin tuon korpinkehät sarjan ekaa kirjaa viime kesänä, mutta en päässyt koskaan sisälle, alkuun oli jotenkni hankala hypätä, kun tuntui että heti alkoi tapahtumat ja tuli kauheasti nimiä ja valtasuhteita joista ei ymmärtänyt mitään. Tuntui että aloituksessa oli yritystä hypätä heti koukuttaviin tapahtumiin, mutta itseäni se ei koukuttanut kun tapahtumista tai niiden merkityksistä ei oikeastaan tajunnut mitään.

Oon myös lukenut tuon Kolibrin, se oli ihan hyvä, mutta en mitenkään erityisemmin huomannut mitään tavallisuudesta poikkeavaa tyyliä, haluatko kertoa vähän tarkemmin mitä sillä meinaat? Tykkäsin maahanmuuttotaustaisesta päähenkilöstä ja juoni piti varpaillaan sopivasti. Sillee ihan perus viihdyttävä dekkari.

Opiskelujen takia pitää nyt lukea kauhea määrä vanhoja klassikkoja, joten huvin vuoksi lukemiselle ei nyt jää aikaa, mutta sinäänsä haluaisin lukea jotain helppolukuista fantasiakolmiodraamahömppää ihan vain nollatakseni aivoja :D Täällä on näköjään tullut jonkin verran jo tuollaista kevytfantasiaehdotusta.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Arte - 22.09.2019 12:35:39
Suosittelisitteko mulle fantasiakirjoja? <3
Tykkäisin välillä lukea vähän kevyempää ja juonivetoisempaa kirjallisuutta, mutta tähän asti yksikään chick lit- tai dekkari-genren kirja ei ole iskenyt. Oon lukenut lopulta aika vähän fantasiakirjallisuutta Pottereiden ja A Song of Ice and Firen ulkopuolella, mutta ehkä sieltä löytyisi mulle sopivampaa kirjaa, jonka seurassa viihtyä! (Taru sormusten herrasta jäänyt aikoinaan kesken, Sarah J Maasin Throne of Glass teki mieli heittää ennen puoliväliä seinään ja Jessica Townsendin Nevermoor ei myöskään oikein innostanut. Katherine Ardenin Winternight Trilogysta tykkäsin paljon! Ja nuorena Lumotun metsän kronikoista.)
Tykkään moniulotteisista henkilöhahmoista ja erityisesti naispäähenkilöistä. Oon ehkä vähän kyllästynyt ylinokkeliin päähenkilöihin. Enemmän innostaa ihmisten väliset ja sisäiset tapahtumat kuin miekan heiluttelu ja haltiat, eli pääpaino voisi olla ensin mainituissa, vaikka siis seikkailu kiinnostaa juonena! :D
Suosituksia:
Katinka Sarjanoja - Korpinlaulu: En ole vielä itsekään lukenut loppuun, mutta suhteellisen kevyttä, juonivetoista ja hahmojen väliset suhteet keskiössä.
Robin Hobbin Fitz-trilogiat: Politikointia, hahmojen välisiä suhteita, aivan upea päähahmon kehityskaari läpi kirjojen. Eka kirja alkaa hitaasti eikä siinä päästä vielä kauheasti menoon ja meininkiin, mutta ah, sarja on top-kolmosessani suosikkisarjoistani.
Audrey Niffenegger - Aikamatkustajan vaimo: maagista realismia romanttisella otteella, todella koukuttava tarina, jossa päähahmojen välinen suhde keskiössä, mies sairastaa tautia, joka lähettää hänet ajassa eteen- ja taaksepäin
Jenny Kangasvuo - Sudenveri: Tämän lukemisesta on vuosia, mutta muistan tykänneeni kauheasti. Maagista realismia, hahmojen väliset ja sisäiset tapahtumat keskiössä! Ihmissusi-skenaario suomalaiseen yhteiskuntaan muokattuna.
Trudi Canavanin kirjat - Hänellä on muutamia trilogioita, joissa on politikointia, juonivetoisuutta, yleensä monta eri hahmoa erilaisissa asemissa ja tilanteissa, kirjoittaa luonnollisesti myös naisista, pieniä romantiikkapätkiä on... Oon tykännyt tosi paljon.
V. E. Schwab - Tämän hetken kuumia naisfantasiakirjailijoita. Itse rakastuin ihan tyystin keväällä suomeksi ilmestyneeseen Magian syvempään sävyyn, jossa seikkaillaan kolmen eri Lontoon välillä, ja toka osa ilmestyy suomeksi ensi kuussa.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Isfet - 22.09.2019 15:46:16
Oon myös lukenut tuon Kolibrin, se oli ihan hyvä, mutta en mitenkään erityisemmin huomannut mitään tavallisuudesta poikkeavaa tyyliä, haluatko kertoa vähän tarkemmin mitä sillä meinaat? Tykkäsin maahanmuuttotaustaisesta päähenkilöstä ja juoni piti varpaillaan sopivasti. Sillee ihan perus viihdyttävä dekkari.

Sitä on vähän vaikea kuvailla, kaivon kirjan äsken uudestaan hyllystä. Varsinkaan aluksi henkilöistä ei kerrota juuri mitään, vaan oikeastaan teksti tuntuu omasta mielestäni melkein taipuvan passiivimuotoa kohti (?). Vaikutelma oli kieltämättä voimakkaampi ensimmäisellä kerralla. Juoni ei sinänsä ollut mikään tajunnanräjäyttävä, joten joo, muutoin perushyvä. Hahmoista ja tyylivivahteesta varmaankin vaikutuin eniten, mutta ehkä niistä jälkimmäinen on lähinnä päässäni...

Itse en muista että Korpinkehät tai ensimmäinen kirja Odinin lapsi olisivat hämmentäneet mitenkään erityisesti, mutta lukemisestakin on jo aikaa. Muutenkin nautin hyvien kirjojen lukemisesta enemmän toisella kerralla, sillä en muista tapahtumia kunnolla ennestään, mutta tiedot ovat kuitenkin taustalla syventämässä tulkintaa.

Artella näytti olevan hyviä suosituksia, pitää laittaa korvan taakse! Jenny Kangasvuolta olen lukenut yhden kirjan, ja tajusin vasta puolivälissä sen olevan osittain itsenäinen jatko-osa. En muistaakseni ollut erityisen vaikuttunut, mutta ei kirja huonokaan ollut.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Kaarne - 22.09.2019 16:51:36
Suosittelisitteko mulle fantasiakirjoja? <3
Tykkäisin välillä lukea vähän kevyempää ja juonivetoisempaa kirjallisuutta, mutta tähän asti yksikään chick lit- tai dekkari-genren kirja ei ole iskenyt. Oon lukenut lopulta aika vähän fantasiakirjallisuutta Pottereiden ja A Song of Ice and Firen ulkopuolella, mutta ehkä sieltä löytyisi mulle sopivampaa kirjaa, jonka seurassa viihtyä! (Taru sormusten herrasta jäänyt aikoinaan kesken, Sarah J Maasin Throne of Glass teki mieli heittää ennen puoliväliä seinään ja Jessica Townsendin Nevermoor ei myöskään oikein innostanut. Katherine Ardenin Winternight Trilogysta tykkäsin paljon! Ja nuorena Lumotun metsän kronikoista.)
Tykkään moniulotteisista henkilöhahmoista ja erityisesti naispäähenkilöistä. Oon ehkä vähän kyllästynyt ylinokkeliin päähenkilöihin. Enemmän innostaa ihmisten väliset ja sisäiset tapahtumat kuin miekan heiluttelu ja haltiat, eli pääpaino voisi olla ensin mainituissa, vaikka siis seikkailu kiinnostaa juonena! :D

Mulla on sulle muuten nyt aivan täydellinen sarja! N. K. Jemisinin "Fifth Season" -trilogia sisältää kaikkea sun toivomaa, on mukaansatempaava, sopivasti feministinen, yllättävä ja koskettava ja muutenkin täydellinen sarja. Siinä on taikuutta, rakkautta, surua ja kuoleva maailma. 6/5, suosittelen!

Näissä on paljon naishahmoja, jotka ovat moniulotteisia ja syviä, ja kirjoittaja on itsekin PoC-nainen, mikäli muistan oikein. Hotkin pari vuotta sitten koko trilogian viikonlopusta yli vuoden pahan lukujumin jälkeen. :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Kelsier - 22.09.2019 17:16:31
Mä tuun lyhyellä viestillä vaan komppailemaan Isfetiä ja Abaratia. Voin itekkin suositella Korpinkehiä ja Morgesternin Yösirkusta. :)

Lisäksi:
Brandon Sanderson - Usvasyntyinen-trilogia: Luulen, että voisit tykätä tästä, vaikka tämä onkin enemmän high fantasya. Päähenkilönä on tyttö eikä tässä ole haltioita ja miekan heiluttelua. Kirjailijan omaperäistä taikuudenlajia kyllä käytetään paljon ja on sanottava, että hän myös tietää tasan tarkkaan miten se toimii (välillä hän selitti sen toimintaa minun makuuni liiankin teknisesti ja tarkkaan). En muista enää ekan osan kohdalta, mutta ainakin kakkosessa ja kolmosessa useampikin henkilö pohtii sisäisiä ajatuksiaan, käy dialogia itsensä kanssa aina väillä. Toimiintaakin tässä on ja asioita paljastuu sopivalla tahdilla.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Vendela - 23.09.2019 10:46:18
Dekkarikysymys taisi mennä jo hieman ohi, mutta pakko hehkuttaa vielä vähän Kati Hiekkapellon Kolibria, jonka luin käytännössä kokonaan lentomatkalla Kreikasta Suomeen, lopetellen Helsinki-Vantaalla matkalaukkuhihnan ääressä :'D Todella mukaansa tempaava ainakin oman kokemukseni mukaan, ja heti kirjan alussa tuli selvä vaikutelma kirjoittajan omasta tyylistä, joka pisti itselläni silmään tavallisuudesta poikkeavana. Onko joku muu lukenut kirjan, ja erottuiko tyyli teidän mielestänne muista? Itse sain siitä ihastuneena taas inspiraatiopiikin kirjoittamiseen yleisellä tasolla.

Minä olen lukenut tämän ja pystyn samaistumaan fiilikseesi, jota on itse asiassa vähän vaikea pukea sanoiksi :D Juoni ei tosiaan ollut mikään tajunnanräjäyttävä, mutta jotain tuossa kirjassa oli. Niin kuin Crysted sanoi, niin tietyllä tavalla perusdekkari joo, mutta jäin miettimään tässä sitä, että mikä on kenellekin se "perusdekkari". Itse ajattelen, että se mitä yleensä luetaan esim dekkareista on usein tosi samantyyppistä, onko näin Crysted ja Isfet? Minkälaisia dekkareita te yleensä luette? Minä luen yleensä todella paljon pohjoismaisia dekkareita, mutta niitä synkempiä ja yleensä miespääosallisia. Siksi tuo Kolibri kai napsahti jotenkin erityisesti, sillä hahmo ja myös kirjoitus tyyli oli poikkeava siihen mitä yleensä luen. Voisiko se olla siis se syy, miksi se tuntui niin tuoreelta, raikkaalta ja erilaiselta. Olen lukenut Hiekkapellolta myös muita Anna Fekete dekkareita, olisikohan niitä ollut Kolibrin lisäksi kaksi ja olen ymmärtänyt että uusin olisi ilmestymässä tänä syksynä? Nämä jatko-osat eivät kuitenkaan puhutelleet minua aivan samalla tavalla kun tuo Kolibri. Kuitenkin suosittelemisen ja tutustumisen arvoinen kirjailija :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fairy tale - 23.09.2019 12:19:31
Vendela, kiitos, täytyy sitten antaa uusi mahdollisuus Utriolle vielä! Historiaa tuossa oli mukana mukavasti, ja siltä osin kirja oli oikein viihdyttävä.

Olen nyt lukenut Utriolta kaksi kirjaa. Toinen oli juuri tuollainen, missä ensimmäiset luvut vilisivät paljon uusia ihmisiä ja heidän nimiään. Ja suurimmalla osalla niistä ei ollut mitään tekemistä kirjan jatkon kanssa. Kun sitten kirjaston hyllystä löytyi nimenomaan Vendelan aikaisemmassa kirjaketjussa suosittelema kirja, se saa nyt paljon paremmat pisteet minulta. Yritän löytää noita muitakin tiettyjä Utrion kirjoja saada käsiini nyt kun huomasin mikä ero niissä olikaan. Ja sain tosiaan alkuviikosta luettua Utrion Vendelan loppuun. Siis jos joku on ottanut tuon vuosia sitten nimimerkikseen, päättelin ettei kirja voi huono olla. ;) Siinä päästiin heti toisessa tai kolmannessa luvussa tapahtumien keskiöön, josta pidän paljon jaaritteluja enemmän. Eli kiitos Vendelalle kirjasuosituksista, joita aion hyödyntää jatkossakin.

Nyt löysin itseni jälleen lukemasta Paula Havasteen tuotantoa. Jokin ihme niissä vetoaa, vaikka nyt kun lukemisen alla on seitsemäs kirja, huomaan niissä toistuvan samat teemat ja kaavat, joten pitempikin lukuväli kirjojen välillä ei ole pahitteeksi ettei vallan jumitu.

Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: LillaMyy - 23.09.2019 12:36:42
Suosittelisitteko mulle fantasiakirjoja? <3
Tykkäisin välillä lukea vähän kevyempää ja juonivetoisempaa kirjallisuutta
Minä voisin suositella Anu Holopaisen (https://fi.wikipedia.org/wiki/Anu_Holopainen) Sonja, Pohjoistuuli ja Syysmaa -sarjoja. Ne ovat fantasiaa, mutta huomattavasti kevyempää sellaista kuin nuo mainitsemasi kirjat (toki Potteritkin ovat alkupäässä aika kevyttä...). Sanoisin myös, että näissä keskitytään enemmän juoneen ja ihmissuhteisiin kuin siihen fantasiajuttuun, ja naispäähenkilökin löytyy! Itse luin näistä suurimman osan teininä ja viimeisimmät parikymppisenä, ja muistan tykänneeni ihan ylikovaa. Voisin kuvitella, että nämä toimisivat myös vähän aikuisempaankin makuun, vaikken olekaan sittemmin näitä lukenut.

Lisäksi komppi Kelsierin mainitsemalle Usvasyntyiselle, vaikka tämä ei toki mielestäni ihan tähän samaan suosituslistaan sovikaan, koska on selvästi heti vähän 'raskaampaa' luettavaa genrensä vuoksi. Sopisi kuitenkin hienosti Tulen ja jään laulun sekä Tarun Sormusten herrasta rinnalle, vaikka onkin näitä selvästi kevyempää tavaraa. (: Kevyempää fantasiaa etsiville ei tämä kuitenkaan ole ehkä se ensimmäinen valinta, mutta muutoin fantasian ystäville kyllä vahva suositus täältäkin!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Vendela - 23.09.2019 14:07:57
- - Yritän löytää noita muitakin tiettyjä Utrion kirjoja saada käsiini nyt kun huomasin mikä ero niissä olikaan. Ja sain tosiaan alkuviikosta luettua Utrion Vendelan loppuun. Siis jos joku on ottanut tuon vuosia sitten nimimerkikseen, päättelin ettei kirja voi huono olla. ;) Siinä päästiin heti toisessa tai kolmannessa luvussa tapahtumien keskiöön, josta pidän paljon jaaritteluja enemmän. Eli kiitos Vendelalle kirjasuosituksista, joita aion hyödyntää jatkossakin. - -

Todella kiva kuulla, että olet löytänyt Utriolta mieleisiä kirjoja Fairy tale :D Oman nimimerkkini nappasin tosiaan silloin vuosia sitten juuri tuosta, koska ihastuin tuohon Utrion hahmoon kovasti. Toki hän on hirmu kliseinen päähenkilö, mutta niin minäkin varmasti olen ;D

Utrion tuotanto on tosiaan laaja ja sieltä löytyy tasollisesti hyvin erilaisia kirjoja. Hänen yhtä pääteostaan Yksisarvista en ole itse asiassa edes lukunut vaikka se omassa hyllyssäni onkin. Onneksi Utrion rinnalle on tullut viime vuosina myös muita keskiajasta kirjoittavia, kuten näissä ketjuissa jo aikasemmin mainittu Kristiina Vuori. Käsittääkseni Johanna Valkama kirjoittaa myös samassa hengessä edellisten kanssa. Onko joku lukenut hänen kirjojaan ja minkälaisia arvioita antaisitte? Onko niissä sisältöä vai menevätkö historiallisen viihteen kanssa samaan sarjaan?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Okakettu - 23.09.2019 22:30:36
Lainaus
Suosittelisitteko mulle fantasiakirjoja? <3
Hienoa kuulla, että joku muukin finissä on tykännyt Winternight trilogysta! <3 Ardenin seuraava aikuistenromaani tulee sijoittumaan ensimmäisen maailmansodan Ranskaan vastaanlaisessa historiallisen fantasian hengessä, ja odotan palavasti siitä lisää infoa ja julkaisupäivää.

Tässä joitain omia fantasiasuosituksiani:

The Golem and the Djinni - Helene Wecker:
Winternightin tapaan historiallista fantasiaa, joka sijoittuu 1800-luvun lopun New Yorkiin. Erittäin kauniisti kirjoitettu henkilövetoinen romaani, joka käsittelee yliluonnollisten päähenkilöittensä kautta muun muassa siirtolaisuutta ja sitä, miten hyvin eri tavalla he suhtautuvat ihmisyyteen ja ihmisiin ympärillään. Kaksikon hitaasti kehittyvä ystävyys on yksi romaanin parhaita puolia, mutta taustalla on mukana myös toiminnallisempi juoni, jos sellaista kaipaa.

Spinning Silver - Naomi Novik:
Löyhä uudelleentulkinta Tittelintuure-sadusta, jossa pääpaino on Winternightin tyylisellä kauniin lyyrisellä kerronnalla, moniuloitteisilla naishahmoilla sekä slaavilaisella folklorella. Näkökulmakertojia oli omaan makuuni tosin vähän liikaa, mutta kyllä tätä voi silti ehdottomasti suositella. :) Myös Novikin Uprooted-romaani on samanhenkinen.

Circe - Madeline Miller:
Ihan äärimmäisen upeasti kirjoitettu uudelleentulkinta useammastakin kreikkalaisesta myytistä, joskin kaiken keskiössä on nimenomaan Circen hahmo. Tykkäsin tosi paljon feministisestä otteesta ja siitä miten Miller käsitteli antiikin jumalia ja jumaluutta. Toimii hyvin myös sellaiselle, joka tietää alkuperäisen taruston vain pintapuolisesti. Itse kiinnostuin aihepiiristä ihan uudella tavalla nimenomaan tämän romaanin myötä.

YA-fantasian puolelta tykkään etenkin Sharon Shinnin ja Shannon Halen romaaneista, kuten Summers at Castle Auburn ja A Book of Thousand Days, juurikin hahmovetoisuuden ja tietynlaisen maanläheisen fantasian vuoksi. Myös jo mainittu Korpinkehät-trilogia on minusta ehdottomasti lukemisen arvoinen.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 01.10.2019 19:46:27
Kaipaan kotimaista hyvän mielen luettavaa?
Minusta yksi kotimainen hyvän mielen kirjojen kirjoittaja on Veera Vaahtera (oikealta nimeltään Pauliina Vanhatalo). Pirjo Rissasen kirjoja en ole tainnut lukea.

Lainaus
Veera Nieminen - Avioliittosimulaattori
Eve Hietamies - Yösyöttö ja jatko-osat
Komppi näille, vaikka molemmissa onkin vakavampaa aihetta alla, silti kevyttä lukea. :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: tirsu - 01.10.2019 21:10:46
Tarvitsen teidän apua. Luen liikaa käännöskirjallisuutta. Kaipaan kotimaista hyvän mielen luettavaa?

Anneli Kivelän kirjat sopii tohon kategoriaan aika hyvin, mun mielestä. Ne on hyvän mielen kirjoja, hauskoja ja laaja hahmokaarti. Päähenkilö vaihtuu joka kirjassa. Mukana on myös kyllä vähän h/c:täkin. Tällä hetkellä osia on 14.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Arte - 01.10.2019 21:27:52
Tarvitsen teidän apua. Luen liikaa käännöskirjallisuutta. Kaipaan kotimaista hyvän mielen luettavaa? Pirjo Rissasen Rakkaus niin kuin lupiininkukka vetosi tyyliltään mutta mitään muuta vastaavaa en ole lukenut. Nyt saa suositella, meen huomenna kirjastoon kun ei ole kerrassaan mitään luettavaa!
Luen vähän suomalaista höttöä tai "höttöä", mutta nämä kaksi tulivat mieleen:
Veera Nieminen - Avioliittosimulaattori
Eve Hietamies - Yösyöttö ja jatko-osat
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Violetu - 02.10.2019 05:02:51
Venla Saalo: Sateenvarjotarina. Mieltäisin ehdottomasti hyvänmielen luettavaksi, jos tähän hyväksytään lasten/nuortenkirjat
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 06.10.2019 13:58:31
Pientä ärsytyksen purkua.  ;D

Eilen aloitin ja tänään lopetin Kyung-sook Shinin kirjan Hovitanssija. Kirjan takakansi kertoo kirjasta näin:
Lainaus
Kohtalo kuljettaa kuvankauniin korealaisnaisen kauas merten taakse Kyung-sook Shinin aistivoimaisessa historiallisessa romaanissa. Yi Jiniin rakastunut nuori ranskalainen diplomaatti on saanut kuninkaalta luvan naida hovin lumoavimman tanssijan ja viedä hänet mukanaan.

Elämäniloa pirskahtelevassa La Belle Époquen ­Pariisissa Yi Jinia odottaa aivan erilainen vapaus kuin tarkkaan valvotussa hovissa. Viehättävä nainen herättää ylenpalttisesti huomiota eksoottisella ulkonäöllään ja säkenöivällä älyllään ja pääsee pian kirjallisiin piireihin. ­Syvimpiä surujaan Yi Jin ei kuitenkaan onnistu jättämään taakseen. Kiihkeästi hän kamppailee kahden kulttuurin välissä ja kaipaa Koreaan. Vaan voiko kotiinpaluu enää tuoda onnea?

Hovitanssija kertoo pakahduttavan naiskohtalon ­Geishan muistelmien ja Madama Butterflyn hengessä. Taustalla kuohuvat 1800-luvun viimeiset vuodet Ko­reassa, kun talonpojat kapinoivat ja Kiina, Japani ja muut suurvallat taistelevat vaikutusvallasta niemimaalla.

Tykkään erityisesti belle epoguen ajasta, Pariisista, naiskohtaloista, tanssista ja vieraista kulttuureista. Ja romanttisista tarinoista. Kuitenkin päällimmäiseksi tunteeksi jäi vahva pettymys ja ärsytys. Pidin ja aivan nautinkin kerronnasta ja kuvailusta, pidin hahmoista, olin kiinnostunut juonenkulusta ja vaikutti siltä, että pitäisin tästä kirjasta kovasti. Kuitenkin se loppui tavalla, josta en pitänyt yhtään. Minusta se ei tehnyt oikeutta kenellekään tarinan hahmoista ja ainakin minulle latisti koko kokonaisuuden.

Lisää ranttausta spoilerin alla. Voihan nimittäin olla, että joku muu tykkää lopetuksesta juuri tuollaisena, vaikka minä en. ;)
Spoiler: näytä
Minua otti suunnattomasti päähän tässä kirjassa se, että kukaan hahmoista ei saavuttanut onnea missään muodossa. Lopetus oli surullinen, mutta se ei itsessään olisi ollut mikään ongelma. Joskus traaginen tai surullinen tarina on erityisen kauniskin ja koskettava. Mutta tämä vain turhautti pahan kerran. Alla juonipaljastuksia, älä lue jos et tahdo tietää!

Jos kyseessä on rakkaustarina, ei mikään ole sen ärsyttävämpää, kuin että rakkaus laantuu ilman järkevää syytä. Tässä kävi juuri niin, että kun eksoottinen rakastettu tuodaan pois sieltä kaukomailta länsimaisen sivistyksen pariin, puoliso kuitenkin odottaa tietynlaista sopeutumista ja ehkä myös jonkinlaista "kiitollisuutta", ja pettyy kun jääkin sitä vaille. Tässäkin typerä mies rakastuu, lähinnä eksoottiseen kauneuteen ja poikkeukselliseen taitoon ja älyyn, mutta ei anna rakastetun olla aito ihminen. Mies häpeää sitoutua viralliseen avioliittoon, koska oma äiti paheksuu vierassyntyistä puolisoa, mies loukkaantuu, kun nuori vaimo ei toivukaan keskenmenosta pienellä hemmottelulla, miestä ärsyttää, että vaimo kaipaa yhä kotimaataan vaikka on päässyt paremman sivistyksen pariin ja kehtaa vielä kyseenalaistaa Ranskan oikeutta muualta tuotuihin toisten kulttuurien aarteisiin. Hän ei ymmärrä, miksi naista häiritsee, että häntä tuijotetaan kadulla kuin nähtävyyttä, tai että tämä kokee, ettei tasa-arvo toteudu oikeasti. Kaiken tämän johdosta mies vieraantuu, tottahan hänellä siihen on oikeus? Hänellä on muita naisia ja hän lemppaa naisen takaisin Koreaan ja lähtee seikkailemaan vuorostaan Afrikkaan. Tarinan päätyttyä traagisesti kaikkien Koreassa olevien osalta massamurhien ja itsemurhien kautta, joka ei säästä myöskään kaipaamaan jäänyttä uskollista paikallista rakastettua, elämä Ranskassa jatkuu tylsän tavanomaisena ja uusi vaimo järkyttyy ja pahastuu löytäessään entisen rakastetun kuvan, joka on vahingossa unohtunut hävittämättä - ei edes nostalgiasyistä säästettynä vaan kirjaimellisesti vahingossa!  >:(

Kirja päättyy kirjailijan lopputoteamaan, että hän saa tappaa hahmonsa jos haluaa.  ;D Jostain syystä se ärsytti minua vieläkin enemmän.  ::) ;D (Näin kärjistäen sanottuna, oikeasti vatvoi sitä aihetta muutaman sivun verran, mutta tuotahan se sillä tarkoitti.)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Sokerisiipi - 02.11.2019 21:19:10
Heitänpä tällaisen kysymyksen, josta olisi kiinnostavaa keskustella: oletko joskus tarttunut uudestaan keskeneräiseen kirjaan, josta et ole pitänyt, lukenut sen loppuun ja huomannut tykänneesi siitä?

Itselläni sattui vastikään tällainen tapaus, kun näin kirjaston esittelyhyllyssä Patrick deWittin Sistersin veljekset (2012) jota yritin lukea joskus 17-18 -vuotiaana ja inhosin sitä.

Lyhyt yhteenveto kirjan juonesta: Eli ja Charlie Sisters ovat kommodorin värväämiä palkkatappajia 1850-luvun Villissä Lännessä. He saavat tehtäväkseen tappaa miehen nimeltä Hermann Kermit Warm, joka onkin harvinaisen liukas tapaus. Jäljittäessään Warmia veljekset kohtaavat kaikenkirjavaa väkeä roistoista huijareihin ja viattomiin sivullisiin, ja veljeksistä nuorempi alkaa kyseenalaistaa, kenen vuoksi hän käyttää elämänsä tappamiseen.

Nuorempana, kun tätä luin, koin, että toinen veljes, Charlie, kohteli Eliä niin inhottavasti, etten halunnut lukea enempää, koska inhoan tällaisia asetelmia, jossa perheenjäsenet sortavat, mollaavat ja manipuloivat toisiaan. Sukujen väliset juonittelut ja valtataistelut eivät siis todellakaan ole mun juttu. Pahinta on kuitenkin kolmiodraama, jossa joku muikkeli tulee ja pilaa veljesten/parhaiden ystävien välit. Hyh!

Mutta nyt, kun tartuin kirjaan, se imaisi minut täydellisesti mukaansa. Tarina oli kiinnostava ja viihdyttävä. Upeaa, maltillista satiiria länkkäreistä. Eli henkilöhahmona on huvittavan melankolinen ja turhankin hyväsydäminen. Charlie taas on impulsiivinen ja väkivaltaan taipuvainen. Ja no, hän ei kohtele veljeään aina kivasti ja on toisinaan tosi törkeäkin, mutta hän kuitenkin todella välittää Elistä, suojelee tätä ja haluaa sovitella, kun he ovat riidoissa. Jotenkin missasin tämän seikan ihan totaalisesti ensimmäisellä lukukerralla. Heidän suhteensa on monimutkainen, mutta kamoon, he ovat veljeksiä. Perhesuhteet yleensä on monimutkaisia, joten kärhämät, kaunat ja murjotukset kuuluvat asiaan. Lopetus oli myös yllättävä ja hyvä juuri siksi! Ja kirjassa on myös erittäin voimakas homoeroottinen lataus kahden muun hahmon välillä, ja kirjassa todetaan jopa aika suoraan, että ystävyyden lisäksi heidän välillään on muutakin, ja se oli erittäin mieluinen yllätys länkkärikirjassa ;D

Olen siis iloinen, että annoin tälle kirjalle toisen mahdollisuuden, koska lukukokemus oli intensiivinen ja vangitseva! Luin koko kirjan yhdeltä istumalta. En edes muista, milloin viimeksi olisi käynyt näin. Huvittavaa, mitä kuusi vuotta voikaan tehdä asenteille ja olettamuksille! Olin toki teini, kun yritin ensimmäistä kertaa, että kehitys tässä ajassa on toki erittäin suotavaakin ;D

Kellään muulla vastaavia kokemuksia?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Thelina - 03.11.2019 16:58:41
Minunkin on pakko liittyä tänne kirjakeskusteluun, kuulun niihin, joilla on aina joku kirja kesken ja sain täältä hyviä suosituksia lukulistalleni, kiitos kaikille niistä! Tässä joitakin omia suosituksiani.

sugared (tai muut?), onko tullut luettua sellaista kotimaista fantasiatrilogiaa, kuin
Kaksoauringot? Kirjoittaja on Erika Vik ja ainakin minä tykkäsin tosi paljon. Päähenkilö on nuori nainen, joka löytyy lumihangesta, eikä muista itsestään tai menneisyydestään mitään. Tätä arvoitusta ja muita kirjan maailmassa tapahtuvia kummallisuuksia selvitellään koko trilogian ajan ihmisten ja seleesien voimin (seleesit ovat kirjoissa ihmisiä muistuttava laji, joilla on ylivertaiset aistit ja joillakin taito kanavoida mahtia magiaksi).

Sarah J Maasin Throne of Glass teki mieli heittää ennen puoliväliä seinään ja Jessica Townsendin Nevermoor ei myöskään oikein innostanut.

Voi, minusta tuntui ihan samalta, kun luin tuota Throne of Glassin kolmatta osaa. Neljäs osakin on lainattu jo kirjastosta, mutta en ole saanut aloitettua, kun en tiedä, onko se minusta hyvä vai ei, enkä jaksaisi lukea mitään ”ihan hyviä” kirjoja, kun huippuhyviäkin on olemassa :D Nevermoorin eka osa oli mielestäni parempi kuin toinen, mutta en usko että seuraavia enää luen. 

Muita fantasiasuosituksia, mitä olen viime vuosina lukenut:

-Patrick Rothfuss, Tuulen nimi ja Viisaan miehen pelko (aivan mahtavia, kunhan tarina pääsee käyntiin, mutta näissä on juurikin sellainen ylivertainen päähenkilö, josta kaikki ei tykkää ja huonoa se, ettei trilogian viimeinen osa ole ilmestynyt vuosien odotuksesta huolimatta...)
-Robin Hobbin kirjat, joita Arte jo suosittelikin: näihin olen aivan rakastunut, nyt sarjan viimeinen osa Salamurhaajan kohtalo juuri työn alla<3
-Emmi Itärannan kirjat (nämä on oikeastaan jonkinlaista scifi/fantasia/dystopia yhdistelmää): Teemestarin kirja ja Kudottujen kujien kaupunki
-Mikko Kamulan Metsän kansa -sarja: suomaismytologiaa ja fantasiaelementtejä yhdistettynä historialliseen kuvaukseen 1400-luvun Savon seudusta

Mysteerien ja dekkareiden ystäville suosittelen Joël Dickerin kirjoja ja jos haluaa oikein kevyitä höpödekkareita, niin Alan Bradleyn Flavia de Luce -sarja on hauska (päähenkilö Flavia on 11-vuotias kemistinero, joka ratkoo rikoksia ~1950-luvun Englannissa). Kevyemmistä dekkareista Sujata Masseyn Rei Shimura -kirjat olivat ihan viihdyttäviä myös, osa parempia, osa huonompia, luin koko sarjan pari vuotta sitten.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Rosmariini - 03.11.2019 19:44:38
sugared (tai muut?), onko tullut luettua sellaista kotimaista fantasiatrilogiaa, kuin Kaksoauringot? Kirjoittaja on Erika Vik ja ainakin minä tykkäsin tosi paljon.

Oi, tämä on ihan loistava kirjasarja! Päädyin lukemaan tämän, kun Vuotis.netissä järkättiin pari vuotta sitten lukupiiri jonka kautta sai tästä ennakkokappaleen. Siitä se sitten lähti. Ihana yhdistelmä steampunkia ja luonnonläheistä fantasiaa. Erika Vik on myös kirjailijana todella maanläheinen ja vastaa mielellään lukijoiden kysymyksiin ja on kontaktissa yleisönsä kanssa. Tämä kirjasarja myös inspiroi minua suuresti jälleen aloittamaan tavoitteellisen romaanikirjoittamisen, joten siitä iso kiitos Vikille!

Ja mainitsitpa tuolla vielä Tuulen nimen, ah! Luin siis tämän + jatko-osan Viisaan miehen pelon tänä kesänä ja pakko sanoa, että yhtiä parhaita fantasiakirjoja, mitä olen ikinä lukenut. Selkeästi vähän aikuisempaan makuun oleva kombo Potter-tyyppistä taikakoulua ja sitten vähän synkempää settiä. Taikuusjärjestelmä (sympatia) on tässä yksi kiehtovimpia mitä olen ikinä mistään lukenut. Lisäksi näissä kirjoissa on aivan upeaa kuvailua, persoonalliset hahmot, hyvin kirjoitettuja taisteluja ja uskomatonta maailmanrakennusta. Ei oikeastaan mitään pahaa sanottavaa muuten kuin se, että toka kirja oli ehkä pikkuisen liian pitkä tai hidastempoinen ajoittain. Tulispa tuosta vain se kolmososa joskus!

En nyt tätä koko keskustelua ehtinyt käydä läpi, mutta tuosta Vikin Kaksosauringot-sarjasta tuli vain mieleen Siri Pettersenin Korpinkehät! Kirjoissa oli mielestäni jotenkin samanlainen viba, eli juuri tuollaista "luonnonläheistä magiaa", ja molemmissa on sellaista mysteerin tuntua. Tuon kirjan synopsis kuuluu seuraavalla tavalla:

Lainaus
Kun Hirka on viidentoista, hän kuulee olevansa ihminen, odininlapsi – hännätön olento toisesta maailmasta. Mädän kantaja. Halveksittu. Pelätty. Ja nyt myös saalistettu: joku tahtoo tappaa hänet, jotta hänen salaisuutensa säilyisi ikuisesti.

Mutta on vaarallisempiakin olentoja kuin odininlapset, eikä Hirka ole ainoa, joka on päässyt porteista sisään…

Odininlapsi on karuun pohjoiseen sijoittuva tarina, jossa kyltymätön vallanhimo, totuuden tavoittelu ja sokea usko raadollisine seurauksineen punoutuvat hengästyttäväksi, otteessaan pitäväksi seikkailuksi. Norjassa suursuosioon noussut kirja aloittaa kolmiosaisen Korpinkehät-sarjan.

Noiden yllämainitsemieni lisäksi kestosuosikikseni nousi viime kesänä Joe Abercrombien First Law (ensimmäinen laki)-sarja. Kyseessä on aikuisille suunnattua "grimdark"-tyyppistä fantasiaa, johon ominaista ovat runsaat, veriset taistelut, likaiset valtapelit ja kaikenmoinen irstailu. :D Oikeastaan todella samanhenkistä kuin Game of Thrones, siis. Vaikka nuo elementit eivät sinällään kuulosta välttämättä kovin houkuttelevilta, minuun iski tässä sarjassa nimenomaan tuo synkkyys, runsaasti viljelty musta huumori sekä kaikenlainen odotusten murskaaminen. Abercrombiella on tapana ottaa tavallisia fantasiakliseitä ja kääntää ne päälaelleen siten, että hahmoille käy yleensä juuri päinvastaisesti kuin kliseestä voisi odottaa, tai sitten klisee on jollain tavalla vääristynyt, esim. itsekeskeisestä hahmosta tulee kuningas, mutta kuninkaana ollessaan hän huomaakin, että hänellä ei ole minkäänlaista oikeaa valtaa, eikä kehenkään voi luottaa, koska kaikki vain "tahtovat" sinulta jotakin. Tuosta First Law-sarjasta on ilmestynyt suomeksi kaksi ensimmäistä (Ase itse & Ennen hirttämistä), kolmososa Last Arguments of Kings on vielä suomentamatta. Lisäksi tähän sarjaan kuuluu kolme standalone-kirjaa jotka sijoittuvat joitakin vuosia pääteosten jälkeen, ja nyt tänä syksynä ilmestyi uuden trilogian Age of Madness ensimmäinen osa (A Little Hatred). Tämä toinen trilogia sijoittuu n. 20 vuotta alkuteosten jälkeen samaan maailmaan, jossa teknologiassa ollaan päästy eteenpäin keskiajasta teollisen vallankumouksen alkuvaiheille. Ihan kaikenkaikkiaan todella hyvä kombo historiaa, politiikkaa, juonittelua, eeppisiä taisteluita ja (rankkaa) huumoria. Jos siis GOT uppoaa, voin ehdottomasti suositella näitä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Thelina - 03.11.2019 22:11:00
moodrose, oon ihan samaa mieltä Tuulen nimestä ja Viisaan miehen pelosta, ehdottomasti parhaita lukemiani fantasiakirjoja ja juurikin tuo taikayliopisto sekä erilainen, todella kiehtova ja jollain tavalla tieteellinen taikajärjestelmä saivat ihan viimeistään hurahtamaan tähän sarjaan ihan täysillä. Itseäni ei myöskään häiritse päähenkilön tietynlainen ylivertaisuus, minusta hän on vain i-ha-na! Tokassa osassa oli tosiaan pari kohtaa, joiden olisi toivonut etenevän vähän nopeammin, mutta täyttä kultaa se on silti. Sekoan varmaan, kun sen kolmososan ilmestymispäivä joskus koittaa. Ootko miuten lukenut sitä pikku spin-off-kirjaa, Slow regard of silent things? Luin sitä, mutta tuntuu etten ehkä saanut siitä kovin paljoa irti, koska olen vaan aika huono keskittymään lukemaan englanniksi. Suomeksi on niin paljon rennompi lukea.

Korpinkehät puuttuikin omalta suosituslistaltani, mutta joku oli tuolla aiemmissa viesteissä maininnut sen! Pidin siitäkin todella paljon, mutta ehkä Kaksoisauringoista kuitenkin vielä enemmän, koska seleesit ja heidän myöskin kiehtova taika/magiajärjestelmä. 

Noita Joe Abercrombien kirjoja on suositeltu minulle aiemminkin ja itse asiassa aloitinkin tuota Ase itse -kirjaa jossain vaiheessa, mutta en silloin jostain syystä päässyt alkua pidemmälle. Pitänee ottaa uudestaan lukulistalle, kokeilla jos kuitenkin tykkäisin. Voisin kuvitella, että suositukseesi voi luottaa, kun kerran tykätään muutenkin näin monista samoista kirjoista :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Rosmariini - 05.11.2019 12:36:59
Ootko miuten lukenut sitä pikku spin-off-kirjaa, Slow regard of silent things? Luin sitä, mutta tuntuu etten ehkä saanut siitä kovin paljoa irti, koska olen vaan aika huono keskittymään lukemaan englanniksi. Suomeksi on niin paljon rennompi lukea.

Noita Joe Abercrombien kirjoja on suositeltu minulle aiemminkin ja itse asiassa aloitinkin tuota Ase itse -kirjaa jossain vaiheessa, mutta en silloin jostain syystä päässyt alkua pidemmälle. Pitänee ottaa uudestaan lukulistalle, kokeilla jos kuitenkin tykkäisin. Voisin kuvitella, että suositukseesi voi luottaa, kun kerran tykätään muutenkin näin monista samoista kirjoista.

Luin tuon tänä kesänä! Kyseessä oli tosiaan aika erikoinen kirja. Siitä kertoo aika hyvin se että kirja alkaa osiolla, jossa Rothfuss kertoo parin sivun ajan syitä sille, miksi tämä kirja ei ehkä sovi kaikille. Varsinaista juontahan siinä ei oikeastaan ole, kyse on pikemminkin Aurin päivien kuvauksesta ja niihin liittyvistä, melko tylsistäkin tapahtumista. Lukukokemuksena oli kuitenkin mielenkiintoinen. Tykkäsin kuvituksista tosi paljon ja oli tavallaan ihan virkistävää lukea välillä kirjaa joka vain keskittyy siihen mitä milläkin hetkellä tapahtuu ilman että kaikki on osa jotain suurempaa kokonaisuutta. Lisäksi tämä avasi aika paljon Auria hahmona, hänen sisäistä ajatusmaailmaansa ja yliopiston alla olevaa kokonaista maailmaa. Herätti siis laajempiakin kysymyksiä kirjasarjaan liittyen, mutta tuskin mitään sellaista, mistä kokisi jääneensä paitsi sitten joskus kun Doors of Stone ilmestyy. Mutta suosittelen kyllä yrittämään uudelleen, jos se vaikka sitten uppoaisikin! Sama tuon Ensimmäinen laki-trilogian kanssa. Tosin itse luen mielelläni englanniksi ja mitä olen näiden kirjojen suomennoksia katsonut, ne vaikuttavat aika kököiltä. Mutta tarinallisestihan ne ovat hienoja, heti kunhan maailmaan pääsee sisälle. :D Abercrombie on vaan kirjailijana sellainen, että häntä on vähän vaikea suomentaa, koska hän kikkailee niin paljon kielen kanssa. Se on myös osa hänen viehätystään, mutta vaatii myös kääntäjältä melko paljon luovuutta.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 06.11.2019 18:54:46
Thelinan kirjoitus kuulosti melkein omaltani. :) Tuulen nimi jatko-osineen vei mukanaan. :)

Parhaillaan luen toista osaa tuosta Robin Hobbin salamurhaaja-trilogiasta, ne olivat minulle uusi tuttavuus. Ensimmäisen kirjan loppu kosketti, ja ihan mielikseen noita lukee, mutta ei se kumminkaan vielä ole ihan parhaiden suosikkieni listalla.

Yksi aikuiseen makuun osuva fantasiasuositus olisi vielä Deborah Harknessin Lumottu (A discovery of witches), joka ainakin minuun osui ja upposi, vaikka en ole mikään noitien, demonien ja vampyyrien ykkösfani. ;) Kirja on paitsi mukaansatempaava, myös mukavan kokoinen tiiliskivi, ettei lopu ihan heti kesken. :) Trilogian jatko-osia en ole vielä saanut käsiini, mutta nyt kun se taas tuli mieleeni, pistin saman tien kirjastosta varaukseen. ;) Tietääkseni niitä ei ole suomennettu?

Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Thelina - 06.11.2019 19:35:46
moodrose, taidanpa kokeilla josko Ensimmäinen laki lähtisi englanniksi paremmin, minustakaan se suomennos ei vaikuttanut parhaalta mahdolliselta, kun yritin sitä silloin joskus aloittaa. En oikeastaan edes tiedä, miksi olen niin laiska lukemaan englanniksi, kun osaan kuitenkin sitä ihan hyvin ja luen/kirjoitan/välillä myös puhun töissä joka päivä englanniksi... Joskus toki turhauttaa, jos heti ekalta sivulta lähtien on niin paljon outoja sanoja, ettei tunnu pääsevän mukaan tarinaan, mutta aina voi kokeilla.

Fiorella, tuo Lumottu kuulostaa mielenkiintoiselta, pistin lukulistalle! Ja Hobbista, jos olet vasta ekan trilogian toista osaa lukemassa, niin se seuraava trilogia, Lordi Kultainen, oli minusta jopa vielä parempi kuin tuo ensimmäinen. Ja jos englanti taipuu, kannattaa lukea myös suomeksi kääntämättömät osat tuosta Hobbin saagasta (The Liveship Traders sekä The Rain wild Chronicles). Ne ovat itselläni vielä lukematta koska en ole jaksanut aloittaa niitä englanniksi, mutta ovat kuulemma hyviä ja niihin on ilmeisesti viittauksia myöhemmissä kirjoissa.

Huomasin just, että varaukseni Mikko Kamulan Metsän kansa -sarjan uudesta osasta on matkalla kirjastoon, jee! Tosin pitäisi varmaan lukea pöydällä odottava Olli Jalosen Merenpeitto ensin, sen olin myös varannut eikä varmasti voi uusia, kun on uutuuskirja. Oletteko muut lukeneet Jalosen Taivaanpalloa tai sen jatko-osaa Merenpeittoa? Itse kuuntelin Taivaanpallon äänikirjana, lukijalla oli ihanan rauhoittava ääni.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: carrowfan - 21.11.2019 18:33:45
sugared (tai muut?), onko tullut luettua sellaista kotimaista fantasiatrilogiaa, kuin Kaksoauringot? Kirjoittaja on Erika Vik ja ainakin minä tykkäsin tosi paljon.

Oi, tämä on ihan loistava kirjasarja! Päädyin lukemaan tämän, kun Vuotis.netissä järkättiin pari vuotta sitten lukupiiri jonka kautta sai tästä ennakkokappaleen. Siitä se sitten lähti. Ihana yhdistelmä steampunkia ja luonnonläheistä fantasiaa. Erika Vik on myös kirjailijana todella maanläheinen ja vastaa mielellään lukijoiden kysymyksiin ja on kontaktissa yleisönsä kanssa. Tämä kirjasarja myös inspiroi minua suuresti jälleen aloittamaan tavoitteellisen romaanikirjoittamisen, joten siitä iso kiitos Vikille!

Ja mainitsitpa tuolla vielä Tuulen nimen, ah! Luin siis tämän + jatko-osan Viisaan miehen pelon tänä kesänä ja pakko sanoa, että yhtiä parhaita fantasiakirjoja, mitä olen ikinä lukenut. Selkeästi vähän aikuisempaan makuun oleva kombo Potter-tyyppistä taikakoulua ja sitten vähän synkempää settiä. Taikuusjärjestelmä (sympatia) on tässä yksi kiehtovimpia mitä olen ikinä mistään lukenut. Lisäksi näissä kirjoissa on aivan upeaa kuvailua, persoonalliset hahmot, hyvin kirjoitettuja taisteluja ja uskomatonta maailmanrakennusta. Ei oikeastaan mitään pahaa sanottavaa muuten kuin se, että toka kirja oli ehkä pikkuisen liian pitkä tai hidastempoinen ajoittain. Tulispa tuosta vain se kolmososa joskus!

En nyt tätä koko keskustelua ehtinyt käydä läpi, mutta tuosta Vikin Kaksosauringot-sarjasta tuli vain mieleen Siri Pettersenin Korpinkehät! Kirjoissa oli mielestäni jotenkin samanlainen viba, eli juuri tuollaista "luonnonläheistä magiaa", ja molemmissa on sellaista mysteerin tuntua. Tuon kirjan synopsis kuuluu seuraavalla tavalla:

Lainaus
Kun Hirka on viidentoista, hän kuulee olevansa ihminen, odininlapsi – hännätön olento toisesta maailmasta. Mädän kantaja. Halveksittu. Pelätty. Ja nyt myös saalistettu: joku tahtoo tappaa hänet, jotta hänen salaisuutensa säilyisi ikuisesti.

Mutta on vaarallisempiakin olentoja kuin odininlapset, eikä Hirka ole ainoa, joka on päässyt porteista sisään…

Odininlapsi on karuun pohjoiseen sijoittuva tarina, jossa kyltymätön vallanhimo, totuuden tavoittelu ja sokea usko raadollisine seurauksineen punoutuvat hengästyttäväksi, otteessaan pitäväksi seikkailuksi. Norjassa suursuosioon noussut kirja aloittaa kolmiosaisen Korpinkehät-sarjan.

Noiden yllämainitsemieni lisäksi kestosuosikikseni nousi viime kesänä Joe Abercrombien First Law (ensimmäinen laki)-sarja. Kyseessä on aikuisille suunnattua "grimdark"-tyyppistä fantasiaa, johon ominaista ovat runsaat, veriset taistelut, likaiset valtapelit ja kaikenmoinen irstailu. :D Oikeastaan todella samanhenkistä kuin Game of Thrones, siis. Vaikka nuo elementit eivät sinällään kuulosta välttämättä kovin houkuttelevilta, minuun iski tässä sarjassa nimenomaan tuo synkkyys, runsaasti viljelty musta huumori sekä kaikenlainen odotusten murskaaminen. Abercrombiella on tapana ottaa tavallisia fantasiakliseitä ja kääntää ne päälaelleen siten, että hahmoille käy yleensä juuri päinvastaisesti kuin kliseestä voisi odottaa, tai sitten klisee on jollain tavalla vääristynyt, esim. itsekeskeisestä hahmosta tulee kuningas, mutta kuninkaana ollessaan hän huomaakin, että hänellä ei ole minkäänlaista oikeaa valtaa, eikä kehenkään voi luottaa, koska kaikki vain "tahtovat" sinulta jotakin. Tuosta First Law-sarjasta on ilmestynyt suomeksi kaksi ensimmäistä (Ase itse & Ennen hirttämistä), kolmososa Last Arguments of Kings on vielä suomentamatta. Lisäksi tähän sarjaan kuuluu kolme standalone-kirjaa jotka sijoittuvat joitakin vuosia pääteosten jälkeen, ja nyt tänä syksynä ilmestyi uuden trilogian Age of Madness ensimmäinen osa (A Little Hatred). Tämä toinen trilogia sijoittuu n. 20 vuotta alkuteosten jälkeen samaan maailmaan, jossa teknologiassa ollaan päästy eteenpäin keskiajasta teollisen vallankumouksen alkuvaiheille. Ihan kaikenkaikkiaan todella hyvä kombo historiaa, politiikkaa, juonittelua, eeppisiä taisteluita ja (rankkaa) huumoria. Jos siis GOT uppoaa, voin ehdottomasti suositella näitä.

Täst HBO vois tehdä sarjan.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Kelsier - 24.11.2019 19:28:28
Seuraavaksi kaipaisin kuitenkin hömppäsuosituksia!
Lainaus
Luen tällä hetkellä Jo Bakerin Longbournin talossa, joka kertoo Ylpeyden ja ennakkoluulon Bennetien palvelusväestä. Oon jossakin puolessa välissä ja olen tykännyt kyllä.
Tämä kuulostaa tosi tutulta. Lukenut en ole, mutta onkohan tästä kohkattu jossain vaiheessa? Olisikohan tämä tuollaista kevyttä luettavaa, vai muistuttaako tyyliltään enemmän esim. Austenia?

Minä sanoisin, että Longbourn kuuluu kevyttä hömppää -kategoriaan, vaikka sielläkin taustalla toki näkyy esim. palvelusväen huono-osaisuus aatelisiin isäntiinsä verrattuna.
Austeniin en voi verrata, kun en ole Austenin romaaneja (vielä) lukenut.

Pakko tulla korjaamaan omaa vanhaa kommenttia sen verran, että ei tuo nyt mennytkään ihan kevyeen hömppään. Puolen välin jälkeen alkoi tulla sitä raskaampaa tavaraa. Kuitenkin niitä raskaitakin juttuja käsitellään suht pintapuolisesti eikä mitään graafista tai tarkkaa kuvailua surkeudesta ole.

Lainaus
Itselläni sattui vastikään tällainen tapaus, kun näin kirjaston esittelyhyllyssä Patrick deWittin Sistersin veljekset (2012) jota yritin lukea joskus 17-18 -vuotiaana ja inhosin sitä.
Sokersiipi tästä oli hiljattain tehty leffakin, julkaistiin Suomessa maaliskussa. En käynyt katsomassa, mulle oli yllätys, että perustuu kirjaan, ei sitä trailerissa mainittu tai ainakaan erityisemmin mainostettu.

Viisaan miehen pelko on tarkoitus lukea joululoman aikana. Tykkäsin kovasti Tuulen nimestä, mutta alunperin kiinnostus tähän sarjaan syttyi Viisaan miehen pelon otsikosta, se tuntui kutsuvalta, kiinnostavalta ja kauniilta.

Kiitos suosituksista, minäkin voisin ottaa nuo Joe Abercrombien kirjat lukulistalle. Tykkäsin hänen Vain puolikas -sarjastaan. Samoin tuo Discovery of Witches (Lumottu) kuulostaa kiinnostavalta.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Vendela - 27.11.2019 22:23:16
Onko kukaan lukenut Pajtim Statovcin tänään Finlandia palkinnon voittanutta Bolla (https://otava.fi/kirjat/bolla-2/)-teosta?
Kansainvälisen tähtikirjailijan lumoava romaani sokeasta rakkaudesta, sodasta, kodittomuudesta ja kaipauksesta.

Arsimilla on vaimo, mutta kun hän tapaa Pristinan yliopistolla lääketiedettä opiskelevan Milošin, hän ei voi kuin ottaa tavaransa ja seurata. Heidän välilleen syttyy kiihkeä suhde, joka jatkuu, kunnes sota ajaa Arsimin perheineen maanpakoon. Kun Arsim vuosia myöhemmin palaa yksin sodan runnomaan Pristinaan, alkaa epätoivoinen etsintä. Mitä Milošille, ja mitä heille, oikein tapahtui?

Yhtä aikaa ajaton ja ajankohtainen teos häikäisee kiihkeydellään, fyysisyydellään sekä huimaavalla kielellisellä kauneudellaan. Samalla se on armoton avioliittokuvaus sekä hurja kertomus ihmisestä oikeuskoneiston hampaissa.


Kiinnostaisi kuulla kommentteja, että kannattaako toivoa tätä joulupukilta :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 28.11.2019 22:28:18
Jes! Sain hankittua kirjastosta kaksi jatko-osaa Deborah Harknessin Discovery of Witches (Lumottu)-sarjaan! Nyt kun vielä jossakin välissä ehtisi jotakin lukeakin...

Sain sentään loppuun sen Robin Hobbin Kuninkaan salamurhaajan, pidin ensimmäisestä osasta enemmän kuin toisesta, joka tuntui jankkaavan aika pitkään samassa tilanteessa pääsemättä mihinkään ratkaisuun. Nyt sen loppuratkaisun jälkeen onkin kiintoisaa, miten tarina etenee. Minua tuppaa aina vähän ärsyttämään niin kirjoissa kuin ohjelmissakin tilanteet, joissa ollaan vähän liian pahasti alakynnessä. Se nyt tietysti on aika tavallinen kakkososan kirous, mutta kuitenkin. ;)

Tuo Bolla kuulostaa siltä, että se on luultavasti hyvä kirja noin niinkuin kirjana, muttei sellainen, jonka lukemisesta todennäköisesti nauttisin.  ::) Tykkään kielellisestä kauneudesta, mutta en pettämisestä enkä raakuuksista sodan aikaan.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Abarat - 08.12.2019 16:15:32
Onko joku lukenut viime aikoina Stephen Kingin kirjoja? Entä tarinakokoelmaa Sydänyö? Langolieerit oli hyvin kirjoitettu ja tarkastelee ajan käsitettä. King on kirjoittanut koko joukon oikeiksi yksilöiksi. Pidin lopusta todella paljon! Elokuvankin oon nähnyt.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: summerblue - 08.12.2019 18:32:40
En ole ihan viime aikoina Kingiä lukenut. Olen vanhemman tuotannon fani (Carrie, Painajainen, Uinu uinu Lemmikkini, Tarpeellista tavaraa...), mutta loppupeleissä Stephen King on itselleni hyvin voimakkaasti kaksijakoinen kirjailija. Rakastan joitain hänen teoksiaan ja olen ne lukenut useamman kerran, mutta ihan yhtä paljon koen jotkut hänen kirjansa hyvin epämukaviksi. En edes itse tiedä miksi sen luin, mutta esimerkiksi Julma Leikki on yksi sellaisista kirjoista, jotka olivat jo vähän liian vastenmielisiä omaan makuuni.

Sydänyönkin olen aikoinaan lukenut. Siinä on paljon sellaista, josta itse tykkään, mutta kokonaisuutena tuosta pienoisromaanikokoelmasta tulee oudon levoton olo. Se ei vain ole omaan makuuni. Tykkään ehkä suoraviivaisemmista tarinoista, mutta vaikka kauhusta sinänsä genrenä pidänkin, olen sen kanssa valikoiva ja siinä on hiuksenhieno raja ennen kuin kirja menee omaan makuuni ahdistavaksi.

Tämän vuosituhannen puolelta voisin mainita kirjat Tervetuloa Joylandiin, Tapahtumapaikkana Duma Key, ja tietenkin itkettävä 22.11.1963. Koen että kahdessa ensimmäisessä on samanlainen kesyttämätön fiilis ja niistä tulee sellainen positiivisen haikea olo. Useimmiten en tykkää lukea surullisia tarinoita, mutta poikkeuksiakin on. Tuo viimeinen mainitsemani kirjahan liittyy läheisesti J.F. Kennedyn murhaan. Mitä mieltä te olette siitä, että fiktiossa otetaan käsittelyyn tosielämän tapahtumia?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Abarat - 08.12.2019 19:19:39
Itsekin oon tosi valikoiva lukija ja Kingin kirjoissa varsinkin. Silti oon lukenut tosi paljon kauhua. Esim. Hohto ja Uinu uinu lemmikkini on todella pelottavia kirjoja! Piina oli tyyliltään karmaiseva.

Mullekin Stephen King on tosi kaksijakoinen kirjailija. Kuulolla on yliluonnollisen pelottava kun joku Tervetuloa Joylandiin on ihan nautittava. Jotkut on kiinnostavia mutta esim. Kuvun alla jäi kesken. Jotkut on liian ahdistavia luettavaksi.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Nyyhti - 08.12.2019 21:25:46
Minä en yrityksistä huolimatta pidä Kingin kirjoista. Viimeksi yritin lukea Kuvun alla -kirjaa, koska sarjasta pidin kovasti. Ei ei ja vielä kerran ei. Hampaita purren pääsin sivulle sata ennen kuin luovutin. Tervetuloa Joylandiin -teoksen olen tainnut lukea (ellei siitä sitten oo tehty leffaa? :D) ja se oli ihan ok, joskin loppu oli muistaakseni vähän kökkö. Jonkun toisenkin kirjan luin Kingiltä, ja siinä oli superlatistava loppuratkaisu. Ärsyttää, kun haluaisin tykätä hänen kirjoistaan, mutta ei.

Ihan hiljattain luin Clare Mackintosin Anna minun olla. Oi vitsi!! En ole hetkeen niin loistavaa kirjaa lukenut. Erityisesti loppuratkaisu jäi kutkuttamaan ihan sikana. Onko kukaan muu lukenut?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Kaarne - 09.12.2019 10:27:56
Minä pidän Kingin kirjoista kovasti, mutta mielestäni taso vaihtelee aika paljon. Esimerkiksi tuosta Sydänyöstä pidin, samoin Kalpeasta aavistuksesta, Tulisilmästä ja Kosketuksesta. Sen sijaan ensimmäinen kirja, Carrie, jätti minut aivan kylmäksi. Buick 8:n luin joskus lukioaikana ja se oli minusta vain todella tylsä.

Parhaimmillaan King on minusta sellaisissa tarinoissa, joissa hän ehtii kehittää hahmoja rauhassa, muttei kuitenkaan jämähdä junnaamaan. Noita uusimpia kirjoja en ole häneltä kyllä juurikaan lukenut, vaan aktiivisin King-kauteni oli joskus kahdeksan vuotta sitten. :D Pitäisi jossain kohtaa tässä lukea koko Musta torni -sarja putkeen, koska olen lukenut siitä vain 5,5 osaa, ja loppuhuipennus on vielä kokematta. En kuitenkaan muista enää kaikkea, joten vierailu maailmaan olisi tarpeen. (Tosin Velhoa kyllä inhosin!)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Thelina - 09.12.2019 12:00:15
Minulla on tosi pitkä aika siitä, kun olen viimeksi lukenut mitään Kingin kirjoja, varmaan 10 vuotta! Musta torni -sarjasta muistan kyllä tykänneeni, mutta yksityiskohdat ovat kyllä haihtuneet mielestä. Minäkin olen suunnitellut, että pitäisi lukea ne uudelleen, kun eikös niistä ole se TV-sarjakin tulossa?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 09.12.2019 19:44:54
On pitkä aika, kun olen viimeksi lukenut yhtään Kingin kirjaa, mutta niistä joita olen lukenut, voin sanoa että toisista pidin ja toisista en. Se Kuvun alla oli kirjana minusta todella tylsä, joten en ikinä katsonut sitäkään sarjaa. Joistakin kirjoista jäi minulle epämiellyttävä olo niiden päätyttyä. Osa oli vain sellaisia joita turhautti lukea, koska en saanut kenestäkään hahmosta kiinni niin, että olisin kiinnostunut ja kerronta oli tylsää.

Sitten taas toisaalta Kuoleman käytävä oli minusta sellainen, joka piti tiukasti otteessaan ja josta lopulta jäi suht hyvä mieli jälkikäteen. (Kun kävin katsomassa elokuvan Green Mile teatterissa aikoinaan, se järkytti niin pahasti, että itkin ääneen enkä voinut lopettaa, mikä oli ehkä nolostuttavinta ikinä, ja hoidin itseni jälkiterapiana ostamalla kirjan ja lukemalla sen kaksi kertaa peräkkäin niin, että kun käänsin viimeisen sivun, jatkoin suoraan alkuun ja luin uudelleen läpi. Sen jälkeen pääsin siitä yli ja olen lukenut kirjan pari kertaa sen jälkeenkin, joskaan en tosi pitkään aikaan.)

Tällä hetkellä on lukulistalla vino pino kirjaston kirjoja, ja kolmas osa Robbin salamurhaajaa noin puolessavälissä. Kakkososan jälkeinen, odotettavissa ollut muutos toteutui suht lailla odotetusti, ja olen varsin kiinnostunut näkemään, meneekö tarinan päätös lähellekään kuten kuvittelen. ;) Ja lisäksi olen erittäin utelias siitä, että mikä mahtaa olla se lopetus, joka turhautti fanit. ;D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: sugared - 10.12.2019 19:05:45
Halusin tulla kiittämään (inasen myöhässä, heheh) kaikkia ihania finitovereita, jotka suosittelivat mulle fantasiakirjoja taannoin! Mahtavaa, että nyt mulla on vaikka kuinka monta suositusta, joihin palata, kun kaipaan luettavaa. Kiitos teille! <3

Ensimmäisenä lukuvuoroon pääsi Robin Hobbin Salamurhaajan oppipoika, jota taisi useampikin teistä suositella! Tykkäsin kyllä ainakin tästä trilogian ensimmäisestä osasta. Luulen, että luen seuraavat osat englanniksi, sillä käännös tuntui musta välillä jotenkin silmiinpistävän kömpelöltä. Maailma kuitenkin kiehtoi ja tarina tarjosi yllätyksiä, joten varmasti luen trilogian jossain vaiheessa loppuun asti!

Toisena, itse asiassa juuri tällä hetkellä, luettavaksi pääsi N.K. Jemisinin Fifth Season. Alussa viehätyin vähän omanlaisesta kerronnasta, sitten se alkoi hetkeksi tuntua hieman vieraannuttavalta + tekstissä sorruttiin mielestäni vähän liialliseen infodumpingiin. Edelleen yksi näkökulmahahmoista tuntuu musta tosi etäiseltä, mutta maailma on ihan älyttömän kiehtova ja taidokkaasti rakennettu nyt, kun olen kaikkien uusien käsitteiden jälkeen päässyt siihen sisälle. Tykkään myös siitä, miten kirjassa on todella hyödynnetty fantasiamaailman mahdollisuudet rakentaa uusiksi yhteiskunnan valtasuhteita, kauneuskäsityksiä, ihonväriin, sukupuoleen ym. liitettyjä käsityksiä ja arvostuksia ja niin edelleen. Toivottavasti kirjastosta löytyy muutkin trilogian osat, sillä tämäkin on varmasti luettava loppuun!

Seuraavaksi yritän varmaan saada käsiini noita Erika Vikin kirjoja. Kuuntelin vähän matkaa äänikirjana Maria Turtschaninoffin Maresi-kirjaa, ja sekin vaikutti ihan kiinnostavalta. Onko joku lukenut noita Punaisen luostarin kronikoita?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Thelina - 10.12.2019 19:24:18
sugared, minulla oli pitkään kirjastosta lainassa Punaisen luostarin kronikoiden osa 1, mutta jouduin palauttamaan sen, koska en vaan saanut aloitettua sitä, kun aina tuli joku muu mielenkiintoisempi kirja tielle, ja lopulta arvelin,ettei sitä lainaa enää varmaan pysty uusimaankaan kun oli niin pitkään ollut lainassa :D Mutta pitäisi varmaan lainata se uudelleen, jos on hyvä. Ainakin kuvauksen perusteella vaikutti kiinnostavalta, en ollut aikaisemmin kuullut koko kirjasta, vaan löysin sen sattumalta kirjastoreissulla.

Kiva, että tykkäsit Hobbin kirjoista, minä sain juuri kaverilta lainaan hänen Liveship traders -trilogian ekan osan, Ship of Magic :) pitää koittaa joululomalla aloittaa sitä! Suosittelen lukemaan myös ne, jos luet englanniksi, liittyvät noihin Salamurhaaja -kirjoihin ja viimeisen trilogian viimeisessä osassa vähän harmitti, ettei ollut lukenut niitä aiemmin, koska siellä on nimittäin paljon viittauksia noihin laivakirjoihin.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 15.12.2019 19:51:12
Sain eilen illalla päätökseen sen Hobbin Salamurhaajan kolmannen osan. Kieltämättä nyt ymmärrän, että lukijoilla on ollut mieliteko korjailla lopetusta mieleisekseen tai jatkaa aiheesta, sen verran se kuitenkin onnistui yllättämään. Jos ei olisi tiennyt, että jotain mielipiteitä jakavaa siinä käy, ei olisi ehkä osannut odottaa sitä vähää. Minulla oli oma visio, miten tarina voisi päättyä, mutta se toteutui vain osittain ja muutenkin vähän eri tavalla kuin kuvittelin. Toisaalta tuo lopetus oli tavallaan looginen ja uskottava, mutta ei välttämättä kivoin mahdollinen.  ::) En ole vielä päättänyt miten tyytyväinen siihen olen, mutta sanotaan että ihan tarpeeksi ettei tee mieli protestoida kirjoittajaa vastaan. ;)

Nyt pitääkin vähän miettiä, mistä siitä itse lähtisin kirjoittamaan. Siinä oli jälleen sama tilanne, että sivuhahmot veivät mielenkiintoni - jotenkin minuun ei vaan niin kolahda se klassinen angstinen teinipoika, joka kiukkuilee ja mököttelee sen Suuren Eeppisen Vaelluksensa varrella. ;D Sama vähän joka sarjassa.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 29.12.2019 17:23:03
Minä olen tainnut lukea kaikki hänen kirjansa vuosien varrella. Tuulen varjo oli ehdottomasti paras ja teki vaikutuksen aikoinaan. Toinen mikä on jäänyt mieleen erikoisempana oli Marina, jossa oli maagisen tuntuista kevyttä kauhua ja jännitystä. Muilta olen aina odottanut hiukan enemmän kuin saanut ja on jäänyt paitsi synkistelevä, myös lattea vaikutelma.

Tänään luin loppuun Olli Jalosen Merenpeitto -kirjan ja jäin miettimään, mitä siitä pidin. Kerrontatapa ei ollut mieleiseni, mutta onneksi siihen tottui. Itse aihepiiri oli kovin kiinnostava ja sen myötä kahlasin tarinan läpi, vaikka paikoin se kyllä tuntui kovin tylsältä. Aiempaa osaa Taivaanpalloa en ole lukenut ja todennäköisesti jätän tämän perusteella lukemattakin.

Harmittaako teitä ikinä, jos luette kirjan, josta jää tunne, että kirjoittaja keskittyy asioihin, jotka eivät sinua kiinnosta, ja vain raapaisevat niitä, jotka kiinnostaisivat? Laitan tarkempaa pohdiskelua varalta tagin alle, mutta ei nyt niin kovin paljon spoilaa kumminkaan.
Spoiler: näytä
Odotin tältä tarinalta jo ihan nimensä ja olemuksensa perusteella syvällisempää keskittymistä vedenalaisiin asioihin, mutta valtaosan aikaa päähenkilö haahuilee maalla ja seurailee lähinnä hiljaa vierestä oppi-isänsä tarpomista maineen polulla ja teologisia pohdiskeluita, ja aika sen kuin matelee eteenpäin. Kun vihdoin ja viimein (aina ajoittain) ollaan pääsemässä veden alle tai äärelle, ei siellä olemiseen keskitytä juuri mitenkään. Varhaiset sukelluskellot, löytöretket tuntemattomille vesille - voisiko millään kuvailla pikkuisen enemmän? Olisi kiinnostanut paljon enemmän kuulla ja nähdä tuorein silmin erikoisia asioita, kuin istua vahtimassa käykö rouvalla herravieraita isännän poissaollessa tai seurata sivusta kohteliaan hiljaisuuden vallitessa, miten korkeammat herrat käyttäytyvät huonosti. Tylsää! Tarinan päätös oli potentiaalisin osa koko kirjaa, ja siihenpä se sitten loppuikin.  ::)


Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Abarat - 12.01.2020 20:41:42
Onko kenellekään tuttu kirjailija Stefan Spjut? Kirjat Staalo ja Susi? Mietin vaan onko ne liian rajuja kirjoja mun mielikuvitukselle, haluaisin silti lukea jotain jännittävää?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 12.01.2020 21:58:09
Luin itse tuon Susi-kirjan viime viikolla, kun tuli kirjastossa vastaan. En tykännyt. Se ei edes ollut minusta mitenkään jännittävä, mutta jollakin tapaa inhottava. En suosittele. Kirjoitustyyli itsessään oli tympeä ja aika kova, piittaamattoman tuntuinen. Kukaan hahmoista ei herättänyt suurempaa mielenkiintoa saati sympatiaa, ja siinä ei ollut sellaista jännitettäkään, mikä olisi pitänyt otteessaan tai saanut kiinnostumaan tarinasta yhtään. Oikeastaan, mitä pidemmälle luin, sitä vähemmän halutti lukea koko kirjaa, ja viimein luin loppuosan suurin piirtein selaillen läpi ja olin kiitollinen etten tuhlannut sen parissa yhtään enempää aikaa.

Minulla ei selvästi ole nyt ollut oikein lukuonnea viimeisimpien luettujen kirjojen suhteen nyt uutena vuotena. ;)

Lisa Jewellin Sitten hän oli poissa oli sentään kiinnostavampi, että mitä siinä oikein käy, mutta sekin oli jotenkin omituinen. Ja mikä hupaisinta, kirjailija itse loppusanoissaan kiitti kustannustoimittajiaan, jotka olivat antaneet ehdotuksia, millä tehdä tarinasta jotenkin toimivan. Enpä ole ennen nähnyt kenenkään sanovan samaa omasta tekstistään; Jewell totesi, että käsikirjoituksen valmistuttua hän luki sen läpi ja mietti että hmm, tämä on joko loistavalla tavalla outo tai pelkästään outo. Kuultuaan kustannustoimittajan ja toisenkin mielipiteen hän totesi: tiesin, että kirjani oli pelkästään outo.  ;D ;D ;D Kaksi kustannustoimittajaa oli sitten pohtineet päänsä puhki yrittäessään keksiä keinoa, jolla tasapainottaa sen outoutta ja antoivat radikaalin ehdotuksen, johon kirjailija vastasi, olette nerokkaita, kiitos! Minua jäi kovasti kiinnostamaan, mikä kirjassa oli se mainittu muutos, koska se oli minusta edelleenkin jotenkin outo.  ::)

Hän toteaa myös kuinka ihmiset saattavat luulla, että kirjailijat suhtautuvat mustasukkaisesti teksteihinsä ja kuvittelevat, ettei kukaan muu voi tietää, mitä niille pitäisi tehdä. Järkevä kirjailija kuitenkin tietää, ettei se pidä paikkaansa. Joskus kirjailija on viimeinen, joka kykenee löytämään ratkaisun, ja joskus kustannustoimittajat ovat neron roolissa. En tosiaan ole ikinä kuullut kenenkään kirjailijan tunnustavan tällaista!  ;D

Viimeisin lukemani kirja tämän vuoden puolella oli Neil Gaimanin The ocean at the end of the lane. No, outohan sekin oli, mutta ihan kivalla tavalla outo (Gaimanin kirjahan se sitä paitsi oli) ja siitä jäi mukava olo. Myös pidin Jonas Jonassonin Satayksivuotias, jolla mielestään oli liikaa mielessään. Se oli aika lailla edellisen kirjan toistoa, mutta silti piti mukavasti otteessaan kautta matkan.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fairy tale - 13.01.2020 14:47:23
Minulla on vetämässä lyhyen ajan sisään jo toinen John Grishamin kirja pitkästä aikaa. Olen siis aikaisemmin lukenut lähes kaiken mitä tämä herra on kirjoittanut. Muutama kirja on jäänyt lukematta ja olipa näihin kiva palata. Yleensä näissä seurataan jotakin asianajajaa, joko keltanokkaa tai pitkää uraa tehnyttä kovaksikeitettyä oikeussalihirmua. Ja ohessa on koko joukko enemmän tai vähemmän kimurantteja asiakaskeissejä. Eikä hommassa yleensä ole puhtaita jauhoja pussissa.

Nyt virkistävänä poikkeuksena John Grishamilta kirja Caminosaari. Siinä pyöritään tiiviisti kirjailijapiireissä ja sivutaan kirjoittajan tyhjän paperin kammoa, kirjoitusintoa ja kirjoitusinnottomuutta ja sitä miten ja mistä ideoita suosittuihin kirjoihin oikein kumpuaa. Samalla seurataan kovan luokan rikosta, jossa varkaat veivät kasan arvokkaita alkuperäisiä käsikirjoituksia. Tämä on itselläni vielä hitusen kesken, mutta tämä on ollut antoisaa ja te finissä kirjoittavat olette olleet paljon mielessäni, koska kirja sivuaa niin vahvasti tuota kirjoittamista ja kirjailijana oloa kirjanjulkaisukiertueineen jne. Jos haluaa lukea kirjailijapiirien rikostarinan, niin suosittelen tätä.  :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Tundra - 16.01.2020 15:50:15
Ihan hiljattain luin Clare Mackintosin Anna minun olla. Oi vitsi!! En ole hetkeen niin loistavaa kirjaa lukenut. Erityisesti loppuratkaisu jäi kutkuttamaan ihan sikana. Onko kukaan muu lukenut?
Lukaisin tän muutama päivä sitten, kun etsin tästä topasta kirjasuosituksia ja tää sattui olemaan kirjastossa saatavilla. Kiitos suosituksesta. :D Lähtökohtaisesti tykkäsin tästä kyllä tosi paljon - välillä teki mieli olla lähtemättä sovittuihin menoihin, kun istuin sohvalla kirja liimautuneena käteen enkä olis halunnut jättää kesken - mutta loppuratkaisusta olen ihan eri mieltä. Jos siis tarkoitat sitä ihan tyyliin viimeisellä sivulla ilmennyttä lopputwistiä. Tykkään rikoskirjallisuudesta, jos se on mun mielestä uskottavaa, koska silloin tuntuu itsestäkin mielekkäältä yrittää arvailla juonikuviota. Toi loppuratkaisu vaan oli joku randomein ja epärealistisin ikinä, ihan turha pilaus muuten hyvälle kirjalle. xD

Ootko nomps tai joku muu lukenut muita Clare Mackintoshin kirjoja, ovatko muutkin lukemisen arvoisia?

Spoiler: näytä
Jos Annan äiti ei kuollut, niin miten se parvekkeelta hyppäys sitten hoidettiin? Kenen ruumis löytyi maasta? ymymym.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Nyyhti - 16.01.2020 18:22:31
Tundra:
Spoiler: näytä
No tuota minä juuri mietin, että sen voi ajatella monella tavalla! Itse nimittäin päädyin siihen ratkaisuun, että Anna itse työnsi äitinsä alas.


Olen lukenut Macintoshilta myös jonkun toisen kirjan jolla oli hyvin samantyyppinen suomenkielinen nimi. Se oli minusta hyvä myös, mutta ei ihan niin mielenkiintoinen kuin tämä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Abarat - 23.01.2020 17:17:00
Ikuisena kissoja rakastavana ihmisenä haluaisin tietää lisää kissakirjallisuutta? Tietäiskö sattumalta joku? Nämä tiedän jo: Matkakissan muistelmat, Kissavieras, kirjastokissa, katukatti Bob-sarja, Hoivakodin Oscar, Sydämeni kissa, elämäni kissat. On kai kirjastoissa joku muukin, jota en vain tiedä/oo huomannu?  :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Odo - 23.01.2020 20:42:34
Abarat, onko Soturikissat -sarja tuttu? :)

Tullut lukaistua kuunneltua jo kolme kirjaa tänä vuonna! Joulukuussa aloitettu Jos olisit tässä (Jojo Moyes), Nevermoor: Morriganin koetukset (Jessica Townsend) ja Lupa (Sita Salminen). Noista paras on ollut Nevermoor, vaikka kuulin siitä juttua "Potter -kopiona", kun aiemmin vain tituleerausta tulevaksi "Potter -ilmiöksi", mikä herätti hieman vinoon katselemaan eri kohtauksia, ym. Pidin kuitenkin, vaikka onhan siinä paljon tuttuja elementtejä vaikka vähän eri ympyröissä kuin Viistokuja tai Tylypahka. Arvoin pitkään, jatkanko tuosta Jos olisit tässä -kirjasta suoraan kolmenteen osaan (Elä rohkeasti) vai Nevermoorin toiseen osaan Morriganin kutsumus. Päädyin lopulta tuohon Elä rohkeasti -kirjaan, joka on siis viimeinen (?) osa tuolle Kerro minulle jotain hyvää -avausosan sarjalle. En tuosta toisesta osasta niin välittänyt, mutta kolmosta vielä alkutaipaleella makustelen (sen sijaan ensimmäinen taisi viedä sydämeni). Se siis menossa parhaillaan ja "välipalana" kuuntelin aiemmin aloittamani Lupa -kirjan loppuun. Jos jotain opin, etten enää kuuntele eroottisia novelleja vaan ajattelin jatkossa lukea ne. :D En muutenkaan välittänyt erityisesti kirjasta, kun alkuinnostus "Jee Sitan kirja!!" meni ohitse. Oli siinä hyviäkin puolia, mutta jäi vähän "meh" -fiilis.

Kun uusivuosi ja vieläpä 2020 iski päin näköä, onko teillä lukulistoja tai lukutavoitteita, tms.? :) Itse lähdin viime vuoden ~toukokuussa mukaan Goodreadsin Reading challangeen ja lopulta nostin lukeman 20 kirjaan, josta luin 23. Nyt otin rohkeammin 35 kirjan tavoitteen, eikä se tunnu kovin pahalta, päinvastoin! Se jotenkin innostaa, mutta ei iske semmosta "painetta" suorittaa. Tulee vain se hyvä mieli luetusta kirjasta ilman painetta, tuleeko se  luetuksi vai ei. Ja ehkä se vähän potkiikin, kun ilman tuota Lupa olisi ehkä jäänyt kesken. :D Lukulistaa ajattelin ja kuulinkin hassuja hyviä ideoita, että jos lukisikin vuosikymmenittäin kirjoja, tms. ja erilaisia variaatioitakin taisi olla ja klassikkohaastetta, mutta ei vain riitä resurssit. :D Olisihan se hauskaa pitää klassikoiden vuosi tai vastaava, mutta itselläni on niin mahdottomasti kiinnostaviakin kirjoja lukulistalla, etten saa edes niitä kaikkia luettua vuodessa (ellen yllätä itseäni positiivisesti!). :D

Mutta muutamia mainitakseni, että nyt on kirjana Throne of Glass: Lasipalatsi (sain joululahjaksi♥) työn alla ja seuraavaksi todennäköisesti Noituri #3: Haltiain verta. Kokeilin sitä muutaman minuutin äänikirjana, mutta kyllä Noituri iskee paremmin luettuna kuin kuunneltuna, luulen ma. Viime vuonna aloittelin taas Vain puoliksi kuningas -kirjaa ja pidin siitä, mutta se jäi kesken. Se - ja itseasiassa koko trilogia Särkynyt meri - olisi tarkoitus lukea, jos ensimmäinen iskee loppuun asti, kuten alkutaipaleellaan. Noituritkaan eivät lopu kolmanteen ja olen kuullut paljon kehuja ja innostunut Kaksoisauringot -sarjastakin. Sarjoja, sarjoja... vielä jos Lasipalatsin jälkeen haluan hypätä seuraaviin, ym. ja on niitä yksittäisiäkin opuksia, loppuu vuodesta päivät kesken, vaikka on vasta tammikuu! Mutta olkoon sitten niin, ensivuonnakin ehtii.  ;D Pointti lienee intoilussa ja pinkoilussa: olen innostunut hurjasti lukemisesta ja se ei jäänyt "villitykseksi", kuten useimmat aikeeni ja aatokseni. :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Larjus - 23.01.2020 20:59:30
Mulla odottais Morriganin kutsumus lukemista. Oikeastaan se on odottanut sitä jo hyvän aikaa: se on ollut mulla kirjastosta lainassa kolmisen kuukautta enkä oo vielä aloittanutkaan :D

Olis halua lukea enemmän, mutta sitten käytännössä oon siinä yllättävän huono. Aattelin, että yritän tän vuoden aikana lukea ainakin viisi kirjaa. Sain hiljattain luettua loppuun Aristotle and Dante Discover the Secrets of the Universen, ja vaikka aloitinkin sen joulukuussa, lasken sen mukaan tähän rupeamaan :D Lopetan sitten marraskuun lopussa tai jotain. Mutta mitä tohon kirjaan tulee, se oli jotenki tosi miellyttävä lukea. Mä vähän vierastan muilla kielillä kuin suomeksi lukemista (koska lukiessa mulle on tärkeää nauttia itse kielestä, enkä osaa nauttia esim. englannista), mutta kun tosta ei ole käännöstä niin enkuksi mentiin. Helppolukuinen myös, ei mitenkään raskas vaikka vierasta kieltä olikin. Tarinakin oli kiva. Mulle tuli lukiessa välillä vähän fanfiction-viboja, lähinnä teeman ja yleisen tunnelman/habituksen vuoksi (en oikein saa sanoiksi sitä, mitä haen takaa). Tai sitten se oli sitä, että luin sitä vähän shippilasien takaa :D Anyway, pohjimmiltaan kaunis tarina ystävyydestä ja rakkaudesta ja teini-iän identiteettikriisistä ja itsensä löytämisestä.

Jos nyt seuraavaksi sais ton Morriganin kutsumuksen luettua. Mulla on pari muutakin kirjaa, jotka kiinnostais lukea, mutta katson niitä sitten myöhemmin. Sitäkin mietin, että voisi tuohon viiteen kirjaan ottaa jonkin vanhan itselle tutun, vaikka Dr. Jekyll & Mr. Hyden, joka on yksi lempikirjojani.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 23.01.2020 21:33:06
Kun uusivuosi ja vieläpä 2020 iski päin näköä, onko teillä lukulistoja tai lukutavoitteita, tms.?
Minulla ei ole sillä tavalla määrällistä lukutavoitetta, mutta viime vuonna kokeilin lystikseni täyttää Helmet-lukuhaastetta. Siinä taisi jäädä parisen vaikeampaa kohtaa väliin (joita olisi tietysti voinut etsimällä etsiä, mutta merkkasin siihen lähinnä sen, minkä nyt muutenkin luin), mutta melkein täyteen se tuli silti. Voisikin etsiä sen uudelleen tälle vuodelle. En tykkää orjallisista haasteista, koska tahdon lukea oman fiiliksen mukaan. Siksi minulla onkin melko usein useampi kirja luvussa päällekkäin, koska voi silloin helposti lukea sitä, mikä milloinkin tuntuu sopivalta. :) Minulle lukeminen on ennen kaikkea sitä tekemistä mikä rentouttaa ja vie pois mahdollisesta stressitilasta ja arjesta, joten en missään nimessä tahdo tehdä siitä stressaavaa. ;) Luen päivittäin samalla tavalla luonnollisesti kuin vaikka syön tai hengitän, ja käytännössä aina jos en tee jotakin muuta.  ;D

Larjuksen tavoin minäkin luen mielellään jotain tuttua, mieleistä ja kotoisaa omasta hyllystä, jos tuntuu ettei jaksa ajatella tai keskittyä mihinkään juuri silloin.

Viime vuonna luin 77 kirjaa, mikä taitaa olla vähän enemmän kuin edellisvuonna. :) Tietysti sekin vaikuttaa heti määrään, onko milloin lukenut paljon englanniksi tai hyvin muhkeita kirjoja. Olen nyt ehkä 5-6 vuotta tehnyt niin, että olen merkinnyt listaan kaikki luetut kirjat ihan omaksi iloksi, että muistaa vähän mitä on milloinkin lukenut. Olen laittanut siihen muutaman sanan arvioinnin ja päivämäärän.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Thelina - 23.01.2020 22:04:59
Kun uusivuosi ja vieläpä 2020 iski päin näköä, onko teillä lukulistoja tai lukutavoitteita, tms.?

Minulla on ollut jo monena vuonna Goodreads-sovelluksessa tavoitteena 30 kirjaa vuodessa. En ole ihan saavuttanut tavoitetta, yleensä olen päässyt 27-28 kirjaan. Tähän tietysti vaikuttaa, että on tullut luettua aika paksuja kirjoja ja mukaan sattui joitakin tylsempiä opuksia, jotka etenivät hitaasti mutta joita ei viitsinyt keskenkään jättää. Katsotaan miten käy tänä vuonna, nyt olen lukenut jo kaksi kirjaa ja yhden viime vuoden puolella aloitetun loppuun :) Helmet-lukuhaastetta jaksoin joskus täyttää, mutta se oli oikeastaan jo luettujen kirjojen täyttämistä johonkin sopivaan kohtaan. Joskus Helmetillä oli lukubingokin, en tainnut sitäkään saada täyteen :D

Minulla on ollut jonkinlainen kirjapäiväkirja jotain 10 vuotta, alkuvaiheessa vähän epäsäännöllisempi mutta joskus vuonna 2012 sain joululahjaksi sellaisen ihan virallisen kirjapäiväkirjan ja siitä asti on tullut kirjoitettua siihen (ja sen seuraajiin, kun ensimmäinen täyttyi), mitä on tullut luettua ja heräsikö jokin ajatus kirjaan liittyen. Noissa kirjapäiväkirjoissa on valmiita kysymyksiäkin, kuten ”lukutunnelma”, ”henkilö johon samaistuin” tai ”mitä opin”, mutta en ole kauhean orjallisesti niitä täyttänyt, jos ei tule mitään mieleen. Joskus tulee ja ajatuksia on hauska lukea jälkeenpäin :)

Nyt yritän saada Wicher -sarjan toisen ja kolmannen osan luettua, sen jälkeen ehkä tekisi mieli lukea välissä jotain eri tyylistä, ehkä jokin historiallinen tarina.

Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Arte - 24.01.2020 09:52:21
Kun uusivuosi ja vieläpä 2020 iski päin näköä, onko teillä lukulistoja tai lukutavoitteita, tms.?

Mulla on aina jonkinlainen "tavoite" Goodreadsissa, mutta en ota sitä koskaan kauhean vakavasti. Goodreadsin avulla lähinnä seuraan, että mitä kirjoja ja kuinka paljon luen. Viime vuonna luettuja kirjoja taisi tulla 139 kpl, ja koska lukumääräni ovat jo valmiiksi varsin isot, en oikein jaksa haastaa itseäni mihinkään erityiseen. Tykkään niin paljon lukea fiilispohjalta, ja mielenkiintoisia kirjoja on niin jäätävästi jo valmiiksi, etten kaipaa yhtään lisää luettavaa. ;D Viime vuoden alussa yritin hetken täyttää Helmet-haastetta, mutta ei se vain jaksanut kiinnostaa kovin pitkälle.

Lainaus
Sain hiljattain luettua loppuun Aristotle and Dante Discover the Secrets of the Universen - -.
Tämä on niin ihana kirja <3 Luin viime keväänä. Tyyli on erittäin helppoa ja kevyttä, ja tarina etenee tosi menevästi ja kiinnostavasti. Tykkäsin kauheasti siitä, kun luvut olivat niin lyhyitä, että aina halusi seuraavan ja seuraavan. Suosittelen lämpimästi. Eikä ole vaikeaa kieltä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fairy tale - 24.01.2020 11:06:43
Kun uusivuosi ja vieläpä 2020 iski päin näköä, onko teillä lukulistoja tai lukutavoitteita, tms.?

Oikein havahduin siihen tosiasiaan, etten ole koskaan pitänyt mitään kirjaa lukemistani kirjoista. Nyt uuden vuosikymmenen alkaessa voisi sellaisen aloittaa. Monista muista asioista kyllä pidän kirjaa ja laitan asioita muistiin, mutta en lukemistani tai kuuntelemistani kirjoista. Ehkä syynä on se, etten ole koskaan myöskään asettanut minkään valtakunnan lukutavoitteita itselleni. Elän niin kausittain, että minulla saattaa mennä puoli vuotta tai jopa vuosi etten lue mitään tai ehkä vain yhden kirjan, kun mielenkiinto kohdistuu vaikkapa enemmän retkeilyyn ja erilaisiin lajikokeiluihin. Sitten taas seuraavina vuosina luen paljon. Varsinkin jos olen löytänyt jonkun mielenkiintoisen ja pitkän kirjasarjan tai kirjailijan jonka kirjoista erityisesti pidän.

Aloitin lukemaan Andrzej Spakowskilta Narrenturm-sarjaa, mutta aika kuivakkaa on. Kertokaapa nyt Noiturin lukemista aloittaneet viekö se mennessään? Jossain vain oli artikkeli että kirjoitustyyli on samanlainen, mutta jospa itse tarina olisi vähän jotain muuta kuin tämä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Arte - 24.01.2020 11:39:17
Lainaus
Aloitin lukemaan Andrzej Spakowskilta Narrenturm-sarjaa, mutta aika kuivakkaa on. Kertokaapa nyt Noiturin lukemista aloittaneet viekö se mennessään? Jossain vain oli artikkeli että kirjoitustyyli on samanlainen, mutta jospa itse tarina olisi vähän jotain muuta kuin tämä.
Minä kuuntelen/luen juuri Noituri-sarjan toista osaa, ja tykkään sarjasta. Musta sitä on helppo sekä lukea että kuunnella, ja tapahtumat on jaettu osiin, mikä tekee tarinan seuraamisesta varsin mielenkiintoista. Ikään kuin olisi kirjoitettu tarinaa enemmän silleen "kohtaus-pohjaisesti" kuin niin, että mennään koko ajan samoissa tapahtumissa eteenpäin.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Kelsier - 24.01.2020 15:58:55
Aloitin lukemaan Andrzej Spakowskilta Narrenturm-sarjaa, mutta aika kuivakkaa on. Kertokaapa nyt Noiturin lukemista aloittaneet viekö se mennessään? Jossain vain oli artikkeli että kirjoitustyyli on samanlainen, mutta jospa itse tarina olisi vähän jotain muuta kuin tämä.
Noituri vie kyllä mennessään, mutta minusta sekä siinä että Narrenturmissa on aika samanlainen tyyli. Narrenturmin kuivakkuus verrattuna Noituriin johtuu minusta siitä, että Noituri on ennemmän toiminta/taikuusvetoisempi.
Narrenturm on kuitenkin tällaiselle keskiaika/antiikki-intoilijalle, kuten minä, aika nannaa. Kaikki ne latinan ja muun kieliset huomautukset, keskiaikaiset aikamääreet jne. Sapkowski on tehnyt hyvää taustatyötä, historiaa opiskelleen sydän kiittää. Etenkin kakkososassa (suomennoksesta puhe siis!) tuleva noitasapattikohtaus oli muikea ;D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 26.01.2020 16:02:41
Kirjastossa tuli vastaani huvittava yllätys (tai olisiko siitä nyt niin kuulunut yllättyäkään, mutta yllätyin yhtä kaikki ;) ), kun huomasin että Eoin Colfer (Artemis Fowl -sarjan kirjoittaja) on kirjoittanut Marvelin Iron Manista. ;D Teksti oli kohderyhmän huomioiden tietenkin lasten/nuortenkirjamaista, mutta kerran sen huomasin, niin otin ja luin sen sitten. :) Tony Starkin faneille varmaan ihan mukavaa luettavaa, vaikka olikin Avengers-teemasta täysin irrallinen tarina. Kirja on suomennettu 2017 ja julkaistu vuotta aiemmin siitä, joten ehkä jo fanimmille on tuttu ennestään, mutta minusta kirvoitti ainakin naurun jo ihan sen näkeminen. ;)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Odo - 05.02.2020 09:42:20
Lainaus
Noituri vie kyllä mennessään, mutta minusta sekä siinä että Narrenturmissa on aika samanlainen tyyli. Narrenturmin kuivakkuus verrattuna Noituriin johtuu minusta siitä, että Noituri on ennemmän toiminta/taikuusvetoisempi.
Narrenturm on kuitenkin tällaiselle keskiaika/antiikki-intoilijalle, kuten minä, aika nannaa. Kaikki ne latinan ja muun kieliset huomautukset, keskiaikaiset aikamääreet jne. Sapkowski on tehnyt hyvää taustatyötä, historiaa opiskelleen sydän kiittää. Etenkin kakkososassa (suomennoksesta puhe siis!) tuleva noitasapattikohtaus oli muikea ;D
Olin tulossa juuri kysymään kyseisestä kirjasta. :D Hyvä kysyä sen jälkeen, kun on tilannut sen lahjaksi Noituri -fanille. :D Saa nähdä, miten nappaa vai nappaako ollenkaan, haha. Jospa se! :)

Kiva oli kuulla teidän lukujuttuja, kun kyselin aiemmin! Minä itse tein sitten kuitenkin pientä lukulistaa ("pientä"), kun osallistuin pieneen Helmet -haasteeseen. Se on aika loppuunsuunniteltu ja vielä olisi muitakin lukulistan kirjoja. :) Listalla on vaikka sun mitä ja tavallaan äänetön tavoitteeni, jonka sanon kuitenkin ääneen, on lukea tavallista monipuolisemmin. :)

Jaottelin kirjat niin, että olisi äänikirjoja, kirjoja ja e-kirjoja. E-kirjat ovat lähinnä lue silloin tällöin, ym. kun satut esim. odottelemaan tai muuta vastaavaa, kun äänikirjaa ei viitsi pitää korvilla ja kirjoja ei ole saatavilla. Ne eivät ole niin "must", mutta kuitenkin sellaisia, joista yksi on tosiaan Helmet -haasteessa ja loput sellaisia omaa hyvinvointia tukevia. Mm. Viisas mieli, Tunne lukkosi ja sitten hieman erilaista, kuten Pohjoisen mytologia ja Sodan kuningattaret. :) Katsoo, kuinka tässä käy! Jos kiinnostaa Helmet -listani ja suositella puuttuvaa neljää, saa suositella! Ronenilta tuli mielenkiintoinen ehdotus Haruki Murakamista, mutta taitaa jäädä korvan taakse, kun luettavaa on niin paljon. :D Napatkaa ihmeessä Helmetiin ideoita tai ehdotelkaa minulle. :)

Tuossa on tosiaan merkitty, missä muodossa luen. Storytellistä löytyy kaikki äänikirjoiksi merkityt, jos se jotain auttaa. :D (Tässä listassa vain Helmet -haaste, siis! Mm. kaikki Noiturit on listalla #3-8 ja sitten His dark materials, ym. ja mm. Kaksoisauringot -sarjaa niin kuin Helmetin ulkopuolelta! Kirjoja tulee, ellen nyt vaihda lukutottumuksiani kesken kaiken 40. Goodreads tavoitteeni on 35, enkä sitä taida nostaa...)

Spoiler: näytä
1.Kirja on vanhempi kuin sinä – Mio, poikani Mio, äänikirja
2. Iloinen kirja – Pariisi yhdelle ja muita kertomuksia, äänikirja
3. Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi – Tiikerinlapsi, kirja (mursuhilleri)
4. Kirjassa kohdataan pelkoja – Häkkipoika, kirja
5. Kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera – Teemestarin kirja, äänikirja (näytelmä 2016)
6. Kirjassa eksytään – Lintujen käytännöllisyydestä, kirja
7. Urheiluun liittyvä kirja – Rajoilla, äänikirja
8. Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli – Kirjanvartija, kirja
9. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja – Tähtitiedettä kiireisille, äänikirja
10. Kirja, jota luet yhdessä jonkun kanssa – Paikka vapaana, kirja (ft. mursuhilleri)
11. Pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta – Caraval #1, äänikirja (”Meni seitsemän vuotta ennen kuin hän sai muotoiltua kirjeen oikein.”)
12. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa – Neiti Etsivä ja teatterilaivan arvoitus, äänikirja (Carolyn Keene – kirjailijat, jotka kirjoittivat Neiti Etsivät)
13. Kirjassa ollaan saarella – Muumipappa ja meri, äänikirja
14. Tulevaisuudesta kertova kirja – Yksin marssissa, kirja
15. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva – Löydä oma ikigai – Japanilainen tie elämän voimaan, e-kirja
16. Kirjassa pelastetaan ihminen – Kultainen kompassi, kirja 
17. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla – Ikimetsien sydänmailla, kirja
18. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa – Noituri #3: Haltiain verta, kirja/äänikirja
19. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana – Korpinlaulu, kirja
20. Tunnetun henkilön suosittelema kirja – Meinioseppä: Morriganin kutsumus, kirja/äänikirja (Korpimaanlukija)
21. Kirjassa lennetään – Keväällä isä sai siivet
22. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan – Professori ja taloudenhoitaja
23. Kirjassa on isovanhempia
24. Vuonna 2020 julkaistu kirja – Nälkäpeli: Balladi laululinnuista ja käärmeistä (19.5.2020)
25. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja


Lainaus
Minulla on ollut jonkinlainen kirjapäiväkirja jotain 10 vuotta, alkuvaiheessa vähän epäsäännöllisempi mutta joskus vuonna 2012 sain joululahjaksi sellaisen ihan virallisen kirjapäiväkirjan ja siitä asti on tullut kirjoitettua siihen (ja sen seuraajiin, kun ensimmäinen täyttyi), mitä on tullut luettua ja heräsikö jokin ajatus kirjaan liittyen. Noissa kirjapäiväkirjoissa on valmiita kysymyksiäkin, kuten ”lukutunnelma”, ”henkilö johon samaistuin” tai ”mitä opin”, mutta en ole kauhean orjallisesti niitä täyttänyt, jos ei tule mitään mieleen. Joskus tulee ja ajatuksia on hauska lukea jälkeenpäin :)
Oi, tämä kuulostaa ihanalta. <3
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Thelina - 05.02.2020 12:15:01
Odo, tässä yksi vinkki kohtaan 22!

22. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan: Yoko Ogawa, Professori ja taloudenhoitaja

Tämä on sellainen kepeä hyvänmielen kirja, joka kertoo vanhasta professorista, jonka muisti ulottuu vain 80 minuutin päähän. Kirja kertoo siitä, miten hän tutustuu uuteen taloudenhoitajaansa ja tämän poikaan. Se ei olekaan helppoa, koska 80 minuutin kuluttua pappa on jo unohtanut, keitä nämä hänen talossaan olevat ihmiset ovatkaan...

Minä olen toistaiseksi saanut luettua Noiturista vasta ensimmäisen kirjan ja 1/3 toisesta, jotenkin kirjoitustyyli tai jokin ei minulla iskenyt niin kovaa, että olisin innoissani ahminut kaikki kirjat putkeen. Lukeminen takkusi ja sitten kirjat pitikin jo palauttaa kirjastoon. Pura kuitenkin paljasti, että näiden äänikirjaversioissa on lukijana ihana Aku Laitinen, joten ajattelin kokeilla seuraavaksi niitä!


Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fairy tale - 05.02.2020 15:03:19
Minä olen toistaiseksi saanut luettua Noiturista vasta ensimmäisen kirjan ja 1/3 toisesta, jotenkin kirjoitustyyli tai jokin ei minulla iskenyt niin kovaa, että olisin innoissani ahminut kaikki kirjat putkeen. Lukeminen takkusi ja sitten kirjat pitikin jo palauttaa kirjastoon.

Jos ukkelin kirjoitustyyli on sama mitä Narrenturmissa, niin voin ymmärtää. Vaikka siinä kuinka on hevosten ja miekkojen aika (joista ehdottomasti pidän) ja muuta keskiaikaista, niin voi veljet. Narrenturmissa on aivan liikaa vaikeita nimiä ja iso liuta ihmisiä joilla ei paljoa ole merkitystä ja silti heistä jaaritellaan yhtä ja toista. Koko kirjan tapahtumat keskittyivät yhden kuukauden ajalle ja ihan liian monta takaa-ajokohtausta tai epämääräisen rähinän kuvailua siitä miten rapa roiskuu, kura lentää ja possut juoksevat kiljuen karkuun ja kaalinpäät kierivät pitkin maita ja mantuja.

Eilen itse katselin juuri tämän alueen Noitureita ja ne ovat ylläri, ihan kaikki lainassa. E-kirjoja on 2 kappaletta ja varauksia siihen on 10. Minua nimittäin alkoi myös kiinnostaa nuo Noiturit kuunneltuna. Voisi olla miellyttävämpää kuunnella kuin lukea.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Nyyhti - 05.02.2020 15:13:26
Odo, listasi vaikuttaa tosi kivalta! Ison osan noista olen lukenut ja kaikkea voin suositella! Lentämiskohtaan tuli mieleen ala-asteella lukemani Keväällä isä sai siivet. Se on tosiaan lapsille suunnattu, mutta mielestäni vähän samantyylinen kuin monet listallasi olevista, ja itse olen niitä lukenut mielelläni aikuisenakin. Tätä en ole, mutta pitäisi ehkä testata!

Noituri noituri sentään. Ärsyttää kun kaikki puhuvat nyt siitä, yhtä paha kuin Game of Thrones. Yritin lukea ekaa osaa ja lopetin alkuunsa. Ei iskenyt sitten yhtäääääään :(

Mulla oli lahjakortti Bookbeatiin, sai jostain verkkopankkihässäkästä. Sehän meni tietty umpeen ennen kuin muistin käyttää... Voisi kyllä taas testailla äänikirjoja pitkästä aikaa. Mitä palvelua suosittelisitte, jos tykkää kuunnella vain suomenkielistä, kevyttä kirjallisuutta? Bookbeatin aikoinaan lopetin, kun siellä ei ainakaan silloin ollut mulle enää mitään uutta kuunneltavaa.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Odo - 06.02.2020 08:27:22
Lainaus
Eilen itse katselin juuri tämän alueen Noitureita ja ne ovat ylläri, ihan kaikki lainassa. E-kirjoja on 2 kappaletta ja varauksia siihen on 10. Minua nimittäin alkoi myös kiinnostaa nuo Noiturit kuunneltuna.
Jos et ole käyttänyt ilmaiskuukautta (vai 2 viikkoa ?) saat Storytellistä 1-4 osat äänikirjoina. :) Kyllä siinä ajassa yhden ehtii kuunnella ja taitaa myös Bookbeatissa olla sarjan äänikirjat, mutta en tiedä mihin asti. :)

Lainaus
Voisi kyllä taas testailla äänikirjoja pitkästä aikaa. Mitä palvelua suosittelisitte, jos tykkää kuunnella vain suomenkielistä, kevyttä kirjallisuutta? Bookbeatin aikoinaan lopetin, kun siellä ei ainakaan silloin ollut mulle enää mitään uutta kuunneltavaa.
Minä olen tykännyt Storytellistä, mutta en tiedä, mitä eroa Bookbeatin valikoimaan verrattuna on. :D Nämä kaksi taitavat kilpailla aika paljon keskenään, mutta itse jäin Storytelliin, kun Bookbeatin ilmaiskokeilun jälkeen jäin kokeilemaan Storytelliä "ainiaaksi". :D Mielestäni suomenkielinen (toki muun kielinenkin) valikoima on melko hyvä ja kevyttäkin lukemista olen löytänyt äänikirjoista. :)

nomps, kiva myös kuulla listallani olevan hyviä kirjoja! Nappasin myös sinun suosituksesi! Listalla on vähän sekalainen seurakunta. On muutamia, joista en oikeastaan tiedä mitään, mutta vaikuttivat istuvan haasteeseen, sellaisia, jotka ovat olleet pitkään lukulistalla ja nyt muidenkin suosituksia, kuten teiltä ja vähän villejäkin kortteja. :D Kiitos myös Thelina suosituksesta, nappasin listalle!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Larjus - 28.02.2020 13:56:53
Sainpas aloitettua ja luettua loppuunkin Meinioseppä: Morriganin kutsumuksen, josta noin kuukausi täällä mainitsin. Siitä on aikaa, kun edellisen osan luin, mutta tykkäsin tästä enemmän. Lisää syvennystä maailmaan ja hahmoihin. Ja ehkä se johtuu siitä, että Kapari-Jatta on nuokin kääntänyt, mutta kirjoitustyylissä on jotain ihanan kotoista.

Aloitin viime viikolla myös lukemaan Kaksosaurinkojen ekaa osaa Hän sanoi nimekseen Aleia, mutta sitä en oo nyt sitten viimeviikkoisten sairastelujen jälkeen lukenut. Mielessä on ollut jatkaa, mutta iltaisin oonkin aina päätynyt selaamaan kännykkää ja jatkanut sitä sitten niin myöhään, että on pakko ollut mennä nukkumaan. Tai sitten oon valvonut muissa hommissa ihan liian myöhään. Kirja kyllä vaikuttaa mielenkiintoiselta, vaikken muutamaa lukua pidemmälle ole päässyt, mutta silloin kun mulla olis mielessä samaan aikaan monta kiinnostavaa asiaa, yleensä en päädy tekemään niistä mitään vaan plärään jotain twitteriä  ¯\_(ツ)_/¯

Ja mistä nyt halusin tulla erikseen mainitsemaan, huomasin eilen Prismassa käydessäni kirjaosastolla, että Torey Haydenilta on julkaistu uusi kirja: Satutettu lapsi. Vilkaisin takakansitekstin ja näytti sen perusteella, että kyseessä olisi yksi Haydenin tositapahtumiin perustuva kirja. Mieli teki panna kirja koriin muiden ostosten sekaan mutten sitten kuitenkaan tehnyt niin. Luin joskus monta vuotta sitten paljon Haydenin kirjoja (ja juuri niitä tositapahtumiin perustuvia), ja Satutetun lapsen nähdessäni kaikki muistot niistä palautuivat mieleen. Pitäis ehkä käydä hakemassa niitä taas kirjastosta luettavaksi (ja ehkä tuon Satutetun lapsenkin saisi joskus kirjastosta itselleen lainattua), vaikka ne onkin paikoin niin karuja, että ihan pahaa tekee (muistan, että mm. Häkkipojassa oli joitain kohtia, jotka alkoivat oksettaa mua).

Onko muut lukeneet Torey Haydenin kirjoja? Mitä mieltä ootte niistä olleet?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: summerblue - 28.02.2020 14:07:05
Veikkaan, että siitä voi olla kymmenenkin vuotta, kun olen itse lukenut noita Haydenin kirjoja. Ne olivat hyvin kirjoitettuja, mutta evät nousseet omien suosikkieni joukkoon, koska en ole oikein koskaan ollut kiinnostunut ihmisen psykologiasta/käyttäytymisestä. Ja joo, niissä oli joitain sellaisia juttuja, jotka olivat liian karua luettavaa minullekin.

Oletteko löytäneet mitään uusia hyviä kirjoja viime aikoina? Itsellä ei ole oikein ollut lukeminen päällimmäisenä mielessä. Vuoden alku ei ole ollut ihan parasta aikaa ja lähinnä olen keskittynyt lukemaan läpi koottuja Paddington-kirjoja katsottuani elokuvan :D Jotenkin se on ollut rauhoittavaa, kun muu elämä stressaa. Vähän aikaa sitten luin kuitenkin sellaisen kirjan kuin "Stranger Diaries", jonka on kirjoittanut Elly Griffiths. Kirjan kansissa oli niitä tavanomaisia kehuja, kuinka se oli niin mukaansatempaava ja hyytävä ja itse vähän ällistyin, kun en muista hetkeen lukeneeni niin uskomattoman mitäänsanomatonta ja tylsää romaania. Itselleni on tärkeää, että romaanin henkilöihin muodostuu side ja oikeasti välittää heidän kohtalostaan. Tuossa kirjassa en saanut yhdestäkään hahmosta kiinni.

Vendela: Ehkä voisi vielä joku kerta yrittää noita Ruth Galloway-kirjoja, jos ne iskisivät enemmän kuin tämä tapaus :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Vendela - 28.02.2020 14:45:50
Onko muut lukeneet Torey Haydenin kirjoja? Mitä mieltä ootte niistä olleet?

Oi, minä olin fani joskus seitsemän-kahdeksan vuotta sitten :D Muistelen, että taisin lukea kaikki paitsi Sähkökissan ja tykkäsin kovasti. Ymmärrän kyllä etteivät nuo sovi kaikille, mutta itse olen kiinnostunut psykologiasta ja muutenkin tuollaisista omituisista jutuista, että suorastaan ahmin nämä. Eivät ne toki mitään hyvänmielen kirjoja ole, mutta ehkä siinä piileekin osittain niiden viehätys kun tietää, että ne pohjaavat todellisiin tapahtumiin. Joten kiva kun vinkkasit Haydenin uutuudesta Larjus, täytyy varmaankin tutustua siihen :)


Pakko oli käydä googlettelemassa tuota summerbluen mainitsemaa "Stranger Diaries"-teosta, sillä olen lukenut (=kuunnellut äänikirjana) Elly Griffitsiltä kaikki Ruth Galloway-dekkarit, mutta tämä ei näköjään kuulunut niihin. Sillä noita mysteereitä voin lämmöllä suositella jos sateen pieksämä Englanti kiinnostaa :) Itse tykkään näistä Galloway-dekkareiden päähenkilöistä ja heidän monimutkaisista ihmissuhteistaan. Lisäksi kun samalla ratkotaan rikoksia (yleensä murhia), niin olen tyytyväinen!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Thelina - 28.02.2020 15:02:51
Minä luin melkein kaikki Torey Haydenin kirjat muistaakseni joskus ~10 vuotta sitten ja minä kyllä tykkäsin niistä. Kuten Vendela sanoi, ehkä osittain ne kiehtoivat juuri siksi, että pohjautuvat tositapahtumiin. Ne olivat minusta aika nopealukuisia ja sillä tavalla helppoa luettavaa, vaikka aiheet olivatkin välillä rankkoja. En ollutkaan huomannut tuota Larjuksen mainitsemaa uutta kirjaa.

Minäkin luin viime vuonna tuon Meinioseppä: Morriganin kutsumuksen, mutta en jotenkin ihan hirveästi tykännyt siitä. Mutta varmaan olisin tykännyt nuorempana. En tiedä, jaksanko seuraavia osia enää lukea, katsotaan sitten, jos niitä joskus tulee. Ja vähän aikaa sitten tuli luettua Hän sanoi nimekseen Aleia jo toista kertaa, koska halusin verestää muistia ficcejä varten :D nyt luen sitten sen jatko-osaa Seleesian näkijää uudestaan.

Lukemiseen ei ole oikein ollut aikaa viime aikoina (tai sitten olen lukenut vain ficcejä, joita niitäkin on pitkä lista odottamassa <3). On ollut paljon kaikkea muuta eikä iltaisin ole välttämättä jaksanut enää keskittyä. Mietin, pitäisikö ladata taas jokin äänikirjasovellus, jos kuuntelisi kirjoja vaihteeksi. On minulla kyllä myös kirjapino odottamassa: ostin kesällä kirpparilta kolme ensimmäistä Eragon-kirjaa, kun en ole koskaan niitä lukenut. Lisäksi bongasin kirjastosta Kaari Utrion Vendelan ja pitihän se lainata, koska Vendela tuli siitä mieleen ja on ehkä maininnut tuosta kirjasta joskus täällä? :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Larjus - 28.02.2020 15:09:48
Muakin kiinnostaa ihmismieli ja psykologia ym. (lukiossakin mun lempiaine oli ehdottomasti psyka ja se oli ainoo aine johon oikeesti panostin: mun ainoa lukiotavoite oli saada psykan joka kurssista 10 ja kirjoittaa siitä L, ja senhän sitten teinkin :D) niin noi on sellaisia kirjoja, jotka iskee muhun ja tekee sen lujaa. Oon muistaakseni lukenut vain niitä tositarinoita, en fiktiivisiä kertomuksia.  Ei ne tosiaan hyvänmielen kirjoja ole, vaan paikoin oikeesti raflaavaa luettavaa, mutta monesti niissä on ainakin mulle välittynyt toivo sieltä kaiken kamalan keskeltä. Ensimmäinen lukemani kirja Haydenilta oli muistaakseni Nukkelapsi (varmaan joku lähemmäs kymmenen vuotta sitten), ja luin sen suunnilleen yhdeltä istumalta kun en voinut lopettaa. Enpä muista, että olisin sen jälkeen lukenut niin pitkiä kirjoja yhden päivän aikana.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Vendela - 28.02.2020 15:14:17
Olen tainnut joskus Vendelasta mainita juu ;D Ja muistelen, että ainakin Fairy tale oli lukenutkin sen. Joten suosittelen sitä Thelina!

Kiva jos annat Ruthille mahdollisuuden summerblue :D En tosiaan osaa yhtään verrata noita teoksia keskenään, kun en tuota mainitsemaasi ole lukenut.

Larjus, mulla on hyvin samantapaiset kokemukset, että pakko oli lukea yhdellä kertaa kun teokset imaisivat todella mukaansa. Muistelen, että noita Haydenin pokkareita oli joskus vuosia sitten Suomalaisessa siitä niiden kesäkampanjassa "ota 3 maksa 12€" tms. Silloin ostin itselleni useamman :) Minäkään en muuten lämmennyt noille fiktiivisille vaan enemmän olen tykännyt tositapahtumiin perustuvista, vaikka eipä niissäkään ole täyttä varmuutta että kuinka paljon seassa on fiktiota. Ja kai ne ihmiskohtalot kiinnostaa aina jollain tasolla.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Kiirsu - 28.02.2020 15:19:31
Minäkin luin vastikään Morriganin ensimmäisen osan, nyt aloittelen toista. Hauskaa ja kepeää luettavaa. Tämä olikin vielä enemmän lastenkirja kuin olin luullut, mutta toisaalta se olikin siksi niin kevyttä luettavaa. Vastaavuus Pottereihin oli kuitenkin ajoittain turhankin suuri ja se häiritsi. Luin ääneen yhden kohdan vaihtaen sanan "meinioseppä" sanaan "Voldemort" ja se kappale olisi voinut olla ihan suoraan Pottereista. Loppuratkaisukin oli helppo arvata jo ihan pelkän Potterin pohjalta.

Kapari-Jatalla toki on persoonallinen tyyli kääntää, joka myös muistutti ajoittain Potterista, mutta se ei häirinnyt. Lähinnä toi mukavan nostalgisen olon. Käännöksestä antaisinkin tälle kirjalle paljonkin plussaa, koska esimerkiksi meinioseppä ja Sakaalifaksi ovat minusta tosi nerokkaita käännöksiä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Larjus - 28.02.2020 15:31:26
Kiirsu, oon samaa mieltä sun kanssa siitä, että Kaari-Jatta on taas kerran keksinyt hienoja käännöksiä eri termeille (ja joo toi Sakaalifaksi kuulostaa tosi siistiltä). Niitä oli tossa kakkoskirjassakin. En tiedä kuin parin nimen/termin kohdalla, mitä ne ovat alkuperäiskielellä, mutta lukiessani viihdytin itseäni miettien, mitä ne voisivat alkujaan olla :D

Mullekin lukiessa on välillä tullut sellainen "Potter-fiilis" mutta yllättävän vähän loppujen lopuksi, kun ottaa huomioon, miten paljon noita kirjasarjoja etenkin ekan osan ilmestyessä verrattiin/nivottiin yhteen.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 28.02.2020 17:19:49
Lainaus
Onko muut lukeneet Torey Haydenin kirjoja? Mitä mieltä ootte niistä olleet?
Olen aikoinaan lukenut kaikki, mutta se, pidinkö niistä, vaihteli aika lailla kirjan mukaan. Kokonaan fiktiivinen Auringonkukkametsä kiinnosti vähiten, sen sijaan Sähkökissassa oli sentään se mystinen juttu, miksi kissa tietää.

Nuo kirjat ovat kieltämättä sillä lailla koukuttavia, että ne helposti lukee kerralta eikä malta käsistään jättää, kun tahtoo tietää mitä oikein käy, mutta juonet vaihtelevat aika rajusti sen suhteen, onko tarinalle mitään oikeaa päätöstä. Itselle tuntui lattealta moni lopetus, jossa ensin kerrottiin seikkaperäisesti joka yksityiskohdasta ja sitten todettiin lopuksi että ai, sen perheen tarina olikin tällainen, eipä opettaja / terapeutti osannut moista kuvitellakaan, no ilmankos se oli sellainen lapsi... Paitsi että aika usein juuri Hayden itse onnistui saamaan aikaan läpimurron, vaikka ei aina itsekään tiennyt mikä se sitten lopulta oli, joka kyseistä lasta auttoi tai sai reagoimaan... ::) Minusta hän kuulosti aika huolettomalta kokeilemaan kaikkea epätavallista, ammatti-ihmiseksi ainakin.

Lisäksi minua kiusasi aika tavalla se, että kirjailija ammensi avoimesti todellisten ihmisten elämän tragedioista ja jäi epäselväksi, missä määrin tarinoita oli edes muutettu, etteivät sen aikaiset ihmiset olisi pystyneet tunnistamaan niissä esiintyviä henkilöitä. Tai lupia kysytty. Muutamassa kohtaa Hayden mainitsee saaneensa luvan joltakulta, muttei läheskään aina, ja silti siellä on vaikka mitä törkyä eri ihmisten perheistä. Onhan toki sekin mahdollisuus, että hän olisi fiksusti sekoittanut tarinoita ja keksinyt päästään osan, mutta ainakin se mielikuva kirjoista jää, kuin että hän kertoisi sen aikaisista tapahtumista varsin suoraan. Aikamoista sosiaalipornoahan ne ovat, osa iljettävääkin luettavaa, mutta toisaalta myy varmasti hyvin ja on siinä toki se hyvä puoli, että itsensä ja erinomaisuutensa korostamisen lisäksi Hayden antoi kuitenkin äänen äänettömille tapauksille ja nosti esiin sellaisia asioita, joista siihen aikaan ei vielä niin suoraan puhuttu. Pitää muistaa, että erilaiset mielenterveysongelmat, henkiset vaikeudet ja hyväksikäyttö kuului vielä 80-luvulla hyshys-juttuihin, joista mieluummin vaiettiin ja lakaistiin maton alle. Ja vammaiset lapset lukittiin laitoksiin. Monessa suhteessa maailma on kuitenkin nykyään parempi kuin ennen.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Aurinkolapsi - 28.02.2020 21:44:37
Minä olen lukenut Toreyn kirjoja! En ole pitkään aikaan lukenut niitä, mutta kotikotona eli toisin sanoen äitin luona on kasa niitä :> Tykkään ehkä eniten Häkkipojasta. Ne on jotenkin tosi koskettavia kaikki, oli sitten fiktiivinen tai tositarina! Pitää mennä varmaan katsomaan kirjastosta, jos löytäisi --

Unohdin postata tämän viestin ja olin näemmä jättänyt sen vielä keskenkin :----D Mutta kävin kirjastossa ja otin sieltä mukaani Häkkipojan! Tulen sitten höpöttämään siitä myöhemmin. Fiorellalla on hyviä pointteja, mutta samalla eihän niissä vissiinkään kenestäkään nimillä puhuta? Minusta on hyvä kuitenkin, että näitä asioita tuodaan esille -- toki Torey kirjoittaa aika inhorealistisesti, mutta. Niin. En tiedä :---D

Matkaan tarttui myös Melissa Marrin Ilki ihana sekä Sala kavala, joita olen viimeksi lukenut ala-asteella! Onko täällä kukaan tutustunut sarjaan? :> Siitä harmittavasti on suomennettu vain kaksi ensimmäistä, jotka olen myös itse lukenut. Sarjaan kuuluu ilmeisesti kahdeksan kirjaa ja huhujen mukaan yksi on ilmestymässä tämän vuoden kesällä! Mietin, että voisin tutustua sarjaan englanniksi, jos nämä kirjat ovat nyt yhtä hyviä kuin muistan :----D Ehkä aika on kullannut?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Okakettu - 07.04.2020 20:30:59
Kuinka muiden lukemisharrastus on sujunut näin poikkeusaikana, oletteko löytäneet nyt enemmän aikaa kirjoille ja riittääkö lukeminen? :) Omalla kohdallani jatkuva kirjojen hamstraaminen kirjastosta on kerrankin osoittautunut hyödylliseksi, sillä tämänhetkisillä lainoillani pärjään helposti ainakin tuonne toukokuun puoleenväliin asti. Sen lisäksi käytän kirjaston e-kirjapalveluja (Libbysta löytyy tosi kivasti kaikkea englanninkielistä laidasta laitaan) ja muita vastaavia ahkeraan. Nyt uusimpana hommasin Storytelin, ja olen yrittänyt tutustua oikeastaan ensimmäistä kertaa ikinä kunnolla äänikirjoihin, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu, ettei se ole yhtään minun juttuni. :D 

Olen ensimmäisenä äänikirjanani kuunnellut Jenny Golgenin Uusia lukuja ja onnellisia loppuja aina lenkillä, takana on kuusi tuntia ja jäljellä neljä, ja huomaan miettiväni että ähh, milloin tämä loppuu, olen kuunnellut tätä jo ikuisuuden. :D Syy voi kyllä olla ihan tuossa kirjassakin, joka on minusta suoraan sanottuna melko kehno... Huomaan kuunnellessa, että minusta tuntuu, etten yhtään saa kiinni esimerkiksi tarinan rakenteesta ja näin. Kertojan äänestä ja kerronnasta kyllä pidän, se on ehdottomasti plussaa. Pitäisi varmaan kokeilla äänikirjana jotakin omaa suosikkia, että miltä se vaikuttaisi. Aion nyt joka tapauksessa jatkaa äänikirjalenkkeilyä ja valita kuunneltavaksi sellaisten genrejen kirjoja, joita en muutoin juuri lukisi, dekkareita tahi vastaavia ehkä. Otan vastaan äänikirjasuosituksia! :) Ilahduin huomatessani, että Storytelissä on myös mahdollisuus lukea e-kirjoja, pitää varmaan joitain suomenkielisiä uutuuksia ottaa lukuun sitä kautta nyt - Sayaka Muratan Lähikaupan nainen kiinnostaa minua kovasti, se ehti harmillisesti tulla minulle lainausvuoroon suurin piirtein päivä kirjastojen kiinnimenemisen jälkeen.

Kustantajien syyskatalogitkin ovat ilmestyneet tässä välissä, oletteko bonganneet sieltä mitään kiinnostavaa luettavaa? :) Minä odotan etenkin Emmi Itärannan uutuutta Kuunpäivän kirjeet (https://www.risingshadow.fi/library/book/8811-kuunpaivan-kirjeet), minkä lisäksi ilahduin paljon huomiosta, että Margaret Rogersonin YA-fantasia Sorcery of Thorns tullaan kääntämään suomeksi nimellä Kirjojen tytär (https://www.risingshadow.fi/library/book/8784-kirjojen-tytar). Ensi viikolla taas ilmestyy Beth O'Learyn uutuus The Switch (https://www.goodreads.com/book/show/45134200-the-switch) (tuo Goodreadsin julkaisupäivämäärä on väärä). Toivon mukaan se on yhtä hyvä kuin The Flatshare ja juuri sellaista hyvänmielenluettavaa, jota kaipaan nyt.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Kaarne - 07.04.2020 20:45:55
The Switchiä odotan kyllä minäkin! Viime vuonna rakastuin kovin tuohon The Flatshareen ja ennakko-ostin myös tuon uuden kirjan jo marraskuussa.  ::) Kohta sen onneksi jo saakin!

Poikkeusajan lukeminen ei tosin ole sujunut niin hyvin kuin toivoisin. Jaksan edelleen lukea kokonaisuudessaan vain runokirjoja, ja miltei kaikki muut kirjat jäävät kesken. Kirjastossa on lainassa kyllä niin paljon kaikkea, että pärjäisin sillä varmaan vuoden loppuun asti, ja Kindlelläkin lukemattomana ja kesken varmaan sadan kirjan verran. Mutta kun ei niin ei.

Olen ollut itselleni armollinen ja lukenut runoja, kun ne sentään edelleen jaksavat innostaa, mutta olisihan se kivaa päästä joskus jossain muussakin kirjassa loppuun... Viimeisin oli The Guinevere Deception, josta kyllä nautin kovasti, mutta sen lisäksi en olekaan tänä vuonna lukenut kokonaan kuin Haruki Murakamin Rajasta etelään, auringosta länteen ja T. Kingfisherin Swordheartin. Ja toki kasapäin runoutta ja sarjakuvaa ja yhden näytelmän, mutta kun kaipaisin jotain vetävää romaaniakin, johon oikeasti voisin uppoutua. Huoh. No, nyt aion joka tapauksessa juoda vähän teetä ja lukea lisää runoutta.

Ja tuosta Colganista: minulla se jäi äänikirjana kesken ja sai kunnian olla ensimmäinen kirja Goodreadsissa koskaan, jonka siirsin hyllyyn "Did Not Finish". Yleensä toiveikkaasti yritän lukea kehnotkin kirjat loppuun, mutta tuo vain ärsytti niin monessa kohtaa, että luovutin. :D

Äänikirjoista suosittelen Aura Nurmen Leijonapatsailla -runokirjaa ja novellikokoelmia. Sikäli olen tosin jäävi, että minulla eivät romaanit toimi äänikirjoina oikein ollenkaan, paitsi että Donna Tarttin itsensä lukemasta The Secret Historystä pidin.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 08.04.2020 00:22:26
Minullakin jäi kirjastosta melkoinen pino luettavaa, joita ei nyt voi edes palauttaa, mutta ne on jo aika lailla luettu ja siirryin takaisin oman hyllyn klassikoihin. :)

Luin joku aika sitten tuon Jenny Golganin Uusia lukuja ja onnellisia loppuja, ja se oli yllättäen pitkästä aikaa sellainen kirja, josta tykkäsin tosi paljon. En tiedä tosin, millainen se olisi ollut äänikirjaversiona, mutta kun itse luin sen melkeinpä kerralta läpi, ei se tuntunut yhtään pitkältä, päin vastoin olisin toivonut sen vielä jatkuneen. Ehkä johtui sen teemoistakin että tykkäsin, kun siinä oli maaseutuidylliä ja paljon kirjoja, ja oli sellainen aivot narikkaan -vaihe, että nautin kovasti kun sain lukea jotakin helppoa ja miellyttävää, mistä tuli vain hyvä mieli. :) Olihan se yhtä ennalta-arvattava kuin romanttinen komedia elokuvissa, eikä suuremmin haastanut lukijaansa mihinkään, mutta minulle se kyllä sattui juuri sopivaan saumaan ja ilahdutti alkuvuoden monen epämiellyttävän kirjavalinnan jälkeen. Siitä tuli miellyttävällä tapaa mieleen taannoisen "perustan pienen lankakaupan" -teemaisen buumin kirjat. (Joista suuri suosikkini on Gil McNeilin sarja aiheesta! Mieli tekisi etsiä hänen kirjojaan enemmänkin, mutta en ole varma onko niistä suomennettu kuin ensimmäinen.)

Tosin ostin kirjakaupan alekorista muutamalla eurolla toisen Colganin kirjan, Endless beach, ja se jäi kesken alle viidenkymmenen sivun, koska näihin henkilöihin en kokenut kovin kummoista yhteyttä. Voi toki vaikuttaa sekin, että kyseessä on jatko-osa, ja kirjoittaja olettaa lukijan tuntevan hahmot.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Odo - 09.04.2020 09:30:17
Lainaus
Kuinka muiden lukemisharrastus on sujunut näin poikkeusaikana, oletteko löytäneet nyt enemmän aikaa kirjoille ja riittääkö lukeminen? :) Omalla kohdallani jatkuva kirjojen hamstraaminen kirjastosta on kerrankin osoittautunut hyödylliseksi, sillä tämänhetkisillä lainoillani pärjään helposti ainakin tuonne toukokuun puoleenväliin asti. Sen lisäksi käytän kirjaston e-kirjapalveluja (Libbysta löytyy tosi kivasti kaikkea englanninkielistä laidasta laitaan) ja muita vastaavia ahkeraan.
Minä en tajunnut yhtään käydä kirjastossa, enkä yleensä hamstraa, kun unohdan palauttaa ne. ;D Lukeminen kyllä riittää, kun kolme paksumpaa kirjaa on tullut hankittua, jotka jo itsessään riittää, mutta pari hyllynlämmittääkin löytyy. Hyllynlämmittäjät on itseasiassa myös ujutettu pienempään Helmet-lukuhaasteeseen. Ja sitten toki "rajattomasti" e-kirjoja saatavilla Storytelissä sekä ne äänikirjat, josta haluan sulle vielä pari sanaa sanoa.

Lainaus
Nyt uusimpana hommasin Storytelin, ja olen yrittänyt tutustua oikeastaan ensimmäistä kertaa ikinä kunnolla äänikirjoihin, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu, ettei se ole yhtään minun juttuni. :D
Minä oon itse ihan rakastunut, mutta myönnän itselleni alun olleen kanssa hyvin vaikeaa! :D Kirjat tuntuivat pitkiltä, nukahtelin kesken kaiken jne. kunnes sitten jonkun mukavamman kirjan löysin ja alkoi sujua. Nyt kuuntelen enemmän kuin varsinaisesti luen ja tykkään kyllä. Edelleen kyllä välttelen yli 10h kirjoja (1,5x nopeutettuna), kun tuntuu ettei hyvätkään lopu ajallaan. Muitaakseni mainitsemasi kirja on 13-15h, että pitkä rutistus ja jos on kehno, eikai sitä pakko ole kuunnella? :D Fio tosin sanoi tykänneensä, mutta meillä on eri makuja. :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Violetu - 15.04.2020 10:54:17
Poikkeusaikana oma lukeminen on ollut yllättävän vähäistä, kirjastosta muutama kirja lainassa, mutta niihin en ole koskenutkaan. Myös enkunkielisten ficcien lukeminen on vähentynyt, mutta suomenkielisten taas lisääntynyt vaihdokkaiden ja discordin yms. myötä🤔
Azkabanin vankia kahlaan läpi, on osoittautunut oikein kutkuttavaksi varmaan 10 vuoden tauon jälkeen :P

Enemmän tullut katseltua leffoja ja sarjoja kun luettua, mutta jos nyt koittaisi ryhdistäytyä.
Alkoi itse asiassa houkuttaa tuo Aura Nurmen kirja, olisi varmaan oiva ensikosketus äänikirjojen maailmaan, koska runot ja Hanko😍
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: dramaqueen - 18.04.2020 13:25:01
Moniko täällä on lukenut Mark Mansonin "Kuinka olla piittaamatta paskaakaan" -kirjan tai ylipäätään hänen muita teoksiaan? Jos olet, mitä olet tuotoksesta/tuotoksista mieltä? Jos et, onko se tai ne jotain sellaista, mihin sua kiinnostaisi perehtyä jossain vaiheessa? Oon itse käynyt kirjaa läpi nyt suomenkielisenä äänikirjana ja olen yllättynyt siitä, miten paljon oon siitä saanut irti.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Odo - 18.04.2020 13:47:11
Moniko täällä on lukenut Mark Mansonin "Kuinka olla piittaamatta paskaakaan" -kirjan tai ylipäätään hänen muita teoksiaan? Jos olet, mitä olet tuotoksesta/tuotoksista mieltä? Jos et, onko se tai ne jotain sellaista, mihin sua kiinnostaisi perehtyä jossain vaiheessa? Oon itse käynyt kirjaa läpi nyt suomenkielisenä äänikirjana ja olen yllättynyt siitä, miten paljon oon siitä saanut irti.
Minä tykkäsin ihan mahdottomasti tuosta kirjasta! Omanlaisen säväyksensä antoi sekin, että kuuntelin sen äänikirjana ja pidin lukijasta ja sen tyylistä lukea tuota kirjaa. :) Lukulistalla olisi se "Kaikki menee päin helvettiä" -kirjakin. :) Se oli nopeasti kuunneltu ja hauska kirja, joten mielelläni tartun seuraavaankin. Oli antoisa, vaikka varmasti ei sovikaan kaikille, kun tyyli nyt on sellainen. :D

Minulla on luvussa yhä ja ikuisesti Hän sanoi nimekseen Aleia ja Yksin Marsissa. Myös äänikirjoissa kesken on Pariisi yhdelle ja muita kertomuksia (ensimmäisen puolikkaan kuuntelin ihan uteliaana, sitten ne "muut kertomukset" eivät oikein sytyttäneet) ja Ikimaa: Kuiskaajien kilta, josta kyllä tykkään ja erityisesti ensimmäinen osa (Soturin tie) oli symppis. ♥ Tahmaa tämä lukeminen, vaikka kumppanin luona luinkin aika kivasti, kun vietin pitkää pääsiäistä. Nyt tässä joutessani aamulla (eli hommia välttääkseni) tein listan kaikista kirjoista, jotka haluaisin lukea ja lista on pidempi kuin nälkävuosi omalla mittapuullani siis. :D Meinasin rueta keulimaan ja lisätä vielä Lasipalatsia seuraavat osat, joita niitäkin on ~5 vai useampi? En muista, montako osaa sarjasta on ilmestynyt, mutta kirjakauppojen hyllyillähän noita useampi aina näyttäisi olevan.

On ihanaa rakastua taas kirjoihin ja haaveilee niistä ajoista, kun villeinä nuoruusvuosina luki kirjan päivästä muutamaan päivään, kun nenää ei malttanut nostaa kirjasta. Aikuisiällä tietysti "arkikin" vaikuttaa, ettei lukuaikaa ole niin paljoa ja jotenkin, ei kirjoihin tule niin helposti tartuttua ja nykyiset keskittymisongelmani estävät sen, että ahmisin kirjaa joutessani sivutolkulla. Äänikirjoja jaksaa toki pidempiä pätkiä, niistä on tullut uusi rakkauteni! Aiemmin taisin jakaa jonkun Helmat tai jonkun tyyppisen lukulistani, mutta päätin luopua Helmetistä vaikka teinkin vain pientä, enkä suinkaan sitä isompaa, kun rajoittaa tuokin "liikaa". :D Lisäilen listaan, jos joku sattuu vahingossa kohdalle, mutta päätin lukea pääasiassa vain itseäni kiinnostavia teoksia ja karsin sitten ne, jotka eivät niin napostele!

Helmet on ehdottomasti kiva ja varmaan tulee luettua hieman erilaisiakin teoksia, erityisesti jos isompaa tekisi. Mutta mieluummin pysyn mukavuusalueellani, kun englannin kirjallisuus -opintojakson takia ylitän sitä jo mahdottomasti. ;D Olen eläessäni lukenut englanniksi yhden runokirjan, muutaman ficin ja runon Finistä sekä kuunnellut Viisasten kiven Stephen Fryn lukemana ja nyt pitäisi sitten lukea kolme kirjaa, joista yksi on ammattikirjallisuutta englanniksi, hui! Toinen noista kirjoista on ollut tarkoituksena lukea (Tigers child eli Tiikerinlapsi), mutta ihan hatusta tempaisin listalla olleen When God was a Rabbit -teoksen, nimensä takia. :D Englanniksi haaveilisin lukevani tänä vuonna vielä Potterit, mutta katsotaan, miten ennättää. Ainakin Salaisuuksien kammio pitää lukea, kun ostin sen upeiden kansien takia ja petratakseni englantiani!

Koska tykkään jakaa ja kirjoitella listoja jaan omani, mitä haluaisin lukea ja pyrin lukemaan ahkerasti! En nyt kuitenkaan ota "pakkotavoitteeksi" yhtään mitään, että luen, mitä jaksan ja kiinnostaa. Kivaa oli kuitenkin nostella pöydälle ne, joita haluaisin lukea ja tajuta, että wow, onpa paljon kirjoja. :D Todennäköisesti saan luettua ehkä kolmasosan tai puolet. ;D (Lista on koottu alunperin eri kuukausien alle, mutta lopulta otin kuukaudet pois väleistä ja jätin vaan kokonaislistan. Siksi siis, esim. Universumien tomu -sarjan kirjat tai Noiturit eivät ole järjestyksessä peräkkäin.)

Spoiler: näytä


ODON "pieni" KIRJALISTA

1. Hän sanoi nimekseen Aleia (luvussa nyt)
2. Yksin Marsissa (luvussa nyt)
3. Ikimaa: Kuiskaajien kilta (äänikirja, kuuntelussa nyt)
4. Pariisi yhdelle ja muita kertomuksia (äänikirja, kuuntelussa nyt)
5. Youth Work in Finland (ammattikirjallisuus)
6. Linnunsitoja
7. Tigers child
8. Tähtitiedettä kiireisille (äänikirja)
9. Noituri #5 (äänikirja)
10. Nälkäpeli: Balladi laululinnuista ja käärmeistä
11. When God was a Rabbit
12. Meinioseppä - Morriganin kutsumut (äänikirja?)
13. Noituri #6 (äänikirja)
14. Kultainen kompassi
15. Harry Potter and Chamber of Secrets
16. Noituri #7 (äänikirja)
17. Salaperäinen veitsi
18. Vedenkehrääjä
19. Poika raidallisessa pyjamassa (äänikirja)
20. Noituri #8 (äänikirja)
21. Maaginen kaukoputki
22. Jäänvartija
23. Kaikki  menee päin helvettiä (äänikirja)
24. Evelynin seitsemän kuolemaa (äänikirja)
25. Seleesian näkijä
26. Suomea lohikäärmeille
27. Tuhatkuolevan kirous
28. Salamavaras
29. Nefrin tytär
30. Kirjanvartija (hyllynlämmittäjä)
31. Ikimetsien sydänmailla
32. Suomea lohikäärmeille
33. Harry Potter and Prisoner of Azkaban (ehkä)
34. Harry Potter and Goblet of Fire (ehkä)
35. Harry Potter and Order of Phoenix (ehkä)
36. Harry Potter and Half-Blood Prince (ehkä)
37. Harry Potter and Deadly Hallows (ehkä)




Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Nyyhti - 18.04.2020 13:56:41
Millainen tuo Kuinka olla piittaamatta paskaakaan on? Kuulostaa oudolta.

Odo: hyvä ratkaisu luopua rajoittavasta haasteesta! Minusta lukemisen kuuluu olla kivaa, ja olen itsekin yrittänyt opetella enemmän siihen, että jätän suorituselementin pois. Ennen minulla oli paha tapa lukea kaikki minkä aloitin :D Nykyään yritän sallia itselleni sen, että jos kirjastosta tulee roudattua yhdellä kertaa viisi hutilainaa, on silti ihan ok jättää ne lukematta.

Viime aikoina en ole saanut luettua juuri muuta kuin dekkareita ja hömppää, mutta sekin on ok ;D Esim. tosi paljon kehuttu Kjell Westön Missä kuljimme kerran jäi kesken varmaan 10 sivun jälkeen.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Odo - 18.04.2020 14:04:04
Lainaus
Viime aikoina en ole saanut luettua juuri muuta kuin dekkareita ja hömppää, mutta sekin on ok ;D
Nääki hyviä. ♥♥ Mä en oo ikuisuuksiin lukenut dekkareita, mutta tosiaan Evelynin seitsemän kuolemaa kutkuttaisi ihan mahdottomasti ja se olisi ensimmäinen äänikirjana kuunneltu dekkari! Oon kuullut, että monet tykänneet äänikirjoina nimenomaan dekkareista ja jotenkin odotan jännityksellä. Antaa varmaan ihan uudenlaisen fiiliksen dekkareihin, jos ne kuuntelee. Vai mitä sanoo dekkareita kuunnelleet?

Ja joo, suorituselementti on hyvä jättää pois, kun ei vaan napostele. Kyllähän tuolla haasteella olisi tullut kokeiltua uutta, mutta meh. :D Jätin listalle Helmetistä kyllä muutamia, mm. Ikimetsien sydänmailla, jota ilman Helmetiä en olisi edes keksinyt! Se vaikuttaa jännältä. Se sijoittuu 1400-luvun Savoon ja sekoittelee fantasiaa ja historiaa! ♥ Toki sekin on 6-osainen kirjasarja, mutta ainakin avausosan, jos lukisi tänä vuonna (eikä kaikkia kai ole vielä julkaistukaan). :D

Ainiin, unohdin vastata tähän.

Lainaus
Millainen tuo Kuinka olla piittaamatta paskaakaan on? Kuulostaa oudolta.
En oikeen osaa kuvailla sitä. :D Joten joku fiksumpi voisi. Huumorin ja jopa mustanhuumorin kautta oleva "elämäopas" nostaa esiin, ettei elämä ole mitään onnea ja autuutta aina vaan on ookoo, jos menee metsään. Olla piittaamatta paskaakaan ja siten löytää onnensa. :D Jotakuinnii...
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Larjus - 19.04.2020 11:15:33
Minulla on luvussa yhä ja ikuisesti Hän sanoi nimekseen Aleia
Haha, sama. Taisin joskus... helmikuun puolella mainita, että oon aloittanut sen, mutta jäänyt lukeminen kesken. No, en ole edennyt sen jälkeen sitten niin lainkaan. Oikeastaan nyt on taas lukeminen jäätynyt kokonaan, jos ei lasketa sitä, kun olen lukenut duunissa lapsille erinäisiä kirjoja (lepohetkellä Risto Räppääjää, Ellaa ja muuta vähän pidempää ja muina aikoina sitten lasten valitsemia kuvakirjoja). Tossahan noita kirjoja olis, soma pino mun yöpöydällä, mutta en vain saa tartuttua niistä mihinkään. Ja jotenkin musta tuntuu, että kynnys lukea yhtään mitään vain kasvaa, mitä kauemmin on lukematta. Ehkä pitäis vaa vähän helpottaa itseään ja lukea jotain itselleen jo tuttua... Toisaalta mun ongelma taitaa lähinnä olla, että kaikki muu viihdyke (tv-sarjat, pelaaminen, ficcaus ym.) houkuttaa enempi kuin kirjat. Voi tätä valinnan vaikeutta ;D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Tundra - 20.04.2020 09:21:37
Moniko täällä on lukenut Mark Mansonin "Kuinka olla piittaamatta paskaakaan" -kirjan tai ylipäätään hänen muita teoksiaan? Jos olet, mitä olet tuotoksesta/tuotoksista mieltä?

Kuinka olla piittaamattaa paskaakaan ei oikein mua napannut sen suuremmin, kuten ei tähän mennessä vielä yksilään self help -opus. Kaikki lukemani elämäntapaoppaat on mun mielestä olleet joko liian lässyttäviä tai toistelleet itsestäänselvyyksiä - usein molempia. Kuinka olla piittaamatta paskaakaan meni tuohon itsestäänselvyyksien kategoriaan. Plussaa kyllä tosiaan siitä, että kirjassa käsitellään asioita suoremmin ja asenteella Paulo Coelho -tyyppisen aforismien toistelun sijaan. Lainasin kirjan isältäni, kun hän sitä mulle suositteli ja oli siitä kovasti pitänyt, ja vaikka se nyt itselleni ei ollutkaana täysiosuma, niin näen kyllä, että miten kirjan sisältö voi jollekulle olla tosi antoisaa. Juurikin esimerkiksi mun isän tyyppiset ihmiset, jotka on ehkä aina tehneet asioita sen takia, että ympäristö kannustaa tai painostaa tiettyyn suuntaan ja kaavaan, eivätkä ole osanneet pysähtyä miettimään mitä itse haluavat ja toimia sen mukaan, voisivat kirjan annista hyötyä. Eli uskaltaisin suositella ihmisille, joista tuntuu, että ovat ehkä liian tunnollisia ja/tai miellyttämisenhaluisia ja joihin ympäristön normit ja odotukset vaikuttaa niin, että välillä on hukassa se, mitä itse elämältään tahtoo. Tai sitten ihan vaan tyypeille, joiden on vaikea suhtautua "epäonnistumisiin".

Olen viime aikoina lukenut nuoruuteni suosikkeja, pari sellaista kirjaa, joista olen pitänyt hirveästi yläasteikäisenä mutta joita en ole sen jälkeen lukenut: Seita Parkkolan ja Nina Repon Jalostamo sekä Anne Ricen Veren vangit. Yllättävän hyvin toimivat vielä nytkin, ja varsinkin Jalostamo piti otteessaan! Plus Anne Ricen vampyyrikäsitys on edelleen se, josta itsekin pidän kiinni. Voi olla, että nyt kun ei ole kirjastoon pääsyä, niin luen vielä hyllystäni tuon trilogian kaksi muuta osaa, eli Vampyyri Lestatin ja Kadotettujen kuningattaren. Onko täällä muita, jotka pitävät Anne Ricen vampyyrikirjoista?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Thelina - 20.04.2020 10:08:26
Tundra, minäkin tykkäsin yläasteella valtavasti Jalostamosta sekä Veren vangeista (+ jatko-osista). Ja minulla on ihan sama juttu, että imin tuon Anne Ricen vampyyrikäsityksen itseeni niin vahvasti, ettei mikään muu tulkinta ole sen jälkeen kelvannut :D Nuo kirjat ovat ehdottomasti sillä pitää joskus lukea uudelleen -listalla :) Mutta pitänee odottaa kirjastojen aukeamista, noita ei nimittäin löydy Storytellista, jonka latasin nyt kun ei pääse kirjastoon. 

Storytell on kyllä innostanut lukemaan enemmän viime aikoina ja olen nyt päässyt myös paremmin äänikirjojen makuun, niitä on mukavaa kuunnella lenkillä. Olen kaivannut viime aikoina kepeää ja mukavaa luettavaa, joten lukulistalla on ollut mm. Becky Albertallin Minä, Simon, Homo sapiens sekä hänen ja Adam Silveran yhteisteos What if it's us. Okaketun mainitsema Kimppakämppä (The Flatshare) on juuri nyt kuuntelussa ja pitää ehdottomasti tutustua myös hänen mainitsemiin The Switchiin sekä Emmi Itärannan uutuuteen, kunhan ilmestyvät :)

Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Vendela - 20.04.2020 10:38:17
Lainaus käyttäjältä: Okakettu
Olen ensimmäisenä äänikirjanani kuunnellut Jenny Golgenin Uusia lukuja ja onnellisia loppuja aina lenkillä, takana on kuusi tuntia ja jäljellä neljä, ja huomaan miettiväni että ähh, milloin tämä loppuu, olen kuunnellut tätä jo ikuisuuden. :D Syy voi kyllä olla ihan tuossa kirjassakin, joka on minusta suoraan sanottuna melko kehno... Huomaan kuunnellessa, että minusta tuntuu, etten yhtään saa kiinni esimerkiksi tarinan rakenteesta ja näin. Kertojan äänestä ja kerronnasta kyllä pidän, se on ehdottomasti plussaa.

Minä kuuntelin tuon Uusia lukuja ja onnellisia loppuja myös jokin aika sitten ja tykkäsin siitä! Jännä miten voi olla niin erilaiset fiilikset samasta kirjasta :D Toki syy, miksi itse tykkäsin siitä oli se, ettei kirja pursuillut seksiä ja panemista niin kuin monet kirjat tuntuvat nykyisin tekevän. Joten pidin siitä, kun sain vain nauttia romanttisesta jännitteestä ja kirjahullusta päähenkilöstä. Eihän tuo mikään Nobel-ehdokas ole, mutta sellainen hyvänmielen kirja kyllä :)

Kuuntelin myös tuon Okaketun ja Thelinan mainitseman Kimppakämpän, joka oli kyllä parempi kuin tuo Uusia lukuja jne... :) Minusta idea tuossa oli mainio ja uusi sekä toteutus oli varsin onnistunut. Oletko päässyt jo tutustumaan tuohon Yhe Switchiin Okakettu? Minkälainen se on?

Pääsiäisen aikaan kuuntelin Terhi Tarkiaisen Pure mua vamppyyrikirjan joka oli todella mainio :D Pidin teoksen vampyyritulkinnasta ja siitä mihin suuntaan teos alun jälkeen suuntasi. Olin ehkä odottanut sellaista Fifty Shades-tyyppistä meninkiä mutta yllätyin positiivisesti kun seksi ei ollutkaa pääosassa, eikä sillä mässäilty ylettömästi vaan juoni kiertyi mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi. Lämmin suositus tälle!

Onko kukaan tutustunut Alex Michaelidesin teokseen Hiljainen potilas? Tämä olisi minulla odottamassa kuuntelua, mutta mietin kuuntelenko aivan vielä vai otanko sittenkin jotain Auschwitz-teemaista.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Okakettu - 20.04.2020 11:53:24
Minä tykkään kyllä hyvästä hömpästä eikä ennalta-arvattavuuskaan vaivaa, jos muuten viihdyn tarinan parissa, mutta Golgenin kirjan tapauksessa kokonaisuus ei toiminut omalla kohdallani yhtään. Jotenkin asiat olivat siinä makuuni liian... yksinkertaistettuja, ehkä, esimerkiksi erilaisten vastakkainasettelujen suhteen - vain perinteiset kirjastot ovat hyviä, kaikenlainen uudistaminen ja digitalisaatio on pahasta, suurkaupungissa asuminen on ihan hirveää maaseutuun verrattuna, jne. Eikä siinä mitään, jos vaikka päähenkilö moisia miettii, mutta kun esimerkiksi tuolle kaupunki-asialle omistettiin oma lukunsa, jossa kaikki hahmot ja tapahtumat alleviivaamalla alleviivasivat samaa asiaa, että päähenkilön upea päätös vaihtaa maisemaa menee varmasti perille. Olisin kaivannut edes vähän enemmän nyansseja. :D Romanssissa minua vaivasi myös se, että hahmojen yhteenpäätymisen jälkeen mainittiin kyllä useaan otteeseen, kuinka ihana ja kiihkeä suhde heillä on, mutta sitä ei kunnolla näytetty. Mutta, nämä ovat ehdottomasti mielipideasioita, ja esimerkiksi Suomi-bookstagramin puolella tuosta kirjasta on myös pidetty kovasti. :)

Tosi mukava kuulla, että muutkin täällä ovat pitäneet Kimppakämpästä! ♥ Minusta se on vain jotenkin niin hurmaava kirja, hauska ja lempeä. Luin The Switchin viime viikolla heti ilmestymispäivänään ja pidin siitäkin todella paljon. Kimppakämpän idea on minusta niin ylivoimaisen ihana, ettei The Switch aivan yltänyt sen tasolle, mutta toisaalta minusta oli hyvä, ettei O'Leary lähtenyt toistamaan samaa kaavaa. Tuossa hänen kakkoskirjassaan näkökulmahenkilöt ovat tällä kertaa 29-vuotias nainen ja hänen 79-vuotias isoäitinsä, ja tarinan pääpaino on enemmän perhesuhteissa kuin romantiikassa, vaikka kyllä romanssitkin olivat mielestäni oikein hyviä. :D Todella viihdyttävä hyvänmielenkirja, hauska ja lempeä kuten Kimppakämppäkin. Lukemisen jälkeen jäi sama fiilis kuin aikoinaan Kimppakämpän kanssa, että ottaisin heti luettavaksi kaikki O'Learyn muutkin kirjat, jos niitä olisi. Ensi vuonna ilmestyvää kolmatta romaania odotellessa.

Odon mainitsemaa Evelynin seitsemän kuolemaa -kirjaa pitää vielä hehkuttaa, ehdottomasti yksi parhaita tänä vuonna lukemiani kirjoja. Sen paranormaali elementti oli minusta tosi hienosti toteutettu (päähenkilön pitää ratkaista kartanon juhlissa tapahtuva murha heräämällä joka aamu uuden juhlavieraan kehossa), minkä lisäksi siinä oli vaikka mitä tarinan maailmaan liittyviä hiljalleen paljastuvia salaisuuksia, joita pidin todella kiehtovina. Äänikirjan lukija oli myös todella, todella hyvä, hän eläytyi juuri sopivasti muttei toisaalta ruvennut liiaksi ääninäyttelemään, ja hänen ääntään oli todella miellyttävä kuunnella. Harmi, ettei hän ole lukenut muita kirjoja, jotka itseäni kiinnostaisivat, olisin muuten ottanut heti seuraavaksi kuunteluvuoroon.

Minäkin olen käyttänyt Storytelia nyt todella ahkerasti, suureksi osaksi siitä syystä, että se olisi varmasti kuukausihintansa väärtti. :D Hiljainen potilas on myös minun lukulistallani, sitä on kehuttu sen verran paljon.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Kelsier - 20.04.2020 14:54:42
Vehka, mitä pidit tuosta lukemastasi Haruki Murakamin teoksesta? (anteeksi monen viestin taakse hyppy :) ) Itse olen lukenut Maailmanlopun ja ihmemaan ja tykkäsin siitä. Mieten voisiko tuolla vaikka seuraava miehen teos luettavaksi, kun hänen muukin tuotantonsa kiinnostaisi.

Emmi Itärannan kirja menee minullakin lukulistalle. Internet mainokset ovat yrittäneet saada minua ostamaan tuon Kimppakämpän  ;D. Kuulostaa kyllä teidän kaikkien kuvailujen perusteella tosi kiinnostavalta. Ja Evelynin seitsemän kuolemaakin on jo listalla. Siinä kiehtoivat nimi ja kansi.

Viimeksi luin Anthony Doerrin Davidin unen. Pidin siitä muuten, mutta päähenkilö oli välillä todella pelottava hyypiö, vaikka olikin kiltti ja hyvää tarkoittava pohjimmiltaan.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 20.04.2020 20:20:38
Minäkin tykkäsin siitä Kimppakämpästä, luin sen samaan aikaan kuin tuon Colganin kirjankin. :) Suosittelen kyllä lukemaan, jos olette kiinnostuneet sen tyyppisestä. Se oli mukavaa luettavaa ollen kepeä ja hyväntuulinen, vaikka sieltä alta kuulsikin kaikenlaista syvempää.

Vendela, Hiljainen potilas oli minusta myös sellainen, että sen luki joutuin saadakseen tietää mitä siinä oikein tapahtui. Siinä oli ihan mielenkiintoinen mysteeri, ja samalla kun arvaili mitenkähän se juoni mahtaa mennä, ei kuitenkaan arvannut ihan oikein, eli onnistunut jännäri sen puolesta. :) On ärsyttävää, jos liian helposti arvaa, mitä tuleman pitää, silloin kun se ei ole tarkoituksena.

Lainaus
Golgenin kirjan tapauksessa kokonaisuus ei toiminut omalla kohdallani yhtään. Jotenkin asiat olivat siinä makuuni liian... yksinkertaistettuja, ehkä, esimerkiksi erilaisten vastakkainasettelujen suhteen - vain perinteiset kirjastot ovat hyviä, kaikenlainen uudistaminen ja digitalisaatio on pahasta, suurkaupungissa asuminen on ihan hirveää maaseutuun verrattuna, jne. Eikä siinä mitään, jos vaikka päähenkilö moisia miettii, mutta kun esimerkiksi tuolle kaupunki-asialle omistettiin oma lukunsa, jossa kaikki hahmot ja tapahtumat alleviivaamalla alleviivasivat samaa asiaa, että päähenkilön upea päätös vaihtaa maisemaa menee varmasti perille. Olisin kaivannut edes vähän enemmän nyansseja. :D Romanssissa minua vaivasi myös se, että hahmojen yhteenpäätymisen jälkeen mainittiin kyllä useaan otteeseen, kuinka ihana ja kiihkeä suhde heillä on, mutta sitä ei kunnolla näytetty.
Ymmärrän tämän erittäin hyvin, Okakettu. :) Sanotaan näin, että olihan se aika lailla yksinkertaistettu tuossa mielessä, mutta minua se ei mitenkään jäänyt häiritsemään. Pitäisikin lukea uudestaan ja katsoa, muuttuuko vaikutelma. Se oli ainakin minulle nappivalinta stressin ja kiireen täyttämään elämänvaiheeseen, ehkä juuri siksi, että ei ollut mitään ahdistavaa, rumaa ja häiritsevää, kuten monessa sitä ennen alkuvuodesta lukemassani kirjassa, eikä tarvinnut edes ajatella ylimääräistä, vaan ihan vain lukea ja keskittyä hyvään teekupposeen ja rentoutumiseen.

Ehkä se toimi tavallaan lasten- ja nuortenkirjan tapaan; maailma on yksinkertaistettu niin, että unelmat voivat toteutua suhteellisen vaivattomasti, ei ole liikaa hankalia tai pahoja ihmisiä, jotka heittäisivät kapuloita rattaisiin, ja kaikki lutviutuu niin sujuvasti että asiat vain solahtavat kohdalleen. :) Ei mitenkään superrealistista, mutta siihen saumaan en olisi jaksanut millään lukea kertomusta, jossa ensin saisi potkut, sen jälkeen muuttaisi paikkaan, jossa kaikki paikalliset syrjisivät ja vieroksuisivat, puhuisivat pahaa ja tekisivät ilkeitä temppuja, kärsisi yksinäisyydestä, surkeasta säästä keskellä korpea, auto menisi rikki ja talossa vetäisi joka nurkasta, yritys menisi nurin ja joutuisi vielä petetyksi rakkaudessa ja tulisi kaikenlaista muutakin ikävää eteen. ;D Odotin jollain tapaa koko ajan, että jotain kauheaa vielä tapahtuu, kun kaikki menee muuten niin hyvin, mutta sitten kuitenkin tarinan mahdollisesti pahikseksi tai ainakin uhkakuvaksi luokiteltavatkin henkilöhahmot olivat pohjimmiltaan sympaattisia, kun asiaa katsoi heidän kannaltaan. :) Minusta oli jotenkin aivan ihanaa, että kerrankin selvittiin ilman sellaisia ylijärkyttäviä konflikteja ja vastoinkäymisetkin olivat hallittavissa olevia.

Itsekin muuten ihmettelin tuota, että suhteen hurjaa kiihkeyttä kyllä korostettiin, mutta verhot vedettiin aika tarkkaan eteen, kun jotain alkoi tapahtumaan. ;D Se toisaalta korosti sitä keveyttä, että ei menty siinäkään liian pitkälle. Jospa lukijakunnan suunniteltu kohderyhmä on joko perinteistä tai nuorempaa, tai kustantaja vanhoillisemman sorttinen? ::) En tiedä. ;)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Aionka - 23.04.2020 16:02:21
Ehkä se toimi tavallaan lasten- ja nuortenkirjan tapaan; maailma on yksinkertaistettu niin, että unelmat voivat toteutua suhteellisen vaivattomasti, ei ole liikaa hankalia tai pahoja ihmisiä, jotka heittäisivät kapuloita rattaisiin, ja kaikki lutviutuu niin sujuvasti että asiat vain solahtavat kohdalleen. :) Ei mitenkään superrealistista, mutta siihen saumaan en olisi jaksanut millään lukea kertomusta, jossa ensin saisi potkut, sen jälkeen muuttaisi paikkaan, jossa kaikki paikalliset syrjisivät ja vieroksuisivat, puhuisivat pahaa ja tekisivät ilkeitä temppuja, kärsisi yksinäisyydestä, surkeasta säästä keskellä korpea, auto menisi rikki ja talossa vetäisi joka nurkasta, yritys menisi nurin ja joutuisi vielä petetyksi rakkaudessa ja tulisi kaikenlaista muutakin ikävää eteen. ;D
En ole lukenut mainitsemaasi kijaa, mutta tiivistit tosi hyvin miksi nuortenkijat ei enää uppoa muhun :D  Mä lukisin tosi mielelläni ton sun kuvaaman kertomuksen, kunhan se sijoittuisi tarpeeksi eksoottiseen paikkaan ja sitten niistä vaikeuksista päästäisiin jotenkin yli loppua kohden. Kaipaan lukiessa eskapismia, mutta en ilmeisesti ruusuisia kertomuksia.

Onko teidän kirjamaku muuttunut iän myötä? Jätättekö kirjoja helposti kesken?

Mä huomaan, että muutun aina vaan vaativammaksi lukemisen suhteen ja jätän helpommin kirjoja kesken, jos ne alkavat kehittyä itselle epämielekkääseen suuntaan. Romantiikka on esimerkiksi sellainen genre, jota olen alkanut välttelemään, koska sellaiset ylenpalttiset roihuaviksi, vuosisadan rakkaustarinoiksi kuvaillut romanssit ei vaan pidä mielenkiintoa enää. Tähän on ehkä ajanut se, että tykkään lukea seikkailufantasiaa, mitä mun kokemuksen perusteella monet naispuoliset nuortenkirjailijat käyttää hämygenrenä. Eli vaikka Goodreadsissa pääasiallisiksi genreiksi olisi merkitty fantasy ja/tai adventure, lukiessa kirja muuttuukin kuvaukseksi pääparin eeppisestä salamarakkaudesta.

Viimeisimpänä oon huomannut, että haluan lopettaa lukemisen heti, kun kirjailija alkaa kuvailemaan hahmojaan ylenpalttisen komeiksi/kauniiksi. Mua ei haittaa ollenkaan, jos kuvaus on jonkun hahmon kautta selvästi subjektiivisesti, eli esim "Petteri piti Markusta Jyväskylän kuumimpana jäbänä", mutta jos kijailija itse kuvailee hahmonsa piirteitä "kuin kreikkalainen patsas" tai tyyliin "Lilli oli käsittämättömän kaunis nainen. Hänen sieviä kasvojaan reunustivat täydelliset suklaanruskeat kiharat, jotka valuivat alas selkää kuin vesiputous, kohti hänen pyöreää pyllyään ja harvinaisen pitkiä gasellinjalkojaan" Luin vimeisimpänä Laini Taylorin Daughter of Smoke & Bone joka oli juuikin tällainen kokemus...  ;D
Tosin tässä kohden olen lukenut niin monia edellämainitun kaltaisia kirjoja, että Goodreadsin algoritmi varmaan ajattelee mun rakastavan niitä!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Vendela - 27.04.2020 15:11:28
Sain juuri loppuun tuon Hiljaisen potilaan ja olen kyllä Fiorellan kanssa samaa mieltä, että loppuratkaisu yllätti. Ei tuo silti mikään aivan huikea teos ole, mutta miellyttävä sitä oli kuunnella ja hyvin se ilmaisi mukaansa :) Joten suosittelen kyllä tutustumaan!

Lainaus käyttäjältä: Fio
Itsekin muuten ihmettelin tuota, että suhteen hurjaa kiihkeyttä kyllä korostettiin, mutta verhot vedettiin aika tarkkaan eteen, kun jotain alkoi tapahtumaan. ;D Se toisaalta korosti sitä keveyttä, että ei menty siinäkään liian pitkälle. Jospa lukijakunnan suunniteltu kohderyhmä on joko perinteistä tai nuorempaa, tai kustantaja vanhoillisemman sorttinen? ::) En tiedä. ;)
Palaan vielä tähän Uusia lukuja ja onnellisia loppuja teokseen ;D Itse ajattelin tuon seksin puuttumisen tai verhojen vetämisen eteen juuri sillä, ettei kirja tahtonut ratsastaa ja mässäillä seksillä kuten niin monet romanttiset kertomukset tänä päivänä tekevät. Minusta tuntuu, ettei romanttisia kirjoja lueta lainkaan ellei niissä luvata villiä ja kiihkeää seksiä, joka hyvin harvoin on hyvin kirjoitettua. Toki poikkeuksia varmasti on, ja niistä saa kyllä vinkata tänne suuntaan, sillä itse olen kyllästynyt lukemaan sitä ainaista voihkintaa ja kiihkoa, joka kuitenkin tuntuu niin kovin lattealta. Toki, jos miettii vielä tätä Uusia lukuja... niin teos olisi ehkä toiminut jopa paremmin jos koko seksiin ei olisi viitattu lainkaan. Nyt tuo lopputulos oli kieltämättä hieman tönkkö ja herätti ehkä enemmän kysymyksiä. Mitä Okakettu nostit esille tuosta kirjasta, niin itse en edes pysähtynyt pohtimaan näitä vastakkainasetteluita ;D Toki siinä alleviivattiin ja korostettiin näitä tiettyjä teemoja, mutta itse en edes lukenut sitä kovin kantaaottavana vaan ennemmin sellaisena hömppänä, joka soljuu toisesta korvasta sitään ja toisesta ulos :)


Sitten ihan toiseen aiheeseen. Onko täällä kukaan lukenut autofiktiivisiä teoksia ja mitä mieltä olette niistä?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Larjus - 27.04.2020 16:16:25
Mun piti ihan googlettaa, että mitä toi autofiktiivisyys oikein tarkoittaa :D Ei ole kyllä minulle tuttu kirjallisuustyyppi. Pentti Holapan Ystävän muotokuva (joka on mielestäni hyvä kirja) tosin muistaakseni käyttää autofiktiivisyyttä ainakin jossain määrin... Ainakin sen minäkertoja oli myös nimeltään Pentti Holappa. En kauheesti enää muista, vois lukea sen pitkästä aikaa uudestaan (jahka kirjastoihin taas pääsee).

Mitä nyt tässä mietin tota aihetta niin enpä voi todeta kuin että ei mulla oikeastaan mitään mielipidettä ole :D En oikeestaan osaa suhtautua niihin mitenkään ihmeellisellä tavalla, enkä lukiessani näe kertomuksen hahmoja muina kuin kertomuksen hahmoina. Muistelmat ja elämäkerrat ovat asia erikseen, mutta niissäkin mulle tulee usein semmoinen fiilis, että kuuntelen (luen) kun joku vain muistelee menneitä tapahtumia ym.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Kaarne - 27.04.2020 16:31:46
Kelsier: Rajasta etelään, auringosta länteen oli minusta erittäin, erittäin perinteinen Murakami! Siitä löytyi melkein kaikki hänelle tyypilliset elementit, mutta vaikka annoin kirjalle itse vain kaksi tähteä, on silti hassusti sellainen olo, että voisin sitä jopa suositella. :D Jos siis Murakami-kiintiö ei ole vielä täynnä.

Hyvää: tuon nimen sisältö (se kohta oli upea!), tunnelma, avonaisiksi jäävät kohdat tarinassa, loppuratkaisu päähenkilön puolison suhteen. Huonoihin juttuihin en nyt lähde sen syvemmin, koska minulla on vahvoja Murakami-antipatioita, ja niistä osa on vahvasti makuasioita. Mutta oma lempparini häneltä on kyllä 1Q84:n osat 1 & 2.

En edelleenkään ole lukenut romaaneja kokonaan, mutta lisää runokirjoja kyllä. Shastra Deon The Agonist oli pysäyttävän hieno ja Mary Oliverin kokoelmat mukavan lempeitä väsyneisiin päiviin. Juuri nyt minulla on kesken uusintaluku Anne Carsonin upeasta Autobiography of Redistä ja sen jälkeen aion ponnistella ja lukea viimein jonkin romaanin loppuun.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Okakettu - 27.04.2020 19:05:05
Lainaus käyttäjältä: Fio
Itsekin muuten ihmettelin tuota, että suhteen hurjaa kiihkeyttä kyllä korostettiin, mutta verhot vedettiin aika tarkkaan eteen, kun jotain alkoi tapahtumaan. ;D Se toisaalta korosti sitä keveyttä, että ei menty siinäkään liian pitkälle. Jospa lukijakunnan suunniteltu kohderyhmä on joko perinteistä tai nuorempaa, tai kustantaja vanhoillisemman sorttinen? ::) En tiedä. ;)
Palaan vielä tähän Uusia lukuja ja onnellisia loppuja teokseen ;D Itse ajattelin tuon seksin puuttumisen tai verhojen vetämisen eteen juuri sillä, ettei kirja tahtonut ratsastaa ja mässäillä seksillä kuten niin monet romanttiset kertomukset tänä päivänä tekevät. Minusta tuntuu, ettei romanttisia kirjoja lueta lainkaan ellei niissä luvata villiä ja kiihkeää seksiä, joka hyvin harvoin on hyvin kirjoitettua. Toki poikkeuksia varmasti on, ja niistä saa kyllä vinkata tänne suuntaan, sillä itse olen kyllästynyt lukemaan sitä ainaista voihkintaa ja kiihkoa, joka kuitenkin tuntuu niin kovin lattealta. Toki, jos miettii vielä tätä Uusia lukuja... niin teos olisi ehkä toiminut jopa paremmin jos koko seksiin ei olisi viitattu lainkaan. Nyt tuo lopputulos oli kieltämättä hieman tönkkö ja herätti ehkä enemmän kysymyksiä. Mitä Okakettu nostit esille tuosta kirjasta, niin itse en edes pysähtynyt pohtimaan näitä vastakkainasetteluita ;D Toki siinä alleviivattiin ja korostettiin näitä tiettyjä teemoja, mutta itse en edes lukenut sitä kovin kantaaottavana vaan ennemmin sellaisena hömppänä, joka soljuu toisesta korvasta sitään ja toisesta ulos :)
Minuakin lukiessa hämmästytti seksin korostaminen, koska se ei jotenkin sopinut yhtään kirjan muuhun sävyyn – Ninan aiempi romanssihan esimerkiksi esitettiin todella hempeänä, joten äkillinen ääripäästä toiseen hyppääminen oli yllätys, varsinkin kun se tapahtui ihan yhtäkkiä. Ymmärrän tuon, ettei seksikohtauksilla välttämättä ole haluttu mässäillä, mutta myöskään minusta asian sivuuttaminen parilla referoivalla lauseella ei tässä tapauksessa toiminut pääparin suhteen rakentamisen kannalta, kun sille kerran annettiin niin suuri merkitys. Ennen yhteenpäätymistäänhän Nina ja Lennox etupäässä riitelivät ja olivat tylyjä toisilleen joitain poikkeuksia lukuun ottamatta, joten minä olisin lukijana halunnut nähdä sen muutoksen ja aidon yhteisymmärryksen löytymisen. Sen sijaan ympäripyöreän seksin hehkuttamisen yhteydessä todetaan vain lyhyesti, että ”näin Nina tutustui Lennoxiin ja pääsi tämän sisimpään”, "hän oppi puhumaan miehen kieltä” ja ”Nina rakastui Lennoxiin. Hän tajusi sen jännittyneenä. Hän rakastui päivä päivältä enemmän”, jne, minkä jälkeen hypätään suoraan pakolliseen loppukonfliktiin.

Noh, kyllä tuo kirja selvästi on tehnyt jotakin oikein, kun en osaa lakata puhumasta siitä, pahoittelut. ::) Mutta tosi hienoa, että siitä on herännyt näin hyvin keskustelua. Pitää vielä sanoa, etten missään nimessä odottanut tai halunnut hirmu realistista kuvausta elämän varjopuolista, tai erityisen kantaaottavaa teosta, koska kyllähän kevyen kirjallisuuden pitää saada olla kevyttä. Omaan makuuni asiat esitettiin silti vähän turhan mustavalkoisesti ja helposti, niin että henkilöistä ja tapahtumista tuli tahattoman karikatyyrimaisia. Tässä tapauksessa asiaan varmaan vaikutti jotenkin Golgenin kirjoitustyyli, koska en minä tällaisiin seikkoihin yleensä ihan näin sinnikkäästi juutu, heh. :)

Minäkin luin Hiljaisen potilaan tässä välissä, ja lopun käänne oli kieltämättä sellainen, joka kummitteli mielessä vielä myöhemmin. Jään lähes aina kaipaamaan psykologisissa trillereissä enemmän sitä psykologista puolta, mutta tässä sitä oli kerrankin riittävästi. :D Vehkan tavoin olen myös lukenut Mary Oliverin runoja, joista pidän hirmuisen paljon. ♥
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 27.04.2020 19:30:39
Kun nyt psykologisista trillereistä puhutaan, luin uudestaan omasta hyllystä S.J. Watsonin Kun suljen silmäni, ja edellisestä lukukerrasta oli sen verran sopivasti kulunut aikaa, etten muistanut sitä liian tarkkaan, vaikka toki pääjuoni harvoin unohtuukaan. Se oli myös sellainen, joka piti kiinnostuksen yllä loppuun saakka, ja uusintalukemiskerrallakin jaksoi kiinnostaa, vaikka ratkaisu ei enää ollutkaan yllätys. :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Abarat - 01.05.2020 17:36:19
Osaisiko joku suositella kirjoja, jotka sijoittuu Ranskaan? Romantiikkaa, ranskalaisen muodin maailmaan sijoittuva tai muuten vaan tosi hyvä? Löytyis e-kirjana tai vaikka kirjakaupasta? Haluan löytää hyviä kirjoja Ranska-vivahteen kera!  :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Crys - 01.05.2020 17:57:47
Pitääpäs laittaa nuo Hiljainen potilas ja Kun suljen silmäni lukulistaan, koska psykologiset trillerit ja mysteeri on mun lempigenre :D Oon nyt kuunnellu iltaisin sängyssä muumeja kirjaston valikoimista, ne on sopivaan chilliä kuunneltavaa nukahtaessa. olen myös kokeillut dekkareiden kuuntelua, mutta se ei kyllä toimi, varsinkin kun pari viimestä kirjaa ovat olleet aiheiltaan vähän ahdistavia. Parisuhdeväkivalta/manipuloivat suhteet ei nimittäin oikein iske edes fiktiossa, toista kirjaa en edes voinu kuunnella kokonaan. Mutta Camilla Läckbergin Kultahäkki oli lopulta kuitenkin ihan kiinnostava lukukokemus, vaikkakaan ei iltakuunneltavaksi. Siinä oli lopussa sellanen twisti että kirja jää mieleen pitemmäksi aikaa.

Abarat: Jos melodramaattinen romantiikka ja runsas ranskalaisen maaseudun ja pikkukylien kuvailu 1800 luvulta iskee, niin suosittelen sellasta klassikkokirjaa kun Gustave Flaubertin Madame Bovary. Mulla on myös suositella psykologista trilleriä, joka sijottuu Ranskaan, Pierre Lemaitren Verihäät, siinä on myös romantiikkaa, tosin vähän twistillä. Kuuntelin tämän kirjaston valikoimasta viime kesänä ja oli muuten hyvin miellyttävä lukijakin.

Kiinnostaisi lukea Nabokovin Kalvas hehku kun olen kuullut siitä suosituksia että siinä piisaa twistiä, mutta kiinnostaisi tietää onko tämä kuinka vaikea luettava tämä todellisuudessa on kun rakenne on haastava ja myöhäismodernismia/postmodernismia kuitekin on. Onko kukaan lukenut sitä?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Kelsier - 02.05.2020 18:34:24
Abarat: Mää suosittelen Nina Georgen kirjoja Pieni kirjapuoti Pariisissa ja Pieni bistro Bretagnessa. Niistä löytyy ranskalaisen kesän kuvailua, pikkukyliä ja myös romantiikkaa. Kevyitä ovat luonteeltaan, mutta eivät missään nimessä höttöä vaan löytyy vakavampaakin sisältöä.
Toinen on Claudie Gallayn Tyrskyt. Se kertoo Normandian rannikolla sijaisevasta piskusesta kylästä.
Näistä olen kaikista itse tykännyt paljon.  :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Abarat - 10.05.2020 11:17:44
Kiitos kaikista suosituksista! Joku Ranska-vaihe nyt meneillään... Onko joku lukenu kirjan Sydämeni kissat? Niin koskettava että jäi kerran kesken!  :'( Varsinkin kirjan kohta nimeltä Jasper. Oon harkinnut käyttäväni kirjaston varaa&nouda-palvelua kun oon niin kirjanälkäinen. Kirjastothan avautuu kuitenkin kokonaan kesäkuussa. 
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: summerblue - 17.05.2020 01:08:25
Oletteko te käyneet jo kirjastossa? Täällä aukesivat isot kirjastot viikko sitten ja juuri äsken huomasin, että oma lähikirjastoni on huomenna auki kolmen tunnin ajan ja siellä seisoo noudettavissa ainakin puoli tusinaa varausta. Jotenkin jännittää koko kirjastoasia.

Abaratin Ranska-asiasta tuli mieleen, että mulla on ollut jo pitkään samanlainen Englanti-vaihe ja tekee mieli fiilistellä sitä paikkaa kirjojen kautta. Mikä tosin tarkoittaa sitä, että luen taas uudelleen niitä samoja Agatha Christien kirjoja kuin aina ennenkin, kun nirsoilijana mitään uutta ei tietenkään voi kokeilla :D

Huomasin tässä muutenkin pari päivää sitten, että oikeastaan luen todella paljon samoja kirjoja jatkuvasti. Esimerkiksi Agatha Christien "At Bertrand's Hotel" on sellainen, jonka kahlaan läpi varmaan joka vuosi. Halusinkin kysyä, että miten tämä teillä menee? Keskityttekö napsimaan uusia kirjoja, vai palaatteko usein myös jo aiemmin lukemienne kirjojen pariin?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Odo - 17.05.2020 16:48:10
Lainaus
Huomasin tässä muutenkin pari päivää sitten, että oikeastaan luen todella paljon samoja kirjoja jatkuvasti. Esimerkiksi Agatha Christien "At Bertrand's Hotel" on sellainen, jonka kahlaan läpi varmaan joka vuosi. Halusinkin kysyä, että miten tämä teillä menee? Keskityttekö napsimaan uusia kirjoja, vai palaatteko usein myös jo aiemmin lukemienne kirjojen pariin?
Ennen "paluutani" lukuharrastuksen pariin, tunnuin vuosia lukevani vain samoja. Pääasiassa Potteria ja Nälkäpeliä. :D Nyt vuosi sitten uudelleen lukemiseen heränneenä löytyykin koko ajan uutta ja kiinnostavaa luettavaa!! Joten nyt vuoden verran pääasiassa vain uusia teoksia, eikä vanhan kertausta ja uusien kirjojen lista on pitkä. ;)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Abarat - 17.05.2020 19:59:18
Nyt tulee lyhyt viesti mutta onko kukaan lukenu Terry Pratchettin Discworld-sarjaa englanniksi? Mua kiinnostaisi kokeilla! :) Lukeeko joku Pratchettin kirjoja?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 17.05.2020 20:08:04
Minä en oikein tykännyt Pratchettin tyylistä. Luin joitakin silloin kun ne olivat pinnalla.

Oletteko te käyneet jo kirjastossa? Täällä aukesivat isot kirjastot viikko sitten ja juuri äsken huomasin, että oma lähikirjastoni on huomenna auki kolmen tunnin ajan ja siellä seisoo noudettavissa ainakin puoli tusinaa varausta. Jotenkin jännittää koko kirjastoasia.

Halusinkin kysyä, että miten tämä teillä menee? Keskityttekö napsimaan uusia kirjoja, vai palaatteko usein myös jo aiemmin lukemienne kirjojen pariin?
Kävin jo! :D Oli jotenkin ihanaa, että viimein pääsi kirjastoon, vaikkakin vain rajattua reittiä noutamaan varauksen. Tulipa kotoisa olo.

Minä luen sekä että; yleensä on aina jokunen uutuuskirja meneillään ja lisäksi luen omasta hyllystä tai muuten vastaan tulleita vanhoja kirjoja. Tässä kuussa olen lukenut Torey Haydenin kirjat, jotka itseltä löytyvät, ja sen uusimman, joka tuli kirjastosta varauksesta. Huomaan, että en niistä niin pidä, ja taidan pistää muut paitsi ehkä yhden kiertoon. Mikä mielenkiintoista, monessa arvostelussa, keskustelussa ym Lapsi muiden joukossa on rankattu heikoimmille sijoille, mutta edelleenkin se oli niistä eniten minun makuuni.

Tuokin uusin, Satutettu lapsi, oli sellainen, jonka luki nopeasti läpi, mutta ei se kovin syvää vaikutusta tehnyt. Nyt etenkin, kun luki monta peräkkäin, sen juonikaavan huomasi niin selvästi että se vähän tökki.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Thelina - 17.05.2020 20:42:33
Abarat, minä olen joskus vuosia sitten lukenut Pratchettin kirjoja suomeksi. En usko, että jaksaisin lukea niitä englanniksi, en tosin ole kokeillut. Muistan tykänneeni eritoten niistä Kiekkomaailma-kirjoista, joissa oli päähahmoina Kuolema tai konstaapeli Porkkana. Näkymätön yliopisto -jutut sen sijaan olivat mielestäni tylsempiä. Olisi kiinnostavaa kokeilla, iskeekö Pratchettin huumori enää yhtään, ensi pitäisi vain tutkailla, mitkä kaikki hänen kirjoistaan minulla olikaan vielä lukematta.

Kirjastossa ei ole tullut vielä käytyä, pitääkin katsoa jos kävisi ensi viikolla! Olen lukenut tavallisia kirjoja viime aikoina tosi vähän, äänikirjat ovat sen sijaan vieneet mennessään, kun niitä on hyvä kuunnella lenkillä sekä sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Omassa kirjahyllyssä odottaa kyllä lukemista kirjankierrätyshyllystä napattu Barbara Woodin Domina. Barbara Wood on siitä hassu kirjailija, että kaikki hänen kirjat näyttävät kannen perusteella ihan kammottavilta roskaromaaneilta, mutta ovat oikeasti todella viihdyttäviä ja mukaansa tempaavia (ainakin minun mielestäni). Aikaisemmin on tullut luettua häneltä sellaiset kirjat kuin Sielun liekki ja Lumottu maa.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: summerblue - 17.05.2020 22:48:46
Oli pakko tulla tuosta Pratchettista kirjoittamaan :D Abarat, oletko siis lukenut noita kirjoja aiemmin suomeksi? Mikäli olet, niin toki omiin lemppareihin saa uutta sävyä englanniksi lukemalla, enkä noita kirjoja itse jaksaisi enää suomeksi lukea. Jos taas Pratchettia ei ole aiemmin englanniksi lukenut, niin Tiffany Aching on ehkä sellainen sarja, josta on helppo aloittaa.

Nimeän aina Pratchettin omaksi lempikirjailijakseni, mutta en minä oikeasti tykkää kaikesta tuotannosta. Nykyään en enää oikein pidä City watch-kirjoista. Pyrin pitämään lukemisen positiivisena asiana, ja noissa kirjoissa on sellaisia elementtejä, jotka häiritsevät tätä positiivisuuttani. Moist von Lipwigiä suorastaan inhoan, kun siinä siirryttiin jo pois vanhan koulukunnan tutusta ja turvallisesta. Munkin sydäntä lähellä on Pratchettin Kuolema henkilönä. Itse tykkään noista Näkymättömään yliopistoon sijoittuvista kirjoista. Muistan joskus viime vuonna googlanneeni kuinka paljon kustantaisi hankkia Last Continent omaan hyllyyn ja löytäneeni vain jonkun yhden kymmeniä euroja maksaneen käytetyn kirjan, mutta näitä järkevän hintaisia kappaleitahan on vaikka kuinka paljon. Ehkä en vain ole huomannut :D

Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Abarat - 17.05.2020 23:20:16
Kiekkomaailmaa oon lukenut hiukan suomennoksina. Esim. Naamiohuvit suomennettuna oli lukukokemuksena ok. Englanniksi en oo lukenu ollenkaan, vielä. Moni netissä sanoo, että kannattaa tarttua heti niihin kirjoihin alkuperäiskielellä eli englanniksi, huumori muuttuu suomeksi käännettäessä toisenlaiseksi. (Luonnollisesti).

Haluaisin testata pääsenkö kiinni Pratchettin kirjoittamaan maailmaan englanniksi, esim. Lainaamalla kirjastosta kirjan Maskerade. Mitä mieltä ootte siitä ihan ensimmäisestä Discworld-kirjasta The Colour of Magic? Entä mikä on juuri se paras osa, te jotka ootte sarjaa lukenut?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: summerblue - 18.05.2020 00:00:41
Kommentoin ensin tuota The Colour of Magic-asiaa. Tässähän tulee heti esiin kaksi koulukuntaa, eli ihmiset, jotka haluavat lukea kirjat järjestyksessä ja ne, joille asia ei ole niin tarkkaa. Itse edustan jälkimmäistä ryhmää. Mun mielestä nämä kirjat ovat sellaisia, että niitä voi lukea hyppimälläkin, eikä tarvitse mennä järjestyksessä, mutta joku muu voi olla sitten aivan eri mieltä ja sekin on ok :)

Mun mielestä tuo The Colour of Magic on tylsä kirja, eikä ollenkaan tämän miehen parhaimmistoa, mutta nämä ovat aina henkilökohtaisia mielipiteitä. :) Mieluummin aloittaisin vaikka siitä Maskeradesta, joka on paljon antoisampi lukukokemus. Mun kaikkien aikojen Pratchett-lemppari, jonka nimeän edelleen myös yleisesti lempikirjakseni on jouluparodia Hogfather. Tykkään paljon myös The Last Continent-kirjasta, jonka jo mainitsin, vaikka kaikista sen Australia-viittauksista en saakaan kiinni, kun Australia ei ole niin tuttu elementti. Kuoleman hahmoon keskittyvä Reaper Man on hieno myös, aika surullinenkin.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Arte - 18.05.2020 08:00:37
Olen lukenut Pratchettiltä vain muutaman kirjan. Lapsena luin niitä noitasiskoksista kertovia kirjoja, joita oli kai pari kolme, ja tykkäsin niistä hahmoista. Muuten olen lukenut Pratchettilta vain tuon Colours of Magic (suomeksi, mikä olikaan), enkä tykännyt siitä. En ole juuri huumorin ystävä kirjallisuudessa.

Lainaus
Huomasin tässä muutenkin pari päivää sitten, että oikeastaan luen todella paljon samoja kirjoja jatkuvasti. Esimerkiksi Agatha Christien "At Bertrand's Hotel" on sellainen, jonka kahlaan läpi varmaan joka vuosi. Halusinkin kysyä, että miten tämä teillä menee? Keskityttekö napsimaan uusia kirjoja, vai palaatteko usein myös jo aiemmin lukemienne kirjojen pariin?
Uudelleen lukeminen on ihanaa <3 Luen joka vuosi joitain kirjoja uudestaan. Viime vuonna aloitin Pottereiden uudelleenluennan - se on vielä kesken - ja nyt huhtikuussa starttasin uudelleen Anna-kirjojen kanssa. Ostin myös itselleni uuden painoksen Pikku naisia, jonka olen lukenut joskus teininä, ja sen aion kans piakkoin lukea uudelleen. Monesti saatan myös omalla vuorollani valita lukupiiriin kirjan, jonka itse olen jo lukenut, koska pidin siitä, haluan lukea uudestaan ja jutella muiden kanssa. Uudelleenlukeminen on myös ihana tapa rakastua lukemiseen uudestaan, koska tietää, että tarina on hyvä. Hankin kirjahyllyyni pääasiassa vain sellaisia kirjoja, jotka haluan lukea uudestaan.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Kaarne - 19.05.2020 10:10:18
Mäkin rakastan kirjojen lukemista uudelleen! ❤️ Nyt en ole hirveästi lukenut vanhoja suosikkeja, vaikka alkuvuodesta luinkin kahdesti The Defence or Gueneveren ja sittemmin myös sarjakuvakirjan nimeltä Waves, mutta joitakin kirjoja luen kyllä muutaman vuoden välein. Tällaisia ovat lapsuuden ikisuosikkini, Alki Zein Villikissa katsoo lasin takaa, Diana Wynne Jonesin Noidan veli ja Tuli ja myrkkykatko, Suzanne Collinsin Nälkäpelit ja pari muuta kirjaa. Siinä missä Potterit ovat monelle tällainen sarja, mulle Nälkäpelit oli ehkä merkittävin spefisarja nuoruudessa, koska siinä fandomissa olin vahvemmin mukana sarjan uuden osan ilmestyessä. (Pottereissa en voinut olla, koska ne oli meillä lapsena kielletty, ja muutenkin Maameri ja Chrestomancin maailmat olivat mulle fantasiamaailmoina rakkaampia jo lapsena ja nuorena.)

Nälkäpeleihin liittyen: Tänään pitäisi ilmestyä Ballad of Songbirds and Snakes, eli uusi ennakko-osa Nälkäpeli-sarjaan. Odotan sitä hurjasti, vaikka jännittääkin lukea edeltävän sarjan pahiksen näkökulmasta. Toisaalta uskon, että se on varmasti todella mielenkiintoista, ja Collins on tähän mennessä yllättänyt mut positiivisesti joka kerta. Matkijanärhi tosin vaati paljon sulattelua, koska se ei ollut yhtään sitä mitä odotin, mutta minusta se oli silti oivallinen kirja.

Ja nyt tätä viestiä kirjoittaessani kirja napsahtikin tilille ja Audibleen, joten !!!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Abarat - 26.05.2020 20:39:20
Mikä on teidän suosikkikirja Jane Austenilta ja miksi? Mulla on kesken tosi monet kirjat, ainakin nyt Emma. Iso pino Austenin kirjoja lainassa kirjastosta!  :) Entä mitä mieltä ootte Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää-kirjan jatko-osista?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Odo - 26.05.2020 21:07:07
Lainaus
Entä mitä mieltä ootte Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää-kirjan jatko-osista?
Minusta ne oli ihan ookoo! Ensimmäinen osa iski itseeni sen verran lujaa, ettei kaksi jälkimmäistä tehneet niin vaikutusta. Kolmannesta pidin ehkä enemmän kuin kakkosesta, että kannattaa se koko sarja tsekkailla. :) Sen sijaan Pariisi yhdelle ja muita kertomuksia ei niin iskenyt, mutta harkitsen lukevani sen, kuinka Painovoimaa uhmataan Moyesin muista teoksista.

Jane Austenia en ole kyllä koskaan lukenut. ;D

Ah, viikonlopun pyhitän uudelle Nälkäpelille. Balladi laululinnuista ja käärmeistä on fyysisenä hersiona odottamassa huomiotani. :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 26.05.2020 21:31:10
Minä pidin Moyesin jatko-osista, mutta se erillinen hevosteemainen kirja jäi kesken aika alkumetreiltä.

Abarat, minä taidan pitää kaikista Jane Austenin kirjoista, mutta Emma on sellainen, jota aina suosittelen ekaksi Austeniksi, koska se on kevyt ja hilpeä. :)

Riemuitsin kovasti viime viikolla, kun pääsin lopulta kirjastoon! <3 Vain varauksien noutaminen on mahdollista, mutta sain jo useamman. Aloitin innokkaana Sophie Kinsellan uusimman Sitä saa mitä antaa, vain huomatakseni että olin lukenut sen jo tuoreeltaan englanniksi iät ajat sitten. En edes hahmottanut että se oli se sama! ;D No, menihän tuo uudestaankin. Nyt on lukuvuorossa Sujata Masseyn Satapurin jalokivi, joka on samaa sarjaa kuin Murha Bombayssa - Perveen Mistry tutkii. Pidän tästä sarjasta enemmän kuin Rei Shimurasta, päähenkilö on jotenkin lähestyttävämpi ja vaikka en ole suuri Intia-fani noin yleensä, niin kaikki tuollainen kulttuurillinen kiehtoo ja kiinnostaa, varsinkin kun tämä sarja sijoittuu 1900-luvun alkupuolelle.

Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Iloinen Sipuli - 08.06.2020 13:35:44
Olen löytänyt uuden mainoin genren, josta janoan lisää luettavaa. Nimittäin suomi-scifi/suomi-dystopia! Siis kirjoja, jotka sijoittuvat jollain tavalla poikkeukselliseen, mahdollisesti dystooppiseen Suomeen. Olen lukenut tähän "genreen" laskettavia hyviä ja vähemmän hyviä kirjoja, ja kiinnostavana yksityiskohtana mainittakoon, että pelkästään kirjoista, joissa Kehä 3:n ympärillä on jonkinlaiset muurit, voisi muodostaa oman genrensä.

Jo lukemiani ja hyviä mainittakoon
- Johanna Sinisalo: Auringon ydin
- Piia Leino: Taivas
- K.K. Alongi: Kevätuhrit-trilogia
(!!!)
- Helena Waris: Entropia

Ja sitten genreen kuuluvia, mutta ei ihan niin hyviä
- Esa Mäkinen: Totuuskuutio
- Antti Tuomainen: Parantaja
- Jemina Kuisma: Terra Antiqua


Mutta onko lisää suosituksia suomidystopialle, tälle uudelle mainiolle genrelle?

(Oma lukunsa ovat sitten toki ne suomalaiset scifi/dystopiateokset, jotka sijoittuvat kuvitteelliseen maailmaan, kuten Siiri Enorannan Nokkosvallankumous (ehkä paras ikinä) tai Marisha Rasi-Koskisen Auringon pimeä puoli)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Kaarne - 08.06.2020 13:55:53
Noh, en nyt suoraan osaa lonkalta heittää kuin kaksi dystopiaa:

Pasi Ilmari Jääskeläisen Sielut kulkevat sateessa on metka dystopiahko romaani. Leena Krohnilla taas on useampiakin, kuten vaikkapa Unelmakuolema, mutta erityisen hyvin hän loistaa novelleissa ja pienoisromaaneissa. J. Pekka Mäkelän Nedut on myös hauska suomalainen vaihtoehtohistoriateos.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 08.06.2020 14:53:42
Minulle tulee mieleen Emmi Itäranta. Hänen kirjoissaan on tällaisia asetelmia. :) Johanna Sinisalo ja tuo Kevätuhrit-sarja tulivat minullekin mieleen ensimmäisinä sen lisäksi.

Tein uteliaisuuttani kirjaston sivulla haun ja löytyi mm. tällaisia, joita tosin en ole lukenut.

Laine, Petri; Leinonen, Anne: Kuulen laulun kaukaisen, 2014
Kansainvälisen avaruusaseman miehistö joutuu seuraamaan Maahan syöksyvän meteoriitin aiheuttamaa tuhoa. Jatkosodan lentäjä-ässää seuraa liiankin hyvä onni. Jääplaneetan tutkimusasemalla sattuu mystisiä kuolemantapauksia, eikä planeetta ole ollenkaan niin autio.

Aumasto, Marjaana: Rikas, laiha ja kaunis, 1996
Siitä ei ollut kuvausta, mutta googlettamalla löytyi kohta, missä kirjailija kertoo:
Joissakin kirjoissani Rikas, Laiha ja Kaunis (Kirjayhtymä1996), Ilvesnainen (Kirjayhtymä1998) ja Zaida (Tammi 2004) olen käyttänyt tyylikeinona science fictionia ja fantasiaa.


// Antoipa google tällaisenkin listan! No siinä on jo kirja poikineen. :)

https://projects.tuni.fi/dystopiaprojekti/suomalaisia-dystopioita/ (S, pelkkä kirjalistaus linkin takana)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Kiirsu - 08.06.2020 15:37:09
Mutta onko lisää suosituksia suomidystopialle, tälle uudelle mainiolle genrelle?

En ole itse kirjaa lukenut, mutta yhdellä kirjallisuuden kurssilla käsiteltiin Jan Salmisen Äidinmaata. Tämä kirja kuulosti tosi mielenkiintoiselta ja on ollut pitkään lukulistallani, en vain ole vielä saanut aikaiseksi lukea.

Lainaus käyttäjältä: Iloinen sipuli
kiinnostavana yksityiskohtana mainittakoon, että pelkästään kirjoista, joissa Kehä 3:n ympärillä on jonkinlaiset muurit, voisi muodostaa oman genrensä
Oi, en olekaan tähän törmännyt! Nyt alkoi kiinnostaa, missä kirjoissa on tällainen muuri? Haluan myös lukea!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Iloinen Sipuli - 08.06.2020 18:47:34
Kiitos suosituksista Vehka ja Fiorella! Ihan uusia teoksia ainakin itselleni! Paitsi J. Pekka Mäkelän tiesin ja hän on niitä kirjailijoita, joiden tuotantoon olin aikomassa tutustua. Ja niin, Itärannan Teemestarin kirjahan on ollut lukulistalla ties kuinka pitkään, mutta jotenkin siitä jäi huonot vibat, sillä jossakin äidinkielen tehtävässä (olikohan jopa yo?) sitä piti analysoida.

Kiirsu: Noh, jonkinlaista tämänkaltaista asetalmaa on havaittavissa ainakin teoksissa Taivas by Piia Leino, Totuuskuutio by Esa Mäkinen, Terra Antiqua by Jemina Kuisma, Entropia by Helena Waris. Antti Tuomaisen Parantajasta en muista, mutta oli kyllä muuten sellainen kirja, etten yhtään ihmettelisi :)

// kiitos myös Crys ja Nyyhti, meni lukulistalle!!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Crys - 12.06.2020 14:01:27
Iloinen Sipuli, tavallaan suomidystopiaa (päähenkilö on alunperin suomalainen ja Suomessa myös käväistään muistaakseni yhdessä vaiheessa) on Maarit Verrosen Hiljaiset joet. Luin tämän pari vuotta sitten ja tykkäsin paljon. Tämän voisi laskea apokalyptiseksi dystopiaksi.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Nyyhti - 16.06.2020 08:14:06
Iloinen Sipuli: luin juuri Arten minulle vinkkaaman Anu Holopaisen Molemmin jaloin, ja sitä voin ehdottomasti itsekin suositella! Se ei sijoitu välttämättä Suomeen, mutta itse ainakin niin tulkitsin :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: LaraLura - 24.06.2020 23:31:55
Multa saapi suosituksen Victoria Aveyardin Hopea -sarja. Juuri luin kahdessa päivässä ensimäisen osan Punainen Kuningatar. Dystopiaa. Ensimmäinen osa lähtee tarinaltaan hitaasti liikkeelle, mutta jossain vaiheessa tarina vie mukanaan.


Myöskin voin suositella Anu Kuusenoksan Aurora -sarja. Tähän sarjaan en vielä ole päässyt käsiksi, vaikka kirjat olivat hetken aikaa kirjahyllyssäni.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Tamsin - 11.07.2020 19:57:32
Olen löytänyt uuden mainoin genren, josta janoan lisää luettavaa. Nimittäin suomi-scifi/suomi-dystopia! Siis kirjoja, jotka sijoittuvat jollain tavalla poikkeukselliseen, mahdollisesti dystooppiseen Suomeen. Olen lukenut tähän "genreen" laskettavia hyviä ja vähemmän hyviä kirjoja, ja kiinnostavana yksityiskohtana mainittakoon, että pelkästään kirjoista, joissa Kehä 3:n ympärillä on jonkinlaiset muurit, voisi muodostaa oman genrensä.

Nämä kiinnostavat ja olisi mielenkiintoista kuulla lisää! :D Vielä muutama vuosi sitten pidin tätä omana guilty pleasure -muotonani, mutta yhden tällaisen kirjan lukeminen osoitti, että kyseessä on sittenkin pleasure ilman syyllisyyttä. Kirjan maailmaan oli niin houkuttelevaa sukeltaa, että aloin elätellä mielikuvaleikkejä omasta Suomi-dystopiasta tai -kauhusta ja omista seikkailuistani siellä. Omasta näkökulmastani tämä on kirjallisuuden parhaimpia piirteitä.

Suomi-kauhu, myös ilman dystopiaa, on myös jotenkin todella nautittavaa. Kirjojen vaihteleva tyylillinen ja taidollinen taso ei tee hallaa lukukokemukselle, jossa sisältö ja valinnat ovat kaikkein tärkeimmät.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Abarat - 15.07.2020 16:22:03
Suomi-kauhuun liittyen onko joku lukenu Mia Vänskän kirjoja? Ite oon lukenu vasta yhden ja senkin vuosia sitten. Kiinnostais tarttua uudestaan Vänskän kirjoihin! Onko muuten joku lukenu kirjaa Illallinen vampyyrin kanssa? Onko siinä kirjassa mitään järkeä? (Luokiteltu lähikirjastossa erotiikan puolelle).
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 15.07.2020 20:25:36
Joskus muinoin lukenut nuo mainitsemasi, Abarat. :) Vänskän kirjoissa oli jotain hiipivän hermostuttavaa. Minusta toimi oikein hyvin sellaisena kauhuna, jota sai lukea vähän selkäpii väristen muttei kuitenkaan ollut mitenkään karmivaa tai oikeasti pelottavaa.

Illallinen vampyyrin kanssa oli vähän nolo, tai siitä ainakin huomasi että oli nuoren tytön kirjoittama. En muista enää kunnolla miten se oikein meni, mutta jäi mieleen että minua tökki pahasti se ajatus, että raiskausta romantisoidaan ja että päähenkilö, joka joutui vangiksi todistettuaan vampyyrien toimintaa, rakastuikin päätä pahkaa tyyppiin, joka paitsi kidnappasi, myös uhkaili henkeä ja kävi seksuaalisesti kimppuun. Ja sitten siinä tuli tietysti vielä kuvioihin kaikenlaista maagista ja suurta ennustusta ja muuta vastaavaa kliseetä.

Käytännössä se on painettu ficci omilla hahmoilla, vahvasti Twilight-vaikutteisilla mutta vain vahvemmin seksualisoiduilla. Voisi vähän rumasti sanoa, että vaikka jotakin tekstiä ihkutettaisiin ficcitasolla, se ei siitä välttämättä suurta romaania tee. Ainakaan tässä tapauksessa.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Melodie - 15.07.2020 22:47:58
Kannan korteni suomidystopiakekoon! Luin vastikään Lotta Dufvan Limbodusan, joka sijoittui osittain Suomeen ja kertoi vallankumouksentekemisestä. Pidin siitä kovasti! Kertojaäänet olivat herkullisia ja tapahtumissakin pysyi yllättävyys yllä.

Vähän sinne päin mainittakoon Briitta Hepo-ojan Suomea lohikäärmeille, joka sijoittuu vaihtoehtoiseen (mutta aika dystooppiseen) Suomeen. Sekin oli enimmäksen hyvä!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: summerblue - 05.08.2020 21:59:44
Mites elokuun lukemiset? Odotatteko mitään tulevia uutuuskirjoja?

Lukiko teistä kukaan juniorina sellaista kirjasarjaa kuin Vihreä Varis? Tämä oli yksi sarjoista, joita intohimoisesti kahlasin ala-asteikäisenä läpi ja mulle on jäänyt noin 20-18 vuoden takaa mielikuvat, että näissä oli vähän järkyttävämpiä ja erikoisempia teemoja kuin muissa lukemissani kirjoissa. En tiedä onko tällä mielikuvalla mitään totuuspohjaa :D Noista kirjoista ei myöskään oikein löydy netistä tietoa, että voisi tutkia mistä mikäkin osa kertoo ennen kuin menee kirjastosta varaamaan, mutta otin kuitenkin nyt yhden lainaan nostalgiapärinöissäni. Tässä kirjassa kerrottiin Sakusta, jonka uusi kaveri käy apukoulua ja aikoinaan kymmenkesäisenä tämä apukouluasia oli tosi kiinnostava ja ennestään tuntematon juttu.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fairy tale - 06.08.2020 13:16:03
Itse en ole koskaan selvillä uutuuskirjoista, ellei joku vasta vasten tule sellaisesta puhumaan juuri minulle. Olen yleensä hyvin pihalla sellaisista. Poikkeuksena ehkä sarjat, joihin odottaa uutta osaa tai viimeisintä suomennosta.

Tällainen jälkijunassa kulkeminen mahdollistaa sen, että moni on jo kirjan tai kirjasarjan lukenut ja siihen itse tarttuessa se löytyy ilman suurta vaivaa ja odottamista kirjastosta ja sarjaa pääsee lukemaan läpi yhtäsoittoa. Parin vuoden jahkailun jälkeen aloitin viimein lukemaan Noituri-sarjaa. Tällä alueella ensimmäinen kirja tuotti vähän harmaita hiuksia, koska siihen oli paljon varauksia, mutta luin sen lopulta e-kirjana. Se oli ihka ensimmäinen kokemukseni lukea mitään e-kirjana. Kakkonen ja kolmonen nyt jo fyysisenä kirjana.

Jossain alitajunnassa odotan, että lukemani sarjat saavat uusia osia. Yksi näistä Outlander, johon joutuu sitten vielä odottamaan sen suomennoksenkin. Kiitos muuten lukuvinkeistä aiheesta suomidystopia. Kun seuraavaksi ihmettelen mitä voisi alkaa lukea, niin täältä olen käynyt hakemassa vinkkejä ja löytänyt uutta lukemista.  :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fairy tale - 11.08.2020 19:26:51
Tuplapostaan, koska tämä ei liity yhtikäs mitenkään ylläolevaan viestiini. (Tai liittyy ja liittyy mutta ei kuitenkaan).
Jäin nimittäin pohtimaan kirjojen suomennoksia. Itse suosin suomenkielistä kirjallisuutta ja odottelen suomennoksia, sillä aivan kaikkien kirjojen englanti ei ole suinkaan niin simppeliä, että pysyisin kärryillä. Ja pahus kun englanniksi lukeminen on hidasta (varsinkin kuvaukset) ja mielellään katsoo muutaman toistuvan sanan merkityksen.

Mutta nyt kehun Noituri-sarjan suomennoksia. En tiedä miten uskollisesti suomentaja on kääntänyt alkuperäisestä kielestä, mutta nyt kaksi osaa Narrenturmia lukeneena ja neljä kirjaa Noituria lukeneena uskoisin että ruokottomuudet ja muut alatyyliset ilmaisut on suomennettu oikeinkin hyvin. Pitkä pätkä kirjaa luettuna on kuin mikä muukin kirja, kunnes se yllättää tuolla suoralla hävyttömyydellään, joka läjähtää iloisesti silmille. Ennen tätä ainoastaan Outlanderin suomennoksessa on ollut muutama tuollainen vastaava kohta. (Esim. kerrotaan että hevonen paskantaa kikkareen pyörimään kinttuihin tai että joku pierasta töräyttää äänekkäästi.) Ehkäpä näitä on myös muiden kirjailijoiden teksteissä, mutta en ole vielä sellaista sattunut lukemaan.

Kirja imaisee mukaansa, kun on nähty parikymmenen rivin verran vaivaa kuvailemaan torilla tapahtuvaa hässäkkää ja mitä kaikkea se hässäkkä sisältää. Mitkä kojut kaatuva, kaalinpäät kierivät, possut karkaavat jne. tai vastaavasti kohta, jossa henkilö käyttää miekkaa ja tekee väistöjä. Taistelut ovat tylsiä, mutta hyvin kerrottuna ja tarinaa eteenpäin vievinä ne ovat onnistuineita.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Aionka - 21.08.2020 20:49:23
Jäin nimittäin pohtimaan kirjojen suomennoksia. Itse suosin suomenkielistä kirjallisuutta ja odottelen suomennoksia, sillä aivan kaikkien kirjojen englanti ei ole suinkaan niin simppeliä, että pysyisin kärryillä. Ja pahus kun englanniksi lukeminen on hidasta (varsinkin kuvaukset) ja mielellään katsoo muutaman toistuvan sanan merkityksen.
Mun mielestä on olemassa niin mahdottoman hyviä suomennoksia, että välillä harmittaa, etten lue käytännössä mitään muuta kuin Ilta-Sanomia ja Aku Ankkaa suomeksi.

Olen siirtynyt kokonaan ekirjoihin, joten Google Play ja Amazon ovat pääasialliset kirjakauppani. Eipä ole tullut pahemmin suomenkielisiin kirjoihin törmättyä, en ole kyllä tajunnut etsiäkään. Oon innostunut indie-kirjailijoista, joiden teoksia saa parhaimmillaan eurolla em. kaupoista.
Mulla on myös kirjaston äppi, jossa ei ole suomenkielisiä kirjoja ollenkaan. Varmaan on olemassa joku eri kirjastosovellus suomenkielisille kirjoille, mutten varmaan kirjastokorttia tehdessä tajunnut, että sillekin olisi kysyntää. Vaikka asuin monta vuotta Iso-Britanniassa ja kotikieleni on edelleen englanti, iskee suomenkielinen teksti paljon syvemmälle ytimeen. Oon alunperin lukenut esim. Ylpeyden ja Ennakkoluulon suomeksi ja mun mielestä se suomennos on jotenkin vaan paljon parempi kuin itse alkuperäisteos  ;D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Iloinen Sipuli - 05.09.2020 20:10:44
Mukavaa, että on hyviä kokemuksia suomennoksista! Itselläni on ollut jo kohta kymmenen vuotta sellainen ihme ongelma, että haluan aina lukea alkuperäiskielellä. Ja koska kaikki todellisuuden jäsentämiseni tapahtuu suomen kielen kautta, haluan siis lukea käytännössä vain suomalaisia kirjoja. Toki on joitakin tiettyjä ns. tärkeitä, jotka pitää saada lukea, jolloin luen suomennoksen jos sellainen on saatavilla. Sillä kaikesta huolimatta englanninkielen taitoni ei ole tarpeeksi hyvä - tai itse tykkään muotoilla sen niin päin, että suomen kielen taitoni on liian hyvä.

(Kiitos muuten uusista suosituksista! Lukulistalle meni - ja todellakin listalle, sillä juuri nyt kouluhommat ja niihin liittyvä lukeminen vie ihan kaiken ajan, en ole ehtinyt lukea kaunokirjallisuutta pitkään aikaan!)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Eino - 10.09.2020 22:46:26
Luetteko Finlandia-ehdokkaiden tai -voittajien kirjoja? Mitä suosikkeja teillä on ollut viime vuosina?

Havahduin ehkä viisi vuotta sitten siihen, että luen melkein pelkästään ulkomaista kaunokirjallisuutta. Mulla oli jostain syystä sellainen käsitys, että suomalainen nykykirjallisuus on jotenkin tylsää ::) Halusin vähän haastaa itseäni pois mukavuusalueelta ja otin projektiksi lukea enemmän kotimaista. En oikein tiennyt mistä muualtakaan lähteä liikkeelle, joten etsin käsiini listan vuoden 2014 Finlandia-ehdokkaista ja aloin kahlaamaan niitä läpi. Osuin kyllä heti todelliseen kultasuoneen, koska kaikki mun tämän hetken kotimaiset suosikkikirjat on tuon vuoden Finlandia-ehdokkaita :D Anni Kytömäen Kultarinta on niistä ehdoton suosikki. Siinä on kaunis tarina, mutta eniten mulla on jäänyt mieleen kirjan kieli ja se, miten vahvasti luonto on kirjassa läsnä. Oon jo valmiiksi vähän luontohippi, mutta tuon lukukokemuksen jälkeen teki mieli vaan halailla puita päivät pitkät. Myös Tommi Kinnusen Neljäntienristeys ja Sirpa Kähkösen Graniittimies oli todella hyviä (ja helppolukuisia) kirjoja, joita suosittelen kyllä lämpimästi kaikille!

Lukuprojekti jäi päälle, ja olen pyrkinyt lukemaan ainakin kaksi-kolme ehdokasta kustakin kierroksesta vähän sen mukaan, mikä vaikuttaa kiinnostavalta. Itse Finlandia-voittajista en ole oikeastaan välittänyt. Vuoden 2018 voittajasta Olli Jalosen Taivaanpallosta pidin kyllä sen verran, että aion lukea sen jatko-osankin, mutta sitten taas esimerkiksi Laura Lindstedtin Oneiron jäi mulla kesken. Jätän tosi harvon kirjoja kesken, mutta kun jouduin uusimaan kirjaston lainaani neljättä kertaa, tajusin että ehkä kannattaa luovuttaa jo... Vuoden 2019 ehdokkaita en ole vielä alkanut lukemaan, koska niissä on ollut kirjastossa vielä niin paljon varauksia, etten jaksa odottaa. Pianhan vuoden 2020 ehdokkaatkin jo julkaistaan, josko sitten iskisi kiinni apajille viime vuoden kirjoihin ::)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Arte - 18.09.2020 22:24:48
Eino, joo ja en! Vuoden 2000 Finlandia-voittaja, Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi, on yksi suosikkikirjojani, ja olen tykännyt myös monesta muusta teoksesta, joka on voittanut tai ollut ehdolla (Westön Missä kuljimme kerran, Oksaselle Puhdistus, Kinnusen Neljäntienristeys, Kivimäen Kultarinta). Yleisesti huomaan kuitenkin suhtautuvani aika varauksella Finlandia-voittajiin. Esim. Bo Carpelanin Kesän varjot oli aivan mielettömän tylsä ja mitäänsanomaton, enkä tykännyt Taivaanpallosta tai Akvarelleja Engelin kaupungista. Jotenkin aina odotan, että Finlandia-voittajat ovat tietyllä tapaa ”outoja”, eli ne koettavat jollain tapaa olla sellaista ”hienompaa” kirjallisuutta, jota on tylsä lukea. :D Tämä on vain mielikuva, joka minulla on. Ja toki se voittajaehdokas on aina yhden henkilön mielipide.

Kiva kun sanoit tuosta Graniittimiehestä, pitääpä kokeilla! Kun kerran Neljäntienristeydestä ja Kultarinnasta pidit niin ainakin jollain tapaa samaan suuntaan menee kirjamieltymyksemme. :P
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fairy tale - 21.09.2020 20:39:52
Sain juuri Noituri-sarjan viimeisenkin kirjan Myrskykausi luettua. Nyt mieli viilettää vielä seikkailujen pyörteissä, mutta kohta jo kummastelen mitä alkaisin lukea seuraavaksi.

Täällä on mukavasti tullut ehdotuksia ja kesän listaus itsekunkin lukemisista voi poikia innostusta. Kiitän kovasti täällä olleita ehdotuksia ja kiinnostuin itsekin hiukan tuosta suomidystopiasta, josko tutustuihin kirjaan tai pariin sen aihepiirin äärellä.  :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Vendela - 21.09.2020 21:08:01
Pakko tulla tänne hehkuttamaan, kun kuuntelin tänään loppuun aivan mahtavan teoksen Suon villi laulu, kirjoittanut Delia Owens. En muista yhtään mistä bongasin tämän suosituksen, mutta tämä oli todella hieno kirja :) Hyvässä tasapainossa dekkaria, rakkautta sekä kaunista kuvausta luonnosta! Suosittelen siis lämmöllä tätä :) Kirjastoissa voi olla aika pitkät jonot, itse kuuntelin tämän BookBeatista.

Onko joku muu tutstunut tähän Rämelikan tarinaan?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Thelina - 22.09.2020 11:40:58
Eino, minullakin on tullut luettua useampia Finlandia-voittajia viime vuosina, mutta muihin ehdokkaisiin en ole sen tarkemmin tutustunut. Tykkäsin Neljäntienristeyksestä ja myös Olli Jalosen kirjoista olen tykännyt: olen tuon vuoden 2018 Finlandian voittaneen Taivaanpallon jälkeen lukenut muitakin hänen kirjojaan. Jalonenhan on voittanut Finlandian peräti kahdesti, edellinen voittaja oli Isäksi ja tyttäreksi vuodelta 1990. Tämä on itselläni vielä lukulistalla. Myös Ulla-Lena Lundbergin Jää vuodelta 2012 oli mielestäni hyvä, juuri niitä helppolukuisempia verrattuna moneen "erikoisemman" tyyliseen Finlandiavoittajaan. Oneironista minulla on vähän sama fiilis, en tykännyt, vaikka sainkin sen kahlattua loppuun. Tyyli ei kolahtanut ja siinä käsiteltiin muutenkin liian rankkoja aiheita sen hetkiseen elämäntilanteeseen (syömishäiriöinen hahmo oli vähän liikaa juuri, kun eräällä läheiselläni oli syömishäiriö pahimmillaan).

Vendela, minäkin olen kuullut hyvää tuosta Suon villistä laulusta ja se on lukulistallani :) Mietin vielä, kuuntelenko äänikirjana vai luenko tavallisena (vai e-kirjana). Kiva kuulla, että se oli hyvä, sillä tuo kuulostaa juuri sellaiselta kirjalta, mitä olen kaivannut!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Eino - 22.09.2020 19:23:39
Arte, mulla on sama ennakko-oletus voittajista, että ne on jotenkin erikoisempaa tavaraa ja liian outoja mun makuun. Aika usein voittajia lukiessa olen löytävinäni sen erikoisen seikan, mikä on ratkaissut kirjalle voiton ja myhäilen, että arvasinpa :D Joskus mietin, kokeeko voittajan valitsija painetta siitä, että voittokirjan pitäisikin olla ns. erikoinen ja jopa jollain tavalla raflaava. Mun tuttavapiiristä moni vähemmän kirjoja lukeva elää siinä käsityksessä, että Finlandia-palkinto annetaan sen vuoden parhaalle kirjalle jonkun äänestyksen tai asiantuntijaraadin valinnan perusteella, eli että voittaja oikeasti olisi tiukan seulan läpäissyt vuoden absoluuttisesti paras kirja. Silloin jos lukee vuodessa vain yhden kirjan ja valitsee Finlandia-voittajan, saattaa käsitys suomalaisesta nykykirjallisuudesta olla esim. just niin kuin mulla aikaisemmin eli tylsää ja outoa  :-\ Toki makuja on monia ja se mikä mulle on outoa, on varmaan monelle ihan normisettiä. Ja kiitos että palautit mun mieleen Missä kuljimme kerran! Oon lukenut Westöltä pari muuta kirjaa ja tykkäsin hänen tyylistään, mutta juuri tuo on jäänyt aina muiden lukuprojektien varjoon.

Thelina, en pysty osoittamaan tarkasti, mikä mua Oneironissa vaivasi, mutta muistan että tunnelma oli siinä tosi raskas. Muistan eläneeni itse juuri samaan aikaan vähän hankalampaa elämänvaihetta, ja varmaan ahdistusta oli omassa elämässäkin riittämiin ilman lukuharrastustakin... Ylipäätään musta on kiinnostavaa miten voimakkaasti vaikka elämäntilanne ja ikä vaikuttaa lukukokemukseen. Toisinaan tiedostan hyvin selvästi jonkun kirjan luettuani, että olisin tykännyt tästä nuorempana tai jos olisin lukenut sen lomalla rentoutuneena ajan kanssa. Joskus jopa liian monen samaan aihepiiriin liittyvän kirjan jälkeen tulee täyskyllästyminen ja fiilis periaatteessa hyvän kirjan kohdalla on, että hohhoijaa taas tätä samaa :( Luin vähän aikaa sitten Katja Ketun Rose on poissa, ja ymmärsin kyllä miksi monet ovat sitä kehuneet ja pystyin nauttimaan kielestä ja juonikin tempaisi otteeseensa, mutta silti olin lähinnä helpottunut kun sain kirjan loppuun. Mulla oli meneillään vaihe, jolloin olin tosi kiinnostunut sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, ja olin tosi uppoutunut siihen maailmaan. Ketun kohdalla tuli sitten se stoppi, enkä olisi jaksanut enää yhtään vähemmistöjen ja naisten sortamiseen liittyvää materiaalia, vaikka aihe on tosi tärkeä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Abarat - 03.10.2020 15:54:33
Haluaisin taas lukea Stephen Kingin kirjoja... Mistä kumpuaa tunne, että kaikki pitäis omistaa? Pitäis vaan kokeilla kirjaston kirjoja. Hohto on hyvin kirjoitettu ja pelottava, Kuvun alla sen sijaan oli liian raju, sitä en yhteen aikaan pystynyt lukeen. Mihin kirjaan tarttuisin? Onko joku tutustunu kunnolla Musta torni-sarjaan?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Odo - 03.10.2020 16:02:42
Lainaus
Haluaisin taas lukea Stephen Kingin kirjoja... Mistä kumpuaa tunne, että kaikki pitäis omistaa?
Tuskinpa kaikkia tarvii, luulisin, että Kingiä löytyy hyvin kirjastoista - vähintään kaukolainalla. :) Toki, joskus iskee inspiraatio haalia kasaan "koko sarja" tai "tuotanto", mikä ainakin mulle tulee, jos oikeen innostun. :D Nytkin haaveilen ja todennäköisesti tilaan itselleni joululahjaksi Potter-boksin, että saan sarjan just tietyillä kansilla englanniksi, hih. :D Oon niitä irtona koettanut metsäsää, mutta no edullisemmaksi tulee tuo boksi, eikä irtona saa enää esim. suomalaisesta tai adlibriksestä. Mut Kingiin vielä, että jos makustelet syksyn ja mietit, lähdetkö antikvariaattikierrokselle, löytyisikö sieltä! :) Kauppoihinkin tullut toki leffojen myötä uusintajulkkareita Kingistä, se on ihan kiva. :)

Itsehän en uskalla Kingiä lukea - siis kauhuja. :D Olen lukenut Mersumiehen ja Revolverimiehen, joista ensimmäinen on dekkari ja seuraava hieman sekametelisoppa (?), mutta ei kuitenkaan suoraan kauhua, tietääkseni. Ne oli ihan viihdyttäviä, mutta ei kuitenkaan mitenkään erityinen palo iskenyt Kingiin. Sen sijaan ihan kivasti tykkäsin hänen teoksestaan "Kirjoittamisesta", mutta se oli aika omaelämänkerrallinen, kun toivoi sitä kirjoittamista enemmän. Vaikka kieltämättä hauska noinkin. :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Larjus - 03.10.2020 16:17:44
Mä oon lukenut Kingin tuotantoa jonkin verran, mutta musta ne on kauhuksi aika tylsiä :D Hohtoakaan en jaksanut lukea loppuun, vaikka välillä oon miettinyt, että siinäkin kaikki jännitys tulee varmaan vasta siellä ihan loppupäässä (en oo sitä leffaakaan nähnyt mut tiedän juonen pääpiirteittäin), kuten esimerkiksi Heräämisessä (oli se kai Herääminen? 🤔 ainakin Wikipedia-artikkeli kuulosti tutulta ja muistoihini sopivalta). On niitä kyllä niitä ihan kiva lukea, vaikka kauhua tai jännitystä en niistä itselleni löydäkään.

Musta torni -sarjaa luin lukiossa yhden osan (sen ekan, Revolverimies vissiin) äikän kurssia varten, ja voi pojat kun oli tylsä. Meidän piti tehdä lukemamme kirjan pohjalta essee/tekstitaidon tehtävä kokeessa, ja selvisin vain, kun yksi tehtävävaihtoehto oli käsitellä kirjan kappale-/lukujakoa/rytmiä/teknistä toteutusta/jne. koska se oli siinä kirjassa tavallisesta poikkeava ja mieleenpainuva. Juonesta tai hahmoista en olisikaan pystynyt sanomaan mitään järkevää, koska koko kirja oli musta niin puuduttava. En löytänyt siitä mitään pelottavaa tai edes jännittävää, ja vain yksi kohta vähän ällötti :D Muuten vain tylsistytti sen lukeminen.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Abarat - 04.10.2020 18:21:17
Mielestäni ainakin Uinu, uinu lemmikkini, Hohto, Piina, osittain myös Langolieerit on pelottavia. Joskus yritin sitä ykkösosaa mutta en päässyt kiinni Musta torni-sarjaan. King kirjoittaa hyvin mutta mielipiteeni on kaksijakoinen-kaikkea en pysty lukemaan. Novellikokoelman Langolieerit on hyvä tarina!

Onko täällä joku, joka on pystynyt lukemaan sen Kingin järkäleen Kuvun alla?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Thelina - 04.10.2020 18:39:35
Luin tänä kesänä pitkästä aikaa Kingiä, Hohdon jatko-osan Tohtori uni. Periaatteessa se oli hyvä, mutta tajusin, etteivät ainakaan kaikki Kingin kirjat kyllä oikein ole nykyisen lukumakuni mukaisia. Välillä jotenkin tylsistytti koko kirja, olisi mielestäni voinut olla vähän lyhyempi. Eikä tuo ollut minusta lainkaan pelottavakaan, enemmänkin ällöttävä joissain kohdissa. En muista pidinkö joskus 10 v. sitten lukemiani Kingin kirjojakaan erityisen pelottavina, Hohdon luin silloin ainakin ja myöskin Musta torni -sarjan. Siitä pidin silloin todella paljon ja olen miettinyt, pitäisikö lukea se uudelleenkin, kun yksityiskohdat ovat suurimmaksi osaksi kadonneet mielestä. Jos Abaratin mainitsema Kuvun alla on oikea järkäle, en usko että olen kovin innolla tarttumassa siihen, kun tuo edellinen King-lukukokemus ei ollut niin huikea kuitenkaan :D Moni kuitenkin on suositellut Kingin kirjoja minulle, ainakin sellaisia kuin Laitos ja Liseyn tarina on ollut suosituksissa mukana. Katsotaan, jos vaikka talven aikana tulisi jompaa kumpaa testattua :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 18.10.2020 17:39:38
Oli tässä taannoin puhetta siitä, miten kevyttä lukemista (ja joitakin ärsyttävääkin yksinkertaisuudessaan) Jenny Colganin kirja oli. No nyt tuli kirjastossa vastaan toinenkin, Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua, ja se oli ihan vastaava. Ongelma työssä, paikkakunnan vaihto korpeen ja siellä uusiin ihmisiin tutustuminen ja sinne kotiutuminen. (Tämä tuskin spoilaa sinänsä, että se on suunnilleen kannen perusteella jo ilmeistä.)

Teksti oli laadultaan ihan vastaavaa sekin. Omanlaistaan höttöä, mutta vaikka moni kohta pisti miettimään mielessään hieman kyynisesti, että mitenhän tämäkin olisi tosielämässä mennyt, niin silti sitä oli oikeasti aika mukavaa lukea. ;D Olen ollut niin väsynyt stressiin ja kaikkeen kiireeseen, että juuri tällainen ei-liian-älyllinen luettava oli juuri sitä mitä tarvitsikin. Aion jatkaa siihen joskus alekorista nappaamaani englanninkieliseen kirjaan, joka jäi sivuun, kun en jaksanut kiinnostua. Se on ilmeisesti tämän jatko-osa, niin voi ollakin että suoraan perään luettuna meneekin ihan mukavasti. :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Abarat - 15.11.2020 18:22:25
Mulle saa suositella kotimaista kirjallisuutta koska luen pelkkää käännöskirjallisuutta. Miks kaikki kotimaiset kirjat on synkkiä/rajuja, kertovat avioerosta yms? En kaipaa sellaista. Haluan jotain omaperäistä (kuten Emmi Itäranta) lempeää ja levollista, tai hiukan jännittävää. Ei dystopiaa. Ehdotuksia? Esimerkkinä Pirjo Rissasen Rakkaus kuin lupiininkukka oli ihan luettava silloin joskus. Jotain elämänmyönteistä/elämäniloista ja hyvän mielen kirjaa ilman synkistelyä. Onko kotimaisella kentällä sellaista kirjaa?

Ajattelin käydä kirjastossa joten kiitos jos joku suosittelee hyvää kirjaa!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Orenji - 15.11.2020 18:59:28
Abarat, suosittelen sulle Leena Parkkisen kirjaa Säädyllinen ainesosa! Olisi tarjolla miellyttävää kerrontaa ja vähän salaperäisyyttä, joka aukeaa hiljalleen, mutta ei mitään synkistelyä tai väkivaltaa. Yllätyin oikein, miten hieno ja eheä kokonaisuus kirja oli. Tykkään myös Tove Janssonin kirjoista ja novelleista paljon, mutta ne on kyllä ruotsiksi alunperin, joten ehkei niitä lasketa. :D Niissä on mielestäni juurikin rauhallinen ote ja saa lukea mieli kevyenä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Crys - 15.11.2020 19:21:34
Abarat, ootko tutustunut Enni Mustasen Syrjästäkatsojan tarinat -kirjasarjaan? Se on siis historiallista elämänmakuista draamaa, oisko se ollut 1800-1900 taitteeseen sijottuvaa ja siinä vilahtaa useita Suomen taiteilijoita hauskasti. Sivuaa sotaa jossain vaiheissa jollon vähän synkempää, mutta pääasiassa elämänmakuinen kasvutarina. Tässä vaiheessa 8-osaa julkastu ja olen siinä käsityksessä että sarja jatkuu yhä vaikken uusinta osaa olekaan vielä päässyt lukemaan/kuuntelemaan. Löytyy siis myös pitälti kirjaston äänikirjapalvelusta, josta olen sitä kuunnellut.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Gil Galad - 16.11.2020 02:00:23
Luen vähän ei suomennettuja kaunokirjoja joska lukemani genret on sellaisa että niistä löytyy paremmin suomennettua kirjallisuutta. Oma ehdotus olisi Hovimäki-sarja mikä vaikutta hyvin samanlaiselta kuin Crysin ehdottama Syrjästäkatsojan tarinat sarja. Hovimäestä on ilmestynyt niin kirja kuin tv-sarjakin, tv-sarjasta löytyy pieniä pätikä areenasta jos haluaa vähän makustella tunnelmaa. Kirja -sarjaan kuuluu 6 osaa ja tv-sarjaan 4. kautta. Kirjasarjan iän takia sitä on vaikea löytää muualta kuin kirpparilta ja tv-sarjaakaan ei löydy mistään, ostin itse tv-sarjan boksit 10 vuotta sitten kun ne tuli sarjan uudelleen näytön mukana myyntiin ja jo silloin jäi osa kirjoista ostamatta. Kirjoja löytyy ainakin omasta kirjastosta kaikki 6, mutta tv-sarjan löytyminen on sattumankauppaa.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Abarat - 16.11.2020 08:17:11
Kiitos suositteluista, täsmensin aiempaa viestiäni vähän. Nälkä kotimaiseen kirjallisuuteen on kova! Miksi elämäniloisia/positiivisen vireen kirjoja tuntuu olevan niin vähän? Tarkastelen ehdotuksianne ja meen kirjastoon varmaan huomenna!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Vendela - 16.11.2020 11:54:10
Abarat, ymmärrän tuskasi hyvin! Voisin suositella Eppu Nuotion Ellen Lähde-dekkareita, ovat oikeita villasukkakirjoja joista tulee hyvä mieli. Ensimmäinen osa on nimeltään Myrkkykeiso. Jos taas historiallinen romantiikkahömppä kiinnostaa niin Kaari Utrion Ruma kreivitär on oivallinen hyvänmielen kirja. Nämä tulivat nyt nopeasti mieleen, mutta kannattaa kysäistä myös kirjastosta vinkkejä :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Rowena - 16.11.2020 17:14:17
Mäkin suosittelisin Hovimäkeä! Toki siinäkin sarjassa on synkkiä teemoja, kun Suomen historian pyörteissä eletään, mutta pääpaino on elämänmakuisessa arjessa, ei synkistelyssä.

Mä aloin just lukea Marko Leinon Joulutarinaa, ja se vaikuttaa kivalta. Siinä on synkkä alkuasetelma, mutta veikkaan, että tunnelma kevenee loppua kohti lämpöiseksi joulumieleksi. Kirjaa voi lukea kuin joulukalenteria, lukuja eli luukkuja on 24. En tiiä, onko Joulutarina sellainen kirja, jota Abarat etsii, enkä tosiaan oo lukenut vielä alkua pidemmälle, mutta ainakin joulunodotusta fiilisteleville tarina sopii.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Abarat - 22.11.2020 16:08:48
Leena Parkkisen Säädyllinen ainesosa herättää hiukan kiinnostusta. En tiedä yhtäkään kotimaista hyvän mielen kirjaa. Miltei kaikki kirjat on liian rajuja. Silti tykkään lukea ja kaipaan hyvää luettavaa. Jos käännöskirjallisuudesta puhutaan niin Mma Ramotswe-sarjaa on väitetty hyvän mielen sarjaksi mutta ykkösosan alku ei kolahtanut... Onko joku lukenut sarjaa enemmänkin? Luin jonkun aikaa Ovet auki pappilaan-kirjaa joka on ykkösosa. Vaikutti hyvältä, pitäis lukee se loppuun. Eli kotimaisia kirjoja saa ehdottaa lisää? Oon tosi arka kysyyn kirjaston väeltä suosituksia.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Thelina - 22.11.2020 17:06:54
Abarat, minä olen lukenut Mma Ramotswe -sarjaa usean osan verran. Ne ovat minusta aika samantyylisiä kaikki, leppoisia eikä mitään rankkoja tapauksia tuossa salapoliisitoimistossa ole ratkottavana. Samat jutut kyllä toistuvat kirjasta toiseen, kuten rooiboksen juominen ja muut :D luin ihan vastikään yhden hieman uudemmista osista, Kahvia komeille miehille, mutta juuri tuo samojen juttujen toistuminen vähän kyllästyttää, enkä usko, että luen nyt ainakaan lähiaikoina noita lisää.

Kotimaisia hyvänmielenkirjoja on kyllä vaikea äkkiseltään keksiä. Kristiina Vuori kirjoittaa historiallista romantiikkaa, mutta onhan kirjoissa monenlaisia asioita, niin en tiedä voiko niitäkään ihan hyvänmielenkirjoiksi sanoa. Sitten tuli mieleen Miia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, se on kyllä aika hyvän mielen (ja matkakuumeen) tuova kirja!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 22.11.2020 18:19:46
Minä olen lukenut nuo kaikki Mma Ramotswe -kirjat ja tykkään niistä kyllä. Ovat juurikin sellaista hyvän mielen luettavaa siinä mielessä, että ovat lyhyitä, yksinkertaisia ja helppolukuisia, ja kantavana teemana on yleensä ihmisystävällisyys jossakin muodossaan, vaikka taustalla hiiviskelevät vakavammatkin yhteiskunnalliset aiheet. Lyhyesti sanottuna, lähes jokaisen ongelman voi ratkaista pohtimalla asiaa yhdessä, kupillinen rooibos-teetä (ja tuhti hedelmäkakkupala) tekee päivän kuin päivän paremmaksi, ja mikään ei ole tärkeämpää kuin läheiset ihmiset ja toisista välittäminen.

Minusta riemastuttavinta Mma Ramotswen salapoliisitaktiikassa on ehkä se asenne, että "usein parhaan tiedon saa, kun kysyy ihmiseltä itseltään".  ;D

Jos tuntuu, että aihepiiri kiinnostaa, niin ensimmäisen kirjan alun perusteella ei ehkä vielä kannata luovuttaa. Mutta käytännössä yhden luettuaan on lukenut ne kaikki, siinä määrin ne ovat saman kaavan mukaisia. Toki hahmojen elämä ja sen tilanteet etenevät kaiken aikaa. Kun on lukenut kirjat yksitellen sitä mukaa kun ne ovat ilmestyneet (noin kerran vuodessa), ei samankaltaisuuskaan kyllästytä.

Suomalaisista hyvän mielen kirjoista tulee mieleen Veera Vaahteran (http://www.tammi.fi/kirjailija/veera-vaahtera) tuotanto, joka on miellyttävälukuista kevyttä romanttista tarinointia.

Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Salem - 04.12.2020 22:16:12
Palaan nyt takaisin tuohon aiempaan Stephen King-keskusteluun :D Olen kova vanhemman tuotannon fani, mutta Kingin kirjoitustyyli on usein raskassoutuinen ja tarina lähtee tosi hitaasti liikkeelle. Ymmärrän hyvin, että ei se ole kaikkien makuun. En tiedä koenko itsekään kirjoja niin pelottaviksi, mutta jotkut ovat olleet tavalla tai toisella sen verran ahdistavia, että niitä ei tee mieli lukea uudelleen.

Täälläkin varmaan moni on lukenut Virpi Hämeen-Anttilan Björk-sarjaa? En yleensä helposti tartu kiinni mihinkään suomalaiseen ennalta tuntemattomaan kirjaan, vaan luen lähinnä YA-kirjoja englanniksi. Juuri sain luettua Björk-sarjasta "Kirkkopuiston rakastavaiset", ja se oli kyllä kirja, joka jäi mietityttämään.

Abarat mainitsi Ovet auki pappilaan-kirjan. Muistan lukeneeni nuo Jan Karonin kirjat joskus vuosia sitten, ja ne olivat ihania, mutta siitä on tosiaan aikaa, kun niitä on tullut luettua. Vähän katselin pitkästä aikaa sitä ykkösosaa, mutta en sitten lähtenyt siihen luku-urakkaan ainakaan vielä. Onko tämä sarja muille tuttu?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Vendela - 10.12.2020 08:54:43
Onko kukaan lukenut Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta-sarjaa? Kuulisin mielelläni kommentteja ja kokemuksia.

Itse kuuntelin juuri Rileyn Enkelipuu nimisen teoksen (ei osa tuota yllämainittua sarjaa) ja nyt olen hieman hämmentynyt. Olen kuullut tuosta Seitsemän sisarta-sarjasta paljon hyvää mutta tämän yksittäisen, sarjaan kuulumattoman kirjan perusteella en oikein tiedä kannattaako aloittaa tuota sarjaa ollenkaan :D

Tässä Enkelipuussa oli sinällään ihan mielenkiintoinen asetelma, mutta ihmettelin useamman henkilöhahmon tekemiä päätöksiä ja niiden vaikutuksia. En oikein hyväksynyt niitä ja siksi jotkut hahmot jäivät vaille samaistumispintaa. Olin vähällä jättää koko kirjan kesken, mutta toisaalta jokin siinä kiehtoi ja halusin myös kuulla kuinka näiden hahmojen, jotka olivat tehneet maailman typerimpiä asioita, sitten lopulta käykään. No, olin pettynyt ja jäi vähän fiilis, että hahmo(t) päästettiin hieman liian helpolla. Jos joku on tämän lukenut, niin mukavaa olisi kuulla mitä mieltä loppu (ja toki koko kirja) herätti :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Thelina - 10.12.2020 09:25:22
Vendela, minäkin olin kuullut Seitsemän sisarta -sarjasta paljon kehuja ja kirjat ovat tulleet vastaan mm. blogeissa ja muutenkin netissä. Ilmeisesti niistä pidetään paljon, mutta en oikeastaan ymmärrä, miksi. Yritin kuunnella ensimmäistä osaa äänikirjana syksyllä ja alku oli mielestäni ihan OK, mutta sitten kirjassa hypättiin sellaiseen menneisyyteen sijoittuvaan jaksoon, joka vain jatkui ja jatkui ja oli mielestäni todella tylsää kuunneltavaa. Luovutin lopulta kokonaan ja jätin kirjan kesken. Muita kirjoja en ole samalta kirjailijalta lukenut, enkä usko että välttämättä luenkaan.

Salem, hyvä kun muistutit tuosta Björk -sarjasta, olen lukenut siitä muistaakseni ensimmäisen kirjan, mutta en muita. Muistaakseni tykkäsin siitä ja 1920-luku oli kiinnostava aikakausi. Alkoi kyllä kiinnostaa, mikä tuossa Kirkkopuiston rakastavaisissa jäi mietityttämään :D Ehkäpä tartun taas jossakin vaiheessa tähän sarjaan, kunhan saan muutamia muita kirjoja ensin luettua. Kirjojen lukeminen on vähän jumittanut viime aikoina, kesken on tällä hetkellä Robert Galbraithin uusin kirja Levoton veri ja eilen aloin kuunnella äänikirjana Sally Rooneyn Keskusteluja ystävien kesken. Molemmat vaikuttavat ihan hyviltä!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: hiddenben - 10.12.2020 09:38:34
Vendela, saitkin jo yhden vastauksen kysymykseesi Thelinalta, jonka kanssa olen samaa mieltä tuosta Seitsemän sisarta -kirjasarjan ensimmäisestä osasta. Kirjaa on hehkutettu vaikka missä ja tiedän muutaman, jotka ovat sanoneet tykänneensä kirjasta ja sen muista osista. Itse en kuitenkaan vakuuttunut, sillä dialogi oli mielestäni kömpelöä eikä juoni temmannut mukaansa missään vaiheessa. Uskon, että kirjasta tykkäävät sellaiset, jotka haluavat lukea kevyttä, historiallista draamaa ja jotka eivät ole turhan tarkkoja kielen suhteen, mutta minulle se ei sopinut lainkaan. Taistelin kyllä kirjan loppuun asti, mutta huh, se oli nimenomaan taistelua :D En toisin sanoen aio lukea Rileylta enää enempää.

Thelina, kiva kuulla, että tuo Rooneyn esikoisteos vaikuttaa hyvältä! Tykkäsin kovasti Normaaleja ihmisiä -kirjasta, joten pitääkin tarttua tuohon heti, kun vain saan sen käsiini :) Minullakin on kirjojen lukeminen ollut hieman hidasta viime aikoina, mutta onneksi kaikki ovat olleet hyviä! Erityisesti Antti Röngän ja Petri Tammisen yhteiskirja Silloin tällöin onnellinen teki todella suuren vaikutuksen rehellisyydellään :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Arte - 10.12.2020 09:55:04
Minä tulen kans sanomaan, etten suosittele Seitsemän sisarta -sarjaa. Kuuntelin ensimmäisen kirjan "ihan ok"-tunnelmissa ja tykkäsin siitä, että kirjassa oli paljon historiallista draamaa (tykkään oppia jotain uutta historiallisen draaman kautta, ja tuossa kirjassa käsiteltiin hieman Kristus-patsaan rakentamista Riossa). Kirja oli kuitenkin aika ennalta-arvattava ja hahmot tylsiä, eikä romanssikaan tuntunut yhtään miltään. Kokeilin seuraavaa kirjaa, ja sen jouduin lopettamaan kesken, koska kirja oli aivan samanlainen kuin ensimmäinen. Minusta sekä hahmot että asetelmat olivat sarjassa tosi stereotyyppisiä ja heteronormatiivisia, enkä tajua, että miten sarja on niin suosittu. Hyvin lujasti yhteiskunnan normeihin ja ideaaleihin nojaavaa romanttista draamaa. Varmaan hyvin samanlaisia kuin Jenny Colganin kirjat, jotka tuntuvat olevan nyt aivan supersuosittuja, mutta joihin en itse halua koskea (en pystynyt lukemaan kuin esipuheen kirjasta "Uusia lukuja ja onnellisia loppuja").

Minäkin olen miettinyt, että tutustuisinko Normaaleja ihmisiä -kirjaan, koska tv-sarja oli kiinnostava ja koukuttava! Minullakin kirjojen lukeminen vähän tökkii, mutta onneksi kuunteleminen vielä sujuu ja on mukavaa.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Vendela - 10.12.2020 10:02:59
Kiitos kommenteista Thelina ja hiddenben :D Ai että Seitsemän sisartakin noudattaa tuollaista "takauma menneisyyteen"-hommaa, sillä aivan sama oli tuossa Enkelipuussa ;D Siinä kuljettiin kahdessa ajassa ja oikeastaan koko tarina tapahtui menneisyydessä. Ihan kiva idea sinällään, mutta kuten sanoin, minua häiritsi henkiköhahmojen tekemät valinnat ja niiden seuraukset. Täytyy katsoa annako mahdollisuutta tuolle Seitsemän sisaren ekalle osalle, tuolla se kirjahyllyssä odottaisi... Jospa silmäilen sen harppomalla :)

Olin niin keskittynyt tähän omaan "ongelmaani", että meni ihan ohi tuo Salemin maininta Virpi Hämeen-Anttilan Björkistä! Olen kaikki sarjan osat lukenut ja kovasti tykästynyt 1920-luvun Helsinkiin. Minuakin jäi kiinnostamaan, että mikä Kirkkopuiston rakastavaisissa jäi mietityttämään, itse muistan vain hämärästi kirjan tapahtumat.

/ Arte ehtikin myös naputella kommentin ja kiitos siitä! Vakuutun nyt entistä enemmän, että mikäli tuohon sarjaan tutustun niin teen sen selailemalla tuon omassa hyllyssä olevan pokkarin. Äänikirjana en viitsi kuunnella, kun menee vain aika hukkaan ja nuo ovat kuitenkin aika pitkiä/paksuja.

Ja se pitää vielä sanoa Thelinan mainitsemasta Robert Galbraithista että tätä kirjaa odotan kyllä! Näyttäisi ilmestyvän BookBeatiin äänikirjana ensi maanantaina ja olen jo varautunut etten ota tässä kuunteluun mitään kovin massiivista hommaa ennen sitä :D Olen kuullut tästä Levottomasta verestä hyvää ainakin mitä tulee Cormoranin ja Robinin veivaamiseen ;)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Kelsier - 10.12.2020 14:15:49
Luin Seitsemän sisarta vastikään ja minua siinä häiritsi eniten, että kaikki selvisi niin helposti. Siis jos eteen tuli ongelma, ne kyllä päivittelivät sitä kauheasti, mutta käytännössä se selvisi seuraavalla sivulla tai viimeistään seuraavassa luvussa. Lukijalle tällainen asetelma ei anna juuri mitään, kun isoillakaan päätöksillä ei tunnu olevan mitään merkitystä, kun konflikti liukenee ennen kuin on ehtinyt syntyäkään.
Tykkään kyllä sinänsä kahdessa aikatasossa liikkuvista kirjoista. Aiemmin Rileyltä lukemaani Keskiyön ruusuun verrattuna Seitsemän sisarta oli positiivinen yllätys, koska se oli puhtaasti romanttinen hömppädraama. Ruusu taas oli hassu sekoitus vakavaa historiallista romaania ja romantiikkidraamahömppää, mikä latisti koko kirjan tunnelmaa. Siihen oli vähän hankala asennoitua.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 10.12.2020 19:30:18
Tästä Seitsemän sisarta -sarjasta sanoisin, että en nyt tiedä onko vaivan väärti lukea, mutta olen silti lukenut ne kaikki ja uusinta, kuudetta luen nyt äänikirjana ja siinähän se menee. Mutta en käyttäisi rahaa ja tilaa näiden hankkimiseen itselle omaksi. Samalla kirjailijalla on parempaakin luettavaa, mutta uskoisin että tämä sarja on hänelle jotenkin henkilökohtaisesti niin tärkeä, että on sille jotenkin sokeutunut?

Kaikissa kirjoissa on jopa minun makuun ihan liikaa turhaa jahkailua ja rönsyilyä ja selvää tiivistämisen tarvetta. Hahmoissa on joka kerta niin, että joko taustatarina on tylsempi kuin päähahmo tai päinvastoin.

Heteronormatiivisuuden tasapainoksi löytyy yksi tyttörakkaus-kirjakin, mutta sekin vähän kipuilee aiheen rajamailla, että mitäs tämä nyt oikein onkaan. Se taisi silti olla näistä toimivimpia.

Minua kiusaa se outo taustahahmo Papa Salt, joka nähtävästi on saanut rahalla ja mystisellä vallalla hankituksi itselleen kokoelman maailman taiteilijoiden jälkeläisiä joka kulttuuritaustalla ja vetelee naruista vielä aikuisten lasten elämää ohjaillen. Vaikkakin tarkoitus on hyvä, niin asetelmassa on jotain creepyä. Omituinen tarina täynnä vähän liian isoja yhteensattumia, mystisiä maagisia juttuja ja nuoria naisia joilla on jokaisella joku kompleksi voitettavanaan.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Nyyhti - 11.12.2020 14:50:10
Luin Seitsemän sisarta vastikään ja minua siinä häiritsi eniten, että kaikki selvisi niin helposti. Siis jos eteen tuli ongelma, ne kyllä päivittelivät sitä kauheasti, mutta käytännössä se selvisi seuraavalla sivulla tai viimeistään seuraavassa luvussa. Lukijalle tällainen asetelma ei anna juuri mitään, kun isoillakaan päätöksillä ei tunnu olevan mitään merkitystä, kun konflikti liukenee ennen kuin on ehtinyt syntyäkään.

Olen tästä tismalleen samaa mieltä! Itsekin kuuntelin tuon Seitsemän sisarta hiljattain, kun olin kuullut siitä niin paljon hyvää. Yksi kaverini, joka tykkää yleensä aina samanlaisesta hömpästä kuin minä, ihan erikseen suositteli kyseistä sarjaa. Alkuasetelma oli hurjan mielenkiintoinen, mutta siihen se sitten jäikin. Yli kuukauden kesti, että sain kirjan kuunneltua loppuun, ja tuntuu ettei siitä jäänyt juuri mitään käteen :D Paitsi sitä pohdin, selviäisikö joskus se "seitsemännen sisaren" mysteeri sekä se, miten ja miksi tämä Papa Salt oli lapsosensa hankkinut. Mutta ehkä kyseisen mysteerin selvittäminen ei ole koko sarjan kahlaamisen arvoista :D Mietin tosin vähän sitäkin, että olisiko tämä ollut helpommin lähestyttävissä paperiversiona, kuunteleminen kun on itselläni muutenkin niin hidasta (ja nukahdan aina jossain välissä, enkä tiedä mitä olen missannut).
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 11.12.2020 20:17:21
Se selvinnee sitten siinä päätösosassa, seitsemännessä kirjassa. Seitsemäs, puuttuva sisar on vielä toistaiseksi kuudennessakin täysin avoin asia, joten jos tahtoo tietää mitä tapahtuu, voi lukea sen sitten kun ilmestyy ja tuskin jää paljosta paitsi. ;)

Tämä sarjahan on rakennettu niin, että kukin kirja sijoittuu samaan ajankohtaan mutta eri henkilön vinkkelistä katsottuna, joten oma arvaukseni on, että seitsemännessä kaikki kokoontuvat taas yhteen ja tarina pannaan jotenkin pakettiin.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Tamsin - 15.01.2021 21:33:23
Voitteko suositella Afrikkaan sijoittuvia romaaneja? Väkivaltaiset tai ytimeltään surulliset tarinat (mikä mielikuva minulla on romaanista kuten Tuhat loistavaa aurinkoa (ei sijoitu Afrikkaan, mutta esimerkkinä)) eivät ole minun juttuni. Samoin en pääse mukaan hyvin ns. kaunokirjallisiin tarinoihin (Taivaanpallo on vähän tällä rajapinnalla). Mutta jotain muuta? Seikkailullista, arkista, kutkuttavaa, kiehtovaa, miltä aikakaudelta tahansa?

Kiitos ja niiaus.

//Kiitos Thelina! Tuo kuulostaa heti sellaiselta johon haluaisin tutustua. :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Thelina - 15.01.2021 21:44:46
Tamsin, minulle tuli heti mieleen Barbara Woodin Lumottu maa. Takakansiteksti lupaa näin: Tämä mittava sukutarina tempaa lukijan lumottuun maahan, kikujuheimon asuinsijoille Afrikkaan. Englantilaisten maahanmuuttajien kohtalot, unelmat ja pyrkimykset niin kahvinviljelyn kuin lääketieteen alalla kietoutuvat Kenian kansan värikkääseen historiaan. Woodin kirjat näyttävät ihanine 80-luvun kansikuvatyyleineen ihan roskaromaaneilta, mutta ovat todella mukaansa tempaavia ja viihdyttäviä! Olen lukenut häneltä myös kirjan Sielun liekki, sekin oli hyvä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Tamsin - 15.01.2021 22:11:37
Seitsemästä sisaresta. Minäkin olen tutustunut tähän sarjaan, ensimmäisen kirjan pokkariversion kanssa. Se jäi rakkaalta kesävieraalta kotiini ja pidin sitä sittemmin käsillä kuin naistenlehteä - se ei ainakaan lopu kesken ja luin toisinaan aukeaman tai pari.

Koska aloitin satunnaiselta aukeamalta, eli Belin (brasilialainen esiäiti 20-luvun Pariisissa) tarinasta - ilman kontekstia - olin hämmentynyt siitä että kirja vaikutti siltä kuin erittäin älykkäälle avaruusolentolajille olisi syötetty tietoa tarinan aiheista, ihmisistä ja 1920-luvusta, ja se olisi tuottanut niin "aidon" tarinan kuin ihmiselämän kokemuksia ja psyykeä tuntemattomalle taholle on mahdollista. Tämä kuulostaa ilkeältä, mutta en tarkoita olla ilkeä, etenkään koska nämä kirjat ovat tuottaneet sadoilletuhansille ihmisille iloa ja mieluisaa ajanvietettä, mutta yritän kuvata hämmentynyttä vaikutelmaani. Kaikki oli sovinnaista, kohtaukset katkeilivat, mitään aitoa ei ollut mukana. Toinen mielikuva oli jonkinlaisen luovuuden sotasensuurin tuotos. Käytinkin kirjaa mielikuvaharjoitteena: miten kohtaus olisi pitänyt kirjoittaa paremmin saadakseen lukijassa aikaan aitoja tunteita.

Jossain vaiheessa tarina jatkui nykyajan päähenkilöstä minä-kertojana, mutta ongelmat säilyivät. Niin kuin mitään pahaa, rohkeaa, rehellistä, kiihottavaa (mistä tuo tuli?) ei pystyttäisi kertomaan. Minäkin tykkään melko viihteellistä kirjoista toisinaan, mutta tämä jättää joka syventymisen jälkeen hämmentyneen niljakkaan pettymyksen valtaan, vaikka jälkikäteen tuntuu kuin olisin nähnyt iltaa kohti hämärtyvän Rion, kuullut äänet kilometrien päästä merenrannalta ja nojannut parvekkeen kaiteeseen.

Kaikissa kirjoissa on jopa minun makuun ihan liikaa turhaa jahkailua ja rönsyilyä ja selvää tiivistämisen tarvetta. Hahmoissa on joka kerta niin, että joko taustatarina on tylsempi kuin päähahmo tai päinvastoin.
(--)
Minua kiusaa se outo taustahahmo Papa Salt, joka nähtävästi on saanut rahalla ja mystisellä vallalla hankituksi itselleen kokoelman maailman taiteilijoiden jälkeläisiä joka kulttuuritaustalla ja vetelee naruista vielä aikuisten lasten elämää ohjaillen. Vaikkakin tarkoitus on hyvä, niin asetelmassa on jotain creepyä. Omituinen tarina täynnä vähän liian isoja yhteensattumia, mystisiä maagisia juttuja ja nuoria naisia joilla on jokaisella joku kompleksi voitettavanaan.

Olen näistä samaa mieltä, mutta toisaalta jahkailua ja rönsyilyä olisi minusta voinut olla enemmän. Kielellisesti, ympäristön kuvailussa ja hahmojen fyysisessä ja sisäisessä tunnemaailmassa.

Tuo viimeinen pointti häiritsi alitajuisesti minuakin ja kirjoituksesi jälkeen ymmärsin miksi.

//Lisäys:

Kesävieraani selvitti että Riley ei kirjoita kirjojaan, vaan sanelee ne, ja jonkinlainen assistentti kirjoittaa ne suoraan puhtaaksi. Tämä avasi minulle todella paljon sitä hyvin epäkirjalliselta tuntuvaa otetta joka tarinoissa on. Kirjoittaminenhan on omanlaisensa tapa ajatella ja muodostaa asioita kuin varsinainen ajattelu, tai puhuminen.

Belin tarina itsessään on aika mielenkiintoinen ja siinä on ainesta. Ehkä jos kirjan lukee nopeasti, tai kuuntelee, ja kuvat virtaavat mielessä ilman että sanoihin tai kuvaukseen jää jumiin, syntyy viihdyttävää kokonaisuutta.

//Toinen lisäys:

Kun Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoista ottaa pois sarjakirjailijan (toisinaan todella) raskaat maneerit, niiden historiaa ja fiktioita sekoittavat tarinat ovat elämänmakuisia, nautittavia, persoonallisia ja täynnä tunteita ja tekoja. Etenkin Rileyyn verrattuna Mustosen pitäisi saada jokin historianelävöittämis- tai kirjallisuuspalkinto.

//Kolmas ja viimeinen lisäys:

Papa Salt tai Pa Salt on minusta niin hirveän tyhjä ja pölhö nimi...
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 16.01.2021 00:10:16
Tamsin, yhdyn täysin mielipiteeseesi. :)

Lainaus
toisaalta jahkailua ja rönsyilyä olisi minusta voinut olla enemmän. Kielellisesti, ympäristön kuvailussa ja hahmojen fyysisessä ja sisäisessä tunnemaailmassa.
Tämä juuri! Koska minä kyllä tykkään runsaasta kuvailusta, mutta näissä kirjoissa se taas oli enemmänkin hyvin stereotyyppistä ja sielutonta "hänen pitkät, kauniit hiuksensa laskeutuivat vasten sinistä, helmikoristeisen laajahelmaisen leningin selkää" (omasta päästä vetäisty, mutta tähän tapaan) -kuvailua, ja sitten kussakin kirjassa on sivutolkulla turhaa ja sisällötöntä dialogia. "Ihanko totta? Eikö sinustakin? Kyllä, niin se on. Niin se on minunkin mielestäni. Niin, aivan. Voiko olla niin? Joo, siltä minusta ainakin tuntuu. No mutta entä jos kuitenkin? Ei kai nyt sentään. No ei, ehkä vain kuvittelen. Nähdään taas. Joo, nähdään taas. Ehkä ensi viikolla? Se olisi mukavaa. Hyvää yötä. Hyvää yötä sinullekin."

Jos tuo sanelu assistentille pitää paikkansa, se oikeastaan selittää tätä aika tavalla. Mietin nimittäin jossakin vaiheessa että se tosiaan kuulostaa enemmän todelliselta jaarittelevalta keskustelulta kuin harkitulta ja jäsennellyltä tekstiltä tarinassa. Eipä ihme, että kirjat ovat niin paksuja. ;D

Oma päivän pettymys. Luin kirjaston hyllystä nappaamani Kutsu minua nimelläsi, jota ainakin jossakin vaiheessa tuntui moni suorastaan fanittavan. Minuun ei kolahtanut sitten yhtään. Ollakseen ilmeisesti saavuttamattoman ja suuren ensirakkauden kuvaus, se oli minusta aika tyly ja vastenmielinenkin. Laitan nyt varalta spoilerin alle tuntemuksiani tai ehkä lähinnä ärsytyksenaiheitani.
Spoiler: näytä
Päähenkilöt olivat sellaisia, joihin oli vaikea samaistua ja vielä vaikeampi pitää heistä, ja suurimman osan kirjaa toinen oli tympeä ja toinen pakkomielteinen, kunnes lopulta koitti "suuri täyttymys", joka ei sitten vastannutkaan haaveita vaan johti lähinnä torjunnan tunteisiin ja omituisiin kostosuhteisiin vielä sittenkin, kun periaatteessa heillä oli jo asiat mallillaan. En ymmärrä. Ja sitten vielä vuosikymmenten jälkeen haikailtiin että oi sitä suurta nuoruutta ja tunteen paloa! LOL! ::) Olisivat edes tykänneet toisistaan kunnolla, mutta käytännössä kerkisivät heilastella vain hetken ja silloinkin pyörivät muiden kimpussa yhtä paljon. Ja vain hetki kotiin palaamisensa jälkeen tyly jenkki vei kotipuolen tyttöystävänsä vihille ja hankki lapsia. Toinen ei muka piitannut mutta oikeasti mökötti siitä suunnilleen elämänsä loppuun asti. Olipahan romantiikkaa kerrakseen! ::)

Minusta oli erittäin outoa, että päähenkilön isä ihasteli pojalleen, miten aivan kadehtii hänen Suuren Rakkauden kokemustaan, ja mietin että outo tyyppi. Itse en kyllä hyvällä katsoisi jos joku seitsemän vuotta vanhempi mies tulisi kotiini panemaan lomansa aikana kokematonta teinipoikaani, oli tämä miten ihastunut hyvänsä. :-X Jäi sellainen mielikuva kuin isä olisi itse ollut homo, joka tyytyi suhteeseen naisen kanssa ja ikään kuin eli poikansa kautta sitä fantasiaansa. "Ei kerrota tästä äidille" -henkeen, vieläpä. Epämiellyttävää.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Abarat - 16.01.2021 09:15:34
Yritän kuumeisesti etsiä luettavaa. Onko joku muuten lukenu kokonaan Carlos Ruiz Zafónin kirjasarjan Unohdettujen kirjojen hautausmaa? Mulla jäi joku osa lukematta, voisin palata takaisin sarjan pariin. Entä onko joku tarttunut Tommy Orangen kirjaan Ei enää mitään?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Joanniina - 16.01.2021 09:41:19
Tamsin kysyi Afrikkaan sijoittuvia romaaneja. Suosittelen ihan ehdottomasti Päivi Alasalmen kirjaa Valkoinen nainen! Mielenkiintoinen tarina, jossa kaikki ei ole ihan sitä, miltä alussa näyttää. Kirjan lukemisesta on mulla jo aikaa, joten siteeraan Sallan lukupäiväkirja -blogia http://sbrunou.blogspot.com/2010/12/paivi-alasalmi-valkoinen-nainen.html (http://sbrunou.blogspot.com/2010/12/paivi-alasalmi-valkoinen-nainen.html), jonka kautta kirjan alunperin löysin.

"Tarina alkaa Afrikasta, tarkemmin sanottuna Tansaniasta. Anita tuntuu elävän unelmaelämää - hänen miehensä Kimmo on kansallispuiston vartija, pojat Antti ja Simo suloisia lapsia. Vapaa-ajalla tavataan eurooppalaisia ystäviä, Tansanian kuuma luonto hehkuu kauniina ympärillä. Mutta Anita pelkää kun näkee ympärillään aika ajoin valkoisia miehiä - kaksi valkoisiin pukeutunutta suomalaismiestä tuntuu vainoavan häntä".
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Thelina - 16.01.2021 10:43:12
Fiorella, minullekin tuo Kutsu minua nimelläsi -kirja oli aika pettymys, varsinkin kun olin nähnyt elokuvan ensin ja tykkäsin kyllä siitä. Tällä kertaa siis elokuva oli parempi, siinä oli jotenkin paljon kivempi ja ihanampi tunnelma. Enpä sitten tiedä, olisiko käännös jotenkin kökömpi kuin alkuperäinen kirja.

Abarat, muistaakseni olen lukenut jonkun osan tuosta Unohdettujen kirjojen haustausmaa -sarjasta, mutta en oikein muista koko kirjasta mitään. En ehkä oikein päässyt sarjaan sisälle, taisin sitä paitsi lukea jonkun muun kuin osan 1 ensimmäisenä... Pitäisi ehkä tutkia, jos antaisi niille uuden mahdollisuuden.

Joko Vendela on päässyt Levottoman veren loppuun? Mitä tykkäsit :) Pistän tuohon spoilerin alle omia ajatusia!
Spoiler: näytä
En oikein tykännyt kirjasta niin paljon kuin aiemmista osista. En tiedä johtuiko se siitä, että kuuntelin sitä suurimmaksi osaksi äänikirjana ja se oli aika pitkä siihen (välillä kyllä luin e-kirjana eteenpäin, kun Storytellissä oli ne molemmat siten, että pystyi vaihdella eri muotojen välilä). Huomasin yhdessä Goodreads -arviossa jopa kommentin, että onkohan J. K. Rowlingista tullut "she who must not be edited" :D Mutta voi olla, että omalla kohdallani tuo olisi toiminut paremmin perinteisenä kirjana, kun äänikirjana jotenkin helposti meni sekaisin ne kaikki horoskooppisekoilut ja monet haastateltavat ja tutkittavat henkilöt yms. Ja huomasin myös sen, että välillä kirjassa oli Talbotin tutkimuksiin liittyviä outoja piirroksia ja kirjoituksia kuvina ja niistä ei saanut mitään selvää e-kirjaversiosta, kun kuvat olivat niin pienellä tabletin ja kännykän näytöllä :( Hyvä kirja se kuitenkin oli, vaikka tällä kertaa ehkä tykkäsin enemmän ihmissuhdejutuista ja etsivän arjen kuvauksesta kuin itse päätapauksesta. Aion ehdottomasti lukea seuraavatkin osat, toivotaan että Robinin ja Cormoranin veivaaminenkin päätyy johonkin jossain vaiheessa!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Vendela - 21.01.2021 08:37:20
Thelina, joo, kuuntelin Levottoman veren jo tuossa ennen joulua :D Minäkin laitan ajatukseni spoilerin taakse, sillä todellakin spoilaavat juonta!
Spoiler: näytä

Tykkäsin ja en. Aika samoja fiiliksiä siis kun sinullakin. Juoni oli vähän sekava ja hahmoja oli ihan liikaa. Etenkin kuunnellessa meni välillä sekaisin kuka oli kuka vaikka tykkäsinkin itse lukijasta :) Loppuratkaisu oli myös vähän sellainen... öööh... kun siinä nyt oli kuitenkin pyöritelty kaikenlaisia teorioita. Tuli tosiaan fiilis, että kaikki mahdollinen on tungettu samaan ilman suurempaa filtteriä ;D

Mutta suurimman pettymyksen aiheuttivat itse Cormoran ja Robin!! Sillä mitä ihmettä! Niiden hommaa on jankattu nyt jo vaikka kuinka monta kirjaa ja nyt tuli sellainen fiilis että mentiin tosi monta askelta taaksepäin. Olen tykännyt tosi paljon niiden kemiasta ja kaikista läheltäpiti tilanteista, mutta nyt tuntui että koko tuo kuvio aloitettiin vain alusta. En toki olisi halunnut että he tässä kirjassa päätyvät vielä yhteen, mutta ehkä jotain uutta olisin toivonut. Toki lopussa oli se hajuvesi-juttu mikä oli kiva ja jätti taas sellaisen mukavan olon että on kiva odottaa seuraavaa kirjaa. Mutta pitkin matkaa Robinin ajatukset olivat liian analyyttisia Cormoranista. Minusta olisi riittänyt hyvin, jos jännite olisi pysynyt yllä niillä väärinkäsityksillä ym. Sellainen tunteiden vatvominen ei ollut ainakaan minun mielestä tarpeellista, etenkään kun se ei oikein johtanut mihinkään.

Mutta olen aika varma, että koko sarja päättyy sitten kun nämä kaksi viimein ovat yhdessä. Sillä vaikka rikosjutut ovat olleet mielenkiintoisia, niin kyllä tämän kaksikon juttu on ollut se, mikä myös kiinnostaa. Joten veikkaan, että Rowling on siitä vähän hankalassa tilanteessa, että hänen pitäisi onnistua pitää jännite yllä mutta kuitenkin niin, että homma jotenkin etenee. En tiedä onko hänen ongelmansa myös se, ettei hän oikein osaa laskea irti näistä "lapsistaan" eikä siksi osaa oikein tehdä lopetusta sarjalle?

Innolla kyllä odotan seuraavaa osaa, vaikka tämä olikin pieni pettymys. Tuosta sarjasta lempikirjani on se tätä edellinen Valkoinen kuolema :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 21.01.2021 19:30:57
Lukiessani tuon Levottoman veren taannoin huomasin itsekin pohdiskelevani, mitähän Vendela mahtaa siitä tykätä. :D Oli lähellä, etten ihan yksäriä laittanut.

Omiakin ajatuksiani spoileritagin alle:
Spoiler: näytä
Kirjassa parasta oli itse mysteeri, ja isoin pettymys päähenkilöiden välinen suhde. Tässä jäätiin nyt sellaiseen kissa kiertää kuumaa puuroa -asetelmaan koko kirjan ajaksi. Tietyssä mielessä se oli ihan realistinenkin skenaario; loppujen lopuksi todellisessa elämässä häänsä perunut harvoin syöksyy uuteen suhteeseen vakavin mielin heti kirkon portailta, tms. Kuitenkin tässä jäätiin harmillisella tapaa junnaamaan tilanteeseen, jossa kumpikin oikeastaan tahtoisi edetä suhteessa toisiinsa, mutta toisaalta kuitenkaan ei tahdo mitään vakavaa ja pysyvää, eikä tahdo nykytilanteen muuttuvan liikaa ja ystävyyden menevän pilalle. Voisi sanoa, että ehkä tuo oli ikävänkin realistinen siinä mielessä, että Robin olisi halunnut jonkinlaista sitoutumista ja syvällisempää suhdetta, kun taas Cormoran "tyypillisenä miehenä" kaipasi lähinnä seksiä kätevän ystävyyden päälle, muttei mitään liian sitovaa tai monimutkaista tunnepuolella. Siinä mielessä Rowling sai minulle myytyä sen tuskastuttavan pitkän vuoden vatvomisen, että noiden suhde olisi tuhoutunut, jos siihen olisi heittäydytty suin päin. Mutta ei se ollut mikään lukijaystävällinen vaihtoehto. Kirjan mysteeri oli minusta kiinnostavampi kuin se Valkoisen kuoleman versio, mutta suhteen jännitteisyyden puolesta taas päinvastoin. Tuossa edellisessä se jännite oli ihanasti yllä ja uuden kirjan kanssa odotti epätoivoissaan että päästäisiin takaisin samalle tasolle, mistä juuri tipahdettiin. Sentään kirja päättyi aika söpöön kohtaan.

Lainaus
Mutta olen aika varma, että koko sarja päättyy sitten kun nämä kaksi viimein ovat yhdessä. Sillä vaikka rikosjutut ovat olleet mielenkiintoisia, niin kyllä tämän kaksikon juttu on ollut se, mikä myös kiinnostaa. Joten veikkaan, että Rowling on siitä vähän hankalassa tilanteessa, että hänen pitäisi onnistua pitää jännite yllä mutta kuitenkin niin, että homma jotenkin etenee. En tiedä onko hänen ongelmansa myös se, ettei hän oikein osaa laskea irti näistä "lapsistaan" eikä siksi osaa oikein tehdä lopetusta sarjalle?
Ajattelin ihan samaa. Ja hän nyt vatvoi ainakin tämän yhden kirjan tällä ollako vai eikö olla -asetelmalla. Pahoin pelkään, että seuraava tulee olemaan sellainen vähän tätä tuttavallisempi mutta silti vastaava, jossa päästään ehkä pusuasteelle muttei kumpikaan uskalla sen pidemmälle. ::)


Fiorella, minullekin tuo Kutsu minua nimelläsi -kirja oli aika pettymys, varsinkin kun olin nähnyt elokuvan ensin ja tykkäsin kyllä siitä. Tällä kertaa siis elokuva oli parempi, siinä oli jotenkin paljon kivempi ja ihanampi tunnelma. Enpä sitten tiedä, olisiko käännös jotenkin kökömpi kuin alkuperäinen kirja.
Aloin miettiä, että ehkä se olikin se elokuva, mitä kaikki ihkuttivat silloin tuoreeltaan, eikä tuo kirja. ;D En ole sitä itse nähnyt.

Tuorein lukemani kirja on Emma Rous: Täydelliset vieraat. Kuuntelin alun äänikirjana ja sitten sain sen kirjastosta käsiini. Tarina avautui paremmin luettavassa muodossa, sillä siinä oli paljon muuttuvia tekijöitä ja vaihtuvia kertojia. Minusta tämä oli mielenkiintoinen mysteeri ja piti hyvin otteessaan. Mukavalla tavalla kevyempää luettavaa. :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Salem - 09.02.2021 16:00:26
Writer's blockista on juteltu Finissä, mutta entäs reader's block? :D Mitä te teette, kun tällainen tilanne yllättää? Olen tottunut elämään kirja kädessä tai katsomaan e-kirjaa puhelimen näytöltä, mutta välillä iskee sitten tuo reader's block. Nyt on jo useamman viikon ollut lukemisen suhteen vähän epäinspiroivaa ja hankalaa. Näissä tilanteissa tartun johonkin vanhaan, useampaan kertaan luettuun suosikkiin, sellaiseen turvakirjaan. Yksi tällainen romaani on Agatha Christien At Bertram's Hotel. Nyt olen kuitenkin puurtanut läpi Idän pikajunan arvoitusta.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Vendela - 23.02.2021 10:17:45
Fio, olisit vaan laittanut viestiä :D Kivaa, että olin ajatuksissasi!

Minä sain juuri kuunneltua tuon Emma Rousin Täydelliset vieraat. Olin hieman skeptinen sen suhteen, sillä kuuntelin jokin aika sitten saman kirjailijan esikoisteoksen Au pair mikä oli pettymys, sillä arvasin juonikuvion ihan liian aikaisin. Mutta onneksi tämä Täydelliset vieraat oli parempi ja piti otteessaan :) Kuten Fio jo totesi, kevyt luettava/kuunneltava!

Reader's block
Niin tuttu tunne mikä tulee ja menee ihan miten sattuu ;D Yleensä en ehkä tee asialle mitään, annan olla tai luen ficcejä. Toki kuuntelen niin paljon nykyisin äänikirjoja, että varsinainen lukeminen on ollut tosi vähäistä. Tämä oli aikaisemmin isompi harmin aihe, mutta nykyisin jos blokki iskee, niin yritän siirtää ajatukset muihin juttuihin :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Salem - 24.02.2021 11:19:45
Minulla on tuo reader's block taas vaihteeksi menny ohi :D

Mitä te olette lueskelleet viime aikoina? Itse sain eilen loppuun toisen Soul Riders-kirjan, joka perustuu suosittuun pelisarjaan. Sisäinen ikärajapoliisini heräsi, kun ei se minusta tuntunut ollenkaan lapsille sopivalta kirjalta, mutta itse lueskelin kymmenvuotiaana esim. Animorphsia, joten ehkä olen vain suosiolla hiljaa täällä tätinurkassa :D Ikävä kyllä tuo kirja tuntui myös tosi tylsältä ja sotkuiselta. Nämä hahmot ja maailma on sellainen mun soft spot niin kuin olen pelitopicissa joskus kirjoittanut, mutta vähän mietityttää, että jaksaako noita lukea lisää.

En ainakaan haeskelemalla huomannut, että täällä olisi mainittu tätä kirjaa, joten voisin kysyä, että oletteko muut lukeneet Holly Jacksonin A good girl's guide to murder? En oikein ihastunut tähänkään. Toisaalta kirja oli ihan viihdyttävä, mutta tuntui aika raskassoutuiselta, ja olen toisaalta lukenut varmasti kymmeniä hyvin samantapaisia kirjoja.

Huvittaa aina se, että loppupeleissä luen aika paljon kirjoja, joista en oikeastaan pidä :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Vlad - 24.02.2021 13:44:56
Mulla ei kyllä ole ollut Reader's Blockia ainakaan hetkeen ;D Oon lukenut tänä vuonna jo 16 kirjaa ja 17. on melkein luettu ::) Tosin mulla lukuintoa tappaa tehokkaimmin yleensä ajanpuute. Nyt työttömänä sitä aikaa on ja piisaa, niin tulee luettua huomattavan paljon enemmän kuin mitä "normivuonna" (aka opiskellessa). Oon muutenkin aika nopea lukija, joten kirjastokäynnitkin yleensä menee siihen, että saatan lainata kymmenkunta kirjaa, etten lue niitä kaikkia kerralla lyhyessä ajassa... ja sitten menee korkeintaan viikko, yleensä muutama päivä ja oon lukenut jo kaikki ne kirjat :D

Mitä te olette lueskelleet viime aikoina?
Mä olen kahlaillut läpi viimeisimpänä Elina Pitkäkankaan Kuura-trilogiaa, jonka eka osa löytyy ihan omastakin hyllystä. Kaksi muuta osaa piti lainata kirjastosta. Kajon ahmaisin läpi päivässä, kun ei sitä malttanut laskea käsistään ollenkaan, ja tykkäsin siitä ihan hirveästi, vaikka joskus Kuuran ilmestyessä ajattelinkin, etten kuulu sen kohdeyleisöön ollenkaan, kun pararomanssit ei oikein iske. Luin sen nyt uudestaan ja kolahti kyllä jotenkin ihan uudella tavalla ja tuoltahan löytyy sävyjä enemmänkin. Oli sitten pakko varata kirjastosta jatko-osat ja tokan osan tosiaan luin tyyliin viidessä tunnissa, kun en malttanut laskea kirjaa käsistäni. Ja pakko sanoa, että oli mun mielestä melkein jopa parempi kuin aloitusosa, vaikka yhden jutun sieltä arvasinkin jo Kuuran lopussa. Kolmas osa Ruska on tällä hetkellä luettavana ja tykkään kyllä siitäkin. Odotan mielenkiinnolla, minkälaisia vastauksia pariin kysymykseen lopulta tulee ja tiedän jo tässä vaiheessa, että haluan ehdottomasti lukea myös sarjalle viime vuonna julkaistun spinoff-kirjan Hukan perimätkin, koska Kajon ja Ruskan kahden sivuhenkilön tarina kiinnostaa. Plus Jahti.

Kuura-trilogian jälkeen suunnitelmissa on alkaa kahlata Noituri-sarjaa läpi. Molemmat novellikokoelmat ja Haltiain verta mulla on tällä hetkellä lainassa kirjastosta, joten niihin on helppo siirtyä, kunhan Ruskasta selviän. Harkitsen myös sitä, että yrittäisin uudelleen kahlata Tulen ja jään laulun läpi, ekan kirjan luin joskus 2014 tms. ja muistan sen lukuprosessin kestäneen tyyliin vuoden ja etten tykännyt kirjasta juurikaan. Ehkä näin 6 vuoden jälkeen voisi yrittää uudelleen, jos selviäisi sen lukemisesta hieman nopeammin ja sais luettua sarjan muutkin osat. Mulla on toki myös edelleen pientä listaa siitä, mitä kirjoja varaan näiden nyt lainassa olevien jälkeen kirjastosta luettavaksi, joten varmaan luen ne ensin ja sen jälkeen toivottavasti saisi käytyä ihan kirjakaupassakin katsastamassa, jos saisin pari tiettyä kirjaa omaankin kirjahyllyyn. Finlandiankin voittanut Margarita on ehdottomasti yksi sellainen, jonka haluan lukea/omaan hyllyyn, Kristiina Vuoren uutukaista odotan innolla, haluaisin tutustua pariinkin dekkariin ja Neonkaupunki vaikutti ainakin takakantensa perusteella sellaselta kirjalta, että voisin tykätä. Ja voi olla, että nyt kun saan Kuura-trilogian luettua kirjastonkirjojen avulla loppuun, niin voisi oikeasti ostaa ne jatko-osat myös ihan omaankin hyllyyn. Ei tarvisi ainakaan aina hakea kirjastosta, kun haluaa lukea uudelleen. Tällä hetkellä tuntuu, että mulla on taas vähän semmoinen YA-vaihe menossa, että luen taas enemmän myös YA:ta, mulla on lainausjonossa useampikin YA, ja tavallaan kiinnostaisi tutustua yhteen itselleni vielä vieraaseen YA-sarjaan, luultavasti kirjaston kautta sekin.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Elfmaiden - 23.04.2021 15:17:48
Luen nykyään aika vähän kirjoja, mutta nyt olen sattunut löytämään kirjastosta muutaman kiinnostavan näköisen kirjan, joista tekee mieli vinkata.

Ensin luin viihdyttävän nuorten seikkailukirjan Pilvilinna (Kerstin Gier) (https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512412624/pilvilinna/). Pilvilinna on lempinimi vanhanaikaiselle ja elegantille loistohotellille Sveitsin vuoristossa, ja 17-v Fanny asuu siellä työharjoittelijana. Monenlaisten töidensä ohella hän ehtii tutustua hotelliin joulun-uudenvuoden ajaksi asettautuneisiin vieraisiin, joita on laaja kirjo (kutenkin henkilökuntaakin). Samalla Fanny alkaa tutustua paremmin etenkin kahteen nuoreen mieheen ja toisaalta kiinnittää huomoita eräisiin epäilyttäviin asoihin. Kirja on hauska ja sen sopivan jännittävä  seikkailu tempasi mukaansa, ja tulin lukeneeksi sen uudelleenkin, kun halusin keskittyä kaikkiin yksityiskohtiin ja tunnelmoida tarinaa. Kirjassa on myös hyvin kauniit kannet, jotka ensin kiinnittivät huomioni!

Toinen mielenkiinnon herättänyt kirja on Find my (by André Aciman), joka on tavallaan jatkoa Call me by your name -kirjalle, melko pitkälle vuosien päähän. En ole itse lukenut tuota aiempaa, vaan nauttinut Elion ja Oliverin tarinasta vain elokuvana. Nyt heräsi kyllä halu lukea sekin, sillä Acimanin kirjoitustyyli oli kaunista ja kuvailevaa ja mielenkiintoisen yksityiskohtaista! Find me oli hieman hämmentävä, koska siinä on 4 eri osiota, eri henkilöiden näkökulmista kerrottuna. Minulle valkeni vasta aika myöhään, että ensimmäinen osa (melkein puolet kirjasta) kerrotaan Samuelin eli Elion isän näkökulmasta ja hänen elämästään. Sen jälkeen saamme kuulla mitä Eliolle kuuluu, ja sitten Oliverille. Luin arvosteluista, että moni CMBYN:n fani oli pettynyt, kun Elion, saati Oliverin osuus kirjassa on paljon vähäisempi, kuin moni odotti, joten siihen on hyvä varautua. Itse kuitenkin pidin kirjasta ja sen rönsyävistä hahmoista ja kauneudesta. Ajattelin lukea sen kohta vielä uudelleenkin :) En tiedä onko kirjaa suomennettu, luin tämän englanniksi.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 23.04.2021 17:43:16
Elfmaiden, juuri taannoin kirjoitin tänne, kuinka en tykännyt siitä Call me by your name -kirjasta, joten olisikin mielenkiintoista kuulla, mitä olet mieltä kirjasta elokuvaan verraten. Itse en taas ole elokuvaa nähnyt, mutta luettuani kirjan ei tee mielikään, kun en tykännyt yhtään henkilöhahmoista. ;)

Viimeaikaiset lukemani kirjat ovat olleet minulle tosi mieleisiä. Niissä on sattuman kaupalla ollut useammassa taustalla todellinen tarina inspiraationa.

* Natasha Lester: Ranskalainen valokuvaaja - pitkästä aikaa sotateemainen kirja, joka puhutteli. Ja nimenomaan sillä, kuinka herätti ajatuksia sodanaikaisesta naisten kohtelusta niin siviileinä kuin valokuvaajina ja journalisteina. Kirja perustuu todellisiin tapahtumiin, vaikka päähenkilöt ovat keksittyjä. Myös rinnalla kulkenut nykyaikainen näkökulma oli riittävän kiinnostava, ettei jäänyt täysin menneen kuvauksen jalkoihin, kuten joskus käy. Aion ostaa tämän omaan hyllyyni.

* Lisa Wingate: Ennen kuin olimme sinun - tämä oli asetelmaltaan todella koukuttava ja kiehtova. Myös tässä kulki tarina menneen ja nykyisen välillä vuorotellen, ja fiktiivinen tarina yhdistyi myös tässä kirjassa todelliseen olemassa olleeseen orpokotiin, jonne köyhien sieviä lapsia ryöstettiin, myytäviksi rahalla rikkaille ja kuuluisille. Vaikka henkilöhahmot olivat kuvitteellisia, vastaavia kokemuksia on dokumentoitu todellisilta ihmisiltä silloin.

* Maria Peters: Kapellimestari - tässä kerrotaan todellisesta ihmisestä romaanin keinoin; eräästä ensimmäisistä naiskapellimestareista aikana, jolloin kaikki sanoivat, että eihän sellainen ole mahdollista. Oli jotenkin voimaannuttavaa lukea, että niinkin erikoinen unelma saattoi kuitenkin toteutua, muutenkin kuin reittä pitkin.

* Paula Havaste: Morsiusmalja - tässä tarinassa kirjailija hyppää viime kirjojensa menneisyyden Suomesta Viron lähihistoriaan. Tämä ajankuvaus oli kiinnostavaa ja virkistävästi vähän erilaista edellisiin kirjoihin verraten, vaikka tykkäsin kyllä niistäkin. En ole kovin tuttu Viron arkihistorian kanssa ja mielenkiintoni ihan heräsi. Tykkäsin erityisesti sellaisista hetkistä, kun kylätietä kävellä lönkötellään lehmä narussa naapuriin, suunnitellaan tasavertaisia vaihtotalouskauppoja tai kehitellään hellalla ruokaa ja lasketaan, mihin ainekset riittävät ja paljonko pitää tilata. Siinä sivussa pohdiskellaan, keneltä se on pois, jos kaksi työmiestä tykkää majailla keskenään.

Ja vähän kevyempää romantiikkaa väliin. :)

* Nicholas Barreau: Pienten ihmeiden kahvila - tämä oli varsin herttainen, joskin samalla yhteensattumiltaan sun muiltakin ominaisuuksiltaan melkoisen epäuskottava. Mutta Pariisi ja Venetsia toimivat aina, eivätkö vain? Vintage-lyhdyt, kuumailmapallot, kirjat ja herkkuhetket, kaikki on mukavaa. :) Ja teoriassa, onhan kaikki epätodennäköinenkin periaatteessa ihan mahdollista. ;)

Sitten pari omituisten otusten kerholaistakin.

* Kate Eberlen: Sinä vain - vähän sellainen kertomus, josta en oikein osannut sanoa alkuun juuta tai jaata. Ongelmaista porukkaa ja huonoja valintoja. Loppu osoittautui onnellisemmaksi kuin olisin ikinä uskonut lukiessani.

* Rebecca Serle: Viisi vuotta myöhemmin - kiehtova siinä mielessä, että piti tiukasti otteessaan, mutta paikoin häiritsevällä tavalla. Lopulta loppuratkaisu kuitenkin oli sellainen, etten tiennyt mitä mieltä siitä olisi ollut. "Ihan ok", mutta toivoin kyllä jotakin yhtä kiehtovaa kuin tunnelma tarinan alussa.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Salem - 09.05.2021 22:52:40
Luetteko te miten paljon tietokirjoja tai yleensä kirjoja, jotka eivät ole fiktiota?

Postailin omistamiani tietokirjoja yms bookstagramiin, ja niitä löytyi vähän enemmän kuin luulin. Mulla on pari true crime-kirjaa, muutama brittien kuningashuoneeseen liittyvä opus, matkaoppaita, ja joitain urheiluaiheisia kirjoja.

Ostin synttäreideni aikaan hetken mielijohteesta Annimari Kortteen tarinan kertovan kirjan. Tällä viikolla sainkin kirjan pikku kätösiini, ja nyt on jotenkin inspiraatiota lukea muuta kuin fiktiota. Tuon lisäksi haluaisin yrittää taas 2019 MM-leijonien tarinan kertovaa kirjaa, joka jäi välistä, kun oli paljon muitakin kirjastolainoja viime kesänä. Lisäksi on yksi jalkapallon MM-kisojen historiaan liittyvä kirja, joka kiinnostaisi.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Kaarne - 10.05.2021 10:11:47
Lainaus
Millaiset kirjastorajoitukset teidän kotipaikkakunnalla on muuten nyt voimassa ja onko se vaikuttanut lukuharrastukseen?

Mulla nämä ovat itse asiassa lisänneet lukemista! Keväällä, kun pandemia alkoi, kirjastot olivat ensin vähän yli kuukauden kokonaan kiinni, mutta nyt ne ovat täällä Helsingissä olleet jostakin loppusyksystä alkaen auki sillä tavalla, että varauksia on voinut käydä hakemassa ja pientä muutaman hyllyn valikoimaa saanut selata. Olenkin oppinut varaamaan kiinnostavia kirjoja ja lukenut niistä ehkä 20%. (Olen hyvä aloittamaan, mutta huono lopettamaan. :D ) Varaussysteemi on myös erinomaista viihdettä, koska kun jono saattaa olla yli tuhannen ihmisen mittainen, on hauskaa seurata, miten se vähitellen lyhenee.  ;D

Minä luen kaikenlaista laidasta laitaan, mutta kesälle päätin ottaa tavoitteeksi lukea omasta hyllystä kymmenen sellaista kirjaa, jotka ovat odottaneet siellä lukemista vähän pidempään tai sitten lyhyemmän ajan. Yllätyksekseni huomasin listaa tehdessäni, että sille tuli luonnostaan pelkästään naiskirjailijoiden teoksia. Kesällä minun olisi tarkoitus lukea nämä_

Christelle Dabosin The Mirror Visitor -sarjan tähän mennessä ilmestyneet kolme osaa (nämä on pitänyt lukea jo pitkään ja Okakettu on suositellut näitä myös)
Sara Stridbergin Unelmien tiedekunta (koska kerään Keltaista kirjastoa ja olisi ehkä hyvästä lukeakin niitä kerättyjä kirjoja, ja tämä on tosi kiinnostava!)
Ann Leckien Provenance (koska Ann Leckien Ancillary -sarja on suosikkejani scifisarjoista)
T. Kingfisherin Paladin's Grace (koska T. Kingfisher on erinomainen fantasiaseikkailukirjoittaja ♥)
Louise Glückin Uskollinen ja hyveellinen yö (loppuun) (Tää on ollut meikällä ja Okaketulla runopiirikirjana jostain helmikuusta asti)
Emily St. John Mandelin Last Night in Montreal (Tämän sain puolisolta synttärilahjaksi 2020 tammikuussa, joten pitäisi vähitellen tarttua siihen)
Sarah Perryn The Essex Serpent (Joka on myös ollut kesken suunnilleen viisi vuotta tai jotain)
Maggie Nelsonin Argonautit (koska pidin Sinelmistä kovasti, mutta en ole saanut tätä aloitettua)

Olen huomannut, että nykyään jopa vähän epäröin, jos kirjailija on mies. :D Se on jännää, mutta ei toisaalta haittaa minua pätkääkään, koska a) naistenkin kirjoittamia kirjoja on maailmassa riittämiin ja b) ainahan minä voin vilkaista vaikka Goodreadsin arvosteluita, jos kirja kiinnostaa, mutta mieskirjailija epäilyttää. :P
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Aionka - 26.05.2021 18:59:01
Olen huomannut, että nykyään jopa vähän epäröin, jos kirjailija on mies. :D Se on jännää, mutta ei toisaalta haittaa minua pätkääkään, koska a) naistenkin kirjoittamia kirjoja on maailmassa riittämiin ja b) ainahan minä voin vilkaista vaikka Goodreadsin arvosteluita, jos kirja kiinnostaa, mutta mieskirjailija epäilyttää. :P
Voi apua, tunnistan itseni tästä. Oon lukenut niin monta todella suosittua miesten kirjoittamaa kirjaa, jossa kaikki naishahmot tai naisiin liittyvä on ollut vaan niin huonosti toteutettua tai häiritsevää että se on vaan pilannut kokemuksen. Yritän päästä tästä eroon, mutta nykyään varmaan 90% lukemistani kirjoista on naisten kirjoittamia ja ennakkoluuloni menee niin pitkälle, että jos joku kirjoittaja kirjoittaa [nimikirjain.nimikirjain sukunimi] -muodossa, alan heti miettimään että oivoi onkohan toi kirjailija mies...  ;D Mut onneksi nykyään olen parempi filtteröimään kirjoja ja jos tulee luettua joku törkyseksistinen kirja ja menettää uskon ihmiskuntaan niin voi puhdistaa aivot lukemalla vaikka jotain Neil Gaimanilta tai Terry Pratchetiltä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Abarat - 30.05.2021 01:09:22
Mistähän Suon villi laulu-kirjan suosio on peräisin? Varausjonot on tosi pitkiä. Pelkään että lukeminen jää pois mun elämästä jos en pian löydä hyvää luettavaa.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 30.05.2021 02:35:03
Lainaus
Mistähän Suon villi laulu-kirjan suosio on peräisin? Varausjonot on tosi pitkiä. Pelkään että lukeminen jää pois mun elämästä jos en pian löydä hyvää luettavaa.
Suon villi laulu oli hyvä kirja, tykkäsin itsekin, mutta ei se mikään elämää suurempi sillä tapaa ollut, etteikö sen lukeminen voisi odottaa aikaansakin. Hyvät kirjat eivät onneksi uutuushyllyyn lopu. :)

Ja jos tuntuu, ettei niihin uutuuksiin pääse millään käsiksi, nappaa ilmainen kokeilu jostakin äänikirjapalvelusta ja kuuntele uutuuksia kätevästi samalla kun vaikka värität rentouttavaa värityskirjaa tai teet palapeliä, neulot sukkaa tms. :) Hoksasin tämän konstin ja olen sillä saanut nyt luettua useamman kirjan, joissa varausjonossa olin sijalla 357 tai 129.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Nyyhti - 03.06.2021 21:39:31
Suon villi laulu! Jonottelin sitä itsekin hetken, ja odotukset olivat suhteellisen korkealla, tai ainakin ajattelin että se olisi mielenkiintoinen. No ei minusta kyllä ollut :D Kuvaus kuulosti kivalta, mutta aikamoista kahlaamista sen läpiluku oli. Plääh. Kaipaan kovasti jotain oikeasti kepeää luettavaa tai kuunneltavaa, ei välttämättä aihepiiriltään, mutta siten että lukeminen olisi oikeasti vain mukavaa ajanvietettä eikä jotenkin niin raskasta kuin se viime aikoina on ollut.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Orenji - 03.06.2021 22:07:48
Jotenkin helpottavaa, ettei muutkaan rakastunut Suon villiin lauluun! Jotenkin kömpelöä tekstiä, mutta toki se voi johtua käännöksestäkin, en tiedä. Lisäksi inhoan teini-ikäisten seksuaalinen heräämisen kuvauksia yli kaiken, joten oli kyllä väärä teos mulle. :D Miljöö oli kiinnostava, mutta tuollainen tyttö-poika-toinen poika -vatvominen rasitti mun hermojani. Eikä se murha ollut kauhean hyvin sidottu tarinaan myöskään, jos multa kysytään. Mutta kirja oli helppo- ja nopealukuinen, että sillä lailla ymmärrän kyllä miksi se vetoaa massoihin. Varmasti toimii vaikkapa iltalukemisena hyvin!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Thelina - 03.06.2021 22:24:52
Minä tykkäsin kyllä Suon villistä laulusta, mutta myönnettäköön etten kauheasti pysähtynyt analysoimaan esim. noita Orenjin mainitsemia juttuja :D Se toimi tosiaan kivasti iltalukemisena, kuuntelin siis äänikirjana :)

Onko täällä kukaan lukenut Juhani Karilan Pienen hauen pyydystystä? Kirja on uinut monen lukulistalle mm. bloggaaja Stella Harasekin suosituksista ja sieltä itsekin sen bongasin. Suosittelen vahvasti, jos Lappimysteeri ja suomalainen mytologia kiinnostaa! Ei kannata lukea kirjasta liikaa etukäteen, on hauskempaa yllättyä matkalla :D tämä on myös loistava äänikirjana!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Crys - 04.06.2021 08:20:41
Pienen hauen pyydystys on ihana! Suomikumman ystäville erityisesti suosittelen :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Larjus - 04.06.2021 19:40:03
Mä satuin Suomalaisessa piipahtaessani ihan sattumalta huomaamaan, että Starshine/Star Stable -pelien Sielunratsastajista kertovaa kirjasarjaa käännetään myös suomeksi! Se tieto on mennyt multa kokonaan ohi, mutta kun se mulle selvisi, kiinnostus kyseistä kirjasarjaa kohtaan nousi suuresti. Päädyin myös pari päivää mietittyäni ostamaan ekan osan, jota en ole vielä aloittanut. Nyt on kyllä lomalla hyvin aikaa lukea, ja jos tuosta tykkään niin kyllä mä ne seuraavatkin osat hankin. Nyt näyttäisi olevan kolme osaa käännettynä (en tosin ole seurannut yhtään, kuinka pitkä sarja on ylipäätään kyseessä).

Kirjastoon laitoin itselleni varauksen seuraavaan Nevermoor-kirjaan, mutta sitä en saa luettavakseni varmaan ikuisuuteen 😅 Aion kuitenkin odottaa, kun nimenomaan haluan lukea sen tavallisena printattuna kirjana suomeksi, ihan niin kuin edeltävät osatkin. Ei sillä mikään kiire ole.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Vendela - 06.06.2021 20:48:53
Suon villi laulu jakaa kyllä tunteita ;D Tämän olen huomannut jutellessani kirjasta sen lukeneiden kanssa. Itse tykkäsin siitä, mutta johtuu varmaan siitä että kuuntelin äänikirjana ja suhtauduin sellaisena ehkä hieman yliampuvana tarinana. Ymmärrän miksi kirja viehättää, mutta ymmärrän myös miksi se ei puhuttele. En suosittelisi kirjaa ihan kaikille, mutta omasta lähipiiristäni ne joille olen suositellut niin he ovat siitä kyllä tykänneet :)

Nyt kesken on monen täällä Finissäkin suosittelema Talo taivaansinisellä merellä. Noin puolet on takana ja tykkään kyllä! Mitä muut ovat tästä tykänneet?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Crys - 11.06.2021 21:30:11
Lucinda Riley on kuollut! (https://www.is.fi/viihde/art-2000008048481.html) Kuuntelin äskettäin hänen hänen viimesimmän Seitsemän sisarta kirjansa ja jää kyllä harmittamaan että nyt luvattu kahdeksas osa jossa kaikki mysteerit lopulta paljastuisivat jäi hältä kesken. Vaikka mistäs sitä tietää, saattaahan kustantaja julkasta vikan postuumisti, koska Riley kuoli syöpään niin hänellä varmaan on käyny mielessä valmistautua tähänki mahdollisuuteen. Sarja on kuitenki ollu hänelle pitkä ja rakas projekti joten varmasti hän haluais vikanki osan näkevän maailman. Uskon myös että hän ehti kirjottaa kahdeksannetta osaa paljon, koska se käsitykseni mukaan rakentuu paljolti sarjassa eisitettyjen mysteerien paljastamiseen ja varmasti Riley on ollu tietoinen näiden ratkaisuista jotta on seittemän ekaa kirjaa osannu kirjottaa. En ollut mitenkään tosi tosi iso tän sarjan fani mut kuuntelin kyllä koko sarjan mielenkiinnolla ja varsinkin tuo seitsemäs äskettäin julkastu osa on mielestäni sarjan paras ja oon kyllä ihaillu Rileyn pitkäjänteisyyttä sarjansa kanssa. Harmi että näin kävi :(
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 11.06.2021 21:54:26
Oho, mikä uutinen! En tiennyt, että kirjailija sairasti ja tämä tuli kyllä täysin puskista. Luin hiljattain hänen kirjansa Vaarallinen kirje (joka on toistaiseksi ollut minusta mielenkiintoisin hänen kirjoistaan), ja juuri tänäänkin neuloin ja kuuntelin samalla tuota uusinta kirjaa äänikirjana.

On mielenkiintoista nähdä, miten käy sitten sen kahdeksannen kirjan kanssa, jos sellainen siis on tulossa. Olisin kyllä toivonut, että sarjaan olisi saatu jo selvyys ja kysymyksiin vastaukset tässä seitsemännessä, mutta aloin jo itsekin miettiä, että kun olen kuunnellut yli kolmanneksen, eikä vielä ole juuri mitään selvillä, ei välttämättä uskalla toivoa saavansa vielä kunnollista lopetusta tarinaan.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Pipe - 07.07.2021 22:42:19
Toinen mielenkiinnon herättänyt kirja on Find my (by André Aciman), joka on tavallaan jatkoa Call me by your name -kirjalle, melko pitkälle vuosien päähän. En ole itse lukenut tuota aiempaa, vaan nauttinut Elion ja Oliverin tarinasta vain elokuvana. Nyt heräsi kyllä halu lukea sekin, sillä Acimanin kirjoitustyyli oli kaunista ja kuvailevaa ja mielenkiintoisen yksityiskohtaista! Find me oli hieman hämmentävä, koska siinä on 4 eri osiota, eri henkilöiden näkökulmista kerrottuna. Minulle valkeni vasta aika myöhään, että ensimmäinen osa (melkein puolet kirjasta) kerrotaan Samuelin eli Elion isän näkökulmasta ja hänen elämästään. Sen jälkeen saamme kuulla mitä Eliolle kuuluu, ja sitten Oliverille. Luin arvosteluista, että moni CMBYN:n fani oli pettynyt, kun Elion, saati Oliverin osuus kirjassa on paljon vähäisempi, kuin moni odotti, joten siihen on hyvä varautua. Itse kuitenkin pidin kirjasta ja sen rönsyävistä hahmoista ja kauneudesta. Ajattelin lukea sen kohta vielä uudelleenkin :) En tiedä onko kirjaa suomennettu, luin tämän englanniksi.

Hyvä etten siis ollut ainut, jolla oli hieman  :o fiilis lukiessa tätä kirjaa, itsekin tajusin vasta todella myöhään että tosiaan puhuttiinkin Elion isästä minä kertojana, eikä Eliosta (tai Oliverista). Luin itse siis tämän suomennoksen, joten se on jokin aika sitten jo ilmestynyt.

Kirja oli mun mielestä hyvä kerrottiin hienosti ja Acimanilla on hyvä tyyli kirjoittaa, mutta  aateltuna CMBYN kirjan jatko-osaksi se ei ollut hyvä, se olis voinut ennemmin olla jollain Spinoff nimellä, kuin jatko-osa nimellä, niin olisi kuvannut ehkä paremmin ;D. Mä oletin kokoajan, et kirja nimenomaan kertoisi Elion ja Oliverin (mahdollisesta) rakkaustarinasta (joskus hamassa tulevaisuudessa), mut eihän se kertonutkaan ja sitten kun tajusit et siinä puhuttiinkin kokoajan Elion isästä ni rupes vain odottaan sitä kun Elio ja Oliver tapaa (vai tapaako ne edes ollenkaan) ja sitten tavallaan mä odotin ja toivoin et se olis päättynyt noin kun se päätty, mut silti mä olin kuitenkin tosi pettynyt siihen loppuun
Spoiler: näytä
siis ettei Eliosta ja Michelistä tullutkaan sitä paria.  ::)
.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Crys - 06.08.2021 18:37:56
Tuun suosittelemaan sellasta kirjaa kun We Were Liars - E. Lockhart! Mun kirjamaku on ilmeisesti traagiset rakkaustarinat lopputwistillä, koska samantyyppisiä suosituksia mulla on useita vuosien varrelta :D Tää oli yks niistä kirjoista jotka jätti sydämeen haavan ja itkin kirjan loputtua eli 10/10! Tässä oli kaunista esteettistä kuvailua, hahmoja ristiriitojen keskellä, dark academia-viboja (suosittelen varsinkin Jumalat juhlivat öisin -kirjan ystäville) ja vivahde mysteeriä. Nopealukuinen kirja, noin 200 sivua. Ois mulla paljon muitakin lukusuosituksia tältä vuodelta, mutta tulin suosittelemaan tätä siksi, koska kirjat, jotka saa mut itkemään ansaitsee aina suosituksen! Sit jos tästä kirjasta tykkää, kannattaa vilkasta myös Carlos Ruis Zafónin Unohdettujen kirjojen hautausmaa-sarja, koska siinä on kovasti samantyyppistä vibaa ja sekin sarja jättä kyllä haavan sydämeen! Tää on tainnu olla mun kaikkien aikojen lukurikkain vuosi ja vuottahan on vielä jäljellä :D Katotaan jos pääsen sataan kirjaan asti. Otan aina vastaan samantyyppisiä suosituksia, jos kenelläkään tulee mieleen! (filosofiset teemat, estetiikka, tragedia ja yllättävät twistit on parhaita)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Abarat - 25.08.2021 10:37:08
Suositelkaa mulle kauhukirjaa? :) Kuka olis sellainen hyvä kauhukirjailija? Joku muu kuin nää tunnetuimmat: Stephen King, Clive Barker, Peter Straub. Onko joku muuten lukenu Mia Vänskän kirjoja? Yhden oon lukenu ja se oli ihan ok. Haluan hakee tässä joku päivä pääkirjastosta jotain jännittävää luettavaa! Selvästi syksy on jo ovella kun haluan lukee kauhukirjan...
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Thelina - 25.08.2021 10:55:17
Abarat, äkkiseltään ei tullut mieleen muuta kuin Anne Ricen Veren vangit :) Vampyyrikirjan lukeminen sopisikin syksyyn hyvin, pitäisiköhän lukea se uudelleen... Kauhean vähän on tullut luettua kauhukirjoja, joitakin Kingin kirjoja lähinnä, mutta olen huomannut etten enää ihan kauheasti niistä tykkää :/

Onko kukaan muu tykännyt Joël Dickerin kirjoista? Häneltä on ilmeistynyt nyt uusi, Huoneen 622 arvoitus :) varasin sen kirjastosta hyvissä ajoin ennen ilmestymistä, niin sain sen melkein heti käsiini! Nyt pitäisi vaan uppoutua kunnolla lukemaan.

// Ai niin, jos ihan jännityskirja maistuu kauhun sijaan, niin sellaisen luin vähän aikaa sitten kuin Nainen ikkunassa / A J Finn. Suosittelen!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Larjus - 25.08.2021 11:11:47
Nimet ei juuri koskaan tartu mun mieleen, enkä oikee muutenkaa kiinnostavia kirjoja lukiessa mieti niiden kirjailijoita (enkä siten keskity kenenkään teoksiin sen erityisemmin), mutta yksittäisistä kauhukirjoista mulle tulee ekana mieleen C.J. Tudorin Liitu-ukko. Luin sen jokunen vuosi sitten ja tykkäsin. Trilleriksi toi kai virallisemmin luokiteltais, mut genret nyt on muutenkin aina joustavia ja tulkinnanvaraisiakin. Jossai vaiheessa tota nimitettiin vuoden pelottavimmaksi kirjaksikin. Kyl mä ton kauhuks laskisin.

Yks klassikko on kans mun lempparini Tri Jekyll ja Mr Hyde. Ei ehkä sillee niin pelottava kauhuelementtien kautta, mutta kyllä se ainakin mun mieltä mukavasti kutkuttelee moneen kertaan luettunakin (vaikka eka kerta oli tietty paras). Ja on sen mun mielestä ainakin kuumottavampi kuin Draculan ja Frankensteinin kaltaiset klassikot (jotka oli mun mielestä jopa tylsiä). Pitäs varmaa iteki lukee se taas uudestaan pitkästä aikaa.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Vendela - 25.08.2021 11:58:06
Onko kukaan muu tykännyt Joël Dickerin kirjoista? Häneltä on ilmeistynyt nyt uusi, Huoneen 622 arvoitus :) varasin sen kirjastosta hyvissä ajoin ennen ilmestymistä, niin sain sen melkein heti käsiini! Nyt pitäisi vaan uppoutua kunnolla lukemaan.
Minä! Tykkäsin eniten siitä Harry Quebertin tapauksesta :D Muutkin ovat olleet kyllä hyviä ja tämä Huone 622 on kuuntelulistalla. Joten mukava olisi kuulla mitä tykkäät siitä kunhan pääset kunnolla tarinan kimppuun :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Clearwater - 29.08.2021 12:18:16
Onko kukaan muu tykännyt Joël Dickerin kirjoista? Häneltä on ilmeistynyt nyt uusi, Huoneen 622 arvoitus :) varasin sen kirjastosta hyvissä ajoin ennen ilmestymistä, niin sain sen melkein heti käsiini! Nyt pitäisi vaan uppoutua kunnolla lukemaan.

Et usko, miten iloiseksi mä tulin tämän lukemisesta! Kuten Vendela jo totesi, Totuus Harry Quebertin tapauksesta on minunkin suosikkini. Se on järkäle, muttei tunnu siltä, kun sen sisään pääsee kunnolla. Ostinpa sen lukioaikana jopa ruotsiksi, että olisin sen avulla harjoitellut ylppäreihin, mutta arvatkaa teinkö näin yhtään koskaan... Baltimoren sukuhaaran tragedia on nimensä mukaisesti tragedia, eikä varmaan tästä syystä yltänyt edeltäjänsä tasolle. En ollut edes tietoinen, että häneltä on tulossa uusi suomennos ja hyvä, ettei siinä Prisman kirjaosastolla itku tullut, kun tuon uusimman huomasin. Ostin sen heti, kun eihän sitä nyt voinut sinne jättää ja myös täällä odotellaan kuumeisesti sen pariin pääsyä. Miten edellinen, Stephanie Mailerin katoaminen? Oletteko jo sen lukeneet?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: leofurioso - 03.09.2021 22:13:08
En tiedä, kuinka paljon kirjaa lukiessa voi vaikuttaa se, että hahmot on kaukaisia esivanhempia tai oikeastaan kaukaisia esisukulaisia. Sillä Anu Lahtisen Ebba, kuningattaren sisar, oli kirja, joka sai kyllä miettimään millaisessa maailmassa esivanhemmatkin saattaneet elää n. 400-500 vuotta sitten. Olen viimeisen vuoden aikana tutkinut sukuani todella paljon ja siitä johtuen lapsuudenkodissani on jo isohko taulu suoria sukulinjoja mummistani aina Klaus Kurkeen saakka. Se taas teki juuri tuon Ebban lukemisen kiehtovaksi, koska Klaus Kurjen vaimo kuului niin ikään Stenbockien sukuun. Ja on yhteyksiä valitettavasti sukututkimuksen mukaan myös hänen mieheensä eli "rautamarski" Klaus Flemingiin. Kuitenkin kirja avasi taas lisää tuota 1500-1600-lukua, vaikka onhan itselle se aikakausi kirjoissa viime aikoina muutenkin tuttu ollut. On meinaan tämän toisen harrastuksen takia tullut luettua mm. Kristiina Vuoren historiallisia romaaneita, joista mm. Filippa-kirja  liittyy läheisestikin Klaus Kurkeen myöskin. Ja toisaalta kaukaiseen esivanhempaan myös jossain mielessä liittyy se Vuoren Elinan surma -kirjakin, vaikkei tapahtumien todenmukaisuudesta oikeastaan ole selkeitä faktoja historian saatosta säilynyt.

Eikä pelkästään kaunokirjallisiin teoksiin ole minun tämä aikakauden kiinnostus edennyt, sillä eihän Ebba, kuningattaren sisar-kirjakaan fiktiota ole, mutta toisenlaista tietokirjallisuuttakin tullut luetuksi. Tai ainakin sellaista kirjallisuutta, joka saanut sukulaiseni ihmetteleen, että kuinka voin lukea mm. Mikko Moilasen kirjoittaman Kohtalona mestauslava; Kuolemanrangaistus Suomessa 1500-1825 tai vastaavasti Janne Haikarin, Anu Lahtisen, Marko Hakasen ja Alex Snellmanin tekemän Aatelin historia Suomessa. Ehkä mulla on syynä vaan se, että haluan tutkia erilaisia asioita kyseiseltä aikakaudelta, kun se kuitenkin toimii jonkinlaisena väylänä myös oman suvun historiaan.

Lainaus
Onko kukaan muu tykännyt Joël Dickerin kirjoista? Häneltä on ilmeistynyt nyt uusi, Huoneen 622 arvoitus :) varasin sen kirjastosta hyvissä ajoin ennen ilmestymistä, niin sain sen melkein heti käsiini! Nyt pitäisi vaan uppoutua kunnolla lukemaan.

Mun on pitänyt pitkän aikaa saada luetuksi Dickerin kirjoista osa, mutta aina tuntuu menevän kirjaston kymmenet ja taas kymmenet varaukset ja uutuudet edelle. Oon tykännyt kyl niistä, mitkä oon lukenut ja minua muutenkin miellyttää se, että kirjailija on samaa ikäluokkaa kuin mitä itse on. Olen toki nähnyt varsinkin Facebookin puolella, kuinka ehkä "vanhemmat" lukijat ei niinkään ymmärrä Joël Dickerin hyvyyttä tai edes sitä, miksi mm. eräs on valikoitunut Keltaiseen kirjastoon. Itse tykkään siitä, että on myös Suomessa julkaistu teoksia, jotka ehkä toimivat myöskin nuorempien lukijoiden mielestä, ei vaan varttuneempien ihmisten osalta. Ehkä se tyyli ei iske kaikkiin, mut lopultahan se on jokaisen oma maku, joka määrittelee, millaisesta kirjallisuudesta tykkää.

Kuinka moni meinaa ensi keskiviikkona, 8.9.2021, lukea kirjoja tai kirjaa Read Hourin kunniaksi? Itse taidan lukea silloinkin, koska kuitenkin ei oo montaa päivää elämässäni, jolloin en lukisi. Ja mielestäni kuitenkin on tärkeää se, että kehitettäisiin keinoja, jolla kaikenikäiset ihmiset tarttuisivat mieluusti edelleen kirjoihin. On meinaan ollut aika surullista seurata uutisissa, kuinka mm. suomalaisten lukutaito mittareilla mitattuna mm. Pisa-tutkimuksen osalta laskenut kuin lehmän häntä tai samahan on monessa muussakin aineessa käynyt. Kuitenkin en pysty välttämättä itse ainakaan syyttämään lapsia tai nuoria siitä kokonaan, koska ehkä aikuisetkin voisi ottaa pientä vastuuta siitä. Oon meinaan avautunut eräissä keskusteluissa siitä, että kyllä Suomessa arvostetaan lukemista, jos se tehdään vaan eräiden mukaan oikein.

Lainaus
Sillä, että oikeasti hyödynnettäisiin älylaitteita ja ei myöskään väheksyttäisi lukemista, jos se tapahtuukin äänikirjojen tai e-kirjojen avulla. Ja suositeltaisiin lukemista joka on lähempänä nykyajan someaikakauden lapsia kuin 40-50-lukua ja sitä maailmankatsomusta. Ja toisaalta koulussa voisi kyllä vaatia lapsilta enemmän eikä vaan tehdä "kivoja asioita", koska valitettavan usein näkee senkin, että kun ei edes vaadita tarpeeksi tiukkana, niin ainakin fiksuimmat muksut osaa mennä rimaa hipoen vaan tarvittavalla tasolla. Ja toisaalta jo pelkästään sarjakuviin innostuminenkin saattaa ruokkia lukuintoa myöhemmässä vaiheessa, joten ei niitäkään pitäisi väheksyä. Mielestäni olisi järkevää osoittaa lapsille ja nuorille, että on aivan yksi hailee mitä luet, kunhan lukee. Oli se sit sarjakuva tai vaikka pelimaailmaan sijoittuva teos tai joku tietokirja kiinnostuksen kohteesta, ilman vanhempien morkkausintoa. Valitettavan usein kirjastossa myös kuulee näitä, että isä/äiti/isovanhempi lähinnä kommentoi, että "miksi nyt tuollaisen otat, kun pitäisi lukea fiksumpia teoksia yms..." Ei se ainakaan lukemisen intoa kasvata, jos kuulee lukevansa väärin tai vääristä aiheista tai ei niin "oikeita" kirjoja. Jostain kai sen lukemisen on kuitenkin alettava. Ja myös se kieli ei saa olla vanhempien kynnyskysymys, koska joskus se lapsi voi innostua eri kielestä kuin aikuinen lukiessaan.


Kyseinen lainaus on omaa tekstiäni keskusteluun, jossa todellakin kysyttiin arvostetaanko lukemista enää ja miten sitä saisi ehkä nuorille "vetävämpää" ja kiinnostavampaa. Ja muutoinkin keskustelussa monesta muustakin näytti siltä, että tultaisiin nykyaikaan. On meinaan aika monesti sivusta seurannut mm. kirjasuosituksia ja kummallisesti aina vähän lukevalle nuorellekin saatetaan Waltaria, Härköstä, Linnaa tai sitten ihan sarjatasoina Viisikoita tai Tarzaneita. Ei niissä vikaa ole, mutta toisaalta nykyään on niin paljon hyviä nuortenkirjoja, että melkein harmittaa aina noi vanhat suositukset, kun nykyään vois esim. suositella Angie Thomasia, Salla Simukkaa, Elina Rouhiaista, Leigh Bardugoa, Mintie Dasia, Emiko Jeania, Anniina Mikamaa ja muita hyviä kirjailijoita. Vähän toki riippuen aina siitä, mikä ihmistä ja nuorta kiinnostaa. Jos esim. urheilu, niin onhan sieltäkin hyviä kirjoja viime vuosina tehty tai jos fantasiaa niin löytyy tai vaikka näitä ns. sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teemoja käsitteleviä kirjoja yms. Itseä melkein harmittaa, ettei enää välttämättä kohdeyleisön ikäluokkaa, mitä YA-kirjallisuudella on, mutta toisaalta eipä se mua siltikään estä niitäkään lukemasta. Ja joskus tuntuu, että parhaita kirjoja löydän young adult tai new adult-puolelta. Kuten ehkä yksi tämän vuoden helmistä tähän mennessä, joka oli niin ikään Angie Thomasin uusin suomennos eli Betoniruusu. Se tosin on vielä ehkä luettava myös englanniksi, niin pystyy vertailemaan käännöksen tasokkuutta.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fairy tale - 03.09.2021 22:38:21
Andrzej Sapkowskin kirjat Narrenturm ja Herran soturit ovatkin yhtä ja samaa kokonaisuutta. Onpa sotkuisesti numeroitu täällä Suomessa nämä hänen kirjansa. Tulin aivan sattumalta nyt napanneeksi kirjastosta aivan oikeat kirjat.

Olen lukenut aikaisemmin kirjat Narrenturm 1 ja Narrenturm 2. Koska koko ajan on puhuttu trilogiasta, päättelin köyhästi että seuraava ja viimeinen kirja on Narrenturm 3.

Mutta ei. Narrenturm 1 ja 2 ovatkin trilogian ensimmäinen osa.
Nyt minulla on kirjastosta lainassa Herran soturit 1 ja Herran soturit 2. Nämä ovat siis trilogian toinen osa. Nythän tämä homma alkaa selkiämään.

Sain noutaa viimein myös yhden John Grishamin kirjan, joka on ollut varauksessa viime vuoden lokakuusta saakka. Jostain syystä tuota kirjaa on ostettu koko alueelle vain muutama kappale ja jono kirjaan on ollut 16 henkilön mittainen. Mietin tässä jo viime viikolla meneekö varaukseni kohta ohi, koska se on voimassa vain vuoden.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Abarat - 04.09.2021 04:25:34
Mulla on tällä hetkellä kirjaston kirjoja lainassa, mm. Ommelten välinen aika. Tosi paksu kirja... Kiinnostuin hiukan fantasiakirjoista ja lainasin lähikirjastosta 2 eri kirjasarjan avausosat. En oo jaksanu vielä uppoutua niihin. Tuntuu että kirjat on menettäny merkityksensä mun elämässä. Esim. Pappila keskellä elämää-sarjan eka osa on hyvä mutta 2.osan lukeminen on ollu jotenkin hidasta. Onko joku nyt lukenu sarjaa, varsinkin tuon 2.osan joka oli muistaakseni Postia pappilasta? Entinen innostus on nyt jotenkin kadoksissa...

Varmaan mun elämäntilanteessa on tapahtunu mullistus! Ehkä kirjojen aika on käymässä vähiin mun elämässä. Tutkin tilannetta vieläkö luen jotain kunnolla. Onko täällä joku muukin, jolla lukeminen tökkii?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fairy tale - 04.09.2021 09:51:40
Mä olen lukenut useita vuosia sitten tuon Pappila-sarjan. Tykkäsin kovasti, joskin kirjoissa alkoi lopulta toistua samat teemat vaikka tietysti uusiakin tapahtumia oli. Lämminhenkinen sarja. Toisaalta minulla on aina ollut se, että minun täytyy olla ikään kuin oikealla taajuudella vähän kaikessa mitä teen, jotta jokin asia kolahtaa eikä tunnut tylsältä. Kirjoissakin sama homma. Välillä jokin toisen tyylinen kirja puree paremmin. Huomaan että alan hermostumaan jos ensimmäisen 80 sivun aikana ei oikein tapahdu mitään ja käännekohtaa tai huipentumaa joutuu odottamaan. Yleensä kun tunnelma kirjan juonessa alkaa tiivistyä, lukeminenkin helpottuu.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: mursuhilleri - 04.12.2021 10:31:16
Mulla on etsinnässä yksi kirja! Kyseessä siis poikaystäväni lapsuudesta tuttu kirja, jonka nimeä hän ei muista. Muistikuvat hänellä muutenkin hieman hatarat.

Eli tässä kirjassa oli joku mies, joka vihelteli ja kulki jossain kaupungissa. Ihmiset ympärillä tappeli tai riehui tai jotain, mutta rauhoittuivat kun kuulivat tämän viheltelyn. Kyseessä kuulemma tosi lyhyt kirja, jossa on paljon isoja kuvia, mahdollisesti mustavalkoisia. Poikaystävä siis lukenut/hänelle on luettu tätä 90-luvulla.

Ollaan etsitty useaan otteeseen netistä tätä kirjaa, mutta ei olla löydetty! Ajattelin kysyä, josko täällä joku tietäisi tämän kirjan.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Vendela - 15.03.2022 19:41:09
Kuuntelin juuri Heather Morrisin Kolme sisarta kirjan enkä oikein tiedä mitä ajattelisin siitä. Kirjalija on aikaisemmin kirjoittanut teokset Auschwitzin tatuoija ja Cilkan tarina joista on ollut täälläkin keskustelua :) Itsekin olen noihin molempiin tutustunut ja siksi odotukset olivat tämän uusimman kohdalla korkealla. Mutta sitten jotenkin petyin tähän. Toki tuo aihe ei ole mitenkään iloinen ja Auschwitzin tapahtumat ovat muutenkin niin kauheita että niitä on vaikea käsittää. Mutta jotenkin tuntui, että tähän ei ollut saatu enää mitään uutta vaan tarina oli yksinkertaisesti pitkitetty kertomus näiden ihmisten elämästä. Enkä sano etteikö tätä olisi pitänyt kertoa, ehdottomasti kyllä! Mutta jotenkin tästä jäi sellainen rahastuksen maku suuhun. Onko kukaan muu tätä lukenut?