Finfanfun.fi

Vapaa keskustelu => Saivartelija => Aiheen aloitti: flawless - 01.08.2019 18:48:00

Otsikko: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: flawless - 01.08.2019 18:48:00
Edellinen topic täyttyi, joten nyt on uuden aika. Uusi topsu, mutta vanhat kujeet: edelleen siis kaikenlaista keskustelua kirjoista ja kirjasarjoista, tai kuten vanhimman topsun aloitusviesti kuului:

"Otsikko kertoo kaiken. Keskustelua siis finiläisten suosikkikirjoista. Tämän olisi tarkoitus olla myös eräänlainen lukuvinkki-topic.

Huom! Jos esittelet kirjan juonta, muista olla paljastamatta loppuratkaisua, älä spoilaa!"

Aiempi topic. (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=30367.msg606232#msg606232)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: desmond - 01.08.2019 19:15:47
Korkkaanpa heti topicin mainostamalla paria hyvää kirjaa, jotka olen lukenut nyt kesän aikana :)

Eilen luin loppuun Casey McQuistonin kirjan Red, White & Royal Blue. Kyseessä on YA- tai NA-kategoriaan kuuluva romanttinen komedia, jossa Yhdysvaltojen presidentin poika rakastuu Englannin prinssiin. Ensi alkuun tuntui vähän, että tämä kirja ei ole mua varten, mutta mitä pidemmälle kirja eteni, sitä enemmän tykkäsin, ja lopulta hymyilin jo aika typerästi. Aika kevyttä, hauskalla dialogilla varustettua lukemista, mutta mukana oli kiinnostavasti myös politiikan sisäpiiriä USA:n presidentinvaalien muodossa ja yleensäkin kiva vaihtoehtohistoria maailmalle, jossa on Trump.

Aiemmin kesällä tuli luettua Julie Berryn Lovely War. Kyseessä on ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuva rakkaustarina (tai parikin rakkaustarinaa), joiden kertojana toimii jumalatar Afrodite, joka yrittää tarinan kertomalla välttää oikeudenkäynnin Olympoksella. Rakkaustarinoiden sisällössä ei sinänsä ole mitään erityisen uutta tai omaperäistä, vaan sotagenrestä löytyy paljon tuttua, mutta tästä kirjasta teki ihanan juuri tuo kertojanäkökulma. Tapahtumia katsotaan usein Afroditen tai muiden kreikkalaisten jumalien näkökulmasta, ja kirja on kirjoitettu niin, että arkiset asiat ja kuolevaisuus ja rakkaus näyttäytyy tosi kauniina. Lisäksi jumalten / jumalatarten keskinäiset kaunat ja sanailu toi kirjaan erinomaista huumoria.

Muutenkin olen lukenut tosi paljon kesän aikana, yhteensä varmaan jonkun parikymmentä kirjaa tai ylikin. Lomalla parasta on lukea, koska arkena tuntuu, että siihen ei ole koskaan tarpeeksi aikaa tai tulee huono omatunto siitä, ettei lue jotain tieteellistä, joten lomalla on ihanaa, kun saa lukea fiktiota hyvällä omallatunnolla. Aiemmin lukemattomista kirjoista olen lukenut kesän aikana paaaljon dekkareita, aikoinaan paljon hypetetyn DIMILY-sarjan (olin selvästi ihan liian vanha lukemaan näitä kirjoja, ei ollut mun juttuni, ei :D) sekä sekalaisen valikoiman chick lit -oopuksia. Lisäksi oon uudelleenlukenut vanhoja suosikkeja, koska jostain syystä kesällä tekee aina mieli palata vanhojen rakkaiden kirjojen pariin. Käykö muille näin? Yleensä luen ainakin jonkun Pottereista kesän aikana, minkä lisäksi tänä kesänä oon lukenut myös Tuija Lehtisen Mirkkoja (hyviä edelleen!) ja hevoskirjoja, joista tykkäsin joskus kymmenenvuotiaana :D. Heppakirjoja lainatessa tuntui melkein siltä, että pitäisi selitellä näiden menevän jollekin sukulaiselle, mutta noh, mitäpä se mulle kuuluu, mitä kirjastontäti musta mahdollisesti ajattelee :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Violetu - 01.08.2019 20:09:20
Lisäksi oon uudelleenlukenut vanhoja suosikkeja, koska jostain syystä kesällä tekee aina mieli palata vanhojen rakkaiden kirjojen pariin. Käykö muille näin?

Joo, sama homma suunnilleen joka kesä. Tämän takia en ole hävittänyt mitään vanhoja suosikkeja, oli kyse sitten Witch-lehdistä, Replica-sarjasta tai jostain muusta teiniajan suosikista, joka on todettu toimivaksi aikuisiälläkin.
Tänä kesänä luin esimerkiksi kaikki Neljä tyttöä ja maagiset farkut -sarjan kirjat. Edelleen jotain tavattoman syvälle menevää.

Tämä vuosi muutenkin ollut hyvin runsas kirjojen lukemisen suhteen, olen lukenut läpi 10-osaisen Roswell high -sarjan (ties kuinka monetta kertaa), tää oli teinivuosien UST-herkkujen aatelia, ja palvelee edelleen samaa tarkoitusta. Vaikuttanut myös omaan kirjoittamiseen, tuolta on tullut napattua kivoja sanontoja.
Sitten Artemis Fowlit tuli pulikoitua läpi, nämä ovat ikävä kyllä vuosien saatossa vähän kärsineet, enää en naura kippurassa, ja välillä tuntuu vähän liian selitetyltä tai mukanokkelalta :-\

Joku Potter kuuluu myös yleensä kesälukemistoon, tänä vuonna en kyllä vielä ole lukenut.
Uudeksi kesälukemisperinteeksi ajattelin jotain kauhua, pari vuotta sitten luin Kingiltä Carrien ja Hohdon, tänä vuonna oli vuorossa Tohtori Uni. Minulla King on selkeästi kesäkamaa, valoisina öinä ei pelota niin paljon😂
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Kelsier - 02.08.2019 12:53:16
Joo, sama homma suunnilleen joka kesä. Tämän takia en ole hävittänyt mitään vanhoja suosikkeja, oli kyse sitten Witch-lehdistä, Replica-sarjasta tai jostain muusta teiniajan suosikista, joka on todettu toimivaksi aikuisiälläkin.
Tänä kesänä luin esimerkiksi kaikki Neljä tyttöä ja maagiset farkut -sarjan kirjat. Edelleen jotain tavattoman syvälle menevää.

Neljä tyttöä ja maagiset farkut -sarja toimii tosiaan vielä aikuisellekin hyvin. Itse palasin sarjan pariin tänä kesänä. Olen joskus teininä lukenut ne kaksi ekaa osaa ja jatkoin nyt sujuvasti kolmannesta. Lieneekö musta tullut vanha käpy, kun suomennoksessa käytetty teinikieli tuntui ajoittain ärsyttävältä. Muuten oli kyllä ilo palata vanhojen tuttujen hahmojen pariin.
Niistä tehdyt leffatkin ovat muuten minusta hyviä (vaikka tämä ei olekaan elokuvatopa). Mietin tossa yhtenä päivänä, että castingkin on niissä yllättävän nimekäs mm. America Ferrera, Blake Lively ja Alexis Bledel pääosissa.

Luin juuri Jin Yongin Kotkasoturien tarun ensimmäisen osan Soturin oppivuodet. Suosittelen sitä lämpimästi, tyyli on aika erilainen kuin länsimaisissa kirjoissa yleensä (kirjailija siis kiinalainen), mutta kuitenkin helpostilähestyttävä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Naela - 04.08.2019 08:49:43
Minäkin luen aina kesäisin todella paljon enemmän kuin muina vuodenaikoina. Osin syynä tähän on varmasti lomat ja rennompi aikataulu, mutta minulla on muutenkin kesäisin paljon enemmän aikaa ja energiaa käyttää muuhun kuin kouluun tai työntekoon.

Tämän kesän hitti ovat olleet Astrid Lindgrenin kirjat, niitä olen lukenut ja kuunnellut äidin lukevan niin kauan kuin muistan, joten niihin on ihana palata vuosienkin jälkeen. Veljeni Leijonamieli on minusta edelleen paras kirja, jonka olen koskaan lukenut. Muita kesän suosikkeja ovat olleet erilaiset dekkarit, erityisesti olen tykästynyt Camilla Läckbergin tuotantoon. Harmittaa kyllä vähän, että lähikirjasto on kesäisin niin huonosti auki, (tyyliin arkisin tunnin-pari keskellä päivää) niin sinne ei oikein meinaa keretä.

Minulla King on selkeästi kesäkamaa, valoisina öinä ei pelota niin paljon
Minulla on vähän eri juttu kauhun kanssa. Tykkään lukea kauhua nimenomaan syksymmällä, kun on jo vähän hämärää ja sade piiskaa ikkunoita ja muuta vastaavaa... Pelottava tunnelma on taattu, ja kirjaa lukiessa tulee ihan eri fiilis. Tietysti siinä on vaarana menettää yöunensa, mutta saapahan ainakin kirjasta kaiken irti :D

Lieneekö musta tullut vanha käpy, kun suomennoksessa käytetty teinikieli tuntui ajoittain ärsyttävältä.
Itse olen huomannut tämän saman myös joitakin lapsuuden ja nuoruuden suosikkeja lukiessani. Minusta monet suomennukset yleensäkin tuntuu vähän kököiltä, varsinkin erilaisia kielileikkejä on tosi hankala suomentaa, koska ne eivät tietenkään toimi samalla tavalla eri kielissä.

Osittain tästä johtuen minut on tänä kesänä vallannut innostus lukea kirjoja alkuperäiskielellä, pääosin englanniksi ja ruotsiksi. Ongelma tässä on kuitenkin se, että ainakin minua lähinnä olevissa kirjastoissa on aika huonosti muunkielistä kirjallisuutta. En raaskisi ostaa kirjoja omaksikaan, varsinkin, jos minulta löytyy jo sama kirja suomennettuna. Olenkin yrittänyt bongailla kirjoja kirppiksiltä, ja pari Potteria olenkin jo onnistunut haalimaan.

Englanniksi lukeminen sujuu ihan mukavasti, mutta olen yrittänyt kompuroida myös Ronja Ryövärintytärtä ruotsiksi, ja voi taivas, kuinka se on hidasta! Aloitin heinäkuun ensimmäisillä viikoilla, enkä vieläkään ole kuin vähän yli puolenvälin. Mutta kaipa se siitä ajan kanssa helpottuu, minulla oli sama tilanne englanniksi lukiessani vielä joitakin vuosia sitten.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Violetu - 04.08.2019 10:16:44
Itsellä tuli Kingin dialogeista vähän semmoinen
"Vois tää kieli olla sujuvampaakin" -fiilis. Saattaa johtua käännöksestä tietysti, lähinnä tuli tää fiilis, kun joku lapsihahmo puhui.

Teinikieli ei ihme kyllä mitenkään itseäni ole häirinnyt, mutta toisaalta ehkä sitä asennoituu jo nuortenkirjaa aloittaessa siihen, että sitä todennäköisesti tulee🤷‍♀️

Millä perusteella valitsette (ennenlukemattomia) kirjoja luettavaksenne?

Tämä tuli mieleen siitä, kun viimeksi valitsin kirjan sillä perusteella, että siinä on Xander-niminen hahmo😂 (Xander oli keväällä yhden larppihahmoni nimi). Tää oli aika poikkeuksellinen valintaperuste, mutta ihan kivalta tuo kirja toistaiseksi vaikuttaa, ei harmita.
Toinen yleisempi valintaperuste on kirjailija, jos olen aiemminkin lukenut häneltä jotain ja tykännyt.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: flawless - 04.08.2019 12:37:55
Lainaus
Millä perusteella valitsette (ennenlukemattomia) kirjoja luettavaksenne?
Hmm, tämä onkin ihan kiinnostava kysymys. Mä valitsen kirjoja pitkälti kansien perusteella, eli nimi, kannen kuvitus ja erityisesti takakansi vaikuttavat paljon. Valitsen yleensä kirjoja sen perusteella, kuulostaako takakannen tiivistelmä kiinnostavalta. Mä siis kiinnostun aika pitkälti aiheen ja/tai jonkin koukun/mysteerin perusteella. Myös suositukset vaikuttavat, en esimerkiksi usko että olisin törmännyt Pierre Lemaitren dekkareihin jos anoppi ei olisi niitä suositellut, ja nyt alan lukemaan kolmatta siltä kirjailijalta. Jos siis kirja vaikuttaa aiheeltaan sellaiselta että saattaisin kiinnostua, niin tartun siihen tosi paljon herkemmin jos joku suosittelee. Mulla on nytkin työtakin taskussa rypistynyt lappu jossa on työkaverini suositteleman kirjailijan nimi, jolta ajattelin seuraavaksi ottaa jonkin uuden kirjan luettavaksi, kunhan keskeneräiset on viimeistelty. Osin liittyy myös suosituksiin tämä seuraava, mutta enemmän massasuositukseen kuin henkilökohtaiseen, että joitain kulttimaineisia kirjoja on tullut valittua myös ihan vaan mielenkiinnosta, että mikä tästä tekee niin suositun. Lukulistalla on esimerkiksi Linnunradan käsikirja liftareille, johon en usko että tarttuisin ilman sen maineikkuutta. Kirjailija vaikuttaa myös, joskaan en kauheasti ns. normaalikirjailijoiden kirjoja lue kirjailijan perusteella, mutta julkisuuden henkilöiden kirjoittamia kirjoja olen valinnut kirjailijan perusteella, lähinnä muusikoiden. Esim. Nikki Sixxin ja Corey Taylorin kirjoja olen lukenut paljon ihan vain kirjailijan vuoksi.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 04.08.2019 16:21:16
Kas, uusi ketju. :) Mukavaa, kun keskustelu on vilkasta.

Millä perusteella valitsette (ennenlukemattomia) kirjoja luettavaksenne?
Tavallisesti kierrän kirjakaupassa ja valitsen mikä vaikuttaa kiinnostavalta, ja laitan sen sitten kirjastossa varaukseen. Lisäksi seuraan kustantamojen uusia julkaisuja netistä syksyisin ja keväisin ja pyrin sitten pääsemään niihin käsiksi. Jos tykkään tarpeeksi, saatan ostaa itselleni, että voin lukea aina halutessani uudelleen. Ostan myös silloin, jos kirja on niin suosittu, että varausjonossa on 500 muuta ennen minua ja on vahvasti oletettavaa, että tulen kuitenkin pitämään kirjasta. Reissatessa nuohoan yleensä kirjakaupat läpi ja jos löytyy jotain mieleistä, ostan matkalukemisiksi.

Lukuperusteena on joko tuttu kirjailija, jonka kirjoista olen ennenkin pitänyt, mutta kiinnostava kansi houkuttelee katsomaan, millainen kirja on kyseessä. Aihepiiri toki vaikuttaa paljon. :) Useimmin kuitenkin selaan vähän ja katson, pidänkö tekstin tyylistä. Se on ehkä isoin kriteeri. Sitä on vähän vaikeampi selittää, mutta kun kirjan avaa mistä kohti vain ja katsoo millaista teksti on, siitä tietää kyllä melkein suoraan, tykkääkö kerronnasta vai ei. Jos tulee olo että plääh, en tykkää, ei kiinnosta, niin sitten se kirja kyllä siihen jää.

Lisäksi oon uudelleenlukenut vanhoja suosikkeja, koska jostain syystä kesällä tekee aina mieli palata vanhojen rakkaiden kirjojen pariin. Käykö muille näin?
Minä tykkään lukea uudelleen vanhoja suosikkeja, mutta ympäri vuoden, ei pelkästään kesällä. :)

Lainaus
...aikoinaan paljon hypetetyn DIMILY-sarjan (olin selvästi ihan liian vanha lukemaan näitä kirjoja, ei ollut mun juttuni, ei :D)
Heh, samat sanat. Luin läpi, mutta oli vähän kiusallista luettavaa ja lisäksi vaikea samaistua. Tosin monia muita nuortenkirjoja olen kyllä lukenut ihan mielelläni, mutta ehkä se on tuo pinnallinen nykyjenkkiteinikulttuuri, että hengaillaan ostareilla, kilpaillaan muotimerkkivaatteilla ja trendikkäimmillä poikaystävillä, herättää lähinnä säälin tunteita.

Ja se mainittu teinikieli tekstissä tökkii minuakin. Toinen, mikä ei miellytä, on se jos tekstissä on yksittäisiä kohtia enemmän some-dialogia. (Sitä on alkanut tulla myös tv-sarjoihin ja elokuviin.) Onhan se valtava osa nykyihmisten arkea, mutta ei sellainen, mihin suuntaan viestintää kuuluisi lähteä kehittämään. Tuohan se ajankuvaa, mutta minusta heikentää kirjallisuuden tasoa. Ja ainakin minusta on miellyttävämpi lukea jos kirjassa kerrotaan, että "hän sai siskoltaan viestin, jossa tämä kysyi minne hän oli menossa" kuin jos tekstin väliin olisi isketty joku suora lainaus teinikielisestä tekstarista lyhenteineen sun muineen.

Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Violetu - 04.08.2019 18:07:03
Lainaus
Lieneekö musta tullut vanha käpy, kun suomennoksessa käytetty teinikieli tuntui ajoittain ärsyttävältä.
Kun niin moni teistä on maininnut teinikielen, niin antakaa joku esimerkki siitä, millaista on teinikieli?
Aloin miettimään, että eikö se tosiaan ärsytä itseäni, vai meneekö se vaan itseltä ohi ;D

Vähän sama homma kuin Fiorellalla, kesäisin tulee erityisesti luettua vanhoja suosikkeja, mutta kyllä sitä tapahtuu ihan ympäri vuoden yhtä lailla.

Lainaus
Jos tykkään tarpeeksi, saatan ostaa itselleni, että voin lukea aina halutessani uudelleen.
Tämä on itsellä aika lailla kriteeri kirjan ostamiselle (leffojen ja sarjojen myös). Toki välillä tulee harhauduttua tekemään joku random kirjaheräteostos, mutta haluaisin, että kaikki kirjat omassa hyllyssä olisi sellaisia, jotka haluaa lukea uudelleen ja uudelleen. Usein asetan "kriteeriksi" senkin, että lainaan kirjan kirjastosta useamman kerran ja luen myös, ja jos vielä sen jälkeen haluan omistaa, niin lets go!
Harmi vaan, että aika usein kirjaa voi olla siinä vaiheessa vaikea löytää, kun se on loppuunmyyty, tai ei ainakaan löydy mistään uutuushyllystä enää. Toisaalta tykkään divari yms. -metsästyksestä, on tosi tyydyttävää löytää kirjoja sillä tavalla.

Pari, joita kovasti kaipaan omaan hyllyyn, on esimerkiksi Repon ja Parkkolan Ruttolinna ja Jalostamo. Ja Vilja-Tuulia Huotarisen Valoa valoa valoa on myös näitä. Kyllähän noita löytyisi vaikka kuinka kun lähtisi listaamaan. Ja nyt kun kotikaupungin kirjasto on hävittänyt melkein kaikki Prinsessapäiväkirjat, niin nekin.

Lainaus
Tosin monia muita nuortenkirjoja olen kyllä lukenut ihan mielelläni, mutta ehkä se on tuo pinnallinen nykyjenkkiteinikulttuuri, että hengaillaan ostareilla, kilpaillaan muotimerkkivaatteilla ja trendikkäimmillä poikaystävillä, herättää lähinnä säälin tunteita.
Joo, tuo osaa kyllä olla tylsää/rasittavaa/luotaantyöntävää.

Välillä kaipaan kirjastoihin kovasti samanlaista "tagijärjestelmää" kuin vaikkapa AO3:ssa, olisi mahtavaa kun kirjastossa voisi hakukoneelta vain hakea vaikkapa LGBTQ+, ja sitten sulle osotettaisiin hylly tai kone antaisi listan, jossa olisi lueteltuna kirjat, joissa käsitellään aihetta enemmän kuin vain että sivuhenkilö X kirjassa edustaa seksuaali/sukupuolivähemmistöä.
Ja samaa hakua voisi tietysti käyttää mihin tahansa genreen, "kesäromanssi", hurt/comfort jnejne.
Ehkä joitain isompia aihepiirejä/genrejä voikin hakea ja löytää, mutta tuskin mitään ihan hirveän spesifiä kuitenkaan.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: summerblue - 04.08.2019 18:33:03
Ongelma tässä on kuitenkin se, että ainakin minua lähinnä olevissa kirjastoissa on aika huonosti muunkielistä kirjallisuutta.

Tämä jäi mietityttämään. En tiedä missä päin Suomea asustelet, mutta olisiko mahdollista tehdä varauksia oman kirjastopiirisi (tai mikä sen oikea nimi nyt onkaan) alueelta ja saada laajemminkin materiaalia käyttöön muista saman alueen kirjastoista? Esimerkiksi itse asun Outi-kirjastojen alueella ja oman kirjaston enkkukokoelma on ihan hirveä, vaikuttaisi olevan enimmäkseen peräisin 1980-luvulta ja kirjailijat sellaisia, joista en ole kuullutkaan, mutta, kun ilman varausmaksua pääsee käsiksi esimerkiksi Oulun pääkirjaston kokoelmaan, niin laatu nousee merkittävästi.

Parissa viestissä on mainittu Ann Brasharesin ns farkkukirjat. Oletteko te lukeneet sarjan viidennen kirjan, Sisterhood Everlasting? Voin olla väärässäkin, mutta pikaisella googlauksella näytti siltä, että tätä kirjaa ei ole lainkaan suomennettu. Farkkukirjat on itsellekin tietyllä tapaa rakkaita, koska ne olivat aikoinaan ensimmäisiä himpun verran aikuismaisempia kirjoja, joita luin. Tuohon vitoskirjaan törmäsin itse bookstagramissa vuosi tai pari sitten ja tuli ihan yllätyksenä sen olemassaolo. Meni kyllä aika syvälle, kun sen sitten luin.

Tässä on ollut nyt puhetta vanhojen suosikkikirjojen lukemisesta. Itselle sellaiset ei niin aikuismaiset kirjat ovat yksi tapa kontrolloida ahdistusta. Jos oikeassa elämässä joku ahdistaa, niin noista lasten- tai nuortenkirjoista tulee vähän kevyempi olo. Viime aikoina olen kahlannut läpi Neiti Etsiviä ja ihastellut sitä miten Paula Drew aina osaakin ihan kaiken mahdollisen :D Toisinaan on taas niin, että olen lukenut jotain raskasta/vaikuttavaa aikuisten kirjallisuutta, niin on kiva ottaa tuollaista vähän leppoisampaa ns. välipalaksi.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 04.08.2019 19:26:00
Välillä kaipaan kirjastoihin kovasti samanlaista "tagijärjestelmää" kuin vaikkapa AO3:ssa, olisi mahtavaa kun kirjastossa voisi hakukoneelta vain hakea vaikkapa LGBTQ+, ja sitten sulle osotettaisiin hylly tai kone antaisi listan, jossa olisi lueteltuna kirjat, joissa käsitellään aihetta enemmän kuin vain että sivuhenkilö X kirjassa edustaa seksuaali/sukupuolivähemmistöä.
Ja samaa hakua voisi tietysti käyttää mihin tahansa genreen, "kesäromanssi", hurt/comfort jnejne.
Ehkä joitain isompia aihepiirejä/genrejä voikin hakea ja löytää, mutta tuskin mitään ihan hirveän spesifiä kuitenkaan.
Ainakin meidän kirjaston nettijärjestelmässä on tällainen hakusanasysteemi. Katsoin esimerkiksi taannoin lukemani kirjan Sydänsurujen kääntöpuoli. Siitä lukee näin:
Lainaus
Luokitus   
Suomenkielinen kertomakirjallisuus (ykl 84.2)
Aiheet   
Molly → (fiktiivinen hahmo)
kasvu (ihmisen) → nuoret → tytöt
rakastuminen
poikaystävät
kaipaus → rakkaus
lesbous → äidit
sisarukset → kaksoset
sateenkaariperheet
Ja kun jotakin noista klikkaa, tulee listaus eri kirjoista, joissa on sama hakusana. Voisin veikata, että tätä järjestelmää vasta kehitellään, ettei se ehkä ihan joka ikiseen kirjaan vielä ulotu, mutta ainakin uudemmissa näyttäisi olevan vastaava lista kirjaan liittyvistä teemoista. :) Kurkkaapa, löytyisikö teidänkin kirjaston järjestelmistä tällaista.

Toisinaan on taas niin, että olen lukenut jotain raskasta/vaikuttavaa aikuisten kirjallisuutta, niin on kiva ottaa tuollaista vähän leppoisampaa ns. välipalaksi.
Minäkin tykkään lukea jotain kevyttä ja leppoisaa ihan tarkoituksella silloin, kun on muuten kiire tai väsy tai stressi päällä. Usein kotoisan tuttu kirja, jonka tietää tuottavan hyvän mielen, rentouttaa ja tekee levollisen tunnelman. Ja tähän sopivat hyvin esimerkiksi lapsuudesta tutut kirjat.

Teinikielen olemuksesta... Itselleni tästä tulee sellaiset tekstit mieleen, joissa dialogi on paitsi puhekielistä, myös vilisee finglishiä ja "muotisanontoja". Varsinkin jos se samalla on sävyltään näsäviisastelevaa, alentuvaa tai vastaavaa, niin kyllä sellaista tökkii lukea. ;) Toki se saattaa liittyä hahmoonkin ja ehkä myös korostaa tarkoituksella hahmon ärsyttävyyttä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: desmond - 04.08.2019 19:59:47
Lainaus
Teinikielen olemuksesta... Itselleni tästä tulee sellaiset tekstit mieleen, joissa dialogi on paitsi puhekielistä, myös vilisee finglishiä ja "muotisanontoja".

Teinikieli kuulostaa ainakin omaan korvaan aina sellaiselta, että kirjoittaja tässä nyt yrittää liikaa, ja lopputulos on tosi vaivaannuttava. Ja muotisanonnat aiheuttavat pahimmillaan sen, että jos kirjaa lukee viisi vuotta julkaisemisen jälkeen, se kuulostaa aivan järkyttävän vanhanaikaiselta, koska muotisanonnat on vanhentuneet. Pahin esimerkki teinikielestä, joka itselle tulee mieleen on Prinsessapäiväkirjojen suomennokset. En oikein osannut itse teini-iässä ollessa päättää, että tykkäänkö kirjoista vai en. Tykkäsin tarinasta, mutta se kieli oli jotain tosi ärsyttävää. Sitten kun luin kirjat englanniksi, tajusin, että suomentajahan on vaan suomentanut kirjan jostain syystä tosi tyhmästi, koska englanninkielisessä versio kieli oli paljon lähempänä normaalia yleiskieltä. Muistaakseni joku opiskelukaveri suunnitteli ihan kandiakin noista suomennoksista, koska ne on niin silmiinpistävän kököt :D

Lainaus
Tämä on itsellä aika lailla kriteeri kirjan ostamiselle (leffojen ja sarjojen myös). Toki välillä tulee harhauduttua tekemään joku random kirjaheräteostos, mutta haluaisin, että kaikki kirjat omassa hyllyssä olisi sellaisia, jotka haluaa lukea uudelleen ja uudelleen. Usein asetan "kriteeriksi" senkin, että lainaan kirjan kirjastosta useamman kerran ja luen myös, ja jos vielä sen jälkeen haluan omistaa, niin lets go!
Harmi vaan, että aika usein kirjaa voi olla siinä vaiheessa vaikea löytää, kun se on loppuunmyyty, tai ei ainakaan löydy mistään uutuushyllystä enää. Toisaalta tykkään divari yms. -metsästyksestä, on tosi tyydyttävää löytää kirjoja sillä tavalla.

Mä ostelin ennen kirjoja enemmän sillä lailla, että en ollut koskaan lukenut kirjaa, ennen kuin ostin sen. Toki edelleen tulee tehtyä näin silloin kun käyn Briteissä kirjakaupassa, koska siellä on vaan niin paljon sellaista, mitä haluaa lukea, mutta Suomessa en oikeastaan osta juurikaan kirjoja niin, etten ole lukenut niitä aiemmin ja päättänyt, että tämän kirjan haluan hyllyyn. Lainaan mieluummin kirjastosta (niin kuin joku edellisessä topassa taisikin kirjoittaa, on aivan huippua, että nykyään kirjastossa varaukset on maksuttomia, jolloin voi pistää aika lailla kaiken vähänkin kiinnostavan varaukseen) ja pistän sitten ostoslistalle, jos pidän kirjasta oikein paljon. Jonkun verran teen myös reissuun lähtiessä niin, että ostan Google Playsta jonkun kirjan tabletille lähtiessä jos on mielessä ollut jotain, mikä kuulostaa kiinnostavalta. Google Playssa monet englanninkieliset kirjat on tosi halpoja ja plussaa on toki se, että e-kirjat ei vie tilaa. Mutta sitten jos oikein tykkään jostain kirjasta, haluan sen myös fyysisenä kopiona hyllyyn. Ja täältä myös ääni divarimetsästykselle! Meillä on täällä Tampereella SPR:n kontti, josta on hyvä bongata etenkin lasten- ja nuortenkirjoja, joista on aikoinaan tykännyt. Tällä hetkellä sekä minä että isosisko keräillään Tuija Lehtisen Mirkkoja niillä vanhoilla, alkuperäisillä kansilla, ja tulee kyllä tosi onnistunut fiilis, jos löytyy just se puuttuva osa kahdella eurolla hyllystä. Saisihan niitä varmasti helpommin jostain Torista tai huuto.netistä, mutta se vesittäisi etsimisen ja löytämisen idean :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Naela - 04.08.2019 20:34:40
En tiedä missä päin Suomea asustelet, mutta olisiko mahdollista tehdä varauksia oman kirjastopiirisi (tai mikä sen oikea nimi nyt onkaan) alueelta ja saada laajemminkin materiaalia käyttöön muista saman alueen kirjastoista?
Näin olen pitkälti tehnytkin, ei lähikirjastossa ole vieraskielisiä kirjoja juuri nimeksikään :D. Ehkä se on näitä peräkylillä asumisen huonoja puolia tai sitten olen vaan tosi nirso kirjojen suhteen, mutta tuntuu, ettei pääkirjastokaan tarjoa kovin kummoista valikoimaa. Enkuksi löytyy toki enemmän mutta ruotsi onkin sitten jo toinen juttu, mikä on vähän outoa, kun kaksikielisessä maassa eletään kumminkin.

Millä perusteella valitsette (ennenlukemattomia) kirjoja luettavaksenne?
Minullekin suositukset ovat iso osa lukupäätöstä, joko kaverin antamat tai netistä luetut. Toki kiertelen myös kirjastoissa etenkin siellä YA-hyllyllä ja katselen ihan takakansia, joskus luen kirjastossa pari ekaa sivua jos olen epävarma siitä, pitäisikö lainata vai ei. Uusina en kirjoja osta juuri koskaan, ensinnäkin siksi, että ne ovat kalliita ja kirjastosta voi lainata ilmaiseksi. Toiseksi siitä syystä, että kirppareilta ja divareista etsimisessä ja löytämisessä on vaan jotain niin siistiä. Meidän kirjastossa toimii myös sellainen kirjavaihto, eli sinne voi viedä oman kirjan ja sitten ottaa jonkun toisen kirjan vastineeksi. Yleensä siellä vaihtohyllyssä olevat kirjat on kyllä aika randomeita, mutta joskus sieltäkin löytyy niitä helmiä. Katsastan myös aina kirjastojen poistomyynnit, josko sieltä löytyisi jotain kivaa.

Teinikielestä sen verran, että itseäni ärsyttää erityisesti juurikin se murre- ja muotisanojen käyttö, etenkin, jos ne on suomennettu jotenkin oudosti. Esimerkiksi eräässä lukemassani kirjassa sana "cool" oli suomennettu "kuuli", mikä oli minusta tosi tyhmää. Ei kai se ole edes suomenkielinen sana ainakaan tuossa merkityksessä. Muutenkin murteellista tekstiä on mielestäni tosi ärsyttävää lukea, varsinkin, jos se kovasti eroaa oman alueen murteesta. Yksittäisen henkilön murteellinen puhe vielä menee, mutta jos koko kirja on murteella kirjoitettu, se menee jo vähän yli. Muistan, että meidän piti koulussa lukea joku stadin slangilla kirjoitettu nuortenkirja, ja siinä vaiheessa oli kyllä hermo katketa.

En muutenkaan ole hyvä lukemaan kirjoja ns. "pakosta". Luen silloin kun tekee mieli ja juuri sellaista kun haluan, ja vaikka kaverit kuinka hehkuttaisi jotain kirjaa, en vain jostain syystä saa itseäni lukemaan sitä, jos ei oikeasti tee mieli. Tämän takia en oikein tykkää saada kirjoja lahjaksi, koska vaikka lahjan antaja kuinka tarkoittaisi hyvää ja yrittäisi oikeasti miettiä, minkälaisista kirjoista pidän, ei hän sitä oikeasti voi tietää. Minulle tulee lahjakirjoista aina sellainen olo, että minun on nyt pakko lukea tämä, etten pahoita lahjanantajan mieltä, ja siihen se sitten tyssääkin. Eri asia tietysti, jos itse pyydän jotain kirjaa lahjaksi.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Abarat - 05.08.2019 21:09:35
Ehdottakaa mulle kirjaa, joka ei ole dekkari tai liian raju? Voisin lukea myös englanniksi. Mikä olisi kevyt hyvän mielen kirja? Mikäli luen englanniksi niin mieluiten joku helppolukuinen nuortenkirja?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 05.08.2019 23:56:05
Minkähän tyyppisestä tykkäisit, Abarat? Jos ajatellaan että olisi joku helppolukuinen nuortenkirja, onko sinulle tuttu esimerkiksi Veronica Rothin Divergent -sarja (suomennettuna Outolintu)? Siitä on jo aikaa, kun ne luin, mutta se oli tuoreeltaan ekan kirjan ilmestyttyä ja minusta se oli leppoisa ja helposti hahmotettava tekstiltään, niin tuli ensimmäisenä mieleen. Myöhemmin luin kirjat suomeksikin, kun ne käännettiin (muistaakseni muutaman vuoden myöhempään) ja käännös tuntui minusta paljon lapsekkaammalta, joten itse tykästyin nimenomaan niihin englanninkielisiin versioihin. Sarjasta on tehty elokuvatkin myöhemmin, muistaakseni olen sen ekan niistä nähnytkin.

Cecelia Ahernin kaksiosainen sarja Viallinen ja Täydellinen voisi olla toinen helppolukuinen dystopia. (Engl. Flawed ja Perfect.)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Odo - 07.08.2019 00:47:47
Lainaus
Millä perusteella valitsette (ennenlukemattomia) kirjoja luettavaksenne?
Minä luen aika pitkälti kuulopuheiden perusteella, mistä olen kuullut suosituksen tai jotain muutakin joskus, että kiinnostaisi esim. kaveria, jolla on samantyylinen maku tai monipuolinen maku, joten selvitellä sitten, miltä se vaikuttaa. Kannet vaikuttavat, jos kirjastosta etsin luettavaa, mutta yleisemmin en löydä mitään kirjastoista, jos etsin sattumanvaraista kirjaa, enkä kovin hyvin Storytellistäkään. Aika pitkälti siis menen kuulopuheiden varassa, suositusten ym. mitkä voisivat olla hyviä. Joskus sattuu löytö ihan vain tuurilla, mutta harvemmin. :D Kannet etu- ja taka tietysti vaikuttavat, mutta vasta yleensä löydän ne kannet, kun jostain olen aiemmin kuullut kirjasta.

Josta päästäänkin siihen, että etenkin ennen vähemmän lukevana, luin ihan tuhottoman paljon uudestaan juurikin Nälkäpeliä, Potteria, Sookie Stackhousen tarinoita (tunnetaan tv-sarjan nimellä True Blood), ym. kun olevinaan uutta ei löytynyt. Joten kyllä tuohon toiseenkin kysymykseen, että palaan vanhojen kirjojen pariin aika usein, ainakin ennen, Nyt olen tänä kesänä pyrkinyt lukemaan enemmän uusia ja tykkäsin esim. Simon Homo Sapiens -kirjasta ja löysin Noiturien ilon sitten viime kerran. :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: nominal - 07.08.2019 10:27:38
Odo, minkä tyyppinen tuo Noituri-sarja on? Minua häiritsee, kun tuntuu että olisin ehkä lukenut sitä, mutta jos olen niin se oli sellaista oikein hc-fantasiaa jota en sitten jaksanut.


Minä valitsen kirjoja yleensä niin, että varaan suositusten/kuulopuheiden perusteella jotain, sitten menen kirjastoon hakemaan ne ja pörrään samalla hyllyjen välissä etsimässä jotain muutakin luettavaa. Usein minulla on tapana myös lähteä mahdollisimman monipuolisen tarjonnan kanssa: pitää olla jotain jännitystä/dekkaria, fantasiaa/YA:ta ja sitten kepeää romantiikkaa. Tosin joskus tulee varattua niin paljon kerralla, etten saa sopivaa comboa kasaan ;D

Tänä kesänä olen ollut harvinaisen epäonninen kirjastossa kävijä! Kuten jossain mainitsinkin, kirjasto oli ison osan kesää suljettu. Juuri sitä ennen kävi ilmi, että olen kadottanut kirjastokorttini - se on varmana pudonnut lompakosta, koska lompakkoni ei oikein enää pysy kasassa ::) Olisin kuitenkin kuvitellut sen tippuneen vain johonkin laukun pohjalle, mutta eipä ole löytynyt. Nooooh nyt kirjasto on auennut kesätauon jälkeen, ja minä olen alistunut maksamaan uuden kirjastokortin, ja jopa tuossa yhtenä päivänä sain kerättyä energiaa lähteäkseni kirjastossa käymään - mutta nyt olen kadottanut lainaamani kirjat! Olisin halunnut palauttaa ne ennen muuttoa, mutta kirjaston ollessa suljettuna palautusluukkukaan ei ollut käytössä, ja nyt en löydä kirjoja mistään... Pakkohan niiden jossain on olla, ei siinä, mutta muutaman minuutin etsintä ei tuottanut tulosta. Täytynee kääntää kaikki paikat ympäri, huoh.

Kesällä olen elänyt työkaverini kirjoilla ;D On tullut luettua Läckbergin dekkareita, ja vaikka ne ovatkin kivoja, ihmetyttää, miksi ne ovat niin suosittuja. Olen yleensä aika huono arvaamaan dekkarien käänteitä, mutta niissä olen jo pariin kertaan osunut aivan oikeaan. Mitä dekkareita suosittelisitte?

Täältä kyllä kerää kivasti suosituksia, täytyy testata ainakin nuo Cecelia Ahernin dystopiat (pidän kovasti hänen muista kirjoistaan) ja Sookie Stackhousen tarinat. Divergentistä olen Fiorellan kanssa samaa mieltä, suomennokset ovat todella lapsekkaan oloisia. Kyseessä on yksi lempisarjoistani, mutta suomennoksina niitä en suostu lukemaan.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: sugared - 07.08.2019 11:55:10
Lainaus käyttäjältä: nominal
Kesällä olen elänyt työkaverini kirjoilla ;D On tullut luettua Läckbergin dekkareita, ja vaikka ne ovatkin kivoja, ihmetyttää, miksi ne ovat niin suosittuja. Olen yleensä aika huono arvaamaan dekkarien käänteitä, mutta niissä olen jo pariin kertaan osunut aivan oikeaan. Mitä dekkareita suosittelisitte?

Mulla oli pari Läckbergia viime vuonna äänikirjoina reissussa, ja just yhden jaksoi ihan mielenkiinnolla kuunnella, loput alkoi toistaa itseään + kaikki hahmot alkoivat ärsyttää, kun eivät kehittyneet mihinkään ja toimivat pöhkösti. :D Mä en kauheasti lue dekkareita, mutta Cormoran Strike -tv-sarjasta (HBO) innostuneena luin Robert Galbraithin (armaan Ro'n salanimi) sarjan uusimman dekkarin Valkoinen kuolema. Aika konventionaalisen oloista tekstiä, mutta varsin kiva kesäkirja, ja tykkäsin mysteeristä. Muita sarjan kirjoja en lukenut, kun tosiaan tutustuin ensin  tv-versioon, mutta varmasti ovat ihan yhtä luettavia! Myös tv-sarja oli tosi hyvä ja odotan innolla, että tuosta uusimmastakin tulee sovitus!

Viime aikojen pahin kirjapettymys oli kyllä se äärimmäisen hypetetty Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu, jota jonotin kirjastosta melkein vuoden. En tykännyt yhtään, ja vaikka ymmärrän, että kirjamakuja on monia (eikä aina ole oikea "aika" kirjalle, josta voisi jossain toisessa tilanteessa nauttiakin), en kyllä yhtään käsitä, että miksi juuri tuo kirja on varaus- ja myyntilistojen kärjessä, ja monet huomattavasti tasokkaammat (suomalaisten naiskirjailijoiden) kirjat ovat kirjaston hyllyssä suoraan poimittavissa. Mun vakkari on tällaisten kokemusten jälkeen mennä lukemaan Goodreads-arvosteluja ja etsiä sieltä sellaisia, joissa ollaan samaa mieltä - jotenkin äärimmäisen tyydyttävää! :D

Millä perusteella valitsette (ennenlukemattomia) kirjoja luettavaksenne?
Sivumennen-kirjapodcastista olen lisännyt paljon kirjoja lukulistalle. Syksystä lähtien mulla on ollut tapana laittaa kaikenlaisia kirjoja varaukseen ja vaan odotella, että ne ennemmin tai myöhemmin tupsahtavat luettaviksi. Nyt mun täytyy kyllä vähän kiirehtiä, kun on edellisistä lainoista kaksi vielä lukematta, ja Saara Turusen Sivuhenkilö odottaa noutoa kirjastossa.

Täytyy mainita vielä Katherine Ardenin Winternight Trilogy, jonka aloitin juurikin täältä Finistä lukemani suosituksen pohjalta ja jonka viimeisen osan luin tässä kesällä. Nautin tosi paljon sarjan venäläisestä folkloresta ammentavasta fantasiasta ja kauniista kielestä. Ensimmäinen osa oli ehdottomasti suosikkini, ja päätösosa jäi valitettavasti mun mielestä vähän heikoksi, mutta yhtä kaikki tosi mielenkiintoinen fantasiasarja!

Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Vlad - 07.08.2019 13:02:34
Millä perusteella valitsette (ennenlukemattomia) kirjoja luettavaksenne?
Mä valitsen pitkälti takakansitekstin perusteella. Mä en pysty lukemaan kirjoja pelkän suosituksen tms. perusteella, vaan sen takakansitekstin on pakko olla semmonen, että se herättää mielenkiinnon, jotta pystyn lukemaan sen - tai edes valitsen sen. Joskus saatan vilkuilla vähän itse kirjan sisältöäkin ja kirjoitustyyliä, mutta usein tulee mentyä pelkällä takakansitekstillä. Ellen sitten tiedä etukäteen, että kyseessä on oikeasti hyvä kirja, jollon en välttämättä edes lue takakansitekstiä, vaan menen suoraan asiaa. Mutta jos pitää esim. kirjastossa tai kirjakaupassa valikoida joku itselle täysin tuntematon kirja, niin takakansi on se, johon kiinnitän eniten huomiota. Noin muuten aika paljon kyllä valitsen luettavaksi kirjoja, jotka joko on tutun kirjailijan, jotka jatkaa jotain sarjaa tai on muuten vaan semmosia, että ne lukee sort of automaattisesti. Ihan täysin uppo-outojen kirjojen kanssa takakansiteksti on se ratkaiseva :D Aika harvoin mä kyllä menen ihan vaan täysin uppo-outojen kirjojen puolelle, aika paljon esim. kirjastossa tms. valitsen itselleni jo tuttuja kirjoja, jotka oon lukenut jo joskus aikaisemmin.

Oon surkea lukemaan suositusten perusteella, toki niitäkin välillä tulee kyseltyä ja toivottua, että sieltä tulisi edes joku kirja, joka herättäisi mielenkiinnon. Yleensä niidenkin kohdalla googlaan tms. sen takakansitekstin, jotta saan paremmin käsitystä teoksesta. Lahjaksi saadut kirjat luen yleensä ilman takakansitekstin lukemista, mutta ne on yleensä kirjoja, joita oon toivonut ja joista tiedän joko tykkääväni tai haluavani lukea ne.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: nominal - 07.08.2019 15:11:12
Heh, minä taas melko lailla välttelen takakansitekstien lukemista, jos tiedän kirjasta yhtään mitään ennakolta! Ja tämä "yhtään mitään" voi siis olla esim. se, että joku on maininnut lukeneensa sen ja pitäneensä siitä. Takakansitekstit ovat jotenkin kamalia, ja vaikka itse kirja olisi mielenkiintoinen, tuntuu, että takakansiteksti kuulostaa aina teennäiseltä. Tai sitten vaihtoehtoisesti takakanteen onkin tiivistetty ihan koko tarina, ja itse kirjan lukeminen sen jälkeen on ihan turhaa ;D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Melodie - 07.08.2019 15:40:55
Dekkarisuosituksia! (Tosin olen tykännyt Läckbergeistäkin että liekö nämä varteenotettavia. ;D) Stina Jacksonin Hopeatie on palannut mieleen tässä viime päivinä vaikka siitä on jo tovi kun sen luin! (Ja oli se hyvä silloinkin.) Stig Larssonin Millenium-trilogia vakuutti minut aikoinaan siitä, että dekkarigenrelläkin voi olla ihmiselle jotain annettavaa. :D Lina Bengtsdotterin kirjat ovat vedonneet minuun viime aikoina. Kate Atkinsonin Jackson Brodei -sarja on tosi hyvä (ja niin kyllä monet muutkin Atkinson kirjat!). Suomalaisista dekkareista tulee mieleen Eppu Nuotion Pii Marin -kirjat sekä Eva Frantzin teokset (joita on näemmä ilmestynyt uusi, pitää heti varailla!). Myös sugaredin mainitsemista Cormoran Strike -kirjoista olen pitänyt!

Viime aikojen pahin kirjapettymys oli kyllä se äärimmäisen hypetetty Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu, jota jonotin kirjastosta melkein vuoden. En tykännyt yhtään, ja vaikka ymmärrän, että kirjamakuja on monia (eikä aina ole oikea "aika" kirjalle, josta voisi jossain toisessa tilanteessa nauttiakin), en kyllä yhtään käsitä, että miksi juuri tuo kirja on varaus- ja myyntilistojen kärjessä, ja monet huomattavasti tasokkaammat (suomalaisten naiskirjailijoiden) kirjat ovat kirjaston hyllyssä suoraan poimittavissa.
Siis mää sain ton kanssa käsiini tässä kesällä ja kyllä myös ihmetytti. :D Itse kyllä ihan tykkäsin siitä, enimmäkseen ihan menevää tekstiä ja ihanaa että suositussa kirjassa päähenkilöllä kaikki on huonosti, mutta en kanssa tajua että miksi se oli niin suosittu. Kyllä odotin jotain vähän eeppisempää lukukokemusta sillä varausjonolla!

Valitsen kirjoja kirjastossa aika villisti, katselen lähinnä uutuus- ja palautushyllyjä ja napsin mukaan kaiken kiinnostavan (ja jätän usein lukematta :(). Varaan herkästi sellaisten kirjailijoiden kirjoja, joiden aiemmasta tuotannosta olen pitänyt. Joskus selaan kirjakaupassa (tai kirpputorilla) kirjoja ja hankin ne kirjastosta. Lisäksi kirjasuosituksia kertyy mukaan milloin mistäkin, hankala edes sanoa mistä kaikkialta!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Violetu - 07.08.2019 16:00:09
Minun tieni Divergentin kanssa katkesi ekaan kirjaan (jo joskus 2013 tai 2014) juurikin suomennoksen takia, se oli jotenkin niin hirveää kuraa, kuulosti lapselliselta jne.

Takakansitekstit on jännä juttu, ajattelen niitä vähän samantyylisinä kuin ficcien summaryja/yhteenvetoja. Eli kirjan pitäisi avautua, vaikka takakannen jättäisi lukematta. Ei saisi spoilata sisältöä nyt vaikka juonellisesti liikaa, mutta olisi hyvä, jos takakansi joko herättäisi mielenkiinnon tai siitä saisi jonkunlaisen kuvan ainakin jostain osasta kirjan sisältöä (esim, hahmot tai genre tai kirjoitustyyli, teema, jokin). Sellaiset kirjat ärsyttää, joissa ei ole takakannessa mitään ;D ja sekin on paha, jos kirjaston viivakoodi on lintattu osittain takatekstin päälle...

Itse valitsen ennenlukemattomia kirjoja toisinaan myös suositusten perusteella, ja lahjakirjat on tietysti pakko lukea nekin. Kunpa vaan en saisi aina finlandiavoittajia paketeista. Yleensä kyllä pyydän lahjaksi tiettyjä kirjoja tai ainakin annan genreapuja tai kirjailijoita.

Yritän myös välillä lukea tuttujen/tapaamieni kirjailijoiden kirjoja, mutta kovin usein ei ole jostain syystä hirveästi iskenyt.
Viimeisimpänä jäi kesken Aki Parhamaan ja Anders Vacklinin Beta, Sensored reality 1, mutta pistän sen piikkiin, että itseä ei vaan pelaaminen kiinnosta tarpeeksi, että jaksaisin lukea siitä tai samaistua päähenkilöön. Mutta varmasti voi toimia paremmin oikeasti pelaamisesta/videopeleistä kiinnostuneille.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 07.08.2019 16:16:51
Takakansitekstit ovat jotenkin kamalia, ja vaikka itse kirja olisi mielenkiintoinen, tuntuu, että takakansiteksti kuulostaa aina teennäiseltä. Tai sitten vaihtoehtoisesti takakanteen onkin tiivistetty ihan koko tarina, ja itse kirjan lukeminen sen jälkeen on ihan turhaa ;D
Vähän sama minullakin. Takakansi paljastaa joko liikaa tai antaa vähän erilaisen tulkinnan, mitä kirja saattaa todellisuudessa olla. Lisäksi en ole kovin innostunut nykyään yleisistä hehkutuskommenteista, joita saattaa olla pitkin kansia. Nekään eivät aina pidä paikkaansa, ja mielipide on aina mielipide, muodostan mieluiten itse omani.

Minullekin ovat maistuneet ne Rowlingin eri nimellä julkaisemat Cormoran Strike -dekkariromaanit. Olen monesti miettinyt, että varmaan oikein nauttii, kun on päässyt lastenkirjojen jälkeen oikein mässäilemään kaikella verellä ja väkivallalla. ;)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: desmond - 07.08.2019 17:30:15
Dekkarisuosituksia täältäkin! Luen nykyään tosi paljon dekkareita (kirjoitan itse dekkarihtavaa tarinaa ja oon kiinnostunut dekkareiden kirjoittamisesta, joten haluan oppia fiksummilta, plus dekkarit on vaan tosi hyvää todellisuuspakoa). Camilla Läckbergistä en minäkään innostunut, yhden kirjan olen lukenut kokonaan ja toista aloittanut, mutta jotenkin päähenkilöt ei ole napanneet yhtään. Yleensäkin olen aika nirso dekkarien päähenkilöiden suhteen, helposti kaiken maailman perheongelmien kanssa painivat perheenäidit ja -isät alkaa ärsyttää (haluan lukea murhia, en angstia murrosikäisten lasten hankaluudesta!)

Komppaan jo aiempaa suositusta Robert Galbraithin / Row'n Cormoran Strike -sarjasta. Tähän auttaa se, että tykkään yleensä Rowlingin kirjoitustyylistä. Lontoo on mulle rakas kaupunki ja RB / JKR kuvaa sitä ihanalla tavalla, yksityisetsivämaailma on mielenkiintoinen ja loppuratkaisut harvemmin mulle ilmiselviä, ja toki Strike/Robin-undercurrent auttaa myös, olen ikuinen romantikko ja monissa dekkareissa murheeni aihe on se, että ihmissuhdeasiaa on niin vähän (tai se on niin masentavan inhorealistisesti kuvattu, että kaikki vaan eroaa ja on ongelmissa puolisoidensa kanssa, koska poliisinura on nii-in stressaavaa.)

Jos jaksaa lukea englanniksi, suosittelen ehdottomasti Tana Frenchin Dublin Murder Squad -sarjaa. Nämä on parhaita dekkareita ikinä, aivan upeasti kirjoitettuja, juonet on mielenkiintoisia, poliisintyötä on kuvattu tosi taitavasti ja elävästi, hahmot on vaihtelevia ja se tunnelma, ääh. Monissa näissä kirjoissa on sellainen jännä aavemainen tunnelma, jota on tosi vaikea pukea sanoiksi, se pitää melkein kokea itse. Monia dekkareita tulee luettua sillä meiningillä, että haluaa vain tietää "whodunnit", mutta näissä kirjoissa välittää myös hahmoista, ja paria kirjaa lukiessa olen ihan itkenytkin joskus aamuyöllä loppuratkaisujen selvitessä. Kirjoja on ilmestynyt tähän mennessä kuusi kappaletta, enkä todellakaan voi nimetä niistä suosikkia, koska kaikki on vaan niin hyviä omalla tavallaan. En voi ymmärtää, että näitä ei ole suomennettu! Turhauttaa, koska ensimmäisen kirjan (In The Woods) loppuratkaisu on nii-in sellainen, että siitä pitäisi päästä jauhamaan jonkun kanssa, mutta en tunne ketään, joka nämä olisi lukenut, joten pyörittelen sitä vaan hiljaa omassa päässäni. Eli jos kukaan ikinä lukee In The Woodsin, perustetaan vertaistukiryhmä  ;D (Tulikohan nyt tarpeeksi ylisanoja? Mutta Tana French on paras!)

Tess Gerritsen on mulla luotettava vakiodekkaristi, jonka Rizzoli/Isles-sarja on tasaisen hyytävä, viihdyttävä ja jännittävä. Lisäksi standalone-kirjoista Luutarha ja Painoton tila on suosikkejani, ensimmäinen sijoittuu 1800-luvun Bostoniin ja toinen avaruusasemalle. Gerritsen on oikeastaan sellainen go to -kirjailija, jonka kirjojen ääreen palaan, kun tekee mieli lukea vaan "joku hyvä dekkari".

Lars Kepler on kanssa yksi kirjoittaja (tai oikeasti kaksi kirjoittajaa) jonka uudet dekkarit luen aina. Joona Linna -sarjan kirjoitustyyli ei ole suosikkejani, mutta jostain syystä kirjat on silti pakko ahmia aina kerralla alusta loppuun, koukuttaa pahasti. Uusin, tänä vai viime vuonna ilmestynyt kirja meni jo vähän turhan synkäksi ja kaukaa haetuksi mun makuun (mutta luen silti todennäköisesti seuraavankin, kunhan se joskus ilmestyy).

Jos tykkää oikeussalijännäreistä, Michael Connellyn Mickey Haller -sarja on oma suosikkini. Päähenkilö on sympaattinen ja kertojantyyli hauska, oikeussalikäänteitä ja juonitteluja on tosi mielenkiintoista lukea ja yleensäkin kieroa oikeuden maailmaa kuvataan hyvin, jutut on mielenkiintoisia ja loppuratkaisut on usein kaukana ennalta-arvattavasta.

Clare Mackintosh on myös hyvä kirjoittaja, jonka kirjoissa on mielenkiintoisia twistejä. Paras näistä on varmaan Annoin sinun mennä. Itse tosin oon lukenut vain englanninkielisen version (I Let You Go), joten suomennoksen hyvyydestä en voi mennä takuuseen.

Viimeisimpänä uudelleenluin Jodi Picoultin kirjan Leaving Time. Kyseessä on siinä mielessä dekkari / mysteeri, että siinä selvitetään kadonneen äidin arvoitusta, mutta Picoultille tyypillisesti kerronta on hitaampaa ja siinä on paljon tunnelmakuvausta (ja opin paljon elefanteista!). Uudelleenluin tämän siksi, että luin tämän muutama vuosi sitten ja loppuratkaisu oli yksi parhaita, joihin olen dekkareissa törmännyt, joten halusin lukea kirjan uudestaan, että näin, mitä vihjeitä en huomannut ensimmäisellä kerralla. Tästä voisi sanoa paljon enemmän, mutta lukukokemus on sitä parempi, mitä vähemmän sanon :)

Jonkun verran oon lukenut myös niitä paljon muodissa olevia "psykologisia trillereitä" viime aikoina. Näissä on vaan se vika, että näissä lukukokemus olisi usein parempi, jos kanteen ei olisi painettu sitä pahuksen tekstiä "psykologinen trilleri". Vika on siinä, että kun näitä on lukenut muutaman, niitä lukiessa laittaa jo lähtökohtaisesti tietyn vaihteen päälle ja alkaa etsiä vihjeitä siitä, että päähenkilöön ei voi luottaa ja että kertoja valehtelee. Tämän genren kirjoissa kuitenkin parasta on se yllätys, kun loppuratkaisussa vedetään matto täysin jalan alta, joten olisi mukavampaa lukea ilman, että valmistautuu koko ajan siihen, että kohta se matto vedetään alta. Mutta on tässäkin genressä paljon hyviä - tosin parhaissa kirjoissa pitää olla sitten jotain muutakin kuin se lopun yllättävä twist, koska se kestää vain yhden, tai korkeintaan kaksi lukukertaa.

Gillian Flynnin Kiltti tyttö taisi olla vähän se, mistä koko juttu alkoi, ja siitä tykkään kovasti useammallakin lukukerralla, koska yllättävän käänteen lisäksi siinä pohditaan tosi herkullisesti ihmissuhteita ja asenteita ihmissuhteisiin. Monet on varmaan tämän jo lukeneet silloin kun sitä hypetettiin joitakin vuosia sitten, mutta jos ei ole, niin suosittelen :)

Alex Michaelidesin Hiljaisen potilaan luin vähän aikaa sitten. Tämä kirja oli sellainen, joka oli ehkä erityisen mielenkiintoinen kirjoittajan näkökulmasta luettuna. Tasaisen hyvä ja koukuttava kirja muutenkin, mutta kirjoittajan näkökulmasta oli tosi mielenkiintoista tajuta, miten pienillä asioilla lukijan mielikuvaan voi vaikuttaa. Tästä parempi kun ei sano sen enempää!

Dekkarit on alkaneet olla muodissa myös nuortenkirjoissa viime aikoina. Näistä suosikkini on Kara Thomas, jolta on ilmestynyt muutama (ei-suomennettu) kirja, jotka on kyllä edelleen näin melkein-kolmekymppisenkin mielestä oikein hyviä, etenkin The Cheerleaders, jossa jo pelkkä idea on populaarikulttuurinäkökulmasta tosi viihdyttävä (pikkukaupungin kaikki cheerleaderit kuoli mystisesti joitakin vuosia sitten). Abigail Haasin Dangerous Girls, jossa lomalla olevaa tyttöä syytetään parhaan ystävänsä murhasta, on myös yksi kirjoista, jotka olen lukenut useamman kerran (kirjassa kuvattu ystävyyssuhde on tosi mielenkiintoinen, ja kirja ihanan hyytävä). Ja vähän kevyemmällä viihdedekkariosastolla Karen M. McManusin One of Us Is Lying oli hauska versio The Breakfast Clubista. Siinä viisi toisilleen tuntematonta teiniä marssii jälki-istuntoon ja vain neljä kävelee elävänä ulos :) (muoks. Tämähän taitaa olla suomennettukin, Yksi meistä valehtelee).

Tästä ehkä näkee, että rakastan kirjoista pälättämistä (pitäisi ehkä vihdoin perustaa se kirjablogi :D). Toivottavasti näistä löytyy jotain lukemista!

Itse voisin puolestaan pyytää suosituksia hyvistä scifi-kirjoista! Oon viime aikoina innostunut avaruuteen sijoittuvista kirjoista, mutta olen ehkä hieman nirso, koska lukisin mieluummin avaruusseikkailuni viihdyttävinä kuin superteknisinä pläjäyksinä. Eli mieluummin juoni kuin tosi raskaalla avaruusfysiikalla brassailu edellä :) Tykkään esim. Amie Kaufmanin ja Jay Kristoffin Illuminae Files -sekä Aurora Cycle -sarjoista ja tuosta Gerritsen Painoton tila -dekkarista. Eksistentiaalisempikin ja syvällisempikin pohdiskelu kiinnostaa, kunhan teksti on sellaista, että sitä pystyy seuraamaan ilman astrofysiikan tuntemusta!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: tazz - 08.08.2019 01:20:18
Millä perusteella valitsette (ennenlukemattomia) kirjoja luettavaksenne?

Seuraan aika paljon kustantamojen uutuuksia ja sitä kautta tulee jonkin verran kasvatettua lukulistaa. Sitten on joitain ystäviä, joiden kanssa tiedän, että on aika samanlainen kirjamaku ja seuraan/keskustelen aika paljon heidän kanssaan, mitä on tullut milloinkin luettua. Oon myös se kaveri, joka lainaa yhden runon perusteella runoilijan koko tuotannon ja pistää korvan taakse lähes kaikki tv-sarjat & elokuvat jotka perustuu kirjoihin ja luen niistä ne kirjaversiot (lähes aina) ensin. :p
Ja sitten aina kirjastossa käydessäni ja hyllystä bongatessani, tarttuu mukaan myös aika paljon klassikkokirjoja, jotka ajattelen, että olisi hyvä lukea. Ja jos joskus on semmoista aikaa, ettei olisi mitään muuta luettavaa (ja vaikka olisikin, niin teen silti välillä näin) meen mielelläni kirjastoon ja valitsen kirjoja ihan satunnaisten kriteerien perusteella ja ilman paineita tyylillä kiva kansi, ok takakansiteksti, kiinnostava kirjailijan nimi.

Lisäksi oon uudelleenlukenut vanhoja suosikkeja, koska jostain syystä kesällä tekee aina mieli palata vanhojen rakkaiden kirjojen pariin. Käykö muille näin?

Enpä ollut aikaisemmin niin asiaa ajatellut, mutta mun on tullut tehtyä näin jo parina vuotena! (: Onpa hauska, että myös monella muulla näyttäisi olevan sama taipumus. Luin tänä kesänä uudestaan Agatha Christietä ja voi kun tuli kovat nostalgiat. Oon joskus 12-vuotinaana lukenut melkein kaikki Christien kirjat, joten näihin oli niin kiva palata.

Tosin täytyy myöntää, että toki maailmanaika oli aika eri, kun Eikä yksikään pelastunut alkunperin on julkaistu, mutta tuntui silti tosi hämmentävältä tajuta, miten paljon kohtia siitä oli jouduttu muuttamaan. Siellä oli paljon juttuja, joita ei varmasti ole silloin mietitty lainkaan, mutta tuntui nyt räikeän rasistiselta. Tämä ehkä vähän tämmöisenä sivujuonteena, mutta satuitteko tietämään, että Amerikan markkinoille kyseinen kirja on julkaistu sekä alkuperäisellä nimellä että myöhemmin "pieninä intiaanipoikina", eli siellä on sitten samalla teoksella vuorotellen loukattu läpi kaikki vähemmistöt :o Tää tuli itsellekin vastaan vasta nyt, kun kävin lukemassa Christiestä ja hänen elämästään ja tuotannostaan lisää ihan mielenkiinnosta.

Itse voisin puolestaan pyytää suosituksia hyvistä scifi-kirjoista!

Selkeänä, eikä liian teknisenä scifi-kirjana suosittelen Andy Weirin Yksin Marssissa! Tää on tosi mielenkiintoinen ja hauska. Kaikki tekniset termit ja asiat selitetään sopivan selkeästi, että pysyy kärryillä. :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: nominal - 08.08.2019 08:14:38
Huh, tulipa paljon dekkarisuosituksia, kiitos kovasti! Psykologiset trillerit nappaavat varmaankin samalla tavalla - en oikein hahmota eroa ylipäätään dekkareiden ja trillerien välillä, tai siis toisinaan tuntuu, että kirjan genre voisi olla ihan kumpi vain ::) Robert Galbraithin kirjoja olenkin lukenut ja pitänyt niistä kovasti, mutta uusimpiin en ole vielä törmännyt. Ne täytyy ehdottomasti laittaa varaukseen! Stieg Larssonin Milleniumista olen lukenut ensimmäisen osan, ja vaikka se oli teoriassa ihan ok, meinasin lopettaa puolivälissä kun se vain jatkui ja jatkui ja jatkui ;D Siitä olisi pitänyt leikata mielestäni vähintään puolet pois! :D Mutta täällä tuli tosiaan vaikka mitä suosituksia, nyt on oikeasti pakko pian päästä kirjastoon hamstrailemaan :D

Selkeänä, eikä liian teknisenä scifi-kirjana suosittelen Andy Weirin Yksin Marssissa! Tää on tosi mielenkiintoinen ja hauska. Kaikki tekniset termit ja asiat selitetään sopivan selkeästi, että pysyy kärryillä. :)

Tätä olisin itsekin suositellut, mutta tuosta kärryillä pysymisestä olen kyllä eri mieltä ;D En tajunnut juuri mitään teknisistä höpötyksistä, mutta ne olivat silti ihan hauskoja eivätkä niin sanotusti häirinneet itse lukukokemusta!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Melodie - 13.08.2019 16:19:55
Ai että, pakko taas vähän hehkuttaa. Luin Helena Wariksen Konetrilogian päätösosan ja se oli niin hyvä. Olin koko ajan ihan tunteiden vallassa! Kaikki sarjan osat on kyllä olleet erinomaisia; ne on tuommoisia kapoisia kirjoja ja olen odottanut aivan hyvää lukukokemusta, mutta saanut tosi hyvän! Hahmot on ihania ja niiden väliset kompleksiset suhteet... ah. Ja on melkeenku lukisi jotain Nevillan kirjoittamaa tarinaa, tunnelma on jotenkin samanmoinen. Suosittelen!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fairy tale - 23.08.2019 19:27:56
Millä perusteella valitsette (ennenlukemattomia) kirjoja luettavaksenne?
Olen keväästä alkaen kerännyt suosituksia täältä Finin kirjojen lukijoilta. Sitten katson onko jokin siitä suosituslistasta omassa lähikirjastossani vapaana. Tai jos ei ole aivan heti vapaana niin saatan laittaa vaikka varaukseen. Luen toki takakannen joka ei toivonmukaan paljasta liikaa, mutta herättäisi ripauksen mielenkiintoa. Jos kirja tuntuu kuivalta vielä 50 sivun jälkeen, työnnän sen suosiolla syrjään. Näin käy joskus. Maailma on täynnä kirjoja, jotka herättävät mielenkiintoni aivan selvästi jo ensimmäisten sivujen aikana ja viimeistään sivulla 50, joten miksi vääntää väkisin?

Itse löysin uutena kirjailijana itselleni Paula Havasteen. Havasteen vihat-sarja oli mukaansatempaavaa ja minulle sopivaa luettavaa. Havasteelta olen lukenut myös yhden yksittäisen kirjan ja nyt lainasin luettavakseni hänen esikoisteoksensa.

Nyt olen tarttumassa myös Kaari Utrion kirjoihin, yhden jo luinkin joskin se kirja ei saa niin hyviä pisteitä minulta, mutta luulen että seuraava on hyvä valinta ihan pelkästä kirjan nimestä näin päättelen.  ;)

Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Abarat - 24.08.2019 09:47:05
Ajattelin lainata Stephen Kingin ja Peter Straubin kirjoittaman Talismaani-kirjan. Onko teillä ehdotuksia mikä olisi jännittävää luettavaa?  :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Arte - 24.08.2019 11:10:49
Ajattelin lainata Stephen Kingin ja Peter Straubin kirjoittaman Talismaani-kirjan. Onko teillä ehdotuksia mikä olisi jännittävää luettavaa?  :)
John Ajvide Linqvistin kirja Ihmissatama! Minulla ainakin jännitti. :D Karmiva kirja. Ja sitten sellaisen ei-niin-pelottavan jännityskirjallisuuden puolesta suosittelen ehdottomasti kaikkia Ruth Waren kirjoja! Ne on olleet helppoa kuunneltavaa ja varsin viihdyttävää. Tykkäsin eritoten pari viikkoa sitten julkaistusta uusimmasta teoksesta.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fairy tale - 27.08.2019 10:34:37
Odo, minkä tyyppinen tuo Noituri-sarja on? Minua häiritsee, kun tuntuu että olisin ehkä lukenut sitä, mutta jos olen niin se oli sellaista oikein hc-fantasiaa jota en sitten jaksanut.

Nyt myös minua on ruvennut kiinnostamaan tuo kirjasarja. Takavuosina yksi ihminen jaksoi aina kertoa, kuinka hän lukee sitä on siitä innostunut ja silloin jo kirjasarjan nimi jäi mieleen.

Googletin mitä siitä sanotaan. Siihen siis kuuluu 2 novellikokoelmaa, jotka pohjustavat viittä sitä seuraavaa romaania. Nyt ilmestynyt kuudes romaani kertookin sitten jotain mitä ennen koko muuta kirjasarjaa on tapahtunut. Hmmm. En ole muutamaan vuoteen tarttunu fantasiaan, kun tuntuu että kaikki hyvät sarjat on tullut jo luettua. ja suomenkielistä lukemista kaipaan. Englannikielisenä minulla olisi "rästissä" muutamakin järkäle, joihin pitäisi tarttua, mikäli haluaa joskus tietää miten ne kirjasarjat joita lukenut, ovat joskus jatkuneet.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Violetu - 27.08.2019 15:31:19
Onko kukaan lukenut Clare Mackintoshin "Annoin sinun mennä"?
Kertokaa miksi tää kirja kannattaisi lukea/kannattaako?
Olen jumittunut toiseen lukuun, kun jotenkin vaan meh. Ehkä tää genre ei just nyt nappaa, tai sitten "vangitseva, psykologinen trilleri"-osuus ei ole vielä ehtinyt alkaa.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: desmond - 27.08.2019 16:33:52
Violetu, mä kyllä ihan tykkäsin. Kirjassa oli hauska twisti, mutta muistaakseni piti kyllä lukea kirjaa aika paljon pidemmälle, että se selviää. Ei tuo mikään tajunnanräjäyttävä lukukokemus itselläni ollut, mutta tykkään kyllä Mackintoshin kirjoista sellaisena perusvarmana trilleriluettavana.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Juhos - 27.08.2019 17:26:48
Pakko sanoa Noiturista, koska itseeni iski ja lujaa.

Luin kaikki kirjat (paitsi Myrskykausi on yhä kesken, se on muista eniten erillinen, sitä ei taideta olla edes vieläkään käännetty englanniksi) viime vuoden puolella, ja aloitettuani en osannut lopettaa, ostin kaikki kirjat sitten yksi kerrallaan etten joutunut pitämään taukoja. :D Pidin suomennoksesta, jossa on kyllä joitain mystisiä termivalintoja (liittyen esim. historiallisestikin käytettyihin aseisiin), mutta ilmeisesti suomennos on parempi kuin käännös englanniksi.

Itsekään en ole perinteisen fantasian ystävä, mutta Noituri on ainakin itselleni tarpeeksi paljon muutakin kuin pelkästään fantasiaa, niin se ei itselläni häirinnyt lukukokemusta. Kirjoissa on isona teemana muutos, vanhan katoaminen, ja se on reaalimaailmassa aina ajankohtaista muusta välittämättä. Itse myös pidän siitä, että kirjoissa on taustalla puolalaista mytologiaa, eikä kaikki ole sitä samaa moneen kertaa kahlattua monterikuvastoa. Hahmot ovat omasta mielestäni herkullisen moniulotteisia, ja myös ns. pahiksissa on monia puolia ja motivaatiot ymmärrettäviä.

Noitureissa yleensä ilmeisesti arvostetaan eniten kahta ensimmäistä novellikokoelmaa eniten, mutta itselleni iski vielä enemmän viiden kirjan muodostama yhtenäinen tarina, jossa hahmonkehityksen huippukohdat näkyvät parhaiten.

Niinkin monen kirjan sarjassa on myös omat ongelmansa ja heikkoutensa, mutta suosittelen lämpimästi jos yhtään kiinnostaa.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Odo - 27.08.2019 21:05:41
Täällä olikin Noiturista tullut jo puhetta, kun itse vähän oon ollut Fini -jäähyllä. :D Mut joo, komppaan edellistä siihen liittyen, juurikin. Itse tosin lukenut vasta novellikokoelmat - ja siirtymässä "kevyemmän" luettavan jälkeen itse tarinaan, mutta kuullut niin paljon siitä (ilman spoilereita) kumppaniltani, että usko laatuun on korkealla. :D  Tykkäsin kyllä toisella lukukerralla myös novelleista, joita juurikin oon hehkuttanut. Erityisesti erään hahmon tarina, joka pelissäkin esiintyy, oli mielenkiintoinen.

Täällä oli puhetta siitä Rotukarja -kirjasta. :D Kuuntelin sen äänikirjana (tai alun luin, sitten vaihdoin äänikirjaan) ja en edes tiedä, mitä sanoa. Taisin antaa Goodreadsissa lopulta kolme tähteä, kun jollain kierolla tavalla pidin siitä. Loppu oli vähän wtf, mutta mikäs siinä - ei hullumpi teos ja ainakin erilainen, jos ei muuta. Luulen, että tämä iskee samaan makuhermoon kuin Antti Tuomainen. :D

Nyt luvussa Vain puoliksi kuningas e-kirjana ja kuuntelussa oon jo kahdesti aloittanut kirja, jonka nimeä en muista. Sen olisi kuitenkin tarkoitus kertoa viikingistä ja olikohan parantajan rakkaustarinasta (?), pituuttakin oli jonkun verran ja kyseessä taitaa olla sarja. Olen kuunnellut sitä vähän sellaisena "ei keskittymistä" vaativana teoksena ja nukahdellut vähän turhankin lahjakkaasti, että ehkä menee vaihtoon, kun en muista nimeäkään lunttaamatta...
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Vendela - 27.08.2019 21:13:57
Onko kukaan lukenut Clare Mackintoshin "Annoin sinun mennä"?
Kertokaa miksi tää kirja kannattaisi lukea/kannattaako?
Olen jumittunut toiseen lukuun, kun jotenkin vaan meh. Ehkä tää genre ei just nyt nappaa, tai sitten "vangitseva, psykologinen trilleri"-osuus ei ole vielä ehtinyt alkaa.

Itse kuuntelin tämän äänikirjana ja mietin ekojen tuntien aikana, että "ei helvata päästäänkö tässä lainkaan eteenpäin". Mietin pitkään, että kirjan hehkutus on aivan yliampuvaa mutta toki se pääsi sitten yllättämään lopulta. Eli aika pitkälti olen samoilla linjoilla desmondin kanssa. Suosittelen, että yritä rämpiä ensimmäinen kolmannes vaikka vähän hyppimällä, kyllä se siitä parani. Toki jos aivan tuntuu tuskalta niin jätä suosiolla kesken, parempiakin kirjoja on kyllä!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Naela - 27.08.2019 22:11:29
Nyt luvussa Vain puoliksi kuningas e-kirjana
Minäkin olen tämän kyseisen kirjan lukenut tässä jokin aika sitten! Luin sen kans e-kirjana, ja jotenkin kun en siitä ruudulta lukiessani tajunnut, miten paksu se kirja fyysisenä olisi ollut, vedin sen melkein kokonaan yhden päivän aikana. Se oli kyllä jotenkin tosi koukuttava!

Sarjassahan on vielä kaksi muutakin kirjaa, mutta jotenkin en vain ole saanut tartuttua niihin. Tykkäsin siitä, miten ykköskirja loppui, ja olisin jotenkin toivonut, että tarina olisi loppunut siihen. Ja koska pidin ykköskirjasta ihan valtavasti, minua vähän pelottaa jatkaa sarjan lukemista, koska luultavasti tulen pettymään. Jos trilogian (tai sarjan) ensimmäinen osa on hyvä, odotukset on tottakai korkealla jatko-osienkin suhteen, mutta harvoin ne yltävät sille samalle tasolle. Minulla kun on muutenkin trilogioista vähän sellainen fiilis, että ensimmäinen osa on usein hyvä ja koukuttava, toinen on sellainen vähän plääh täytekirja ja viimeisessä sitten on se huikaisevan jännittävä loppuratkaisu.

Onko täällä siis joku, jonka mielestä sarjan kaksi muutakin kirjaa olisivat ehdottomasti lukemisen arvoiset, vai voinko hyvillä mielin jättää sarjan lukemisen tuohon ykköskirjaan?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Kelsier - 28.08.2019 13:45:11
Onko täällä siis joku, jonka mielestä sarjan kaksi muutakin kirjaa olisivat ehdottomasti lukemisen arvoiset, vai voinko hyvillä mielin jättää sarjan lukemisen tuohon ykköskirjaan?

Minä olen lukenut koko sarjan ja kyllä se lukemisen arvoinen on. Keskushenkilö on eri sekä kakkosessa että kolmosessa, mutta Yarvi on suht keskeisellä sijalla kakkosessa ja isona taustavaikuttaja kolmosessa. Ja minä en tässä tapauksessa ainakaan kokenut toista osaa täytekirjaksi.

Luen tällä hetkellä Jo Bakerin Longbournin talossa, joka kertoo Ylpeyden ja ennakkoluulon Bennetien palvelusväestä. Oon jossakin puolessa välissä ja olen tykännyt kyllä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: nominal - 29.08.2019 09:31:55
Kiitän uudemman kerran dekkarisuosituksista. Vielä en ole päässyt niitä kahlaamaan läpi, mutta muutama on jo lainattu, ja aion pikapuoliin laittaa lisää varaukseen, kun hyllystä ei nopeasti löytynyt.

Seuraavaksi kaipaisin kuitenkin hömppäsuosituksia! En ole ihan varma oikeasta genrestä, ehkä chick lit, romantiikka, jotain sellaista? Kevyttä luettavaa kuitenkin! Lukaisin eilen kipeänä ollessa kirjan Avioliitto Jane Austenin tapaan, ja se oli aivan ihastuttavan höpsö ;D Cecelia Ahernin kirjat ovat myös mieleeni. Suomalaisista kokeilin tällä viikolla Kaari Utriota, ja vaikka kirja tuli nopeasti luettua, en kyllä vakuuttunut, koska juoni ja varsinkin loppuratkaisu ontui pahasti.

Lainaus
Luen tällä hetkellä Jo Bakerin Longbournin talossa, joka kertoo Ylpeyden ja ennakkoluulon Bennetien palvelusväestä. Oon jossakin puolessa välissä ja olen tykännyt kyllä.
Tämä kuulostaa tosi tutulta. Lukenut en ole, mutta onkohan tästä kohkattu jossain vaiheessa? Olisikohan tämä tuollaista kevyttä luettavaa, vai muistuttaako tyyliltään enemmän esim. Austenia?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Vendela - 29.08.2019 09:57:19
nominal, olisi kiinnostavaa kuulla minkä Utrion kirjan olet lukenut? Hänellä on laaja tuotanto ja sieltä löytyy teoksia laidasta laitaan.

Tuosta romanttisesta hömppäsarjasta suosittelisin (Kaari Utrion ;D) lisäksi Jane Austenin Neito vanhassa linnassa ja Viisasteleva sydän teoksia. Myös Nora Robertsin Unelma-trilogia oli varsin kohtuullinen lukukokemus (Kaukainen unelma, Unelmien voima ja Unelmien aika), vaikka osa Robertsin kirjoista onkin valitettavasti höttöä. Sophie Kinsellan Kevytkenkäinen kummitus oli mielestäni kiva, ja kotimaisista Tuija Lehtinen taitaa kirjoittaa kevyitä, romanttisia kirjoja vaikka itse en ole niihin kovin perehtynyt.

Itse kyselin tuolla kesän alussa sellaista ficcimäistä kirjaa missä olisi romantiikka yms. Sainkin muutaman vinkin, kiitos niistä Okakettu ja Fiorella! Törmäsin sitten kuitenkin vahingossa sellaiseen kirjasarjaan kuin Calendar girl missä oli 12 osaa kirjoittajana Audrey Carlan. Nämä olivat kevyttä ja viihdyttävää luettavaa (itse tosin kuuntelin äänikirjana) ja juuri sellaista ficcimäistä mitä hainkin. Juoni ei ollut päätähuimaava mutta kaikki osat kuitenkin liittyivät toisiinsa ja tarina meni eteenpäin. Joten tämäkin saattaisi kiinnostaa sinua nominal?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: desmond - 29.08.2019 10:44:57
Hömppäsuosituksia tulossa! Luin ennen tosi paljon chick litiä kunnes jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä, että on vaikea löytää uusia hyviä kirjoittajia, joten nykyään luen vähän, mutta valikoiden. Parhaimmillaan chick lit on kuitenkin ihan paras genre etenkin ankean päivän jälkeen, joten listaanpa taas joitain suosikkejani (pahoittelut siitä, että osa näistä on englanniksi - laitan nämäkin siltä varalta, että tykkäät lukea silläkin kielellä :) )

Mhairi McFarlane on hömppäkategoriassa yksi tämän hetken suosikkejani, jonka uudet kirjat menee heti ostoslistalle. Monissa chick lit -kirjoissa on se vika, että ne yrittää olla hauskoja siinä onnistumatta, mutta McFarlanen kirjat on mun mielestä oikeasti hauskoja. Ja romanttisia! Ja muutenkin tunteita herättäviä :) lisäksi nämä on myös sopivalla tavalla fiksuja, eli hahmot oppii uutta itsestään ja käsitellään muitakin teemoja kuin miehet ja shoppailu (se on toinen asia, joka tökkii helposti chick litissä) - esim. koulukiusaamista, nettikiusaamista ja itsen etsimistä, mutta koko ajan kuitenkin säilytetään kivan hömpällinen ote. En ole varma, toimiiko kaikki vitsit ihan yhtä hyvin suomennoksissa kuin alkuperäisversiossa, mutta aika hyviä suomennoksetkin oli kyllä mielestäni, jos ei englanniksi huvita lukea. Suosikkejani on Sinusta kaikki alkoi (Here's Looking At You), Sinuun minä jäin (You Had Me At Hello) ja Tyttö muiden joukossa (Who's That Girl?) Myös kaksi muuta on hyviä, joskaan ei ihan niin hyviä.

Toinen go-to hömppäkirjailijani on Rainbow Rowell, ja nyt kun rupesin tutkimaan asiaa niin järkytyin, että eikö näitä muka oikeasti ole suomennettu? (Okei, Eleanor & Park näköjään on, mutta se ei ole suosikkejani, höh.) Rowellin Fangirl on kulkenut mun mukana useammankin ulkomaille muuton yhteydessä, koska jos on huono päivä tai ankea olo, tuo kirja on se, jonka haluan lukea. Kyseessä on nuortenkirja, joka kertoo fan fictionia kirjoittavasta, sosiaalisissa tilanteissa ahdistuvasta tytöstä, joka lähtee yliopistoon (niin tuttua :D ) ja on siis tuollainen perinteinen ihmissuhteita käsittelevä kasvutarina, mutta kirja on vaan sanalla sanottuna ihana. Hahmot on monipuolisia ja samaistuttavia, dialogi on hymyilyttävän hauskaa, romanssiaspekti on ihana ja koko fanittamisaspektista tuli sellainen olo, että vihdoin tästäkin puhutaan ääneen. Paras! Fangirlin spinoff Carry On on jotakin, mitä on tosi vaikea selittää. Kyseessä on vähän niin kuin Harry/Draco Tylypahkassa -fanfiction, paitsi että ei sitten ollenkaan, mutta joka tapauksessa kuvaus "orpo chosen one Watfordin velhokoulussa joutuu ehkä pelastamaan maailman ja pohtii samalla tunteitaan huonekaveriaan kohtaan" ei tee tälle ollenkaan oikeutta. Carry On on outo, mutta hauska, dialogi on taas mahtavaa. (Rowell on ehkä dialogin kirjoittajista suosikkikirjoittajani, kadehdin.) Attachments on aikuisten kirja, hauska rakkaustarina ja puoliksi sähköpostiromaani, joka sijoittuu uutistoimitukseen aikana, jolloin internet oli vielä uusi ilmiö. Tässä on myös tosi samaistuttavia hahmoja ja hyvää dialogia.

Suomentamattomista kirjoista Heather Cocksin & Jessica Morganin The Royal We on myös yksi huonon päivän kirjoista. Kirjassa amerikkalainen opiskelija lähtee vaihtariksi Oxfordiin ja törmää siellä Englannin kruununprinssiin. Jostain syystä kuninkaalliset romanssit on mun guilty pleasure, mutta yleensä niitä ei jaksa lukea, koska ne on kirjoitettu niin huonosti ja kliseisesti. Royal We on kuitenkin poikkeus, koska se on hyvin kirjoitettu, hauska ja fiksu, ja bonuksena on ihanan monimutkainen sisarussuhde sekä hyvää kuvausta siitä, millaista on elää julkisuuden paineessa. Jostain syystä tuntuu, että pitäisi olla melkein noloa tykätä tästä kirjasta, mutta heh, olenpa silti lukenut tämän varmaan neljästi  :D

Marian Keyes on chick lit -kategorian klassikko, mutta vähän harmittavan epätasainen kirjoittaja. Silloin kun Keyesin kirjat on hyviä, ne on tosi hyviä. Silloin kun ne ei ole hyviä, ne on vaan tosi epätasaisen meh. Paria uusinta kirjaa en ole edes lukenut, mutta aikoinaan Keyes oli mun joululahjatoivekirjojen kärjessä. Parhaimmillaan nämä on hauskoja, romanttisia ja tosi osuvia kirjoja, joista tunnistaa itsensä. Suosikkejani on Vielä on toivoa (Last Chance Saloon) ja Tarinan toinen puoli (The Other Side of the Story). Myös Mercy Closen Mysteeri (The Mystery of Mercy Close) oli mainio - siinä masennusta vastaan kamppaileva yksityisetsivä metsästää kadonnutta poikabändin jäsentä - mutta en tiedä vieläkö tykkäisin siitä yhtä paljon, koska luin sen ollessani itsekin masentunut ja silloin lohdutti erityisesti se, että tämä päähenkilö tajuaa.

Sophie Kinsella on myös klassikko, jonka kirjoja luin paljon ennen, mutta jonka uusimpia kirjoja en ole syystä tai toista tullut lainanneeksi edes kirjastosta. Kinsellakin on siinä mielessä vähän epätasainen kirjoittaja, että jotkut kirjat on tosi hyviä, mutta joissakin kirjoissa yliampuvan mokailevat päähenkilöt vähän ärsyttää. Näissä toisaalta tökkii se, että päähenkilöihin on hankala samaistua kaiken kohelluksen keskellä, mutta toisaalta romanssiaspektit on parhaimmillaan tosi söpöjä. Muistatko minut? ja Soitellaan, soitellaan! on suosikkejani ja kirjoja, jotka jaksaa lukea useamminkin.

Suomalaisesta chick litistä luin vähän aikaa sitten Niina Meron Englantilaisen romanssin. Tämä yllätti positiivisesti, koska yleensä en erityisemmin välitä suomalaisesta hömpästä. Tämä oli kuitenkin hyvin kirjoitettu ja viihdyttävä kirja, joka koukutti sen verran, että sen jaksoi lukea hyvin yhdessä illassa loppuun vaikka olisikin pitänyt mennä nukkumaan. Englantia rakastavana ihmisenä Englantia oli kuvattu tosi ihanasti ja muutkin osa-alueet kirjasta toimi ihan hyvin, ja tatuoitu kirjallisuudenopiskelijapäähenkilö oli virkistävää vaihtelua.

Tästä päästäänkin sitten valitusaiheeseeni: tuntuuko muistakin joskus siltä, että suomalainen chick lit / hömppäkirjallisuus on vaan aika kökköä? Olen yrittänyt lukea useampaakin nyt kesän aikana, koska chick litin kirjoittaminen kiinnostaa ja halusin nähdä, miten muut kirjoittajat Suomessa tekee sen. Mutta... ensinnäkin melkein kaikki kirjat on aika ohuita (eikö kustantajat uskalla julkaista kunnon paksuja chick lit -kirjoja) ja toisekseen niistä paistaa jotenkin läpi sellainen yrittämisen maku. Että hei, huomaattehan nyt varmasti, että päähenkilö rakastaa kenkiä ja shoppailua ja koheltaa söpösti! Ja laitetaan nyt tähänkin kirjaan pinkki kansi, että kaikki varmasti tajuaa, että tämä on chick litiä! Välillä tuntuu siltä, että Suomessa kirjoitetaan nyt viihdekirjallisuutta, jota kirjoitettiin kansainvälisesti viisitoista vuotta sitten, eikä voi kuin miettiä, että mistä se johtuu. Yrittääkö kustantajat tunkea kirjoja johonkin ahtaaseen muottiin, vaikka haluaako kaikki vain kirjoittaa näin? En ole myöskään vielä suomalaisessa chick lit -kirjassa törmännyt rakkaustarinaan, josta tulisi sellainen awww-olo, enkä tiedä yhtään, mistä se johtuu. Ehkä siitä, että monet kirjat on niin ohuita, että kaiken muun tapahtuman keskellä romanssiaspektille ei jää tilaa? Vai onko suomalaisessa kulttuurissa vaan jotain sellaista, joka saa chick litin tuntumaan oudolta? Vai (tämä on ehkä se todennäköisin vaihtoehto) onko vika vaan minussa lukijana, koska luen niin paljon englanniksi ja englanninkielisiin maihin sijoittuvia kirjoja, että en osaa suhtautua? Olisi mielenkiintoista tietää, onko kukaan muu huomannut tällaista vai onko se vaan minun rajoittuneisuutta :)

//ja Vendela väliin. Vendela, en tiedä mitä sulle alunperin suositeltiin, mutta jos fikkimäisiä kirjoja kaipaat, suosittelisin nimenomaan tuota Rainbow Rowellia. Niissä on fikkimäistä tunnelmaa, jonka kirjoittaja on sanonutkin tehneensä ihan tarkoituksella, koska rakastaa itse fan fictionia ja harmittelee usein sitä, että niin monet kirjat kirjoitetaan juoni edellä, kun itse tykkää fan fictionissa siitä, että tekstissä on tilaa hahmojen tunteille ja sille, että hahmoilla on aikaa puhua ja kehittää suhteita toisiinsa.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Vendela - 29.08.2019 11:08:32
Kiitos vinkistä desmond :D Olen kuullut tuosta Rainbow Rowellista, mutta suomentamattomuus on jarruttanut tarttumasta tähän. Vaikka luen ficcejä englanniksi, niin kirjan lukeminen tuntuu jo aika isolta askeleelta ::) Vaikka luulen, että tämä mainitsemasi kirjailija onkin ihan varmasti sieltä helpoimmasta ja kevyimmästä päästä! Täytyy antaa hänelle mahdollisuus :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Violetu - 29.08.2019 11:15:24
Desmond, kiitos suosituksista. Olenkin pidempään jo miettinyt, mistä löytyisi luettavaksi itselle _uutta_ hömppää.

Kuluneen  parin vuoden aikana olen lukenut mm Holly Bournelta muutaman oikein hyvän nuortenkirjan, joten ajattelin, että kirjailijan aikuistenkirja olisi varmaan myös jepa. Noup, olin väärässä.
Tästä saadaan aasinsilta siihen, että missä on kaikki hömpät homoromanssit? Hirveän heteronormatiivista on, jos haluaa lukea kepeää romanssia, jossa kaikki säilyy loppuun asti hengissä ::)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Vendela - 29.08.2019 11:29:35
Tästä saadaan aasinsilta siihen, että missä on kaikki hömpät homoromanssit? Hirveän heteronormatiivista on, jos haluaa lukea kepeää romanssia, jossa kaikki säilyy loppuun asti hengissä ::)

Pakko tarttua tähän heti ja heittää tämä ihana kirja kehiin: Minä, Simon, Homo Sapiens kirjoittaja Becky Albertalli. Vaikka tämä on luokiteltu nuortenkirjaksi ja aihekin on vakava (kaapista tulo ym kipuilu), niin silti kirja kuuluu sarjaan "kivaa hömppää" sillä se on kirjoitettu niin kivasti :)
Kirjasta on tehty myös leffa!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: desmond - 29.08.2019 12:50:41
Lainaus
Tästä saadaan aasinsilta siihen, että missä on kaikki hömpät homoromanssit? Hirveän heteronormatiivista on, jos haluaa lukea kepeää romanssia, jossa kaikki säilyy loppuun asti hengissä ::)

Musta tuntuu, että näitä on kyllä tullut viime aikoina etenkin englanninkielisessä YA-genressä paljonkin (ja yleensäkin nuortenkirjagenressä on kiinnitetty paljon huomiota siihen, että julkaistaan kirjoja päähenkilöistä, jotka kuuluu eri vähemmistöihin, mikä on hienoa), mutta jostain syystä nämä ei ole löytäneet tietään suomennoksiin asti. Luin juuri jotain listaa, johon oli listattu 60 parasta nuortenkirjaa tänä vuonna, ja homoromanssi näkyi olevan monessakin teemana, eikä kaikki vaikuttanut siltä, että joku kuolee lopussa :D

Itse voisin heittää tähän genreen suosituksena Becky Albertallin ja Adam Silveran kirjan What If It's Us, sekä Casey McQuistonin ihanan Red, White & Royal Blue, jonka luin juuri toista kertaa tänä kesänä, koska se oli niin hyvä :)

Aikuisten hömpän puolella sen sijaan taitaa olla köyhempää. Niistä on kyllä vaikeampi pitää lukua, koska netissä on tarjolla vähemmän "best chick lit of 2019" -listoja kuin "best ya of 2019" -listoja, eli toki on voinut mennä jotain ohikin, mutta itselle ei kyllä tule äkkiseltään mieleen yhtään aikuisten chick lit -kirjaa homoparituksella. Mikä on aika tyhmää :(
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: nominal - 29.08.2019 13:02:45
Oii mahtavaa, näin nopeasti näin paljon suosituksia, kiitän, Vendela ja desmond! :) Englanniksi luen mielelläni myös varsinkin tällaista vähän "simppelimpää" kirjallisuutta, joten nuokin menevät varauslistalle, mikäli vain löytyy kirjastosta.

Kaari Utriolta luin kirjan Rakas Henrietta. En tiedä, oliko se osa jotain sarjaa, koska alussa oli litania henkilöhahmoista. Heistä kyllä pääsi hyvin perille, mutta juonen kuljetus ja loppuratkaisu oli tosiaan pläääääh.

Lainaus
Tästä päästäänkin sitten valitusaiheeseeni: tuntuuko muistakin joskus siltä, että suomalainen chick lit / hömppäkirjallisuus on vaan aika kökköä? Olen yrittänyt lukea useampaakin nyt kesän aikana, koska chick litin kirjoittaminen kiinnostaa ja halusin nähdä, miten muut kirjoittajat Suomessa tekee sen. Mutta... ensinnäkin melkein kaikki kirjat on aika ohuita (eikö kustantajat uskalla julkaista kunnon paksuja chick lit -kirjoja) ja toisekseen niistä paistaa jotenkin läpi sellainen yrittämisen maku. Että hei, huomaattehan nyt varmasti, että päähenkilö rakastaa kenkiä ja shoppailua ja koheltaa söpösti!

KYLLÄ!! Ärsyttää ihan vietävästi, kun haluaisin lukea suomalaistakin välillä, mutta kun ne ovat vain niin huonoja. Tähän mennessä ainoa hyvä suomalainen hömppäromaani on ollut Yösyöttö. Täytyy varmaan lukea lisää saman kirjoittajan kirjoja, jospa siellä olisi vastaavia helmiä. En sitten tiedä, onnistunko valitsemaan suosituilta suomalaiskirjailijolta aina vain niitä huonompia teoksia. Kaiken huippu oli joku romanssijuttu, jonka ytimenä oli intissä olevat naiset. Siitä tuli sellainen myötähäpeä ette ole tosikaan, ja nauroin useampaan otteeseen vain siksi, että kirja oli niin huono ja stereotyyppinen ::)

Lainaus
missä on kaikki hömpät homoromanssit? Hirveän heteronormatiivista on, jos haluaa lukea kepeää romanssia, jossa kaikki säilyy loppuun asti hengissä
Tämäkin on erittäin hyvä pointti. Tuntuu siltä, että romanttisissa hömppäromansseissa täytyy aina olla se koheltava naispäähenkilö. Poikkeuksena aivan mahtava The Rosie Project jatko-osineen, mutta sekin on heteroromanssi.

Oonko ainoa, joka ei juurikaan tykännyt tuosta Minä, Simon, Homo Sapiens -kirjasta ;D Olihan se ihan ok, mutta tuntui jotenkin tosi venytetyltä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Kelsier - 29.08.2019 13:48:29
Seuraavaksi kaipaisin kuitenkin hömppäsuosituksia!
Lainaus
Luen tällä hetkellä Jo Bakerin Longbournin talossa, joka kertoo Ylpeyden ja ennakkoluulon Bennetien palvelusväestä. Oon jossakin puolessa välissä ja olen tykännyt kyllä.
Tämä kuulostaa tosi tutulta. Lukenut en ole, mutta onkohan tästä kohkattu jossain vaiheessa? Olisikohan tämä tuollaista kevyttä luettavaa, vai muistuttaako tyyliltään enemmän esim. Austenia?

Minä sanoisin, että Longbourn kuuluu kevyttä hömppää -kategoriaan, vaikka sielläkin taustalla toki näkyy esim. palvelusväen huono-osaisuus aatelisiin isäntiinsä verrattuna.
Austeniin en voi verrata, kun en ole Austenin romaaneja (vielä) lukenut.

(Hömppä)romantiikan ystävälle voin suositella Nina Georgen kirjoja Pieni kirjapuoti Pariisissa ja Pieni bistro Bretagnessa. Kevyttä luettavaa olivat, vaikka George syventääkin henkilöitä myös kipeillä asioilla. Ja Etelä-Ranskan maisemia kuvaillaan kummassakin ihanasti. Pääsee nojatuolimatkalle.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Vendela - 29.08.2019 16:18:50
Kaari Utriolta luin kirjan Rakas Henrietta. En tiedä, oliko se osa jotain sarjaa, koska alussa oli litania henkilöhahmoista. Heistä kyllä pääsi hyvin perille, mutta juonen kuljetus ja loppuratkaisu oli tosiaan pläääääh.

Tuo ei kyllä ole Utrion parhaimmistoa. Rakas Henrietta on kirjotettu muistaakseni Utrion kirjailijanuran alkumetreillä, niin siinä varmasti näkyy kokemattomuus enkä nyt muista oliko historiakaan siinä kuinka voimakkaasti läsnä. Muistelen, ettei tuo ole osa mitään sarjaa, Utriolla ei niitä oikeastaan juuri ole vaikka joissain teoksissa esiintyykin samoja henkilöhahmoja. Utrio kyllä harrastaa tämmöistä henkilöhahmoluetteloa, mikä on toisaalta ihan kivakin juttu minusta.

Jos Utriolta tahtoo lukea chick lit:mäisempää (vaikka sitä se ei ole) kirjallisuutta, niin omat suositukseni ovat Ruma kreivitär sekä Paperiprinssi, näissä liikutaan 1800-luvulla ja historian lisäksi mukana on myös rakkautta ja väärinymmärryksiä :D Jos keskiaika taas kiinnostaa niin Haukka, minun rakkaani on oiva esimerkki kevyemmästä hömpästä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Violetu - 29.08.2019 16:54:39
Lainaus
Oonko ainoa, joka ei juurikaan tykännyt tuosta Minä, Simon, Homo Sapiens -kirjasta ;D Olihan se ihan ok, mutta tuntui jotenkin tosi venytetyltä.

"Ei tykätä" on vahvasti ilmaistu, mutta joku tietty teennäisyys/jokin tuossa minua häiritsi, kun kesällä -18 tuon luin. Sama oli leffassakin, josta kyllä tykkäsin kirjaa enemmän. Tuo kirja tuntuu vähän kuin ficiltä, joka on ihan jees, mutta joku vaikeasti määriteltävä juttu on maailmassa/hahmoissa/jossain pielessä ???
Enkä osaa sanoa mikä juttu se on, mutta aina välillä tulee vastaan kirjallisuudessa ja ficeissä (ja leffoissa/sarjoissa, tästä hyvä esimerkki 13 reasons why, kirjaa en tosin ole lukenut).

Ja ettei ihan täysin mene ohi aiheesta, hömppäkirjana luin kesällä Meg Cabotin Queen of babblen, ja tuo on aika hyvä esimerkki siitä, mitä hömpältä odotan, sopivasti koheltamista, romantiikkaa ja esteettisiä juttuja (tässä tapauksessa vintagevaatteita ja ranskan maaseutua).
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: nominal - 29.08.2019 18:41:29
Vendela, kiitos, täytyy sitten antaa uusi mahdollisuus Utriolle vielä! Historiaa tuossa oli mukana mukavasti, ja siltä osin kirja oli oikein viihdyttävä.

Violetu, oikeastaan tuo sinun kuvauksesi osuu kyllä vielä paremmin nappiin Simonin osalta kuin omani! Huojentavaa kuulla, etten ole yksin ;D Ei sillä muuten väliä, mutta tuntuu että nimenomaan ihmiset joiden kanssa jaan kirjamaun ovat pitäneet tuosta suuresti.

//Tuli tässä Goodreadsia päivitellessä mieleen, voisiko tämän topicin aloitusviestiin kerätä Goodreads-nimimerkkejä? Siitä oli muistaakseni edellisessä topicissa keskustelua, ja musta olisi mukava saada lisää finiläisiä kaveriksi siellä. (Tai sitten keskustelu oli jossain muussa topassa ja muistan väärin, mutta hetki sitten joka tapauksessa, ja minusta se sopisi nimenomaan tähän topiciin.) Olen itse siis nimimerkillä Papukaija.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: sugared - 22.09.2019 09:56:35
Suosittelisitteko mulle fantasiakirjoja? <3
Tykkäisin välillä lukea vähän kevyempää ja juonivetoisempaa kirjallisuutta, mutta tähän asti yksikään chick lit- tai dekkari-genren kirja ei ole iskenyt. Oon lukenut lopulta aika vähän fantasiakirjallisuutta Pottereiden ja A Song of Ice and Firen ulkopuolella, mutta ehkä sieltä löytyisi mulle sopivampaa kirjaa, jonka seurassa viihtyä! (Taru sormusten herrasta jäänyt aikoinaan kesken, Sarah J Maasin Throne of Glass teki mieli heittää ennen puoliväliä seinään ja Jessica Townsendin Nevermoor ei myöskään oikein innostanut. Katherine Ardenin Winternight Trilogysta tykkäsin paljon! Ja nuorena Lumotun metsän kronikoista.)
Tykkään moniulotteisista henkilöhahmoista ja erityisesti naispäähenkilöistä. Oon ehkä vähän kyllästynyt ylinokkeliin päähenkilöihin. Enemmän innostaa ihmisten väliset ja sisäiset tapahtumat kuin miekan heiluttelu ja haltiat, eli pääpaino voisi olla ensin mainituissa, vaikka siis seikkailu kiinnostaa juonena! :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Isfet - 22.09.2019 11:41:31

Suosittelisitteko mulle fantasiakirjoja? <3

Oletko tutustunut Siri Pettersenin Korpinkehät -trilogiaan? Olen ajatellut itse lukea sen talvella uudestaan :> Hyvää fantasiaa, mutkikkaita henkilöhahmoja ja mielestäni ei-niin-kulunut naispäähenkilö, muistaakseni lähes tuore. Kevyttä settiähän tuo ei ole, mutta ei lukiessa tarvitse murheen alhoonkaan vaipua. Lisäksi maailma on mielenkiintoinen ja avautuu lisää (sekä osittain vaihtuukin) joka kirjassa. Tämän enempää selittelemättä suosittelisin!

Dekkarikysymys taisi mennä jo hieman ohi, mutta pakko hehkuttaa vielä vähän Kati Hiekkapellon Kolibria, jonka luin käytännössä kokonaan lentomatkalla Kreikasta Suomeen, lopetellen Helsinki-Vantaalla matkalaukkuhihnan ääressä :'D Todella mukaansa tempaava ainakin oman kokemukseni mukaan, ja heti kirjan alussa tuli selvä vaikutelma kirjoittajan omasta tyylistä, joka pisti itselläni silmään tavallisuudesta poikkeavana. Onko joku muu lukenut kirjan, ja erottuiko tyyli teidän mielestänne muista? Itse sain siitä ihastuneena taas inspiraatiopiikin kirjoittamiseen yleisellä tasolla.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Crysted - 22.09.2019 12:16:34

Suosittelisitteko mulle fantasiakirjoja? <3

Oletko tutustunut Siri Pettersenin Korpinkehät -trilogiaan? Olen ajatellut itse lukea sen talvella uudestaan :> Hyvää fantasiaa, mutkikkaita henkilöhahmoja ja mielestäni ei-niin-kulunut naispäähenkilö, muistaakseni lähes tuore. Kevyttä settiähän tuo ei ole, mutta ei lukiessa tarvitse murheen alhoonkaan vaipua. Lisäksi maailma on mielenkiintoinen ja avautuu lisää (sekä osittain vaihtuukin) joka kirjassa. Tämän enempää selittelemättä suosittelisin!

Dekkarikysymys taisi mennä jo hieman ohi, mutta pakko hehkuttaa vielä vähän Kati Hiekkapellon Kolibria, jonka luin käytännössä kokonaan lentomatkalla Kreikasta Suomeen, lopetellen Helsinki-Vantaalla matkalaukkuhihnan ääressä :'D Todella mukaansa tempaava ainakin oman kokemukseni mukaan, ja heti kirjan alussa tuli selvä vaikutelma kirjoittajan omasta tyylistä, joka pisti itselläni silmään tavallisuudesta poikkeavana. Onko joku muu lukenut kirjan, ja erottuiko tyyli teidän mielestänne muista? Itse sain siitä ihastuneena taas inspiraatiopiikin kirjoittamiseen yleisellä tasolla.

Alotin tuon korpinkehät sarjan ekaa kirjaa viime kesänä, mutta en päässyt koskaan sisälle, alkuun oli jotenkni hankala hypätä, kun tuntui että heti alkoi tapahtumat ja tuli kauheasti nimiä ja valtasuhteita joista ei ymmärtänyt mitään. Tuntui että aloituksessa oli yritystä hypätä heti koukuttaviin tapahtumiin, mutta itseäni se ei koukuttanut kun tapahtumista tai niiden merkityksistä ei oikeastaan tajunnut mitään.

Oon myös lukenut tuon Kolibrin, se oli ihan hyvä, mutta en mitenkään erityisemmin huomannut mitään tavallisuudesta poikkeavaa tyyliä, haluatko kertoa vähän tarkemmin mitä sillä meinaat? Tykkäsin maahanmuuttotaustaisesta päähenkilöstä ja juoni piti varpaillaan sopivasti. Sillee ihan perus viihdyttävä dekkari.

Opiskelujen takia pitää nyt lukea kauhea määrä vanhoja klassikkoja, joten huvin vuoksi lukemiselle ei nyt jää aikaa, mutta sinäänsä haluaisin lukea jotain helppolukuista fantasiakolmiodraamahömppää ihan vain nollatakseni aivoja :D Täällä on näköjään tullut jonkin verran jo tuollaista kevytfantasiaehdotusta.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Arte - 22.09.2019 12:35:39
Suosittelisitteko mulle fantasiakirjoja? <3
Tykkäisin välillä lukea vähän kevyempää ja juonivetoisempaa kirjallisuutta, mutta tähän asti yksikään chick lit- tai dekkari-genren kirja ei ole iskenyt. Oon lukenut lopulta aika vähän fantasiakirjallisuutta Pottereiden ja A Song of Ice and Firen ulkopuolella, mutta ehkä sieltä löytyisi mulle sopivampaa kirjaa, jonka seurassa viihtyä! (Taru sormusten herrasta jäänyt aikoinaan kesken, Sarah J Maasin Throne of Glass teki mieli heittää ennen puoliväliä seinään ja Jessica Townsendin Nevermoor ei myöskään oikein innostanut. Katherine Ardenin Winternight Trilogysta tykkäsin paljon! Ja nuorena Lumotun metsän kronikoista.)
Tykkään moniulotteisista henkilöhahmoista ja erityisesti naispäähenkilöistä. Oon ehkä vähän kyllästynyt ylinokkeliin päähenkilöihin. Enemmän innostaa ihmisten väliset ja sisäiset tapahtumat kuin miekan heiluttelu ja haltiat, eli pääpaino voisi olla ensin mainituissa, vaikka siis seikkailu kiinnostaa juonena! :D
Suosituksia:
Katinka Sarjanoja - Korpinlaulu: En ole vielä itsekään lukenut loppuun, mutta suhteellisen kevyttä, juonivetoista ja hahmojen väliset suhteet keskiössä.
Robin Hobbin Fitz-trilogiat: Politikointia, hahmojen välisiä suhteita, aivan upea päähahmon kehityskaari läpi kirjojen. Eka kirja alkaa hitaasti eikä siinä päästä vielä kauheasti menoon ja meininkiin, mutta ah, sarja on top-kolmosessani suosikkisarjoistani.
Audrey Niffenegger - Aikamatkustajan vaimo: maagista realismia romanttisella otteella, todella koukuttava tarina, jossa päähahmojen välinen suhde keskiössä, mies sairastaa tautia, joka lähettää hänet ajassa eteen- ja taaksepäin
Jenny Kangasvuo - Sudenveri: Tämän lukemisesta on vuosia, mutta muistan tykänneeni kauheasti. Maagista realismia, hahmojen väliset ja sisäiset tapahtumat keskiössä! Ihmissusi-skenaario suomalaiseen yhteiskuntaan muokattuna.
Trudi Canavanin kirjat - Hänellä on muutamia trilogioita, joissa on politikointia, juonivetoisuutta, yleensä monta eri hahmoa erilaisissa asemissa ja tilanteissa, kirjoittaa luonnollisesti myös naisista, pieniä romantiikkapätkiä on... Oon tykännyt tosi paljon.
V. E. Schwab - Tämän hetken kuumia naisfantasiakirjailijoita. Itse rakastuin ihan tyystin keväällä suomeksi ilmestyneeseen Magian syvempään sävyyn, jossa seikkaillaan kolmen eri Lontoon välillä, ja toka osa ilmestyy suomeksi ensi kuussa.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Isfet - 22.09.2019 15:46:16
Oon myös lukenut tuon Kolibrin, se oli ihan hyvä, mutta en mitenkään erityisemmin huomannut mitään tavallisuudesta poikkeavaa tyyliä, haluatko kertoa vähän tarkemmin mitä sillä meinaat? Tykkäsin maahanmuuttotaustaisesta päähenkilöstä ja juoni piti varpaillaan sopivasti. Sillee ihan perus viihdyttävä dekkari.

Sitä on vähän vaikea kuvailla, kaivon kirjan äsken uudestaan hyllystä. Varsinkaan aluksi henkilöistä ei kerrota juuri mitään, vaan oikeastaan teksti tuntuu omasta mielestäni melkein taipuvan passiivimuotoa kohti (?). Vaikutelma oli kieltämättä voimakkaampi ensimmäisellä kerralla. Juoni ei sinänsä ollut mikään tajunnanräjäyttävä, joten joo, muutoin perushyvä. Hahmoista ja tyylivivahteesta varmaankin vaikutuin eniten, mutta ehkä niistä jälkimmäinen on lähinnä päässäni...

Itse en muista että Korpinkehät tai ensimmäinen kirja Odinin lapsi olisivat hämmentäneet mitenkään erityisesti, mutta lukemisestakin on jo aikaa. Muutenkin nautin hyvien kirjojen lukemisesta enemmän toisella kerralla, sillä en muista tapahtumia kunnolla ennestään, mutta tiedot ovat kuitenkin taustalla syventämässä tulkintaa.

Artella näytti olevan hyviä suosituksia, pitää laittaa korvan taakse! Jenny Kangasvuolta olen lukenut yhden kirjan, ja tajusin vasta puolivälissä sen olevan osittain itsenäinen jatko-osa. En muistaakseni ollut erityisen vaikuttunut, mutta ei kirja huonokaan ollut.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Nevilla - 22.09.2019 16:51:36
Suosittelisitteko mulle fantasiakirjoja? <3
Tykkäisin välillä lukea vähän kevyempää ja juonivetoisempaa kirjallisuutta, mutta tähän asti yksikään chick lit- tai dekkari-genren kirja ei ole iskenyt. Oon lukenut lopulta aika vähän fantasiakirjallisuutta Pottereiden ja A Song of Ice and Firen ulkopuolella, mutta ehkä sieltä löytyisi mulle sopivampaa kirjaa, jonka seurassa viihtyä! (Taru sormusten herrasta jäänyt aikoinaan kesken, Sarah J Maasin Throne of Glass teki mieli heittää ennen puoliväliä seinään ja Jessica Townsendin Nevermoor ei myöskään oikein innostanut. Katherine Ardenin Winternight Trilogysta tykkäsin paljon! Ja nuorena Lumotun metsän kronikoista.)
Tykkään moniulotteisista henkilöhahmoista ja erityisesti naispäähenkilöistä. Oon ehkä vähän kyllästynyt ylinokkeliin päähenkilöihin. Enemmän innostaa ihmisten väliset ja sisäiset tapahtumat kuin miekan heiluttelu ja haltiat, eli pääpaino voisi olla ensin mainituissa, vaikka siis seikkailu kiinnostaa juonena! :D

Mulla on sulle muuten nyt aivan täydellinen sarja! N. K. Jemisinin "Fifth Season" -trilogia sisältää kaikkea sun toivomaa, on mukaansatempaava, sopivasti feministinen, yllättävä ja koskettava ja muutenkin täydellinen sarja. Siinä on taikuutta, rakkautta, surua ja kuoleva maailma. 6/5, suosittelen!

Näissä on paljon naishahmoja, jotka ovat moniulotteisia ja syviä, ja kirjoittaja on itsekin PoC-nainen, mikäli muistan oikein. Hotkin pari vuotta sitten koko trilogian viikonlopusta yli vuoden pahan lukujumin jälkeen. :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Kelsier - 22.09.2019 17:16:31
Mä tuun lyhyellä viestillä vaan komppailemaan Isfetiä ja Abaratia. Voin itekkin suositella Korpinkehiä ja Morgesternin Yösirkusta. :)

Lisäksi:
Brandon Sanderson - Usvasyntyinen-trilogia: Luulen, että voisit tykätä tästä, vaikka tämä onkin enemmän high fantasya. Päähenkilönä on tyttö eikä tässä ole haltioita ja miekan heiluttelua. Kirjailijan omaperäistä taikuudenlajia kyllä käytetään paljon ja on sanottava, että hän myös tietää tasan tarkkaan miten se toimii (välillä hän selitti sen toimintaa minun makuuni liiankin teknisesti ja tarkkaan). En muista enää ekan osan kohdalta, mutta ainakin kakkosessa ja kolmosessa useampikin henkilö pohtii sisäisiä ajatuksiaan, käy dialogia itsensä kanssa aina väillä. Toimiintaakin tässä on ja asioita paljastuu sopivalla tahdilla.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Vendela - 23.09.2019 10:46:18
Dekkarikysymys taisi mennä jo hieman ohi, mutta pakko hehkuttaa vielä vähän Kati Hiekkapellon Kolibria, jonka luin käytännössä kokonaan lentomatkalla Kreikasta Suomeen, lopetellen Helsinki-Vantaalla matkalaukkuhihnan ääressä :'D Todella mukaansa tempaava ainakin oman kokemukseni mukaan, ja heti kirjan alussa tuli selvä vaikutelma kirjoittajan omasta tyylistä, joka pisti itselläni silmään tavallisuudesta poikkeavana. Onko joku muu lukenut kirjan, ja erottuiko tyyli teidän mielestänne muista? Itse sain siitä ihastuneena taas inspiraatiopiikin kirjoittamiseen yleisellä tasolla.

Minä olen lukenut tämän ja pystyn samaistumaan fiilikseesi, jota on itse asiassa vähän vaikea pukea sanoiksi :D Juoni ei tosiaan ollut mikään tajunnanräjäyttävä, mutta jotain tuossa kirjassa oli. Niin kuin Crysted sanoi, niin tietyllä tavalla perusdekkari joo, mutta jäin miettimään tässä sitä, että mikä on kenellekin se "perusdekkari". Itse ajattelen, että se mitä yleensä luetaan esim dekkareista on usein tosi samantyyppistä, onko näin Crysted ja Isfet? Minkälaisia dekkareita te yleensä luette? Minä luen yleensä todella paljon pohjoismaisia dekkareita, mutta niitä synkempiä ja yleensä miespääosallisia. Siksi tuo Kolibri kai napsahti jotenkin erityisesti, sillä hahmo ja myös kirjoitus tyyli oli poikkeava siihen mitä yleensä luen. Voisiko se olla siis se syy, miksi se tuntui niin tuoreelta, raikkaalta ja erilaiselta. Olen lukenut Hiekkapellolta myös muita Anna Fekete dekkareita, olisikohan niitä ollut Kolibrin lisäksi kaksi ja olen ymmärtänyt että uusin olisi ilmestymässä tänä syksynä? Nämä jatko-osat eivät kuitenkaan puhutelleet minua aivan samalla tavalla kun tuo Kolibri. Kuitenkin suosittelemisen ja tutustumisen arvoinen kirjailija :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fairy tale - 23.09.2019 12:19:31
Vendela, kiitos, täytyy sitten antaa uusi mahdollisuus Utriolle vielä! Historiaa tuossa oli mukana mukavasti, ja siltä osin kirja oli oikein viihdyttävä.

Olen nyt lukenut Utriolta kaksi kirjaa. Toinen oli juuri tuollainen, missä ensimmäiset luvut vilisivät paljon uusia ihmisiä ja heidän nimiään. Ja suurimmalla osalla niistä ei ollut mitään tekemistä kirjan jatkon kanssa. Kun sitten kirjaston hyllystä löytyi nimenomaan Vendelan aikaisemmassa kirjaketjussa suosittelema kirja, se saa nyt paljon paremmat pisteet minulta. Yritän löytää noita muitakin tiettyjä Utrion kirjoja saada käsiini nyt kun huomasin mikä ero niissä olikaan. Ja sain tosiaan alkuviikosta luettua Utrion Vendelan loppuun. Siis jos joku on ottanut tuon vuosia sitten nimimerkikseen, päättelin ettei kirja voi huono olla. ;) Siinä päästiin heti toisessa tai kolmannessa luvussa tapahtumien keskiöön, josta pidän paljon jaaritteluja enemmän. Eli kiitos Vendelalle kirjasuosituksista, joita aion hyödyntää jatkossakin.

Nyt löysin itseni jälleen lukemasta Paula Havasteen tuotantoa. Jokin ihme niissä vetoaa, vaikka nyt kun lukemisen alla on seitsemäs kirja, huomaan niissä toistuvan samat teemat ja kaavat, joten pitempikin lukuväli kirjojen välillä ei ole pahitteeksi ettei vallan jumitu.

Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: LillaMyy - 23.09.2019 12:36:42
Suosittelisitteko mulle fantasiakirjoja? <3
Tykkäisin välillä lukea vähän kevyempää ja juonivetoisempaa kirjallisuutta
Minä voisin suositella Anu Holopaisen (https://fi.wikipedia.org/wiki/Anu_Holopainen) Sonja, Pohjoistuuli ja Syysmaa -sarjoja. Ne ovat fantasiaa, mutta huomattavasti kevyempää sellaista kuin nuo mainitsemasi kirjat (toki Potteritkin ovat alkupäässä aika kevyttä...). Sanoisin myös, että näissä keskitytään enemmän juoneen ja ihmissuhteisiin kuin siihen fantasiajuttuun, ja naispäähenkilökin löytyy! Itse luin näistä suurimman osan teininä ja viimeisimmät parikymppisenä, ja muistan tykänneeni ihan ylikovaa. Voisin kuvitella, että nämä toimisivat myös vähän aikuisempaankin makuun, vaikken olekaan sittemmin näitä lukenut.

Lisäksi komppi Kelsierin mainitsemalle Usvasyntyiselle, vaikka tämä ei toki mielestäni ihan tähän samaan suosituslistaan sovikaan, koska on selvästi heti vähän 'raskaampaa' luettavaa genrensä vuoksi. Sopisi kuitenkin hienosti Tulen ja jään laulun sekä Tarun Sormusten herrasta rinnalle, vaikka onkin näitä selvästi kevyempää tavaraa. (: Kevyempää fantasiaa etsiville ei tämä kuitenkaan ole ehkä se ensimmäinen valinta, mutta muutoin fantasian ystäville kyllä vahva suositus täältäkin!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Vendela - 23.09.2019 14:07:57
- - Yritän löytää noita muitakin tiettyjä Utrion kirjoja saada käsiini nyt kun huomasin mikä ero niissä olikaan. Ja sain tosiaan alkuviikosta luettua Utrion Vendelan loppuun. Siis jos joku on ottanut tuon vuosia sitten nimimerkikseen, päättelin ettei kirja voi huono olla. ;) Siinä päästiin heti toisessa tai kolmannessa luvussa tapahtumien keskiöön, josta pidän paljon jaaritteluja enemmän. Eli kiitos Vendelalle kirjasuosituksista, joita aion hyödyntää jatkossakin. - -

Todella kiva kuulla, että olet löytänyt Utriolta mieleisiä kirjoja Fairy tale :D Oman nimimerkkini nappasin tosiaan silloin vuosia sitten juuri tuosta, koska ihastuin tuohon Utrion hahmoon kovasti. Toki hän on hirmu kliseinen päähenkilö, mutta niin minäkin varmasti olen ;D

Utrion tuotanto on tosiaan laaja ja sieltä löytyy tasollisesti hyvin erilaisia kirjoja. Hänen yhtä pääteostaan Yksisarvista en ole itse asiassa edes lukunut vaikka se omassa hyllyssäni onkin. Onneksi Utrion rinnalle on tullut viime vuosina myös muita keskiajasta kirjoittavia, kuten näissä ketjuissa jo aikasemmin mainittu Kristiina Vuori. Käsittääkseni Johanna Valkama kirjoittaa myös samassa hengessä edellisten kanssa. Onko joku lukenut hänen kirjojaan ja minkälaisia arvioita antaisitte? Onko niissä sisältöä vai menevätkö historiallisen viihteen kanssa samaan sarjaan?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Okakettu - 23.09.2019 22:30:36
Lainaus
Suosittelisitteko mulle fantasiakirjoja? <3
Hienoa kuulla, että joku muukin finissä on tykännyt Winternight trilogysta! <3 Ardenin seuraava aikuistenromaani tulee sijoittumaan ensimmäisen maailmansodan Ranskaan vastaanlaisessa historiallisen fantasian hengessä, ja odotan palavasti siitä lisää infoa ja julkaisupäivää.

Tässä joitain omia fantasiasuosituksiani:

The Golem and the Djinni - Helene Wecker:
Winternightin tapaan historiallista fantasiaa, joka sijoittuu 1800-luvun lopun New Yorkiin. Erittäin kauniisti kirjoitettu henkilövetoinen romaani, joka käsittelee yliluonnollisten päähenkilöittensä kautta muun muassa siirtolaisuutta ja sitä, miten hyvin eri tavalla he suhtautuvat ihmisyyteen ja ihmisiin ympärillään. Kaksikon hitaasti kehittyvä ystävyys on yksi romaanin parhaita puolia, mutta taustalla on mukana myös toiminnallisempi juoni, jos sellaista kaipaa.

Spinning Silver - Naomi Novik:
Löyhä uudelleentulkinta Tittelintuure-sadusta, jossa pääpaino on Winternightin tyylisellä kauniin lyyrisellä kerronnalla, moniuloitteisilla naishahmoilla sekä slaavilaisella folklorella. Näkökulmakertojia oli omaan makuuni tosin vähän liikaa, mutta kyllä tätä voi silti ehdottomasti suositella. :) Myös Novikin Uprooted-romaani on samanhenkinen.

Circe - Madeline Miller:
Ihan äärimmäisen upeasti kirjoitettu uudelleentulkinta useammastakin kreikkalaisesta myytistä, joskin kaiken keskiössä on nimenomaan Circen hahmo. Tykkäsin tosi paljon feministisestä otteesta ja siitä miten Miller käsitteli antiikin jumalia ja jumaluutta. Toimii hyvin myös sellaiselle, joka tietää alkuperäisen taruston vain pintapuolisesti. Itse kiinnostuin aihepiiristä ihan uudella tavalla nimenomaan tämän romaanin myötä.

YA-fantasian puolelta tykkään etenkin Sharon Shinnin ja Shannon Halen romaaneista, kuten Summers at Castle Auburn ja A Book of Thousand Days, juurikin hahmovetoisuuden ja tietynlaisen maanläheisen fantasian vuoksi. Myös jo mainittu Korpinkehät-trilogia on minusta ehdottomasti lukemisen arvoinen.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 01.10.2019 19:46:27
Kaipaan kotimaista hyvän mielen luettavaa?
Minusta yksi kotimainen hyvän mielen kirjojen kirjoittaja on Veera Vaahtera (oikealta nimeltään Pauliina Vanhatalo). Pirjo Rissasen kirjoja en ole tainnut lukea.

Lainaus
Veera Nieminen - Avioliittosimulaattori
Eve Hietamies - Yösyöttö ja jatko-osat
Komppi näille, vaikka molemmissa onkin vakavampaa aihetta alla, silti kevyttä lukea. :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: tirsu - 01.10.2019 21:10:46
Tarvitsen teidän apua. Luen liikaa käännöskirjallisuutta. Kaipaan kotimaista hyvän mielen luettavaa?

Anneli Kivelän kirjat sopii tohon kategoriaan aika hyvin, mun mielestä. Ne on hyvän mielen kirjoja, hauskoja ja laaja hahmokaarti. Päähenkilö vaihtuu joka kirjassa. Mukana on myös kyllä vähän h/c:täkin. Tällä hetkellä osia on 14.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Arte - 01.10.2019 21:27:52
Tarvitsen teidän apua. Luen liikaa käännöskirjallisuutta. Kaipaan kotimaista hyvän mielen luettavaa? Pirjo Rissasen Rakkaus niin kuin lupiininkukka vetosi tyyliltään mutta mitään muuta vastaavaa en ole lukenut. Nyt saa suositella, meen huomenna kirjastoon kun ei ole kerrassaan mitään luettavaa!
Luen vähän suomalaista höttöä tai "höttöä", mutta nämä kaksi tulivat mieleen:
Veera Nieminen - Avioliittosimulaattori
Eve Hietamies - Yösyöttö ja jatko-osat
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Violetu - 02.10.2019 05:02:51
Venla Saalo: Sateenvarjotarina. Mieltäisin ehdottomasti hyvänmielen luettavaksi, jos tähän hyväksytään lasten/nuortenkirjat
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 06.10.2019 13:58:31
Pientä ärsytyksen purkua.  ;D

Eilen aloitin ja tänään lopetin Kyung-sook Shinin kirjan Hovitanssija. Kirjan takakansi kertoo kirjasta näin:
Lainaus
Kohtalo kuljettaa kuvankauniin korealaisnaisen kauas merten taakse Kyung-sook Shinin aistivoimaisessa historiallisessa romaanissa. Yi Jiniin rakastunut nuori ranskalainen diplomaatti on saanut kuninkaalta luvan naida hovin lumoavimman tanssijan ja viedä hänet mukanaan.

Elämäniloa pirskahtelevassa La Belle Époquen ­Pariisissa Yi Jinia odottaa aivan erilainen vapaus kuin tarkkaan valvotussa hovissa. Viehättävä nainen herättää ylenpalttisesti huomiota eksoottisella ulkonäöllään ja säkenöivällä älyllään ja pääsee pian kirjallisiin piireihin. ­Syvimpiä surujaan Yi Jin ei kuitenkaan onnistu jättämään taakseen. Kiihkeästi hän kamppailee kahden kulttuurin välissä ja kaipaa Koreaan. Vaan voiko kotiinpaluu enää tuoda onnea?

Hovitanssija kertoo pakahduttavan naiskohtalon ­Geishan muistelmien ja Madama Butterflyn hengessä. Taustalla kuohuvat 1800-luvun viimeiset vuodet Ko­reassa, kun talonpojat kapinoivat ja Kiina, Japani ja muut suurvallat taistelevat vaikutusvallasta niemimaalla.

Tykkään erityisesti belle epoguen ajasta, Pariisista, naiskohtaloista, tanssista ja vieraista kulttuureista. Ja romanttisista tarinoista. Kuitenkin päällimmäiseksi tunteeksi jäi vahva pettymys ja ärsytys. Pidin ja aivan nautinkin kerronnasta ja kuvailusta, pidin hahmoista, olin kiinnostunut juonenkulusta ja vaikutti siltä, että pitäisin tästä kirjasta kovasti. Kuitenkin se loppui tavalla, josta en pitänyt yhtään. Minusta se ei tehnyt oikeutta kenellekään tarinan hahmoista ja ainakin minulle latisti koko kokonaisuuden.

Lisää ranttausta spoilerin alla. Voihan nimittäin olla, että joku muu tykkää lopetuksesta juuri tuollaisena, vaikka minä en. ;)
Spoiler: näytä
Minua otti suunnattomasti päähän tässä kirjassa se, että kukaan hahmoista ei saavuttanut onnea missään muodossa. Lopetus oli surullinen, mutta se ei itsessään olisi ollut mikään ongelma. Joskus traaginen tai surullinen tarina on erityisen kauniskin ja koskettava. Mutta tämä vain turhautti pahan kerran. Alla juonipaljastuksia, älä lue jos et tahdo tietää!

Jos kyseessä on rakkaustarina, ei mikään ole sen ärsyttävämpää, kuin että rakkaus laantuu ilman järkevää syytä. Tässä kävi juuri niin, että kun eksoottinen rakastettu tuodaan pois sieltä kaukomailta länsimaisen sivistyksen pariin, puoliso kuitenkin odottaa tietynlaista sopeutumista ja ehkä myös jonkinlaista "kiitollisuutta", ja pettyy kun jääkin sitä vaille. Tässäkin typerä mies rakastuu, lähinnä eksoottiseen kauneuteen ja poikkeukselliseen taitoon ja älyyn, mutta ei anna rakastetun olla aito ihminen. Mies häpeää sitoutua viralliseen avioliittoon, koska oma äiti paheksuu vierassyntyistä puolisoa, mies loukkaantuu, kun nuori vaimo ei toivukaan keskenmenosta pienellä hemmottelulla, miestä ärsyttää, että vaimo kaipaa yhä kotimaataan vaikka on päässyt paremman sivistyksen pariin ja kehtaa vielä kyseenalaistaa Ranskan oikeutta muualta tuotuihin toisten kulttuurien aarteisiin. Hän ei ymmärrä, miksi naista häiritsee, että häntä tuijotetaan kadulla kuin nähtävyyttä, tai että tämä kokee, ettei tasa-arvo toteudu oikeasti. Kaiken tämän johdosta mies vieraantuu, tottahan hänellä siihen on oikeus? Hänellä on muita naisia ja hän lemppaa naisen takaisin Koreaan ja lähtee seikkailemaan vuorostaan Afrikkaan. Tarinan päätyttyä traagisesti kaikkien Koreassa olevien osalta massamurhien ja itsemurhien kautta, joka ei säästä myöskään kaipaamaan jäänyttä uskollista paikallista rakastettua, elämä Ranskassa jatkuu tylsän tavanomaisena ja uusi vaimo järkyttyy ja pahastuu löytäessään entisen rakastetun kuvan, joka on vahingossa unohtunut hävittämättä - ei edes nostalgiasyistä säästettynä vaan kirjaimellisesti vahingossa!  >:(

Kirja päättyy kirjailijan lopputoteamaan, että hän saa tappaa hahmonsa jos haluaa.  ;D Jostain syystä se ärsytti minua vieläkin enemmän.  ::) ;D (Näin kärjistäen sanottuna, oikeasti vatvoi sitä aihetta muutaman sivun verran, mutta tuotahan se sillä tarkoitti.)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Sokerisiipi - 02.11.2019 21:19:10
Heitänpä tällaisen kysymyksen, josta olisi kiinnostavaa keskustella: oletko joskus tarttunut uudestaan keskeneräiseen kirjaan, josta et ole pitänyt, lukenut sen loppuun ja huomannut tykänneesi siitä?

Itselläni sattui vastikään tällainen tapaus, kun näin kirjaston esittelyhyllyssä Patrick deWittin Sistersin veljekset (2012) jota yritin lukea joskus 17-18 -vuotiaana ja inhosin sitä.

Lyhyt yhteenveto kirjan juonesta: Eli ja Charlie Sisters ovat kommodorin värväämiä palkkatappajia 1850-luvun Villissä Lännessä. He saavat tehtäväkseen tappaa miehen nimeltä Hermann Kermit Warm, joka onkin harvinaisen liukas tapaus. Jäljittäessään Warmia veljekset kohtaavat kaikenkirjavaa väkeä roistoista huijareihin ja viattomiin sivullisiin, ja veljeksistä nuorempi alkaa kyseenalaistaa, kenen vuoksi hän käyttää elämänsä tappamiseen.

Nuorempana, kun tätä luin, koin, että toinen veljes, Charlie, kohteli Eliä niin inhottavasti, etten halunnut lukea enempää, koska inhoan tällaisia asetelmia, jossa perheenjäsenet sortavat, mollaavat ja manipuloivat toisiaan. Sukujen väliset juonittelut ja valtataistelut eivät siis todellakaan ole mun juttu. Pahinta on kuitenkin kolmiodraama, jossa joku muikkeli tulee ja pilaa veljesten/parhaiden ystävien välit. Hyh!

Mutta nyt, kun tartuin kirjaan, se imaisi minut täydellisesti mukaansa. Tarina oli kiinnostava ja viihdyttävä. Upeaa, maltillista satiiria länkkäreistä. Eli henkilöhahmona on huvittavan melankolinen ja turhankin hyväsydäminen. Charlie taas on impulsiivinen ja väkivaltaan taipuvainen. Ja no, hän ei kohtele veljeään aina kivasti ja on toisinaan tosi törkeäkin, mutta hän kuitenkin todella välittää Elistä, suojelee tätä ja haluaa sovitella, kun he ovat riidoissa. Jotenkin missasin tämän seikan ihan totaalisesti ensimmäisellä lukukerralla. Heidän suhteensa on monimutkainen, mutta kamoon, he ovat veljeksiä. Perhesuhteet yleensä on monimutkaisia, joten kärhämät, kaunat ja murjotukset kuuluvat asiaan. Lopetus oli myös yllättävä ja hyvä juuri siksi! Ja kirjassa on myös erittäin voimakas homoeroottinen lataus kahden muun hahmon välillä, ja kirjassa todetaan jopa aika suoraan, että ystävyyden lisäksi heidän välillään on muutakin, ja se oli erittäin mieluinen yllätys länkkärikirjassa ;D

Olen siis iloinen, että annoin tälle kirjalle toisen mahdollisuuden, koska lukukokemus oli intensiivinen ja vangitseva! Luin koko kirjan yhdeltä istumalta. En edes muista, milloin viimeksi olisi käynyt näin. Huvittavaa, mitä kuusi vuotta voikaan tehdä asenteille ja olettamuksille! Olin toki teini, kun yritin ensimmäistä kertaa, että kehitys tässä ajassa on toki erittäin suotavaakin ;D

Kellään muulla vastaavia kokemuksia?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Thelina - 03.11.2019 16:58:41
Minunkin on pakko liittyä tänne kirjakeskusteluun, kuulun niihin, joilla on aina joku kirja kesken ja sain täältä hyviä suosituksia lukulistalleni, kiitos kaikille niistä! Tässä joitakin omia suosituksiani.

sugared (tai muut?), onko tullut luettua sellaista kotimaista fantasiatrilogiaa, kuin
Kaksoauringot? Kirjoittaja on Erika Vik ja ainakin minä tykkäsin tosi paljon. Päähenkilö on nuori nainen, joka löytyy lumihangesta, eikä muista itsestään tai menneisyydestään mitään. Tätä arvoitusta ja muita kirjan maailmassa tapahtuvia kummallisuuksia selvitellään koko trilogian ajan ihmisten ja seleesien voimin (seleesit ovat kirjoissa ihmisiä muistuttava laji, joilla on ylivertaiset aistit ja joillakin taito kanavoida mahtia magiaksi).

Sarah J Maasin Throne of Glass teki mieli heittää ennen puoliväliä seinään ja Jessica Townsendin Nevermoor ei myöskään oikein innostanut.

Voi, minusta tuntui ihan samalta, kun luin tuota Throne of Glassin kolmatta osaa. Neljäs osakin on lainattu jo kirjastosta, mutta en ole saanut aloitettua, kun en tiedä, onko se minusta hyvä vai ei, enkä jaksaisi lukea mitään ”ihan hyviä” kirjoja, kun huippuhyviäkin on olemassa :D Nevermoorin eka osa oli mielestäni parempi kuin toinen, mutta en usko että seuraavia enää luen. 

Muita fantasiasuosituksia, mitä olen viime vuosina lukenut:

-Patrick Rothfuss, Tuulen nimi ja Viisaan miehen pelko (aivan mahtavia, kunhan tarina pääsee käyntiin, mutta näissä on juurikin sellainen ylivertainen päähenkilö, josta kaikki ei tykkää ja huonoa se, ettei trilogian viimeinen osa ole ilmestynyt vuosien odotuksesta huolimatta...)
-Robin Hobbin kirjat, joita Arte jo suosittelikin: näihin olen aivan rakastunut, nyt sarjan viimeinen osa Salamurhaajan kohtalo juuri työn alla<3
-Emmi Itärannan kirjat (nämä on oikeastaan jonkinlaista scifi/fantasia/dystopia yhdistelmää): Teemestarin kirja ja Kudottujen kujien kaupunki
-Mikko Kamulan Metsän kansa -sarja: suomaismytologiaa ja fantasiaelementtejä yhdistettynä historialliseen kuvaukseen 1400-luvun Savon seudusta

Mysteerien ja dekkareiden ystäville suosittelen Joël Dickerin kirjoja ja jos haluaa oikein kevyitä höpödekkareita, niin Alan Bradleyn Flavia de Luce -sarja on hauska (päähenkilö Flavia on 11-vuotias kemistinero, joka ratkoo rikoksia ~1950-luvun Englannissa). Kevyemmistä dekkareista Sujata Masseyn Rei Shimura -kirjat olivat ihan viihdyttäviä myös, osa parempia, osa huonompia, luin koko sarjan pari vuotta sitten.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: moodrose - 03.11.2019 19:44:38
sugared (tai muut?), onko tullut luettua sellaista kotimaista fantasiatrilogiaa, kuin Kaksoauringot? Kirjoittaja on Erika Vik ja ainakin minä tykkäsin tosi paljon.

Oi, tämä on ihan loistava kirjasarja! Päädyin lukemaan tämän, kun Vuotis.netissä järkättiin pari vuotta sitten lukupiiri jonka kautta sai tästä ennakkokappaleen. Siitä se sitten lähti. Ihana yhdistelmä steampunkia ja luonnonläheistä fantasiaa. Erika Vik on myös kirjailijana todella maanläheinen ja vastaa mielellään lukijoiden kysymyksiin ja on kontaktissa yleisönsä kanssa. Tämä kirjasarja myös inspiroi minua suuresti jälleen aloittamaan tavoitteellisen romaanikirjoittamisen, joten siitä iso kiitos Vikille!

Ja mainitsitpa tuolla vielä Tuulen nimen, ah! Luin siis tämän + jatko-osan Viisaan miehen pelon tänä kesänä ja pakko sanoa, että yhtiä parhaita fantasiakirjoja, mitä olen ikinä lukenut. Selkeästi vähän aikuisempaan makuun oleva kombo Potter-tyyppistä taikakoulua ja sitten vähän synkempää settiä. Taikuusjärjestelmä (sympatia) on tässä yksi kiehtovimpia mitä olen ikinä mistään lukenut. Lisäksi näissä kirjoissa on aivan upeaa kuvailua, persoonalliset hahmot, hyvin kirjoitettuja taisteluja ja uskomatonta maailmanrakennusta. Ei oikeastaan mitään pahaa sanottavaa muuten kuin se, että toka kirja oli ehkä pikkuisen liian pitkä tai hidastempoinen ajoittain. Tulispa tuosta vain se kolmososa joskus!

En nyt tätä koko keskustelua ehtinyt käydä läpi, mutta tuosta Vikin Kaksosauringot-sarjasta tuli vain mieleen Siri Pettersenin Korpinkehät! Kirjoissa oli mielestäni jotenkin samanlainen viba, eli juuri tuollaista "luonnonläheistä magiaa", ja molemmissa on sellaista mysteerin tuntua. Tuon kirjan synopsis kuuluu seuraavalla tavalla:

Lainaus
Kun Hirka on viidentoista, hän kuulee olevansa ihminen, odininlapsi – hännätön olento toisesta maailmasta. Mädän kantaja. Halveksittu. Pelätty. Ja nyt myös saalistettu: joku tahtoo tappaa hänet, jotta hänen salaisuutensa säilyisi ikuisesti.

Mutta on vaarallisempiakin olentoja kuin odininlapset, eikä Hirka ole ainoa, joka on päässyt porteista sisään…

Odininlapsi on karuun pohjoiseen sijoittuva tarina, jossa kyltymätön vallanhimo, totuuden tavoittelu ja sokea usko raadollisine seurauksineen punoutuvat hengästyttäväksi, otteessaan pitäväksi seikkailuksi. Norjassa suursuosioon noussut kirja aloittaa kolmiosaisen Korpinkehät-sarjan.

Noiden yllämainitsemieni lisäksi kestosuosikikseni nousi viime kesänä Joe Abercrombien First Law (ensimmäinen laki)-sarja. Kyseessä on aikuisille suunnattua "grimdark"-tyyppistä fantasiaa, johon ominaista ovat runsaat, veriset taistelut, likaiset valtapelit ja kaikenmoinen irstailu. :D Oikeastaan todella samanhenkistä kuin Game of Thrones, siis. Vaikka nuo elementit eivät sinällään kuulosta välttämättä kovin houkuttelevilta, minuun iski tässä sarjassa nimenomaan tuo synkkyys, runsaasti viljelty musta huumori sekä kaikenlainen odotusten murskaaminen. Abercrombiella on tapana ottaa tavallisia fantasiakliseitä ja kääntää ne päälaelleen siten, että hahmoille käy yleensä juuri päinvastaisesti kuin kliseestä voisi odottaa, tai sitten klisee on jollain tavalla vääristynyt, esim. itsekeskeisestä hahmosta tulee kuningas, mutta kuninkaana ollessaan hän huomaakin, että hänellä ei ole minkäänlaista oikeaa valtaa, eikä kehenkään voi luottaa, koska kaikki vain "tahtovat" sinulta jotakin. Tuosta First Law-sarjasta on ilmestynyt suomeksi kaksi ensimmäistä (Ase itse & Ennen hirttämistä), kolmososa Last Arguments of Kings on vielä suomentamatta. Lisäksi tähän sarjaan kuuluu kolme standalone-kirjaa jotka sijoittuvat joitakin vuosia pääteosten jälkeen, ja nyt tänä syksynä ilmestyi uuden trilogian Age of Madness ensimmäinen osa (A Little Hatred). Tämä toinen trilogia sijoittuu n. 20 vuotta alkuteosten jälkeen samaan maailmaan, jossa teknologiassa ollaan päästy eteenpäin keskiajasta teollisen vallankumouksen alkuvaiheille. Ihan kaikenkaikkiaan todella hyvä kombo historiaa, politiikkaa, juonittelua, eeppisiä taisteluita ja (rankkaa) huumoria. Jos siis GOT uppoaa, voin ehdottomasti suositella näitä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Thelina - 03.11.2019 22:11:00
moodrose, oon ihan samaa mieltä Tuulen nimestä ja Viisaan miehen pelosta, ehdottomasti parhaita lukemiani fantasiakirjoja ja juurikin tuo taikayliopisto sekä erilainen, todella kiehtova ja jollain tavalla tieteellinen taikajärjestelmä saivat ihan viimeistään hurahtamaan tähän sarjaan ihan täysillä. Itseäni ei myöskään häiritse päähenkilön tietynlainen ylivertaisuus, minusta hän on vain i-ha-na! Tokassa osassa oli tosiaan pari kohtaa, joiden olisi toivonut etenevän vähän nopeammin, mutta täyttä kultaa se on silti. Sekoan varmaan, kun sen kolmososan ilmestymispäivä joskus koittaa. Ootko miuten lukenut sitä pikku spin-off-kirjaa, Slow regard of silent things? Luin sitä, mutta tuntuu etten ehkä saanut siitä kovin paljoa irti, koska olen vaan aika huono keskittymään lukemaan englanniksi. Suomeksi on niin paljon rennompi lukea.

Korpinkehät puuttuikin omalta suosituslistaltani, mutta joku oli tuolla aiemmissa viesteissä maininnut sen! Pidin siitäkin todella paljon, mutta ehkä Kaksoisauringoista kuitenkin vielä enemmän, koska seleesit ja heidän myöskin kiehtova taika/magiajärjestelmä. 

Noita Joe Abercrombien kirjoja on suositeltu minulle aiemminkin ja itse asiassa aloitinkin tuota Ase itse -kirjaa jossain vaiheessa, mutta en silloin jostain syystä päässyt alkua pidemmälle. Pitänee ottaa uudestaan lukulistalle, kokeilla jos kuitenkin tykkäisin. Voisin kuvitella, että suositukseesi voi luottaa, kun kerran tykätään muutenkin näin monista samoista kirjoista :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: moodrose - 05.11.2019 12:36:59
Ootko miuten lukenut sitä pikku spin-off-kirjaa, Slow regard of silent things? Luin sitä, mutta tuntuu etten ehkä saanut siitä kovin paljoa irti, koska olen vaan aika huono keskittymään lukemaan englanniksi. Suomeksi on niin paljon rennompi lukea.

Noita Joe Abercrombien kirjoja on suositeltu minulle aiemminkin ja itse asiassa aloitinkin tuota Ase itse -kirjaa jossain vaiheessa, mutta en silloin jostain syystä päässyt alkua pidemmälle. Pitänee ottaa uudestaan lukulistalle, kokeilla jos kuitenkin tykkäisin. Voisin kuvitella, että suositukseesi voi luottaa, kun kerran tykätään muutenkin näin monista samoista kirjoista.

Luin tuon tänä kesänä! Kyseessä oli tosiaan aika erikoinen kirja. Siitä kertoo aika hyvin se että kirja alkaa osiolla, jossa Rothfuss kertoo parin sivun ajan syitä sille, miksi tämä kirja ei ehkä sovi kaikille. Varsinaista juontahan siinä ei oikeastaan ole, kyse on pikemminkin Aurin päivien kuvauksesta ja niihin liittyvistä, melko tylsistäkin tapahtumista. Lukukokemuksena oli kuitenkin mielenkiintoinen. Tykkäsin kuvituksista tosi paljon ja oli tavallaan ihan virkistävää lukea välillä kirjaa joka vain keskittyy siihen mitä milläkin hetkellä tapahtuu ilman että kaikki on osa jotain suurempaa kokonaisuutta. Lisäksi tämä avasi aika paljon Auria hahmona, hänen sisäistä ajatusmaailmaansa ja yliopiston alla olevaa kokonaista maailmaa. Herätti siis laajempiakin kysymyksiä kirjasarjaan liittyen, mutta tuskin mitään sellaista, mistä kokisi jääneensä paitsi sitten joskus kun Doors of Stone ilmestyy. Mutta suosittelen kyllä yrittämään uudelleen, jos se vaikka sitten uppoaisikin! Sama tuon Ensimmäinen laki-trilogian kanssa. Tosin itse luen mielelläni englanniksi ja mitä olen näiden kirjojen suomennoksia katsonut, ne vaikuttavat aika kököiltä. Mutta tarinallisestihan ne ovat hienoja, heti kunhan maailmaan pääsee sisälle. :D Abercrombie on vaan kirjailijana sellainen, että häntä on vähän vaikea suomentaa, koska hän kikkailee niin paljon kielen kanssa. Se on myös osa hänen viehätystään, mutta vaatii myös kääntäjältä melko paljon luovuutta.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 06.11.2019 18:54:46
Thelinan kirjoitus kuulosti melkein omaltani. :) Tuulen nimi jatko-osineen vei mukanaan. :)

Parhaillaan luen toista osaa tuosta Robin Hobbin salamurhaaja-trilogiasta, ne olivat minulle uusi tuttavuus. Ensimmäisen kirjan loppu kosketti, ja ihan mielikseen noita lukee, mutta ei se kumminkaan vielä ole ihan parhaiden suosikkieni listalla.

Yksi aikuiseen makuun osuva fantasiasuositus olisi vielä Deborah Harknessin Lumottu (A discovery of witches), joka ainakin minuun osui ja upposi, vaikka en ole mikään noitien, demonien ja vampyyrien ykkösfani. ;) Kirja on paitsi mukaansatempaava, myös mukavan kokoinen tiiliskivi, ettei lopu ihan heti kesken. :) Trilogian jatko-osia en ole vielä saanut käsiini, mutta nyt kun se taas tuli mieleeni, pistin saman tien kirjastosta varaukseen. ;) Tietääkseni niitä ei ole suomennettu?

Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Thelina - 06.11.2019 19:35:46
moodrose, taidanpa kokeilla josko Ensimmäinen laki lähtisi englanniksi paremmin, minustakaan se suomennos ei vaikuttanut parhaalta mahdolliselta, kun yritin sitä silloin joskus aloittaa. En oikeastaan edes tiedä, miksi olen niin laiska lukemaan englanniksi, kun osaan kuitenkin sitä ihan hyvin ja luen/kirjoitan/välillä myös puhun töissä joka päivä englanniksi... Joskus toki turhauttaa, jos heti ekalta sivulta lähtien on niin paljon outoja sanoja, ettei tunnu pääsevän mukaan tarinaan, mutta aina voi kokeilla.

Fiorella, tuo Lumottu kuulostaa mielenkiintoiselta, pistin lukulistalle! Ja Hobbista, jos olet vasta ekan trilogian toista osaa lukemassa, niin se seuraava trilogia, Lordi Kultainen, oli minusta jopa vielä parempi kuin tuo ensimmäinen. Ja jos englanti taipuu, kannattaa lukea myös suomeksi kääntämättömät osat tuosta Hobbin saagasta (The Liveship Traders sekä The Rain wild Chronicles). Ne ovat itselläni vielä lukematta koska en ole jaksanut aloittaa niitä englanniksi, mutta ovat kuulemma hyviä ja niihin on ilmeisesti viittauksia myöhemmissä kirjoissa.

Huomasin just, että varaukseni Mikko Kamulan Metsän kansa -sarjan uudesta osasta on matkalla kirjastoon, jee! Tosin pitäisi varmaan lukea pöydällä odottava Olli Jalosen Merenpeitto ensin, sen olin myös varannut eikä varmasti voi uusia, kun on uutuuskirja. Oletteko muut lukeneet Jalosen Taivaanpalloa tai sen jatko-osaa Merenpeittoa? Itse kuuntelin Taivaanpallon äänikirjana, lukijalla oli ihanan rauhoittava ääni.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: carrowfan - 21.11.2019 18:33:45
sugared (tai muut?), onko tullut luettua sellaista kotimaista fantasiatrilogiaa, kuin Kaksoauringot? Kirjoittaja on Erika Vik ja ainakin minä tykkäsin tosi paljon.

Oi, tämä on ihan loistava kirjasarja! Päädyin lukemaan tämän, kun Vuotis.netissä järkättiin pari vuotta sitten lukupiiri jonka kautta sai tästä ennakkokappaleen. Siitä se sitten lähti. Ihana yhdistelmä steampunkia ja luonnonläheistä fantasiaa. Erika Vik on myös kirjailijana todella maanläheinen ja vastaa mielellään lukijoiden kysymyksiin ja on kontaktissa yleisönsä kanssa. Tämä kirjasarja myös inspiroi minua suuresti jälleen aloittamaan tavoitteellisen romaanikirjoittamisen, joten siitä iso kiitos Vikille!

Ja mainitsitpa tuolla vielä Tuulen nimen, ah! Luin siis tämän + jatko-osan Viisaan miehen pelon tänä kesänä ja pakko sanoa, että yhtiä parhaita fantasiakirjoja, mitä olen ikinä lukenut. Selkeästi vähän aikuisempaan makuun oleva kombo Potter-tyyppistä taikakoulua ja sitten vähän synkempää settiä. Taikuusjärjestelmä (sympatia) on tässä yksi kiehtovimpia mitä olen ikinä mistään lukenut. Lisäksi näissä kirjoissa on aivan upeaa kuvailua, persoonalliset hahmot, hyvin kirjoitettuja taisteluja ja uskomatonta maailmanrakennusta. Ei oikeastaan mitään pahaa sanottavaa muuten kuin se, että toka kirja oli ehkä pikkuisen liian pitkä tai hidastempoinen ajoittain. Tulispa tuosta vain se kolmososa joskus!

En nyt tätä koko keskustelua ehtinyt käydä läpi, mutta tuosta Vikin Kaksosauringot-sarjasta tuli vain mieleen Siri Pettersenin Korpinkehät! Kirjoissa oli mielestäni jotenkin samanlainen viba, eli juuri tuollaista "luonnonläheistä magiaa", ja molemmissa on sellaista mysteerin tuntua. Tuon kirjan synopsis kuuluu seuraavalla tavalla:

Lainaus
Kun Hirka on viidentoista, hän kuulee olevansa ihminen, odininlapsi – hännätön olento toisesta maailmasta. Mädän kantaja. Halveksittu. Pelätty. Ja nyt myös saalistettu: joku tahtoo tappaa hänet, jotta hänen salaisuutensa säilyisi ikuisesti.

Mutta on vaarallisempiakin olentoja kuin odininlapset, eikä Hirka ole ainoa, joka on päässyt porteista sisään…

Odininlapsi on karuun pohjoiseen sijoittuva tarina, jossa kyltymätön vallanhimo, totuuden tavoittelu ja sokea usko raadollisine seurauksineen punoutuvat hengästyttäväksi, otteessaan pitäväksi seikkailuksi. Norjassa suursuosioon noussut kirja aloittaa kolmiosaisen Korpinkehät-sarjan.

Noiden yllämainitsemieni lisäksi kestosuosikikseni nousi viime kesänä Joe Abercrombien First Law (ensimmäinen laki)-sarja. Kyseessä on aikuisille suunnattua "grimdark"-tyyppistä fantasiaa, johon ominaista ovat runsaat, veriset taistelut, likaiset valtapelit ja kaikenmoinen irstailu. :D Oikeastaan todella samanhenkistä kuin Game of Thrones, siis. Vaikka nuo elementit eivät sinällään kuulosta välttämättä kovin houkuttelevilta, minuun iski tässä sarjassa nimenomaan tuo synkkyys, runsaasti viljelty musta huumori sekä kaikenlainen odotusten murskaaminen. Abercrombiella on tapana ottaa tavallisia fantasiakliseitä ja kääntää ne päälaelleen siten, että hahmoille käy yleensä juuri päinvastaisesti kuin kliseestä voisi odottaa, tai sitten klisee on jollain tavalla vääristynyt, esim. itsekeskeisestä hahmosta tulee kuningas, mutta kuninkaana ollessaan hän huomaakin, että hänellä ei ole minkäänlaista oikeaa valtaa, eikä kehenkään voi luottaa, koska kaikki vain "tahtovat" sinulta jotakin. Tuosta First Law-sarjasta on ilmestynyt suomeksi kaksi ensimmäistä (Ase itse & Ennen hirttämistä), kolmososa Last Arguments of Kings on vielä suomentamatta. Lisäksi tähän sarjaan kuuluu kolme standalone-kirjaa jotka sijoittuvat joitakin vuosia pääteosten jälkeen, ja nyt tänä syksynä ilmestyi uuden trilogian Age of Madness ensimmäinen osa (A Little Hatred). Tämä toinen trilogia sijoittuu n. 20 vuotta alkuteosten jälkeen samaan maailmaan, jossa teknologiassa ollaan päästy eteenpäin keskiajasta teollisen vallankumouksen alkuvaiheille. Ihan kaikenkaikkiaan todella hyvä kombo historiaa, politiikkaa, juonittelua, eeppisiä taisteluita ja (rankkaa) huumoria. Jos siis GOT uppoaa, voin ehdottomasti suositella näitä.

Täst HBO vois tehdä sarjan.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Kelsier - 24.11.2019 19:28:28
Seuraavaksi kaipaisin kuitenkin hömppäsuosituksia!
Lainaus
Luen tällä hetkellä Jo Bakerin Longbournin talossa, joka kertoo Ylpeyden ja ennakkoluulon Bennetien palvelusväestä. Oon jossakin puolessa välissä ja olen tykännyt kyllä.
Tämä kuulostaa tosi tutulta. Lukenut en ole, mutta onkohan tästä kohkattu jossain vaiheessa? Olisikohan tämä tuollaista kevyttä luettavaa, vai muistuttaako tyyliltään enemmän esim. Austenia?

Minä sanoisin, että Longbourn kuuluu kevyttä hömppää -kategoriaan, vaikka sielläkin taustalla toki näkyy esim. palvelusväen huono-osaisuus aatelisiin isäntiinsä verrattuna.
Austeniin en voi verrata, kun en ole Austenin romaaneja (vielä) lukenut.

Pakko tulla korjaamaan omaa vanhaa kommenttia sen verran, että ei tuo nyt mennytkään ihan kevyeen hömppään. Puolen välin jälkeen alkoi tulla sitä raskaampaa tavaraa. Kuitenkin niitä raskaitakin juttuja käsitellään suht pintapuolisesti eikä mitään graafista tai tarkkaa kuvailua surkeudesta ole.

Lainaus
Itselläni sattui vastikään tällainen tapaus, kun näin kirjaston esittelyhyllyssä Patrick deWittin Sistersin veljekset (2012) jota yritin lukea joskus 17-18 -vuotiaana ja inhosin sitä.
Sokersiipi tästä oli hiljattain tehty leffakin, julkaistiin Suomessa maaliskussa. En käynyt katsomassa, mulle oli yllätys, että perustuu kirjaan, ei sitä trailerissa mainittu tai ainakaan erityisemmin mainostettu.

Viisaan miehen pelko on tarkoitus lukea joululoman aikana. Tykkäsin kovasti Tuulen nimestä, mutta alunperin kiinnostus tähän sarjaan syttyi Viisaan miehen pelon otsikosta, se tuntui kutsuvalta, kiinnostavalta ja kauniilta.

Kiitos suosituksista, minäkin voisin ottaa nuo Joe Abercrombien kirjat lukulistalle. Tykkäsin hänen Vain puolikas -sarjastaan. Samoin tuo Discovery of Witches (Lumottu) kuulostaa kiinnostavalta.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Vendela - 27.11.2019 22:23:16
Onko kukaan lukenut Pajtim Statovcin tänään Finlandia palkinnon voittanutta Bolla (https://otava.fi/kirjat/bolla-2/)-teosta?
Kansainvälisen tähtikirjailijan lumoava romaani sokeasta rakkaudesta, sodasta, kodittomuudesta ja kaipauksesta.

Arsimilla on vaimo, mutta kun hän tapaa Pristinan yliopistolla lääketiedettä opiskelevan Milošin, hän ei voi kuin ottaa tavaransa ja seurata. Heidän välilleen syttyy kiihkeä suhde, joka jatkuu, kunnes sota ajaa Arsimin perheineen maanpakoon. Kun Arsim vuosia myöhemmin palaa yksin sodan runnomaan Pristinaan, alkaa epätoivoinen etsintä. Mitä Milošille, ja mitä heille, oikein tapahtui?

Yhtä aikaa ajaton ja ajankohtainen teos häikäisee kiihkeydellään, fyysisyydellään sekä huimaavalla kielellisellä kauneudellaan. Samalla se on armoton avioliittokuvaus sekä hurja kertomus ihmisestä oikeuskoneiston hampaissa.


Kiinnostaisi kuulla kommentteja, että kannattaako toivoa tätä joulupukilta :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 28.11.2019 22:28:18
Jes! Sain hankittua kirjastosta kaksi jatko-osaa Deborah Harknessin Discovery of Witches (Lumottu)-sarjaan! Nyt kun vielä jossakin välissä ehtisi jotakin lukeakin...

Sain sentään loppuun sen Robin Hobbin Kuninkaan salamurhaajan, pidin ensimmäisestä osasta enemmän kuin toisesta, joka tuntui jankkaavan aika pitkään samassa tilanteessa pääsemättä mihinkään ratkaisuun. Nyt sen loppuratkaisun jälkeen onkin kiintoisaa, miten tarina etenee. Minua tuppaa aina vähän ärsyttämään niin kirjoissa kuin ohjelmissakin tilanteet, joissa ollaan vähän liian pahasti alakynnessä. Se nyt tietysti on aika tavallinen kakkososan kirous, mutta kuitenkin. ;)

Tuo Bolla kuulostaa siltä, että se on luultavasti hyvä kirja noin niinkuin kirjana, muttei sellainen, jonka lukemisesta todennäköisesti nauttisin.  ::) Tykkään kielellisestä kauneudesta, mutta en pettämisestä enkä raakuuksista sodan aikaan.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Abarat - 08.12.2019 16:15:32
Onko joku lukenut viime aikoina Stephen Kingin kirjoja? Entä tarinakokoelmaa Sydänyö? Langolieerit oli hyvin kirjoitettu ja tarkastelee ajan käsitettä. King on kirjoittanut koko joukon oikeiksi yksilöiksi. Pidin lopusta todella paljon! Elokuvankin oon nähnyt.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: summerblue - 08.12.2019 18:32:40
En ole ihan viime aikoina Kingiä lukenut. Olen vanhemman tuotannon fani (Carrie, Painajainen, Uinu uinu Lemmikkini, Tarpeellista tavaraa...), mutta loppupeleissä Stephen King on itselleni hyvin voimakkaasti kaksijakoinen kirjailija. Rakastan joitain hänen teoksiaan ja olen ne lukenut useamman kerran, mutta ihan yhtä paljon koen jotkut hänen kirjansa hyvin epämukaviksi. En edes itse tiedä miksi sen luin, mutta esimerkiksi Julma Leikki on yksi sellaisista kirjoista, jotka olivat jo vähän liian vastenmielisiä omaan makuuni.

Sydänyönkin olen aikoinaan lukenut. Siinä on paljon sellaista, josta itse tykkään, mutta kokonaisuutena tuosta pienoisromaanikokoelmasta tulee oudon levoton olo. Se ei vain ole omaan makuuni. Tykkään ehkä suoraviivaisemmista tarinoista, mutta vaikka kauhusta sinänsä genrenä pidänkin, olen sen kanssa valikoiva ja siinä on hiuksenhieno raja ennen kuin kirja menee omaan makuuni ahdistavaksi.

Tämän vuosituhannen puolelta voisin mainita kirjat Tervetuloa Joylandiin, Tapahtumapaikkana Duma Key, ja tietenkin itkettävä 22.11.1963. Koen että kahdessa ensimmäisessä on samanlainen kesyttämätön fiilis ja niistä tulee sellainen positiivisen haikea olo. Useimmiten en tykkää lukea surullisia tarinoita, mutta poikkeuksiakin on. Tuo viimeinen mainitsemani kirjahan liittyy läheisesti J.F. Kennedyn murhaan. Mitä mieltä te olette siitä, että fiktiossa otetaan käsittelyyn tosielämän tapahtumia?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Abarat - 08.12.2019 19:19:39
Itsekin oon tosi valikoiva lukija ja Kingin kirjoissa varsinkin. Silti oon lukenut tosi paljon kauhua. Esim. Hohto ja Uinu uinu lemmikkini on todella pelottavia kirjoja! Piina oli tyyliltään karmaiseva.

Mullekin Stephen King on tosi kaksijakoinen kirjailija. Kuulolla on yliluonnollisen pelottava kun joku Tervetuloa Joylandiin on ihan nautittava. Jotkut on kiinnostavia mutta esim. Kuvun alla jäi kesken. Jotkut on liian ahdistavia luettavaksi.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: nominal - 08.12.2019 21:25:46
Minä en yrityksistä huolimatta pidä Kingin kirjoista. Viimeksi yritin lukea Kuvun alla -kirjaa, koska sarjasta pidin kovasti. Ei ei ja vielä kerran ei. Hampaita purren pääsin sivulle sata ennen kuin luovutin. Tervetuloa Joylandiin -teoksen olen tainnut lukea (ellei siitä sitten oo tehty leffaa? :D) ja se oli ihan ok, joskin loppu oli muistaakseni vähän kökkö. Jonkun toisenkin kirjan luin Kingiltä, ja siinä oli superlatistava loppuratkaisu. Ärsyttää, kun haluaisin tykätä hänen kirjoistaan, mutta ei.

Ihan hiljattain luin Clare Mackintosin Anna minun olla. Oi vitsi!! En ole hetkeen niin loistavaa kirjaa lukenut. Erityisesti loppuratkaisu jäi kutkuttamaan ihan sikana. Onko kukaan muu lukenut?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Nevilla - 09.12.2019 10:27:56
Minä pidän Kingin kirjoista kovasti, mutta mielestäni taso vaihtelee aika paljon. Esimerkiksi tuosta Sydänyöstä pidin, samoin Kalpeasta aavistuksesta, Tulisilmästä ja Kosketuksesta. Sen sijaan ensimmäinen kirja, Carrie, jätti minut aivan kylmäksi. Buick 8:n luin joskus lukioaikana ja se oli minusta vain todella tylsä.

Parhaimmillaan King on minusta sellaisissa tarinoissa, joissa hän ehtii kehittää hahmoja rauhassa, muttei kuitenkaan jämähdä junnaamaan. Noita uusimpia kirjoja en ole häneltä kyllä juurikaan lukenut, vaan aktiivisin King-kauteni oli joskus kahdeksan vuotta sitten. :D Pitäisi jossain kohtaa tässä lukea koko Musta torni -sarja putkeen, koska olen lukenut siitä vain 5,5 osaa, ja loppuhuipennus on vielä kokematta. En kuitenkaan muista enää kaikkea, joten vierailu maailmaan olisi tarpeen. (Tosin Velhoa kyllä inhosin!)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Thelina - 09.12.2019 12:00:15
Minulla on tosi pitkä aika siitä, kun olen viimeksi lukenut mitään Kingin kirjoja, varmaan 10 vuotta! Musta torni -sarjasta muistan kyllä tykänneeni, mutta yksityiskohdat ovat kyllä haihtuneet mielestä. Minäkin olen suunnitellut, että pitäisi lukea ne uudelleen, kun eikös niistä ole se TV-sarjakin tulossa?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Fiorella - 09.12.2019 19:44:54
On pitkä aika, kun olen viimeksi lukenut yhtään Kingin kirjaa, mutta niistä joita olen lukenut, voin sanoa että toisista pidin ja toisista en. Se Kuvun alla oli kirjana minusta todella tylsä, joten en ikinä katsonut sitäkään sarjaa. Joistakin kirjoista jäi minulle epämiellyttävä olo niiden päätyttyä. Osa oli vain sellaisia joita turhautti lukea, koska en saanut kenestäkään hahmosta kiinni niin, että olisin kiinnostunut ja kerronta oli tylsää.

Sitten taas toisaalta Kuoleman käytävä oli minusta sellainen, joka piti tiukasti otteessaan ja josta lopulta jäi suht hyvä mieli jälkikäteen. (Kun kävin katsomassa elokuvan Green Mile teatterissa aikoinaan, se järkytti niin pahasti, että itkin ääneen enkä voinut lopettaa, mikä oli ehkä nolostuttavinta ikinä, ja hoidin itseni jälkiterapiana ostamalla kirjan ja lukemalla sen kaksi kertaa peräkkäin niin, että kun käänsin viimeisen sivun, jatkoin suoraan alkuun ja luin uudelleen läpi. Sen jälkeen pääsin siitä yli ja olen lukenut kirjan pari kertaa sen jälkeenkin, joskaan en tosi pitkään aikaan.)

Tällä hetkellä on lukulistalla vino pino kirjaston kirjoja, ja kolmas osa Robbin salamurhaajaa noin puolessavälissä. Kakkososan jälkeinen, odotettavissa ollut muutos toteutui suht lailla odotetusti, ja olen varsin kiinnostunut näkemään, meneekö tarinan päätös lähellekään kuten kuvittelen. ;) Ja lisäksi olen erittäin utelias siitä, että mikä mahtaa olla se lopetus, joka turhautti fanit. ;D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: sugared - 10.12.2019 19:05:45
Halusin tulla kiittämään (inasen myöhässä, heheh) kaikkia ihania finitovereita, jotka suosittelivat mulle fantasiakirjoja taannoin! Mahtavaa, että nyt mulla on vaikka kuinka monta suositusta, joihin palata, kun kaipaan luettavaa. Kiitos teille! <3

Ensimmäisenä lukuvuoroon pääsi Robin Hobbin Salamurhaajan oppipoika, jota taisi useampikin teistä suositella! Tykkäsin kyllä ainakin tästä trilogian ensimmäisestä osasta. Luulen, että luen seuraavat osat englanniksi, sillä käännös tuntui musta välillä jotenkin silmiinpistävän kömpelöltä. Maailma kuitenkin kiehtoi ja tarina tarjosi yllätyksiä, joten varmasti luen trilogian jossain vaiheessa loppuun asti!

Toisena, itse asiassa juuri tällä hetkellä, luettavaksi pääsi N.K. Jemisinin Fifth Season. Alussa viehätyin vähän omanlaisesta kerronnasta, sitten se alkoi hetkeksi tuntua hieman vieraannuttavalta + tekstissä sorruttiin mielestäni vähän liialliseen infodumpingiin. Edelleen yksi näkökulmahahmoista tuntuu musta tosi etäiseltä, mutta maailma on ihan älyttömän kiehtova ja taidokkaasti rakennettu nyt, kun olen kaikkien uusien käsitteiden jälkeen päässyt siihen sisälle. Tykkään myös siitä, miten kirjassa on todella hyödynnetty fantasiamaailman mahdollisuudet rakentaa uusiksi yhteiskunnan valtasuhteita, kauneuskäsityksiä, ihonväriin, sukupuoleen ym. liitettyjä käsityksiä ja arvostuksia ja niin edelleen. Toivottavasti kirjastosta löytyy muutkin trilogian osat, sillä tämäkin on varmasti luettava loppuun!

Seuraavaksi yritän varmaan saada käsiini noita Erika Vikin kirjoja. Kuuntelin vähän matkaa äänikirjana Maria Turtschaninoffin Maresi-kirjaa, ja sekin vaikutti ihan kiinnostavalta. Onko joku lukenut noita Punaisen luostarin kronikoita?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
Kirjoitti: Thelina - 10.12.2019 19:24:18
sugared, minulla oli pitkään kirjastosta lainassa Punaisen luostarin kronikoiden osa 1, mutta jouduin palauttamaan sen, koska en vaan saanut aloitettua sitä, kun aina tuli joku muu mielenkiintoisempi kirja tielle, ja lopulta arvelin,ettei sitä lainaa enää varmaan pysty uusimaankaan kun oli niin pitkään ollut lainassa :D Mutta pitäisi varmaan lainata se uudelleen, jos on hyvä. Ainakin kuvauksen perusteella vaikutti kiinnostavalta, en ollut aikaisemmin kuullut koko kirjasta, vaan löysin sen sattumalta kirjastoreissulla.

Kiva, että tykkäsit Hobbin kirjoista, minä sain juuri kaverilta lainaan hänen Liveship traders -trilogian ekan osan, Ship of Magic :) pitää koittaa joululomalla aloittaa sitä! Suosittelen lukemaan myös ne, jos luet englanniksi, liittyvät noihin Salamurhaaja -kirjoihin ja viimeisen trilogian viimeisessä osassa vähän harmitti, ettei ollut lukenut niitä aiemmin, koska siellä on nimittäin paljon viittauksia noihin laivakirjoihin.