En ole lukenut Alchemisedia, enkä aiokaan koska en pidä siitä konseptista että ficcejä muutetaan kirjoiksi ja saadaan tuottoa, mutta alkuperäisen Manacled kyllä useampaankin kertaan. Se on parhaita ficcejä joita oon koskaan lukenut, mutta todella raskas ja synkkä. Jos (ja uskon että kun) nämä elementit on sisällytetty kirjaan niin varoitukset lienee ihan paikallaan jos sellaisia haluaa käyttää (tästä lisää jäljempänä), koska siinä tarinassa on paljon sellaisia aihepiirejä ja tapahtumia joita kaikki ei halua lukea - ja kirjoittaja on sillä tavalla taitava, että ne on todella todentuntuisia. Mulla on vähän ristiriitaiset fiilikset koko kirjasta, koska se on vähän niin kuin Handmaid's Tale -inspiroitunut Potterficci, että jos ideoista tosi paljon on muilta niin onko oikein muuttaa ficci mukamas originaaliteokseksi. Toki kirjoittaja on siis todella taitava ja luonut myös hurjan paljon omaa, mutta äh en tiedä. Musta vaan ficcien muuttaminen originaaleiksi on periaatteellisesti väärin.
Mitä varoituksiin tulee, niin vähän kahtiajakoinen fiilis. Kirjallisuuden historiassa on paljon teoksia, jotka käsittelevät hankalia aiheita eikä niissä ole mitään disclaimereja eikä musta tarvitsekaan olla - se on musta osa kirjallisuuden kirjoa, että mukana on myös karumpia teoksia. Esim. vaikka joku Lolita on aika karsea, mutta en mä tarvitse sisältövaroituksia epäluotettavasta kertojasta joka groomaa ja raiskaa lapsen, aika nopeasti sitä kirjan aloitettuaan tietää mihin tämä on menossa ja voi lopettaa lukemisen jos haluaa. Toinen esimerkki mikä tulee mieleen on Pierre Lemaitren dekkari Irene, jonka loppu on edelleen sairain ja järkyttävin asia mihin oon kirjallisuudessa törmännyt. Mä järkytyin siitä todella paljon, nukuin huonosti pari yötä ja se ahdisti ja ällötti ja tuli koko ajan mieleen niin, että oli välillä ihan fyysisesti paha olo. Jos olisin lukenut sisältövaroituksen, olisin ensinnäkin spoilaantunut ja toisekseen mun reaktio ei olisi ollut niin vahva, mikä on musta huono asia. Sen kuuluukin olla järkyttävä ja saada lukijan olo karseaksi, sitä sillä tavoitellaankin. Ja se oli todellakin ainutlaatuinen lukukokemus enkä haluaisi muuttaa siinä mitään. Musta taiteen viesti laimenee, jos siltä yritetään suojella. Kaikki päin pläsiä vaan. Hyvän taiteen merkki on, jos se onnistuu herättämään tunteita - negatiivisiakin joskus.