violent: Kiitos kommentistasi. Ovatko tähän jotkut koukussa? Se on pelottava asia. :'D
A/N: Mutta tässä teille luku, kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita, ovat ne sitten risuja tai ruusuja!
Luku 11. Salaisuuksia ja murjottamista
Seuraavana aamuna tytöt saivat tietää naamiaisasunsa, ja henkilönsä.
”Minä olen Julia!” Lily kiljahti riemuissaan.
”Guinewere”, Teresa mutisi ja heitti lapun sängylleen. Gwen alkoi avaamaan omaa lappuaansa, eikä ilmeestä päätellen tiennyt hahmoa.
”Arwen… Kuka se semmoinen on?” Hän kysyi ja ojensi lapun Lilylle.
”Se on jästielokuvasta yksi haltia, kaunis sellainen”, Lily hymyili.
”Öääh… Marian-neito?” Rose kysyi hämmästyneenä.
”Sekin on yksi kaunis nainen”, Teresa vastasi Lilyn puolesta arvioidessaan omaa naamiaisasuaan.
Sillä aikaa poikien makuusalissa James ja Sirius olivat nousseet ylös ja alkaneet tehdä läksyjään. Tosiasiassa, he kopioivat Remukselta läksyt, hänen nukkuessaan vielä sikeästi peiton alla.
”Mikä se minun roolini olikaan?” Sirius kysyi Jamesilta ja keskeyttäen läksyjen kopioinnin.
”Lancelot”, James sanoi ja veti paperit lähemmäksi itseään.
”Ai niin joo… Hmm…” Sirius mietti puoli ääneen ja jatkoi: ”Minä en jaksa mennä tänään tunneille, joten miksi tekisin näitä läksyjä?”
”Sirius hei, olemme lintsanneet jo tarpeeksi, etkö sinä muka halua nähdä Teresaa?” James kysyi ja lopetti kirjoittamisen.
Siinä samassa Sirius pomppasi ylös, vaihtoi vaatteet ja läksi peilin eteen. Peilistä hän yritti laittaa hiuksiaan mahdollisimman sotkuisiksi.
”Et sinä saa ikinä hiuksiasi yhtä sotkuisiksi kuin minulla”, James sanoi virnistäen, mutta Sirius näytti kieltä.
”Taas he ovat myöhässä”, Lily tuhahti, kun puolet aamiaisajasta oli jo mennyt. Teresa otti kaksi paahtoleipää ja alkoi mutustella.
”Mitä sinä sitten odotit, hehän ovat aina”, Gwen sanoi ja jatkoi: ”Neljästä henkilöstä kahdella on aivan erityiset unenlahjat ja toisilla kahdella taas…”, mutta hän ei ehtinyt sanoa lausettaan loppuun, ennen kuin Kelmit tekivät näyttävän sisääntulon sytyttämällä pieniä paukkurakeita taputuksien kera.
”Hei tipuset”, Remus sanoi virnistäen ja mätkähti istumaan Gwenin viereen, ottaessaan ensin aplodeja vastaan.
”Hei vaan”, Gwen sanoi ja antoi Remukselle pienen pusun poskelle.
”Mitäs tänään keksittäisiin?” James kysyi samalla, kun lastasi lautaselleen kasan siirappitorttuja paahtoleipien ja kurpitsamehun kera.
”Minä en tee tänään mitään, olen rättiväsynyt”, Sirius mutisi ja haukotteli makeasti. Teresa mulkoili häntä ja sanoi lopulta:
”Voisitko tulla vähäksi aikaa sivummalle, Sirius?”
”No kai sitä täytyy, kun tipu kerran pyytää”, hän virnuili ja lähti Teresan kanssa Suuren Salin ulkopuolelle.
”Mitä sinä teet minun korvakoruillani?!” Teresa kiljui heti, kun olivat päässeet oven ulkopuolelle.
”Se on salaisuus. Ikävä kyllä, en voi kertoa sitä sinulle, koska pilaisin sinun ilosi”, Sirius vastasi lyhyesti Teresaan katsomatta, ja pyyhälsi takaisin Suureen Saliin. Teresa katsoi hänen menoaan ja huusi vielä Siriuksen perään:
”Vai ilon?! Et ole varmaan edes nähnyt iloa!” Mutta Sirius ei näyttänyt kuulevan. Teresa oli hengästynyt ja hän huomasi kyyneleen virtaavan omasta silmäkulmastaan. Hänhän ei rupeaisi pillittämään korvakorujen tai Siriuksen takia, ei tosiaankaan. Teresa harppoi pitkin käytävää ja luoden ilkeitä katseita ihmisiin, jotka erehtyivät katsomaan häneen päin. Yhtäkkiä hänelle tuli tarve juosta. Hän juoksi ja juoksi, kunnes saapui hengästyneenä tyhjään luokkahuoneeseen.
”Miksi sinä tuolla kävit?” Peter kysyi kun Sirius harppoi takaisin heidän luokseen.
”Naisten huolia”, hän vastasi ja hörppäsi kurpitsamehuaan.
”Anteeksi nyt, mutta meidän täytyy lähteä. Ties mihin Teresa on lähtenyt”, Rose sanoi ja antoi Peterille suukon poskelle, Gwen vilkutti Remukselle, mutta Lily ei osoittanut mitään merkkejä Jamesille. Hän lähti muiden mukana pois Salista, sanomatta Jamesille sanaakaan.
”Onkohan hänellä se aika kuukaudesta?” Hän kysyi muilta ja katsoi Lilyn menoa.
”Taitaa olla aika monellakin tytöllä tähän aikaan”, Sirius sanoi miettien Teresaa.
”Mihin se neiti on taas kadonnut?!” Rose kysyi vimmastuneena, kun he etsivät ystäväänsä joka paikasta.
”Ei hän ainakaan täällä ole, mennään etsimään muualta”, Lily sanoi ja paukautti muodonmuutosten luokan oven kiinni.
”TERESAA!” Gwen huusi ja hänen äänensä kaikui pitkin yksinäisiä käytäviä.
”Shhh! Kuunnelkaa!” Lily sanoi ja he lähtivät lähemmäs tuon nyyhkeen aiheuttajaa. Ääni tuli loitsujen luokasta. Gwen avasi varovaisesti oven, mutta toiselta puolelta Teresa sulki sen.
”Teresa, älä ole typerä! Me haluamme puhua kanssasi!” Lily huusi ja yritti saada ovea auki. Siihen oveen kun eivät taiat tepsineet.
Yhtäkkiä Teresa aukaisi oven, mutta juoksi luokan kauimmaiseen pulpettiin heistä, painoi päänsä siihen ja alkoi itkeä.
”Teresa… Mikä sinulla…?” Gwen kysyi varovaisesti, kun he lähtivät lohduttamaan häntä.
”Minä… Minä en vain voi uskoa, miten Sirius on niin vähä-älyinen!”
Teresa sai sanottua itkunsa seasta, ja nyyhki nyt entistä kovemmin Gwenin sylissä.
”Mitä sinä sitten odotit Siriukselta, Kelmiltä, joka on Tylypahkan suosituin poika?” Rose kysyi huolestuneena ja otti häntä kädestä.
”No… Minä olen rakastunut Siriukseen, en ihastunut! Mutta miksi ihmeessä hän ottaisi toisten tunteita huomioon, kun hänellä niitä naisia piisaa! ” Teresa huusi ja uskalsi vihdoin nousta seisomaan.
”Kuule…” Lily sanoi ja jatkoi; ”Lintsataan kaikki tunnit, ja mennään Tylyahoon ostamaan jotain tosi hienoja vaatteita. Se saa sinut toisiin ajatuksiin”.
”Niin juuri! Unohda Sirius, hän on pelkkä pilalle hemmoteltu jalkarätti”, Gwen lisäsi ja nousi Teresan vierelle.
”Kuulin, että siellä on alennusmyynti. Sieltä voi siis saada tosi hyviä vaatteita halvalla”, Rose hymyili. Teresa keräsi kaikki ryhmähalaukseen ollessaan onnellinen, kuinka hyviä ystäviä hänellä onkaan. Lily mietti ajatuksissaan, ettei olisi suostunut lintsaamaan kaikkia tunteja kenenkään muun vuoksi, kuin ystäviensä.
”Nyt niitä tipujakaan ei näy missään”, James huokaisi ja mätkähti istumaan oleskeluhuoneen sohvalle, saaden Remuksen viereensä. Sirius istui nojatuolille, mutta näytti hyvin pitkästyneeltä.
”Minä käyn tuolla”, Peter sanoi heille, ja lampsi poikien makuusaliin. Vähän ajan päästä Lily, Teresa, Gwen ja Rose tulivat muotokuvasta, mutta vain Lily lähti Kelmien luokse.
”James, haluaisin pyytää palvelusta”, hän sanoi täysin ilmeettömänä.
”Mitä vain haluat”, James sanoi ja nousi seisomaan. Lily kuiskasi hänen korvaansa jotain, mitä muut eivät kuulleet. James nyökkäsi, ja he lähtivät yhdessä poikien makuusaliin.
Gwen istui Remuksen syliin katsoakseen takassa hiljalleen lepattavaa tulta. He hymyilivät toisilleen. Rose istui Jamesilta ja Lilyltä vapautuneelle sohvalle. Teresa istui hänen viereensä, koska hän ei missään nimessä halunnut mennä istumaan Siriuksen viereen. Teresa mulkoili häntä kädet puuskassa ja silmät leimuten, mutta Sirius ei tuntunut huomaavan häntä.
”Me tulimme!” Lily huusi portaista heiluttaen samalla Jamesin näkymättömyysviittaa.
”JAMES?! Oletko sinä seonnut?! Annat hänelle näkymättömyysviittasi?!” Sirius huusi ja pomppasi järkytyksestä pystyyn. Ihmiset oleskeluhuoneessa alkoivat tuijottaa heitä.
”Ainakin Lily kysyi lupaa, eikä pöllinyt, toisaalta kuin
eräät!” Teresa huusi, nousi pystyyn, heitti vielä viimeisen raivoisan katseen Siriukseen ja lähti muotokuva-aukosta kohti Tylyahoa.
”Naiset!” Sirius huusi raivoissaan ja lähti rymistellen poikien makuusaliin. James katsoi huolestuneena häntä.
Gwen ja Remus vilkuttivat toisilleen, mutta Lily juoksi vielä takaisin Jamesin luo, suudellen tätä suoraan suulle, vaikka oleskeluhuoneessa oli ainakin 50 ihmistä. Jamesista tuntui, että hän voisi olla taivaassa, niin ihana Lily oli. He hymyilivät vielä toisilleen ja Lily lähti juosten muotokuvasta ulos.
James huokaisi ja mätkähti sohvalle.
"Nyt sitten ollaan matkalla shoppailemaan!" Gwen huusi iloisena ja pomppi pitkin käytäviä, saadessaan muut nauramaan.
"Tämä ei ole oikea hetki ajatella poikia, vaan meitä!" Rose hymyili.
"Saadaan vihdoin uusia vaatteita, minulla alkaa varastot käydä tyhjiksi. Teresa, osta sitten tosi hienoja vaatteita, että voit hurmata jonkun muun, kuin kelvottoman Siriuksen!" Lily sanoi hänelle ja heilutti ostoskassiaan.
"Ei huolta, nyt hurmaan jonkun kunnon pojan, joka osaa arvostaa minua", Teresa virnuili ja he poistuivat linnasta kohti Tylyahon vaatekauppoja, jossa heitä odotti vaatteiden paratiisi.
A/N: Pitää nyt vielä muistuttaa, että ne kommentit eivät ole kiellettyjä.
