Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: Luthienne - 05.07.2007 12:50:46
-
Kirjoittaja: Luthienne
Otsikko: Arvattua ja Aavistamatonta
Tyylilaji: Huumori/Romantiikka. Perus Kelmificci.
Joissain kohdin kiroilua. HET.
Paritus: J/L, R/G, T/S, P/R
Ikäraja: K-11
Yhteenveto: Lilyn ja ystävysten ja ennen kaikkea kelmien viimeinen vuosi Tylypahkassa alkaa. Lily on tehnyt selväksi Jamesille, ettei halua tämän kanssa ulos, mutta siitä huolimatta he ovat ystäviä, kunnes eräänä päivänä.. Kelmit panostavat viimeisen vuotensa Kalkaroksen kiusaamiseen ja tyttöjen iskemiseen.
A/N: Iski halu kirjoittaa Kelmificci, joten tässä nyt sitten on.
Luku 1. Hajuvesiä ja ihastumisia
”Olipas ihanaa käydä suihkussa,” Lily sanoi ystävilleen pyyhe tiukasti päällään.
”Ja minusta on ihanaa avata synttärilahjojani!” Sanoi Gwen, jolla oli juuri syntymäpäivä. Gwen oli vaaleahiuksinen tyttö, jolla oli vihreät silmät. Hänelle ystävät ja ulkonäkö olivat kaikki kaikessa.
”Voi kiitos Lily, olen aina halunnut mustaa kynsilakkaa!” Gwen sanoi ja riensi halaamaan ystäväänsä.
”Eipä kestä,” Lily sanoi hymyillen ja ryhtyi nyt pukemaan.
”Avaa nyt tämä,” sanoi tyttö Gwenin oikealla puolella.
Rose oli ruskeahiuksinen ja hänellä oli ruskeat silmät. Hän oli todella ujo, mutta hyvä koulussa.
Gwen avasi vaaleansiniseen paketoitua pakettia, josta paljastui meikkisetti. Meikkisetissä oli huulipunia, luomivärejä, puuteria, ripsivärejä ja kaikkea mitä tytöt tarvitsevat.
”Kiitos Rose! Nämä tulevat tarpeeseen,” Gwen sanoi ja halasi Rosea. Viimeisenä Gwen avasi Teresan lahjan. Teresa oli mustahiuksinen tyttö ja hänellä oli siniset silmät. Hän ei välittänyt säännöistä eikä läksyistä yhtä paljon kuin muut.
Hänen isänsä on töissä ministeriössä.
”Tämä on ihana! Olen aina halunnut tälläisen,” Gwen sanoi haltoituneena ja katsoi mustaa toppia. Se oli paljetein koristeltu ja se sidottiin niskan taakse.
” Kiitos Teresa,” Gwen sanoi ja halasi Teresaakin.
Lily oli saanut puettua ja he kaikki kävivät ihastelemaan Gwenin lahjoja.
”Hei odottakaa, täällä on vielä yksi,” Gwen sanoi ja otti pussista vielä yhden lahjan. Tytöt kummastelivat paketin paperia, joka oli kuin vessapaperia. Kaiken lisäksi se oli kääritty huolettomasti.
Paketin päällä luki: Hyvää syntymäpäivää Gwen! Toivoo: Kelmit.
Tytöt vilkuilivat toisiinsa, kuin odottaen että paketti lausuisi muutaman kirouksen. Gwen aukaisi varoivaisesti paketin, mutta huomasikin pienen vaaleanpunaisen hajuvesipullon, jossa oli vaaleanpunaisia tupsuja.
”Söpöä,” Tytöt huusivat yhteen ääneen. Gwen odotti, että hajuvesi levittäisi mädäntyneen kanamunan hajua, mutta se tuoksuikin ruusuilta.
Aamulla tytöt menivät aamiaiselle suureen saliin. Gwenillä oli päällään Teresan antama paita. He istuivat vähän matkan päähän kelmeistä, jotka hymyilivät heille sädehtivästi.
”Minusta sinun pitäisi mennä kiittämään kelmejä,” Rose sanoi Gwenille.
”Jos te kaikki tulette mukaan, muuten en mene!” Gwen sähisi.
Lilyn, Rosen ja Teresan ei tarvinnut kuin katsoa Gweniin, niin hän ymmärsi mennä yksin. Gwen käveli kohti kelmejä hermostuneena.
”Sen kuin sanot kiitos,” Gwen ajatteli saapuessaan kelmien kohdalle.
”Halusin vain sanoa, että se hajuvesi oli todella ihanaa,” Gwen sanoi ja katsoi jokaista kelmiä vuoron perään, mutta hänen katseensa juuttui Remukseen. Remus punastui.
”Niin no.. Kiitos siitä,” Gwenkin punastui ja lähti kävelemään kohti tyttöjä jotka kikattivat.
”Mikä noin naurattaa?” Gwen kysyi.
”Etkö nähnyt ettei Remus saanut silmiään irti sinusta?”
Tytöt kuiskasivat. Samaan aikaan kelmit katsoivat kuinka tytöt juttelivat ja kikattivat.
”Joskus minä vielä saan Lilyn menemään ulos kanssani,” James huokaisi raskaasti ja käänsi katseensa takaisin ruokaan.
”Remuuus.. kuunteletko sinä?” Sirius sanoi ja katsoi kuinka Remus käänsi päänsä heihin hassahtaneen näköisenä.
”Anteeksi?” Remus kysyi.
Peter, Sirius ja James nauroivat.
”Taidat olla pihkassa Gweniin?” Peter kysyi.
”En ole..” Remus sanoi ja nyrpisti nenäänsä.
”Kyllä sinä taidat meidän mielestämme olla,” Sirius nauroi.
”Koskas on ensimmäiset treffit?” James kysyi vedet silmissään.
”Hei kaverit, olkaa hiljaa!” Remus sanoi tylysti mutta rupesi sitten nauramaan muiden mukana.
-
Luku 2. Potkuja ja loitsuja
Seuraavana päivänä Rohkelikon oleskeluhuoneen ilmoitustaululle oli laitettu ilmoitus:
TYLYAHO
Seuraavana viikonloppuna on Tylyahon reissu.
Tylyahossa järjestetään tanssikilpailu, johon osallistuu neljä paria jokaisesta tuvasta. Henkilökunta päättää parit. Voittajat saavat palkinnoksi 20 kaljuunaa. Tyyli on vapaa. Pyydämme oppilaita ilmoittautumaan tuvanjohtajalleen, jos haluavat osallistua kilpailuun.
Allekirjoitus: Professori McGarmiva.
”Voi juku, tuohon minä haluan osallistua!” Rose huusi niin kovaa, että jotkut ekaluokkalaiset rämähtivät tuoleilta alas. Muutamat nauroivat.
”Minä en oikein tiedä.. Kumminkin joudun tanssimaan Jamesin kanssa, se on minun tuuriani,” Lily vastasi ärtyneenä.
”Voi Lily! Varmasti osallistuu muitakin poikia kuin James. Mennään nyt käymään professori McGarmivan luona. Voi olla, että saat pariksesi vaikka Peterin. Eihän teillä ole kuin pää pituuseroa,” Tytöt kikattivat. Lily nyrpisti nenäänsä.
Tytöt juoksivat kohti McGarmivan huonetta. He ihmettelivät, miksi ketään ei ollut lähistöllä. He koputtivat McGarmivan oveen.
”Sisään,” Kuului McGarmivan tiukka ääni. Pahaksi onnekseen tytöt huomasivat Kelmit kirjoittamassa tanssipaperiin allekirjoitusta.
”Tulitteko ilmoittautumaan?” McGarmiva kysyi.
”Joo.. Kyllä tulimme,” Sanoivat tytöt häkeltyneinä.
”Nimi alle ja sillä siisti.”
Tytöt laittoivat nimensä vuoron perään paperiin. Kun Lily kirjoitti nimeään, James vahtasi hänen persettään. Teresa huomasi sen ja potkaisi Jamesia jalkaan.
James esitti ettei tuntenut mitään, mutta heti kun Teresa käänsi päänsä, James rupesi ääneti valittamaan ystävilleen.
Kelmit rupesivat heti äänettömään hekotukseen.
Kelmit lähtivät ulos huoneesta, kun tytöt jäivät vielä keskustelemaan McGarmivan kanssa asuista.
Äkkiä Sirius veti kaikki syrjemmälle.
”Katso Sarvihaara, Ruikuli,” Sirius sanoi ja katsoi ilkeästi, mutta jännittyneesti mustaa, yksinäistä hahmoa, joka oli kävelemässä kohti McGarmivan kansliaa.
”Mahtavaa,” James sanoi virnistäen.
”Ettekai aio..?” Remus käänsi katseensa heihin.
Pelkkä katse riitti kertomaan sen.
”Ei mutta kuvitelkaa nyt jos McGarmiva saa teidät kiinni! Joudutte aikamoiseen liemeen,” Lupin huusi hätääntyneenä, mutta Sirius ja James olivat jo menossa.
”Mitä kuuluu Ruikuli?” James kysyi ilkeästi.
”Aikooko rasvaletti mennä tanssimaan?” Kysyi Sirius vuorostaan.
”Ihmettelen paljon, jos joku haluaisi sinun kanssasi tanssia!” James sanoi irvistäen.
Kalkaros otti esiin sauvansa, niin myös James ja Sirius.
Remus ja Peter juoksivat paikalle, mutta eivät saaneet pysäytettyä Siriusta ja Jamesia.
Sirius ja James alkoivat juuri lausua loitsunsa, mutta Kalkaros ehti ensin.
”Sektumsempra!” Kalkaros osoitti Siriukseen.
Sirius tuli kalpeaksi ja kaatui maahan. Hänestä vuoti verta.
”Tuon sinä saat maksaa!” Huusi James joka kihisi raivosta.
”KEHO..” James ei ehtinyt loitsia loppuun, koska McGarmiva ja tytöt olivat juuri saapuneet paikalle.
”MITÄ TÄMÄ ON OLEVINAAN?!” McGarmiva huusi ja näytti erittäin kiukkuiselta.
”Tuo paskiainen loitsi Siriuksen! Aion vain antaa samalla mitalla takaisin!” James huusi raivosta sokeana.
”Potter, minun huoneessani tänään kymmeneltä. EI VASTAVÄITTEITÄ!” McGarmiva huusi.
McGarmiva, tytöt, Remus ja Peter lähtivät viemään Siriusta sairaalasiipeen jättäen Jamesin kauas taakseen.
James kihisi kiukusta lähtiessään kohti Rohkelikkotornia. Ei ollut hänen vikansa, että Kalkaros oli loitsinut Siriuksen. Mutta hänen omatuntonsa alkoi kolkuttaa.
”Entä jos Sirius kuolee.. Ei, ei hän voi kuolla.. Mutta jos James ei olisi lähtenyt Siriuksen mukaan, tällaista ei olisi tapahtunut..
Sirius ei olisi yksin mennyt Kalkarosta kiusaamaan..
Mikseivät he olleet kuunnelleet Remusta? Ja Lily.. Mitä hän mahtoi minusta ajatella.. Hän ajattelee varmasti että olen hullu.. Sitten…”
Jamesin vatsaa väänsi. Hän ei halunnut ajatella sitä. Asiaa ei auttanut se, että hän söi räänmakuisen joka maun rakeen. James kirosi ja potkaisi vahingossa karkit ekaluokkalaisten päälle, mutta hän ei vaivautunut pyytämään anteeksi.
”Kiva että piipahdit käymään,” Remus sanoi Siriukselle, joka alkoi heräillä.
”Mitä tapahtui?” Hän kysyi.
Peter kertoi Siriukselle, koska Remus oli joutunut kertomaan sen tytöillä, McGarmivalle ja Matami Pomfreylle.
Kuunneltuaan tarinan Sirius rypisti otsaansa.
”Entä Sarvihaara.. Miten hän voi?” Sirius kysyi.
”Jamesille ei käynyt kuinkaan.. Mutta hän luulee että koko juttu oli hänen syynsä,” Peter sanoi surullisesti.
”Voi James.. Ei se ole hänen vikansa..”
Rupateltuaan hetken Remuksen ja Peterin kanssa Sirius lupasi, että seuraavan kerran kun he näkevät Ruikulin, olisi aika antaa opetus.
-
Luku 3. Parantumisia ja pukuja
Seuraavana aamuna James heräsi varhain. Hän oli nähnyt painajaista, jossa Sirius kuoli. James hikoili valtavasti, joten hän päätti mennä suihkuun. Suihkussa hän katseli, kuinka vesi myötäili hänen vartaloaan. Hän otti saippuan käteensä ja rupesi pesemään itseään. Kun hän pesi käsivarsien kohdalta, hän näki Remuksen aiheuttamat arvet. Ne olivat umpeutuneet aikojen saatossa. James mietti sitä iltaa, kun oli saanut kyseiset haavat.
Tultuaan suihkusta, James katseli Remuksen ja Peterin nukkumista. Hän meni ensin Remuksen sängyn viereen. Remus sätkyi.
”Hän varmaan näki muita ihmissusia,” James ajatteli. Katseltuaan vielä vähän aikaa Remusta, hän siirtyi Peterin sängyn luo. Peter puhui unissaan.
”Ei… En… Saa.. Halua..” Peter tuhisi. James päätti jättää ystävänsä nukkumaan ja menevänsä yksin Suureen Saliin.
Lily heräsi hätkähtäen. Hän oli nähnyt unta Jamesista, joka kysyi Rosea vaimokseen. Häntä nauratti koko ajatus, ja rupesi herättelemään ystäviään. Rosen ja Gwenin Lily sai hereille, mutta Teresaa olikin vaikeampi saada.
”Miten jollakin voi olla noin hyvät unenlahjat?” Lily kysyi ystäviltään, kun he valmistautuivat vetämään Teresaa jaloista.
”Sitä ei moni tiedä,” sanoi Gwen ottaessaan paremman otteen Teresan jalasta.
”Än… Yy… Tee… NYT!” Rose huusi ja kaikki vetivät Teresaa jaloista sellaisella voimalla, että he kaikki kaatuivat.
Teresa heräsi heti. Tytöt purskahtivat isoon nauruun nähdessään Teresan ilmeen, mutta pukeuduttuaan he lähtivät Suureen Saliin.
James oli istunut ainakin puoli tuntia Suuressa Salissa, kunnes Remus ja Peter saapuivat haukotellen.
”Mitäs ruokaa täältä tänään löytyykään..” Remus sanoi ja lastasi lautaselle kanankoipia ja salaattia. James oli ottanut muroja, muttei pystynyt syömään niitä.
”James sinun pitäisi syödä enemmän!” Lässytti Peter suu täynnä ruokaa. Hän ei vastannut. James ei pystynyt syömään, kun ajatuksen karkailivat aina vain Siriukseen.
Kaikki kolme kääntyivät katsomaan Suureen Saliin tulevaa nelikkoa, jotka kävelivät topit ja farkut päällä. Käveltyään kelmien kohdalle, Lily katsoi Jamesia. James vastasi katseeseen.
”Hän näyttää surulliselta, eikä kyllä mikään ihme..” Lily ajatteli.
Lily soi Jamesille välkehtivän hymyn, johon poika vastasi vielä leveämmin.
James alkoi syömään murojaansa, kun oli juuri saanut maailman ihanimmalta tytöltä maailman suloisimman hymyn.
James jaksoi viikon Lilyn ja Siriuksen avulla. Viimein Remus sanoi, että Sirius pääsisi pois sairaalasiivestä.
”Minä jään tänne odottamaan.. Menkää te vaan,” James sanoi, kun Remus ja Peter lähtivät Siriusta vastaan.
Tosi asiassa hän ei halunnut nähdä Siriusta. Ensimmäisen kerran elämässään James ei kaivannut parasta ystäväänsä.
James katseli oleskeluhuoneessa olevia ihmisiä. Kaikki näyttivät iloisilta. Osa teki läksyjä, osa jutteli. Jamesin pää kääntyi kikattavan tyttönelikon suuntaan, jotka kuiskailivat toisilleen jotain. Hän ei voinut vastustaa kiusausta ja mennä lähemmäs kuuntelemaan. Hän käveli nojatuolin taakse kuuntelemaan, mistä tytöt puhuivat.
Tytöt selasivat kauniiden asujen lehteä.
”Ei, ei, ei!” Huusi Teresa kauhuissaan. Tuohan oli aivan karmea puku. Sellaisella hän ei kyllä menisi tanssimaan. Puku oli vihreä ja siinä oli pitkät hihat. Kauluksessa oli mustaa pitsiä ja kaula-aukko oli erittäin paljastava.
”Voi, tuosta minä tykkään,” Sanoi Rose ja osoitti vaaleanpunaisen hameen kuvaa.
”Minä ostan kyllä tuon,” Sanoi Lily ja katseli haikeana vihreää pukua, jossa oli kaula-aukko hieman suuri.
”Eikö kaula-aukko ole aika suuri?” Teresa kysyi.
Tytöt kikattivat.
James värisi nurkassa. Hän katsoi muotokuvalle päin, mutta Remusta eikä muita vielä näkynyt. James toivoi salaa mielessään, että pääsisi Lilyn pariksi, ja Lilyn puvun kaula-aukko olisi paljastava. Hän nuolaisi salaa huuliaan, mutta keskittyi taas kuuntelemaan tyttöjä.
”No ei se nyt niin suuri ole.. Ja eivät minun rintani niin isot ole, että ne pulpahtaisivat esiin!” Lily sanoi ja tytöt aloittivat taas kikatuksen.
James oli erimieltä asiasta. Hän piti Lilyn rintoja isoina, mutta kauniina. Kunpa hän näkisi ne joskus paljaana.
Vihdoin muotokuvasta astui Remus, Peter ja terveennäköinen Sirius. James meni istumaan sohvalle takan eteen ja oli kuin ei huomaisi Siriusta. Sirius hoksasi tietenkin Jamesin istumassa ja meni hänen luo.
”Moi,” Sirius sanoi iloisesti ja katsoi Jamesia.
”Hei..” James mutisi, muttei pystynyt katsomaan Siriusta silmiin.
”Haluaisin vain sanoa, että sinun on turha yksin potea huonoa omaatuntoa sen takia, mitä minulle tapahtui,” Sirius sanoi.
Vihdoin James uskalti katsoa häntä silmiin.
”Mutta..” James aloitti, mutta Sirius puhui päälle.
”Tehty mikä tehty, se ei liity sinuun mitenkään. Oli Kalkaroksen vika, kun kävi kimppuuni. Hän saa vielä jonain päivänä kunnon opetuksen. Ja me tehdään se yhdessä.”
James ei voinut olla hymyilemättä Siriukselle, joka myös hymyili.
”Tervetuloa takaisin, Anturajalka!” James huusi ja halasi Siriusta. Lily hätkähti moisesta.
”Ehkä voisin oppia pitämään Jamesista..” Lily ajatteli ja lähti muiden mukana onnittelemaan iloista Siriusta paranemisesta.
-
Luku 4. Vaatteita ja punasteluja
Seuraavana aamuna Lily, Teresa, Gwen ja Rose miettivät mitä he laittaisivat päälle, koska McGarmiwa julistaisi tänään parit tanssikilpailuun.
”Minä laitan nämä”, Rose huudahti ja heilutteli vaaleanpunaista minihametta vaaleanpunaisen topin kera.
”Ääh.. Minä laitan tavalliset vaatteet”, Lily sanoi ärtyneesti ja otti kaapistaansa farkut ja mustan paidan.
”Minä olen valmis!” Teresa sanoi ja esitteli itseään tukka pörrössä, uudet farkut jalassa ja huppari ylävartalon suojana.
”Minä ja Teresa mennään jo”, Rose sanoi, joka näytti sievältä vaaleanpunaiselta possulta.
”Hyvä on”, mutisi Gwen, jolla ei tuntunut olevan minkäänlaista päälle pantavaa.
Kun Teresa ja Rose olivat menneet, Lily pommitti Gweniä kysymyksillä.
”Remuksenko takia sinä noin huolellisesti pukeudut?”
”En varsinaisesti..” Gwen sanoi ja etsi vieläkin vaatteita.
”Varsinaisesti?” Lily kohotti kulmiaan.
”No hyvä on. Rakastan Remusta.”
Suuressa Salissa oli tällä kertaa ruokana muroja, kanankoipia, salaatteja ja erilaisia karkkeja.
”Mikähän niillä kestää?” Rose kysyi ja haukkasi palan kanankoipea.
”En tiedä. Gwenin on varmaan vaikea päättää vaatteitaan”, Teresa sanoi ja katseli Siriusta mitä haikailevin ilme kasvoillaan.
”Ääh.. Ei hääppöistä ruokaa tänään”, sanoi James, joka pyöritteli salaattia lautasellaan.
”Remus hei, oletko tehnyt Gwenille jotain?” Kyseli Sirius unisen näköisenä. Remus kohotti katseensa ruuastaan.
”Kuinka niin?” Remus kysyi typertyneenä.
”Ajattelin, että oletko kenties raiskannut hänet kun häntä ei vielä näy?” Sirius kysyi vakavana. Remus oli tukehtua kurpitsamehuunsa, jolloin Peter hakkasi Remusta selkään.
”En todellakaan!” Remus sai sanottua yskintänsä seasta.
Sirius, Peter ja James ulvoivat naurusta.
Kelmit käänsivät päänsä Lilyyn ja Gweniin, jotka olivat juuri saapuneet. Gwen näytti saaneensa päälle avonaisen valkoisen paidan ja uudennäköiset mustat farkut.
”Hei Lily!” James sanoi ja heitti mitä hurmaavimman hymynsä.
”Hei James”, sanoi Lily, joka ei jaksanut huomauttaa Jamesille sukunimensä käytöstä. Remus katsoi Gweniä, joka oli juuri istunut Lilyn viereen.
”Hiljaisuutta pyydän!” Sanoi McGarmiva, joka oli juuri noussut henkilökunnan pöydästä ja ottanut pergamentin käteensä.
”Ilmoitan nyt tanssiparit ja muistakaa, että jokaisesta tuvasta on neljä paria!” McGarmiva sanoi erittäin vahvalla, kuuluvalla äänellä.
”Luihuisesta mukaan lähtevät; Severus Kalkaros ja Narcissa Musta, Lucius Malfoy ja Bellatrix Musta, Gregory Goyle ja Maria Cartney ja Regulus Musta ja Susan Grift.”
Luihuisten pöydästä kuului suuria hurraahuutoja.
Korpinkynnen ja Puuskupuhin parit sanottiin nopeasti, jonka aikana James ja Sirius kävivät tyttöjen luona.
McGarmiwa näytti rasittuneelta ja puuskutti.
”Ja Rohkelikosta lähtee; Remus Lupin ja Gwen Ob, (Remus ja Gwen punastuivat rankasti) Sirius Musta ja Teresa Balloon, James Potter ja Lily Evans (Lily voihkaisi, mutta James olisi voinut hypätä kaivoon) ja Peter Piskuilan ja Rose White.”
Lähdettyään Suuresta Salista pitämään vapaata, pojat miettivät parejaan.
”Minulle kyllä kelpaa Teresa,” tokaisi Sirius, joka pelasi samalla räjähtävää näpäystä Jamesin kanssa.
”Ja minulle Lily.. Oi Lily.. Oi Lily..” James huokaisi.
”Säästä serenadisi Lilylle ja keskity peliin!” Sirius sanoi närkästyneenä.
”Minäkin olen tyytyväinen Gweniin,” Sanoi Remus joka punastui helakasti ja yritti keskittyä kirjaan.
”Meidän pikku punastelija,” James virnisti. Remus näytti kieltä.
”Rosekin kelpaa minulle,” Peter mutisi ja he kaikki kääntyivät katsomaan Siriuksen ja Jamesin jännittävää peliä, joka päättyi Jamesin voittoon niin, että Sirius joutui antamaan hänelle viisi kaljuunaa.
”Huomenna Tylyahoon tanssimaan Siriuksen kanssa!” Teresa huusi innoissaan ja lajitteli vaatteitaan tyttöjen makuusalissa.
”Tietenkin minun piti saada James..” Lily huokaisi ja lösähti sängylle. Gwen oli hymyillyt koko illan.
”Minä olen iloinen, että sain Remuksen parikseni,” Gwen sanoi ja punastui.
”Minä en ole iloinen, että sain Peterin parikseni,” Rose sanoi ja kirjoitti päiväkirjaansa.
”Mutta meillä jokaisella on mahdollisuudet voittaa 20 kaljuunaa!” Teresa sanoi.
Vähän ajan kuluttua tytöt olivat vaihtaneet pyjamat ja kömpivät kaikki sänkyyn. He toivottivat toisilleen hyvät yöt, mutta
Lily ei voinut nukkua. Hänen ajatuksensa olivat kiinni Jamesissa ja Tylyahossa. Lily ei voinut vastustaa kiusausta. Hänen oli pakko nähdä James.
Lily hiipi ystäviensä sänkyjen viereen tarkistamaan, nukkuivatko he. Kaikki nukkuivat, joten hän saattoi hiipiä makuusalin ovelle ja avata sen. Ovi narisi, mutta onneksi se ei herättänyt muita. Lily oli nyt poikien makuusalin ovella. Hän avasi oven varoen ja astui sisään.
Siriuksen sänky oli ensimmäinen, jossa Sirius oli putoamaisillaan ja ilman paitaa. Lily asteli seuraavan sängyn luo. Sängyssä tuhisi vaaleatukkainen poika Remus, joka nukkui sikeästi peiton alla. Seuraavassa sängyssä nukkui James.
Hän oli ilman paitaa ja peitto oli potkittu lattialle.
”Miten joku voi näyttää noin söpöltä nukkuessaan..” Lily ajatteli ja hipaisi Jamesin hiuksia. Lilyn teki mieli suudella poikaa, muttei voinut. Mitä muutkin ajattelisivat? Hän polvistui Jamesin sängyn viereen ja kuunteli kuinka hän hengitti.
Lily ei mahtanut itselleen mitään. Hänen oli pakko suudella Jamesia nyt tai ei koskaan. Lily kumartui lähemmäs. Heidän kasvonsa olivat nyt sentin päässä toisistaan. Heidän huulensa aikoivat juuri koskettaa toisiaan.. James heräsi.
-
Luku 5. Punasteluja
”Tiesin että vielä lämpenet minulle”, James kuiskasi lempeästi Lilyn korvaan ja otti tämän kädestä kiinni. Hän ei vastustellut.
”Ääh, enkä.. Tulin vain katsomaan, että nukutko sinä”, Lily kuiskasi ja nousi seisomaan Jamesin käsi yhä kiinni omassaan.
”Minä nukuin”, hän kuiskasi ja veti Lilyn lähemmäs itseään.
Poika katsoi noihin vihreisiin silmiin, jotka olivat parin sentin päässä hänen omistaan. Ne säihkyivät kuin smaragdit. Lily värisi, kun tunsi Jamesin kosketuksen selällään.
”Vai että kuhertelua ja kosketuksia keskellä yötä? Hankkikaa huone”, mutisi Sirius, joka oli unenpöpperössä noussut istumaan.
Lily punastui.
”Sirius, sinä näet unta”, James sanoi ja jatkoi Lilyn tuijottamista.
”Aaa.. Okei”, jatkoi Sirius ja rupesi taas nukkumaan tuhisten.
”Minun täytyy varmaan mennä”, Lily kuiskasi ja irroittautui Jamesista. Ennen kuin James ehti sanoa mitään, Lily oli jo antanut hänelle pehmeän pusun poskelle ruusunpunaisilla huulillaan, ja häipynyt kauniisti sipsuttaen.
”Ihanampaa ja kauniimpaa tyttöä saa hakea”, James ajatteli ja kosketti Lilyn antaman pusun kohtaa poskestaan. James virnuili itsekseen ja painui takaisin pehkuihin nähdäkseen Lilystä unta.
Aamulla tytöt heräsivät entistä aikaisemmin, koska he painuisivat ilman aamiaista Tylyahoon. Ensin he kävivät vuorotellen suihkussa. Sitten oli pukujen aika.
Lilylle oli ostettu hiaton vihreä hame, joka sopi hänen silmiin. Mekossa oli vaaleanvihreitä röyhelöitä vähän väliä ja avaraa kaula-aukkoa ei voinut olla huomaamatta. Hän puki hameen varovasti päälleensä, ettei se vain olisi hajonnut. Sitten hän rupesi meikkaamaan.
”Olenko minä kaunis?” Teresa kysyi huolestuneena ja näytteli itseään ihoa myöten menevä musta mekko päällä, joka edusti hänen kurvejaan. Hänellä oli sinistä luomiväriä, ja hiukset olivat auki. Lily hämmästyi niin, että tökkäsi ripsivärin silmäänsä.
”Sinä olet häikäisevä!” Tytöt sanoivat yhteen ääneen ja ihastelivat Teresan asua.
Seuraavaksi Rose esitteli itsensä taas ihmeen kaupalla vaaleanpunaisessa vaatteessa, jossa oli musta rusetti.
Hänellä oli vaaleanpunainen panta kiharretuissa hiuksissaan.
”Te olette kaikki upeita”, sanoi Gwen. ”Entäs minä?” Gwen kysyi ja käveli tyttöjen ohi kuin malli, jolla oli lumen värinen mekko päällä, joka sopi hänen timantti korviksiinsa ja korkealle ponnarille laitettuun tukkaansa.
”Olet upea”, Rose sanoi ja hymyili.
”Äkkiä nyt Lily! Meikillä ei ole niin väliä”, Teresa hoputti.
”Joo joo joo joo ja joo”, Lily mutisi ja laittoi vielä äkkiä huulikiiltoa, ennen kuin lähti muiden mukana oleskeluhuoneeseen.
”Ärgh, minulla menee hermot tämän solmion kanssa!” Murahti Peter, joka yritti laittaa solmiotaan suorempaan, jotta se olisi ollut edustavamman näköinen.
”Matohäntä hei, kuka sinun solmiostasi välittää, kun sinun pärstässäsi on jo tarpeeksi katseltavaa?” Sirius sanoi ärtyneesti
ja katsoi kelloaan.
”Tyttöjen pitäisi olla täällä jo”, Remus mutisi.
”No sieltähän ne meidän tipuset tulevatkin”, vastasi James ja katsoi portaisiin päin.
”VAU..” Pojat saivat henkäistyä. Tytöt tuntuivat valaisevan muuten niin pimeän oleskeluhuoneen.
”Näytät.. Upealta”, Remus sai sanotuksi.
Gwen punastui.
”Ai.. Kiitos.. Et itsekkään ole hullumpi”, vastasi Gwen.
Nyt oli Remuksen vuoro punastua.
Sirius katsoi Teresaa arvioiden.
”Kelpaa minulle”, Sirius sanoi ja iski silmää.
”En odottanutkaan muuta koulun suosituimmalta pojalta”, Teresa huokaisi.
Peter ei tiennyt mitä sanoa.
”Sinä… Jotain… Olet…” Hän änkytti ja otti punastuen Rosea kädestä. Rose hymyili.
James tuijotti Lilyä, eikä voinut olla nuolaisematta huuliaan.
”Älä edes yritä”, Lily kohotti kulmiaan.
James kohautti olkiaan.
”Joko lähdetään?” Remus kysyi.
”Joo”, kaikki vastasivat yhdestä suusta ja he astuivat ulos kylmään kohti Tylyahon lämpimiä baareja ja disco lattioita.
-
Luku 6.
”Täällä on koleaa”, Lily sanoi, kun he olivat lähteneet kävelemään kohti Tylyahoa. Valkoiset lumihiutaleet putosivat maahan kevyesti, aiheuttaen hänelle kylmiä väreitä.
”Minä voin lämmittää sinua”, James kuiskasi lempeästi ja kiersi kätensä Lilyn ympärille. Kelmien ja tyttöjen ihmeeksi, Lily ei pannut pahakseen.
Sirius puhui Jamesille elekieltä, jotta saisi tietää mistä on kyse.
James viittoili, että heidänkin kannattaisi ottaa muita kädestä kiinni.
”Selvä on sitten”, Sirius ajatteli ja katsoi kolmea tallustavaa tyttöä heidän takanaan. Hän iski silmää Remukselle ja Peterille, ja lähti kohti Teresaa. Pää pystyssä, rinta koholla hän otti Teresaa kädestä kiinni. Hän ihmetteli mistä oli kyse, mutta puristi lujasti Siriuksen kättä. Remus ja Peter ottivat esimerkkiä Siriuksesta.
Matka sujui rupatellen ja valittaen. Tytöt valittivat siitä, että heidän kenkänsä kastuisivat niin paksussa lumessa, mutta Kelmit sanoivat, että he voisivat kantaa heitä, ja siihen tytöt eivät suostuneet.
Vihdoin he olivat talsineet läpi Tylyahon kylmien katujen ja saapuneet discoon. He astuivat sisään lämpimään ja erittäin hyvin sisustettuun paikkaan.
”Mennään istumaan”, James huusi, koska siellä melussa ei kuullut edes omia ajatuksiaan. Kaikki seurasivat häntä kauniiseen sohva ryhmikköön, josta hapsutti punaisia tupsuja.
”Me käydään tilaamassa juomista, antaa tipujen istua täällä rauhassa”, Sirius huusi, iski silmää ja lähti muiden kelmien kanssa hakemaan juotavaa.
”Vai että tipujen”, Teresa mutisi ja mulkaisi vielä kerran Siriusta, ennen kuin hän hävisi väkijoukkoon.
”Minä menen mukaan”, Teresa huusi ja lähti kelmien perään.
”Mikäs hänelle on tullut?” Rose kysyi.
”Kai hänellä on rakkaushuolia..” Gwen huusi.
”Hän on ihan lääpällään Siriukseen”, Lily sanoi. Gwen ja Rose keskittyivät kuuntelemaan Lilyn kertomusta Siriuksesta ja Teresasta.
”Seitsemän kermakaljaa ja yksi tuliviski”, Sirius huusi baarimikolle.
”Sirius! Et sinä voi olla kännissä, koska sinä tanssit!” Remus kuiskasi järkyttyneenä.
”Voin minä. Olen oikeastaan parempi tanssimaan kännissä”, Sirius virnuili. ”Joten ne seitsemän kermakaljaa ja yksi tuliviski”, hän jatkoi.
”Ei, vaan kuusi kermakaljaa ja kaksi tuliviskiä”, kuului ääni heidän takaansa.
”Teresa!” James huusi. Baarimikko ei tiennyt mitä laittaa, joten hän päätti antaa kuusi kermakaljaa ja kaksi tuliviskiä, kuten Teresa oli sanonut.
”Et sinä voi juoda!” Sirius huusi hätääntyneenä ja jatkoi sitten; ”Me emme taatusti voita tätä kisaa jos molemmat on umpikännissä!”
”Mikä sinä olet minua määräilemään?” Teresa kysyi ja otti tiskiltä tuliviskin
ja joi kaiken samalla kertaa. Sirius pyöritti silmiään.
”Minä vien tämän neitokaisen vähäksi aikaa ulos tuulettumaan”, hän huusi ja otti oman tuliviskinsä. Peter, joka yritti ottaa kaikkia kermakaljoja kerralla itse, tiputti ne. Remus riensi apuun ja he saivat uudet kermakaljat.
”Nyt sitten..” Sirius sanoi Teresalle, kun he olivat päässeet oven ulkopuolelle. ”Miksi sinä otit tuliviskin?” Hän kysyi ja hörppäsi omaa tuliviskiään.
”Enkö saisi?” Teresa kysyi, katsoi Siriusta silmiin ja joi ison kulauksen, jolloin hän hikkasi.
Siinä he sitten joivat, tyttö ja poika. He puhuivat normaaleista asioista, vähemmän normaaleista ja vielä vähemmän normaaleista.
”Minäää..” Teresa aloitti mutta kaatui Siriuksen syliin.
Teresa hikkasi taas. Siriuksen mielestä hän oli hyvin kaunis, vaikka hiukset sojottivatkin joka puolelle ja hän oli sekava.
Hän nosti Teresan sylistään ja pakotti hänet seisomaan.
Sirius pyyhkäisi valkoisia lumihiutaleita hänen mustista hiuksistaan. Teresa ei osannut muutakuin hymyillä. Hänen vatsa heitti kuperkeikkaa, kun Sirius tarttui käsillään hänen kasvoihinsa. Poika veti hänet hellään suudelmaan, johon sekoittui tuliviskin maku ja lämpö.
Teresa tunsi, kuinka lämpö hänen sisällään kasvoi. Monen minuutin jälkeen he irroittautuivat toisistaan. Sirius virnisti ja otti Teresaa kädestä. Olisi aika palata sisälle.
”Mikä niillä oikein kestää?” Peter kysyi ja siemaisi kulauksen kermakaljaansa ja oli taas kolmannen kerran tukehtua siihen. Rose taputti häntä selkään ja istui hänen syliinsä.
”Sieltähän ne kyyhkyläiset tulevat”, Gwen sanoi ja katsoi Siriusta ja Teresaa, jotka kävelivät heidän luo käsi kädessä ja virne naamalla.
”Mikäs noin hymyilyttää?” Remus kysyi hymyillen.
”Ei mikään.. Kilpailu vain”, Sirius vastasi ja puristi Teresan kättä pöydän alla.
”Tanssiparit tanssilattialle heti, niin kilpailu voi alkaa.” Kuului ääni jostain kauempaa.
”Meidän täytyy mennä”, Lily huusi ja he kaikki kipittivät lattialle, jossa vaihtui erivärisiä valoja.
”Ensimmäinen ja viimeinen kappale alkaa nyt ja tyyli on vapaa! Jokaisesta tuvasta palkitaan yksi pari, joten onnea peliin!” Ääni sanoi.
Musiikki alkoi soida heidän yläpuoleltaan, jossa oli kaiuttimien lisäksi ainoa valonaiheuttaja discopallo.
Ihmiset heidän ympärillään alkoivat tanssia musiikin tahtiin. (Musiikki oli Lambretta – Bimbo).
Remus ja Gwen löysivät heti oman tyylinsä. Gwen teki jonkinlaisia pyörähdyksiä ja Remus otti Gwenin vastaan.
Sirius ja Teresa olivat niin kännissä, ettei sitä voinut oikein tanssimiseksi sanoa.
Lily ja James tanssivat sulavasti jotain rock tanssia, jolloin hiukset heiluivat.
Peter ja Rose olivat niin musiikin pauloissa, että he eivät tienneet mitä he tekivät. Peter astui Rosen varpaille koko ajan, muttei hän itse sitä huomannut. Rose joutui väistelemään hänen jalkojaan.
Kaikki Luihuiset olivat jättäytyneet pois kilpailusta, koska se oli heidän mielestään naurettavaa.
”Vain 20 kaljuunaa, ei sen enempää. Ehkä joku Remus Lupin voikin siihen osallistua koska on niin köyhä, ettei voi vaatteitakaan ostaa”, Luihuiset olivat sanoneet ja tietenkin heidän tuvanjohtaja oli antanut heidän jäädä pois.
”Kilpailu on päättynyt ja olemme päättäneet voittajat”, ääni kuulutti kaiuttimista. Kaikki lopettivat tanssimisen onnellisena, koska se oli vienyt heiltä viimeisetkin voimat.
”Kröhöm, Korpinkynnestä voittivat; Marcus Otfox ja Whitney Howard. Rohkelikosta voitti; Sirius Musta ja Teresa Balloon ja Puuskupuhista voittivat; Antonio Cupo ja Ivy Grane.
Kuului paljon suosionosoituksia, mutta Sirius ja Teresa olivat äimän käkenä. Hehän ovat molemmat kännissä, miten he olivat voineet voittaa? He menivät vastaanottamaan 20 kaljuunaa, mutta huonoilla mielin.
”Sirius..” Teresa kysyi kun he olivat menneet hiukan syrjemmälle muista. ”Voitaisiinko me antaa nämä rahat Remukselle?”
”Minun puolesta voidaan. Sitä paitsi hän tarvitsee näitä enemmän kuin me”, Sirius vastasi.
”Remus, tule käymään!” Teresa huikkasi. Remus asteli heidän luokseen hymyillen.
”Onneksi olkoon”, hän sanoi ennen kuin Teresa ja Sirius ehtivät sanoa mitään.
”Ai kiitos.. Kuule tuota..” Teresa aloitti, mutta Sirius keskeytti.
”Haluatko nämä rahat?” Sirius kysyi vaivaantuneena.
”Mitä?” Remus naurahti ja näytti siltä, ettei uskonut korviaan.
”Haluatko nämä rahat?” Sirius kysyi uudestaan.
”En tiedä mitä vastata…” Remus aloitti, mutta Sirius ojensi jo rahapussia hänen kädessään.
”Minä..” Remus mutisi, mutta Sirius keskeytti.
”Me haluamme että sinä otat nämä. Sinä tarvitset näitä enemmän kuin me. Pidä tämä vaikka maksuna siitä, paljonko minä ja James olemme Ruikulia kiusannut.”
”Oletko varma?” Remus kysyi häkeltyneenä.
”100 prosenttisen”, Sirius vastasi ylpeänä.
Kiiteltyään ja kumarteltuaan Siriukselle ja Teresalle, Remus pyysi Gweniä tanssimaan, koska nyt sai tanssia ketkä vaan.
Kun Remus ja Gwen olivat menneet tanssimaan hitaita, tuli Jamesin vuoro.
”Lily, tulisitko tanssimaan kanssani?” Hän pyysi mitä suloisin hymy kasvoillaan.
”Kai se on pakko”, Lily sanoi silmät loistaen ja lähti Jamesin mukana kohti tanssilattiaa.
Sirius iski silmää Peterille ja lähti Teresan kanssa tanssimaan.
”Minä… Öö… Haluaisitko tanssimaan?” Peter kysyi mutisten.
”Tietysti haluan!” Rose huudahti ja syöksyi Peterin kaulaan.
Peter punastui ja johdatti hänet tanssilattian syövereihin.
A/N: No nyt tuli mielestäni vähän pidempi. Kommentteja kiitos, jatkoa ei tule ilman niitä!
-
lisää lisää lisää!! tää oli ihana ja loistava!
-
Tulin nyt minäkin kommentoimaan sinulle rakkaalle kamuselleni :)
Laitas jatkoa : >
-
sirius musta: Kiitos kommentistasi. :) Kiva tietää että joku seuraa.
-A-: Kiitos kommentistasi, kamusein. :D
Tässä nyt teille taas jatkoa, enjoy!
Luku 7. Kaatumisia ja tyynysotaa
Lily heräsi aamulla varhain. Hän katsoi ystäviään, että joku muukin olisi jo hereillä, mutta he nukkuivat. Lily nousi sängystään ja katsoi punaista kelloaan, jonka hän oli saanut Roselta syntymäpäivä lahjaksi. Se oli vasta neljä.
Lily kaatui huokaisten sänkyyn. Ystäviensä kuorsatessa, hän viipyi eilisen illan ihanissa muistoissa. Miten James oli ollut niin romanttinen.. Kuinka Sirius ja Teresa olivat antaneet Remukselle rahat.. Miten Rose ja Peter löysivät toisensa.. Ja kaikista eniten hän mietti, kun James oli tanssinut hänen kanssaan hitaita ja oli kuiskaillut hänen korvaansa.
Lilystä tuntui, että hän oli ihastumassa Jamesiin.
”Minkäs sille voi, jos hän on muuttunut hyvin puoleensa vetäväksi niiden pähkinän ruskeiden silmien ja hiilin mustien hiuksien kanssa”, Lily ajatteli hiljaa ääneen. Hänen oli pakko nähdä Kelmit.
Lily nousi sängystään ylös ja laittoi verhot eteen, niin kuin hän olisi nukkunut siellä. Sitten hän hiipi hiljaa ovea kohti, yrittäen olla herättämättä muita. Yhtäkkiä Lily kompastui johonkin pieneen esineeseen ja kaatui naamalleen maahan.
Rose, Teresa ja Gwen heräsivät huutoon ja näkivät Lilyn makaamassa lattialla yöhameellaan jalkaansa pidellen. He riensivät heti Lilyn luokse.
”Lily! Sattuiko sinuun?” Rose kysyi huolissaan ja polvistui hänen viereen.
”Ei.. Minä olen kunnossa, jalka vaan..” Lily sanoi vaivaantuneena ja nousi seisomaan, mutta kaatui samantien Teresan syliin.
”Sinut täytyy viedä sairaalasiipeen!” Gwen sanoi huolestuneena.
”Ei ei ei.. Kyllä tämä tästä..” Lily mutisi ja hieroi jalkaansa.
Tytöt vaihtoivat huolestuneita silmäyksiä ja kantoivat Lilyn takaisin sänkyynsä. He jäivät vielä Lilyn vierelle, koska heitä ei nukuttanut enää äkkinäisen herätyksen jälkeen.
”Mitä sinä muuten tuolla teit?” Gwen kysyi ja kävi samalla hakemassa oman sänkynsä luota Lilylle joka maun rakeita, jotka hän oli ostanut Tylyahosta tanssikilpailun aikana.
”Minää..” Lily aloitti, mutta Teresa puhui päälle.
”Olit menossa poikien makuusaliin katsomaan Jamesia ja muita”, hän sanoi ja katsoi innostuneesti Lilyä.
”Enkä ollut!” Lily sanoi ja mulkoili Teresaa. Rose kohotti kulmiaan.
Lily ei mahtanut itselleen mitään, hänen oli pakko tunnustaa.
”JES!” Tytöt kiljuivat yhteen ääneen ja ottivat Lilyn mukaan isoon halaukseen.
”Parempia ystäviä saa hakea Saharan aavikoilta”, Lily vastasi hymyillen ja rutisti maailman tärkeimpiä ystäviään yhä tiukemmin.
Sillä aikaa poikien makuusalissa Remus alkoi heräillä. Hän hieroi silmiään, venytteli ja lähti suoraan suihkuun.
Sirius heräsi veden lorinaan ja haukotteli makeasti. Hän katsoi viereisessä sängyssä nukkuvaa mustahiuksista ystäväänsä. Sirius halusi pelleillä.
”Sarvihaara, herätys!” Sirius huusi iloisena, pomppi Jamesin sängyllä ja heitti ison kirjan suoraan Jamesin paljaan mahan päälle. James ähkäisi, kääntyi mahalleen ja painoi kasvonsa tyynyyn.
”Saat maksaa vielä tuosta, Anturajalka”, James mutisi unisena ja heitti kirjan Siriusta päin, mutta ei osunut lähellekkään. Sirius virnisti ilkikurisesti.
”Mitä te meuhkaatte?” Mutisi Peter, joka oli myös herännyt.
”Shhh”, kuiskasi Sirius ja jatkoi sitten, ” kuuntele Matohäntä..”
Vähän ajan päästä Remus asteli suihkusta pyyhe kiedottuna vyötäisillään. Hänen hiuksensa olivat pörrössä ja niistä valui vesi.
”Mitä?” Remus kysyi muilta, jotka katsoivat häntä tyyny käsissään.
James näytti uhkaavalta, kun hän silitteli tummansinistä tyynyä ja virnisti. Peter oli juuri hakenut oman tyynynsä ja asettui nyt Siriuksen ja Jamesin väliin. Sirius pöyhi hänen omaa tyynyäänsä ja katsoi Peteriä ja Jamesia.
”Valmistaudu vuosisadan tyynysotaan, Kuutamo”, Sirius virnuili, iski silmää ja hyökkäsi Remuksen kimppuun. Peter ja James seurasivat perässä.
Sillä aikaa tytöt olivat kuunnelleet salaa poikien makuusalin ovella.
”Mitähän siellä oikein tapahtuu?” Rose kysyi ja yritti asettua paremmin oven lähelle.
”Shhh, kuunnellaan”, Gwen kuiskasi.
”SIITÄS SAIT!” Kuului Siriuksen ääni.
”KUUTAMO MINÄ KOSTAN TUON!” James huusi.
”Hei, äläs koskettele minua aroista paikoista, tai voisi luulla että olet kiintynyt miehiin!” Remus naurahti mellakan seasta.
Kuului Kelmien iloista naurua.
”AIIII, ANTURAJALKA, SINÄ TAPAT MINUT!” Kuului Peterin voihkaisu lähempää.
”KUUTAMO VARO VÄHÄN ETTÄ PÄÄSEN LYÖMÄÄN MATOHÄNTÄÄ LÄHEMPÄÄ!” Kuului Siriuksen ääni vuorostaan.
”VAROKAA, SARVIHAARA ON IRTI!” James huusi täyttä kurkkua ja kuului kolahdus, joka merkitsi sitä, että hän oli kaatunut muiden päälle. Kelmit aloittivat välittömästi räkänaurun.
”Pojat”, tytöt mutisivat ja lähtivät aamiaiselle toivoen, että ruokana ei olisi siirappitorttua, koska muuten Sirius ja James ottaisivat syömäkilpailun.
A/N: Kommentit olisi kivoja. Tiedoksi sitten että kahdeksannen osan voin keritä laittamaan viikonlopun aikana, mutta seuraavalla viikolla olen Helsingissä, joten silloin ei tule mitään.
-
Kiva luku kamusein, meillähän on tämä kommataan toisillemme syssy :D
-
-A-: Kiitos kommentistasi. :)
Luku 8.
Tyttöjen pahaksi onneksi, ruokana oli myös siirappitorttuja.
”Mikähän heillä nyt kestää? Tavallisesti he ovat ensimmäisinä ahmimassa”, Rose sanoi, otti omenan ja alkoi rouskuttaa.
”En minä vaan tiedä.. Luultavasti Siriuksen hiukset ovat lähteneet rajun tyynysodan aikana”, Lily ehdotti. Tytöt kikattivat, mutta lopettivat sen, kun Kelmit astuivat saliin uupuneen näköisinä.
”Tai pikemminkin toivottavasti ne olisivat lähteneet”, Lily mutisi itsekseen. Kelmit istuivat tyttöjen viereen.
”Huomenta Lily”, James huikkasi hymyillen.
”Se on Evans sinulle”, Lily murahti, mutta James ei vähästä hätkähtänyt.
”Aaah, loistavaa, siirappitorttua rankan tyynysodan jälkeen”, Sirius keskeytti ja otti lautasen täynnä siirappitorttuja itselleen. James teki samoin.
”Otetaanko Sarvihaara aikaa?” Sirius kysyi ja virnisti odottaen malttamattomana päästä käsiksi siirappitorttuihin.
”Kuutamo, oletko valmis?” James kysyi ja laittoi siirappitorttuja lisää lautaselleen.
”Aijjuu… Odotas…” Sanoi Remus, joka oli juuri uppoutunut keskusteluun Gwenin kanssa.
”Odota”, Teresa sanoi Remukselle, joka oli käynnistämässä kelloa. ”Arvaan, että Sirius voittaa”, Teresa jatkoi ja hymyili Siriukselle, joka iski silmää.
”Ja minä arvaan että James voittaa” Lily huudahti.
James ei voinut uskoa korviaan. Miksi Lily veikkasi hänen puolesta, kun tiesi että Sirius voittaisi joka tapauksessa.
”Tehdään sitten niin, että vedon häviäjä joutuu suutelemaan jompaakumpaa meistä”, Sirius virnisti.
”EIKÄ! Ei me nyt tässä teitä ruveta lääppimään,” tytöt vastasivat yhteen ääneen kauhistuneina.
”Ei sen tarvitse tapahtua tässä, eikä heti”, James vastasi rauhallisena. Tytöt vilkuilivat toisiinsa, mutta päättivät suostua.
”Me pysymme tämän jutun ulkopuolella”, Rose ja Gwen sanoivat yhteen ääneen. Peterkin hivuttautui kauemmas.
”Sota… Alkaa… NYT!” Remus huusi ja jatkoi omaa syömistään.
Sirius ja James mussuttivat aina vain lisää ja lisää siirappitorttuja. He eivät irroittaneet katsettaan toisistaan hetkeksikään.
Sirius hörppäsi kurpitsamehua saadakseen siirappitortut laskemaan paremmin alas ja meinasi tukehtua, mikä antoi Jamesille etumatkaa. Teresa hakkasi Siriuksen selkää, ja Lily kannusti Jamesia minkä ehti.
Sirius murahti voitokkaasti kun tunki jo viimeistä torttua suuhunsa, mutta James oli samassa vaiheessa. James päätti pinnistellä, vaikka tiesi, että hän saisi suudelman Lilyltä, kun häviäisi. Tai no, riippuu kumman hän valitsisi.
Sirius oli viimein syönyt viimeisen torttunsa, mutta pureskeli sitä vielä suussa. James mietti saisiko hän Siriusta hämäytettyä jotenkin. Yhtäkkiä McGarmiwa tuli saarnaamaan henkilökunnan pöydästä Siriukselle liiasta syömisestä, ja vaati selitystä.
Sirius yritti puhua, mutta McGarmiwa ei saanut mitään selvää, joten hän joutui kysymään yhä uudelleen ja uudelleen.
James pureskeli yhä nopeampaa sillä aikaa, kun McGarmiwa sätti Siriusta. James sai suunsa tyhjäksi, ja näytti suutaan Remukselle, joka nyökkäsi hyväksyvästi.
”JES!” James huusi ja oli salaa McGarmiwalle todella kiitollinen. Hänen huuto sai Siriuksen ja McGarmiwan kääntymään häneen päin.
”Ei!” Sirius huusi, kun oli saanut vihdoin suunsa tyhjäksi.
Teresa katsoi Lilyä, joka näytti vahingoniloiselta.
Teresa kirosi mielessään Siriuksen. Miksi hän oli mennyt häviämään?!
”Anteeksi, McGarmiwa. Olen vain voittanut syömiskilpailun”, James sanoi kypsällä äänellä ja kumarsi McGarmiwaa.
”Riittää Potter. Ei enää syömiskilpailuja, tai joudun määräämään sinut ja Mustan jälki-istuntoon”, McGarmiwa katsoi tuimasti ja lähti poispäin, mutta Sirius ehti huikata:
”Mitenkäs sinulla ja Dumbledorella menee?” Hän kysyi viattomalla äänensävyllä.
”Minun ihmissuhteeni eivät kuulu oppilaille, kiitos vain. 10 pistettä pois Rohkelikolta”, McGarmiwa ärähti, mutta James ei voinut olla huomaamatta hänen punastumistaan. McGarmiva kääntyi takaisin lähteäkseen.
”Näitkö Anturajalka, hän punastui. Taitaa hänellä sittenkin olla jotain säpinää vanhan kunnon Dumbledoren kanssa”, James virnuili.
”Ainahan niillä on ollut, todella sopivaa, paitsi että McGarmiwa voi olla liian suuri ja lihakas pala purettavaksi Dumbledorelle”, Sirius sanoi ja iski silmää.
”MINÄ KUULIN TUON!” McGarmiva huusi ja koko sali oli kääntynyt katsomaan häntä. ”Musta ja Potter, jälki-istuntoa minun huoneessani viikko, alkaen tänään kymmeneltä!” Hän jatkoi ja lähti suupielet nytkien ja hattu vipattaen pois Suuresta Salista.
”Noniin, tipuset. Aika rientää ja meidän täytyy kyllä nyt lähteä”, James leperteli.
”Hyvästi neidit”, Kelmit sanoivat, kumarsivat ja lähtivät rinnakkain kohti poikien makuusaleja.
”Mennäänkö mekin?” Gwen kysyi ja katseli samalla Kelmien menoa.
”Aijjaa, minkä takia?” Teresa kohotti kulmiaan.
”Ihan huviksi vaan”, hän vastasi.
”Gwen hei, kyllä me tiedetään että sinä tykkäät Remuksesta!” Tytöt kikattivat. Gwen mulkaisi heitä.
”Ja minä tiedän, että Teresa tykkää Tylypahkan komeimmasta pojasta, Lily huispaajasta ja Rose pienestä ruskeatukkaisesta pojasta”, hän sanoi kostonhimoinen ilme naamallaan.
Sillä aikaa Kelmit olivat saapuneet poikien makuusaleihin.
”Mitäs me tänään tehdään? Tunneillekkaan ei jaksa mennä”, James kysyi ja lötkähti sängylle.
”Minä käyn nyt kumminkin vessassa, koska nyt vasta siirappitortut tuleekin”, Sirius ilmoitti virnistäen, otti joka maun rakeita ja sulkeutui vessaan.
”Minä ja Peter menemme ainakin tunneille”, Remus ilmoitti kun katseli Jamesin kierimistä sängyssä.
”Menkää vaan! Me jäämme tänne Sarvihaaran kanssa pitämään hauskaa. Sano opettajille että meillä on kuume tai jotain!” Sirius huikkasi vessasta.
”Nyt sinne ei voi enää kukaan mennä, kun Anturajalka on käynyt siellä”, Peter mutisi haikeana.
”Se on hänen ominaishajunsa”, James vastasi virnuillen.
Kun Peter ja Remus olivat lähteneet, James kuljeskeli poikien makuusalissa syöden suklaasammakoita.
Sirius tuli vessasta röhisten ja istui sängylleen syömään joka maun rakeita.
”Minulla on idea”, hän mumisi suu täynnä rakeita.
”Kerro Anturajalka. Mennäänkö kiusaamaan Ruikulia?” James kysyi toiveikkaasti.
”Ei, vaan jotain parempaa”, Sirius sanoi ja iski silmää.
”Taidan arvata… Pullonpyöritystä?” James katsoi häntä kysyvästi. Sirius nyökkäsi ja otti toisen kourallisen joka maun rakeita, ja laittoi ne suuhunsa kertaheitolla.
”Täällä tänään, tytöt mukaan. Teresan täytyy myös päättää, kummalle hän antaa suudelman”, Sirius sanoi.
”Toivottavasti sinulle”, James vastasi ja otti suklaasammakon ja haukkasi siltä pään irti.
”Toivottavasti…” Sirius virnuili. ”Tunnit muuten loppuvat kohta. Aloitetaanko keskiyöllä? Kääkän jälki-istunnon jälkeen”, hän jatkoi.
”Joo aloitetaan vaan. Muistat kai mikä tehtävä sinun täytyy antaa Lilylle?” James kysyi silmää iskien.
”Tietysti. Kuinka voisin unohtaa”, Sirius vastasi virnuillen.
”Todella rasittava päivä!” Teresa nalkutti. Tytöt olivat saapuneet muotokuvalle ainakin seitsemän kirjaa laukuissaan.
”Koiramakkara”, Gwen sanoi muotokuvalle, joka heilahti sivuun.
Sirius ja James istuivat nojatuoleissa oleskeluhuoneen takan edessä.
”Hei tytöt! Tulkaa käymään!” James huusi ja viittoili heitä istumaan. Tytöt vilkaisivat toisiinsa, mutta menivät silti.
”Mitä asiaa?” Lily kysyi, kun hän istui (ihme kyllä) Jamesin viereen.
”Sitä vain”, Sirius nousi ylös ja jatkoi sitten, ”Että poikien makuusalissa pullonpyöritystä tänään keskiyöllä. Ja Teresa, sinun pitää olla silloin päättänyt, kumpaa suutelet”, Sirius virnisti.
”Kyllä minä nyt jo silloin olen sen päättänyt!” Teresa tiuski.
”Miten vaan, mutta nyt menemme jälki-istuntoon, joten näkemiin tipuset!” James leperteli ja lähti Siriuksen kanssa muotokuvalle, ja sieltä kohti McGarmiwan kansliaa.
”Vai että tipuset..” Tytöt sanoivat yhteen ääneen ja jäivät tuijottamaan lämpimästi lepattavaa tulta takassa.
A/N: Kommentit olisi TODELLA mukavia!
-
A/N: Kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita.
Luku 9. Suuria tunteita
Remus ja Peter saapuivat vihdoin ja viimein oleskeluhuoneeseen, Remuksen lainattua kirjastosta kirjan, jonka etsimisessä oli kestänyt kauan. He näkivät tytöt istumassa nojatuoleilla ja päättivät liittyä seuraan.
”Miten menee?” Remus kysyi ja istahti Gwenin viereen.
”Hyvinhän tässä…” Gwen vastasi ja katsoi Lilyyn viittoen, että heidänkin täytyisi puhua jotain.
”James ja Sirius lähtivät puoli tuntia sitten”, Lily ilmoitti ja kävi makaamaan sohvalle. Remus nyökkäsi lyhyesti.
Gwen katsoi Remusta. Hän näytti todella väsyneeltä. Gwen mietti miten voisi joskus tunnustaa tunteensa häntä kohtaan.
Remus tunti jonkun katsovan häntä, joten hän käänsi katseensa automaattisesti Gweniin. Heidän katseet kohtasivat. Gwen punastui ensin, koska häntä hävetti että hän oli toljottanut.
Remuskin punastui, mutta vielä voimakkaammin kuin Gwen.
”Niin…Öh… Minä taidan mennä nukkumaan… Hyvää yötä kaikille”, Gwen sanoi, rikkoi katsekontaktin ja antoi nopeasti Remukselle suukon poskelle ja juoksi makuusaliin. Rose vihelsi, Lily säteili ja Teresa iski silmää Remukselle, joka vain virnuili.
”Teidän täytyy sitten herättää Gwen, kun ollaan pullonpyöritystä”, Remus sanoi ja laittoi lisää puita takkaan.
”Joo, niin täytyy. Onneksi hän herää helposti, toisaalta kuin eräät”, Lily sanoi painottaen ja katsoi Teresaan.
”Älä minua syytä, minulla on vain hyvät unenlahjat!” Hän tiuski.
”Oletko jo muuten päättänyt, kumpaa suutelet?” Rose kysyi.
Teresa ei vastannut. Hän tiesi hyvin kumpaa halusi suudella, muttei kumman valitsisi. Toisaalta Lily pahastuisi jos hän suutelisi Jamesia.
”Siriusta”, hän vastasi.
”Hän on ollut jo kauan ihastunut sinuun, Teresa”, Remus mörähti.
Sillä aikaa Sirius ja James olivat saaneet siivota McGarmiwan huoneen perin pohjin.
”Minä en kestä tätä perkeleen luuttuamista!” Sirius kihisi raivosta ja heitti rätin McGarmiwan maljakkoon, joka putosi lattialle ja hajosi sirpaleiksi.
”Ei ole meidän vika että me ei voida korjata sitä, mitäs se kääkkä otti taikasauvat pois”, James virnuili hänelle ja puristi mopistaan liiat vedet pois.
Silloin Siriuksella välähti.
”Sarvihaara, sain idean”, hän sanoi, istui lattialle ja hymyili ilkikurisesti.
”Kerro Anturajalkaseni”, James vastasi, istui hänkin kovalle kivilattialle, ja jätti siivoamisen sikseen.
”Heidän pitäisi tulla jo”, Peter voihkaisi ja katsoi kelloaan. Se oli kymmentä vaille 12. He olivat istuneet oleskeluhuoneessa yhdeksästä asti rupatellen. Yhtäkkiä James ja Sirius astuivat muotokuvasta oleskeluhuoneeseen hymyssä suin.
”Mikäs teitä nyt hymyilyttää?” Remus kysyi ystäviltään hymyillen.
”Teimme McGarmiwalle pienen kepposen”, James virnuili. ”Ai hei Lily!” Hän jatkoi.
”Päivää vaan. Suokaa anteeksi, mutta käyn nyt herättämässä Gwenin, sitten valmistaudumme hiukan ja tulemme teidän makuusaliin”, Lily sanoi ja pyyhälsi kohti tyttöjen makuusaleja Teresa ja Rose vanavedessään. Sirius iski Teresalle silmää, joten hän iski takaisin. Rose antoi Peterille pienen pusun poskelle ja lähti muiden mukana.
”Kaikilla taitaa tänään olla tyttöonnea”, Sirius virnisteli.
”Hmmm…” James vastasi ja pöyhötti hiuksiaan, että ne olivat entistä sotkuisemmat.
”Minkä kepposen te muuten teitte McGarmiwalle?” Peter kysyi ja otti punaisen tyynyn syliinsä.
”No.. Me hajotimme vähän paikkoja hänen kansliassaan”, Sirius ylpeili.
”Mutta…” Remus aloitti, mutta James puhui päälle.
”Kuutamo hei, ei ole meidän vika. Me sanomme että se oli vahinko! Sitä paitsi se kääkkä lähetti meidät sinne siivoamaan ilman taikasauvoja! Se jos mikä on kaiken huippu”, James sanoi huolettomana.
”Joo no.. Mennään mekin nyt kumminkin valmistautumaan pullonpyöritykseen”, Peter mutisi ja he jättivät oleskeluhuoneen lämmön mennäkseen poikien makuusaliin.
”Gwen auta tämän puvun kanssa!” Teresa kiljui, kun ei saanut uutta hemaisevan mustaa yöpukua ylleen. Gwen auttoi häntä ja laittoi puvun takana olevan vetoketjun kiinni.
Rose ja Lily laittoivat hieman lisää meikkiä, mutteivat huuliin, koska tiesivät että tänä iltana oli tulossa suudelmia.
”Eiköhän mennä?” Gwen sanoi ja lisäsi vielä ripauksen puuteria.
”Nyt mennään”, Lily sanoi ja he lähtivät ulos kohti poikien makuusaleja.
He olivat saapuneet poikien makuusalin ovelle ja koputtivat.
”Käykää vaan sisälle, tipuset”, kuului Siriuksen ääni oven takaa.
Tytöt vilkuilivat toisiinsa, mutta astuivat sisään. Välittömästi heidän neniinsä tunkeutui ruusun tuoksu. Eikä ihme, nimittäin huoneessa oli paljon kynttilöitä ja himmeä valaistus. Tunnelma oli kaikin puolin romanttinen. Kaikki pojat olivat ilman paitaa ja seisoivat rivissä, mutta yksi heistä puuttui. Sirius kyttäsi odottaen oven takana, että Teresa tulisi sisään.
Ensimmäinen joka uskalsi liikkua, oli Gwen. Hän meni Remuksen luo ja Remus ohjasi hänet istumaan sängylleen. Siitä seurasi, että Rose ja Lily menivät Peterin ja Jamesin luo. Viimeiseksi uskalsi Teresa, joka ei kerinnyt astua kuin askeleen, kunnes Sirius jo veti hänet oven taakse ja laittoi kätensä tämän suun eteen.
”Anteeksi, me poikkeamme tuolla”, Sirius sanoi, iski silmää ja talutti rimpuilevan Teresan heidän pesuhuoneeseen.
”Ajattelimme pitää hieman vapaata ennen pullonpyöritystä”, Remus sanoi, hymyili ja otti Gweniä kädestä. Gwen kiitti onneaan, että valaistus oli himmeä, koska muuten Remus olisi nähnyt hänen punastuvan samanväriseksi kuin Rosen puku.
”Mennään me oleskeluhuoneeseen, siellä ei ole ketään enää tähän aikaan” James sanoi Lilylle ja veti tämän käsikynkässä ulos poikien makuusalista.
”Minä ja Rose menemme toiseen pesuhuoneeseen”, Peter sanoi, toivotti Remukselle onnea ja hävisi Rosen kanssa jäljettömiin.
”PÄÄSTÄ MINUT IRTI!” Teresa huusi ja rimpuili Siriuksen otteesta. Sirius vain hymyili.
”Ei saa olla tuhma kissi”, hän sanoi vihaisennäköiselle Teresalle.
”Minä saan olla tuhma, jos haluan, mutta kissi en ole”, Hän puuskahti ja pääsi viimein irti Siriuksen otteesta. Hän ryntäsi kohti ovea päin, mutta hän ei saanut sitä auki. Teresa etsi taikasauvaansa, mutta muisti että se oli tyttöjen makuusalissa. Hän kääntyi Siriukseen päin, joka heilutteli taikasauvaansa päänsä päällä kiusoitellen.
”Istutko sinä mukavasti?” James kysyi, kun Lily oli istunut hänen syliinsä sanaakaan sanomatta.
”Istun minä…” Hän sanoi ja jatkoi sitten, ”James… Minä…”
Mutta Lily ei saanut sanottua lausettaansa loppuun, kun James veti hänet intohimoiseen suudelmaan. Ei tarvittu sanoja heijastamaan tuota rakkautta, joka heidän välillään oli.
Peter ja Rose istuivat pesuhuoneen kaakelilattialla vierekkäin, toisiansa käsistä pidellen. Peter antoi ensin hänelle suukon poskelle, jolloin Rose alkoi kikattamaan, mutta hän antoi Peterille takaisin suukon poskelle. Sitä seurasi Peterin ensisuudelma tuon täydellisen tytön kanssa, joka hänen vierellään istui.
”Sirius ja Teresa tuolla varmaan jo muhinoi kovaa kyytiä”, Gwen ilmoitti Remukselle, joka katsoi myös pesuhuoneisiin päin.
”Niin… Jaa… Joo… Öh…” Remus änkytti ja katsoi Gweniin päin.
”Oletko sinä ennen ollut muiden tyttöjen kanssa?” Gwen kysyi pidellen Remusta kädestä.
”Een… Sinä olet varmaan ollut muiden poikien kanssa?” Remus kysyi häneltä masentuneena. Hän ei ollut edes saanut vielä ensisuudelmaansa, joten hän olisi halunnut, että tuleva olisi heidän molempien ensimmäinen.
”En minäkään!” Gwen huusi iloisesti. Remus piristyi tuossa tuokiossa. Hetken aikaa oli taas hiljaista, kunnes Remus ei kestänyt enää, vaan nojautui kohti Gweniä. Heidän ensisuudelma, niin täydellinen kuin se olikin, ei voittanut heidän seuraavia parempia suudelmiaan.
”Niin joo kissimirri, kumpaa sinä suutelet?” Sirius kysyi viattomana kuljeskellen ympäri pesuhuonetta. Teresa purskahti itkuun ja lysähti lattialle. Sirius ei ollut varautunut tähän, ei todellakaan. Hän laskeutui Teresan viereen ja katsoi tämän sinisiin silmiin.
”Mikäs sinulle tuli?” Sirius kysyi huolestuneena ja katsoi Teresan huulta, jossa näkyi pieni haavan tapainen.
”Minä en tiedä mitä tehdä”, Teresa kuiskasi ja itki käsiinsä. Sirius otti hänet lämpimään syleilyyn, jolloin hän suuteli Teresan lämpimiä huulia. Pitkän suudelman loputtua Sirius sanoi;
”Ethän itke enää? ”Olet muuten hyvännäköinen tuossa yöhameessasi”.
Teresa tirskahti ja halasi häntä kaikin voimin.
”Minun oma hemaisevan seksikäs pörröpääni”, hän kuiskasi.
-
Hyaahh....
Oli nyt vaan pakko kommentoida... tai siis... olen lukenut aijjemminkin, mutta ei ole tullut kommentoitua... Hyviä lukuja on kaikki ollu, ehkä hieman "kevyempiä" kuin yleensä kelmi- fikit, mutta hyviä kuitenkin. Muutaman virheen löysin, mutta ei häirinnyt.
”SIITÄS SAIT!” Kuului Siriuksen ääni.
”KUUTAMO MINÄ KOSTAN TUON!” James huusi.
”Hei, äläs koskettele minua aroista paikoista, tai voisi luulla että olet kiintynyt miehiin!” Remus naurahti mellakan seasta.
Kuului Kelmien iloista naurua.
”AIIII, ANTURAJALKA, SINÄ TAPAT MINUT!” Kuului Peterin voihkaisu lähempää.
”KUUTAMO VARO VÄHÄN ETTÄ PÄÄSEN LYÖMÄÄN MATOHÄNTÄÄ LÄHEMPÄÄ!” Kuului Siriuksen ääni vuorostaan.
”VAROKAA, SARVIHAARA ON IRTI!” James huusi täyttä kurkkua ja kuului kolahdus, joka merkitsi sitä, että hän oli kaatunut muiden päälle. Kelmit aloittivat välittömästi räkänaurun.
Tuo oli minusta näissä luvuissa hauskin kohta:D Nauroin naama punasena lattialla kieriskellen:D
Mjutta kiitos, kun jaksat kirjottaa tätä fikkiä, jatkoa olisi kiva saada *toiveikas*
~Vil
P.S: sulla kiva avatar:D
-
Ihan perus kelmi fici. Mutta pidin todella paljon tästä sinun ficistäsi. Ja pidän eniten tuosta J/L parituksesta. Ja Sirius on myöskin jotenkin niin kelmimäinen ;)
Sori en saanut mitään parempaa kommenttia. Osasyynä niin helvetillinen päänsärky ;(
-
viltsuti: Kiitos kommentistasi. ;> Nauroin itsekkin tuolle tyynysodalle! ;D
Kummallista nauraa omalle ficille, vai mitä? O_o Ja onhan se mun avatar ihana. ^___^
Jigsaw: Kiitos kommentistasi. ;> Sirius on juuri se hahmo, jota kaikkein eniten yritän tehdä kelmimäiseksi. ;D Ja toivottavasti sun päänsärky ei kestä kauaa. :D
Elikkä todella paljon kiitoksia kommenteistanne, niitä olenkin kaivannut jo kauan. Jatkoa tulee kun ehdin kirjoittamaan, vaikkapa huomenissa. :)
-
Tämä on tosi huippu... Muuta en osaa sanoa. Minulla on tullut aina välillänaurun purkahduksia kun luin tätä. Tämä on kerta kaikkiaan niin paras. Äkkiä jatkoa... TOSI ÄKKIÄ... Haluan lukea lisää... :D :P
-
Mun mielestä tämä sun ficci on tosi hyvä. :D
Kirjoita lisää ja äkkiää!
-
”SIITÄS SAIT!” Kuului Siriuksen ääni.
”KUUTAMO MINÄ KOSTAN TUON!” James huusi.
”Hei, äläs koskettele minua aroista paikoista, tai voisi luulla että olet kiintynyt miehiin!” Remus naurahti mellakan seasta.
Kuului Kelmien iloista naurua.
”AIIII, ANTURAJALKA, SINÄ TAPAT MINUT!” Kuului Peterin voihkaisu lähempää.
”KUUTAMO VARO VÄHÄN ETTÄ PÄÄSEN LYÖMÄÄN MATOHÄNTÄÄ LÄHEMPÄÄ!” Kuului Siriuksen ääni vuorostaan.
”VAROKAA, SARVIHAARA ON IRTI!” James huusi täyttä kurkkua ja kuului kolahdus, joka merkitsi sitä, että hän oli kaatunut muiden päälle. Kelmit aloittivat välittömästi räkänaurun.
Tuo oli mielestäni hauska kohta. Kirjoita lisää saman tyylistä. <:
-
Beksu: Kiitos kommentistasi. :) Hyvä että joku tykkää.
SolidSnake: Kiitos sinullekkin kommentistasi. ;> Tässä sitä samaa rataa mennään. ;D
Mutta tässä teille 10 luku, ja kommentit eivät ole kiellettyjä!
Enjoy!
Luku 10. Pullonpyöritystä ja lukuhäiriöitä
Vihdoin Kelmit ja tytöt olivat kokoontuneet poikien makuusaliin, jossa oli jännittynyt tunnelma pullonpyörityksen edetessä.
” Pyöritä jo Matohäntä, että päästään niihin oikeihin asioihin”, Sirius virnuili Peterille, joka oli punastunut ja aloitti pyörittämään pulloa. Se pyöri ja pyöri pyörimistään, kunnes se osoitti mustahiuksiseen poikaan jo viidentenä kertana sinä iltana.
”Ei taas!” Sirius voihkaisi ja nyrpisti nenäänsä. Hän ei ollut päässyt suutelemaan Teresaa kuin kerran, ja sekin pesuhuoneessa.
”Totuus vai tehtävä?” Peter kysyi Jamesilta, joka oli vain katsonut Lilyä tämän tummanvihreän yöpukunsa kanssa.
”Niin joo… Tehtävä”, James vastasi oitis itsevarma ilme kasvoillaan, kun oli lopettanut Lilyn tuijottamisen. Peter hieroi käsiään yhteen, kuin tiedossa olisi vuoden kermakaljat vain hänelle itselleen.
”Suutele Lilyä”, hän sanoi juonikkaan näköisenä.
”Ei tuota ongelmia”, James huudahti virnistäen, otti Lilyä kädestä ja suuteli häntä. Lily tunsi, kuinka hän meni kananlihalle.
Suudelman jälkeen hän ei voinut olla hymyilemättä Jamesille, joka hymyili takaisin.
Yö jatkui samaan tahtiin, suudelmia ja totuuksia. Kunnes kello löi kolmea yöllä, tytöt päättivät lähteä nukkumaan.
”Kauneusunia teille, tipuset!” Sirius huudahti ovenraosta. Teresa oli vielä jäänyt poikien makuusalin ovelle, koska tiesi että Sirius sanoisi vielä jotain tuollaista.
”Itse olet kukko! Hyvää yötä rakas”, Teresa sanoi ja vilkutti hänelle ovenraosta, ennen kuin itse pujahti tyttöjen makuusaliin.
Siriuksen laitettua oven kiinni huokaisten, Remus katsoi häntä arvostelevasti.
”Mitäs kukolle kuuluu?” Hän virnisteli. Sirius mulkaisi Remusta, ja löi häntä leikkisästi olkapäähän.
”Ei tässä mitään. Entäs meidän pikku punastelija?” Remus ei vastannut, irvisti vain ja otti sänkynsä päältä joka maun rakeita.
”Minua pitkästyttää” Sirius sanoi ja lösähti sängylleen. ”Olisipa täysikuu”, hän jatkoi. Lupin käänsi päänsä häneen ja katsoi häntä kuin hullua.
”Sinä ehkä”, Remus mutisi hiljaa rakeittensa seasta.
James käveli Peterin sängyn luo, ja katsoi tuhisevaa poikaa.
”Matohäntä on tainnut nukahtaa”, hän sanoi ja asteli pienen pöydän luo, otti läksyt esiin ja toivoi että ne olisivat tehneet itse itsensä. Sirius pomppasi sängyltään ja istui tuolille, joka oli pöydän vieressä.
”Mammanpoika”, Sirius virnisti ja keikutteli tuolin takajaloilla.
Remus tuhahti, mutta hymyili silti.
”Minäkin menen nukkumaan, öitä teillekkin, ISINPOJAT”, hän sanoi, otti paidan pois, laittoi yöhousut jalkaan ja käpertyi lämpimän peiton suojiin.
”Nyt on löytynyt kaksi mammanpoikaa”, Sirius kuiskasi ja iski silmää.
”Minä kuulin tuon!” Remus huusi peittonsa syövereistä.
Seuraavana aamuna Rose ja Teresa kinastelivat siitä, kumpi oli käyttänyt Teresan mustia korvakoruja viimeksi.
”Minä käytin niitä viimeksi kaksi viikkoa sitten!” Rose tiuski ja jatkoi, ”Sitten annoin ne sinulle! Sen jälkeen en ole niitä nähnyt!”
”Miksi ne sitten ovat kadonneet?! Ei niitä ole käyttänyt kukaan muu kuin sinä ja minä!” Teresa räyhäsi.
”LOPETTAKAA JO TOISTENNE SYYTTÄMINEN!” Gwen huusi lopulta, koska oli väsynyt ystäviensä kinasteluun. He lopettivat huutamisen, mutta mulkoilivat yhä toisiaan syyttävä ilme kasvoillaan.
”Minä tiedän kuka ne on ottanut”, Lily sanoi hiljaa rikkoakseen kiusallisen hiljaisuuden.
”Kerro heti!” Teresa kiljui ja ravisti häntä olkapäistä niin kuin viimeistä päivää. Lily katsoi häntä pitkään, kunnes sanoi:
”Sirius otti ne”.
”Sirius?!” Teresa kysyi ja näytti kauhistuneelta. ”Mutta… mutta miksi?” Hän jatkoi.
”Kehottaisin kysymään häneltä”, Rose sanoi kylmästi.
”Olen pahoillani, että epäilin sinua”, Teresa sanoi hänelle, ja halasi tätä, mutta Rose keräsi kaikki kimppahalaukseen.
”Tytöt osaavat sopia”, Lily ajatteli hymynkaare huulillaan, kun halasi ystäviään.
Kelmit astuivat Suureen Saliin rinta rinnan, luoden kunnioittavan tunnelman. Ennen kuin he edes ehtivät istua ruokapöytään, McGarmiwa tuli heidän luo.
”Potter, Musta, minun huoneeseeni heti aamiaisen jälkeen”, hän tiuskaisi ja katsoi kumpaakin vuoron perään.
”Kuten vain haluatte, professori Dumbledoren-ihanin-ja-luotettavin-rakastaja”, James ja Sirius sanoivat yhtä aikaa, ja kumarsivat.
”Ja tuosta hyvästä vielä 50 pistettä pois Rohkelikolta”, McGarmiwa lisäsi ja poistui Suuresta Salista sieraimet leimuten, mutta Kelmit vain nauroivat.
”Katsokaa, tiput tulevat!” Sirius huusi innoissaan ja osoitti, miten neljä tyttöä kävelivät erittäin hienostuneesti heitä kohti.
”Huomenta murupullat”, Peter sanoi ja antoi Roselle pikaisen pusun poskelle. Kelmit aloittivat suuren räkänaurunsa.
”Hän tarkoitti siis murukullat, ei suinkaan murupullat!” Remus sai sanottua tytöille naurunsa lomasta.
”Mutta minä syön juuri pullaa…” Peter mutisi ja punastui. Tytötkin purskahtivat nauruun, ja myöhemmin myös Peter itse.
Dumbledore kohotti kätensä hiljentääkseen oppilaat.
”Tiedoksi seitsemännen luokan oppilaille, että kuukauden päästä on naamiaiset!” * Kuuluu innostunutta supinaa* ”Ja naamiaisasut on jo päätetty, myös henkilöt niihin”, hän jatkoi. ”Tuvanjohtajat jakavat ne teille aamiaisen loputtua”.
Aamiainen oli sujunut muitta mutkitta, lukuunottamatta Jamesin ja Siriuksen syömäkilpaa siirappitortuista, jonka aika James oli oksentanut Peterin ruuan päälle. Nyt he olivat matkalla kohti McGarmiwan kansliaa kuulemaan kunniansa ja saamaan roolit naamiaisiin.
He olivat vihdoin saapuneet McGarmiwan ovelle, ja koputtivat nyt kohteliaasti.
”Sisään”, kuului kolea ääni. James ja Sirius astuivat kansliaan, joka oli ihme kyllä siivottu heidän jäljiltään. Heitä ei pelottanut lainkaan, koska tämä ei ollut heidän ensimmäinen kerta.
”Ja nyt sitten…” McGarmiwa kääntyi heihin päin ja jatkoi, ”Teistäkö oli huvittavaa sotkea kansliani?”
”Oli se”, James ja Sirius vastasivat kerrankin totuudenmukaisesti.
”Jos vielä kerran teette noin, saatte siivota koko koulun!” McGarmiwa huusi raivosta sokeana.
”No sittenhän meidän ei tarvitse mennä oppitunneille, koska tämä on aika iso koulu”, James sanoi viattomalla äänellä.
”Turha yrittää leikkiä näsäviisasta, Potter”, McGarmiwa puuskahti. ”Kumminkin… Tässä ovat roolinne, älkääkä kertoko sitä muille”, hän sanoi ja antoi heille kummallekkin pienen paperilapun, ja pyysi heitä poistumaan.
”Mikä sinä olet?” James kysyi heti Siriukselta, kun he olivat tulleet ulos McGarmiwan kansliasta.
”Minä… Minä… Katso itse on osaa lausua tuota nimeä!”, Sirius sanoi ärsyyntyneenä ja ojensi lapun Jamesille.
”Sinä olet Lancelot!” James huusi ja kätteli häntä.
”Ai mikä ihmeen Laaticot?” Sirius kysyi kohottaen kulmiaan.
”LANCELOT! IDIOOTTI!” James nauroi.
”Minulla taitaa olla lukuvika…” Hän sanoi surkeana.
”Sitten tarvitset lasit”, James ilmoitti oitis, silmäillen omaa lappuaansa.
”Tylypahkan komein poikako ottaisi lasit? Ptruh, turha luulo!” Sirius pärskähti, ja jatkoi, ”Mikä sinä sitten olet?”
”Minä olen Romeo”, James sanoi iloisena.
”Vaessoo, pitihän se arvata. Lily on sitten kaiketi Julia”, Sirius sanoi ja otti taskustaan suklaasammakon, ja alkoi mutustaa sitä.
Mutta olisiko Lily Julia, Jamesin Romeon sydämen valittu? Se ainoa ajatus pyöri Jamesin päässä koko päivän.
-
Tämä sun ficcihän paranee paranemistaan! :D
-
Itse en ymmärtänyt miksi Sirius otti Teresan korvakorut? Mitä hän nillä tekee?
Mutta itse olen jäänyt tähän ihan koukkuun. :o Osasyynä on ehkä ser että kirjoitat niin hyvin ;) Ja olen pikkasen samaa mieltä kun SolidSnake että fici paranee osittain. ;) Mutta enemmän J/L paritusta kehiin ! :) Pidän jotenkin liikaa J/L parituksista, eli toivon enemmän sitä puolta. ;)
En taaskaan saanut järkevää kommentia aikaiseksi. *Hakkaa päätä seinään ja huutaa "tyhmä minä"*
Jatkoa sitten kun ehdit ja jaksat. ;)
Jigsaw kuittaa...
-
SolidSnake: Kiitos kommentistasi.
Jigsaw: Kiitos kommentistasi, olen samaa mieltä, että ficcini paranee uusien osien tullessa. ;D Ja sitä en paljasta vielä, miksi Sirius otti korvakorut. ;)
Kumminkin, tämä ficci jää nyt viikoksi tauolle, kun olen helsingissä, mutta se ei silti estä teitä antamasta kommenttia. ;P Huomenna on muuten mun synttärit. (Joo ketä kiinnostaa? O_o)
-
Onnea synttäreiden johdosta :)
Tykkään tästä tosi paljon, paranee vain koko ajan osa osalta. Tykkään tässä eniten ehkä Siriuksesta, hän on lähes samanlainen kuin millaiseksi olin hänet kuvitellut. Omat hahmosi ovat myös tosi hyviä. Jatkoa jään viikoksi odottelemaan. ;D
-
serafina II: Kiitos kommentistasi. ;> Voi miten ihanaa, että jotkut jaksavat odottaa. ^^ Joo elikkä hesasta tullaan maanantaina, joten silloin saatte jatkoa. ;>
-
Lut on lyhyitä ja pitkiä. Pelottavaa.. :) Eihän tossa oo mitää järkee pistä Lily ja James Romeoks ja Juliaks, ku ne kumpikin heittää tarinan lopus henkensä! O_________O
Oon uus lukija, joka rakastaa kkommentteissaan viorheitä. ei pelkoa :DD
Oota ionnol jatkkoo :)
-
Belloutska: On siinä järkeä, koska ne on pari. ;> Kiva että ootat jatkoa.
-
Sirre on pahis :D
Ihanaa kelmeilyy. Ja hyvät hahmot oot keksiny. On vaan ehkä turhan lyhyitä lukuja, mutta ne ainakin jaksaa lukea keskittyen. Juoni etenee aika nopeasti. Muuten ihan loistavaa. Ja plussaa on etenkin että jatkoa on näemmä tullut nopeasti. ^^ Toivottavasti tulee vielä monta monta lukua lisää.
Eli minä todellakin haluan JATKOA!
~avada kiittää <3
PS Myöhäiset onnittelut! Paljon mahdoit täyttää? ;>>>
-
Avada kedavra: Kiitos paljon kommentistasi. :> Kiva että haluat jatkoa, joten sitä tuleepi tässä piakkoin. (Eli silloin kun jaksan kirjoittaa, koskahan se aika tulee?)
-
Âijoo, unohin et neki heittää lopus henkensä x'D
-milloin uus jatko?
-
Jatkoa tulee varmaankin tällä viikolla. ;>
-
Hieno ficci, milloin paljastuu korvakorujen salaisuus? *odottaa jännittyneenä*
Minusta on kiva, ettei ficissä Lily vain ärhentele Jamesille ja päätän tämän 'järkevän' kommenttini JATKO-OSAN toivomiseen!
:)
-
Tää on mahtava ficci! Mulle tuli pakkomielle tän lukemiseen!
Jatkoja odotellen,
Korsetti
-
ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ! Ravaan koko ajan katsomassa onko jo jatkoa tullut. Olisi kiva saada se, koska joudun pian viikoksi JONNEKIN. Ilkeä äitipuoli ei kerro minne. :FFFFFFF Eli my poit: JATKOA! :D
-
Koivunkäpy: Kiitos kommentistasi. Se taitaa paljastua ihan piakkoin. ;>
Korsetti: Kiitos kommentistasi, kiva tietää että jatkoa odottelet. ;>
Avada kedavra: Oon todella pahoillani etten ole saanut jatkoa tarpeeksi nopeasti, on vähän ongelmia inspiraation kanssa, mutta tässä sitä yritetään kirjoittaa. ;> Jaksa vain odottaa! ;D Unohdin vastata sun kysymykseen, eli olen täyttänyt 13. :>
-
Oon ihan koukussa tähän, niinkun moni muukin. 8'DD
Janoan jatkoa.
-
violent: Kiitos kommentistasi. Ovatko tähän jotkut koukussa? Se on pelottava asia. :'D
A/N: Mutta tässä teille luku, kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita, ovat ne sitten risuja tai ruusuja!
Luku 11. Salaisuuksia ja murjottamista
Seuraavana aamuna tytöt saivat tietää naamiaisasunsa, ja henkilönsä.
”Minä olen Julia!” Lily kiljahti riemuissaan.
”Guinewere”, Teresa mutisi ja heitti lapun sängylleen. Gwen alkoi avaamaan omaa lappuaansa, eikä ilmeestä päätellen tiennyt hahmoa.
”Arwen… Kuka se semmoinen on?” Hän kysyi ja ojensi lapun Lilylle.
”Se on jästielokuvasta yksi haltia, kaunis sellainen”, Lily hymyili.
”Öääh… Marian-neito?” Rose kysyi hämmästyneenä.
”Sekin on yksi kaunis nainen”, Teresa vastasi Lilyn puolesta arvioidessaan omaa naamiaisasuaan.
Sillä aikaa poikien makuusalissa James ja Sirius olivat nousseet ylös ja alkaneet tehdä läksyjään. Tosiasiassa, he kopioivat Remukselta läksyt, hänen nukkuessaan vielä sikeästi peiton alla.
”Mikä se minun roolini olikaan?” Sirius kysyi Jamesilta ja keskeyttäen läksyjen kopioinnin.
”Lancelot”, James sanoi ja veti paperit lähemmäksi itseään.
”Ai niin joo… Hmm…” Sirius mietti puoli ääneen ja jatkoi: ”Minä en jaksa mennä tänään tunneille, joten miksi tekisin näitä läksyjä?”
”Sirius hei, olemme lintsanneet jo tarpeeksi, etkö sinä muka halua nähdä Teresaa?” James kysyi ja lopetti kirjoittamisen.
Siinä samassa Sirius pomppasi ylös, vaihtoi vaatteet ja läksi peilin eteen. Peilistä hän yritti laittaa hiuksiaan mahdollisimman sotkuisiksi.
”Et sinä saa ikinä hiuksiasi yhtä sotkuisiksi kuin minulla”, James sanoi virnistäen, mutta Sirius näytti kieltä.
”Taas he ovat myöhässä”, Lily tuhahti, kun puolet aamiaisajasta oli jo mennyt. Teresa otti kaksi paahtoleipää ja alkoi mutustella.
”Mitä sinä sitten odotit, hehän ovat aina”, Gwen sanoi ja jatkoi: ”Neljästä henkilöstä kahdella on aivan erityiset unenlahjat ja toisilla kahdella taas…”, mutta hän ei ehtinyt sanoa lausettaan loppuun, ennen kuin Kelmit tekivät näyttävän sisääntulon sytyttämällä pieniä paukkurakeita taputuksien kera.
”Hei tipuset”, Remus sanoi virnistäen ja mätkähti istumaan Gwenin viereen, ottaessaan ensin aplodeja vastaan.
”Hei vaan”, Gwen sanoi ja antoi Remukselle pienen pusun poskelle.
”Mitäs tänään keksittäisiin?” James kysyi samalla, kun lastasi lautaselleen kasan siirappitorttuja paahtoleipien ja kurpitsamehun kera.
”Minä en tee tänään mitään, olen rättiväsynyt”, Sirius mutisi ja haukotteli makeasti. Teresa mulkoili häntä ja sanoi lopulta:
”Voisitko tulla vähäksi aikaa sivummalle, Sirius?”
”No kai sitä täytyy, kun tipu kerran pyytää”, hän virnuili ja lähti Teresan kanssa Suuren Salin ulkopuolelle.
”Mitä sinä teet minun korvakoruillani?!” Teresa kiljui heti, kun olivat päässeet oven ulkopuolelle.
”Se on salaisuus. Ikävä kyllä, en voi kertoa sitä sinulle, koska pilaisin sinun ilosi”, Sirius vastasi lyhyesti Teresaan katsomatta, ja pyyhälsi takaisin Suureen Saliin. Teresa katsoi hänen menoaan ja huusi vielä Siriuksen perään:
”Vai ilon?! Et ole varmaan edes nähnyt iloa!” Mutta Sirius ei näyttänyt kuulevan. Teresa oli hengästynyt ja hän huomasi kyyneleen virtaavan omasta silmäkulmastaan. Hänhän ei rupeaisi pillittämään korvakorujen tai Siriuksen takia, ei tosiaankaan. Teresa harppoi pitkin käytävää ja luoden ilkeitä katseita ihmisiin, jotka erehtyivät katsomaan häneen päin. Yhtäkkiä hänelle tuli tarve juosta. Hän juoksi ja juoksi, kunnes saapui hengästyneenä tyhjään luokkahuoneeseen.
”Miksi sinä tuolla kävit?” Peter kysyi kun Sirius harppoi takaisin heidän luokseen.
”Naisten huolia”, hän vastasi ja hörppäsi kurpitsamehuaan.
”Anteeksi nyt, mutta meidän täytyy lähteä. Ties mihin Teresa on lähtenyt”, Rose sanoi ja antoi Peterille suukon poskelle, Gwen vilkutti Remukselle, mutta Lily ei osoittanut mitään merkkejä Jamesille. Hän lähti muiden mukana pois Salista, sanomatta Jamesille sanaakaan.
”Onkohan hänellä se aika kuukaudesta?” Hän kysyi muilta ja katsoi Lilyn menoa.
”Taitaa olla aika monellakin tytöllä tähän aikaan”, Sirius sanoi miettien Teresaa.
”Mihin se neiti on taas kadonnut?!” Rose kysyi vimmastuneena, kun he etsivät ystäväänsä joka paikasta.
”Ei hän ainakaan täällä ole, mennään etsimään muualta”, Lily sanoi ja paukautti muodonmuutosten luokan oven kiinni.
”TERESAA!” Gwen huusi ja hänen äänensä kaikui pitkin yksinäisiä käytäviä.
”Shhh! Kuunnelkaa!” Lily sanoi ja he lähtivät lähemmäs tuon nyyhkeen aiheuttajaa. Ääni tuli loitsujen luokasta. Gwen avasi varovaisesti oven, mutta toiselta puolelta Teresa sulki sen.
”Teresa, älä ole typerä! Me haluamme puhua kanssasi!” Lily huusi ja yritti saada ovea auki. Siihen oveen kun eivät taiat tepsineet.
Yhtäkkiä Teresa aukaisi oven, mutta juoksi luokan kauimmaiseen pulpettiin heistä, painoi päänsä siihen ja alkoi itkeä.
”Teresa… Mikä sinulla…?” Gwen kysyi varovaisesti, kun he lähtivät lohduttamaan häntä.
”Minä… Minä en vain voi uskoa, miten Sirius on niin vähä-älyinen!”
Teresa sai sanottua itkunsa seasta, ja nyyhki nyt entistä kovemmin Gwenin sylissä.
”Mitä sinä sitten odotit Siriukselta, Kelmiltä, joka on Tylypahkan suosituin poika?” Rose kysyi huolestuneena ja otti häntä kädestä.
”No… Minä olen rakastunut Siriukseen, en ihastunut! Mutta miksi ihmeessä hän ottaisi toisten tunteita huomioon, kun hänellä niitä naisia piisaa! ” Teresa huusi ja uskalsi vihdoin nousta seisomaan.
”Kuule…” Lily sanoi ja jatkoi; ”Lintsataan kaikki tunnit, ja mennään Tylyahoon ostamaan jotain tosi hienoja vaatteita. Se saa sinut toisiin ajatuksiin”.
”Niin juuri! Unohda Sirius, hän on pelkkä pilalle hemmoteltu jalkarätti”, Gwen lisäsi ja nousi Teresan vierelle.
”Kuulin, että siellä on alennusmyynti. Sieltä voi siis saada tosi hyviä vaatteita halvalla”, Rose hymyili. Teresa keräsi kaikki ryhmähalaukseen ollessaan onnellinen, kuinka hyviä ystäviä hänellä onkaan. Lily mietti ajatuksissaan, ettei olisi suostunut lintsaamaan kaikkia tunteja kenenkään muun vuoksi, kuin ystäviensä.
”Nyt niitä tipujakaan ei näy missään”, James huokaisi ja mätkähti istumaan oleskeluhuoneen sohvalle, saaden Remuksen viereensä. Sirius istui nojatuolille, mutta näytti hyvin pitkästyneeltä.
”Minä käyn tuolla”, Peter sanoi heille, ja lampsi poikien makuusaliin. Vähän ajan päästä Lily, Teresa, Gwen ja Rose tulivat muotokuvasta, mutta vain Lily lähti Kelmien luokse.
”James, haluaisin pyytää palvelusta”, hän sanoi täysin ilmeettömänä.
”Mitä vain haluat”, James sanoi ja nousi seisomaan. Lily kuiskasi hänen korvaansa jotain, mitä muut eivät kuulleet. James nyökkäsi, ja he lähtivät yhdessä poikien makuusaliin.
Gwen istui Remuksen syliin katsoakseen takassa hiljalleen lepattavaa tulta. He hymyilivät toisilleen. Rose istui Jamesilta ja Lilyltä vapautuneelle sohvalle. Teresa istui hänen viereensä, koska hän ei missään nimessä halunnut mennä istumaan Siriuksen viereen. Teresa mulkoili häntä kädet puuskassa ja silmät leimuten, mutta Sirius ei tuntunut huomaavan häntä.
”Me tulimme!” Lily huusi portaista heiluttaen samalla Jamesin näkymättömyysviittaa.
”JAMES?! Oletko sinä seonnut?! Annat hänelle näkymättömyysviittasi?!” Sirius huusi ja pomppasi järkytyksestä pystyyn. Ihmiset oleskeluhuoneessa alkoivat tuijottaa heitä.
”Ainakin Lily kysyi lupaa, eikä pöllinyt, toisaalta kuin eräät!” Teresa huusi, nousi pystyyn, heitti vielä viimeisen raivoisan katseen Siriukseen ja lähti muotokuva-aukosta kohti Tylyahoa.
”Naiset!” Sirius huusi raivoissaan ja lähti rymistellen poikien makuusaliin. James katsoi huolestuneena häntä.
Gwen ja Remus vilkuttivat toisilleen, mutta Lily juoksi vielä takaisin Jamesin luo, suudellen tätä suoraan suulle, vaikka oleskeluhuoneessa oli ainakin 50 ihmistä. Jamesista tuntui, että hän voisi olla taivaassa, niin ihana Lily oli. He hymyilivät vielä toisilleen ja Lily lähti juosten muotokuvasta ulos.
James huokaisi ja mätkähti sohvalle.
"Nyt sitten ollaan matkalla shoppailemaan!" Gwen huusi iloisena ja pomppi pitkin käytäviä, saadessaan muut nauramaan.
"Tämä ei ole oikea hetki ajatella poikia, vaan meitä!" Rose hymyili.
"Saadaan vihdoin uusia vaatteita, minulla alkaa varastot käydä tyhjiksi. Teresa, osta sitten tosi hienoja vaatteita, että voit hurmata jonkun muun, kuin kelvottoman Siriuksen!" Lily sanoi hänelle ja heilutti ostoskassiaan.
"Ei huolta, nyt hurmaan jonkun kunnon pojan, joka osaa arvostaa minua", Teresa virnuili ja he poistuivat linnasta kohti Tylyahon vaatekauppoja, jossa heitä odotti vaatteiden paratiisi.
A/N: Pitää nyt vielä muistuttaa, että ne kommentit eivät ole kiellettyjä. :D
-
*tahtoa jatkoa*
Mukava jatko :> Tavallaan on hyvä että tuli riitaa, koska muuten tästä olisi tullut liiankin OOC. Tytön muuten 'tottuivat' (en keksi oikeaa sanaa, koska kello on minulle vähän) aika nopeasti kelmeihin. Lilykään ei aluksi sietänyt Jamesia. No he ovatkin ficcin suloisin pari. ^^ ´Sirre saisi toki olla vähän pervompi ;D Ja matohäntä kitua. Vihaan koko hahmoa yli kaiken ja kirjassakin kerrottiin että muut (S/R/J) kiusasivat häntä.
~avada nukahtaa -_- (jouduin aamulla kaheksaksi lääkäriin .. ja sitten nukkumaan)
PS Oot mua paljon nuorempi ja silti kirjotat noin hyvin. >D ARGH
-
avada kedavra: Kiitos kommentistasi. :> Pervompi, voihan nenä. :'D Voinhan yrittää. Peterille tulee tapahtumaan kummia, sen lupaan. :> Nuorempi olen, mutten parempi kirjoittamaan! :'D
Ja ne kommentit eivät ole kiellettyjä, ficcini ei jatku ilman niitä! >:)
-
pidän kirjoitus tyylistäsi sitä on helppo lukea. saako pyytää jatkoa? jäi juuri hyvään kohtaan ja tahtoo tietää miten niille käy 0__o
-
Tää on aivan mahtava ficci! Olen koukussa ja pahasti. Kiva että tuli vähän vaihtelua tarinaan, olisi ollut aika tylsää jos Kelmeille ja Tytöille ei olisi tullut ollenkaan riitaa. Jatkoa!
-
En muista yhtään, mitä olen kommenttoinut ja mitä en ole. Älä siis ihmettele jos näet minut ensimmäisen kerran täällä. [/color] :o :D
Ensinnäkin, ÄLÄ RAISKAA TIPU-SANAA! Kun sitä lukee vähän ajan, se alkaa käymään niin paljon aivoissa ettei edes Halonen kestäisi sitä. 8)
Toiseksi, Kirjoitat ihanasti, joten jatkoa. :P
~~Bella kuittaa... ;D
-
neiti seko: Saa pyytää jatkoa! ;D
Buckbeak: Kiitos kommentistasi. ;> Kiva että tykkäät.
Belloutska: Kiitos kommentistasi. Voihan nenä, täytyy sitten keksiä toinen sana tipujen tilalle. ;) Kiva että sinäkin tykkäät. ;D
-
Ooh, tähänkin tullut jatkoa? O_O
Nooh, ihan paras tää luku. Jatkoa?
Tuo oli hyvä kohta:
”Me tulimme!” Lily huusi portaista heiluttaen samalla Jamesin näkymättömyysviittaa.
”JAMES?! Oletko sinä seonnut?! Annat hänelle näkymättömyysviittasi?!” Sirius huusi ja pomppasi järkytyksestä pystyyn.
Hehee x'D Illan naurut!
Jatkoa odotellen,
Korsetti
-
On tää hyvä ficci, mutta parantamisen varaa olisi.
Teksti kulkee aikamoista vauhtia eteenpäin. Tuntuu kuin joku olisi tahallaan painanut pikakelausnappia, ja vaikka yrittäisin painaa pausea, se ei toimi. Siis, pointti on se, että hidastusta kaivataan. Kaikki tunteet sun muu sälä on mennyt ihan ohi niin, että niitä ei ole jäänyt miettimään hetkeä pidemmäksi aikaa. Tunteiden kuvailu luo syvyyttä hahmoihin ja itse ficciin. Se myös pidentää lukuja huomattavasti. Tähän asti tämä on ollut oikeastaan aika dialogivoittoista tekstiä, joten kerrontaa kaivataan lisää aika kipeästi.
Niin, sanoin tuossa vähä aikasemmin jo, että tunteiden kuvailua tarvittaisiin lisää. Muutakin kuvailua tarvitaan, mutta ehkä enemmän sitä tunteiden kuvaamista. Tuo Siriuksen ja Teresan suudelma siellä Tylyahon kadulla oli aika kuiva. Siinä ei tullut silleen itellenikään minkäänalisia tuntemuksia pintaan.
Joukossa oli myös aika monta kirjoitusvirhettä. Yhyssanavirheitä enimmäkseen (älä huoli, itsellenikin tulee niitä tosi paljon). Beta auttaisi niitä karsimaan pois :) Ai niin, ja sanon sen verran, että tarinoissa numerot kirjoitetaan kirjaimin, ei numeroin (esim. ei näin; ''Oletko nyt 100 prosenttisen varma?'', vaan näin: ''Oletko nyt sata prosenttisen varma?'') Poikkeus on silloin, jos luku on joku kaksimiljoonaseitsemänsataatuhattakahdeksankymmentäyhdeksän. Silloin sen voi laittaa ihan numeroilla niin säästää lukijan hermoja :D
Sitten yksi aika häiritsevä tekijä: Olet ottanut tähän asioita, mitkä ovat kaaaaaaukana tulevaisuudessa Lilyn ja Jamesin ajasta. Esim tuo kohta:
”Arwen… Kuka se semmoinen on?” Hän kysyi ja ojensi lapun Lilylle.
”Se on jästielokuvasta yksi haltia, kaunis sellainen”, Lily hymyili.
Jästi elokuvasta. Tietääkseni TSH:t on kuvattu vasta 2000 -luvulla, joten olisi varmaankin suotavaa että vaihdat vaikka tuon elokuvan kirjaksi :D Ei mitenkään silleen, että se olis pakollista, mutta lukijat saattaa vähä ihmetellä :D
No, loppujen lopuksi tämä ficci on tosi hyvä, kunhan kuvailua ja kerrontaa lisäät. Ja muistat vähän hidastaa tapahtumien kulkua, niin hyvä tulee ;)
Laita vaan jatkoa!
Ev
-
haa.
tää on tosi hyvä. tuo yksi jästi elokuva kohta jäi häiritsemään, mutta tietenkään se ei tarinan kulkua haittaa mitenkään. ;) Tässä ficissä on jotenkin koko ajan ihana tunnelma, ja koukkuun jäin.
James/Lily ficcejä on vaan niin ihana lukea. :> <3
Heeei jatkojatkoa saisiko? :D
-
Korsetti: Kiitos kommentistasi. :)
Evora: Kiitos erittäin rakentavasta palautteestasi. Sovitaan että se on kirja. :'D
Suklaasammakko: Kiitos kommentistasi. James ja Lily on myös minun suosikkiparini. ^^ Jatkoa tulee sitten kun ehdin. :>
-
Rakkaat lukijat, ficcini jää tauolle, koska koulut alkaa ja on vähän muuta tekemistä. :'D Mutta kaippa jaksan vielä joskus jatkoa kirjoittaa, kun on tylsää.
-
JATKOO!!!!!!!!! :D tää on ihan hyvä!!!!!!!!!
-
jatkoo!!! ihan hyvä mut jäi häiritteen että mitkä oli remuksen ja peterin ne hahmot joiden näkösiks ne pukeutu?
:D
koska olis tulossa jatkoo
oon odotellu jo jonkun päivän mut ymmärrän et on kiirettä ! !
ittellänikin on ja oon kirjottamassa kans yhtä ficciä, mut se on viä paperilla ja vaikka olis aikaa kirjottaa niin en jaksa panostaa siihen!!!!!!!!!!!!
-
maikkimaa: Kiitos kommentistasi. :> Jatkoa tulee kun kerkeän, nyt on paljon kiireitä, kun ylä-asteellekkin ollaan päästy! ;D
lius-: Kiitos kommentistasi. Remuksen ja Peterin hahmot saat selville lähitulevaisuudessa. :>
Jatkoa sitten ehkä viikonloppuisin.
-
Eli nyt lähiaikoina olisin jatkoa pistämässä, innostuin taas tämän kirjoittamisesta. 12 lukua olen jo aloitellut. Mikäli tätä vielä joku haluaa lukea. :>
-
Haluaa!!! Haluaa!!!
-
No tottakai haluaa!! Jatkoa perkele >D
-
jatkoa kiitos!
-
haluan lukea.
-
Kivaa että vielä halutaan lukea. 12 luku on tekeillä! :o
-
RAKKAAT LUKIJAT, TÄSSÄ TEILLE 12 LUKU! Enjoy. ;)
Luku 12. Korvakorujen salaisuus
”MITÄ?!” Lily karjui keskellä Suurta salia McGarmiwalle, kun tämä oli kertonut naamiaisten peruuttamisesta.
Lily oli odottanut naamiaisia sinä vuonna enemmän kuin mitään muuta, eikä hän sallisi niiden peruuntuvan.
”Kuulit oikein, Evans. Äläkä nosta meteliä tästä, minulle tulee päänsärkyä”, McGarmiwa murisi ja lähti tallustamaan kohti Suuren Salin ovia.
Lily mulkoili vielä viimeisen kerran hänen perään, mutta päätti siitä huolimatta lähteä rohkelikkotorniin.
Lily ei voinut uskoa tätä. Hänen parasta päiväänsä koko lukuvuodessa ei toteutettukaan. Lily saapui murheen murtamana muotokuvalle, jolle lausui salasanan.
”Mikäs meidän valvojaoppilasta noin masentaa?” Lihava leidi kysyi huolestuneena samalla, kun Lily harppoi yli kynnyksen.
”Ei mikään!” Hän vastasi äkäisesti.
”Hyvä on. Unohda että kysyin”, Lihava leidi sanoi loukkaantuneena ja jatkoi sokerirottien pyydystämistä taulussaan. Lily ei välittänyt, vaan painui päätä pahkaa tyttöjen makuusaliin, luoden ärtyneitä katseita muihin oppilaisiin. Hän nousi portaat, avasi oven, ja kaatui sängylle itkien. Oli Lilyn onni, että muut tytöt olivat vielä tunneilla.
”Missä Lily on?” James kysyi huolestuneena tytöiltä Suuressa Salissa lounaalla, jolloin oli taas ruokana siirappitorttuja, jota James ja Sirius niin suuresti himoitsivat.
”En ole nähnyt tänään, minäkin olen huolissani”, Rose sanoi ja otti palan lakritsitankoa, jota oli tänään jälkiruokana.
”Kylhlä shinä Liloin vieläh hnäät, Jahmes”, Sirius mutisi suu täynnä siirappitorttua, että meinasi ihan yrjötä. ”No, eikö maistu?” Sirius jatkoi ja antoi siirappitorttulautasta lähemmäksi Jamesia. Hän pudisti päätään ja näytti erittäin alakuloiselta, mutta Sirius vain kohautti olkiaan, ja jatkoi syömistä.
”Eikö sinulla ole lainkaan tunteita?!” Teresa huusi raivokkaasti pöydän toisesta päästä osoittaen, että oli kuunnellut heidän äskeistä keskusteluaan.
”Ehkä, ehkä ei, mutta minun tunteeni eivät kuulu raivostuttavalle nuorelle neidille, joka elää epäilyksen varjossa”, Sirius sanoi selvästi loukkaantuneena katsoen Teresaa silmiin.
”Auts, tuon täytyi sattua!” Gwen ajatteli kauhistuneena. Teresa näytti siltä, että olisi aikonut sanoa jotain, mutta hän ei huutanutkaan takaisin, vaan häipyi Suuresta Salista sanaakaan sanomatta, kyyneleet valuen silmissään.
Remus ja Peter vaihtoivat katseita, mutta jatkoivat vain syömistä. Sirius näytti ihmeellisen tyyneltä, mutta samalla hyvin maseentuneelta.
”Minä menen nyt tunneille, tulkaa perässä”, Rose sanoi pelästyneenä ja antoi Peterille pikaisen pusun ja lähti Salista.
Gwen ei todellakaan tiennyt mitä tehdä. Hän tiesi, että Lily mökötti pari kerrosta ylempänä tyttöjen makuusalissa sen takia, koska ei olisi naamiaisia, eikä hän voisi tanssia Jamesin kanssa.
Hän tiesi, että Rose ei lähtenyt tunneille, vaan Teresan perään.
Viimeisin asia, jonka hän tiesi, oli, että Sirius oli ottanut Teresan korvakorut jollain keinolla, ja Teresa oli nyt suuttunut siitä. Gwen kyllä ajatteli, että Teresa oli hieman ylireagoinut koruista, mutta hänelle korut ja elämä olivat sama asia. Gwen päätti selvittää korvakorujen salaisuuden ja pyysi Siriusta vetäytymään sivummalle hänen kanssaan. Sirius suostui.
”Mitä sinä täällä teet?” Lily kysyi huolestuneena huomatessaan, että Teresa löntysti itkien tyttöjen makuusaliin kompastuen maton reunaan ja kaatuen lattialle naamalleen, mutta hän ei noussut siitä ylös.
”Teresa, voi hyvä luoja!” Lily huusi ja nousi sängystään nostamaan Teresan ylös.
”Ei, Lily. Tässä on hyvä”, Teresa mutisi ja Lily laski hänet alas takaisin lattialle hämmästyen. Teresa naurahti ja viittoili Lilynkin makaamaan lattialle. Lily ajatteli, että mitä muutakaan hän voisi vastata tuohon. Siinä he sitten olivat. Tylypahkan velhokoulun tyttöjen makuusalissa makasi tunkkaisella lattialla kaksi ystävystä, joilla molemmilla oli omat murheensa.
”Miksi ihmeessä sinulla on Teresan korvakorut?” Gwen kysyi vakavana Siriukselta heidän kävellessään käytävillä, Jamesin, Peterin ja Remuksen mennessä tunnille ennen heitä.
”Se on salaisuus”, Sirius vastasi ärtyneenä ja oli omissa maailmoissaan.
Rose oli erittäin epätoivoinen. Hän ei löytänyt Teresaa mistään. Hän oli tutkinut tyrmät, pöllölän, Suuren Salin, jokaisen käytävän ja mennyt jopa rehtorin kansliaan. Rose päätti, että ei saisi ryhtyä epätoivoiseksi Peterin takia. Hän keksi mennä tutkimaan piha-alueet.
”Sirius kiltti, minun tarvitsee tietää se Teresan tähden! Hän on ihan murtunut!” Gwen anoi häneltä.
”Hyvä on, mutta sinun täytyy luvata yksi asia. Sinä et saa kertoa kenellekkään tästä, etkä varsinkaan Teresalle!
”Minä lupaan”, Gwen sanoi iloisesti. Vihdoin hän saisi tietää, mitä korvakoruille on tapahtunut.
”Onko sinulla suklaata?” Teresa kysyi Lilyltä, heidän maatessaan pari tuntia lattialla keskustellen ongelmistaan.
”Mihin sinä sitä tarvitset?” Lily kysyi hämmästellen.
”Suklaahan niin sanotusti lievittää surua”, Teresa mutisi katsoessaan kattoon. Lily nyökkäsi ja lähti hakemaan suklaata.
Teresa otti lähellä olevasta laukustaan mp3. soittimen, se oli todella hyödyllinen jästien kapistus. Hän laittoi sattumanvaraisesti biisin, joka oli nimeltään Cascadan Ihme. Hän makasi hiljaa lattialla kuunnellen tarkasti joka sanan laulusta.
”Poika tapaa tytön
Olit unelmani, maailmani
Mutta minä olin sokea
Petit minua selkäni takana.
Joten ollessani omillani
Tunnen itseni niin yksinäiseksi
Vaikka tiedän sen olevan totta
Rakastan silti sinua.”
”Mitä makua, minulla on tummaa suklaata, valkoista ja maitosuklaata”, Lily huusi oleskeluhuoneesta ja hänen äänensä kantautui heikon oven läpi tyttöjen makuusaliin.
”Ihan sama!” Teresa huusi takaisin, ja jatkoi kuuntelemista.
”Tarvitsen ihmeen
Haluan olla tyttösi
Anna minulle mahdollisuus nähdä,
Että olet luotu minua varten.
Tarvitsen ihmeen
Ole kiltti, anna minun olla tyttösi
Vielä jonain päivänä näet sen voivan tapahtua minulle.”
Teresa itki. Hän ei voinut olla ajattelematta Siriusta näiden lauseiden aikana.
”Päivin ja öin
Olen aina rinnallasi…”
”Sinä olet siis mitä tehnyt?!” Gwen huusi kauhistuneena Siriukselle täyttä kurkkua.
”Aivan oikein arvasit”, Sirius virnisti.
”Koska tiedän varmasti
Rakkauteni olevan aitoa ja tunteideni puhtaita…”
”M-m-mutta mehän olemme näin nuoria vasta!” Gwen kuiskasi, koska ei halunnut enää herättää huomiota.
”Minä en anna sen häiritä”, Sirius vastasi.
”Joten yritä vain
Syytä ei tarvitse kysyä…”
”Ne ovat samaa sarjaa kuin hänen korvakorunsa…” Sirius mutisi ylpeänä. Gwen toivoi ettei Sirius sanoisi seuraavaa lausettaan.
”Koska tiedän sen olevan totta
Rakastan yhä sinua.”
”… Aion kosia häntä.”
A/N: Pahoittelen luvun lyhyyttä. Eli kommentteja tulemaan, tai jatkoa ei tule! :o
-
Kiva uusi luku. :)
Cascadan suomennos oli hyvin suomennettu. <:
Jatkoa, kiitos. :D
-
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA-A
MIKSI LOPPUI NÄIN LYHYEEN, SINÄ KIROTTUKIRJOTTAJA! EI SAA JÄTTÄÄ NÄIN HYVÄÄN KOHTAAN ELLEI SEURAAVA LUKU KURKISTA OVEN TAKAA!!!!
eli siis oli hyvä liian lyhyt vaikka varmasti tarkotuksella jätetty >:( joten toivomme syvästi jatkoa tulevan piakkoin.
-
Ohhoh :D Olipas kiva luku. Vähän lyhyt ja ehkä hieman sekava, mutta muuten ihan hyvä :> Sirius oli kyllä vähä ooc tossa lopussa. En mä uskois että se kosis ketään. Oon saanu sellasen kuvan että se on aika sitoutumiskammoinen, mutta jokaisella omat mielikuvansa :D
Yksi juttu häiritsi aika tavalla: mp3:set ei toimi Tylypahkassa, niitä ei ollu keksitty -70 luvulla ja Cascada on 2000-luvun bändi. En suosittele ottamaan ficceihin mitään, mikä ei ole ficin tapahtuma ajankohdan lähellä. (Esim mitä musiikkeja ottaa [siis silleen, että ne hahmot vaikka kuuntelee sitä], nii ne kannattaa ottaa läheltä ficin tapahtumavuotta. Mutta jos haluaa laittaa vaan taustamusaks jotain, niin sillä nyt ei ole väliä vaikka ottaisi techno jumputusta.)
Joo, laita vaan jatkoo :) Haluun tietää uskaltaako Sirius kosia ;>
Ev
-
SolidSnake: Kiitos paljon. :)
SutsannaP: Kiitos kommentistasi. Jätimpä teidät nyt jännitykseen. ;)
Evora: Itse en vielä tiedä, mitä Sirius meinaa. 8D Ja minulla on aina hiukan ongelmia noiden aikajuttujen kanssa. :o
-
Tämäpäs on, mielenkiintoinen tarina. Ensimmäinen kelmi-ficci, jota luen. :) Tekstistä ei kuitenkaan käy kovin hyvin ilmi, että kaikki tapahtuu Tylypahkassa, Velhokoulussa. Mutta ei kai se ole pääasia... Ja nyt pilkunviilaajaksi: mp3 laite ei toimi Tylypahkassa (lainaten Hermionea: "Se lukee Tylypahkan Historiikissa" :D ) Tarina on mielenkiintoinen, Sirius aikoo kosia jotakuta... Suorastaan jännitävää. Ehkä ei kuitenkaan ole niin maailman parhaasti kirjoitettu, mutta hyvin silti (mikä minä olen arvostelemaan, en osaa kirjoittaa edes lasten satua. :P ) Kirjoitahan jatkoa, piakkoin. Haluan tietää mitä tässä käy...! :D
-
OMG, ihanaa! Uuh.. Tähän jää riippuvaiseks :D Ihana oli.. Lauloin tuossa puoliääneen sitä samalla.. Sitä Miraclea. Suomensin sen ite pari kuukautta sitten, ja se oli melkeen sanasta sanaan sama, se suomennos! :DD
-
Yhdyn sisareni SutsannaP:n mielipiteeseen.
Eli jatkoa mahdollisimman pian.
Odottelen täällä kiväärin kanssa, ja jos sitä jatkoa ei ilmesty niin...
No ei ny. Enhän mä osaa edes ampua. :D
Ai nii... se ficci.
Eli pari kijoitusvirhettä löysin, muttei mitään vakavaa.
Pidän tavastasi kirjoittaa.
Odotan jatkoa.
~Lyn
-
Jatkoaaa!!! Tulen muuten hulluksi. Se jäi niin jännään kohtaa... Apuaa!!!
-
kuoleman synti: Kiitos kommentistasi. Minä aina sekoilen, kun en tiedä mitkä esineet toimivat Tylypahkassa, ja mitkä eivät. 8D
Ansqu: Hauskaa. ;D Minä ainakin tykkään hirveästi tuosta Miraclesta. ^^
Lyn: Hyvä ettet osaa ampua! :D
Beksu: Toivottavasti et tule hulluksi, muuten et pysty tätä lukemaan. 8D (P.S. Pidän avataristasi! ;) )
13 luku on jo tekeillä, jaksakaa vain odottaa. ;)
-
Hävettää. Nyt vasta pääsin lukemaan tämän. Ja OHHOH :o Sirre, Sirre, aijaijaiii. Tulee mielenkiintoista. ;>>>>
Eipä ole aikaa kriitikille, joten laitapa jatkoa! <3
-
jes jatkoo!!! :)
toivottavsti pia :D
hyvä ficci...
paitsi että en ees kommentoi "huonoja" (mun mielestä)
nyt alkaa olla jo väsyny (ei kellokaan oo viä paljoo mut silti)
JOO TAIDAN LOPETTAA AJOISSA!!!
-
Oih... Tämä on niiin ihana ... Rakastan Sirreä *kuolaa*
awwww...
Ja Lily ja James on niin loistava pari.... ;) Jatkoa vain kaipailisin... *virn*
-
O___O *tuijottaa viimeisimmän luvun viimeistä lausetta* SITÄ JATKOA JA VÄHÄN NOPEASTI, KIITOS! :D
Tämä on hyvä, vaikka välillä tuntuu etenevän vähän liian nopeasti. Kyllä sitä silti mukana pysyy. Vähän voisit hiljentää tahtia ja kuvailla esim. tunteita tai ympäristöä enemmän.
-
avada kedavra: Kiitos kommentistasi. :>
maikkimaa: Kiitos sinullekin kommentistasi. :'D
Herm-oo-nini: Sirre on kyllä aika ihana. ;)
Sarada: Kiitos kommentistasi ja neuvoistasi.
Eli jatkoa on tulossa tässä lähiaikoina, 13 luku on jo tekeillä. ;)
-
Aww, sain juuri luettua ilmestyneet luvut loppuun. Odotan jo innolla seuraavaa osaa, jäi niin "jännittävään" kohtaan. Sirius oli aika söpö tuossa lopussa. <3
Enkä nyt jaksa itkeä noista mp3 soittimista, laulajista yms, eiköhän niitä ole jo puitu riittävästi. :)
Eli jatkoa vaan tulemaan, niin olen taas onnellinen (toivottavasti!). ;>
(Ja sovitaan että tämä meni vain fanituksen piikkiin, rakentavasta ei puhuta ;)).
-
AAAAAAAAAAAAAAAAAKK!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!IHANA!!!! Sirius on niin <3!
Laita äkkiä se luku 13 tulemaan!! Tää on niin loistava, juoni on tosi hyvä!!
-
iinaliina: Kiitos ERITTÄIN paljon kommentistasi. Tämä tyttö on iloinen kun et mäkättänyt soittimista, laulajista yms. ;>
Mya Musta: Kiitos kommentistasi, Sirre on kuolattavan ihana. :D
-
Meilläkin on täällä kotona kiva haulikko ja voisin sen tuolta sängyn alta ottaa jos ei jatkoa tuu. Mä suorastaan VAADIN tähän niin täydellisen exelento ficciin jatkoa! Niin, lisää vaan kiitos. :D
Ensin ihmettelin tuota mp3-soitin juttua, mutta ei se ole niin kamala kömmähdys, että siihen kuolisi. Itse asiassa se sopi mainiosti tuohon kohtaa, mutta biisivalinnasta: yäk. cascada yyh ääh. Olisit voinu laittaa siihen jonku 70-luvun yyber nyyhkybiisin. Ei siitä sen enempää, mutta hyvin olet suomentanut kuitenkin :)
Enkä huomannut minkään sortin virheitä.
JATKOA! JATKOA HETI! :D
-
Orotan (lue: odotan) sitä kolmattatoista lukua, ihan vain vinkkinä ajattelin sanoa ;)
Rakentavaa ei ole mun päähän saatu tungettua, ehei. Mutta ei minua ainakaan ne mp3:set, TSH-elokuvat jne. häiritse, ne sopii tarinaan. Ei kaiken tarvitse olla aina niin realistista :D Etenkään kun on Tylypahkasta kyse.
-
fudge: Kiitos kommentistasi. Minunkaan mielestä biisivalinta ei ollut mikään maailman paras, mutta no... :o
Herm-oo-nini: Kiitos kommentistasi. Olet ehkä ensimmäinen, jota eivät häiritse nuo aikajutut ja se on hyvä asia. ;) Jatkoa on tulossa!
-
Ihana tarina! :D
Mutta kai jatkoa tulee...???
Se jäi niin ihanaan kohtaan ja rakastan muutenkin kelmi-ficcejä.
-
Mariq: Kiitos kommentistasi. ;)
Tässä teille 13 luku, joka on todella lyhyt. :P Enjoy!
Luku 13. Jason Ford, sydäntenmurskaaja
Jos katse olisi voinut tappaa, Sirius olisi jo makaamassa kuolleena lattialla, niin vihainen Gwen hänelle oli. Hän ei voinut uskoa, että Sirius, Tylypahkan koulun suosituin ja mäntein poika, voisi sitoutua jonkun kanssa. Se ei vain käynyt päinsä. Sirius tulisi pettymään ja todella pahasti, kun huomaisi, että Teresa ei rakastanutkaan häntä enää.
”Sirius… Ole niin kiltti ja älä tee sitä! Sinä tulet vain pettymään!” Gwen huudahti kauhistuneena ja otti Siriusta kädestä, heidän kävellessään Gwenin pakottamana kohti kirjastoa kirjoittamaan ainetta liemistä.
”Yritätkö sinä sanoa, että Teresa ei rakasta minua?” Sirius kyseli yrittäen pitää naamaansa peruslukemilla, mutta Gwen ei voinut olla huomaamatta hänen silmissään näkyvää masennusta.
”Minä… Minä en oikeastaan tiedä. Olen pahoillani, mutta tuntuu siltä, että hän ei enää o-oikein pidä sinusta!” Gwen mutisi.
”Just joo… Minä vaikka pakotan hänet,” Sirius murahti happamana ja työnsi Gwenin käden pois omastaan.
”Mitä Sirius oli tarkoittanut ”pakotan” sanalla?” Gwen ajatteli. Sirius saattoi puuhata jotain hämärää. Yhtäkkiä hänelle tuli tunne, että Sirius voisi mennä vain seksin takia naimisiin. Tai hän voisi raiskata Teresan, jos hän kieltäytyisi. Sitä Gwen ei sallisi! Hän tarttui Siriuksen käteen uusiksi, ja riuhtaisi heidät kasvokkain.
”Minä en todellakaan tiedä, en todellakaan, miksi olet niin kiinnostunut Teresasta”, Gwen kuiskasi silmät leimuten.
”Mitä?” Sirius huudahti pelästyneenä. Gwen otti kovemman otteen Siriuksen kädestä, aiheuttaen vinkaisun.
”Sinä puuhaat jotain, ja minä aion selvittää mitä!” Gwen sanoi vihaisena ja lähti lanteet keikkuen kirjastoon.
”Noo… Neiti epäluuloinen ei kai minua enää tarvitse”, Sirius mutisi katsoen Gwenin perään, ja lähti sitten itsekkin olkia kohauttaen takaisin Rohkelikkotorniin.
”Ovatko nämä nyt sopivat pelkälle lounaalle?” Teresa kysyi ja esitteli hänen päällään olevaa mustaa tiukkaa paitaa, jossa oli avonainen kaula-aukko ja sen lisäksi mustaa minihamettaan.
”Ne ovat mahtava yhdistelmä!” Rose sanoi ihaillen, pöyhötti hiuksiaan ja lisäsi niihin vaaleanpunaisen rusetin. Hän on aina ollut ihan himona vaaleanpunaiseen.
”Olen muuten huomannut viime aikoina, että Luihuisen Jason Ford on katsellut sinua”, sanoi juuri suihkusta tullut Lily.
”Ihan tosi?” Teresa kysyi hämmästyneenä, ja ajatteli Jasonia. Hän oli pitkä ja komea poika, jolla oli musta heviletti ja tummansiniset tuikkivat silmät. Hän oli ihan erilainen kuin muut Luihuiset.
”Tosi on. Ei kyllä mies minun makuuni, mutta sinähän olet hevityttö, joten sinulle hän saattaisi sopiakin!” Rose huusi yhtäkkiä vaaleanpunaisen serminsä takaa, jossa hän oli vaihtamassa vaatteita. Lily ja Teresa kikattivat.
”Minusta on hauskaa, että sinulla on kaikki vaaleanpunaista, toisaalta kuin Teresalla on kaikki mustaa!” Lily sanoi iloisesti samalla, kun harjasi vielä hiukan märkiä hiuksiaan. Teresa tyytyi hymyilemään. Hän oli miettinyt koko päivän vain Siriusta.
”Oletteko muuten nähneet Gweniä tänään?” Rose kysyi ja lisäsi vaaleanpunaista luomiväriään.
”Hän meni Siriuksen kanssa kirjastoon heti aamusta”, Lily sanoi ja puki hänen hiuksiinsa sopivan punaisen kauluspaidan. Vain yksi sana tuntui tavoittavan Teresan mielen.
”Siriuksen?” Hän kysyi kulmiaan kohottaen.
”Aivan niin. Miksi se sinua niin paljon liikuttaa? Eikö sinun pitäisi unohtaa jo Sirius?” Rose huusi lattian kamaralta, mistä hän etsi vaaleanpunaisia sukkiaan.
”Niin kai sitten…” Teresa huokaisi äänekkäästi ja jatkoi kajaalin laittamista.
”Teresa kulta, unohda jo Sirius. Hänestä ei ole mihinkään, hän on vain haiseva naistennaurattaja, joka pyörii koko ajan tiellä”, Lily sanoi huolestuneena ja halasi Teresaa. Teresa ei kestänyt enää. Sirius oli satuttanut häntä pahasti, eikä hän ikinä voisi unohtaa sitä. Samalla kun Teresa purskahti itkuun, hänen sydämestään murtui pieni palanen.
”MITÄ?! ONKO PAHANTEKO VIIMEIN JA VIHDOIN SEKOITTANUT PÄÄSI LOPULLISESTI?!” James karjui niin kovaa, että muut rohkelikot käänsivät uteliaina päänsä häntä kohti.
”Turpa kiinni James, tai hiljennän sinut itse!” Sirius virnuili ja otti siirappitortun isolta hopeiselta lautaselta.
”Sinä et voi tehdä tätä minulle… Viimeisenä vuonna vieläpä, perkele!” James mutisi ja hakkasi päätäänsä pöytään.
Remus ja Peter vain virnuilivat toisilleen ja jatkoivat syömistä.
”Sieltähän se minun morsiameni tuleekin!” Sirius huusi ja iski silmää ystävilleen. James viimein jaksoi nostaa päänsä järkytykseltään. Lily, Rose, Gwen ja Teresa kävelivät rinnakkain suureen saliin. Remus viittoili Gweniä ja muita istumaan heidän seurakseen, mutta Gwen vain huitoi kättään kieltäytymisen merkiksi ja yritti saada kasvoilleen pahoittelevan ilmeen. Tytöt istuivat vähän matkan päähän pojista.
”Miksi et vilkuttanut Roselle?” James sanoi hymyillen samalla kun itse vilkutteli Lilylle, jolta sai lentosuukon. Jamesin massussa tuntui hullunkuriselta. Hän ei ikinä voisi kyllästyä Lilyn kaltaiseen tyttöön.
”Me pantiin poikki… Siitä on vähän yli viikko, en vain halunnut että te saatte tietää”, Peter sanoi alakuloisena. Remus taputti häntä olkapäälle myötätuntoisesti.
”Minä ainakin hyppäisin tähtitornista jos Lily jättäisi minut, mutta en kehota sinua tekemään sitä”, James sanoi ja mässäili viimeistä siirappitorttuaan.
”Mitä Teresa tuon kanssa tekee?” Sirius kysyi äkillisesti ja katsoi silmät yhtenä viiruina miten Teresa ja Jason juttelivat yhdessä vähän matkan päässä.
”En minä vaan tiedä. Kuulin, että Jason on hyvin suosittu poika, ehkä jopa suositumpi kuin sinä”, Remus sanoi ja harhaili omissa ajatuksissaan.
Sirius nyrpisti nenäänsä. Teresa nauroi kovaan ääneen ja katsoi Jasonia silmät tuikkien. Sirius katsoi Teresaa, jolloin heidän katseensa kohtasivat vähäksi aikaa, mutta Teresa oli päätöksensä tehnyt ja antoi Jasonille pikaisen suukon poskelle ja lähti kohti portaita. Jason jäi seisomaan paikalleen kuin ei olisi uskonut mitä oli tapahtunut. Muutama oppilas vihelsi. Siriuksen sappi kiehui ja hänen kokopäiväinen kiukkunsa oli juuri saavuttamansa huippuaan.
"Rauhoitu Anturajalka! Kyllä me tuolle ihrapallolle näytetään", James hymyili loistavaa Pepsodent-hymyään.
"Hän on niiiiin ihana!" Teresa huusi iloisesti tyttöjen makuusalissa, johon he olivat tulleet lepäämään raskaiden oppituntien jälkeen.
"Rakastuneen puhetta", Lily virnuili ja jatkoi, "Olet muuten ollut tänään tosi hiljainen, Gwen. Vaivaako sinua jokin?"
"Ei ei... Ei kerrassaan mikään," hän vastasi mietteliäänä.
"Oletko varma?"
Gwen nyökkäsi. Hän todella toivoi, että Sirius ei menisi kosimaan Teresaa. Tai siis, eihän siinä voinut olla mitään järkeä, eihän?
A/N: Aijjai, todella lyhyt kyllä. :o Mutta kommentteja todella toivoisin. Nyt täytyy sanoa, että ficcini jää taas hetkeksi aikaa tauolle, mutta kyllä se siitä jatkuu. :)
-
Hah, en usko, että Sirius vain VOISI mennä seksin takia naimisiin.. Uskon että hän menisi VAIN seksin takia ;D Hyvä luku oli, jatka samaa rataa : )
-
Vihdoinki jatkoa :3
Ihan mukava jatko, tosin vieläkin on sama ongelma. Liian lyhyitä ja nopeita kappaleita. Kuvailua ja vuorosanojakin saisi olla enemmän. Jos tämä ei olisi ollut näin lyhyt oisin voinut jopa kyllästyäkin. Tarinakin on ehkä turhankin liioiteltua. Sisältöä kaivataan. (anteeksijosolenniinnegatiivinen)
Onhan tämä silti ihan hyvä ja luettava! Ja ideatkin ovat aika jees. ^^ Etenkin Siriuksen sekoilut..
Ja ficci on näköjään tauolla, joten jatkoa on (taas) turha odottaa pian. : < Mutta toivottavasti tulisi pian!!
-
Luvut sais olla pidempiä, mutta muuten tää on kelpo ficci. :)
Jatkoa pyydän, vaikka tämä onkin tauolla!
-
-Anerya-: Hahah, niinhän se ehkä onkin. :) kiitos kommentistasi.
avada kedavra: Myönnän, että en ole mikään paras kirjoittamaan, mutta yritän parhaani. Kiitos kommentistasi. :)
Sierra: Lukujen pituudesta minäkin olen hiukan ärsyyntynyt. En yleensä jaksa kirjoittaa samaa lukua kauaa. :''D
-
Hmmm... Hämmentävää.
Juoneltaan tää toimii hetkittäin tosi hyvin,mut tunteiden kuvaamista
sais olla enemmän. Ite rakastan Jamesiä ja Lilyä,joten toivoisin et
niihin keskityttäis enemmän.
Muutamat asiat häiritsi todella paljon, esimerkiksi ficcin alussa
James katsoo Lilyn PERSETTÄ. Omasta mielestäni todella huono
sana valinta. Sitte se viittaus TSH-leffaan,et miksei kirjaan.
Ja toi MP3-soitin ja Cascadan kappale. Seuraavaa ficciä kun
alat kirjoittamaan niin muista ottaa selvää a. mitkä laitteet
toimivat Tylypahkassa, b. koska ne on keksitty/julkaistu oikeasti.
mutta jatkoa vaan kehiin <3
-
Hyvä ficci, toivottavasti ei oo kauaan tauolla. Tahdon tietää miten Siriuksen käy. Kappaleet vois ollla pikkasen pitempiä. Mutta jatkoa odotan innolla :)
-
Jatkoa ! :) *kuolaa*
"Rauhoitu Anturajalka! Kyllä me tuolle ihrapallolle näytetään", James hymyili loistavaa Pepsodent-hymyään. IHANA JAMES <3
Joo, niin tää oli hyvä, onko Sirius oikeesti kosimassa? Apua :D
Joo mutta jatkoa odotellen,
themarauders
-
Oliko nyt sit reiluu jättää tää tälläseen kohtaa? ;D ;D Ei todellakaa :D
Tosi söpöö, jos Sirius kosii Teresaa ;D ;D ;D ;D ;D ;D
Luin koko ficcin alusta asti ja kaikkein paras kohta oli se tyynysota. Nauroin ääneen ja niin kovaa, et naapuritki todennäkösesti kuuli sen ;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D
Äkkii jatkoo.... ja tauko pois HETI!!! ;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D
<3
-
MAH-TA-VAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Anturajalka kosimassa???????? ;D Tosi outoa, mut niin söpöä ;)
Vähän jäi säälitämään toi Peter. Sillä ei oikein koskaan onnista
Mut jatkoo ootan innolla ja sen on parasta ilmestyä ÄKKIÄ.
-
Tä on tosi upee ficci,pidän sin kirjotustyylist ja näist parituksist:Dmut pistä sitä jatkoo tulemaan
-
Hehe. Koko ficci luettu putkeen ja onnittelut vaan, koukussa ollaan ^^
Hmm... Suhteellisen peruskelmiähän tää on. Mutta ei se mitään, peruskelmissä ei ole mitään vikaa ;D
Pidin erityisesti (varsinkin alussa) siitä kuinka olit saanut kerrankin Remuksen ihastuksen vähän enemmän esille kuin normaalisti. Repesin aivan täysin tälle:”Ajattelin, että oletko kenties raiskannut hänet kun häntä ei vielä näy?” Sirius kysyi vakavana.
*kierii naurusta lattialla*
Kiinnitin myös huomiota siihen, että koulupukujen(-kaapujen) käyttö on vähäistä, ja tosiaan myös nuo mp3 ja Cascada jutut ovat hieman väärässä aikakaudessa. Ja kuten aiemmin joku kommentoikin, niin miksi mainitsit TSH-leffan etkä kirjan, sillä eikö kirja olisi sopinut aikaan paremmin..? Mutta eivät ne ainakaan mun lukukokemusta hirveästi hatanneet.
Ihmettelin myös siinä yhdessä vaiheessa(sori luvun numero ei jäänyt päähän..), kun Lily vaikutti niin torjuvalta Jamesia kohtaan, vaikka oli jo isekin hiipinyt tämän sängyn viereen keskellä yötä. Tuntui vaan oudolta, että sen jälkeen Lily edelleen mietti esim. sitä sukunimi asiaa.. (Hiusten halkomista, tiedän.)
Ja -Anerya- pyyhin kommenttisi takia naurunkyyneleitä silmäkulmastani!Hah, en usko, että Sirius vain VOISI mennä seksin takia naimisiin.. Uskon että hän menisi VAIN seksin takia
X'''DDDD
Mutta siis KIITOS Luthienne ja JATKOA kaivataan!!!
-
Olen todella kiitollinen kaikkien kommenteista, tulin nyt pitkästä aikaa käymään tälläkin foorumilla. Ikäväksenne minun täytyy sanoa, että jätän tämän ficin tähän.
Syynä on yksinkertaisesti se, etten näe mitään syytä enää jatkaa tätä (kommenteistanne huolimatta), eikä minulla ole enää mitään intoa tai inspiraatiota tähän. Lisäksi mielestäni tämä on niiiin huono ettei toista. : D Ei, ei johdu teistä että jätän tämän kesken, vaan ihan omaa laiskuuttani. Toivottavasti ette tapa minua.
Pahoitteluni, mutta toivottavasti teillä oli hauskoja hetkiä tämän surkean ficin kanssa.
Ehkä vielä joskus, voisin kirjoittaa paremman kelmificin, kunhan harjaannun ensin lisää. = )
-Luthienne
-
Hieno puhe beibs, hieno puhe! Kyllä sä tätä jatkamaan tuut ;) <juoni> >:D
-
NOOOOOOOOUUUUUUU!!!!!!!!!!!! :o Miksi teet tämän minulle (tai siis meille kaikille innokkaille lukijoillesi)?? *itkee hillittömästi* :'(
Nyt sanon sinulle pari sanaa >:( :
Ensimmäiseksi: Tämä EI ole huono tai surkea.
Ja toiseksi: Sinä kyllä löydät vielä inspiraatiosi tähän ficciin, enkä aio menettää vielä toivoani.Jään siis vielä odottelemaan jatkoa, vaikka se olisikin turhaa.Nyyh :'(
Anteeksi muuten se edellinen kommenttini. Olin niin huumaantunut tästä ihanasta ficistäsi, etten osannut sanoa mitään järkevää :-[
Nyt on kyllä pakko mennä huumoriosastolle etsimään jonkunlaista piristystä tähän ankeuden iltaan. (Tai oikeastaan yöhön)
-
Mä haluun jatkoa-
-An_n
-
MITÄÄÄÄ?!?!?!? >:(
Ei jatkoa??
Sain just luettua tän läpi ja oli aivan järkytys, kun alussa ei ollut ollenkaan kommentteja!!
Niin hyvä ficci alusta alkaen, ja niin hyvin kirjoitettu! Harmitti hirmuisesti, kun en ollut aikaisemmin lukenut tätä, mutta nyt luin ja se lopetetaa... :'(
Niin ja kirjoitit:
Lisäksi mielestäni tämä on niiiin huono ettei toista. : D Ei, ei johdu teistä että jätän tämän kesken, vaan ihan omaa laiskuuttani. Toivottavasti ette tapa minua.
kumoan väitteesi:
TÄMÄ ON PARAS KELMIFICCI jonka olen lukenut (luen paaaljon kelmi ficcejä!)
Ja kyllä! Jos et jatka... tapan ;) (vitsi, vitsi)
Mutta tämäää oli vaaaan niiiin hyvä! Kaikki ne tyynysodat jne. saivat nauramaan minut hillittömästi!
Sekä:
NOOOOOOOOUUUUUUU!!!!!!!!!!!! :o Miksi teet tämän minulle (tai siis meille kaikille innokkaille lukijoillesi)?? *itkee hillittömästi* :'(
Nyt sanon sinulle pari sanaa >:( :
Ensimmäiseksi: Tämä EI ole huono tai surkea.
Ja toiseksi: Sinä kyllä löydät vielä inspiraatiosi tähän ficciin, enkä aio menettää vielä toivoani.Jään siis vielä odottelemaan jatkoa, vaikka se olisikin turhaa.Nyyh :'(
Olen niin samaa mieltä Luna R. kanssa! Minä varamaan käyn tarkistamassa (turhaan) tästä ficcistä jatkoa!
Olet mielettömän hyvä kirjoittamaan jajaja muutenkaan juonessa ei ollut mitään vikaa!!
Kun luin tätä ficciä pelkäsin, että se loppuu koko ajan ja sitten luin viestisi, jossa ilmoitit lopettavasi... >:( >:( >:(
Minä niiiin kovasti toivon (tämän melko vihaisen viestini jälkeen), että kirjoittaisit yli-innokkaille lukijoille jatkoa!! ;D
Camiela
-
Et sä nyt voi tätä tähän kohtaan jättää!!
Luin kaikki osat putkeen ja nyt jäi paha kelmivaihe päälle. Rpesin muutaman kerran tosi pahasti tälle sun tekstille ja jäin pahasti koukkuun.
Jatkoa, jooko? <3
-
Voi kökkelssöni teitä ihmisiä. :D
Tulin nyt sitten pitkän ajan jälkeen käymään täällä ja huomasin kommenttinne.
Luin oman ficcini uudestaan loppuun ja mielestäni olen harjaantunut rutkasti lisää tähän verrattuna.
Hyvin todennäköisesti en jatka tätä enää, mutta ajattelin aloittaa toisen kelmificin tästä kun kerkeäisin, mikäli ihmisillä vielä kiinnostusta on.
Ja se tosiaan tapahtuu toisella nickilläni, Tessailla, tällä en enää käy.
Kiitos kommenteistanne, tuntuu hyvältä että joku on voinut pitääkin näin huonosta ficistä. :'D
-
:'( :'( :'( :'(
Sä olet hyvin julma ihminen.. :(
:'( :'( :'(
NeitiMusta..
(kaikki hyvä loppuu aikanaan, vai mitä? :'( )
-
No höh, löydän kaikki fikit loppuun kirjoitettuna, okei, en aina, aika usein tai yleensä... Kommaan paremmin, kun oon lukenut fikin!
BÄÄH! Olisin halunnut lukea lisää!!! Tosi hyvä toi Sirius/Teresa paritus, pidin siitä. Ylipäätään hyvä tarina, vaikkakin jotain virheitä ja epäluonnollisuuksia löytyi... Annan niiden jäädä nyt omaan arvoonsa, sillä nähtävästi tähän ei tuu jatkoa. :((