Kirjoittaja Aihe: Kirjat & kirjasarjat #3  (Luettu 80765 kertaa)

Ingrid

  • Ryöväriruhtinatar
  • ***
  • Viestejä: 3 404
Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Vastaus #280 : 01.01.2024 11:44:36 »
Olisiko joku sattumoisin lukenut Lucinda Rileyn The Seven Sisters -sarjaa? Onko sitä suomennettu, vai oletteko lukenut englanniksi? Mitä piditte? Punnitsen tässä paraikaa itse, alanko lukemaan sarjaa ja kuulisin mielelläni, millainen lukukokemus se on finiläisille ollut. :)

Moon dust in your lungs, stars in your eyes,
you are a child of the cosmos, a ruler of the skies.

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Vastaus #281 : 01.01.2024 12:13:36 »
Ingrid, muistelin että tuosta sarjasta oli keskustelua jossain vaiheessa, ja niin olikin: Vendela kyseli kokemuksia luettuaan saman kirjailijan toisen kirjan, joka ei sykähdyttänyt, ja itse olin juuri yrittänyt aloittaa Seitsemää sisarta -sarjaa tällaisin tunnelmin:

Lainaus
Ilmeisesti niistä pidetään paljon, mutta en oikeastaan ymmärrä, miksi. Yritin kuunnella ensimmäistä osaa äänikirjana syksyllä ja alku oli mielestäni ihan OK, mutta sitten kirjassa hypättiin sellaiseen menneisyyteen sijoittuvaan jaksoon, joka vain jatkui ja jatkui ja oli mielestäni todella tylsää kuunneltavaa. Luovutin lopulta kokonaan ja jätin kirjan kesken.

Myös hiddenben oli hieman samoissa tunnelmissa, eli vaikka kirjasarja onkin ollut todella suosittu, ei se kaikille ole kolahtanut. Olen ymmärtänyt, että muutkin osat ovat aika samantyylisiä, tosin lukematta paha sanoa, olisiko jatko-osat olleet paremmat. Sitä en myöskään tiedä, voisiko sarja olla alkukielellä parempi, itse yritin lukea/kuunnella vain suomennosta.

Itse olen viime aikoina lukenut lähinnä hömppää sekä Robert Galbraithin uusimmat kirjat. Kotimainen Unohdettujen unelmien kirjasto Liina Putkoselta oli ihan mukava hyvänmielen kirja, tosin olisi sopinut kesälukemiseksi paremmin, koska sijoittuu kesäaikaan. Toisenkin kesään sijoittuvan kirjan satuin lukemaan, nimeltään Joka ikinen kesä, kirjoittaja Carley Fortune. Tässä oli ihanaa jännitettä päähenkilöiden välillä ja jokin salaisuus, jonka takia tiet olivat aiemmin eronneet. Kuitenkin kaksi asiaa lässäytti minulla lukukokemuksen ihan täysin:
Spoiler: näytä
Suuri salaisuus olikin pettämistapaus, mistä jäi paha maku suuhun.
Myöskään en pitänyt siitä, että vaikka kirjassa kuvailtiin monenlaisia seksikohtauksia pääparin välillä, silti vanhanaikaisella tavalla kuvattiin juuri ennen heidän ensimmäistä yhdyntäänsä, että ”he eivät olleet koskaan harrastaneet seksiä”. Olin tyrmistynyt, että mitäs ne kaikki käsihommat ja vaatteet päällä hinkuttamiset sitten olivat :D


Luin myös nyt joululomalla Shelley Readin Minne virta kuljettaa, joka oli kyllä mukaansa tempaava ja ehkä hieman samanlainen yksinäisen naisen selviytymistarina, kuin Suon villi laulu. Eli jos pidit siitä, kannattaa lukea myös Minne virta kuljettaa!
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 437
  • ava by Rosmariini
Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Vastaus #282 : 01.01.2024 16:07:49 »
Ingrid, minä olen lukenut ensimmäiset kolme sisarta (kirjaa) ja kolmas on ollut niistä ehdottomasti tähän mennessä paras. Mulla tökki ensimmäisessä tuo sama menneisyysjakso kuin Vendelalla, joskin eri syystä: se ei ollut tylsä, mutta päähenkilö selvisi kaikesta laittamatta tikkua ristiin (tyyliin valitteli jotain juttua illalla ja aamulla se olikin taianomaisesti ratkennut hänen mielikseen). Ja Rileyn kirjoitustyylissä kyllä näkyy, että hän on alunperin sanellut juonet sanelimelle. Etenkin dialogi on väliin tosi jäykkää. Mutta siis henkilökohtaisesti ajattelen, että ainakin juonet paranevat sarjan edistymisen myötä.
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Vastaus #283 : 01.01.2024 20:16:19 »
Olisiko joku sattumoisin lukenut Lucinda Rileyn The Seven Sisters -sarjaa? Onko sitä suomennettu, vai oletteko lukenut englanniksi? Mitä piditte? Punnitsen tässä paraikaa itse, alanko lukemaan sarjaa ja kuulisin mielelläni, millainen lukukokemus se on finiläisille ollut. :)
Ingrid, minä luen paljon kaikenlaista, ja olen lukenut tuon sarjan kokonaan myös. Osan kirjoina, osan äänikirjoina kuunnellen. Se on kokonaan suomennettu, kahdeksaskin kirja tänä vuonna, eli kumpi kieli vain enemmän sinua miellyttää. Rehellisesti sanottuna, se on perus viihdekirjallisuutta. Et varmastikaan menetä mitään, jos jätät lukematta, mutta toisaalta, jos tykkäät sellaisesta, niin tuossa on ainakin valtavasti luettavaa! :D

Hyvinä puolina (minun näkökulmastani):
- Paksut kirjat -> ei lopu kesken
- Pitkä sarja -> sama juttu, on mukava palata tuttujen hahmojen pariin
- Paikoin ihan mielenkiintoisiakin aiheita ja mukavia henkilöhahmoja
- Useimmissa kirjoissa vähintään toinen juonilinja (nykyisyys tai menneisyys) oli hyvä ja oikeasti kiinnostava

Huonoina puolina (edelleen minun näkökulmastani):
- Todella ärsyttävää toistoa, turhaa jankkausta samoista asioista moneen kertaan (kirjat olisi voinut kustannustoimittaja tms editoida ja olisi lähtenyt varmaan satoja sivuja, eikä kokonaisuus olisi kärsinyt mitenkään - tätä ehkä tosiaan selittää se, että syöpäsairas kirjailija saneli kirjat kirjoittamisen sijaan)
- Paikoin hahmot olivat minusta vain yksinkertaisesti typeriä ja toimivat ihan hölmösti ja terveen järjen vastaisesti
- Paikoin tilanteet, hahmot ja asiat, joita kuvattiin olivat niin epäuskottavia, että jopa minulla meinasi mennä hermot
- Minun oli ekasta kirjasta lähtien vaikea kuvitella Papa Saltin motiiveja teoilleen, vaikka viimeisessä kirjassa ne kyllä sitten viimein selvisivät. Siihen mennessä olin kyllä kehittänyt ukkoon jo melkoiset antipatiat, joka vaikutti katsantokantaani vahvasti.

Nyt jos tietäisin valmiiksi, en välttämättä lukisi ollenkaan. Toisaalta en myöskään kadu yhtään, että luin, koska lukukokemus se oli siinä missä muutkin.  :D Muistan, että kun ekaa kirjaa promottiin, mietin toiveikkaana, että ehkä tässä olisi kiva, pitkään jatkuva sarja. No olihan se joo, mutta ei herättänyt kyllä minussa sen syvempiä tunteita. Voisi sanoa, että olisin toivonut pitäväni siitä enemmän.

Oma suosikkini taisi olla se, joka sijoittui Australiaan, Helmen sisar, ja Afrikkaan keskittyvä Auringon sisar (joskin siinä huumeriippuvuuden käsittely tuntui inhottavan kevytmieliseltä). Vähiten kiinnosti Kuun sisar, jossa en tykännyt kummastakaan henkilöhahmosta, nykyisestä kuin menneestäkään kovin paljon. Myös Myrskyn sisar jäi minulle etäiseksi, joskin viimeisissä kirjoissa Ally oli kiinnostavampi.

Suosittelen, että kokeilet yhden, ja jos jää epävarma olo, tuskin kannattaa jatkaa. Jos taas jokin sykähtää sisälläsi, niin lue ihmeessä ja nauti! :D Onhan noilla kirjoilla valtavasti faneja pitkin maailmaa, niin lukijastahan se enemmän riippuu.


Lucinda Rileyn kirjoista noin yleisesti - olen lukenut niistä melkein kaikki, ja jokaisessa minua jollain tapaa ärsyttää se tapa, jolla suhtaudutaan miehiin ja heidän "pikku virheisiinsä". Riley toki oli vanhempi ihminen ja ehkä elänyt sitä aikaa, että miehet nyt vaan ovat sellaisia, mutta rakastetaan heitä nyt kuitenkin...  ::) Toki osa näistä myöhemmin julkaistuista kirjoista on jo vanhoja ja varsin 90-luvulta lähtöisin, eli sekin selittää asiaa osaltaan.

Jossakin kirjassa otti suunnattomasti päähän, että se oli olevinaan "suuri rakkaustarina", kun käytännössä siinä oli rehvakas äijä, joka himoitsi jokaista nuorta naista, ja oli olevinaan niin suurta tähteä että. Tämä tarinan sankaritar ihastui häneen jo lapsena, tietämättä että ukko jätti jopa hänen isosiskonsa yksinäisen lapsen äidiksi ja pilasi tämän elämän, luomatta ajatustakaan koko asialle. Kun sitten nuorena ja kokemattomana sai tämän miekkosen huomion osakseen, mikä olisi voinut olla autuaampaa? Ja vaikka tarinassa olisi ollut kunnollinenkin mies, niin aina valitsi sen inhottavan tyypin, joka kohteli häntä huonosti, ja vielä kuolinvuoteella julisti että ei koskaan tule hänelle toista rakkautta... :-X Voin pahoin jo ajatuksesta, että tuollainen olisi jonkun mielestä romanttista ja suurta rakkautta...
« Viimeksi muokattu: 01.01.2024 20:36:12 kirjoittanut Fiorella »

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 201
Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Vastaus #284 : 02.01.2024 10:10:44 »
Minulle jäi tuosta Thelinan mainitsemista Joka ikinen kesä aika samanlaiset fiilikset! Tavallaan tykkäsin siitä mutta loppu oli sitten pettymys. Se oli helppo kuunnella ja tarina eteni kivasti, mutta ei se lopulta ollut sellainen sykähdyttävä kokemus kun olisin toivonut.

Minä kuuntelin myös tuon Minne virta kuljettaa ja itselleni se oli pettymys. Odotin tosiaan jotain Suon villi laulu-tyyppistä mutta jotenkin tapahtumat olivat vähän liian yliampuvia ja amerikkalaisia minun makuuni. Ymmärrän kyllä kirjan viehätyksen :)

En ole tainnut muistaa fiilistellä täällä noita uusimpia Robert Galbraitheja :D Reilu vuosi sitten ilmestynyt Sysimusta sydän oli tosi hyvä ja tykkäsin siitä enemmän kun sarjan aikaisemmasta osasta. Tämä uusin Kuolema kintereillä tuntui olevan vielä parempi :) Tässä oli juuri sopivasti jännitystä ja yritin kovasti säästellä tämän kuuntelemista mutta lopultahan se tuli ahmaistua aika nopeasti ;D Olen tyytyväinen että jotkut asiat etenevät tässä sarjassa, esim Charlotten suhteen. Vaikka asiat eivät toki aina ole positiivisia niin hyvä että jotain tapahtuu eikä vellota koko ajan samassa. Nyt odotan jo innolla milloin seuraava osa ilmestyy, koska kirja jäi varsin mielenkiintoiseen ja kutkuttavaan kohtaan! Itselleni oli myös mukava yllätys että nämä kaksi viimeisintä ilmestyivät vain vuoden välein! Mikä fiilis Thelinalla on näistä? Entä oletko Fio ehtinyt lukea näitä? Tai joku muu?

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Vastaus #285 : 02.01.2024 13:09:04 »
Vendela, luin tuon uuden kirjan loppusyksystä, ja täytyy sanoa, että kyllä sama kokemus oli kuin sinullakin - tapahtumat pitävät jännityksessä ja etenkin tämän viimeisimmän kanssa en olisi malttanut millään laskea käsistäni! Että kaikesta kritiikistä huolimatta, kyllä kirjailija on taitava luomaan tällaista jännitettä, joka koukuttaa lukijan!

Vähän tarkempaa asiaa juonesta spoileritägin alle.  :)
Spoiler: näytä
Minua hiukan ärsyttää se, että jatkuvasti vatvotaan tuota suhdetta eestaas, eikä kuitenkaan mitään oikeasti ikinä tapahdu ja aina ollaan väärässä käsityksessä toisen tunteista. Toisaalta tiedostan, että oikeastaan kaikki menisi totaalisesti pilalle, jos kaksikon suhde toteutuisi oikeasti. Heillä on niin erilaiset tavoitteet elämälleen, että vastassa olisi varmoja pettymyksiä ja siinä samalla menisi sitten ystävyys ja luottamuskin pilalle. Ehkä sarja päättyisi onnellisesti siihen, että rakkaus tulee todeksi, eikä ikinä jatkettaisi siitä pidemmälle, että joutuisi toteamaan elämän realiteetit...  ;) ;D ::)

Charlotesta oli ilo päästä eroon. Pelkäsin koko ajan sitä, että kohta ollaan pulassa sen toisen tytsyn kanssa, mutta onneksi sentään ei. Cormoranissa ottaa päähän se idioottimainen ajatus, että kun nyt ei kerran tosirakkautta saa, niin sama se, ketä sitten kuksii. Robinin sijassa pitäisin tuota todellisena turn-offina. Ehkä pitäisi ajatella se elämän realiteettina, kun eihän ne kirjassa tiedä samaa kuin lukija, mutta joka kerta se ärsyttää, että Corm on niin aivoton joissain asioissa!  ;D

Sysimusta sydän oli minustakin edeltäjiään parempi ja tosi koukuttava, mutta tämä Kuolema kintereillä oli todellakin ihan pitelemätön. Kultti-teema oli kauhea ja järkyttävä ja samaan aikaan todella uteliaisuutta herättävä. Olin suorastaan hämmentävän huolissani Robinin puolesta ja mietin kovasti tapahtumien post-traumaattisia vaikutuksia häneen. On kieltämättä jännä, että joku sarja tosiaan muuttuu vain paremmaksi jatkuessaan; minusta tämä on sellainen. Mietinkin, oletko jo lukenut ja mitä mahdoit pitää, Vendela, mutta olen ollut niin kiireinen, etten ole kerinnyt erikseen kysymään. Kiva kun nostit aiheen pinnalle!

Tämä on myös sellainen kirja, että linjasin sen varmuuden vuoksi kirjagramini ulkopuolelle, enkä myöskään ostanut kirjaa vaan lainasin kirjastosta, joten jäin kaipaamaan keskustelua siitä jonkun kanssa. Melkein olisi jokin terapeuttinen keskustelu heti lukukokemuksen jälkeen ollut tarpeen, sen verran intensiivinen se oli. ;D Rehellisesti sanoen jopa mietin, että jos on joku herkempi lukija, tuosta voisi vaikka ahdistua.

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Vastaus #286 : 02.01.2024 15:43:32 »
Samoja tunnelmia Sysimusta sydän sekä Kuolema kintereillä -kirjoista! Varsinkin jälkimmäinen oli todella hyvä ja allekirjoitan oikeastaan kaiken, mitä Fio tuossa sanoi :D Minullekin tuli yllätyksenä, että kaksi kirjaa oli ilmestynyt näin lyhyen ajan sisään, olin ilmeisesti ollut niin kauan kirjaston jonossa Sysimustaa sydäntä odottamassa, että sillä aikaa oli jo seuraavakin ehtinyt ilmestyä ja sain lukea ne peräkkäin. Sysimustaa sydäntä oli välillä vähän vaikea lukea, kun nettikeskustelut etenivät usealla palstalla rinnakkain monen monta sivua, joten piti joko lukea niitä rinnakkain tai lukea yksi monen sivun keskustelu loppuun ja palata sitten sivuja takaisinpäin, jotta voi lukea seuraavan alusta. Tämä ongelma tosin poistui, kun siirryin äänikirjaan, siinä oli luettu yksi keskustelu alusta loppuun ja sitten seuraava siihen perään. Ja vielä muutama juttu Kuolemasta kintereillä:

Spoiler: näytä
Puolisolle sanoin, että jos nämä päähenkilöt ei kohta ala pussata, niin viskaan koko kirjan seinään ;D no en sitten viskannut, kun oli muuten niin hyvä, kulttiteema oli kyllä ihan todella mielenkiintoinen ja sinne soluttautuminen hyvin jännittävää. Nyt kyllä jännityksellä saa odottaa, mitä käy seuraavan osan alussa. Oli kiusallista, että Cormoran ajautui tekemisiin tavattoman ärsyttävän Bijoun kanssa, mutta onneksi siitä ei kehkeytynyt ihan valtavia ongelmia. Charlotten kohtalo ei toisaalta yllättänyt, hän ei selvästi ollut terve eikä hyväksi Cormille. Robin on kyllä alkanut huomata uudessa suhteessaan tekijöitä, jotka avioliitossa kaihersivat, mikä on hyvä - hän on siis oppinut jotain. Kunhan hän vielä saa rohkeutta kiskoa itsensä irti, jos niin todella haluaa. Näinköhän Ryanin entinen alkoholismi palaa ja on yksi tekijä suhteen mahdollisessa rikkoutumisessa...  Yksi asia muuten ärsytti minua, nimittäin se että Cormoranin kuvattiin laihtuneen huomattavasti - ikään kuin häntä ja kaunista Robinia voisi ajatella pariksi vasta sitten, kun Cormoran ei enää ole ylipainoinen. Toki hyvä hänelle, että elää terveellisemmin, mutta jotekin tuli heti tuollainen mielikuva, kun häntä kuvailtiin jotenkin niin komistuneeksi ja Robinkin huomasi asian eri tavalla.
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 201
Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Vastaus #287 : 02.01.2024 16:31:19 »
Tosi samalaisia fiiliksiä meillä siis noista Galbraithin viimeisimmistä :D Minäkin pistän nyt spoilerin taakse, jos täällä on sellaisia jotka haluavat nuo kirjat lukea :)

Spoiler: näytä
Kyllä tässä on kohta tapahduttava jotain ;D Tässä viimeisessä kirjassa oli jo niin monta kertaa noita tunteiden pohtimisia puolin ja toisin, ja lopussa Cormoran sanoi asian ihan ääneenkin! Tosin ymmäritikö Robin sitä, tai halusiko ymmärtää, on sitten asia erikseen. Mutta luulen vähän samalla tavalla kuin Thelina, että ehkä tuo tuokyinen suhde kaatuu joko alkoholiin tai sitten mustasukkaisuuteen. Luin tuossa muuten yhden englanninkielisen ficinkin tuon kirjan jälkeen kun jäi niin nälkä ja kaipuu tätä paritusta kohtaan. Mutta eihän se tietenkään ollut yhtään sama asia! Ihan oli väärin kirjoitettu koko näiden kahden välinen kemia ;D Eli on vain odotettava seuraavaa kirjaa ja sitä että kirjailija lopulta kirjoittaa heidät yhteen. Luulen, että parasta olisi kun sarja päättyisi sitten siihen kun nämä lopulta saavat toisensa.

Minusta näissä kahdessa viimeisessä oli todella mielenkiintoiset juonikuviot! Tuo Sysimustan sydämen nettimaailma kolahti ja tarina oli rakennattu minusta uskottavasti. Tuo rinnakkain kulkeva keskustelu oli tosiaan haastava. Koin sen hankalaksi äänikirjaa kuunnelessa kun olisin kaivannut konkreettista tesktiä missä näkee kuka sanoo mitä mihinkin aikaan. Yritin sitä sitten välillä seurata BookBeatin ekirjasta mutta vähän hankalaa se oli. Eli vähän meni päinvastoin kuin Thelinalla.

Tässä Kuolema kinteriellä oli tosiaan aika rankkoja teemoja ja Fion tapaan mietin, että ei kyllä ihan joka lukijalle käy tämä. Jännitin tosi paljon Robinin puolesta mutta lopulta hän pääsi yllättävän vähällä siellä farmilla. Pelkäsin koko ajan, että hänet raiskataan mutta onneksi siihen asti ei menty. Lisäksi oli helpottavaa, että etsivätoimiston osuus asiassa päättyi ja jatkotutkinta siirtyi oikeille viranomaisille.

Minä en kiinnittänyt huomiota tuohon Cormoranin laihtumiseen! Toki nyt kun sanoit siitä Thelina, niin onhan tuo ehkä vähän mielenkiintoista että miksi näin on tehty. En tiedä sitten onko taustalla joku ajatus siitä Cormoranin proteesista että hoikempana hänen on helpompi olla sen kanssa. Kun eikö jossain kirjassa (oliko se tuo Sysimusta sydän vai edellinen) Cormoranilla mennyt todella paljon aikaa proteesin kanssa? Välillä tuntuu, että näissä nousee joku tietty teema minkä ympärillä pyöritään tosi paljon kirjan aikana.

Välillä minua vähän huvittaa kuinka sopivasti Cormoranin ja Robinin ympärillä on ihmisiä, jotka pystyvät auttamaan heitä kulloisenkin tapauksen kanssa. Toisaalta se on hyvä, ettei aina tarvitse tuoda isoa joukkoa uusia hahmoja mukaan, mutta nytkin tuossa viimeisimmässä Cormoran oli sopivasti lähentynyt siskopuolensa kanssa, joka oli sitten monella tavalla avuksi :)

Ja Charlottesta on vielä sanottava, että olin tyytyväinen että tuolle säätämiselle saatiin se lopullinen piste. Jotenkin tuntuu, ettei Corm pääse elämässään eteenpäin niin pitkään kun Charlotte on mukana. Joten tarkoittaako tämä että seuraavassa kirjassa Cormoranin ja Robinin välillä lopulta tapahtuu jotain :D

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Vastaus #288 : 02.01.2024 18:18:01 »
Jatketaanpa vielä samoista kirjoista, kerran keskustelua heräsi! Kiitos siitä!  :D Tuo Sysimustan sydämen nettikeskustelu chatissa oli kieltämättä hankala seurattava. Minulla sentään on se onni puolellani, että hahmotan tekstiä, varsinkin sellaisia palstamallisia kapeita tekstejä helposti kokonaisuutena, niin sen "näkee kerralla" erikseen lukemattakin.

Spoiler: näytä
Pelkäsin koko ajan, että hänet raiskataan mutta onneksi siihen asti ei menty. Lisäksi oli helpottavaa, että etsivätoimiston osuus asiassa päättyi ja jatkotutkinta siirtyi oikeille viranomaisille.
Sama!! Koska Robinilla on siitä entistä traumaa alla, minusta oli ihan kauheaa, että hän noin vaan sinne meni ja joka kerta, kun hän valitsi jäädä eikä lähtenyt pois, olin vain että EI EI EI - äkkiä pois sieltä!!!

Ja tosiaan tuo, että häiritsi, ettei tutkintaa siirretty oikeille poliiseille vaikka siihen olisi ollut jo aihettakin. Mietin, oliko siihen syynä kaunat vai poliisien lahjottavuus.

Robin on kyllä alkanut huomata uudessa suhteessaan tekijöitä, jotka avioliitossa kaihersivat, mikä on hyvä - hän on siis oppinut jotain. Kunhan hän vielä saa rohkeutta kiskoa itsensä irti, jos niin todella haluaa.
Ryan on vaikuttanut hyvältä tyypiltä tähän asti, mutta tässä kirjassa hänestä nousi esiin juurikin sellaisia hälytysmerkkejä, joiden luulisi soittavan kelloja Robinin päässä; mustasukkaisuutta, omistushalua ja tietynlaista puolesta päättämistä, vaikkakin Ryan on selvästi kyllin fiksu hillitäkseen itseään. Mutta olisiko tilanne erilainen, jos kyseessä olisi vaimo, eikä vain tyttöystävä? Varsinkin, jos olisi kyseessä raskaana oleva vaimo?

Yksi asia muuten ärsytti minua, nimittäin se että Cormoranin kuvattiin laihtuneen huomattavasti - ikään kuin häntä ja kaunista Robinia voisi ajatella pariksi vasta sitten, kun Cormoran ei enää ole ylipainoinen.
Minä en niinkään ajatellut tältä kannalta, koska yhdistin Cormin elämäntapamuutoksen siihen, että hän alkaa eheytyä ihmisenä eikä enää syyllistä itseään niin paljon. (Ja olen kuullut muussa yhteydessä, että proteesijalassa on oikeastikin painorajoitus.) Ennemminkin kokisin, että hän alkaa pitää huolta itsestään ja samalla pystyy ehkä oppimaan ottamaan vastuuta myös muista = oikeasti rakastamaan eikä vain rakastumaan. Ja Robinhan tykkää hänestä ihan sellaisena kuin on jo alusta pitäen.  :D

Arvaukseni. ::) ;D Seuraavaksi varmaan käy niin, että Robin ällistyy kuultuaan Cormin tunteista, aikoo jo vastata niihin, kun huomaa olevansa raskaana ja ta-daa, siinä punnitaan sitten turvallista ja kunnollista (myös lapsia haluavaa) isäehdokasta vs. äreää ja selvin sanoin lapsia haluamatonta Cormorania rinnakkain... Sitten seuraava vuosi taas odotellaan työn parissa, kuinka tilanne etenee, ja tunnelma vain sähköistyy, ja sitten lopussa tulee onnellinen käänne, kun Robin päättää mitä haluaa ja sitten Corm tahtookin olla puoliksi isä ja jos ties vaikka mitä. Tai vielä parempaa, siinä ehtii olla kiihkeä yhteinen hetki molempien kanssa, ja tuhannen sivun ajan jahkataan sitä mahdollisuutta, että kumpi tahansa saattaa olla lapsen isä.  ;D

Heti alkoi tehdä mieli kirjoittaa tuosta.  ;D En kyllä tiedä, uskaltaisiko näistä mitä edes kirjoittaa. Jotenkin tuo kemia toimii niin hyvin sellaisenaan.


Mikä kaikkein omituisinta, tuon Kuolema kintereillä -kirjan luettuani (vaikken edes lukenut sitä tietokoneelta vaan kirjana ja osittain äänikirjana, kun aloitin ennen kuin ehdin hakea kirjastosta varauksen) minulle tuli Adlibriksen mainokseen "saatat kiinnostua näistä" -ehdotuksena I Ching - Muutosten kirja (Margit Heikkilä). En todellakaan aio lukea sitä saati sitten ostaa!  ;D
« Viimeksi muokattu: 02.01.2024 18:21:50 kirjoittanut Fiorella »

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Ingrid

  • Ryöväriruhtinatar
  • ***
  • Viestejä: 3 404
Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Vastaus #289 : 03.01.2024 17:40:57 »
Kiitos Thelina, Kelsier, Fiorella ja Vendela! Jätin tuon kirjasarjan nyt ainakin toistaiseksi odottelemaan. Jos joskus tulee tilanne ettei muuta luettavaa löydy niin ehkäpä palaan niiden äärelle. Aloitin tämän sarjan sijasta Snehild - Midgårdin näkijän (Anne-Marie Vedsø Olesen). Olin vähän skeptinen tämän(kin) kirjan suhteen ja varsinkin suomeksi kuunteleminen on vaatinut totuttelua. En ole vielä oikein varma, mitä mieltä olen kirjasta itsestään, mutta ihan kivana taustakuunteluna se on mennyt esim. työmatkaa ajellessa ja grafiikoita tehdessä. Tämä on kuitenkin ehdottomasti kirja, josta saa eniten irti jos tuntee skandinaavista mytologiaa ja historiaa jonkin verran, sillä muuten menee varmasti osa kuvauksista ja vertauksista ohi. Kieli on kaunista, mutta toisaalta myös vaikeaselkoista mikäli mytologiasta ja historiasta tuttuja käsitteitä ei tunne. :)

Moon dust in your lungs, stars in your eyes,
you are a child of the cosmos, a ruler of the skies.

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Vastaus #290 : 03.01.2024 22:29:19 »
Varmasti hyvä päätös, Ingrid. On paljon kiinnostavampaakin lukemista.

Minulla on nyt "ongelmana" sellainen runsaudenpula, että olisi iso pino kiinnostavia kirjoja, enkä tiedä, mistä aloittaisin. Ja kehtaanko sanoakaan, mutta sitä päätöstä odotellessa luen kuin luenkin jälleen yhtä enempi vähempi ärsyttävää Lucinda Rileyn kirjaa. ;D Mikähän masokismin muoto tämäkin on.

Äänikirjana kuuntelen tosin juuri nyt neuloessani Nita Prosen Huonesiivoojaa, joka on varsin koukuttava, mutta minulle tekee pahaa se, kuinka helposti toisten huijattavana tuo kirjan herttainen päähenkilö on. 

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Ingrid

  • Ryöväriruhtinatar
  • ***
  • Viestejä: 3 404
Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Vastaus #291 : 07.01.2024 17:08:10 »
Jäin ihan koukkuun tuohon Snehild - Midgårdin näkijään, ja nyt olen sen myös saanut loppuun. Voin suositella lämpimästi, sillä tämä oli heittämällä yksi parhaista kirjoista, joita olen koskaan lukenut - ja tällaiselle nirsoilijalle tämä on pitkästä aikaa ihana ja inspiroiva tunne. Olin alkuun eli useamman ensimmäisen luvun ajan todella skeptinen, koska ajattelin, että tämä on jälleen yksi kehnoista yrityksistä saavuttaa jotakin yhtä hienoa, kuin esimerkiksi Taru Sormusten Herrasta tai Game of Thrones. Olin alkuun myös hieman kylmäkiskoinen kirjailijan käyttämää kaunista kieltä ja siihen sekoitettuja mytologian ja historian viittauksia kohtaan, kunnes ymmärsin, että tämä kirjailija toden totta on perehtynyt pienimpiinkin yksityiskohtiin ja käyttää sekä mytologiaa että historiaa todella taitavasti läpi koko kirjan. Suomentaja on tehnyt kirjan ja kielen kanssa todella hienoa työtä, vaikka en (vielä) olekaan lukenut kirjaa sen alkuperäsikielellä (tanska).

Mitä pidemmälle kirjassa pääsin, sitä koukuttavampi siitä tuli. Kirjassa oli useita mielenkiintoisia ja moniulotteisia hahmoja, vaikka toki mukaan mahtui pari ärsyttävää ja hieman turhauttavaakin tapausta. Alkuun kerronta oli ehkä hieman sekavaa, koska eri luvuissa kerrottiin eri hahmojen tekemisistä, tunteista ja tavoista (harvemmin tosin minä-kertojan näkökulmasta, mistä myöskin suuri plussa), mutta tämäkin tasoittui ihan kivasti pikku hiljaa ja selkeentyi, kun hahmot ja nimet tulivat tutuiksi. Oli kiva tutustua usempaan vahvaan naishahmoon. Erityisesti pidin myös siitä, kuinka uskollinen kirja oli viikinkiajan historialle kaikkine pienine yksityiskohtineen. Se toi kaiken sen kauniin kielen keskelle sellaista karua todellisuutta ja toisinaan jopa hieman kuvotustakin, joka on tuttua vaikkapa juuri Game of Thronesista. All in all, mikäli skandinaavinen mytologia ja historia tuntuu itselle omalta, on tämä kirja ehdottomasti lukemisen arvoinen! Viimeinen luku päättyi myös kohtaukseen, jossa uskon olevan potentiaalia vaikkapa jatko-osalle - myönnän, etten ole vielä tehnyt kovin tarkkaa hakua siitä, onko jatko-osa jo ilmestynyt tai edes tekeillä, mutta suomennosta siitä ei ainakaan käsittääkseni ole vielä tullut markkinoille.

Moon dust in your lungs, stars in your eyes,
you are a child of the cosmos, a ruler of the skies.

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 562
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Vastaus #292 : 13.01.2024 09:48:11 »
Onko täällä ketään, joka olisi lukenut Iida Rauman kirjan Hävitys? Olisi kiinnostava kuulla, mitä ajatuksia muilla on siitä herännyt.

Mä nimittäin sain lainattua sen kirjastosta melkein vuoden jonottamisen jälkeen, ja vaikka olinkin odottanut sitä aika innolla kaikkien kehujen ja aihepiirin takia, nyt noin 70 sivua luettuani mä en oikein tiedä, mitä sanoa. Tuntuu, ettei kirja ole päässyt vielä kunnolla vauhtiinkaan, ollaanhan tässä toki yhä ekassa neljänneksessä, mutta pääseekö tarina kunnolla edes vauhtiin missään vaiheessa?

Lisäksi kirja myös tuntuu aika raskaalta lukea. Virkkeet ovat lähes kaikki ihan tajuttoman pitkiä (oon laskenut monta yli kymmenen rivin virkettä, ja oikeesti neliriviset virkkeet ovat tässä kirjassa jopa lyhyitä), pilkkua on käytetty mun makuun vähän liikaa silloin kuin olis voinut vaa laittaa ihan pisteen. Ehdin joskus jo unohtaa kesken virkkeen, mitä sen alussa sanottiin. Vähän myös ärsyttää, kun moniin virkkeisiin on jonnekin väliin dumbattu - pilkuilla tietenkin höystettynä - "A sanoi". Kerronta/kertojatyyli on kyllä omalla tavallaan kiintoisa mutta sit kuitenkin jokin tökkii.

Ja vaikka näiden ajatusten perusteella voisi ajatella, että ihan turhahan mun on tota lukea enää yhtään enempää, mutta sitten kuitenkaan en tiedä. Haluan tietää, miten tarina etenee ja päättyy, haluan päästä niihin asioihin joita kriitikot ym. ovat ylistäneet, en haluais lopettaa. Jokin mua vähän vielä koukuttaa. Lisäksi on toki sekin seikka, että odotin noin vuoden että saan koko kirjan edes käsiini, ja voi hyvinkin olla, että seuraava mahdollisuus tulisi vasta sitten taas vuoden päästä, jos silloinkaan. Niin siinäkään mielessä ei haluaisi vain jättää kirjaa kesken tässä vaiheessa. Näitä asioita kun itse mietin, olis kiva kuulla muidenkin mielipiteitä, että kannattaako mun edes jatkaa vai eteneekö tarina niin hitaasti, ettei tyydyttävään lopputulokseen ikinä päästä. Joissakin kirjoissa/sarjoissa kun käy niinkin, ja se vasta onkin ikävää!
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Vastaus #293 : 13.01.2024 17:49:25 »
Larjus, tuo on sellainen kirja, josta ajattelin itse, etten ehkä tahdo lukea ollenkaan. Aihepiiri on niin raskaan kuuloinen. Siinä suhteessa en siis voi auttaa.

Mutta pystytkö lukemaan ns. selaten läpi? Minä teen niin, jos en tunne kiinnostuvani tai tahtovani lukea enempää. Silloin näkee, mitä siinä tapahtuu, ja jos vaikuttaakin että kyllähän tämä sittenkin kiinnostavaksi muuttui, niin voi jatkaa lukemista joko siitä kohtaa tai aiemmasta.


I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 899
Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Vastaus #294 : 13.01.2024 21:42:42 »
Mä oon kuunnellut Hävityksen. Yleensä raskaat ja puuduttavat kirjat saan luettua paremmin fyysisiä, mutta Hävitys olisi varmaan jäänyt kyllä lukematta!

Mä olin tosi pettynyt loppuun ja siihen, kuinka paljon asioita jäi auki. Kuvaukset olivat rajuja ja siten mielenkiintoisia, kamalia tietysti, mutta lukemisen arvoisia. Sen sijaan se "taustajuoni" ei ollut lainkaan sitä mitä olisin odottanut! Ja vain huonolla tavalla, ikävä kyllä. Ja ylipäätään kirja oli musta jotenkin tosi tasapaksu. Odotin koko ajan sitä koukuttavaa, jota ei koskaan kuitenkaan tullut.
Never regret something that once made you smile.

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 562
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Vastaus #295 : 14.01.2024 21:53:45 »
Fiorella: Ainakin teoriassa varmaan voisikin lukea selaten läpi, mutta en usko, että itse osaisin niin tehdä. Mä oon tosi huono vain selailemaan kirjoja, ellei kyseessä ole joku sellainen, jossa on useita erillisiä yksittäisiä kappaleita (vähän niin kuin tietosanakirjassa tms.). Varmaan vielä yritän jatkaa ihan tavallisella tavalla lukemalla.

Nyyhti: Kiva kun tulit jakamaan vähän ajatuksiasi kirjasta! Harmillista toki, että se toi pettymyksen. Samaan aikaan se kuitenkin lohduttaa mua, jos en saakaan kirjaa luettua, niin ehkei asia jää niin pahasti kaivelemaan. Musta kuitenkin tuntuu, etten ainakaan ihan vielä lopeta lukemista vaan katson, sujuisko se yhtään paremmin mitä pidemmälle pääsen. Mulla on laina-aikaa jonnekin tammikuun loppuun, niin palautan sen silloin, sain luettua loppuun asti tai en, ja jos en saanut, niin kommenttisi perusteella ei ole mikään valtava menetys.
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

justy

  • ***
  • Viestejä: 680
Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Vastaus #296 : 15.01.2024 20:24:54 »
Luin Hävityksen kesällä, ja se kyllä muistaakseni muuttui vetävämmäksi kun pääsi vähän pidemmälle, alku oli raskas ja tyyliin kesti tottua.

Mutta tietty raskaus ja juonen tukkoisuus/tyhjäkäynti jatkui kyllä koko kirjan ajan, jossain kohtaa sitä alkoi kuitenkin arvostaa tyylikeinona.