Kirjoittaja Aihe: J. R. R. Tolkien  (Luettu 11204 kertaa)

Ingrid

  • Ryövärintytär
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 631
J. R. R. Tolkien
« : 08.03.2015 14:39:34 »
Mielestäni Fini tarvitsee tämän topikin, sillä meitä Keski-Maahan sydämensä jättäneitä on täällä varmasti ihan yllin kyllin. Tolkienin tunnetuimpia teoksia lienevät juurikin Hobitti eli sinne ja takaisin, Taru sormusten herrasta -trilogia sekä Simarillion - Tolkienia pidetäänkin nykyaikaisen fantasiakirjallisuuden isänä ja erityisesti hänen kehittämänsä yksityiskohtaiset fantasiakielet ja -maailmat ovat innoittaneet ihmisiä. Inspiraationaan Tolkien on käyttänyt eri maiden mytologiaa ja eepoksia, kuten meidän suomalaisten Kalevalaa.

Tolkienin muita tunnettuja teoksia ovat muun muassa Keskeneräisten tarujen kirja, Tom Bombadilin seikkailut, Maamies ja lohikäärme sekä Kirjeitä Joulupukilta. Suomentamattomiakin teoksia löytyy lukuisia ja niistä monet pureutuvat Keski-Maan kansoihin, historiaan ja maantieteeseen. Ei parane myöskään unohtaa Tolkienin tuotannosta valkokankaalle filmattuja elokuvia! Elokuvatrilogioista saamme Tolkienin itsensä lisäksi kiittää Peter Jacksonia työryhmineen, sillä Taru sormusten herrasta ja sittemmin Hobitti -elokuvat ovat toimineet monille ficcaajille arvokkaana inspiraatiolähteenä!

Toivoisin, että tämä oma esikuvani kirjoittamisen saralla saisi jonkinlaista keskustelua aikaan! Annan teille vapaat kädet ja toivon, että mahdollisimman moni tulisi höpöttelemään ja jakamaan ajatuksiaan - muistetaan kuitenkin käytöstavat ja hyvän keskustelun resepti, jotta topikki pysyy siistinä eikä kenenkään ei tarvitse pahoittaa mieltään. :)

« Viimeksi muokattu: 08.03.2015 14:46:47 kirjoittanut Luella »


Q U E E N S   W I L L   F O R E V E R   S T A Y
B A D D E R   T H A N   B I T C H E S

The Pure-Blood Princess

  • Vieras
Vs: J. R. R. Tolkien
« Vastaus #1 : 08.03.2015 21:56:01 »
Täältä löytyy yksi Keski-Maahan sydämensä jättänyt! Aivan täydellinen keskustelunaihe siis. :D Jooh, mistäpä sitä sitten aloittaisi...?

Tutustuin Tolkieniin ensimmäistä kertaa noin 11-vuotiaana kun löysin äidin kirjahyllystä Sormusten herran ensimmäisen osan. No, minäpä aloin sitä lueskella ja sitten kävin lainaamassa kirjastosta koko tiiliskiven, kun Kahta tornia ja Kuninkaan paluuta ei meillä ollut. (Myöhemmin kyllä ostin koko trilogian itselleni.) Muistan lukemisen olleen sellaista, että olisi vain halunnut lukea lisää ja lisää eikä ollenkaan lopettaa. Samoihin aikoihin aloimme katsoa koulussa LotR-leffoja ja olin aivan myyty! Rakastuin taruun entistä enemmän, ihastuin leffojen hienoon musiikkiin ja muistan kuinka jotkut kohtaukset aiheuttivat kylmiä väreitä...

Hobitin luin sitten Sormusten herran jälkeen, eli vähän väärässä järjestyksessä. Pidin kyllä siitäkin, mutta en missään vaiheessa ihastunut siihen samalla tavalla kuin LotR:iin. Ehkä mun olisi pitänyt lukea Hobitti ennen tarua, ja luultavasti hieman nuorempana, sillä se on kuitenkin sen verran lastenkirjamainen. Hobitti-leffat sitten taas ovat aivan oma lukunsa... Olen kuullut paljon kritiikkiä siitä, kuinka "Peter Jackson teki kolme upeaa LotR-leffaa ja kolme surkeaa Hobitti-leffaa" mutta minä kyllä tykkään myös Hobitti-elokuvista kovasti. Onhan niissä jonkin verran tehty muutoksia, mutta ei se mua haittaa. Ja kyllähän niissä oli hyvin samankaltaisia kohtia kuin LotR:ssa, mutta tykkäsin kuitenkin. :D (Köh köh, eikä olisi muuten voitu parempaa näyttelijävalintaa tehdä Thorinin roolin osalta... ;))

Silmarillionin olen myös lukenut joskus 12-13-vuotiaana, Keskeneräisten tarujen kirjaa muistan aloittaneeni mutta se taisi jäädä kesken, pitäisikin lukea se kokonaan. Kirjeitä Joulupukilta on tainnut tulla luettua, mutta noita muita ei varmaankaan... En muista. Täytyisikin perehtyä taas joskus Tolkienin teoksiin oikein kunnolla ja lukea Sormusten herrakin ajatuksella läpi; siellä kun on niin paljon asiaa ja pieniä yksityiskohtia että tuppaavat väkisinkin unohtumaan.

Jees, tästä saadaan varmasti paljon keskustelua aikaiseksi. Voisin tarinoida vaikka kuinka pitkään aiheesta, mutta täytyyhän sitä muillekin puheenvuoro antaa. :D

Eririn

  • captain of skyrissian
  • ***
  • Viestejä: 943
  • Jedi like my father before me
    • kiliel is a lesbian ship
Vs: J. R. R. Tolkien
« Vastaus #2 : 08.03.2015 22:09:11 »
Suureksi Tolkienin teosten (ja Jacksonin leffojen siinä samassa) faniksi tunnustaudun minäkin. Luin sekä Hobitin että Sormusten herrat 13-vuotiaana, kun Hobitti piti lukea äikäntunnille (luoja mä itkin lopussa) ja päätin siitä sitten saman tien jatkaa Sormusten herroihin. Siinä tuli myös katsottua leffat äidin kanssa^^ äiti oli jo aikaisemmin antanut mulle ne kirjat (jotka on hamalta seiskytluvulta, se itse asiassa luki ne myös 13-vuotiaana) ja ilmoittanut, että jos ei kerran Potter riitä, lue nämä.

Silmarillion on mulla tällä hetkellä työn alla, mutta saan varmaan sen luettua vasta kesällä, kun nyt pitää lukea pääsykokeisiin. So far olen erityisesti pitänyt kääpiöiden luomiskertomuksesta. Keskeneräisten tarujen kirjaa olen myös lukenut sieltä täältä, jossain vaiheessa luen sen kokonaan, ja sitten pitäisi tarttua Hurinin lasten tarinaan.

Mulla on varmaan varsin unpopular opinion Hobitti-leffoihin, koska jostain syystä pidän niistä enemmän kuin LotR:ista. En tiedä johtuuko se siitä, että näitä leffoja mä ihan tosissani odotin samanlaisella innolla kuin Pottereita. LotR:ia ei tarvinnut missään vaiheessa odottaa (ne tuli leffoihin kun olin 7-9, enkä tietenkään silloin saanut niitä katsoa). Joka tapauksessa koko leffasarja on mulle tärkeä, enkä tiedä, onko mikään muu sarja aiheuttanut mulle samanlaista tunteidenpurkauksia tai samanlaista intoa kirjoittaa ficcejä. (asiasta kukkaruukkuun Richard Armitage oli täydellinen valinta Thoriniksi. Ylipäänsä koko sarjan cast on ollut täydellinen, mutta erityisesti kyllä Armitage.) Mutta joo, rakastan näitä leffoja ja vaikka BotFA on edelleen elämäni suurin tuskan aihe (en oo eläissäni itkenyt yhtä paljon kuin sitä katsoessa), odotan innolla sen pidennettyä versiota, jotta voin maratoonata koko sarjan^^ joku laskeskeli että se olis noin 20 ja puoli tuntia xD

Mutta joo, nää kirjat ja elokuvat on mulle melkoinen henkireikä, soundtrackeistä puhumattakaan. Howard Shore on kyllä musiikin velho.

Ansa

  • Fruu
  • ***
  • Viestejä: 2 331
  • Puuskupuh
Vs: J. R. R. Tolkien
« Vastaus #3 : 08.03.2015 22:52:56 »
Hii, täällä yksi Tolkien fani!

Katselin juuri kirjahyllyäni ennen tätä topaa, ja siellä on kunniapaikalla 60-luvun kansilla varustettu helkkarin ruma Sormusten herrojen eka kirja. Sen takia tänne topaan oikeastaan eksyinkin (huomasin tän kyllä heti kun tämä tänne tänään popsahti.)

Mutta niin. Sormusten herrat on oikeastaan mun ensimmäinen herääminen minkäänlaiseen kirjallisuuteen. Löysin tosiaan joskus vuonna papu ja nakki (ömm... 12 vuotta sitten...) kirjat pienen silloisen maalaiskirjastoni hyllystä, ja ruma kansi sai lukemaan takakannen, ja takakansi itse kirjan. Siitä se sitten lähti, vähän lapasesta, on meinaan tullut kahlattua satoja klassisia fantasiakirjoja kannesta kanteen teini-iässä. Kaikki muut luki jotain Tiina-kirjoja tai Neiti etsivää, eikä ollut Sormusten herroista kuullutkaan. Ja siis se samainen kirja mikä tutustutti mut Tolkienin maailmaan, on tuolla hyllyssä. Kun tuli ne uudet "nykyiset" ruskeet kansipainokset missä on se silmä, niin vanhat kaupattiin poistomyynnissä pois, oli niin huonokuntoisia. Ystävällinen kirjastotäti oli napannut sen sieltä muiden silmiltä talteen mua varten. Joo ei ole oikeen enää samanlaista meininkiä täällä kaupungissa, maalaiskirjastossa kaikki kuitenkin tunsi toisensa monen vuoden ajan, varsinkin jos kirjaston palveluita käytti päivittäin. Ja nyt kun on tuo Hobitti-buumi, niin ei taida nuo ruskeat kannet enää niin uudet ollakaan, kannet tainnut parin painoksen verran jo vaihtua, hupsista. :,D

Mutta niin, tässä nämä vanhat ihanan kamalat kannet mitkä omistan. :,D


Mutta niin. Itse aiheeseen taas.

Rakastan LotRia, rakastan Hobittia. Silmarillionia ja Húrinin lasten tarinoita jumaloin ja Keskeneräisten tarujen kirja tyydyttää tiedonjanoa. Monta vuotta olen yrittänyt opetella haltiakieltä, koska haltiat on rakkaus, mutta en ole vain oppinut. Ainakaan kunnolla. Oon aina kateellinen parille kaverille, jotka ihan sujuvasti puhuu haltiakieltä.

Leffoihin sitten taas...

Rakastan LotR-leffoja, Hobitit onkin sitten meh. En nyt täysin sano että Hobitti ratsastaa Lotrin maineessa rahan toivossa, mutta olisihan lyhyestä seikkailuteoksesta saanut kyllä yhden pitkän leffan kolmen sijaan. Ja en edes muutenkaan niin pidä Hobitista, keskitytty liiaksi imo vääriin juttuihin ja lisätty turhia juttuja. Ja koska rakastan haltioita ja Arwen/Aragon on otp, niin ehkä siksikin LotR iskee enemmän.

-Ansa
"Voita tai häviä, mutta rakasta, Muuta en suostu kuulemaan"



Ansan listaus

Eririn

  • captain of skyrissian
  • ***
  • Viestejä: 943
  • Jedi like my father before me
    • kiliel is a lesbian ship
Vs: J. R. R. Tolkien
« Vastaus #4 : 09.03.2015 00:52:26 »
Mun kirjoissa on just nuo samat kannet ja jotenkin ne on kaikessa kamaluudessaan aika ihanat xD ne on irrotettavat, joten kun raahaan noita kirjoja kodin ulkopuolelle, otan ne pois. Eivätpä mene sen enempää rikki kuin jo ovat. Kuten sanottu, hamalta seiskytluvulta eli aika vanhat xD

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 509
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: J. R. R. Tolkien
« Vastaus #5 : 09.03.2015 08:26:08 »
Täällä myös yksi Keski-Maahan sydämensä jättänyt! (:

Itse löysin 13 vuotta sitten ihan vahingossa ensin leffat, koska satuimme joskus kutosluokan viimeisinä päivinä katsomaan Sormuksen ritarit. Siitä sitten lähti hirveä innostus lukeakin ne kirjat, joten lampsin kotona suoraan isoveljen hyllylle, nappasin sieltä tuon Ansan näyttämän rumiluksen. :D Luin sen, siirryin sitten tämän näköisen kokoelmateoksen pariin ja rakastuin aivan täydellisesti koko sarjaan. Sittemmin olen 2009 ostanut itselleni oman hieman uudemman version tuosta kokoelmasta ja muutama vuosi sitten ostin vielä nuo kolme itselleni englanniksi pokkariversioina leffakansilla. Kirjan/kirjat olen lukenut niin jumalattoman monta kertaa, että tipuin laskuissani kärryiltä jonkun 10. kerran jälkeen, leffat tullut katsottua sekä pidennettyinä että leffateatteri-versioina vieläkin useammin ja kunhan saan Sormuksen ritarit ja Kuninkaan paluun hommattua jostain ruotsiksi, niin sitten nekin pitää kahlata läpi (sain siis tässä jokin aika sitten eräältä kaverilta Kahden tornin ruotsinnoksen!).

Muista Tolkienin Keski-Maa kirjoista on Hobitti, Silmarillion, Hurinin lasten tarina, Keskeneräisten tarujen kirja sekä kolme osaa History of Middle-earth-sarjaa luettuna. Näistä kirjoista kolme ensimmäistä löytyy hyllystäkin (kaksi ekaa englanniksi ja vika suomeksi) samoin viisi osaa History of Middle-earthia, joista tosin neljäs kesken ja viimeinen vielä avaamattomana. Näiden lisäksi Tolkienilta on The Legend of Sigurd and Gudrun luettuna ja hyllyssäkin, sekä satukirjat Roverandom, Seppä ja Satumaa ja Maamies ja lohikäärme luettuna. Vielä pitäisi siis saada luetuksi Tom Bombadilin seikkailut (hyllyssä!), Herra Bliss, Bilbon viimeinen laulu, Kirjeitä Joulupukilta, The Homecoming of Beorhtnoth Beorhthelm's son ja seitsemän osaa History of Middle-earthia, niin sitten olisi koko Tolkienin oma tuotanto kasassa. :D Hiukkasen on siis vielä tällä fanitytöllä urakkaa edessä, mutta kai se tästä joku päivä, kunhan saan tuon gradun ensin pois pyörimästä jaloissa koko ajan. :D

Hobitti-leffat sitten taas ovat aivan oma lukunsa... Olen kuullut paljon kritiikkiä siitä, kuinka "Peter Jackson teki kolme upeaa LotR-leffaa ja kolme surkeaa Hobitti-leffaa" mutta minä kyllä tykkään myös Hobitti-elokuvista kovasti. Onhan niissä jonkin verran tehty muutoksia, mutta ei se mua haittaa. Ja kyllähän niissä oli hyvin samankaltaisia kohtia kuin LotR:ssa, mutta tykkäsin kuitenkin.
Itse en toisaalta ymmärrä tuota kyseistä kritiikkiä, koska useimmiten sen perusteluina näkee juurikin sitä, että Hobittia on muokattu niin hirveästi ja sinne on lisätty kauheasti samanlaisia kohtia kuin LotR:ssa on. Totta kai sitä kirjaa joudutaan muokkaamaan hieman, jos meinaan saada se sopimaan tapahtuvaksi ennen LotR:ia, koska sitäkin oli muokattu jonkun verran. Samoin nuo samanlaiset kohtauksetkin ovat mielestäni loogisia, koska totta kai niissä on vähän jotain samaa, kun maailma on sama ja osa tapahtumista on kirjoissakin samanlaisia. Itse kyllä ymmärrän sen, että osa kritisoi Hobitteja "liiallisesta lisäämisestä", koska  no, let's face it, se trilogia olisi toiminut kyllä ihan ilman esim. Taurieliakin. Legolasin lisäystä ilmankin se olisi toiminut, sitten vain olisi pitänyt keksiä joku toinen tappamaan Bolg, mutta tuohan tämä toisaalta linkin LotR:iin, minkä takia kyseinen herra (ja BotFA:n lopun viittaukset Aragorniin) varmaan otettiinkin esille. Mitä itse en kuitenkaan niin hirveästi ymmärrä on se, että miksi tämä piti venyttää kolmeen elokuvaan, eikö alkuperäinen suunnitelma kahdesta olisi riittänyt? Toki, sitten niitä leffateatteri-versioita olisi pitänyt leikata vieläkin enemmän, mutta tuntuu jotenkin hassulta, että Smaugin kuoleman piti olla se koko homman kliimaksi ja se tapahtuu sitten kolmannen leffan alussa, jonka jälkeen tulee vain hirveää taistelumättöä... Toisaalta katsottuani Hobittien making offeja, ymmärrän tämän osittain, mutta sitten taas toisaalta se vain venyttää tarinaa ehkä vähän turhankin paljon... Tykkään kuitenkin koko Hobitti-trilogiasta, ja yhdyn Eririniin siinä, että BotFA on varmaankin se suurin tuskan aihe, koska äääääääää, fanien kiduttamista tuollainen (vaikka olinkin aavistuksen pettynyt Fílin ja Kílin kuoleman suhteen, koska pyh, niitten piti suojella Thorinia lopussa! >:() Niin joo, ja Eririn, tuohon kommenttiisi pidennetty-maratonista, jos katsoo kaikki kuusi pidennettyä putkeen, niin siitä tulee kiva pieni istuminen, koska itse olen maratonannut kaikki LotR:in pidennetyt putkeen, eikä se 12 tunnin istuminen ole mitenkään mukavaa --> 20 ja ½ tuntia tulee olemaan täyttä tuskaa... ;D

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Ingrid

  • Ryövärintytär
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 631
Vs: J. R. R. Tolkien
« Vastaus #6 : 09.03.2015 09:35:44 »
Olen juuri herännyt joten saas nähdä, millaista höpinää tästä nyt tulee.

Mulla on Taru sormusten herrasta -trilogia englanninkielisenä, tämän näköisinä teoksina. Koulussa puolestaan muistan pitäneeni ja lukeneeni noita edellisessä postausessa linkattuja kirjoja, ne taitavat joka tapauksessa oli kaikista tunnetuimmat kannet kerta kirjastostakin TSH löytyy tuon näköisinä! Myös Hobitti löytyy kirjahyllystä alkuperäisellä kielellään enkä mä kyllä muistaakseni ole sitä suomeksi lukenut ollenkaan. Silmarillion on mulla vielä kesken, mutta aloitin jonkin aikaa sitten lukemaan Hobittia uudelleen, joten voipi olla että tovi tässä menee, että saan molemmat taas kaluttua kannesta kanteen. On kuitenkin ihan mielettömän jännittävää lukea eri aikakausista, maailman synnystä ja lajien alkutaipaleista, ja olisi tosiaan ollut sääli jos Tolkienin poika ei olisi saanut edesmenneen isänsä teoksia koottua ja julkaistua - me lukijat olisimme menettäneet paljon!

Ja se kieli ja kerronta. Tolkien ei syyttä suotta ole kirjailijamaailman esikuvani, sillä hänen tapansa kirjoittaa oli vain jotain ihan käsittämättömän hienoa ja ainutlaatuista. Hän teki pienimmistä ja simppeleimmistäkin yksityiskohdista taidetta - eikä se jäänyt vain yhteen virkkeeseen tai yhteen lukuun vaan kaikki se kauneus purkautui hänen kynästään teoksesta huolimatta. Mitenkään helppoa ja yksinkertaistahan teksti harvemmin on eivätkä esimerkiksi TSH -kirjatkaan ole sellaisia, että no lukaisempa tässä puolella silmällä muutaman sivusen. Tai ainakin minun täytyy (ja haluan) keskittyä kirjoihin ihan täysillä saadakseni siitä kerronnasta, kuvailusta ja kielestä kaiken irti - ja se jos jokin aiheutta mulle yhtenään kylmiä väreitä kun luen Tolkienin teoksia. Kirjoja on tosi vaikea laskea käsistään, joten ennen nukkumaanmenoakin täytyy aloittaa hyvissä ajoin tai muuten sitä huomaa lukevansa vielä auringonnnousun aikaankin. :D

Lainaus
Mitä itse en kuitenkaan niin hirveästi ymmärrä on se, että miksi tämä piti venyttää kolmeen elokuvaan, eikö alkuperäinen suunnitelma kahdesta olisi riittänyt?
Olen samaa mieltä. Kasvoin itse TSH -trilogian parissa, joten odotin jännityksellä Hobitti -elokuviakin. Eivätkä ne nyt mitään suuria pettymyksiä olleet niin kuin monet ovat sanoneet, vaikka toki noista kolmesta elokuvasta löytyy paljon sellaisia lisättyjä juttuja, jotka olisi voinut mielestäni jättää pois ja korvata kirjan alkuperäisillä tapahtumilla. Pidennetyt versiot tarjoavat hieman enemmän kirjoistakin tuttua materiaalia, mutta kuitenin. Ajatus kääpiön ja haltian rakastumisesta on mielestäni ihan todella suloinen, mutta silti olisin jättänyt Taurielin pois kuten LillaMyy taisikin mainita. En vain näe hänelle mitään sen suurempaa tarkoitusta koko elokuvassa ja olisin ihan mielelläni hänen sijastaan nähnyt enemmän yksittäisten kääpiöiden touhuja - heillä jokaisella kun on se oma valloittava persoonansa ja juuri oikeat näyttelijät ovat tehneet heistä uskomattoman hienoja henkilöhahmoja, kukin omalla tavallaan. Olisin siispä ilman muuta suonut heille enemmän screenaikaa ja jättänyt suosiolla vaikka muutaman taistelukohtauksen väliin.

Lainaus
(vaikka olinkin aavistuksen pettynyt Fílin ja Kílin kuoleman suhteen, koska pyh, niitten piti suojella Thorinia lopussa! >:()
Komppi! Petyin itsekin veljesten kuolemaan, joka oli toteutettu kömpelösti siihen nähden, mitä kirjassa tapahtui. Thorinin kuolema Bilbon vierellä puolestaan oli surullisen kaunista ja mielestäni heidän viimeinen hetkensä kiteytti koko sen suhteen, joka heidän välilleen oli matkan aikana syntynyt.

Muistan kuulleeni myös paljon kritiikkiä siitä, että Hobitti -elokuvissa on käytetty liiaksi tekniikkaa ja tietokoneita. Olen siinä joissain osin ihan samaa mieltä, mutta toisaalta, mitä nykyaikana voi olettaa? Jos elokuvat olisi tehty samalla tyylillä kuin TSH -trilogia, olisi varmasti syntynyt marinaa siitä kuinka laahataan edelleen 2000-luvun alussa vaikka käytössä on mitä hienointa ja uusinta tekniikkaa helpottamaan elokuvan tekoa. Toki osa Hobitissa käytetystä kuvanmuokkauksesta (kuten nyt vaikka se Legolaksen hevonen) olivat vähän floppeja, mutta esimerkiksi Smaug oli ihan mieletön (ääntään myöten)!

Hobitti on kuitenkin minulle sellainen hyvän mielen elokuva enkä jaksa alati etsiä kaikennäköisiä virheitä ja miettiä, että onkohan tuo kivi tuossa nyt aito vai tehty lavasteeksi pahvista. Ymmärrän toki, että ympäristöllä on joillekin katsojille todella tärkeä merkitys, mutta itse keskityn paljon mieluummin näyttelijöihin, heidän työhönsä ja henkilöhahmoihin. Uusi-Seelanti kuvauspaikkanakin on jo niin upea, että se salpaa hengitykseni kerta toisensa jälkeen elokuvia katsoessani - vuorten ja luonnon kauneudesta ei pääse mihinkään ja mielestäni ko. maa on juuri oikea valinta Tolkienin Keski-Maaksi.


Q U E E N S   W I L L   F O R E V E R   S T A Y
B A D D E R   T H A N   B I T C H E S

Eririn

  • captain of skyrissian
  • ***
  • Viestejä: 943
  • Jedi like my father before me
    • kiliel is a lesbian ship
Vs: J. R. R. Tolkien
« Vastaus #7 : 09.03.2015 14:05:25 »
Lainaus
(vaikka olinkin aavistuksen pettynyt Fílin ja Kílin kuoleman suhteen, koska pyh, niitten piti suojella Thorinia lopussa! >:()
Komppi! Petyin itsekin veljesten kuolemaan, joka oli toteutettu kömpelösti siihen nähden, mitä kirjassa tapahtui. Thorinin kuolema Bilbon vierellä puolestaan oli surullisen kaunista ja mielestäni heidän viimeinen hetkensä kiteytti koko sen suhteen, joka heidän välilleen oli matkan aikana syntynyt.
Toisaalta Filin ja Kilin kuoleman olisi voinut myös tehdä tismalleen kuten kirjassa. Eli sivuuttaa vain linjalla "ai by the way Fili ja Kili kuoli myös, kuka tahtoo pizzaa?" ja mulla oli just tämä pelko, että niin käy. Siihen nähden olin tyytyväinen. Totta kai mä toivoin, että ne olisi kuolleet puolustaessaan Thorinia (Filin kohdalla niin oikeastaan käy koska:
Lainaus
What he says: "I've got this."
What he means: "I definitely don't got this but if I do this my brother and uncle might live so I'm gonna do it."
)

Taurielia rakastan ja puolustan henkeen ja vereen. Itse en ainakaan olisi jaksanut katsoa koko trilogiaa niin, että siinä olisi ollut vain Galadriel (jota rakastan syvästi mutta jos voi saada lisää badass naisia niin en hitossa valita, koska yhdeksän tunnin makkarafestivaali vain on liian pitkä) ja ehkä Bardin tyttäret (joita myös rakastan). Tietenkin kääpiöillä olisi voinut olla paljon enemmän ruutuaikaa (ainoa kritiikkini BotFAlle, itse asiassa), mutta hitto soikoon en ala Taurielin lisäystä marista, koska minusta on tosi hienoa nähdä ruudulla nainen, joka toimii varsin miesvaltaisella alalla ja tekee duuninsa hyvin mutta on samalla myös feminiininen ja lempeä. Liian usein elokuvissa miesvaltaisilla aloilla toimivat naiset ovat hemmetin miesmäisiä. En sano, että siinä on mitään pahaa, mutta sitä vain tapahtuu liian usein. Ja siksi Tauriel on mun mielestä tärkeä hahmo siinä missä vaikkapa Éowyn. Sitäkään en ymmärrä, miksi porukat kritisoi, että "wehhhh Tauriel lisätty vain Kilin mielitietyksi!" Anteeks mutta mun mielestä tää toimii kumpaankin suuntaan. Kili on "love interest" siinä missä Taurielkin, enkä näe kenenkään kritisoivan sitä.

Okei, sori toi saarna, Tauriel on mulle vain niin intohimoinen aihe. Moving on^^

Tarkoitus ois hommata Hobitti ja Sormusten herrat enkuksi jossain vaiheessa, etenkin jos löydän taas pokkariboksin missä on ne kaikki Alan Leen kuvituksien kanssa (ovat tosi kauniita!) Hobitin olenkin jo lukenut enkuksi, mutta LotR:ia en vielä, joten se boksi tulisi tarpeeseen^^ vois kattoa jos pyytäisi synttärilahjaksi.

Mistä tulikin sitten mieleen, että olen tässä keräillyt vähän noita Hobitti-legoja xD (joo olen kypsä 20-vuotias, not!) Suosikkini on ehdottomasti Erebor-setti, jonka sain joululahjaksi. Tosin se samalla saa mut itkemään, koska siinä tuli mukana Fili ja Kili haarniskoissa ja, no, feelsit otti vallan. Mutta settinä se on aivan ihana <3 sellaista on tullut leikittyä, että olen mäiskinyt Arkkikivi-legoa Dwalinin sotavasaralla ja kiljunut: "Tyhmä kivenmurikka, sinusta ei ole muuta kuin harmia!!" (olen tosiaan kypsä parikymppinen lol)

Edit:// hei katos, viesti 666 xD

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 509
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: J. R. R. Tolkien
« Vastaus #8 : 09.03.2015 14:33:45 »
Lainaus
(vaikka olinkin aavistuksen pettynyt Fílin ja Kílin kuoleman suhteen, koska pyh, niitten piti suojella Thorinia lopussa! >:()
Komppi! Petyin itsekin veljesten kuolemaan, joka oli toteutettu kömpelösti siihen nähden, mitä kirjassa tapahtui. Thorinin kuolema Bilbon vierellä puolestaan oli surullisen kaunista ja mielestäni heidän viimeinen hetkensä kiteytti koko sen suhteen, joka heidän välilleen oli matkan aikana syntynyt.
Toisaalta Filin ja Kilin kuoleman olisi voinut myös tehdä tismalleen kuten kirjassa. Eli sivuuttaa vain linjalla "ai by the way Fili ja Kili kuoli myös, kuka tahtoo pizzaa?" ja mulla oli just tämä pelko, että niin käy. Siihen nähden olin tyytyväinen. Totta kai mä toivoin, että ne olisi kuolleet puolustaessaan Thorinia (Filin kohdalla niin oikeastaan käy koska:
Lainaus
What he says: "I've got this."
What he means: "I definitely don't got this but if I do this my brother and uncle might live so I'm gonna do it."
)
No joo, totta tuokin. Tässä mielessä olen samaa mieltä kanssasi, että hyvä, ettei sitä ohitettu samalla lailla kuin kirjassa, mutta olisin kuitenkin toivonut, että se olisi mennyt enemmän kuin kirjassa ("Fili and Kili had fallen defending him with shield and body"). Toki, huonomminkin voisi olla, mutta en voi kiistää olleeni aavistuksen pettynyt heidän kuolemiinsa.

Mä en sano, että Tauriel olisi missään nimessä huono juttu, itsekin pidän tästä hahmona ja juurikin tuollaisena badass-lisäyksenä, mistä Eririn puhui. Totesin vain, että trilogia olisi voinut toimia ilmankin häntä, toki silloin siitä ei välttämättä olisi saanut revittyä juuri trilogiaa. Tauriel on tehty loistavasti, ja etenkin nostan hattua siitä, että tämän nimen kanssa on oikeasti nähty hieman vaivaa, eikä vain heitetty tälle jotain "no tää nimi oli Silmarillionissa sillä ja sillä sivuhahmolla, joten se voisi sopia tällekin hahmolle"- tyylillä.  Siitä siis todellakin pisteet kotiin, koska tämä oltaisiin voitu tehdä todella huolimattomastikin! (:

Äääää, mäkin haluan Hobitti-legoja (ja itse olen siis 25-vuotias, että no worries there Eririn ;))! Jos nuo legot olisivat edes aavistuksen halvempia, niin mäkin varmaan keräilisin niitä, koska täydellisyyttä, mutta kun hinta ei vaan sitten millään sovi opiskelijabudjettiin. Itselläni on kuitenkin tuollainen 3D-palapeli Hobittilasta, joten ehkä mä jotenkin kestän tämän pettymyksen. Nyt jos vielä jostain löytäisi jotain mini-size hobitteja pyörimään tuonne palapelin sekaan, niin se olisi täydellinen! <3

Uusi-Seelanti on kyllä niin täydellinen paikka Keski-Maalle, että varmaan sen täydellisempää ei olisi löydetty mistään, vaikka sitä olisi metsästetty useampia vuosiakin. Ne maisemat ovat jotain niin sydämen pysäyttäviä, että ihmettelen, miten mä hengitän vielä, kun olen kuolannut niiden perään jo 13 vuotta. Pitäisi tässä vielä joku päivä saada tarpeeksi rahaa kasattua, että pääsisi käymään itsekin Uudessa-Seelannissa kokeilemessa, josko siellä on oikeastikin sellainen Keski-Maa -fiilis, kuin minkä leffoista saa. (:

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Eririn

  • captain of skyrissian
  • ***
  • Viestejä: 943
  • Jedi like my father before me
    • kiliel is a lesbian ship
Vs: J. R. R. Tolkien
« Vastaus #9 : 09.03.2015 14:57:08 »
Uusi-Seelanti on kyllä niin täydellinen paikka Keski-Maalle, että varmaan sen täydellisempää ei olisi löydetty mistään, vaikka sitä olisi metsästetty useampia vuosiakin. Ne maisemat ovat jotain niin sydämen pysäyttäviä, että ihmettelen, miten mä hengitän vielä, kun olen kuolannut niiden perään jo 13 vuotta. Pitäisi tässä vielä joku päivä saada tarpeeksi rahaa kasattua, että pääsisi käymään itsekin Uudessa-Seelannissa kokeilemessa, josko siellä on oikeastikin sellainen Keski-Maa -fiilis, kuin minkä leffoista saa. (:
Älä muuta virka! Mulle iskä on jo itse asiassa luvannut, että jos pääsen yliopistoon nyt vihdoin ja viimein, se auttaa mua kustantamaan reissun Uuteen-Seelantiin. Aloin itkeä kun se lupasi sen. Itsekin olen niitä maisemia kuolannut jo ainakin seitsemän, kohta varmaan kahdeksan vuotta, eikä kyllä täydellisempää Keski-Maata löydy vaikka etsisi sata vuotta.

Tuosta tuli kyllä ohimennen mieleen, että kävin viime kesänä Suomenlinnassa ja ne tunnelit Kuninkaanmiekan eteläkärjessä toi ihan mieleen Ereborin käytävät xD että Suomella on nyt oma Erebor jos multa kysytään ^_^ vois ihan hyvin vetää hobitti/kääpiöviitan ylle (äiti teki penkkareita varten^^) ja mennä sinne heilumaan ja imitoimaan kääpiöitä, varsinkin Thorinia. Multa menee jo jotkut replat aika hyvin. Fili sujuu vielä paremmin, mutta Thorinia on törkeän hauskaa imitoida^^

Ingrid

  • Ryövärintytär
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 631
Vs: J. R. R. Tolkien
« Vastaus #10 : 09.03.2015 17:02:34 »
minusta on tosi hienoa nähdä ruudulla nainen, joka toimii varsin miesvaltaisella alalla ja tekee duuninsa hyvin mutta on samalla myös feminiininen ja lempeä. Liian usein elokuvissa miesvaltaisilla aloilla toimivat naiset ovat hemmetin miesmäisiä. En sano, että siinä on mitään pahaa, mutta sitä vain tapahtuu liian usein. Ja siksi Tauriel on mun mielestä tärkeä hahmo siinä missä vaikkapa Éowyn.
Enhän minäkään ole mitenkään moittinut Lillyn näyttelijäsuoritusta! Hän on taitava näyttelijä ja vetää roolinsa hyvin myös Hobitissa, mutta nyt puhutaankin hahmosta, joka ei esiinny itse kirjassa mutta on kuitenkin lisätty elokuvaan. Tai no, eihän siinä Hobitti -kirjassa kaikkia Synkmetsässä asustelevia suippokorvia nimiltä listatakaan, joten mistäs sitä tietää, vaikka Tolkienin ajatuksia ko. punatukka olisikin siellä hyppinyt! Itse hahmossa ei ole mitään vikaa (kuten joku jo sanoikin, Tauriel on suunniteltu huolellisesti nimeään myöten), mutta se, miten hän vaikuttaa elokuvan kulkuun ja vie aikaa muilta mielestäni tärkeämmiltä hahmoilta ei ole mieleeni. Mutta niin, kyllä minä ainakin jaksaisin katsoa Hobitti -elokuvia ilman yhtäkään naista, jaksoinhan lukea kirjankin enkä pistänyt edes suuremmin merkille että Galadriel oli ainoa merkittävä naishahmo. Éowyn on kuitenkin mainittavassa roolissa myös kirjoissa, joten totta kai hän esiintyy valkokankaallakin.

Eririn Vautsi, tuo antaa varmasti motivaatiota pääsykokeisiin lukemiseen. ;)

Kenestä Tolkienin luomasta hahmosta pidätte eniten ja miksi?
« Viimeksi muokattu: 18.07.2016 10:04:19 kirjoittanut Ingrid »


Q U E E N S   W I L L   F O R E V E R   S T A Y
B A D D E R   T H A N   B I T C H E S

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 509
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: J. R. R. Tolkien
« Vastaus #11 : 09.03.2015 17:19:24 »
Mutta niin, kyllä minä ainakin jaksaisin katsoa Hobitti -elokuvia ilman yhtäkään naista, jaksoinhan lukea kirjankin enkä pistänyt edes suuremmin merkille että Galadriel oli ainoa merkittävä naishahmo.
Itse asiassa, jos nyt ollaan aivan tarkkoja, niin Galadrielkaan ei esiinny Hobitti-kirjassa. Hobitissa ainoat haltiat ovat joko Rivendellin tai Synkmetsän haltioita, ja näistäkin vain Elrondille annetaan nimi (Thranduil on Haltiakuningas).

Kenestä Tolkienin luomasta hahmosta pidätte eniten ja miksi?
Tähän on toisaalta erittäin yksinkertaista, mutta toisaalta sitten taas erittäin vaikeaa vastata. Omalla tavallani pidän eniten Legolasista, koska tämä on kuvattu kirjassa niin hyvin tavallaan ikivanhaksi, mutta tavallaan iättömäksi. Viittaan siis lähinnä siihen, että koko Legolaksen olemuksesta huomaa, että tämä on koko saattueen (Gandalfia lukuun ottamatta) vanhin, mutta sitä ei kuitenkaan mitenkään korosteta matkan aikana, eikä mikään haltian ulkoisessa olemuksessa osoita sitä. Tuo paremman sanan puutteessa haltioiden mystisyys kiehtoo minua, ja Legolas nyt vain on noussut näistä kaikista haltioista siihen tärkeimpään osaan omassa päässäni. Eikä Orlando Bloomin näyttelijäsuoritus tietysti ole mitenkään lieventänyt Legolaksen suosikkistatusta tässä päässä... :'D

Sitten taas leffojen takia Aragorn on pakko nostaa tapetille, koska Viggo Mortensen *kuolaa*! Hobiteista erityisesti Sam ansaitsee erityismaininnan, koska tämä tuntuu jäävän aina kaikkien muiden varjoon, vaikka ilman Samia koko Sormuksen tuhoamisurakasta ei olisi tullut yhtään mitään.

Sitten taas, jos otetaan laskuun Hobitti, niin kirjan puolelta itselläni ei ole suosikkeja. Jos taas ajatellaan leffaa, niin Kíli ja Thorin nousivat aika nopeasti suosikkihahmoikseni osaksi näyttelijävalintojen takia. (Miten niin tuppaan suosia näitä vähän pidemmällä sängellä varustettuja tapauksia?)

Nostan kuitenkin ultimaattiseksi suosikikseni Legolaksen, koska tämä on aina ollut (ja tulee varmaan aina olemaankin) suosikkini Tolkienin luomista hahmoista edellä mainituista syistä.

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Willy

  • virhepainos
  • ***
  • Viestejä: 176
  • high above the clouds somewhere
Vs: J. R. R. Tolkien
« Vastaus #12 : 09.03.2015 17:24:19 »
Kaikista fandomeista ja ylipäänsä rakastamistani asioista Hobitti ja Sormusten herra ovat ne suurimmat vaikuttajat ja rakkauden kohteet. Ensimmäisen kerran pääsin tutustumaan noihin Sormuksen ritarit -elokuvan myötä, kun katsottiin tuo koulussa keväällä 2002 ja se olikin menoa sitten. Isältä löytyi koko Taru yksissä kansissa, joten "lainasin" sen enkä sitten koskaan palauttanut... Kahta seuraavaa elokuvaa tulikin sitten odoteltua mitä suurin into pyllyssä ja myös Tolkienin muuhun tuotantoon aloin pikku hiljaa tutustua, vaikka luettavaa on edelleen eikä mikään mennyt Sormusten herran edelle. Tolkienin tyyli ja tekstistä paistava intohimo ovat kuitenkin jotain, mikä on vaikuttanut muhun itseeni kirjoittana. Vaikka tyylini ei todellakaan ole verrattavissa Tolkienin tyyliin, on se toiminut innoittajana ja inspiraattorina. Hassua kyllä, en ole oikein itse kunnostautunut kirjoittamaan ficcejä Tolkienin maailmasta ja hahmoista. Jotenkin aina kun sitä on yrittänyt, ei ole saanut mitenkään vangittua sitä oikeaa fiilistä, jonka haluaisi tekstiin saada. Ne vähäisetkin räpellykset mitä olen kirjoittanut (julkaisemattomia), on enemmänkin fanfictionia leffoista kuin kirjoista.

Nuo edellä mainitut ruman kauniit kannet! Ah ja voih, kelpaisi. Pyörittelin niitä käsissäni viime syksynä Helsingin kirjamessuilla, mutta ne saivat jäädä paikalleen koska hintaa oli kappaleelta jotain 50 euroa tai jotain sinne suuntaan. Jonain päivänä haluan kuitenkin ehdottomasti Alan Leen kuvittaman versiot Tarusta ja Hobitista. Kirjoja kaupassa selailtuani oli hyvin vaikeaa laskea ne takaisin hyllyyn, mutta vielä joskus...

En tiedä onko vähän outoa vai ei, mutta mulla ole koskaan ollut erityistä sidettä haltioihin siinä missä monella muulla tuntuu ainakkin jossain vaiheessa olleen. Siinä missä kaveri vietti nuorempana aikaansa metsissä leikkimässä haltiaa, mä olen aina kokenut itseni enemmän hobitiksi. Hyvä ruoka ja juoma yhdistettynä rentoon elämänasenteeseen on just oikeat prioriteetit elämälle!

Koska Sormusten herra -leffat tekivät aikoinaan niin lähtemättömän vaikutuksen, odotin sitten tietysti Hobitteja kuin kuuta nousevaa. Mua ei oikeastaan haittaa lainkaan, että elokuvia tuli kolme vaikka jotain Alfrid -säätöä vikassa leffassa olisi voinut korvata niillä jutuilla, joita oli kirjassa. Tosin mä olen vakaasti sitä mieltä, ettei kirjoja ja leffoja saa lähteä rinnastamaan liikaa koska leffat on vain omia tulkintojaan kirjasta ja mulle on täydellisen okei, että leffaa muokataan suuntaan tai toiseen kunhan tarinan pääpuitteet on kohdillaan. Materiaalia oli kuitenkin sen verran, että kahdesta leffasta olisi tullut jäätävän pitkiä ja kuulemma leffateatterin ei mielellään pyöritä yltiöpitkiä leffoja koska vaikka sali olisi miten täynnä tulee siinä tappiota, koska samassa ajassa saisi rahat parista lyhyemmästä pätkästä. Tauriel puolestaan on sellainen hahmo, joka ei henkilökohtaisesti kosketa mua juurikaan, mutta ei tuo häiritsekään vaikka toki olisin pystynyt katsomaan leffat läpi ilman Taurieliakin. Kuitenkin, vaikka Tauriel ei ole osa Hobitti -kirjaa niin leffaa kyllä ja kuten sanottu, Jacksonin leffat ovat vain yksi tulkinta kirjoista.

Filin ja Kilin kuolemat puolestaan... No, kyllä mäkin olisin suonut heidän kuolevan puolustaessaan Thorinia, mutta no... Filin kuolema silti oli musta jollain karulla tavalla parempi (tai pahempi...), just toi, että Fili väittää hallitsevansa tilanteen ja lähettää pikkuveljensä muualle tilanteessa, jonka tietää varmasti päätyvän huonosti (you got this... yeah, sure...). Ja se miten viimeisillä elinsekunneillaan Fili vain yrittää saada Thorinin ja muut häipymään paikalta ääää! Ainoa mistä olin katkera on se, ettei kukaan jäänyt nyyhkyttämään Filin luo siinä missä Kilillä oli Tauriel ja Thorinilla Bilbo. Kilin kuolema oli vähän sellainen, että siinä vaiheessa on edelleen niin järkyttynyt Filin kohtalosta, että Kili vain menee sillain "oho, se kuoli". Thorinin kuolema puolestaan on niin sulaa kidutusta, että pelkkä ajatuskin herättää halun käpertyä nurkkaan ulisemaan.

Se mikä mua eniten vikassa leffassa häiritsee on se, että koko arkkikivi vain katoaa. Se on kuitenkin yksi leffan tärkeimmistä vaikuttajista, mutta sen jälkeen kun Thranduil ja Bard on käynyt vähän Ereborin porteilla heilumassa sen kanssa ja olleet että "kattokaa mitä meillä on" se vain... unohdetaan. Epäselväksi jätetään myös saiko Thranduil ne helyt mitä janosi ja saiko Järvikaupungin porukat massia saadakseen elämänsä takaisin jaloilleen. Toki kirjan lukeneena osaa täydentää tällaiset pienet aukot, mutta silti pisti hieman huvittamaan. Mulla ja kaverilla onkin tästä pikku asioiden unohtelusta pienimuotoinen vitsi, että Jackson tarkoituksella päätti ihan faneja kiusatakseen pihdata jokusta olennaista, mutta jännästi unohtunutta seikkaa extended editioniin. Että juu... täällä myös yksi, joka odottaa pääsevänsä maratoonaamaan pidennetyt versiot.

Ja koska Uusi-Seelanti on nyt vedetty keskusteluu mukaan niin pakko nyt lesoilla, että meiksi vietti tuolla aikaa marraskuun lopulta tammikuun loppuun ja... voi äiti. Takaisin reissulta rämysin vasta eilen illalla, mutta tuossa välissä tuli oltua myös Jenkkilässä mistä ei sen enempää. Mutta jos koskaan rahatilanne antaa luvan lähteä Uuteen-Seelantiin niin menkää! Oon edelleen sen verran sekaisin ja shokissa Suomeen paluussa, etten osaa nyt tehdä mitään kattavaa yhteenvetoa, mutta maa on ihan mieletön ja jokainen maisema hengittää Keski-Maata. Hobbiton ehkä ihanin paikka mitä maa päällään kantaa ja Green Dragonista saa ihanaa pikkupurtavaa ja juomista, eikä hinnatkaan sielä ole niin järjettömiä mitä voisi tuollaiselta turistikohteelta odottaa vaikken enää tarkkaan muista, koska siellä tuli käytyä jo joulukuun alussa. Ja Wellington on elokuvien fanien luvattu kaupunki! Weta Workshop tour on ihan mahtava, mutta tuonnekin saa helposti katoamaan tukun rahaa jos ei omista minkäänlaista itsehillintää. Me kaverin kanssa oltiin katsomassa BotFA tuolla Wellingtonin ensi-illassa ja vaikkei siellä mitään erityistä karkelointia ollutkaan niin se oli silti unohtumaton kokemus. Lisäksi on ihanaa, että faneille oli järjestetty myös ilmaista tekemistä kuten Custome trail, joka tarkoitti sitä, että leffoissa käytettyjä puvustuksia lasikoppeihin aseteltuna oli ripoteltu ympäri Wellingtonia erinäisiin hotelleihin, museoihin ja kahviloihin. Ja koska Wellington ei mikään huisin iso kaupunki ole, pystyi noita paikkoja koluamaan pääsääntöisesti jalkaisin, ainoastaan pariin paikkaan päästäkseen piti ottaa bussi alle. Sisäänpääsy kuitenkin oli ilmaista joka paikkaan, myös tuonne museoon mikä on iso plussa! Suurin osa noista asusteista oli myös helposti löydettävissä ko. paikasta jokusta poikkeusta lukuun ottamatta. Hotelleissa esimerkiksi nuo olivat pääsääntöisesti heti aulassa, mutta oli myös se ikimuistoinen tapaus kun metsästettiin Bardin asua joka oli jossain uber hienossa hotellissa jossain näköalabaarissa... Piti kysyä hotellin respasta, että missä tuo asu tarkalleen on ja onko ihan okei, että käydään kuolaamassa sitä.  :D

Matka imi meiksin täysin kuiviin, mutta silti kunhan tästä saan itseni työelämään takaisin alan säästää rahaa, että pääsen takaisin Uuteen-Seelantiin tavalla tai toisella. Vaikka kaksi kuukautta tuolla olikin, ei mitenkään ehtinyt kaikkea näkemään ja esimerkiksi Hobbitoniin on pakko päästä uudelleen! Enkuntaito koheni tuolla reissussa kyllä, mutta se on vielä puolitiessä joten tarkoitus olisi alkaa petrata kielitaitoa vielä lisää ja lähteä Work and Holiday -viisumin kera sitten joku päivä... Ehkä joku on tarpeeksi sekaisin, että palkkaisi meitsin pysyvästi ja voisin vaan jäädä asumaan Uuteen-Seelantiin.  ;D Wetan kaupassa oli yksi onnellinen suomalainen työntekijä, joka on mun kadehtimien ihmisten kärkikastissa.

Tämä aihe on sellainen josta olisi ihan hirveästi jaariteltavaa, mutten nyt mitenkään saa kaikkea mieleen kerralla... Uh, palailen asiaa kun saan ajatukseni ojennukseen.
« Viimeksi muokattu: 10.03.2015 00:12:26 kirjoittanut Willy »

bannu © Auroora

Go well traveler on your journeys into the south. Take your memories with you and unpack them fondly remembering this place.

Ingrid

  • Ryövärintytär
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 631
Vs: J. R. R. Tolkien
« Vastaus #13 : 09.03.2015 18:46:08 »
Minullekin Legolas on varmaan muodostunut lempparihahmoksi, pitkälti samoista syistä kuin LillaMyyllekin. Kaikki teoksissa esiintyvät haltiat ovat omalla tavallaan kiehtovia ja toisaalta myös niin erilaisia keskenään, että jo heidänkin joukostaan on ollut vaikeaa päättää sitä, joka olisi ylitse muiden. Legolas kuitenkin hurmasi rauhallisuudellaan ja viisaudellaan mutta kuitenkin nuorella sydämellään. Ja ylipäätään se, että hän voi astella lumella kevyesti kuin keijukainen muiden upotessa umpihankeen on mielestäni ihan fine. :D Puhumattakaan Meren laulusta (tai miten se nyt onkaan suomennettu kirjoissa), joka on niin koskettava. Legolasin vastapainoksi voisin mainita myös Gimlin kääpiömäisine asenteineen ja kärkkäine kommentteineen, ja ylipäätään noiden kahden välille kehittyvä ystävyys on yksi lemppariasioistani koko trilogiassa.

Myös Aragorn kiehtoo omalla tavallaan númenorilaisine sukujuurineen, mutta eipä tosiaan Mortensenin (kuten ei herra Bloominkaan) ulkonäössäkään ole valittamista kun valkokankaalle mennään! Arwen on myös todella kaunis.

Hobitti -kirjoissa Beorn kiehtoi mua kaikista eniten ja olin ihan hirveän tyytyväinen siihen, miten ko. hahmo oli toteutettu elokuvassa. Tykkäsin kovin. Minäkin varmaan lähden Thorin-Fili-Kili -linjalle mitä tulee näyttelijävalintoihin, vaikka oikeastaan koko cast on mielestäni erittäin onnistunut. Thorinin (Armitagen) ääni saa väistämättä kylmät väreet iholleni ja sitten taas toisaalta pidän hänen jääräpäisestä luonteestaan ja siitä, miten periksiantamaton ja sisukas hän on. James Nesbitt Bofurina ansaitsee myös oman mainintansa, sillä herra on niin... no, bofurmainen, kuin vain saattaa olla, ja jos totta puhutaan niin henkilökohtaisesti varmaan samaistun kääpiöistä eniten juuri tähän iloiseen, huolettomaan ja höpsöön lakkiveikkoon.

Bilbo ja hobitit noin yleensäkin saavat aina hymyn huulille, he ovat oikeaa hyvän mielen kansaa! Jotenkin aina tulee tosi kotoisa fiilis, kun pääsee nojatuolimatkalle Kontuun ja sitä miltei toivoisi, että voisi itse liittyä ilakoivaan joukkoon. Hobittien viattomuus, hupsuus ja positiivinen asenne tuovat jopa aavistuksen synkkiin ja mystisiin kirjoihin väriä, lämpöä ja rauhallisuutta.

Itse asiassa, jos nyt ollaan aivan tarkkoja, niin Galadrielkaan ei esiinny Hobitti-kirjassa. Hobitissa ainoat haltiat ovat joko Rivendellin tai Synkmetsän haltioita, ja näistäkin vain Elrondille annetaan nimi (Thranduil on Haltiakuningas).
Niinpä muuten taitaakin olla - my bad! Tuudittauduin ihan siihen ajatukseen, että Galadriel olisi mainittu ja esitelty Elrondin anoppina ja Arwenin isoäitinä, mutta eipäs se niin sitten ollutkaan. Valkoinen Neuvostohan ei muistaakseni (en ole päässyt kirjassa vielä Rivendelliin asti) myöskään kokoontunut kirjassa vaan Jackson lisäsi ko. kohtauksen elokuvaan ylimääräisenä (tai no mistäs sitä tietää, kyllähän Valkoinen Neuvosto Hobitin aikoihin kokoontui, mutta siitä ei kai ole mainintaa että missä ja milloin tarkalleen).

Lainaus
Se mikä mua eniten vikassa leffassa häiritsee on se, että koko arkkikivi vain katoaa. Se on kuitenkin yksi leffan tärkeimmistä vaikuttajista, mutta sen jälkeen kun Thranduil ja Bard on käynyt vähän Ereborin porteilla heilumassa sen kanssa ja olleet että "kattokaa mitä meillä on" se vain... unohdetaan.
Siis tämä oli yksi juttu jonka unohdin jo aiemmassa viestissäni sanoa! Kirjassa Thorin haudataan arkkikivi mukanaan, mutta elokuvissa se tosiaan vain jää jonnekin, vaikka sitähän tässä ollaan koko ajan lähdetty hakemaan takaisin ja Bilbokin lähetetty sitä lohikäärmeeltä hakemaan. Bilbo tosiaan antoi kiven pois, mutta sitten se vaan unohtui. Toivon todella, että extended versionissa tähänkin tulee joku selvyys ja voi luoja, mun täytyy varata nessupaketti viereen jos ylimääräisistä kohtauksista löytyy hautajaiset. Filin ja Kilin kuolemaa voisin myös kommentoida vielä sen verran, että sinänsä joo oli positiivinen ylläri etteivät pojat vain löytyneet jostain kuolleena, mutta pilkkua viilatakseni olisin halunnut nähdä kohtauksen, jossa he taistelevat Thorinin rinnalla ja puolustavat tätä viimeiseen hengenvetoon.

PS. Willy Uuden-Seelannin reissusi kuulostaa ihan uskomattomalta, minä ainakin luin kokemuksiasi täältä ruudun takaa naama kateudesta vihreänä. :)
« Viimeksi muokattu: 09.03.2015 20:04:14 kirjoittanut Luella »


Q U E E N S   W I L L   F O R E V E R   S T A Y
B A D D E R   T H A N   B I T C H E S

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 509
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: J. R. R. Tolkien
« Vastaus #14 : 09.03.2015 19:17:21 »
Itse asiassa, jos nyt ollaan aivan tarkkoja, niin Galadrielkaan ei esiinny Hobitti-kirjassa. Hobitissa ainoat haltiat ovat joko Rivendellin tai Synkmetsän haltioita, ja näistäkin vain Elrondille annetaan nimi (Thranduil on Haltiakuningas).
Niinpä muuten taitaakin olla - my bad! Tuudittauduin ihan siihen ajatukseen, että Galadriel olisi mainittu ja esitelty Elrondin anoppina ja Arwenin isoäitinä, mutta eipäs se niin sitten ollutkaan. Valkoinen Neuvostohan ei muistaakseni (en ole päässyt kirjassa vielä Rivendelliin asti) myöskään kokoontunut kirjassa vaan Jackson lisäsi ko. kohtauksen elokuvaan ylimääräisenä (tai no mistäs sitä tietää, kyllähän Valkoinen Neuvosto Hobitin aikoihin kokoontui, mutta siitä ei kai ole mainintaa että missä ja milloin tarkalleen).
Juu, ei ole mainittu tosiaan Galadrielia, eli Valkoisen neuvoston kokoontuminen on Jacksonin lisäys. Se tosiaan tapahtuu joskus Hobitin tapahtumien aikaan, mutta mitään sen tarkempaa ei tuosta tiedetä. Tarkistin tässä samalla muuten LotR:in aikajanaa ja kirjassa mainitaan tuosta Valkoisen neuvoston kokoontumisesta vain se, että se tapahtui samana vuonna kuin kääpiöiden Ereborin retki. Ei mitään sen enempää.

Lainaus
Se mikä mua eniten vikassa leffassa häiritsee on se, että koko arkkikivi vain katoaa. Se on kuitenkin yksi leffan tärkeimmistä vaikuttajista, mutta sen jälkeen kun Thranduil ja Bard on käynyt vähän Ereborin porteilla heilumassa sen kanssa ja olleet että "kattokaa mitä meillä on" se vain... unohdetaan.
Siis tämä oli yksi juttu jonka unohdin jo aiemmassa viestissäni sanoa! Kirjassa Thorin haudataan arkkikivi mukanaan, mutta elokuvissa se tosiaan vain jää jonnekin, vaikka sitähän tässä ollaan koko ajan lähdetty hakemaan takaisin ja Bilbokin lähetetty sitä lohikäärmeeltä hakemaan. Bilbo tosiaan antoi kiven pois, mutta sitten se vaan unohtui. Toivon todella, että extended versionissa tähänkin tulee joku selvyys ja voi luoja, mun täytyy varata nessupaketti viereen jos ylimääräisistä kohtauksista löytyy hautajaiset. Filin ja Kilin kuolemaa voisin myös kommentoida vielä sen verran, että sinänsä joo oli positiivinen ylläri etteivät pojat vain löytyneet jostain kuolleena, mutta pilkkua viilatakseni olisin halunnut nähdä kohtauksen, jossa he taistelevat Thorinin rinnalla ja puolustavat tätä viimeiseen hengenvetoon.
En muista mistä, mutta jostain olen lukenut, että pidennetyllä tulee olemaan nuo hautajaiset. Samoin niiden ihmeotusten (mm. Dainin sotapossu ja Thorinin, Fílin, Kílin ja Dwalinin ratsut) saavat lisäselitystä pidennetyllä. En kyllä yhtään osaa sanoa, että miten noita olentoja aiotaan selittää tai mitään, mutta toivottavasti sen jälkeen en enää ole aivan täydellisen kujalla, että mistä ihmeestä ne otukset on oikein revitty sinne. Lisäksi kursivoin tuolta Luellan viestistä tuon yhden kohdan, koska se on juurikin sitä, mitä itsekin olisin toivonut Fílin ja Kílin loppujen suhteen.

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Willy

  • virhepainos
  • ***
  • Viestejä: 176
  • high above the clouds somewhere
Vs: J. R. R. Tolkien
« Vastaus #15 : 09.03.2015 21:13:54 »
Muistaakseni ainakin tumblrissa on pyörinyt kuva tuosta poistetusta hautajaiskohtauksesta, mutta en sitten tiedä mistä se on alunalkaen revitty nettiin vaeltelemaan. Trailereissa on myös aika paljon repliikkejä ja pätkiä (joskaan ei noin olennaisia juttuja) joita ei teatteriversiossa ollut lainkaan eli luultavasti nuokin on viimeisiä editointeja tehdessä jätetty pidennettyä versiota varten.

Edellä kysyttiin myös lempihahmoa ja hmm... Tämäpäs on kinkkinen kysymys, koska mulla ei ole oikein selkeää suosikkia. Monissa hahmoissa on piirteitä joista pidän ja mieltymykseni joihinkin hahmoihin vaihtelee sen perusteella puhutaanko leffasta vai kirjasta. Éowynista tykkään kovasti koska girlpower ja silleen. Lisäksi Éowynin naiseudessa vaikuttaa se, ettei tämä ole (toisin kuin muu Keski-Maan vahvat naishahmot) haltia vaan ihminen, jolloin tämä tuntuu samaistuttavammalta. Merri ja Pippin tietysti ihastuttavat hurmaavalla veijarimaisuudellaan, kuten aikaisemmin mainitsin olen itsekin aikamoinen hobittipersoona, joskin ehkäpä löytyy myös sitä Tukien seikkailumieltä.  :D

Hobitti -leffojen perusteella pitää nostaa esille myös Fili, vaikka tuolla onkin huomattavasti vähemmän ruutuaikaa kuin vaikkapa veljellään Kilillä. Varmasti Dean O'Gormanin tulkinta hahmosta (ja ne viikset) vaikuttavat asiaan, mutta se minkä kuvan olen Filistä saanut on rakastettava persoona, joka oikeasti kantaa huolta toisista ja on jollain tapaa paljon maanläheisempi ja vähemmän ahne mitä kääpiöt yleensä. Smaugin lopussa esimerkiksi kohtaus, jossa Fili käskee Bardia muksuineen häipymään ennen kuin Smaug saapuu ja kaikki se miten Fili lähetti Kilin muualle ja yritti saada Thorinin häipymään ennen kuin meni itse kuolemaan. Vaikeaa nyt kuvata onnistuneesti enkä tiedä onko tämä visio hahmosta vain mun päässä, mutta kaikkiaan tämä tulkinta saa meitsin rakastamaan hahmoa ihan älyttömästi.

LillaMyy tuolla edellä mainitsikin, miten Sam tuppaa jäämään toisten hobittien varjoon vaikka ansaitsee kunniaa huomattavasti enemmän. Kuten sanottu, sormuksen tuhoamisesta ei olisi ilman Samia tullut yhtikäs mitään. Kuulin tässä hiljattain myös teorian, jonka perusteella Samia voisi pitää koko trilogian suurimpana sankarina ja voin ainakin osittain allekirjoittaa tän väitteen. Sam on todella helppo hahmo lukijalle samaistua ja tämä pysyy lujana viimeiseen asti, siinä missä Frodo lopulta epäonnistuu vastustamaan sormusta eikä ole kykenevä tuhoamaan sitä omin voimin. Lisäksi tällaisen perinteiselle tarinankerronnalle ominaisesti Sam myös saa naisensa tarinan päätteeksi, mikä tukee tällaista kliseistä 'tarinan sankari' -teoriaa.  ;D Toki Aragornkin saa naisen ja tekee suuria tekoja, mutta tämä on kuitenkin jo tarinan alussa niin paljon enemmän elämänkokemusta kuin Konnussa puutarhurina toimineella Samilla, ettei Aragornin kehitys hahmona ole niin suurta kuin Samilla jolle jo lähtö Konnusta oli iso askel.

Ja erityismaininta Klonkulle myös. Ilman Klonkkua koko Keski-Maa olisi ollut niinikään tuhoon tuomittu.

bannu © Auroora

Go well traveler on your journeys into the south. Take your memories with you and unpack them fondly remembering this place.

Gil Galad

  • Luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 236
  • LightHowl8815
Vs: J. R. R. Tolkien
« Vastaus #16 : 11.03.2015 01:01:55 »
Mä tutustuin Tolkieniin kliseisesti sen jälkeen kun olin nähnyt Sormuksen ritarit elokuvissa. Luin Sormusten herran heti elokuvan jälkeen. Muita kirjoja mitä oon Tolkienilta lukenut on Hobitti, Silmarillion, Keskeneräisten tarujen kirja, Húrinin lasten tarina, Roverandom, Seppä ja Satumaa, Kirjeitä joulupukilta, Satuja kirja, yksi HoME  nro. 5 (History of Midle Earth), Bilbon viimeinen laulu ja Tom Bombadilin seikkailut. Mulla on tosta Sormusten herrasta kirjasta se ruskehtava yhteisnide.

Mä oon pelannu ite ps3:lla noita Lego Lotria ja Hobittia mitkä ovat olleet ihan miellyttäviä peli kokemuksia ja plussana elokuvien ääniraita. Eli väli animaatiot ja hahmojen ähinät ja puhinat on otettu leffoista. Osa noista väli animaatioista aiheuttaa räkätys kohtauksia koska jos on tarkkana huomaa eri juttuja mitä pelin tekijät on lisäilleet sinne. Ensimmäisenä tulee mieleen Hobitissa esiintyvä sika mikä ilmestyy lähes kaikkiin väli animaatio juttuihin ja Helmin syvänteen taistelukohdassa Jacksonin cameon heittämä Oscar pysti.

Elokuvat olivat kaikki ihan okei tasosia sovituksia. Tauriel on mulle sellanen hahmo etten tiedä miten siihen suhtautua, toisaalta käsikirjottajien väkisin vääntämä kolmio draama tuntu ontuvalta mutta toisaalta oli kiva saada elokuvaan joku nais hahmo joka pysty pitämään puoliaan.
Se, mitä ihminen näkee ja kuulee, riippuu hyvin paljon siitä, missä hän seisoo; se riippuu myös siitä, millainen hän on. TS 51

Eririn

  • captain of skyrissian
  • ***
  • Viestejä: 943
  • Jedi like my father before me
    • kiliel is a lesbian ship
Vs: J. R. R. Tolkien
« Vastaus #17 : 11.03.2015 06:27:37 »
Kenestä Tolkienin luomasta hahmosta pidätte eniten ja miksi?

Ei oo vaikeampaa kysymystä olemassa xD Okei, Fili on mun ykkössuosikki, mutta hänen hahmonsa on, let's face it, enemmän PJ:n, Fran Walshin ja Philippa Boyensin luoma kuin Tolkienin, koska Thorinia lukuun ottamatta kaikki kääpiöt Hobitti-kirjassa oli lähinnä vain lista hauskoja nimiä + pari ylimääräistä yksityiskohtaa joidenkin kohdalla. Mutta joo, Fili on mun kulta <3 voisin puhua siitä vaikka koko yön ja kehua sitä maasta taivaisiin.

Tolkienin tarkemmin kuvaamista hahmoista suosikkini on varmaan Gimli, on ollut jo iät kaiket (rakastan kääpiöitä^^). Mutta pidän oikeastaan kaikista hyviksistä. Boromir on mulle julmetun tärkeä hahmo ja suunnittelen jatkuvasti ficciä, jossa hän jää henkiin ja auttaa etsimään Merrin ja Pippinin ja pitää Faramirin puolia ja näin. Sitten on tietty kaikki hobitit <3 rakkaita pikkuisia kaikki. Ja Legolas ja Aragorn, ja Faramir, Éowyn, Arwen, Galadriel, Elrond, Gandalf, Haldir (!!!) äää ihan kaikki! Klonkustakin pidän, vaikka aina välillä se vie mun hermot tyystin. Inhokkeja ovat oikeastaan vain Denethor ja Kärmekieli. Sarumania en jostain syystä osaa inhota, lieneekö syynä Christopher Leen uskomaton esitys hahmona.

Hobitin hahmoista kaikki ovat oikeastaan tosi rakkaita. *kietoo kätensä kaikkien ympärille* They're my babies!! Thorin on Filin ohella se hahmo, josta voisin puhua vaikka miten pitkään, olettaen etten ala jossain vaiheessa itkeä. Thorin ansaitsi niin paljon parempaa, for real. Sitten on ihan kaikki muut kääpiöt, rakastettavia tyyppejä kaikki. Joskus kirjoitan vielä yksityiskohtaisen ficin jokaisesta - toivottavasti. Kaikista löytyy leffojen antamien yksityiskohtien ansiosta niin paljon kerrottavaa! Pitää erityisesti nyt tässä vaiheessa mainita Kili (my brave baby <3), Dwalin, Bofur ja Dáin. Dáin erityisesti on ollut jo pitkään mun suosikkeja ja leffa sai mut vaan rakastumaan syvemmin. ("I have a wee proposition if you don't mind lending me yer time. Would you... JUST SOD OFF?!" <- ihana) Tauriel on myös mun rakas (ellette ole jo sitä tajunneet lol), samoin Bard ja hänen lapsensa <3 Thrandystakin pidän, vaikka samalla jos saan tilaisuuden tehdä hänestä pilaa niin hyödynnän sen xD Itse asiassa nyt kun mietin, niin inhoan vain Azogia, Bolgia ja Alfridia (sitä Järvikaupungin isännän niljaista apuria, joka sai vikassa leffassa aivan liikaa ruutuaikaa).

Okei, ja hobitteja pitää kehua oikeastaan ihan erikseen. Kaikki viisi päähobittia ovat niin rohkeita ja epäitsekkäitä ja upeita ettei tosikaan <3 Bilbosta pidän varmaan eniten, mutta vain pikkuisen enemmän kuin Frodosta, Samista, Merristä ja Pippinistä. Ne on kaikki ihania <3 Samista pitää sanoa samaa kuin mitä Willy sanoikin jo. Aivan hemmetin huima hahmokehitys!

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 509
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: J. R. R. Tolkien
« Vastaus #18 : 11.03.2015 07:58:39 »
Inhokkeja ovat oikeastaan vain Denethor ja Kärmekieli. Sarumania en jostain syystä osaa inhota, lieneekö syynä Christopher Leen uskomaton esitys hahmona.
--
Itse asiassa nyt kun mietin, niin inhoan vain Azogia, Bolgia ja Alfridia (sitä Järvikaupungin isännän niljaista apuria, joka sai vikassa leffassa aivan liikaa ruutuaikaa).
Näissä molemmissa kohdissa selityksenä voisi olla se, että näiltä inhoamiltasi henkilöiltä puuttuu ainakin omasta mielestäni selkeät motiivit teoilleen. Saruman puolestaan on ehkä vähän ymmärrettävämpi pahiksena, koska tämä nyt vain sattui jäämään Sauronin ansaan ja häneen iski myös Sormuksen himo, joka kääntää melkein jokaisesta kamalan pahiksen aka häneltä löytyy motiivi teoilleen. Denethor taasen on vain ilkeä vanha papparainen, jonka Boromirin suosimista Faramirin ylitse ei perustella millään muulla kuin rakkaudella, mutta mun mielestäni tämä on aika ontuva selitys. Kärmekieli on myös hyvin epämääräinen hahmo motiiviensa kanssa. Tokihan Saruman varmasti lupasi hänelle varmaan jo melkein tähdet taivaaltakin, mutta riittääkö tämä oman maansa pettämiseen? Ei välttämättä. Hobitissa sitten taas Azogin ja Bolgin kääpiöiden viha ei ole läheskään yhtä loogista kuin se oli kirjassa, koska kirjassa Bolg vihasi kääpiöitä, koska nämä (Dain!) olivat tappaneet hänen isänsä. Leffassa taasen mä en näe mitään loogista selitystä sille, minkä takia Azog jo heti alussa haluaa tuhota kaikki kääpiöt; Azanulbizarin taistelun jälkeen hänelle kyllä tulee puolittainen motiivi kostaa Thorinille kätensä menetys, mutta miksi hän jo ennen sitä inhosi kaikkia kääpiöitä? Alfrid taasen on vikassa leffassa ehkä enemmän sitä comic relief-puolta, mikä selittää hänen ruutuaikansa. Ryan Gagen tulkinta hänestä oli kyllä jotain todella hienoa, mutta ymmärrän täydellisesti tuon, että hänellä oli liikaa ruutuaikaa, koska suuren osan siitä olisi voinut käyttää paremminkin. Plus pahis-Alfridin kullan- ja vallanhimo selittää ehkä osan tämän tekosista, mutta tuskin kuitenkaan ihan kaikkea, joten peräänkuulutan jälleen niitä motiiveja. Kaikista näistä pahiksista olisi saatu paljon toimivampia, jos heille olisi vain jaksettu keksiä loogiset perustelut sille pahuudelle, koska "everything happens for a reason".

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Beatrix Bones

  • Rommikuningatar
  • ***
  • Viestejä: 2 186
Vs: J. R. R. Tolkien
« Vastaus #19 : 11.03.2015 13:50:38 »
Täällä on myös yksi, joka rakastaa TSH:ta! Mä tutustuin Gil Galadin tavoin tuohon trilogiaan ensin elokuvien kautta joskus kymmenen vuotta sitten, ja kirjat tuli luettua vasta lukiossa, mutta siitäkin on jo joitain vuosia. Kirjoja en vieläkään omista, mutta on ollut jo pidempään suunnitelmissa kahmia ne jossain vaiheessa itselleni - vaikein päätettävä asia tässä mun kohdalla on se, että ostanko ne englanniksi vai suomeksi, koska esim. Hobitti on mulla englanninkielisenä, joten olisi tavallaan loogista, että nekin sitten löytäisivät tiensä kirjahyllyyni englanninkielisinä.

Nimenomaan Taru sormusten herrasta -elokuvat ovat lähellä sydäntä ja ne kuuluvat ehdottomiin suosikkeihini Armageddonin ja Titanicin lisäksi, joita jaksaa katsoa kerta toisensa jälkeen kyllästymättä (ai miten niin tykkään "vanhemmista" elokuvista). Trilogiassa mua viehättää erityisesti se, kuinka hyvin tarina vetää sisäänsä ja se on tietyllä tavalla "eeppinen". Leffoja katsoessa jaksan aina ihastella maisemia, joten munkin mielestä Uusi-Seelanti oli loistava valinta kuvauspaikaksi - ja sehän on yksi tärkeä osanen, kun yritetään siirtää kirjojen tunnelmaa elokuviin (on niin paljon elokuvia, joissa on epäonnistuttu). Myös hahmot ovat mahtavia ja Legolas on ehdoton rakkaus, eikä vähiten siksi, että on haltia (ja näyttelijänä on iki-ihana Orlando Bloom), mutta myös sen satunnaisesti näkyvän näsäviisauden vuoksi. Legolaksen ikä näkyy siinä, kun hän puhuu joistakin asioista itsestäänselvyyksinä.

Mun mielestä on myös ironista näin monta kertaa elokuvat katsottuna, että Boromirin rooliin valittiin nimenomaan Sean Bean (I see what you did there, Peter Jackson), koska tiedettiinhän jo käsikirjoituksessa, että Boromir tulee kuolemaan. Sinällään ihan loogista, että kyseinen herra valittiin sitten tähän rooliin, koska mä en ole ainakaan tähän mennessä nähnyt ainuttakaan leffaa, jossa hän olisi hengissä säilynyt. Nyt kun siirryin puhumaan näistä kuolleista hahmoista, niin en tykännyt yhtään siitä, että Haldir kuoli Two Towers-leffassa. Hänellähän on elokuvissa isompi rooli kuin itse kirjoissa, mutta mä tykkäsin hahmosta paljon elokuvissa ja olisin halunnut hänen säilyvän hengissä loppuun asti (en tosin osaa sanoa, kuoliko hän kirjoissa, koska en yksinkertasesti muista).

Lainaus käyttäjältä: The Pure-Blood Princess
Hobitti-leffat sitten taas ovat aivan oma lukunsa... Olen kuullut paljon kritiikkiä siitä, kuinka "Peter Jackson teki kolme upeaa LotR-leffaa ja kolme surkeaa Hobitti-leffaa" mutta minä kyllä tykkään myös Hobitti-elokuvista kovasti. Onhan niissä jonkin verran tehty muutoksia, mutta ei se mua haittaa. Ja kyllähän niissä oli hyvin samankaltaisia kohtia kuin LotR:ssa, mutta tykkäsin kuitenkin.
Mäkin tykkäsin Hobitti-leffoista paljon, mutta toisaalta mä myös ymmärrän kritiikin. Moni kriitikko on todennäköisesti verrannut (niin kuin ovatkin) Hobitti-trilogiaa TSH-trilogiaan, joista jälkimmäinen oli munkin mielestä parempi. Hobitti-leffoissa käytetty tekniikka oli myös erilaista, koska tekniikka on tottakai kehittynyt tässä kymmenen vuoden aikana paljonkin, jolloin elokuviin ei saatu samanlaista "mystistä" tunnelmaa, joka oli TSH:ssa (ja lisäksi saturaatio ja terävyys oli Hobiteissa paljon korkeampi, joka vei sitä mystisyyttä ja utuisuutta pois). Toisaalta mun mielestä Hobiteissa näyttelijävalinnat olivat täydellisiä ja varsinkin Thranduil meni nappiin, koska mä olin kirjaa lukiessa kuvitellut hänet juuri sellaiseksi "yes, I'm awesome" -haltiaksi ja leffa todellakin vahvisti kyseistä mielikuvaa. Tauriel oli myös kiva lisä, eikä vähiten sen vuoksi, että roolia näytteli Evangeline Lilly (johon tykästyin Lostissa), vaan siksi, että hahmo toi elokuviin tietynlaisen feminiinisen säväyksen.

Ava © Herkkuoone