J. R. R. Tolkien

[LillaMyy]

Tulen tännekin hehkuttamaan, että on oikeasti ihan superhienoa, että innostuit mursuhilleri Silmarillionista, ja vielä siistimpää on, että innostuit tuon minun hassun kalenterin takia siitä! Myönnän itsekin, että se on oikeasti todella hidasta luettavaa jopa nopeille lukijoille, joten sen kanssa tarvitsee oikeastikin AIKAA, että sen saa kahlattua läpi ajatuksella. Niinpä, suosittelen myös Rosmariinin tavoin tutkimaan sitten netin ihmeellistä maailmaa, jos tulee ongelmia hahmojen/paikkojen/tapahtumien muistamisen kanssa, ja lisään suosituslistaan Nerd of the Ringsin (YouTubessa ainakin) ja Twitterin puolelta @tolkienprof ja @WI_TolkienSup, koska heillä on mielestäni hyvä tyyli selittää asioita pitkästi ja perusteellisesti. (: Lisäksi aina on olemassa Fini, jossa voi kysyä, niin minä ja/tai Rosmariini voidaan varmaan ainakin auttaa, jos jokin juttu jää epäselväksi. (:

Lisäksi haluan tuohon Rosmariinin suosittelulistaan lisätä Frederican Silmarillion-ficcin Satakielten laulu (K-11) ja Neithanin, jolta löytyy enemmänkin ficcejä, joista valita, mikäli sille tielle haluaa lähteä. (:

[mursuhilleri]

Se on tosiaan aika vaikea teos, mutta kun sen pääsee läpi, se on tosi palkitsevaa, koska se avaa tosi monta uutta tasoa Tolkienin maailmasta ja esim. LOTRit avautuvat sen jälkeen ihan uudella tavalla!

Uskon tämän! En oo vielä kovin pitkällä, mutta musta tuntuu jo nyt siltä että oon paljon syvemmällä siinä Tolkienin maailmassa kuin aiemmin. Oon nyt sivulla 86, joskin kirja itse alkoi sivulta 12

Onko sinulla jo jokin suosikkitarina tai hahmo Silmarillionista, tai mikä kohta tai asia sinulla on siinä erityisesti herättänyt tunteita? Olisi kiva kuulla!

Ei vielä! Musta kaikki on ollut niin uutta ja ihmeellistä, että en osaa valita suosikkikohtaa

Lisäksi aina on olemassa Fini, jossa voi kysyä, niin minä ja/tai Rosmariini voidaan varmaan ainakin auttaa, jos jokin juttu jää epäselväksi. (:

No itse asiassa, mua on jo aiemminkin kiinnostanut tämä asia, mutta nyt se jäi ihan häiritsemään, mutta siis miten haltioiden ikääntyminen toimii Tolkienin maailmassa? Ja niinkuin fyysinen kehitys, loppuuko heidän ikääntyminen x ikäisenä tai jotain? Siitä oli joku maininta tuossa Silmarillionissa, mutta se oli aika silleen ohimennen mainittu, niin jäi epäselväksi.

Kiitos vielä teille molemmille vinkeistä! Pitää tutkia noita tarkemmin

[LillaMyy]

Kamalan tutkimisen ja penkomisen jälkeen osaan EHKÄ vastata tähän :

No itse asiassa, mua on jo aiemminkin kiinnostanut tämä asia, mutta nyt se jäi ihan häiritsemään, mutta siis miten haltioiden ikääntyminen toimii Tolkienin maailmassa? Ja niinkuin fyysinen kehitys, loppuuko heidän ikääntyminen x ikäisenä tai jotain? Siitä oli joku maininta tuossa Silmarillionissa, mutta se oli aika silleen ohimennen mainittu, niin jäi epäselväksi.

Haltioiden ruumis kehittyy siis hitaammin kuin ihmisillä, mutta heidän mielensä kehittyvät nopeammin. Esim. yksivuotiaina haltialapset osaavat puhua, kävellä ja tanssia, mikä saa heidät vaikuttamaan vanhemmilta kuin oikeasti ovatkaan. Parikymppisenäkin haltiat saattavat fyysisesti vaikuttaa seitsemänvuotiailta, vaikka tällä onkin aikuisen fyysiset taidot ja puhe. Fyysinen puberteetti on yleisesti ohi haltioiden viidennenkymmenennen ikävuoden kohdalla, koska silloin he saavuttavat aikuisiän pituutensa, mutta heitä pidetään täysikasvuisina vasta, kun sata vuotta on kulunut. (Lähde: Tolkien Gateway, Elven life cycle, jonne tiedot on haettu kirjasta Morgoth's Ring.)

Tuolta ei löytynyt mitään tietoa sadannen vuoden jälkeisestä ajasta, ainakaan nopeasti tutkien, mutta oma tulkintani on, että tuon sadannen vuoden kohdalla haltioiden ikääntyminen pysähtyy. Sen jälkeen ei siis tällä tulkinnalla tapahtuisi mitään muutosta, ellei haltia sitten turtuisi ja väsyisi elämään, mikä saattaa vaikuttaa myös haltian ulkoiseen olemukseen. Vastasinko tarpeeksi hyvin kysymykseesi?

[mursuhilleri]

LillaMyy, ah, ihanaa kiitos!! Itsekin yritin tutkia vähän aihetta netistä, mutta en löytänyt hirveästi mitään. Kyllä, vastasit oikein tyydyttävästi kysymykseeni ja nyt olen onnellinen!

Silmarillion on siitä loistava ja toisaalta jopa vähän ärsyttävä kirja, kun koko ajan tulee mieleen uusia kysymyksiä ja pitää keskeyttää lukeminen googlatakseen jotakin Pidän siitä, että tuo maailma on niin laaja, että siitä löytyy aivan älyttömän paljon tietoa. Tuo kysymys haltioiden ikääntymisestä oli kaikista polttavin ja häiritsevin, ja sellainen jota en saanut mielestäni, joten nyt olen kyllä mielissäni, että sain siihen vastauksen! Kiitos vielä <3

[mursuhilleri]

Tuplapostaan, pahoittelut.

Sain Silmarillionin luettua, voittajafiilis Oikeasti vähän taputin itseäni selkään, kun suljin kirjan viimeisen kerran. Alunperinhän aloitin sen vähänniinkuin puoliksi vitsillä, että katsotaan kuinka monta sivua jaksan ennen kuin luovutan No, aika monta sivua jaksoin ja oon niin ylpeä itsestäni! Mulla meni tuon kirjan lukemisessa reilu viikko, mikä on paljon vähemmän kuin kuvittelin että menisi, mutta totuus on se, etten oikeasti sinä aikana paljon muuta tehnyt kun luin Lukeminen oli todella hidasta, mutta palkitsevaa kyllä.

Pidin kirjasta tosi paljon! [tähän sydänsilmäemoji] Laitan spoiler-tägin alle mistä tykkäsin kirjassa eniten ja vähiten.

Spoiler: näytä

Ensimmäinen kohta, mistä vaikutuin todella paljon, oli siis tämä kohtaus, missä luotiin aurinko ja kuu. Se oli jotenkin todella hieno! Pidin myös niistä luvuista, joissa kerrottiin jonkun yhden henkilön tarinaa. Maeglinin synnystä ja lapsuudesta kertova luku oli tosi kiva, tykkäsin siitä kovasti. En muista nyt tähän hätään kaikkea mistä pidin, mutta nämä pari asiaa olivat sellaiset, mitkä jäivät erityisesti mieleen

Yksi luku oli sellainen, mikä tuntui kestävän ainakin 300 sivua kymmenen sijaan ja luin sitä pienen ikuisuuden, kun ei meinannut upota millään Se oli siis luku 14, Beleriandin valtakunnat, mikä siis kertoi lähes pelkästään maantieteestä ja siitä, mikä paikka sijaitsi missäkin ja mikä joki sen vieressä virtaa jne. Sen lukeminen oli ihan törkeän puuduttavaa Pieni epätoivo oli koko sen luvun ajan, mutta oon ylpeä, että sain sen kuitenkin luettua vaikka tuskin mitään siitä jäi päähän

Oli siis aivan todella kiinnostava kirja kaiken kaikkiaan, ja oon todella tyytyväinen siihen, että uskalsin tuohon tarttua ja sain sen kahlattua läpi! Ja pakko sanoa, että vaikka se oli tosi raskasta ja vaikeaa tekstiä, niin samalla myös tosi kaunista, erittäin kaunis kirja.

[LillaMyy]

Minäkin olen ylpeä sinusta, mursuhilleri, koska Silmarillionin lukeminen ja vieläpä _viikossa_ on oikeasti aika saavutus! Se vaatii siis itsellänikin vähän istumalihaksia sitten, kun sen aloittaa, koska se on pitkä, monimutkainen, vaikeasti kirjoitettu ja pienimpiinkin yksityiskohtiin paneutuva. Tykkään siitä ihan sikapaljon, mutta kyllä se siitä huolimatta on aina aikamoinen urakka, kun sen päättää kahlata läpi asti. Tämän takia voisinkin suositella, että Silmarillionia aloittavat voisivat ehkä lukea sieltä tietyt, yhtenäisemmät tarinat (esim. Beren ja Lúthien, Gondolinin tarina, Húrinin lasten tarina) läpi ja sitten vasta kahlata se loppuosuus. (: Nuo yhtenäisemmät osiot kun on kuitenkin paljon helpompia ja ehkä jopa perinteisemmällä tyylillä viihdyttäviä tarinoita kuin sitten se valtaosa siitä mytologiasta. (:

Spoiler: näytä

Auringon ja kuun luominen on kyllä oikeasti hieno kuvaus minunkin mielestäni! Itse en kuitenkaan osaa ehkä arvostaa Maeglinin tarinan alkua, ehkä koska en erityisemmin pidä kyseisestä hahmosta noin niinkuin muutenkaan, mutta hienoa, että löysit sieltä kivoja kohtia! (: Tämä luku 14 on myös se kohta, jonka takia annoinkin yllä tuon vinkin, että voisi aloittaa niistä perustarinoista ensiksi, koska tuo on oikeasti aika urakointia! Sitä saa oikeasti tarkistella itsekin aina, että missäs kuka asuikaan, kun ei ne oikeasti jää muistiin, vaikka sen lukisi kuinka monta kertaa. Tai ehkä jollekin jää, mutta ei itselläni kyllä ainakaan.

[mursuhilleri]

Unohdin näköjään vastata tähän, hups!

Tämän takia voisinkin suositella, että Silmarillionia aloittavat voisivat ehkä lukea sieltä tietyt, yhtenäisemmät tarinat (esim. Beren ja Lúthien, Gondolinin tarina, Húrinin lasten tarina) läpi ja sitten vasta kahlata se loppuosuus. (: Nuo yhtenäisemmät osiot kun on kuitenkin paljon helpompia ja ehkä jopa perinteisemmällä tyylillä viihdyttäviä tarinoita kuin sitten se valtaosa siitä mytologiasta. (:

Tää on hyvä vinkki kyllä! Joskin tykkäsin itse kyllä lukea ihan järjestyksessä tuota Mutta voisin kuvitella että tuo tyyli helpottaisi luku-urakkaa!

Mun täytyy sanoa, että Silmarillionissa oli niin törkeän paljon hahmoja, etten oikeasti edes muista kaikkea, että mitä kukakin teki Ja kun siis ne nimet (myös paikannimet ja taisteluiden nimet ja kaikki mahdolliset) on niin erikoisia välillä, että mulla on vaikeuksia lukea niitä oikein Ja varmaan senkin takia mulla meni sekaisin monet samankaltaiset nimet ja en todellakaan muistanut kuka oli kenenkin lapsi, huh Veikkaan muutenkin, että tuo on sellainen kirja, että saattaa aueta paremmin toisella lukukerralla!

Mutta! Mulla oli ihan asiaakin. Nimittäin sain poikaystävältäni joululahjaksi Keskeneräisten tarujen kirjan!!! Oon nyt lukenut sitä tässä muutamana päivänä ja ainakin toistaiseksi tykkään kyllä hirveesti Tämänkin kirjan lukeminen on hidasta, enkä ole lukenut sitä niin montaa tuntia päivässä kuin Silmarillionia luin joten en oo edennyt ihan yhtä vauhdikkaasti

[LillaMyy]

Ihan varmasti, mursuhilleri kaikki jää Silmarillionista paljon paremmin mieleen toisella kerralla, koska ensimmäisellä se on oikeasti aika törkeän iso harppaus. Etenkin, kun käytännössä kaikki nimet on haltiakielisiä tongue twistereita. Yritäpä siinä sitten pysyä niistä kärryillä, kun juuri ja juuri ehkä ymmärrät, mitä ne tarkoittavat. Mutta Keskeneräisten tarujen kirjakin varmasti auttaa näiden muistamisessa, koska siellä pyörii paljon samoja hahmoja, joten sitäkin kautta tulee osalle nimistä tuplakäyttöä. (:

Haltioiden kohdalla ei nyt ehkä ole myöskään aivan niin täydellisen tärkeää, kuka on kenenkin lapsi, jos vaan muistaa Fëanorin pojat (Maedhros, Maglor, Celegorm, Caranthir, Curufin, Amrod & Amras), koska he nyt ovat aika lailla tarinan keskiössä tietystä spoilaavasta syystä ja se selittää heidän käytöstään AIKA tavalla. Toki, se kyllä aika usein nostetaan uudestaan esille aina, kun heistä puhutaan, joten siitä kyllä muistutellaankin aina sopivin väliajoin. Ihmiset taas viipyvät tarinassakin yleensä sen verran vähän aikaa, että yritäpä nyt sieltä muistaa, kuka on kenenkin lapsenlapsenlapsenlapsenlapsi tms. vaikka niitä nimiä sieltä tuleekin aina aikamoinen litania. :'D Toki, Silmarillionin takaa löytyy aika kattava hakemisto, jota voi aina hyötykäyttää, jos tuntuu tarpeelliselta muistaa, kuinka tämä tai tuo hahmo linkittyy muihin tarinassa mainittuihin. (: Ei siis kannata huolehtia, ellei niitä nimiä muista, niitä on aivan TÖRKEÄ määrä siellä, joiden kanssa kenellä tahansa voi olla vaikeuksia!

[Rosmariini]

mursuhilleri, ihana kuulla että olet saanut Silmarillionin luettua ja että Keskeneräisten tarujen kirjakin on uponnut! ^^ Olet ollut tuon kanssa vielä tosi nopea, kun kyseessä ei ole mikään maailman helpoimmin luettava teos! Etenkin tuo mainitsemasi luku (se jossa oli niitä karttoja XD) tuotti itselleni ihan kauheasti päänvaivaa, jaksoin lähinnä kahlata sen läpi siksi, että halusin lukea pidemmälle. Tuo mainitsemasi auringon ja kuun luonti on myös hieno kertomus - tykkään itse Silmarillionissa aika paljon juuri näistä alun mytologioista (esim. Ainulindalë!) koska tuollaiset maailman luontimyytit ovat super mielenkiintoisia. Lisäksi Maeglinin tarina on aivan ihana, vaikka tosi traaginen. Hän on yksi lempparihahmojani ja olen kirjoittanut hänestä aika paljon, koska tuollaiset traagiset ja vähän moraalisesti harmaat hahmot uppoavat minuun joka kerta. Maeglin my little meow meow

Komppaan tässä Lilla Myytä, että kunhan avainhenkilöt tietää, niin se on pääasia Tai ei välttämättä edes kaikkia avainhenkilöitäkään tarvitse muistaa - kunhan muistaa ne, joihin itse haluaa uppoutua! Tolkienin maailma on niin valtava ettei siellä kukaan jaksa ihan jokaista hahmoa tai tarinaa fanittaa. Itse tykkään tosi paljon Fëanorin huoneesta ja kaikista pahishahmoista, joten keskityn lähinnä heihin. Ja vaikka olenkin ollut tässä fandomissa tosi intensiivisesti jo kohta pari vuotta ja kirjoittanut tästä joku miljoona ficciä, en vieläkään muista kaikkien hahmojen nimiä tai mitä he tekivät. Etenkin kaikki ihmiset ja kääpiöt yms. näitä päähahmoja lukuun ottamatta ovat itselleni aika hämärän peitossa. Ja siihen kun pistetään vielä päälle se, että osa nimistä on yhden kirjaimen päässä toisistaan tai sitten toistuu useaan kertaan, niin soppa on valmis. XD

Tsemppiä Keskeneräisten tarujen kirjan lukemiseen! Toivottavasti päästään näkemään sinulta joskus jotain Tolkien-tuotoksia Finissä, niitä ei voi koskaan olla liikaa. 

[mervii]

Mulla on nyt Silmarillion lukemisen alla. Tuli mieleen Minas Tirithiin liittyen, että siellä tais olla 7 kerrosta? Olikohan siellä hevosten tallit sitten missä kerroksessa? Jossain ylempänä kun Faramir ratsastaa alaspäin.

[Fairy tale]

Hyvää Sormuksen tuhoamisen vuosipäivää itsekullekin.

Ainakin Helsingissä tänään ja huomenna kirjastolla jotain teemaan liittyvää ohjelmaa. (Tolkien lukupäivä)

[mursuhilleri]

Ai että, mun on pakko tulla tänne hehkuttamaan mun pientä isoa onneani!

Tilasin nimittäin TÄMÄN ja noudin sen juuri äsken postilokerosta <3 Oon halunnut tilata tuon jo pitkään, mutta toi on aika iso raha niin en oo pystynyt aiemmin. Mut nyt on <3

Tilannehan on tosiaan se, että oon nähnyt nuo pidennetyt versiot kerran, ja siitä on noin neljä vuotta, eli se oli hyvinkin kauan ennen kuin kuuntelin kirjat. (Silloin ne elokuvat ei tehneet vaikutusta, enkä oikein tajunnut niitä.) Oon kuuntelun jälkeen nähnyt vaan noi lyhyemmät versiot (kolmesti) ja ai että kun oon onnellinen nyt.

Mun pitäisi sitten odottaa noiden kanssa varmaan ensi viikkoon, että katsotaan ne yhdessä poikaystävän kanssa. En tiedä miten maltan olla katsomatta niitä

Ei mulla muuta <3

[Resonanssi]

Oijoi sentään, Extended Editioneista olen haaveillut iät ja ajat. Tuo voisi olla aivan ihana, pääsisin vihdoin näyttämään nekin lisäpätkät vanhemmilleni, joiden kanssa on Lotreja katsottu aina <3 Isälläni on kyllä Fotr-Extended Edition mutta c´moon eihän se riitä <3 Ääää <3
Oliko nuo matskut sen kaiken arvoiset?

[Abarat]

Ostin pidennetyt elokuvat aikoinaan Tampereen kirppikseltä jotka ovat enkkutekstein. Paras kohta on mun mielestä se kun Éowyn päihittää erään tyypin, tiedätte kyllä ketä tarkoitan. Arwen & Aragorn ja haltiakieli on jotain aivan ihanaa... Olis söpöä opetella haltiakieltä sellaisella oppimateriaalilla jota nyt ylipäätään on olemassa. Joku A Gateway to Sindarin?

Nyt luen pitkästä aikaa Taru sormusten herrasta-kirjaa! Rakastuin kyseiseen kirjaan jo alakoulun 3.luokalla. Tolkien = mahtava tarinankertoja. Nuorempana mua häiritsi vähän naishenkilöhahmojen pieni määrä. Kultamarja oli mun lemppari. Onko täällä muita kesäisiä Tolkien-intoilijoita, jotka katsoo elokuvia tai lukee kirjoja? Niin ja erikoismainintana postuumisti julkaistu Silmarillion on ihana. Ja jes, kirjaston elokuvapalvelu Viddlassa on Hobitti-elokuvat.

[Tamsin]

Kesäinen Tolkien-intoilija! 

Olen rakastanut leffoja siitä asti, kun jostain syystä (lainasin vhs:n kirjastosta) katsoin jonkun niistä isän työhuoneen pienestä telkkarista lattialla istuen. Se oli taikaa!  Se taisi olla Kaksi tornia, koska kalmansuot ja olifantit teki vaikutuksen. Rakastin ja rakastan seikkailua, kulkemista jännittävien vaarallisesti paikkojen läpi, viisautta, maisemien mahtipontisuutta ja ystävyyttä hahmojen välillä.

Tänä kevättalvena luin loppuun Hobitin, jonka olen saanut Helsingin-tuliaisena äidiltä 2009, jolloin olin 8-luokkalainen. Siteerasin kirjaa ja arvoituksia aikoinaan koulussa, mutta lukeminen jäi kesken ennen Sumuvuorilta pääsemistä, enkä koskaan sen jälkeen ennen kuin nyt saanut luettua kirjaa loppuun. Säilytin sen silti aina muutoissa ja konmarituksissa.

Tavallaan olen ilahtunut siitä miten asiat menivät, koska nyt olen uudella tavalla sulaa vahaa juuri Tolkienin tekstille. Se teki massiivisen vaikutuksen tarinallisesti ja tarinankerronnallisesti. Etenkin Beornille olisin voinut jäädä asumaan. Lisäksi tapahtumia on aina ihana seurata kartasta!

Sen vuoksi lainasin kirjastosta 80-luvun painoksen Sormuksen ritareista, joka on minusta aivan upea. Jostain syystä olin jäänyt siihen uskoon, että kirjat ovat liian pitkiä, polveilevia tai vaikeita minulle luettavaksi, mikä ei ole ehkä ollut totta koskaan. Parasta on hobittien matka! Minäkin tykkäsin Kultamarjasta paljon. Laulut aiheuttavat vähän päänvaivaa, koska aivot sanovat että ne pitää lukea laulumaisesti, mutta esimerkiksi Gimlin laulu Moriassa alkoi jo aueta monipuolisemmin. Ehkä juttu on siinä, että lauluja on niin vähän muualla muissa kirjoissa, ja siksi vasta totuttelee niihin.

Nyt olen Khazad-dumin sillan edustalla.

Leffoissa pidän teatteriversioista enemmän, koska elokuvallisuus toimii minusta niissä paremmin. Tarinallinen ajan kulumisen tunne on väljempi, fokus kulkee notkeasti, se mitä ei näytetä tuntuu avaralta mielikuvituksen kautta. Ostin pidennetyt versiot pari vuotta sitten mielenkiinnosta nähdä mitä niissä on (olen Faramir-Eowyn-fani) ja se oli mielenkiintoista, mutta samalla minusta elokuvallisuus kärsi, kun kokonaisuudesta tuli sarja kohtauksia ilman fokuksen ja rajaamisen luomaa illuusiota.

[Gil Galad]

Itse en ole lukenut Tolkienia muutamaan vuoteen, mutta tuli kauhea himo lukea kun luin Kersti Juvan Tolkienin tulkkina kirjan. Kirjassa kerrotaan miten Juva päätyi suomentamaan Tolkienin tuotannon. En voi vielä lukea mitään Keski-Maahan liittyvää kun on kirjastolta lainassa 30 muuta kirjaa.

[Fairy tale]

Rattoisaa Hobittipäivää (22.9.) jälleen itsekullekin! 

[justy]

Just aloin tällä viikolla lukea Sormusten Herraa uudestaan - on kyllä kuin kotiin palaisi. Vähän kyllä harmittaa miten vahvasti leffatulkinnat ovat syöpyneet mieleen. Ei oikein tavoita enää niitä tulkintoja hajmoista ja paikoista, joita ensimmäistä kertaa lukiessa tuli ( ne vanhojen suomennosten lannet olivat varsin erilaisia kuin leffakuvasto…).

[Angelina]

Mun kummityttö oli jokin aika sitten yökylässä ja halusit katsoa LotRit Ensin ei millään keksinyt mitä katsottaisiin, mutta kun käskin penkoa mun kirjahyllyn läpi, niin yhtäkkiä kuului kovaääninen henkäys ja "VOIDAANKO KATSOA TARU SORMUSTEN HERRASTA, EN OO KOSKAAN NÄHNYT!"

Ai että voidaanko?

Katsottiin Sormuksen ritarit illalla ja hän halusi vielä seuraavana aamuna katsoa Kaksi tornia. Hän selkeesti kyllä tykkäsi niistä, vaikka jossain kohtaa olikin vähän hankala pysyä kaikissa hahmoissa ja niiden vaiheissa perässä (esimerkiksi hobitit meinasi mennä jossain kohtaa sekaisin). Hän on selkeästi woman of taste, koska hänen suosikkihahmojaan olivat Sam, Aragorn, Gandalf ja Legolas -- ja minä olin hyvin proud kummitäti ♥ Pitää pyytää hänet asap yökylään uudestaan, että voidaan katsoa vielä Kuninkaan paluukin yhdessä <3 Koen tekeväni tässä erittäin tärkeää työtä nuoremman sukupolven perehdyttämisen suhteen :''DDD

Just aloin tällä viikolla lukea Sormusten Herraa uudestaan - on kyllä kuin kotiin palaisi. Vähän kyllä harmittaa miten vahvasti leffatulkinnat ovat syöpyneet mieleen.

Musta taas tuntuu, etten olisi saanut Sormuksen ritareita luettua koskaan, ellei mulla olisi ollut leffatulkintoja apuna mielessä helpottamassa tarinan seuraamista 😅 Oli aika raskaslukuista, vaikka toki hienoa tarinankerrontaa. Kaksi tornia ja Kuninkaan paluu mulla on edelleen lukematta, mutta... ehkä... joskus...