Kirjoittaja Aihe: Reaktioyhtälöitä (K-11 • teekkariromantiikkaa, Juuso/Samuli • raapalesarja, 66/x 16.9.)  (Luettu 50708 kertaa)

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 605
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Aww, Juuso ja Iines. ♥️ Kerrassaan söpö parivaljakko. :3

Vähänkö suloista tuo Iineksen piirtely - ja se vieläpä kuvasi tyttörakkautta, ihanaa. ♥️ Hienoa, että Iineksen vanhemmat - tai tässä tapauksessa äiti - ovat opettaneet (kai toi nyt on oikea termi?), että on täysin normaalia, kun kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä ovat rakastuneita. Pienestä pitäen kun oppii asioiden oikean laidan, niin on hyvä. :D

Juuson mietteet tuntuivat kyllä hyvin tutuilta, eritoten tämä kohta:
Juuso ei ollut oikeastaan koskaan kokenut tarvetta tulla kaapista. Se kai heijasteli hänen luonteenlaatuaan: hän vain oli ja eli ja toimi tilanteen mukaan.
Itsekään en koskaan ole varsinaisesti kaapista tullut vaan sitä on tosiaan enemmän mennyt tilanteen mukaan. Jos on ollut sopiva hetki mainita siitä, että on kiinnostunut samaa sukupuolta olevista, niin se on tullut heitettyä keskustelun lomassa. Mitään sen suurempaa "kaapista ulostulo" -ilmoitusta en ole tehnyt. :D

Sitten täytyy ottaa kantaa tuohon, että Juuso toivoisi taas voivansa palata takaisin lapsuuteen. Varmasti aika monet silloin tällöin ovat samaa toivoneet, sillä lapsena oleminen oli niin huoletonta ja silloin usko kaikkiin asioihin oli ihan eri tasoa kuin nyt vanhempana. Kukapa ei haluaisi nauttia huolettomuudesta ja pienten juttujen ilosta. :D Ja aww, "lahopäätauti" teki paluun - ihan huippua. ;D En kyllä yhtään ihmettele, että Juuso tykkää viettää aikaa Iineksen kanssa - tyttö vaikuttaa olevan todella ihana, pirteä pikku pakkaus. :D

Tuhannet kiitokset tästä suloisesta pätkästä ♥️
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Voi tätä lukijoiden ja kommenttien paljoutta, olen niin onnellisen häkeltynyt! Toivottavasti jaksatte seurata jatkossakin, vaikka eteneminen on ollut aika verkkaista. :) Samulista alkaa tämän seuraavan osan myötä paljastua jänniä juttuja, enkä malta oottaa että pääsen availemaan niitä lisää!

Vendela, rakastuneet tytöt on todellakin niin normaalia. ♥️ Ihanaa että olet tykännyt Iineksestä, opiskelumaailman kuvauksesta ja rauhallisesta tahdista. Raapalesarja on ainakin minulle aika haastava formaatti, kun se pakottaa pitämään kohtaukset lyhyinä ja simppeleinä. Mulla on aiempaa jatkiskokemusta lähinnä seitsemän raapaleen spurttisarjoista, ja niiden kanssa on jotenkin helpompi pitää paketti kasassa, kun on vain ne seitsemän osaa ja sillä sipuli. Tämän projektin kanssa pelkään, että kaikki levähtää käsiin... Toisaalta hyvää tässä on tavalliseen jatkikseen verrattuna se, ettei kärsi niin herkästi sellaisesta tyhjän paperin kauhusta, kun voi edetä rauhassa pala kerrallaan. Kiitos paljon kommentista! :-*

Fairy tale, iiks, ihanaa että löysit tämän jatko-osankin pariin! Olen aina yhtä hämilläni siitä, että Juuson ja Samulin tarina tuntuu kiinnostavan ihmisiä, mutta totta kai olen hirmu hyvilläni siitä myös. :) Voi että, ihan mahtavaa jos Iines vaikuttaa tyypilliseltä nelivuotiaalta! Olen tosi epävarma lapsista kirjoittaessani, koska henkilökohtainen kokemus suorastaan loistaa poissaolollaan, heh. Kiva kuulla myös, ettei hidas eteneminen ole saanut kiinnostusta lopahtamaan. Ajallisesti tässä ei tosiaan ole kulunut kauaa, mutta raapaleformaatti ja pätkittäin eteneminen saattaa luoda sellaisen vaikutelman. Kiitos, kiitos kovasti! :-*

Odo, olen iloinen siitä että olet viihtynyt tämän tarinan parissa! :) Sillis eli silliaamiainen on tyypillinen teekkariperinne, mutta muuallakin kyllä sillistellään. Tavallisesti silliksiä järjestetään vuosijuhlien ja vapun yhteydessä, mutta voi niitä olla muutenkin. Silliksellä syödään (ei pelkästään sillejä vaan paljon kaikenlaista herkullista) ja juodaan skumppaa ja usein myös saunotaan ja lillutaan paljussa. Nautitaan hyvästä seurasta ja musiikista. Sillis on siis vähän sellainen juhlien jatkojuhla. Toivottavasti tämä selvensi vähän! Ja hyvä kun kysyit! Ei voi tietenkään olettaa, että kaikki tuntisivat näitä teekkarierikoisuuksia. Ehkä pitäisikin väsätä jonkinlainen selityssanasto johonkin kohtaan. Suuret kiitokset kommentista! :-*

Melodie, hahaa, ihanaa että tartuit noihin marsuihin! Minustakin on söpöä, että Juusolla on marsuja. ;D Tässä on kyllä kieltämättä tuutorin ja fuksin suhde hassusti vinksallaan, kun tuutori ei tajua mistään mitään ja fuksi taas on ihan cool. Toivotaan tosiaan, että hommat tästä pikkuhiljaa etenisivät. Huh, on helpottavaa kuulla että alkoholinkäytön kuvailu on pysynyt sopivan kevyenä ja pääpaino on ollut tunnejutuilla. Juuri siihen olen pyrkinytkin. Suuret kiitokset sinulle! :-*

Felia, eikä, ihanaa että sinäkin pidät Iineksestä! Olen hyvilläni, koska lapsista kirjoittaminen on mulle yleensä aika haastavaa, kun ei juuri ole omaa kokemusta heistä. Minustakin on hienoa, että Iineksen äiti on opettanut (ihan hyvä sana minusta! ;D), että samaa sukupuolta olevienkin välinen rakkaus on ihan ok. Kivaa, että tekstistä on löytynyt myös samaistuttavaa! Minäkään en ole koskaan varsinaisesti tullut kaapista. Kuulun seksuaalivähemmistöön, jonka olemassaoloa ei usein ees tiedosteta eikä aina tunnusteta, ja se tekee siitä puhumisen aika kinkkiseksi. Toisaalta minullakin on tämän asian kanssa samanlainen elämänfilosofia kuin Juusolla: elellään vain etiäpäin, ja jos joskus tulee vastaan tilanne, jossa pitää kertoa, niin sitten kerrotaan. ;D Lämpimät kiitokset kommentista! :-*




13.

Välipysäkki

300 sanaa • inspissana heivata

Juuso vapautui lapsenvahtipestistään iltayhdeksältä. Taivas oli pimennyt ja ilma kylmennyt, ja hengitys höyrysi katulamppujen kajossa. Juuso oli unohtanut lapasensa kotiin, joten hän tunki kädet takkinsa taskuihin. Kiireiset askeleet vaihtuivat kevyeen hölkkään, sillä hän halusi ehtiä bussiin, jolla pääsi vaivattomasti kotiovelle saakka.

Jonkin pubin edustalla Juuso kuitenkin kohtasi näyn, joka sai hänet hidastamaan ja lopulta seisahtumaan. Selkä seinää vasten nojasi ilmiselvä Samuli, ja joku mies seisoi hänen edessään, hyvin lähellä. Juuson sydän hakkasi hänen yrittäessään saada kiinni siitä, mikä asetelmassa oikein oli pielessä, ja lopulta hän tajusi: Samulilla oli yllään lenkkeilyvaatteet, mutta toisella miehellä ei ollut edes takkia. Siitä saattoi päätellä, että tämä oli pubin asiakas, ehkä tupakkatauolla niin kuin muutama muukin näytti olevan. Jotain muutakin kuitenkin oli pielessä: Samuli oli kääntänyt päänsä sivulle ja kohdistanut katseensa maahan kuin vältelläkseen seuralaistaan.

Kun mies nojasi kätensä seinään Samulin viereen ja hivuttautui vieläkin lähemmäs, Juuso heivasi suunnitelmansa ehtiä bussiin. Hän ylitti tien päin punaisia ja kutsui Samulia nimeltä.

Mies vetäytyi kauemmas ja katsahti taakseen. Samuli näytti edelleen nurkkaan ajetulta eikä liikahtanutkaan, vaikka katseesta päätellen huomasikin Juuson. Juuso harppoi lähemmäs välittämättä epävarmuudestaan, joka pyysi häntä kääntymään takaisin, ja kohdisti sanansa Samulille: ”Oisko sulla hetki aikaa?”

Muukalainen naurahti. ”Sori vaan, mutta ei sillä taida nyt olla.”

Juuso siirtyi lähemmäs Samulia ja jonkin alkukantaisen vaiston ohjaamana vei kätensä tämän alaselälle. ”Ai. Musta tuntuu, että sillä on.”

Mies tuijotti heitä, ja Juuson epävarmuus voimistui. Mies oli Juusoa roimasti rotevampi, eikä pubin edustalla tupakoivia ihmisiä näyttänyt kiinnostavan pätkän vertaa.

Miehen kasvoille levisi huvittunut hymy. ”Vai sillä tavalla. Sä et taidakaan tuntea tätä meidän Samulia…”

Hetken tuijotettuaan mies pudisti päätään ja palasi naureskellen pubiin. Juuso uskalsi taas hengittää, mutta kun hän kääntyi Samulin puoleen, tämä otti muutaman askeleen kauemmas. Heidän katseensa kohtasivat vain hetkeksi, ja sitten Samuli pyrähti juoksuun.

Juuso jäi tuijottamaan Samulin perään mitään ymmärtämättä, sydän yhä hakaten.
« Viimeksi muokattu: 06.01.2019 22:48:48 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 201
No nytpä tämä saikin aivan uuden ja erittäin mielnkiintoisen käänteen. Ohhoh sentään.

Ryhdyin heti spekuloimaan kaikenlaista pienessä päässäni, että kuka se vieras mies oli ja mitä tuossa oikeastaan tapahtui. Samulilla taitaa tosiaan olla jonkinlainen salaisuus ja toivon, että Juuso selvittää sen ASAP ;) Tuli vähän sellainen olo, että näinkö tämä Samuli onkaan sellainen puhnoinen lintubongari-poika kun tässä on vähän annettu ymmärtää. No, tämä tulee toivottavasti selviämään pian.

Joten en voi muuta kuin toivoa tähän pikaista jatkoa ja kirjoitusintoa sinulle! Minusta on kiva, ettet ole lyönyt lukkoon tämän tarinan lopullista raapalemäärää vaan tämä saa elää vähän niin kuin omaa elämäänsä :)

Kiitos tästä ja mukavaa viikonloppua,
Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 605
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Oho, nythän pommin lykkäsit. :o

Tähän asti Samulista on kyllä tullut todella puhtoinen kuva, mutta taitaakin olla, että kuvioissa on vähän muutakin kuin vaan lintujen bongailua... Kuten Vendelallakin, niin myös mulla alkoi heti tulla kaikenlaisia spekulaatioita mieleen. Ensinnäkin, kuka se mies oli, joka oli olevinaan keskusteli Samulin kanssa? Sen repliikistä päätellen se tuntee Samulin jollain tapaa - tai ainakin tietää siitä jotain, mikä ei vielä tänne ruudun toisella puolella oleville ole selvinnyt. Hmm, mielenkiintoista ja ehkä hieman pelottavaakin. ;) Mutta innolla kuitenkin odotan, mitä luurankoja Samulin kaapista löytyykään. :D

Juuso toimi kyllä sankarillisesti, vaikka sitäkin reaktioista päätellen hieman kauhistutti puuttua tilanteeseen. Se varmasti luuli, että kyse on jostain ahdistelusta (mistä tavallaan kyllä olikin), ja ajatteli, että Samulille käy huonosti, jos se ei keskeytä tilannetta. Veikkaan, että tuollaisissa tilanteissa sitä ehkä vaistomaisesti toimii - joko tilanteeseen puuttumalla tai pakenemalla paikalta.

Mutta voi että, minkä teit! Nyt alkaa tosiaan tarina mennä mielenkiintoiseksi. :D Palan kyllä halusta tietää, mistä tuossa tilanteessa oli kyse ja eritoten sen, miten Juuson ja Samulin välien käy. Jatkoa siis kehiin vaan! :D

Tähän loppuun vielä kiitän, kumarran ja poistun takavasemmalle odottelemaan sitä jatkoa. :D
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 808
Sait mut tekemään jotain historiallista. En ole ikinä ennen jättänyt kommenttia kännykästä käsin... mutta johan pommin pudotit. Ei juma nyt vetää jännäks. Onko meidän söpö Samulimme sotkeutunut johonkin hämärään? Heitin itselleni jo parikin arvausta ilmaan ja jään mielenkiinnolla seurailemaan mitä tulee tapahtumaan.
Lyhyet rapsut on toisaalta kivoja. Niihin on tiivistetty sellainen yksi oleellinen hetki tai pari. Eikä jokaisessa tarvi tapahtua paljoa. Toisinaan tapahtuu hahmon päässä ja ajatuksissa.
Kiitoksia että pidät hetken jännitystä ilmassa.

Melodie

  • ***
  • Viestejä: 1 355
  • Banneri @ Crysted
Jopas nyt jopas nyt! Mitähän kuvioita Samulilla on! Ilmankos on aina niin viileä ja etäinen... Onneksi Juuso oli rohkea!

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vendela, hyvä jos uusi käänne herätti mielenkiinnon! Sitä vähän toivoinkin, kun tässä tarinassa ollaan muuten edetty aika tutunlaisia polkuja. Spekulaatioihisi en tässä vaiheessa luonnollisestikaan sano juuta enkä jaata, mutta eiköhän tuosta mysteerimiehestä ja kohtaamisesta ala pian selvitä lisää. Katsotaan, mitä Juuso saa Samulista kaivettua vai saako mitään. ;D Kiitos kovasti ihanista sanoistasi ja kannustuksesta, ja hyvää loppuviikonloppua sinne! :-*

Felia, joskus on virkistävää vähän pommitella ja sekoittaa pakkaa. ;D Oi, ihanaa että sinullakin heräsi ajatuksia ja spekulaatioita edellisraapaleen tapahtumista! Olin vähän epävarma tuosta raapaleesta ja siitä, miten uusi käänne otettaisiin vastaan, joten on helpottavaa kuulla, että ainakin mielenkiinto on säilynyt. Saas nähdä, millaisia luurankoja Samulin kaapissa piileskelee! Kiitos paljon kommentista! :-*

Fairy tale, apua, olen otettu siitä että sain sinut tekemään jotain poikkeuksellista ja kommentoimaan puhelimella! Kiva kuulla, että uusin käänne toimi ja sai jännityksen tiivistymään. Nähtäväksi jää, onko Samuli sekaantunut johonkin vai mitä tässä on taustalla. Yritän nyt pitää kirjoitusrutiinia yllä, ettei tulisi kovin pitkiä taukoja tässä projektissa. Paljon kiitoksia! :-*

Melodie, haha, niinpä, minäkään en voi olla aattelematta että ilmankos Samuli on aina niin etäinen! ;D Ties mitä salaisuuksia sillä. Minuakin ilahdutti Juuson rohkeus. Vaikka se vähän huithapeli onkin, se taitaa kuitenkin tosipaikan tullen saada asioita aikaiseksi, ja se on varmaan tärkeintä. Kiitoksia kovasti! :-*




14.

Kaikki ok

300 sanaa • inspissana usva

Kotona Juuso keitti ison kupillisen kahvia ja kiskoi isotoimikunnan hupparin päälleen lämmikkeeksi. Häntä tärisytti, mutta hän ei lopulta tiennyt, johtuiko se kylmästä vai jostakin muusta. Hän kaivautui sohvannurkkaan ja käynnisti television vain saadakseen jonkinlaista taustahälyä, ja sitten hän tarttui puhelimeensa.

Kaikki ok?

Hän mietti pitkään, kirjoittaisiko jotain muuta vai jättäisikö viestittelyn sikseen, mutta lopulta hän antoi mennä. Vatsanpohjassa vellova epämääräinen huoli tuskin hellittäisi muuten.

Vastausta ei kuulunut. Juuso ehti tyhjentää kahvikuppinsa, käydä vessassa, selata kanavat läpi varmaan kymmenen kertaa ja elää pubin edustalla tapahtuneen kohtaamisen vähintään yhtä monta kertaa uudestaan. Puhelin poltteli vieressä, mutta Juuso antoi sen olla, koska hänen huolensa todella oli epämääräistä. Saattoihan olla, että Samulilla oli hyvä syy jättää vastaamatta. Ehkä Samuli oli ennättänyt jo nukkumaan. Ehkä koko jupakka ei edes kuulunut Juusolle; eihän hän Samulin henkivartija ollut vaan pelkkä iso, jonka tehtävänä oli ensisijaisesti puuttua opiskelupiireissä tapahtuvaan ahdisteluun eikä satunnaisiin pubineduskohtaamisiin.

Siltikään Juuso ei saanut mielestään Samulin katsetta, sitä katsetta jonka hän oli kohdannut ennen kuin Samuli oli kääntänyt hänelle selkänsä ja jatkanut lenkkiään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Juuso ei tiennyt, mikä siinä katseessa oli ollut pielessä, mutta sen hän tiesi, ettei se ollut ollut Samulille tyypillinen itsevarma, vakaa katse. Siinä oli ollut jotain hätäistä, jotain hallitsematonta.

Lopulta puhelin piippasi:

Kaikki ok.

Juuso tuijotti sanoja ja odotti, mutta viesti ei saanut jatkoa, eikä hänen epävarmuutensa lieventynyt yhtään. Hän ajatteli Samulin kanssa vaihtamiaan kosketuksia, suudelmia ja vihjailuja ja sitten pubin vierasta miestä, joka saattoi olla Samulille kaikkea muuta kuin vieras.

Onko jotain, mitä mun pitäisi tietää?

Älä huolehdi.

Viesti ei vastannut kysymykseen, ja Juuso viskasi puhelimensa sohvan toiseen päätyyn, hieroi kasvojaan ja puhalsi keuhkonsa tyhjiksi. Kaiken järjen mukaan hänen olisi pitänyt jättää Samuli rauhaan, mutta hänellä oli liian häiritsevä aavistus, ettei kaikki ollut kohdallaan.

Myöhäisillan kauhuelokuvan usvainen takaa-ajokohtaus tuntui yhtäkkiä epätavallisen pelottavalta, ja Juuso vaihtoi Simpsoneihin.
« Viimeksi muokattu: 06.01.2019 22:49:18 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 605
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Voi Juusoa, kun se on niin huolissaan Samulista. ♥

Kyllä sitä itsekin varmasti tuollaisessa tilanteessa huolissaan olisi, kun jo paljon vähemmästäkin voi olla huolissaan. Varsinaisestihan tilanne ei Juusolle kuulu, mutta kun se kuitenkin sattui paikalla siihen kesken kaiken niin eipä sitä oikein noin vaan voi sivuuttaa. Tai ehkä voi, mutta ei Juuson tapauksessa. :)

Hmm, Samuli ei kyllä hirveesti viestein kommentoinu tapahtunutta. "Kaikki ok" on loppujen lopuksi aika epämääräinen vastaus, ja sitten vielä tuo "Älä murehdi". Samuli ei taida haluta - ainakaan vielä - kertoa Juusolle, mistä tilanteessa oli kyse. Ja tästä sitten päästäänkin siihen, miksi se ei halua kertoa siitä? Ehkä se pelkää Juuson reaktiota tai jotain? Pelko on toisaalta ihan ymmärrettävää. Isot asiat saattaa helposti muuttaa kaiken, ja ehkä Samuli haluaa välttyä suurilta muutoksilta. Tai ehkäpä kertominen voisi laittaa Juuson vaaravyöhykkeelle? Hmm, mielenkiintoista ja paljon kysymyksiä herättävää tekstiä on kyllä nyt ollu nää pari viimeisintä rapsua. :D Tämä käänne oli todellakin positiivinen asia!

En nyt valitettavasti saa tämän enempää irti, mutta tykkäsin taas hirmusen paljon. ♥ Suuri kiitos taitavalle raapustelijalle! :D
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Edellinen inspissananippu on taas käytetty (kiitos Beelsebutt :-*), ja seuraavat seitsemän inspissanaa on otettu avaamalla kirja satunnaisesta kohdasta ja tökkäämällä sormi jonkin sanan kohdalle. ;D Olen tällä hetkellä vaihdossa ulkomailla, ja ainoa kirja, joka mulla on täällä mukana, on Stephen Kingin Kosketus, joten sen varassa ollaan nyt!

Felia, minäkään en ihmettele sitä, ettei Juuso voi noin vain sivuuttaa näkemäänsä. Kyllä tuollainen kohtaaminen varmaan jäisi omaakin mieltä kaihertamaan, jos ei yhtään tietäisi, mistä oikein on kyse. Samuli vaikuttaa tosiaan aika vastahakoiselta availemaan asiaa. Spekulaatioitasi on oikein mielenkiintoista lukea! Etköhän pian saa jonkinlaisia vastauksiakin. Kiitoksia paljon! :-*




15.

Lahopäätautiepidemia

300 sanaa • inspissana merkki

Maanantaina Juuso näki Samulin jälleen ruokalassa, mutta tämä ei istunut Juuson ja Mikon pöytään vaan suunnisti kauemmas ikkunan ääreen, vaikka olisi ilman muuta ollut tervetullut isojensa seuraksi. Toisaalta Samuli ei vaikuttanut edes huomaavan heitä. Hän vaikutti poissaolevalta, ja istuuduttuaan hän vain katseli ulos syyssateen viiruttamasta ikkunasta keittoaan hämmennellen.

Samuli ei ollut ainoa poissaoleva. Mikko oli epätavallisen hiljainen ja vakavakin. Hän kyllä hymyili Juuson kertoillessa lapsenvahtikeikastaan ja Iineksen tohelluksista, mutta heti kun Juuso vaikeni, hymy Mikon huulilta hävisi. Ruokakaan Mikolle ei näyttänyt maistuvan, vaikka yleensä Mikon ruokahalu oli vielä kyltymättömämpi kuin Juuson. Juuso huokaisi ja tökkäsi Mikon pöydällä lepäävää kättä veitsensä tylpällä päällä. Hänestä tuntui, että ilmassa oli merkkejä varsinaisesta lahopäätautiepidemiasta, ja se teki hänen olonsa levottomaksi.

”Mitä sulla on mielen päällä?” Juuso kysyi, kun hänen tökkäyksensä havahdutti Mikon taas tarttumaan ruokailuvälineisiin. ”Oletko sä vieläkin krapulassa? Vai onko sullakin sydänsuruja? Sä näytit viihtyvän aika hyvin sen Annikan seurassa silliksellä…”

Mikko tuhahti ja kopautti vuorostaan Juusoa otsaan oman veitsensä tylpällä päällä. ”Mä en kaipaa romantiikkaa, mä nautin mieluummin villeydestä ja vapaudesta.”

”Kunhan kiusasin. Mutta ihan tosi, mikä on?”

”Ei mikään. Älä sä huolehdi.”

”Miksi kaikki sanoo mulle noin?”

”Ai, kuka muu muka?”

Juuso kohautti olkiaan ja keskittyi leikkaamaan mantelikalapalaansa pienempiin osiin. Hän ei ollut kertonut Mikolle uusimmasta käänteestä Samulin kanssa. Samuli ei selvästikään halunnut edes Juuson tietävän, joten Juuso katsoi parhaaksi vaieta kokonaan.

”Sä olet niin viaton ja mitään mistään ymmärtämätön”, Mikko jatkoi, hörppäsi maitoa ja nyökkäsi Juusolle. ”Siksi sun ei pidä huolehtia muiden asioista.”

”Jaa. Ilmankos mä en saa miestä, kun en ymmärrä mitään iskemisenkään päälle.”

Mikko hymyili ja vähän naurahtikin, ja Juusolle tuli heti parempi mieli. Hän vilkaisi Samulia, joka tuijotti yhä ulos kuin patsas, ja ajatteli, että ehkä hänen olisi syytä keskittyä välillä johonkin muuhunkin kuin Samuliin ja tämän salaisuuksiin.

Niinpä hän kysyi: ”Kuule, miten olis pitkästä aikaa saunailta?”
« Viimeksi muokattu: 06.01.2019 22:49:40 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 605
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Voihan lahopäätauti. :D

Mikko ei ole äänessä / kiusoittelemassa Juusoa?! :o Jopas on, mitäs sille on sattunu? Hmm, täähän menee mielenkiintoiseksi, kun kaikki tuntuu olevan poissaolevia ja vain sanovat Juusolle, ettei tarvii huolehtia. Tuo Samulin käytös oli ihan ymmärrettävää, jos se edelleen ei halua avata tarkemmin tapahtunutta. Helpommin sitä varmasti on olla kertomatta asiasta, kun välttelee toista henkilöä. Ei kyllä ehkä fiksuin ratkaisu, mutta kun syistä ei tarkemmin tiedä, niin ei oikein voi sanoa mitään. Ehkä Samuli lopulta kuitenkin suostuu avautumaan Juusolle. :)

Juuso + Mikko + saunailta kuulostaa hyvältä yhdistelmältä. Ja eihän sitä tiedä, siinä saunoessa saattaa mukavasti paljastua salaisuus jos toinenkin. ;) Juusokin saa sitten samalla muuta ajateltavaa, kun ei tuo Samulin tilanne toistaiseksi näytä sille selviävän.

Tää oli oikein mukava kouluarki-pätkä, tykkäsin hirmusesti. :D Tätä on ollut ilo lukea, ja jatkoakin odottelen innolla. Saa nähdä, milloin salaisuudet alkavat selvitä. ;)

Tuhannet kiitokset! ♥
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 472
  • ava Claire + bannu Ingrid
Osia tulee sitä vauhtia, ettei väliin meinaa kerkeä juuta sanomaan. :D En kyllä valita tästä tahdista, mukavaa aina napostella muutama osanen kerralla. Tuolla jossain aikaisemmin kyselit, että haittaako ilojuoman nauttiminen näissä, niin itseä ei ainakaan haittaa. Sehän on yleensä aika olennainen osa teekkarikulttuuria. :D

Huhhuu, kylläpä Samuli nyt kerralla muutti pelin henkeä. Ensin ajattelin, että jeejee, kivan viaton Samuli, mutta tämän jälkeen mulla on mitä pelottavimpia skenaarioita mielessä. Ehkä ikäraja karsii niistä joitain pois, haha. Tietysti, kun poikien välit ei periaatteessa ole vielä ihan niin läheiset, niin nostaa rimaa aika korkealle sanoa mitään tai pyytää apua, joten sinänsä ymmärrän Samuliakin. Vaikka tietysti samalla sitten harmittaa Juusonkin puolesta, kun raukka on niin hukassa. Hetken jo tässä miettii, että liittyykö Mikko tähän juttuun mukaan vai onko hänellä vain omat meininkinsä menossa ja on niistä allapäin. Ehkäpä asiat selviää saunaillassa...? ^^

Edelleen supermielenkiintoinen raapalesarja, ja vaikken ihan joka raapaleeseen kerkeäkään kommentoida, niin olen meiningissä mukana vahvasti edelleen! ^^ Kiitokset tästä ja jään mielenkiinnolla venailemaan, mitä seuraavat osaset tuo tullessaan!
Hyppää lehtikasaan!

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Felia, niinpä, jotain on kyllä oltava pielessä jos Mikko ei ole alati äänessä ja Juuson kimpussa! ;D Haha. Lahopäätautia on tosiaan liikkeellä yhdellä jos toisellakin, ja syitäkin toivon mukaan paljastuu tässä lähitulevaisuudessa. Ihanaa että tykkäsit tuosta pätkästä, vaikka se kovin arkinen ja tapahtumaköyhä olikin! Lämmittää mieltä. Aina välillä sitä nimittäin miettii, tuleeko kirjoiteltua turhia täyteraapaleita vai saako niistä sittenkin jotain irti. Kiitoksia paljon kommentista, on aina ihanaa kuulla mietteitäsi! :-*

Grenade, äää, tiiän että tahti on nyt ollut aikamoinen! ;D Ei mikään ihme, ettei ehdi kommentoida. Tämä tarina innostaa minua tällä hetkellä kovasti, ja haluan pitää tahtia yllä, koska jotenkin tuntuu, että flow häviää herkästi, jos pidän pidempää taukoa. Mutta kiva kuulla, ettei tahti sinänsä häiritse! Eikä tosiaan tartte stressata kommentoimisesta; minusta on ihanaa kuulla sananen aina silloin tällöinkin, ja se piristää ihan yhtä paljon. ♥ Apua, pelottavia skenaarioita! ;D Saas nähdä, mitä aattelet tämän seuraavan raapaleen jälkeen... Kiitoksia kovasti, olet ihana kun jaksat olla meiningissä mukana! :-*




16.

Suunnannäyttäjä

300 sanaa • inspissana kaikki

Kun Juuso saapui kotipihaan, mattotelineellä istuva mies nousi seisomaan, ja Juuso oli seota askelissaan tunnistaessaan tämän. Jäntevästä ruumiinrakenteesta ja lähes huolitellun rennosta asennosta taskuun työnnettyine käsineen ei voinut erehtyä. Kun mies harppoi lähemmäs, Juuso tunnisti hänet huonosta kasvomuististaan huolimatta myös kasvoista: syvät, tummat silmät, vieno hymy ja siististi trimmattu kokoparta, joka hankaloitti iän arvioimista. Juuso seisahtui, ja hänen sormensa puristuivat olkalaukun hihnan ympärille.

”Juuso Hirvonen, vihdoin ja viimein”, mies sanoi ja ojensi kätensä, johon Juuso tarttui hetken epäröityään. ”Mulla alkoikin jo perse kohmettua. Mä olen Jori. Hauska tavata näin ihan kahden kesken.”

Juuso tuijotti ja tunsi, kuinka hänen kulmansa rypistyivät, vaikka hän yritti estää niitä. ”Miten sä löysit tänne?”

Jorin nauru kumisi. ”No siihen ei paljon vaadittu. Mä tein pienen visiitin teidän killan sivuille ja kuva-albumeihin, ja siellähän sä paistattelit, fuksiryhmäkuvissa Samulin kanssa. Nimetkin löytyi näppärästi kuvateksteistä. Aika kätevä systeemi teillä. Loput hoituikin sitten Fonectan ja Google Mapsin avustuksella, jos kiinnostaa.”

”Mitä sä haluat?”

”Jutella. Mieluiten Samulista, mutta voidaan me säästäkin rupatella.” Jori nauroi ja taputti Juusoa olkapäälle sellaisella voimalla, että Juuson polvet notkahtivat. ”Mä tulin vain kertomaan, että Samuli tuskin tekee mitään sun kaltaisella pehmonallella, josta loistaa universaali kiltteys kilometrien päähän. Turhaan tuhlaat aikaasi. Se tarvitsee suunnannäyttäjää. Sä teet palveluksen kaikille, jos pysyt erossa siitä.”

”Jännä juttu.” Juuson suu tuntui kuivalta. ”Samuli itse ei nimittäin ole pyytänyt mua pysymään erossa, ja sattuneesta syystä mä luotan ennemmin siihen kuin tuntemattomaan partaveikkoon, joka ilmestyy mun kotipihaan isottelemaan.”

Jorin hymy vain voimistui. ”Onko se pyytänyt sulta ylipäätään mitään? Onko se kertonut sulle mitään? Niinpä. Eiköhän siitä voi päätellä, ettet sä kuulu sen elämään. Pehmonalle. Sun kaltaisia saa Cittarin leluosastolta.”

Jori pörrötti Juuson tukkaa. Juuso astui kauemmas, mutta turhaan, sillä Jori heilauttikin saman tien kättään ja lähti astelemaan poispäin. Muutaman metrin päässä hän huikkasi kääntymättä: ”Sinuna kysyisin siltä, nukkuuko se nykyään jo paremmin.”
« Viimeksi muokattu: 06.01.2019 22:50:04 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 808
Ai kamala, mulla on vieläkin vähän maha rusetilla kun Juuso on nyt niin pihalla eli yhtä pihalla kuin lukijakin. Jos siis Juuso on pehmonalle ja Samuli ei välitä tai kaipaa sen tyylistä niin mitä ihmettä Samuli piilottelee. Joria ja siihen liittyviä juttuja ilmeisesti ainakin?

Harmittaa kyllä Samulin puolesta. Se varmaan kokee sotkeneensa asioita, kun ei rohkene mennä saman pöydän äärelle syömäänkään. Ihmissuhteet eivät ole helppoja.

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 605
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Hmm, Jori tuli sitten kuvioihin...

Ilmeisesti tämä Jori oli nyt se, joka ns. ahdisteli Samulia siellä pubin vierustalla(?). Pikkuisen pelottavaa oli kyllä, kun se vaan oli ilmestynyt Juuson kotipihaan. Ei ihme, että Juusoa pikkuisen epäilytti... Mutta sitten päästäänkin tuohon, mitä Jori sanoi.

Se oli todella mielenkiintoista. Musta yhä tuntuu, että Jori tuntee Samulin aika paljon paremmin kuin Juuso - tosin viime aikaisten tapahtumien perusteella näyttää siltä, että Juusolla onkin aivan vääränlainen kuva Samulista. Mutta miten Jori ja Samuli sitten tuntee toisensa, onkin toinen juttu. Hmm... Kerrassaan mielenkiintoista. :D Kyllä aikaa vaikuttaa sitä, että Samulilla ei todellakaan ole kovin puhtaat jauhot pussissa. ;) Ja sitten tuo Jorin viimeinen kommentti oli kanssa aika pelottava. Miksi Samuli ei nukkuisi hyvin? Minkälaisia ongelmia tällä oikein on ollut / on kenties yhä? Koska Jori on tietoinen asiasta, niin tämän on pakko olla ollut osallisena jollain tasolla tapahtumiin...

Voi apua, tämä vain menee entistä mielenkiitoisemmaksi ja kimurantimmaksi. Samuli todellakin taitaa olla aikamoinen pakkaus eikä ehkä niin kovin hyvässä merkityksessä - tosin hyvyys riippuu kai sen salaisuudesta. Mutta ahkkshwkcl, haluan tietää lisää ja pian! ;D

Suuret kiitokset! :D
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 201
Taas monta osaa, enkä ole ehtinyt kommentoimaan näitä. Minulla on paha tapa lukea finiä puhelimella, jolloin kommentointi jää helposti. Mutta yritän nyt paikkailla vähän.

Kiva tosiaan, että tähän tuli näin nopealla aikataululla lisää osia. Vaikka edelleenkin olen ihan kysymysmerkkinä, että mitä, mitä Samuli? Jotakin siellä nyt on enkä oikein malttaisi odottaa asian selviämistä.

Nuo Samulin vastaukset noihin Juuson viesteihin olivat niin ärsyttäviä, että kiristelin hampaitani ;D Ja siis se ei ole toki sinun vikasi, vaan hienoa että jaksat viedä tarinaa näin maltillista tahtia eteenpäin. Se on kunnioitettavaa. Lukija tietenkin haluaisi kaiken nyt heti ;)

Ja sitten vielä Mikkokin. Mikä näitä kavereita vaivaa? Olen täällä nyt aivan tulisilla hiilillä kun haluan vain tietää! Kuka Samuli todella on ja mikä hänen historiansa on? Mikä Mikolla on, sydänsuruja vai jotain muuta? Ja kuka tämä Jori on? Argh!

Tuo oli muuten hyytävä lopetus, nukkuuko se yhtään paremmin, tuli aivan Uhrilampaat ja Hannibal mieleen, brrr.

Joten, jatkoa?

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Fairy tale, Juuso on tosiaankin ihan pihalla! Toivotaan, että sille pian alkaisi selvitä asioita. Tarina etenee vähän hitaammin kuin alun perin aattelin, koska Samuli se vain pitäytyy salamyhkäisyydessään... Kiitoksia paljon kommentista! :-*

Felia, kyllä vain, Jori on juurikin se pubityyppi. Mietin edellistä raapaletta kirjoittaessani, olisiko sitä jotenkin pitänyt selventää tekstissä, mutta rajattu raapalesanamäärä sai jättämään selityksen pois. Hyvä jos kuitenkin selvisi rivien välistä! Iiks, spekulaatioitasi on jälleen mielenkiintoista lukea. Samulilla on salaisuuksia kerrakseen, mutta kyllä tämä vyyhti tästä pikkuhiljaa alkaa purkautua. Kiitos kovasti! :-*

Vendela, ei huolta vaikkei joka välissä ehtisikään kommentoida! Satunnaisetkin kommentit ilahduttavat aina kovasti. ♥ Oi että, ihanaa että olet malttamaton! ;D Tai no ei tietenkään siinä mielessä, että tulisilla hiilillä kärvistely olisi erityisen mukavaa, mutta siinä mielessä kyllä, että tarina käänteineen on onnistunut herättämään mielenkiinnon. Olen otettu siitä. Toivottavasti tämä hitaahko eteneminen ei turhauta liikaa. Kiitos paljon! :-*




17.

Sana sanaa vastaan

300 sanaa • inspissana onnettomuus

Juuso istui jälleen sohvannurkassa ison kahvikupillisen kanssa, tahattomasti täristen ja ajatukset harhaillen. Jorin sanat kiersivät kehää hiljaisessa yksiössä, joka kalpeni lokakuisen iltapäivän kajossa. Pehmonalle, suunnannäyttäjä, nukkuuko se nykyään jo paremmin. Juusosta tuntui, että sillä kertaa hän ei antaisi itsensä tyytyä pelkkiin viesteihin ja vastaamattomiin kysymyksiin, ja niinpä hän etsi Samulin nimen puhelimensa yhteystietoluettelosta, vaikka epävarmuus kiemurteli vatsassa.

Samuli ei vastannut, mutta ei Juuso muuta odottanutkaan. Hän jätti vastaajaan viestin yrittäen kuulostaa edes vähän vähemmän vakavalta kuin läheiselle sattuneesta onnettomuudesta ilmoittava poliisi: ”Olis vähän akuutimpaa asiaa, siksi soittelin. Soita takas kun pystyt. Mun – meidän pitää jutella.”

Sitten hän keitti lisää kahvia, odotti ja säikkyi seinänaapurin kylpyhuoneesta ja marsujen häkistä kantautuvia ääniä.

Tunnin kuluttua puhelin soi. Samuli kuulosti varautuneelta ja hieman hengästyneeltä.

”Hyvä kun soitit”, Juuso aloitti, muttei osannutkaan jatkaa.

”Joo…?” Samuli sanoi hämmennystä äänessään.

Juuso huokaisi. ”Mä tiedän, ettei sun henkilökohtaiset asiat kuulu mulle, okei? Mutta sä varmaan ymmärrät, miksi mä haluaisin tietää, jos sun elämässä on joku, jonka – jonka reviirille mä astun.” Hän sulki silmänsä ja ajatteli, miten typerältä hänen täytyi kuulostaa.

”Siis… Mitä?”

”Jori. Kuka se on?” Juuso kuuli hämmennyksen hiljaisuudessa, joka seurasi kysymystä, ja hän jatkoi: ”Se odotti tuossa pihalla, kun mä tulin kotiin. Kehotti varsin selväsanaisesti pysymään erossa susta. Joten… Onko jotain, mitä mun olisi hyvä tietää?”

Samuli oli pitkään hiljaa. Marsut juoksivat äänistä päätellen kilpaa häkissään.

”Sillä ihmisellä ei ole osaa eikä arpaa mun elämässä, ja mä – mä toivon, että sä uskot ennemmin mua kuin sitä.”

Juuso huokaisi ja haroi hiuksiaan. ”Mä en suoraan sanottuna tiedä, ketä mun pitäisi uskoa, kun sä et kerro mulle mitään. Mä tajuan, että sun elämä on sun elämä, mutta tää Jori vaikuttaa nyt tunkeutuvan munkin elämään.”

Hiljaisuus oli niin hiljaista, että Juuso kuuli sykkeensä. Hän odotti, ja huomaamattaan hän repi hampaillaan peukalonpielensä verille.

”Mun pitää mennä”, Samuli sanoi.

Puhelu katkesi.
« Viimeksi muokattu: 06.01.2019 22:50:31 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 201
Hidas eteneminen ei haittaa ollenkaan, se tässä onkin niin hienoa kun paljastat vain pieniä palasia kerrallaan! Joten jatka ihmeessä samalla tavalla äläkä välitä minun ”valituksista” 8)

Mutta argh mihin jätit tämän! Ensin oli ihan huippua että Juuso tarttui härkää sarvista ja halusi selvittää tilannetta ja erityisesti tuota Joria suoraan Samulin kanssa. Juuri näin pitääkin toimia. Mutta sitten tuo Samulin reaktio ja puhelun lopetus ”mun täytyy mennä” sai minut taas kiristelemään hampaitani.

Vaikka toisaalta ymmärränkin että omia salaisuuksia on varmaan vähän vaikea lähteä avaamaan puhelimessa niin toivoisin että Samuli kertoisi edes jotain itsestään. Vaikka aika hidasta tuo lähentyminen on ollut näiden välillä niin uskoisin molempien olevan kuitenkin kartalla siitä mitä toinen tahtoo ja nyt Juuso sanoi sen ensimmäisen kerran myös ääneen, vaikka vähän epäsuorasti.

Kiitos tästä, jään odottamaan jatkoa :)

Vendela


Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 808
Mua on jäänyt vaivaamaan kuinka tuo Jori sanoi "meidän Samuli" tuolla pari pätkää sitten. Silloin jäin miettimään onko tyyppi sukulainen tai kuuluuko Samuli johonkin harrastuspiiriin tai jopa pilvenpolttoporukkaan tms. Nämä ovat nyt tällaisia heittoja, mutta ilmeisessti Juuso parka on kelannut myös kaikkea mahdollista ja mahdotonta on ihan syystäkin vähän raiteiltaan. Mitä syytä jonkun Jorin on tuppautua hänen yksityiselämäänsä.

Samulilla vaikuttaa kanssa olevan nyt joku solmu josta on tullut umpisolmu. Kovasti odotan tuon solmun aukeamista ja sitä että tilanne pääsisi jollain lailla ratkeamaan ilman pahoja "repeämiä." Tätä on mielenkiintoista seurata.

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 605
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Voi Samuli, minkä teki taas...

Tämäpäs on aikamoinen soppa nyt. Juusokin pääsi haluamattaan mukaan ja yrittää sitä nyt parhaansa mukaan selvittää, niin kuin pitääkin, mutta Samuli ei edelleenkään ole yhteistyöhaluinen. Luulisi Samulinkin ymmärtävän, että jos toinen ei halua mukaan, niin voisi sentään avata tilannetta vähän paremmin, jotta Juusolle ei käy huonosti tms. Juuso teki kyllä ihan oikein, kun vaati selitystä tilanteeseen, mutta tuo Samulin "Sillä ihmisellä ei ole osaa eikä arpaa mun elämässä, ja mä – mä toivon, että sä uskot ennemmin mua kuin sitä" -repliikki kuulosti kyllä jotenkin... en tiedä, epäilyttävältä? Kyllä Jorilla ilmiselvästi on jonkunlainen osa Samulin elämässä ollut, mutta mikä on tilanne nyt?

En kyllä yhtään ihmettele, että Juuso ei tiedä, ketä uskoa. Ristiriitaista ja epäilyttävää viestiä tulee sekä Jorin että Samulin suunnalta, niin koitapa siinä nyt arpoa, kumpi puhuu totta ja kumpi ei. Tilanne on oikeasti jo aika hankala. Juuso yrittää saada vastauksia kysymyksiinsä, ja Samuli taas tuntuu haluavan pakoilla koko asiaa. Musta alkaa oikeasti tuntua siltä, että Samulissa on jotain hämärää ja siksi se ei halua Juuson tietävän tarkempia yksityiskohtia.

Kieltämättä mua vähän säälittää Juuso, kun se ei haluaisi sekaantua koko asiaan, mutta sen on vähän pakko - varsinkin, kun Jori löysi sen ja kävi vähän varoittelemassa. Itse varmasti olisin lievästi kauhuissani tuollaisessa tilanteessa. Toki se on ymmärrettävää, että Juuso on huolissaan Samulista - siis jotenkin olen ymmärtänyt, että se on tavallaan myös huolissaan - mutta tilanne ei silti ole helppo Juusolle. Se on vähän niin kuin kahden tulen välissä, ja tuntuu, että yksikin väärä ratkaisu voi olla huono juttu.

Oho, menipäs tämä spekulointi hieman synkäksi, mutta nää pienet vihjeet saa kyllä pohtimaan kaikkea mahdollista. On tosi mielenkiintoista nähdä, mihin tilanne kehittyy - selviääkö solmut vai ei. :D Tykkäilen hirmusesti ja jatkoa halajan. :D

Kiitos ♥
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Ette uskokaan, miten paljon teidän kommenteista oli taas kerran iloa! Tuo edellinen raapale oli jostain syystä tosi hankala kirjoitettava, varmaan hankalin tähänastisista, ja olin siitä aika epävarma, mutta teidän kommentit valoivat minuun taas uskoa.

Vendela, cliffhangereita, hahaa. ;D Raapaleet tulee helposti jätettyä ärsyttäviin kohtiin, kun pitää kikkailla pienten sanamäärien kanssa. Onneksi tämä tarina on nyt kuitenkin jatkunut ihan kohtalaiseen tahtiin ainakin meikän mittapuulla, niin ei tarvitse kovin kauaa kärvistellä jatkoa ootellessa. Hyvä huomio muuten tuo, että Juuso taisi edellisessä pätkässä tosiaan ensimmäistä kertaa tuoda kiinnostuksensa esiin ihan sanallisesti, vaikkakin vähän ehkä rivien välissä. Toivottavasti se saa Samulin vähän ajattelemaan. Kiitoksia kovasti! :-*

Fairy tale, iiks, hauskaa että olet kiinnittänyt huomiota "meidän Samuliin"! Katsotaan, ehkäpä tuostakin heitosta vielä selviää jotain. Juuso on tosiaankin raiteiltaan, ja olen hyvin samaa mieltä myös Samulin umpisolmusta, huhhui. Jospa se siitä vielä aukenisi. Kiitos kovasti! :-*

Felia, huiui, oletpa saanut pitkästi asiaa yhdestä raapaleesta! Mielenkiinnolla täällä lueskelen ajatuksiasi. Pienoinen soppa tässä on tosiaankin tainnut kiehahtaa. Minua vähän turhauttaa Juuson puolesta, kun se haluaisi vastauksia ja vieläpä ihan oikeutetusti, mutta Samulilta tuntuu nyt puuttuvan yhteistyöhalu kokonaan. Yhdyn siis voivottelemaan, että voi Samuli, minkä teit. ;D Minäkin muuten veikkaan, että Juuso on myös ihan vain huolissaan Samulista, mikä ehkä mutkistaa kuviota entisestään. Kiitoksia hirmusti! :-*




18.

Ylös, ulos ja lenkille

300 sanaa • inspissana ylös

Ylös, ulos ja lenkille oli Juuson lääke sydänsuruihin, joten hän otaksui sen tepsivän myös uhkailevia joreja ja salaperäisiä samuleita vastaan. Kunnon maailmanparannussaunailta oli toinen hyväksi havaittu rohto, mutta koska Juuso ja Mikko olivat sopineet sellaisen vasta viikonlopuksi, Juuson oli turvauduttava muihin menetelmiin. Niinpä hän lähti iltarasteille tuulettelemaan itseään ja ajatuksiaan.

Juuso tiedosti juoksevansa kovempaa kuin olisi kannattanut, mutta hän ei voinut sille mitään. Ehkä hänen kehonsa kuvitteli pystyvänsä pinkomaan pakoon epävarmuutta ja pelkoa, joita hänen sydämensä tuntui pumppaavan verenkiertoon jokaisella lyönnillään.

Niin – ja toivotonta ihastusta.

Juuso tajusi sen pysähtyessään hetkeksi polunvarteen tutkimaan karttaa. Oli kuin fyysinen rasitus olisi yhtäkkiä pyyhkäissyt ylimääräiset ajatukset mielestä ja kirkastanut kaiken. Juuso tukeutui viereiseen mäntyyn ja kuunteli syksyisen havumetsän hiljaisuutta, jota hänen oma puuskutuksensa rikkoi.

Hän oli ihastunut. Ei etäältä eikä suloisen viattomasti niin kuin hänelle monta kertaa aiemmin oli käynyt, vaan nopeasti ja vaativasti. Koko siihenastisen syyslukukauden Samuli oli ollut yksi Juuson elämän keskiöistä, melkein yhtä keskeinen kuin elämän perustarpeet.

Juuso nojasi selkänsä mäntyyn, painoi takaraivonsa vasten rosoista kaarnaa ja sulki silmänsä. Yhtäkkinen ymmärrys olisi saattanut jopa tuntua hyvältä, jos sen varjossa ei olisi väijynyt pahaenteinen aavistus siitä, että heidän juttunsa saattaisi olla ohi pikemmin kuin se oli alkanutkaan. Vain muutaman päivän aikana varovainen toiveikkuus oli taittunut ahdistavaan epätietoisuuteen. Oli Jori, joka käski pysymään erossa Samulista; Samuli, joka ei puhua pukahtanut; Juuso, jonka ihmissuhdetaidot eivät varsinaisesti olleet Dr. Philin luokkaa. Pallo oli Samulilla ja erä päättymässä, mutta mitä jos Samuli ei heittäisikään?

Lopulta Juuso havahtui jonkun kanssasuunnistajan askelten tömähdyksiin ja sai liikettä niveliinsä. Maalissa hän yllättyi ajastaan, joka oli oikeastaan ihan mukiinmenevä. Pinkominen oli kai kompensoinut hänen tuumaustaukoaan.

x

Kotona Juuso sai huomata, ettei hän kuitenkaan ollut onnistunut pakenemaan ajatuksiaan. Kun hän retkotti sängyssä unta odotellen, Samulin kasvot palasivat kerta toisensa jälkeen hänen mieleensä. Niiden katse oli vuoroin huvittunut ja itsevarma, vuoroin hätäinen ja hallitsematon.
« Viimeksi muokattu: 06.01.2019 22:50:57 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day