Kirjoittaja Aihe: En tahdo, että tunnet mut | K-11 | melankolinen tunnelmointidraama | Eljas/Sami  (Luettu 785 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 3 425
Nimi: En tahdo, että tunnet mut
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: melankolinen tunnelmointidraama
Paritus: Eljas/Sami
Haasteet: Albumihaaste #5 Pariisin Kevät – Me ei olla teinejä enää ja Originaali10 #4

A/N: Pitkään on ollut sellainen ongelma, että kun olen yrittänyt kirjoittaa jotakin originaalisarjojeni ulkopuolelta, en saanut tekstistä minkäänlaisia tunteita tai fiiliksiä. Eikä sellaisessa kirjoittamisessa ole mielestäni mitään pointtia, joten en sitten ole kirjoittanut mitään. Nyt, viimeinkin, sain kirjoitettua jotakin, joka myös tuntuu joltakin!



En tahdo, että tunnet mut

Kun Sami tulee kylään, hän haluaa puhua vain töistä ja opiskelijajutuista. Eljasta ahdistaa kaikki tehokkuuteen ja tavoitteisiin liittyvä, joten hän sanoo suoraan, että joko Sami tukkii turpansa tai kävelee ovesta. Eljas ei osaa selittää, miksi hän on tänään niin tyly ja ehdoton. Sami näyttää aivan pöllämystyneeltä, kun Eljas puhisee pitkin yksiötään ja mulkoilee sen toiselta laidalta Samia.

”Okei, okei”, Sami myöntyy kädet ylhäällä kuin Eljaksen käsissä olisi kuvitteellinen ase osoittamassa häntä. Eljas tuhahtelee, ja häntä hävettää, kun hän vaatii ja käskee pystymättä selittämään toimiaan. ”Mistä sä sitten haluaisit puhua?”

”Ei puhuta ollenkaan”, Eljas sanoo. Hän menee Samin luokse ja vetää tämän käsiä keholleen. ”Kosketa mua, joohan?”

Sami nyökkää hymyillen. Hän nostaa kätensä ja ottaa hellästi Eljaksen kasvot kämmentensä väliin. Suora katsekontakti hirvittää. Samilla on niin tutkivat silmät eikä Eljas pysty pakenemaan niiden syvää katsetta. Eljas huokaa helpottuneena, kun Sami nojautuu hänen huulilleen. Se on niin helppoa ja tuttua; tätä ei tarvitse ajatella. Samin käsissä hän on turvassa vaativalta maailmalta.

Eljaksen hengitys tihenee, ja hän näkee vain Samin. Hänen mieleensä ei mahdu muuta kuin tämän taitavat kädet ja kiusoitteleva suu. Eljas pyytää, ja hän saa. Polttelevan nautinnon keskellä Eljas ei mieti mitään muuta, ja pienen, autuaan hetken ajan hän on täysin vapaa. Eljas antaa lanteidensa liikkua ja nousta. Valkoinen aalto tulee ja menee liian nopeasti hänen ylitseen, ja sen jälkeen Eljas yrittää niellä kurkussaan vaanivaa maailmanpainoa, mutta se ei mene alas.

”Kaikki hyvin?” Sami kysyy. Eljas ei vastaa heti. Hän kääntää katseensa ja sormeilee Samin miehekästä leukaa ja pistelevää sänkeä. Samia on helppo koskettaa. Mikään ei ole kiellettyä. Mies on aina siinä, niin lempeänä ja avoimena. Eljas lähes suuttuu, koska hän ei ole yhtään sellainen, vaikka haluaisi olla. Sami kuitenkin silittää hänen vatsaansa, ja Eljaksen alkava raivo tukahtuu. Välillä hän miettii, huomaako Sami hänen mielenkuohunsa, ja osaako Sami lukea Eljasta jo sen verran hyvin, että tämä tietää, miten rauhoittaa hänet. Eljas ei tiedä, mitä ajatella siitä, että Sami osaa ehkä ohjailla häntä. Se tuntuu vähän siltä kuin joku olisi livahtanut salaa hänen päähänsä eikä Eljas tiedä, miten saada tunkeilija sieltä ulos. Ajatus hyväksikäytön mahdollisuudesta tekee hänet sairaaksi, vaikka Sami ei ole yhtään sellainen.

”Joo”, Eljas valehtelee ja hymyilee. Hän ei ole aivan varma, haluaako Samin jäävän. Sami on kiltti, hauska ja kunnollinen, mutta Eljas ei tiedä, onko hänestä rakastamaan tätä tai ylipäätään ketään. Samillakin on odotuksia hänestä ja heistä, vaikka hän muuta sanookin. Eljaksen rintakehää kiristää. Hän ei tahdo olla kenenkään toiveiden kohde. Eljas on tarpeeksi sotkussa omienkin halujensa selvittämisessä. Ehkä olisi parempi lopettaa tämä ja käskeä Samia lähtemään. Se olisi todennäköisesti oikein heitä molempia kohtaan.

Eljas pysyy hiljaa. Hinta on liian kova. Eljas ei pysty siihen, koska hän tietää, ettei kestäisi olla yksin. Olisi liian raskasta etsiä joku uusi, jonka kanssa hänellä olisi tarpeeksi hyvä olla. Elääkseen Eljas tarvitsee jonkun, jonka sylissä olla ja josta pitää kiinni, kun kaikki muu lipsuu hänen otteestaan. Sami tiesi jo alussa, mihin hän oli ryhtymässä. Jos tämä ei ole miehelle tarpeeksi, Sami tietää kyllä, mitä tehdä. Samin onni ei ole hänen vastuullaan. Eljas hivuttautuu lähemmäs. Sami pujottaa sormet hänen hiuksiinsa eikä onneksi kysy mitään.
 


älä juokse mun luota kun on kevät
ja sulaa kylmä sydän rinnassa

Ronen

  • prickly and in bloom
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 183
Kommenttikampanjasta tervehdys! Sinä kirjoittajana + tunnelmointi genrenä on aika mainio lähtökohta tekstille, niin ei ollut vaikea päätyä tänne kommentoimaan. :>

Tykkään ihan hurjan paljon hahmolähtöisistä teksteistä, ja tässä rakennat kivasti yllättävänkin lyhyen kohtauksen sisällä mielenkiintoisen dynamiikan Eljaksen ja Samin välille. Ymmärrän hyvin Eljaksen turhautumisen Samia kohtaan; itsekin tuollaisena opiskelujuttuja linkoavana hirmuna en aina ymmärrä, että ihan kaikkia ei kiinnosta kuulla niistä jutuista loputtomiin, vaan joskus hengailussa riittäisi ihan läsnäolokin. Tykkään tässä kaksikon välisestä dilemmasta siinä, että Samin puolelta vuorovaikutus on hyvin luontevaa ja avointa, myötäytyvääkin, mutta Eljasta taas pidättelevät hänen sisäiset skeemansa. Osaan samastua ajatukseen, että oman toiminnan sanallistaminen ja tietystä kontrollista irti päästäminen ovat ihan järkyttävän vaikeita asioita välillä, ja silloin pitäis vaan yrittää joustaa itsensä kanssa. Tällöin myös omat seinät on tosi vaikea laskea, ja näen kyllä Eljasta paljon itsessäni. Miten olla luonnollisesti toisen ihmisen kanssa, kun tuntuu siltä, että se puoli olisi juuri kaiken tuhoava voima? Mielenkiintoista - pidän myös erityisen paljon siitä, miten Eljas tunnistaa nämä asiat ja ajattelumallit itsessään ja osaa myöntää niin ongelmallisuudenkin. Se on hyvä lähtökohta, ja siitä pystyy astumaan eteenpäin, kunhan jaksaa tehdä tarvittavan työn.

Tämäpä oli ajatuksia herättävä pieni pätkä, nyt kun uudelleen tämän lukaisin! Melankolinen taustasävy ja samastuttavat hahmot vetoavat kyllä aina, ja biisiin yhdistettynä tämä tarjosi paljon lyhyestä mitastaan huolimatta. Kiitokset! <3


the memories fade
like looking through a fogged mirror

telephone wires above are
sizzlin' like a snare

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 3 425
Ronen: Aww, olen kovin imarreltu! ^^ Ihanaa, että hahmolähtöiset tekstit ovat mieleen (en oikein muunlaisia tykkää edes kirjoittaa ::)) Kiva, että sait näiden vastakkainasettelusta paljon irti ja pystyit samaistumaan kumpaankin. Eljas todellakin on solmussa itsensä ja omien tunnelukkojensa kanssa, mutta hän sentään juurikin tiedostaa niiden olemassaolon, joten tilanne on silti kaikkea muuta kuin toivoton :> Hurjan kiva kuulla, että tää herätti monia ajatuksia ja fiiliksiä lyhyestä pituudesta huolimatta! Kiitos ihanasta kommentista!! ♥︎


älä juokse mun luota kun on kevät
ja sulaa kylmä sydän rinnassa