Kirjoittaja Aihe: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 22. luku 5.5.2018  (Luettu 14547 kertaa)

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 17. luku 5.2. 2018
« Vastaus #40 : 05.02.2018 20:07:43 »
Oi, Luna raskaana, söpöä <3 Ja hei muuten, luku ei oo 17 vaan 16! Sillä tota edellinen oli luku 15 ja nyt sitten yhtäkkiä 17? :D Halusin vain ilmoittaa kun huomasin :3
Jännäksi menee tosiaan tämä sarja. Ginnyn ja Gwenogin välillä alkaa pikku hiljaa tapahtua!
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 899
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 16. luku 5.2. 2018
« Vastaus #41 : 05.02.2018 20:31:08 »
Huuu jännä luku! Täytyy myöntää, ettei sun Luna vastaa juuri lainkaan mun mielikuvaa Lunasta, mutta en kyllä pistä pahakseni :D Tunnistan hänessä kyllä tosi paljon piirteitä, ja tajuan, miksi olet tehnyt hänestä tällaisen, muttei silti vastaa omaa mielikuvaani :D mutta siis superjännää, että hän on raskaana, ja odotan mielenkiinnolla, miten se näkyy muussa ficissä! Ginnyllä ei varmaan liene juuri aikaa vauva-ajatuksille :P

Ja onpas kiva, että aidoksi sanominen  miellytti :p Se minulle tulee kyllä aina nimenomaan näistä mieleen :)

//P.S. Nyt sulla taitaa olla kaksi 15. lukua ;D ;D
« Viimeksi muokattu: 05.02.2018 20:33:28 kirjoittanut nominal »
Never regret something that once made you smile.

lurikko

  • ***
  • Viestejä: 1 381
    • Nyt myös tumblr:issa! Jee!
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 16. luku 5.2. 2018
« Vastaus #42 : 07.02.2018 23:50:47 »
Voi tuota Lunan uutista! Tykkään suuresti tuon viimeisimmän kohtauksen jonkunlaisesta sekavasta fiiliksestä, siitä että ei ole ihan selvää että onko tämä nyt hyvä asia vai huono vaikka onkin ihan selvää että kyse on suuresta uutisesta.

Toivottavasti en sanonut tätä jo viimeksi, mutta sen lisäksi että kirjoitat kaikki urheilujutut maallikon korvaan tyylikkäästi ja vivahteikkaasti (ja muistelinkin jostain muusta keskustelusta että urheilet kovasti mutta oisin varman epäillyt sitä tämän tarinan kuvauksienkin perusteella), niin lisäksi tällaiselle tosi ei-urheilevalle ihmiselle on kyllä niin eksoottista lukea vivahteikasta urheilukuvausta! Tulee sellainen vaimea epäilys että kun itse kirjoitan urheilusta niin sen vivahteikkuus on kutakuinkin tyyliä "ja hän meni urheilemaan" :D Mutta niin, se vivahteikas urheilukuvaus luo tälle tarinalle kyllä semmoiset eläväiset raamit!

Ihanaa että Ginny tajuaa olevansa ihastunut!! Ja voi noita pohdintoja tuossa tämän luvun alkupuolella, sitä että olisi pitänyt sanoa Gwenogille jotain ja sen hoksaamista että oli odottanut suudelmaa, jos vain ei olisi tullut keskeytystä! Voi että, odotan nyt ihan fiiliksissä että mitä seuraavaksi tapahtuu! Ja sen CMBYN-leffan jälkeen suhtaudun nyt ikäeroihinkin jotenkin entistä valoisammin ja niinpä tässäkin tuntuu tavallaan aika herkulliselta tuo ikäero, ja ehkä heijastan Ginnyyn myös sellaista jonkinmoista yllätystä toiseen naiseen ihastumisesta ja sitten tuosta mitä Ginny sanoikin tässä luvussa, että Gwenogilla on varmaan ollut useita kumppaneita ja hänellä vain Harry eikä Harrya oikein lasketa. Ai että, odotan innolla Ginnyn tulevia hämmennyksen hetkiä ja asian sulattelua ja erityisesti tietenkin seuraavaa tapaamista Gwenogin kanssa!
Avatar: Sokerisiipi
Fikkilistaus

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 390
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 16. luku 5.2. 2018
« Vastaus #43 : 08.02.2018 19:30:31 »
Aww.

Jotenkin söpöä, että Luna saa lapsen, mutta sen vastaanotto on vähän... epävarma. Ettei Ginnykään tiedä, että mitä tästä nyt sitten ajattelisi. Kivaa, ettei lapset aina tule silleen "jeeeee olen raskaana" tai "voi eeeeeeeeeeei olen raskaana", vaan tässä tämä oli enemmänkin tällainen toteava ilmoitusasia, juttu, joka vaatii vähän totuttelemista, mutta voi loppujen lopuksi olla ihan jees juttu. Kiva.

Luna on tässä niin ihana. Aivan parasta, että Ginny ujostelee Lunan edessä riisuutumista ja Luna on vain että "ei kiinnosta, miksi pitäisi". Tosin en tajua, miksei Ginny vain riisuuntunut kylppärissä, jos tilanne oli hänestä niin kiusallinen! Höpsö.

Lainaus
Seinälle kiinnitetyssä kuvassa vaiteliaat Fred ja George katselevat heitä myötätuntoisina ennen kuin jatkavat nahistelua vanhasta Puhtolakaisu seiskasta.
Myöskin aivan ihana. ♥ Ah ja voi.


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Broomstick

  • ***
  • Viestejä: 8
  • Miul on pehmeet aivot kovassa käytössä!
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 16. luku 5.2. 2018
« Vastaus #44 : 11.02.2018 14:59:07 »
Halusin vain ilmoittaa, että yhä seuraan tätä tarinaa, luen ja nautin. Tässä on tapahtunut paljon herkullisia juonenkäänteitä! Ärsytti kyllä hemmetisti, kun ihmiset tulivat keskeyttämään Ginnyn ja Gwenogin herkän hetken, joka oli jo kehkeytymässä hyvää vauhtia. Mutta niinhän se elämässä menee, ei aina kaikki onnistu ja matkassa on mukana monta muuttujaa. Muistan itse kun olimme vaihtamassa ensimmäisen poikaystäväkokelaan kanssa ensisuudelmaa niin miun äiti ja iskä pölähti huoneeseen ilmoittamaan että ovat lähdössä kauppaan! Kyllä silloin otti päähän. On myös mielenkiintoista seurata, miten Lunan raskaus lähtee etenemään. Ylipäätänsä rakastan Lunaa tässä tarinassa, haluaisin niin kovasti hänet omaksi ystäväkseni myös. Ihanaa, miten hän jaksaa huolehtia Ginnysta! Lunasta tulee varmasti mahtava äiti. Ajatus raskaudesta ja raskaana olemisesta varmasti mietityttää, mutta näen Lunan niin äitimäisenä hahmona, että uskon kaiken sujuvan hyvin (toivottavasti!).

Kaira

  • ***
  • Viestejä: 215
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 16. luku 5.2. 2018
« Vastaus #45 : 19.02.2018 20:37:35 »
Lunalotta, kiitos kommentista! Ihanaa että luet :) Ja voi voi, on kyllä aivan tyypillistä meikäläistä tämä sekoilu numeroiden kanssa. Hyvä että huomasit!

nominal
Kiiiiitos kommentista :) Toivottavasti mun Luna ei ole sulle liian OC! Oli jotenkin pakko kirjoittaa häneen vähän enemmän maustetetta, että ystävyys Ginnyn kanssa olisi uskottavaa :D Ja tietäisitpä miten nauroin tälle lukusekoilulle! Älkää päästäkö ihmistieteilijää numeroiden pariin!

toyhto ihanaa, kiitos kommentista! Tässä seuraavassa luvussa urheilukuvaus lähtee niin sanotusti vähän käsistä, oi voi :D Ehkä minäkin sain CMBYN:stä vähän uutta pontta ikäerojuttuihin, tai ehkä sitä näkee tosiaan vähän uudessa valossa. Mutta jee, kivaa että luet!!

Arte Hmmmm, Ginny ei ehkä mennyt siksi kylppäriin riisuutumaan, että se on niin pieni, että vaatteet olisivat väistämättä kastuneet, haha :D En tiedä miksi olen kirjoittanut viimeaikoina kaikkiin juttuihini yllätysraskauksia, mutta näin on päässyt tapahtumaan, ja olen ihan samaa mieltä siitä, että se ei ole aina absoluuttisen positiivinen tai negatiivinen asia, vaan aiheuttaa varmasti ristiriitaisia tunteita. Kiitos kommentista! :)

Broomstick kiva että luet ja kiitos kun kommentoit! Ja haha voi ei, aikamoinen tunnelmantappaja tuo, että vanhemmat ilmestyvät pilaamaan ensisuudelman! Hauskaa, että pidät Lunasta. En tiedä, mitä tämän tarinan Ginny on tehnyt ansaitakseen hänet ystäväkseen :D





17.

HENKIPÄÄN HARPYIJAT KOHTAA TORNADOT ALKUSARJAN JÄNNITTÄVIMMÄSSÄ OTTELUSSA

Edellisellä kaudella alle totutun tasonsa pelannut Henkipään Harpyijat haastaa tänään välieräottelussa Tutshillin Tornadot. Tornadot ovat pelanneet tähän mennessä koko seurahistoriansa tuloksekkaimman alkukauden. Fanit ovat odottaneet ottelua kovasti. Katsomo on myyty täyteen, ja ilta tulee olemaan hyvin jännittävä kummankin joukkueen kannatusjoukoille. Harpyijoiden pitäjä, Sybil Carmichael, on kärsinyt vakavista loukkaantumisista, eikä hänen illan pelikunnostaan ole vielä tietoa.

Harpyija-fanien katseet kääntyvätkin odotetusti upean paluun tehneeseen Gwenog Jonesiin, joka valittiin edellisellä viikolla vuoden huispaajaksi. Yritimme tavoittaa Jonesia, mutta hän on valmentaja Maggie Leechin mukaan hyvin kiireinen.

Ottelun lähestyessä ilmoille on heitetty myös kysymys siitä, tullaanko kentällä näkemään ylimääräistä draamaa Gwenog Jonesin kohdatessa tunnetun kilpasisarensa, Ginny Weasleyn. Profeetta uutisoi jo aiemmin syksyllä pelaajien välisestä eripurasta, eikä välit näytä sittemmin lämmenneen. Luotettava lähde osasi kertoa toimittajalle, että Jones ja Weasley nähtiin väittelevän intensiivisesti urheilugaalassa, ja että Jones kyllä tiputtaisi Weasleyn mielellään luudalta, mikäli tilaisuus siihen koittaa.

”En todellakaan tiedä”, kommentoi asiaa stressaantuneelta vaikuttava Leech. ”Minulla ei ole harmainta hajuakaan Gwenogin ihmissuhteista. Tiedän Weasleystä vaan sen, että häntä tulee varoa illan pelissä.”




Kärttyinen pieni pöllö oli tuonut lehtileikkeen aamulla. Mukana oli pergamentinpala, johon oli kirjoitettu viesti suttuisella käsialalla: ”Luitko tämän? En muista intensiivistä väittelyä – ehkä olin juonut liikaa viskiä - mutta kieltämättä tiputtaisin sinut mielelläni luudalta. -G”

Ginny oli tuijottanut lappua pitkään ja yrittänyt ymmärtää, miksi hengittäminen kävi yhtäkkiä niin kamalan vaikeaksi. Kun Luna oli tullut, hän oli ensimmäisenä tyrkännyt viestin tytölle luettavaksi.

”Vaikuttaa aika flirttailevalta”, Luna oli sanonut hitaasti. ”Mutta en sinuna vetäisi mitään johtopäätöksiä. Vastasitko mitään?”

”En”, Ginny oli sanonut ja tuijotellut hajamielisesti Lunan alavatsaa.

Luna oli huokaissut. ”Ei siellä vielä mitään ole. Lakkaa tuijottamasta. Eikö sinun pitäisi valmistautua matsiin?”


*


Hän istuu pukukopissa Thomasin vieressä. Mies on niin lähellä, että hän tuntee tämän hengityksen ja polven tärinän. Valmentaja puhuu, mutta hänen on todella vaikeaa keskittyä, osittain Thomasin tärinän takia, osittain siksi, että hän pelaa kohta tuhansien katsojien edessä Gwenogia vastaan.

”Suosimme lähtökohtaisesti pelaajapuolustusta. En halua nähdä yhtään laiskaa trap-puolustusta, eikä paikkapuolustukseen valuta, ellei tilanne ole todella epätoivoinen. Jonesia tuplataan tarpeen vaatiessa, mutta muuten hän on Ginnyn vastuulla.”

Hän nyökkää ja puristaa käsiään nyrkkiin reisien päällä.

”Dan ja Allen, älkää pelätkö laukoa ryhmyjä Jonesia kohti. Muistatte varmaan, miten Harpyijat pärjäsivät viime kaudella ilman häntä.”

Stadion on täynnä, yleisön huohotus tuntuu niskassa, pukukopin seinät ja katto nitisevät. Myös joukkuekaverit ympärillä ovat sähköisen jännityksen vallassa.
Kun he tulevat ulos pukuhuoneista, yleisön pauhu tuntuu epätodellisen voimakkaalta. Sitä vasten pitää ikään kuin puskea, Ginny on oppinut, muuten se kaikki saattaa olla liikaa ja kauhu voi saada varomattoman pelaajan juoksemaan takaisin pukukopin suojiin. Ginny vilkaisee kohti katsomoa: Luna on siellä jossakin, samoin Ron, Hermione ja Rose ja isä, ehkä Percykin. Hän ei ajattele heitä, vaan lukitsee katseensa stadionin toiselle puolelle, jossa ovi on auennut ja kirkkaanpunaiseen sonnustautunut joukkue marssii esiin. Joukon ensimmäisenä kävelee Gwenog, jonka pitkä palmikko valuu niskasta rinnuksille kuin hypnoottinen käärme.

Heidän kapteeninsa kättelee Jonesia. Kuvitteleeko hän vain, vai käväisevätkö naisen silmät hänessä? Kimeä vihellys sivaltaa ilmaa, neljätoista pelaajaa nousee luudilleen ja jättää maanpinnan. Pian Ginny ei pysty ajattelemaan mitään muuta kuin peliä.

Ensimmäiset pisteet menevät kuin unessa. Tämä on huispausta, tämän hän osaa. Hän nappaa kaadon, kuljettaa, syöttää, tekee maalin, kuulee hurraukset, sulkee mielestä pois kaiken muun paitsi pelin. Tuttu hurmio valtaa mielen, kun hän harhauttaa puolustajansa, kaappaa vaikean kopin ja pyörähtää ilmassa painottoman tarkasti. 

”Holmes, vaihda Gwenogin kanssa!” Harpyijoiden pitäjä karjuu, kun hän tekee neljännen maalinsa. Tilanne on 60-20 heidän hyväkseen. Häntä puolustava mies hengittää aika raskaasti. ”Gwenog voi puolustaa Weasleyä, ei tästä muuten tule mitään!”

Ginny näkee silmäkulmastaan kuinka Holmesiksi kutsuttu mies nyökkää ja kaartaa pois hänen viereltään, ja pienempi ja tutumpi hahmo lentää hänen luokseen. Hän kuulee yleisön ja tuulen seasta kutkuttavan matalan äänen omituisen selkeästi.

”Oletko valmis?” ääni sanoo, ja hänen niskakarvansa nousevat pystyyn. Kiusoitteleeko Gwenog häntä? Hän kääntää päänsä naiseen päin ja näkee pienen, ovelan hymyn.

”Arvaa vain”, hän henkäisee takaisin ja kannustaa sitten luutansa hurjaan vauhtiin. Seuraavien pisteiden aikana hän koventaa tahtia entisestään ja tekee enemmän töitä kuin koskaan, tai siltä se ainakin tuntuu. Maitohapot syöksähtävät lihaksiin, sydän lyö villisti. Gwenog puolustaa häntä erinomaisesti, mutta hän puskee itseänsä äärimmilleen, kanttaa hieman terävämmin, harhauttaa koko vartalollaan, hakee syöttöpaikkoja tiukalla ajoituksella.

Thomas syöttää hänelle kaadon, Gwenogin sormenpäät hipaisevat sen pintaa, mutta hän saa lukittua sen turvaan kainaloonsa. Hänen on päästävä lähemmäs maalia, Gwenog on aivan hänen rinnallaan, iskee olkapään olkapäätä vasten. Hän puristaa vapaalla kädellään tiukemmin luudanvartta, ettei menetä tasapainoaan. Jostakin kuuluu selostajaääni:

”Jones ja Weasley taistelevat rintarinnan – näin viihdyttävää lentämistä näkee harvoin edes tällä tasolla, Weasleyn intensiteetti sytyttää koko joukkueen, eikä Jones anna senttiäkään periksi – Weasley onnistuu kuljettamaan kaadon heittopaikkaan ja tavoittelee maalia –”

Kaato sujahtaa pitäjän vasemman jalan ali läpi vanteen. Ginny pyyhkäisee vasemmalla kädellään hiusrajaansa, ja hiha kastuu hänen hiestään. Hän ei voi olla hymyilemättä. Gwenog läimäyttää kädellä luudanvarttaan.

”Kaato kuljetetaan takaisin keskialueelle, josta Harpyijat aloittavat hyökkäyksensä”
, selostaja kertoo. Ginny asettuu Gwenogin lähelle ollakseen valmiina puolustamaan, kun hyökkäys käynnistyy. Gwenogin suupielet ovat kireät, hartiat jännittyneet; hän on nähnyt naisen tällaisena viimeksi niissä onnettomissa Päivän Profeetan kuvauksissa, jossa he tapasivat ensimmäisen kerran.

Gwenog nappaa kaadon aloitusheitosta, ja Ginny yrittää taklata, mutta osuu ohi. Muutaman kymmenen metrin päässä lentävä Harpyijoiden hyökkääjä pyytää Gwenogia syöttämään, mutta nainen ei ole kuulevinaan, vaan etsii vapaatta reittiä maalintekopaikalle.

Sitten kaikki tapahtuu aika nopeasti.

Gwenogin toisella puolella asemissa odottava Allen vastaanottaa ryhmyn, ja lyö tarkasti sen kylkeen mailallaan. Ryhmy muuttaa lentorataansa ja kiitää kohti Gwenogia raivokkaalla vauhdilla. Ginny ei ehdi ajatella. Hän nostaa vauhtia ja ohittaa Gwenogin. Selostaja kirkuu jotakin, mutta hän ei pysty keskittymään siihen eikä mihinkään muhuunkaan, hän ehtii juuri ja juuri Gwenogin ja ryhmyn väliin, ehtii kuulla Allenin kauhistuneen huudon ja nähdä refleksinomaisen säikähdyksen Gwenogin kasvoilla ennen kuin ryhmy iskeytyy suoraan hänen kylkiluihinsa.

On ihme, ettei hän tipu luudalta, sillä hetken ajan hän ei pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin kipuun. Hän ei saa happea, vaan taipuu kaksin kerroin luudanvartta vasten, painaa otsaansa sen sileään pintaan ja aukoo ja sulkee suutaan kuin kala. Miksi kukaan ei sano mitään, hän huomaa ajattelevansa uudestaan ja uudestaan, miksi kaikki ovat hiljaa?


”Tuomari viheltää pelin seis, Ginny Weasley näyttää loukkaantuneen vakavasti. Weasley laskeutuu maanpinnalle, lääkintänoidat odottavat häntä valmiina tutkimaan vamman - varmaksi en osaa sanoa, mitä tapahtui, Allen Davis näytti lyövän puhtaan kierreryhmyn kohti Jonesia, ja Weasley lensi väliin kuin kilveksi. Toivottavasti hän on kunnossa. Peli jatkuu heti, kun lääkintänoita on tehnyt arvion Weasleyn pelikunnosta.”

Ginny tuntee nurmen kenkiensä alla ja monet kädet, jotka tarttuvat hänen käsivarsiinsa ilmeisesti laskeakseen hänet turvallisesti makuulle. Hän sulkee silmät ja yrittää olla keskittymättä kipuun. Joku kumartuu hänen ylleen, hän luulee sitä ensin lääkintänoidaksi, mutta kuulee sitten hätääntyneen äänen.

”Mitä helvettiä se oli?”

Hän avaa silmät ja näkee Gwenog Jonesin, joka on kyykistynyt hänen viereensä. Hän yrittää nousta kyynärpäidensä varaan, mutta viiltävä kipu kyljessä saa hänet lysähtämään takaisin maahan.

”En tiedä – en tiedä”, hän puuskahtaa samalla, kun lääkintänoita nostaa hänen kaapuaan ja aluspaitaansa ja paljastaa kyljen, joka on syvän verestävän sinipunainen ja jonka ihon alla luut näyttävät osoittavan vääriin suuntiin. Gwenog puisteleksii ja kääntää katseensa takaisin hänen kasvoihinsa.

”Sinä olet ihan sekaisin”, nainen sanoo hitaasti, ja Ginnyn tekisi mieli väittää vastaan, mutta ei hän oikein voi, sillä hän on juuri rynnännyt oman joukkueensa lyöjän lähettämän ryhmyn eteen pelastaakseen vastustajan parhaan maalintekijän. Hän rutistaa silmät kiinni tajutessaan, miten vihaisia hänen joukkuetoverinsa varmasti ovat hänelle.

”Kyllä tämä kuntoon saadaan”, lääkintänoita mutisee ja levittää varovaisin sipaisun salvaa, joka lievittää kipua huomattavasti, ”mutta et sinä enää tässä pelissä luudalle nouse.”

Gwenog katsoo Ginnyä otsa rypyssä, kun hän päästää ilmoille ryöpyn kirosanoja.

”Minä en tiedä, pitäisikö minun kiittää sinua”, nainen sanoo niin hiljaa, etteivät muut kuule.

”Ei pitäisi”, Ginny sanoo, eikä pysty irrottamaan katsettaan Gwenogin kasvoista. Hiki on liimannut tummia kiehkuroita otsalle, ja naisen ääriviivat ovat sumeat stadionin kirkkaita valoja vasten. Ginnyn tekisi mieli nostaa kättä ja koskettaa Gwenogin kasvoja ihan vain varmistuakseen siitä, että nainen ei ole kivun aiheuttama hallusinaatio. ”Se oli pelkkä ajatusvirhe.”

Gwenog puree alahuultaan. ”Selvä. Minun täytyy varmaan mennä jatkamaan.”

Peli vihelletään takaisin käyntiin, ja Ginny leijutetaan paareilla kentän laidalle, jossa hän saa valmentajalta parin huolestuneen kysymyksen jälkeen silmienpyöräytyksen ja sadattelua. Hän ei pysty hengittämään kunnolla ennen kuin heidän etsijänsä saa napattua siepin, ja peli päättyy kahdellakymmenellä pisteellä heidän hyväkseen. Muu joukkue tulee kysymään hänen vointiaan ja hän vakuuttaa olevansa kunnossa, vaikka ei ole ihan varma, kuinka totta se on.

”Ginny!” Luna pöllähtää heidän vaihtoaitioonsa järkyttynyt ilme kasvoillaan. ”Mitä ihmettä tapahtui?”

”Puhutaan siitä kotona.”

”Meidän pitää lähteä nyt heti”, Luna sanoo ja vilkuilee hermostuneesti ympärilleen.

”Ei mitään hätää, minä olen ihan kunnossa”, hän tyynnyttelee. ”Ei tapahtunut mitään, mitä lasillinen luurankokoa ei korjaisi.”

”En minä sitä”, Luna sanoo. ”Sinun äitisi oli katsomossa ja näki kaiken ja vaikuttaa aika vihaiselta. Hän on tulossa tänne, en usko, että isäsi pystyy pidättelemään häntä enää pitkään.”

”Hitto”, Ginny sanoo kalpeana. ”Vie minut heti kotiin, Luna.”
« Viimeksi muokattu: 21.02.2018 23:51:03 kirjoittanut Kaira »

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 17. luku 19.2.2018
« Vastaus #46 : 19.02.2018 23:24:10 »
Apua, kyllä mäkin lähtisin vähän äkkiä vihaista Mollya karkuun, vaikka muutoin hän hahmona on varsin ihana! Aww, mitä Ginny tekikään! Hyvin ristiriitaista mut just siks tosi kutkuttavaa! Alkaa ihastus muuttua pikku hiljaa välittämiseksi kun meni Gwenogin ja ryhmyn väliin omaa turvallisuuttaan uhaten.
Miks mä en osaa kommentoida mitenkään rakentavasti? Pari kirjotusvirhettä bongasin ;D mutta ei ne ollut niin isoja että olis haitannu! Ja eipä tuo mitään, sekoilen itekin välillä numeroiden kanssa! Se johtuu mulla toisaalta siitä, että oon sysipaska matikassa muutenkin, ja vihaan numeroihin liittyviä juttuja. Laskemista, pitkiä numerosarjoja jne.

Kiitos tästä osasta! :)
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 899
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 17. luku 19.2.2018
« Vastaus #47 : 20.02.2018 12:53:31 »
Aaaaah mitää, Ginny mitä sä säädät!!!

Vitsi että mä tykkäsin tästä luvusta. Peliä oli muutenkin tosi kiva seurata, ja ajattelin, että luvun pointtina olisi se, kuinka jännää on pelata Gwenogia vastaan. En osannut odottaa mitään mullistavaa käännettä ainakaan siinä itse pelin aikana, joten Ginnyn reaktio tuli ihan puskista. Jännääää mutta voi että Ginny miksi teit niiiiin hölmö :D :D Toisaalta hyvin rohkelikkomaista! Ja söpöä! Ja hauskaa että niin hölmöä!

Mua vähän ihmetyttää, että miksi Gwenog on mennyt pelaamaan johonkin noin huonoon joukkueeseen/seuraan, tai siis kun tästä tuli vähän sellainen vaikutelma, että Ginnyn joukkue oli melkein ylivoimainen suhteessa Gwenogin joukkueeseen, ja Gwenog on aika legenda, niin miksi tyytyä moiseen joukkueeseen? :D Vai olenko unohtanut jotain, hmm...

Lopun kiire lähtö oli myös suloinen, ihana ajatus, että Molly on sieltä raivosta punaisena saapumassa paikalle ja aikoo antaa Ginnyn kuulla kunniansa :D
Never regret something that once made you smile.

Kaira

  • ***
  • Viestejä: 215
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 17. luku 19.2.2018
« Vastaus #48 : 02.03.2018 18:17:46 »
Lunalotta, kiitos paljon kommentista! Kiva että luet! Ginnyn päässä varmaan vähän naksahti, mutta mitäpä sitä ei ihastuksissaan menisi tekemään :D

nominal, kiitos paljon!! :) Tosi kiva kuulla, että pidit luvusta! Harpyijathan on Gwenogin kotiseura, jonne hän palasi ulkomailla pelaamisen jälkeen. Huippujoukkue, jolla on ollut muutama tahmeampi kausi takana. Ehkä Gwenog sai niin hyvän tarjouksen, että ei voinut kieltäytyä, tai sitten halusi pelata vanhassa joukkueessaan, kenties nostaa sen taas loistoonsa ;)


A/N: Äh, jo toinen pidempi luku putkeen! Tai siis tämän ficin muihin lukuihin verrattuna pidempi, oikeasti alle 1500 sanaa. Joitakin asioita ei näemmä voi kertoa viidessäsadassa sanassa :D




18.


Luna on asunut hänen luonaan jo kolme päivää, ja se tuntuu yllättävän mukavalta.

”Siihen asti, että sinä olet kunnossa”, äiti oli vaatinut, ja kun vaihtoehdot olivat asua äidin kanssa tai asua Lunan kanssa, Ginnyn valinta ei ollut vaikea.
Niinpä kolme päivää sitten Luna marssi päättäväisin askelin olohuoneen viereisessä sijaitsevaan pieneen ja harvoin käytettyyn vierashuoneeseen ja teki sinne vuoteen.

”Sopiiko tämä sinulle varmasti?” hän varmistaa Lunalta joka päivä.

”Sopii”, Luna vastaa kärsivällisesti.

”Mitä Rolf sanoo?”

”Ei mitään.”

”Eli et ole puhunut hänen kanssaan.”

”En. En ihan vielä.”


Hengittäminen on jo lähes kivutonta. Uudet luut ovat vielä arat: liian nopeat liikkeet saavat aikaan ikävän vihlaisun kyljessä. Ginny keskittyy lähinnä laittamaan ruokaa ja tuntemaan syyllisyyttä siitä, miten sotkuinen hänen asuntonsa on. Luna kyllästyy valitukseen toisen päivän iltana ja siivoaa koko asunnon nopeammin ja tehokkaammin kuin hän ikinä.


”Kiitos”, Ginny sanoo, kun he istuvat sunnuntaina syömässä lounasta. Höyryävä keitto polttaa poskien sisäpinnat, mutta se tavallaan sopii tunnelmaan. Ginny oli ajatellut sitä edellisenä iltana ensimmäisen kerran: hän oli todella tainnut olla vähän yksinäinen. On aivan eri asia asua jonkun kanssa kuin asua yksin. Luna auttaa häntä kulkemaan portaat ylös ja alas, riisumaan kengät, kurottamaan teekupit ylähyllyltä ja ennen kaikkea kestämään kaiken luppoajan, joka syntyy siitä, että hän ei parantajan sanojen mukaan saa ”edes hengittää luudan suuntaan seuraavien kahden viikon aikana”.

”Ei mitään”, Luna vastaa ja puhaltaa lusikkaan. ”Kuulehan, mietin yhtä asiaa.”

”Mitä?”

”Vierashuoneen seinällä on sinun ja Harryn hääkuva.”

”Onko? Olin ihan unohtanut.” Se on vale. Hän ei käy vierashuoneessa koskaan.

”Sopiiko jos”, Luna aloittaa ja pitää pienen tauon, ”jos minä otan sen pois?”

Hän nyökkää.


*


Iltapäivällä he pelaavat velhoshakkia. Ginny ei ole ikinä ollut siinä kovin hyvä: peli on aivan liian pitkäveteinen hänen makuunsa, eikä hän saa koskaan nappuloita tottelemaan yhtä hyvin kuin vaikkapa Ron. Lisäksi Lunalla on ärsyttävä tapa jäädä tuijottelemaan lautaa ikuisuudelta tuntuviksi ajoiksi.

Pelin keskeyttää ovelta kuuluva koputus.

”Se on varmaan Rolf”, Luna sanoo, ja hyppää ylös ketteryydellä, josta hän voi vain haaveilla sillä hetkellä. Ginny huokaisee syvään, tuijottaa shakkilautaa ja miettii, uskoisiko Luna häntä, jos hän väittäisi vahingossa tönäisseensä sen alas pöydältä. Valkoinen lähetti irvistää hänelle.

”Ginny! Tämä vieras taitaakin olla sinulle.”

Ginny ähkäisee ja nousee varovaisesti seisomaan. Hän ei pysty ottamaan kovin pitkiä askelia, joten kävely on tuskastuttavan hidasta. ”Onko se taas äiti? Minähän sanoin, että minulla ei ole hätää.”

”Äiti?” kuuluu ovelta huvittunut ääni. ”Tästä lempinimestä täytyy vielä neuvotella.”


Ginnyn maha tekee omituisen kuperkeikan. Gwenog seisoo ovensuussa päällään nahkatakki ja farkut. Kädet ovat syvällä takintaskuissa ja kasvoilla varovainen hymy. Tumma tukka valuu vapaana olkapäille.

”Hei”, hän henkäisee ja kuulostaa typerältä. Gwenog katsoo häntä ja sitten hänen kylkeään, ja hän tajuaa, että näyttää karsealta ja luultavasti haiseekin vähän pahalta.

”Minä tulin – oletko sinä kunnossa? Miten voit?”

”Hyvin”, hän sanoo nopeasti, ja yhä ovea auki pitävä Luna kohottaa kulmiaan.

”Tule sisään, Gwenog.”

”Kiitos. Asutko sinäkin täällä?”

”Väliaikaisesti”, Luna sanoo, esittäytyy, kysyy haluaisiko Gwenog teetä ja käyttäytyy kerta kaikkiaan levollisesti, ikään kuin Gwenog Jones heidän kotonaan olisi maailman luonnollisin asia.

”Ei kiitos”, Gwenog sanoo ja hymyilee Lunalle takaisin. Ginny linkkaa heidän perässään olohuoneeseen ja kuuntelee jonkin aikaa, kun naiset puhuvat säästä ja siitä kohtalokkaasta pelistä, jossa hän oli loukannut itsensä. Kun puheenaihe siirtyy Tylypahka-vuosiin, hän rykii äänekkäästi. Molemmat kääntyvät katsomaan häntä.

”Gwenog. Voisinko minä puhua sinulle? Kahdestaan?”

”Totta kai.”

”Haluatteko jäädä tähän juttelemaan?” Luna kysyy reippaasti.

”Ei, mennään – mennään minun huoneeseen, jos sopii”, Ginny sanoo. Se tuntuu asunnon yksityisimmältä paikalta, ja on vuorenvarmasti äänieristetty. Sitten hän vilkaisee epävarmasti portaita.

”Minä voin auttaa sinua”, Gwenog sanoo ja vilkaisee taas hänen kylkeään huolestunut ilme kasvoillaan.

”Okei. Kiitos.”

Portaiden alapäässä Gwenog laittaa toisen käden hänen olkataipeeseensa ja tukee kyynärvartta toisella kädellään, ja Ginny yrittää kovasti olla haistamatta naisen tuoksua ja katsomatta liian tarkkaan pitkiä sormia ihollaan. Jostakin syystä portaiden nouseminen tuntui paljon hitaammalta Gwenogin kanssa kuin Lunan kanssa, ehkä siksi, että hänen sydämensä lyö niin kamalan nopeasti.

”Ensimmäinen ovi, kiitos.”

Gwenog avaa oven, ja hän linkkaa nopeasti sängyn luokse ja istuu alas. Gwenog katsoo nopeasti ympärilleen ja päättää sitten istua pienelle jakkaralle häntä vastapäätä. Ginny ei tiedä mistä aloittaa.

”Kaikki puhuvat siitä matsista”, Gwenog sanoo hetken hiljaisuuden jälkeen.

Ginny irvistää. ”Ei kai.”

”Kyllä vaan. Ihmiset eivät ymmärrä mikä sinuun meni. Enkä ymmärrä minäkään.”

”Enkä minä.”

”Tavallaan minun tekisi mieli kiittää”, Gwenog sanoo ja katselee häntä otsa rypyssä, ”mutta sekin tuntuisi kamalan itsekkäältä. Ihan kuin olisin jotenkin tyytyväinen, että sinuun sattui ja minuun ei.”

”Etkö sitten ole?”

Gwenog näyttää vähän järkyttyneeltä. ”En tietenkään ole. Tällaiset loukkaantumiset on lajin varjopuoli, joita ei toivoisi kenellekään, varsinkaan –”

Ginnyn on pakko laskea katseensa maahan lauseen keskellä, koska hänestä tuntuu, lause saattaa päättyä miten vain, ehkä ihan tavallisesti tai sitten niin kauniisti, että koko elämä tuntuu sen jälkeen erilaiselta. Gwenog haparoi, nielaisee.

”- varsinkaan noin hyvän pelaajan.”

Ginny on hiljaa, vaikka Gwenog selvästi odottaa vastausta.

”Mutta onneksi sinä kuitenkin paranet melko nopeasti, eikö vain?”

”Joo. Kaiken pitäisi olla kunnossa maajoukkueleiriin mennessä.”

”Hyvä”, Gwenog sanoo, kumartuu eteenpäin, katselee ympäri huonetta ja naputtaa sormiaan yhteen. ”Upea asunto.”

”Kiitos”, Ginny sanoo ja vilkaisee ympärilleen.

”Aikamoiset näkymät.”

Ginny kohauttaa olkiaan. ”Välillä on niin sumuista, ettei katua edes erota.”

Gwenog nyökkää, nousee seisomaan ja kiertelee ympäri huonetta, pysähtyy vanhan valokuvan eteen, jossa koko perhe poseeraa pyramidin edessä ja vilkuttaa iloisesti kameralle. Se oli ensimmäinen ja ainoa koko perheen ulkomaanretki. Ginny muistaa, miten armottomasti kaksoset olivat kiusanneet häntä Harrysta.

”Silloin kun minä olin koulussa”, Ginny sanoo yhtäkkiä, kauhistuu että aloitti lauseen, mutta ei voi kuitenkaan enää lopettaa, ”minun huoneen seinät oli vuorattu Harpyijoiden julisteilla.”

”Ihanko totta?” Gwenog näyttää huvittuneelta, toinen kulmakarva kohoaa.
 
”Joo. Tai lähinnä – tai lähinnä sinun kuvillasi.”

Gwenog pysähtyy eikä sano heti mitään.

”Minun kuvillani”, hän toistaa.

”Joo”, Ginny sanoo. Nyt kun asia on sanottu, se ei tunnukaan niin kamalalta. ”Sinä olit paras pelaaja, jonka tiesin.”

Punastuuko Gwenog todella, vai johtuuko se auringonlaskusta? Nainen kääntää katseensa nopeasti ikkunaan. Ginny nypertää päiväpeittoa sormiensa välissä. Pieni lintu pyrähtää kohti ikkunaa, mutta tajuaa väistää viimetipassa.

”Asutko täällä siis Lunan kanssa?”

”En. Tai tavallaan”, Ginny sanoo. ”Luna on täällä auttamassa kunnes voin paremmin.”

”Eli te olette – te olette kavereita?”

”Joo”, Ginny sanoo nopeasti. ”Lunalla on poikaystävä. Rolf. Hän opiskelee taikaeläinbiologiaa ja on avoin sirppuhöppiäisten olemassaololle, vaikkakin suhtautuu siihen lähtökohtaisen kriittisesti.”

Gwenog hymähtää ja näyttää miettivän jotakin. ”Sinä olet niin kamalan nuori.”

”Enkä ole”, Ginny sanoo taas nopeammin kuin oli tarkoittanut. Gwenogin ajatukset tuntuvat menevän omituisia ratoja. ”Minä täytän seuraavaksi kaksikymmentäviisi. Se on lähempänä viittäkymmentä kuin nollaa. Lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä. Kamalan kaukana kouluiästä. Suorastaan shokeeraavaan kaukana.”

Gwenogin toinen suupieli nousee, ja nainen jää taas miettimään jotakin. ”Sinulla oli minun kuva seinällä”, hän sanoo sitten.

”Niin oli”, Ginny sanoo ja yrittää käskeä kipristyksen mahastaan pois.

”Sitä on niin käsittämätöntä ajatella”, Gwenog sitten sanoo, istuu hänen viereensä sängylle ja hieroo kädellä silmiään.

”No, minä olin silloin aika nuori. Ja sinä olit myös, ne olivat ihan ensimmäisiä pelivuosiasi liigassa, eikö vain?”

”Niinhän ne taisivat olla.”

Gwenog tuntuu taas vaipuvan ajatuksiinsa. Ginny vaihtaa asentoa ja voihkaisee.

”Kuinka kipeä se on?” Gwenog sanoo ja nyökkää hänen kylkeään kohti.

”Ei kovin”, Ginny sanoo. ”Tai rehellisyyden nimissä, jos et kerro äidilleni ja Lunalle, kyllä se välillä tuntuu aika ikävältä.”

”Kunpa et olisi tehnyt niin”, Gwenog sanoo ja näyttää aika väsyneeltä.

”Anteeksi”, Ginny sanoo, koska ei tiedä mitä muutakaan sanoisi.

”Älä nyt hitto vie pyydä anteeksi”, Gwenog sanoo. Ginny miettii hetken, ja siirtää sitten toisen kätensä naisen olkapäälle. Hän tarkoittaa eleen lohduttavaksi, mutta se tuntuukin paljon merkityksellisemmältä. Gwenog kääntyy katsomaan häntä. Auringonvalo osuu Ginnyä silmään, ja hetken kaikki on ihan valkoista.

”Mitä sinä ajattelet?” Gwenogin ääni on aika hiljainen.

”Minä ajattelen, että –” Ginny nielaisee. ”Minä luulen, että tiedän miksi tein niin. Menin sen ryhmyn eteen.”

”No miksi?”

”Minä – minä – minä luulen, että haluaisin suudella sinua”, Ginny sanoo, ja tietää saman tien menneensä liian pitkälle, sillä Gwenog nousee nopeasti sängyltä, Ginnyn kylki vihlaisee ikävästi, mutta hän ei anna ilmeensä värähtääkään, ja sitten he tuijottavat toisiaan sanomatta mitään.

”Minä en tiedä, mitä minun pitäisi sanoa”, Gwenog sanoo sitten ja hieroo käsiään yhteen.

”Voit unohtaa koko jutun”, Ginny sanoo ja laskee katseensa päiväpeittoon. Hän kuulee Gwenogin huokaisevan ja kävelen pari askelta kohti ikkunaa ja sitten takaisin.

”En minä halua unohtaa koko juttua.”

Ginny ei uskalla nostaa katsettaan.  Gwenog tulee taas lähemmäksi, ja laskeutuu polvilleen sängyn viereen, suoraan hänen eteensä. Pää on hänen päänsä tasalla. Naisen silmät ovat lempeät.

”Mutta sinä olet niin kamalan nuori.”

”Enkä ole.”

”Oletpas.” Gwenog ojentaa kätensä, ja koskettaa varovasti hänen poskeaan, ja se tuntuu niin kevyeltä ja kutittavalta, että hän vetää tahtomattaan henkeä.

”Enkä ole.”

”Etkö?”

”En. Minä olen eronnut nainen, Gwenog. Ikäloppu. Merlin soikoon, minähän tarvitsen apua, että pääsen portaat ulos.”

Gwenog naurahtaa, ja Ginny näkee jokaisen kohdan naisen kasvoista, ruskettuneen ihon, jokaisen pitkän, ruskean silmäripsen, toisen posken hymykuopan, silmät, joiden nurkkiin tulee nauraessa rypyt. Sitten Gwenog silittää hänen poskeaan vielä kerran, siirtää käden varovaisesti niskaan ja suutelee häntä, ja hän ei heti suutele takaisin vaan jähmettyy paikalleen, sulkee silmänsä ja vain tunnustelee, ihastelee, miten erikoiselta naisen huulet tuntuvat hänen huuliaan vasten, miten suudelma on vähän enemmän vasemman suupielen puolella, miten lähellä Gwenogin kasvot ovat hänen kasvojaan. Sitten hän hengittää sisään naisen tuoksua, nostaa toisen kätensä Gwenogin olkapäälle ja sieltä niskaan, hiuksiin. Suutelee takaisin.
« Viimeksi muokattu: 02.03.2018 18:30:20 kirjoittanut Kaira »

Melodie

  • ***
  • Viestejä: 1 355
  • Banneri @ Crysted
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 18. luku 2.3.2018
« Vastaus #49 : 02.03.2018 19:11:10 »
Voi ihana Luna <3 (Vauvauutisiakin! Miten jännittävää!)

Myös ihana preesens! Tykkään siitä kovasti.

Ginny kyllä joutui (varmasti monin tavoin) ikävään tilanteeseen uhrautumisensa vuoksi! Mahtoi olla Gwenogillekin hämmentävä tilanne, onneksi hän sentään uskalsi tulla Ginnyn luo. Ja Ginnylta rohkeaa paljastaa fanitus!

Voi että, hääkuvakin seinällä. Ginnylla taitaa olla ylipääseminen vielä vähän kesken. (Onneksi eivät epähuomiossa menneet keskustelemaan sen luo!)

Suudelma! Ooooooh!

lurikko

  • ***
  • Viestejä: 1 381
    • Nyt myös tumblr:issa! Jee!
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 18. luku 2.3.2018
« Vastaus #50 : 02.03.2018 19:21:16 »
Oi että, onpa herkullisia kohtia tässä Ginnyn ja Gwenogin kohtaamisessa! Eikä yhtään haittaa että tässä luvussa oli vähän enemmän sanoja, ehti mukavasti päästä tunnelmaan jo tällei yhden luvun aikana ;) Tämä oli ensimmäinen semmoinen ihanan hämmentävä kohta:

Lainaus
”Joo. Tai lähinnä – tai lähinnä sinun kuvillasi.”

Gwenog pysähtyy eikä sano heti mitään.

”Minun kuvillani”, hän toistaa.

Aaaa, ihanaa miten Ginny on tässä kohdassa ja muutenkin koko luvussa (ja erityisesti tuossa "minä luulen, että haluaisin suudella sinua" -kohdassa) hiukan nolo mutta hirveän sympaattinen ja samaistuttava kaikessa hämmennyksessään! Tuo idoli-asetelma ja ikäero ovat molemmat herkullisia ja tämän luvun lopussa kyllä hymyilytti nuo Ginnyn vakuuttelut omasta iästään, erityisesti tuo että portaitakaan ei pääse yksin ylös. Mutta ihanaa että Gwenog pussasi vaikka ikäero mietityttääkin! Odottelen innolla miten tilanne etenee!
Avatar: Sokerisiipi
Fikkilistaus

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 18. luku 2.3.2018
« Vastaus #51 : 02.03.2018 20:53:25 »
Ooo, luku oli varsin kutkuttava ja suudelma oli niiiin <3 vihdoin jotain tapahtuu! Paljon heillä muuten on ikäeroa?
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 899
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 18. luku 2.3.2018
« Vastaus #52 : 02.03.2018 22:02:34 »
Ohoh, minä en ole yhtään huomannut, että nämä luvut ovat olleet pidempiä! Kaikki etenee niin sutjakasti kuitenkin :D

Ginny on luonteeltaan sellainen aika rempseä ja uskalias, ja minusta on kivaa, miten se näkyy tässä. Kivaa, että nimenomaan Ginny teki aloitteen. Loppu oli myös tosi hyvin kirjoitettu! Tuntuu, että iiiiihihanaajännää-ensisuudelmat ovat niin monesti ficeissä nähty juttu, että on suorastaan ihme kun joku onnistuu kirjoittamaan niitä eri tavalla, ja sen sinä kyllä teit!
Never regret something that once made you smile.

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 390
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 18. luku 2.3.2018
« Vastaus #53 : 15.03.2018 19:57:37 »
Viimeinkin sain luettua uudet luvut!

MITÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!! GINNY!!! MITÄ TEIT!! Ymmärrän silleen, että tämä oli juonellisesti oleellinen ratkaisu, mutta jotenkin en osaa ajatella todella kilpailuhenkiseksi mieltämääni Ginnyä tuolla tavalla suojelemassa vastapuolen pelaajaa, vaikka olisikin kovin tähän ihastunut. En nyt osaa mukautua tähän sitten ollenkaan. :D Mutta se oli minusta kiva, että peli oikeasti keskeytettiin hetkeksi, kun Ginnyyn osui, koska Tylypahkan otteluissa taisi olla ennemminkin niin että jos kukaan ei ollut hengenvaarassa niin mitäs sitä keskeyttämään hyvää peliä. :D

Joo. Että sellaista! Luna Ginnyn luona kiva! Ja Gwenog vierailemassa erityisen kiva, ja minusta tosi uskottava juttu myös. Ei ole mikään pikkujuttu, että joku heittäytyy ryhmyn eteen puolestasi. Ja nyt, tulihan se ensisuudelma sieltä! Mitähän nyt sitten tapahtuu? 18 lukua ollaan tätä hetkeä odotettu, mihin tarina nyt etenee?


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Kaira

  • ***
  • Viestejä: 215
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 19. luku 1.4. 2018
« Vastaus #54 : 01.04.2018 12:03:02 »
Melodie Kiiiiiitos kommentista! Ja preesens, haha, se tosiaan on välillä ihana ja välillä aiheuttaa kamalasti päänvaivaa, ja kirjoittaessa hypin siihen ja ulos niin sulavasti, että yhden kappaleen sisällä aikamuoto voi vaihtua useasti :D Siinä sitten on aina editoitavaa!

toyhto Kiitos! Itseasiassa en tiedä, olenko ottanut jotakin vaikutteita pieneen hämmennykseen sinun fikeistäsi, kirjoitat sitä niin herkullisesti :D No mutta, olihan se jo aikakin päästä asiaan, mokomat vitkuttelevat hahmot!

Lunalotta, Kiitos! Kiva että suudelma onnistui! Ikäeroa on muistaakseni seitsemän tai kahdeksan vuotta - merkitsin sen alkutietoihin, mutta en muista enää. Ei siis ehkä niin kovin paljon, kuin Gwenog ajattelee.

nominal
Kiitos! :) Kyllähän minun piti saada sitä Ginnyn rempseyttä vähän esiin, vaikka sitten tuollaisella ronkilla pussailuehdotuksella! Ja oijoi, ihanaa että ensisuudelman kuvaus onnistui mielestäsi!

Arte, niinpä, oli kyllä kerrassaan hupsua Ginnyltä hypätä ryhmyn eteen, muttapa mitäpä ei umpi-ihastunut rohkelikko tekisi :D Kiitos kommentista! :)


 

A/N:
Kääk! Syytän pienestä tauosta ensisuudelman jälkeistä masennusta, joka on ainakin minulle kirjoittajana aika tyypillistä - kun ensin pitkittää jotakin näin kauan ja sitten tilanne ratkeaa, pitää kerätä vähän ajatuksia, että osaa jatkaa. Kiitos kärsivällisyydestä ja pahoittelut venähtäneestä tauosta. Ja ennenkaikkea, nyt kun vauhtiin pääsen, pienoinen fluffy-varoitus tähän lukuun :D Tässä myös törmäsin ensimmäistä kertaa ongelmiin valitsemani ikärajan kanssa - samperi soikoon, mitä kaikkea tässä voikaan sanoa?





19.

Luna kietaisee vaaleat hiuksensa sykerölle niskaan ja yökkää uudestaan. Ginny nojaa seinään ja puree kynsiään.

”Johtuuko tämä aamupalasta?”

”En tiedä. Varmaan”, Luna vaikertaa ja puristaa silmät kiinni. ”Helvetti. Miksi Rolf ei joudu kokemaan tällaista? Missä hän edes on?”

”Varmaan kotona nukkumassa. Sinun pitää kertoa hänelle, Luna.”

Luna vajoaa hitaasti lattialle pöntön viereen ja pyyhkäisee kämmenselällään hiusrajaa. ”Tiedän. Kyllä minä kerron.”

”Ennen kuin lapsi syntyy?”

Uusi pahanolonpuuska keskeyttää Lunan silmienpyöräytyksen.

”Me ollaan tunnettu niin vähän aikaa”, nainen sanoo sitten. Hiusrajan valkoiset suortuvat sojottavat villisti joka suuntaan ja kihartuvat kylmästä hiestä. Ginny yrittää olla katsomatta suoraan pönttöön, kyykistyy ja silittää varovaisesti Lunan selkää.

”Olen varma, että – hän ottaa sen hyvin.”

Hän on tavannut Rolfin useasti. Miehellä on miellyttävän rauhallinen puhetapa, nauru, joka lähtee hitaasti käyntiin kuin yskivä moottori. Useammin kuin kerran Ginny on saanut miehen kiinni tuijottamasta Lunaa hymynkare huulillaan. Siitä kai sen tietää, siitä katseesta.

Vuosi sitten eräänä iltana hän oli havahtunut siihen, että Harry ei ollut katsonut häneen pitkään aikaan. Hän oli ollut tiskaamassa, kädet ranteita myöten vaahdossa, hihansuut kastuneina, kun asia oli yhtäkkiä iskeytynyt häneen. Ikkunan takana oli ollut pimeää, ja kylmästä lasista heijastuivat hänen kalpeat, väsyneet kasvonsa. Eikö hän ollut liian nuori näyttämään niin väsyneeltä?

Mutta eilen hän oli suudellut Gwenogia, tai oikeastaan Gwenog oli suudellut häntä, mutta hän sitä oli ehdottanut ja Gwenog oli kuin ihmeen kaupalla suostunut siihen, ja sitten he olivat suudelleet niin kauan, että kipu kyljessä kasvoi sietämättömäksi ja oli pakko lopettaa. Kun Gwenog lähti myöhemmin illalla, naisen tuoksu tuntui leijailevan hänen ympärillään vielä pitkään.

”Anteeksi että herätin sinut näin”, Luna sanoo ja pyyhkii suupieliään. ”Mene takaisin nukkumaan.”

”En minä voi”, Ginny sanoo. ”En saanut juurikaan unta.”

”Gwenog taisi viipyä aika myöhään?”

”Joo, aika myöhään. Joko helpottaa?”

”Pikkuhiljaa. Saitteko te juteltua asiat läpi?”

Hymy leviää hitaasti Ginnyn kasvoille. Aurinko ei ole vielä noussut, Luna nojaa otsaansa viileään kaakeliin.


*


Seuraavat päivät kuluvat hitaasti. Kipu kyljessä hellittää vähä vähältä, mustelma haalenee ja Ginny alkaa hengittää taas syvempään ja kävellä portaat itse ylös asti. Torstaina hän kävelee ne kahdesti putkeen, ylös ja alas ja sitten uudestaan ylös, ja ylätasanteella hänen on naurettava ääneen helpotuksesta.

Gwenog käy katsomassa häntä monta kertaa. He puhuvat aika paljon ja ovat myös yllättävän paljon hiljaa, mutta se on erilaista hiljaisuutta kuin Harryn kanssa. Se hiljaisuus ei tunnu lopulta, eikä se tee häntä surulliseksi. Se syntyy usein silloin kun he ovat kahdestaan hänen makuuhuoneessaan ja istuvat lattialla ja aurinko pyyhkii seiniä ja sinkoutuu varoittamatta silmään yöpöydän peilistä, paljastaa pölyhiukkaset jotka leijailevat kevyesti ja saavat kaiken näyttämään jotenkin epätodelta. Sen kaltainen hiljaisuus on myös painostavaa, mutta aivan eri tavalla. Gwenogin mustien silmien katse on niin intensiivinen, että hänen tekisi mieli välillä katsoa pois ja vetää henkeä, mutta hän ei voi, hän tuijottaa takaisin ja tuntee hurjaa kaipausta, vaikka nainen on vain metrin päässä hänestä.

Hän ajattelee tietenkin paljon kaikenlaista. Jos hän olisi jo terve, he varmasti katselisivat toisiaan paljon vähemmän ja tekisivät aivan muita juttuja. Hän miettii, voisiko koskaan kyllästyä Gwenogin suutelemiseen. Miksi se on niin erilaista kuin Harryn suutelu? Vai oliko Harryn suutelu tuntunut joskus samalta – silloin aikanaan? Oliko se aiheuttanut samanlaista kutitusta vatsassa, huminaa päässä? Välillä Gwenogin katse eksyy hänen silmistään alaspäin, ehkä huulille ja sitten vielä jonnekin, ja hän näkee miten nainen nielaisee ennen kuin nostaa katseensa taas hänen silmiinsä.

Omituista. Hän tuntee itsensä samaan aikaan niin kamalan nuoreksi ja kuitenkin vanhaksi. Ehkä se johtuu olosuhteiden pakosta: he ovat kuin kaksi teiniä, jotka istuvat makuuhuoneessa suljetun oven takana ja haluavat tehdä vaikka mitä, mutta eivät uskalla ja voi – vielä. Mutta hän nauttii kamalasti siitä kaikesta, ja välillä hän koskettaa Gwenogin kasvoja ja silittää kaulaa ja olkapäätä, kuljettaa kättä tämän vartalolla ja tunnustelee varovasti, kuin kokeillen, eikä voi olla miettimättä, millaista se ehkä olisi ja miten paljon hän luultavasti pitäisi siitä. Ja välillä Gwenog sulkee silmänsä hänen kosketuksensa alla ja hymähtää ihan vähän, ja se ääni on niin omituinen ja tukahdutettu ja vapautunut, että se saa hänet melkein hulluksi.¨

Välillä he puhuvat huispauksesta, ja se on melkein yhtä kutkuttavaa. Gwenog tietää paljon ja muotoilee ajatuksensa niin harkitusti ja tyylikkäästi, että monesti hän unohtaa, mitä hänen piti vastata.

”Sitten kun voit paremmin, mennään treenaamaan yhdessä”, Gwenog sanoo. ”Ja mennään retkelle Skotlantiin, lennetään vuorilla.”

Jostakin syystä hän ajattelee myös Harrya enemmän kuin aikoihin. Tai ei ehkä enemmän, mutta tarkemmin. Hän antaa itsensä muistaa yksityiskohtia, jotka hän on yrittänyt unohtaa ja joiden muistaminen olisi ennen ollut kovin tuskallista. Nyt hän uskaltautuu tarkastelemaan niitä uuden ja eheän onnentunteen turvista.

Sitten hänelle tulee mieleen, että Gwenogin ehkä ajattelee Alexia tai jotakin muuta entistä rakastettua, ja ajatus saa hänet niin levottomaksi, että hänen on pakotettava itsensä keskittymään nykyhetkeen.
« Viimeksi muokattu: 01.04.2018 12:06:52 kirjoittanut Kaira »

lurikko

  • ***
  • Viestejä: 1 381
    • Nyt myös tumblr:issa! Jee!
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 19. luku 1.4.2018
« Vastaus #55 : 03.04.2018 22:06:34 »
Aaaaaah voi fluffyä!! Ihana auringon täyttämä huone ja pöly ja peilistä arvaamatta sinkoutuva auringonvalo ja Ginnyn Harry-muistelmat kaiken Gwenog-haaveilun keskellä! Tässä koko luvussa oli kyllä suloinen haaveilun ja odottamisen fiilis jota alun Luna-raukan ahdinko vähän tasoitti.

Tuo ensisuudelman jälkeinen masennus on kyllä tuttu asia itsellenikin :D Ehkä se on kaikessa semmoisessa shippaus-luontoisessa kirjoittamisessa aika ymmärrettävääkin, ainakin itse huomaan usein tähtääväni siihen hetkeen että henkilöt A ja B oivaltavat tykkäämisensä olevan molemminpuolista, ja sitten kun se on konkretisoitunut niin siitä on usein hiukan hankalaa päästä eteenpäin, kun siihenhän sitä ollaan tähdätty! Samaistun siis fiiliksiin kovasti, vaikka ainakin tässä luvussa oli kyllä tällei lukijan kannalta kovasti semmoinen eteenpäin suuntaava fiilis! Niin ja K-11-ikärajan rajoja olen minäkin joskus pähkäillyt, tsemppiä siihen (tai miten ois K-15-spin-off ;) )
Avatar: Sokerisiipi
Fikkilistaus

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 899
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 19. luku 1.4.2018
« Vastaus #56 : 05.04.2018 12:35:59 »
Awww Ginny on nyt niin fiiliksissä :) Kiva kun tuli taas jatkoa, tiedän tuon tunteen kun merkittävän tapahtuman jälkeen onkin vaikea jatkaa :D

Pikakommentti näin lounastauolta, jatkoa taas odottelen :)
Never regret something that once made you smile.

Kutka

  • Isännätär
  • *
  • Viestejä: 2
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 19. luku 1.4.2018
« Vastaus #57 : 17.04.2018 12:31:54 »
Pahoitteluni että olen ollut hiljainen lukija, mutta en vaan keksi mitään rakentavaa sanottavaa :D Kaikki mun kommentit olis keskenään samanlaisia.
Mutta nyt tulin huutelemaan, että en kestä kuinka ihana sun kirjoitustyyli on! Jotenkin rakastan sun tapaa kuvailla asioita, se luo niin pysähtyneen hetken, ja tuntuu suorastaan että voi katsella ympärilleen ja nähdä sen skenaarion.
Ja aivan ihanasti sait jatkettua tarinaa eteenpäin suudelman jälkeen. Jatko oli tosi luontevaa! Hyvä hyvä, isot aplodit!
-Kallonkerääjä, kissakuningas, sammakkomatriarkka ja itsetunnustettu luova nero-

Kaira

  • ***
  • Viestejä: 215
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 19. luku 1.4.2018
« Vastaus #58 : 21.04.2018 23:24:23 »
toyhto, kiitos paljon!! Shippauskirjoittamisessa on kyllä juuri tämä ongelma! Sitä saattelee sydänsyrjällään paria yhteen ja sitten kun jotakin alkaa oikeasti tapahtua, ei enää tiedäkään miten jatkaa. Musta tuntuu, että kirjoitan kaikkein eniten aina sellaista haikailua ja ihastustasoista alkusäätöä. Nyt olen sitten ihan pulassa! :D Mutta tästä tämä jatkuu! Taistoa päin!

nominal kiitos paljon lounaskommentista! Ihanaa, että maltoit uhrata arvokasta syömisaikaa lukemiseen ja kommentoimiseen ;)

Kutka, kiitos paljon, ihanaa että kommentoit! :) Onpas kiva, että kuvailu uppoaa! Tuo pysähtyneen hetken tuntu liittyy varmaan vähän tähän preesenskerrontaan, tai niin voisin kuvitella. Siinä on ihan eri sävy kuin imperfektissä, ja etenkin tällaisiin lyhytlukuisiin stooreihin se sopii musta yleensä hauskasti :)




20.  Toinen maajoukkueleiri


Profeetan urheilutoimittaja on tehnyt pitkän ja yksityiskohtaisen arvostelun maajoukkueeseen pyrkivistä pelaajista.

Ginny Weasley, 24, Tornadojen aarre ja koko huispausmaailman nuori lupaus, lukee hänen sarakkeessaan.

Kuvan Ginny katselee kameraan levollisena ja uteliaana. Huonoiksi puoliksi on merkitty epävakaus ja viimeaikainen loukkaantuminen. Gwenogin kuva on sivun toisella laidalla. Toimittaja ei ole kirjoittanut hänen sarakkeensa alle ainoatakaan heikkoutta.

”Naurettavaa”, Gwenog sanoo. ”Osaisin listata ainakin – hetkinen – ainakin kuusi.”

”Pitäisiköhän meidän laittaa toimittajalle pöllö ja vaatia oikaisua?”

”Ehkä.” Gwenogin kulmien väliin ilmestyy ryppy. ”Mutta olisiko se vapaaehtoista heikkouksien paljastamista vastustajille? Ei ehkä kovin viisasta.”

”Eivätköhän kaikki jo tiedä sinun peliominaisuutesi”, Ginny sanoo. ”Sinulla ei taida olla mitään hajua siitä, miten paljon sinua analysoidaan vastustajajoukkueissa.”

”Ei”, Gwenog sanoo ja kääntää katseensa taas lehteen.

”Kukaan ei ikinä halua joutua puolustamaan sinua. Jokainen valmentaja Britanniassa on tutkinut jokaisen harhautuksesi ja heittomaneerisi.”

Gwenog taittelee lehden hitaasti. ”Vai niin. Että ihan jokainen valmentaja.”

Ginny punastuu vähän. Teepannu viheltää.

”No, huomenna on taas leiri.”

”Niin. Onko sinulla ihan – ihan hyvä olo sen suhteen?”

Ginny ei katso aivan suoraan Gwenogiin päin. ”On, tietenkin. Olisi aika upeaa päästä pelaamaan samassa joukkueessa.”

Gwenog nyökkää, mutta ei sano mitään. He eivät ole puhuneet siitä paljon. Tai huispauksesta he puhuvat koko ajan, ja heti kun Ginnyn kylki on alkanut tuntua normaalilta, he ovat käyneet lentämässä melkein joka päivä. Mutta maajoukkueesta tai heidän joukkueidensa välisestä kilpailusta he eivät voi puhua. Joka kerta kun hän lähestyy aihetta, Gwenogin niska jäykistyy hieman ja tunnelma muuttuu kireäksi.


Sinä iltana hän makaa Gwenogin kainalossa ja kuljettaa sormiaan naisen käsivartta pitkin. Gwenog pitää silmiä kiinni, mutta ei nuku.

”Ginny”, hän sanoo lopulta avaamatta silmiä. ”Minä olen urheilija.”

Ginny lopettaa sormiensa liikkeen. ”Tiedän. Niin olen minäkin.”

”Hyvä. Sitten me molemmat tiedämme.”

”Tiedämme mitä?”

”Että me emme voi – auttaa tai – tai tehdä poikkeuksia kilpailussa vain siksi, että me –”

”Niin”, Ginny sanoo nopeasti. ”Niin, emme tietenkään.”

”Minä en voi auttaa sinua maajoukkueeseen, enkä puhua sinusta valmentajille.”

”Tiedän.”

"Eikä se mitä tapahtui viime pelissä - sinun uhrautumisesi - sellainen ei saa toistua."

"Tiedän."

”Hyvä.” Gwenog ei suutele hänen hiuksiaan, mutta ei myöskään vedä kättä pois. Hän kääntää hitaasti kylkeä ja yrittää nukahtaa.

 
*


Pukuhuone on meluinen. Hän laskee ihmiset kolmesti.

 Heitä on kolmekymmentäyhdeksän.

Joukkueeseen valitaan yhteensä kuusi jahtaajaa, joista kolme pääsee varsinaiseen ykköskentälliseen. Gwenog on varmasti yksi heistä. Se tarkoittaa, että kaksi jahtaajanpaikkaa on vielä jaossa. Hän vilkaisee vaivihkaa Thomasia ja muita häntä vanhempia ja kokeneempia pelaajia ja puristaa huulensa tiukasti yhteen. Olisi uskomatonta päästä pelaamaan Gwenogin rinnalla maailmanmestaruuskisoissa. Mutta tärkeintä, kaikkein tärkeintä, on vain päästä pelaamaan.

Ensimmäinen päivä menee hyvin. Hän tiputtaa kaadon kerran rutiininpuutteen vuoksi. Gwenog lentää hänen ohitseen ja luo häneen nopean silmäyksen. Harjoitusottelussa he pelaavat samassa joukkueessa, ja hän on jatkuvasti tietoinen naisen liikkeistä ja sijainnista. Heidän yhteispelinsä tuntuu helpolta ja luonnolliselta. Hänen haluaisi ajatella, että se johtuu heidän poikkeuksellisesta yhteydestään, mutta hän on kuullut melkein kaikilta muiltakin, että Gwenogin kanssa on ihmeellistä pelata.

”Hyvä Weasley, Jones”, valmentaja murahtaa, kun he harjoitusten päätteeksi ovat matkalla pukukoppiin. Hän nyökkää valmentajalle ja yrittää olla hymyilemättä. Gwenog ei katso häntä eikä näytä kuulevan valmentajan sanoja, mutta hipaisee melkein kuin vahingossa kädellään hänen kämmensyrjäänsä ennen kuin he menevät vastakkaisille puolille pukuhuonetta.

Olo on riehakas. Pukuhuone haisee hieltä ja saippualta, nurmikentältä. Thomas on kumartunut riisumaan pelikamojaan.

”Hei, kaunista peliä”, hän sanoo leikkisästi ja taputtaa miestä selkään. ”Hienosti harhautettu siinä ykköstangon kohdalla.”

Thomas irvistää hänelle ja hyppii yhdellä jalalla saadakseen lentosaappaan pois jalastaan. ”Oletpas sinä hyvällä tuulella.”

”Niin olenkin.”

Mies istuu penkille vähän hengästyneen oloisena. ”Puhuin Collinsin kanssa viimeviikolla harjoitusten jälkeen. Se jauhoi siitä, miten hienoa olisi saada kolme oman joukkueen pelaajaa maajoukkueeseen tänä vuonna. Will nyt on aika varma, eikö olekin? Sinulla meni tänään tosi hyvin. En ole vain niin varma omista mahdollisuuksistani.”

”Älä nyt. Toinen osio meni tosi hyvin.”

Thomas tuhahtaa. ”Olisi voinut mennä paremminkin. Mutta olen treenannut ihan älyttömästi fysiikkaa. Olen löytänyt uuden lihaksenkin – tai ainakin minulla on pullahtanut jotakin esiin tästä kohdasta – katso –”

Ginny katsoo vähän empivästi kun mies nostaa paitaansa ja tunnustee kylkeään.

”Mitäs täällä tapahtuu?” Willin ääni kuuluu heidän takaansa.

”Puhuttiin treeneistä. Ja Thomas on löytänyt luultavasti uuden lihaksen. Emme ole aivan varmoja mikä se on, tutkimukset ovat vielä kesken”, Ginny sanoo.

”Ihanko totta”, Will sanoo kiinnostuneena ja kumartuu katsomaan. ”Näyttää vähän tyrältä.”

Thomas rypistää kulmakarvojaan ja tökkää kohtaa epäluuloisen näköisenä. "Ei kai?"

”Joka tapauksessa, puhuttiin porukalla että mentäisiin taas piipahtamaan paikalliseen kunhan kaikki on käyneet suihkussa ja asettuneet hotellille. Tuletteko mukaan?”

”Tullaan”, Ginny sanoo heti. Thomas on uppoutunut jännittämään vatsalihaksiaan uudestaan ja uudestaan eikä vastaa mitään. Hän vilkaisee toiselle puolelle huonetta, mutta Gwenog on keskittynyt napittamaan lentotakkiaan.

”Hyvä. Nähdään siellä sitten.”


Illalla pubissa hän tilaa kokiksen ja istuu muka vahingossa Gwenogin viereen. Pöytä on täynnä ihmisiä, pelaajat näyttävät väsyneiltä mutta keskustelu juoksee silti levottomana ja purkautuu välillä naurunpuuskiin. Gwenog käy leikkistä väittelyä Oliver Woodin kanssa. Miehen vino hymy tekisi varmasti tepposia jonkun toisen naisen sydämelle. Ginny on enemmäkseen hiljaa, sillä Gwenogin käsi on pöydän alla hänen reidellään ja sormenpäät piirtelevät kevyitä ympyröitä polven yläpuolelle.

He lähtevät takaisin hostelille ennen kymmentä. Huoneet ovat samalla tavalla tummia ja tunkkaisia kuin ennenkin. Pöllyävät päiväpeitteet käyvät henkeen, sähkölamput särisevät ja savukkeiden tuoksu on pinttynyt raskaisiin verhoihin. Ginny sanoo nopeasti hyvää yötä huonetoverilleen ja sammuttaa valot.
 
Kun kaikkialla on viimein hiljaista ja pimeää, hän hiipii käytävän poikki ja koputtaa toiseksi viimeisen huoneen oveen. Gwenog avaa sen tukka sekaisin ja katsoo häntä tavalla, joka nostaa niskavillat pystyyn ja kipristää varpaat sähköllä, ja sitten he suutelevat ja Gwenog painaa hänet vasten rumaa tapettia ja valuttaa kädet hänen kylkiään pitkin.

Kun yö on mustimmillaan, naapurihuoneesta kuuluu kolahdus. Ginnyn silmät rävähtävät auki, eikä hän saa hetkeen unta. Raskaspuinen tuoli on kolahtanut nurin, hänen paitansa on mytyssä nurkassa, lakanat ovat valuneet toiselle puolelle sänkyä ja paljastaneet ruman petauspatjan. He ovat jättäneet merkkejä joka puolelle.


*


Aamu. Parantaja katsoo häntä arvioivasti. ”Oletko noudattanut ruokavaliota?”

”Olen. Suunnilleen.”

”Hyvä. Paino on noussut. Oletko huomannut muutosta suorituskyvyssä?”

”Olen ollut aika pitkään loukkaantuneena”, Ginny sanoo. Parantaja kysyy tarkemmat tiedot vammasta ja merkitsee ne hänen kansioonsa.

”Onko kuntoutus sujunut hyvin?” Parantajan pitkät sormet koskettavasti varovasti kylkiluita.

”On.”

”Onko ilmennyt mitään muuta vammaa tai oiretta, josta valmennuksen tulisi olla tietoinen?”

”Ei.”

Parantaja sulkee kansion. ”Kaikki näyttää hyvältä.”

Ginny vetää paidan takaisin päälleen. ”Kaikki tuntuu hyvältä.”
« Viimeksi muokattu: 21.04.2018 23:27:32 kirjoittanut Kaira »

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 899
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 20. luku 21.4.2018
« Vastaus #59 : 23.04.2018 12:37:30 »
Hauska Gwenogin "puhe" tai info tai millä nimellä tuota nyt kutsuisi, ettei hän aio esim. auttaa Ginnyä joukkueeseen. Jäin vain vähän hämmästelemään, miten Ginny otti sen niin tyynesti :D Olisin kuvitellut jotain valitusta siitä, että ei kai Gwenog tosissaan kehtaa edes väittää sellaista. Mutta sinun Ginnysi on kyllä aika tasainen persoona, sellainen fiksu, joten ehkä se ei olisi hänelle sopinutkaan :D

Näiden kahden suhde vaikuttaa kivan mutkattomalta, vaikka periaatteessa onkin vielä siinä alkuhuumavaiheessa.

Lainaus
Hänen haluaisi ajatella, että se johtuu heidän poikkeuksellisesta yhteydestään, mutta hän on kuullut melkein kaikilta muiltakin, että Gwenogin kanssa on ihmeellistä pelata.
Huomasin tätä lainatessa, että tässä on näköjään pieni virhekin, mutta siis tykkäsin tästä kohdasta tosi paljon! Tämä oli ihanan todentuntuinen kohta, ja Ginny ihanan järkevä kaikessa ihastuksessaan. Tässä myös kuvastuu tavallaan se mutkattomuuskin, samoin Ginnyn suloinen maanläheisyys.

Minä täällä vähän jännittelen maajoukkuevalintoja, en osaa yhtään ennustaa, mitä niiden kanssa käy!
Never regret something that once made you smile.