Kirjoittaja Aihe: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 20. luku 21.4.2018  (Luettu 3672 kertaa)

Kaira

  • ***
  • Viestejä: 218
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 10. luku 7.12.
« Vastaus #20 : 10.12.2017 17:36:20 »
11.


Tuuli lymyilee jossakin stadionin tyhjien penkkirivistöjen väleissä. Ginny pyyhkäisee hiuksia pois tieltä, kylmä ilmaa puree kiinni korvanlehtiin ja saa ne punertamaan.


Valmentajan pilli viheltää kimeästi kylmässä ilmassa.


Hänelle syötetään kaato, se iskeytyy kipakasti kylkiluihin, hänen kätensä kiertyy suojelevasti sen ympärille. Will pelaa vastakkaisessa joukkueessa ja yrittää puolustaa häntä, mutta hän osaa miehen vahvuudet ja heikkoudet ulkoa, hän harhauttaa tiukasti vasemmalle, oikealle ja sitten taas vasemmalle, ja yhdessä pyyhkäisyssä hän on puolustuslinjan takana, yksi heitto vain, ja se on maali heidän joukkueelleen.

Kymmenes putkeen.


Lyöjät tulevan taputtamaan häntä olalle. Hymy puskee väkisin poskille. 

”Hyvin pelattu kaikki. Otetaan juomatauko, sitten päivän viimeiset pelit.”


Ginny laskeutuu kentälle ja tuntee olonsa tyytyväiseksi. Hän on pelannut hyvin. Valmentajat ovat seuranneet hänen peliään tarkasti, hän tuntee jatkuvat katseet selässään ja supinan, jota joku voisi erehtyä luulemaan tuuleksi.


Hän juo pitkän kulauksen - vesi maistuu jäältä ja pistelee kurkussa - ja vilkaisee syrjäsilmällä Gwenogia, joka pelaa toisessa juttelee valmentajien kanssa. Nainen sanoo jotain, mikä saa valmentajat nauramaan. Ginny laskee katseensa jalkoihin ja vaihtaa painon päkiältä päkiälle.
 

”No niin, ja sitten takaisin luudille!”


”Teemme pari muutosta loppupelin ajaksi. Coombs”, valmentaja nyökkää Willin suuntaan, "puolustaa tästä eteenpäin Kidmania. Jones puolustaa Weasleya.”


Ginny piilottaa hymyn yskään. Jos joukkueen paras pelaaja laitetaan puolustamaan häntä, se kertoo jo jotakin.


Peli alkaa vihellyksestä. Etsijät katoavat saman tien pakkasilmaan.


Jo ensi minuutilla on selvää, että Gwenogin kanssa saa tehdä enemmän töitä. Heidän joukkueensa saa kaadon.


Ginny hakee paikkaa, harhauttaa, tekee terävän käännöksen ja kiepauttaa itsensä ympäri, mutta Gwenog tuntuu aavistavansa hänen jokaisen ajatuksensa ja tukkii kaikki hakulinjat. Pisarat Ginnyn ohimolla ja hiusrajassa lisääntyvät ja vierähtävät kaulalle, hän tekee kaikkensa pyristääkseen naisen kannoiltaan, mutta Gwenog pysyy tasaisesti hänen kyljessään kiinni. Ensimmäisessä pisteessä hänelle ei syötetä kaatoa kertaakaan.


Vastustajat kaappaavat kaadon ja siirtävät sen muutamalla nopealla heitolla maaliin. Turhautunut äännähdys karkaa huulilta.


Sama jatkuu pisteestä toiseen. Ginny jännittää lihaksensa äärimmilleen, piiskaa vartaloaan parempaan, nopeampaan, räjähtävämpään suoritukseen, mutta Gwenog liikkuu kuin tuuli ja vaikuttaa ohjaavan luutaa ajatuksenvoimalla. Hän aistii naisen jatkuvasti lähellään, ympärillään, tummana vilahduksena silmäkulmassa.


Hän pysähtyy vasta kun valmentaja puhaltaa pelin seisauksiin. Käsi tärisee luudanvarrella, hiki tiplahtaa nenänvartta pitkin kaavunrintamukseen. Hän nostaa katseensa lehtiön kanssa tarkkaileviin miehiin, joista toinen viittaa hänen suuntaansa, muodostaa huulillaan sanan epätasainen ja tekee merkinnän.


Epätasainen. Hänen tekisi mieli huutaa.


*


Pukukopin häly koskee päähään. Ginny riuhtaisee toisen saappaan jalasta aika kovaa.

”Sinun pitää harjoitella vasenta käännöstä.”

Ginny ei haluaisi puhua Gwenogille, mutta nainen seisoo hänen vieressään eikä näytä olevan lähdössä minnekään.

”Vai niin.” Hänen äänensä on hapan, suupielet kääntyvät alaspäin kuin itsestään.

”Oikean puolen käännös on hyvä ja riittävän terävä. Vasen on hitaampi, hyvä puolustaja näkee jo kaukaa mitä olet tekemässä.”

Ginny ei vastaa, pitää katseen varustekassissa ja on etsivinään jotakin.

”Ja se johtuu taas toispuoleisesta lihaskehityksestä. Sinun täytyy treenata syviä ja vinoja vatsalihaksia. Sieltä se käännös tulee.”

”Joo. Kiva. Kiitti.” Gwenogin ääni on tyyni ja ystävällinen, ja se ärsyttää Ginnyä suunnattomasti.

”Okei, no”, Gwenog on ottamassa askeleen kauemmas, mutta pysähtyy sitten ja epäröi. ”Ja – ja hyökkäyksessä voisit yrittää myös syöttää enemmän. Kuulin kun - kuulin kun valmentajat puhuivat siitä. Että on hienoa, miten paljon teet pisteitä, mutta että he tarvitsevat joukkuepelaajia.”


"Okei." Hän sulkee kassin vetoketjun aika kiivaasti, iho jää väliin ja kipu saa hänet kiroilemaan. Gwenog odottaa hetken, kääntyy sitten hitaasti ja lähtee pois. Ginny puristaa kirvelevää peukaloa nyrkkinsä sisään ja laskee päänsä käsiensä väliin.


*


Illalla muut lähtevät taas istumaan iltaa. Ginny kieltäytyy Willin kutsusta ja lähtee hotellille.

Ovella hän seisahtaa hetkeksi, hengittää sisään ruskeaa ja harmaata, pölyä ja sitä hämmentävän kevyttä ja aurinkoista tuoksua, jonka hän on oppinut yhdistämään Gwenogiin.

Huomenna selviää, ketkä saavat jatkaa seuraavalle leirille. Rinnassa kipristää, hän käy makaamaan sängylle ja käpertyy mahdollisimman pieneksi. Entä jos hän ei pääse. Entä jos – entä jos –

”Ne ovat oikeassa”, Ginny ajattelee ja rypistää silmät kiinni. ”Ne ovat oikeassa. Kaikki ovat kiinnostuneita minusta vain Harryn takia. Ja nyt minulla ei ole edes Harrya."


Hän nostaa kätensä kohti katossa roikkuvaa kellertävää valoa. Suonet, kuin pienet siniset joet, kiemurtelevat lihaksen ympärillä.


Gwenog tulee parin tunnin päästä. Ginny esittää nukkuvaa.

hiukset lunta, niin korkealla lentää -
fikkilistaus

Arte

  • Puuskupuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 314
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 11. luku 10.12.
« Vastaus #21 : 11.12.2017 11:06:30 »
Oii, ootpas ollut ahkerana kirjoittamisen ja julkaisun kanssa! Olipa kiva lukea monta lukua putkeen - varsinkin, kun luvut ovat niin ihanan ytimekkäitä ja tiiviitä. Tykkään.

Voi Ginny. Reipastuisi nyt. ): Eihän tuollaisella uppiniskaisuudella päästä minnekään! Minua ainakin jännittää Ginnyn puolesta, että riittääkö hänen taitonsa maajoukkueeseen - tässä vikassa luvussa tuli hyvin ilmi se, että tarvitaan muutakin kuin virheetöntä lentämistä. Jännää!

Ginnyn ihastus Gwenogiin on jännittävä. Innolla odotan, mihin se tästä kehittyy. Tällainen hidas eteneminen toimii tässä tarianssa tosi hyvin - etenkin, kun luvut ovat niin lyhyitä. Iih, lisää!


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Gernumbli

  • ***
  • Viestejä: 201
  • Sisimmässään pieni kiusankappale
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 11. luku 10.12.
« Vastaus #22 : 12.12.2017 12:04:17 »
Niin sietämättömän inhimillinen Ginny! Ja tuollanen jumalatar-Jones, "vanha" ja viisas... Taas niin hienoja asetelmia ja henkilökuvia. Haluaisin Lunan just tuollaisena voijjee niin loistavasti sopiva. Tykkään vaan sun tyylistä niin paljon oijoi

T. Minä
"Gnome saliva is enormously beneficial! Luna, my love, if you should feel any burgeoning talent today — perhaps an urge to sing opera or to declaim in Mermish — do not repress it! You have have been gifted by the Gernumblies!"
-Xenophilius Lovegood, Harry Potter and Deathly Hallows

Kaira

  • ***
  • Viestejä: 218
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 11. luku 10.12.
« Vastaus #23 : 25.12.2017 22:21:27 »
Arte, kiitos kovasti! :) Ginny on kyllä vähän pölvästi, ehkä hiukkasen ylpeäkin. Nautin kyllä kovasti tällaisesta hitaasta tahdista, en tiedä, ehkä olen itsekin vähän sellainen haikailijatyyppi. Ainakin sellaista on kiva kirjoittaa!

Gernumbli, kiitos paljon kommentista ja tervetuloa lukemaan! Asetelmaa on kyllä hauska kirjoittaakin, kiva että sitä on kiva lukea. Toivottavasti jatkokin maistuu :)

Toivottavasti kaikilla on mitä parhain joulu menossa ja erityisen mukava löhöasento sohvannurkassa!




12.

PUOLI VUOTTA AIKAISEMMIN

Rinnassa on solmu. Harry katsoo keittiölamppua hänen takanaan ja hieroo keskittyneesti leukaansa. Ginny miettii hajamielisesti, että pitäisikö keittää teetä, sillä hetki tuntuu sellaiseen sopivalta, mutta kädet ja jalat eivät jostakin syystä tottele.

Päivän Profeetta makaa pöydällä lukemattomana. Harry ei ilmeisesti pysty katsomaan häntä, vaan keskittyy raapimaan leukaansa.

”Neville tulee ihan kohta.”

Hän nyökkää otsa kevyessä kurtussa, toteamus jää soimaan ilmaan, kaikuu kaakeleista ja koristelampuista. Seinäkellon viisari värähtää pykälän eteenpäin.

Harry katsoo häntä vasta kun ovelta kuuluu koputus. Vilkaisu on nopea, hätäinen, mutta siitä voi aistia paniikin, viimehetken epäröinnin. Kun Harry nousee seisomaan, Ginny tuntee kylmää mielihyvää. Siltä sen kuuluukin tuntua. Tukehtumiselta. Solmulta rinnassa.

Neville on ovella, rupattelee huolettomaan sävyyn ikään kuin he eivät kaikki tietäisi mitä tapahtuu. Kahdeksan, Ginny laskee mielessään kun miehet kantavat ja leijuttavat tavaroita ulos. Kahdeksan vuotta. Hän ei tee elettäkään auttaakseen, ristii kädet rinnalleen ja katsoo vain.

Kun kaikki on valmista, hän jää ovelle seisomaan, poraa katseensa Harryn selkään. Ehkä hän odottaa dramaattista ja pitkää viimeistä katsetta, sellaista, joita sankarittaret saavat romanttisissa tarinoissa sankareilta. Sellaiset katseet lupaavat, että tämä ei ole lopullista, tämä on vain töyssy tiessä, pakollinen karikko ennen onnellista loppua. Minä palaan vielä.

Mutta Harry ei katso taakseen. Neville huiskauttaa hänelle hermostuneesti ennen kuin miehet katoavat.

Ginny seisoo hetken paikallaan. Vaikka kaikki tapahtui tuskallisen hitaasti, yhtäkkiä hän on yksin. Hän kävelee ympäri taloa, joka tuntuu vieraalta ja tyhjältä. Sateisen iltapäivä on harmaa.

Hän lähettää Lunalle pöllön vasta illalla. Tyttö tulee heti, kietoo kummatkin kädet harteille, tuoksuu kekseiltä ja joltakin taikaeläinherkkupalalta, korvissa killuu retiisit.

”Mitä minä nyt teen?” hänen äänensä on tukahtunut, se ei tule suusta, ei kurkusta, vaan jostakin syvempää, pimeästä, kamalasta paikasta, solmun tienoilta.

”Sinä teet listan”, Lunan ääni on turvallinen, kädenpuristus varma. ”Kaikesta, mitä pitää tehdä. Sitten teet kaiken siitä listasta, yksitellen. Se helpottaa. Kun olet saanut tehtyä jokaisen kohdan, osaat jo ajatella muutakin.”

Luna kaataa heille teetä. Ginny ottaa sulkakynän käteen ja alkaa kirjoittaa tytön sanelusta.


1.   Kirjoita äidille ja isälle. Kerro miten asiat on. Kerro myös vitsi.
2.   Ala etsiä pienempää asuntoa. Mutta tilaa pitää olla ystäville.
3.   Polta Harryn luuta ja kaikki vaatteet, jotka  Palauta Harrylle kuuluvat tavarat hyvässä kunnossa.
4.   Ole paljon Lunan kanssa.
5.   Lue kirjoja, jotka naurattaa.
6.   Lennä paljon, jos se helpottaa.
7.   Ota yhteyttä Rapakon Palloseuraan.

8.   Woods.
9.   Jones
10.   Freeman
11.   Beaumont
12.   Bray
13.   Niles
14.   Pender


Solmu rinnassa ei hellitä. Aamu on kirpeä, kylmä ilma kutittaa nenää. Kukaan ei puhu, vain valmentajan tasainen ääni tavoittaa Ginnyn tajunnan. Neljätoista ensimmäistä nimeä tulee täyteen liian nopeasti. Hän räpyttelee levottomasti, nielaisee kuivaa ilmaa.


Oikeassa olkapäässä tuntuu kipua, varmaan eilisistä harjoituksista, ja hän yrittää keskittyä siihen listan sijaan. Hänen ja Gwenogin välissä on vain muutamia pelaajia. Nainen näyttää valppaalta. Ginnyn vatsassa oli hulmahtanut kun valmentajat olivat lukeneet Gwenogin nimen ja nainen oli hymyillyt nopeasti.


Valmentaja pääsee listansa loppuun. ”24. Weasley, 25. Thompson. Onnittelut kaikille jatkoleirille päässeille. Henkilökohtaiset treenisuunnitelmat lähetetään teille parin päivän sisällä. Nähdään kuukauden päästä.”


Ginnyn suupielet sulavat hallitsemattomaan hymyyn, joka taputtaa häntä olkapäälle. Hän on virallisesti maan kahdenkymmenenviiden parhaan pelaajaan joukossa, vaikkakin listan loppupäässä, mutta kai sekin on jo jotain. Hän huomaa tuijottavansa Gwenogia, joka myös vilkaisee häntä, kääntää katseensa kiireesti pois ja vilkaisee sitten uudestaan, hymyilee vähän.


Ginny palaa hotelille pakkaamaan tavaransa omituisen leijuvassa olotilassa. Gwenog tulee huoneeseen vähän hänen jälkeensä.


”Onneksi olkoon”, nainen sanoo reippaasti ja kävelee oman sänkynsä luokse.

”Kiitos! Samoin.”

”Nyt sitten vaan hikoilemaan, vai kuinka?”

”Nimenomaan.” Ginny yrittää vetää laukun vetoketjua kiinni, mutta se vikisee itsepäisesti eikä liiku ollenkaan. Gwenog heittää tavarat nopeasti laukkuun ja vilkaisee kelloa.

”No, se siitä sitten”, Gwenog sanoo ja leijuttaa laukkunsa olkapäälleen. ”Kiitos viikonlopusta. Nähdään varmaan ensileirillä.”

Ginny katselee epävarmana kuinka nainen avaa oven. Vatsassa on vähän hermostunut olo. Hänen täytyisi kysyä, ihan nopeasti vain. Jos hän ei nyt sano mitään, kuka tietää milloin he näkevät seuraavan kerran, ja kuka tietää mitä Gwenogille silloin kuuluu, ehkä nainen on jo löytänyt jonkun toisen, jonka kanssa –

”- treenata”, lipsahtaa hänen huuliltaan, Gwenog kääntyy katsomaan häntä kulmakarvat koholla. ”Sori. Siis, olisitko halunnut treenata joskus minun kanssani. Oltaisiin menty jonnekin lentämään yhdessä. Jos siis haluat. Voisit näyttää minulle niitä juttuja joista puhuit.”

Gwenog näyttää aika yllättyneeltä.

”Ei siis”, Ginny sanoo nopeasti ja aika hätääntyneenä, ”ole missään nimessä pakko. Tai siis ymmärrän, jos olet liian kiireinen, onhan kausi ihan kesken ja varmasti paljon harjoituksia muutenkin –”

”Ei, minä tulen mielelläni”, Gwenog sanoo hitaasti ja hymyilee toisella suupielellään. ”Laita minulle pöllöä.”

”Minä – minäpä laitan.”


Kun Gwenog on varmasti lähtenyt, Ginny tuijottaa hetken tyhjää hotellisänkyä, kävelee sitten varovasti sen luokse ja nuuhkaisee tyynyä. Se tuoksuu miedosti joltakin, luultavasti shampoolta. Hiukkasen auringolta.
« Viimeksi muokattu: 25.12.2017 22:49:11 kirjoittanut Kaira »
hiukset lunta, niin korkealla lentää -
fikkilistaus

Kaira

  • ***
  • Viestejä: 218
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 12. luku 25.12.
« Vastaus #24 : 27.12.2017 01:29:35 »
13.

”- ja sitten me nukuttiin samassa huoneessa. Se oli tietenkin hirvittävän ärsyttävää. Eikä me oikeastaan juuri juteltu. Mutta siinä vaan nukuttiin monta yötä. Tai siis kolme. Yhteensä kolme yötä. Ihan vierekkäin.”

”Sepä mukavaa”, Luna sanoo ja hörppää kuumaa siideriään. ”Leiri taisi mennä hyvin?”

”Mitä? Joo, meni kyllä”, Ginny sanoo. ”Oli välillä outoakin. Gwenogille oli häkellyttävän normaalia olla alasti. Näin hänet alasti tosi monta kertaa. Kyllähän kaikki joskus pukuhuoneessa riisuutuu, mutta arvaa montako kertaa Gwenog kulki suihkuun ihan ilman vaatteita?”

”Useimmat meistä käy suihkussa ilman vaatteita.”

”Tosi hauskaa. Arvaa nyt?”

”No kerro.”

”Neljä! Neljä kertaa. Voitko kuvitella, ilkosen alasti, ei rihmankiertämää! Tuntuu melkein – tuli melkein olo että hän teki sen tahallaan”, Ginny katsoo epävarmasti Lunaa ja sitten käsiään ja sitten taas Lunaa. ”Luuletko, että teki?”

Luna katselee tutkivasti hänen kasvojaan ennen kuin vastaa. ”Enpä tiedä. Ehkä hänen vain piti päästä suihkuun.”

”Niin”, hän huoahtaa vähän turhautuneesti ja lysähtää tuolin selkänojaa vasten. ”No jaa. Joka tapauksessa, oli tietenkin hienoa päästä pelaamaan.”

”Olivatko muut pelaajat mukavia?”

”Gwenog oli kyllä tosi kova. Ja tavallaan lopulta ihan mukava. Me sovittiin, että mennään harjoittelemaan yhdessä joku päivä.”

”Oikein ystävällistä häneltä.”

Ginny nyökkää niin tarmokkaasti että niska niksahtaa vähän. ”Vaikka onhan hän tietenkin kamalan ylimielinen.”

”Tietenkin”, Luna sanoo ja siristää silmiään aivan kuin yrittäisi lukea erityisen pientä kirjoitusta hänen otsastaan, vaikka eihän siinä hänen tietääkseen ole mitään.

”Väsyttää kieltämättä. Oli se tavallaan rankkaakin”, hän sanoo ja katselee levottomana ympärilleen kahvilassa. Luna kutsui hänet kahville keskelle jästi-Lontoota, eli kukaan tuttu tuskin sattuisi tulemaan paikalle, ellei sitten olisi eksynyt, mutta kukaan niin taitava lentäjä ei varmasti eksyisi vahingossa. Modernin kahvilan kaikki seinät ovat lasia, ja hämärän myötä hän saattaa nähdä oman heijastuksensa tuijottamassa häntä tiukasti silmiin.

”Kuule.” Lunan katse ui siiderilasissa, ja Ginny katsoo ystäväänsä ensimmäisen kerran kunnolla koko tapaamisen aikana.

”Kakista ulos.”

”Minä – tapasin yhden tyypin.”

”Tyypin?” Ginny toistaa hitaasti. ”Kerro lisää.”

”Yhden miehen, tai siis yhden Rolfin. Miehen, jonka nimi on Rolf.”

Ginny virnistää ja kohottaa kulmiaan. ”Vai sellaista.”

Luna punastuu hänen edessään ja sipaisee valkean suortuvan korvan taakse. Katse on utuisampi kuin yleensä, Ginny tajuaa, sitä kai kutsutaan onneksi tai joksikin muuksi tunteeksi, jollaista hän ei ole tuntenut aikoihin.

”Rolf opiskelee taikaeläinbiologiaa ja on avoin sirppuhöppiäisten olemassaololle, vaikkakin suhtautuu siihen lähtökohtaisen kriittisesti. Hänellä on kamalan ystävälliset silmät ja hörökorvat, ja hän on erinomainen suutelija.”

”Joko te olette päässeet suuteluun asti?”

Lunan ääni on ohut kuiskaus: ”Pidemmällekin.”

Ginyn hymy leviää. ”Oho!”

”Me tavattiin juhlissa viikonloppuna.”

”Viikonloppuna? Eli pari päivää sitten?”

”Niin.”

”Ja… pidemmällekin on jo päästy?”

Luna hymyilee hänelle hellästi, jotenkin säälivän ymmärtäväisesti, eikä hän ole aivan varma mitä on tehnyt ansaitakseen sellaisen hymyn, mutta vastaa siihen, tietenkin, ja hypistelee neuleensa hihaa.

”Minä taidan todella pitää hänestä, Ginny.”


Ulkona alkaa sataa lunta. He ovat kuin isossa ja hyvin valaistussa akvaariossa. Jos joku sattuisi katsomaan sisään, hän saattaisi nähdä yhden utuisen, himmeästi onnea hehkuvan kalan ja yhden punakalpean rääpäleen. Ginny hymähtää ajatukselle ja yrittää keskittyä Lunan tarinaan.


”Jos oikeasti tykkää jostakin, ei varmaan kannata jäädä turhia odottelemaan.”

”Totta”, hän sanoo ja avaa kääreestä suklaan, joka oli tullut kahvin kanssa.

"Parempi vain käydä kiinni ja tehdä itsensä onnelliseksi, vai mitä sanot?"

Suklaa sulaa kielelle. "Ehdottomasti samaa mieltä."


Luna rypistää hänelle kevyestu kulmiaan ja huokaisee.
 
« Viimeksi muokattu: 27.12.2017 01:47:23 kirjoittanut Kaira »
hiukset lunta, niin korkealla lentää -
fikkilistaus

Arte

  • Puuskupuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 314
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 13. luku 27.12.
« Vastaus #25 : 29.12.2017 12:21:52 »
Jatkoa! Jee!

Lainaus
”Laita minulle pöllöä.”
Aww, söpö. Tosin ehkä "lähetä minulle pöllö" olisi minusta kuulostanut loogisemmalta, mutta miksipä noin ei voisi sanoa!

Lainaus
”Rolf opiskelee taikaeläinbiologiaa ja on avoin sirppuhöppiäisten olemassaololle, vaikkakin suhtautuu siihen lähtökohtaisen kriittisesti. Hänellä on kamalan ystävälliset silmät ja hörökorvat, ja hän on erinomainen suutelija.”
Ihana ♥ Rolf! Ja taikaeläinbiologia. Ja se, että suhtautuu johonkin lähtökohtaisen kriittisesti mutta on asialle kuitenkin avoin. Ihana.

Myöskin ihana Luna! Ginny on ihan Gwenogin lumoissa, ja Lunasta oikein huokuu se, että nainen varmaan tahtoisi ehkä huomauttaa tästä asiasta Ginnylle. Ehkäpä Ginnykin ennen pitkää tajuaa. :P Miten söpöä, kuinka paljon Ginny vauhkosi siitä, että Gwenog käveli suihkuun alasti! Kääk. :P


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Neiti Syksy

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 199
  • "Snadaff unmuh! Radamsa!"
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 13. luku 27.12.
« Vastaus #26 : 02.01.2018 21:25:59 »
Oi kuinka ihanaa!

Tykkään kamalasti sinun Ginnystä. Jotenkin ihana ja alan itsekin saamaan todella hyviä fiiliksiä hahmon suhteen - osaat kirjoittaa hänestä vain todella samaistuttavan ja mukaansatempaavan hahmon! Lunan ja Ginnyn hetki oli kyllä aika ihana. Ja vähän ehkä kävi Lunaa sääliksi, kun halusi jakaa elämänsä tärkeitä asioita ja sitten Ginny ajatteli vain Gwenogia suihkussa. Alasti kävelemässä sinne. Oi Luna, hän näkee ystävänsä tunteet paraatipaikalta.

Minä odottelen jo innolla sitä toista leiriä ja että mitä siellä sitten tapahtuu. Ja tietenkin tätä Ginnyn ja Gwenogin harjoittelureissua, että millaiseksi se muodostuu. Ehkä he päätyvätkin sen sijaan juomaan yhdet viinilasilliset? Tai ehkä vasta treenin jälkeen. Koska kumpikin huomaa, kuinka hauskaa seuraa toinen on! Sen jälkeen kun pääsee yli siitä ajatuksesta, että ovat kilpailijoita (ja Ginny uhkarohkeasti haastoi haastattelussakin).

Tykkäsin muuten paljon tuosta 12. luvun kuvaelmasta, kun Harry muuttaa pois. Ja listasta. Se oli jotenkin kiva takauma eikä tuntunut liian sellaiselta "hei ihmiset, kerrataanpas mitä tässä on taustalla tapahtunut..." vaan herätti mielenkiintoa sopivissa määrin. Haluaisin kyllä tietää lisää, mitä on tapahtunut. Ja pohdin sitäkin, missä Hermione on? Mutta yhtä kaikki: kiitos paljon tästä tekstistä, tämä on ihana päivän piristys! <3

- Syksy

Kaira

  • ***
  • Viestejä: 218
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 14. luku 27.12.
« Vastaus #27 : 05.01.2018 17:36:13 »
Kiitos hurjasti kommenteista, ihanat <3

Arte kiitos paljon kommentista taas, kyllä se vaan motivoi kun joku jaksaa kommentoida! :) Heh, mietin itsekin olisiko "laita minulle pöllö" loogisempi, mutta halusin kikkalla "laita minulle viestiä" -sanonnalla, ja päädyin sitten siihen. Ja Rolf saa jatkaa sukunsa mielenkiinnonkohteiden parissa, tietenkin, ja mikäpä olisi Lunalle sopivampaa!

Neiti Syksy kiitos kiitos kommentista! Mukavaa, että Ginny on mieleinen! Ja lisäksi kiva kuulla, että 12. luvun hyppäys menneisyyteen toimi, koska se oli ehkä vähän random siinä välissä, mutta kovasti halusin kokeilla tuollaista, hmmm, leikittelyä kahden Ginnyn elämän tärkeän hetken välillä. Joka tapauksessa, ihana että luet! Jee! :)

Tässäpä sitten seuraavaa lukua.



14.



Terä liukuu sulavasti saippuoidulla iholla. Ginny ei oikein tiedä, miten asiat sillä lailla riistäytyivät käsistä, mutta ilmeisesti hän on viettänyt kylpyhuoneessa jo melkein tunnin ajelemassa, puunaamassa ja pynttäytymässä.

Hän tuijottaa peilikuvaansa ja tuntee olevansa jotenkin enemmän alasti kuin yleensä. Alle tunnin päästä hän lentäisi Länsistadionilla Gwenog Jonesin kanssa ja yrittäisi kovasta olla tuijottamasta naista liian pitkiä aikoja putkeen.

Ehkä hän voisi laittaa hiukset isoksi keoksi päälaelle niin kuin Fleur silloin tällöin tekee. Tai ehkä sittenkin nutturalle niskaan. Vai pitäisikö jättää hiukset auki? Liehuisivatko ne hidastettuna tuulessa niin kuin Hienojen Huispausvarusteiden mannekiineilla?

Hän päätyy laittamaan hiukset kiinni, pesee naamansa lavuaarissa ja vetää päälleen hupparin, jossa on jonkun jästiurheiluseuran haalistunut logo. Gwenog Jones on ilmeisesti tottunut tapailemaan malleja, mutta hän ei osaa laittaa edes ripsiväriä tuhrimatta koko naamaansa, joten tämä sai kelvata.


”Aika kamala.”

”Ron!”

Miten hän ei kuullut ilmiintymisen ääntä? Ron virnistää hänelle olohuoneesta ja katselee pää kallellaan.

”Siis tuo huppari. Onko tuo joku jalkapalloryhmittymän fanipaita?”

Ryhmittymän? Ne on ihan joukkueita niinkuin huispauksessakin. Mitä – mitä sinä täällä teet?”

"Tulin tapaamaan siskoani tietysti. Onnittelemaan maajoukkuepaikasta –”

”En minä vielä mitään maajoukkuepaikkaa ole saanut, se oli vasta ensimmäinen leri –”

”- ja kysymään miten menee noin muuten.”

”Ai”, Ginny sanoo, vilkaisee kelloa ja vaihtaa painoa jalalta toiselle. ”No tuota. Ihan hyvin.”

”Tarjoatko vaikka teetä?” Ron sanoo, marssii keittiöön ja alkaa availla kaapinovia.

”Muuten tarjoaisin”, Ginny sanoo ja juoksee veljensä perässä, ”mutta minulla oli oikeastaan menoa suunniteltu täksi illaksi, joten, hmm, ehkä sinun pitäisi tulla uudestaan toisen kerran.”

”Menoa?” Ron ei ota päätään pois kaapista, ääni kuuluu omituisen kumeana.

”Niin. Menoa.”

”Treffitkö?”

Puna kiipeää niskasta kohti hiusrajaa. ”Treffit? Ei. Olen menossa lentämään.”

”Sehän mukavaa. Kenen kanssa? Jonkun joukkuekaverin?”

”Gwenog Jonesin.”


Ron vetäisee päänsä ulos niin nopeasti, että kolauttaa ohimonsa ovenkulmaan. Ginny odottaa, että mies lopettaa kiroilun. Oikeastaan se nostaa hänen mieleensä aika nostalgisia muistoja Kotikolosta.


”Jonesin? Aikamoista.”

”Miten niin aikamoista?”

Ron kohauttaa olkiaan. ”Ensin sinä ihailet häntä vuosia. Sitten teillä on omituinen kissatappelu maan suurimmassa lehdessä – Kuningatar ja haastaja vai miten se meni – ja nyt te olette, mitä, ystäviä?”

”Ei kun”, Ginny sanoo, ”kunhaan vaan – kunhan vaan lennetään yhdessä.”

”Kunhan vaan lennätte”, Ron toistaa hitaasti ja katsoo häntä silmiin. ”No, ei kai siinä. Pitäkää hauskaa. Minä varmaan sitten lähden takaisin kotiin – yön selkään… raskas matka takana ja nyt taas edessä…”

”Sinä ilmiinnyit, Ron. Se on kahden sekunnin pinnistys. Vietät vessassakin pidempiä aikoja.”

Ron kohauttaa olkiaan ja virnistää. ”No joo. Hermione käski muuten sanoa, että olet erittäin tervetullut meille syömään.”

”Kiva. Kiitos.”

”Rosestakin olisi kiva nähdä kummitätiään silloin tällöin.”

Ginny tuntee vihlaisun rinnassaan. ”Joo. Tietenkin.”


Ron marssii takaisin olohuoneeseen, ja Ginny kipittää taas perässä. Juuri ennen kaikkoontumista mies näyttää muistavan jotakin, hieroo kevyesti leukaansa ja epäröi hetken.

”Näin Harrya eilen. Hän kyseli sinusta paljon.”

Paljon. Harry oli kysellyt hänesä paljon. ”Ai. Miten hän voi?”

”Ei niin hyvin. Vaikutti melkein, että hän on vasta nyt tajunnut, että te oikeasti erositte.”

"Vai niin."

"Pidä hauskaa Jonesin kanssa!"

Tuttu räksähdys ja Ginny on yksin.



*



Stadionilla on hiljaista. Vahtimestari oli sytyttänyt valot vähän vastahakoisesti, hänen oli moneen kertaan selitettävä, että tuleva maajoukkuekapteeni Gwenog Jones olisi tulossa tänne harjoittelemaan, ja mikäli Britannian huispausmestaruus miehelle mitään merkitsi, valojen olisi parempi olla päällä ennen kuin nainen saapuu.


Ginny sitoo kenkiä ja tuijottelee hajamielisesti huimaavan korkeita lamppuja. Ne ovat kuin pulleita laiskoja tähtiä, jotka hehkuivat kirkkaina samettista taivasta vasten.


”Moi.” Gwenogin ääni on käheä niin kuin aina, mikä saa lämpimän tunteen aikaan Ginnyn vatsassa.

”Moi!”

Yhtäkkiä hän ei tiedäkään mitä muuta sanoa, vaan keskittyy tarmokkaasti sitomaan nauhoja.

”Miten menee?” Gwenog istuu hänen viereensä ja potkii tennarit pois jalasta.

”Hyvin. Mitäs tässä, treeniviikko käynnissä.”

”Sama täällä. Tein eilen aivan hullun fysiikkatreenin.”

Ginny vilkaisee naisen käsivarsia, olkalihaksen kaarta, ja sitten taas lentosaappaitaan. ”Kuulostaa hyvältä, kerro lisää.”

Hän keskittyy kuuntelemaan, unohtuu katselemaan höyryksi muuttuvaa hengitystä, naurahtaa sopivassa kohdassa ja tuntee itsensä yhtä mitättömäksi kuin stadionin ruohonkorret.


He aloittavat lämmittelyllä. Sitten Gwenog nappaa kaadon ja he syöttelevät jonkin aikaa hiljaisuudessa. Gwenogin syötöissä on ilmiömäinen kierre ja voima, mutta hänen syöttönsä ovat aavistuksen verran tarkempia, ne tipahtavat suoraan naisen käsien väliin, pallean tuntumaan, navannurkalle.


”Upeita syöttöjä”, Gwenog sanoo ja taputtaa häntä olalle.

”Kiitos. Sinulla myös. Käsittämätön kierre.”

”On sitä harjoiteltukin! Silloin kun minä olin Tylypahkassa ja sinä olit vasta kaunis ajatus vanhempiesi mielissä –” Gwenog aloittaa ja Ginny nauraa ääneen – ”Puuskupuhin kapteenina oli Gilbert Hayes, oletko kuullut hänestä? Hän pelasi valmistuttuaan yhden kauden Tornadoissa mutta vaihtoi sitten liemibisnekseen. Joka tapauksessa, Gilbert oli varmasti ilkein puuskupuh koskaan ja todella vaativa kapteeni. Viidentenä vuonna sain harjoitella jokaisissa harjoituksissa pelkkiä heittoja sillä aikaa kun muut saivat pelata. Voit uskoa, että kierre kehittyi. Gilbert lupasi, että sillä treenillä minusta tulisi vielä maan paras heittäjä.”

”Oikeassahan se oli.”

”Älä hupsi”, Gwenog sanoo ja hymyilee lämpimästi, pyyhkäisee hikeä ohimoilta. ”Otetaanko muutamia kiihdytyksiä?”


He lentävät hieman ylemmäksi ja asettuvat rintarinnan maalitolppien viereen. Gwenog huutaa NYT, ja he ampaisevat yhtä aikaa läpi tyhjän kentän. Pimeä ja lamppujen kelmeä kajo sekoittuvat Ginnyn silmissä suloiseksi sekamelskaksi, hän aistii naisen vierellään, jännittää lihaksiaan, yrittää kiihdyttää ohi.


Kun he lopettavat treenin, hän on yltäpäältä hiessä ja onnellisempi kuin aikoihin. Gwenog on vapautunut hänen seurassaan ja vitsailee jatkuvasti, tekee niin erinomaisen tarkan imitaation maajoukkuevalmentajasta, ettei hän voi kuin nauraa.


”Inhottaa myöntää”, Gwenog sanoo hymyillen, ”mutta se ärsyttävä Profeetan toimittaja taisi olla oikeassa. Sinussa on ainesta.”

Ginny yrittää näyttää siltä, että se ei olisi paras kehu jonka hän on koskaan saanut.

”Ensiviikolla uudestaan?” Gwenog kysyy ennen kaikkoontumista, ja hän hymyilee naiselle leveästi ja nyökkää.
hiukset lunta, niin korkealla lentää -
fikkilistaus

Arte

  • Puuskupuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 314
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 14. luku 5.1.2018
« Vastaus #28 : 11.01.2018 12:09:04 »
Huh, pysyn vielä perässä! Jotenkin tällä hetkellä seuraamiini jatkiksiin on tullut ihan kauheasti uusia lukuja, tuntuu että miten saan kaiken kiinni ennen kuin lisää tulee! Mutta näitä lukuja on kyllä aina niin ihanan helppo ja kevyt lukea! Teksti on ilmavaa ja eteen nopeasti, ei ole mitään turhia kuvailuja ja keskitytään siihen oleelliseen, eli mitä tapahtuu ja mitä ehkä vähän tunnetaan. Ah, tykkään.

Voi Ron! Voi Harry! Kuulostaa todella tyypilliseltä Harrylta, että tämä on vasta nyt tajunnut, että "kappas, erosin pitkäaikaisesta tyttöystävästäni!" Toivottavasti siitä ei nyt aiheutuisi Ginnylle mitään mielipahaa. Odotan sitä hetkeä, kun varmaan väistämätön Harry/Ginny-kohtaaminen tulee.

Ihana tuo Gwenogin tarina siitä, kuinka on oppinut tuon kiertoheittonsa! Niinpä, voi puuskupuhitkin olla ilkeitä!!!

Kiva luku, lisää kiitos! ^^


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Broomstick

  • ***
  • Viestejä: 11
  • Miul on pehmeet aivot kovassa käytössä!
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 14. luku 5.1.2018
« Vastaus #29 : 13.01.2018 11:02:21 »
Ahmin tämän putkeen ja pakko kyllä sanoa, että huhhuh! Oot todella hyvä kirjottamaan, tykkään siun tavasta kertoa. Välillä kirjoja ja ficcejä lukiessa rupee pännimään ihan turha kuvailu, mutta tässä sitä on juuri sopivasti. Koen myös Ginnyn henkilöhahmona, joka ei ehkä puhuisi mistään roihuavista tunteista, vaan olisi aika suoraviivainen tyyppi. Joten tarinaan Ginnystä sopii mainiosti suoraviivainen kerrontatapa! Juoni on mitä mielenkiintoisin! Ginnyn ja Gwenogin suhdekiemurat on oikein kutkuttavia, odotan innolla sitä mihin tää tästä kehkeytyy! Rakastan myös Lunaa tässä tarinassa, hänen ja Ginnyn ystävyys on todella herttaista.
Kiitos oikein paljon tästä mieltä lämmittävästä tarinasta, odottelen jatkoa innolla!

Kutka

  • Vaimomateriaalia
  • ***
  • Viestejä: 4
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 14. luku 5.1.2018
« Vastaus #30 : 15.01.2018 13:34:17 »
Eiiih, voi ei se loppui! Jään innolla odottamaan jatkoa~
Tää on ollut hurjan söpöä luettavaa <3 Tykkään tosi paljon sun tyylistä, tulee lukiessa jotenkin kotoisa ja lämmin olo :D
Ihanaa ihanaa, lisää lisää!
-Kallonkerääjä, kissakuningas, veleho ja itsetunnustettu luova nero-

Kaira

  • ***
  • Viestejä: 218
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 14. luku 5.1.2018
« Vastaus #31 : 24.01.2018 20:30:20 »
Arte kiitos paljon! <3 Tammikuussa varmastikin oli jonkinlainen ruuhkapiikki, kun kaikki on lomalla suklaan ääressä päässet oikein kirjoitusvauhtiin. Mä itseasiassa vähän ahrmistuin siitä, kun luin Gewnogin olevan puuskupuh (se oli mun mielessä aina korpinkynsi), mutta sitten ajattelin juuri niinkuin sinä: kyllä myös puuskupuhit voi olla napakoita ja ilkeitäkin, ei pidä antaa moisen turhaan rajoittaa!

Broomstick kiiitos paljon kommentista ja tervetuloa lukemaan! <3 Tässä ei tosiaan ole turhaa kuvailua, olen oikein tietoisesti karsinut sen minimiin harjoitellakseni tällaista ilmavampaa tyyliä. Kiva että tykkäät, toivottavasti pidät jatkossakin :)

Kutka kiitos ja tervetuloa sinullekin, ihana kuulla uusista lukijoista! <3 Ja hauskaa, että tyyli maistuu, tässä sitä tulee lisää!


15.

Hermione kallistaa päätään ja maiskauttaa suutaan. Ginny yrittää kovasti nähdä mitä nainen näkee purppuraisessa teekaavussa, mutta ei aivan onnistu. Kuitenkin Hermione on ehdottomasti järkevin hänen tuntemistaan ihmisistä, mitä tulee asioiden ostamiseen. Sellaisten asioiden, jotka eivät liity huispaukseen.

”Eli sinä tarvitset jonkinlaisen juhlakaavun?”

”Niin. Jonkinlaisen.”

”Sinne – urheilugaalaan?”

”Vuotuiseen huispausgaalaan.”

”Mitä sinä olet laittanut päälle edellisinä vuosina?”

”En mitään. Ei minua ole kutsuttu aiemmin. Sinne kutsutaan vain parhaat.”

”Oho, onneksi olkoon sitten vain. Mitä siellä tehdään?”

”En minä tiedä. Onnitellaan muita parhaita parhaudesta, pidetään puheita, jaetaan palkintoja, pullistellaan, juodaan liikaa kuohuviiniä ja kohdennetaan oksennus pahimman vastustajajoukkueen ykkösjahtaajan kaavulle.”

”Vai niin. Eli melko samanlaista kuin meidän häissä.”

”Pitkälti näin.”

Hermionella on aina ollut häneen omituisen rauhoittava vaikutus. Kaikki huolitellusta nutturasta prässättyyn kaapuun muistuttaa häntä jostakin turvallisesta, järjestelmällisestä ja pysyvästä. Luultavasti äidistä, hän tajuaa yhtäkkiä ja irvistää rekin takana.

”Ehkä me ei löydetä täältä mitään sopivaa”, Hermione sanoo. ”Minulla on vielä muutama liike mielessä, joissa voisimme käydä.”

”Hienoja Huispausvarusteita?”

Hermione peittää yhä nauraessaan etuhampaansa kädellään. Jotkut tavat ovat sitkeässä.


Puodin kello kilahtaa, Hermione tervehtii eleganttia myyjää ja sukeltaa suoraan värikkäiden mekkojen ja kaapujen sekaan. Ginny katsoo etäämmältä, mutta päättää sitten, että asian kanssa on viivytelty tarpeeksi, gaala on jo huomenna ja hänen pitää kerta kaikkiaan ottaa itseään niskasta kiinni.

”Tällaisiako sinä yleensä pidät edustusillallisilla?” hän kysyy ja levittää röyhelöistä fuksianpunaista kaapua vartalolleen.

”Jotain sinne päin. Diplomaatilla ei ole varaa pukeutua treenivaatteisiin.”

”Eikä minulla näihin”, hän sanoo ja irvistää hintalapulle.

Elegantti myyjä lukitsee katseensa häneen ja lähtee lipumaan heitä kohti määrätietoisesti hymyillen. Ginny katsoo kauhuissaan Hermionea, joka muljauttaa hänelle silmiään ja kääntyy sitten vastaamaan aurinkoisesti myyjän hymyyn.

”Kuinka voisin auttaa neitejä?”

”Ei me tarvita –”

”Kiitos, apu tulee tarpeen. Me etsimme hänelle juhlakaapua gaalaillalliselle.”

”Ihanaa”, myyjätär huokaa ja tuhauttaa sieraimista ilmaa. Ginny ei pysty katsomaan suoraan naisen valkoisia hampaita, joten keskittyy tuijottamaan leukaa. Paksu ranskalainen hajuvesi ärsyttää silmiä ja saa hänet räpyttelemään.

”Onko sinulla avecia?” myyjä kysyy, katsoo häntä arvioiden ja alkaa hitaasti käydä läpi vaatteita rekissä. ”Että osaan valita sointuvan värin.”

”Ei.”

”Eikö?” Hermione sanoo ja hymyilee. ”Ron sanoi pari viikkoa sitten, että vaikutat vähän ihastuneelta.”

”Ron myös sanoi pari viikkoa sitten, että fletkumadot ovat tulevaisuuden ruokatrendi.”

”No joo”, Hermione huokaa, eikä näytä aivan niin hellätunteiselta ajatellessaan miestään kuin voisi kuvitella.

”Kannattaa varmaan pysyä erossa kaikista punaisen sävyistä”, myyjä sanoo ja vilkaisee Ginnyn hiuksia ikään kuin ne olisivat loukanneet häntä hyvin henkilökohtaisella tasolla.

”Entäpä tuo ikkunassa oleva kultainen”, Hermione sanoo ja viittaa mannekiinin päällä olevaan, ihonmyötäiseen ja kimaltelevaan tekeleeseen.

”Ah, hyvä ajatus, se onkin uusinta uutta”, myyjä sanoo ja piirtää taikasauvallaan ilmaan siron kaaren. Näyteikkunan mannekiini herää eloon ja alkaa riisua mekkoa hyvin häveliään näköisenä.


Sovituskoppi on pieni ja ahdistava. Ginny kuuntelee Hermionen ja myyjän jutustelua, riisuu hitaasti hupparin ja verryttelyhousut ja levittää mekon eteensä. Se on täynnä kultaisia hippusia, jotka luovat hänen iholleen omituisia heijastuksia ja saavat tukan näyttämään kytevältä nuotiolta. Vetoketju on haasteellinen, mutta hän hyppii ympäri koppia sitkeästi kunnes saa sen itse kiinni.

”Noh, miltä näyttää?”

”Minä – minä en tiedä”, hän sanoo ja tuijottaa peilikuvaansa. Hermione rämpsäyttää verhot muitta mutkitta auki ja he kaikki tuijottavat häntä hetken sanomatta mitään.

”Muutamia muutoksia on tietenkin tehtävä”, myyjätär sanoo sitten hitaasti. ”Lantiota pitää ottaa sisään reilusti. Mutta muuten – ei hullumpi.”

”Eikö?” hän sanoo ja kääntyy epävarmana peilaamaan puvun selkäpuolta.

”Ei”, Hermione sanoo ja hymyilee hitaasti.

”Haluaisitko katsoa jonkinlaista hartiahuivia, joka peittäisi hieman tuota – olkapää-käsivarsi-aluetta?”

Ginny vilkaisee hämmentyneenä käsivarsiaan.

”Kuulkaapas nyt”, Hermione sanoo yhtäkkiä hyvin napakasti, vähän samaan sävyyn kuin silloin, kun Rose on tehnyt jotakin todella tuhmaa, ”hän on ammattiurheilija, totta kai hänellä on lihaksikkaat käsivarret, eikä niissä ole mitään hävettävää! Jos teillä todella on noin vanhanaikainen ja kapea käsitys naisvartalosta, me voimme aivan hyvin mennä muualle –”

”Ei kun", myyjä sanoo nopeasti, "useimmissa juhlissa suositellaan, että naisvierailla olisi jotain, millä peittää käsivarret.”

”Ai”, Hermione sanoo, ja aavistus punaa kirii hiusrajaan. ”Ai. No tuota, me otetaan tämä, vai mitä Ginny?”

”Joo”, Ginny sanoo nopeasti ja nyökkää kahdesti.

”Hyvä. Ilo olla aluksi”, myyjätär sanoo vähän jäykästi.


He lähtevät kaupasta suuren pukupussin kanssa, joka leijuu heidän takanaan ja tökkii lempeästi selkään, jos vauhti on liian hidas.

”Jännittääkö?” Hermione kysyy ennen kuin he hyvästelevät.

”Ei”, Ginny sanoo, tuijottaa hetken ystäväänsä silmiin ja virnistää. ”Tai joo. Ihan helvetisti.”

”Ymmärrän. Onneksi saatiin sentään mekko."

”Joo. Kiitos avusta.”

”Ei mitään. Se on upea, sopii sinulle ihanasti”, Hermione sanoo ja iskee silmää. ”Tiedäthän, ken on heistä kaikkein kaunein…”

”Niin, hän on kyllä upea”, Ginny sanoo miettimättä sen enempää ja huokaisee.

”Häh? Kuka?”

”Gwenog”, Ginny sanoo, ja tajuaa vasta Hermionen kulmienkurtistuksesta, että kuuli laulunsanat luultavasti jotenkin väärin.
« Viimeksi muokattu: 25.01.2018 22:55:18 kirjoittanut Kaira »
hiukset lunta, niin korkealla lentää -
fikkilistaus

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 918
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 15. luku 24.1.2018
« Vastaus #32 : 25.01.2018 01:33:13 »
Nyt tulee nopea kommentti koska oon menossa unille. Mutta kultanen puku sopii varmasti Ginnyn päälle! Ja toi luvun loppu sai mut naurahtamaan - voi sua hassu Ginny mitä sä livautitkaan :D
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Kaira

  • ***
  • Viestejä: 218
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 15. luku 24.1.2018
« Vastaus #33 : 26.01.2018 15:18:53 »
Kiitos paljon kommentista, Lunalotta! Kiva tietää, että luet! :)





15. Rhiannon


Gaala alkaa pian, ja hän on jo juonut yhden lasin kuohuviiniä. Hän ei tunne pöydästään muita kuin Thomasin, joka on syventynyt väittelyyn tyylikkään noidan kanssa. Noita kuuluu väittävän, että hyvän luudan tunnistaa siitä, ettei varpuja tarvitse huoltaa viikoittain, ja Thomas tuijottaa naista suu auki, pudistelee päätään ja nyökyttelee sopivissa kohdissa. Ginny vilkuilee ympärilleen ja rummuttaa sormillaan pöytää.


Luna oli tullut aikaisemmin illalla kiepauttamaan hänen hiuksensa löysälle nutturalle niskaan, mutta jo nyt muutama itsepäinen suortuva oli valahtanut hänen kasvojensa ympärille. Hän oli ostanut Viistokujalta Matami Ruususuun auringonnousunpunaa ja tuputellut sitä poskilleen kunnes näytti samalta kuin ärhäkän treenin jälkeen. Luna oli ollut kärsivällinen, puhdistanut hänen kasvonsa, pölläyttänyt vähän puuteria ja värjännyt ripset tummaksi ja jotenkin pidemmän näköisiksi kuin normaalisti.


Kiitos, eiköhän tämä riitä, hän oli henkäissyt kauhuissaan, kun tyttö oli lähestynyt häntä huulipunavalikoiman kanssa. Jalkoihin hän laittoi tennarit, sillä eihän kukaan edes näkisi hänen kenkiään pitkän puvun alta.


Juhlapaikan koristeet ovat omituinen sekoitus valoja, kynttilöitä, huispausjoukkueiden maskotteja ja julisteita. Pelaajat näyttävät lähes tunnistamattomilta iltapuvuissa ja juhlavissa kaavuissa. Kuohuviini pirskahtelee suoraan hänen päähänsä, asiat tuntuvat samaan aikaan pehmeämmiltä ja suuremmilta. Hän ei edes muista, milloin olisi viimeksi juonut alkoholia.


”Oho, kenen kanssa Gwenog Jones tuli?”


Hän kääntyy katsomaan ja näkee kokonaan mustaan pukeutuneen Gwenogin astuvan saliin vierellään etäisesti tutunnäköinen, pitkä ja kaunis nainen.


”Onko se - sehän on Alex Dubois”, nainen hänen vierellään henkäisee ystävättärelleen. Hänen vatsansa muljahtaa ikävästi. Gwenogin entinen tyttöystävä.

”Ovatko he – ovatko he palanneet yhteen?” hän kysyy huolettomaan sävyyn.

”Siltä näyttää”, nainen sanoo. ”He ovat ihastuttava pari.”

Hän mutisee jotakin epäselvää, mutta naiset eivät onneksi kuule, vaan keskittyvät ruotimaan  uutta seurapiirijuorua. Kuohuviinin kuplat kutittavat Ginnyn kitalakea.


Ohjelma alkaa puheella, sitten jaetaan palkintoja. Ginny taputtaa kohteliaasti, kun Kenmaren kanahaukkojen pitäjä valitaan vuoden pitäjäksi, ja Laiturpuun loistokkaiden valmentaja saa vuoden lajikehittäjän palkinnon. Palkinnot tulevat ja menevät, välillä nimi on tuttu, välillä ei, häntä ei oikeastaan enää kiinnosta. Ihmiset huokailevat, taputtavat ja nauravat. Ginny huomaa, että toinenkin lasi kuohuviiniä on jo tyhjä.


”Ja lopuksi valitsemme vuoden urheilijan”, juontaja sanoo, pitää dramaattisen tauon ja avaa kirjekuoren. ”Hyvä naiset ja herrat, vuoden urheilijaksi on valittu maajoukkueen kapteeni, kaikkien rakastama konkaripelaaja GWENOG JONES!”


Juhlaväki hurraa. Ginny kääntyy katsomaan Gwenogia, joka hymyilee hämmentyneen näköisenä, nousee seisomaan (Alex Dubois suikkaa nopean suukon naisen poskelle ja hymyilee aurinkoisesti muulle seurueelle) ja kävelee lavalle antamaan kiitospuheensa.


”Anteeksi, minun täytyy käydä – laittamassa meikkiä – öh, kasvoilleni”, hän kuiskaa pöytäseurueelleen ja nousee ylös. Tuoli kolahtaa huomiotaherättävästi lattiaan.


Ilma salin ulkopuolella on raikasta. Ginny pysähtyy miettimään vaihtoehtoja. Ulko-ovella odottavat toimittajat kameroiden kanssa, eikä hän oikein voi lähteä kesken gaalan. He ovat korkean rakennuksen yläkerroksissa. Ehkä hän voisi löytää parvekkeen.


Portaiden päästä löytyy viehättävä kattoterassi. Hän kävelee kaiteelle ja jää katsomaan maisemaa. Lontoo hehkuu ja sykkii hiljalleen hänen allaan, kuohuviini humisee päässä ja kolea tuuli puhaltaa olkapäille.  Juhlan virallinen osuus on ohi ja bändi alkaa soittaa, musiikki kantautui etäisenä ja kevyenä hänen korviinsa.

Minä olen ihastunut Gwenog Jonesiin.

Vaikka hän hengittää niin syvään kuin vain pystyy, ilma tuntuu loppuvan kesken. Siitähän tässä on koko ajan ollut kyse, eikö olekin? Hän puristaa kaidetta. Miksi hänen tekee mieli itkeä ihan vähän?

”Lopeta”, hän sopertaa ja taputtelee kevyesti poskiaan. ”Lopeta nyt.” Hän ei halua, että Lunan laittama ripsiväri suttaantuu alaluomille, koska sitten kaikki arvaisivat, että hän oli itkenyt ja luulisivat sen johtuneen siitä, että häntä ei palkittu gaalassa. Ihan kuin hän välittäisi siitä tippaakaan.


Kattoterassin ovi aukeaa, ja hetken bändi kuuluu paljon selvemmin. Hän kääntyy katsomaan ja näkee Gwenogin.


”Ai”, hän sanoo vähän typertyneenä. ”Ai, moi.”

”Oho”, Gwenog sanoo aivan yhtä hämmentyneenä. ”Moi.”


Naisella oli toisessa kädessä viskilasi ja toisessa tupakka-aski. He tuijottivat toisiaan hetken sanomatta mitään. Sitten Gwenog hymyilee ja kävelee hänen viereensä, asettaa lasin leveälle kaiteelle ja kaivaa askista tupakan.


”Saako olla?”

”Ei kiitos”, Ginny sanoo, ja katsoo kun nainen sytyttää tupakan taikasauvansa kärjellä.

”Entä viskiä?” Gwenog kaivaa pullon esiin pienestä laukustaan.

”Ei kii –” Ginny aloittaa, mutta muuttaa sitten mielensä, ”- ei kun joo, voisin minä ottaa.”

Gwenog taikoo koristeellisen lasin, lorauttaa sinne tilkan ja ojentaa lasin hänelle.

”Kiitos.”

”Mitä sinä täällä teet?”

”Minä – tulin vain haukkaaman happea”, Ginny sanoo ja nostaa lasin huulilleen. Alkoholi maistuu vahvana, hän irvistää.

”Ymmärrän hyvin. Kamalaa pokkurointia ja huono happi.”

He ovat hiljaa. Gwenog näyttää kauniilta kumartuessaan kaiteen ylle ja puhaltaessaan Lontoon ylle kevyitä savupilviä.

”Ai niin, onneksi olkoon palkinnosta.”

”Kiitos.” Musiikin kajo tavoittaa heidät taas, nainen nyökkäilee hiljalleen kappaleen tahdissa. ”Tiedätkö – tämä on tosi hyvä biisi.”

Rhiannon”, Ginny tunnistaa yhtäkkiä.

”Joo. Fleetwood Mac” Gwenog tumppaa savukkeen. ”Älä kerro tästä kellekään. Saan polttaa yhden vuodessa, tämä se on juhlahetki.”

”Kuka sen säännön on keksinyt?” Ginny siemaisee taas viskiä ja värähtää. Gwenogin toinen suupieli nousee, ja se on niin sietämättömän kuumaa, että hänen täytyy katsoa pois.

”Taidettiin tehdä joku sopimus Alexin kanssa aikanaan.”

Ginny nyökkää ja laittaa kädet puuskaan pitääkseen kylmän loitolla. Gwenogin äänessä on pehmeyttä, jota hän ei ole ennen kuullut, eikä hän osaa sanoa, johtuuko se humalasta vai siitä, että nainen puhuu tyttöystävästään.

”En ole nähnyt sitä pitkään aikaan. Se tuli Englantiin ja halusi välttämättä päästä tänne. Auttaa kuulemma sen uraa, jos toimittajat sattuu nappaamaan siitä kuvan. Ihan sama minulle.”

”Ai. Jaahas.”

”Miksi sinä hymyilet?” Gwenog kysyy, kääntää selän upealle maisemalla ja katsoo häntä silmiin.

”En tiedä”, hän valehtelee. Gwenog kallistaa päätään.

”Näytät tosi hyvältä.”

Ginny on aikeissa kiittää, mutta sanookin jostain kumman syystä: ”Minulla on tennarit jalassa.”

Hän nostaa vähän helmaa näyttääkseen kenkänsä. Gwenog naurahtaa. ”Hyvä. Oikea urheilija.”

Yötuuli heiluttaa terassin pallovaloja. Gwenog vilkaisee ylös, sitten selkänsä taakse kaupunkimaisemaa, sitten Ginnyä. ”Ei kannata katsoa suoraan alas. Tulee korkeanpaikankammo.”

”Mehän ollaan huispaajia."

”Mutta nyt meillä ei ole luutaa. Jos pudotaan, se on sitten menoa. Katso vaikka.”

Ginny kävelee kaiteen vierelle ja katsoo alas. Gwenog asettaa toisen kätensä hänen vyötärönsä ympärille ikään kuin varmistaakseen, ettei hän vain tipu. Hän nielaisee, sydän ottaa lisälyöntejä ja hän toivoo, ettei nainen huomaa.

”Kyllä se – kyllä se tosiaan on - aika kaukana –” hän sopertaa ja tuntee Gwenogin katsovan hänen kasvojaan.

Hän kääntyy hitaasti vasten naista. Gwenog asettaa toisen käden hänen olalleen, hänen päässään soi, jossain alhaalla yskii käynnistyvä auto, tuuli on kylmä, mutta Gwenogin ote lämmin ja varma, hän saattaa haistaa naisen tutun aurinkotuoksun, alkoholin ja häivähdyksen tupakkaa. Hän vilkaisee naisen huulia, sitten silmiä, sitten maahan.

”Ei sitten tiputa”, Gwenog sanoo, hymyilee ja on yhtäkkiä niin lähellä, että Ginnyn on pakko laittaa silmät kiinni.

Ovi rämähtää auki, musiikki tulvahtaa taas heidän korviinsa, päihtynyt ihmisjoukko tulee nauraen terassille. Gwenog vetäytyy nopeasti kauemmas, ei katsokaan häneen, nostaa kätensä tervehtiäkseen tuttuja. Ginny tärisee hieman, ottaa kiinni kaiteesta ja hengittää katkonaisesti.

Gwenog liittyy seurueeseen ja alkaa rupatella iloisesti. Ginny seuraa perässä, kättelee ihmisiä, kuuntelee hetken keskustelua. Gwenog kaivaa taas viskipullon esiin ja tarjoaa siitä kaikille.

”Kuulkaa, minun täytyy mennä”, Ginny sanoo ja hymyilee. ”Olen ollut täällä jo varmaan kymmenen minuuttia, kangistun kohta kuoliaaksi.”

Ihmiset hänen ympärillään voivottelevat ymmärtäväisesti ja toivovat, ettei hän vain nyt vilustuisi.

Rhiannon on loppunut, bändi on siirtynyt jatsiin.
 
« Viimeksi muokattu: 26.01.2018 22:45:19 kirjoittanut Kaira »
hiukset lunta, niin korkealla lentää -
fikkilistaus

Arte

  • Puuskupuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 314
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 16. luku 26.1.2018
« Vastaus #34 : 26.01.2018 18:20:48 »
Aww.

Ootpa ollut taas aktiivinen!

Tykkäsin näistä kahdesta luvusta. Tykkään aina, kun luvut ovat tosi lyhyitä ja napakkoja, kertovat juurikin ehkä vain yhden kohtauksen. (: Jotenkin sellainen lukurytmi on niin iskevää ja mukaansatempaavaa.

Lainaus
Hermione peittää yhä nauraessaan etuhampaansa kädellään. Jotkut tavat ovat sitkeässä.
Awwwww, ihana!

Lainaus
Ginny katsoo etäämmältä, mutta päättää sitten, että asian kanssa on viivytelty tarpeeksi, gaala on jo huomenna ja hänen pitää kerta kaikkiaan ottaa itseään niskasta kiinni.
Tämä sai naurahtamaan. :D

Oih, viimeinkin hetki Gwenogin ja Ginnyn välillä! Ja miten ihanaa, että se on laitettu kestämään yhden biisin verran. Jotenkin intiimiä ja suloista. Ginny tennarit jalassa kuulostaa jotenkin niin rempseältä, vaikka jotenkin olisin itse ajatellut, ettei pukeutuminen ja hienompien kenkien laittaminen olisi ollut tälle aivan näin vaikeaa.

Ah, tätä on niin kiva lukea. Lyhyet luvut ovat parhautta ♥ Kiitos!


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

toyhto

  • ***
  • Viestejä: 922
    • Nyt myös tumblr:issa! Jee!
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 16. luku 26.1.2018
« Vastaus #35 : 26.01.2018 20:12:15 »
Luin nyt koko jutun, tämä on ollut mulla sellaisella henkisellä to-read-listalla pitkän aikaa! Nyt vaan hymyilyttää hurjasti nuo viimeiset luvut, Ginnyn ihastus on niin ihanaa ja tuo parvekekohtaus, uuh aah! Tykkään niin kovasti Ginnystä hahmona tässä, tuosta eronjälkeisestä surusta joka tuntuu uskottavalta ja sellaiselta mikä ei karise hetkessä pois vaikka oiskin urheilu-uraa ja mahdollinen uusi ihastus, ja sitten tietysti tästä Gwenog-ihastuksesta ikäeroineen ja entinen idoli -asetelmineen. Tässä Ginny/Gwenog-asetelmassa on vaan niin paljon sellaista Ginnyn kannalta herkullisen hämmentävää.

Urheilujuttua on tässä tosi paljon, tai kerronnan ja juonen kannalta just sopivasti mutta se on mulle niin eksoottista että ihailen kovasti taitoasi kirjoittaa siitä noin monipuolisesti. Se tietenkin kehystää myös hyvin Ginnyn ja Gwenogin suhteen kehitystä ja muutenkin Ginnyn hahmoa ja tavoitteita ja kaikkea semmoista. Yksityiskohtina olen diggaillut suuresti esimerkiksi noita Ginnyn tennareita juhlagaalassa, niin samaistuttavaa, ja Rhiannon-biisiä, ihanaa, ja sitä Ginnyn hämmennystä sen suhteen, että miten ihmeessä Gwenog menee alasti suihkuun :D Ja tykkään siitä miten tuo Ginnyn ja Harryn ero tuo tähän sinällään muuten aika onnelliseen ja ihastumisentäyteiseen tarinaan sellaisen aika synkän taustasävyn!

Kiitos tästä, jään innolla odottamaan että miten näille kahdelle käy jatkossa :)
Avatarista kiitos Ingridille!
Ficcini Finissä.

puhpallura

  • höpelö
  • ***
  • Viestejä: 644
  • aww ♥
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 16. luku 26.1.2018
« Vastaus #36 : 26.01.2018 22:14:59 »
Uusi lukija ilmoittautuu! Juuri luin kaikki luvut putkeen yhdeltä istumalta! Tää ficci oli aivan pakko aukaista mielenkiintoisen rareparituksen vuoksi ja voin sanoa, etten pettynyt! :)
Mukava, miten Ginnyn ihastus kehittyi pikkuhiljaa, näissä viimeisimmissä luvuissa Ginny oli suloinen ihastuksensa kanssa! Huispaus aiheena on tosi mielenkiintoista lukea, joten kiva päästä lukemaan noista kaikista peleistä ja maajoukkuekarsinnoista! Söpöjä yksityiskohtia siellä täällä, kuten nuo Ginnyn tennarit juhlapuvun kanssa :D

Lainaus
”Tiedäthän, ken on heistä kaikkein kaunein…”

”Niin, hän on kyllä upea”, Ginny sanoo miettimättä sen enempää ja huokaisee.
Voi Ginny, kun ei mieti muuta kuin Gwenogia! ;D

Seuraavaa lukua odotellessa!
“We are only as strong as we are united, as weak as we are divided.”

nominal

  • ***
  • Viestejä: 2 158
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 16. luku 26.1.2018
« Vastaus #37 : 29.01.2018 14:13:29 »
Oii tämäpä on ihana!! Rakastan sinun urheilijaficcejäsi, ne ovat  niin aitoja. Vähän tässä parituksessa häiritsee tuo ikäero, varsinkin kun se on  tässä niin selkeä. Toisaalta asetelma on juuri siksi hirmu mielenkiintoinen, ja tämä tilanne kuulostaa tosi aidolta.

Ehkä kaikkein eniten minua on tässä ilahduttanut Harryn ja Ginnyn välit! Yleensä he jäävät niin epämääräisiksi, että varsinkaan heidän suhteestaan ei saa kiinni. Tämä on siis tosi hyvin toteutettu. Jään innolla seuraamaan! :)
Never regret something that once made you smile.

Neiti Syksy

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 199
  • "Snadaff unmuh! Radamsa!"
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 16. luku 26.1.2018
« Vastaus #38 : 29.01.2018 17:16:37 »
Kuinka ihanaa - Ginny viimeinkin myönsi ihastuksensa! Ja Gwenogin pieni lähestyminen oli jotain söpöä.

Minä pidin kamalasti Ginnyn kenkävalinnasta. Jotenkin sinun tähän ficcisi Ginnyyn sopii tuollainen enemmän ei-niin-muotitietoinen fiilis. Yleensä ficcejä lukiessa asetelma on toisinpäin: Ginny auttaa Hermionea pukeutumaan muodikkaasti. Tämän kaiken päälle tennarit olivat oikein loistovalinta! Puku ja meikki kun olivat jo aikamoinen hyppy uuteen. Minä vähän ehkä haistelin tulevaa draamaa Gwenogin eksän suunnalta. En malta odottaa, että miten tämä jatkuu oikein taas.

Kiitos näistä, olivat todella kivoja! Tosin jäin miettimään vuoden urheilija -titteliä, kun sain aiemmin käsityksen, että gaala on pelkästään huispaajille ja huispaukseen keskittyville, joten eikö silloin sen pitäisi olla vuoden huispaaja? Vai olenkohan mennyt nyt sekaisin jossain kohtaa ja tuolla oli muitakin lajeja (vaikka sitten omakeksimiäsi). Kuitenkin, ei ollut mikään niin suuri asia, että menettäisin sen suhteen yöuniani. Haaveilen nyt vain, että miten tämä oikein tästä taas jatkuu!

- Syksy

Kaira

  • ***
  • Viestejä: 218
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 16. luku 26.1.2018
« Vastaus #39 : 05.02.2018 19:36:28 »
Hyvänen aika, mikä määrä kommentteja! Kiitos kiitos kaikille! <3

Arte, kiitos paljon!! Joo, Ginnyn ja Gwenogin melkein-hetkeä on kyllä saanut odotella, kiitos kärsivällisyydestä :D Kohtaus per luku on myös miellyttävä kirjoitusrytmi, voi kun aina saisi vetää näin lyhyesti ja napakasti, heh!

toyhto voi, kiitos kommentista, ihanaa että luet tätä! Urheilujuttua tosiaan riittää :D Harrastan itse kilpaurheilua, ja mulla on elämässä aina selkeitä urheilu- ja kirjoituskausia, ja on jotenkin tosi helpottavaa ja aika hauskaakin päästä yhdistämään nämä kaksi maailmaa kirjoittamalla urheiluteemaista ficciä. Ginny on myös mitä mainioin hahmo tällaiseen ficciin tennareiteen ja eroineen :)

Nominal oijoi, kiitos paljon kommentista ja tervetuloa lukemaan! :) En pääse yli siitä, että sanot urheiluficcejäni aidoiksi, onpa ihana kehu! Jäin miettimään, että onko Ginnyn ja Gwenogin ikäero oikeasti häiritsevän suuri (itse olen aika herkkä suurensuurille ikäeroille, enkä esimerkiksi pysty lukemaan oppilas/opettaja-paritusta), mutta koen ehkä että seitsemisen vuotta ei ole enää niin iso ero silloin kun kaikki ovat jo aikuisia :D En tiedä, makuasia tietenkin! Ehkä Ginnyn teini-iän ihailu ja idolisointi voi tehdä ikäerosta jotenkin kiusallisen. Kiitos vielä kommentista! :)

Neiti Syksy, kiitos paljon kommentista!! Nyt kun sanoit, ehkä Ginnyn voisi kirjoittaa myös vähän muotitietoisemmaksi kuin Hermionen - toisaalta en osaa kirjoittaa muodikasta urheilijaa jostakin syystä, niinpä tässä esiintyy ei-niin-muotitietoinen Ginevra :D Ja oikeassa olet, vuoden urheilija -titteli oli ehkä vähän huolimaton valinta minulta, vuoden huispaaja olisi ehkä ollut parempi. Tai ehkä velhot ja noidat ovat niin huispauskeskeisiä, että se on ainoaa Oikeaa Urheilua? ;)






16.


Hikoilu tekee hyvää. Ginny painautuu tiukemmin luutaansa vasten, hiki tahmaa untuvaiset suortuvat hiusrajasta, viima pieksee kasvoja niin, että tekisi mieli sulkea silmät. Pulssi rummuttaa sileää puuta vasten.

Parasta hikoilussa on se, että silloin ei pysty ajattelemaan mitään muuta. On mahdotonta miettiä päivällistä, äitiä, Lunaa tai matsia Henkipään Harpyijoiden kanssa, jossa hän pelaa Gwenog Jonesia vastaan.

Jos kukaan ei olisi tullut keskeyttämään, olisin odottanut suudelmaa. Tiukka kaarre, lihakset jännittyvät ja ajatus tipahtaa hänen päästään yhtä nopeasti kuin sinne tulikin.

Hän lentää matalalla roikkuvien pilvien yläpuolella. Jästi-Lontoo puuskuttaa harmaana ja arkisena jossakin kaukana, ja sen matalavireinen sävy tarttuu myös häneen. Uusi ajatus tulee kutsumatta mieleen: Olisi pitänyt sanoa Gwenogille vielä jotain. Silmukka kellotornin ympäri, reisilihakset puristuvat, mutta ajatus ei lähde, vaan jää väijymään hänen mielensä perukoille.


Olisi pitänyt sanoa Gwenogille vielä jotain.


Ullakkoikkuna on raollaan. Hän jarruttaa varovasti sen viereen ja kapuaa sisään makuuhuoneeseen, jota ei ole siivottu kolmeen viikkoon. Hän miettii hetken, pitäisikö palkata siivoja, mutta tulee siihen tulokseen, että äiti saisi kuitenkin selville jotakin kautta.

Hän paiskaa luudan sängylle ja huoahtaa.

”Onko kaikki hyvin?”

”Luna!”

Luna seisoo makuuhuoneen ovella toisessa kädessään kahvikuppi ja toisessa Päivän Profeetta.

”Moi”, tyttö sanoo. ”Tulinkin vähän aikaisemmin. Söin odotellessa sen kasvislasagnen tähteet, toivottavasti ei haittaa.”

”Ei”, Ginny sanoo, mutta ei ihan täydestä sydämestään.

”Sinä olet ihan hikinen.”

”Niin olen. Tulin lentämästä. Ajattelin mennä suihkuun.”


Luna siirtää varovaisesti likaisten vaatteiden kasaa ja istahtaa sängylle. ”Hyvä, minä voin odotella.”

Ginny epäröi vähän, mutta tyttö avaa tyynesti sanomalehden ja alkaa lukea. Ei auta, yleisesti hyväksytyt siveyskäytänteet eivät ilmeisesti ulotu Lunan maailmaan. Siinä vaiheessa, kun hän on saanut paidan ja housut pois, Luna nostaa katseensa lehdestä.

”Oliko kiva gaala?”

Hän horjahtaa vähän yrittäessään peittää alushousunsa, joissa on pienten sieppien kuvia. ”Oli ihan.”

”Minä luin siitä lehdestä.”

”Mitä siellä sanottiin?”

”Tylsiä juttuja enimmäkseen. Ei mitään sinusta. Gwenog Jonesista ja hänen tyttöystävästään jonkin verran.”

”Se on ex-tyttöystävä.”

”Ai, sitä siellä ei kyllä lukenut.”

Luna laskee katseensa takaisin lehteen. Ginny käyttää tilaisuuden hyväkseen, riisuu alusvaatteensa ja harppaa kolmella askeleella kylpyhuoneen ovelle.
Kun hän palaa suihkusta, Luna on valunut sängyltä lattialle, villi tukka lepää osittain päiväpeitteellä ja melkein kuin hehkuu laiskassa päivänvalossa. Lehti on luettu loppuun ja taiteltu huolimattomasti. Luna tuijottaa häntä näköjään lainkaan tiedostamatta, että hänellä oli päällään vain pyyhe ja sääret valuvat vettä kynnykselle.


”Mitä nyt?”

”Sinä olet ihastunut Gwenog Jonesiin.”


Lause tulee nopeasti. Ginny tuijottaa Lunaa ja sitten lattialle tiplahtelevaa lammikkoa ja sitten taas Lunaa. Tyttö ei näytä syyttävältä, miksi toisaalta näyttäisikään, eikä liioin yllättyneeltä. Kulmien välissä ei ole kurttua, suupielissä ei ole jännitettä. Silmät ovat lempeät.


”Mitä?” hän naurahtaa väkinäisesti. ”Lukiko se lehdessä?”

”Ei. Se lukee sinun naamassasi.”

”Vai niin.” Siinä tapauksessa ei ole järkeä väittää vastaan.

”Miksi sinä et kertonut minulle?”

”Minä tavallaan tajusin sen vasta viikonloppuna itsekin.”


Hän ei jaksa enää välittää, vaan kuivaa itsensä pyyhkeeseen ja pukeutuu Lunan tuijottaessa mietteliäästi ulos ikkunasta. Samalla hän kertoo pintapuolisesti illan kulusta, takertuu sanoihinsa siinä kohtaa, kun hän ja Gwenog ovat katolla ja kujalla yskii auto. Olisi pitänyt sanoa Gwenogille vielä jotain.

”Entä tykkääkö Gwenog sinusta?” Luna kysyy hitaasti.

”En tiedä”, hän vastaa. ”Luultavasti ei. Tai siis – hänellä on varmasti – muuta tekemistä. Muita ihmisiä kiikarissa. Ja selkeä visio siitä, mitä haluaa, enkä minä oikein ole hänen tyyppiään. Ja hän on niin vanhakin.”

”Ei hän nyt niin vanha ole.”

Ginny katsoo Lunaa vähän epävarmasti. ”Hänellä on varmasti ollut paljon kumppaneita.”

”Niinkö? Mistä tiedät?”

”En tiedäkään. Oletan. Epäilen.”

Luna on hetken hiljaa, kuljettaa etusormeaan kahvikupin roiskeisia reunoja pitkin.

”Mitä väliä sillä olisi? Jos hän haluaisi sinut nyt?”

Ginnyn rinnassa kasvaa kupla, joka tekee hengittämisestä vaikeaa ja ajatuksista hataroita.

”Minulla ei ole ollut ketään. Paitsi Harry. Mutta ei sitä oikein voi laskea.”

Luna kallistaa päätään.

”Kuule, mennäänkö alas juttelemaan? Täällä on aika sotkuista. Pöly menee henkeen.”


Portaissa Luna yhtäkkiä pysähtyy. ”Ginny?”

”Niin?” Hän kääntyy katsomaan ystäväänsä, joku puristaa kaidetta sormet valkoisina, kasvot yllättäen jäykkinä, ikään kuin ei olisi voinut enää odottaa pidempään, ihan kuin sanottava pitäisi sano nyt.

”Luna? Onko kaikki hyvin?”

”On. Ei. On. Minä olen raskaana.”


Ginny ei tiedä mitä tehdä, joten nousee kaksi porrasta ylöspäin niin, että pystyy katsomaan ystäväänsä silmiin. ”Mitä?”

”Minä olen raskaana. Olen varma”, Luna jatkaa, kun hän avaa suunsa.

”Rolf?” Ginnyn kuiskaus kiertää portaikon seinämissä tarpeettoman dramaattisesti ja nostattaa vaisun hymyn Lunan huulille.

”Tietenkin.”

Ginny istuu, ja Luna tekee samoin kaksi porrasta ylempänä. He ovat hiljaa, Ginny tuntee kuristusta kurkun tienoilla ja yrittää keksiä jotakin sanottavaa.

”Tietääkö hän?”

”Ei vielä. Kohta tietää.”

”Ja sinä aiot – sinä aiot –”

Luna kiertää vasemman kätensä alavatsansa päälle ja kohottaa katseensa häneen. Silmäripset ovat vähän kosteat.

”Aion.”

Hänen kätensä tärisee vähän, mutta hän siirtää sen kuitenkin Lunan kämmenen päälle. Seinälle kiinnitetyssä kuvassa vaiteliaat Fred ja George katselevat heitä myötätuntoisina ennen kuin jatkavat nahistelua vanhasta Puhtolakaisu seiskasta.

« Viimeksi muokattu: 05.02.2018 20:14:40 kirjoittanut Kaira »
hiukset lunta, niin korkealla lentää -
fikkilistaus