Kirjoittaja Aihe: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 14. luku 5.1.2018  (Luettu 1725 kertaa)

Kaira

  • ***
  • Viestejä: 205
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 10. luku 7.12.
« Vastaus #20 : 10.12.2017 17:36:20 »
11.


Tuuli lymyilee jossakin stadionin tyhjien penkkirivistöjen väleissä. Ginny pyyhkäisee hiuksia pois tieltä, kylmä ilmaa puree kiinni korvanlehtiin ja saa ne punertamaan.


Valmentajan pilli viheltää kimeästi kylmässä ilmassa.


Hänelle syötetään kaato, se iskeytyy kipakasti kylkiluihin, hänen kätensä kiertyy suojelevasti sen ympärille. Will pelaa vastakkaisessa joukkueessa ja yrittää puolustaa häntä, mutta hän osaa miehen vahvuudet ja heikkoudet ulkoa, hän harhauttaa tiukasti vasemmalle, oikealle ja sitten taas vasemmalle, ja yhdessä pyyhkäisyssä hän on puolustuslinjan takana, yksi heitto vain, ja se on maali heidän joukkueelleen.

Kymmenes putkeen.


Lyöjät tulevan taputtamaan häntä olalle. Hymy puskee väkisin poskille. 

”Hyvin pelattu kaikki. Otetaan juomatauko, sitten päivän viimeiset pelit.”


Ginny laskeutuu kentälle ja tuntee olonsa tyytyväiseksi. Hän on pelannut hyvin. Valmentajat ovat seuranneet hänen peliään tarkasti, hän tuntee jatkuvat katseet selässään ja supinan, jota joku voisi erehtyä luulemaan tuuleksi.


Hän juo pitkän kulauksen - vesi maistuu jäältä ja pistelee kurkussa - ja vilkaisee syrjäsilmällä Gwenogia, joka pelaa toisessa juttelee valmentajien kanssa. Nainen sanoo jotain, mikä saa valmentajat nauramaan. Ginny laskee katseensa jalkoihin ja vaihtaa painon päkiältä päkiälle.
 

”No niin, ja sitten takaisin luudille!”


”Teemme pari muutosta loppupelin ajaksi. Coombs”, valmentaja nyökkää Willin suuntaan, "puolustaa tästä eteenpäin Kidmania. Jones puolustaa Weasleya.”


Ginny piilottaa hymyn yskään. Jos joukkueen paras pelaaja laitetaan puolustamaan häntä, se kertoo jo jotakin.


Peli alkaa vihellyksestä. Etsijät katoavat saman tien pakkasilmaan.


Jo ensi minuutilla on selvää, että Gwenogin kanssa saa tehdä enemmän töitä. Heidän joukkueensa saa kaadon.


Ginny hakee paikkaa, harhauttaa, tekee terävän käännöksen ja kiepauttaa itsensä ympäri, mutta Gwenog tuntuu aavistavansa hänen jokaisen ajatuksensa ja tukkii kaikki hakulinjat. Pisarat Ginnyn ohimolla ja hiusrajassa lisääntyvät ja vierähtävät kaulalle, hän tekee kaikkensa pyristääkseen naisen kannoiltaan, mutta Gwenog pysyy tasaisesti hänen kyljessään kiinni. Ensimmäisessä pisteessä hänelle ei syötetä kaatoa kertaakaan.


Vastustajat kaappaavat kaadon ja siirtävät sen muutamalla nopealla heitolla maaliin. Turhautunut äännähdys karkaa huulilta.


Sama jatkuu pisteestä toiseen. Ginny jännittää lihaksensa äärimmilleen, piiskaa vartaloaan parempaan, nopeampaan, räjähtävämpään suoritukseen, mutta Gwenog liikkuu kuin tuuli ja vaikuttaa ohjaavan luutaa ajatuksenvoimalla. Hän aistii naisen jatkuvasti lähellään, ympärillään, tummana vilahduksena silmäkulmassa.


Hän pysähtyy vasta kun valmentaja puhaltaa pelin seisauksiin. Käsi tärisee luudanvarrella, hiki tiplahtaa nenänvartta pitkin kaavunrintamukseen. Hän nostaa katseensa lehtiön kanssa tarkkaileviin miehiin, joista toinen viittaa hänen suuntaansa, muodostaa huulillaan sanan epätasainen ja tekee merkinnän.


Epätasainen. Hänen tekisi mieli huutaa.


*


Pukukopin häly koskee päähään. Ginny riuhtaisee toisen saappaan jalasta aika kovaa.

”Sinun pitää harjoitella vasenta käännöstä.”

Ginny ei haluaisi puhua Gwenogille, mutta nainen seisoo hänen vieressään eikä näytä olevan lähdössä minnekään.

”Vai niin.” Hänen äänensä on hapan, suupielet kääntyvät alaspäin kuin itsestään.

”Oikean puolen käännös on hyvä ja riittävän terävä. Vasen on hitaampi, hyvä puolustaja näkee jo kaukaa mitä olet tekemässä.”

Ginny ei vastaa, pitää katseen varustekassissa ja on etsivinään jotakin.

”Ja se johtuu taas toispuoleisesta lihaskehityksestä. Sinun täytyy treenata syviä ja vinoja vatsalihaksia. Sieltä se käännös tulee.”

”Joo. Kiva. Kiitti.” Gwenogin ääni on tyyni ja ystävällinen, ja se ärsyttää Ginnyä suunnattomasti.

”Okei, no”, Gwenog on ottamassa askeleen kauemmas, mutta pysähtyy sitten ja epäröi. ”Ja – ja hyökkäyksessä voisit yrittää myös syöttää enemmän. Kuulin kun - kuulin kun valmentajat puhuivat siitä. Että on hienoa, miten paljon teet pisteitä, mutta että he tarvitsevat joukkuepelaajia.”


"Okei." Hän sulkee kassin vetoketjun aika kiivaasti, iho jää väliin ja kipu saa hänet kiroilemaan. Gwenog odottaa hetken, kääntyy sitten hitaasti ja lähtee pois. Ginny puristaa kirvelevää peukaloa nyrkkinsä sisään ja laskee päänsä käsiensä väliin.


*


Illalla muut lähtevät taas istumaan iltaa. Ginny kieltäytyy Willin kutsusta ja lähtee hotellille.

Ovella hän seisahtaa hetkeksi, hengittää sisään ruskeaa ja harmaata, pölyä ja sitä hämmentävän kevyttä ja aurinkoista tuoksua, jonka hän on oppinut yhdistämään Gwenogiin.

Huomenna selviää, ketkä saavat jatkaa seuraavalle leirille. Rinnassa kipristää, hän käy makaamaan sängylle ja käpertyy mahdollisimman pieneksi. Entä jos hän ei pääse. Entä jos – entä jos –

”Ne ovat oikeassa”, Ginny ajattelee ja rypistää silmät kiinni. ”Ne ovat oikeassa. Kaikki ovat kiinnostuneita minusta vain Harryn takia. Ja nyt minulla ei ole edes Harrya."


Hän nostaa kätensä kohti katossa roikkuvaa kellertävää valoa. Suonet, kuin pienet siniset joet, kiemurtelevat lihaksen ympärillä.


Gwenog tulee parin tunnin päästä. Ginny esittää nukkuvaa.

hiukset lunta, niin korkealla lentää -
fikkilistaus

Arte

  • Puuskupuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 164
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 11. luku 10.12.
« Vastaus #21 : 11.12.2017 11:06:30 »
Oii, ootpas ollut ahkerana kirjoittamisen ja julkaisun kanssa! Olipa kiva lukea monta lukua putkeen - varsinkin, kun luvut ovat niin ihanan ytimekkäitä ja tiiviitä. Tykkään.

Voi Ginny. Reipastuisi nyt. ): Eihän tuollaisella uppiniskaisuudella päästä minnekään! Minua ainakin jännittää Ginnyn puolesta, että riittääkö hänen taitonsa maajoukkueeseen - tässä vikassa luvussa tuli hyvin ilmi se, että tarvitaan muutakin kuin virheetöntä lentämistä. Jännää!

Ginnyn ihastus Gwenogiin on jännittävä. Innolla odotan, mihin se tästä kehittyy. Tällainen hidas eteneminen toimii tässä tarianssa tosi hyvin - etenkin, kun luvut ovat niin lyhyitä. Iih, lisää!


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Gernumbli

  • ***
  • Viestejä: 173
  • Sisimmässään pieni kiusankappale
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 11. luku 10.12.
« Vastaus #22 : 12.12.2017 12:04:17 »
Niin sietämättömän inhimillinen Ginny! Ja tuollanen jumalatar-Jones, "vanha" ja viisas... Taas niin hienoja asetelmia ja henkilökuvia. Haluaisin Lunan just tuollaisena voijjee niin loistavasti sopiva. Tykkään vaan sun tyylistä niin paljon oijoi

T. Minä
"Gnome saliva is enormously beneficial! Luna, my love, if you should feel any burgeoning talent today — perhaps an urge to sing opera or to declaim in Mermish — do not repress it! You have have been gifted by the Gernumblies!"
-Xenophilius Lovegood, Harry Potter and Deathly Hallows

Kaira

  • ***
  • Viestejä: 205
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 11. luku 10.12.
« Vastaus #23 : 25.12.2017 22:21:27 »
Arte, kiitos kovasti! :) Ginny on kyllä vähän pölvästi, ehkä hiukkasen ylpeäkin. Nautin kyllä kovasti tällaisesta hitaasta tahdista, en tiedä, ehkä olen itsekin vähän sellainen haikailijatyyppi. Ainakin sellaista on kiva kirjoittaa!

Gernumbli, kiitos paljon kommentista ja tervetuloa lukemaan! Asetelmaa on kyllä hauska kirjoittaakin, kiva että sitä on kiva lukea. Toivottavasti jatkokin maistuu :)

Toivottavasti kaikilla on mitä parhain joulu menossa ja erityisen mukava löhöasento sohvannurkassa!




12.

PUOLI VUOTTA AIKAISEMMIN

Rinnassa on solmu. Harry katsoo keittiölamppua hänen takanaan ja hieroo keskittyneesti leukaansa. Ginny miettii hajamielisesti, että pitäisikö keittää teetä, sillä hetki tuntuu sellaiseen sopivalta, mutta kädet ja jalat eivät jostakin syystä tottele.

Päivän Profeetta makaa pöydällä lukemattomana. Harry ei ilmeisesti pysty katsomaan häntä, vaan keskittyy raapimaan leukaansa.

”Neville tulee ihan kohta.”

Hän nyökkää otsa kevyessä kurtussa, toteamus jää soimaan ilmaan, kaikuu kaakeleista ja koristelampuista. Seinäkellon viisari värähtää pykälän eteenpäin.

Harry katsoo häntä vasta kun ovelta kuuluu koputus. Vilkaisu on nopea, hätäinen, mutta siitä voi aistia paniikin, viimehetken epäröinnin. Kun Harry nousee seisomaan, Ginny tuntee kylmää mielihyvää. Siltä sen kuuluukin tuntua. Tukehtumiselta. Solmulta rinnassa.

Neville on ovella, rupattelee huolettomaan sävyyn ikään kuin he eivät kaikki tietäisi mitä tapahtuu. Kahdeksan, Ginny laskee mielessään kun miehet kantavat ja leijuttavat tavaroita ulos. Kahdeksan vuotta. Hän ei tee elettäkään auttaakseen, ristii kädet rinnalleen ja katsoo vain.

Kun kaikki on valmista, hän jää ovelle seisomaan, poraa katseensa Harryn selkään. Ehkä hän odottaa dramaattista ja pitkää viimeistä katsetta, sellaista, joita sankarittaret saavat romanttisissa tarinoissa sankareilta. Sellaiset katseet lupaavat, että tämä ei ole lopullista, tämä on vain töyssy tiessä, pakollinen karikko ennen onnellista loppua. Minä palaan vielä.

Mutta Harry ei katso taakseen. Neville huiskauttaa hänelle hermostuneesti ennen kuin miehet katoavat.

Ginny seisoo hetken paikallaan. Vaikka kaikki tapahtui tuskallisen hitaasti, yhtäkkiä hän on yksin. Hän kävelee ympäri taloa, joka tuntuu vieraalta ja tyhjältä. Sateisen iltapäivä on harmaa.

Hän lähettää Lunalle pöllön vasta illalla. Tyttö tulee heti, kietoo kummatkin kädet harteille, tuoksuu kekseiltä ja joltakin taikaeläinherkkupalalta, korvissa killuu retiisit.

”Mitä minä nyt teen?” hänen äänensä on tukahtunut, se ei tule suusta, ei kurkusta, vaan jostakin syvempää, pimeästä, kamalasta paikasta, solmun tienoilta.

”Sinä teet listan”, Lunan ääni on turvallinen, kädenpuristus varma. ”Kaikesta, mitä pitää tehdä. Sitten teet kaiken siitä listasta, yksitellen. Se helpottaa. Kun olet saanut tehtyä jokaisen kohdan, osaat jo ajatella muutakin.”

Luna kaataa heille teetä. Ginny ottaa sulkakynän käteen ja alkaa kirjoittaa tytön sanelusta.


1.   Kirjoita äidille ja isälle. Kerro miten asiat on. Kerro myös vitsi.
2.   Ala etsiä pienempää asuntoa. Mutta tilaa pitää olla ystäville.
3.   Polta Harryn luuta ja kaikki vaatteet, jotka  Palauta Harrylle kuuluvat tavarat hyvässä kunnossa.
4.   Ole paljon Lunan kanssa.
5.   Lue kirjoja, jotka naurattaa.
6.   Lennä paljon, jos se helpottaa.
7.   Ota yhteyttä Rapakon Palloseuraan.

8.   Woods.
9.   Jones
10.   Freeman
11.   Beaumont
12.   Bray
13.   Niles
14.   Pender


Solmu rinnassa ei hellitä. Aamu on kirpeä, kylmä ilma kutittaa nenää. Kukaan ei puhu, vain valmentajan tasainen ääni tavoittaa Ginnyn tajunnan. Neljätoista ensimmäistä nimeä tulee täyteen liian nopeasti. Hän räpyttelee levottomasti, nielaisee kuivaa ilmaa.


Oikeassa olkapäässä tuntuu kipua, varmaan eilisistä harjoituksista, ja hän yrittää keskittyä siihen listan sijaan. Hänen ja Gwenogin välissä on vain muutamia pelaajia. Nainen näyttää valppaalta. Ginnyn vatsassa oli hulmahtanut kun valmentajat olivat lukeneet Gwenogin nimen ja nainen oli hymyillyt nopeasti.


Valmentaja pääsee listansa loppuun. ”24. Weasley, 25. Thompson. Onnittelut kaikille jatkoleirille päässeille. Henkilökohtaiset treenisuunnitelmat lähetetään teille parin päivän sisällä. Nähdään kuukauden päästä.”


Ginnyn suupielet sulavat hallitsemattomaan hymyyn, joka taputtaa häntä olkapäälle. Hän on virallisesti maan kahdenkymmenenviiden parhaan pelaajaan joukossa, vaikkakin listan loppupäässä, mutta kai sekin on jo jotain. Hän huomaa tuijottavansa Gwenogia, joka myös vilkaisee häntä, kääntää katseensa kiireesti pois ja vilkaisee sitten uudestaan, hymyilee vähän.


Ginny palaa hotelille pakkaamaan tavaransa omituisen leijuvassa olotilassa. Gwenog tulee huoneeseen vähän hänen jälkeensä.


”Onneksi olkoon”, nainen sanoo reippaasti ja kävelee oman sänkynsä luokse.

”Kiitos! Samoin.”

”Nyt sitten vaan hikoilemaan, vai kuinka?”

”Nimenomaan.” Ginny yrittää vetää laukun vetoketjua kiinni, mutta se vikisee itsepäisesti eikä liiku ollenkaan. Gwenog heittää tavarat nopeasti laukkuun ja vilkaisee kelloa.

”No, se siitä sitten”, Gwenog sanoo ja leijuttaa laukkunsa olkapäälleen. ”Kiitos viikonlopusta. Nähdään varmaan ensileirillä.”

Ginny katselee epävarmana kuinka nainen avaa oven. Vatsassa on vähän hermostunut olo. Hänen täytyisi kysyä, ihan nopeasti vain. Jos hän ei nyt sano mitään, kuka tietää milloin he näkevät seuraavan kerran, ja kuka tietää mitä Gwenogille silloin kuuluu, ehkä nainen on jo löytänyt jonkun toisen, jonka kanssa –

”- treenata”, lipsahtaa hänen huuliltaan, Gwenog kääntyy katsomaan häntä kulmakarvat koholla. ”Sori. Siis, olisitko halunnut treenata joskus minun kanssani. Oltaisiin menty jonnekin lentämään yhdessä. Jos siis haluat. Voisit näyttää minulle niitä juttuja joista puhuit.”

Gwenog näyttää aika yllättyneeltä.

”Ei siis”, Ginny sanoo nopeasti ja aika hätääntyneenä, ”ole missään nimessä pakko. Tai siis ymmärrän, jos olet liian kiireinen, onhan kausi ihan kesken ja varmasti paljon harjoituksia muutenkin –”

”Ei, minä tulen mielelläni”, Gwenog sanoo hitaasti ja hymyilee toisella suupielellään. ”Laita minulle pöllöä.”

”Minä – minäpä laitan.”


Kun Gwenog on varmasti lähtenyt, Ginny tuijottaa hetken tyhjää hotellisänkyä, kävelee sitten varovasti sen luokse ja nuuhkaisee tyynyä. Se tuoksuu miedosti joltakin, luultavasti shampoolta. Hiukkasen auringolta.
« Viimeksi muokattu: 25.12.2017 22:49:11 kirjoittanut Kaira »
hiukset lunta, niin korkealla lentää -
fikkilistaus

Kaira

  • ***
  • Viestejä: 205
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 12. luku 25.12.
« Vastaus #24 : 27.12.2017 01:29:35 »
13.

”- ja sitten me nukuttiin samassa huoneessa. Se oli tietenkin hirvittävän ärsyttävää. Eikä me oikeastaan juuri juteltu. Mutta siinä vaan nukuttiin monta yötä. Tai siis kolme. Yhteensä kolme yötä. Ihan vierekkäin.”

”Sepä mukavaa”, Luna sanoo ja hörppää kuumaa siideriään. ”Leiri taisi mennä hyvin?”

”Mitä? Joo, meni kyllä”, Ginny sanoo. ”Oli välillä outoakin. Gwenogille oli häkellyttävän normaalia olla alasti. Näin hänet alasti tosi monta kertaa. Kyllähän kaikki joskus pukuhuoneessa riisuutuu, mutta arvaa montako kertaa Gwenog kulki suihkuun ihan ilman vaatteita?”

”Useimmat meistä käy suihkussa ilman vaatteita.”

”Tosi hauskaa. Arvaa nyt?”

”No kerro.”

”Neljä! Neljä kertaa. Voitko kuvitella, ilkosen alasti, ei rihmankiertämää! Tuntuu melkein – tuli melkein olo että hän teki sen tahallaan”, Ginny katsoo epävarmasti Lunaa ja sitten käsiään ja sitten taas Lunaa. ”Luuletko, että teki?”

Luna katselee tutkivasti hänen kasvojaan ennen kuin vastaa. ”Enpä tiedä. Ehkä hänen vain piti päästä suihkuun.”

”Niin”, hän huoahtaa vähän turhautuneesti ja lysähtää tuolin selkänojaa vasten. ”No jaa. Joka tapauksessa, oli tietenkin hienoa päästä pelaamaan.”

”Olivatko muut pelaajat mukavia?”

”Gwenog oli kyllä tosi kova. Ja tavallaan lopulta ihan mukava. Me sovittiin, että mennään harjoittelemaan yhdessä joku päivä.”

”Oikein ystävällistä häneltä.”

Ginny nyökkää niin tarmokkaasti että niska niksahtaa vähän. ”Vaikka onhan hän tietenkin kamalan ylimielinen.”

”Tietenkin”, Luna sanoo ja siristää silmiään aivan kuin yrittäisi lukea erityisen pientä kirjoitusta hänen otsastaan, vaikka eihän siinä hänen tietääkseen ole mitään.

”Väsyttää kieltämättä. Oli se tavallaan rankkaakin”, hän sanoo ja katselee levottomana ympärilleen kahvilassa. Luna kutsui hänet kahville keskelle jästi-Lontoota, eli kukaan tuttu tuskin sattuisi tulemaan paikalle, ellei sitten olisi eksynyt, mutta kukaan niin taitava lentäjä ei varmasti eksyisi vahingossa. Modernin kahvilan kaikki seinät ovat lasia, ja hämärän myötä hän saattaa nähdä oman heijastuksensa tuijottamassa häntä tiukasti silmiin.

”Kuule.” Lunan katse ui siiderilasissa, ja Ginny katsoo ystäväänsä ensimmäisen kerran kunnolla koko tapaamisen aikana.

”Kakista ulos.”

”Minä – tapasin yhden tyypin.”

”Tyypin?” Ginny toistaa hitaasti. ”Kerro lisää.”

”Yhden miehen, tai siis yhden Rolfin. Miehen, jonka nimi on Rolf.”

Ginny virnistää ja kohottaa kulmiaan. ”Vai sellaista.”

Luna punastuu hänen edessään ja sipaisee valkean suortuvan korvan taakse. Katse on utuisampi kuin yleensä, Ginny tajuaa, sitä kai kutsutaan onneksi tai joksikin muuksi tunteeksi, jollaista hän ei ole tuntenut aikoihin.

”Rolf opiskelee taikaeläinbiologiaa ja on avoin sirppuhöppiäisten olemassaololle, vaikkakin suhtautuu siihen lähtökohtaisen kriittisesti. Hänellä on kamalan ystävälliset silmät ja hörökorvat, ja hän on erinomainen suutelija.”

”Joko te olette päässeet suuteluun asti?”

Lunan ääni on ohut kuiskaus: ”Pidemmällekin.”

Ginyn hymy leviää. ”Oho!”

”Me tavattiin juhlissa viikonloppuna.”

”Viikonloppuna? Eli pari päivää sitten?”

”Niin.”

”Ja… pidemmällekin on jo päästy?”

Luna hymyilee hänelle hellästi, jotenkin säälivän ymmärtäväisesti, eikä hän ole aivan varma mitä on tehnyt ansaitakseen sellaisen hymyn, mutta vastaa siihen, tietenkin, ja hypistelee neuleensa hihaa.

”Minä taidan todella pitää hänestä, Ginny.”


Ulkona alkaa sataa lunta. He ovat kuin isossa ja hyvin valaistussa akvaariossa. Jos joku sattuisi katsomaan sisään, hän saattaisi nähdä yhden utuisen, himmeästi onnea hehkuvan kalan ja yhden punakalpean rääpäleen. Ginny hymähtää ajatukselle ja yrittää keskittyä Lunan tarinaan.


”Jos oikeasti tykkää jostakin, ei varmaan kannata jäädä turhia odottelemaan.”

”Totta”, hän sanoo ja avaa kääreestä suklaan, joka oli tullut kahvin kanssa.

"Parempi vain käydä kiinni ja tehdä itsensä onnelliseksi, vai mitä sanot?"

Suklaa sulaa kielelle. "Ehdottomasti samaa mieltä."


Luna rypistää hänelle kevyestu kulmiaan ja huokaisee.
 
« Viimeksi muokattu: 27.12.2017 01:47:23 kirjoittanut Kaira »
hiukset lunta, niin korkealla lentää -
fikkilistaus

Arte

  • Puuskupuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 164
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 13. luku 27.12.
« Vastaus #25 : 29.12.2017 12:21:52 »
Jatkoa! Jee!

Lainaus
”Laita minulle pöllöä.”
Aww, söpö. Tosin ehkä "lähetä minulle pöllö" olisi minusta kuulostanut loogisemmalta, mutta miksipä noin ei voisi sanoa!

Lainaus
”Rolf opiskelee taikaeläinbiologiaa ja on avoin sirppuhöppiäisten olemassaololle, vaikkakin suhtautuu siihen lähtökohtaisen kriittisesti. Hänellä on kamalan ystävälliset silmät ja hörökorvat, ja hän on erinomainen suutelija.”
Ihana ♥ Rolf! Ja taikaeläinbiologia. Ja se, että suhtautuu johonkin lähtökohtaisen kriittisesti mutta on asialle kuitenkin avoin. Ihana.

Myöskin ihana Luna! Ginny on ihan Gwenogin lumoissa, ja Lunasta oikein huokuu se, että nainen varmaan tahtoisi ehkä huomauttaa tästä asiasta Ginnylle. Ehkäpä Ginnykin ennen pitkää tajuaa. :P Miten söpöä, kuinka paljon Ginny vauhkosi siitä, että Gwenog käveli suihkuun alasti! Kääk. :P


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Neiti Syksy

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 179
  • "Snadaff unmuh! Radamsa!"
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 13. luku 27.12.
« Vastaus #26 : 02.01.2018 21:25:59 »
Oi kuinka ihanaa!

Tykkään kamalasti sinun Ginnystä. Jotenkin ihana ja alan itsekin saamaan todella hyviä fiiliksiä hahmon suhteen - osaat kirjoittaa hänestä vain todella samaistuttavan ja mukaansatempaavan hahmon! Lunan ja Ginnyn hetki oli kyllä aika ihana. Ja vähän ehkä kävi Lunaa sääliksi, kun halusi jakaa elämänsä tärkeitä asioita ja sitten Ginny ajatteli vain Gwenogia suihkussa. Alasti kävelemässä sinne. Oi Luna, hän näkee ystävänsä tunteet paraatipaikalta.

Minä odottelen jo innolla sitä toista leiriä ja että mitä siellä sitten tapahtuu. Ja tietenkin tätä Ginnyn ja Gwenogin harjoittelureissua, että millaiseksi se muodostuu. Ehkä he päätyvätkin sen sijaan juomaan yhdet viinilasilliset? Tai ehkä vasta treenin jälkeen. Koska kumpikin huomaa, kuinka hauskaa seuraa toinen on! Sen jälkeen kun pääsee yli siitä ajatuksesta, että ovat kilpailijoita (ja Ginny uhkarohkeasti haastoi haastattelussakin).

Tykkäsin muuten paljon tuosta 12. luvun kuvaelmasta, kun Harry muuttaa pois. Ja listasta. Se oli jotenkin kiva takauma eikä tuntunut liian sellaiselta "hei ihmiset, kerrataanpas mitä tässä on taustalla tapahtunut..." vaan herätti mielenkiintoa sopivissa määrin. Haluaisin kyllä tietää lisää, mitä on tapahtunut. Ja pohdin sitäkin, missä Hermione on? Mutta yhtä kaikki: kiitos paljon tästä tekstistä, tämä on ihana päivän piristys! <3

- Syksy

Kaira

  • ***
  • Viestejä: 205
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 14. luku 27.12.
« Vastaus #27 : 05.01.2018 17:36:13 »
Kiitos hurjasti kommenteista, ihanat <3

Arte kiitos paljon kommentista taas, kyllä se vaan motivoi kun joku jaksaa kommentoida! :) Heh, mietin itsekin olisiko "laita minulle pöllö" loogisempi, mutta halusin kikkalla "laita minulle viestiä" -sanonnalla, ja päädyin sitten siihen. Ja Rolf saa jatkaa sukunsa mielenkiinnonkohteiden parissa, tietenkin, ja mikäpä olisi Lunalle sopivampaa!

Neiti Syksy kiitos kiitos kommentista! Mukavaa, että Ginny on mieleinen! Ja lisäksi kiva kuulla, että 12. luvun hyppäys menneisyyteen toimi, koska se oli ehkä vähän random siinä välissä, mutta kovasti halusin kokeilla tuollaista, hmmm, leikittelyä kahden Ginnyn elämän tärkeän hetken välillä. Joka tapauksessa, ihana että luet! Jee! :)

Tässäpä sitten seuraavaa lukua.



14.



Terä liukuu sulavasti saippuoidulla iholla. Ginny ei oikein tiedä, miten asiat sillä lailla riistäytyivät käsistä, mutta ilmeisesti hän on viettänyt kylpyhuoneessa jo melkein tunnin ajelemassa, puunaamassa ja pynttäytymässä.

Hän tuijottaa peilikuvaansa ja tuntee olevansa jotenkin enemmän alasti kuin yleensä. Alle tunnin päästä hän lentäisi Länsistadionilla Gwenog Jonesin kanssa ja yrittäisi kovasta olla tuijottamasta naista liian pitkiä aikoja putkeen.

Ehkä hän voisi laittaa hiukset isoksi keoksi päälaelle niin kuin Fleur silloin tällöin tekee. Tai ehkä sittenkin nutturalle niskaan. Vai pitäisikö jättää hiukset auki? Liehuisivatko ne hidastettuna tuulessa niin kuin Hienojen Huispausvarusteiden mannekiineilla?

Hän päätyy laittamaan hiukset kiinni, pesee naamansa lavuaarissa ja vetää päälleen hupparin, jossa on jonkun jästiurheiluseuran haalistunut logo. Gwenog Jones on ilmeisesti tottunut tapailemaan malleja, mutta hän ei osaa laittaa edes ripsiväriä tuhrimatta koko naamaansa, joten tämä sai kelvata.


”Aika kamala.”

”Ron!”

Miten hän ei kuullut ilmiintymisen ääntä? Ron virnistää hänelle olohuoneesta ja katselee pää kallellaan.

”Siis tuo huppari. Onko tuo joku jalkapalloryhmittymän fanipaita?”

Ryhmittymän? Ne on ihan joukkueita niinkuin huispauksessakin. Mitä – mitä sinä täällä teet?”

"Tulin tapaamaan siskoani tietysti. Onnittelemaan maajoukkuepaikasta –”

”En minä vielä mitään maajoukkuepaikkaa ole saanut, se oli vasta ensimmäinen leri –”

”- ja kysymään miten menee noin muuten.”

”Ai”, Ginny sanoo, vilkaisee kelloa ja vaihtaa painoa jalalta toiselle. ”No tuota. Ihan hyvin.”

”Tarjoatko vaikka teetä?” Ron sanoo, marssii keittiöön ja alkaa availla kaapinovia.

”Muuten tarjoaisin”, Ginny sanoo ja juoksee veljensä perässä, ”mutta minulla oli oikeastaan menoa suunniteltu täksi illaksi, joten, hmm, ehkä sinun pitäisi tulla uudestaan toisen kerran.”

”Menoa?” Ron ei ota päätään pois kaapista, ääni kuuluu omituisen kumeana.

”Niin. Menoa.”

”Treffitkö?”

Puna kiipeää niskasta kohti hiusrajaa. ”Treffit? Ei. Olen menossa lentämään.”

”Sehän mukavaa. Kenen kanssa? Jonkun joukkuekaverin?”

”Gwenog Jonesin.”


Ron vetäisee päänsä ulos niin nopeasti, että kolauttaa ohimonsa ovenkulmaan. Ginny odottaa, että mies lopettaa kiroilun. Oikeastaan se nostaa hänen mieleensä aika nostalgisia muistoja Kotikolosta.


”Jonesin? Aikamoista.”

”Miten niin aikamoista?”

Ron kohauttaa olkiaan. ”Ensin sinä ihailet häntä vuosia. Sitten teillä on omituinen kissatappelu maan suurimmassa lehdessä – Kuningatar ja haastaja vai miten se meni – ja nyt te olette, mitä, ystäviä?”

”Ei kun”, Ginny sanoo, ”kunhaan vaan – kunhan vaan lennetään yhdessä.”

”Kunhan vaan lennätte”, Ron toistaa hitaasti ja katsoo häntä silmiin. ”No, ei kai siinä. Pitäkää hauskaa. Minä varmaan sitten lähden takaisin kotiin – yön selkään… raskas matka takana ja nyt taas edessä…”

”Sinä ilmiinnyit, Ron. Se on kahden sekunnin pinnistys. Vietät vessassakin pidempiä aikoja.”

Ron kohauttaa olkiaan ja virnistää. ”No joo. Hermione käski muuten sanoa, että olet erittäin tervetullut meille syömään.”

”Kiva. Kiitos.”

”Rosestakin olisi kiva nähdä kummitätiään silloin tällöin.”

Ginny tuntee vihlaisun rinnassaan. ”Joo. Tietenkin.”


Ron marssii takaisin olohuoneeseen, ja Ginny kipittää taas perässä. Juuri ennen kaikkoontumista mies näyttää muistavan jotakin, hieroo kevyesti leukaansa ja epäröi hetken.

”Näin Harrya eilen. Hän kyseli sinusta paljon.”

Paljon. Harry oli kysellyt hänesä paljon. ”Ai. Miten hän voi?”

”Ei niin hyvin. Vaikutti melkein, että hän on vasta nyt tajunnut, että te oikeasti erositte.”

"Vai niin."

"Pidä hauskaa Jonesin kanssa!"

Tuttu räksähdys ja Ginny on yksin.



*



Stadionilla on hiljaista. Vahtimestari oli sytyttänyt valot vähän vastahakoisesti, hänen oli moneen kertaan selitettävä, että tuleva maajoukkuekapteeni Gwenog Jones olisi tulossa tänne harjoittelemaan, ja mikäli Britannian huispausmestaruus miehelle mitään merkitsi, valojen olisi parempi olla päällä ennen kuin nainen saapuu.


Ginny sitoo kenkiä ja tuijottelee hajamielisesti huimaavan korkeita lamppuja. Ne ovat kuin pulleita laiskoja tähtiä, jotka hehkuivat kirkkaina samettista taivasta vasten.


”Moi.” Gwenogin ääni on käheä niin kuin aina, mikä saa lämpimän tunteen aikaan Ginnyn vatsassa.

”Moi!”

Yhtäkkiä hän ei tiedäkään mitä muuta sanoa, vaan keskittyy tarmokkaasti sitomaan nauhoja.

”Miten menee?” Gwenog istuu hänen viereensä ja potkii tennarit pois jalasta.

”Hyvin. Mitäs tässä, treeniviikko käynnissä.”

”Sama täällä. Tein eilen aivan hullun fysiikkatreenin.”

Ginny vilkaisee naisen käsivarsia, olkalihaksen kaarta, ja sitten taas lentosaappaitaan. ”Kuulostaa hyvältä, kerro lisää.”

Hän keskittyy kuuntelemaan, unohtuu katselemaan höyryksi muuttuvaa hengitystä, naurahtaa sopivassa kohdassa ja tuntee itsensä yhtä mitättömäksi kuin stadionin ruohonkorret.


He aloittavat lämmittelyllä. Sitten Gwenog nappaa kaadon ja he syöttelevät jonkin aikaa hiljaisuudessa. Gwenogin syötöissä on ilmiömäinen kierre ja voima, mutta hänen syöttönsä ovat aavistuksen verran tarkempia, ne tipahtavat suoraan naisen käsien väliin, pallean tuntumaan, navannurkalle.


”Upeita syöttöjä”, Gwenog sanoo ja taputtaa häntä olalle.

”Kiitos. Sinulla myös. Käsittämätön kierre.”

”On sitä harjoiteltukin! Silloin kun minä olin Tylypahkassa ja sinä olit vasta kaunis ajatus vanhempiesi mielissä –” Gwenog aloittaa ja Ginny nauraa ääneen – ”Puuskupuhin kapteenina oli Gilbert Hayes, oletko kuullut hänestä? Hän pelasi valmistuttuaan yhden kauden Tornadoissa mutta vaihtoi sitten liemibisnekseen. Joka tapauksessa, Gilbert oli varmasti ilkein puuskupuh koskaan ja todella vaativa kapteeni. Viidentenä vuonna sain harjoitella jokaisissa harjoituksissa pelkkiä heittoja sillä aikaa kun muut saivat pelata. Voit uskoa, että kierre kehittyi. Gilbert lupasi, että sillä treenillä minusta tulisi vielä maan paras heittäjä.”

”Oikeassahan se oli.”

”Älä hupsi”, Gwenog sanoo ja hymyilee lämpimästi, pyyhkäisee hikeä ohimoilta. ”Otetaanko muutamia kiihdytyksiä?”


He lentävät hieman ylemmäksi ja asettuvat rintarinnan maalitolppien viereen. Gwenog huutaa NYT, ja he ampaisevat yhtä aikaa läpi tyhjän kentän. Pimeä ja lamppujen kelmeä kajo sekoittuvat Ginnyn silmissä suloiseksi sekamelskaksi, hän aistii naisen vierellään, jännittää lihaksiaan, yrittää kiihdyttää ohi.


Kun he lopettavat treenin, hän on yltäpäältä hiessä ja onnellisempi kuin aikoihin. Gwenog on vapautunut hänen seurassaan ja vitsailee jatkuvasti, tekee niin erinomaisen tarkan imitaation maajoukkuevalmentajasta, ettei hän voi kuin nauraa.


”Inhottaa myöntää”, Gwenog sanoo hymyillen, ”mutta se ärsyttävä Profeetan toimittaja taisi olla oikeassa. Sinussa on ainesta.”

Ginny yrittää näyttää siltä, että se ei olisi paras kehu jonka hän on koskaan saanut.

”Ensiviikolla uudestaan?” Gwenog kysyy ennen kaikkoontumista, ja hän hymyilee naiselle leveästi ja nyökkää.
hiukset lunta, niin korkealla lentää -
fikkilistaus

Arte

  • Puuskupuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 164
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 14. luku 5.1.2018
« Vastaus #28 : 11.01.2018 12:09:04 »
Huh, pysyn vielä perässä! Jotenkin tällä hetkellä seuraamiini jatkiksiin on tullut ihan kauheasti uusia lukuja, tuntuu että miten saan kaiken kiinni ennen kuin lisää tulee! Mutta näitä lukuja on kyllä aina niin ihanan helppo ja kevyt lukea! Teksti on ilmavaa ja eteen nopeasti, ei ole mitään turhia kuvailuja ja keskitytään siihen oleelliseen, eli mitä tapahtuu ja mitä ehkä vähän tunnetaan. Ah, tykkään.

Voi Ron! Voi Harry! Kuulostaa todella tyypilliseltä Harrylta, että tämä on vasta nyt tajunnut, että "kappas, erosin pitkäaikaisesta tyttöystävästäni!" Toivottavasti siitä ei nyt aiheutuisi Ginnylle mitään mielipahaa. Odotan sitä hetkeä, kun varmaan väistämätön Harry/Ginny-kohtaaminen tulee.

Ihana tuo Gwenogin tarina siitä, kuinka on oppinut tuon kiertoheittonsa! Niinpä, voi puuskupuhitkin olla ilkeitä!!!

Kiva luku, lisää kiitos! ^^


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Broomstick

  • ***
  • Viestejä: 10
  • Miul on pehmeet aivot kovassa käytössä!
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 14. luku 5.1.2018
« Vastaus #29 : 13.01.2018 11:02:21 »
Ahmin tämän putkeen ja pakko kyllä sanoa, että huhhuh! Oot todella hyvä kirjottamaan, tykkään siun tavasta kertoa. Välillä kirjoja ja ficcejä lukiessa rupee pännimään ihan turha kuvailu, mutta tässä sitä on juuri sopivasti. Koen myös Ginnyn henkilöhahmona, joka ei ehkä puhuisi mistään roihuavista tunteista, vaan olisi aika suoraviivainen tyyppi. Joten tarinaan Ginnystä sopii mainiosti suoraviivainen kerrontatapa! Juoni on mitä mielenkiintoisin! Ginnyn ja Gwenogin suhdekiemurat on oikein kutkuttavia, odotan innolla sitä mihin tää tästä kehkeytyy! Rakastan myös Lunaa tässä tarinassa, hänen ja Ginnyn ystävyys on todella herttaista.
Kiitos oikein paljon tästä mieltä lämmittävästä tarinasta, odottelen jatkoa innolla!

Kutka

  • Vaimomateriaalia
  • ***
  • Viestejä: 3
Vs: Aurinkotuulta • K-11, Ginny/Gwenog | 14. luku 5.1.2018
« Vastaus #30 : 15.01.2018 13:34:17 »
Eiiih, voi ei se loppui! Jään innolla odottamaan jatkoa~
Tää on ollut hurjan söpöä luettavaa <3 Tykkään tosi paljon sun tyylistä, tulee lukiessa jotenkin kotoisa ja lämmin olo :D
Ihanaa ihanaa, lisää lisää!
-Kallonkerääjä, kissakuningas, veleho ja itsetunnustettu luova nero-